Podcastit

SPEAKER_01 [00:00:00]: Kyllä.

SPEAKER_00 [00:00:04]: Terve Heikki.

SPEAKER_01 [00:00:06]: Terve terve.

SPEAKER_00 [00:00:08]: Sä oot täällä meidän podcastissa tänään puhumassa aluekehittämisestä. Oot alan ammattilainen.

SPEAKER_01 [00:00:17]: Joo, pitää ne paikkansa. Ajatus oli, että voitaisiin puhua aluekehittämisen ja kokonaisturvallisuuden suhteesta. Ainakin itse näen tämän kysymyksen tärkeänä ja myös sillä tavalla, että sitä ei ehkä nykykeskustelussa ymmärretä aivan oikein.

SPEAKER_00 [00:00:39]: Niin, ei kuulosta miltään kauhean helpolta kokonaisuudelta. Miten lähestyt tätä asiaa itse?

SPEAKER_01 [00:00:49]: Oikeastaan sen kautta, että jos ajatellaan, että tämä kokonaisturvallisuuden lähestymistapa on aika suomalainen keksintö tietyllä tapaa. Siihen on tässä maassa kiinnitetty paljon huomiota ja nähty myös vaivaa tällaisen järjestelmän rakentamiseksi. Näen sen oikeastaan sillä tavalla, että tämä ajattelutapa perustuu suomalaisen yhteiskunnan tietynlaiseen suuntautumiseen ja oikeastaan myös tähän turvallisuuskysymykseen, silleen kuin se pitkässä saatossa on Suomessa tunnistettu.

SPEAKER_00 [00:01:27]: Miten tavallaan turvallisuus itsessään ja sitten kokonaisturvallisuus, ne on vähän eri asioita, tai ainakin meillä nyt on kaksi eri käsitettä. Miten näet sitten kokonaisturvallisuuden tämmöisenä käsitteenä itsessään?

SPEAKER_01 [00:01:47]: Niin, kokonaisturvallisuus minun ymmärtääkseni koskee koko yhteiskuntaa, ja se koskee… erilaisia siihen kohdistuvia uhkia tai poikkeusoloja, riippumatta siitä, mistä ne johtuu tai mistä niissä on kysymys. Ja tavallaan kyse on yhteiskunnan valmiuksista toimia niiden suhteen. Osittain myös siitä, että miten niihin osataan varautua, minkälaiset toimintavalmiudet on silloin, kun asiat eivät mene totutulla tai oletetulla tavalla. En tiedä, sinä tunnet tämän kokonaisturvallisuuden käsitteen toisin kuin minä erittäin hyvin, niin ehkä voisit hieman antaa palautettakin, että mitä tässä vielä tulisi ottaa huomioon.

SPEAKER_00 [00:02:38]: Niin, ehkä itse ajattelen juuri niin, että tavallaan kokonaisturvallisuus on hyödyllinen käsite nyt siinä, kun tämä meidän yhteiskunta on mennyt tämmöiseksi aika monimutkaiseksi, jolloin tavallaan ne erilaiset häiriöt ja ikään kuin uhkat tulee monenlaisista muista suunnista, kun ehkä perinteisesti on totuttu ajattelemaan, miten meidän turvallisuusviranomaistoiminta esimerkiksi on organisoitu, että sen takia se olisi tämmöinen hyödyllinen uusi käsite otettavaksi vähän enemmänkin käyttöön.

SPEAKER_01 [00:03:11]: Kyllä, uhkat ovat monikanavaisia. Mutta mitä minä tällainen aluekehityksen ja kokonaisturvallisuuden suhteella oikeastaan haen, on se, että joskus aikaisemmin liittyen oman aikansa tilanteeseen ja uhkakuviin, nimenomaan turvallisuusajattelu perusteli tällaista eheytykseen tähtäävää politiikkaa Suomessa. Tarkoitan nyt lähinnä toisen maailmansodan jälkeen tapahtunutta yhteiskunnallista kehitystä, ja voi sanoa, että sinä aikakautena suomalainen yhteiskunta rakennettiin sillä tavalla, minkälaisena me sen tunnemme, hyvin monia eri keinoja käyttäen. Mutta taustalla oli kuitenkin hyvin vahvasti turvallisuushuoli, ja siihen pyrittiin vastaamaan huolehtimalla yhteiskunnan eheydestä.

SPEAKER_00 [00:04:17]: Tarkoitatko silloin sitä, kun ajattelen niin sanotusti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamistaan?

SPEAKER_01 [00:04:24]: Kyllä, tai hyvinvointivaltioksi sitä omana aikanaan kutsuttiin, mutta juuri tämän prosessin taustoja. Jos nyt sitä ajatellaan, että minkälaisiin haasteisiin sillä pyrittiin omana aikanaan vastaamaan, oli tietysti ensinnäkin ulkoinen uhka. joka tuli meille varsin tutusta suunnasta. Se kohdistui valtioon ja se osittain toimi yhteiskunnan kautta. Eli sitä kautta syntyi kysymys tavallaan Suomen alueitten ja myös kansalaisten kuulumisesta tähän yhteiskuntaan ja heidän suhteestaan valtioon. Ja toisaalta, jos ajatellaan nyt hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen tähtäävää työtä, sen lähtökohta oli myös köyhyydessä ja alikehittyneisyydessä. Tässä tullaan meille hyvin tuttuun aiheeseen, nykypäivänäkin tuttuun aiheeseen, kuten erilaiset kansainväliset vertailut. Viimeistään 1950-luvulla Suomessakin herättiin ajattelemaan sitä, että verrattuna eurooppalaisiin maihin, teollisuusmaihin, Suomi oli monella mittarilla hyvin huonossa tilanteessa, vaikkapa nyt kansanterveyttä ajatellen. Tähän liittyvät yhteiskunnalliset järjestelyt olivat hyvin kehittymättömiä. Ja siinä on myös tämä aspekti. Eli jos ajatellaan nyt valtion kohdistuvat ulkoiset ohat, sitten tämä sisäisen kohesion haaste ja sitten myös ihan tämmöiset käytännölliset huolet, jotka nimenomaan kun ruvetaan vertaamaan Suomea joihinkin muihin maihin, niin osoittivat sen tietyn kehittymättömyyden ja huonon tilanteen.

SPEAKER_00 [00:06:25]: Nyt jos sillain Itse mietin, niin eikö sieltä 50-luvullahan synty kaiketi neuvolajärjestelmä. Sieltä periytyy ymmärtääkseni myös esimerkiksi meidän kansanterveydellinen eläintautien torjunnan systeemi alkoi kehittyä, jotka tavallaan tänä päivänä näen, että ovat merkittäviä pohjia sille, mitä itse näen kokonaisturvallisuuden käsitteen kattavan.

SPEAKER_01 [00:06:59]: Juuri tämän kaltaisiin asioihin alettiin kiinnittää huomiota. Ja todellakin tätä kehitystä tapahtui hyvin monella alalla. Mutta jos nyt ajatellaan tätä aluepolitiikkaa, mitä sillä haettiin, niin ei voitu pitää itsestään selvänä, että eri alueet kiinnittyivät esimerkiksi valtion samalla tavalla. Ja toinen on sitten tietysti erilaisten alueiden väliset suhteet. Voi puhua tämmöisestä ydinalueen ja periferian suhteesta. Ja siitä, että miten, millä tavalla se muodostuu, minkälainen se on, niin sillä on hyvinkin paljon merkitystä yhteiskunnallisen kohesion kannalta.

[00:07:41]: Ja

SPEAKER_01 [00:07:45]: Oikeastaan tässä on 1950-luvulta siitä tilanteesta kummunneet eheytyksen politiikan lähtökohdat. Eli niillä haettiin tosiaan sekä sosiaalista eheyttä, että alueiden välistä eheytymistä, sekä alueiden vahvempia suhteita toisiinsa, että suhdetta valtioon. Ja niillä tavoiteltiin omana aikanaan jo hyvin vahvasti talouskasvua. Eli tämä kansainvälisen kilpailukyvyn ajatus on ollut tässä. Ja siis suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa oikeastaan aina läsnä.

SPEAKER_00 [00:08:24]: Miten kun sanot, että näin tämmöinen kehitys tapahtui, Kuka sitä teki? Mistä se syntyi? Oliko silloin olemassa kansallinen konsensus, että tällä tavalla asioita tehdään? Miten se eteni?

SPEAKER_01 [00:08:42]: Luulen, että poliittisesti Suomi on näyttänyt silloin hyvin erilaiselta. Oikeastaan tästä saattaa olla monella hieman vääriäkin mielikuvia, mutta kyllähän nämä kaikki on tapahtunut. Hyvinkin kovassa poliittisessa kamppailussa ei näistä asioista koskaan ole vallinnut mitään yksimielisyyttä. Mutta tämän kaltaisen politiikan taakse on omana aikanaan pystytty saamaan hyvin vahvat koalitiot, jotka ovat näitä kyenneet ajaamaan. Ja nimenomaan kun tässä ottaa huomioon, että minkälaisia asioita pyrittiin yhdistämään. Ensinnäkin alueiden kehittyminen, toisaalta sitten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja talouskasvu. niin tässä on sellainen kolme asiaa, että niiden ympärille pystyy rakentamaan niin sanotusti poliittisia kompromisseja, jotka käy hyvin erilaisille politiikan osapuolille. Ja luultavasti tämmöisen aikaansaaminen sen poliittisen kamppailun kautta sitten teki tietynlaisen kehityksen mahdolliseksi. Tänä päivänä tämä asetelma näyttää poliittisesti aika erilaiselta, Ja erityisesti nyt kun on tultu, niin koko ajan näyttää vaikeammalta saada tämmöisiä laajasti hyväksyttäviä poliittisia linjauksia aikaiseksi. Tarkoitan nyt hallituskausien välillä ja Ja suurimpien puolueiden kesken. Eli löytyisi semmoinen yhteinen suunta, johon mennä. Vaikka niitä erimielisyyksiä aina on ja niitä demokratiassa kuuluu olla ja niitä tulee pystyä julkisesti käsittelemään. Mutta semmoisen eteenpäin vievän suunnan löytäminen, niin siinä tuntuu tänä päivänä olevan aivan erityisiä haasteita.

SPEAKER_00 [00:10:39]: Niin, eli maailmahan näytti silloin aikoinaan erilaiselti siinäkin mielessä, että alueillahan asui enemmän ihmisiä, eli tavallaan ajattelisin niin, että siellä on ollut erilaisia vahvoja toimijoita ja vaikuttajia ja ikään kuin tahtotila selkeästi. Onko tämä mennyt vähän sillä tavalla, nythän sitten Kehitys on keskittänyt väestöä etelään kasvukeskuksiin. Miten se vaikuttaa tähän politiikan kokonaiskuvaan tältä kannalta?

SPEAKER_01 [00:11:21]: Tämä on aivan totta, mitä sanot. Myös yhteiskunta oli huomattavan erilainen. Suomi oli pitkään hyvin maaseutuvaltainen maa, joka oli vain vähäisessä määrin kaupungistunut. Ja tämä huoli tästä kaupungistumisesta ja sen vertailu eri maihin on kuitenkin aika tämmöinen pitkään suomalaisessa keskustelussa elänyt teema, jota käytetään edelleen oikeastaan tänä päivänä siihen, että eihän me vieläkään olla kovin kaupungistuneita. Ja oikeastaan sitä käytetään siihen, että kaupungistumisesta ei saisi Tai ei olisi sopivaa tuoda esille tämmöisiä kielteisiä puolia. Mutta tähän liittyy tosiaankin se, että maatalousvaltaisessa maassa ikärakenne, väestön sijoittuminen, kaikki tämmöinen oli hyvin erilaisia kuin mitä nykyään. Mutta on varsin helppo tunnistaa, että aluepolitiikka ja se, että miten eri alueet kehittyvät sekä väestöllisesti että taloudellisesti, niin niillä kuitenkin on kytkös toisiinsa. Mutta minkä takia lähdin tuolta neinkin kaukaa kuvaamaan sitä, että mitkä aluepolitiikan ja hyvinvointivaltion rakentamisen tämmöiset lähtökohdat olivat johtuu siitä, että tästä sekä hyvinvointivaltiosta että aluepolitiikasta puhutaan mielestäni usein melko harhaanjohtavalla tavalla. Ikään kuin ne olisivat jonkinnäköinen vastakohta talouskasvupyrkimyksille tai kilpailukykypyrkimyksille. Ja näin ei minun nähdäkseni missään vaiheessa ole ollut. Mutta mikä sitten Suomessa on vaikuttanut sekä aluepolitiikan, aluekehityksen ja tähän muutenkin yhteiskunnan muutokseen on se, että tietynlaiset valtion toiminnan painopisteet tai tämmöiset julkisessa keskustelussa tunnistetut huolenaiheet, ne ovat muuttuneet tai niiden keskinäinen painoarvo on muuttunut. Ja yksi tämmöinen merkittävä Murrosaika oli tuo 1990-luku, jolloin tämä kilpailukyky ja siihen tähtääminen, siitä tuli tämmöinen poliittisen tavoitteen asettelun aika kiistaton viitekohde. Eli ykköshuolen aihe, jonka johdolla on sitten menty pitkälti tähän päivään. Ja se taas on tarkoittanut hyvin erilaisia politiikan sisältöjä. Tässä keskustelussa, kilpailukyvyn kautta käydyssä keskustelussa, aluepolitiikka monesti on pyritty asemoimaan tämmöiseksi vanhanaikaiseksi toiminnaksi, joka suuntaa julkisia varoja tämmöisille heikoille alueille ja sitten jos tätä oikein vastustetaan, niin silloin esitetään syytös, että niitä julkisia varoja tuhlataan näille heikoille alueille, jotka jotka eivät tällaisilla varoilla voi miksikään kehittyä. Eli tässä on hyvin vahvoja olettamuksia näissä keskusteluissa aina mukana. Ja tämä on tämmöinen aluepolitiikkaa koskeva oikeastaan harhakuva siinä mielessä, että minun näkökulmastani Kukin valtio tekee aina jonkinlaista aluepolitiikkaa. Jokainen hallitus tekee jonkinlaista aluepolitiikkaa, vaikka se ei sitä sillä nimellä kutsuisikaan. Ja kyllähän tämän kilpailukyvyn nimissä on tehty hyvin vahvasti keskittävää aluepolitiikkaa, joka on vaikuttanut siihen, että millä tavalla Suomen eri alueet ovat kehittyneet. Ja tällä esimerkiksi on hyvin vahvasti etuoikeutettu suurimpia kaupunkiseutuja ja eteläistä ja läntistä Suomea. Eli tätä nykyistä tilannetta luonnehtii aluekehityserojen kasvu.

SPEAKER_00 [00:15:32]: No nyt sitten mehän ajatellaan, tässä meillä on tämä kokonaisturvallisuuden klusterityö täällä Itä-Suomessa käynnistetty ja me ajatellaan, että ikään kuin elinvoimaedellytyksiin vaikuttaminen on keskeinen tekijä siinä, että tämmöinen kokonaisturvallisuuden kokonaiskuva muodostuu paremmaksi. Miten sä luonnehtisit näitä elinvoimatoiminnan merkitystä tässä?

SPEAKER_01 [00:16:07]: Elinkeinotoiminta on hyvin oleellista. myös kokonaisturvallisuuden kannalta ihan siitä syystä, että jos alue on taloudellisesti heikko, jos se on ikään kuin tällaisessa kielteisen kehityksen kierteessä, niin se tarkoittaa myös monenlaisten turvallisuuden kannalta kielteisten ilmiöiden lisääntymistä. Se riippuu tietysti paljon siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsellaan. Mutta heikosti kehittyneet alueet, tavallaan kiinnittyvät valtioon heikosti. Monenlaiset asiat lähtevät menemään huonoon suuntaan, niin kuin esimerkiksi kansalaisten luottamus yhteiskuntaan ja sen instituutioihin, mikä on tässä kokonaisturvallisuusajattelussa kuitenkin hyvin keskeinen asia. Eli tavallaan, jos alueella muodostuu näkemys, jos kansalaiset alkavat ajatella, että heidän tarpeistaan tarpeestaan ei piitata, niin sillä on hyvin kielteisiä vaikutuksia ja tämä esimerkiksi ruokkii poliittista polarisaatiota, mikä on länsimaissa demokratioissa tänä päivänä hyvin laajalle levinnyt ongelma.

SPEAKER_00 [00:17:29]: Eli jotenkin pitäisi selkeämmin nähdä se, että se valtio muodostuu niistä alueista, eli ne olisi se ikään kuin kasvun ja hyvinvoinnin elementti?

SPEAKER_01 [00:17:45]: Kyllä. Valtio oikeastaan väistämättä muodostuu alueista. Alueista ja väestöstä, jos ihan näitä perustekijöitä miettii. Mutta kyllä näin juuri on. Oikeastaan sitten tämän elinkeinopolitiikan kannalta on tärkeää sillä, että jos tämmöisestä kilpailukykynäkökulmasta tarkastellaan asioita silleen, että missä esimerkiksi julkiset varat tuottavat parhaiten, niin se johtaa tämmöiseen aluepolitiikkaan, jossa ikään kuin valikoidaan voittajia. Eli ainoastaan sinne kannattaa suunnata julkisia varoja missä talous pyörii hyvin ja ikään kuin kaikki menestyksen edellytykset ovat jo olemassa. Mutta tästä muodostuu se ongelma, että sitten ne alueet, joita ei valikoida voittajiin, heidät tavallaan valikoidaan häviäjiin. Ja silloin oikeastaan se talousdinaamiikka, jos se lähtee menemään huonoon suuntaan, tuottaa näitä huonon kehityksen kierteitä, mistä aikaisemmin oli jo puhe. Ja kansantalouden kannalta, sikäli kun siitä nyt tänä aikana voi vielä puhua tällä käsitteellä, se joka tapauksessa tarkoittaa, että nämä alueet eivät myöskään pysty myönteisesti tekemään osuuttaan tässä laajemmassa kokonaisuudessa. Tavallaan niiden resurssit jäävät vajaasti hyödynnetyksi. Niiden vahvuudet jäävät käyttämättä.

SPEAKER_00 [00:19:22]: Onko tässä sitten, kun olet käyttänyt tätä kohesion käsitettä, niin onko se sellainen elementti tai tavoite, joka sitten edistäisi sitä, että alueet saavat yhteisesti tasapuolisemmin vahvuutta

SPEAKER_01 [00:19:45]: Tämä on sen kohesion ydinajatus oikeastaan. Siinä on kyse siitä, että miten eri alueiden suhteet ovat järjestäytyneet. Ja yhtäältä kohesiota voi ajatella, jos sitä ajatellaan valtion kannalta, niin kyse on valtion ja alueiden välistä suhteista, mutta ihan yhtä lailla merkityksellinen on se, että minkälaisissa suhteissa alueet ovat toisiinsa. Ja oikeastaan tämän kilpailupainotuksen tai kilpailukykypainotuksen yksi ongelma on se, että kun valtio organisoi näiden alueiden välisiä suhteita, siinä on luotu tämmöistä kilpailuasetelmaa, joka osittain sitten vaikuttaa tähän kohesioon hyvinkin kielteisesti. Eli tavallaan jos alueet näkevät, tai tietysti alueesta puhuttaessa on mahdollista erotella, että puhutaanko hallintoviranomaisista tai alueella toimivista yrityksistä tai kansalaisista, ja nämä varmasti näkevät asian hyvin eri tavalla. Mutta jos esimerkiksi hallinnollisesti päädytään tilanteeseen, jossa alueet ovat ikään kuin jatkuvassa resurssikamppailussa keskenään, niin se ei tätä kohesiota mitenkään edistä. Kohesio on monitahoinen, eli Siinä on osittain juuri näistä sosiaalisesta ja alueellisesta kohesiosta kysymys. Eli millä tavalla nämä alueet ja niillä elävät ihmiset, niillä toimivat yritykset kiinnittyvät tähän laajempaan kokonaisuuteen. Ja tähänhän sitten EU-kohesiopolitiikka tähtää, jotta Euroopassa alueiden väliset kehityserot tasoittuisivat, ja tavallaan alueiden väliset suhteet kehittyisivät myönteiseen suuntaan. Sitä varten on ollut hyvin pitkäjänteinen politiikka, ja tietysti sitä varten myös osoitettu näitä varoja.

SPEAKER_00 [00:21:46]: Nythän Suomi on ollut EU-jäsen sieltä 95 vuodesta, ja ollaan harjoitettu, ollaan oltu mukana EU-kohesiopolitiikan toteuttamisessa. Miten nyt syntyy sellainen vaikutelma, että että ne tulokset eivät ole nyt olleet sitten ihan sitä kohesiota lisääviä?

SPEAKER_01 [00:22:12]: Jos nyt EU-ta ajatellaan, se on hyvin laaja kokonaisuus. Siellä on monenlaisia aloitteita, monenlaisia politiikkoja meneillään samanaikaisesti. Ja monesti… Kaikki tämmöiset politiikat eivät toimi samansuuntaisesti. Minä ehkä kiinnittäisin tässä kohesiopolitiikassa, tai miten se on Suomessa toteutunut, siis EUn kohesiopolitiikka, huomiota siihen, että minkälaisessa suhteessa se on ollut valtioharjoittama aluepolitiikka. Eli yhtäältä meillä on tämmöiset EUsta tulevat tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi asetetut välineet. Meillä on kansalliset ratkaisut siitä, että miten näitä Näitä resursseja käytetään ja näin poispäin, mutta joka tapauksessa tämä oikeastaan se, että jos julkisten varojen käytön kokonaisuutta katsellaan, niin se mitä Suomen valtio on tehnyt tänään samana aikana, niin sillä on vielä suurempi merkitys kuin mitä tämmöisellä yhdellä EU-politiikkasektorilla itsessään. Eli nämä asiat täytyy asettaa Ja siinä voi myös kysyä, että onko sitten Suomen kansalliset linjaukset tukeneet tätä EU-kohesio-politiikkaa omalta osaltaan vai ovatko ne kenties vieneet sitten johonkin muuhun suuntaan.

SPEAKER_00 [00:23:40]: No nyt sitten jos ajatellaan, että tämä kohesioon lisääminen, niin kuin tuossa aikaisemmin kuvasit, niin olisi keskeistä tämän kokonaisturvallisuuden kohesioon. edistämisessä ja kehittämisessä tällä esimerkiksi Suomen alueella, niin mitä sitten pitäisi tästä nyt tulevaisuuteen tehdä vähän paremmin, että näin tapahtuisi? Miten Suomessa ikään kuin kohesiopolitiikkaa pitäisi tehdä?

SPEAKER_01 [00:24:21]: Tässä on nyt hyvin oleellisia asioita koettu viime vuosina. Eli tavallaan olemme huomanneet, että maailmassa tapahtuu hyvinkin isoja ja yllättäviä muutoksia. Toisaalta tietyt muutokset ovat olleet pitkän aikaa jo nähtävissä, mutta meidän käsityksemme tästä toimintaympäristöstä on muuttunut aika selvästi. Se vaikuttaa myös siihen, että minkälaisia huolenaiheita politiikassa, minkälaisia ongelmia meillä on ratkaistavinamme, miten me kuvittelemme asioiden tulevaisuudessa kehittyvän. Olen tässä nostanut esille sen, että tästä nimenomaan kansainvälistä kilpailukyvystä, joka tarkoitti oman aikanaan menestystä kansainvälisessä taloudessa, niin tämän Tavoitteen ensisijaisuus on jossain määrin kyseenalaistumassa ihan siitä syystä, että agendalla on nyt paljon muitakin huolenaiheita. Esimerkiksi ilmastopolitiikkaa täytyy tehdä sillä tavoin, että vältetään kaikkein huonommat mahdolliset tulevaisuudet. Se on yksi välttämättömyys. Sitten paljon selkeämmin havaittavissa olevia ja nopeammin vaikuttavia asioita on myös tapahtunut, kuten sota Euroopassa. Sieltä tulee koko ajan ongelmia, joihin pitää pystyä jotenkin vastaamaan. Nämä ongelmat, joiden kanssa tällä hetkellä painitaan, niin ne kyseenalaistavat ainakin sen, että onko se taloudellinen kilpailukyky ainoa huolenaihe, johon tulee keskittyä ja jonka mukaan erilaisia valintoja pitää tehdä. Vai miten näihin muihin ongelmiin sitten puututaan? Ja ovatko nämä tavoitteet linjassa keskenään vai tuleeko sieltä kenties tämmöisiä toistensa kanssa ristiriitaisia vaatimuksia. Ja minä ainakin näen sillä tavalla, että monet tämmöiseen kilpailukykypolitiikkaan liittyvät olettamukset, niin kuin esimerkiksi se, että kannattaa Kannattaa keskittää, erikoistua, rakentaa vahvoja keskuksia, jotka ovat mahdollisimman kilpailukykyisiä kansainvälisessä taloudessa tai jollakin sen sektorilla. Oikeastaan tästä turvallisuusnäkökulmasta ajatellen tämä ei välttämättä ole se voittava strategia. Koska turvallisuus tarkoittaa, että joudutaan toimimaan erilaisten epävarmuuksien kanssa. Ja tätä ajatusta vasten on melko huono ajatus niin sanotusti sijoittaa kaikkia munia samaan koriin, koska silloin luodaan tietynlaisia haavoittuvaisuuksia. Samoin pitää vähän eri tavalla pystyä huolehtimaan nimenomaan näistä, no mitä nyt aikaisemmin puhuttiin, kohesion alla. Tavallaan siitä, että eri alueet ovat kiinni tässä kokonaisuudessa, että niiden tarpeista huolehditaan. Tämähän ei välttämättä ole millään tavalla tämän kilpailukykypolitiikan vastakohta, koska se kilpailukyky voi muuttuvissa olosuhteissa myöskin muodostua erilaisista asioista eri tavalla kuin on joissakin toisissa olosuhteissa totuttu ajattelemaan.

SPEAKER_00 [00:28:04]: Eli toisin sanoen, jos haavoittuvuudet lisääntyvät esimerkiksi tämmöisen vahvan keskittämisen myötä, niin silloin se kilpailukyky voi sitten kokea järkytyksen, kun tuleekin äkillinen kriisi siihen toimintaympäristöön.

SPEAKER_01 [00:28:19]: Kyllä. Ja tähän liittyy sitten esimerkiksi, kun ajatellaan erilaisia talouden toimialoja, niiden suhteellisen aseman arvottaminen tai hahmottaminen. Ja tämä liittyy nimenomaan siihen erikoistumiseen, eli Jos ajatellaan talouskehitystä ja siihen kohdistuneita odotuksia, niin kyllähän tämä tietotalous on ollut semmoinen, minkä on katsottu vahvasti näyttävän suuntaa tulevaisuuteen. Sen rinnalla meillä koko ajan on ollut Suomessa erittäin vahva perinteinen teollisuus, joka on oikeastaan kuitenkin muodostanut sen talouden selkärangaa. Mutta tämän lisäksi meillä on ollut tätä omaa alkutuotantoa, ja sehän on sitten ollut tässä kansainvälisen kilpailutalouden globalisaation aikana oikeastaan jatkuvan kritiikin kohteena sen alhaisen tuottavuuden vuoksi, ja se on nähty monesti sitten vanhanaikaisena tai sellaisena, jota ei ainakaan julkisin varoin tulisi tukea ja näin poispäin. Mutta nyt tällaisissa muuttuvissa olosuhteissa, kun asiaa tarkastellaan, meidän oman turvallisuuden kautta tai kokonaisturvallisuuden kautta, niin silloin käykin ilmi, että emme voi kaikessa luottaa siihen, että maailman markkinat aina toimivat hyvin tai että kaikki, mitä me tarvitsemme myös aineellisessa mielessä, olisi sieltä saatavilla. Ja se taas tarkoittaa sitä, että tämmöinen aidosti monipuolinen talous, jossa pystymme tietystä aineellisesta tarpeesta tarvittaessa huolehtimaan Itse. Se on selkeä vahvuus, eikä suinkaan ongelma tai merkkitalouden kehittymättömyydestä.

SPEAKER_00 [00:30:03]: Tämähän nyt sitten täällä kun olemme Pohjois-Savossa, niin selkeästi näkyy siinä, että tämä aluehan on nimenomaan karjatalouden tuotannon näkökulmasta yksi avainalueita Suomessa.

SPEAKER_01 [00:30:21]: Kyllä, näin on. Ja oikeastaan jos Pohjois-Savon aluetaloutta käyttää esimerkkinä, niin tämähän on esimerkki siitä, että tämä on hyvin monipuolinen. Esimerkiksi koronavuosien aikana tämä näkyi näissä aluetalouden luvuissa sillä tavalla, että Pohjois-Savossa tämä talouskehitys notkahti huomattavasti vähemmän kuin mitä kansallisesti. Se oikeastaan perustui ensinnäkin talouden monialaisuuteen ja toisaalta siihen, että palvelualat olivat suhteellisesti vähäisemmässä asemassa Pohjois-Savossa kuin joillakin muilla alueilla. Eli tämän tyyppisiä etuja tästä monipuolisesta taloudesta sitten on. kun tullaan tämmöisiin yllättäviin tilanteisiin. Mutta on totta, Pohjois-Savon on vahvaa karjatalouden aluetta, ja se kytkeytyy sitten elintarviketuotantoon hyvin vahvasti. Eli meillä on sieltä alkutuotannosta lähteviä arvoketjuja, jotka sitten johtavat jalostukseen ja tämmöiseen varsin menestyksekkääseen teollisuuteen omalla alalla.

SPEAKER_00 [00:31:41]: Ja ovat myöskin merkityksellisiä kansallisen varautumisen kannalta, jos ajatellaan ruokaturvaa.

SPEAKER_01 [00:31:48]: Kyllä, hyvinkin näin. Ja toisaalta sitten, kun oli puhe siitä, että miten monet asiat ovat muuttumassa, niin se, että tätä aineellista taloutta pitää pystyä uudistamaan nytten hyvin suuressa mittakaavassa. Ja se tarkoittaa sitä, että tämä alueellinen alkutuotanto kytkeytyy teolliseen tuotantoon kenties uusilla tavoilla. Esimerkiksi karjatalous Pohjois-Savossa kytkeytyy energiantuotantoon näiden rakenteilla olevien ja myös suunnitelmissa olevien biokaasulaitosten kautta. Ne osittain vaikuttavat tähän meneillään olevaan energiamurrokseen. Toinen, mikä kytkee alkutuotantoa hieman uudella tavalla, on erilaiset kiertotalouden kehitysmahdollisuudet. Ja kaikissa näissä on se etu, että tämmöiset huoltovarmuuden kannalta merkitykselliset toimitusketjut jossakin määrin alueellistuvat. Eli pystymme tekemään näistä alueellisista raaka-aineista enemmän sekä aineellisessa mielessä että myös sitten, jos ajatellaan ihan lisää arvoa.

SPEAKER_00 [00:33:08]: Joo, eli toisin sanoen Tulisi semmoinen ajatus mieleen, että tämmöisen kokonaisturvallisuuden klusterin, mitä tässä kehitetään Pohjois-Savossa, niin tietyllä tavalla se voisi toimia yhtenä alueena, jossa mallinnetaan tämmöistä, mikä on tämmöinen aluetalouden… kokonaisturvallinen tietyllä tavalla arkkitehtuuri, joka ottaa tätä näitä erilaisia keskinäisriippuvuuksia, alueellisia vahvuuksia hyvällä tavalla huomioon, tavallaan tämmöistä systeemistä kehitystä. Ja tätä voisi sitten ikään kuin laajentaa sitten tätä ajattelua esimerkiksi koko Itä-Suomen alueelle.

SPEAKER_01 [00:33:54]: Kyllä, juuri näin. Eli tämmöisen klusteriajattelun ajattelun kautta, niin tämä kokonaisturvallisuus, ehkä juuri niin kuin sanoit, niin mallintuu hyvin tämän tyyppisellä alueella, jonka elinkeinorakenne on monipuolinen. Eli tavallaan kun sitä tarkastellaan tämän kokonaisturvallisuuden kautta, niin käy vähän uudesta näkökulmasta ilmi se, että mitä kannattaa tehdä, minkälaisiin yhteyksiin kiinnittää huomiota ja näin poispäin. Samoin kokonaisturvallisuuden kehittämisessä Pohjois-Savussa on ajatus, Meillä on hyvin toisiaan tukevaa elinkeinotoimintaa, tutkimus- ja oppilaitoksia ja samoin viranomaistoimintaa tällä alueella. Kun ne saadaan puhaltamaan yhteen hiileen, niille saadaan vahva toiminta-ajatus tästä kokonaisturvallisuudesta, niin se voi tuottaa erittäin kiinnostavia aluekehitysvaikutuksia, jotka sitten voi toimia toimia mallina muille alueille ja osittain tuottaa kansallisesti tämmöistä esimerkkiä siitä, että miten näissä uusissa olosuhteissa me voimme aluetaloutta organisoida ja siihen kytkeytyviä muita toimintoja.

SPEAKER_00 [00:35:20]: Eli tällä tavalla voidaan ajatella, että Tässä toiminnassa voidaan luoda uutta mallia, joka antaa uutta sisältöä ja näkökulmaa aluekehityksen tarkasteluun ja sen kehittämiseen valtakunnan tasollakin.

SPEAKER_01 [00:35:43]: Kyllä. Ja toisaalta, koska tämä teema ei sinällään rajoitu mitenkään yhteen alueeseen, niin tästä kehittämisnäkökulmasta tämä mahdollistaa sen, että oikeastaan juuri tästä elinkeinopolitiikan näkökulmasta ja kehittämisen näkökulmasta Me pystymme hakemaan niitä kumppaneita eri puolilta Suomea. Sen mukaan, kuka on tämän tyyppisistä asioista kiinnostunut ja kuka kenties on tehnyt jo tämän kannalta relevanttia kehittämistyötä ja näin poispäin. Oikeastaan mitä tässä rakennetaan on sekä alueellisesti että alueiden välillä ja kansallisesti mahdollisimman vahvoja verkostoja niiden kesken, ketkä haluavat toimia tämän kokonaisturvallisuuden suhteen.

SPEAKER_00 [00:36:34]: Eli kysymyksessä ei ole nollasummapeli, vaan yhteistyön rakentaminen.

SPEAKER_01 [00:36:41]: Kyllä. Eli Pohjois-Savossa tämä näkemys on ollut, että meillä on kenties juuri hyvät edellytykset tällä alueella toimia edelläkävijänä kokonaisturvallisuuden kytkemisessä juuri tähän aluekehittämiseen ja sitä kautta sitten Sitten tuoda oma kontribuutio tähän kokonaisturvallisuuden kansalliseen kehittämiseen.

SPEAKER_00 [00:37:11]: Hienoa. Tämä kuulostaa hyvältä tulevaisuuden näkymältä. Tästä jatketaan Pohjois-Savossa, Itä-Suomessa ja kansallisesti töitä. Kiitos paljon Heikki Sirviö, että olit täällä tänään ei hätiä mitiä podcastin vieraana.

SPEAKER_01 [00:37:30]: Kiitos paljon.

[äänite päättyy]

SPEAKER_00 [00:00:10]: Terve Jyri. No terve. Me ollaan tässä aloittamassa tämmöistä podcast-sarjaa, kun ei hätiä mitiä.

SPEAKER_01 [00:00:19]: On kyllä mielenkiintoinen nimi ainakin meille, että mihinkähän tämä vielä johtaa. Toisaalta se on kyllä kiinni, onneksi paljon meidän asiantuntijavieraistakin.

SPEAKER_00 [00:00:29]: No ei nyt vähätellä omaa asiantuntemustamme yhtään.

SPEAKER_01 [00:00:33]: Ei tietenkään, että kyllähän me tässä tällä ensimmäisellä kerralla luodaan varmaan hieno viidekehys.

SPEAKER_00 [00:00:40]: Viitekehys on päivän sana. Mutta kerro Jyri, että mitä tämä turvallisuusasia sulle tarkoittaa?

SPEAKER_01 [00:00:53]: No tuota mä oon kyllä miettinyt pitkään, kun mä oon vähän yli kymmenen vuotta ollut tässä aika erikoisen käsitteen kuin turvallisuuden parissa. Suomessa ja ulkomailla. Minusta hirmu hyvä yksi määritelmä on se, että turvallisuus tarkoittaa sitä, että meidän pitää aina muistaa kunnioittaa ihmisarvoa kaikissa tilanteissa ja suojella sitä ihmisarvoa.

SPEAKER_00 [00:01:20]: Se on jännä, kun tavallaan tämmöinen, kun me puhutaan turvallisuudesta ja turvallisuusviranomaisista, niin mehän ajatellaan siinä Aika paljon tämmöistä vallankäyttämistä ja vähän tämmöistä kovia turvallisuusarvoja, joita jotenkin suojellaan. Miten nämä kaksi näkökulmaa tulee sitten yhteen?

SPEAKER_01 [00:01:44]: Toivottavasti sinäkin vastaat kohta tuohon kysymykseen. Minä voin yrittää ensin, mutta… Kyllä ne minusta liittyy sillä tavalla, että jos ajatellaan turvallisuutta tämmöisenä kaksinapaisena juttuna, että meillä on tämä ihmisarvoon perustuma asia, että tämä turvallisuuden tunne. Ilman turvallisuuden tunnetta meidän yhteiskuntahan, sehän menisi anarkiaan. Ja taas toisaalta meillä on sitten tämä virallisempi puoli, miten yhteiskunta turvaa sitten, puhutaan kovasta turvallisuudesta, niin Silloin tullaan tämmöisiin kansallisvaltioajatteluun helposti. Kun me ollaan nyt valittu tämä kansallisvaltiomalli vaikka Euroopassa, niin kyllähän me tarvitaan sitä niin sanottua kovaa turvallisuutta. Itse en tykkää tästä kovaa ja pehmeää käsitteestä, koska eihän ne ole erillään toisistaan. Vai onko ne sinusta?

SPEAKER_00 [00:02:40]: Niin, tämähän on juuri semmoinen minusta jonkunlainen ristiriita tai se näyttäytyy aika paljon näissä meidän yhteiskunnissa ristiriitana, että niin kuin olisi joku, joka vastaa siitä vähän niin kuin isä tai äiti, joka sitten vahtii, mitä ne lapset tekee, että mitä ne kansalaiset tekee. Ja sitten on jotenkin semmoinen kansalainen ja ihmiset, jotka sitten jotenkin tekevät omia juttuja. Ja sitten kun tulee joku tämmöinen ongelmatilanne, niin sitten nämä äiti ja isä, eli nämä turvallisuusviranomaiset, tulee sinne sitten… ojentamaan ja opastamaan ja sitten mahdollisesti rankaisemaan. Jotenkin tämä ajatus silloin yhteiskunnasta on minusta vähän tämmöinen vajavainen, että se ei oikein anna sitten näille lapsille eli näille kansalaisille semmoista omaa osallisuutta tähän, millä tavalla he sen elämänsä siinä yhteiskunnassa tekee.

SPEAKER_01 [00:03:49]: Joo, tämä on totta. Ja sen takia joskus itseäni vähän ärsyttää se ajattelutapa, että ihan kuin turvallisuus voitaisiin ulkoistaa jonnekin turvallisuusjoukoille. Ihan kuin se olisi erillinen asia. Tässä tulee aina mieleen kyllä rauhannopeudesti Martti Ahtisaaren idea siitä, että kaikki me olemme rauhanrakentajia. Ihan samahan liittyy tähän turvallisuusjuttuun laajemminkin, että kyllähän me kaikki sitä luomme, eri tasoilla vaan.

SPEAKER_00 [00:04:21]: Ja nämä on jotenkin hassulla tavalla kauhean jännitteisiä sanoja, rauha ja turvallisuus. Ne on jotenkin, aina ajatellaan, että ne on eri ihmisten ja eri ihmisryhmien omistamia asioita.

SPEAKER_01 [00:04:39]: On totta ja voiko sekin vaikuttaa siihen, että miten mediassa on näkynyt tämmöinen turvallisuus, rauhatyö, niin sehän näkyy esimerkiksi vaikka kriisinhallintajoukkoina, rauhanturvaajajoukkoina. Nämä ovat olleet sellaisia, mitä ollaan totuttu mediassa näkemään. Kun Suomi vaikka lähdetään rauhanturvaajia jonnekin tai meillä on siviilikriisinhallinnan ammattilaisia jossakin kriisialueella, niin Sehän näyttäytyy helposti tämmöisenä, että on erikseen rauhan ja turvallisuuden ammattilaiset, vaikka nekin on ihan tavallisia ihmisiä suuri osa.

SPEAKER_00 [00:05:14]: Ja sitten tämähän on ollut tämä, muistan 90-luvulla, kun oli ennen ollut keskustelu, miten Suomi, kun on ollut pitkään rauhanturvaajana erilaisilla alueilla, niin miten sitten voidaan tehdä rauhaan pakottamista? Ja sitten tästä on vähitellen tultu siihen, että ollaan ikään kuin, no nyt sitten ollaan puolustusliitossa, niin kuin ikään kuin sotilaallisissa puolustustoimissa, että miten tämä ajattelu oikein tässä on kehittynyt.

SPEAKER_01 [00:05:47]: Tämä muuten onkin hyvä esimerkki siitä, kun tähän turvallisuuteen liittyy tämä kaksinapaisuus, mitä äsken viittasin, että on tämä ihmisarvon kunnioittaminen ja sitten on tämmöinen enemmän valtiollinen turvallisuuskoneisto, niin tämä Natoon liittyminen ehkä osoitti hyvin sen, että niin luotiin sitten sellaista laajempaa turvallisuutta, joka on sitä valtioiden luomaa, joka on samalla yhteydessä tähän meidän turvallisuuden tunteen rakentamiseen.

SPEAKER_00 [00:06:14]: Ja paljonhan me Nato-jäsenyyden, sehän on aika nopeasti tapahtunut se prosessi Suomessa, niin siihen liittyen me Jotenkin itse kuvasimme asian itsellemme niin, että tämä on tietyllä tavalla jopa rauhan projekti tämä ikään kuin puolustuksellinen pidäke, joka tässä syntyy ja se vahvistaa Suomen sitoutuneisuutta tämmöiseen länsimaiseen arvoyhteisöön, että meidän pitää jotenkin vielä sitäkin aina alviivata ja vakuuttaa, mutta Sitten tuntuu nyt tässä näin, onko tästä nyt vuoden verran NATO-jäsenyyden vahvistamisesta, niin nyt tuntuu, että jotenkin se sotanäkymä onkin tullut paljon voimakkaammaksi.

SPEAKER_01 [00:07:10]: Tämä on itse asiassa aika jännää ja varmaan tutkijat sitten myöhemmin, kun ne tutkivat tätä meidän aikaa, että miten me pystyttiin käyntämään tämä NATOon liittyminen meilläkin yhtäkkiä tämmöisen hirveän vahvaan sotakeskusteluun. Ei pelkästään voi olla se syy, että Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainassa, niin tälle asialle, että onhan sotia kuitenkin koko ajan maailmassa. niin miksi juuri nyt, kun Suomi liittyi NATOon, niin Suomessa alkoi näin hirveän voimakas, vähän sotaisakin keskustelu. Ja tätä on kyllä välillä vaikea ymmärtää, että nythän meidän pitäisi puhua enemmän rauhasta kuin koskaan aikaisemmin. Meillä ei ole koskaan näin turvattu tilanne ollut. Meillähän Suomella käytännössä ydinase peloti.

SPEAKER_00 [00:07:57]: Niin, ja meidän pitäisi erityisen vahvasti juuri ymmärtää se rauhan, arvo itsessään ja se, mitä sen olemassaolo edellyttää. Nyt on korostunut jotenkin se ajatus, että tämä varmaan, mikä vanha sanonta onkaan tämä, että jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. En muista, onko se sitten Klausewitzin vai kenen sanomisia, mutta tuota tavallaan semmoinen ikään kuin motivaatio sille, että juuri tämä kansallisvaltio, niin sitten yksi perusta on nämä omat puolustukselliset sotavoimat. Mutta jotenkin ikään kuin se, että myös tämä rauha vaatii tekemistä ja meillähän on paljon näitä Näitä isoja globaaleja kehityskulkuja, nyt päällimmäisenä varmaankin ilmastonmuutos ja luontokato, jotka vaatisivat meiltä paljon tekoja, jotka myös ovat niitä rauhan tekemisen tekoja. Jotenkin nämä huolestuttaa vähän, että jääkö nämä tällaiseen katveeseen nyt tässä.

SPEAKER_01 [00:09:21]: Tuosta on samaa mieltä. Jos ajatellaan, että muutama vuosi sitten sekä YK että EU Lausui selkeästi sen, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat suurin uhka kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden työlle. Ettei vaan unohtu se, että tässä on kuitenkin aika isot ilmiöt taustalla näiden perinteisten asioiden. tavallaan turvallisuuden uhkakuvien lisäksi, mitkä on liittynyt ihmisten aiheuttamiin konflikteihin tai sitten voisi sanoa perinteisiin vaikka luonnonkatastrofeihin. Meillä on vähän uudenlainen turvallisuusympäristökin edessä ja sen takia liian sotaisa keskustelua ei ole kovin hyvä, koska meidän pitäisi katsoa tätä kokonaisuutta, että minkälaista turvallisuusympäristöä on muotoutumassa nyt ja millä tavalla me siinä rakennetaan sitten tätä turvallisempaa ympäristöä ja turvallisuuden tunnetta.

SPEAKER_00 [00:10:21]: Jotenkin tässä välillä, kun globaalisti yhdessä jotenkin ja Euroopassa elettiin tämmöisiä rauhallisemman ajattelun aikoja, niin tuntui, että myöskin tavallaan nämä resurssit, joita esimerkiksi sotavoimien varustaminen ja tämmöinen toiminta, että niissäkin tavallaan nähtiin, että osa niistä resursseista tietyllä tavalla suuntautuu myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaiseen kamppailuun. Ja nyt jotenkin tuntuu, että tämä tämmöinen tietyllä tavalla iso yhteiskunnallinen tavoitteen asettelu on jotenkin se on vähän hämärtynyt myös.

SPEAKER_01 [00:11:13]: Ehkä tämä kertoo siitä, että me tarvitaan tästä turvallisuudesta kumminkin vielä enemmän tätä yhteiskunnallista keskustelua. Ja siinä on tietenkin vastuu paljon, on medialla, tietenkin se on selvä, mutta sitten niillä myös, jotka tekee sitä työtä vaikka kokonaisturvallisuuden eteen, niin kuin me vaikka nyt tässä, niin samalla tavalla meidän on syytä laajentaa tätä turvallisuuskeskustelua ja Tässäkin podcast-sarjassa keskustellaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa, miten he näkevät tämän kokonaisturvallisuuden ja rauha-asiat. Ja sen takia minä unohdin äsken kysyä sinulta, Harri, että miten sinä määrittelet turvallisuuden?

SPEAKER_00 [00:11:58]: Joo, tosiaan hyvä kysymys. Olen tässä rakentamassa siis kokonaisturvallisuuden klusteria Itä-Suomeen ja Kokonaisturvallisuus on tosiaan aika jännä käsite. Se on vähän tällainen hallinnollinenkin suomalainen käsite, mutta jotenkin nyt tässä meidän työssä ja uskoisin, että näissä keskusteluissa se pyrkii avartamaan juuri tätä turvallisuuden tekemisen omistajuutta. sillä tavalla, että erilaiset yhteiskunnalliset toiminnat suuntautuisi siihen, että meillä olisi turvallisempi ja parempi elää ja että me jollakin tavalla ymmärrettäisiin erilaisten toimintojen ja tekemisten keskinäisriippuvuus myöskin kaikin puolin. Mulle on tosi tärkeätä se, että me ei ajateltaisi kokonaisturvallisuutta turvallisuuden synonyyminä, koska niin kuin tuossa aikaisemmin puhuttiin, niin turvallisuus on aika semmoinen tietyllä tavalla latautunut aika semmoinen kovan turvallisuuteen ja viranomaisturvallisuuteen keskittyvä sana.

SPEAKER_01 [00:13:31]: Kyllä, ja nyt kun ajatellaan tosiaan, että kokonaisturvallisuus tulee tänne meille alueelle näin voimakkaasti, kehitetään klustereita, puhutaan jopa osaamiskeskuksen rakentamisesta kokonaisturvallisuuteen, niin samaan aikaan mehän joudutaan oikeasti haastamaan itsemme tällä alueella, siis ihan maantieteellisellä alueella, että mitä me tarkoitetaan tällä turvallisuudella ja mitä ihmiset odottaa tältä turvallisuudelta. Ihan mielenkiintoista olisi vaikka Kuopion torille pistää teltta, jossa viikon verran haastellaan ihmisiä, että mitä se turvallisuus tarkoittaa tai mitä se rauha tarkoittaa ihmiselle. Tiedetäänkö me oikeastaan, millä tavalla ihmiset määrittelevät tällaisia asioita?

SPEAKER_00 [00:14:16]: Niin, aivan. Ja nimenomaan se, että minusta tässä on hyvin olennaista se, että alue ja paikallisuus on on keskeisessä asemassa, kun tästä kuitenkin syntyy. Se on se yhteisö, missä jokainen ihminen asuu ja vaikuttaa ja on osallisena. Jotenkin se pitäisi nähdä luonnolliseksi lähtökohdaksi, että silloin myös tämmöinen yhteinen turvallisuuden rakentuminen tapahtuisi juuri siellä paikallisia aluetasolla ja niistä yhteisesti ymmärretyistä lähtökohdista.

SPEAKER_01 [00:14:58]: Ja sitten tulee mieleen sellainen, että kun puhutaan vaikka tällä kokonaisturvallisuuskäsitteellä, että turvataan yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, vaikka olisi kuinka paha tilanne, niin loppujen lopuksi ne on aika arkisia asioita. Meillähän pitää olla ruokaa, puhdasta vettä, me tarvitaan terveydenhuollon palveluja, jolloin tämä turvallisuus muuttuukin itse asiassa aika konkreettiseksi ja normaaliksi asiaksi.

SPEAKER_00 [00:15:28]: Niin, että jotenkin se on yksi haaste tässä kokonaisturvallisuuden käsitteessä, kun sitä tavallaan juttelee eri ihmisten ja tahojen kanssa. Se ei jotenkin näyttäydy semmoisena niin jännittävänä ja semmoisena, mieliä kiehtovana, kun joku tämmöinen, että on joku äkillinen kriisi ja siitä pitää selvitä ja siihen pitää laittaa voimavaroja ja sitten jotenkin voidaan palata johonkin semmoiseen rauhallisuuteen, missä sitten vaan jotenkin oleskellaan. Mä ajattelen, että meidän yhteiskunta on tullut niin myöskin monimutkaiseksi paikaksi, että me ei oikein voida sillä tavalla ajatella, että meidän ei pitäisi ottaa huomioon, että erilaisia juttuja voi pikkuhiljaa syntyä erilaisten asioiden yhteisvaikutuksesta. Meidän pitäisi myöskin ennakoida, millä tavalla asiat kehittyvät. Se on myös osa sitä kokonaisturvallisuutta.

SPEAKER_01 [00:16:39]: Nyt kun sinä olet meritoitunut turvallisuustutkija myös, On pakko kysyä tämä, että muistan, kun aloitin nämä hommat ensimmäisen kerran 15 vuotta, niin oli tämmöinen klassinen oikein kriisin käyrä. Että on tämmöinen rauhallisempi vaihe, mutta on vähän merkkejä kriisistä. Sitten tuleekin kriisi. Tulee tämmöinen huipentuma, että sille tapahtuu jotakin pahaa. Ja sitten taas kriisi poistuu ja alkaa tämmöinen vähän niin kuin jälleenrakentamisen vaihe. Eletäänkö me enää tällaisessa maailmassa, jossa me tiedetään, että tämä menee näin helposti aina kriisin käyrällä, vai onko paluuta enää semmoiseen ajatteluun edes, että on jotenkin rauhallisempi hetki? Kun tuntuu, että katsoo vaikka viime vuosia, että on pandemiaa, ilmastonmuutos pahenee koko ajan, luontokanto lisääntyy, yhtäkkiä Euroopassa käydään myös sotaa, sitten on näitä taloudellisia kriisejä. jopa eriarvoisuus tuntuu lisääntyvän yhteiskunnassa näyttää siltä, niin onko meillä sellaista paluuta johonkin sellaiseen turvalliseen, rauhalliseen, yhteiskunnalliseen hetkeen?

SPEAKER_00 [00:17:51]: Muistaakseni sinäkin, Jyri, paljon puhut tästä, että elämme tällaista monikriisiaikaa. Tämä on määritelty jo monella taholla. Oliko se nyt Maailmanpankki vai? Maailmantalousfoorumi. Maailmantalousfoorumi, joo. Eli juuri tämähän on ollut omusta nähtävissä. Itsekin olen tuolta vuosituhannen taitteesta aktiivisesti tehnyt töitä erilaisten turvallisuus- tutkimuksen ja erilaisten töiden parissa, niin juuri tämmöinen kriisi alkaa, kriisi loppuu ja se hoidetaan pois päiväjärjestyksestä, niin kyllähän se on nyt jäänyt selvästi taakse. Ja tähän liittyy minusta mielenkiintoisesti tämmöinen keskustelu tästä resilienssin käsitteestä. Sekin on kehittynyt viime vuosina, kun ajateltiin alun perin. Alun perin oli niin, että resilienssi on siis kimmoisuutta, muutosjoustavuutta, joka tietyllä tavalla palautuu. Sitten ajattelin, että se palautuu siihen rauhalliseen lähtötilaan. Nyt onkin sitten oivallettu, että katsos vaan, että resilienssi onkin sitä, että tulee joku muutos ja tullaan uuteen tilanteeseen. Tavallaan tämähän näkyi hyvin koronapandemian jälkeen, että maailma oli muuttunut hyvin olennaisella tavalla monilta osin, meidän toimintamallit ja ynnä muut. Että näin tämä meidän ymmärrys myös on kehittynyt vuosien varrella.

SPEAKER_01 [00:19:42]: Joo, ja sen takia itse olen tykännyt tästä kun on tätä turvallisuustyötä, johon liittyy tämmöinen resilienssi-ajattelu, niin tämmöinen varautuminen ennakoimattomaan tuntuu nykyään sellaiselta, että meidän pitää hyväksyä se, että jatkuvasti tapahtuukin yllättäviä asioita, mutta samalla meidän pitää kumminkin yhä paremmin oppia ennakoimaan asioita, eli me tarvitaan ehkä uudenlaisia tulevaisuustaitoja. Voisiko se jopa näin sanoa?

SPEAKER_00 [00:20:12]: Kyllä, ja nyt kun mainitsit tuon Ennakoinnin on myös muotikäsitteentapainen asia. Taas ajatellaan niin, että joku jossakin tekee ennakointityötä ja näkee ja ymmärtää paremmin sen tulevaisuuden. Sitten kertoo muille, että näin tämä asia laitaan ja näin pitäisi nyt tehdä. että ajattelen sitä, että tässä kokonaisturvallisuustyössä tämä olisi yksi olennainen asia, mitä meidän pitäisi kehittää, että me ymmärretään, millä tavalla se tulevaisuuden epävarmuuksien ennakointi liittyy kaikkiin näihin meidän tekemisiin itse asiassa tässä meidän arkisissa töissä ja eri yhteyksissä.

SPEAKER_01 [00:21:05]: Tästä päästään pikkusen yhteen lempiaiheeseeni. Aika paljon olen ollut puhumassa siitä ja tehnyt työtä semmoisen teeman parissa kuin kokonaisturvallisuus ja kulttuuri ja taide. Nyt tuosta ennakoinnista tuli just mieleen se, että yksi missä varmaan tällainen taide on keskeinen osa kokonaisturvallisuutta on se, kun meihän pitää oppia mielikuvittelemaan erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia. Ja taidehan jos mikä antaa sellaisia meille menetelmiä ja laajentaa meidän ymmärrystämme, eli mielikuvitusta, jotta me voidaan vielä jopa ehkä ennakoida meidän valintojen seurauksia. Silloin me mennään tietenkin jo melkein tämmöiselle moraalietiikkakeskustelutasolle, mutta jotenkin tätä kautta se taidekin tulee hirveän isoon merkitykseen kokonaisturvallisuudessa.

SPEAKER_00 [00:22:01]: Kyllä ja ylipäänsä luovuus ja Ja se, että kun meidän pitäisi sopeutua tilanteisiin, joita me ei oltu koettu aikaisemmin, että me ei voida historiasta katsoa, että mitenkä tässä pitikään toimia, niin pidän tätä hirveän tärkeänä ja tietyllä tavalla tämmöistä intuitiota. Mielestäni se on myös hirveän keskeinen osa kaikkea päätöksentekoa. Ja tämä on jännästi jotenkin Vähän ristiriidassa sen kanssa, kun me ollaan jotenkin opittu ajattelemaan, että asioita voi hallita suunnittelemalla. Kun me puhutaan tietopohjaisuudesta, niin me jotenkin ajatellaan, että tieto on joku että eksakti aina mitattavissa oleva asia, ja kun me katsotaan se mitattavissa oleva asia, siitä me voidaan jotenkin laskea se hyvin tarkkaan, mikä se tulevaisuus tulee olemaan. Jotenkin tästä tiedon kertymisestä ja täydentymisestä ja tulkinnasta olisi jotenkin tärkeää ymmärtää sen merkitys, tässä tulevaisuuden ennakoinnissa.

SPEAKER_01 [00:23:26]: Voisiko jopa sanoa, että tämmöinen tiede ja taide vähän näyttää suuntaa. Ja sitten meidän pitäisi pystyä tekemään viisaita päätöksiä siellä, kun tulee tämmöisiä erilaisia suuntaviivoja. Kaikista voi kutsua ihan sivistykseksi, että pystyy navigoimaan tuollaisessa vaikeassa asiassa. Mutta samalla tulee kyllä mieleen se, että kyllä me tarvitaan varmaan aikamoista vähän uudenlaista henkistä kriisinsietokykyä, että me pystytään elämään tässä epävarmuuden ajassa. Tätä monikriisin aikaa voisi kutsua vaikka epävarmuuden ajaksi myös.

SPEAKER_00 [00:24:05]: Niin, kyllä. Ja nimenomaan se, että olisi tärkeää huomata, että me tarvitaan hirmu erilaisia osaamisia, eli hirmu erilaisia taustoja. Ja tuoda niitä yhteen, että sen takia juuri tämä, että en pidä siitä niin kauhean voimakkaasti, että me erotetaan tiede ja taide tämmöiseksi kahdeksi, että toinen on jotain semmoista ulkopuolista vähän hörhöilyä ja toinen on jotain semmoista kauhean eksplisiittistä tarkkaa mittarointia, että Tämä koskee laajemmin erilaisia, miten me yhdistetään yhteiskuntatieteitä luonnontieteisiin, vaikka tätä tekoälyn käyttöä. Se on hirveän luonnontiedepainotteista, miten sitä pitäisi hyödyntää muullakin kuin jollakin pikkaisen lapsellisella chat-gpt-jutulla yhteiskuntatieteellisen ymmärryksen lisäämisessä. Nämä kaikki liittyvät tuohon samaan. lähtökohtaan.

SPEAKER_01 [00:25:16]: Näköjään me tarvitaan koko ajan vaan ymmärtää syvemmin ja syvemmin, että miksi sivistys on niin tärkeä osa tätä kokonaisturvallisuustyötä, jotta pärjätään tässä. Jos mennään tänne ihmisen tasolle ihan, että kun ei tämä nyt tämä järjestelmä, että ei tätä ratkaise, kyllähän me ihmiset tämä ratkaistaan ja palaan vielä tuohon käsitteeseen, henkinen kriisinkestävyys, joka on muuten keskeinen osa kokonaisturvallisuusajatteluakin, niin Millä tavalla me sitten lisätään sitä henkistä kriisinkestävyyttä? Ihan me ihmiset.

SPEAKER_00 [00:25:50]: Niin sekin on jotenkin tämmöinen meidän malleissa kauhean voimakkaasti. Esimerkiksi just tässä mainitussa kokonaisturvallisuuden mallissa. Näitähän on jaettu ikään kuin näitä eri osia erilaisten hallinnonalojen vastuulle ja siellä on sitten ollut selkeästi, että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan vastuulla on jotenkin henkisen kriisinkestävyyden paimentaminen. Tämä toki on tärkeää, että vastuuta tällaisessa hallinnollisessa mielessä on, mutta se vähän hämärtää sitä, että meidän kaikkien elämähän perustuu henkiseen kriisinkestävyyteen siihen, miten me jaksetaan, osataan ja miten me ymmärretään erilaisten asioiden arvo, miten me jaetaan sitä arvopohjaa ja ymmärretään toistemme lähestymistapoja asioihin, että tämä pitäisi ottaa hyvin paljon enemmän tämmöiseen, vähän jotenkin tuoda tämmöiseen arkisemmalle tasolle, että se on myös kaikkien meidän asia.

SPEAKER_01 [00:27:04]: Silloin me päästään siihen, kun emme voi sälyttää sinne valtiovallalle tällaisia vastuita, niin itse asiassa kunnat ovat aika tärkeässä roolissa. Kunnat tarjoavat meille koulutuspalveluja, kulttuuripalveluja, liikuntapalveluja. Se ei ole mikään arjen turvallisuutta, että me viihdytään täällä omassa asuinympäristössämme.

SPEAKER_00 [00:27:28]: Niin tavallaan, mitä aikaisemminkin tuossa sanoin, niin juuri tämä paikallistaso on se, missä me eletään ja vaikutetaan ja ymmärretään sitä meidän lähiympäristöä ja sitten ymmärretään sen kautta myös laajempaa ja globaaliakin tasoa asioissa. Opitaan asioita ja saadaan osaamisia ja ollaan sitten vuorovaikutuksessa. Eletään sitä elämäämme. Että ihan oikeaan suuntaan ajattelet.

SPEAKER_01 [00:28:02]: Käykö tässä niin, että seuraavissa kunnallisvaaleissa meillä onkin isona teemana kokonaisturvallisuus ensimmäistä kertaa? Mitäpä ennustat? No hurraa!

SPEAKER_00 [00:28:13]: Mutta kyllä toivon sillä tavalla, että saadaan muun muassa meidän podcast-sarjan kautta tuotua näitä näkökulmia, jotka auttaisi näitä pohdintoja, mitä hyödyllistä tämä käsite tuo, miten se auttaa meitä ymmärtämään arjen turvallisuuksia ja sitä, millä tavalla meidän pitäisi myöskin vaikuttaa siihen omaan ja paikallisyhteisöön ja alueen ja laajempien ympyröiden elämään.

SPEAKER_01 [00:28:53]: Tuossahan oli hirveän hyvä peruste tälle podcast-sarjalle. Tämähän on pakko tehdä siis. Nythän tämä näköjään alkoikin.

SPEAKER_00 [00:28:59]: No niin, niin tämän jälkeenhän sitten ei hätiä mitiä. Eli meidän sarjamme jatkuu myös erilaisten asiantuntijavieraiden kanssa.

SPEAKER_01 [00:29:14]: Hienoa, kiitos Harri. Tämä on muuten ilo lähteä tekemään porukalla.

SPEAKER_00 [00:29:17]: Kiitos Jyri, palataan. 30 minuuttia. Joo.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

AINO-MARIA [00:00:04]: Tervetuloa kuuntelemaan podcastia tällä menolla EU4Dual tutuksi, jossa selvitetään, mikä on EU4Dual ja miten se vaikuttaa Savonian toimintaan. Minä olen Aino-Maria Savolainen, Savonian viestintäasiantuntija, ja kanssani täällä keskustelemassa ovat Savonian rehtori Mervi Vidgrén. Tervetuloa. Mukava olla. Kansainvälisyysjohtaja Virpi Laukkanen. Hei. Tervetuloa. Ja oppilaskunta Savottan toiminnanjohtaja Juha Asikainen.

JUHA: [00:00:39]: Opiskelijakunta Savotan, niin kuin äsken puhuttiin. Mutta täällä ollaan. Kiitoksia.

AINO-MARIA [00:00:45]: Opiskelijakunta Savotan toiminnanjohtaja. Kyllä testasin vaan, että oletko skarppina. Hyvä. Mutta tänään puhutaan EU4Dualista ja siitä, että mistä oikeastaan on kysymys. Kerrottakoon vielä, että te kaikki kolme olette hyvin perillä EU4Dualin asioista. Mervi on rehtorina vetämässä Allianssin tämmöisiä tärkeimpiä strategisia linjauksia rehtorien neuvostossa. Sitten Virpi, sinut on nimetty EU4DUALin akateemiseksi johtajaksi. Juha, olet edustajana opiskelijaneuvostossa. Sinut valittiin aiemmin tänä vuonna myös opiskelijoiden edustajaksi Allianssihallitukseen. Eli meillä on juuri oikeat henkilöt täällä kertomassa EU4Dualista enemmän. Aloitetaanko ihan alusta. Mervi, mikä EU4Dual on ja miten tähän pisteeseen on tultu? Miten tämä liittyy Savoniaan?

MERVI: [00:01:45]: Kylläpä kyllä. Eli tosiaan EurooppaaN on lähdetty luomaan tällaisia ihan rakenteina tämmöistä Eurooppa-yliopistoa, ja sitä kautta me ollaan jo aiemmin, ennen kuin tämä EU4Dual oli, niin me haettiin jo yksi kerta aiemmin, koska meitä tietysti kiinnosti eurooppalainen yhteistyö ja sen tarjoama, mitä se sitten tarjoakaan niin koulutukseen kuin meidän tutkimukseen. Ja kun tällaista nyt luodaan, ja tällä hetkellä tosiaan meillä taitaa olla se 64 tällaista Eurooppa-yliopistoa Euroopassa, jossa on vähän reilu 500 korkeakoulua mukana, niin onhan se hienoa, että me ollaan Suomesta päästy tähän mukaan, ja itse asiassa oltu vahvasti rakentamassa tämä EU4Dualia, Ja jos ajatellaan, niin oli varmaan ihan sellainen lottovoitto, että ei päästy silloin ekaa kerralla läpi, vaikka hyvä hakemus oli siinäkin ja hyvät kumppanit. Mutta tämä EU4Dual sopii meille tosi hyvin, koska tässä Eurooppa-tasolla nyt sitten kehitetään sitä työelämäläistä korkeakoulutusta. Eli ajatellaan, että me ollaan kahdeksan muun eurooppalaisen korkeakoulun kanssa tällä teemalla. kehittämässä eurooppalaisia rakenteita, ja totta kai me silloin ajatellaan niin, että miksi Savonia on tästä myös kiinnostunut, niin kyllähän me ollaan ajateltu, että tämä ei ole, tämä ei tosiaankaan tämä EU4Dual ole Savonialle vaan tämmöinen niin sanottu hanke, niin kuin kansallinen hanke, vaan me ollaan alusta lähtien sanottu, että hei, tämä on niin tärkeä juttu, tässä tehdään sellaisia asioita, että me halutaan kiinnittää tämä jo meidän olemassa oleviin rakenteisiin, ja tuomaan tämä siihen arkeen mukaan. Mutta täytyy muistaa, että vasta 2023, eli vajaa kaksi vuotta sitten, varsinaisesti päästiin sillä kokoonpanoilla allianssilla liikkeelle. Eli ei ole kauhean paljon vielä toimittu, ja varmaan osaamme, ja henkilökunnasta ja opiskelijoistakin ehkä ajattelee, että miksi en jo pääse siihen mukaan ja tähän. Mutta nyt on luotu tietyt rakenteet ja nyt kovaa vauhtia tehdään niin sinne koulutuksen puolelle kuin tutkimuksen puolelle, kuin tähän rakenteeseen näitä asioita hyvin konkreettisesti. Tämä tarjoaa mun mielestä oivan mahdollisuuden siihen kansainvälistymiseen totta kai. Mutta ennen kaikkea myös, jos miettii nyt tällä hetkellä sitä Savonian strategiaa, että mikä meidän Savonian strategiassa on profiilina, niin kokonaisturvallisuus, mutta toisena Dual 2.0, eli työelämäläheisyys. Eli sillä tavalla me ei todellakaan ole jätetty tätä, että tehdään jotakin tuolla, vaan tämä on ihan tässä meidän ytimessä tämä tekeminen.

AINO-MARIA [00:04:43]: Kyllä. Ja tuosta työelämälähtöisyydestä voidaankin kohta puhua vähän enemmän. Sanoitkin, Mervi, että pari vuotta ollaan tässä allianssia rakennettu. Nyt tätä äänitetään syyskuussa 2024. Ja aika paljon on jo tehty. Virpi, miten allianssia on lähdetty rakentamaan ja missä vaiheessa ollaan nyt?

VIRPI: [00:05:05]: Joo, tosiaan niin kuin tuossa Mervi sanoikin, niin kyllähän ensimmäinen vuosi aika pitkälti oli sitä rakenteiden tekemistä. Tietysti siinä yksi iso syy on se, että kun tämä halutaan olevan sellainen merkityksellinen, iso korkeakoulujen rakenteisiin, mutta myös alueelliseen kehittämiseen vaikuttava kokonaisuus, niin siitä syystä tässä on tavallaan rakennettu myös tämmöisiä yhteistyörakenteita alueilla. Eli meillä on Allianssissa tämmöinen Industry Council, meillä on Regional Council ja sitten meillä on Student Council. Eli mukana on työelämä, alueelliset kehittäjät ja hyvin vahvasti opiskelijat. Ja näistä on muodostunut myös nämä avallinen edustajat tänne hallitukseen. Ja sitä kautta se tietysti, että kun tämmöistä lähdetään rakentamaan joka alueella, tämmöistä isoa kokonaisuutta, niin se kyllä oman aikansa on vienyt. Sitten tietysti jokaisessa korkeakoulussa on rakennettu myös tämmöisiä local officeja, paikallisia ikään kuin toimistoja, johon on koottu ne keskeiset toimijat niistä eri työpaketeista. Meidän projektipäällikkö Pia Viklund on vahvasti tätä Local office -toimintaa vienyt eteenpäin ja hyvin ansiokkaasti koonnut eri puolilta toimijoita mukaan tähän toimintaan. Meillähän tietysti Savoniassa on tosi isoja vastuita. Niin kuin tuossa Mervi totesi, niin me ollaan kyllä hyvin aktiivisesti haluttu olla koko toiminnassa mukana ja meillä on iso työpaketti vedettävänä, eli me vedetään tätä suurten globaalien haasteiden akateemista koordinointia ja siinä sitten taas Minna Kaarakainen on sen työpaketin vetäjänä meillä ja hän koko Allianssin osalta sitten tätä työpakettia on vienyt eteenpäin. Liikkuvuusasiat ovat nyt jo lähteneet aika vauhdikkaasti eteenpäin eli me ollaan myöskin tämmöisenä toisena vetäjänä tämmöisessä työpaketissa, joka kehittää tätä sujuvaa liikkuvuutta allianssin sisällä ja siinä ollaan kehitetty monenlaisia muotoja sitten tähän liikkuvuuteen ja erityisesti pyritään siihen, että yhä enemmän se olisi tämmöistä työelämän kanssa yhdessä tehtävää liikkuvuutta, että opiskelijat voisivat lähteä harjoitteluihin ja vaihtoihin sitten ulkomaille ja tämä allianssi siihen hyvät mahdollisuudet myös luo. Muun muassa tällaisia asioita tässä ollaan kehitetty. Nyt meillä on hyvässä vauhdissa yhteisten maisteritutkintojen kehittäminen. Tohtoriohjelman kehittämistä on aloitettu. TKI-hankkeita yhteisiä on runsaasti suunnitteilla. Aktiviteetteja tehdään kyllä monella saralla. Hyvässä vauhdissa on kehittäminen.

AINO-MARIA: [00:08:20]: Kiitos, Virvi.Juha, ppiskelijakunta Savottan toiminnanjohtajana ja opiskelijoiden etujen ajajana, niin millä mielin olet seurannut tätä kansainvälistymistä ja minkälaisia mahdollisuuksia opiskelijan näkökulmasta EU4Dual voi tarjota?

JUHA: [00:08:38]: Tässä viimeisen kaksi viikkoa oikeastaan kansainvälistymistä on tullut seurattua hyvinkin läheltä näin lukuvuoden alkaessa ja ja meidän talon täyttyessä paitsi kotimaisista tutkinto-opiskelijoista, niin sitten ympäri Eurooppaa meille saapuvista ja kauempaakin saapumista opiskelijoista. Onhan tämä lisännyt tähän meidän opiskelijayhteisöön kansainvälistyminen aikamoisen haasteen, mutta myös iloa ja tekemisen meininkiä ympäri maailmaa. Tässä on tullut jo jonkun aikaa seurattua ammattikorkeakoulun järjestelmä ja Savonian ammattikorkeakoulun kehitystä paitsi opiskelijakunnan toiminnanjohtajana, mutta monessa erilaisessa työtehtävässä tai tiimissä. Tänä päivänä voi sanoa, että kyllä me ollaan niin aidosti, kun vaan pystytään olemaan niin kansainvälisiä paitsi täällä kotona, mutta myös sitten tuonne maailmalle. Ja mitä sitten taas EU4Dual Alliance meille tarjoaa, niin niin kuin tässä Virpi nostikin jo esille, niin tuota entistä parempia mahdollisuuksia opiskelijoille vaikka lähteä vaihtoon. Voi olla niin, että tuolla allianssikorkeakoulujen paikkakunnilla on vaikka meille tuttujen yritysten toimipisteitä, johon opiskelijoiden on täältä helpompi lähteä, kun se allianssikorkeakoulu on siellä jo vastaanottamassa. Tämän allianssin kautta, kun on tutuksi päästy ja tunnetuksi tultu, niin se helpottaa myös opiskelijoiden vaihtoon lähtemistä ja antaa erilaisia mahdollisuuksia. Toki täytyy muistaa myös se, että vaihto ei välttämättä aina ole sitä, että fyysisesti lähdetään. Tämä allianssihan luo myös näitä mahdollisuuksia olla vaihdossa, vaikka ei niin sanotusti toiseen maahan lähtisikään. Allianssin kautta rakennetaan myös erilaisia yhteistyömahdollisuuksia opiskelijoille. Projektien kautta voidaan tavata eri korkeakoulujen opiskelijoita ja oppia toisilta.

AINO-MARIA [00:10:40]: Entäpä henkilökunnan näkökulmasta? Moni savonialainen varmasti miettii, että miten EU4Dual tulee vaikuttamaan omaan työhön ja minkälaisia mahdollisuuksia se avaa.

MERVI: [00:10:56]: Kyllä minulla semmoinen tuntuma on, että ihan sieltä alusta lähtien, kun me ruvettiin kertomaan, että me ollaan päästy tähän mukaan silloin syksyllä 2022, niin kyllähän henkilöstö tuli tosi äkkiä kysymään, että voinko lähteä sinne ja tänne. Eli välittömästi ei ainakaan minua vastaan ole tullut kukaan, joka on sanonut, että ihan hölmöjä ollaan, kun tuommoiseen mennään. Vaan niin kuin Juha sanoi, että mitä se tarkoittaa sinne opiskelijapintaan, niin kyllä minusta meidän henkilöstö, niin opetushenkilöstö, niin meidän korkeakoulupalvelujen henkilöstö, kuin meidän TKI-asiantuntijat, niin kaikki on tietyllä tavalla nyt sitten vähän odottavalla kannalla. Niin kuin tuossa jo äsken sanoin, että pikkaisen sellainen sutimista, että mitäs kaikkea tämä tuokkaan tullessaan. Mutta mun mielestä me on ymmärretty ja varmaan tämän meidän Savonian strategiaprosessi aikaa, luulen, että tämä taas tuli piirun verran tutummaksi ja ne mahdollisuudet. Ja kyllä tietysti, jos ajatellaan ihan vaikkapa totta kai koulutuksen puolelle paljon, että me nähdään, miten Euroopassa tehdään, mitä se työelämäläheisyys oikeasti tarkoittaa, kuin hyvin monella tavalla sitä pystytään tekemään. Ja sitten, että hei, mikä se meidän savonialaisten tapa siinä ollakaan, Mutta niin kuin Virpi tuossa sanoi, niin myös meidän ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, kun täällä puhutaan näiden sointimastereiden tekemisestä, mutta siinäkin meidän pitää koko ajan olla tarkka, että ei me lähdetä kaikkeen, mikä tuntuu kivalta, mutta hei, mikä on sellainen, missä meidän kannattaa olla ja mikä tuo meille sitä lisäarvoa. Mutta myös jatkuvaan oppimiseen, ainakin itselleni on jo tänä aikana jotenkin ymmärrys kasvanut siitä, kun me puhutaan myös näistä micro-credentials, näistä pienistä osaamiskokonaisuuksista, niin että miten niitä Euroopassa myös käytetään. Ja sehän on yksi osa myös tässä sitä kehittämistä, että Mun mielestä me pystytään paljon myös ammentamaan itsellemme, vaikka Virpi sanoikin, että meille on annettu isoja vastuita siitä, mitä asioita me viedään eteenpäin. Ja kyllä niin paljon, kun me tunnistetaan SavoniasSA, että meidän pitää kasvattaa sitä kansainvälisen tutkimuksen volyymiä, niitä euroja saada lisää ja nähdä ne mahdollisuudet, niin kyllähän tämä antaa nyt, että meillä on upeat kumppanit, joilla on erittäin hyvä osaaminen, valmius lähteä hakemaan, ja siinä jo osin se verkosto valmiina, eli tämä todella vahvistaa paljon myös sitä puolta. Ja sitten myös tämä, että onhan tämä mielenkiintoista, tällä hetkellä Suomessa käydään keskustelua siitä, että että voisiko ja pitäisikö työelämäläinen tohtoritutkinto suoda myös ammattikorkeakouluille, eli että se olisi mahdollisuus. Tässä me ollaan nyt kumppanuusverkostossa. jossa me itse asiassa olemme, ja tuo Virpi tässä vaiheessa vahvasti mukana, suunnittelemassa sitä, että hei, minkälainen se on. Savonia on siellä antamassa osaamistaan ja mukana täysin. Meillä ei ole sitä tutkinnonanto-oikeutta, mutta Allianssissa sitä on. Eli me menemme nyt joka tapauksessa jo kiertäen siihen. Tämäkin varmaan vähän kirittää sitä keskustelua, mitä Suomessa käydään tästä työelämäläheisestä tohtorikoulutuksesta, että hei, meillä on nyt eurooppalaiset kumppanit, meillä on nyt mallirakenteilla, mitä tämä tarkoittaa. Eli siinä mielessä haluaisin sanoa, ja minulla on sellainen tuntuma, että tämä on otettu hyvin vastaan meidän henkilöstön puolelta, ihan samoin kuin ymmärrän, että myös opiskelijoiden puolelta, mutta myös siellä tässä nähdään paljon mahdollisuuksia, vähän eri tehtävässä. Haluaako Juha sanoa?

JUHA: [00:14:39]: Joo, nyt kun Mervi nosti tuon tohtorikoulutuksen, oli hetkistä kirjoittanut tuohon lapulle, että muista mainita. Kyllähän se näin on, että kyllä meillä ammattikorkeakouluna täytyy olla mahdollisuus ylemmän tutkinnon opiskelijoille myös jatkaa sitä työelämäläheistä kehittymistä siinä tutkintonsa myötä. Sitä kautta tämä Allianssi tarjoaa nyt jo työkaluja lähteä vaikka eurooppalaisella tavalla tohtorikouluttautumaan. Tämä on äärimmäisen hyvä asia.

AINO-MARIA: [00:15:08]: Nyt ollaan puhuttu jo monta kertaa mainittu työelämäläheisyys ja allianssi on todellakin työelämälähtöinen korkeakoulujen allianssi, niin mitä se käytännössä tarkoittaa? Mervi, meidän strategiassa puhutaan Dual 2.0, mitä se on?

MERVI: [00:15:26]: Niin, siinäpä sitä onkin. Nythän meidän henkilöstökin on sanonut, että kun sitä ei ole määritelty, koitin pikkasen antaa niitä eväitä siihen määrittelyyn siinä Savonia-päivässä, mutta samaan aikaan me nyt tehdään, kun tehdään sitä strategian toteutusohjelmia, niin me tehdään sitä määrittelyä. Totta kai me nähdään, että opetussuunnitelmat on tehty sellaisiksi, että ne on joustavia ja siellä haetaan ei pelkästään niitä harjoitteluja, vaan että miten sieltä löytyy niitä aitoja työelämäprojekteja, jossa opiskelija osana asiantuntijayhteisöä on tekemässä ja sillä tavalla jo rakentaa sitä olemistaan ja näkee sitä verkostoa, missä on mukana. Mun mielestä, jos otan ihan tämmöisen yhden esimerkin. Mutta kyllä mä tosi paljon uskon ja näen myös siihen, mistä me ollaan puhuttu ja varmaan Virpi sitten vielä enemmän ehkä jatkaa siitä, että me osataan kyllä se osaaminen tunnistaa tosi hyvin, kun se on tehty jossakin muussa korkeakoulussa. Mutta entäs kun sitä osaamista on kiertynytkin sitten siellä työelämässä, niin miten me pystytään myös se paremmin tosiaan tunnistamaan ja tunnustamaan ja ikään kuin Laita saattamaan opiskelijan opintoja eteenpäin. Mutta vielä yksi kohta. Mun mielestä meidän pitää oikeasti löytää, me ollaan käyty, ja totta kai me on puhuttu kymmenen vuotta opinnollistamisesta, eli että miten mä myös voin siellä työelämässä tehdä sen tyyppisiä asioita, että minä en tulekaan opintojaksolle enää tekemään ja saattamaan vaikka niitä mun opintoja loppuun, vaan että se on suunniteltu, että hei, mä teen tämän siellä työelämässä. Koska meillä on tavattoman paljon niin suomalaisia kuin kansainvälisiä opiskelijoita, Meillä on valtavan iso osaaminen taustalla ja meidän pitää löytää näitä joustavia tapoja ja uskoa siihen, että siellä työelämässä oikeasti voidaan oppia niitä korkeakoulutuksen asioita, jotka meille tärkeitä on. Kyllä minä varmaan omassa puheessani ehkä tämän tyyppisiä elementtejä olen nostanut esille, mutta tässä on aika monta sakaraa, vai mitä Virpi?

VIRPI: [00:17:42]: Kyllä, ehdottomasti. Sinällään tämä allianssiyhteistyö on, kuten Mervi sanoi, että me ollaan nyt päästy sellaiseen porukkaan, joka on meille niin sopiva kuin vaan voi olla. Kun ollaan tämän allianssin kesken yritetty ja on lähdetty määrittämään sitä, että mitä se dual tarkoittaa siinä allianssiyhteistyössä, niin Ehkä itselläkin oli jotenkin se kuvitelma siitä, että eurooppalaiset, nämä duali yliopistot, duali korkeakoulut, että ne on jotenkin samanlaisia, niillä on samanlaiset mallit. Ja nyt on huomattu se, että siellä on yhdeksän korkeakoulua, joilla kaikilla on erilainen malli. Eli ei ole olemassa eteensä eurooppalaista semmoista yhtä tiettyä, vaan että me ollaan nyt yhdessä määrittämässä sitä, että mitä se pitää sisällään. Ja kyllä se perusajatus siinä on se, että Selkeästi pitää saada työelämässä tapahtuva oppiminen osaksi opiskelijan opintopolkua ja tunnistaa se osaaminen, mitä siellä saavutetaan. Tämä tarve on korostunut paljon Savonian sisälläkin, kun meillä on lisätty merkittävästi kansainvälisten opiskelijoiden määrää ja yhä enemmän heitä meille tulee. Heidän taustansa on erityisesti hyvin moninaista. Siellä on paljon opiskelijoita, joilla saattaa olla jo bachelor-tasoinen tutkinto taustalla. jopa korkeampikin tutkinto saattaa olla taustalla, ja he ovat olleet pitkään työelämässä monesti. Ja se, että me pistetään heidät samaan putkeen, kaikki samanlaiseen putkeen, että aloitetaan Aasta ja päätetään Öön, ja siinä opiskellaan sillä samalla mallilla, niin se ei ole järkevää, se ei ole meidän kannalta järkevää, eikä se ole opiskelijan kannalta järkevää. Että tavallaan se dual-mallin rakentaminen on sitä, että miten persoonoidaan sitä opiskelua niin, että se oppiminen, joka opiskelijalla jo on saavutettuna, yhä paremmin tunnistetaan. Tässä varmaan se isoin haaste meillä on se, että me ollaan nyt ehkä Savoniassa tunnistettu tämä, se on meidän strategiassa hyvin keskeinen tekijä, mutta miten me saadaan se työelämä tähän mukaan ja miten me saadaan ne yritykset, ikään kuin omia toimintatapoja muuttamaan niin, että he ovat valmiita myös siihen, että se opiskelija ei ole siellä tekemässä vain töitä, vaan myös oppimassa ja saamassa sitä koulutusta.

JUHA: [00:20:22]: Tässä meillä on hyvä paikka heittää haastetta myös tuonne yrityselämään ja pohtimaan sitä, että miten me yhteistyöllä tätä Dual 2.0-mallia kehitetään, paitsi tässä lähialueilla, Pohjois-Savossa, Itä-Suomessa, Suomessa, mutta allianssin kautta ihan eurooppalaiseksi toimintamalliksi. Tarvitaan rohkeita tekoja. Näkisin näin, että Muistan, kun käytiin Virpin kanssa tuossa Savonian strategiatyötä tehtäessä, niin keskustelua tästä työelämän mallista, että mikä se tulisi olemaan ja millään termillä meidän nyt pitäisi kutsua tätä. Tämä Dual 2.0 on minun mielestäni nyt oikein hyvä malli, kun se sitoo yhteen paitsi oppimiseen, se sitoo yhteen myös sen tekemiseen ja työn tekemiseen. Että sitähän tässä on kysymys.

AINO-MARIA: [00:21:13]: No minkälaisissa teemoissa sitten pyöritään Virpi? Savonia on vetovastuussa tämmöisten keskeisten haasteiden, työelämän tulevaisuus, vihreä siirtymä, terveellinen elämä, koordinaatiosta, aika isoja teemoja. Kerrotko vähän siitä enemmän?

VIRPI: [00:21:35]: Joo, tosiaan meillä on tämä työpaketti vedettävänä, jossa on tämä suurten globaalien haasteiden akateeminen koordinaatio meidän vetovastuulla. Ja tosiaan toi Karkaisen Minna siinä nyt vahvasti on tietysti vetäjänä sitä tekemässä. Se ajatushan tässä on, että tavallaan nämä isot haasteet on ne, mihin niitä ratkaisuja etsitään monella tavalla. Meillä kaikessa toiminnassa on tämä dualisuus, eli siinä on se työelämä mukana, mutta tavallaan nähdään, että näin isoja ongelmia ja haasteita ei voida ratkaista mitenkään Yksisilmäisesti katsoen, vaan siinä on mukana aina se korkeakoulutus, siinä on mukana tutkimus, siinä on mukana se työelämä ja siinä on mukana opiskelijat. että opiskelijat tuovat sen nuoren ja tuoreen näkökulman siihen. Näiden isojen haasteiden näkökulmasta ajatellaan, että niiden ympärille me kehitetään näitä koulutustuotteita, eli juuri näistä joint masterista, mitä puhuttiin, niin nimenomaan näihin teemoihin ollaan rakentamassa. Ne tutkimushankkeet, mitä ollaan rakentamassa, ne pyörii näiden samojen teemojen ympärillä. Niihin liittyviä hankkeita ollaan rakentamassa. Tietyllä tavalla se meidän rooli on vähän niin kuin koota sitä yhteen, että mitä kaikkea näihin teemoihin liittyen ollaan tekemässä. Toisaalta tietysti myös, että kun me ollaan vetämässä näiden haasteiden kehittämistä, niin se tarkoittaa myös sitä, että meidän pitää löytää niitä keinoja siihen, että miten saadaan sieltä työelämästä sitä tietoa näihin liittyen, miten saadaan tulevaisuustietoa kerättyä. Ja nyt itse asiassa tässä on just hyvä ajankohta tätä podcastia tehdä, koska tänään olin päivällä tuossa mukana työpajassa, jossa kun me vedämme tätä vihreän siirtymän… globaalin haasteen kokoamista tietyllä tavalla, niin meillä oli siihen liittyvä työpaja, jota tuo Vuorisalo Jyri sitten veti, ja siinä nimenomaan etsittiin sitä, että miltä se tulevaisuus näyttää, minkälaisia haasteita siihen vihreään siirtymään liittyen on nähtävissä, ja mitä me voitaisiin tehdä, jotta me päästäisiin niissä haasteissa eteenpäin. Sitä kautta lähdetään tiekarttaa rakentamaan siihen, miten me allianssin sisällä näihin haasteisiin vastataan. Tämäntyyppisiä asioita esimerkiksi tähän meidän akateemisen koordinoinnin tehtävään liittyy.

AINO-MARIA: [00:24:26]: Juha, miltä sinun korviin tai ennen kaikkea ehkä opiskelijoiden korviin kuulostavat tällaiset teemat?

JUHA: [00:24:37]: Voisi sanoa, että tänä päivänä kun opiskelija miettii, että mitä hän sitä alkaisi opiskelemaan, niin ne pohdinnat siellä taustalla on entistä moninaisempia. Ja mietitään paljon, että miten tämä tutkinto, vaikka jos nyt tutkinnosta puhutaan, tämä tutkinto, jota olen ajatellut lähteväni lukemaan tai opiskelemaan, niin miten se vastaa niihin tulevaisuuden työelämähaasteisiin. Ja kyllä minä sanoisin, että kun Savonia on mukana tässä allianssissa ja sen kautta saadaan paitsi eurooppalaista oppia, mutta myös kehitytään yhteistyön kautta näissä työelämän tulevaisuuden ja vihreän siirtymän ja terveellisen elämän kysymyksissä, niin uskon, että se resonoi hyvinkin meidän opiskelijoissa. Saadaan ikään kuin laajempaa vahvistusta sille, että mitä se osaaminen on. Ei ajatella vain sillä tavalla, että mikä se on se tarve tässä nyt ja huomenna täällä, mutta että mitä se tarve on tuolla Euroopassa, mitä se on maailmalla ja nähdään sitä kautta laajempaa kuvaa. Ja tämä laajempi kuva tietyssä mielessä, niin sitä aina haluaa korostaa opiskelijoille, että miten voi olla silmät auki ammattikorkeakoulussa ja ottaa sen kaiken hyödyn vastaan, tai kaiken sen, mitä täältä vastaan tulee, niin avoimesti ja sitä kautta sitten löytää sen oman uran, tehdä se tutkinto. Ja nyt Allianssikin tarjoaa hyvin erilaisia mahdollisuuksia ja rakennetaan uusia erilaisia mahdollisuuksia siihen, että Se polku voi olla entistä mutkikkaampi, mutta samalla entistä kehittävämpi.

AINO-MARIA: [00:26:15]: Juha, kun edustat opiskelijoita nyt myös EU for Dualissa, niin miten näet, että opiskelijat ovat mukana allianssin rakentamisessa ja miten opiskelijoiden ääni tulee siellä kuuluviin?

JUHA: [00:26:30]: Sanoisin sen ehkä tällä tavalla, että Opiskelijat ovat päässeet nyt tämän alkukäynnistämisen jälkeen kommentoimaan ja ottamaan osaa Allianssin kehittämiseen. Student Councilista kysellään ajatuksia ja näkemyksiä siihen, että vastaako korkeakoulujen edustajien ajatukset sitä, mitä opiskelijat ovat ajatelleet asioista. Siellä käydään aika aktiivistakin keskustelua. Ja omalta osaltani tehtävä on tuoda sitten sitä opiskelijan ääntä kuuluviin siellä allianssihallituksessa ja seuraavaa kokousta jälleen odotellessa, että mitä mielenkiintoisia asioita meillä siellä onkaan esillä.

AINO-MARIA [00:27:10]: Entäs sitten sidosryhmien ja yhteistyökumppanien ääni? Juha tuossa jo äsken haastetta heittikin yrityselämälle, mutta Mervi, minkälaisia mahdollisuuksia Savonian kautta avautuu, vaikkapa nyt alueen yrityksille?

MERVI: [00:27:25]: Me oltiin siinä mielessä hyvin ainutlaatuinen allianssio hakemusvaiheessa, että meillä hakemusvaiheessa oli jo yrityksiä mukana tässä. Eli tietysti kun työelämäläheisyys oli se meidän iso teema, niin sitten haluttiin myös näyttää se, että yritykset ovat alusta lähtien mukana. Tämä on ollut varmaan se, miksi me saimme myös siitä meidän allianssihakemuksesta niin hyvät pisteet, että se oli uskottava ja että siihen oikeasti, kun puhutaan työelämäläisyydestä, niin kuin Juha ja Virpi tässä todistivat, niin yksin me emme voi sitä tehdä. Me tarvitaan ne kumppanit siihen vahvasti viereen ja sen tähden on ihan äärettömän tärkeää, että me saadaan vaikka nyt ensi alkuun pilotteja tästä liikkeelle. Mutta kyllähän niin kuin sitten taas meillä, mä nyt olen jo monta kertaa viitannut aivan meidän upeaa Savonia-päivää, joka jollakin lukuvuosi tänä syksynä aloitettiin. Ja meillä oli siellä Genelecin toimitusjohtaja Siamäk puhumassa myöskin meidän henkilöstölle siitä, että mitä se yrityksen näkökulmasta näyttää. Ja mä luulen, että kun Genelec on nyt vielä yksi niistä yrityksistä, jotka meillä on Alliansissa ollut alusta lähtien mukana, niin tämän tyyppisiä puheenvuoroja ja henkilöitähän me tarvitaan, jotta tästä lähtee sellainen hyvä liikkeelle. Että ei aina ajatella, että ainoa ne haastaa, yritykset ajattelee, että ainoa ne haastaa meitä uuteen ja uuteen ja Ja se oma bisnes siellä kuitenkin on se kaikkein tärkein, mikä pyörii. Mutta tämän kauttahan me voidaan yrityksille tuoda tosi vahvasti se kansainvälisyys, ne verkostot käyttöön ja se osaaminen. Eli sillä tavalla mä näen, että kyllä. Ja hienoa, että on saatu jo nyt heti alusta lähtien tosiaan näitä kiinnittyneitä yrityksiä. Mutta toisaalta kun ammattikorkeakouluille tyypillistä on se aluekehittäminen, sitähän me tehdään sen tutkimuksen ja sitten koulutuksen ja osaajien kautta, niin siinä mielessä myös, että meillä nyt sitten tässä on myös tämmöinen alueellinen neuvottelukunta tässä Allianssissa, jossa meillä sitten Pohjois-Savon liiton aluekehityspäällikkö Satu Vehreävesä on mukana, tulikohan titteli oikein, mutta joka tapauksessa Satu on ollut myös ja Pohjois-Savon liitto tässä alusta lähtien mukana. Eli tällä koitan sanoa, että me ei ole odoteltu nyt, että käynnistetään jotakin, vaan saatu mukaan. Ja viime keväänä tosiaan Maltalla, sitten kun oli tämä Allianssi eri toimijoiden tapaaminen, niin siellä myös meidän yritys, Ja sitten täältä alueen puolelta Siamäki ja Satu olivat myös mukana, eli he ovat päässeet tähän rakentamaan tätä yhteistä allianssia. Mutta kyllä totta kai mä näen äärettömän tärkeänä sen, että tällä tavalla me ollaan Savonia uskottava toimija, koska eihän sitä vaikuttavuutta synny, että me teemme kaikkea itseksemme, mutta kun me tämmöisessä allianssissa yhdessä tehdään, niin kyllähän tämä antaa meille tosi vahvaa uskottavuutta.

AINO-MARIA: [00:30:32]: Tässä kun kuuntelen teitä, niin tulee mieleen, että paljon on jo tehty tässä vaiheessa ja paljon on myöskin suunnitelmissa tulevaisuudessa. Virpi, mitkä ovat seuraavat askeleet Allianssin kehittämisessä?

VIRPI: [00:30:48]: Tietysti nyt tässä on tosi kovassa vauhdissa tämä joint maastereiden kehittäminen. Ja ehkä haluan vielä sen nostaa esille, että mehän kehitämme joint dual maastereita. Eli tässäkin se työelämäläheisyys ja se dualisuus on vahvasti läsnä aivan uuden tyyppisiä maastereita. maisteriohjelmia rakennetaan tässä eurooppalaisessa yhteistyössä. Näiden osalta se valmistelu on tosiaan nyt kovassa vauhdissa. Voi sanoa, että ei ole helppoa. Siinä on monta mutkaa ratkaistavina ja erilaiset lainsäädännöt eri maissa ja erilaiset akkreditointikäytännöt ja kaikki nämä vaikuttavat. Mutta kyllä meillä ensi vuonna alkaa olla sitten ensimmäinen maisteriohjelma pitäisi käynnistyä ensi vuonna ja sitten seuraavana vuonna toinen ja sitä myöten niitä alkaa meillä tulla lisää. Tämä tohtoriohjelman valmistelu on hyvässä vauhdissa, ja siinä on myös hyvin kunnianhimoinen tavoite, että vuonna 2026 käynnistys meillä sitten se yhteinen tohtoriohjelma. Nyt on myös valmisteilla tämä Center of Excellence in Dual Education -toiminta, eli ajatuksena on se, että tästä meidän allianssista tulee tämmöinen tämän duaalimallin ikään kuin eurooppalainen edelläkävijä ja tätä työtä ollaan nyt tässä paljon myöskin tehty ja toivon mukaan se saadaan ensi vuoden puolella sitten jo hyvin näkyvästi näkymään myös eurooppalaisessa kehittämisessä. Samaan aikaanhan tässä pohditaan myös sitä, että niin kuin Mervikin on useampaan otteeseen sanonut, että mehän emme ole tekemässä hanketta vaan me olemme perustamassa allianssia, niin pohditaan myös sitä, että mikä se on sen allianssin Tällainen muoto jatkossa, että tuleeko siihen joku yhdistyspohjainen, säätiöpohjainen vai mikä on se malli, jolla me saadaan se allianssi jatkossa myös pysymään toiminnassa ja se todella meidän rakenteisiin ui sisään. Nämä ovat esimerkiksi sellaisia asioita, jotka nyt tässä vahvasti valmistelussa ovat ja ehkä ensimmäisenä konkreettisena tulevat sitten näkymään. Mutta myös sitten nämä pienet oppimiskokonaisuudet, joita nyt koko ajan tehdään ja sitten ne liikkuvuusmahdollisuudet.

AINO-MARIA: [00:33:18]: Eli paljon on suunnitteilla. Ihan lyhyesti tähän loppuun. Mikä on se, mitä… Te itse henkilökohtaisesti kaikista eniten odotatte EU-foduarilta.

MERVI: [00:33:34]: Ajattelen sen niin, että Savonia profiloituja tunnetaan Suomessa, mutta myös Euroopassa dual 2.0 korkeakouluna. Ei enempää ja vähempää, niin kuin Virpi sanoi, niin tämä on se tavoite. Sen tähden meidän pitää viedä uskottavasti ja lähteä viemään tätä dualin kehitystä Savoniassa eteenpäin. Ja sitten mä ehkä vielä sanon sen, että kyllä mä näen, että ne matalalla olevat hedelmät on nyt se TKI-rahoituksen, koska tässä on lähtenyt jo liikkeelle ja siellä ei ole tämmöisiä lainsäädännöllisiä esteitä tai haasteita, mitä nyt me joudutaan sillä koulutuksen puolella niin paljon enemmän miettimään, niin ehkä nämä kuitenkin nostaisin.

VIRPI: [00:34:21]: Yksi iso asia on minusta se, että me saavutetaan tietyllä tavalla se asema, että päästään Euroopan tasolla myös tätä työelämäläheisen korkeakoulutuksen merkitystä nostamaan. Se mikä mielestäni on hienoa tässä Allianssissa on se, että niin kuin sanoin, että tässä on yhdeksän erilaisilla toimintatavoilla toimivaa korkeakoulua. Kaikki tekevät työelämäläheistä, mutta jokainen hieman eri mallilla. Kyllä tässä on semmoinen potentiaali ikään kuin tuoda jotain uutta ihan tähän eurooppalaiseen korkeakoulumalliin. Toki täällä Suomessakin ollaan varmaan, Rinta Rottingilla ollaan se työelämä, läheinen korkeakoulu, että siihen me pyritään. Ja tietysti nyt sitten yksi tärkeä asia on minusta se, että koska meillä nyt omassa strategiassa tämä Dual 2.0 on niin vahvasti, niin kyllähän tämä sen tuen ja selkärangan sille kehittämiselle tuo tämä Allianssissa mukana oleminen.

AINO-MARIA: [00:35:26]: Entäpä Juha?

JUHA: [00:35:28]: No Savonia haluaa vahvasti olla great place to learn. Kyllä mä sanoisin, että Dual 2.0-mallilla ollaan great place to learn 2.0. Eli kaikki nämä mainitut joint mastersit, micro-credentialsit ja muut vastaavat, kun saadaan ihan oikeasti käytäntöön, niin kyllä meillä on opiskelijoille semmoisten osaamiskokonaisuuksien löytämismahdollisuudet, että oksat pois ja pätkälät vasta vielä, että voisi sanoa näin.

AINO-MARIA [00:35:59]: Great pLace to learn 2.0. Kyllä. Tosi hyvä. Hei, voisiko sanoa, että tälläkin menolla muutetaan maailmaa. Kiitoksia Virpi, Mervi ja Juha.

JUHA: [00:36:12]: Kiitos.

[äänite päättyy]

Tervetuloa kliinisen neurofysiologian podcastiin!

Täällä haastattelemassa jälleen lehtori Riitta Kiiskinen Savonia-ammattikorkeakoulusta ja haastateltavina bioanalyytikko Jenni Tiitinen ja bioanalyytikko, sairaanhoitaja Saila Häkkinen. Tervetuloa ja kiitos kun pääsitte tulemaan!

Jenni: Kiitos kutsusta.

Saila: Kiitos. Mukava oli tulla puhumaan taas näistä uneen liittyvistä asioista.

Riitta: Edellisessä jaksossa keskusteltiin yleisesti teidän työnkuvastanne ja sen merkityksellisyydestä. Nyt tässä jaksossa voitaisiinkin pureutua oikein hiukan tarkemmin noihin unitutkimuksiin. Aloitetaanpa kaikista yleisimmästä unitutkimuksesta eli yöpolygrafiasta eli suppeasta unirekisteröinnistä eli moni on varmaan kuullut unisalkusta, jonka potilas ottaa sairaalasta mukaansa ja kiinnittää unisalkussa olevan laitteen päällensä ennen yötä ja palauttaa sitten seuraavana aamuna takaisin sairaalaan. Tämän tutkimuksen kysyntä on ollut viime aikoina todella runsasta ja olen kuullut, että tutkimuksen suuren kysynnän vuoksi on aloitettu potilaille ryhmäohjaustakin laitteen asennuksesta. No mitäs yöpolygrafialla selvitetään, niin sillähän on keino selvittää unenaikaisia hengityshäiriöitä eli miten hengitys yön aikana sujuu. Lääkäri voi epäillä siis uniapneaa tai haluaa tutkia syitä päiväaikaan esiintyvään voimakkaaseen väsymykseen. Lisäksi yöpolygrafialla voidaan tutkia myös levottomat jalat oireyhtymää. No mitäs asioita hoitajana on huomioitava, kun antaa tutkittavalle laitteen kotiin ja kun sitten laite palautuu, niin mitään hoitaja rekisteröinnistä tarkastelee?

Jenni: No niin kuin puhuttiin jo viimeksi, että huolellinen ohjaus ja se yhteistyö tutkittavan kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Mutta tässä tietysti, kun tutkittava itse asentaa laitteen, niin pitää olla paljon alkuvalmisteluja tehtynä, että se onnistuu. Hoitajan tehtävä on ensin ohjelmoida se laite sillä tavalla, että se laite sitten automaattisesti käynnistyy ja on käyttövalmiina, kun tutkittava on illalla rupeamassa nukkumaan. Sen lisäksi pitää tietysti tarkistaa, että on kaikki tarvittavat välineet siellä mukana ja se, että tutkittava on ymmärtänyt sen ohjeen, kuinka laite asennetaan ja tulevat anturit ja elektrodit on sitten oikeilla paikoillaan ja oikein asennettuna ja tietysti kytkettynä laitteeseen oikeaan kohtaan.

Saila: Kyllä näin minäkin ajattelisin ja sitten tavallaan myöskin toki siltä tutkittavalta voi vähän kysäistä, että ymmärtääkö hän, että miksi tätä tutkimusta nyt ollaan tekemässä ja sitten vähän käydä joka vaiheessa siinä läpi siinä ohjatessa, että miten mikäkin kiinnitetään, että vähän vaihe vaiheelta. Sitten kun tutkittava poistuu, niin vielä sitten kysäistä, onko nyt mielessä jotain, mikä jäi vielä mietityttämään tai tarvitseeko jotain lisää tietoa. Toki myös sitten, miten hän sitten tulokset sitten saa siitä tutkimuksesta ja sitten ehkä painottaa sitäkin, että kun kotona alkaa illalla asentamaan sitä laitetta itselleen, että käyttää siihen riittävästi aikaa, ettei tule semmoinen hätä ja kiire siinä sitten just ennen nukkumaanmenoa ja toki jos siinä kotona joku, joka voi olla apulaisina siinä niin sehän on aina eduksi. Rauhallinen ja kuitenkin tarkka ohjaus ja mahdollisuus sitten sen tutkittavan esittää kysymyksiä niin aika pitkälle päästään jo silleen.

Riitta: Kyllä.

Saila: Sittenhän se tutkittava seuraavana päivänä yleensä sen laitteen palauttaa. Sitten on hyvä katsoa, että siellä on kaikki laitteen osat palautuneet ja on ehjänä ja sitten kun sitä rekisteröintiä tarkastellaan, niin toki pitää katsoa, että se on onnistunut ylipäänsä ja ne kaikki biosignaalit siellä ovat olemassa, mitä sieltä kuuluu ollakin ja sitten, että ne on läpi yön myöskin toimineet ja ovat siellä olemassa, että jos joku siinä vaikka 3 tunnin ajalta puuttuu, niin sitten pitää miettiä, tarvitseeko rekisteröintiä vaikka sitten uusia. Toki sitten aina kriittisesti tarkastella niitä signaaleja, onko potilasta johtuvaa vai onko sitten ollut joku anturi vähän huonosti vaikka kiinni, että jonkun verran niitä sitten tarvitsee aina uusiakin niitä rekisteröintejä.

Riitta: Kyllä, no sitten mennään unipolygrafiaan ja tämähän on laajempi unirekisteröinti, kuin tuo suppea yöpolygrafia ja tällä unipolygrafialla tutkitaan erilaisia unihäiriöitä. Ja niitähän on paljon, esimerkiksi unenaikaiset hengityshäiriöt, yöllinen jaksottaiset raajaliikehäiriöt, REM-unen käyttäytymishäiriö, unen keston kokemisen häiriö ja liikaunisuustaudit, kuten narkolepsia ja hypersomnia. Tutkimus tehdään yleensä sairaalassa, kliinisen neurofysiologian osastolla, koska yön aikana tallennetaan myös videokuvaa nukkujasta ja rekisteröidään aivosähkökäyrää. Jos tutkimus tehdään kotona, laite kiinnitetään kliinisen neurofysiologian yksikössä ennen tutkimustyötä ja samalla tutkittava saa opastuksen laitteen käyttöön ja ohjeen mukaan kotiin. No Jenni ja Saila, mitä asioita tässä on hoitajana huomioitava, kun tutkimusta tehdään osastolla?

Jenni: Aloitan taas sillä samalla litanialla kuin aina ennenkin, että jotta saadaan laadukas tutkimus tehtyä, niin on se yhteistyö sen tutkittavan kanssa ensiarvoisen tärkeää. Tutkittava ymmärtää, minkä takia hän on tullut tutkimukseen ja mitä siinä tutkimuksessa tehdään ja on yhteistyökykyinen. Esimerkiksi EEG elektrodien laittamisessa, jos on vaikka hyvin liikehtiväinen tai vilkas lapsi, niin elektrodien pitäisi olla kuitenkin oikealla paikalla, että saataisiin semmoinen yhteistyö hänen kanssaan, että voidaan olla varmoja siitä, että elektrodit ovat siellä, missä kuuluukin olla. Sitten toisaalta taas laatuun vaikuttaa myös se, että jos lapsi itkee koko ajan ja on hirveän hikinen ja räkäinen, niin sitten ei välttämättä elektrodit piirrä tutkimuksen aikana, niin kuin kuuluisikin, mutta se ei aina tietysti ole mahdollista, mutta siihen pyritään. Ja sitten se, että ne laitteet oikeasti piirtää sitä, mitä niiden kuuluukin piirtää, että se data on oikeata, eikä sitten jostakin muusta tulevaa artefaktaa ja yön aikana tietysti sitten sen unen tarkkailu läpi yön, että kaikki piirtää koko yön kunnolla, eikä sitten käy niin, että joku on kyllä lakannut piirtämästä ja joudutaan sen takia vaikka tutkimus kokonaan uusimaan.

Riitta: Kyllä, tärkeitä asioita.

Saila: Kyllä ja minä ajattelisin, että aikuisten kohdalla ja toki nuorempienkin kohdalla sitten, niin aina muistaa sanoa siitä, että jos yöllä joku asia häiritsee, joku anturi tuntuu pahalta kiristää tai vedättää tai puristaa jotenkin, niin sitten muistaisi aina mainita siitä, ettei se yö mene sen takia jotenkin sitten pilaille, että jää miettimään, että nyt en saa nukuttua, kun tuo painaa, että niitä yleensä pystytään aina vähäsen sitten jotenkin säätämään, että ei ainakaan se unitutkimus menisi sen takia sitten niin kun pieleen. Toki sitten kyllä yöllä, jos me huomataan, että siellä on joku anturi tai elektrodi irti, niin käydään sitten sen verran siellä tutkittavan huoneessa käydä laittamassa takaisin kiinni se. Aamulla sitten rekisteröinti lopetetaan ja anturit, elektrodit irrotellaan. Siinä yleensä vähän sitten jutustellaan, että miten se yö on mennyt ja osa on kertakäyttöisiä niistä antureista ja elektrodeista ja osa on sitten monikäyttöisiä, semmoisia puhdistettavia. Sinänsä suhteellisen yksinkertainen, mutta kuitenkin monimutkainen tutkimus, että paljon mitataan kaikkea ihmisestä ja se onnistuminen on sitten saattanut pienistäkin asioista kiinni, että sen takia siinä kuitenkin tarkkana täytyy olla.

Riitta: Kyllä.

Jenni: Tuohon voisin vielä lisätä, kun Saila sanoi tuosta, että käydään korjaamassa ja laittamassa kiinni, niin jossain vaiheessa sitten hoitajan pitää myös käyttää semmoista omaa harkintaa, että mikä on merkittävää, että mitä korjataan. Jos ollaan monta kertaa jouduttu yön aikana käymään siellä huoneessa ja potilas aina sitten siihen herää, että missä vaiheessa sitten annetaan tietyllä tavalla periksi ja jätetään joku yksi osa korjaamatta, että saataisiin kuitenkin myös sitä unta siihen rekisteröintiin, että ei mene koko yön siihen, että joudutaan käymään jotakin yhtä asiaa siellä korjailemassa.

Riitta: Kyllä EEG:llähän eli aivosähkökäyrällä sitten saadaan unen vaiheet selville, että se on kyllä hyvä huomio, että sitten käy esimerkiksi yhtenään siellä, niin sitten voi olla, että vaan sitä pinnallista unta on sitten vaan nähtävillä, ei sinne REM unitasolle tai syvää unta välttämättä niin pitkiä pätkiä sitä nähdä käyrällä. Tulisiko muuta?

Jenni: No siinä se varmaan pääpiirteissään oli. Sitten tietysti aamulla, kun tutkittava on lähdössä sieltä pois, niin varmistellaan, että hän tietää, mitä kautta ja miten hän saa vastaukset sitten tutkimuksesta ja jatkot sitä kautta eteenpäin.

Riitta: Kyllä. Varmasti monenlaisia potilaita olette nähneet tässä tai tutkittavia tässä tutkimuksessa.

Saila: Kyllä ja useinhan ihmiset jännittää just sitä, että miten tässä nyt pystyy tämmöisessä kaikissa antureissa nukkumaan, että sitten tavallaan myöskin se, että pystyy silleen suhteellisen aikaisessa vaiheessa laittamaan ne anturit, elektrodit kiinni, että ihminen ehtii tottua niihin ennen kuin alkaa sitä unta odottelemaan. Se ehkä myös vähän helpottaa sitten sitä, koska usein just se, että tulee tosi paljon vaikka iho teippiä kiinni ja muutenkin niitä antureita ja elektrodeja, niin alkuunhan sinä tunnet ne, mutta sitten kun ne on ollut sinun päällä vähän aikaa, niin sitten se vaan häviää, että ei niitä enää sitten huomaa. Niin pääsääntöisesti kuitenkin ihmiset sitten aika hyvin niihin sopeutuu ja tottuu.

Jenni: Ja sitten tietysti he olisi heti aamulla kauhean kiinnostuneita siitä, että onko siellä jotakin löydöksiä vai ei, mutta pitää sitten muistaa ja yrittää heillekin kertoa sitä, että tämä ei ole niin yksinkertaista, että ei saman tien voida lausuntoa antaa ja varsinkaan kun hoitajat ei niitä lausuntoja anna eikä tee, että sitä rauhoitella sitten heidän mieltä myös siinä, että malttavat odottaa sitä vastausta.

Riitta: Onko paljon unissa kävelijöitä?

Jenni: No sellaista ei valitettavasti vielä ole nähty. Se olisi ihan mielenkiintoinen kokemus.

Saila: Niin ne taitaa vähän olla noi tommoiset parasomnian tyyppiset, että ne noi asiat vähän pakoilee noita unilaboratorioita, että ne ei oikein sitten näissä vieraissa paikoissa välttämättä tule esille samalla tavalla, mitä kotioloissa. Toki voi olla, että jos tehtäisiin useampi yö unta unilaboratoriossa, niin sitten, mutta harvoin ne sitten osuu siihen. Jollain lailla se uni on kuitenkin vähän erilaista unilaboratorioissa, että ei niin tommoiset asiat oikein tule.

Jenni: Joku unissapuhuja ja sellainen, että saattaa nousta istumaan sängylle, mutta kävelemään asti ei, eikä muuta suurempaa ole vielä tullut vastaan.

Riitta: Kyllä vähän ujostellaan siinä mielessä.

Jenni: Joo näin se on.

Riitta: Kyllä, no sitten lähdetään tällaiseen aktigrafiatutkimukseen. Tämä on tällainen liikeaktiviteettitutkimus eli tämä on hyvä varsinkin unettomuuden diagnosointiin eli sen avulla tutkitaan vuorokausirytmiä eli sitä, mihin aikaan nukut ja milloin olet valveilla ja aktiivinen, sekä kuinka säännöllinen unirytmisi on ja tällä saadaan myös tietoa siitä, kuinka pitkään olet siellä vuoteessa ja kuinka rauhallisia unijaksosi ovat eli varsinaisia univaiheita ei aktigrafialla voida mitata, koska ei ole tosiaan sitä aivosähkökäyrää tässä tutkimuksessa. Saat siis elää ihan tavanomaista omaa vuorokausirytmiä noudattaa ja tämä tutkimus on hirmu hyvä yhdistettynä nukkumispäiväkirjaan. Se auttaa varmasti huomattavasti unettomuuden tyypin ja sen vaikeusasteen selvittämisessä. Mitkä teidän kokemuksenne on tästä tutkimuksesta?

Saila: Joo tämä aktigrafia on sinänsä tutkittavalle hyvin sillä tavalla helppo tutkimus, että hänellä on ranneke kädessä, yleensä pari viikkoa kestää tämä tutkimus ja yhdistetään tosiaan kyselykaavakkeeseen ja tämmöiseen unipäiväkirjaan ja toteutetaan ihan tavallisessa arjessa ja tässä ehkä vähän on sitä, että päivän väsymyksen syynä voi tai taustalla voi olla oikeasti se liian vähäinen unimäärä, että ei malteta kuitenkaan nukkua riittävän paljon ja itse ei sitä sitten ihminen välttämättä ei itse sitä tunnista, niin sen selvittelyssä aktigrafia on silleen hyvä ja jos on tämmöistä poikkeavaa päiväväsymystä niin ennen, kuin aloitetaan tämmöisiä erikoistutkimuksia ja sitten olisi aika tämmöinen edullinen tapa ja tutkittavalle näppärä tapa sitten vähän selvittää, että mitä se päiväaikainen aktiviteetti, vireys on ja miten ollaan. Ollaanko yöaikaan vuoteessa vai tehdäänkö sitten jotain muuta.

Riitta: Kyllä.

Jenni: Joo, Sailan kanssa ihan samaa mieltä, että ehkä sanoisin oman kokemuksen perusteella, että aika vähänkin käytetty tutkimus siihen nähden, että mitenkä paljon sillä saataisiin sitten tietoa omasta päivän aktiivisuudesta ja sitten levon määrästä, että voisi ajatella, että voisi ruveta käyttämään enemmänkin.

Riitta: Kyllä, saadaan dataa mustaa valkoisella, mitä se todellisuudessa on.

Saila: Kyllä ja sinänsä se, että kun saadaan kahdelta viikolta, niin se kertoo paljon enemmän kuin vaikka yksi yksittäinen yö, joka saattaa sitten syystä tai toisesta ollakin jotenkin poikkeuksellisen hyvä tai poikkeuksellisen huono. Siitä saadaan vaan se hetkellinen, että toki 2 viikosta saa jo paljon enemmän sitä tietoa, että mitä se oikeasti on.

Riitta: Kyllä, no sitten on vielä 2 jäljellä eli nämä on myös mielenkiintoisia. Tämmöinen kuin MSLT-tutkimus on ensiksi eli univiivetutkimus eli nukahtamisviivetesti. Sitä käytetään poikkeavan päiväväsymyksen ja liikaunisuuden, kuten narkolepsian ja hypersomnian selvittelyssä ja unitutkimuksen tarkoituksena on määrittää nukahtamiseen kuluva viive ja arvioida siten unen laatua. Tutkimuksessa selvitetään, nukahdatko liian helposti ja nopeasti ja nukutko vilkeunta eli unennäköunta. Mitä Jenni ja Saila tässä tutkimuksessa tapahtuu?

Jenni: No tämähän on semmoinen tutkimus, missä tutkittava on ensin edellisen yön ollut nukkumassa siellä unilaboratoriossa ja sitten heräämisen jälkeen, puolitoista tuntia heräämisen jälkeen aloitetaan sitten semmoiset jaksot, joita on 5 yhteensä päivän aikana ja 2 tunnin välein aina alkaa uusi jakso ja tässä jaksossa sitten tutkittavan on tarkoitus pyrkiä nukahtamaan ja sitten katsotaan sitä, että kuinka nopeasti se nukahtaminen tapahtuu, onko se normaali rajoissa olevaa vai jotenkin poikkeavan nopeasti tapahtuvaa. 20 minuuttia tosiaan aikaa nukahtamisen odotteluun on ja jos tutkittava nukahtaa, niin hän saa nukkua sitten 15 minuuttia ja sen jälkeen hänet sitten herätellään ja jakso on ohi ja seuraava jakso alkaa sitten 2 tunnin päästä siitä, kun edellinen jakso on alkanut.

Saila: Joo tässä saa nukkua useita päiväunia, että jos tykkää päikkäreistä, niin tämä on silleen mukava testi. Tämä on sinänsä myöskin sillä tavalla mielenkiintoinen, että tässä kuten muissakin näissä neurofysiologian tutkimuksissa niin on tarkkaan sen ohjauksen kanssa, mutta tässä on tosi paljon vähän tämmöisiä sääntöjä päivän aikana, että tutkittava on unilaboratoriossa, niin sitten siellä rajoitetaan tiettyjä asioita, mitkä häntä virkistää eli tutkimuspäivänä ei saa juoda kahvia eikä teetä eikä muita tämmöisiä piristäviä tuotteita puoleen tuntiin ennen kuin tämä tutkimusjakso alkaa. Ei saa myöskään käyttää nikotiinituotteita eikä myöskään älylaitteita elikkä sekin on rajattu sitten ja sitten ei saisi tietenkään nukkua myöskään lisää päiväunia näiden jaksojen välissä eikä hirveästi rasittaa itseensä eikä ulkona kauheasti oleskella auringonpaisteessa, että jos lähtee käymään pihalla näissä jaksojen välissä, eikä hirveästi saisi myöskään vuoteessa viettää aikaa, että tässä on silleen vähän semmoisia käyttäytymissääntöjä tutkimuspäivänä, että miten pitäisi sitten olla.

Riitta: Kyllä.

Jenni: Joo ja noista käyttäytymissäännöistä ehkä hankalin tällä hetkellä on tuo älylaitteiden käyttö ihmisillä. Ei kauheasti ole sitä aktiviteettia siellä, kun odottelee sitä siinä ja seuraavan jakson alkua ja mitäpä sitä itse kukin muuta tekisi, kuin räpläisi puhelinta tai tietokonetta, että se on sellainen, mitä pitää muistuttaa useampia kertoja päivässä, että kyllä ja nuorisolla sitten nämä energiajuomat on sellainen ongelma, että ja niitä ei niin mielletä välttämättä, kun puhutaan, että kahvia tai teetä ei saa juoda, että sitä ei välttämättä mielletä siihen samaan kastiin.

Riitta: Kyllä ja vaikka siinä jos missä sitä kofeiinia on. Ja hyvä on aina tutkimus vakioida. Onko muuta tästä tulisiko mieleen?

Jenni: Tietysti siinä se just, että siinä hoitajan tärkeätä se, että pitää tietyllä tavalla osata niitä unen vaiheita tulkita, että pystyy katsomaan siitä sen otoksen aikana, että nukahtaako tutkittavaa vai ei ja ne sitten laittaa ylös ja kirjata, että siinä vaaditaan sitä tietynlaista tuntemusta sitten niistä unen vaiheista.

Saila: Kyllä pitää osata aivosähkökäyrää tulkita, että pystyy tunnistamaan sen hetken, milloin ihminen mahdollisesti nukahtaa.

Riitta: Kyllä, kokemusta täytyy olla hoitajilla varmaan useampi vuosikin ennen kuin eri tutkimuksista?

Jenni: Niin kyllä jonkunlaista kokemusta vaatii, mutta meillä tietysti tuolla KYS:llä kun ollaan monesti sillä tavalla, että meitä on useampi siinä samassa tilassa, kun ne tehdään sitten samassa paikassa video-eeg tutkimusten kanssa, niin onneksi siinä aina sitten joku kollega vieressä, jonka kanssa voi yhdessä niitä asioita pohtia.

Riitta: Kyllä, hyvä. No sitten on hereilläpysymistesti elikkä tällä MWT tutkimus. Hereilläpysymistutkimuksella selvitetään kykyäsi pysyä valveilla yksitoikkoisissa tilanteissa ja hereillä pysymistestiä käytetään esimerkiksi selvitettäessä mahdollisuuksia saada ajokortti tai pitää se, jos sinulla on päiväaikaista väsymystä aiheuttava sairaus esimerkiksi uniapnea tai narkolepsia, mutta uniapnea varmasti on se kaikista yleisin syy. Mikäs ero tässä tutkimuksessa on sitten tähän MSLT tutkimukseen?

Saila: No tässä nyt lähtökohtaisesti yleensä ihminen nukkuu edeltävän yön omassa kodissa ja tulee sitten tähän tutkimukseen aamulla ja siinä sitten kiinnitellään aivosähkökäyrää ja silmän liikkeitä ja leuan lihasjännitystä ja sydämen sykettä mittaavat elektrodit ihan ensimmäisenä. Samalla vähän haastatellaan, miten se edellinen yö siellä kotona sujuu, että montako tuntia on nukkunut. Tiedetään vähän, mikä tausta sitten on tälle testille ja tässä tosiaan pitää hämärässä huoneessa istuen ilman mitään aktiviteetteja 40 minuuttia sitten pysytellä hereillä ja tämä tehdään 4 kertaa päivän aikana. Tässäkin on tämmöisiä tutkimusjaksoja ja kahden tunnin välein tehdään tutkimusjaksot ja siinä sitten, jos ihminen nukahtaa, niin sitten hänet pienen hetken päästä herätetään. Samalla lailla tässäkin tutkimuksessa on näitä sääntöjä eli ei saa juoda kahvia eikä teetä eikä ottaa nokosia eikä itseään rasittaa ja sitten sekin, että tavallaan se, että videokuvaa myös tallentuu sieltä huoneesta, niin sitten hoitaja siinä, kun sitä tutkimusjaksoa tekee, niin samalla myös katsoo, että tutkittava ei siellä esimerkiksi laula tai näprää käsiä tai tee mitään semmoista, mikä häntä virkistää, että pitäisi vaan kyetä istumaan rauhassa ja pysymään hereillä.

Jenni: Joo, ei varmasti ole mikään semmoinen suosikkitutkimus ehkä kovinkaan monen mielestä. Se 40 minuuttia hämärässä huoneessa istua on aika pitkä, mutta tuota tietysti jollain tavallahan sitä hereillä pysymistä pitää pystyä niin tutkimaan, että paljon siellä kaikennäköistä sitten yritetään sen aikana tehdä.

Riitta: Ja varmaan tutkittavista suurin osa on rekkakuskeja?

Jenni: Joo, ammattiautoilijat on iso ryhmä nykyiseltään, että en muista joitakin vuosia sitten tuli sellainen ihan muistaakseni laki, että kaikki ammattiautoilijat, joilla on uniapnea, niin heille pitää tämä hereilläpysymistesti tehdä ja sitten myös, että vaikka he saisi sen siihen uniapneaan CPAP hoidon, niin sitten myös niitä hoidon vaikutuksia tällä katsotaan ja sen takia aika paljon tulee potilaita, joilla on sitten tämä testi tehtävänä.

Riitta: Se on kyllä hyvä. Lisää turvallisuutta tuolla liikenteessä.

Jenni: Ja sitten kun niitä katsoo niitä tutkimuksia siellä, niin ihan tietää, mistä syystä he ovat siellä, että on paljon semmoisia, että itse kokevat, että he ei ole nukahtanut ollenkaan, mutta se semmoinen tietynlainen pilkkiminen ja torkkuminen alkaa jo siinä ihan muutaman minuutin jälkeen, niin aika pelottavalle tuntuu, että sellainen henkilö olisi tuolla rekan ratissa vastaan tulevien kaistalla, kun itse.

Riitta: Kyllä varmasti. Hyvä, että on paljon erilaisia unitutkimuksia olemassa, koska on paljon erilaisista uniongelmista kärsiviä ihmisiä. Tutkimusten avulla saadaan sitten selville ihan mustaa valkoisella, minkälaista unta on tai vaikka nyt esimerkiksi, kuinka nopeasti nukahtaa ja lopuksi kyllä en malta olla kysymättä teiltä, että mitkä teidän mielestä on semmoista tärkeimmät syyt, jotka johtavat erilaisiin univaikeuksiin. Paljon on juttua tästä niin kun esimerkiksi tuolla mediassa ja muualla ja paljon tutkitaan tätä asiaa ja luin juuri unilääkäri Henri Tuomilehdon postauksesta, että uuden tutkimuksen mukaan ylivoimaisesti yleisimmät syyt unesta tinkimiseen on suoratoistopalveluiden ja sosiaalisen median käyttö, yli 200% yleisempää kuin työ ja 300% yleisempää kuin elämäntilanne, että unemme perimämme esimerkiksi että on iltaihminen, muodostaa 30-40% osuuden kokonaisuudesta elikkä 60-70% lopputuloksesta on ihan seurausta omista valinnoistamme, että pitäisikö nyt sitten palata niihin vanhoihin aikoihin? Mutta onko muita mielessä semmoisia syitä, mitä tulisi Jenni ja Saila mieleen, mitä olette oppineet potilaiden tai tutkittavien tarinoiden kautta?

Jenni: No en osaa äkkiä muuta muuten sanoa, mutta se on varmasti kyllä nähtävissä joka paikassa, että nykyään asioita priorisoidaan eri tavalla, että sitä unta ei välttämättä ja palautumista ei välttämättä priorisoida niin tärkeäksi tai korkealle, että sitä jotenkin kuvitellaan, että me ollaan sellaisia megaihmisiä, että voidaan yhtäjaksoisesti olla hereillä pitkiä aikoja, eikä tarvita sitä palautumista, vaikka se valitettavasti ei niin ole.

Riitta: Juuri näin, varmasti.

Saila: Joo, kyllä varmasti ne omat valinnat, että ajatellaan, että voisin vähän molemmista päistä kynttilää polttaa ja että ja sitten kun jostain syystä tai toisesta on liian vähän tunteja vuorokaudessa, niin sitten ajatellaan, että no unesta se otetaan totta kai, koska mistä muualta sä sitä välttämättä voit ottaa, mutta ehkä se, kun tarpeeksi pitkään tilanne on huono, niin jossain vaiheessahan se stoppi tulee. Mutta toki sitten, miten pitkään ihminen sietää just sitä univajetta, se on tosi yksilöllistä, mutta useimmiten jossain vaiheessa tai jotain että nyt joku ongelma tässä on ja herätään siihen, että ne omat valinnat on semmoiset, pitää ruveta muutoksia tekemään. Mutta toi älylaiteasia on kyllä semmoinen, mikä huomaa tuolla töissä itse, että siellä tavallaan, kun on jo kaikki valmiina, että voitaisiin ruveta aloittelemaan sitä unitutkimusta ja ihminen voisi ruveta nukkumaan, niin sitten on kuitenkin no minä tässä nyt jos mä vielä puolituntisen tuota kännykkää katson, että haittaako se. No eihän se haittaa, jos sä tekisit sen kotonakin, niin totta kai sä sen voit tehdä, mutta tavallaan tulee vähän semmoinen tunne, että jotenkin ei vaan nyt malteta, että jos mä nyt sitten vaan en katso tätä puhelinta, niin jäänkö mä nyt jostain tässä paitsi. Meneekö mulla joku tärkeä asia ohi, vaikka eihän sulta jää todennäköisesti mikään niinku, sä et jää mistään paitsi, että se vaatii itsekuria. Siitähän siinä on vaan suurimmaksi osaksi kyse.

Riitta: Kyllä.

Jenni: Kyllä joo ja lasten kohdalla minä kyllä pyytäisin vanhempia katsomaan peiliin, että aika monta kertaa siinä tulee sellainen tilanne, että on kaikki valmiina ja lapsi voisi ruveta nukkumaan, niin tuota sitten se, minä en halua vielä, minä haluan vähän aikaa vielä pelata tai minä oon vähän aikaa vielä puhelimella ja aika herkästi sitten annetaan se lupa, että vähän, että no niin on poikkeustilanne, että ei meillä normaalisti tälleen kotona, mutta tuota ehkä se nyt ei välttämättä aina sitten niin ole. Toki voi ollakin, mutta se, että sitten, kun tullaan sinne tutkimukseen esimerkiksi niin kyllähän siellä sitten pitäisi pyrkiä nukkumaan just sellaiset yöunet kuin kotonakin nukutaan, että ei se sillä tavalla ole sen enempää poikkeustilanne, kuin mikään muukaan, että helposti lipsutaan siinä, että annetaan niitä oikeuksia vähän ehkä liikaa.

Saila: Kyllä ja sitten mielenkiintoista on myös nähdä se, että ihmiset nukkuu puhelimen kanssa, että heillä on se puhelin siellä sängyssä ja sitten jos yöllä vähän havahtuu, niin pitää nyt kuitenkin sitten vähän selata välissä sitä puhelinta, jos katsoa vaikka, onko illalla tullut viestejä sen jälkeen, kun on ruvennut nukkumaan, vaikka ne voisi tietty katsoa aamullakin, että ihmiset on hirveän valmiudessa koko ajan, että sitähän ei jotenkin kyetä sitä yötä rauhoittamaan silleen, että oikeasti se nyt on se hetki, kun sinun aivot on ilman niitä ylimääräisiä ärsykkeitä.

Riitta: Kyllä, aivojen pitäisi levätä välillä.

Jenni: Joo tuohon kyllä voin kommentoida ihan samalla tavalla kuin Sailakin, että se on hämmentävää, että se puhelin pitää olla tyynyn vierellä siinä ja sitten siinä on vielä monesti sellainen, että jotkut valot välkkyvät tai salamat vilkkaa jo siihen tulee viesti tai joku puhelu, että se on uskomatonta, miten ihmiset voi sellaisessa nukkua ja levätä, että koko ajan tulee ärsykkeitä siitä vierestä.

Riitta: Kyllä ja varmasti sotkee unta ja sitä, että miten laadukasta se uni on sitten.

Saila: Niin joo ja sitten miten paljon se vaikuttaa myös siihen nukahtamisviiveeseen illalla, että kun sinulle tulee sitä ärsykettä sieltä puhelimesta että vaikka sieltä nyt ei välttämättä sitä sinivaloa tulisi, mutta sieltä tulee sitä aivoja aktivoivaa ainesta, että sitten ennen kun sä oikeasti sitten pääset semmoiseen levolliseen uneen ja ylipäänsä nukahdat niin se vaikuttaa siihen ja lapsille varsinkin niin tosi paljon.

Riitta: Pitäisikö meidän palata takaisin vanhoihin aikoihin? Kuulostaa siltä.

Jenni: Joo, mustavalko telkkarit ja semmoiset vanhat nokialaiset käyttöön!

Riitta: Kyllä, hyvä! Kiitoksia Jenni ja Saila haastattelusta!

Saila: Kiitos!

Jenni: Kiitos!

Riitta Turjamaa

Tässä hybridistä lähellä podcast sarjassa keskustellaan etä- ja lähijohtamiseen liittyvistä asioista. Tänään keskustelemassa ovat jatkuvan oppimisen johtaja Riitta Turjamaa ja yliopettaja Anu Kinnunen Savonia ammattikorkeakoulusta. Tämä podcast liittyy hybridi lähellä avaimia onnistuneeseen etäjohtamiseen MOOC-opintojaksoon. Osaamisen johtamisessa yhdistyvät työntekijöiden tarvittava osaaminen siten, että työn tekeminen on mielekästä ja myös tuloksekasta omasta sekä organisaation näkökulmasta. Osaamisen johtamisessa tavoitteena on esihenkilötyön ja johtajien näkökulmasta osaamisen hallinta ja sen kehittäminen. Ja tänään meillä vieraana podcastissa on henkilöstöjohtaja Minna Kaija-Kortelainen Savonia-ammattikorkeakoulusta. Tervetuloa Minna.

Minna Kaija-Kortelainen

Kiitos, mukava olla täällä teidän kanssa juttelemassa tärkeästä aiheesta.

Riitta Turjamaa

No niin mennäänpä sitten ensimmäiseen teemaan. Miten sinä määrittelisit osaamisen johtamisen esihenkilötyössä ja mitä osa alueita se oikein sisältää?

Minna Kaija-Kortelainen

No osaamisen johtaminen on varmaan vähän semmoinen ameeba ja itse haluan ymmärtää se jotenkin tämmöisenä laajana käsitteenä. Osaamisen kehittäminen on sitä perinteistä koulutusta, mutta se on monia muitakin asioita siellä organisaatiossa, vaikka viimeisimpänä on mietitty, että miten coachausta voisi hyödyntää osana osaamisen kehittämistä. Näen, että se on laajasti monenlaisia niin kun kehittämiseen ja kehittymiseen liittyviä asioita ja tavallaan sitten se myös haastaa. Se ei ole sitä perinteistä koulutusta, vaan esimerkiksi mentorointia. Tämän tyyppisiä asioita se sitten onkaan. Mitä voitaisiin siinä työn arjessa ja lomassa tehdä asioita työpäivän aikanakin. Esihenkilönä miten sitä sitten johtaa?

Riitta Turjamaa

Aivan siis tosi mielenkiintoinen, kun itsekin ajattelen osaamisen johtamisesta, että tarjotaan jotakin ulkoisia koulutuksia, mutta tuossa tuli heti esimerkiksi coachaus ja mentorointi, että mitä siinä työyhteisössä niitä hyödynnetään.

Minna Kaija-Kortelainen

Ja myös se tärkeä näkökulma siitä työn arjesta, että miten sitä osaamista vahvistetaan ja kehitetään ihan siinä päivittäisessä työssäkin. Osaamisen kehittymistä voi tapahtua niissä pienissä hetkissä. Ne voi olla joskus jopa tärkeimpiä ne keskustelut siellä sen toisen henkilön kanssa, kun kohdataan ja siinä syttyykin joku lamppu ja se voi olla pieniäkin asioita ja se tekee ehkä haastavan siitä, että miten sitä osaamisen johtamista voi tehdä, koska se on niin monenlaisia eri asioita.

Mutta sitten Riitta kysyit niistä, että mitä osa alueita se sisältää ja mitä se osa mikä johtaminen on niin kun konkreettisesti. Niin kyllähän siihen täytyy sitten organisaation miettiä myös tavallaan semmoisia reunaehtoja ja ehkä tehdä suunnitelmaakin, että se ei pelkästään riitä. Se, että yksittäinen esihenkilö pohtii niitä asioita vaan ehkä sitten organisaation täytyy miettiä, että no minkälaisia strategisia tavoitteita meillä vaikka on. Jos olisi kansainvälistyminen, niin mitä se nyt sitten tarkoittaa isossa kuvassa, että täytyykö meidän kouluttaa henkilöstöä englanninkielen taitoon? Suomen kielen taitoon? Tarvitaanko siihen mentoreita tai mitä se on, että tavallaan ne strategiset tavoitteet sitten niin kun täyttyy.

Riitta Turjamaa

Aivan. Tosi hyvä näkökulma tuokin.

Anu Kinnunen

Jos ajatellaan nyt, että mitä se osaamisen johtaminen sisältää, niin kun nyt eletään tämmöistä moni palkkatyöarkea eli osa henkilöstöstä on etänä osa lähinnä niin mitä ajattelet että mitä etuja se tuo osaamisen johtamisen tämmöinen monipaikkatyö niin sanottu hybridityö?

Minna Kaija-Kortelainen

Ihmiset kokee henkilöstötutkimusten mukaan sitä, että se hybridityö auttaa jaksamisessa. Ja mä ajattelen, että tässä kiireisen arjen keskellä se oman osaamisen kehittäminen voi jo mahdollistua paremmin, että ihmiset jaksaa työssä paremmin. Ehkä se tuo vapauksia tietyllä tavalla se hybridityö. Ja työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen onnistuu helpommin, niin sitten ehkä on myös sitä resurssia ja mahdollisuutta sitten sitä oman osaamisenkin kehittämistä miettiä ja on jaksamista siihen paremmin, että se nyt on ainakin yksi asia mitä voi miettiä.

Anu Kinnunen

Joo tosi hyviä näkökulmia. Mitäs ajattelet sitten? Minkälaisia haasteita se tuo tullessaan?

Minna Kaija-Kortelainen

No joo voi olla. Voi olla sitten se että näkeekö se henkilö niitä kaikkia kehittymismahdollisuuksia? Jos on paljon siellä etätyössä tai tapahtuuko niitä kohtaamisia, jossa sitä osaamisen kehittymistä voisi tapahtua ja onko se osaamisen kehittyminen sitten verkon välityksellä ihan samanlaista, niin sitä voi ehkä pohtia. Siitä voi olla montaa mieltäkin, mutta että sitäkin on sanottu, että se verkon välityksellä tapahtuva kohtaaminen saattaa olla formaali. Jääkö siitä pois jotain semmoista ideointia tai jotain tän tyyppistä? Niin ehkä siitä voi tulla niitä haasteita, että mekin on Savoniassa mietitty sitä että syntyykö riittävästi sitä? Uudenlaista niin kun tekemistä ja uudenlaista kehittämistä pelkästään, jos me ollaan hybridityössä tai se tulee myös siitä, että jos me kohdataan liian vähän, niin jääkö jotain sitten puuttumaan.

Anu Kinnunen

Miten sun mielestä sitten näitä haasteita voi taklata, jos ajatellaan kun kuitenkin esihenkilön tehtävä on osaamista johtaa. Eikö kuitenkin se osaamisen kehittämisen kehittymisen vastuu on myös työntekijällä itsellään, että eikö tää ole molempien yhteinen tehtävä? Siis mahdollistaa se osaamisen kehittyminen.

Minna Kaija-Kortelainen

Esihenkilön pitäisi olla semmonen mahdollistaja tai mahdollisuuksien näyttäjä ja ehkä avaaja sen ajattelun avaaja ja ehkä vähän heittää haastepalloja. Ja löytää hybridiajasta niitä keinoja, että miten niitä kohtaamisia on siellä digiinakin ja mitkä ne muodot on vaikka siellä teamsissa, että pystyy tämän tyyppistä niin kun heittämään. Ja sitten pitäisi myös miettiä, että on jos ollaan etänä, niin sitten ollaan myös läsnä niinku riittävästi. Se syntyy siitä semmoisesta mixsista.                                                                                                                    Anu Kinnunen                                                                                                                                                                  Niinpä. Ja sitten ehkä mietin vielä sitä just että, että miten tavallaan sitten se osaaminen myös tunnistetaan, että se varmaan esihenkilölle, että jos ollaan paljon etätyössä ja niitä kohtaamisia on vähän, niin miten tavallaan sitten tunnistetaan? Ehkä se jo se olemassa oleva osaaminen ja ehkä sitten se haluttu toivottu osaaminen.

Minna Kaija-Kortelainen                                                                                                                                     Nimenomaan ja maailmallahan onkin esimerkkejä että. Joissakin yrityksissä ajatella, että se urakehityskään ei mahdollistuu samalla tavalla. Jos ollaan pelkästään siellä etänä, että tässä on tämän näköisiä asioita, joita on sitten yritykset pohtii tällä hetkellä, että mikä se tahtotila on ja nähdäänkö niitten ihmisten potentiaali? Jääkö ne jotenkin yksin tai pois joistakin porukoista tai tai näkeekö se esihenkilö joka se ihmisen potentiaali? Ja sitten jos se on pelkästään siellä etänä totta.

Anu Kinnunen

 Ja sitten jos ollaan etänä, niin mitkä olisi ne keinot nähdä ja tunnistaa sen potentiaali, mikä varmasti meidän henkilöstössä tai minkä tahansa yrityksen henkilöstössä?

Riitta Turjamaa                                                                                                                                                                                             Nimenomaan se, että millä mitataan sitä osaamista ja kehittymistä. Tässä on tullut siis todella monipuolisesti nyt tästä osaamisen johtamisesta tässä hybridityössä, mutta miten sä vielä yhteenvetona? Tiivistäisit muutamia käytännön vinkkejä esihenkilöille tai esihenkilötyöhön suuntaaville nimenomaan tästä osaamisen johtamisesta hybridityössä.

  Minna Kaija-Kortelainen                                                                                                                                                                                                  No varmaan tietysti voi miettiä, että se on koko organisaationkin näkökulma, että esihenkilö selvittää sen mikä on sen organisaationkin tahtotilaa tän osaamisen kehittymisen suhteen. Esihenkilö on kokonaiskuva siitä, että missä siellä, mikä on organisaation tahtotila, miten kehitetään osaamista. Ja sitten suhhteuttaa sen esihenkilön oman tekemisensä siihen ja ehkä Savoniassa on lähdetty siitä, että on mietitty juuri niitä mitä osaamisia tarvitaan, tunnistettu niitä ydinosaamista ja sitten tiimeissä pohditaan sitä, että no miten jos siellä on osaamisessa niitä aukkoja tiimin vaikka erityisosaamisissa, että millä menetelmillä niihin päästään? Kun on tunnistettu niitä asioita, että missä sitä osaamista tarvitsee kehittää eli vaatii semmoista ehkä systemaattisuutta. Ja sitä, että on keinoja arvioida osaamista ja miettiä niitä keinoja, että millä kaikilla keinoilla osaamista voidaan kehittää. Ja ehkä se haastepallo on juuri, että miten myös jakaa sitä osaamista ja tiimien välistä yhteistyötä. Niin se on semmoinen edelleen meilläkin mietinnässä oleva asia.

Riitta Turjamaa

Kiitos. Tosi hyviä ja kyllä jotenkin tuosta rivien välistä kuuntelen oikeastaan koko ajan tässä, että yhteistyössä tätä tehdään. Hienoa, kiitos Minna, että pääsit tähän. Ja Anulla onko vielä jotakin lisättävää tähän keskusteluun?

Anu Kinnunen

Olisin Minnalta kysynyt yksi asiaa tähän liittyen vielä, että nyt kun ajatellaan että eletään tätä moni palkkatyötä eli puhutaan tästä hybridityöstä minkä äärellä ollaan oltu ja puhuit hyviä asioita just siitä, että miten sitä osaamista jaetaan ja tunnistetaan tässä monipaikkatyö. Niin niin miten ajattelet? Onko sulla jotain vinkkejä nyt esihenkilölle tai esihenkilöiksi suuntaaville, että miten tavallaan innostaa myös siihen omaan osaamisen kehittämiseen, kun me tunnistetaan myös, että tänä aikana me eletään aika kiireistä hektistä arkea ja aina ei välttämättä ehkä ole aikaa pysähtyä se oman osaamisen äärelle, että mitä mä osaan ja mitä mä haluaisin oppia. Miten mä voisin kehittää omaa osaamistani, jotta se vaikka palvelisi paremmin vaikka sitä tiimiosaamista. Tai jos ajatellaan ihan tälle organisaation tasolla, niin siinä ajattelen että esihenkilölle on varmaan aika merkittävä rooli siinä ikään kuin innostajana.

Minna Kaija-Kortelainen                                                                                                                                   Tämmöisessä monipaikkatyössä siihen omaan osaamiseen kehittämiseen. Onko siihen jotakin keinoja tai ideoita? No en tiedä. Ei ollut helppo kysymys, mutta ehkä voi pohtia, että miten itse innostuu, niin sitä kautta voi pohtia, että itsehän innostuu siitä kun keskustelee muiden kanssa ja kuulee niitä, että no hei tuokin henkilö on käynyt tuollaisissa koulutuksissa tai kehittänyt jotain taitojaan, niin sitten siitä itsekin innostuin. Ajattelen, että ne keskustelut ja esimerkit ja toisen työn seuraaminen ja ne semmoiset asiat on mistä sitten innostuu ja saa sitä voimaa jotenkin että no hei tuota haluaisin ehkä kokeilla.

Anu Kinnunen

Joo elikkä nyt luenko mä rivien välistä että sä kannustat siis pysähtyä sen äärelle tuolla arjessa ja käydä sitä semmoista osaamispuhetta arjessa.

Minna Kaija-Kortelainen

Joo. Se on juuri tuota, hyvin sanallista sen.

Riitta Turjamaa                                                                                                                                                                           No niin tällaista esihenkilö joidenkin välistä mentorointia niin kyllä.

Anu Kinnunen

Niin joo, että kyllähän tää on niinku Riitta sanoi, että tämmöistä yksin kulkemista ja yksin tekemistä myös se osaamisen johtaminen, mutta myös siellä arjen tasolla se osaamisen menee kehittyminen.

Minna Kaija-Kortelainen

Mutta myös ehkä rohkeutta heittäytyä uusiin tilanteisiin, jotka sua voi pelottaa. Tai tuntuu että en ikinä voi vaikka tehdä podcastia, mutta menen ja teen niin jotain siitä.

Riitta Turjamaa                                                                     

Niin tässä sitä ollaan. Joo hyvää. Mutta tässä vaiheessa minä kiitän Minna sinua, että sinulla oli aikaa tulla meidän kanssa keskustelemaan ja kiitos Minna ja keskustelija kollega Anulle myöskin kiitoksia kuin myös. Kiitos.

Anu Kinnunen

Tänään tässä hybridi lähellä podcastissa keskustellaan hybridiä etätyöhön ja erityisesti etä- ja hybridijohtamiseen liittyvistä tekijöistä. Tässä podcastissa keskustelemassa on tänään Savonia-ammattikorkeakoulusta jatkuva oppimisen johtaja Riitta Turjamaa, ja minä olen yliopettaja Anu Kinnunen samasta ammattikorkeakoulusta. Tämä podcast liittyy Hybridsti lähellä – Avaimia onnistuneeseen johtamiseen MOOC -opintojaksoon. Ja sitten vähän taustaa sillä, että miksi me olemme valinneet tämän aiheen. Jos tarkastellaan nyt nykytyötä ja näitä työn tekemisen muotoja niin etäily on tullut pysyväksi osaksi meidän yhä useamman arkea ja varmaankin todettava on, että pandemia oli semmoinen merkittävä tekijä, joka toi viimeistään se etäilyn meidän kaikkien arkeen. Ja nyt hybridi/ etä -lähityö, mitä käsitettä nyt halutaan käyttää, on monen arjessa läsnä päivittäin ja se tuo semmoisen uudenlaisen ulottuvuuden niin työntekijöiden sekä esihenkilöiden arkeen. Ja erityisesti esihenkilön näkökulmasta, niin se miten sitten tämmöistä etä-/ähityötä johtaa, ja miten tukee sitä omaa henkilöstöä tämmöisessä monipaikkatyössä. Ja nyt me tässä podcast jaksossa haluamme sitten lähemmin tarkastella vähän tätä hybridijohtamista tai etäjohtamista, niin me olemme pyytäneet meidän kanssa keskustelemaan aiheen todellisen syväosaajan apulaisprofessori akatemiatutkija Jonna Koposen Itä-Suomen yliopistosta. Kiva kun olet tullut tänne meidän kanssa juttelemaan aiheesta. Jonna tekee akatemiatutkimusta etäjohtaminen digitaalisen viestinnän avulla, liittyen tähän etäjohtamiseen ja siihen liittyviin ilmiöihin. Oikein lämpimästi Jonna tervetuloa meidän vieraaksi tänään. Ja jos lähdetään sitten ensiksi liikkeelle vähän näistä käsitteistä ja käsitteiden määrittelystä, niin niin tuota miten sinä määrittelisit tämän hybridityön?

Jonna Koponen

Hyvä kysymys ja voidaan ajatella, että ehkä siitä semmoisesta koronan aikaisesta etätyö trendistä on siirrytty kohti hybridityötä tai voidaan käyttää semmoista. Termiä ja se liittyy siihen, että esimerkiksi isoissa yrityksissä haluttiin uudelleen innostaa työntekijöitä tulemaan takaisin työpaikalle eli tulemaan ainakin hetkeksi käymään siellä konttorilla ja kohtaamaan muita kasvokkain. No määritelmiä, jos me katsotaan, vaikka työterveyslaitoksen toimesta, että miten sitä on määritelty, niin etätyö on sellaista ansiotyötä, joka toteutuu pääasiallisen työpaikan ulkopuolella, eli vaikka kotona tai mökillä tai itse asiassa. Ihan missä tähän. Mutta sitten se hybridityö niin se on vielä vähän vakiintumaton termi, mutta senkin työterveyslaitos on määritellyt ja se tarkoittaa semmoista työtä tai työn organisointitapaa, jossa voidaan yhdistää etätyötä ja päätyöpaikalla tehtävää läsnä työtä. Käytännössä siis, että mä voisin olla vaikka pari päivää viikosta töissä kotona mun etätöistä ja sitten loput työpäivät. Viettäisin täällä yliopiston yliopiston tiloissa. Eli näitä vuorotellaan tämmöisiä lähipäiviä ja etäpäiviä.

Anu Kinnunen

Joo erittäin hyvin määritelty.

Riitta Turjamaa

Jos siirrytään sitten tarkastelemaan tätä teemaa johtamisen näkökulmasta? Niin mitä tarkoitetaan hybridin johtamisella ja mitkä ovat sen erityispiirteet? Miten kuvailisit tätä?

Jonna Koponen

Huomasin että haluatte puhua hybridin johtamisesta ja mulle tulee siitä heti mieleen, että tässä on kyllä ihana semmoinen käsitteiden cocktail meillä edessä, että voidaan käyttää etäjohtamista, hybridinjohtamista tai virtuaalijohtamista. Jos me katsotaan vaikka tämmöistä kansainvälistä kirjallisuutta, niin saadaan siihen tämmöisiin englanninkielisiä termejä. Niin kun electronic leadership, remote management, electronics management, leadership, siis niitä riittää kuulkaa. Ja tavallaan se, että mistä puhutaan, niin tutkijahan joutuu aina vähän penkomaan sitä kirjallisuutta ja sen kautta sitten sanomaan, että no minä puhun tutkijan etäjohtamisesta.

Riitta Turjamaa

Aivan.

Jonna Koponen

Etäjohtaminen on electronic leadership englanniksi ja se on tullut tieteen kentälle jo tuossa kaksituhattaluvun alussa tutkija nimeltä Avio ja hänen kollegansa on määritelleet sen ensimmäisen kerran ja suomeksi sanottuna se on tarkoittanut sosiaalista vaikuttamisprosessia, jolla välitetään tietotekniikan avulla. Tietenkin siis sitä johtajan sanomaa ja halutaan saada muutoksia aikaan. Yksilöiden ryhmien tai organisaatioiden asenteissa tunteissa ajattelussa, käyttäytymisessä tai toiminnassa. Mutta tämä teknologia on kehittynyt tosi paljon tuosta ajasta. Meillähän on tullut hirveästi erilaisia viestintäkanavia digitaalisia alustoja, vaikka sun mitä työnteon avuksi. Ja me sitten omassa tutkimusryhmässä ajateltiin, että kaipaisiko tää etäjohtamisen määrittelyn vähän uutta ravistelua ja varsinkin kun meidän suomenkieliset määritelmät on aika vähissä, kun tutkimusta on tehty vielä suht niukasti. Ja me on sitten Lotta Salinin kanssa määritelty etäjohtaminen niin, että me ajatellaan, että siinä on tietyt viisi ominaispiirrettä, että sitä kautta, jos mietitään, että mikä erottaa sen etäjohtamisen lähiö johtamisesta, niin ensiksikin se että etäjohtajan johtaa hajautettua organisaatiota. Eli etäjohtajan työntekijät voi olla työssä vaikka suomen sisällä eri paikkakunnilla tai vaikka Euroopassa eri maissa tai ihan globaalisti vaikka eri mantereilla. Mutta joka tapauksessa johtaminen ei perustu siihen lähityön johtamiseen, vaan on tämmöinen hajautettu organisaatio kyseessä. Toisekseen erityispiirteenä on nimenomaan edistyneen tieto- ja viestintäteknologian käyttö, koska me emme vuorovaikut pelkästään siellä tavatessamme kasvokkain toimistossa tai kahvilla tai lounaan merkeissä, niin meillä täytyy olla käytössä monipuolisia digitaalisen viestinnän kanavia ja se onkin yksi tärkeä osaamisalue myös etäjohtajalle, että hän pystyy miettimään, että mitkä digitaalisen viestinnän kanavat on parhaimpia just meidän organisaation tai meidän tiimille. Kolmantena tärkeänä etäjohtamisen ominaispiirteenä on virtuaalitiimin johtaminen. Eli yhä useampi asiantuntija työskentelee virtuaalitiimissä. Me kohtaamme, tiedättekö semmoisessa kolmannessa tilassa, ei fyysisesti vaikkapa täällä podcast studiolla, vaan se meidän tila on tommoinen digitaalinen alusta, jossa me kohdataan ja meidän väliset suhteet aina vaikuttaa siihen, että minkälainen se kohtaaminen. Virtuaalitiimejä kun johdetaan, niin siihen liittyy niitä erityispiirteitä. Se tiimi pitää saada toimimaan siis. Digitaalisen viestinnän avulla sekä inspiroitumaan, että toisaalta myös saadaan se tehokkaasti tekemään ne tehtävät mitä tiimille on annettu. Neljäntenä on tietysti se viestintä. Sanon tietysti, koska mä oon ehkä korostanut sitä jo tämänkin puheenvuoron aikana monta kertaa, mutta totta kai se, että yhdistellään niitä digitaalisen viestinnän ja kasvokkaisen viestinnän kohtaamisia, niin se kuuluu siihen etäjohtamiseen. Ja viimeisenä tärkeänä osaamisalueena on etäjohtamisenosaaminen. Eli on ihan tunnistettu tutkimuksissa. Tiettyjä tärkeitä asioita, joita johtajan pitää osata ja niitä on esimerkiksi tämmöinen etäviestintätaito. Joka tarkoittaa viestin selkeyttä ja kykyä rajata sitä viestintä tulvaa. Meillähän on jatkuva informaatio ähkypäällä tässä maailmassa tänä päivänä ja johtajan pitää rajata sitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Sitten tarvitaan etäsosiaalisia taitoja, jotta esimerkiksi voidaan luoda luottamusta ja antaa sosiaalista tukea sinne tiimin jäsenille tarvitaan teknologisia taitoja virtuaalitiimin rakentamisen taitoja ja etämuutosjohtamisosaamista. Ja lisäksi etäluotettavuus on siellä sanoisinko kivijalkana sille, että etäjohtamisen täytyy luottaa siihen, että työntekijät hoitaa hommansa vaikka en näe heitä 24/7 koko ajan, enkä mikromanageeraa, vaan että he on autonomisia yksilöitä jotka hoitaa hommansa hyvin kotiin. Eli näitten viiden ominaispiirteen kautta me määriteltiin etäjohtamista.

Anu Kinnunen

Hienoa, että on tunnistettu tuo etäjohtamiseen liittyvät erityispiirteet, koska ajattelen esimerkiksi, että etävuorovaikutustaidot on tärkeitä, koska työn tekemiseen liittyy aina ne myös tunteet. Miten sinä kuitenkin pystyt silti siinä vuorovaikutuksessa huomioimaan sen esimerkiksi sen työntekijän tunnetilan tai tunnetason, niin se ei välttämättä ole ehkä ole helppoa tai ainakaan samanlaista kuin sitten tämmöisessä lähityössä, jossa voidaan tämmöistä non- verbaalisesta viestintää tulkita.

Jonna Koponen

Just näin ja sehän on siis sanattoman ilmaisun välittymisen vähäisyys, niin sehän onkin yksi tämmöinen etäjohtamisen haitta, että tavallaan se, että kun sä et näe niitä työntekijöitä että voi ehkä ihan tasan tarkkaan tulkita heidän tunnetilojaan, että välttämättä pääse kiinni siihen heidän todelliseen työhyvinvoinnin tasoon ja niin edelleen, niin se se vaatii kyllä tarkkaavaisuutta todellakin.

Riitta Turjamaa

Siis todella mielenkiintoisia ja nuo viisi näkökulmaa, mitkä toit tuossa esille, niin mietin johtamisen näkökulmasta, että se haastaa kyllä aivan eri tavalla. Ns. perinteisellä johtamisosaamista enää kyllä pärjää. Mutta kun puhutaan siitä, että johtamisesta niin mitä etuja ja sitten toisaalta niitä muita haasteita siinä on? Mitä sä nostaisit sieltä keskiöön?

Jonna Koponen

Tosi hyvä kysymys, koska etäjohtaminen tai hybridinjohtaminen niin sehän ei ole vain joko tai vain positiivista tai vain niin kun niitä haittoja vaan molempia kyllä löytyy. Tutkimuksissa on havaittu semmoisia myönteisiä etuja esimerkiksi siihen, että annetaan työntekijöiden tehdä etätyötä. Se johtaa työn tuloksellisuuteen ja voi positiivisesti vaikuttaa työtyytyväisyyteen. Mutta ne myönteiset vaikutukset, on erityisesti näkyvissä silloin, kun työntekijät kokee saavansa riittävästi tukea. Eli että se esihenkilö ottaa mut huomioon, työkaverit tukee mua tässä työnteossa ja toisaalta myös se valittu viestintäteknologia on semmoinen, joka auttaa mua työnteossa. Se ei ole esimerkiksi, jotenkin epätarkoituksenmukainen, vaan mahdollistaa vaikka monipuoliset videopalaverit ja dokumentoinnin ja vaikka chattailyn työkavereiden kanssa. No etuja on myöskin se, että on havaittu vähemmän epätasapainoa kodin ja työn välillä. Eli kuvitellaan nyt vaikka. Äiti ja jolla on monta pientä lasta ja hän kuskaa heitä päiväkotiin aamuisin, jotta pääsee työpäivää sitten itse käynnistelemään, niin ehkä se että voi rauhallisesti omassa ajassa viedä ne lapset sinne päiväkotiin ja sitten aloittaa sitä työpäivää. Omatahtoisesti voi tuoda semmoista rentoutta ja vähentää stressiä, joka liittyy siihen työhön, työn ja perheen yhteensovittamisen. Ja tätä kautta voi, voidaan sitten vaikuttaa myönteisesti esimerkiksi siihen, että ihmisillä on vähemmän aikomuksia vaihtaa työpaikkaa. Eli meidän organisaatio voi näyttäytyä semmoisena positiivisena joustavana työpaikkana. No sitten, jos mietitään esimerkiksi kansainvälistä myyntityötä tekeviä ihmisiä, jotka matkusti tosi paljon ennen koronaa, niin kyllähän se etätyö mahdollisuus on tuonut ajan ja resurssien säästöä, kun me voidaan ottaa videonpalaveri tuonne Aasiaan ja kohdata hyvinkin nopeasti ja helposti videopelitteisesti.

Riitta Turjamaa

Aivan kyllä.

Jonna Koponen

Ympäristöystävällisyyden näkökulma, siis tämmöinen kestävä kehitys ja vähemmän päästöjä. Myös osaavan työvoiman saatavuus paranee, kun meidän rekrytointi ei rajoitu enää vaan Suomen rajojen sisäpuolelle, vaan rajat voidaan ikään kuin avata ja katsoa sitä osaavaa työvoimaa globaalisti. Eli tällaisia etuja ainakin tulee mieleen. No sitten niistä haittapuolista vähän tuossa sanattoman viestinnän välittämisen kohdalla puhuttiinkin, mutta toisaalta jos mietitte vaikka henkilöä, joka on pitkään tehnyt etätyötä ja ja sitten hänellä voi olla vaikka heikommat sosiaaliset tai. Ehdot ja ajatellaan, että hän ei itse niin helposti ja herkästi lähde ottamaan yhteyksiä toisiin. Niin voi olla, että semmoinen liiallinen sosiaalinen eristäytyminen johtaa siihen, että ne olemassa olevat sosiaaliset suhteet rapautuu, tai heikkenee ja siitä voi sitten tulla kaikenlaisia negatiivisia seurauksia. Vaikka yksinäisyyden kokemuksia tai jopa sitten ihan tällaista motivaation laskemista ylipäätään työtä kohtaan, tai mielenterveysongelmia ja niin edelleen. Kyllähän me nähdään tilastoista, että meillä mielenterveysongelmat ovat olleet nousussa ja samoin kaikenlaiset työergonomiaan liittyvät ongelmat, kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta. Lisäksi yksi ongelma tässä etäjohtamisessa on se, että ihmiset ei välttämättä koe kuuluvansa yhteisöön. Eli miten se etäjohtaja voisi luoda sitä yhteisöllisyyden tunnetta sinne koko organisaatioon? Siihen ei ole yksi ainoaa ratkaisua olemassa, että se vaatii vielä hiukan pohdintaa.

Riitta Turjamaa

Kiitos Jonna. Jäin miettimään tuossa, kun mainitsit etujen kohdalla sen, että kun sitä  etä tai hybridityötä tekee niin mietin, että kun se on positiivista tietyllä tavalla tietylle persoonille, että siinä pystyy niinku mukauttamaan sitä yksityiselämää. Ja sitten mietin sitä työelämää, etää onko siinä myöskin sellainen riski, että se työntekijä ei enää pystykään rajaamaan sitä yksityiselämää ja työtä? Elikkä se työ tuleekin aika isoksi osaksi sitä elämää ja jopa liian isoksi. Ja toisaalta, että miten siihen sitten johtamisella pystyisi puuttumaan?  Tällainen ajatus minulle tuli, kun kuuntelin tuota sinun kertomaa.

Jonna Koponen

Oikein hyvä pointti. Ja siis juuri näin, että samaan aikaan, vaikka se helpottuu se työn ja perheen yhteensovittaminen, niin kuvitellaan jotain ihmistä, joka vaikka asuu yksin ja hänellä ei ole perhesiteitä. Ajatellen nyt sitä, että ei ole niin valtavaa duunia, sillä sen perheen kanssa, jolloin saattaa tulla niin, että se työn imu vie mukanaan. Uppoutuu liikaa siihen työhön ja työn ja vapaa ajan rajat rupeaa halvenemään. Myös vuorokausirytmi saattaa kääntyä aivan päälaelleen, että tuntuu, että jos on vaikka iltavirkku, niin saattaa valvoa ja tehdä yötä sinne johonkin kahteen kolmeen yöllä ja mennä nukkumaan vasta sen jälkeen. Ja herätä kun muut on jo pitkään töitä tehneet ja käyneet jopa lounastauolla. Eli saattaa tosiaan olla näin jonkun yksilön kohdalla se menee vähän överiksi ja sillä on sitten haastavia seurauksia. Ja miten sitten johtaja voi tukea? Tätä tilannetta ja ikään kuin auttaa kaikenlaisia ihmisiä selviytymään siellä etätyötilanteessa, niin varmaan nämä struktuurit. Ylipäätään organisaatiotasolla ja sitten siellä tiimitasolla ja yhteiset pelisäännöt, että onko meillä aina onko meillä daily ja weeklit ja moneltako me tavataan. Mihin kellonaikoihin oletan, että sä oot tavattavissa, koska sä oot meillä töissä? Mikä se on se työaika jolloin saat tavattavissa saa kannustaa siihen että hei sä puhuit että sulla on se ihana että sulla on golfkärry. Nythän tässä alkaa taas nurmi vihertää. Ja oletko pitänyt yllä sitä golfharrastusta tai oletko käynyt pelaamassa minigolfia nyt talviaikaan tai jotain muuta? Tiedätkö siihen ihmisen vapaa aikaan liittyvää, että hänen ajatukset menisi myös siihen työn ulkopuoliseen tekemiseen?

Riitta Turjamaa

Hyvä tosi hyviä pointteja ja tarkennuksia. No sitten siirrytäänpä vähän seuraavaan teemaan. Mitäs ajattelisit Jonna, että mitä sukupolvien kohtaaminen tuo tähän etä- tai hybridijohtamiseen?

Jonna Koponen

Tää on mielenkiintoinen kysymys ja hyvä näkökulma ja kun mietin ylipäätään sitä johtamista ja erilaista ihmisten ja eri sukupolvien kohtaamista. Tää liittyy mun mielestä semmoiseen isompaan teemaan kuin diversiteetin johtaminen. Kuinka me huomioidaan ihmisten erilaisuus? Toisaalta niin kuin tässä ajatellaan, ehkä niin kun iän tai sukupolven suhteen, mutta se voi olla myös kaikki muut asiat voidaan puhua, vaikka kulttuuritaustasta tai koetusta sukupuolesta ja niin edelleen, että se on monien näköä.

Riitta Turjamaa

Aivan.

Jonna Koponen

Mutta jos mietin nuoria, ehkä juuri työelämään saapuneita tai muutamia vuosia työelämässä olleita niin kyllä heillä on semmoinen toive siihen johtajan humaanin kohtaamiseen olemassa. Meillä on tutkimusnäyttöä siitä ja nuoret haluaa, että heitä tuetaan ja kannustetaan ja rohkaistaan. Eli tällainen sosiaalisen tuen osoittaminen nuorille on tosi tärkeätä ja arvostettavaa. No se voi mennä överiksi siinä suhteessa, että työpaikalla johtaja ei kuitenkaan tarvitse olla äiti eikä iskä, mutta siinä saattaa tulla semmoisia piirteitä. Tiedättekö, että sitä tukea halutaan ihan niinkin paljon ja sitten nuoret haluaa myös tuoda sitä omaa ääntä esiin. Eli heillä on tarve vaikuttaa ja ehkä haluaa siihen, että kohdeltaisiin kuin kollegat.

Riitta Turjamaa

Niin joo.

Jonna Koponen

Ei niinkään hierarkkisen johtajan johdettava asetelman sisällä vaan enemmän tämmöisenä tasavertaisena kumppanina ja kollegana. Ja sitten teknologia on toisaalta sellainen, jos mietitään vaikka vanhempaa sukupolvea. Hyvä johtaja pohtii etäjohtamisen ja etätyön tekemisen suhteen sitä, kuinka vastaanottavaisia nämä mun työntekijät on sille teknologialle vai liittyykö siihen ehkä jotain pelkoja? Me tiedetään, että tekoäly on tänä päivänä paljon tapetilla. Se kyllä herättää myös pelkoa siitä, että miten mä osaan. Miten mä uskallan, viekö se mun työn ja niin edelleen. Eli tämmöinen sensitiivisyys siihen. Niinku teknologian käyttöönottoon liittyminen liittyen ja varmasti myös tukea, kannustusta ja rohkaisua sen suhteen, että uskalletaan kokeilla.

Riitta Turjamaa

Hyvä. Tosi mielenkiintoisia näkökulmia ja kyllä jos itsekin miettii ja mitä tietysti noita tutkimuksia on lukenut ja erilaisista tiedotusvälineistä seurannut nyt. Nimenomaan aika paljon puhutaan juuri näistä nuorista työntekijöistä, jotka on vasta tullut, että minkälaisia jopa vähän ikävääkin sävyyn, että ovatko he itsekkäitä, kun he osaavat vaatia ja miksi he niin tekevät, mutta sukupolvet muuttuu.

Anu Kinnunen

Joo, näin se varmasti on, että tämmöinen sukupolvinen kulttuurien kohtaaminen todentuu just näin.  Tosi hyvin kuvasit sitä semmoista arjen todellisuutta siellä, että minkälaista on, kun sitten meillä eri ikäiset henkilöt kohtaa siellä työpaikoilla.

Riitta Turjamaa

Kyllä.

Anu Kinnunen

Mutta mennäänkö sitten vielä ihan lyhyeen yhteenvetoon? Eli miten sinä Jonna sitten vetäisit yhteen ja kiteyttäisi vielä tätä asiaa?

Jonna Koponen

Muutama vinkki, kyllä mulla on tässä aika monta vinkkiä, mutta katsotaan miten paljon aika riittää.

Anu Kinnunen

Niin.

Jonna Koponen

Ensimmäinen vinkki on siis selkeät työkäytänteet sinne organisaatioon eli paljonko meillä saa tehdä etätyötä? Paljonko puhutaan tästä lähityöstä? Montako päivää viikossa? Tarvitaanko me tämmöisiä sääntöjä, jos tarvitaan, miksi tarvitaan eli se pitää myös perustella sitten työntekijöille. Jos pitää tulla toimistolle, niin miksi se on vaadittavaa? Vuositason suunnittelu tietysti näiden kohtaamisten suhteen, mitkä on strategisesti tärkeitä pisteitä, milloin meidän pitää kohdata kasvokkain, milloin me voidaan tehdä asioita etänä ja miten meidän palaverit organisoidaan. Tarkoitan nyt ihan tälleen johtoryhmätasolla ja niin edelleen. Ja sitten sieltähän se menee sinne tiimitasolle ja näihin kahdenkeskisiin keskeisiin palaveri.

Riitta Turjamaa

Kyllä.

Jonna Koponen

Mutta semmoinen yhteydenpidon tärkeyshän on tärkeä myös suunnitella, koska etäjohtamisessa se kalenteri nousee niin tärkeäksi. Eli se mikä on kalenterissa, niin se tapahtuu. Muutenhan me ei niitä spontaaneja kohtaamisia oikein pystytä toteuttamaan. No. Sitten toinen tärkeä asia on minusta selkeät tavoitteet ja mittarit. Eli selkeästi viestitään mitä halutaan, että sinä saat aikaan, mikä on sen työtehtävän ydin ja mitä odotetaan? Miten sitä sun tulosta mitataan ja kuinka niistä tuloksista keskustellaan ja miten sitä seurantaa tapahtuu. Kolmantena asiana nostaisin avoimuuden ja läpinäkyvyyden. Etäjohtaminen onnistuu, jos tieto kulkee organisaatiossa. Se ei oikein onnistu, jos meidän organisaatio on sellainen, että siellä tietoa pimitetään tai sitä on vaikea löytää. Avoimuus sen tiedon jakamisen suhteen ja toisaalta se läpinäkyvyys päätöksenteon suhteen on tosi tärkeätä, että otetaan ihmisiä myös mukaan siihen päätöksentekoon, koska se valtuuttaa heitä ja osallistaa heitä myös sitten positiivisella tavalla sen organisaation tavoitteiden saavuttamiseen. Sitten on myös luottamuksen rakentaminen, jonka näen etäjohtamisen kivijalkana. Ilman sitä, että mä luotan siihen, että nämä työntekijät onnistuvat ja osaavat vaikka en näe heitä koko ajan. Ei oikeastaan pysty toimimaan etäjohtajana. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä, että kun meillä on selvät pelisäännöt. Luotan teihin ja katson mitä te olette saaneet aikaan, niin homma toimii. Ja tietysti sitten viimeinen tärkeä asia on ne vuorovaikutusrakenteet ja vuorovaikutuksen pelisäännöt. Ei vaan ne säännölliset tehtäväkeskeiset tapaamiset, vaan myöskin se suhdekeskeinen vuorovaikutus. Ja tämä minusta usein unohtuu, että me unohdetaan se, että kyllähän me siellä läsnä työssäkin me höpötellään, niitä näitä ja kun me kävellään tästä työpisteestä tuonne lounaalle, me kysytään, että miten sun lapset jaksaa? Ja hei, oletko saanut sen sun neulomaan villapaidan jo loppuun ja niin edelleen. Elikkä me keskustellaan, ihan muusta kuin työstä. Niin sen muistaminen etäjohtajana, että myös suhdekeskeisyys on tosi tärkeätä työntekijöiden jaksamisen ja sen työn onnistumisen kannalta. Ikinä ei voi kannustaa eikä antaa liikaa positiivista palautetta.

Anu Kinnunen

Kiitos Jonna. Todella hyvin kiteytit ja varmasti esihenkilöt ja esihenkilötyöstä kiinnostuneet saa tästä vinkkejä sinne omaan arkeen. Selkeästi tämä on asia, mikä vaatii kuitenkin pysähtymistä meiltä ja selkeätä kuitenkin suunnittelua ja asiaan paneutumista. Mutta lämmin kiitos. Meillä on aika päättää tämä podcast keskustelu. Lämmin kiitos Jonna kun tulit meidän vieraaksi tänne ja oikein mukavaa kevään jatkoa sinulle.

Jonna Koponen

Kiitos paljon ja ihanaa kevättä kaikille.

Riitta Turjamaa

Kiitos Jonna.

Tervetuloa mukaan Kestävyyttä nurmesta -hankkeen podcast -sarjaan! Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa selvitetään karjanlannan pitkäkestoisia vaikutuksia nautakarjantuotannossa, tulevaisuudessa hyödynnettäviä nurmi- ja valkuaiskasvi -lajikkeita sekä mob -laidunnuksen vaikutuksia maaperään.

Kestävyyttä nurmesta -hankkeen rahoittajana toimii Euroopan Maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä yksityis- rahoittajina Yara Oy, Hankkija Oy, Boreal kasvinjalostus Oy sekä laidunyhdistys.

Voit kuunnella podcasteja Laari.infon SoundCloud tai Spotify tileiltä.

Tervetuloa Kestävyyttä nurmesta -hankkeen podcastiin. Minä olen Henna Hyttinen Savonia-ammattikorkeakoululta ja tänään jatketaan syysöljykasvien viljelyn haasteista ja mahdollisuuksista.

Keskustellaan asiasta tutkimuksen näkökulmasta. Paikalla meillä täällä keskustelussa tänään ovat Luonnonvarakeskus Maaningalta tutkijat Arja ja Sari.

Esittelisittekö itsenne tähän alkuun.

Hei. Olen Mustosen Arja Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipaikalla

työskentelen täällä nurmitutkijana

ja väitöskirjatutkijana. Painopiste on agronomisessa

tutkimuksissa nurmen puolella. Mutta sitten

myös peltokasveista

syysvehnää, syysrypsiä on tullut yhdeksi tutkimusalueeksi.

Ja minä olen Kajavan Sari toimin myöskin täällä Luke Maaningan toimipaikassa tutkijana

eläinravitsemus

ryhmässä.

Päätutkimuskohteena on lypsylehmien ruokinta

ja rehuntuotantoon liittyvät asiat.

Eläimen näkökulmasta täällä tänään erityisesti paikalla.

Tervetuloa vaan.

Lähdetään puhumaan

öljykasveista niin ihan ensimmäisenä kysymyksenä

ovatko öljykasvit yleistymässä?

Syysrapsin kylvöala

vuodesta 2016 eteenpäin on ollut keskimäärin noin 5100 hehtaaria ja kyllä tässä viime vuosina on ollut havaittavissa semmonen trendi että yleistymään päin olisi.

Kaiken kaikkiaan syys- ja kevätkylvöisten öljykasvien viljelyala on ollut noin 44 000 hehtaaria eli

reilu 10% on ollut syysrypsin

osuus siitä.

Vuosi 2021 oli

kun katsoo noita tilastoja niin aika poikkeuksellinen eli siellä innostuttiin ihan todenteolla

kylvämään syysrypsiä

se ala kaksinkertaistui,

mutta sitten valitettavasti sattui vielä vaikea talvi siihen

perään ja tuhosi valtavasti kasvustoja ja ainoastaan noin 20 prosenttia siitä syysrypsi alasta sitten loppujen viimeksi selvisi

Sen seurauksena seuraavan satovuoden kylvöalat olivat

pienemmät.

Syysrypsin osaltahan on paljon luomuviljelyä

ja

2016 alkaneet tilastoinnin jälkeen

luomuviljelyn osuus oli useita vuosia noin 20%.

3 vuoden jaksolla

päästy jopa niinkin korkeisiin lukemiin kuin

45 %.

Eli vaihtelua on ollut aloissa. No jos vaihtelua on noissa kylvömäärissä ja näin päin pois niin miten sitten alueittain? Missä viljellään enemmän ja missä vähemmän?

Luomun osalta innokkaimmat syysrypsin viljelijät ovat olleet tuolla Etelä-Savossa ja Kaakkois-Suomessa

Vuonna 2022 osuudet oli jo reilua neljännestä koko luomusyysrypsin

sadonkorjuualasta.

Sitten taas täällä meidän seutukunnilla  Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa viljelyä on oikeastaan vasta aloiteltu. Ainakin jos verrataan näihin

Etelä-Savoon ja Kaakkois-Suomeen, että tilastoissa täällä taas syysrypsin sadonkorjuu alat oli vuonna 2020 10 prosenttia.

Mutta tämä siis luomunosalta,

tavanomaista rypsiä viljellään eniten tuolla Varsinais-Suomessa

ja

jopa

40% oli osuus sadonkorjuu alasta silloin

vuonna 2021.

Seuraavaksi eniten syysrypsiä korjattiin Uudellamaalla,

mutta valitettavasti  viljely innostus sitten

lopahti hieman siinä suurien talvituhojen jälkeen.

Vuonna 2022 viljelyn painopiste oli Etelä-Pohjanmaalla ja siellä satoa korjattiin

reilu kolmannes Suomen syysrypsi alasta kaiken kaikkiaan.

Minkälaisia nämä keskisadot sitten keskimäärin ovat olleet?

Luomurypsin osalta niin tilastoidut keskisadot ovat olleet

noin 1000 kg/ha

sadoissa ja

heikommat sadot on ollut reilu 500 kg/ha, mutta paras keskisato Varsinais-Suomessa vuonna 2020 oli 1900 kg/ha.

Tavanomaisen syysrypsin osalta sitten sadot ovat vaihdelleet noin 1200 kg/ha:sta 2400 kg/ha.

Parhaat sadot sitten vuonna 2021

saatiin Varsinais-Suomessa ja siellä sato oli peräti

3300 kg/ha että ihan

isojakin määriä on onnistuttu korjaamaan.

Mielenkiintoista, no nyt on puhuttu siitä että

tuonne naudan ruokintaan pitäisi saada

enemmän kotimaista valkuaista lisää. Onko rypsi sellainen yksi lähde tai öljykasvit yleensä mitä sinne voisi lisätä

nautojen ruokintaan?

Valkuaisrehu ja ihan kaiken kaikkiaan ylipäätänsä

esimerkiksi lypsylehmien ruokinnassa käytetään sen maidontuotosvasteen takia ja tässä nyt

taustani takia aion nyt keskittyä  lähinnä lypsylehmien maidontuotannosta puhumiseen.

Pakko tähän alkuun

puhua ylipäätänsä märehtijästä hieman, että osataan suhteuttaa nämä valkuaisrehut tähän märehtijän hienoon fysiologiaan, mutta

märehtijähän pystyy muodostamaan sen valkuaisen  mitä ne tarvitsevat niin pelkästään sillä nurmirehulla. Mutta se lisävalkuainen on siellä ruokinnassa mukana, sen takia että kun se on taloudellisesti järkevää.

Valkuaisruokinta lisää

aina tiettyyn pisteeseen asti kuitenkin lehmiä syöntimäärä ja sitä kautta

sitten taas sitä maitotuotosta ja silloin kun maidon hinta ja rehun hintasuhteet näin sanoo niin

tiettyyn pisteeseen asti niitä valkuaisarehuja kannattaa ruokinnassa käyttää. Mutta valkuainen on aina tosi kallis rehukomponentti joten

aika tarkkaan saa sitten laskea se

kuinka paljon nyt esimerkiksi tarvitsee rypsirouhetta sinne ruokintaan kannattaa

laittaa mukaan ja valkuaisen yliruokinta ei missään nimessä ole järkevää ympäristön eikä talouden kannalta.

Aina se ylimääräinen ja sulamaton valkuainen eritetään sonnassa ja virtsassa pois.

Märehtijöillä kuitenkin on hyvinkin omalaatuinen ruuansulatus

kuin verrattuna sitten vaikka yksimahaisiin eläimiin.

Suoraan se rehujen valkuais sisältö ei kerro ihan hirveästi siitä että paljonko sille

lehmälle oikeasti tulee käyttöön sitä valkuaista ja minkä laatuista se on. Se kaikki siellä rehussa oleva valkuainen ei ole suoraan sille märehtijällä kuitenkaan käytettävissä vaan siitä aina osa ohittaa pötsin

hajoamatta

tai siis osa toki ohittaa pötsin hajoamatta ja imeytyy siellä ohutsuolessa, mutta

osa ei ja hajoaa pois.

Oleellista aina muistaa että tärkeä valkuaisen lähde pötsimikrobien tai siis on pötsimikrobien muodostama mikrobi valkuainen ja

näiden pohjalta kun lähtee miettimään sitä

lisä valkuaisruokintaa niin pääsee jo pitkälle.

Suomessahan käytetyimmät lypsylehmien valkuaisrehut on rypsi- ja rapsi.

Ja minkä takia niitä nyt käytetään niin se syy on yksinomaan siinä että niillä on hyvä biologinen arvo

eli tuotosvaste.

Aikaisemminkin jo sanoin

maidon ja

rehun hinta

on ollut siinä suhteessa että

on kannattanut käyttää

lisävalkuaista.

Jos ajatellaan ihan rypsin näitä

rehuarvoja

rypsissä on korkea raakavalkuaispitoisuus kuin esimerkiksi jos verrataan vaikka härkäpapuun.

Rypsin osalta myöskin oleellista muistaa se että siinä on hajoavan valkuaisen osuus

pienempi kuin esimerkiksi härkäpavussa ja säilörehussa.

Rypsissä se on noin 63 prosenttia ja  härkäpavulla ja

säilörehulla on tuolla 80-85 prosentissa että siinä aika iso ero.

Ja kun se pötsi hajoavuus on suuri niin se heikentää sitä valkuaisen käyttökelpoisuutta. Ja taas se valkuainen hajoaa siellä pötsissä

ja pötsimikrobit ei kuitenkaan hyödynnä kaikkea ja ylimääräinen

eritetään pois.

Mutta tottakai aina kun sitten vertaillaan vaikka rypsiä ja

palkokasveja niin pitää toki muistaa että palkokasveissakin on omat ilonsa ihan viljelykierron ja luonnonmonimuotoisuuden ja typensidonnan ja tällaisten

aspektien kautta että ettei voi

ainoaa asiaa tässäkään vaan tuijottaa.

Suomessa sinänsä ihan noita tuotosvastekokeita mitä on tehty lypsylehmillekin kun verrataan

rapsia, härkäpapua, sinilupiinia niin on päästy hyvinkin niinku samankaltaisiin

tai lähes samaan maitotuotokseen

joissain tapauksissa jopa

samoihin tuotosvasteisiin että se ei aina ihan

helppoa ole se vertailu.

Nautojen valkuaislähteiden suhteen ollaan pitkään haluttu, että

omavaraisuutta lisättäisiin.

Ihan huoltovarmuuden ja ruokaturvan näkökulmasta erityisesti ja sitten on hyvä muistaa että

90% kuitenkin rypsistä tuodaan ulkomailta.

Eli se on hyvin

tuonti-intensiivinen

rehu.

Viime vuosina on puhuttanut

paljon se että valkuaisrehujen hinnat ovat nousseet kovasti.

Aikalailla on sitten maidontuottajat saanet sitten laskea sitä

missä se optimaalinen

taloudellinen tulos sitten on. Mutta toki pitää muistaa, että myös maidon hintakin on noussu että valkuaislisä vieläkin on sinänsä kannattanut käyttää. Että rypsinkin osalta ne ensimmäiset kilot

sieltä saa sen suurimman hyödyn ja kannattaa muistaa sen jälkeen ne

tuotosvastekäppyrät kuitenkin

pienenee.

Että suurista valkuais määristä ei ole kyllä hyötyä sinne rehukatteeseen.

No Arja,

mikä on öljykasvin otollinen viljelyalue?

Yleisesti ottaen viljelyvyöhykkeet 1 ja 2 ovat syysrypsi lajikkeille ja myös sitten syysrapsi lajikkeille suositeltua

viljelyaluetta.

Yleisenä periaatteena on että viereisen viljelyvyöhykkeen edullisimmat alueet tässä siis kolmos vyöhykkeen

kasvustot voisi tuottaa lähes

yhtä hyviä satoja kuin siinä kakkosvyöhykkeellä.

Toisaalta sitten tämä pitkä talvi voi olla haaste pohjoiseen mentäessä, että

mitä pohjoisemmaksi mennään sitä aikaisemmin syysrypsi on päästävä kylvämään.

Rypsin pitää ehtiä varttua riittävän suureksi, jotta sen energiavarat riittää sitten kairaistumiseen ja sen jälkeen pitkään talveen.

Syysrypsille haitallisinta on lumisuojan puuttuminen ja veden kertyminen ja jäätyminen pellon pintaan eli siellä tilan sisällä paikka pitää valita huolella.

Koska juuri nämä seikat aiheuttavat suurimmat talvituhojen riskit

Toisaalta sitten myös liian myöhäinen kylvö heikentää selviytymismahdollisuuksia sillä kasvit eivät ehdi karaistua riittävästi

pitkään talveen. Meillä tällä hetkellä on käytössä viisi syysrypsilajiketta

Legato ja Largo ovat lajikekokeiden mittarilajikkeita, mutta sitten siellä on

muutamia uudempia lajikkeita esimerkiksi

Arrive ja Retur.

Arja miten paljon öljykasvitutkimusta on Suomessa?

Suomi ei ole öljykasvien viljelyn mahtimaa ja

tutkimukset tehdään pitkälti projektiluonteisesti.

Viimeisimpänä esimerkkinä on RypsiRapsi 2025 -hanke.

Siinä näitä kokeita on keskitetty

öljykasvien päätuotanto alueelle eteläiseen Suomeen ja rannikkoseudulle.

Ruutukokeita siellä on tehty

muun muassa

Västankvarnissa Inkoossa.

Toisaalta sitten meillä on ollut jonkun verran tämmösiä paikallisia kehittämishankkeita

ja sieltä sitten ehkä hyvänä esimerkkinä on tuo 2016-2019

Luken ja ProAgria Etelä-Savon yhdessä toteuttama Peltohavaintoja -hanke Etelä-Savossa.

Mikä voi olla yhtenä tekijänä siinä että sitä luomurypsiä viljellään siellä Etelä-Savossa

aika paljon.

Toisaalta sitten näissä projekteissa painopiste on nykyisin enemmänkin täällä syysrapsissa.

Syysrapsissa siksi että se on syysrypsiä satoisampi laji.

Mutta toisaalta sitten siinä ainakin tänne meidän pohjoisemmalle alueelle tultaessa talvituho riskit kasvavat kyllä merkittävästi.

Sitten MTK:n öljy- ja valkuaiskasvit -verkosto avustaa yhdessä  kylvösiemensäätiön kanssa

perustetussa kehittämistyöryhmässä öljykasvien lajike kirjon kasvattamista

erilaisissa hankkeissa.

Tässä sitten rahoitus tulee täältä

viljelijöiltä kerättävinä vapaaehtoisina TOS -maksuina eli tätä kautta viljelijät itsekin ovat rahoittamassa sitä

tutkimusta, jota

tällä öljykasvisektorilla tehdään.

Luonnonvarakeskus Maaningalla tehdään aika paljon kaikenlaisia nurmitutkimuksia, mutta mitä öljykasveihin liittyvää tutkimuksia teillä on käynnissä tai suunnitteilla

Öljykasvien osalta

meillä on aika rajoitetusti tutkimuksia, mutta nyt sitten ollaan täällä Maaningalla käynnistetty syysrypsin testausta osana karjatilan viljelykiertoa tässä Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa.

Tässä hankkeessa meillä osatoteuttajina ovat Savonia-ammattikorkeakoulu ja ProAgria Itä-Suomi joiden kautta sitten tähän hankkeeseen tulee myös pilottitiloja.

Sitten täällä Luke Maaningalla toteutetaan

kenttäokeita ja myös pelto mittakaavan

havaintokokeita.

Kenttäkokeessa meillä on tällä hetkellä kaksi lajiketta

joita viljellään kahdella eri lannoitusstrategialla

sekä väkilannoituksella

että karjanlannalla syyslannoitettuja

syysrypsi

lajikkeita.

Tässä

kokeessa ne on osana viljelykiertoa eli nämä syysrypsit on siellä kokeessa kylvetty

nurmeen, joka kesällä päätettiin ja sitten kylvettiin

heinäkuun loppupuolella.

Tässä tutkimuksessa seurataan rypsin talvehtimista ja mitataan sen sadon määrää ja laatua.

Tosiaan meillä on kolmella eri lohkolla

peltomittakaavan kokeita Luke Maaningalla

ja lisäksi sitten

on näitä pilottitiloja tuolla maakunnissa

ja

näillä lohkomittakaavan kokeilla sekä Luke Maaningalla että tuolla pilottitiloilla  testataan erilaisia esikasveja ja kylvörivivälejä,

lajikkeita ja erilaisia lannoituksia.

Lisäksi maatiloilla testataan erilaisia luomumenetelmiä, Luonnonvarakeskus Maaninka ei ole luomutila,

joten on todella hienoa että me ollaan saatu

luomutiloja tähän hankkeeseen mukaan.

Voisin lisätä vielä tähänä, että

Hiilimaito -hankkeessa on tehty tämmönen

karttapohjainen

sovellus tuolla Google Mapsilla, mistä

voi käydä katsomassa että

miten nämä maatilan mittakaavan lohkot

on perustettu ja miten on mennyt. Nyt sitten

keväällä raportoidaan siellä

että miltä näyttää.

Sellaisen nettisivun kautta www.luke.fi/maaninkakoetila

niin sieltä löytää sitten näitä

lohkotason havaintoja.

Sitten Lukella on muita toimipaikkoja ja siellä sitten rypsiin liittyviä hankkeita esimerkiksi

Flexigrobots -hanke

testaa automatisoitua rypsin tuholaisten tunnistusta ja torjuntaa ruiskutusdrooneilla.

Toisessa hankkeessa on tutkittu

pölyttäjähaittojen minimoimista

tuholaistorjunnan yhteydessä.

Toki tärkeä osa Luken tutkimusta ovat nämä viralliset lajikekokeet joita

toteutetaan useammalla paikkakunnalla.

Tutkimuksia tehdään

paljon

öljykasveille. No nyt kun teillä on

syysöljykasvikoe niin mitä haasteita te olette huomanneet viljelyssä tutkimuksen kannalta?

Eniten jännitetään tällä hetkellä että miten

syysrypsit talvehtii.

Talvenkestävien

lajikkeiden suppea valikoima on

se suurin

haaste johon on osattu  ennakolta varautua.

Juuri sen takia meillä ei täällä Maaningalla ole tähän kokeeseen otettu syysrapsia vaikka se olisi

suurempi satopotentiaaliltaan,

koska sillä on heikompi talvenkestävyys.

Toinen haaste sitten liittyy tähän syysrypsin siemenen saatavuuteen

ja sitten tosiaan

että lajikkeita

on vain viisi

käytettävissä. Eli

syysrapsilajikkeiden tarjonta on huomattavasti suurempi että siinä

viljelijällekin sitten kun näitä päätöksiä kylvöoistä tekee

niin helpompaa on ikäänkuin

löytää niitä

lajike vaihtoehtoja tuolta rapsin puolelta kuin sitten rypsin puolelta jossa on sitten

niukkuutta lajikkeissa kuin siemenen saatavuudessa.

Toisaalta sitten viljelykokemukset syysrypsistä on näillä korkeuksilla

vähäisiä

ja

yksi haaste onkin sitten se oikean kylvöajankohdan löytäminen.

Lähinnä nyt sitten mietitytti

kokeen perustamisvaiheessa että uskaltaako kylvön jättää elokuuhun

mitä aika pitkälti tuolla eteläisimmässä Suomessa käytetään kylvö ajankohtana vai tehdäänkö kylvö jo heinäkuussa ja me päädyttiin sitten tekemään tämän kokeen kylvö heinäkuussa.

Tavoitteena tässä aikaisemmassa kylvössä oli että saadaan varmasti lämpösumma tavoite 455 astetta

täytettyä.

Ja tämähän me sitten kyllä ihan reilusti ylitettiin.

Siinä  tietysti jännitettiin kun  lämpösummatavoite meni yli, että

lähteeköhän kasvupiste nousemaan liian ylös.

Kun se nousee sieltä maanrajasta

useampia senttejä

ylöspäin niin altistuu talvituhoille.

Sitten näytti siltä että tuossa rypsillä se

pysyi

paremmin alhaalla kuin mitä rapsilla.

On todennäköisempää että

talvituhoja ei sitä kautta synny.

Tämä pitkä talvi joka on meillä nytkin

eli tämän huhtikuun

alkupuolta tosin vielä, mutta meillä on vielä paksut hanget tuolla kenttäkokeilla.

Tässä on ajateltu, että kun kasvusto on riittävän suurta, jota sitten mitataan tämmösellä 8x8x8 säännöllä niin silloin

siellä olisi paremmat mahdollisuudet tämän kasvuston selviytyä tästä talvesta

Tämä sääntöhän tarkoittaa sitä, että

siinä

talven tullessa siinä kasvissa on 8 lehteä, sen juurenniskan paksuus

maan pinnassa on 8 mm

ja juurella on pituutta vähintään 8 cm.

Kevät sitten oikeastaan vasta näyttää että oliko tämä

kylvöajankohdan valinta tuohon heinäkuuhun

oikea.

Oikeastaan siinä nyt on se keskeisin  haaste, mitä osataan nyt odottaa tällä kolmos vyöhykkeellä.

Ja kuulijoille tiedoksi, että mehän olemme käyneet tässä Kestävyyttä nurmesta- hankkeessa

tekemässä videon tästä

kokeesta. Aiomme sitten keväällä käydä uudestaan ja koko kasvukauden nyt 2023 vuonna. Käymme kuvailemassa ja laittamassa teille tietoa tuonne meidän

Kestävyyttä nurmesta- hankkeen nettisivuille ja nämä videot löytyy tuolta Laari.infosta niin käykääpä kurkkaamassa.

Hyvää materiaalia tulossa. Siinä videolla jo näkyykin sitten

yksi kesäpuolen haaste eli mihinkä ei sillä tavalla ehkä osattu varautua.

Siellä kokeella

ja myös näillä peltomittakaavan

havainto lohkoilla

iski tällainen massiivinen

rapsipistiäisten toukkien invaasio

ja ne oli syödä koko kasvuston.

Onneks meillä silloin oli taimet jo aika isoja, niissä oli jo silloin 4-5 lehteä

eli ne toipuivat

tästä

hyökkäyksestä, kun oli tehty

kaksi kertaa ruiskutukset. Jouduimme tekemään tuholaistorjuntaan aika nopeasti

tässä kokeessa

Ilmeisesti tavanomaisen puolella näitä rapsi pistiäisiä pystytään  torjumaan mutta luomussa ilmeisesti on hiukan hankalampi tilanne? Luomussa on rajallisesti niitä vaihtoehtoja mitä siellä

voi torjua. Yleisesti tuholaiset

taidetaan torjua siellä pyretriinillä jos tällainen

välitön uhka

on päällä.

Miksi öljykasvit kannattaa ottaa viljelykiertoon? Mitä hyötyä öljykasveista on?

Öljykasvit eroaa siinä mielessä näistä karjatilan normaalissa viljelykierrossa olevista kasveista niin että heinät ja viljat ovat yksisirkkaisia kasveja, mutta sitten öljykasvit ovat kaksisirkkaisia.

Ja sen takia niillä on sitten aikalailla erilaiset taudit ja tuholaiset.

Tästä sitten seuraa se että myös niiden kasvinsuojelu käytänteet poikkeaa toisistaan aika paljon.

No sitten myös tästä perustavaa laatua olevasta erosta seuraa myös se että esikasvi vaikutukset ovat yleensä parempia, koska siinä tulee sitten

maata puhdistavaa vaikutusta kun siinä täydellisesti katkaistaan

yksisirkkaisten kasvien viljelykierto kaksisirkkaisilla kasveilla.

Toisaalta myös kasvinsuojelu

puolelle voidaan saada

kasvinsuojeluaineitten valikoimaan

eroavaisuuksia eli tällä tavalla vähentää.

tämmöisten resistenttien

kasvi ja tuholais kantojen syntymistä siellä viljelyssä.

Se mikä on haasteellista täällä

öljykasvien tuotannossa on että sitä kasvinsuojelu tarvetta voi olla yllättävän paljonkin eli öljykasvien viljelijän kannattaa kyllä pitää kasvinsuojeluruisku kunnossa koko kasvukauden ajan.

Yllättäviä tarpeita voi kyllä syntyä

monessakin kohtaa sitä

rypsin kasvatusta ja

kehityksessä.

No nyt kun puhutaan että ollaan täällä karjantuotannon

alueella

miten jos on monivuotinen nurmi niin mitä siinä

öljykasvien kasvinsuojelussa otetaan huomioon? Mikä siellä on isompana riskinä,

jos perustetaan nurmeen?

Nurmikasvien jälkeen

siellä saattaa olla aika iso

paine etanoista.

Ja sen takia suositellaankin, että jos

syysrypsi kylvetään urmen jälkeen niin käytettäisiin kyntöä koska se vähentää etana

painetta.

Yleisesti ottaen suorakylvö alat on syysrypsillä aika alhaisia

juurikin näiden etana ongelmien takia. Toisaalta, jos siellä niitä etanoita tulee niin niitä voi torjua sitten tällä rautafosfaatti valmisteella.

Tämän valmisteen käyttö on myös luomuhyväksyttyä.

Etanat ovat yksi haaste siellä viljelyssä. Mutta tuli mieleen tässä että, öljykasvien rikkatorjunta milloin se kannattaa tehdä?

Rikkatorjunta öljykasveilla ja oikeastaan syysöljykasveilla kannattaa tehdä siinä ennen kylvöä.

tai sitten viimeistään siinä kylvön jälkeen että

rypsi pääsee sitten

vapaasti

nauttimaan

auringonvalosta. Ei tarvitse kilpailla ravinteista ja auringosta rikkojen kanssa.

Tämä on tärkeää, että saadaan energiavaroja sinne pitkään talveen ja karaistumiseen.

Erityisen tärkeää on huolehtia juohlavehnänen torjunnasta.

Toisaalta juolavehnä voidaan torjua toisin kuin monista viljakasvustoista

juolavehnä voidaan torjua rypsistä myös valikoiduilla torjunta-aineilla.

Tämä voi olla ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, jos glyfosaatti esimerkiksi kielletään.

Yksi tällainen paikka nurmitilalle pitää kurissa

juolavehnää

viljelykierrossa.

Tuli mieleen että jos nyt

verrataan vaikka kevät- ja syysöljykasveja keskenään. Miten siellä, kun puhutaan rapsikuoriaisista ja kaalikoista, ne ovat erilaisia tuleeko syysöljykasveille enemmän kuin kevätöljykasveille? Onko näissä eroja?

No kyllä niillä on eli yleisesti syysöljykasveilla ei

ole kirppa ongelmaa

tai rapsikuoriaisongelmaa ole niin paljon kuin kevätöljykasveilla.

Rapsikuoriaiset lentävät syysöljykasveilla

vasta juuri ennen kukinnan alkua.

Myös mahdollinen kaalikoi ongelma voi olla syysöljykasveilla kevätöljykasveja vähäisempi.

Torjuntakynnys näissä

on että torjunta tehdään tuossa aikaisessa nuppuvaiheessa

niin että siellä on 2-3 kuoriaista/kasvi,

kun puhutaan rapsikuoriaisesta, tai sitten myöhäisessä nuppuvaiheessa

silloin jos siellä on 5-6 kuoriaista/kasvi.

Pidemmälle kehittynyt kasvusto kestää vähän paremmin

kuoriais

painetta eli siinä ehkä on

syy miksi syyskasvit vähän paremmin kestää

näitä

hyönteistuhoja.

Ne ehtii jo keväällä olemaan isompia jo siinä vaiheessa

kun

hyönteiset lentävät ja aiheuttavat tuhoja

kevätkasveille.

Aikaisemmin tuossa keskusteltiin näistä rapsipistiäisistä ja teillä oli ongelmia syyskasvikokeilla näissä öljykasveilla. Entäs ne?

Miten niitä tarkkaillaan?

Rapsipistiäisten toukkia

on käytävä säännöllisesti

katsomassa ihan muutaman päivän välein.

Tietysti on mahdollista myös liittyä Luonnonvarakeskuksen KasKas

tietokantaan jossa sitten viljelijät

antavat apin kautta tietoja näistä

erilaisista tuholaisista ja sitä kautta tiedetään etukäteen varautua

että ykkös ja kakkos -vyöhykkeillä alkaa rapsipistiäiset esiintyä niin

muutaman ajan päästä yleensä sitten tulee myös tänne pohjoisempaan Suomeen.

Rapsipistiäisten

torjunnan kannalta kynnys on yksi toukka/kasvi eli aika paljonhan ne siinä mielessä kestää. Mutta jos siellä toukat ovat jo isoja niin kyllä ne myös todella nopeasti

syö lehdistöä eli silloin tulee välittömästi lähteä

torjuntahommiin jos sitä

toukkaa sinne

runsaasti ilmestyy.

Aika viheliäinen tuholainen on ja pitää kyllä itsekin sanoa että Luke KasKas -sovellus on todella kätevä. Suosittelemme seuraan sitä itsekin. Sieltä saa kyllä hyvin tietoa ja sinne pystyy itsekin merkitsemään jos omalla alueella on tuholaisia.

Juurikin näin.

Vaikka tuholaisista on aina niin kiva puhua, mutta siirrytään kasvitautien puolelle öljykasveissa. Mitä sinulle tulee mieleen? Oliko tällainen kuivamätä yksi niistä?

Joo kyllä, eli syysrypsillä

kuivamätää voidaan torjua aika hyvin

kasvunsääteen

ruiskutuksen yhteydessä

metakonatsoli valmisteilla tai vastaavilla.

Tosiaan kuivamaädän torjunta-aine toimii silloin kasvunsääteenä samalla ja erityisesti tällä rapsilla olisi siitä hyötyä.

Ehkä sitten enemmänkin vielä meidän alueella

ja rypsillekin

koskettaa pahkahomeen torjunta.

Pahkahomeen riskiähän kasvattaa

kostea sää

noin 3 viikon jakso

ennen kukintaa, jos

sadetta tulee säännöllisesti yhteensä 30 mm ja maa pysyy siinä tasaisen kosteana ja kasvusto on rehevää.

Silloin yleisesti ottaen

pahkahomeen torjunta pitäisi tehdä.

Ruiskustus tehdään täyskukinnan aikaan.

Sitten vielä tietysti on möhöjuuri ja möhöjuuren torjunnan osalta niin  taas viljelykierto on se tärkein torjuntakeino eli

syysöljykasveja

tai öljykasveja ylipäätään ei tulisi viljellä samalla lohkolla useammin kuin joka viides.

Tämä on kyllä hyvä muistaa,

että joka vuosi samalle lohkolle ei kannata öljykasveja laitta. Riski siellä kasvaa.

Mistä viljelijä voi saada näitä tietoja? Mistä kaikista parhaiten viljelijä voi saada tietoa erilaisista

taudeista tai tuholaisista?

Tai öljykasvien viljelystä yleensä?

Eli

viimeaikaisissa hankkeissa on tehty valtavan hyvää työtä. Esimerkiksi tuolla RypsiRapsi 2025 -hankkeen

rypsirapsi.fi -sivuilta löytyy paljon

sekä koetulos- tietoa että sitten hankkeessa pidettyjä esitelmä -materiaaleja.

Vilja-alan yhteistyöryhmän sivuilla eli VYR.fi

löytyy viljelyopas -osio ja siellä on myös tosi hyviä kasvinsuojelu -ohjelmia tarjolla.

Tuholais tilanteen osalta löytyy

tietoa Luken Maatalousinfo -sivulta.

Sieltä sitten tämän kasvinterveys osion ajankohtaistiedotteet ovat sellaisia, joista on apua ainakin siinä vaiheessa kun pitää sitten lähteä tunnistamaan niitä ötököitä. Sinne tulee aika nopeastikin sitten ihan kuvien kanssa tietoa siitä minkälaista ötökkää siellä

mihinkin aikaan on liikkeellä.

Eli sieltä kannattaa käydä katsomassa jos haluaa öljykasvien viljelystä lisää tietoa.

Voita sivuja kannattaa seurata ja käydä katsomassa niin löytyy varmasti tietoa.

On puhuttu paljon nyt tässä tämän keskustelun aikana miten voidaan

itse viljellä ja mitä kannattaa ottaa huomioon, siellä on negatiivisia ja positiivisia asioita.

Nyt jos tila päättääkin, että aloitan itse viljelemään öljykasveja niin milloin se rypsin tuotanto tilalla kannattaa?

Jaahas.

Tämä onkin vaikea kysymys siinä mielessä,

että ehkä yleissääntönä pitää aina ajatella

että pitää olla tietysti halvempi kuin sen tuotteen myyntihinta.

Siinä mielessä se

hinta kehitykset mitä meillä markkinoilla on, jos ajatellaan kuitenkin niin että karjatilatiloilla aika harvoin on itsellään mitään

öljyn puristuslaitteistoa. Rypsihän on

kuitenkin ensisijaisesti öljykasvi.

Naudoille siitä käytetään tätä sivutuotetta eli

puristetta tai rypsirouhetta.

Useimmille

nautakarjatiloille olisi sitten luonnollisinta että

rypsisato myytäisiin

hyvään hintaan

eteenpäin.

Tavallaan se myyntihinta kattaa ne tuotantokustannukset. Eli periaatteessa toimitaan ihan samoilla periaatteilla kuin kasvintuotantotilatkin. Toki sitten on tiloja joilla voi olla sitten

omaa

puristuslaitteistoa ja silloinhan siellä sitten myyntiin lähtee ehkä öljy

biodieseliksi tai sitten parhaassa tapauksessa erityisesti sen lisäarvo tuotteissa niinku luomu rypsin osalta

rypsiöljy on hyvin arvokas.

tuote

ihmisravinnon puolella.

Karjatilan näkökulmasta niin, jos on

sitä peltoalaa ihan

riittämiin

ja ylikin siitä perus rehuntuotannosta

peltokasvien

hyödyntäminen sitten lisätulojen saamiseksi tai

tilan rehuomavaraisuuden kasvattamiseksi voi

olla

kannattava vaihtoehto. Savoniahan

tässä Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa näitä laskelmia juurikin tekeekin.

Niitäkin tuloksia

ja

jos sitten ajatellaan ihan tällaista

nautakarjatilna nurmikiertoa,

periaatteessa syyspeltokasvit voi aivan hyvin sopia esimerkiksi sellaisessa tilanteessa kun vaikka säilörehun toista satoa ei enää haluta

korjata ja

työvaiheet menevät

ihan hyvin

tilan toimintaan, että jos siellä ajatellaan

ihan vanhan nurmen päättämistä ja tarvittaessa

karjanlannan ajoa.

Hyvin saa sinne sopimaan

nurmen jälkisatojen korjuu.

Varmastikin haasteet on täällä lajike valinnassa, lannoituksessa,

talvituhoissa. Toki myös sitten

että saadaan puinti onnistumaan ja miten on

laitteita  ja koneita käytössä ja kuivatus.

Mutta niitäpä tässä yritetään myös

näihin liittyen

hankkeessa tuottaa tietoa.

Juurikin näin eli

karjatilalla on niin

monia kohteita joissa sitten ikään kuin

sen oman tuotannon tehostamiseen, vaikka ravinnekierron tehostamisen kautta sitten

saada ikään kuin

säästöjä tietyllä tavalla ja monipuolistaa sitä viljelykiertoa.

Ja sen monipuolistamisen kautta saada

parempia satoja vastaavasti niistä

viljoista ja nurmista sitten myöhemmin.

Sitä kautta voi tulla sellaisia vähän vaikeammin arvioita hyötyjä jotka eivät ole ihan niin suoraviivaisesti

katsottavissa siitä, että mikä on myyntihinta ja mikä on tuotettu kustannus.

Ainakin kannattaa harkita sitä öljykasvin viljelyä omalla tilalla,

vaikka se nyt vaikuttaa

että on vähän sellainen ongelmallinen kasvi, mutta paljon hyvää siinä kuitenkin on.

Kuten Sari ja Arja sanoitte

tässä Kestävyyttä nurmesta -hankkeesta nyt sitten

koetetaan etsiä lisää tietoa ja

ratkaisuja näihin ongelmiin.

Tämä on hieno juttu.

Meillä aika alkaa olemaan kortilla, mutta tosiaan tänä keväänä on tulossa ja kasvukaudella tästä

syysöljykasvien tutkimuksesta video niin kannattaa

tämä meidän

hanke ottaa seurantaan ja sieltä löytyy lisää tietoa myös muistakin aiheista.

Tässä vaiheesta Arja ja Sari Oikein paljon kiitoksia, kun tulitte kertomaan tutkimuksen näkökulmasta että

miten syysöljykasveja tai öljykasveja yleensäkin tutkitaan ja mitä haasteita sieltä löytyy.

Oikein paljon kiitoksia teille.

Kiitoksia (Sari ja Arja)

V2: Helou.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Moi. [naurua]

V2: [naurua] Minä tulin vastaan.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Oikeen erinomaista. Minä oon jo täällä. Ei ku hetkinen, anteeks. Sinä et oo kyllä Veera.

V2: En oo.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Joo. [naurua] Mä olin vaa heti sillee ”moikka”.

V2: Veera tuli juuri Joensuusta ni-

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ymmärrettävää.

V2: Mennään sinne-

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Noni [naurua]

V2: -meiän toimistolle päi. Me ollaan täällä Bioteknia 2:ssa. Joensuussa meil on melkeen identtinen toimisto sitte Joensuun kampuksella.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja sieltä UEF Jatkuvan oppimisen keskus. Ovi auki. Hei.

V2: Ja täältä löytyy Veera.

Veera Kiiski: Hyvää huomenta. Veera Kiiski.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nii, sieltä löytyy Veera. Heipä hei myös muille. Moikka, hauska tavata (…) [0:44, taustamelua].

Veera Kiiski: (Ei tiiä viel) uskaltaako sitä kätellä ku (…) tämä flunssakausi nii- [naurua].

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nii, no ku sitä justiisa nii, sano muuta. Nii, kyllä. Voi ottaa vanhat koronakeinot, että kyynärpää-pump. [0:53-0:55, sivuavaa keskustelua] No täällähän on hienon näköstä.

[alkumusiikki]

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Varoitus: Tämä podcast saattaa aiheuttaa vakavaa tiedonjanoa. Tervetuloa kuuntelemaan ”Mikä minusta tulee isona?” –podcastia. Minun nimeni on Klaudia Käkelä-Nuutinen. Kuulet nyt tarinan rohkelikosta, joka hyppäsi työelämästä koulun penkille.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Veera Kiiski. Sun tehtävä/titteli UEF:n jatkuvan oppimisen yksikössä on siis jatkuvan oppimisen suunnittelija.

Veera Kiiski: Joo, kyllä. Eli suunnittelijana toimin, ja tällä hetkellä vastuualueena erityisesti avoimen yliopiston opintojen suunnittelu ja opiskelijoiden ohjaus.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Sä tosiaan asustelet Joensuussa ja työskentelet pääosin siellä, että nyt me ollaan täällä Kuopion Bioteknian toimipisteellä, ni tää ei oo varsinaisesti se sun kotipesä yleisemmin.

Veera Kiiski: Joo, tosiaan Joensuun kampuksella pääasiassa työskentelen. Toki oppiaineet, joita on minun suunnitteluvastuulla, nii niitä on sekä Joensuun kampuksella että täällä Kuopion kampuksella. Että jonkin verran tulee sitten käytyä myös täällä yhteistyön merkeissä.

Ja sitten toki meillä opiskelijat on aika hajanaisesti eri puolilta Suomea, eri ilmansuunnista, mutta jonkin verran myös opiskelijoita Kuopion seudulta. Ja sitten opiskelijoiden ohjausta annetaan verkkovälitteisesti, mut joskus opiskelijat toivoo, että voisko tulla ohjaukseen ihan paikan päälle. Niin sit näitä opiskelijoiden ohjaustapaamisia saattaa sillon tällön olla myös täällä Kuopion kampuksella, että säännöllisesti kyllä käydään myös tääl Kuopion päädyssä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Sä lähdit tosiaan opiskelemaan lukion jälkeen kasvatustieteitä, ja sit ikään ku sitä kautta päädyit, sä olit vähän järjestöhommissa, ja sitte oot muutaman mutkan kautta päätynyt tänne UEF:lle näihin hommiin. Missä vaiheessa sulla sytty semmonen ajatus, että ”hmm, voisin ehkä lähteä jatko-opiskelemaan”. Sää valmistuit sun, sait sun maisterin tutkinnon valmiiks 2015, et siit on nyt tässä vaiheessa kahdeksan vuotta aikaa.

Veera Kiiski: Joo, eli tosiaan 2015 valmistuin kasvatustieteen asiantuntijakoulutuksesta kasvatustieteen maisteriksi. Ja no, ennen valmistumista olin tehny aika paljonki töitä siin opintojen ohella eri työnantajille erilaisissa tehtävissä. Mutta sit valmistumisen jälkeen enemmän niin sanottuja tämmösiä oman alan töitä erilaisis asiantuntijatehtävissä. Ja ehkä siinä valmistumisen jälkeen uran alkuvaiheessa ja ensimmäisinä vuosina tuntu, että aika paljon menee sitä aikaa siihen omaan substanssiosaamisen kehittämiseen ja siihen oman asiantuntijuuden kehittymiseen. Ja tosi paljon oli asioita siellä työelämässä, mitä piti uutta oppia.

Mut, että ehkä tässä vaiheessa työuraa nyt sitten alko tuntua siltä, et niitä ajatuksia ja voimavaroja alkaa vapautua vähän muuhunkin. Ja sitte heräs ehkä sitä kautta se ajatus, että hei ehkä tässä voiskin lähteä opiskelemaan ja vähän täydentämään sitä osaamista myös opintojen kautta. Että toki oli valmistumisen jälkeen siinä töiden ohella ni käyny tämmösiä lyhyempiä täydennyskoulutuksia eri aiheisiin liittyen, ehkä tämmösii täsmäkoulutuksia enemmänkin.

Mut, että nyt sitten noin vuosi sitten heräsi se semmonen tunne, että ”hei, nyt ois kiva lähteä opiskelemaan jotaki”. Ja ehkä sitä vähän edesautto seki, että itse työssään, nykyisessä työssä tosi paljon tekee sitä opiskelijoiden ohjaamista ja tapaa paljon semmosia opiskelijoita, ketkä on tosi innoissaan alottamassa uusia opintoja. Nii ehkä se sit vähän innoitti itseäkin, että ”hei, pitäskö itekki lähtee opiskelemaan”.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Vähän niin ku tarttu semmonen oppimisen nälkä [naurua].

Veera Kiiski: Kyllä, just näin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Tohon varmasti moni voi samaistua. Tämmönen, sanotaan vielä tuoreemmasta päästä oleva ammattilainen, jolla ei oo vielä sitä 20 vuotta työuraa takana. Et siinä menee kumminkin vuosia, että pääsee niiden asiantuntijatehtäviensä tavallaan, oikeesti just, että ne tuntuu siltä, että ”no niin, mä handlaan tän”. Mun ei tarvi olla ihan niin paniikissa koko ajan, et ”teenks mä asiat oikein”. Ja sit toi kuulostaa tosi loogiselta, et sit ku tavallaan se piste on saavutettu, ni sit pystyy vähän nostamaan katsetta siitä asiasta ja olla sillee ”no niin, mitäs kaikkea muuta täällä olis kiinnostavaa maailmassa”.

Veera Kiiski: Siis juuri näin, sait kyl ajatuksesta kiinni. Et juuri tämmönen ehkä oli se tunne, että nyt on sentään resursseja vapautuu vähän muuhunkin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nää sun jatko-opinnot Itä-Suomen yliopistolla oli sitten tällaista kuin työ- ja organisaatiopsykologiaa, jota sä sitten teit töitten ohella, niin ku tämmönen jatkuvan oppimisen opiskelu yleensäkin on. Niin miten sä päädyit valitsemaan tällasen aiheen, mitä opiskella. Sä oot kasvatustieteilijä, sähän oisit voinu opiskella aika laajastikin semmosta, mikä tällaiselle maallikolle, joka ei ole samaa alaa opiskellu, ni kuulostais enemmän jotenki siltä asialta.

Veera Kiiski: No työ- ja organisaatiopsykologian opintoihin olin oikeestaan ensimmäisen kerran tutustunu jo tutkinto-opintojen aikana. Mun opiskelukaveri teki sivuaineena työ- ja organisaatiopsykologian opintoja, ja muistan jo silloin, et hän niitä kovasti kehui, et on mielenkiintoiset opinnot.

Ja sieltä se ehkä sitte jäi mieleen, ja nyt sitten tutustuin meiän verkkosivuilla vähän tarkemmin näihin opintoihin, ja nyt ehkä liittyy vähän tohon mitä aikasemmin kerroin, että valmistumisen jälkeen meni paljon niit ajatuksia ja resursseja siihen oman asiantuntijuuden kehittämiseen ja substanssiosaamisen kehittämiseen. Mutta ehkä tässä vaiheessa sitte alko tuntua siltä, että et on myös aikaa ajatella sitä, että ”hei, mites mä tätä työtä teen, millanen tämä työelämä ylipäätänsä tänä päivänä on?”

On tullut paljon muutoksia, digitalisaatio, teknologia on paljon muuttanut työelämää. On paljon semmosia uusia taitoja, mitä ois hyvä jotenkin hallita täs nykypäivän työelämässä. Ja sit ehkä tuntuu, että työ- ja organisaatiopsykologian opinnot vastaa aika hyvin tähän tarpeeseen eli tarjoaa niit välineitä analysoida tätä työelämää ja muutosta ja myös sitä oman työn tekemisen tapaa, ja sitä, että minkälainen minä olen työyhteisön jäsenenä. Minkälainen meiän työyhteisö on, minkälainen meiän organisaatio on, miten täällä asiat toimii, ja mitkä on ehkä nit syitä siihen, et asiat on tietyllä tavalla. Eli tavallaan tähän tarpeeseen nää työ- ja organisaatiopsykologian opinnot tuntui tosi osuvilta ja sopivilta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä, ja tavallaan sitte kun ottaa oikeasti silmän käteen ja katsoo ja miettii asiaa, niin loppuviimeinhän se, että tarkastelee työyhteisöä tosta näkökulmasta, niin sehän todellisuudessa liippaa aika läheltä sit taas kasvatustieteitä, ku oikeesti asiaa pysähtyy miettimään. Et ei ne sit niin erilaiset loppuviimein ookaan.

Veera Kiiski: Kyllä, kyl siel on totta kai paljon niit yhtymäpintoja, että kasvatustieteissä keskiössä tietysti on se kasvu ja kehitys ja asiantuntijuuden kehittyminen, oma osaaminen, osaamisen tunnistaminen. Tän tyyppiset teemat, et kyl siellä on sitte paljon sitä yhtymäpintaa myös näihin työ- ja organisaatiopsykologian opintoihin. Että siellä sitte ehkä se konteksti on se työelämä. Kasvatustieteissä se on ehkä vähän laajempi, et tarkastellaan erilaisissa kasvun ympäristöissä. Mutta sit näis opinnoissa keskitytään siihen työelämään ja siihen kehittymiseen (-) [13:02] ja asiantuntijuuden kehittymiseen siellä työelämän näkökulmasta.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Millä tavalla sä koit, että tää sitten tuki tavallaan sitä osaamista, mitä sä olit jo ehtiny saada paitsi opiskeluiden mutta myös työn parissa? Et tavallaan miten nää opinnot tuki sitte sitä kaikkee muuta osaamista ja ymmärrystä, mitä sulla oli?

Veera Kiiski: No, nää opinnot on tukenut ennen kaikkea sitä, että miten sitä työtä tehdään. Että esimerkiks nyt vaikka tää työelämän muutos asiantuntijatyössä, et työtä tehään aika monipaikkaisesti. Työelämässä korostuu tosi paljon se itseohjautuvuus, itsensä johtaminen, oman työn organisointi. Niin tavallaan näihin taitoihin nää opinnot tuo hirvittävästi sitä tukea ja konkreettisia välineitä, et miten sekä työn tekemisen tapaa voi kehittää.

Ja sit yhtenä tärkeänä osa-alueena myös, mikä on yhtenä isona teemana näissä opinnoissa, niin on työhyvinvointi ja se oman työhyvinvoinnin tukeminen. Eli tämmösiä konkreettisia taitoja oon kyl näistä opinnoista saanu, mikä tukee tavallaan sitä aiempaa osaamista.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Miten sä koit sen opiskeluihin takasin hyppäämisen ja sitte töiden yhdistämisen, ja sulla on toki perhettä ja näin ni?

Veera Kiiski: No joo, tää tietysti ehkä oli myös yksi tekijä, joka vähän vaikutti juuri näitten työ- ja organisaatiopsykologian opintojen valintaan tietysti sisällön lisäksi. Sisältö oli tärkee asia, et se tuntui sopivalta ja mielenkiintoselta.

Mutta sit myös nää opintojen toteuttamistapa, eli opinnot oli toteutettu sillä tavalla, et ne oli aika helppo rytmittää sinne muun elämän joukkoon. Että opintoja pystyy tosi joustavasti oman aikataulun mukaisesti suorittamaan, ja siellä on erilaisia suorittamistapoja, joista voi vähän ite valita itselle sopivia suorittamistapoja. Et on verkkotenttejä ja paljon erityyppisiä oppimistehtäviä, ja sitten mikä oli tosi kivaa.

Niin halutessaan joilla opintojaksoilla oli vaihtoehtona myös osallistua tämmöseen lähiopetukseen, ja yhellä opintojaksoilla hyödynsinkin tätä mahdollisuutta, että tulin tämmöseen viikonloppuna järjestettävään lähiopetustuokioon, ja se oli itse asias tosi kivaa, että siellä pääs sitten tapaamaan muita opiskelijoita.

Meit oli siellä aika moninainen joukko, eri ikäisiä, erilaisista taustoista tulevia, erilaisia koulutustaustoja, erilaisia työtaustoja, ja pääs sitte jakamaan ajatuksia muiden kanssa. Ja tosiaan tässäkin se opetus oli järjestetty nimenomaan ilta- ja viikonloppuaikaan, et se sopi hyvin työssäkäyvälle perheelliselle aikuiselle. Et hyvin joustavasti on kyllä nämä kyseiset opinnot niin ollut sovitettavissa sinne muun arjen lomaan.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Aivan. Että pysty tavallaan, sillon, ku oli se hetki, että mieluummin opiskelee iltasin ja etänä, ja sitte taas pysty ottamaan toisaalta semmosen akateemisen hetken itseään varten vähän. Niin voisin kuvitella, että se voi tuntuu erityisen hienolta kaiken muun työn ja tälläsen lomassa, että ottaa semmost ”tää on mun juttu”, et ”mä teen nyt tätä tän viikonlopun”

Veera Kiiski: Kyllä, ja ehkä juuri nimenomaan toi, että voi itse valita sen hetken millon itselle tuntuu parhaalta opiskella. Ei pelkästään se, että millon mul on siihen aikaa, mutta myös se, että millon mulla on siihen riittävästi jaksamista, että pystyy keskittymään siihen mitä opiskelee. Ja ehkä ne asiat jää sitte vähän paremmin mieleen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mitä sä sanoisit, että mikä on semmonen yksittäinen asia, toki voit nimetä useitakin jos siltä tuntuu, mut että mitä sä oot erityisesti saanu irti, et mitä sul on jääny käteen näist opinnoista?

Veera Kiiski: No varmasti se, että nää aiheet, mitä näissä opinnoissa käsitellään – työhyvinvointi, työelämän muutos, työelämän vaatimukset tänä päivänä – ne on semmosia aiheita, et niistä puhutaan aika paljon esimerkiks mediassa ja eri tahoilla. Niin tavallaan se, että näitte opintojen kautta saa vähän sitä niin sanotusti lihaa luiden ympärille, eli ihan sitä tutkittua tietoa näihin aiheisiin liittyen. Ja sit mennään ehkä vähän syvemmälle näihin aiheisiin, niin se antaa hirvittävästi välineitä tavallaan analysoida näitä ilmiöitä, mistä puhutaan täs ympärillä. Eli tavallaan syvyyttä niihin aiheisiin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Puhuttiin tossa aikasemmin ihan lyhyesti näistä opinnoista, ja sivusit muun muassa sitä tavallaan, että näis opinnoissa käsiteltiin myös sitä, että kun työyhteisökin koostuu erilaisista ihmisistä – eri-ikäisistä, eritaustaisista – niin justiinsa näitten opintojen kautta sä pystyit saamaan semmosta lisäperspektiiviä siihenkin paitsi toki itse työntekijänä mutta myös muuten. Ni kerro vähän lisää siitä.

Veera Kiiski: Joo, eli vähän opinnot on tuoneet erilaisia näkökulmia juuri vaikka tähän, mitä tossa toitki esille, että työyhteisöt on hyvin moninaisia, siel on paljon sitä moninaisuutta. Niin tavallaan sekin on avannu silmiä, että mitä kaikkea se moninaisuus siellä työelämässä tarkottaa, miten sitä voidaan hyödyntää, minkälainen rikkaus se on. Ja sitte ehkä myös auttaa vähän tietyllä tapaa ymmärtämään paremmin toisten ihmisten käyttäytymistä ja näkökulmia, ehkä niitä syy-seuraussuhteita, mistä asiat voi johtua. Mut sit auttaa myös ymmärtämään itseään vähän paremmin, että mistä ne omat ajatukset saattaa joissain tilanteissa kummuta tai ne omat käyttäytymistavat.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: No suosittelisitsä näitä työ- ja organisaatiopsykologian opintoja muille, jotka nyt ehkä saattaa pohdiskella tuolla tätä kuunnellessaan, että ”hmm, kuulostaapas hyvin kiinnostavalta”.

Veera Kiiski: Joo, suosittelisin kyllä ehottomasti näitä opintoja oikeestaan kaikille ihan koulutustaustasta tai työtaustasta riippumatta jos on kiinnostunut oman työn tekemisen tapojen kehittämisestä ja erityisesti oman työhyvinvoinnin kehittämisestä. Että opinnot antaa kyl paljon niitä ihan semmosia konkreettisia välineitä, mitä voi helpostikin soveltaa sinne oman käytännön työelämään melkein siinä ihan opintojen lomassa samoin tein.

Et aivan ehdottomasti suosittelen, ja niin ku tos aikasemmin kerroinkin, ne opinnot on suunniteltu siten, et ne on kyl tosi hyvin suoritettavissa siellä työelämässä, työelämän ohella ja sovitettavissa siihen muuhun elämään. Ja tietysti avoimen yliopiston opinnoissa muutenkin kiva juttu on se, että kun opintoihin voi ilmoittautua opintojakso kerrallaan, nii se kynnys kokeilla niit opintoja vaikka yhellä opintojaksolla, että ”hei, voisko tää olla mun juttu?” nii on aika matala.

Et itekin lähin kokeilemaan, että ”no, alotan nää opinnot ja katon vähän, että miten ne alkaa sujumaan ja miten se opiskelu monen vuoden tämmösen akateemisen opiskelutauon jälkeen sujuu”. Ja sitte huomasin, että näähän viekin mukanaan. Aiheethan oli mielenkiintosia, ja opinnot koostuu sillä tavalla, että siel on paljon valinnanvaraa. Eli on useita opintojaksoja, joista sitten kukin voi oman kiinnostuksen mukaan koota sen 25 opintopistettä. Eli se lisää vielä sitä kiinnostavuutta, et voi tosi paljon vaikuttaa myös siihen opintojen sisältöön.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Et ei tarvitse heti ottaa semmosta monen kymmenen opintopisteen kakkua ja sitten läkähtyä siihen, vaan just alottaa vaikka pienestä jostain yhestä kurssista, yhestä kokonaisuudesta.

Veera Kiiski: Kyllä, juuri näin. Ja opintokokonaisuudesta voi myös käydä ihan yksittäisiä opintojaksoja, et missään nimessä ei tarvi sitä koko kokonaisuutta tehdä. Ja ehkä vähän tällä ajatuksella itsekin lähin liikkeelle, että ”no, otetaan muutamia opintojaksoja, noi kuulostaa kiinnostavilta”, että ”lähetään kokeilemaan, ja sitten halutessaan voi jatkaa sen koko opintokokonaisuuden”. Ja nyt näyttäs siltä, että saan koko perusopintokokonaisuuden kasaan, ja siinä määrin olen innostunut, että mielessä on jo jatkaa sit tonne aineopintoihin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mitä sä sanoisit, Veera, sellaselle ihmiselle, joka pohtii parhaillaan, että vois hakeutua jatko-opintoihin esimerkiks vaikka Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston kursseille, niin ku sä oot tehny? Sä oot työroolissa tässä, mutta sä oot myös opiskelijana.

Veera Kiiski: Joo, kannustaisin ehottomasti jos yhtään tuntuu siltä, että olis aikaa ja mielenkiintoa lähteä vielä opiskelemaan jotain, niin vaikka ihan yksittäisestä kurssista lähtee liikkeelle ja kokeilla, että miten se opiskelu lähtisi sujumaan.  Itelläkin noist tutkinto-opinnoista oli jo jonkin aikaa, kun lähdin sitten näihin opintoihin mukaan, ja alkuvaiheessa toki vaati vähän semmoista muistelua, että mites tää opiskelu nyt oikeen sujukaan, ja miten näit oppimistehtäviä kirjotetaan, ja tenttejä ja muuta.

Mutta siitä se sit pikkuhiljaa lähti sujumaan, vaikka ehkä alkuun meniki vähä enemmän aikaa, ja avoimen yliopiston opinto-ohjaajat ja suunnittelijat on kyllä opintojen alkuvaiheessa mut opintojen matkan varrella myöskin apuna ja tukena siinä, et sitä ei tarvitse yhtään pelätä, et opintoja joutus yksin alottelemaan.

Että kannustan ehdottomasti, ja kun opintoihin voi ilmoittautua opintojakso kerrallaan, niin yhel opintojaksolla voi vaikka lähteä kokeilemaan sitä, että innostuisiko opinnoista ja jatkamaan vaikka vähän pidemmällekin.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nää työ- ja organisaatiopsykologian opinnot on ilmeisesti aika suosittuja, se on (-) [23:55] vetovoimainen koulutus, niin mistä sä uskot, että tää johtuu? Ja jälleen sulla on kaksi hattua, sulla on se työhattu ja sitte sä oot ite opiskellu näitä, niin sulla on aika hyvä näkemys varmaan siitä, et mikä niissä kiinnostaa.

Veera Kiiski: Itse asiassa tässä opiskelujen lomassa olen miettinyt useassa otteessa sitä, että en ihmettele sitä, että miksi opinnot ovat niin suosittuja. Nää, tosiaan, työ- ja organisaatiopsykologian opinnot on todella suosittuja meillä. Niin varmasti yksi tekijä ja ehkä tärkein tekijä on se sisältö, eli on tosi jotenkin ajankohtaiset, tähän aikaan sopivat ne opintojen sisällöt.

Toinen tekijä on varmasti se opintojen toteutuksen tapa, eli juuri se, että opintoja voi tehdä aika joustavasti oman aikataulun mukaan. Opinnot voi aloittaa mihin tahansa aikaan vuodesta. Ne on varmasti semmosii tärkeitä tekijöitä.

Ja sitten tietysti se, mitä tossa aiemminki tuli esille, niin nää on sellaset opinnot jotka sopii tosi monelle oikeestaan huolimatta siitä taustakoulutuksesta tai siitä, millä alalla työskentelet, niin on yks tekijä, mikä tekee opinnoista tosi suosittuja.

Että tässä on paljon semmosia sisältöjä, mitä pystyy hyvin monenlaisissa työtehtävissä soveltamaan sinne omaan työarkeen. Ja nää on varmasti niit tärkeitä tekijöitä, mitkä tekee opinnoista tosi suosittuja.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Vois (itse asias) miettii ite nii, vaikeempi keksiä, että kuka ei hyötyisi tällasista opinnoista, missä sukelletaan sinne työyhteisön olemukseen, ja ”miten minä toimin näin tai miksi ja miksi nuo toimivat näin”. Että varmasti aika lailla missä tahansa oot sä töissä, vaikka sä oot raksalla töissä tai kaupassa tai sun kaltanen asiantuntijatyö, nii ihan kaikkiallahan se on olennaista tietoa ja kiinnostavaa tietoa.

Veera Kiiski: Kyllä, et ollaan kaikki työyhteisön jäseniä, me ollaan kaikki työntekijöitä, meillä on tietynlainen rooli. Ja sit ajattelen myös, että ihan kaikille työntekijöille alasta riippumatta sopivat opinnot, mutta myös varmasti erittäin hyödylliset opinnot esimerkiksi johtotehtävissä ja erilaisissa henkilöstöhallinnon tehtävissä toimiville henkilöille siihen työyhteisön toiminnan kehittämiseen ja työyhteisön työhyvinvoinnin kehittämiseen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Jos tiedonjano iski, lisää tietoa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista löydät Savonian ja UEF:n verkkosivuilta, joihin löydät linkit tämän podcastin kuvaustekstistä. Muista kuunnella myös muut sarjan jaksot.

[loppumusiikki]

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Täältä päästiin sisälle.

V1: Juu, just.

Mari Antikainen: Moi.

V1: (–) [00:07] oli tässä meillä –

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Moi.

V1: – tämmönen projekti tänä aamuna, kun –

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Savonialta, Savonian viestinnästä. Tulin tekemään podcastia. Me tehään UEF:n kanssa –

V1: (–) [naurahtaa]

Klaudia Käkelä-Nuutinen: [naurahtaa]

Mari Antikainen: Tervetuloa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kiva.

Mari Antikainen: – lähetään me tonne (–).

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kiitos.

V1: Minä en kato huomannu ollenkaa, että –

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ei mittää [naurahtaa].

V1: [naurahtaa]

Mari Antikainen: Joo, mitäs me nyt sovittiinkaan. Mulla on, meil on tämmönen avotoimistomalli, elikkä mulla ei oo mitään omaa (-) eikä kellään meistä, mutta meil on tämmönen varausjärjestelmä. Mul on yks huone varattuna, nii varmaan (–) –

Klaudia Käkelä-Nuutinen: No, mennään johku istumaan.

Mari Antikainen: Joo, mennää vaa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Varoitus: Tämä podcast saattaa aiheuttaa vakavaa tiedonjanoa. Tervetuloa kuuntelemaan ”Mikä minusta tulee isona?” –podcastia. Kuulet nyt tarinan rohkelikosta, joka hyppäsi työelämästä koulun penkille. Minun nimeni on Klaudia Käkelä-Nuutinen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Sä tosiaan tossa kerroit, ku käveltiin tänne KYS:n hallintorakennuksen vitoskerrokseen, että teillä ei oo omia huoneita täällä enää. Niin minkälaista elämää se on? Pitää vähän varata ja ennakoida huone.

Mari Antikainen: No niin, kyllä, että on tämmönen tilatehokkuusmalli meillä käytössä, ja tämmönen hybridityöskentelymalli, eli osin voidaan toimia etänä ja osin sitten täällä läsnä ollen. Ja sen takia nyt tämmönen moderni avotoimistomalli käytössä täällä, joka toimii oikein hyvin, kun täällä on tällanen sähköinen huonevarausjärjestelmä, eli voi etukäteen suunnitella sitten, että koska on tarve tänne fyysiselle läsnäololle ja varata sitten joko osaksi päivää tai koko päiväksi näitä tiloja. Ja näin ollen olemme nyt täällä sitten yhdessä vapaana olevassa toimistohuoneessa.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Millanen sun tavallinen työpäivä sitte on? Jonkun verran sä teet selvästi lähitöitä ja sitten varmaan oot etänäkin.

Mari Antikainen: No kyllä, aika paljon tietysti kuuluu siihen viikon varrella näitä kokouksia, ja tietysti ku henkilöstöhallinnollisia asioita käsitellään, niin on myöskin tarve sitten ihan läsnäolokokouksille. On sillä tavalla sensitiivisiä ja sitten toisaalta hyvin merkityksellisiä asioita, ja riippuu vähän siitä kokoonpanosta, onko pientä tai suurta porukkaa, niin tietysti semmosella pienellä porukalla onkin sitten helpompi aina fyysisestikin kokoontua. Ja Teams-kokouksia totta kai, eli kyllähän meillä on valtavasti nyt tämmöstä suunnittelun ja kehittämisen tarvetta, koska meille siirtyi 19 eri työnantajan eli 19 eri organisaation henkilöstö, ja sitä yhteensovittamista nyt, että me saataisiin se yhden työnantajan näkökulma ja käytännöt nyt sitte henkilöstöasioissa vietyä eteenpäin, niin sitä kyllä nyt on riittänyt.

Ja sitten tietysti henkilöstöltä tulee paljon tarvetta konsultoida ja kysyä, että, juuri näistä linjoista, mikä on hyvinvointialueen linja ja sitten toisaalta asioista muutoinkin. Että nämä henkilöstöasiat ja palvelussuhdeasiat ei välttämättä ole kaikille tuttuja.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kyllä. Ja sähän olet itsekin aika uusi ihminen täällä, että tää on sullekin sinänsä, vaikka ehkä työ ei oo niin uutta, mutta uusi ympäristö, uusi organisaatio. Et sähän alotit myös vuoden alussa, kun tämä hyvinvointialue sitten starttasi.

Mari Antikainen: No kyllä, juuri näin, että mulla oli tämmönen positiivinen vaihe tässä omassa työelämässäni että, oli mahdollisuus vaihtaa näkökulmaa ja työtehtäviä tänne henkilöstöhallinnon puolelle. Ja nää henkilöstöhallinnolliset kokonaisuudet ja teemat ja asiat on aina ollu lähellä sydäntä, niin oon oikeestaan jokaisessa edeltävässä työtehtävässä niihin kyllä pyrkinyt perehtymään ja tukemaan henkilöstöä ja henkilöstöasioita, henkilöstökokonaisuuksia, niin jotenkin oli tässä tilanteessa nyt luonteva tällainenkin muutos. Mutta nimenomaan näin, että tämä on myös minulle uusi tehtävä. Ja vaativa sellainen.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Mikä sä olitkaan taustakoulutukseltas, et ku sä oot nyt henkilöstöhallinnon johdossa, mutta mitä sä oot opiskellu?

Mari Antikainen: Joo, minä oon tässä kotoisasti Itä-Suomen yliopiston kasvatti tai silloisen Kuopion yliopiston kasvatti, elikkä oon sieltä yhteiskuntatieteistä valmistunu aikoinaan. Tein sitten sen maisterin tutkinnon kuitenkin niin, että mulla oli siellä sosiaalipsykologia pääaineena ja sitten myöskin sosiaalityö, ja sitten tässä matkan varrella olen myöskin sitten väitellyt sieltä yhteiskuntatieteistä yhteiskuntatieteiden tohtoriksi.

Että se on nyt tämä viimeisin, ja sen jälkeenpä onkin hieman aikaa siitä, ku olen kouluttautunut, että [naurahtaa], siitä on jo tosiaan vierähtäny paljon aikaa [naurahtaa].

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Vain varsinaisista tutkintojen tekemisestä, mutta ethän sä oikeasti, sähän olet kouluttautunu ihan tässä vastikää. Sä kävit justiinsa Itä-Suomen yliopistolla tosiaan tällästä HR-lainsäädännön täydennyskoulutusta. Juurikin varmasti tärkeetä tässä uudessa tehtävässä hakee semmosta tuoretta, viimesintä tietoa. Niin millainen kokemus se oli, tämmönen lisäkouluttautuminen?

Mari Antikainen: Oi, se oli ihana kokeilu. Siis kerta kaikkiaan se osu kun nappi silmään nyt tähän minun tarpeeseeni ja tähän hetkeen, eli se oli nimenomaan nyt tätä HR-lainsäädännön päivitystä ylläpitävä koulutus. Ja siellä käytiin näitä lainsäädäntöuudistuksia, mitä nyt on tullut ja vähän valmisteillakin läpi hyvin systemaattisesti ja huolellisesti ja kokonaisvaltaisesti. Että minä oikeastaan ahmin sitä tietoa, mitä sieltä sain, koska tietenkin aikasemmassa työelämässä, niin ne on hieman sivuprosessissa ollu nää lainsäädännölliset näkökulmat, ja nyt oli todella todella hyvin iso tarve sitte, että koen että olen sitten asiantuntija myös niissä lainsäädännöllisten näkökohdissa.

Niin oli huippuasiantuntija kouluttamassa ja erinomaiset järjestelyt tälläselle kiireiselle työelämälle, että oli tosiaan hybridikoulutusmahdollisuus siinäkin Teamsina, ja sitten monipuolinen mahdollisuus myöskin suorittaa sitä sitten joko tenttimällä tai sitten tämmösenä muuna, opintopäiväkirja- ja sitten esseekokonaisuuksina. Että tämmöselle aikuiselle, jolla on pitkä aika tämmösistä systemaattisista opinnoista, nii erittäin sopiva monimuotomalli oli kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Nii, ja tommonen tavallaan vapaus valita myös vähän sitä suoritustapaa niin kans mahdollistaa sen, et ihmisillä on erilaisia tilanteita töissä ja elämässä ylipäätään, niin sitte antaa sitä tavallaan vähä semmosta liikkumavaraa siihe hommaan.

Mari Antikainen: Kyllä se on juuri näin. Ja sitten tosiaan, ku itse olen täällä hyvin hektisessä työympäristössä, niin siinä oli semmonen viisaus, että sitä omaa tietoa pystyy kartuttamaan siinä omalla vapaa-ajalla sitten koko ajan eli keräämään sitä aineistoo muun muassa, esimerkiks sitä esseetä varten ja sitten sitä päiväkirjatyötä varten, että siinä ei tullu semmonen kuormittava tunne, että et yhtäkkiä pitäis olla sitten tentittynä kaikki tämä, koko se puolen vuoden aikajänne. Että se oli semmonen lempeä tapa kyllä opiskella.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja varmasti ylipäätään toi, että opiskelee siihen työhön liittyen, mitä sillä hetkellä tekee, niin tavallaan ku siitä saa kuitenkin koko ajan sitte aina ku oppii uutta, ni sit saa aina vähän lisää kättä pidempää siihen senhetkiseen työhön nii voisin kuvitella, et se on aika palkitsevaa.

Mari Antikainen: No osuit kyllä asian ytimeen, että olin todella siis korkeasti motivoitunut käymäänki tätä koulutusta, mutta siinä oli se etu myöskin, että tälle luennoitsijalle, joka oli ihanasti aina sama joka kerralla, niin hänelle pystyi laittamaan sitte ennakkoon niitä konkreettisia arjen ongelmia ja kysymyksiä, joihin sitte yhdessä haettiin vastauksia. Ja toki siellä sitten koulutuksen aikanakin oli mahdollisuus kysyä ja näitäkin käytin kyllä hyödykseni.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kuulostaa kyllä hyvin mielenkiintoiselta. Säki tosiaan töiden ohella suoritit tän koulutuksen, niin miten sä sait sen sitten luovittua sinne kiireisen arjen ja vapaa-ajan ja kaiken muun lomaan?

Mari Antikainen: No joo, kyllähän siinä sitä itsekuria vaatii, eli täytyy, kun lähtee tälläseen syventävään koulutukseen ja pitkäkestoiseen koulutukseen, niin siinähän täytyy käydä itsensä kanssa se keskustelu, että kykenee sen viemään päätökseen ja sitoutuu sitten täysillä.

Niin sitten siinä toisena puolena on tietysti se organisointikyky sitten, että kyllä muistelen, että mulla oli hieman tämmösiä kalenterimuistutuksiakin, että huolehdin joka kuukausi ne tietyt itselle asetetut tavotteet sinne tekemisen osalta. Ja siitä se sitte vaa lähti ihan kivasti rullaamaan, ja oiskohan ollu iha vaan yhden kerran, ku pikkusen viivästy sitten ne [naurahtaa], että laistoin siitä alkuperäisestä aikataulusta, mutta kuitenkin sain sen kokonaisuuden aika hyvin sitte tällä ohjelmallisilla menettelyillä hoidettua, että –

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Eiks se ollu yhen lukuvuoden mittanen –

Mari Antikainen: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: – koulutus?

Mari Antikainen: Joo.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Et kumminkin tosiaan tavallaan vuodeksi tai lukuvuoden ajaksi piti sitoutua siihen.

Mari Antikainen: Kyllä.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Kiinnostaako sua vielä edelleen lisäopiskelu? Sanoit ainaki, että suurella innolla lähdit mukaan ja sait paljon, niin vieläkö jäi oppimisen nälkää?

Mari Antikainen: No kyllä sitä jäi, että oikeestaan olin vähän yllättynytkin, että alko vähän semmoset ihan tutkinto-opinnotkin vähän kiinnostamaan just tuolta juridiselta puolelta ja lainsäädännölliseltä puolelta. Mutta saahan sitä haaveilla [naurahtaa], tässä kuitenkin tämä arki on edelleen työlästä, että katsotaan, missä rakosessa sitte ehkä voisi vielä vähän lisääkin tunnustella. Mutta kyllä, en ihan ole poissulkenu etteikö just täältä lainsäädäntöpuolelta nyt jatkoja vielä voisin harkita.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Seki on varmasti sellanen ala, että siinä riittää niin järkyttävän paljon sitä tietoa ja omaksuttavaa, että tavallaan jos vaan intoa on, niin sitä asiaa kyllä riittää.

Mari Antikainen: Joo, kyllä. Ja se oli ihan jotenki jännittävä se aloitus, että tuntu ensin, että miten voi aivot olla näin solmussa siinä, näin lainsäädäntöopintojen piirissä. Mutta sit tietysti, kun ne termit ja se asia alko vähän sisäistyä, niin sitte jotenkin sitä pystyi sisäistämäänkin paremmin, et sanoisin, että olisi kyllä, tai (et tää on) [12:15] semmonen mukavasti haastavaa opintoa kyllä nää juridiset opinnot ja lainsäädännön opinnot, että kiinnostus heräsi tosiaan.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ihan mahtava juttu. Mitä sanoisit ihmiselle, joka nyt vaikka miettii sitten siellä päässään, että niin että ”hmm, ois kiinnostusta ja ois ehkä vähän tarvettakin lisäkouluttautua, mutta ehkä vähän jänskättää tai epäilyttää, että pystyykö siihen”. Niin mitä sä sanoisit sellaselle ihmiselle?

Mari Antikainen: No, kyllä minä kannustaisin rohkeasti lähtemään opintojen piiriin, että kyllä se on uskomaton tunne mitenkä se sitten avartaa niitä omia näkökulmia, ja sitten se mielihyvän tunne sitte ku saa aikaiseksi ihan saada valmiita opintoja ja kokonaisuuksia. Ja sit jotenkin se, ainaki itselle se oli todella tärkeää rakentaa sitä omaa, uutta asiantuntijuutta nyt sitten näitten lisäopintojen avulla.

Ja tosiaan siinä ku pääsee alkuun, niin se vähän niin kun imaisee sitten kyllä mukanaan. Mutta varmaan yks tärkee elementti on, että kuunnella itseään siinä, että se oikeasti motivoi se aihe mitä on ajatellu, ja sitten myöskin punnitsee sitten sen oman jaksamisen sillä hetkellä. Että etsii sen rakosen, että mihin se sitten, mihin kohtaan se lisäopinnot sitten mahdollistuisivat.

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Ja yleensähän nykyään ymmärtääkseni sekä Itä-Suomen yliopistolla että meillä Savonialla niin myös opinnoissa on aika paljon mahdollista tavallaan hakea sit semmosta liukumavaraa ja semmosta tavallaan. Että on aika hyvin näillä kursseilla on semmosta tilannetajua myös sen suhteen, että ku on kyse töissäkäyvistä ihmisistä ja vaikka ei oliskaan, niin tavallaan sitte, että jos on nyt pieni tarve semmoselle pikku paussille tässä jossain välissä, niin sitte se on yleensä kyllä mahollista myös.

Mari Antikainen: Kyllä, juuri näin. Minä olin todella yllättynyt, että miten loistavasti tää aikuisopiskelu on huomioitu näissä suunnitelmissa ja joustovaroissa, että kyllä se mahdollistaa hieman niitä poikkeamiakin. Ja sitten olin todella yllättyny, miten hyvin siellä on seurattu työelämän tarpeita, että niin täsmäiskuna tulee sieltä kyllä näitä erilaisia teemoja sitten tänne työelämään, että ihan loistavaa huomiointia.

[loppumusiikki]

Klaudia Käkelä-Nuutinen: Jos tiedonjano iski, lisää tietoa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksista löydät Savonian ja UEF:n verkkosivuilta, joihin löydät linkit tämän podcastin kuvaustekstistä. Muista kuunnella myös muut sarjan jaksot.

Riitta: Tervetuloa kliinisen neurofysiologian podcastiin! Tässä jaksossa keskustellaan unitutkimuksista. Tästä aiheesta on tullut meille kertomaan pitkään unitutkimusten parissa työskennellyt bioanalyytikko Jenni Tiitinen.

Jenni: Hei vaan!

Riitta: Ja bioanalyytikko, sairaanhoitaja Saila Häkkinen, tervetuloa!

Saila: Kiitos! Moikka moi!

Riitta: Jenni, työskentelet täällä KYS:in kliinisen neurofysiologian yksikössä. Mitä kaikkia unitutkimuksia täällä tehdään?

Jenni: No KYS kun on tämmöinen yliopistosairaala, niin meillä on aika laaja tutkimus repertuaari unitutkimustenkin osalta. Tehdään semmoisia yöpolygrafia mittauksia, jotka tehdään kotona kotioloissa, mutta laitteet ja ohjaus tulee täältä meiltä. Sitten meillä on semmoinen unilaboratorio, missä tehdään sitten tutkimuksia, missä potilaat ovat nukkumassa meillä täällä yön yli. Sen lisäksi tehdään semmoisia päiväaikaisia tutkimuksia, esimerkiksi MSLT tutkimus. Se on semmoinen nukahtamisviive tutkimus ja sitten on MWT tutkimus. Se on hereillä pysymistesti ja näiden kaikkien lisäksi vielä liitetään tähän sellainen aktigrafiatutkimus, mikä on semmoinen liikeaktiviteetti rekisteröinti ja se on semmoinen 2 viikon mittainen.

Riitta: Paljon on unitutkimuksia. Onko jotakin muuta, mitä vielä työnkuvaasi kuuluu?

Jenni: No sitten kaikki muut nämä kliinisen neurofysiologian tutkimukset: EEG, video-EEG, magneettistimulaatio, herätepotentiaalitutkimukset ja leikkaussalimonitoroinnit ja muut. Paljon erilaisia.

Riitta: Kyllä ja varmasti tutkimuksia pyydetään tosiaan paljon, onhan se esimerkiksi unettomuus niin hyvin tavallinen ongelma väestössä ja jos unihäiriöstä puhutaan, niin niitähän on lähes 100 erilaista ja ihmisellä voi olla samaan aikaan hyvin montakin erilaista unihäiriöitä, että varmasti paljon tutkimuksia tehdään.

Jenni: Joo, kyllä niitä ihan päivittäin kyllä.

Riitta: Ja Saila, olet myös työskennellyt pitkään täällä KYS:in kliinisen neurofysiologian yksikössä, mutta nykyisin teet unitutkimuksia yliopistolla. Kerrotko, mitä kaikkea työnkuvaasi kuuluu ja mitä kaikkia unitutkimuksia teet tällä hetkellä?

Saila: Joo siis tuonne Itä-Suomen yliopistolle Kuopion kampukselle perustettiin unilaboratorio Smart Sleep Lab toissa kesänä ja sen toimintaa olen ollut käynnistelemässä siellä ja hyvällä mallilla me sitten siinä oikeastaan jo ollaankin ja se laboratorio luotiin tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintaa varten ja se on oikeastaan kansallisesti ja myös niin kun kansainvälisesti aika ainutkertainen tämmöinen tutkimuslaboratorio ja sitten ihan yksinkertaistettuna tarkoitus on parantaa unihäiriöiden diagnostiikkaa ja tällä hetkellä me kerätään unidatapankkia eli siihen tallennetaan terveiden vapaaehtoisten unirekisteröintejä ja terveellä tarkoitetaan sitä, että ei ole unidiagnoosia tai uneen liittyvää diagnoosia ihmisillä olemassa ja sinne sitten tallennetaan lisäksi kehonkoostumusmittauksia ja sitten terveystietoja ja minä sitten teen siellä niitä unipolygrafia tutkimuksia eli laajoja unitutkimuksia näille vapaaehtoisille tutkittaville ja tosiaan, kun paljon on tietoa ihmisten unesta, jos on jotain uneen liittyviä ongelmia tai häiriöitä tai oireita, mutta sitten semmoista tervettä unta on vähän saatavilla. Dataa terveestä unesta, niin sitä nyt kerätään ja se menisi sitten ihan kansainväliseen käyttöön eli tutkijat ympäri maailmaa pystyisi käyttämään sitä unidataa. Sitten me aloitetaan myös kohta semmoinen tutkimussarja, jossa tehdään uniapneaa sairastuneille kognitiivisia testejä eli testataan työmuistia ja reaktioaikaa ja sitten heille tehdään unitutkimus. Sitten myös seuraavana aamuna hereilläpysymistesti eli MWT testi, jonka Jennikin tuossa mainitsi äsken. Sitten tutkittava aloittaa uniapnean CPAP-hoidon eli ylipainehoidon ja kun hän on 3 kuukautta tätä hoitoa käyttänyt, niin sitten hänelle tehdään ne samat mittaukset uudelleen eli tässä on nyt tarkoituksena nähdä, miten se hoito vaikuttaa siinä alkuvaiheessa uniapneaan liittyviin oireisiin ja siihen unen rakenteeseen ja muuhun, että se on tosi mielenkiintoinen tutkimussarja, mikä on alkamassa. Sitten me tehdään yhdelle yritykselle tällä hetkellä heidän unitutkimuslaitteeseen liittyviä validointimittauksia eli tämmöisiä puuhaillaan tällä hetkellä siellä ja oikeastaan se minun työ on sitten myös paljon sitä, että minä osallistun omalta osaltani tutkimussarjojen, tutkimusprotokollien luomiseen ja sitten minä myös niitä tutkittavia rekrytoin, että se on tosi iso osa minun työtä myös ja sitten aikataulutan niitä tutkimuksia myös ja sitten suoritan niitä ihan itse tutkimuksia. Ja se mikä tässä on tosi kivaa on oikeastaan se, että ihmiset on hirmu innokkaita tulemaan nukkumaan tuonne yliopistolle eli meillä on tällä hetkellä siis yli 800 vapaaehtoista ilmoittautunutta, että tilanne on siinä mielessä hyvä, että jos halutaan saada unidataa paljon niin ei ainakaan jää siitä kiinni, että kukaan ei halua tulla nukkumaan tuonne meille. Se on tosi tosi mahtava asia.

Riitta: Kyllä, täytyypä ilmoittautua.

Saila: Siinä saa Sailakin muutaman yövuoron valvoa.

Riitta: Kyllä kyllä, onpas mielenkiintoista. Tuossa tulikin Saila tehtäviä eli mitä niitä on sellaisia tärkeimpiä tehtäviä hoitajana unitutkimuksia tehdessä, mutta haluatko vielä jatkaa sitten tuosta. Suorittaa niitä ja?

Saila: No joo, ehkä minulla se mitä minä olen itse miettinyt työtä tehdessä, onko se ensimmäinen asia, mitä minä teen niin on, että minä luon tutkittavalle semmoisen turvallisen ja hyvän olon siellä unitutkimuksessa. Toki aina kun nukutaan vieraassa paikassa, niin ei ainahan se jännittää ja ei tunnu välttämättä kovin hyvältä ja sitten kun siinä vielä laitetaan niitä antureita ja elektrodeja eripuolille kehoa kiinni, niin niin totta kai se jännittää eli minä yritän luoda sen tilanteen semmoiseksi, että se jännitys ehkä häviäisi siinä ja minä teen sitä oikeastaan jo siinä rekrytointivaiheessa eli jos minä soitan ihmiselle tai laitan sähköpostia ja pyydän häneltä tulemaan nukkumaan, niin minä jo siinä yritän sitten luoda sitä semmoista rentoa olotilaa ja sitten oikeastaan se toinen tärkein asia on saada se tutkimus tehtyä laadukkaasti ja luotettavasti, koska jos ne tekijät ei toteudu, niin eihän sitä tutkimuksella ole mitään merkitystä sitten eli se huolellinen anturien ja elektrodien kiinnitys standardipaikoille, niin se on se toinen tärkeä asia.

Riitta: Laatuseikat ennen kaikkea. Se on tosi tärkeä kyllä.

Saila: Kyllä

Riitta: Entäs muuta, tuleeko mieleen?

Saila: No siinä oikeastaan ne tärkeimmät, mitä minä ajattelisin, että se laadunvarmistaminen ja että tutkittavilla olisi hyvät oltavat, että ne on minusta ne pääseikat.

Riitta: Kyllä. No, entäs Jenni?

Jenni: Joo, kyllä minä lähden Sailaa komppaamaan tässä, että kyllä minä lähtisin siitä, että se hyvä yhteistyö sen tutkittavan kanssa ja sitten sellainen huolellinen tutkimuksen suorittaminen, niin ne on ne tärkeimmät. Jos yhteistyö ei toimi, niin sitten ei oikein saa sitten myöskään laadullista tutkimusta tehtyä. Ne on varmasti ne 2 semmoista, mitä pitää ottaa huomioon erityisesti.

Riitta: Kyllä vain. No mitäs taitoja hoitajalta edellytetään?

Jenni: Minä voisin jatkaa tähän siitä äskeisestä aiheesta jo eli hyvä yhteistyö potilaan kanssa eli ne vuorovaikutustaidot ovat kyllä varmasti semmoinen, mikä ensisijaisesti nousee, että päästään samalle aaltopituudelle, niin sitten se homma hoituu. Meillä täällä sairaalassa tietysti, kun tutkittavana on ihan pienestä lapsesta hyvinkin iäkkäisiin ihmisiin, niin ei voi ihan samalla kaavalla kaikkien mukaan mennä, että pitää olla semmoista muuntautumiskykyä sitten siihen ohjaamiseen, mikä sitten taas edesauttaa sitä laadullisen tutkimuksen tekemistä ja sitten ongelmanratkaisutaidot on varmaan toinen asia, mitä nostaisin esille, että hyvin usein kun työskennellään a. ihmisten kanssa ja b. laitteiden kanssa niin ongelmia tulee ihan laidasta laitaan, niin pitää vähän olla semmoinen tietyllä tavalla Pelle Peloton ja lähteä niitä ratkomaan rohkeasti niin siitä päästään sitten eteenpäin.

Riitta: Nimenomaan. Entäs Saila?

Saila: Joo, just näin sosiaaliset taidot on ihan kaiken perusta ja sitten se kyky kohdata erilaisia ihmisiä, niin kuin Jennikin sanoi ja sitten ne ohjaustaidot on siinäkin mielessä just tärkeätä, että pystytään luomaan, mitä just äsken sanoin se turvallinen olo ja mukava olo niille tutkittaville ja niissä teknisissä taidoissakin täytyy sillä tavalla sitä oikeata taitoakin olla, että sinä pystyt siitä signaalistakin esimerkiksi erottamaan sen, että tuleeko tämä nyt siitä ihmisestä vai tuleeko tämä vaikka jostain ympäristötekijöistä tämä signaali. Joku tietty piirre vaikka, että sillä tavalla teknistä taitoa täytyy olla, että osaa sitten tulkita myös niitä signaaleja.

Riitta: Kyllä ja sitten osaa ratkaista, että mitäs sitten, jos vaikka joku artefakti siellä on, että millä tavalla sinä sitten sen saat poistettua tai ainakin vähennettyä.

Riitta: Kyllä. No niin, mistä syistä potilaita käy täällä unitutkimuksissa?

Jenni: No varmaan suurin syy on se, että on jo poikkeavaa päiväväsymystä tai puoliso tai samassa taloudessa asuva on raportoinut, että yön aikana tapahtuu jotain kummia. Voi olla jotain erikoista liikehtimistä tai sitten ihan käytökseen liittyviä juttuja. Olen kuullut villejä huhuja, että jotkut rikkovat tavaroita tai jopa ihan tuota rakennuksia, mutta että nämä on varmaan ja sitten lisäksi tietysti unettomuus, että jos kokee, että ei nukuta.

Riitta: Kyllä, entäs Saila? Tulisiko mieleen?

Saila: Joo, varmaan ihmiset nykyään ovat aika tietoisia uniapneasta ja osaltaan jollain lailla jo tietää niitä yleisimpiä oireita ja sitten niiden oireiden kanssa hakeudutaan tutkimuksiin ja sitten taas lasten kohdalla vanhempi on voinut kiinnittää vaikka huomiota siihen, että lapsi poikkeavasti yöllä hikoilee tai kuorsaa tai sitten on ihan hengityskatkoja, että ne on varmaan ainakin yksi syy sitten siihen, miksi tutkimuksiin hakeudutaan. Tai sitten voi olla ihan semmoinen ongelma, että ei vaan kerta kaikkiaan nuku, että kaikki yöt ovat järestään huonoja tai suurin osa öistä on huonoja, että ei vaan pysty nukkumaan tai sitten ei pysy hereillä päiväaikaan yksitoikkoisissa tilanteissa ja todetaan, että tämä nyt ei ole ehkä ihan normaalia.

Riitta: Kyllä ja varmasti se uniapnea on se suurin syy.

Jenni: Kyllä, se on varmaan, prosenttilukuja mainitsematta niin reilusti yli puolet.

Riitta: Kyllä, no mikäs kiinnostaa teitä unitutkimusten parissa työskennellessä?

Saila: No, minulla ehkä paljon se, mitä kaikkea tietoa ihmisen unesta voidaan saada irti ja mihin kaikkeen se vaikuttaa, että nyt ollaan ehkä aika pitkälti sen tiedon alkulähteillä vasta. On alettu heräämään siihen, miten tärkeä se uni on ja miten monesta sairaudesta se on jollain lailla ehkä myös myötävaikuttamassa, että mitä kaikkea liitännäissairauksia eri unihäiriöihin sitten liittyy. Sitten minä esimerkiksi semmoisia olen miettinyt, voidaanko vaikka tekemällä kaksikymppiselle unirekisteröintiä, niin sitten sieltä löytää jotain ennusmerkkejä tai piirteitä, että me tiedetään, että tämä jossain vaiheessa elämässä sairastuu uniapneaan, että voidaanko sieltä jo tämmöisiä markkereita niin sanotusti löytää ja sitten myös se, että miten vaikka huono uni vaikuttaa sydän ja verisuonisairauksien kehittymiseen. Sitäkin nyt tutkitaan paljon ja esimerkiksi, miten kipupotilailla, minkälaista unta ne nukkuvat ja miten se vaikuttaa siihen kivun kokemiseen ja vaikka johonkin leikkauksesta toipumiseen, miten uni vaikuttaa, kun se on varmasti niin monisyinen ja moneen suuntaan kulkeva asia, että ne oikeastaan kiinnostavat.

Riitta: Mielenkiintoista, entäs Jenni?

Jenni: Joo, kyllä minä olen samaa mieltä, että ne on jotenkin niin mielenkiintoisia ne tarinat siellä tutkittavien takana ja sitten, että mitä niiden taustalla voi löytyä, että on paljon sellaisia kertomuksia kuullut tutkittavilta, että mitä kaikkea voi touhuta yön aikana, niin kyllähän se herättää sen kiinnostuksen, mistä tällainen voi johtua ja sitten toisaalta taas se, että jos siihen pystytään löytämään joku selitys tai syy, miten paljon se sitten parantaa sen ihmisen elämänlaatua, kun se uni saadaan korjattua, niin kyllä ne on sellaisia asioita, mitkä sitten herättää sitä kiinnostusta ja pitää yllä.

Riitta: Kyllä. No diagnostiikan puolella tietysti monesti ei pääse tapaamaan sitten sitä potilasta sen tutkimuksen jälkeen, mutta varmasti joskus olette tavannutkin?

Jenni: No joo ja kyllä se jonkun verran saattaa käydä sitten kontrollimittauksessa vaikka, että on edellisen kerran todettu, vaikka vaikea uniapnea ja sitten on CPAP-hoito aloitettu ja sitten halutaan tietää, mikä on hoidon tulos, mutta tietysti vähemmän, tosi paljon vähemmän.

Riitta: Kyllä, no entäs haasteista. Mitä käytännön haasteita olette kohdanneet unitutkimuksia tehdessänne?

Jenni: No niitä taisin vähän sivuta jo tuossa siinä, kun että mitä taitoja tarvitaan, niin ne varmaan sitten ovat myös niitä haasteita että jos ei löydy sitä yhteistä kieltä sen tutkittavan kanssa ei päästä semmoisen hyvään yhteistyöhön, niin se tuo tietysti haasteita ja sitten tietysti myös laitteet tuo haasteita aina kun ollaan teknisten asioiden äärellä niin voi tulla haasteita. Ne ovat varmaan ne semmoiset 2 isointa plus että sitten unitutkimuspaikkoja ei ole niin paljon, kun ihmiset niitä tarvitsisi.

Riitta: Varmasti. Entäs Saila? Tulisiko mieleen haasteista?

Saila: Joo kyllä nuo Jennin mainitsevat haasteet kuulostavat ihan tutulta, että sitähän se hyvin pitkälti on, että meillä nyt tällä hetkellä käy aika semmoisia suhteellisen perusterveitä omatoimisia ja aikuisia unitutkimuksessa, että sillä tavalla lapsia meillä ei ole tutkittavina, että on yli kahdeksantoistavuotiaita vain, niin se vie ehkä sen niin kun yhteistyön haasteen, suurimman yhteistyön haasteen ehkä pois, että yleensähän ainakin minun kokemuksen mukaan lasten kanssa tulee niitä ongelmia lähinnä sen takia, että kun lapset ei ymmärrä, mitä tässä tapahtuu ja pään alueelle laitetaan antureita kiinni, se ei tunnu kovin mukavalta ja näin edespäin. Niin kyllä se usein on nämä tutkittaviin liittyvät haasteet, mitä sitten on, jos on ja sitten tosiaan rekisteröintilaitteet ja tekniset haasteet, että niitä tulee vastaan aina silloin tällöin ja se vaatii sitten vaan semmoista kylmän viileitä asennoitumista siihen, että tästä jotenkin eteenpäin päästään, että sähkökatkoja esimerkiksi oli viime syksynä joitakin kertoja mulla yliopistolla että siellä sitten käynnistin aina rekisteröintejä alusta uudelleen ja sitten sanoin parille tutkittavalle, että nyt jos nämä jatkuu niin, sitten joudutte valitettavasti tässä yön kahvassa lähtemään takaisin kotiin, että joudutaan keskeyttämään tämä. Mutta toki kun me emme tee diagnostiikkaa tuolla meillä, niin siellä ei semmoista samanlaista painetta ole saada onnistumaan niitä rekisteröintejä. Toki voidaan tehdä uusintarekisteröintejä. Siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta sinne ei tule ihmiset hakemaan diagnoosia, niin se on silleen vähän erilainen se asetelma.

Riitta: Kyllä, no tuossa tulikin tuossa työn merkityksellisyydestä kyllä tosi hyvin molemmilla asioita, mutta tulisiko vielä jotakin mieleen tästä työn merkityksellisyydestä?

Saila: No minä ajattelin omalla kohdallani sitä, että minä pystyisin jollain tavalla omalla panoksellani edistämään suomalaista unitutkimusta, että jos nyt ajatellaan vaikka uniapneaa ja sen yleisyyttä että jos noin jopa 17% suomalaisista keski-ikäisistä meistä sairastaa unia, niin onhan se valtavan yleinen, että jos jollain tavalla saadaan sitä diagnostiikkaa helpommaksi yksinkertaisemmaksi, kustannustehokkaammin ja just niin että voitaisiin tehdä sitten sitä diagnostiikkaa kotioloissa, jossa se nukkuminen on aina erilaista kuin laboratoriossa ja näin, niin kyllä niin olisihan se hyvä asia ja sitten sitä myötä saataisiin ihmisten elämänlaatua myöskin paremmaksi.

Jenni: Joo kyllä minä ajattelisin kanssa, että se ihmisten elämän laadun parantaminen, niin se on varmaan se merkityksellisen asia tässä, että se vaikuttaa kuitenkin niin moneen asiaan, että on hyvät ja laadukkaat yöunet.

Riitta: Kyllä. Olette niin pitkään unitutkimuksen parissa olleet, että varmaan tosi paljon olette oppineet potilaiden kautta niin unesta ylipäätään ja sen merkityksellisyydestä, että mitä näin tiivistettynä te olette oppineet unesta ja semmoista erilaisista unihäiriöistä potilaiden niiden tarinoiden kautta?

Saila: Sen olen oppinut ainakin, että ihmiset tosi pitkään sitkuttelevat niiden unihäiriöiden kanssa, ennen kuin he hakevat apua. Ihmiset sopeutuvat tosi hyvin väsymykseen, oppii elämään sen kanssa, ottaa sen osaksi sitä omaa elämäänsä ja ajattelin, että varmaan kaikilla on tämmöistä sitten saatetaan ajatella, että on tässä vähän ruuhkavuodet meneillään, että nyt väsyttää vaan sen takia ja sitten toisaalta myöskin sitten se, että ihmiset on hirveän erilaisia, että joku nukkuu yhden yön tosi rikkonaista ja on täysin toimintakyvytön seuraavana päivänä, kun taas sitten joku on vuosikausia huonoilla unilla ja hänellä ei tavallaan tunnu missään, että me ollaan tosi erilaisia myöskin sietämään niitä erilaisia unihäiriöitä. Mutta ehkä kaikkinensa varsinkin se, että ihmiset voisi ehkä mieluummin vähän aikaisemmin hakeutua sinne tutkimuksiin, kun sitten vähän liian myöhään, että se sitten tavallaan, kun tiedetään, mihin moneen asiaan se vaikuttaa se huonolaatuinen uni, niin saataisi sitten siinä alkuvaiheessa se uni hoidettua, eikä sitten kun on jo tullut sitten mahdollisesti masennusta, verenpainetautia ja jotain muuta, mihin se myötävaikuttaa se huono uni, niin saataisiin se ehkäistyä sitten jo alkumetreillä.

Riitta: Tässäpä tuli hyvä neuvo!

Saila: Niin joo kyllä ja ylipäänsäkin ehkä se, että kiinnitettäisiin enemmän huomiota siihen unen laatuun ja siihen, että maltettaisiin laittaa laitteet illalla pois, kun mennään ajoissa nukkumaan ja kyllä se jollain lailla pystyy niistä rekisteröinneistä aina haistamaan ja niistä ihmisistä myös sen, että he ehkä itse tiedostavat tässä voi olla vähän joku ongelma ehkä mulla. Ehkä vähän stressiä ja sitten kun minä aamulla sanon, että joo, että no kyllä täällä pysty aistimaan varsinkin alkuyöstä, että jos vähän havahduit, niin sykkeet nousi tosi paljon, mutta loppuyö oli ehkä rauhallisempaa, että onko jotakin stressiä ehkä tai ja sitten kun ihmisten kanssa juttelee, niin kyllä he tiedostavat usein ne omat ongelmansa, mutta se, tehdäänkö niille sitten välttämättä mitään, niin ehkä siihen tarvitaan just joku tuommoinen mittaus, jossa sitten nähdään oikeasti ne asiat, että sitten niille oikeasti myös tehdään jotain.

Riitta: Juuri näin, mustaa valkoisella, kyllä.

Jenni: Joo ja tuohon minä voisin lisää repeillä sen unipäiväkirjaan merkityksen, että se on kyllä sellainen, mikä varmasti kannattaisi jokaisen suomalaisen joskus pitää itselleen tehdä. Ihan googlettamalla löytyy. Se avaa jo silmiä aika monessakin asiassa, että itse jouduin joskus aikanaan yhteen opiskelutehtävään sitä pitämään 2 viikkoa ja tajusin itse siinä, että ehkä minä en olekaan niin säännöllinen sen unirytmin kanssa tai sen unen tai asioiden kanssa, mitkä vaikuttavat siihen unirytmiin ja uneen, että se jo avaa silmiä monesti, että vähän itse on kiinnostunut siitä ja haluaa sitä vähän seurata, että siitä voi oppia paljon omasta itsestään.

Riitta: Kyllä, ihan varmasti ja haastetta varmasti sinullakin vuorotyöntekijänä on, että mitenkä.

Jenni: Joo, sitä unipäiväkirjaa ei ehkä tietysti kannata välttämättä pitää silloin, jos on 2 viikkoa putkeen yövuorossa. Mutta vuorotyö on myös opettanut sen, että pitää olla aika tarkka sen oman unensa kanssa, että se ei anna kauheasti varaa lipsua siihen, jos meinaa sitä vuorotyötä tehdä.

Riitta: Nimenomaan, mutta eipä minulla nyt tule tässä muuta mieleen. Onko teillä jotakin vielä tähän, mitä haluaisitte sanoa?

Jenni: No ei varmaan sen suuremmin, mutta Saila sanoo, niin kannattaa mieluummin vähän liian aikaisin hakeutua tutkimukseen, kuin liian myöhään, että hyvää muistaa se, että miten moneen asiaan se vaikuttaa ja miten paljon sillä on sitten erinäisiä liitännäissairauksia, niin rohkeasti vaan lääkäriin.

Riitta: Hyvä, erittäin hyvin sanottu. Mutta hei, kiitoksia tosi paljon Jenni ja Saila haastattelusta!

Jenni: Kiitos!

Saila: Kiitti!