Kasvukausi 2022 oli vaihteleva Suomessa: jollain alueella kärsittiin liiallisesta kuivuudesta ja toisaalla liian kovista sademääristä. Ilmatieteenlaitoksen sivuilla Jokioisissa lämpösumman kertyminen kasvukaudella 2022 ei poikennut kovinkaan paljoa keskimääräisestä. Sen sijaan Sodankylässä lämpösummaa kertyi keskivertotilastoon nähden enemmän.
Itä-Suomen ja Kainuun alueella vettä saatiin vaihtelevasti. Paikoitellen sademäärät olivat todella runsaita, jopa 70–100 mm kerralla, kun taas toisaalla sateiden tuoma vesimäärä oli vain muutaman millimetrin. Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa haastateltiin kolmea maidontuottajaa ja kysyttiin, miten kasvukausi 2022 heidän mielestään meni. Haastateltavat olivat Pohjois-Savosta, Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta.
Kuva 1. Nurmikasvustoa Kainuussa. (Kuva: Outi Kuvaja)
Pohjoissavolaisella maitotilalla kasvukausi oli onnistunut, ja heidän tilallaan säilörehunurmet, ohra, kaura ja hernevehnäseos kasvoivat hyvin. Säilörehunurmien ainoaksi ongelmaksi muodostuivat paikalliset rankkasateet, ja säilörehun ensimmäinen sato jouduttiinkin aumaamaan erittäin märkänä. Jos tuleva talvi on kylmä, rehu tulee jäätymään ja jäisen rehun syöttäminen karjalle ei onnistu. Viljojen suhteen kaikki sujui hyvin ja lakoontumisilta vältyttiin, vaikka alueella oli rajuja ukkosmyrskyjä. Viljat myös tuleentuivat ajallaan, joten puinnit saatiin aloitettua hyvissä ajoin poutasäässä.
Kainuussa alkukesä oli hyvin kylmä, mutta viljelijän mielestä niin oli parempi, kuin että olisi ollut liian kuuma. Ensimmäinen säilörehusato onnistui erittäin hyvin, mutta toinen sato jäi pienemmäksi helteiden takia. Loppukesä oli Kainuussa todella kuiva ja kuuma, ja sateita olisi kaivattu enemmän. Keväällä tehdyt lannoitukset kuitenkin onnistuivat ja satotasot olivat viljelijän mukaan hyvät. Perinteiset haasteet, kuten konerikot, hidastivat sadonkorjuuta.
Myöhäinen kevät hankaloitti viljojen kylvöä Pohjois-Karjalassa. Myöhästyneen kylvöajan takia koko vilja-ala kylvettiin ohralle. Viljalla satotaso jäi huonoksi joillakin vedenvaivaamilla lohkoilla. Vilja kuitenkin tuleentui ajoissa ja puinnit päästiin aloittamaan hyvissä ajoin. Säilörehua tuli riittävästi kahden sadon periaatteella, joskin ensimmäinen sato korjattiin hiukan vanhana. Säilörehun lisäksi tilalla tehtiin pitkästä aikaa myös kuivaa heinää vanhemmilta nurmilta.
Kuva 2. Nurmisäilörehua saatiin riittävästi lypsylehmille. (Kuva: Outi Kuvaja)
Vaihteleva sää toi siis haasteita jollain alueilla, ja alueellisia eroja sateiden suhteen olikin. Nurmisäilörehua saatiin tarpeeksi jokaisella alueella, ainoastaan Pohjois-Savossa paikalliset kuurot kastelivat ensimmäistä nurmisäilörehusatoa ja Kainuussa toinen nurmisäilörehusato jäi pienemmäksi kuivuuden takia. Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa viljat tuleentuivat ajallaan ja puinnit aloitettiin hyvissä ajoin. Ilmaston muuttuessa vaihteleva sää tuo haasteita viljelyyn, ja siihen on varauduttava tulevaisuudessa.
Blogi on laadittu Kestävyyttä nurmesta -hankkeessa, jonka ovat rahoittaneet ELY-keskus ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.
Elämä on oppimista sen ensimmäisestä päivästä lähtien riippumatta siitä, mitä teemme. Joskus niin pientä ja huomaamatonta, ettei sitä siksi tunnista. Oppiminen on elämämme kokemukset ja tapahtumat, jotka muovaavat käsityksiämme ja luovat pohjan oppia lisää.
Osaava Farmari elää ajassa ja hankkii koko ajan uutta tietoa työhönsä. Etenkin talous ja teknologia tuottavat alati uutta opeteltavaa.
Äly ja digi ovat nykypäivän renkejä, joille voi sälyttää osan omista töistään. Renkejä on tarjolla kylätien täydeltä, osalla puheet suuremmat kuin teot, osa työnsä nurkumatta kellon ympäri hoitavia. Mukana tulee talous, joka määrittää kaikkea tekemistä viljelijän ammatissa ja mietittävä on, millä hinnalla saa itselleen sopivat ratkaisut.
Uutta oppia saa usein maksutta, kun hyödyntää moninaisten hankkeiden tarjonnan. Osaava Farmari ja ÄlyAgri kietovat taloutta ja teknologiaa yhteen viljelijöille maksutta.
Osaavana Farmarina voi aloittaa ilman kynnysten ylittämistä, talouskoulutukset on rakennettu etenemään alkeista kohti vaativampaa talousosaamista. Osallistuminen on tehty helpoksi, oppiminen onnistuu omaan tahtiin verkon kautta.
Ilman talouden perusteita on enää vaikea olla viljelijä. Vaikka neuvoja tekisi laskelmat ja kirjanpitäjä hoitaisi kuitit, on numerot ymmärrettävä myös itse. Jos laskelman lukuja ja tietoja niiden takana ei osaa rahoittajalle avata, ei lainaa myönnetä. Riski on rahoittajalle liikaa, vaikka laskelmat muuta osoittaisivat.
Talouden osaaminen ei kuitenkaan ole ulkoisten vaatimusten täyttämistä. Tärkeintä on siitä saatava hyöty oman maatilan toimintaan. Miten asiat voisi tehdä toisin, kustannuksia ja työtä säästäen ja omaa jaksamista paremmin tukien.
Teknologia ja sen antimet maataloudelle ovat liki rajattomat ja toisin kuin usein tulee ajatelleeksi, eivät läheskään aina isoa ja kallista. Älymaatalous on myös pieniä, edullisia ratkaisuja, joiden vaikutus voi olla suurikin.
Täsmäviljelyä on edullinen paikannusta hyödyntävä karttasovellus ja viljelyohjelmiston lannoituskartta. Hintava lannoite päätyy oikeaan paikkaan oikeana määränä ilman satojen tuhansien investointia traktoriin ja ISOBUS-koneisiin.
Teknologia kertoo hoitajalle, mitä lehmä tänään lypsi, söikö tai missä laidunsi. Renkejä on ollut jo pitkään ja uusia löytyy.
Elämän mittainen oppiminen on työn helpottamista, keventämistä, tehostamista ja taloudellista kannattavuutta.
Viljelijän työ on asiantuntemusta, tietotaitoa, harjoittelua, näkökulmia, ymmärtämystä, pätevyyttä, taitoja, joustavuutta, päättäväisyyttä, uuden luomista. Osaava farmari oppii ja haluaa oppia koko ajan uutta, isoa ja pientä.
Osaava Farmari ja ÄlyAgri ovat, jotta oppia ei tarvitse kerätä murusista, vaan sopivissa siivuissa pureskeltavaksi. Tiesivät jo kauan sitten, että kotoa poistuessaan usein viisastuu, vaikka tahtomattaan. Nyt pois kotoa pääsee kotona ollessaankin, kun netti pelittää ja tuo viisastumisen mahdollisuuden omaan tupaan.
Osaava farmari -hankkeen koulutustarjonta painottuu maatilayritysten talouden hallintaan, johtamiseen ja tuotannon kehittämiseen. Savonian lisäksi mukana hankkeessa ovat Lapin AMK, SeAMK, JAMK, HAMK ja OAMK. Jokaisella ammattikorkeakoululla on oma roolinsa Osaava farmari -hankkeen koulutusten toteutuksesta.
Koulutukset saatiin kunnolla käyntiin syyskuussa 2022. Tarkoituksena on, että tämän ensimmäisen aallon jälkeen koulutuksia muokataan saadun palautteen avulla, jotta ne voidaan kohdentaa vastaamaan maatalousyrittäjien tarpeita. Koulutusten toteutustapojen ja ohjeistuksien tulee olla sellaisia, että ne mahdollistavat helpon osallistumisen maatilojen kiireisen arjen keskeltä.
Mutta miten kehittää koulutuksia, jos palautetta ei saadakaan? Vaikka palautekyselyyn voi vastata nimettömästi ja kehitysideoiden saamisen tarvetta korostetaan, koulutuksista annetaan palautetta hyvin vähän.
Osaava farmari -hankkeen koulutuksia saatiin testaamaan Sami Juntunen, joka on viittä vaille valmis Savonian agrologi. Samin näkemykset koulutusten toteutuksesta ovat kullanarvoista tietoa hankkeen kouluttajille, sillä onhan Sami 100-prosenttinen maatalousyrittäjä. Palautetta onkin saatu jo muutaman koulutuksen osalta ja kehitystoimenpiteitä toteutettu.
Osaava farmari -hankkeessa koeoppilaana
Minulle tarjoutui mahdollisuus olla mukana Osaava farmari -hankkeessa eräänlaisena koeoppilaana osana harjoitteluani. Agrologiopintoni ovat loppusuoralla ja minulta jäi uupumaan jonkin verran harjoittelupäiviä. Tarkoituksenani on tutustua loppuvuoden aikana hankkeen tarjoamiin koulutuksiin ja löytää kehittämisideoita toteutukseen, jotta mukaan lähteminen olisi helpompaa nimenomaan maatalousyrittäjän näkökulmasta. Koska yrittäjänä en pysty irtaantumaan töihin tilan ulkopuolelle, hankkeessa oleminen on minulle ehkä helpoin ja vaivattomin tapa suorittaa harjoittelu loppuun. Tästä mahdollisuudesta kiitän Savoniaa.
Sami Juntunen auttaa Osaava farmari -hanketta kehittämään koulutuksia.
Minulla on lypsykarjatila. Pelloilla viljelen nurmea ja viljaa, pääasiassa ohraa ja kauraa oman karjan käyttöön. Työskentelen yksin, mutta sesonkiaikoina olen onnistunut saamaan apukäsiä, erityisesti säilörehun korjuuaikaan ja kevätkylvöille.
Opiskelu työn ohessa on ajoittain hieman haastavaa. Yrittäjänä tuntuu välillä, ettei sopivaa aikaa meinaa löytyä. Jos ei karja pidättele, niin sitten on kiire pellolle. Kiireisimpään aikaan motivaatiota muuhun kuin työhön ei juurikaan ole. Niin, aina on jotain. Ja mikä tärkeintä, aikaa täytyy jäädä myös perheelle.
Agrologitutkinto on ollut minulle eräänlainen tavoite, että joskus sen suoritan. Työnkuvaani se tuskin tulee muuttamaan, mutta onhan se tavallaan henkinen pääoma. Sinänsä itse opiskelu ja uuden oppiminen ei ole ollut minulle erityisen vaikeaa koskaan, vaan suurimpana haasteena on ollut nimenomaan ajanpuute. Kuitenkin vastuu myös tilan hoidosta on itsellä, ja asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen. Näin jälkeenpäin koen, ettei tasapainottelu arkisen työn ja opiskelun välillä ole mennyt hukkaan. Jo sekin, että on tutustunut uusiin ihmisiin omalla alalla, on hyödyksi tulevaisuudessa.
Nykyään asioita hoidetaan paljon verkossa, mikä mahdollistaa myös opiskelun etänä vaikkapa tuvan pöydän ääressä. Hankkeen koulutukset ovat nyt noin kuukauden tutustumisen jälkeen osoittautuneet varsin mukavaksi mahdollisuudeksi saada tietoa ja oppia, ainakin minun mielestäni. Niistä voi saada uusia ajatuksia. Koulutusteemojen eri osa-alueet ovat täsmäiskuja aiheeseen.
Nykyään asioita hoidetaan paljon verkossa, mikä mahdollistaa myös opiskelun etänä vaikkapa tuvan pöydän ääressä. Hankkeen koulutukset ovat nyt noin kuukauden tutustumisen jälkeen osoittautuneet varsin mukavaksi mahdollisuudeksi saada tietoa ja oppia, ainakin minun mielestäni. Niistä voi saada uusia ajatuksia. Koulutusteemojen eri osa-alueet ovat täsmäiskuja aiheeseen.
Ensimmäisen koulutusaallon jälkimaininkeja odotellessa
Koulutusten ensimmäisen aallon jälkeen alkaa niiden kehittäminen toista kierrosta varten. Hankeaikaa on jäljellä vielä 1,5 vuotta, joten ehdimme järjestää koulutuksia useampaan otteeseen. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan koulutuksiin osallistuvien palautetta onnistumisista ja kehittämiskohteista. Mikäli saadun palautteen määrä jää vähäiseksi, luotamme siihen, että Sami toimii kriittisinä silminämme ja korvinamme kursseilla.
Sami Juntunen Agrologiopiskelija RA18SM ja maatalousyrittäjä
Blogi on kirjoitettu Osaava farmari -hankkeelle. Hankeen toiminta-aika on 1.5.2021–31.3.2024. Hanketta toteuttamassa ovat Savonia-ammattikorkeakoulu, Lapin AMK, SeAMK, OAMK, HAMK ja JAMK. Hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.
Biokaasua muodostuu orgaanisen aineen hajotessa hapettomissa olosuhteissa. Biokaasu on runsaasti metaania, jonkin verran hiilidioksidia sekä pieniä määriä muita yhdisteitä sisältävä kaasu. Sitä tuotetaan jäteveden puhdistamoiden mädättämöissä, kaatopaikoilla ja keskitetyissä tai maatilojen biokaasulaitoksissa. Biokaasun lisäksi prosessissa syntyy ravinteita ja orgaanista ainesta sisältävää jäännöstä, mädätettä.
Maatiloilla syntyvät lannat ja peltobiomassat eli nurmi, energiakasvit, kasvintuotannon jätteet ja sivutuotteet sopivat hyvin biokaasutuotantoon. Kasvibiomassat tuottavat metaania hyvin, lannat hieman heikommin. Syötemateriaalin metaanintuottopotentiaaliin vaikuttavat orgaanisen aineen pitoisuus- ja koostumus, olomuoto, hajoamismekanismi, hajoavuus, ravinteet, hivenaineet ja mahdolliset inhibiittorit eli toimintaa hidastavat tai estävät tekijät.
Biokaasulaitoksissa käytettävistä prosesseista yleisin on märkäprosessi, jossa syötteen kuiva-aine pitoisuus on noin 10 prosenttia. Mädätysprosessissa massasta pieni osa (5–20 %) muuttuu biokaasuksi ja jäljelle jäävä osa on ravinteita ja orgaanista ainesta sisältävää mädätettä. Sen ravintosisältöön vaikuttavat prosessissa käytetyt syötteet.
Yksinkertaisimmillaan biokaasun voi hyödyntää lämpönä polttamalla sitä kaasukattilassa. Maatiloilla yleisintä on hyödyntää biokaasu lämmön ja sähköntuotannon yhdistävän laitteiston kautta (CHP-laitos). Jos biokaasua jalostetaan pidemmälle eli poistetaan kosteuden ja rikkivedyn lisäksi hiilidioksidia, se voidaan paineistaa tai nesteyttää ja käyttää liikennepolttoaineena. Kaasua voidaan käyttää myös teollisuudessa.
Maatiloilla biokaasulaitoksen energia on kannattavaa hyödyntää lämpönä ja sähkönä, mikäli energian kulutus vastaa tuotettua energiamäärää. Jos esimerkiksi lämpöä jää käyttämättä, vaikuttaa se kannattavuuteen. Liikennekäyttö vaatii lisäinvestointeja, joiden kannattavuus on laskettava erikseen.
Mädäte on hyvä lannoite sellaisenaan tai kuiva- ja nestejakeeksi separoituna. Kuivajaetta syntyy noin viidesosa mädätteen määrästä ja sitä voidaan käyttää kuivikkeena, lannoitteena tai kuivata edelleen ja rakeistaa. Nestejaetta voidaan edelleen konsentroida erilaisiksi typpituotteiksi ja käyttää lannoitteina.
Biokaasuprosessi parantaa raaka-aineessa olleiden ravinteiden käyttökelpoisuutta ja muuttaa ravinnesuhteita paremmin kasvien hyödynnettäväksi, hajuhaitat vähenevät ja hygieeninen laatu paranee. Separointi parantaa kuivajakeen kuljetettavuutta.
Maatilojen biokaasutuotannon haasteena ovat vaadittavien investointien kustannukset, riittävä laitoskoko, kannattavuus sekä poliittisten toimien aiheuttama epävarmuus. Hintasuhteet ovat muuttuneet viime aikoina paljon ja biokaasuinvestointeihin saatavissa olevat tuet ovat muuttumassa vuonna 2023.
Maatilan biokaasulaitos on investointina iso ja laitoksen kustannustehokkuuden saavuttaminen vaatii riittävästi syötteitä. Siten se on järkevä yleensä isommille tiloille, vähintään kahden robotin maitotiloille tai vastaavan kokoisille lihakarjatiloille. Kannattavuus on tapauskohtaista, sillä vaikuttavia tekijöitä on paljon.
Biokaasun tuotantoa pohtiva voi tehdä alustavia laskelmia verkosta löytyvällä biokaasulaskurilla sekä tutustua tarkemmin maatilamittakaavan biokaasutuotannon mahdollisuuksiin ja haasteisiin seuraamalla Biokaasukahvit -webinaarisarjaa tai sen tallenteita innostutiedosta.fi Sarjan tuottavat MTK Pohjois-Savo ja FarmGas-PS2-hanke. Perustietoa biokaasuprosessista ja -tuotannosta on myös Biokaasun tuotanto maatilalla -oppaassa
Biokaasutuotannon ABC, FarmGas-PS2 -hanke Saija Rasi, johtava tutkija, Luonnonvarakeskus
Artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä Tulevaisuuden maanviljelijät – ja FarmGas-PS 2 -hankkeissa.
Tulevaisuuden maanviljelijät -hanke (2021–2022) kehittää maatalousalan oppilaitosten yhteistyönä opetuksen sisältöjä ja opetusmenetelmiä, oppimateriaaleja sekä opetusmaatilojen toimintaa. Hanke on osa Maa- ja metsätalousministeriön Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmaa 2020–2022, ja sen rahoittajana toimii Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus.
FarmGas-PS2 -hanke (2021-2023) on luonut konseptin, jossa biokaasua tuotetaan hajautetusti maatiloilla ja hyödynnetään energiana keskitetyn laitoksen kautta. Hanketta rahoittaa Euroopan unionin aluekehitysrahasto Pohjois-Savon liiton kautta.
Huhtikuun alussa 2022 lanseerattiin Kiuruvedellä uusi tapahtuma nimeltä Hingunniemen Hevoskasvatuspäivä. Tapahtuma tullaan järjestämään tulevaisuudessa vuosittain. Moni hevoskasvattajien tapahtumista järjestetään eteläisemmässä Suomessa, joten Ylä-Savossa pidettävä tapahtuma on erittäin tervetullut erityisesti pohjoisemmille hevoskasvattajille ja kasvatuksesta kiinnostuneille. Tapahtumassa kerrotaan ajankohtaista tietoa ja opitaan hevoskasvatuksen teemoista käytännönläheisesti, kuten esimerkiksi tällä kertaa hevosten liikkeiden arvioimisesta maneesiympäristössä. Hevoskasvatuspäivän oleellisena tavoitteena on, että kasvattajat pääsevät kohtaamaan ja keskustelemaan hevoskasvatuksen eri teemoista. Ensimmäisen Hingunniemen hevoskasvatuspäivän teemana olivat hevosen luonne jalostuksen näkökulmasta sekä varsojen erilaiset vieroituskäytänteet. Hevoskasvatuspäivän järjesti Maatila 2030 -hanke.
Hingunniemen hevoskasvatuspäivässä päästiin luentojen ja paneelikeskustelujen lisäksi arvioimaan hevosten liikkeitä ja rakennetta maneesissa. Esittelyssä olivat suomenhevosori Vaellus sekä Hingunniemen oma ratsukasvatti Hinkula Hurricane. Lounastauon jälkeen esittäytyi suomenhevosori Vaellus. Hevoskasvattaja ja näyttelytuomari Katja Kannisto luki orin jalostusarvostelun vuodelta 2015 ja esitti myös kommenttinsa siitä, kuinka ori on kehittynyt kyseisistä ajoista. Päivän teemaan soveltuen arvioitiin myös oriin luonnetta sen perusteella, kuinka eläin käyttäytyi kyseisellä hetkellä maneesissa. Ori palkittiin vuonna 2015 KTK II -palkinnolla ja sittemmin vuonna 2021 KTK I -palkinnolla. Vaelluksen jälkeläisistä kuultiin positiivisia kommentteja myös yleisön puolelta.
Suomenhevosori Vaellus, Katja Kannisto lukee Vaelluksen arviointia. (Kuva: Krista Tirronen)
Päivän lopuksi esittäytyi Hingunniemen oma ratsukasvatti, kaksivuotias Hinkula Hurricane. Myös sen arvostelu vuodelta 2021 luettiin, ja lisäksi Kannisto teki lyhyen yleiskatsauksen hevosen nykytilanteeseen. Rakenteen lisäksi arvioitiin hevosen liikkeitä käynnissä ja ravissa. Hevosen esittivät Hingunniemen opiskelijat. Hinkulan Hurricane on nuori hevonen, ja siinä oli havaittavissa selkeää kehitystä edellisvuoden arvosteluun verrattuna. Esimerkiksi tällä kertaa se ei esittänyt lainkaan passikäyntiä, joka oli mainittu edellisvuoden arvostelussa hevosen ollessa vuoden ikäinen.
Hingunniemen ratsukasvatti Hinkula Hurricane aloittamassa esiintymistään. Katja Kannisto teki hevosesta yleiskatsauksen. (Kuva: Krista Tirronen)
Hevosten esittelyt olivat Hingunniemen hevoskasvatuspäivän yksi ehdottomista suosikeista. Yleisöä kiinnosti paljon hevosten arviointi, ja siitä olisi haluttu mielellään kuulla ja oppia lisää. Hevoskasvatuksessa myös rakenteen ymmärtäminen on tärkeää, jotta osataan valita sopivia yksilöitä siitokseen ja saadaan kehitettyä haluttuja rakenneominaisuuksia hevosessa.
Krista Tirronen Projektiasiantuntija, luonnonvara-ala Savonia-ammattikorkeakoulu
Huhtikuun alussa 2022 Kiuruvedellä lanseerattiin uusi tapahtuma nimeltä Hingunniemen Hevoskasvatuspäivä. Tapahtuma tullaan järjestämään tulevaisuudessa vuosittain. Moni hevoskasvattajien tapahtumista järjestetään eteläisemmässä Suomessa, joten Ylä-Savossa pidettävä tapahtuma on erittäin tervetullut erityisesti pohjoisemmille hevoskasvattajille ja kasvatuksesta kiinnostuneille. Tapahtumassa kerrotaan ajankohtaista tietoa ja opitaan hevoskasvatuksen teemoista käytännönläheisesti, kuten esimerkiksi tällä kertaa hevosten liikkeiden arvioimisesta maneesiympäristössä. Hevoskasvatuspäivän oleellisena tavoitteena on, että kasvattajat pääsevät kohtaamaan ja keskustelemaan hevoskasvatuksen eri teemoista. Ensimmäisen Hingunniemen hevoskasvatuspäivän teemana olivat hevosen luonne jalostuksen näkökulmasta sekä varsojen erilaiset vieroituskäytänteet. Hevoskasvatuspäivän järjesti Maatila 2030 -hanke.
Hingunniemen hevoskasvatuspäivän iltapäivän osiossa aiheena olivat erilaiset vieroituskäytänteet. Iltapäivän aloittivat hevoskasvattaja ja näyttelytuomari Katja Kannisto sekä suomenhevoskasvattaja ja agronomi Toini Immonen. Luennolla käytiin läpi erilaisia vieroitustapoja erilaiset olosuhteet ja realiteetit huomioiden.
Varsa on mahdollista vieroittaa monella eri tapaa. Vieroituksessa on otettava huomioon varsan riittävä kehitys sekä vieroitusolosuhteet. Ihanteellista vieroitustilanteessa olisi jättää samanikäiset varsat tuttuihin olosuhteisiin ja viedä emät pois varsojen luota. Samanikäisille varsoille on helppo toteuttaa ruokintaa esimerkiksi pihatto-olosuhteissa, ja varsat ovat tasaväkistä seuraa toisilleen. Mikäli varsalle ei ole samanikäistä seuraa, sille on suositeltavaa löytää sopiva poni tai aikuinen hevonen tarhaukseen.
Lisäksi puhuttiin myös tamman hyvinvoinnista vieroituksen ajankohtaa mietittäessä. Varsan mahdollisimman hyvän ja stressittömän vieroituksen lisäksi on tärkeää huomioida myös tamman hyvinvointi. Vieroituksessa on otettava huomioon realiteetit myös tamman osalta, kuten onko tamma uudestaan tiineenä, onko se hoikassa kunnossa tai jopa jo irtaantunut varsasta.
Panelistit vasemmalta oikealle: Elina Jääskelä, Anna-Mari Olbricht, Petra Rantala, Jenna Hartojoki (juontaja), Mikko Väisänen, Katja Kannisto ja Toini Immonen. (Kuva: Krista Tirronen)
Paneelikeskustelussa käsiteltiin myös vieroituskäytänteitä. Panelistit kertoivat omia kokemuksiaan erilaisista käytänteistä omat olosuhteensa huomioiden. Toisilla varsat vieroitettiin pihatto-olosuhteissa ja toisilla karsinassa yöpyen. Keskustelussa korostuivat niin varsan kuin tamman hyvinvoinnin ylläpitäminen sekä resurssien ja olosuhteiden huomioiminen vieroitusprosessissa. Kokeneille kasvattajille on tullut eteen myös yllättäviä tilanteita, kuten emän tai varsan kuolema, jolloin vieroitus on tapahtunut vastoin hyväksi havaittuja menetelmiä. Panelistit totesivat, että varsan menehtyminen on ollut hieman raskaampaa emälle kuin emän menehtyminen varsalle.
Krista Tirronen Projektiasiantuntija, luonnonvara-ala Savonia-ammattikorkeakoulu
Huhtikuun alussa 2022 Kiuruvedellä lanseerattiin uusi tapahtuma nimeltä Hingunniemen hevoskasvatuspäivä. Tapahtumassa välitetään ajankohtaista hevosalan tietoa ja opitaan hevoskasvatuksen teemoista käytännönläheisesti, kuten esimerkiksi tällä kertaa hevosten liikkeiden arvioimisesta maneesiympäristössä. Hevoskasvatuspäivän oleellisena tavoitteena on, että kasvattajat pääsevät kohtaamaan ja keskustelemaan hevoskasvatuksen eri teemoista. Ensimmäisen Hingunniemen hevoskasvatuspäivän teemana olivat hevosen luonne jalostuksen näkökulmasta sekä varsojen erilaiset vieroituskäytänteet. Moni hevoskasvattajien tapahtumista järjestetään eteläisemmässä Suomessa, joten Ylä-Savossa pidettävä tapahtuma on erittäin tervetullut erityisesti pohjoisemmille hevoskasvattajille ja kasvatuksesta kiinnostuneille. Hevoskasvatuspäivän järjesti Maatila 2030 -hanke. Tapahtuma tullaan järjestämään tulevaisuudessa vuosittain.
Hingunniemen hevoskasvatuspäivän tieteellisen luennon piti eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja Anna-Mari Olbricht. Luennon aiheena oli hevosten luonnetyyppien huomioiminen koulutuksessa. Anna-Mari puhui käyttäytymiseen liittyvistä perinnöllisistä ja ulkoisista tekijöistä ja siitä, miten ne voivat vaikuttaa hevosen luonteeseen. Yksi mielenkiintoisimmista luonteeseen mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä oli epigenetiikka. Epigenetiikalla tarkoitetaan hankittujen ominaisuuksien periytymistä. Esimerkiksi jos jokin asia tai tilanne laukaisee emälle stressireaktion, sama reaktio voi tulla varsalle samasta tilanteesta, vaikkei se olisikaan kokenut itse siinä mitään epämiellyttävää. Epigeneettiset ominaisuudet voivat hypätä sukupolvien yli.
Eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja Anna-Mari Olbricht aloittamassa luentoa. (Kuva Krista Tirronen)
Anna-Mari puhui myös hevosten persoonallisuudesta sekä esitteli erilaisia persoonallisuuksia. Hevosen elekielen perusteella ihmiset pyrkivät arvioimaan, mitä hevonen sillä hetkellä tuntee. Miltä esimerkiksi näyttävät hevosen elekielessä pelko ja ilo? Osaammeko me varmasti tulkita niitä? Elinolot ja lajityypillisen käytöksen mahdollistaminen vaikuttavat hevosen käytökseen, samoin kipu. Toisaalta hevosella kivun kokemus voi olla pienempi, jos elinympäristö on virikkeellinen. Kipua on toisinaan haasteellista havaita, kivun havainnoin mittareista huolimatta. Kiputilat ja haasteet terveydessä vaikuttavat hevosen käyttäytymiseen.
Hevosilla esiintyy jopa 18:aa erilaista persoonatyyppiä. Lähempään tarkasteluun Anna-Mari poimi passiivisen, aktiivisen, pelokkaan, aggressiivisen ja leikkisän persoonallisuuden ja kertoi näille ominaisia käyttäytymistapoja sekä toimivia koulutusmenetelmiä. Hevosen persoonallisuuden tunnistaminen ja huomioiminen koulutuksessa on tärkeää, jotta yhteistyö hevosen ja ihmisen välillä on toimivaa. Esimerkiksi passiivinen hevonen voi lannistua helposti, eikä eläin tarjoa erilaisia vaihtoehtoja tilanteiden ratkaisemiseksi, toisin kuin aktiivisemmat hevoset.
Krista Tirronen Projektiasiantuntija, luonnonvara-ala Savonia-ammattikorkeakoulu
Huhtikuun alussa 2022 Kiuruvedellä lanseerattiin uusi tapahtuma nimeltä Hingunniemen hevoskasvatuspäivä. Tapahtumassa välitetään ajankohtaista hevosalan tietoa ja opitaan hevoskasvatuksen teemoista käytännönläheisesti, kuten esimerkiksi tällä kertaa hevosten liikkeiden arvioimisesta maneesiympäristössä. Hevoskasvatuspäivän oleellisena tavoitteena on, että kasvattajat pääsevät kohtaamaan ja keskustelemaan hevoskasvatuksen eri teemoista. Ensimmäisen Hingunniemen hevoskasvatuspäivän teemana olivat hevosen luonne jalostuksen näkökulmasta sekä varsojen erilaiset vieroituskäytänteet. Moni hevoskasvattajien tapahtumista järjestetään eteläisemmässä Suomessa, joten Ylä-Savossa pidettävä tapahtuma on erittäin tervetullut erityisesti pohjoisemmille hevoskasvattajille ja kasvatuksesta kiinnostuneille. Hevoskasvatuspäivän järjesti Maatila 2030 -hanke. Tapahtuma tullaan järjestämään tulevaisuudessa vuosittain.
Hevoskasvatuspäivän aloittivat hevoskasvattaja ja näyttelytuomari Katja Kannisto sekä suomenhevoskasvattaja ja agronomi Toini Immonen. He luennoivat hevosten luonteesta ja sen arvioimisesta. Hevosen luonteen muodostavat niin perinnölliset, kuin ulkoisetkin tekijät. Luonnetta voidaan arvioida monin erilaisin termein, ja termejä voidaan myös tulkita hieman eri tavalla. Se, onko esimerkiksi vireys luonteenpiirteenä positiivinen vai negatiivinen asia, riippuu muun muassa hevosen käyttötarkoituksesta, johon se on jalostettu.
Katja Kannisto (vas.) ja Toini Immonen luennoimassa Hingunniemen hevoskasvatuspäivässä. (Kuva: Krista Tirronen)
Hevosen luonnetta on arvioitu kautta aikojen käyttökokeissa. Niissä saadaan arvosteltua luonnetta ja ominaisuuksia, jotka on saavutettu koulutuksen ja koulutettavuuden avulla. Katja oli listannut hevosten luonnearvioita, mistä hahmottui, kuinka luonteen arvioiminen on muuttunut ajan saatossa. Esimerkiksi luonteenpiirteitä kuvaavat termit ovat jonkin verran monipuolistuneet 2000-luvun puolella.
Katja ja Toini esittelivät jalostustavoitteissa esiintyviä luonnetermejä niin juoksijoille kuin ratsuhevosillekin. Luennolla käytiin läpi luonteen arvioimista käyttökokeissa. On tärkeää muistaa, että hevosen luonnetta punnitaan koko jalostusarvostelutilaisuuden ajan eikä ainoastaan silloin, kun hevosta ajetaan tai ratsastetaan. Luonne arvioidaan sanallisesti sekä pistein, joista alhaisin on 4 (hylätty) ja korkein 10 (kiitettävä). Toini muistutti, että vaikka arvosana 7 (hyvänpuoleinen) mielletään usein huonoksi, se on kuitenkin hyvä arvosana ja siihen voi olla tyytyväinen.
Myös paneelikeskustelussa käytiin läpi hevosen luonnetta kasvatustyössä. Panelisteina toimivat Toini Immosen ja Katja Kanniston lisäksi menestyneet hevoskasvattajat Mikko Väisänen, Petra Rantala ja Elina Jääskelä sekä eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja Anna-Mari Olbricht. Paneelikeskustelun juontajana oli Ylä-Savon ammattiopiston opettaja ja hankeasiantuntija Jenna Hartojoki, shetlanninponikasvattaja hänkin. Panelistit kertoivat kokemuksiaan luonteen tärkeydestä ja sen huomioimisesta kasvatustyössä. On oleellista pohtia, millaiseen käyttötarkoitukseen hevosia tai poneja halutaan kasvattaa. Lasten ja nuorten käsiteltäviksi tarkoitetut ponit eivät voi olla luonteeltaan samanlaisia kuin esimerkiksi kilpailevat hevoset. Lasten ja nuorten käyttöön jalostettavien ponien toivotaan olevan sopeutuvaisia ja helposti käsiteltäviä.
Paneelikeskustelu, vasemmalta oikealle juontaja Jenna Hartojoki sekä panelistit Elina Jääskelä, Anna-Mari Olbricht, Mikko Väisänen, Petra Rantala, Katja Kannisto ja Toini Immonen. (Kuva: Krista Tirronen)
Jääskelä kommentoi, että hän huomioi luonteenpiirteet myös ponin myyntitilanteessa. Hän haluaa, että oikeanlainen poni menee oikeanlaiseen perheeseen. Rantala puolestaan arvostaa kisahevosen voittoprosenttia, sillä se kertoo suoritusvahvuudesta ja työnteon moraalista. Moni panelisteista toivoi, että hevonen on luonteeltaan nöyrä ja hevoselta löytyy palveluhalukkuutta, oli kyseessä sitten ratsu tai ravuri. Hevoskasvattajalle on aina jännittävää, millainen varsasta tulee. Kaikki hevoset ovat yksilöinä erilaisia. Mikäli oreilla tai tammoilla on jo jälkeläisiä, niistä voidaan päätellä, mitä ominaisuuksia kyseiset yksilöt periyttävät.
Krista Tirronen Projektiasiantuntija, luonnonvara-ala Savonia-ammattikorkeakoulu
Maatiloilla ilmastoturvallisuus tarkoittaa sitä, että ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin sekä sopeudutaan että varaudutaan. Ilmastonmuutoksen myötä on oletettavaa, että kasvukausi Suomessa pidentyy. Lisäksi sademäärä kasvaa ilman, että sadepäivät lisääntyvät ja kuivat kaudet sekä helteet voivat keskittyä entistä enemmän kasvukaudelle. Sopeutuminen ja varautuminen tarkoittavat tiloilla käytännössä sitä, että tilan toimintaa muokataan muuttuvan ilmaston mukaiseksi samalla, kun valmistaudutaan muutoksen tuomiin riskeihin.
Sopeutumiskeinoja on monia, ja useat sopeutumisen ja varautumisen tavat ovat sellaisia, että niitä on jo nyt jouduttu miettimään tiloilla. Monilla maatilayrityksillä eläinmäärät ja peltohehtaarit voivat olla suuria, ja tila voi olla hyvinkin riippuvainen esimerkiksi sähköstä ja vedestä ja niiden jakelun toimivuudesta. Eräs hyvä keino varautua on kasvivalintojen miettiminen ja sopivien lajikkeiden valitseminen. Pesolan Pihvilihan tilan omistaja Antti Niskanen kertoo tilan panostaneen peltojen kasvukuntoon viime vuosina ja monipuolistaneen nurmisiemenseosta, jotta se menestyisi mahdollisimman hyvin niin kuivana kuin märkänä kesänä. Nurmella syötetään emolehmät vasikoineen ja tilalla kasvamaan jätetty nuorkarja, joten rehusato tulee turvata muuttuvassakin ilmastossa.
Peltoviljelyssä kasvukunnon kohentaminen on oleellinen osa ilmastonmuutokseen sopeutumista ja varautumista. Maan rakennetta parantamalla niin maan kyky sitoa kosteutta kuin kyky antaa ylimääräisen veden imeytyä pois kohenevat. Maan kasvukuntoa voidaan parantaa lisäämällä maan orgaanista ainesta, esimerkiksi valitsemalla viljelykiertoon syväjuurisia kasveja. Maan vesitaloutta voidaan parantaa uusimalla ojituksia pelloilla, joissa on selkeä ongelma havaittavissa vesitalouden kanssa. Salaojitus ja säätösalaojitus ovat hyviä tapoja kohentaa pellon vesitaloutta. Säätösalaojitus mahdollistaa veden pinnan pitämisen korkealla kuivempanakin aikana, mikä turvaa kasvuolosuhteita pellolla kesäaikaan.
Monipuolisella viljelykierrolla on positiivinen vaikutus maan kasvukuntoon. (Kuva: Fiia Ritvanen)
Monella tilalla on jouduttu miettimään sähkökatkoihin varautumista. Esimerkiksi lypsykarjatiloilla eläinten lypsylle pääsy on välttämätöntä, ja se on sähköstä kiinni oleva toiminto. Sähkökatkoihin onkin varauduttu usein tilalle sopivalla aggregaatilla, jolla saadaan tuotettua sähköä tilan tarpeisiin. Aggregaatin lisäksi on hyvä varautua niin, että aggregaatille riittää polttoainetta esimerkiksi useammaksi päiväksi, jos sähkökatko venyy. Pitkittynyt sähkökatko voi vaikuttaa myös vedenjakeluun. Varsinkin tilojen, joiden toiminta on veden tulosta riippuvaista, on hyvä miettiä suunnitelmaa vesikatkojen varalle, kuten oman kaivon käyttöä tai toisen vesilaitoksen hyödyntämistä.
Sateet ja sateettomat kaudet vaikuttavat peltoon ja viljeltäviin kasveihin, mutta sateiden muutoksella on merkitystä myös rakennuksiin. Talviaikaisen sadannan lisääntyessä monin paikoin on kiinnitettävä huomiota lumikuorman kasvamiseen tuotantorakennusten katoilla. Monilla tiloilla onkin viime vuosina ryhdytty tyhjentämään hallien ja navetoiden kattoja, jotta lumikuorma ei aiheuttaisi vaaratilanteita rakennuksissa. Isojen rakennusten katoille kertyvää lumikuormaa on hyvä seurata. Ajankohtaista tietoa lumimäärästä ja sadannasta löytyy muun muassa Vesi.fi-sivuston karttapalvelusta.
Lumikuormaa kannattaa vähentää suurten tuotantorakennusten katoilta, jos kuorma on päässyt kasvamaan suureksi. (Kuva: Fiia Ritvanen)
Yhteenvetona voikin siis todeta, että tilojen on hyvä olla tietoisia ilmastonmuutoksen tuomista muutoksista, jotta oman yrityksen toiminta saadaan turvattua myös muuttuvissa olosuhteissa ja sään ääri-ilmiöiden esiintyessä. Monella tilalla onkin varauduttu hyvin muun muassa sähkökatkoihin, koska tilat voivat olla hyvinkin pitkälti sähköstä riippuvaisia. Sopeutumista ja varautumista on tärkeää vahvistaa esimerkiksi maan kasvukuntoon panostamalla, viljelykiertoa monipuolistamalla ja varmistamalla rakennusten kestävyys sekä miettimällä jakeluverkkojen katkot ja niiden vaikutus tilaan. Kuivatukseen panostaminen on esimerkki hyvin kustannustehokkaasta toimesta tiloilla: se mahdollistaa maan kasvukunnon kohentamisen, jolloin sadot paranevat niin kuivina kuin sateisina kesinä.
Artikkeli on julkaistu osana Ilmastoturvallisuuden liiketoimintaverkosto -hanketta. Hanketta rahoittaa Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Kirjoittaja Fiia Ritvanen Projektiasiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lannoitteiden hinnan nousun takia lannoitusta mietitään aiempaa tarkemmin. Lisäksi viljelykierron mahdollisuudet typen sidonnassa kiinnostavat yhä enemmän. Typensidonta kasveilla tuo mahdollisuuksia lisätä pellon kasvukuntoa, ja palkokasvien viljelyn lisäämisellä voidaan vähentää viljelyn riippuvuutta väkilannoitetypen käytöstä. Onnistuessaan palkokasveista saatu sato maittaa navetassa ja tuottaa lisää maitokiloja.
Typensidonta osana viljelystrategiaa
Nurmia viljellään yleisesti eri lajien seoksina, ja nautakarjatiloilla tavoitteena on maittava ja laadukas säilörehu. Karjanlannan hyödyt nautakarjataloudessa ovat jo tiedossa, ja typensitojakasvien käyttöä osana nurmiseoksia pohditaan yhä useammalla maatilalla.
Käytettäessä kasviseoksessa typensitojakasveja voidaan nurmen lannoitusta typen osalta vähentää. Paras hyöty nurmipalkokasveista saadaan maltillisella typpilannoituksella ja kahdessa korjuussa. Eri kasvien typensidontapotentiaali ja vaatimukset kasvupaikalle kannattaa huomioida sekä miettiä oman tilan tarpeet säilörehulle. Typensidontaan mahdollistavia kasveja voi miettiä tilan viljelykierto ja sadon käyttötarkoitus huomioiden.
Typensidontaa voi toteuttaa yksi- tai monivuotisesti. Kasvustot voivat olla puhdaskasvustoja, aluskasveja tai seoksia. Laji- ja lajikeseoksiin kannattaa käyttää valintatilanteessa aikaa, jotta peltolohkolle löytyy sille parhaiten soveltuva kasvilaji- ja mahdollinen laji- ja lajikeseos. Kasvien typensidontapotentiaali vaihtelee eri kasveilla, ja lopulliseen typen sidontaan peltolohkolla vaikuttavat esimerkiksi pellon kasvukunto, sääolosuhteet ja kasvustojen onnistuminen.
Palkokasvit vaikuttavat seosten ominaisuuksiin, kasvinsuojeluun ja esimerkiksi lannoitukseen sekä korjuun ajoittamiseen. Haasteita Luonnonvarakeskus Maaningan tutkimuksissa VarmaNurmi-hankkeessa tuli esimerkiksi palkokasvien osuuksien vaihteluista. Kasvit hyödyntävät typensidontaa vain, jos ne eivät saa tarpeeksi typpeä maasta, joten maan korkea typpipitoisuus vähentää ja alhainen edistää typensidontaa. Palkokasvien vaihtelevuus vaikeuttaa sopivaa typpilannoitusmäärän valintaa ja tuo haasteita ruokintaan. Toisaalta kokeissa on onnistuneen palkokasvin lisäyksen vuoksi voitu vähentää typpilannoitusta, saatu joustovaraa korjuuajankohtaan ja säilönnän onnistuessa lisää syöntiä ja maitokiloja navettaan.
Typpisato voidaan laskea mittaamalla kasvustonäytteen kuiva-ainesato ja määrittämällä sen typpipitoisuus. Lisäksi tietoa saadaan rehuanalyyseista ja korjuuaikanäytteistä. Rehuanalyysissa nautakarjoilla esimerkiksi raakavalkuainen g/kg ka kuvastaa rehun valkuaispitoisuutta. Valkuaispitoisuus sadossa riippuu nurmen typpilannoituksen määrästä, kasvilajista sekä nurmen korjuuasteesta. Valkuaispitoisuus säilörehussa vaikuttaa nautojen valkuaisen saantiin, typpimetaboliaan, rehun syöntiin ja siten tuotokseen sekä eläinten terveyteen. Liika typen määrä tai liian vähäinen typpipitoisuus säilörehussa ei ole suotavaa nautojen terveyden ja tuotoksen kannalta.
Usein kasvuston rehevyyden arviointi sekä satokomponenttien ja palkokasvien määrän havainnointi ovat ainoita menetelmiä mietittäessä typestä saatavia hyötyjä muokatessa ja seuraavaa kasvukautta ajatellen. On hyvä opetella tunnistamaan tärkeimmät heinä- ja nurmipalkokasvit ja havainnoida kasvustoja esimerkiksi botanisoimalla. Lisäksi palkokasvien määrää voi laskea esimerkiksi keväällä kasvustosta (kpl/m2). Laskemalla talvehtineiden palkokasvien määrän saa tietoa kasvuston lajikesuhteista sekä talvehtimisen onnistumisesta lohkolla.
Botaaninen analyysi tehdään erottelemalla eri kasvilajit näytteestä ja punnitsemalla niiden paino. Havaintoja voidaan tehdä esimerkiksi kolmesta kohdasta 50 cm x 50 cm -kokoiselta alalta. Kasvusto leikataan matalaksi valitulta alalta, erotellaan kasvit kasvilajien ja rikkakasvien osalta tunnistamalla ne ja lopuksi määrät punnitaan. Laskemalla eri kasvien fraktioiden painot saadaan tietoa lohkon lajikoostumuksesta.
Mitkä tekijät vaikuttavat typen sidontaan ja typpitehokkuuteen seuraavina vuosina?
Symbioottisen typensidonnan edellytyksenä typpeä sitovilla kasveilla on, että maassa on sopivia nystyräbakteereita. Useimmilla pelloilla on riittävästi apiloille ja virnoille sopivia Rhizobium-bakteereita. Sen sijaan herneelle tai pavulle sopivia bakteereita on vähemmän. Typensidonnan onnistuminen voidaan kuitenkin varmistaa näilläkin kasvilajeilla ymppäämällä kylvösiemen sopivalla bakteerivalmisteella.
Symbioottiset typpeä sitovat bakteerit elävät nystyröissä, jotka ovat erikoistuneita isäntäkasvin osia. Palkokasveilla bakteerit elävät juuriin muodostuneissa nystyröissä. (Kuvat: Pixabay)
Maahan muokatun eloperäisen aineen, kuten juuriston ja viherlannoituksen, hajoamisnopeuteen ja esikasvivaikutuksen suuruuteen vaikuttavat maahan tulevan eloperäisen aineen määrä, typpipitoisuus, kasvuston ikä ja kemialliset ominaisuudet. Hajoamisnopeuteen vaikuttavat mm. maan rakenne, pieneliötoiminta ja muokkaukset. Hyvärakenteisessa maassa pieneliöstön toiminta on vilkasta ja hajoaminen nopeaa.
Maasta ja eloperäisestä aineksista vapautuvan typen määrään vaikuttaa maan rakenne. Typen vapautuminen on niukkaa silloin, kun maan rakenne on huono, kuivatus on puutteellinen ja maa on hapan. Tällöin myös pieneliötoiminta on heikkoa. Pieneliöihin ja matojen esiintymiseen vaikuttavat myös kemikaalit sekä sään olosuhteet. Typen vapautuminen on puolestaan runsasta silloin, kun maan kuivatus on hyvä, rakenne on hyvä ja pH on neutraali. Tällöin usein myös pieneliötoiminta on vilkasta.
Maahan tulevan eloperäisen aineksen hiili-typpisuhde vaikuttaa aineksen hajoamiseen, sillä maaperäeliöt käyttävät hiiltä energiantuotannossaan ja typpeä solujensa rakennusaineena. Mikäli hiiltä on vähemmän, typen vapautuminen sekä kasvien käyttöön että ilmakehään nopeutuu. Pieneliöiden tarvitsema hiilen määrä on 25-kertainen typen määrään verrattuna. Mikäli hiiltä on enemmän suhteessa typpeen, pieneliöt varastoivat typen käyttöönsä, ja se vapautuu kasveille viiveellä.
Yhteenveto
Mikäli heinänurmia korvataan apilanurmilla, säästetään nurmivuosien typpilannoitteissa. Monipuolistuva kierto ja palkokasvien ansiosta paraneva maan rakenne voivat auttaa ravinteiden entistä tehokkaampaan käyttöön. Kasvustossa on aina seuraavina vuosina otettava huomioon mm. viherkesantokasvuston rehevyys sekä kasvilajijakauma seuraavan kasvin lannoituspäätöstä tehtäessä. Epäonnistuminen esimerkiksi palkokasvien viljelyssä ei tuo toivottua vaikutusta typpilannoitukseen. Onnistuessa voidaan saada helpotusta typpilannoitukseen sekä monipuolisuutta viljelykiertoon.
Blogi on kirjoitettu Tuotantovarmuutta nurmesta -hankkeelle. Hanke on toiminut ajalla 1.4.2019–30.6.2022. Hankkeen toteuttivat Luonnonvarakeskus, ProAgria ja Savonia-ammattikorkeakoulu. Rahoitus hankkeella oli Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Pohjois-Savon ELY-keskus. Hankkeessa tavoitteena oli lisätä suomalaisen nautakarjatalouden tuotantovarmuutta ja resurssitehokkuutta sään ääriolosuhteiden lisääntyessä.
