Hyönteisten käytön markkinaselvitys sekä hyönteishuoneen kehittäminen – ketkä ostavat eläinkaupoista hyönteisiä, millaiset kasvatuslaitteistot hyönteisille on Peltoniemessä?

InsectSavo-hankkeen kirjoittamien postausten tavoitteena on lisätä osaamista ja keskustelua hyönteistuotteista, kehittää hyönteisten parissa tehtävää yhteistyötä sekä tuotantoketjua eläinten rehuksi. Tässä postauksessa kerrotaan kyselytutkimuksen tulos hyönteisten käytöstä lemmikkeläinkaupoissa sekä kurkistetaan Peltoniemelle kehitettyyn hyönteishuoneeseen.

Hyönteisten käytön markkinaselvitys toteutettiin Pohjois-Savon alueen eläinkaupoille

Puhelinhaastattelulla toteutettuun kyselytutkimukseen osallistui Pohjois-Savon alueelta neljä eläinkauppaa. Selvisi, että kolmessa kaupassa myytiin hyönteisiä, niin eläviä kuin kuivattujakin. Yksi eläinkauppa ei ollut kiinnostunut hyönteisistä tai niiden myymisestä. Kaupoissa myytävät hyönteiset ovat Suomessa kasvatettuja, myös Euroopasta tilataan kuivattuja hyönteisiä. Myytävät hyönteiset olivat jauhopukki, isomustakuorinen, kenttäsirkkoista jamaikan- ja kaksitäpläsirkat sekä argentiinantorakka. Yhdessä liikkeessä myytiin myös saatavuuden mukaan niin kutsuttua suklaatorakkaa sekä kummitussirkkoja.

Kaikki eläinkaupassa myynnissä olevat hyönteiset ja hyönteistuotteet menevät lemmikkien rehuksi ja ruuaksi. Asiakkaat ostavat eniten eläviä sekä kokonaisena kuivattuna hyönteisiä. Yhdessä kaupassa on myytävänä lemmikeille tarkoitettua rehuseosta, missä on seassa hyönteisiä.

Kauppojen on haasteellista arvioida viikoittaisia myyntimääriä. Sirkat myydään yleensä elävänä rasioissa. Yhdessä rasiassa sirkkoja on noin 40–50 kappaletta. Viikoittainen myyntimäärä on noin 10 rasiaa viikossa per eläinkauppa. Jauhomadot ja jättijauhomadot myydään painon mukaan. Yhdessä rasiassa on noin 100 g matoja ja myynti määrät ovat olleet samaa luokkaa, kuin sirkoilla. Argentiinantorakoita myydään keskimäärin muutamia yksilöitä kuukaudessa.

Asiakaskunta pysyy suunnilleen samana. Asiakkaita ovat lemmikkien omistajat, joiden lemmikit syövät hyönteisiä. Suurin ongelma hyönteisten myynnissä on ollut saatavuuden vaihtelevuus. Talvikuukausina pakkaset rajoittavat elävien hyönteisten saatavuutta logististen haasteiden vuoksi.

Kasvatuslaitteistoilla huomioidaan hyönteisten yksilölliset kasvuolosuhteiden tarpeet

InsectSavo-hankkeen yhtenä toimenpiteenä kehitettiin hyönteishuone ja mietittiin erilaisia kasvatusmenetelmiä. Hyönteishuone sijaitsee Peltoniemellä Ylä-Savon ammattiopiston tiloissa. Käytettäessä hyönteisiä eläinten rehuna, tulee huomioida erilaisia kasvatukselle osoitettuja vaatimuksia. Eri hyönteislajeilla on erilaiset vaatimukset kasvatusolosuhteille ja laitteistoilla pyritään vastaamaan kunkin hyönteisen tarpeisiin. Hyönteishuoneen uusia kasvatuslaitteistoja ovat mm. inkubaattori, rullakot ja terraariot. Kasvatuslaitteistoilla pyritään vähentämään työkuluja, lämmityskustannuksia sekä vähentämään allergiaa aiheuttavia tekijöitä kasvatuksessa. Alla olevat kuvat ovat Peltoniemen hyönteishuoneen asukkaista ja laitteistoista.

Peltoniemellä kasvatettavia hyönteisiä käytetään talon pieneläinpuolen lemmikkieläinten rehuna. Yhteistyö lemmikkieläinkaupan kanssa on kehittynyt. Peltoniemen pieneläinpuolelta osa hyönteisistä viedään lemmikkieläinkauppaan myytäväksi. Hyönteiset myydään lemmikkieläinkauppaan elävinä.

Argentiinantorakka
Iso musta kuoriainen
Kenttäsirkka
Jauhomato
Jauhomatojen kasvatukseen käytetään rullakkoa. Siinä jauhomadon eri kehitysvaiheet eli jauhopukki, jauhomato ja pupat, lajitellaan eri laatikoihin.
Jamaikan kenttäsirkkoja ja kaksitäpläsirkkoja kasvatetaan terraarioissa. Kotisirkkojen kasvatuksessa käytettiin kasvatuslaatikkoja. Täällä hetkellä kasvatuslaatikoissa asuu argentiinan torakoita.

Inkubaattorissa tehostetaan hyönteisten alkukasvatusta.
Myös iso musta kuoriaisten eli jättijauhomatojen kasvatuksessa käytetään kasvatusastioita

Laura Leinonen, opettaja, Ylä-Savon ammattiopisto

Piia Kekkonen, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

InsectSavo-hanke on Euroopan unionin Euroopan aluekehitysrahaston ja Pohjois-Savon liiton rahoittama kehittämishanke.

Paistettuja termiittejä, kiertotaloutta ja kauneudenhoitoa; näin hyönteisiä hyödynnetään maailmalla

Savonia-ammattikorkeakoulu järjesti keväällä 2021 Suomeen saapuneille ulkomaalaisille kielikahvilan, jossa opeteltiin suomen kieltä. Kielikahvilaa piti Kaja Rahkeman yhdessä Kukka-Maaria Raatikaisen kanssa. InsectSavo-hanke osallistui kielikahvilaan ja kysyi osallistujilta heidän kokemuksiaan hyönteisten käytöstä omassa kotimaassaan ihmisten ruokana, kiertotaloudessa, eläinten ruokana ja kosmetiikassa. Kielikahvilaan osallistui 15 henkilöä, jotka olivat kotoisin ympäri maailmaa; Egyptistä, Iranista, Thaimaasta, Venäjältä, Itävallasta, Unkarista, Nigeriasta, Keniasta, Valko-Venäjältä, Venezuelasta ja Virosta.

Keskustelussa kävi ilmi, että useiden kielikahvilaan osallistuneiden kotimaassa hyönteisiä käytetään ihmisten ruokana vain vähän tai ei lainkaan. Moni ei osannut sanoa, miksi heidän kotimaassaan ei syödä hyönteisiä. Kuitenkin tiedettiin, että hyönteiset sisältävät paljon hyvää proteiinia. Valko-Venäjällä koettiin, että hyönteistalous tarvitsee rahaa ja innovaatioita. Vaikka siellä ei syödä hyönteisiä nyt, voi tilanne olla aivan toinen kymmenen vuoden kuluttua.

Hyönteisten syöminen maaseudulla yleisempää kuin kaupungissa

Mikäli kielikahvilaan osallistuneen kotimaassa syötiin hyönteisiä, on niitä saatavilla enemmän maaseudulla kuin kaupungissa. Hyönteisiä tarjotaan mm. uppopaistettuna ja lisukkeena, kuten leivän päällä. Keniassa syödään lentäviä termiittejä, joita kasvaa luonnossa. Niitä on helppo pyydystää etenkin sateisella kelillä, jolloin niitä on runsaammin kuin kuivalla kelillä. Termiittejä tavataan vain tietyillä alueilla, ei koko maassa. Myös kotieläimet, kuten kanat, syövät termiittejä. Kyseiset lentävät termiitit ovat kuulemma suurta herkkua niiden herkullisen maun vuoksi. Yhden kielikahvilaan osallistuneen ystävä on kotoisin Zambiasta, jossa syödään myös muun muassa perhosen toukkia. Ne ovat koostumukseltaan rapeita ja osallistuneen oman kokemuksen mukaan hieman oudon makuisia. Venezuelassa alkuperäiskansa syö hämähäkkejä, sirkkoja ja muurahaisia. Sielläkin hyönteisten käyttö ravintona on yleisempää maaseudulla kuin kaupungissa. Osallistujista noin puolet oli kiinnostunut syömään itse hyönteisiä, osa koki hyönteisten syömisen vastenmielisenä tai pelottavana.

Suomessa hyönteisten käyttäminen ihmisten ravintona on vielä vähäistä. Kuva: TalliStudio Oy, InsectSavo-hanke

Hyönteisiä käytetään lannoitteena, kiertotaloudessa ja kauneudenhoidossa

Pohdittiin, millä muilla tavoin maailmalla käytetään hyönteisiä kuin ihmisten ja eläinten ravintona. Itävallassa käytetään esimerkiksi iilimatoja kauneuden- ja terveydenhoidossa. Thaimaassa, Iranissa ja Egyptissä hyönteisiä käytetään ruokajätteiden (biojätteiden) hävityksessä ja lopputuotteista valmistetaan lannoitteita. Hyönteisiä käytetään kiertotaloudessa ja osana jätteiden käsittelyä.

Thaimaassa panostetaan hyönteisalaan

Kielikahvilan lisäksi saimme mahdollisuuden haastatella thaimaalaista naista, jonka toinen koti on Suomessa. Tiedustelimme, kuinka Thaimaassa käytetään hyönteisiä. Nainen kertoi, että thaimaalaisissa ravintoloissa tarjoillaan ruokahyönteisiä, samoin torilta ja kaupasta voi ostaa hyönteisiä. Myynnissä on eri mausteisia sirkkoja, joita on paahdettu esimerkiksi öljyssä. Kasvatusmenetelmissä käytetään aaltopahvia, ravinto sekä nesteet annetaan erillisestä astiasta. Hyönteisten kasvatusta kehitetään ja hyönteisten lajittelua kehitetään eteenpäin. Hyönteisalaan siis panostetaan.

Suomessa hyönteisiä syödään vielä varsin vähän. Hyönteisten käyttömäärä lemmikkien ravinnossa on kasvamassa. Kiinnostuitko aiheesta ja haluatko tietää lisää hyönteisten kasvatuksesta ja sen laadun hallinnasta? Katso keväällä 2021 valmistunut video: Hyönteisten kasvatus ja laadun hallinta – video (YouTube)

Blogin kirjoittivat Piia Kekkonen ja Kaisa Hyvönen

Molemmat toimivat TKI-asiantuntijoina Savonia-ammattikorkeakoululla

Kännykkäsovelluksista apua maatalouden töihin

Mitä kännykkäsovelluksia maataloudessa käytetään? Millaisia sovelluksia maatalousyrittäjät toivovat? Ryhdyimme etsimään vastauksia näihin kysymyksiin agrologiopintojemme Ideasta hankkeeksi -opintojaksolla SavoFarm 4.0 -hankkeessa. Työmme tarkoitus oli kartoittaa mahdollisimman paljon kännykkäsovelluksia, joita voitaisiin käyttää apuna maatalouden töissä nautakarja- sekä viljelypuolella. Haasteita kännykkäsovellusten etsintään toivat sovelluksista saatavien tietojen vähäisyys sekä oikeiden työsovellusten erottaminen pelisovelluksista.

Keräsimme tietoja mahdollisista kännykkäsovelluksista kyselyn avulla, jota jaettiin sähköpostin välityksellä Savonia-ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan opiskelijoille sekä SavoFarm-hankkeen työryhmälle. Lisäksi kysely toimitettiin sosiaalisessa mediassa SavoFarmin, MTK Pohjois-Savon sekä Avoin kuvapäiväkirja -Facebook-sivuille. Vastauksia kyselyyn tuli 58 kappaletta, ja niiden avulla saimme poimittua monia hyviä sovelluksia käyttökokemuksineen. Toivommekin, että tutkimuksemme tulokset auttavat muita löytämään hyödyllisiä kännykkäsovelluksia maatalouden töiden avuksi.

Karjanhoitoon ja peltoviljelyyn liittyvät asiat hoituvat näppärästi kännykkäsovellusten avulla. Kuva: Pixabay

Sovelluksia nautakarjan hoidon avuksi

Nautakarjan hoitoon liittyä sovelluksia löytyi muutamia, ja niistä suurinta osaa hyödynnetään lypsyrobottien käytössä. Enimmäkseen vastaan tuli Lely-merkkisten robottien hallintaan liittyviä sovelluksia. Lelyllä on muun muassa robotille tarkoitetut Lely Today- ja Lely T4C InHerd – Cow -sovellukset, joista Lely Today sisältää maksullisia palveluita. Lely T4C InHerd – Cow’n avulla pystyy tarkastelemaan lehmien tietoja sekä laitteiston toimintaa ja kirjaamaan ylös tarvittavia huomioita. Lelyltä löytyy myös Lely Control -sovellus, jonka avulla pystyy ohjailemaan tietyn mallin puhdistusrobotteja, rehun siirtäjiä sekä automaattiruokinta-järjestelmää. Lely Controlista on myös olemassa Lely Control Plus -versio, joka toimii samalla periaatteella kuin perusversio, mutta on tarkoitettu eri malleille. Myös DeLaval on luonut sovelluksen omien robottiensa hallintaan. Eräs tällainen sovellus on DeLaval MyFarm Beta, jonka avulla voi tarkastella lypsyrobotin hälytyksiä, eläinten tietoja sekä lypsytietoja.

Kyselyn vastauksissa mainittiin sovellus GEA FarmView, jonka avulla pystyy seuraamaan lypsyjärjestelmän toimintaa, huoltoja, tuotoksia sekä muita lypsyyn liittyviä tietoja. Kyseisestä sovelluksesta löytyy hyvin vähän tietoa suomeksi. Muista englanninkielisistä sovelluksista mainitsemisen arvoisia ovat CowManager sekä CowMaster, joilla molemmilla on tarkoitus hallita karjan tietoja. Esimerkiksi CowManagerin avulla voi seurata lehmien kiimoja, ruokintaa ja terveyttä. Näistä sovelluksista emme kuitenkaan saaneet käyttö-kokemuksia kyselyssä. Maatalouskaupoista ainakin Hankkijalla on käytössä oma sovellus, Hankkija mobiilisovellus. Sen avulla voi tehdä rehutilauksia ja seurata omia viljakaupan tietoja, esimerkiksi viljely-sopimuksia, esinäytteitä, toimitustietoja sekä tilityksiä.

Suurin osa nautakarjan hoidossa apuna käytettävistä sovelluksista on englanninkielisiä, ja ne liittyvät yleensä jollain tapaa johonkin lypsyjärjestelmään. Sellaista yleisnautakarjasovellusta ei löytynyt, jossa voisi valita kieleksi suomen ja jota ei olisi sidottu mihinkään lypsyjärjestelmään vaan jota voisi käyttää esimerkiksi lihakarjan hoidossa.

Sovelluksia viljelyn avuksi

Peltoviljelyyn liittyviä kännykkäsovelluksia löytyi lähtökohtaisesti helpommin kuin nautakarjaan liittyviä. Sovellukset helpottavat esimerkiksi lohkokohtaisten muistiinpanojen tekemistä, ja niistä voidaan näyttää peltotietoja kätevästi myös urakoitsijoille. Peltotietoja on helppoa ja nopeaa tarkistaa puhelimesta paikan päällä.

Kyselyssä useimmin mainittu peltosovellus oli Sirppi, joka on tarkoitettu viljelysuunnitteluun ja lohko-kirjanpitoon. Käytön tekee helpoksi peltotietojen siirtäminen sovellukseen suoraan peltotuki- tai vipupalvelusta. Yara on kehittänyt useamman kännykkäsovelluksen peltoviljelyn tueksi. Yaran sovelluksilla voidaan muun muassa tunnistaa ravinnepuutoksia ja tehdä typpianalyyseja.

Öljykasvien viljelijöille on oma viestinnällinen ja neuvonnallinen sovellus RapsiApp, joka tarjoaa tietoa rypsin ja rapsin viljelyä koskevista ajankohtaisista aiheista sekä kasvinsuojelusta. ProAgrian asiantuntijoille on kehitetty oma sovellus Peltopisteet, joka yhdistää kartat, peltolohkotiedot ja mahdollistaa muistiinpanojen tekemisen sekä raporttien luomisen.

B-Bark on sovellus, jota on käytetty myös maatiloilla, koska sillä pystytään katsomaan maastokarttojen avulla muun muassa peltojen rajoja, paalimääriä ja muokkauksia. Lisäksi viljojen ja öljykasvien hintatietoja pääsee seuramaan helposti VYR-sovelluksen avulla.

Peltoviljelyn koneille löytyi myös muutama sovellus: Valtra Connect seuraa koneiden tietoja etäyhteydellä, Nokia Tyres Intuitu tuo älyrenkaiden rengastiedot puhelimeen ja mySpreader on tarkoitettu Amazone-pintalevittimien sekä EasyCheck-mattojen käyttöön. Isobus-traktoreiden ja työkoneiden käyttöön sekä kirjanpitoon puolestaan on olemassa AgriSmart-sovellus.

Kaikissa sovelluksissa itse sovelluksen lataaminen Google Play- tai App Store -sovelluskaupoista on maksutonta, mutta jotkin sovellukset vaativat tiettyjä jäsenyyksiä kirjautumiseen tai laitteita, jotka maksavat. Sovellusten kieli jakautuu tasan: osa on suomeksi ja osa englanniksi. Nuoremmalle sukupolvelle, joka on jo muutenkin tottunut käyttämään älylaitteita, tämä tuskin on iso ongelma.

Muitakin kuin maatalouteen luotuja sovelluksia voi käyttää maataloustöiden apuna

Kyselyn vastauksista kävi ilmi, että monet käyttävät myös muita kuin maatalouden sovelluksia apuna maatalouden töissä. Suosituimpiin sovelluksiin kuului viestipalvelu WhatsApp, jota monet hyödyntävät työkavereiden kanssa kommunikointiin sekä asioiden dokumentointiin. Samoin Snapchat-sovellusta ja puhelimen kameraa käytetään asioiden dokumentointiin, Gmailia ja Teams-sovellusta puolestaan kommunikointiin muiden työntekijöiden kanssa. Monet olivat sitä mieltä, että muistiinpanosovellukseen on töiden lomassa helppo kirjata ylös asioita, esimerkiksi lehmien kiimoja. Muistiinpanosovelluksia ovat esimerkiksi Keep, Muistio ja Notepad. Työajan seurantaan löytyy omia sovelluksia, jotka ovat tarkoitettu yleensä kaikille aloille. Työaika-sovellus on helppokäyttöinen yleissovellus työajan seurantaan.

Monille viljelijöille on tärkeää tietää tulevien päivien sääennusteet, jotta peltotöitä voidaan suunnitella jo etukäteen. Säätietosovelluksia on olemassa monia, mutta kyselyssä suositeltiin Supersää- sekä AccuWeather-sovelluksia. Myös Ilmatieteenlaitoksella on oma sääsovellus, Ilmatieteenlaitoksen sää.

Peltoviljelyssä sääolosuhteiden seuraaminen on tärkeää, mutta viljelijöille räätälöityä sääsovellusta ei vielä löydy. Kuva: Pixabay

Muita yleishyödyllisiä sovelluksia ovat muun muassa Laskin-sovellus appeen tekoa varten sekä erilaiset pankkisovellukset talousasioiden hoitoon. Kyselystä kävi myös ilmi, että jotkut käyttävät sovelluksia, joilla pystyy olemaan puhelimella etänä yhteydessä tietokoneeseen. Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi TeamViewer ja LogMeIn.

Kännykkäsovellusten sijaan käytetään paljon verkkopalveluita

Saimme kyselyyn runsaasti vastauksia myös verkkopalveluista, joita käytetään puhelimen tai tabletin kautta. Valiolta löytyy maitotilallisille Valmakauppa, Valma ja Artturi, jotka ovat maidon alkutuotannon palveluita maitotilayrittäjille. Näistä Valma oli mainittu useissa eri vastauksissa. Atrialla on myös verkkopalvelu lihantuotantotiloille, ja se käsittää lihantuotannon, viljelyn ja ruokinnan suunnittelua. ProAgrian verkko-palvelut tarjoavat työvälineitä tuotannon suunnitteluun, tulosten tarkasteluun ja seurantaan. ProAgrian verkkopalvelut mainittiin myös useamman kerran kyselyssä.

Minun maatilani -viljelysuunnittelun verkkopalvelut löytyvät MobiWisusta. Aluksi luulimme sen olevan kännykkäsovellus, mutta pienen tutkimisen jälkeen kävi ilmi, että kyseessä on verkkopalvelu, jota voidaan käyttää tietokoneella, puhelimella ja tabletilla. Minun maatilani -verkkopalvelu tuli kyselyssä esille useaan otteeseen, joten se on melko suosittu, todennäköisesti erittäin monipuolisten palveluidensa vuoksi. Palveluissa on vuosimaksut. Minun maatilani -ohjelmistossa on myös muita palveluita, kuten karjanhoitoon liittyvät Naseva ja Movet-linkki.

Myös Faban palveluiden kohdalla kävi samoin: totesimme FabaMobiilin olevan verkkopalvelu, jota voidaan käyttää tietokoneella, puhelimella ja tabletilla. FabaMobiili käsittää FabaMAPPI- ja FabaKUTSU -palvelut, mutta Faballa on myös muitakin verkkopalveluita, jotka löytyvät Minun maatilani -palveluista. Faban verkkopalvelun ominaisuuksien kommentoitiin helpottavan esimerkiksi siemennyksen tilaamista, kun tilaus ei ole sidottu esimerkiksi tiettyyn soittoaikaan.

Millaisia sovelluksia toivottaisiin avuksi maatilan töihin?

Kyselyyn vastanneet henkilöt toivoivat, että Minun Maatilani sekä Faban palvelut olisivat saatavilla sovelluksina, vaikka verkkopalveluihin oltiinkin ihan tyytyväisiä ja ne olivat melko suosittuja. Toinen monesti esille noussut toive oli sovellus maatalouden kirjanpitoon ja työajan seurantaan.

Peltoviljelyyn toivottiin sovelluksia, joihin saataisiin peltolohkojen tiedot, lohkokortit, reaaliaikainen muistiinpanojen merkitseminen, toimenpiteiden suunnittelu ja merkitseminen sekä sääolosuhteiden tarkastelu. Lisäksi olisi hyvä pystyä seuraamaan koneiden ja kaluston liikkumista, mikä helpottaisi kirjanpitoa. Myös rikkakasvien tunnistukseen toivottiin entistä toimivampaa sovellusta. Tällä hetkellä rikkakasvin tunnistukseen on olemassa ainakin englanninkielinen Xarvio Scouting -sovellus, mutta se ei ollut kyselyyn vastanneita suomalaisia käyttäjiä vakuuttanut. Sovelluksen idea on erittäin hyvä: otetaan kuva kasvista ja sovellus tunnistaa sen, mutta ongelmana voi olla esimerkiksi Suomessa yleisten rikkakasvien ja kasvitautien puuttuminen sovelluksesta.

Naudoille toivottiin sovellusta, johon voisi yksilöllisesti kirjata eläinten tietoja, pitää rekisteriä ja merkitä esimerkiksi kiimahavaintoja. Naudan tietoja voitaisiin päästä tarkastelemaan helposti esimerkiksi skannaamalla korvamerkki. Myös lypsyroboteille toivottiin lisää sovelluksia, vaikka merkkikohtaisia sovelluksia, esimerkiksi Lely ja DeLaval, löytyy jo. Robotin sovelluksilta toivottaisiin kuitenkin vielä robotin näytön jakamista puhelimeen, jotta siitä näkisi hälytysten syyt ja muut ilmoitukset.

Esiin nousi useamman kerran myös toive niin sanotusta yleissovelluksesta, jolla pääsisi tarkastelemaan kaikkia tilan tietoja, niin navettaa, eläimiä, peltoviljelyä kuin kirjanpitoakin. Esimerkiksi jos Minun maatilani -palvelut yhdistettäisiin yhteen sovellukseen, siinä olisi jo aika kattava paketti.

Niina Jokinen ja Krista Tirronen
Savonia-ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden agrologiopiskelijat, jotka ovat kiinnostuneita teknologiasta maatalouden kehittämisessä

Teija Rantala
TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Hyönteisiä lemmikeille ja tuotantoeläimille

AgriFuture-blogissa julkaistaan kirjoituksia InsectSavo-hankkeen tuloksista. Niiden tavoite on lisätä sekä keskustelua hyönteistuotteista että hyönteisten parissa tehtävää yhteistyötä. Tämä blogikirjoitus on tiivistelmä markkinatutkimuksista hyönteisten käytöstä lemmikkieläimille koko Suomen alueella sekä hyönteisiä valmistavalle teollisuudelle Pohjois-Savossa. InsectSavo-hanke selvitti markkinoita yhdessä MiniEines-hankkeen kanssa vuoden 2020 aikana.

Hyönteiset ovat luonnollista ravintoa useille eläinlajeille, esimerkiksi linnuille ja kaloille. Lisäksi hyönteiset soveltuvat syötäväksi monille tuotantoeläimille, kuten siipikarjalle, turkiseläimille, kaloille ja tarhaeläimille. Hyönteisravinto sisältää hyviä omega-3-rasvahappoja, proteiinia, B12-vitamiinia sekä hivenaineita: kalsiumia ja rautaa. Lisäksi hyönteisten ulkoisessa tukirangassa on kitiiniä eli polysakkaridia. Kitiinin on tutkimuksissa todettu vaikuttavan positiivisesti siipikarjan suolistoterveyteen ja vastustuskykyyn. Hyönteisiä käytetään Suomessa rehun komponenttina tällä hetkellä vähän.

Lemmikkieläinten omistajille tehdyssä kyselyssä otettiin selvää, ovatko omistajat kiinnostuneita hyönteisten käytöstä lemmikkieläinten ruokinnassa. Kyselyyn vastasi yhteensä 788 henkilöä ympäri Suomen. Hyönteispohjaiset lemmikkien rehut osoittautuivat suhteellisen tuntemattomiksi, ja vain 16 % ilmoitti kuulleensa niistä aiemmin (n = 262). Lemmikkieläinten ruoan ostopäätökseen vaikuttivat eniten raaka-aineen alkuperä, hinta, valmistuksen kotimaisuusaste ja ympäristövaikutukset. Yli puolet vastaajista arvioivat lemmikkien ruokintakuluiksi 50–100 euroa kuukaudessa, 38 % alle 50 euroa ja 11 % yli 100 euroa kuukaudessa.

Ihmiset ovat kiinnostuneita hyönteisistä ja niiden terveysvaikutuksista lemmikkieläimille, mutta tieto hyönteisten käytöstä ja ravintosisällöstä on vähäistä. Kyselyn perusteella kiinnostuneimpia hyönteispohjaisista rehuista näyttäisivät olevan lemmikkieläintaloudet, joissa on jyrsijöitä, matelijoita, kaloja tai muita lemmikkieläimiä. Kissa- ja koiratalouksissa kissanomistajat ostaisivat hieman mieluummin hyönteisruokia kuin koiranomistajat.

Hyönteisten potentiaali ei vielä toteudu rehuntuotannossa

Pohjois-Savon alueen rehufirmoja haastateltiin (n = 3) keväällä 2020. Yritykset valmistivat tuotanto- ja lemmikkieläinten rehuja.  Näistä kolmesta yrityksestä yhdelläkään ei ollut tuotannossa eläinten rehua, jossa käytettäisiin hyönteisiä. Kaksi kolmesta haastatellusta yrityksestä ei ollut kiinnostunut hyönteisten käytöstä rehujen raaka-aineena. Syitä käyttöhaluttomuuteen olivat hinta, tuotannon suuri volyymi ja hyönteisten haastava käsiteltävyys: Hyönteisten korkean hinnan todettiin nostavan rehujen hintaa niin, ettei se ole yritykselle kannattava tai että se on kuluttajalle liian kallis. Myös hyönteisten saatavuus epäilytti, sillä tehtaiden tuotantomäärät ovat miljoonia kiloja vuodessa. Haastattelussa kävi myös ilmi hyönteisten haastava käsittely. Jos hyönteiset tulisivat tehtaalle jo valmiiksi käsiteltyinä, toiminta voisi onnistua, mutta esikäsittely taas nostaisi kustannuksia liikaa. Yksi kolmesta tehtaasta oli jo aiemmin perehtynyt hyönteisten hyödyntämiseen rehun raaka-aineena.

Hyönteisten käyttöä rehuna tulisi tehostaa, jotta raaka-aineen saatavuus voitaisiin taata ja hinta saataisiin entistä alhaisemmaksi. Tuotannon tehostaminen vaatii uusien automaatio-, rehustus- ja kasvatusalustojen kehittämistä. Lisäksi laki säätelee tarkkaan hyönteisten käyttöä rehuna – elintarviketuotantoketjussa nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa käsitellyn hyönteisvalkuaisen käytön kalanrehussa, mutta valmisteilla oleva lakimuutos tavoittelee hyönteisten hyödyntämistä myös sian ja siipikarjan rehussa.

Piia Kekkonen, InsectSavo-hanke

InsectSavo-hanke on Euroopan unionin Euroopan aluekehitysrahaston ja Pohjois-Savon liiton rahoittama kehittämishanke

MiniEines-hanke on Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoittama kehittämishanke, joka on päättynyt

Maistuuko hyönteiselintarvike ihmisten ravintona?

Kuluttajien halukkuus käyttää ruokahyönteisiä

AgriFuture-blogissa julkaistaan kirjoituksia InsectSavo-hankkeen tuloksista. Tekstien tavoitteena on herättää keskustelua siitä, miten hyönteisiä voitaisiin hyödyntää ihmisten ravintona ja miten hyönteisten parissa tehtävää yhteistyötä voitaisiin lisätä. Tämä blogiteksti on tiivistelmä hyönteisistä tehdyistä markkinaselvityksistä sekä kurkistus hyönteisruokien tuotekehittelyyn.

InsectSavo-hankkeessa on selvitetty hyönteisten markkinoita ja kuluttajien halua ostaa hyönteisiä ruoaksi sekä kehitetty kuhnurintoukkien ja jauhomatojen käyttöä ravintona. Lisäksi hyönteisten laatu- ja ravintoarvoja on selvitetty Itä-Suomen yliopistolla ja kuhnurintoukista valmistettuja tuotteita on arvioitu aistinvaraisesti. Tässä blogitekstissä käydään läpi tuloksia kuluttajien ostopäätöksistä, tarkastellaan ravintoloiden ja suurtalouskeittiöiden halua käyttää hyönteisiä sekä perehdytään tuotekehittelyn tuloksiin.

Kuluttajien ostopäätökseen vaikuttavia tekijöitä

Kuluttajien päätökseen ostaa hyönteistuotteita vaikutti ennen kaikkea kolme tekijää: hyvä maku, sopiva hinta-laatusuhde ja helppokäyttöisyys. Moni vastaajista piti merkittävinä myös hyviä ravintoarvoja, kotimaisuutta ja ekologisuutta. Vähiten ostopäätökseen vaikuttavia tekijöitä olivat tunnistettavissa muodoissa olevat hyönteiset, pitkä säilyvyys sekä houkutteleva tai kiinnostava pakkaus.

Ravintoloissa ja suurtalouskeittiöissä käytettävät hyönteiset

InsectSavo-hanke kartoitti Sato Goes Wild -tapahtumassa sekä kyselyhaastattelulla ravintoloiden kokemuksia hyönteisistä raaka-aineena. Ihmiset eivät olleet kiinnostuneita ostamaan hyönteisiä ravintolassa. Ravintoloitsijat kertoivat asiakkaidensa arvostavan lähi- ja kasvisruokaa.  Asiakaspalautteen perusteella ravintoloitsijat eivät uskoneet kiinnostuksen hyönteisruokia kohtaan muuttuvan lähitulevaisuudessa.

Hyönteistuotteiden käyttöä tai halukkuutta käyttää niitä selvitettiin Pohjois-Savon alueella myös suurtalouskeittiöiltä. Hyönteisiä hyödynnetään niissä vähän, eikä hyönteisreseptiikkaakaan juuri ole. Hunajaa puolestaan käytetään ruoanvalmistuksessa sekä yleisenä makeuttajana että erityisenä makeutusaineena diabeetikoille. Haastattelussa selvisi, että lähialueen hunajaa hyödynnetään etenkin niissä kunnissa, jotka ovat sopineet lähiruoan käytöstä omalla alueellaan.

Koska reseptiikka ja hyönteisten käyttö ruoassa on ravintoloilla ja suurtalouskeittiöillä vähäistä, InsectSavo-hanke kehitteli SavoGrow’n kanssa uusia ruokia hyönteisistä. Kehitysyhteistyössä kokeiltiin muun muassa kuhnurintoukkien valmistusta eri menetelmillä ja jauhomatojen käyttöä jauhoissa.  Savonia-ammattikorkeakoulu arvioitutti tuotteita aistinvaraisessa testissä. Aistinvaraisessa arvioinnissa tarkasteltiin muun muassa makua, ulkonäköä ja halua käyttää kyseistä tuotetta ravintona.

KUVA 1. Kuvassa kuhnuritoukista valmistettuja lastuja sekä kuhnurintoukista tehtyjä paahdettuja ja maustettuja kuhnuritoukkia. Tuotteet arvioitiin aistinvaraisesti. (Kuva: Johanna Kantala, Savonia-ammattikorkeakoulu)

Kuluttajaraati (n = 22) arvioi kuhnurintoukista tehdyt lastut valmiiksi tuotteeksi, ja ne saivat asteikolla 1–5 yleisarvosanan 4,09. Paahdetut kuhnurintoukat, jotka oli maustettu hunajalla ja suolalla, koettiin ulkonäöltään hieman epämiellyttäviksi. Kuhnurintoukkia voisi käyttää osana ruokaa, eli kuluttajaraati ehdotti, että nämä voisivat olla osa mysliä tai proteiinipatukkaa. Yleisarvosanaksi kuhnuritoukille annettiin 2,7.

KUVA 2 ja 3. InsectSavo-hankkeessa SavoGrow kehitti kuhnuritoukista ihmisille ruokaa. Yläkuvassa jäisiä kennosta irrotettuja kuhnurintoukkia ja alla paistettuja toukkia. Hyönteisten käytössä ravintona tulee huomioida se, ettei hyönteinen sovellu ristipöly- tai nilviäisallergiasta kärsiville. Lisäksi hyönteiset tulee kuumentaa ennen käyttöä. (Kuvat: Johanna Kekäläinen, SavoGrow)

Hankkeen internetsivuilla https://insectsavo.savonia.fi on lisää tietoa hyönteisten ravintosisällöistä, kasvatuksesta ja markkinoista.  Voit tutustua hankkeen sivuilla muun muassa InsectSavo-hankkeessa järjestettyjen työpajojen sisältöihin. Työpajat sisältävät asiantuntijapuheenvuoroja hyönteistalouden eri aihealueista.

Piia Kekkonen, InsectSavo-hanke

InsectSavo-hankkeen rahoittajia ovat Euroopan unionin aluekehitysrahasto ja Pohjois-Savon liitto

Jatkuvan oppimisen mallia luomassa

Onko sinulla koulutustoive tai -tarve, joka liittyy maatalouteen? Kerro ideasi meille, niin voimme toteuttaa sen. Hyvä esimerkki tästä on varkautelaisen Janne Räisäsen Maatila 2030 -hankkeen Facebook-tilille lähettämä viesti, jossa hän toivoi emolehmätiloille suunnattua talous- ja johtamiskoulutusta. Kati Partanen Savonia-ammattikorkeakoululta vastasi, että sehän onnistuu, me suunnittelemme ja toteutamme koulutuksen. Ja näin myös tapahtui. Syntyi Emolehmätilojen talous- ja johtamiskoulutus, jossa on kolme osaa: Emotilan eurot, Investointien suunnittelu ja maksuvalmius sekä Emolehmätilan johtaminen. Koulutus järjestetään kevään 2021 ja kevään 2022 välisenä aikana. Janne Räisänen on osallistunut koulutuksen suunnitteluun tuomalla emolehmäyrittäjän tarpeita esiin suunnittelupalavereissa.

KUVA 1. Maatila 2030 -hankkeessa tehdään loikka jatkuvan oppimisen kehittämisessä

Emolehmätilojen talous- ja johtamiskoulutus liittyy Maatila 2030 -hankkeen jatkuvan oppimisen mallin luomiseen. Nuoruudessa suoritettu tutkinto ei enää riitä, vaan maatalousyrittäjät ja muut maatalouden piirissä toimivat henkilöt tarvitsevat ajantasaista tietoa koko työuransa ajan. Tähän tiedontarpeeseen hanke haluaa vastata. Hankkeessa suunnataan toimia erityisesti pohjoissavolaisen maatalouden kilpailukyvyn parantamiseen, tuotannon vastuullisuuden lisäämiseen ja maatalouden ympäristövaikutusten vähentämiseen.

Maatila 2030 -hankkeessa kehitetään digitalisuutta. Koulutukset järjestetään verkossa. Korona-aika on tietenkin nopeuttanut tätä kehitystä, ja koulutukset ovatkin siirtyneet sähköisiin välineisiin webinaareiksi ja verkkokoulutukseksi. Digitaalisuus helpottaa koulutuksiin osallistumista, kun matkoihin ei kulu aikaa vaan voi keskittyä osaamisen kehittämiseen vaikkapa töiden lomassa kännykästä ohjelmaa seuraten tai syventymällä verkkokurssiin silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Koulutuksissa on myös vierailtu navetoissa kamerayhteydellä mm. tutustumassa naudan kouluttamiseen ja lämpöstressiin.

Maatalouden eri toimijoiden välillä tarvitaan saumatonta yhteistyötä ja sujuvaa tiedonkulkua – juuri sellaista kuin Jannen tapauksessa. Viljelijällä on koulutustarve, se otetaan vastaan ja siihen reagoidaan nopeasti. Yhteistyön tiivistämiseen pyritään myös koulutusta järjestävien organisaatioiden kesken. Maatila 2030 -hankkeessa on mukana Savonian lisäksi Ylä-Savon ammattiopisto, Savon ammattiopisto sekä Luonnonvarakeskus Luke. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ESR.

Tulevaisuuden tavoitteena on, että koulutukset löytyisivät yhdestä paikasta. Silloin asiakkaat löytävät sieltä tarpeidensa mukaista koulutusta ja koulutusten tarjoajat voivat tarkistaa, onko samanlaista koulutusta jo tarjolla. Näin vältytään päällekkäisyyksiltä.

Löytyisikö sinulta koulutustarvetta kasvintuotannosta, ravinneosaamisesta, kasvintuotannon vaihtoehdoista, maatalousteknologiasta, automaatiosta, yrityksen talouden hallinnasta, kannattavuudesta, yrityksen johtamisesta, maatilan energiaomavaraisuudesta, eläinten hyvinvoinnista, kotieläintuotannon uusista vaihtoehdoista, Green Caresta tai kuluttajaviestinnästä? Muun muassa näiden teemojen ympärille sijoittuvia koulutuksia voimme toteuttaa nyt. Ole yhteydessä Maatila 2030 -hankkeen henkilöstöön: https://maatila2030.savonia.fi.

Muista myös hankkeen sometilit Facebookissa, Instagramissa ja YouTubessa.

Leena Kärkkäinen

TKI-asiantuntija

Biohajoavat sivuvirrat hyönteisten ravintona

Mustasotilaskärpänen pystyy luontaisesti hävittämään erilaisia jätteitä, jopa homemyrkkyjä ja lääkeaineita. Kuinka biohajoavia sivuvirtoja voitaisiin hyödyntää hyönteisten ruokinnassa – toimisivatko sivuvirrat esimerkiksi hyönteisten ravintona? Insect Savo -hankkeessa testattiin, voidaanko mädätettyjä biomassoja käyttää mustasotilaskärpästen toukkien ruokinnassa.

Märkämädätys

Hankkeessa testattiin ensimmäisenä märkämädätystä Ympäristötekniikan laboratoriossa. Tutkittavana materiaalina käytettiin kuitusavea, joka on metsäteollisuuden tuotantolaitoksella muodostuvaa hyötykäyttökelpoista kuitu- ja siistauslietettä.Tutkimuksissa yhtä kuitusavisarjaa mädätettiin kaksi viikkoa ja toista sarjaa viisi viikkoa. Kuitusavea hyödynnetään yleisesti jo muun muassa maankäyttötarkoituksessa, esimerkiksi kaatopaikkojen pintarakenteessa sekä liikuntapaikoilla.

KUVA 1. Märkämädätyksessä käytetty panoskoepullo ja kaasupussit (kuva: Iida Pulkkinen)

Kokeessa pidempi mädätys varmisti orgaanisen aineen kokonaisvaltaisemman hajoamisen. Lyhyempi mädätysaika kuitenkin voi taata sen, ettei orgaaninen aines hajoa täysin, jolloin hyönteisille jää enemmän käyttökelpoisia yhdisteitä. Jäljelle jäänyttä mädätysjäännöstä testattiin Luonnonvarakeskuksella mustasotilaskärpästen ruokinnassa. Märkämädätysjäännöksen kuiva-ainepitoisuus oli hyvin matala, minkä vuoksi se ei sellaisenaan ollut ihanteellista ravintoa mustasotilaskärpästen toukille. Jäännös tarvitsee seostamista muihin materiaaleihin. Matalan kuiva-ainepitoisuuden vuoksi kuivamädätys on soveltuvampi menetelmä hyönteisten ravinnon tuottamistarkoitukseen.

Kuivamädätys

Kuivamädätyksessä kokeiltiin eri materiaalien mädätystä. Ensimmäisessä kokeessa reaktorisäiliöön laitettiin säilörehua ja pieni määrä aiemmasta mädätyskokeesta jäänyttä mädätysjäännöstä. Erilliseen säiliöön laitettiin ymppiä (eli biokaasulaitoksen siivilöityä mädätettä) ja vettä. Ymppi-vesiseosta käytettiin perkolaattinesteenä, eli sillä kasteltiin mädätettävää biomassaa. Perkolaattinestettä kierrätettiin säännöllisin välein reaktorisäiliöön kaasuntuoton tehostamiseksi (kuva 2). Ylimääräinen neste suotautuu reaktorimassasta takaisin erilliseen säiliöön.

Toisessa kokeessa käytettiin kuitusavea, jonka seassa oli hieman kaupan poistosalaattia. Kolmannessa kokeessa käytettiin tuoretta nurmea. Testauksessa käytetyt materiaalit soveltuivat hyvin mädätettäväksi hankkeessa rakennetussa kuivamädätyslaitteistossa.

KUVA 2. Reaktorisäiliöt, joissa perkolaattinestettä kierrätettiin säännöllisin välein kaasuntuoton tehostamiseksi (kuva: Iida Pulkkinen)

Mustasotilaskärpästen toukkien ruokintakokeet ovat vielä kesken. Kokeet valmistuvat syystalven 2020 aikana. Tutkimustuloksista tiedotetaan ensisijaisesti Insect Savo -hankkeen sivuilla osoitteessa https://insectsavo.savonia.fi/ sekä hankkeen Facebookissa osoitteessa https://www.facebook.com/Insect-Savo-hanke-358995934821214/.

Kaisa Hyvönen
TKI-asiantuntija

Taustatiedot: Iida Pulkkinen, testausinsinööri

Vakava tapaturma muuttaa tilan turvallisuuskulttuuria ja korostaa verkostojen tärkeyttä

Keväällä 2019 Maitotaipaleen tilalla arki muuttui radikaalisti, kun tilan emäntä joutui pitkälle sairaslomalle työtapaturman takia.

Emännän pitkä sairasloma aiheutti haasteita karjanhoidon järjestämiseen. (Kuva: Outi Hännikäinen)

Hieho oli juuri poikinut, kun Titta Pehkonen meni tavalliseen tapaansa siirtämään syntynyttä vasikkaa, jotta emä saadaan lypsettyä. Pian hieho kuitenkin vauhkoontui ja puski Pehkosta rajusti pitkin poikimakarsinan aitoja. Pehkonen onnistui pakenemaan väliaidan ali viereiseen karsinaan, ja paikalle soitettiin ambulanssi. Lehmäkolarin seurauksena oli leikkaushoitoa vaativa murtuma jalassa, ruhjeita sekä puolen vuoden sairasloma.

Korvaavan työvoiman järjestäminen aloitettiin heti tapaturman jälkeen. Tilan isäntä otti yhteyttä lomatoimistoon, ja tilan vakiolomittaja pääsi töihin seuraavaksi päiväksi. Parin viikon kuluttua tilalle saatiin sattuman kautta tuttavapiiristä työntekijä lomittajan rinnalle, mikä helpotti sijaisavun järjestämistä. Toinen lomittaja toi helpotusta isännän työmäärään, kun uusien lomittajien perehdyttämisestä vapautui aikaa muihin töihin. Välillä isäntä joutui kuitenkin hoitamaan työt yksin, kun molemmat lomittajat olivat vapaalla.

Vaikka päivittäisten töiden tekemiseen työvoimaa saatiinkin, avainhenkilön poissaolosta aiheutui haasteita. Tilalla oli tehty laajennusinvestointi syksyllä 2018, kun parsinavetasta siirryttiin kahden robotin pihattoon. Tuoreen laajennuksen jälkeen selkeää rutiinia töiden tekemiseen ei ollut vielä kehittynyt, mikä toi sijaisavulle lisähaastetta ja hankaloitti työnopastusta.

Lisäksi Pehkonen oli vastannut karjanhoidosta: hoitanut eläinrekisterien ylläpidon, eläinten terveydenhuollon, siemennykset, lehmien umpeutukset ja huolehtinut tulevat poikimiset. Tällaiseen poissaoloon tilalla ei ollut varauduttu, joten valmiita työohjeita kyseisten tehtävien hoitamiseksi ei ollut olemassa. Esimerkiksi oikea-aikainen umpeutus ja siemennys ovat tärkeitä tekijöitä eläinten ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ja tuotannon kannattavuuden näkökulmasta.

Vaikka kaikki lopulta järjestyikin parhain päin ja tapaturman seuraukset olisivat voineet olla vakavammatkin, tilan turvallisuuskulttuuri on muuttunut pysyvästi. – Varovaisuus eläinten kanssa toimiessa on lisääntynyt. Aina tulee katsottua vähintäänkin pakoreitti itselle valmiiksi, ja muitakin opastaessa muistaa huomauttaa tästä, Pehkonen kertoo.

Pehkonen huomauttaa myös, että tapaturman jälkeisten ensimmäisten viikkojen työt olisivat sijaisilla hoituneet huomattavasti kevyemmin, jos kirjalliset työohjeet olisivat olleet valmiina. Tämä olisi helpottanut myös isännän työkuormaa työnopastuksessa. Lisäksi töiden tekeminen ristiin tilanväen kesken olisi tuonut helpotusta tilanteeseen, sillä isännälläkin oli aluksi vaikeuksia päästä kärryille eri eläinryhmien hallinnasta.

Tapaturman tuomista haasteista on otettu opiksi ja panostettu kirjallisiin työohjeisiin. (Kuvat: Janina Pasanen)

Janina Pasanen
projektityöntekijä
Työvoimaa tiloille -hanke

Maatalousyrittäjä, uskalla delegoida!

Kaikkein keskeisintä maatalousyrityksessä olisi varautua henkilöriskeihin. Yrittäjä itse on oman toimintansa tärkein asiantuntija, ja siten vaikeasti korvattavissa. Kaikkea ei kuitenkaan kannata tehdä itse.

Yrittäjän työkykyriskin hallinnassa avainasemassa ovat omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja ongelmien ennaltaehkäisy. Hyvää työkykyä edistävät niin työturvallisuuden parantaminen kuin töiden riskikartoitukset ammattitautien varalta, mutta myös jokapäiväinen riittävä lepo. Jokaisen tulisi omalla kohdallaan tarkastella, onko työmäärä kohtuullinen, jotta aikaa jää myös lepäämiseen ja palautumiseen. 

Mikäli työpäivät ovat toistuvasti liian pitkiä ja kuormittavia eikä työmäärä siitä huolimatta vähenny, kannattaa harkita joidenkin työtehtävien delegoimista muille. Työntekijän ei tarvitse olla tilalla töissä kokoaikaisesti vaan esimerkiksi parina päivänä viikossa tai kausiluonteisesti kiirehuippujen aikaan. 

Kanavat työntekijän löytämiseksi 

Sopivan työntekijän löytyminen ei ole itsestäänselvyys. Julkisessa työnhaussa hyvällä työpaikkailmoituksella voidaan karsia turhia hakijoita ja vastaavasti houkutella potentiaalisia tekijöitä. Kunnollisessa työpaikkailmoituksessa on tarkka kuvaus työstä ja siitä, mitä työntekijältä odotetaan. Omasta tilasta tulee kertoa perusasiat positiivisessa valossa ja voi olla järkevää mainita tekijöitä, miksi juuri kyseiselle tilalle kannattaa hakeutua töihin. Perusteluina voivat olla esimerkiksi hyvä työyhteisö, mahdollisuus kehittää itseään tai joustavuus työajoissa. 

Työpaikkailmoituksen voi laittaa näkyville esimerkiksi TE-palveluiden tai TöitäSuomesta.fi-verkkosivuille. Sosiaalinen media on myös tehokas tapa tavoittaa työnhakijoita. Tilan omat Facebook- tai Instagram-kanavat helpottavat työpaikan markkinointia. Somekanavaa selaamalla saa nopeasti käsityksen siitä, millaisesta paikasta on kyse. Jos tilalla on jo ennestään työntekijöitä, heidän positiivisista kommenteistaan on varmasti hyötyä uuden työntekijän löytämisessä. 

Mikäli julkisen työpaikkailmoituksen laatiminen ei tunnu sopivalta tavalta, yksi keino on lähestyä alan oppilaitoksia ja ilmoittautua mahdolliseksi harjoittelutilaksi. Harjoittelijan ottaminen voi olla helppo tapa saada edullista työvoimaa, mutta vaatii yrittäjältä enemmän panostusta työnopastukseen ja perehdytykseen. On myös muistettava, että nuoret ja kokemattomat tekijät eivät välttämättä voi tehdä kaikkia vaadittuja työtehtäviä, ja opiskelijoiden välillä voi olla paljon eroja esimerkiksi oma-aloitteisuudessa ja kyvyssä sitoutua työhön. Työvoimaa ei myöskään välttämättä saa silloin, kun sille olisi tarvetta. 

Hyvistä verkostoista muihin viljelijöihin voi olla apua myös työvoima-asioiden järjestelyssä. Naapuriviljelijältä voi kysyä vinkkiä, olisiko hänellä tiedossa maataloustöihin sopivaa henkilöä. Jos omalla tilalla ei riitä töitä täysipäiväisesti ja se hankaloittaa työvoiman löytämistä, ratkaisuna voisi olla yhteisten työntekijän palkkaaminen toisen tilan kanssa. 

Hyvän työntekijän löytyminen ei ole itsestäänselvyys.

Perehdytys kuntoon 

Jotta uusi työntekijä voi suoriutua töistään turvallisesti, sujuvasti ja työn hyvää laatua ylläpitäen, perehdyttäminen ja työnopastus on tehtävä huolellisesti. Työturvallisuudesta huolehtiminen on työnantajan vastuulla. Työnantajan tulee opastaa työntekijää tekemään työt ergonomisesti. Työympäristön sekä töissä käytettävien koneiden ja laitteiden on oltava turvallisia. Rutiinit ja yhdenmukaiset toimintatavat ovat tärkeitä myös eläinten hyvinvoinnin kannalta. 

Selvitä työntekijän aiempi osaaminen ja työkokemus huolellisesti ennen työsuhteen alkua. Kokematon työntekijä voi tarvita erittäin yksityiskohtaiset ohjeet työtehtävien suorittamiseksi oikein ja turvallisesti. Muista, että oma toimintatapa ei välttämättä ole ainoa oikea, vaan ole avoin ideoille ja ehdotuksille. Työntekijä kannattaa ottaa mukaan yrityksen toiminnan kehittämiseen, sillä erilainen näkökulma voi olla ratkaisevassa roolissa tuotantoprosessien pullonkaulojen tai epäkohtien selvittämisessä.  

Työntekijä kannattaakin nähdä investointina yrityksen tuotannon ja kannattavuuden parantamiseksi. Tämä kuitenkin onnistuu vain, kun työntekijä pystyy suoriutumaan hänelle annetuista työtehtävistä kuormittumatta liikaa. Työn kuormittavuuteen vaikuttavat esimerkiksi työn vaativuus sekä sosiaalinen ilmapiiri työpaikalla. Siksi onkin tärkeää, että perehdytys ja työnopastus tehdään asteittain ja työtehtäviä vaihdellaan helpoimpien ja vaikeampien töiden välillä. Positiivinen palaute, tuki ja kannustus motivoivat työntekijää toimimaan toivotulla tavalla. Luottamuksen on oltava molemminpuolinen, ja vastuun antaminen työntekijälle kannustaa itsenäiseen työskentelyyn. Kannattaa myös muistaa, että omalla esimerkillä ja asenteella on vaikutus työntekijän tapaan työskennellä. 

Avoin keskustelu työntekijän ja työnantajan välillä on tärkeää, jotta työn kuormittavuus pysyy hallinnassa ja laatu korkeana.

Janina Pasanen
projektityöntekijä
Työvoimaa tiloille -hanke

Turvaa maatilasi tulevaisuus varautumissuunnitelmalla

Kevään aikana monissa maatalousalan julkaisuissa kannustettiin laittamaan oman tilan varautumissuunnitelma kuntoon. Miten varautumissuunnitelma tehdään ja mitä sen tulisi sisältää – ja mihin sitä edes tarvitaan?

Maatilan varautumissuunnitelmalle ei ole valmista yhdenmukaista mallia tai erillisiä ohjeita siitä, mitä sen tulisi sisältää. Huoltovarmuuskeskuksen mukaan varautumissuunnitelmassa esitetään järjestelyt ja toiminta häiriön tai keskeytyksen varalle niin normaali- kuin poikkeusoloihinkin. Tavallisimmin maatiloilla on kirjallinen varautumissuunnitelma veden- ja energiansaannin häiriöitä sekä laitevikoja varten. Monilla tiloilla on myös pelastussuunnitelma tulipalojen varalle. Varautumisen pitäisi kuitenkin olla tätä laaja-alaisempaa, sillä maatilat voivat kohdata useita muitakin kriisejä, jotka toteutuessaan uhkaavat tilan toimintaa ja tuotannon jatkuvuutta.

Maatilan varautuminen lähtee riskienhallinnasta. Riskienhallinnan avulla pyritään tunnistamaan ja arvioimaan mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisia tilan toimintaa, tuotantoa, ympäristöä ja omaisuutta uhkaavia tekijöitä. Riskit pyritään ensisijaisesti poistamaan tai vähentämään niiden esiintymisen todennäköisyyttä ja vaikutuksia. Kaikkia riskejä ei kuitenkaan voida poistaa, ja näiden varalle tarvitaan suunnitelma, jonka avulla tilan toiminnan jatkuvuus turvataan vakavan riskin toteutuessa.

Maatiloja uhkaavat monenlaiset riskit, joihin on syytä varautua etukäteen.

Pitkän aikavälin varautumissuunnitelman olisi hyvä olla kirjallinen dokumentti, jossa on selostettu vastuuhenkilöt, järjestelyt ja toimintatavat erilaisten kriisien varalle ja niistä toipumiseen. Näin asioita tulee mietittyä tarkasti ja tietoa on helppo välittää esimerkiksi työntekijöille, lomittajille ja varahenkilöille. Tärkeitä varautumissuunnitelmassa huomioitavia asioita ovat muun muassa vakava eläintauti, merkittävä kone- tai laiterikko, avioero ja yrittäjän tai muun avainhenkilön pitkäaikainen työkyvyttömyys tai kuolema. Suunnitelmaa laadittaessa kannattaa hyödyntää ulkopuolisen henkilön apua, sillä tilasokeus voi haitata tarkoituksenmukaisen suunnitelman tekemistä.

Lyhyen aikavälin varautuminen voi olla esimerkiksi ajankohtaisten asioiden ja säätiedotteen seuraamista sekä päätösten tekemistä havaintojen pohjalta. Tuotantoprosessien seurannassa ja vuodenkierron mukaisten töiden suunnittelussa tulisi huomioida varautuminen riskitilanteisiin ja niiden hallintaan. Esimerkiksi huolellinen viljelysuunnittelu ja eri kasvilajikkeiden käyttäminen nurmikasvustoissa ovat järkeviä toimenpiteitä, joilla pienennetään satoriskiä ja siitä aiheutuvaa rehupulaa. Keväällä tuotantoeläinrakennusten rakenteet tulisi tarkistaa, etteivät linnut pääse pesimään sisätiloihin ja levittämään tauteja.

Varautuminen sisältää suunnittelun ohella myös käytännön toimenpiteitä. Näitä ovat esimerkiksi varaosien hankinta etukäteen, aggregaatin säännöllinen koekäyttö tai edunvalvontavaltakirjan tekeminen. Tärkeintä kriiseihin varautumisessa on, että niihin suhtaudutaan vakavasti ja tarvittavat toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan etukäteen. Esimerkiksi tulipalon aikana on myöhäistä miettiä, mihin palavassa navetassa olevat eläimet sijoitetaan. Myös hyvät verkostot ja omasta jaksamisesta huolehtiminen ovat tärkeitä tekijöitä, joilla maatilan kriisinhallintakykyyn voidaan vaikuttaa.

Varautuminen on suunnittelun lisäksi myös käytännön toimia. Sammuttimen käytön harjoittelu turvallisessa ympäristössä nopeuttaa toimintaa tositilanteessa.

Janina Pasanen
projektityöntekijä
Työvoimaa tiloille -hanke