Pohjois-Savossa halutaan lehmät ulkoilemaan

Pohjoissavolaisten maitotilojen jaloittelu- ja laidunnuskäytännöt olivat kolmen AMK-agrologiopiskelijan tutkimuskohteena kevään 2019 aikana Savonian JALAKA-hankkeen alkukartoituksissa. Aihetta tutkittiin sähköisellä kyselyllä ja puhelinhaastatteluilla. Vastauksia saatiin monipuolisesti (n= 44), ja aihe herätti yllättävänkin paljon keskustelua. Ulkoilu koetaan selvästi tärkeäksi sekä lehmien hyvinvoinnin että maidontuotannon imagonkin kannalta.

 

KUVIO 1. Kyselyyn vastanneiden tilojen lypsylehmien jaloittelu ja laidunnus navettatyypin mukaan.

Kyselyyn vastanneiden tilojen yleisin karjakoko oli 30–75 lypsylehmää, vastaajilla oli yhtä paljon (21) parsi- ja pihattonavetoita. Kaikki parsinavetalliset vastaajat ja jopa puolet pihattonavetallisista vastaajista järjesti lypsylehmille ulkoilua. Arvokasta tietoa saatiin myös sellaisilta tiloilta, jotka eivät ulkoiluta lypsylehmiään. Puhelinhaastatteluilla selvitimme lehmiä ulkoiluttavilta tiloilta erilaisia käytänteitä ja mielipiteitä aiheeseen liittyen.

Ennakkoajatukseni ulkoilun positiivisista terveysvaikutuksista vahvistuivat alkukartoituksien edetessä, sillä lähes kaikki ulkoilua järjestävät yrittäjät kertoivat omakohtaisia kokemuksia ulkoilun positiivisista vaikutuksista lehmien terveydelle. Erityisesti sorkkaterveyden kerrottiin pysyvän hyvänä, kun lehmät saavat liikuskella tarhassa tai laitumella. Talvella lumi puhdistaa lehmien jalat, jolloin lumi toimii ikään kuin luonnollisena sorkkakylpynä. Meille kerrottiin myös paljon tarinoita siitä, kuinka lehmien mielenvirkeys pysyy hyvänä niiden päästessä ulkoilemaan – ja tämä riemu tarttuu kuulemma myös ihmisiin.

Ulkona tarhassa tai etenkin laitumella lehmillä on tilaa lajityypilliseen käyttäytymiseen ja liikkumiseen. Laiduntava lehmä kävelee laitumella päivässä jopa 2–8 kilometriä, kun pihatossa lehmä ottaa askelia 400–800 metrin edestä. Ja mikä olisikaan luonnollisempi tapa lehmälle saada ravintonsa, kuin laidunruohon nyhtäminen omin hampain. Myös esimerkiksi kiimat tulevat selkeämmin esille lehmien ulkoillessa. Oikein toteutettuina jaloittelu ja laidunnus tuovat hyötyjä niin eläimille kuin ihmisillekin.

 

KUVIO 2. ”Aiotko kehittää tilasi jaloittelu- ja laidunnuskäytäntöjä seuraavan 5 vuoden aikana?”

Suurin osa kyselyyn vastanneista yrittäjistä aikoi kehittää oman tilansa jaloittelu- ja laidunnusmahdollisuuksia seuraavan viiden vuoden aikana. Esille nousi erityisesti ulkoilunajanjakson pidentäminen, talviaikainen jaloittelu sekä hiehojen ja umpilehmien ulkoilun lisääminen. Etenkin moni pihattonavettatilallinen suunnitteli jaloittelumahdollisuuden järjestämistä. Jaloittelutarhan suunnittelussa askarruttivat eniten erilaiset tarhan pohjan materiaalivaihtoehdot, kulkureittien toimivuus, kustannukset ja työmäärän lisääntyminen. Automaattilypsyssä ulkoilun sudenkuopaksi koettiin etenkin lypsyliikenteen tasaisuus. Kuulimme kuitenkin esimerkkejä onnistuneista jaloittelun ja laidunnuksen ratkaisuista myös automaattilypsytiloilta.

Tilakohtaisen lehmäluvun kasvaessa ainakin kokoaikaisen laidunnuksen toteuttaminen voi olla monella tilalla yksinkertaisesti mahdotonta navetan lähellä olevan peltoalan riittämättömyyden takia. Isoille karjoille jaloittelutarha voikin olla ainut järkevä ja toteutettavissa oleva ulkoilun muoto. Suomen olosuhteet tuovat luonnollisesti haasteita esimerkiksi kovien pakkasten ja märkien kelien aikaan, mutta oikeilla ratkaisuilla olosuhteiden tuomat ongelmat voidaan minimoida. Talviaikainen ulkoilu on nyt vahvasti tapetilla ja alkukartoitusten perusteella uskoisin yrittäjien keskittyvän erityisesti sen lisäämiseen. Tästä on hyvä jatkaa!

 

Teksti ja kuvat Jonna Koskinen
JALAKA-hanke – Askeleen terveempi nauta

Kirjoittaja on Savonian 4. vuoden agrologiopiskelija ja on toteuttanut työelämäharjoittelun JALAKA-hankkeessa selvittäen pohjoissavolaisten lypsykarjatilojen jaloittelu- ja laidunnusmenetelmiä.

Hyönteisten hyödyntäminen biomassojen käsittelyssä

Yksi Insect Savo -hankkeen tavoitteista on selvittää erilaisten sivuvirtojen hyödyntämistä hyönteisten ruokinnassa. Esimerkiksi mustasotilaskärpäset (Hermetia illucens), jotka käyttävät ravinnonlähteinään esimerkiksi lantaa ja muita bioperäisiä jätejakeita, voisivat käyttää ravintonaan vaikkapa biojätettä tai metsäteollisuuden sivuvirtoja rehukäyttöä varten kasvatettaessa. Tällä hetkellä lait ja asetukset eivät kuitenkaan salli hyönteisten rehukäyttöä, mikäli niiden ruokinnassa on käytetty jätevesilietteitä tai jätteeksi luokiteltavaa materiaalia. Teimme kuitenkin täällä Savonian ympäristötekniikan laboratoriossa mädätyskokeita metsäteollisuuden kuivatulle jätevesilietteelle, niin kutsutulle kuitupuristeelle. Mädätetty materiaali on tarkoitus edelleen toimittaa Lukelle Jokioisten Insectlab-hyönteiskasvattamoon testattavaksi.

Kuva 1. Testattavaksi saatua kuivattua metsäteollisuuden jätevesilietettä, kuitupuristetta.

Mädätys tarkoittaa anaerobisissa eli hapettomissa oloissa toteutettua mikrobiologista prosessia. Mädätyksen aikana mikrobit hajottavat materiaalin orgaanista ainesta, kuten proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja. Näissä kokeissa testattu kuitupuriste sisältää kyllä orgaanista ainesta, mutta yhdisteet ovat lähinnä ligniiniä ja selluloosaa, jotka ovat huonommin hajoavia yhdisteitä. Onkin kiinnostavaa tietää, hajoaako materiaali mädätyksessä sen verran, että se sopisi mustasotilaskärpäsen toukille ravinnoksi. Mädätys toimisi siis esikäsittelymenetelmänä kuitupuristeelle. Tavallisesti tällaisia biokaasupanoskokeita pidetään käynnissä noin kuukauden ajan, mutta päätimme jättää osan kokeista kesken sillä ajatuksella, että hyönteisille jäisi osa helpommin hajoavista mädätyksen välituotteista hyödynnettäväksi. Yhtä koesarjaa mädätettiin siis vain kaksi viikkoa, toista koesarjaa taas viisi viikkoa. Mädätyksen jälkeen materiaalit pakastettiin, ja niiden koostumus (hiilihydraatit, proteiinit, rasvat, raskasmetallit ja hivenaineet) on tarkoitus analysoida, jotta niiden ravitsemuksellisista ominaisuuksista saadaan tietoa. Mikäli materiaali sisältää liian paljon raskasmetalleja tai on mikrobiologiselta laadultaan huono, se voi olla haitallista hyönteisten ravintona.

Kuva 2. Panoskokeiden valmistelua. Etualalla ymppinä eli mikrobilähteenä käytettyä mädätettyä lehmänlantaa, taustalla kuitupuristetta.

Mädätys toteutettiin panosluontoisina biokaasukokeina lasipulloissa, joiden korkkeihin liitettiin kaasunkeräyspussit. Pusseihin kerätyn biokaasun koostumus ja määrä analysoitiin säännöllisesti. Tällaista toteutustapa käytetään tavallisimmin eri materiaalien metaanintuottopotentiaalin määrittämiseen, eli siitä saadaan arvio, olisiko biokaasuntuotanto kyseiselle materiaalille kannattavaksi soveltuva menetelmä. Mädätyksen käynnistymisen varmistamiseksi pulloon lisätään aina ymppiä, joka varmistaa oikeanlaisten mikrobien päätymisen prosessiin.

 

Kuva 3. Kaasunkeräyspusseihin kerääntynyttä biokaasua. Kokeen alussa kaasuntuotto oli voimakkainta, joten pullossa oli hyvä olla kaksikin kaasunkeräyspussia.

Sekä mädätystä ennen että sen jälkeen materiaalista määritettiin vielä kuiva-aineen ja orgaanisen aineksen osuus, jotta pystyttiin arvioimaan, kuinka suuri osuus materiaalin orgaanisesta aineksesta on hajonnut. Keskeytettyjen kokeiden osalta materiaali oli hajonnut hieman vähemmän kuin viisi viikkoa mädätettyjen materiaalien. Materiaalit laitettiin nyt pakastimeen ja niistä teetetään myöhemmin tarkemmat analyysit.

Iida Pulkkinen, testausinsinööri (ympäristötekniikka)
Insect Savo –hanke, http://insectsavo.savonia.fi/
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kosovoonko vaihtoon?

Avasin aamulla uteliaana parvekkeeni oven ja katselin ympärilleni. Olimmehan saapuneet myöhään yöllä Pristinaan, eikä minulla ollut käsitystä ympäristöstä. Mitä näin? Kauniit vuoret taustalla, etualalla ison rakennustyömaan. Iso kerrostalo näytti olevan rakenteilla. Oikealla puolella toinen ja sen takana vielä toinen ja kauempana vaikka kuinka monta. Kuka näitä kaikkia asuntoja tarvitsee? Etualalla nökötti kaksi taloa, jotka olivat jääneet kesken. Myöhemmin kuulin, että rahat olivat ehkä loppuneet tai sitten paikalle oli yritetty rakentaa laittomasti. Opin myös, että moni rakennus oli jäänyt kesken korruption takia. Rahat olivat valuneet jonnekin muualle.  

Kosovolla on neljä naapurivaltiota: Albania, Makedonia, Serbia ja Montenegro. Rahayksikkö on euro; ennen sitä se oli Saksan markka. Pääkieli on albania ja turkkilaista kahvia juodaan paljon. Macchiatot on täällä parempia kuin Italiassa, sanottiin. Täällä on 95% muslimeja ja matkamme aikana alkoi ramadan. Emme olisi tienneet sitä, koska huiveja tuskin näkee ja yliopiston ihmisille maistuu alkoholi kuten suomalaisillekin. Alle 25-vuotiaista puolet on työttömänä. Siksipä tänne perustetaan uusia yliopistoja, yksityisiä ja julkisia.

Newborn-muistomerkki on pystytetty Kosovon itsenäisyyden kunniaksi.

Kosovo julistautui itsenäiseksi vuonna 2008. Pristinasta löytyy paljon muistomerkkejä, jotka liittyvät Balkanilla käytyyn sotaan, mm. Bill Clintonin näköispatsas ja Newborn, jonka väritys muuttuu eri teemojen mukaan. Nyt teemana on ilmasto ja ympäristö.

Heroina-muistomerkki on pystytetty niille yli 20 000 naiselle, jotka raiskattiin perheensä nähden sodan aikana. Muistomerkki on tehty mitallisisista pinneistä. Kosovon ex-presidentti, nainen hänkin, hakee oikeutta näille kaikille naisille ja työskentelee tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistämiseksi. Saimme nähdä hänen esityksensä matkamme aikana. 

Suomalaisena on hienoa olla maailmalla 

Meidän koulutustamme arvostetaan ja olemme haluttuja kumppaneita. Savonia-ammattikorkeakoululla on kaksi kumppaniyliopistoa Kosovossa: Pristinan yliopisto ja Universum College. Pristinan yliopisto on julkinen laitos, Universum College on taas yksityinen. Molemmat ovat monialaisia.

Universumista löytyvät heidän omien esittelyjensä mukaan: liiketalous ja hallinto, politiikka, tietotekniikka, englannin kieli, sairaanhoitajan ja kätilön tutkinto sekä muotoilu. Pristinan yliopisto on monialainen ja sieltä löytyy paljon tiedekuntia, mm. maataloustieteellinen tiedekunta, jossa vierailimme. Nämä yliopistot kelpailevat keskenään ja Universumin koulutuksen laatua kuulimme usein arvosteltavan. Universumissa ei ollut sosiaalitieteiden eikä maatalouden opiskelijoita.  

Universum Collegella on uusi kampus syrjemmässä keskustasta. Sen yhteydessä toimii suomalainen koulu, jossa noudatetaan suomalaista opetussuunnitelmaa mm. ilmiöoppiminen, yrittäjyys, pelillisyys ja teknologia ovat vahvasti läsnä. Sinne olisi tarkoitus lähettää Erasmus+ Gredit Global -tuella sosionomiharjoittelijoita. Koulussa on monia suomalaisia työntekijöitä, joten hteviä harjoittelijoita varmasti löytyy. Lisäksi maan hintataso on opiskelijan kukkarolle sopiva ja edullisia asumismahdollisuuksia on saatavilla. Koulu on yksityiskoulu ja oppilaat maksavat lukukausimaksun. Koulussa on sekä varhaiskasvatusta ja opiskelijoita on aina lukioon saakka. Opiskelukieli on englanti. Suomalaisessa koulussa opettajia oli yhteensä 5, myös pätevä varhaiskasvatuksen opettaja.  Rehtorilla on yhteydet myös suurlähetystön, joka ovat myös innostunut eri hankkeista, joita voisimme tehdä yhteistyössä. 

Kosovo ei ole EU-maa ja siksi heidän opiskelijoillaan ei ole samoja mahdollisuuksia kuin suomalaisilla. Esimerkiksi Espanja ei ole tunnustanut Kosovoa ja siksi sinne ei myönnetä viisumia. Suurin osa länsimaista on tunnustanut Kosovon ja Suomi kuuluu näiden maiden joukkoon. Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Kosovoon matkustettaessa.

Kosovolaisia vaihtoon halukkaita opiskelijoita ei ole vaikea löytää. Kansainvälisten messujen aikana meiltä kyseltiin innokkaasti Savoniasta ja opiskelumahdollisuuksista. Meillä Suomessa on tilanne aivan toinen. Vaihtomäärät ulkomaille ovat viime vuosina jopa laskeneet. Ensi vuonna meillä on Savoniassa kansainvälisessä MultiPromoduulissa Iisalmessa kosovolaisia. Sovimme, että kaksi maatalousalan ja kaksi sosiaalialan opiskelijaa tulee kevättalvella Iisalmeen. Onneksi meillä Savoniassa on MultiPromoduuli, jossa suomalaiset opiskelijamme pääsevät kontaktiin ulkomaalaisten kanssa ja voivat kotikansainvälistyä! 

Universum Collegen opiskelijoita yhdessä kanssamme (Marjatta Kumpulainen 2. oik., Minna-Kaija Kortelainen 3. oik.) 

Esittelimme kansainvälisen MultiPromoduulimme sekä maatalous- että sosiaalialan opiskelijoille. Olemme opettaneet ja sopineet opettaja- ja opiskelijavaihdosta.  Olemme käyneet maaseutuyrityksissä ja tavanneet paljon ystävällisiä ihmisiä. Olemme saaneet tutustua maan historiaan ja nähneet ihastuttavan luonnon ja verkostoituneet kansainvälisen staff-viikon aikana.  Yhteistyötä on nyt helpompi jatkaa, kun olemme nähneet kasvot nimien takana. Olemme todella kiitollisia, että Savoniassa on tarjolla tällaisia mahtavia työtehtäviä! 

Lehtori Marjatta Kumpulainen ja Minna Kaija-Kortelainen kirjoittivat kokemuksistaan opettaja- ja henkilökuntavaihdosta Kosovon Pristinasta (Erasmus+ Credit Global) 

#savoniaAMK#sosiaaliala#AgrologiksiSavoniassa 

 

Muutos on mahdollisuus: verkkokurssien kikkakolmoset

Savoniassa toimintaa kehitetään soveltamalla uutta tietoa ja hyviä käytänteitä. Tällä kertaa vinkkejä opetuksen kehittämiseen haettiin Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa (ITK) -konferenssista Hämeenlinnasta maaliskuun lopulla 2019.

Hyvistä käytänteistä kuultiin konferenssissa monta mielenkiintoista esimerkkiä. IlonaIT oli koonnut esitykseensä hyviä vinkkejä verkko-opetuksen kehittämiseksi. Verkko-opetuksessa, niin kuin kaikessa muussa opetuksessa, homma lähtee liikkeelle huolellisesta ennakkosuunnittelusta ja pedagogisen käsikirjoituksen tekemisestä. Myös käytettävien laitteiden toimivuus pitää varmistaa ja materiaalien lataus tehdä etukäteen oppimisalustalle, niin että opetustilanteessa voidaan keskittyä oppimisen ohjaamiseen.

Opiskelijat on hyvä huomioida koulutuksen ensiminuuteista alkaen: virtuaaliluokkaan voi laittaa mielenkiintoisen kuvan tai tehtävän, jota osallistujat voivat pohdiskella odotellessaan koulutuksen alkamista. Esimerkiksi maatalousopintojaksolla alla oleva kuva voisi toivottaa opiskelijat tervetulleiksi opintojaksolle. Opetuksen alkua odotellessa opiskelijat voivat miettiä missä maassa kuva on otettu? Kuva toimii siis myös keskustelun avaajana.

Verkossa(kin) opiskelijan keskittymiskyky herpaantuu helposti. Useimmalta meistä löytyy kokemuksia, jos ei omia niin kollegan, siitä että verkkokokouksen aikana kirjoitetaan sähköposteja ja kokouksessa käsitellyt asiat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Keskittymistä voidaan kuitenkin helpottaa sillä, että osallistujia aktivoidaan säännöllisesti. Verkko-opetuksen pitäisikin sisältää vuorovaikutusta jopa 5-7 minuutin välein!

Mahdollisten ennakko-odotusten vastaisesti verkko-opetus mahdollistaa monenlaisia vuorovaikutuksen muotoja. Sen lisäksi että verkko-opetuksessa voi kysyä takarivin Pentiltä miten hän kokee digitalisaation opinnoissaan, voi koko opiskelijaryhmää pyytää äänestämään digitalisaation parhaita puolia. Useimmissa verkko-opetusympäristöissä opiskelijat voidaan jakaa myös pienryhmiin, jotka voivat pohtia annettuja tehtäviä pienemmissä porukoissa.

ITK-konferenssissa esiteltiin myös muita kiinnostavia oivalluksia. Humanistinen ammattikorkeakoulu muutti ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon loppuseminaarin kolmen minuutin pitchaus-videoksi. Näin opinnäytetyön tulokset saatiin entistä suuremman joukon nähtäväksi. Loistava idea informaatioähkyn aikakaudella!

Hyvien toimintamallien jakaminen kannattaa puolin ja toisin, koska silloin pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen ja toimeliaisuuden voi keskittää jonkin akuutimman prosessin optimointiin. Myös haasteista kannattaa kertoa avoimesti, jolloin koko yhteisö voi miettiä miten tilanne voitaisiin ratkaista.

ITK-konferenssi alkoi Alivaltiosihteeri-komediaryhmän legendaarisella sketsillä viikon luontoäänestä muutosvastarinnasta, joka viihtyy vanhoissa poteroissa mahdollisimman syvälle kaivautuneina ja laulaa ”Ei tule onnistumaan, ei tule onnistumaan”. Raflaavalla aloituksella saatiin yleisö, minut mukaan lukien, heräämään ja miettimään omia ajatusmallejaan. Konferenssin edetessä kirkastui, että muutos kannattaa nähdä mahdollisuutena, jolloin muutosvastarintojen kanta pienenee ideanakkeleiden vallatessa elintilaa. ”Ei käy, ei käy, ei käy, ei tule onnistumaan, ei tule onnistumaan” rallatus vaihtuu ideanakkeleiden ”muutos on mahdollisuus, muutos on mahdollisuus, kokeillaan rohkeasti, onnistutaan” sirkutukseen.

Blogin kirjoitti verkko-opetuksesta innostunut kotieläintuotannon lehtori Salla Ruuska

ps. Tiedoksi teille, jotka mietitte mistä kuva on otettu. Italian Toscanan alueella maisema on vehreä myös joulukuussa. Italiassa maatalouden raamit ovatkin aika erilaiset Suomen olosuhteisiin verrattuina.

THE FAVOURITE PLACE IN NATURE

Have you ever settling down looking at photos? How often do you use photos in your job? In Finland Miina Savolainen has development the method of ”Empowering photography”. At Savonia in the international and multidisciplinary studies MultiPro2019 students carried out the process of photographing in Green Care course exploring the empowerment of the favourite place.

The nature is our favorite place. The silence, beautiful landscape, nature sounds and the fresh air gives you strngth and relax.

Salla-tunturi (photo by Horst Reiter)

We would like to keep the pictures natural as possible. But it is hard to get the same feeling just out of a picture if you haven´t been there. I can just show you the picture and describe what I was feeling and how does it feel if you would be there. However a good picture is worth a thousand words.

There is always a connection with the photographer and the model. Chemistry between these two people is crucial to capture the message of the photo.

A water experiment (photo by Horst Reiter)

When we graduate, we will be working in different fields. The teachers could use this method to motivate the students. In psychotherapy it is very hard to start a productive conversation especially with group therapy. It is a lot easier to use picture material as a starting point of a conversation. In foster care you could use the method as it was created, to empower the clients.

This type of green care is new for every one of us. We think this could be a nice technique opposed to other methods.

We will keep practicing on that and try it out in future as much as possible.

Everyone has a different view of beauty and how they see their presence in a photo. It also shows that each of us has a different relationship with nature.

When we were walking in the nature and felt good and relaxed in the fresh air and snowy landscape it was really hard to show the magic on the photo and all the emotions we were experiencing at the moment.

Finding that special place. Nature has a lot to offer when it comes to scenery and it was very hard to find only one special place. After finding the place the problem was finding the right time, the right lighting and sun position.

Some of us love the summer time more than winter and the personal mood was also very important.

You cannot just go somewhere and say this is the place I want to take the picture, you must find this place.

You have to feel good in your own skin and relaxed at the same time. Only then you can say that you found one of these places.

Rudolph in Salla (photo by Horst Reiter)

Empowering photographing has a lot of maneuvering and its use has a lot of possibilities for all kind of people. It is important to do this without pressure or in a hurry. Just like most thing in life you have to practice to get better and better. The prize of that is a perfect picture.

 

The writers

Nina Jovanovic (School of Advanced Social Studies in Nova Gorica, Slovenia)

Horst Reiter (Hochschule für Agrar- & Umweltpädagogik, Austria)

Klaudia Harler (Hochschule für Agrar- & Umweltpädagogik, Austria)

Theresa Heidl (Hochschule für Agrar- & Umweltpädagogik, Austria)

Riikka Rissanen (Savonia University of Applied Sciences, Bachelor of Social Services degree, Finland)

A Senior Lecturer Anne-Leena Juntunen (Savonia University of Applied Sciences, Social Services, Finland)

A PICTURE SAYS MORE THAN THOUSAND WORDS

Photos and pictures can be used in many ways. Nowadays they are important tools in different areas of working life. In Finland Miina Savolainen has development the method of ”Empowering photography”. At Savonia in the international and multidisciplinary studies MultiPro2019 students carried out the process of photographing in Green Care course. The main topic was, the favourite place in the nature.

If you are really enjoying something, you often make a picture of the moment. This enables you to remember your feelings and emotions. Also for other people who look at the pictures that can be contagious.

Mostly they are memories of unforgettable moments such as holiday memories, events, weddings, birthdays, meetings with friends, natural spectacles, animals and plant observations, childhood memories as well as visual material of the last reconstruction in the house, yard or stable.


Salla-tunturi, Alexandra Muhr enjoys the sunset (photo by Horst Reiter)

Of course, not everybody likes to be a photomodel, but also pictures of the nature can capture some good feelings, at a sunset for example.
Nature gives us a lot of strength with its variety of plants, animals, waters, landscape and not to forget its varied seasons. It gives us energy and a fantastic place of recreation for old and young for mind and body.


A photo without nature is like bread without flour (photo by Alexandra Muhr)

In general, one can say that nature makes a good picture.  A photo expresses many different feelings (contentment, happiness, fear, joy, well-being, . . .). You don’t need words to describe a picture. Therefore, for example, images are often used in marketing, because you can quickly and easily impress people with them. Images are also sometimes to be enjoyed with caution, unwanted emotions can be exchanged. Images can also highlight illusions. If you work with pictures, you should be careful and always have the goal in mind, what do you actually want to say with the picture, reveal?

How is the feeling when you will be a photographer?

When you take pictures of people, it’s often that you skip a certain charisma on them. The emotions that the model radiates are infectious. It makes people happy to be a help to others. It’s a give and take. Usually many common experiences are made together – it brings the feeling of connection! Often you have realized that the model and the photographer have a lot in common for example that both like to be in nature.

In your job you can explain things a lot better with pictures e.g. modelling the work processes or you can explore the history, feelings and situations of the clients. By photos you can get more power, self-confidence and more self-esteem about yourself and the clients. 

 Pictures say more than 1000 words, this saying says a lot about photos.

 

The writers

Alexandra Muhr (Hochschule für Agrar- und Umweltpädagogik, Austria)

Juliana Kacher (Hochschule für Agrar- und Umweltpädagogik, Austria)

Emmi Hämäläinen (Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmi, Finland)

Krista Korhonen (Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmi, Finland)

A Senior Lecturer Anne-Leena Juntunen (Savonia University of Applied  Sciences, Social Services, Finland)

Green Care – moniammatillista yhteistyötä parhaimmillaan

Savoniassa treenataan monialaista yhteistyötä opintojen alusta alkaen. Sosiaali-, hoitotyön- ja agrologiopiskelijoiden yhteisellä opintomatkalla Rovaniemelle 30.1. – 1.2.2019 eri aloja yhdistävä teemana oli Green Care ja kansainvälisyys. Opintomatkalle osallistui Savonian opiskelijoiden lisäksi itävaltalaisia, espanjalaisia, venäläisiä ja slovenilaisia vaihto-opiskelijoita.

Opintomatkan tavoitteena oli tutustuttaa eri alojen opiskelijat monialaiseen yhteistyöhön, erilaisiin eläintuotannon tuotantosuuntiin ja yritysten Green Care -toimintaan. Green Care -kohteina reissulla oli lammas- ja hevostila. Lisäksi vierailimme rekikoirayrityksessä ja kuuntelimme Lapin ammattikorkeakoululla erinomaisia esityksiä Lapin maataloudesta, porotaloudesta sekä Green Care -hankkeista. Iloisena yllätyksenä paikalliset agrologiopiskelijat esittelivät meille omiin opintoihinsa liittyviä projektiopintoja. Oli mukavaa kuulla, miten poroyrittäjänä toimiva opiskelija Simo Holck koki agrologiopinnot ja miten agrologiopiskelija Riikka Kuha koki projektiopintojen hyödyntävän omien työverkostojen luomisessa.

Tilakohteissa eläintuotanto ja Green Care käsikädessä

Opintomatkan tilavierailukohteissa Isokummun lammastilalla ja Turkan Ratsutilalla Green Care on olennainen osa yritystoimintaa. Isokummun luomutila tuottaa karitsanlihaa. Koska lähimpään lammasteurastamoon oli matkaa, oli tilalle rakennettu oma tilateurastamo, jossa teurastettiin lihantuotantokaneja ja oman tilan lampaita. Yrittäjien elanto tuli siis osin eläintuotannosta.

Kuva 1. Isokummun luomutilalla kasvatetaan suomalaisia alkuperäisrotuja eli suomenlammasta ja kainuunharmaita. Koska yrittäjä halusi ylläpitää alkuperäisrotujen geneettistä monimuotoisuutta, tilalla oli normaalia enemmän siitospässejä.

Miten Green Care sitten näkyi vierailukohteissa? Isokummussa maatilan töihin osallistui mielenterveyskuntoutujia ja kehitysvammaisia. Lampaiden hoidon lisäksi päivätoimintaan osallistuvat kuntoutujat hoitivat esimerkiksi hevosia. Turkan Ratsutilalla Green Care oli yhdistetty tallinpitoon: asiakkaat hoitivat eläimiä ja huolehtivat muistakin tallitöistä. Mielenterveyskuntoutujille ja kehitysvammaisille järjestettiin ratsastustunteja. Turkan Ratsurinne tarjoaa myös ratsastuskoulutoimintaa, ratsastusleirejä sekä ohjelmapalveluita esimerkiksi polttariporukoille.

Kuva 2. Turkan Ratsurinteellä hevoset olivat erittäin tottuneita vierailijoihin ja pääsimme ihailemaan hevosia lähietäisyydeltä. Yrittäjä Satu Turkka etsi innovatiivisesti uusia ratkaisuja toiminnan kehittämiseksi ja hyödynsi omia työelämäverkostojaan asiakashankinnassa. Tilalla olikin ratsastuskoulutoiminnan lisäksi muun muassa sosiaalipedagogista hevostoimintaa eri asiakasryhmille.

Eri alojen ammattilaisten positiivinen törmäyttäminen

Työelämän kehityshaasteet ovat monitahoisia, joten kehitystyössä on hyvä olla mukana eri alojen osaajia. Tutustuminen jo opintojen alkuvaiheessa eri tutkinnonaloihin, suomaisiin ja vaihto-opiskelijoihin madaltaa kynnystä tehdä moniammatillista yhteistyötä jatkossa. Myös meille lehtoreille kollegojen tapaaminen ja uusien ideoiden ilmoille heittäminen antaa lisää puhtia kehitystyöhön. Savolainen sananlasku ”Aina oppii kun on kotoa pois!” pitää siis paikkansa.

Blogin kirjoittivat monialaisuudesta innostuneet lehtori Salla Ruuska (kotieläintuotanto), Susanne Hämäläinen (hoitotyö) ja Katriina Pylkkänen (hevostalous)

 

Ei lukemalla uimaan opi, veteen se on mentävä

Pääministeri Sipilän hallitusohjelman 2025 tavoitteissa keskeisenä tavoitteena on oppimisympäristöjen modernisointi digitalisaation avulla. Tämä asettaa haasteita erityisesti aloille, joissa tarvitaan käytännön taitoja. Oppimisympäristöjen modernisointi näkyy jokapäiväisessä opetuksessa verkko-opetuksen lisääntymisenä ja perinteisen kontaktiopetuksen vähenemisenä. Toisen asteen ammatillisen koulun ja ammattikorkeakoulun opiskelijoilta vaaditaan käytännön taitoja, joiden harjoitteleminen verkossa on haastavaa, joskus jopa mahdotonta. Oppilaitosten ja opettajien haasteena onkin suunnitella ja toteuttaa opetus ja opiskelijoiden ohjaus niin, että opiskelijoilla on riittävät teoreettiset ja käytännön taidot ennen harjoitteluun menemistä.

Toisen asteen ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa käytännön taitojen ja työelämävalmiuksien harjoittelu on suunniteltu tehtäväksi työssäoppimisjaksoilla yrityksissä tai esimerkiksi sairaaloissa. Vaikka substanssivaatimukset vaihtelevat, eri alojen yhteisinä tekijöinä voidaan pitää tiettyjä teoriavaatimuksia sekä työssä tarvittavia käytännön taitoja. Esimerkiksi rakennusalalla toisen asteen harjoittelijoilta toivotaan teoriatietojen lisäksi taitoa käyttää työkaluja. Sairaanhoitajaopiskelijoilta puolestaan edellytetään, että heidän tulee osata teoriassa harjoittelujakson teemaan kuuluvat sairaudet ja hoitomenetelmät. Agrologiopiskelijoiden maatalousharjoittelutilat toivovat opiskelijoilta monipuolisia käytännön taitoja maataloustöissä, lisäksi tärkeäksi koetaan oikeanlainen asenne työntekoon ja uuden oppimiseen.

Opiskelun digitalisointi tuo mukanaan monta uutta mahdollisuutta, kun opiskella voi paikasta ja välillä myös ajasta riippumatta. Digitaaliset oppimisympäristöt ja monipuolisten pedagogisten menetelmien käyttäminen mahdollistavat myös kontaktiopetuksen laadun parantamisen, kun kontaktiopetuskerroilla voidaan keskittyä opittujen asioiden syventämiseen ja soveltamiseen. Kaikkia oppisisältöjä ei voi kuitenkaan viedä kokonaisuudessaan verkkoon, mutta uudet teknologiat kuten esimerkiksi virtuaalitodellisuus (VR), luovat uusia mahdollisuuksia. Erilaisia oppimista edistäviä VR-sovelluksia onkin jo käytössä. Opiskelijat voivat esimerkiksi harjoitella puun kaatamista moottorisahalla tai ensihoidon tehtäviä turvallisesti ja ohjatusti VR-ympäristössä. Uusia sovelluksia syntyy jatkuvasti, joten tulevaisuudessa opiskelijat voivat harjoitella verkossa taitoja entistä monipuolisemmin.

Miten harjoittelijoiden, harjoittelupaikkojen ja oppilaitosten näkemykset harjoittelusta saadaan kohtaamaan? Olennaista on aktiivinen yhteistyö harjoitteluprosessissa mukana olevien tahojen kanssa. Yhteistyö perustuu rakentavan palautteen antamiselle ja vastaanottamiselle sekä harjoitteluprosessien kehittämiselle työelämätarpeiden pohjalta. − Ei lukemalla uimaan opi, veteen se on mentävä! kertoo suomalainen sananlasku ja sama pätee opiskelijoiden ammattitaidon kartuttamiseen.

Senja Toivonen, Terveystalo Forssa, vastaava työterveyshoitaja
Anna Taskinen, Niuvanniemen sairaala, sairaanhoitaja
Helena Heino, Merikarvian kotihoito, terveydenhoitaja
Petri Voutilainen, Rakennus Vouti Oy, yrittäjä
Salla Ruuska, Savonia-ammttkorkeakoulu, luonnonvara-ala, lehtori

Blogi pohjautuu kirjoittajien pedagogisiin opintoihin liittyvään kehitystehtävään.

Savonialaiset näkyvästi Maataloustieteen päivillä Helsingissä 10.-11.1.2018

15.1.2018
AMK-agrologi Lotta Junnonaho esitelmöi opinnäytetyöstään Maataloustieteen päivillä. Hänen opinnäytetyönsä käsitteli emolehmätilan laidunnusstrategioita. Lotta kertoi esityksen jännittäneen ehkä hieman enemmän kuin esitelmät agrologikoulutuksen aikana, mutta kokemus oli kuitenkin mukava.

Opinnäytetyön aihe valikoitui Lotalle omasta kiinnostuksesta emolehmiin ja talouteen. Hän kertoo olevansa tulevaisuudessa ehkä emolehmäpuolen yrittäjä, niin kiinnostus on ymmärrettävää. Laiduntamiseen liittyvää aihetta ehdotti opettaja ja siitä työ lähti vähitellen kehittymään. Yhteistyökumppaniksi löytyi A-tuottajien hanke, jossa kehitetään emolehmätuotantoa. Siltä kautta löytyi myös yhteistyötilat, joista valittiin 20 tilan joukosta neljä tarkempaa analysointia varten. Tilat ovat samankokoisia, mutta niiden laidunnusstrategiat ovat erilaisia.

Opinnäytetyön työstäminen kesti noin vuoden aloituskokouksesta loppuseminaariin. Lotta pitää hyvänä, että aikaa oli muokata ja miettiä, niin työ onnistui paremmin. Myös toimeksiantaja oli prosessissa ilahduttavan aktiivisesti mukana.

Lotta kertoi olleensa ensimmäistä kertaa Maataloustieteen päivillä. Päivän lemppareita pyöri yhtä aikaa niin, ettei kaikkiin millään päässyt. Hän arvelee käyvänsä ehkä joskus työn puolesta uudestaan Maataloustieteen päivillä, joita järjestetään joka toinen vuosi tammikuun alussa Helsingin Viikissä Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tiloissa.

Luomukananmunan tuotanto kiinnostaa

Agrologit Henri Temonen ja Mikko Tiainen esittelivät opinnäytetyöstä tehtyä posteria Maataloustieteen päivillä. He pitivät esittelyä positiivisena kokemuksena. Oli sopiva määrä kiinnostuneita ja omasta aiheesta oli helppo puhua. Tämä esitysmuoto sopi heille paremmin kuin luentomainen esitys. Posterin esittely sisältää vuorovaikutusta yleisön kanssa. Posteriin tutustujat kyselivät eri asioita ja keskusteluissa esittelijätkin saivat uutta tietoa.

Mikon ja Henrin opinnäytetyöprosessin alkusysäykseen vaikutti opettajan esittelemä e-Poultry-kurssi. Henri tarttui tähän ajatukseen heti. Hän ilmoittautui kurssille, joka koostui useamman viikon etätehtävistä ja 2 viikon intensiivijaksosta Hollannissa. Siellä tutustuttiin munituskanaloihin ja broileritiloihin. Kurssin innoittamana Henri halusi tehdä opinnäytetyön valtavirrasta poikkeavasta aiheesta kanalan perustamisesta. Houkuttelun jälkeen hän sai kaverinsa Mikon innostumaan aiheesta, vaikka tämä oli kurssille ilmoittautumisen aikaan sanonut, ettei ole kiinnostunut kanataloudesta.

Mikon ja Henrin kotitilat ovat lähekkäin. Tästä lähtökohdasta lähdettiin miettimään yhteistyökuvioita ja visioimaan kana-aiheen ympärillä. Lähtökohtana opinnäytetyölle oli tarve miettiä emolehmätuotannon kanssa sopivaa toista tulonlähdettä tiloille.

Henri ja Mikko pitävät hyvänä sitä, että he tekivät opinnäytetyön parityönä. Syksyllä pidetyn aihekuvauksen jälkeen alkuvuosi 2017 oli tiivistä työn tekemistä. Seitsemän aikaan oli koululla rauhallista aloittaa opinnäytetyön työstäminen. Työ eteni hyvin, kun alueita jaettiin. Toisen tekemiin osioihin sai heti tuoreeltaan kommentteja. Tällainen peilaaminen mahdollisti laajan työn suhteellisen lyhyessä ajassa. Tiedossa oli, että jos työ ei ole valmis ennen kevättöitä, se ei valmistu koskaan.

Opinnäytetyön tuloksia käytetään mahdollisesti oikeassa elämässä. Laskelmat käydään läpi ja muutetaan niihin nykyiset hinnat, tarvittaessa tehdään sopimus pakkaamon kanssa ja mietitään sopiva yhtiömuoto. Jos he kilpailisivat keskenään, pelto ei riittäisi kummallakaan tilalla. Jos kanala toteutuu, peltoresurssien lisäksi työvoimaresurssit tulevat paremmin hyödynnettyä, koska tilakoko on erilainen.

Mikko ja Henri kävivät seuraamassa Maataloustieteen päivien esitelmiä. Osa niistä ampui yli, mutta suurimmasta osasta sai paljon hyvää tietoa. Maatalousyrittäjien pitää tulevaisuudessa hakea tietoa ja uusia kontakteja. Maataloustieteen päivät sopivat tähän hyvin. Perimätiedolla ei enää pärjää, vaan pitää hakea vaihtoehtoisia toteutustapoja, toteavat Henri ja Mikko.

Maataloustieteen päivillä oli esillä yhteensä kuusi Savonian opinnäytetöiden pohjalta laadittua posteria ja yhdeksän opinnäytetyön tuloksia esiteltiin alakohtaisissa sessioissa. Lisäksi päivillä esiteltiin Savonian hankkeiden tuloksia. Aineistoihin pääset tutustumaan Suomen Maataloustieteellisen Seuran sivuilla.

Leena Kärkkäinen
TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tutustu postereihin:

Hoxha Jahja Effect of physical activity of lying hens on bone condition Eskelinen Partanen Separoinnin ja lannankuljetuksen kannattavuus b

Makiniemi Makeläinen Kekkonen Kivimaenpaa Siemenmateriaalin pintahygienisointi b

Eskelinen Partanen Separoinnin ja lannankuljetuksen kannattavuus b

Salla Ruuska Petri Kainulainen Hannu Viitala Flipped Learning b

Laaveri Pylkkanen Packalen Suhonen Hevoskuntoutuskeskukset Suomessa blogi

Temonen Tiainen Viitala Korhonen Wahlroos Luomukanalan perustaminen b

Hyvonen Pylkkanen Korhonen Wahlroos Maidon seleenipitoisuus b

Jääskeläinen Sorjonen Pylkkänen Korhonen Wahlroos Hyvinvoiva_vasikkaNarhi

Paldanius Wahlroos Lintunen Maatalousyrittäjille soveltuvien hyvnvointikyselyjen kartoittaminen b

Kuivajae kuivikkeena – positiivisia tuloksia Maaningan kokeesta

Agrifuture-tapahtuma 29.11.2017

11.12.2017

Luken tutkija Lilli Frondelius kertoi Mast-hankkeen ajankohtaisseminaarissa lietteestä separoidusta kuivajakeesta kuivikkeena. Se on uusiutuva luonnonvara: lantaa tulee aina lisää. Kuivajae ei ole hankaavaa eläimen iholle, ja se on myös koneystävällistä. Riskeinä ovat mm. utaretulehdukset, vaikka kansainvälisissä tutkimuksissa tätä ei ole pystytty todistamaan. Separaattorin ja kompostorin hankintaan on tehtävä investointeja, joten taloudelliset riskit ovat myös olemassa.

Kuivajakeen tuottamiseen on kolme menetelmää: käsittelemätön kuivajae, joka separoidaan raakalietteestä ja käytetään sellaisenaan; kompostoitu kuivajae, jossa raakalietteestä separoitu kuivajae kompostoidaan sekä biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksestä separoitu kuivajae. Kuivajae on käytettävä mahdollisimman tuoreena; se ei saa lämmetä uudelleen. Märät kuivikkeet on siivottava eli on pidettävä parret puhtaina sekä lisäksi lypsyhygieniasta on huolehdittava.

Maaningalla tehtiin Lantalogistiikka-hankkeessa 2016-17 kuivituskoe, jossa oli kaksi koeryhmää: kuivajakeella ja turpeella kuivitetut nautaryhmät. Molemmissa ryhmissä käytettiin usean kuukauden ajan molempia vaihtoehtoja. Käytössä oli raakalietteestä separoitu kuivajae ja molemmissa ryhmissä oli yli 20 lehmää. – Kuiviketta jaettiin laskennallisesti 10 litraa parsi per päivä eli kerralla kuiviketta jaettiin parteen enemmän, kun kuivitus tapahtui kolme kertaa viikossa, kuvailee Frondelius. Kokeessa tutkittiin eläinterveyteen ja -käyttäytymiseen sekä käyttömukavuuteen liittyviä asioita.

– Maaningan kokeen tuloksissa kuivikkeiden välillä ei ollut tilastollista merkitsevää eroa maidon solumäärissä eli utareterveydessä, totesi Frondelius. Utarepuhtaudessa oli eroa kuivajakeen eduksi. Päivittäisissä makuuajoissa ei huomattu eroa kuivikkeiden käytön välillä. Maaningan tutkimusnavetassa kuivajakeeseen osittain siirtyminen oli tuonut taloudellisia säästöjä. Myös esitellyllä Tikan tilalla tulee taloudellista hyötyä kuivajakeen käytöstä.

Kukka-Maaria Raatikainen
Viestinnän lehtori, Savonia-amk