Laidunnurmen perustamisessa kannattaa panostaa hyvään laatuun (kuva: Savonia-AMK JALAKA-hanke)
Aikaisemmissa kirjoituksissani olen käsitellyt laidunnukseen liittyviä suunnitteluasioita. Laiduntamisen suunnittelussa on hyvä miettiä kasveja, joita laitumella kasvatetaan. Perusajatuksena laitumien perustamisessa on viljelykiertoon perustuva nurmien uudistaminen. Jotta laidunnurmi olisi riittävän hyvälaatuista ja sitä olisi riittävästi tyydyttämään nautojen rehun tarvetta (tai edes terapialaitumelle tarpeellisen napostelurehun määrän), on syytä miettiä kasvivalinnat hyvissä ajoin valmiiksi.
Laidunnurmen perustaminen on syytä aloittaa hyvissä ajoin jopa pari vuotta ennen varsinaista laiduntamista. Hyvän laidunnurmen tunnusmerkkejä ovat tasainen kasvusto, rikattomuus, hyvä kasvukyky ja hyvä ruokinnallinen laatu. Näihin vaatimuksiin päästään pitkäjänteisellä suunnittelulla ja työllä. Kaiken alku ja juuri ovat viljelykierrossa olevat esikasvit ja viljelytoimenpiteet. Viljelykierrollisesti hyviä esikasveja ovat viljat, koska niiltä rikkakasvien hävitys onnistuu helposti sekä kemiallisesti että mekaanisesti. Kylvösiemenen käytössä on syytä huomioida siemenerän puhtaus ja kylvettävän siemenen itävyys. Käytettäessä sertifioitua siementä rikkakasvien siementen todennäköisyys on pienempi kuin käytettäessä tilan omaa siementä tai toiselta tilalta hankittua siementä. Hyvin itävän siemenen kasvuun lähtö on nopeaa, ja näin se peittää myös nopeammin alleen mahdolliset rikkakasvit. Nopea kasvuun lähtö vähentää myös ravinnehävikkien muodostumista. Hyvä laidunnurmiseos muodostuu esimerkiksi timoteistä, nurminadasta, niittynurmikasta ja valkoapilasta. Nurmen perustamisessa voidaan edellisten lisäksi käyttää raiheinää nopeuttamaan nurmikasvuston kasvuun lähtöä.
Rikkakasveista isoja tappioita
Rikkakasvien torjunnassa kannattaa kiinnittää huomiota kestorikkojen torjuntaan jo edellisen viljelykasvin aikana. Laidunnurmilla yleisesti viihtyviä ja ilmeneviä rikkakasveja ovat muun muassa hierakat, nokkonen, leinikit, voikukka, jauhosavikka ja ohdake. Näiden rikkakasvien haittapuolia ovat ravinteiden käyttö ja varsinaisen kasvin varjostus sekä maku- ja hajuhaitat rehuun ja maitoon. Pahimmassa tapauksessa eläin saattaa sairastua tai saada myrkytyksen rikkakasveista. Sadon laadun ja määrän alenema voi olla rikkakasvien valtaamalla lohkolla merkittävä: 10 %:n rikkapeitteisyys lohkolla vastaa joka kymmenennen rehupaalin menetystä hehtaarilta. Rikkakasvit saattavat vähentää nurmikasvien pensomista jopa 20–30 % pienentäen näin odotettavissa olevaa satoa. Rikkakasvien torjunnassa voidaan käyttää kemiallista tai mekaanista torjuntaa tai niiden yhdistelmää. Joka tapauksessa rikkojen torjuntaan on syytä kiinnittää huomiota jo esikasvivaiheessa torjumalla rikat silloin mahdollisimman hyvin.
Esimerkiksi voikukka laidunnurmessa voi aiheuttaa maku- ja värivirhettä maitoon (kuva: Savonia-AMK JALAKA-hanke)
Laitumen kasvivalintaa harkitessa on huomioitava laidunnuksen voimakkuus sekä pellon kunto. Mikäli laidunlohkolla on kosteusongelmia ja tiivistymiä, rikkakasvit saavat helposti tilaa kasvaa. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, esiintyykö tulevalla laidunlohkolla pulaa esimerkiksi fosforista, kaliumista, boorista ja rikistä. Näiden ravinteiden puuttuessa apilat ja nurmikasvit eivät pysty tuottamaan riittävän hyvää ja laadukasta satoa, jolloin kilpailu kasvualasta ja peittävyydestä kääntyy jälleen rikkakasvien eduksi.
Seuraa JALAKA-hankkeen kotisivuja ja sosiaalista mediaa. Löydät sieltä tietoa hankkeen toiminnasta ja tapahtumista.
Jarkko Partanen
TKI-asiantuntija