Suoritin opinto-ohjauksen opintoihini kuuluvan harjoittelun Savon ammattiopistossa, Toivalan yksikössä ja sain sen aikana mahdollisuuden pilotoida pienryhmäohjausta. Yhdessä ohjaajani ja Uraohjaus2020-hankkeen ohjauksen asiantuntijan Marjo Jalkalan kanssa katsoimme, että tämän avulla voidaan myös edistää opiskelijoiden työelätietoisuutta ja näin selkiyttää työelämään siirtymisen suunnittelua.
Hankkeessa toteutetun aloitus kyselyn perusteella Savon ammattiopistossa on hyvä kiinnittää huomiota opiskelijoiden minäpystyvyyden vahvistamiseen sekä omien vahvuuksien ja osaamisen tunnistamiseen, joten oli luontevaa ottaa nämä asiat tavoitteeksi myös pienryhmäohjaukseen.
Marjo Jalkalan opiskelijatuntemusta hyödyntäen kohderyhmäksi muodostui metsäalan 2.vuoden opiskelijoista ne, jotka ovat opinnoissaan suuntautuneet ajokoneenkuljettajan tehtäviin. He ovat tulevana syksynä siirtymässä työpaikalla järjestettävän koulutuksen jaksolle, joten tässä vaiheessa oli otollinen ajankohta pysähtyä pohtimaan omaa osaamista ja vahvuuksia, mikä helpottaa työpaikan hankkimista ja työssä toimimista.
Pienryhmänohjaus järjestettiin helmikuun lopussa ja osallistujien määrä vaihteli 8-11 opiskelijan välillä. Ryhmän tapaamiskertoja oli yhteensä kolme ja yhdelle tapaamiskerralle oli varattu aikaa kaksi tuntia, minkä lisäksi kokoontumisten välille annettiin kotitehtäviä. Ryhmään sitoutumisen ja aktiivisen osallistumisen vahvistamiseksi opiskelijoille kerrottiin, että ryhmään osallistumisesta ja tehtävien tekemisestä voi saada osaamispisteen vapaasti valittaviin opintoihin.
Ensimmäisellä kerralla syvennyttiin omien vahvuuksien tunnistamiseen muun muassa kuvakortteja hyödyntäen ja hahmoteltiin jokaisesta löytyviä vahvuuksia erilaisten roolien kautta. Toisella kerralla aiheena oli osaamisen tunnistaminen, jota harjoiteltiin muistelemalla onnistumisen kokemuksia ja pureutumalla onnistumisen mahdollistaneisiin taitoihin ja kykyihin, joita opiskelija käytti kyseisessä tilanteessa. Kolmannella ja viimeisellä kerralla käytiin läpi työhaastattelun onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä ja harjoiteltiin toinen toisiamme haastatellen asettumaan sekä työnhakijan että työantajan rooleihin. Tämän harjoituksen kautta opiskelija pääsi ensinnäkin harjoittelemaan omien vahvuuksien ja oman osaamisen tiivistettyä sanoittamista ja lisäksi tarkastelemaan asiaa myös työnantajan näkökulmasta, mikä osaltaan auttaa hahmottamaan sitä, minkä asioiden esiin tuominen on olennaisinta.
Lopussa kerätyn kirjallisen palautteen perusteella seitsemän opiskelijaa kahdeksasta (7/8) koki ryhmään osallistumisen olleen kannattavaa. 7/8 opiskelijasta koki oppineensa ryhmässä tavoitteeksi asetettuja asioita ja vain yksi palautetta antaneista opiskelijoista oli jokseenkin tai täysin eri mieltä siitä, että hän on ryhmässä oppinut lisää omista vahvuuksistaan, oppinut tunnistamaan omaa osaamistaan ja oppinut kertomaan osaamisestaan.
Vaikka palaute oli varsin myönteistä myös muilta osin, koin itse, että kolmen tapaamiskerran aikana ryhmäprosessi ehti edetä vasta hedelmällisimpään työskentelyvaiheeseensa, kun se jo käytännön syistä loppui. Uskoisin, että tulokset olisivat olleet vielä parempia, jos tapaamiskertoja olisi ollut esimerkiksi yksi tai kaksi enemmän. Palautteen perusteella 3/8 osallistujasta koki kokoontumisia olleen riittävästi, joten tästä voinee tulkita myös opiskelijoiden kokeneen, että tapaamisia olisi voinut olla enemmän. Työskentely jäi ikään kuin kesken juuri kun ryhmä alkoi päästä vauhtiin ja sisäistää totuttua keskustelevampaa ja osallistavampaa oppimista.
Parasta tässä pienryhmäohjauksessa oli se, että positiivisen pedagogiikan keinoin keskittyminen vahvuuksiin ja taitoihin vaikutti piristävän opiskelijoita ja heidän olemuksensa saattoi ihan silmissä kohentua, vaikka tapaamiset järjestettiinkin pahimman iltapäiväväsymyksen aikaan pitkän päivän päätteeksi. Näkisin tärkeänä, että pienryhmäohjausta toteutettaisiin reilusti nykyistä enemmän, sillä positiivisen palautteen saaminen erityisesti vertaisilta on uskoakseni erittäin merkityksellistä ja voimauttavaa, mihin voi suhteellisen helposti myötävaikuttaa pienryhmäohjauksessa.
Kipinä-uraohjauskortteja hyödynnettiin pienryhmäohjauksessa.
Teksti ja kuvat Sini Vuolteenaho, opinto-ohjaajaharjoittelija, harjoittelun ohjaaja Marjo Jalkala