VarmaNurmi-hanke järjestää opintomatkan Etelä-Suomeen elokuussa 2020 tutustumaan nurmipienryhmätoimintaan, blogi 2

VarmaNurmi-hanke järjestää opintomatkan Etelä-Suomeen tutustumaan nurmipienryhmätoimintaa. Ilmoittaudu mukaan VarmaNurmi-hankkeen opintomatkalle! Lisätietoja alla olevasta matkaesitteestä:

Kuvassa Anu Ellä
Kuvassa Anu Ellä tutkii oman tilansa nurmia.

Matka on suunniteltu yhdessä ProAgria Etelä-Suomen nurmentuotannon, johtamisen ja pienryhmätoiminnan valtakunnallinen huippuosaaja Anu Ellän kanssa. Hänellä on kokemusta pienryhmien vetämisestä jo kuudentoista vuoden ajalta. Hän on vetänyt nurmituotantoon ja johtamiseen liittyviä pienryhmiä. Pienryhmätoiminnan ydin on se, että jaetaan hyviä käytänteitä ja hallitaan muutostilanteita ryhmän tuella. 

Nurmipienryhmissä tulosten kerääminen ei ole itsetarkoitus vaan niiden avulla osoitetaan muutos ja sen havaitseminen säilyttää innon kehittää tuotantoa, tarkkailla ja tehdä havaintoja omalla tilalla. Esimerkiksi, mitä tarkoittaa julmettu sato, jos sitä ei ole mitattu! Numerojen avulla voidaan tehdä vertailua tilan aiempiin tuloksiin, mutta myös valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tuloksiin. 

”Esimerkiksi, mitä tarkoittaa julmettu sato, jos sitä ei ole mitattu! Numerojen avulla voidaan tehdä vertailua tilan aiempiin tuloksiin, mutta myös valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tuloksiin.”

Anu Ellän mukaan pienryhmätilojen nurmisadoissa on tapahtunut selvä muutos. Vuodesta 2010, jolloin satotasoja alettiin mitata, tähän päivään ne ovat tuplaantuneet. Nykyisin tiloilla on 8000-10000 kuiva-ainekilon satotasoja vuoden kasvuolosuhteista riippuen. Enää ei haluta korkeampia satotasoja vaan viime vuosina on keskitytty ravinteisiin. Korkeasta satotasosta johtuen paljon ravinteita poistuu maasta. Millainen vaikutus tällä on ravinnetasapainoon ja toisaalta nurmea käyttäviin eläimiin? Vuonna 2018 Varsinais-Suomen savikkopeltoja vaivanneen kuivuuskriisin myötä on mietitty maan rakennetta ja kasvukuntoa. Mitä pitäisi tehdä, että oltaisiin valmiimpia seuraavaan kuivuuskriisiin? 

Pienryhmätiloilla ei ole tehty mitään mullistavia asioita satotason tuplaantumiseen, vaan perustekemistä on tarkennettu. Ensin kyseenalaistettiin nurmen perustamistapa. Perustaminen oli ollut vajavaista ja nurmet olivat sen vuoksi aukkoisia. Syitä aukkoisuuteen olivat useimmiten harva perustiheys kylvössä, suojakasvi oli tuhonnut nurmen tai kylvö oli tehty liian syvään. Kun saatiin perustamisjälki tilakohtaisilla ratkaisuilla kuntoon ja nurmi oli ensimmäisenä vuonna täystiheää, saatiin sato pelastettua kolmeksi vuodeksi. Silloin riittää, kun lannoitetaan ja korjataan sato.  

Kasvilajivalintojen vaikutus nurmen kiertonopeuteen

Nurmen kiertonopeus riippuu Anu Ellän mukaan kasvilajivalinnoista. Monilajiseoksilla se on kolme vuotta. Jos seoksessa on pelkkiä nurmikasveja, kasvu voi olla hyvä neljäntenä jopa viidentenäkin vuonna.  Nurmen kasvukunnon varmistamiseksi pienryhmissä tarkkaillaan erityisesti ensimmäisen vuoden nurmia ja tilan vanhimpia nurmia. 

Nurmen tuotannossa pätee edelleenkin 50 vuotta vanhat opit ojituksesta ja maan rakenteesta. Nykyisin puhutaan enemmän maasta ja juuristosta. Juuristo vaikuttaa siihen, miten maa toimii. 

Nurmiseokset ovat muuttuneet Anu Ellän uran alkuajoista, jolloin timotei-nurminata oli yleisin seos. Varsinais-Suomen savimailla kuivuus on yleinen ongelma ja siksi seosten monipuolistaminen on ollut tarpeellista. Naapurimaissa vieraillessa selvisi, että heillä oli käytössä jopa kahdeksan lajin seoksia. Seosten monipuolistamiseen lähdettiin kunkin tilan tarpeista. Timotei-nurminata on edelleenkin pohjalla lähes kaikilla tiloilla, mutta niiden lisäksi valtaosalla on mukana englannin raiheinää ja ruokonataa, josta on ollut kokeilussa myös uusia pehmeämpilehtisiä lajikkeita. Niiden maittavuus on parempi kuin aiempien lajikkeiden. 

Useimmilla tiloilla vähintään osalla lohkoista on mukana useampi apilalaji tai sinimailanen ja rehumailanen apilan lisäksi. Nurmipalkokasvien osuus seoksessa tavanomaisesti viljellyillä tiloilla on kuitenkin alle 30 %. Luomutiloilla niiden osuus on luonnollisesti suurempi. 

Koiranheinä on ollut viime aikoina mukana seoskokeiluissa kuivuudenkestävyytensä takia. Se vaikuttaa myös rehun kuitupitoisuuteen, koska vanhenee nopeasti eikä sen vuoksi sovellu kahden niiton strategiaan. Rehukattaraa on kokeiltu useilla tiloilla, mutta se ei ole ollut vielä laajamittaisesti käytössä. Sen on todettu olevan timotein laatuista ruokinnassa rehuarvoiltaan ja maittavuudeltaan. 

Keskikesän kuivuus aiheuttaa ongelmia

Varsinais-Suomessa korjataan yleensä kolme säilörehusatoa kesässä. Neljä korjuuta olisi mahdollista, mutta keskikesän kuivuus on ongelmana. Siksi kakkossato on aika vaatimaton, ykkös- ja kolmossato ovat pääsatoja. Ykkössato on yleensä määrältään ja laadultaan hyvä ja siksi sen korjuun aikaistaminen ei kannata. Kolmossadon aikaan yökosteus auttaa sadon tuottamisessa. 

Anu Ellän mukaan kuivuusongelman takia nurmituotantoa on pitänyt miettiä laaja-alaisesti Varsinais-Suomessa. Keskikesän kuivuudessa ja syksyn märkyydessä on pärjättävä. Lumi ei ole talvella suojaamassa nurmia, joten talvituhoja tulee paljon. Näihin ongelmiin käytännön ratkaisuja nurmipienryhmäläiset hakevat seuraavalta vyöhykkeeltä etelään päin. Pohjoissavolaisten viljelijöiden kannattaa tulla ottamaan oppia Suomen eteläkärjestä, koska kymmenen vuoden sisällä ilmasto-olosuhteet ovat saman tyyppiset kuin heillä nyt.

 

Kirjoittajat: 

Leena Kärkkäinen, TKI-asiantuntija ja Henna Hyttinen, kasvitalouden lehtori

VarmaNurmi-hanke 

VarmaNurmi -hanke järjestää opintomatkan Etelä-Suomeen elokuussa 2020 tutustumaan nurmipienryhmätoimintaan, blogi 1

Anu Ellä
Kuvassa Anu Ellä, ProAgria Etelä-Suomen nurmituotannon asiantuntija ja huippuosaaja.

ProAgria Etelä-Suomen nurmentuotannon, johtamisen ja pienryhmätoiminnan valtakunnallinen huippuosaaja Anu Ellä on ollut mukana suunnittelemassa VarmaNurmi-hankkeen opintomatkaa Varsinais-Suomeen. Matkalla tutustutaan neljään Anu Ellän nurmipienryhmään kuuluvaan tilaan, jotka ovat kehittäneet tuotantoa ja johtamista ryhmissä.

Vierailutilat ovat alueen kärkitiloja, jotka on valittu korkean maito- ja elinikäistuotoksen perusteella. Ne ovat Anu Ellän mukaan hyviä indikaattoreita, että tilan säilörehuntuotanto ja johtaminen ovat kunnossa. Tilat ovat kokoluokaltaan erilaisia ja niissä on tehty erilaisia kokeiluja nurmituotannossa. Mukana on Artturi-koetila, josta löytyy kasvutulostietoja, lannoituskokeilussa mukana oleva tila ja maan lämpötilamittauksia tehnyt tila. Kaikilla opintomatkan vierailutiloilla käytetään monipuolisia lajiseoksia nurmen perustamisessa.

 

Ilmoittaudu mukaan VarmaNurmi-hankkeen opintomatkalle 26.-28.8.2020! Lisätietoja löytyy alla olevasta matkaesitteestä. Ilmoittautumislinkki löytyy tästä.

Pienryhmätoimintaa jo useiden vuosien ajan

Anu Ellä on pyörittänyt nurmipienryhmiä vuodesta 2004 lähtien. Ajatus pienryhmistä lähti hyvien käytänteiden jakamisesta. Asiantuntija ei voi kertoa toisen tilan hyvistä ratkaisuista eteenpäin, mutta pienryhmissä viljelijät voivat jakaa niitä keskenään. Asiantuntija on mukana ryhmässä tukemassa viljelijän päätöksiä. 

Pienryhmässä etsitään tilakohtaisia ratkaisuja. Nykytilanteen kartoituksesta lähdetään liikkeelle. Tavoitetilanne on seuraava mietinnän kohde ja sinne pääsemiseen etsitään keinoja. Pienryhmien teemat valitaan tilojen kehittämiskohteiden mukaan. Kehittämistä tehdään hyvin käytännönläheisesti. Ryhmässä innostutaan kehittämisestä ja toisten ryhmäläisten tuki on tärkeä pelisilmän kehittymisessä omaan tekemiseen. Ryhmissä on avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, joka nopeuttaa uudistusten toteuttamista omalla tilalla. Kun tiedetään ryhmän jäsenen kokeilleen asiaa, niin kynnys lähteä kokeilemaan sitä omalla tilalla on matalampi. Myös tilojen välistä yhteistyötä on syntynyt pienryhmätoiminnan ansiosta. 

Oppia haetaan myös ulkomailta

Nurmipienryhmäläiset käyvät tutustumassa nurmituotantoon ja tilakokonaisuuden hallintaan ulkomailla. Opintomatkalla opittua käydään tarkasti läpi pienryhmissä ja pohditaan, mitä voisi ottaa käyttöön Suomen olosuhteisiin. Opintomatkojen lisäksi pienryhmissä on ollut vaihtoja ulkomaisten tilojen kanssa. Anu Ellä itse on ollut neljä päivää walesilaisella maidontuotantotilalla tutustumassa tilan toimintaan käytännössä ja vastaavasti walesilaistilan isäntä oli vierailulla Anu Ellän kotitilalla. 

Kansainväliset nurmipienryhmät tekevät tuloaan. Anu Ellä on mukana nurmipienryhmässä, jossa on tiloja Suomen lisäksi Norjasta. Ryhmien kokoontumiset ovat etäyhteydellä ja lisäksi ajatuksia vaihdetaan WhatsApp-ryhmässä. Suomalaisella tilalla on norjalainen ystävyystila. Suomalaistilalliset olivat tutustumassa ystävyystiloihinsa viime syksynä ja norjalaiset tulevat suomalaisille ystävyystiloille ensi vuonna. 

Kansainväliseen pienryhmään osallistujat halusivat preppausta englannin kielestä. Puhumisen ja sanaston harjoittelun lisäksi ryhmäläiset ovat tehneet esittelyn omasta tilasta englanniksi. Nyt tiloilla on paremmat valmiudet kertoa omasta tilastaan sosiaalisessa mediassa ja matkoilla. Samoin kansainvälisiä vieraita otetaan näillä tiloilla vastaan ja tilan esittely käy sujuvasti, kun ei tarvita tulkkia välissä. 

Lean-menetelmällä karsitaan turhia työvaiheita pois

Anu Ellä on ohjannut myös Lean-menetelmää karjapienryhmissä. Niissä harjoitellaan tehokkuutta saamalla turhia työvaiheita pois. Työvaiheiden kellottaminen auttaa hahmottamaan, meneekö aikaa turhiin työvaiheisiin. Työohjeiden tekeminen on toinen tärkeä Lean-työkalu. Ryhmälaiset liittävät ne yhteiseen WhatsApp-ryhmään, jossa toisten työohjeita voidaan kommentoida, parantaa ja ottaa opiksi. 

Lean-ryhmissä on yleensä kaksi henkilö samalta tilalta.  Ryhmissä on tehty persoonallisuusanalyysejä, jotka eivät varsinaisesti ole Lean-työkalu. Niiden avulla saadaan kuitenkin ihmiset toimimaan paremmin yhteen ja sen myötä saadaan tehokkuutta tilojen toimintaan. Kun ymmärtää toista paremmin, se parantaa työilmapiiriä. Pienryhmissä on näkynyt, että keskustelua tilan asioista on enemmän. 

”Kiireiseen kesäaikaan järjestettävät tapaamiset ovat lyhyitä muutaman tunnin tapaamisia. Tämä käytäntö on benchmarkattu irlantilaisilta.”

Uran alkuaikoina Anu Ellä teki paljon paperitöitä tiloilla. Aikaa ei jäänyt syvälliseen keskusteluun tilallisten kanssa. Hän toteuttaa tilakäynnit nykyään niin, että keskustelee siellä missä asia tapahtuu eli pellolla, navetassa tai rehusiilolla. Kävellään ja pohditaan yhdessä, miltä siellä näyttää ja miten se vaikuttaa tilan kokonaisuuteen.  

Ryhmien ohjaaminen on iso osa Anu Ellän työtä ja niiden toteutuksessa on tapahtunut iso muutos. Ne eivät ole enää kokoustiloissa talvella vaan ne järjestetään tiloilla silloin kun asia on akuutti. Kiireiseen kesäaikaan järjestettävät tapaamiset ovat lyhyitä muutaman tunnin tapaamisia. Tämä käytäntö on benchmarkattu irlantilaisilta. 

Anu Ellän mielestä pohjoissavolaisten kannattaa käydä tutustumassa eteläsuomalaiseen nurmituotantoon, koska tulevaisuudessa ilmasto-olosuhteet muuttuvat Pohjois-Savossa saman tyyppisiksi kuin ne ovat nyt Etelä-Suomessa. 

 

Kirjoittajat: 

Henna Hyttinen, kasvitalouden lehtori ja Leena Kärkkäinen, TKI-asiantuntija 

VarmaNurmi-hanke 

Kasvukausi hyvään alkuun – vinkkejä kasvustohavaintoihin nurmilla keväällä

Jalkautuminen peltolohkolle keväällä kannattaa, sillä nurmikasvuston tiheyden, talvehtimisen onnistumisen ja nurmilajien ja -lajikkeiden soveltumisen sekä rikkakasvipaineen ja -lajiston lohkolla voi nähdä heti kevään alussa. Havainnot antavat tukea nurmella käytettäviä tuotantopanoksia mietittäessä sekä auttavat tilan töiden johtamisessa.

Nurmia kannattaa tutkia hyvissä ajoin keväällä. Kuva: Henna Hyttinen

Kasvustohavainnot keväällä

Suomen talvi vaikuttaa nurmikasvien selviytymiseen ja ankara talvi voi vähentää nurmikasvien esiintymistä lohkolla riippuen sääolosuhteista, lajikeominaisuuksista ja kasvitaudeista. Pellolla tehtäviä havaintoja voi tehdä heti juurten kasvun alkaessa. Kuolleen heinän alta voi etsiä juuria, juurenniskoja sekä tehdä havaintoja rikkakasveista sekä talvituhosta. Lumihome voi tehdä tuhoa peltolohkolle, etenkin kun lumi on satanut routaantumattomaan maahan ja maassa on runsaasti kosteutta.

Lumihomeen aiheuttamaa tuhoa nurmikasvustossa. Kuva: Henna Hyttinen

Pellolla tehtäviä havaintoja keväällä talvehtimisen onnistumisesta sekä elinvoimaisuudesta ovat:

  • Kasvuston tiheys
  • Lajikkeiden suhteet ja talvehtimisen onnistuminen
  • Rikkakasvit
  • Juuriston kunto. Terve juuristo on vaalea ja napakka.
  • Juurenniskan kunto. Juurenniska on pääjuuren ylimpänä sijaitseva varteen rajoittuva osa. Halkaistuna niiden pitäisi näyttää vaaleilta, napakoilta ja vahingoittumattomilta. Tummuneet, haljenneet ja pehmenneet juurenniskat/tyvisipulit kielivät talvituhosta.
  • Kasvupisteen kunto. Kasvupiste on se paikka, josta uusien lehtien ja lopulta varren kasvu keväällä alkaa tai jatkuu. Kasvupiste(itä) löytyy yleensä ylimmän lehden lehtitupen sisältä tai lehtien tyviltä. Kasvupisteen voi saada näkyviin avaamalla lehtituppia varovasti.

Voit tehdä kasvustohavaintoja leikkaamalla näytteitä veitsellä kasvupisteistä, pesemällä juuristoja sekä tarkastelemalla timotein tyvisipuleja. Terveet juuret ovat vaaleita, rapsakoita ja elinvoimaisia. Kuolleet juuret ovat tummia, hauraita ja usein myös kasvupiste on heikko.

Kasvuston terveyteen liittyviä havaintoja voi tehdä leikkaamalla näytteitä veitsellä esimerkiksi timotein tyvisipulin halkaiseminen kertoo timotein kasvukunnosta (vasen kuva). Oikealla juuren kunnon tarkistaminen. Tämä yksilön kunto on hyvä. Kuvat: Henna Hyttinen

Täydennyskylvö tarpeen ja rikkakasvien havainnointi

Kasvuston tiheyden arviointi esimerkiksi lohkon kolmelta kohdalta tuo lisää tietoa pellon kasvuston kunnosta.  Mikäli kasvusto on heti keväällä tiheydeltään harvaa ja talvehtiminen on epäonnistunut, kannattaa miettiä nurmen ikää, uusimisen tarvetta sekä lajikevalintaa. Korkeata hehtaarisatoa tavoiteltaessa lohkon nurmikasvuston tiheyden tulee olla yli 90% tai täysitiheä, sillä aukot kasvustossa näkyvät heikompana satona sekä lisäävät kasvustotilaa rikkakasveille.

Täydennyskylvöllä voi paikata nuorten kasvustojen aukkoja ja mahdollisia kylvövirheitä. Huonokuntoisessa maassa, jossa on paljon rikkakasveja sekä tiivistymiä ei täydennyskylvöllä saavuteta välttämättä haluttua lisää. Täydennyskylvö ei korjaa maaperän ongelmia vaan lisää satoa ja tiheyttä hyvän kasvukunnon omaavilla lohkoilla.  Lisää täydennyskylvöstä tehdyistä havainnoista Mäkiniemen ym. 2020 julkaisussa Nurmen täydennyskylvön hyvät käytänteet. Julkaisu löytyy nettisivuilta: https://journal.fi/smst/article/view/89260/49301

Laadukkaan nurmisadon varmistamiseksi rikkakasvien tarkkailu nurmikasvustosta kannattaa aloittaa hyvissä ajoin keväällä. Rikkakasvit vievät ravinteita nurmelta ja alentavat nurmen sadon määrää ja laatua. Esimerkiksi suuri määrä voikukkaa vaikuttaa nurmen maittavuuteen. Jotkut rikkakasvit säilörehussa ovat haitallisia ja jopa myrkyllisiä. Myös juolavehnä kannattaa opetella tunnistamaan: sen lehtien yläpinnat ja usein myös lehtitupet ovat karvan peittämiä. Korkeat juolavehnäpitoisuudet heikentävät erityisesti toisen ja kolmannen säilörehun korjuun rehuarvoja sekä säilörehun ja laitumen maittavuutta.

Hyvän ja laadukkaan sadon tavoittelu on kannattavaa, sillä hyvä ja laadukas nurmisato tuo hyvinvointia eläimille ja tulosta viljelijälle. Hyväkasvuinen nurmikasvusto lisää pellon multavuutta, hyönteisten ja esim. maan mikrobien ja lierojen hyvinvointia ja parantaa maatalouden hiilensidontaa. Lisäksi typensitojakasveilla voi vähentää lannoitekustannuksia ja parantaa maaperän monimuotoisuutta. Valitsemalla talvenkestäviä lajikkeita, voi apilanurmi vähentää typen keinolannoituksen määrää usean vuoden ajan.

Hyväkuntoinen nurmikasvusto lisää pellon multavuutta ja lierojen viihtyisyyttä. Kuva: Henna Hyttinen

Blogi on laadittu Varmuutta nurmentuotannosta hankkeelle. Hanke tuottaa ratkaisuja, joilla lisätään nurmentuotannon resurssitehokkuutta ja parannetaan nurmipohjaisen nautakarjatalouden sopeutumista sään ääri-ilmiöihin. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020, Yara Suomi Oy, Hankkija Oy, El-Ho Oy Ab ja Osuuskunta Itämaito. Hanketta toteuttaa Luonnonvarakeskus, Savonia-ammattikorkeakoulu ja ProAgria.

Kirjoittajat:

Piia Kekkonen, TKI-asiantuntija

Henna Hyttinen, kasvitalouden lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Sirkkojen hoito-ohjeita ja toukkajäätelöä

InsectSavo –hankkeessa järjestetään vuoden 2020 keväästä alkaen työpajoja hyönteistaloudesta. Ensimmäinen työpaja starttasi 25.5. Työpajan aihe oli hyönteisten kasvatus.

Työpajassa tutustuttiin eri hyönteisiin, niiden ominaisuuksiin, hoito-ohjeisiin ja käyttömahdollisuuksiin. Esimerkiksi mustasotilaskärpänen on hyönteinen ja se on kotoisin Amerikan subtrooppisilta alueilta. Kyseinen hyönteinen ei selviä Suomessa ulko-olosuhteissa. Toukan elinkierto on noin 45 päivää ja se on luonnollisesti tottunut kierrättämään biomateriaalia, pystyen hyödyntämään lantaa, biojätteitä ja teollisuuden biologisia sivuvirtoja. Työpajassa puhumassa ollut asiantuntija muistutti, että sivuvirroissa kannattaa huomioida taloudellinen ja ympäristöllinen näkökulma.

Sirkoissa kasvatettavia lajeja on paljon ja niillä on erilaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi kenttäsirkat eivät hypi niin paljon, kuin kotisirkat. Vinkattiin, että sirkoista puhuttaessa kannattaa käyttää tieteellisiä nimiä, sillä muut nimet vaihtelevat lähteestä riippuen. Sirkkojen hoitoon myös vinkattiin pienenä ja tärkeänä huomiona, että kasvatusvaiheessa pikkusirkat hukkuvat herkästi juoma-astiaan. Tätä vahinkoa voi estää laittamalla kangaspalan juoma-astiaan.

Hyönteisiä hyödynnetään ruokana ja esimerkiksi mustasotilaskärpäsen toukista saa maitoa, josta voi valmistaa jäätelöä. Kuva: Miika Tapio

Omalla hyönteiskasvatuksella ravintoa kodin lemmikeille

Ylä-Savon ammattiopistolla Peltoniemellä Iisalmessa kasvatetaan hyönteisiä. Hyönteiset käytetään lähinnä omien lemmikkien ravinnoksi ja osa myydään eläinkauppoihin. Työpajassa vinkattiin, että mikäli jauhopukit kiinnostavat, on niitä tällä hetkellä mahdollista käydä ostamassa Ysaolta. Kotikasvattajat kasvattavat jauhopukkeja kotona esimerkiksi yhdessä laatikossa, jossa on jauhopukkien eri kasvuvaiheet samassa laatikossa. Syksyllä on tulossa Peltoniemessä tilaisuus, jossa on mahdollista päästä tutustumaan jauhomatoihin ja sirkkoihin.

Pohjoismaissa hyönteisteollisuus on aloittamassa ja investointeja ovat tehneet mm. Tanskassa Enorm Biofactory ja Norjassa InvertaPro. Teollisuus ennakoi voimakasta kasvua hyönteisproteiinin tuotannossa Euroopassa. Työpajassa pohdittiin, minkä verran on hyvä olla biomassaa, jotta olisi taloudellista kannattavaa ottaa toukkia? Pohdinnoissa huomioitiin, että taloudellisesti kannattavaan toimintaan liittyy useita muuttuvia tekijöitä ja siksi yhtä suoraa vastausta on mahdotonta antaa.

Haasteiden tiedostamista ja uusia ideoita

Työpajassa porukka jaettiin kahtia. Toisessa keskusteltiin upscalingista; siitä, kuinka pienimittakaavainen hyönteistuotanto saadaan kannattavaksi ja toisessa hyönteisten teknisestä käytöstä.

Yhteenvedoksi koottiin, että hyönteistaloudessa tarvitaan yhteistyötä Ruokaviraston kanssa. Lainsäädäntö määrittää pitkälti ravitsemusta tuotantoon ja käytön mahdollisuuksia. Lisäksi tarvitaan uusia tutkimuksia ja pilotteja, jotka todentavat menetelmien soveltuvuuden sekä tuloksia esimerkiksi hyönteisten vaikutuksista tuotantoeläimille. Voisiko hyönteiset olla osana jätehuoltoa? Tai pystyykö niistä tekemään biopolttoainetta ja pinnoitteita? Mitkä ovat mahdollisuudet kompostoinnin yhteydessä? Useita kysymyksiä jäi auki ilmoille.

Työpajassa oli mukana yrittäjiä, joiden yritykset ovat toistensa lähellä. Yhteistyö tuottajien välillä koetaan tarpeelliseksi. Haasteellisena hyönteistaloudessa pidetään hyönteisten hintaa, kuluttajat pitävät sitä korkeana. Pohdittiin kierrätysmateriaalien, esimerkiksi take-away astioiden hyödyntämistä kauniisti pakatuissa pakkauksissa. Tai mitkä olivat mahdollisuudet kesäkanojen myynnin yhteydessä? Kesäkanojen mukana olisi mahdollista myydä ruokinnan aloituspakkaus, joka sisältäisi myös hyönteisiä. Hyönteiset ovat kanoille terveellisiä herkkupaloja ja niitä voi käyttää osana ruokintaa.

Blogin asiantuntijoina toimivat Miika Tapio Luonnonvarakeskukselta ja Laura Leinonen Ysaolta. Materiaali työpajasta löytyy hankkeen nettisivuilta Materiaalit-välilehdeltä.

Työpajassa esille tulleita linkkivinkkejä:

http://www.tosiruoka.fi/jauhomatojen-kasvatus-yksinkertainen-ohje/

https://www.luke.fi/biosecurity/jauhomadon-eli-jauhopukin-toukan-kasvatus/

http://www.sammakkolampi.net/ruoka/sirkat.html

https://www.youtube.com/playlist?list=PLfxOn9ydjmSaq8KEz8PIkA42pQ9PBwlJr

Kesällä 2019 Protix avasi suuren tehtaan Hollannissa. Hallin koko on 14 000m2.  https://www.world-grain.com/articles/12229-protix-opens-insect-protein-production-plant

Kaisa Hyvönen
TKI-asiantuntija
InsectSavo -hanke,
Savonia-ammattikorkeakoulu

https://insectsavo.savonia.fi/

Savoniasta valmistuvilla agrologeilla on vahva tuntuma työelämään

Savonia-ammattikorkeakoulusta Iisalmen kampukselta valmistuu tänä keväänä yli kaksikymmentä agrologia. Heillä on takanaan neljä vuotta opiskelua, johon on sisältynyt sekä harjoittelua että teoriaopintoja.

Mitä nuo opinnot sitten ovat olleet? Opintosisällöt ovat liittyneet tiiviisti työelämän yrityksiin, organisaatioihin ja projekteihin. Oppimistehtävät ovat Savoniassa todellisia ympäröivästä maailmasta nousevia ajankohtaisia haasteita, joihin etsitään vastauksia. Maatalouden suunnitelmat kuten taloussuunnitelmat tehdään oikeille maatiloille ja todelliseen tarpeeseen. Valmistuttuaan agrologit toimivat mm. yrittäjinä, erilaisissa kaupan tehtävissä, maataloushallinnossa esim. EU-tarkastajana ja projektityöntekijänä. Moni nyt valmistuva on ollut yrittäjä jo opinnot aloittaessaan.

Viimeinen opiskeluvuosi on kulunut enimmäkseen opinnäytetyön merkeissä. Jokaisella opinnäytetyöllä on toimeksiantaja, jonka johonkin ongelmaan tai epäkohtaan pyritään löytämään vastauksia soveltavan tutkimuksen avulla. Tänä vuonna opinnäytetyöaiheina on ollut mm. luomuun siirtyminen ja sen vaikutukset kannattavuuteen, kasvinviljelytilan siirtyminen kotieläintilaksi, lypsykarjatilan laajentamisen suunnittelu, A2-maidontuotanto, säilörehuhävikki ja typen lisälannoitustarpeen selvittäminen viljakasveilla. Hieman tavanomaisesta poikkeavia, mutta ajankohtaisia opinnäytetyöaiheita ovat olleet viljelijän kuolemaan ja suruun liittyvä työ sekä kosteikkokohteen havainnointi ja oppimateriaalin suunnittelu lapsille. Tästä näkee, että agrologin toimintakenttä on varsin laaja ja erittäin monipuolinen.

Hyvin monessa opinnäytetyössä on tuotettu opas työn tilaajalle. Tällaisia ovat esimerkiksi perehdytysopas uudelle työntekijälle ja lampaan rakennearvosteluopas. Yliopettaja Heli Wahlroos koordinoi opinnäytetöitä ja hänen sanojensa mukaan tänä vuonna työt ovat olleet erityisen tasokkaita. Näiden töiden tuloksia Savoniasta valmistuneet pääsevät usein esittelemään Maataloustieteiden päiville Helsinkiin.

Me savonialaiset olemme todella kiitollisia ja iloisia siitä, että meillä on paljon yhteistyökumppaneita, jotka ovat halunneet muistaa meidän valmistuvia agrologiopiskelijoita myöntämällä heille stipendejä. Stipendien jakoperusteet vaihtelevat itse kunkin myöntäjän mukaan. Saatetaan painottaa esimerkiksi opinnäytetyötä, paikkakuntaa, yrittäjänä toimimista tai hyvää opintomenestystä. Runsas stipendien määrä on osoitus siitä, että työelämä arvostaa Savonian agrologikoulutusta, joka on useana vuonna peräkkäin saanut valtakunnallisesti parhaat arviot myös valmistuvilta opiskelijoilta. Lämpimät kiitokset kaikille stipendien lahjoittajille.

Tänä vuonna vietettiin virtuaalivalmistujaisia koronatilanteen vuoksi, katso tallenne tästä. Oli todella sääli, ettemme oikeasti päässeet juhlimaan valmistumista.  Onhan sentään takana neljä vuotta kestänyt yhteinen matka.

Kiitos Marjo Lautiainen ja Tiia Hakulinen koskettavasta opiskelijapuheenvuorosta valmistujaisissa! Onnea ja menestystä tulevaan kaikille valmistuville agrologeille, mikä sitten onkin teidän seuraava etappinne!

Tässä vielä stipendien saajat ja lahjoittajat vuonna 2020. Onnea kaikille!

Marjatta Kumpulainen
lehtori, valmistuneiden opettajatuutori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Uudenlaisia webinaarikokeiluja ja yhteen hiileen puhaltamista

Halusimme tehdä rohkean kokeilun hieman uudenlaisella työpajan toteutustavalla. Ensin alustuspuheenvuoro Zoomilla, sitten lyhyesti keskustelua puheenvuorojen ja chatin kautta. Zoomista keskustelu siirrettiin Facebookiin annettujen kahden teeman alle. Seuraavana päivänä kokoonnuttiin tunniksi puimaan yhteenvetoa webinaarin aiheesta, keskusteluista sekä tällaisen toimintatavan toteutuksesta. Kuinka kokeilu onnistui?

Toimintamallilla saatiin hyviä kehittämisideoita

Opittuja asioita olivat seuraavat: Muistetaan laittaa tavoitteet selkeämmin esille. Täyttyivätkö meidän tavoitteet? Ei tehdä annettuihin teemoihin liian isoja ja laajoja kysymyksiä, sillä niihin on haasteellista vastata. Konkreettisiin kysymyksiin on helpompi vastata, mutta toki myös suurella pensselillä maalailu on tarpeellista. Olisi ollut hyvä, jos keskusteluaikaa Zoomissa ja Facebookissa olisi ollut enemmän. Olisiko yhteenveto voinut ollut vasta parin päivän kuluttua? Toisaalta taas oli hyvä, että yhteenveto oli seuraavana päivänä alustuksesta, niin asiat olivat vielä tuoreessa muistissa. Jos aikaa olisi merkitty enemmän, olisiko se vaikuttanut osallistujamäärään? Voitaisiin kokeilla keskustelun käyntiä Facebookin lisäksi muissa kanavissa, kuten Instragramissa ja Twitterissä. Eri kanavissa luultavasti tavoitetaan erilaisia keskustelijoita ja siten saadaan erilaisia keskusteluja.

– Miten suomalaisen ja pohjoissavolaisen maataloustuotannon pitäisi kehittyä? Parannammeko tuotantopanosten omavaraisuutta, resurssitehokkuutta, taloudellista tehokkuutta? Mitkä ovat tulevaisuuden kannalta oleellisia kehittämiskohteita?
Tällaisella aiheella keskusteltiin ensimmäisessä teemakeskustelussa Facebookissa. Keskustelua heräsi eniten ruokahävikistä. Esille nostettiin myös alkutuotannon heikko kannattavuus. Huolena on, että maataloustuotanto painuu alas. Alas poljetun maataloustoiminnan uudelleen ylös nostaminen on todella haasteellista. Pohdittiin, kuinka koronapandemia muuttaa ihmisten suhtautumista maatalouteen. Saataisiinko alkutuotannon kannattavuutta parannettua siten, että viljelijät pureutuisivat entistä syvemmälle siihen, miten juuri hän saisi juuri hänen omalle tilalleen paremman kannattavuuden? Tämä vaatii viljelijöiltä uudenlaista ajattelutapaa ja motivaatiota. Unohdetaan naapurikateus, puhalletaan sen sijaan yhteen hiileen.

Alustuksessa ennustettiin, missä ruokaa tullaan tulevaisuudessa tuottamaan. Kartta näytti positiivista sadon muutosta pääasiallisesti maapallon pohjoisosissa. Tämä muistutti, kuinka asioita tulee tarkastella ja nähdä pitkällä aikavälillä. Ruuantuotanto on erittäin tärkeä ala. (Kuvakaappaus kartasta alustuksen tallenteesta: https://www.youtube.com/watch?v=k_R6gs-yYWU)

Toinen teemakeskustelu

– Maataloustuotannon ja ruokaketjun resilienssillä tarkoitetaan sen kykyä selviytyä kriiseistä ja pärjätä kriisien aikana. Millainen on suomalaisen maatalouden ja ruuantuotannon resilienssin tilanne? Miten selviydymme tästä, meneillään olevasta kriisistä? Miten varaudumme siihen, että selviydymme myös tulevista kriiseistä?
Tämän keskustelun aiheissa heräsivät etenkin öljy, biopohjaiset polttoaineet ja valkuaisomavaraisuus. Muistuteltiin, ettei me voida vaikuttaa kaikkeen, esimerkiksi öljyn hintaan. Koulutukset uusiutuvien energianlähteiden käyttöön on tarpeen ja niitä tullaan järjestämään. Yhteenvetotilaisuudessa otettiin keskusteluun myös varautumissuunnitelmat. Millaiset ovat suunnitelmat tiloilla, jos esimerkiksi eläimet tai ihmiset sairastuvat? Entä jos sähköt katkeaa pidemmäksi aikaa? Millainen on kyberturvallisuus? Onko viljaa riittävästi varastossa, jotta pärjätään pahimman kriisitilanteen yli? Tarpeellista on miettiä erilaisia skenaarioita ja varautua niihin varautumissuunnitelmalla. Mitä on tehtävä, jotta toiminta ei pysähdy, vaikka se vähän hiljentyisikin?

Yhteenvetoon osallistuneet puhalsivat hyvin yhteen. Ideointi jatkui ja eri kanavissa (Zoom, Facebook ja yhteenvetotilaisuus) käydyt keskustelut täydensivät toisiaan. Eri organisaatiot saivat tilaisuudessa ideointiporukan kasaan. Saataisiinko koottua ideointiporukka myös viljelijöistä? Ideointiporukassa voitaisiin yhdessä jatkaa kehittämistyön ideointia.

Kaisa Hyvönen
TKI-asiantuntija
Maatila 2030 -hanke,
Savonia-ammattikorkeakoulu

https://maatila2030.savonia.fi/

Ilmastonmuutos kasvin- ja metsäntuotannossa

Ilmastoblogi III

Tämän blogitekstin ja ajatusten takana ovat Savonian agrologiopiskelijat, ryhmästä RA18SM

Talvi tappaa kasvitaudit. Kylmä talvi vähentää kasvitautien ja tuholaisten määrää. Kylmä talvi ja pohjoinen sijainti on suojannut Suomea monilta Etelä- ja Keski-Euroopassa esiintyviltä kasvitaudeilta ja hyönteistuholaisilta. Talven pakkaset heikentävät kasvitautien ja kasvintuhoojien elinvoimaa ja määrää kasvualustassa.

Suomessa viljellystä ruuasta löytyy kansainvälisesti verrattuna vain vähän torjunta-ainejäämiä. Suomessa tuotettu ruoka on maailman puhtaina. Maa-, metsä- ja puutarhatalouden kasvinterveys on Suomessa hyvällä tasolla verrattuna muihin Euroopan maihin. Kasvinterveyden valvonta perustuu kasvinterveyden suojelemisesta annettuun lakiin (702/2003), joka tähtää vaarallisten kasvintuhoojien Suomeen leviämisen estämiseen ja todettujen esiintymien hävittämiseen. Kasvitaudit tuhoavat maailman ravinnontuotannosta noin 10 % vuosittain.

Suomessa tarve kasvinsuojeluaineiden ja kasvitautien torjunta-aineiden käytölle on globaaliin tasoon verrattuna vähäinen. Kasvinsuojeluaineita käytetään Suomessa vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja riski torjunta-ainejäämille pienenee. Suomessa ei käytetä varastoinnin aikana kemiallisia torjunta-aineita varastotuholaisten tai tautien torjumiseen, koska kylmän talvikauden vuoksi näitä ei yleensä esiinny.

Vähäinen kasvinsuojeluaineiden määrä ylläpitää maaperän vähäistä raskasmetallipitoisuutta eikä niitä keräänny kasveihin. Vähäisellä torjunta-aineiden käytöllä on positiivinen vaikutus tuotannon laatuun. Viileä ilmasto vähentää kasvintuhoojien esiintymistä hidastamalla niiden lisääntymistä. Lisäksi se estää sellaisten lajien leviämisen maahan, jotka eivät selviä talven yli.

Vesistöt ovat herkkiä pilaantumiselle

Suomessa vesistöjen laatu ja puhtaus ovat huomattavasti parempia kuin muualla maailmassa; Suomen järvien vesistä 80 % on laadultaan erinomaista tai hyvää. Suomessa etsitään jatkuvasti uusia keinoja vesistöjen hoitamiseen. Ilmastonmuutoksen myötä vesien laatuun tulee vaikuttamaan heikentävästi mm. sademäärien lisääntyminen ja sateiden voimakkuuden kasvaminen. Sateiden lisääntyessä ravinteiden huuhtoutumisen riskit kasvavat, ja tämän vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota lannoitteiden käyttöön sekä peltotöiden ajankohtiin. Suomessa lannoitteiden käyttö on tarkasti valvottua, ja lannoitukset suunnitellaan lohkokohtaisesti, jotta ylilannoitukselta vältyttäisiin. Vesistöjä pyritään suojelemaan myös jättämällä erilaisia pientareita, suojakaistoja, sekä -vyöhykkeitä pelloille, jotka sijaitsevat vesistöjen läheisyydessä. Suojakaistaleiden ja vyöhykkeiden noudattamista seurataan, kun tila on tehnyt ympäristötukisitoumuksen.  Mutta esimerkiksi Hollanissa voit rakentaa eläinten tuotantorakennuksen tai perustaa pellon heti vesistön läheisyyteen.

Jätteiden lajittelu ja  kierrätys

EU:ssa syntyy vuosittain noin 2,5 miljardia tonnia jätettä. Vuonna 2014 maa- ja metsätalouden sekä kalastuksen osa tästä hurjasta määrästä on vain 1 %, kotitalouksien osuus 8 %, teollisuustuotannon osuus 10 %, kaivostoiminnan ja louhinnan osuus 30%, rakennusalan osuus 34 % sekä muiden osuus 17 %. jätteen määrä väheni Bulgariassa ja Alankomaissa. Jätettä syntyy eniten henkilö kohden rikkaammissa maissa, koska turismi selittää osaltaan nämä jäte määrien nousut. Suomen osalta vuonna 2016 jätteen määrä Suomessa henkilöä kohti oli 504 kg ja Tanskassa taas puolestaan oli 777 kg. Vuosien 2005 ja 2016 välillä Suomessa, Virossa, Sloveniassa, Iso-Britanniassa ja Irlannissa kaatopaikalle vietävän jätteen määrä väheni huomattavasti.  Suomessa 42 % jätteestä kierrätetään tai kompostoidaan ja kaatopaikalle päätyy vain 3 %.

Metsä sitoo ilmakehän hiiltä

Kansainvälisesti suomalainen metsäosaaminen on – ja on jo pitkään ollut – korkeassa kurssissa. Suomessa avohakkuu tarkoittaa metsän uudistamista, sen kasvukyvyn tarpeellista elvyttämistä. Siis jotakin kokonaan muuta kuin vaikkapa Brasiliassa, jossa maan presidentin johdolla oltiin kovin hitaita ryhtymään toimiin satojatuhansia hehtaareita kuukaudessa sademetsää tuhoavien metsäpalojen sammuttamiseksi.

Metsäpalot aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä ja vähentävät muun muassa viljelyalaa sekä kaventavat kasvien sekä eläinten elinympäristöjä (Nasa)

Ilmastonmuutoksen torjunnassa metsien tehtävä on toimia ilmakehän hiilensitojana. Jotta metsä tähän kykenisi, täytyy metsän kasvaa. Tätä edellyttää hiilensidonta biologisena prosessina. Suomessa avohakkuut keskittyvät vanhoihin, kasvunsa jo päättäneisiin tai sen jo lähes päättäneisiin metsiin. Ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta metsät nimenomaan tuleekin uudistaa. Tämän uudistamisen tulee myös tapahtua riittävän tehokkaasti, jotta metsien kyky sitoa hiiltä ei ajan oloon laske. Suomessa metsän omistajia sitoo metsälaki. Metsälaki velvoittaa metsänomistajaa uudistamaan metsän pian pääte hakkuiden jälkeen. Metsän uudistamiseen valitaan lajike, mikä soveltuu kasvupaikalle parhaiten.

Varmasti paljon jäi kertomatta, mutta mielestämme, Suomessa asiat ovat aika hyvällä malilla. Ja koko ajan tehdään lisää töitä, jotta Suomen hiilijalanjälki olisi mahdollisimman pieni.

Kirjoittajat:

Kimmo Järvi, Sanna Räisänen, Kati Heikkilä, Erja Kämäräinen, Anu Hakkarainen, Emmi Parkkinen, Erika Kemppainen, Aini Partanen, Minka Kilponen, Johanna Kiesiläinen, Sanni Kemppainen, Tiia Heinikainen, Laura Rantala, Eetu Hokkanen, Satu Jääskeläinen, Pekka Leskelä, Merja Tuovinen, Sami Juntunen, Heli Jolkkonen, Satu Virolainen, Minna Ruokolainen, Meeri Partanen, Anu Tiikkainen, Outi Kuvaja.

Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Ilmastonmuutos ja nautakarjatalous

Ilmastoblogi II

Tämän blogitekstin ja ajatusten takana ovat Savonian agrologiopiskelijat, ryhmästä RA18SM

Ilmastonmuutos on tänä päivänä kaikkien mielessä ja syytä onkin. Ilmasto muuttuu ja muuttuessaan se vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Mutta mitä pitää tehdä, jotta ilmastomuutoksen tuomat negatiiviset vaikutukset pystytään minimoimaan? Suomessa on jo lukemattomia lakeja, säännöksiä ja asetuksia, joilla pyritään minimoimaan maa- ja metsätalouden vaikutukset luontoon, vesistöihin ja ilmastoon. Kaikkia näitä sääntöjä ja asetuksia valvoo joku viranomainen.

Suomessa pyritään tekemään asioita aina paljon paremmin ja tehokkaammin kuin muualla. Esimerkkinä sanottakoon, ilmastonmuutosta käsittelevässä kokouksessa maailmanlaajuisesti keskusteltaessa ja sovittaessa jostakin päästörajoituksesta tiettyyn aikaan mennessä, niin Suomi pyrkii tekemään kaiken paljon nopeammassa aikataulussa ja tehokkaammin kuin kukaan muu. Tuntuu kuin Suomen tulisi pelastaa koko maapallo! Sama pätee tuotantoon ja sen hiilijalanjälkeen. Suomessa lihantuotanto on lähes kokonaan maidontuotannon sivutuote.

Naudan osuus ilmastonmuutokseen on ollut viime aikoina hyvinkin paljon tapetilla, uusimpien tutkimusten mukaan nauta ei olekaan suurin syypää ilmastonmuutokseen. Mielestäni ei ole mitään syytä ajaa suomalaista maataloutta alas. Suomessa tuotanto on eettistä sekä puhdasta, sillä eläinten lääkityksiä valvotaan eikä esim. antibioottijäämiä päästetä lihaan tai maitoon. Jos Suomessa loppuisi tuotanto, niin ei silloin lihan syönti tai maidon juonti loppuisi, vaan tuotteet tulisivat ulkomailta. Monissa maissa ei eläimillä ole asiat niin hyvin kuin Suomessa eikä liha ja maito ole välttämättä puhdasta. Puhumattakaan siitä kuinka suuri hiilijalanjälki tuontilihalla tai maidolla olisikaan?

Kotimaisen lihantuotannon etuja ovat paikallisen elinvoimaisuuden tukeminen ja ruokaturvan ylläpito. Ympäristön ja ilmaston kannalta on parasta tuottaa ruokaa mahdollisimman lähellä kulutusta.

Mikrobilääkkeiden käyttö tuotantoeläimille on Suomessa kansainvälisesti katsottuna erittäin maltillista. Antibioottien käytön määrä on 2010-luvulla Suomessa vähentynyt enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Suomi on hyötyeläimille (yleensä niiden kasvua edistämään) annettujen antibioottien osalta esimerkillinen. Niinpä bakteerien herkkyystilanne on useimpiin maihin verrattuna Suomessa hyvä. Tosin kun esimerkiksi Ranskassa ja USA:ssa antibioottien käyttö vapaata ja niitä käytetään paljon myös ennaltaehkäisevästi.

Perinnebiotoopilla on runsas kasvi- ja eläinlajimäärä, sinne ei tuoda ravinteita ulkopuolelta eikä maata käännetä tai kylvetä. On muistettava, että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaihtelee vuosittain eikä syötävää ole välttämättä yhtä paljon kuin viljellyillä pelloilla. Sateisina kesinä syötävää on enemmän kuin kuivina. Monet kasvi-, sieni-, hyönteis-, lintu- ja nisäkäslajit viihtyvät laitumilla ja erityisesti monipuolisilla luonnonlaitumilla. Kun laidunta ei ole kemiallisesti hoidettu on kaikella oma tasapainonsa.

Taulukko. Tuotantoeläinten määrään suhteutettu mikrobilääkkeiden kokonaismyynti 30 EU/EEA maassa vuonna 2016 (mg/PCU, milligrammaa vaikuttavaa ainetta populaatiokorjausyksikköä kohti). Luonnonvarakeskus 2019, https://www.luke.fi/ruokafakta/yleista-.

30 maan tulosten vaihteluväli Suomi
Kokonaiskulutus 3 – 453 19
3. ja 4. polven kefalosporiinit 0 – 0,7 0,01
Fluorokinolonit 0 – 9,7 0,1
Makrolidit 0 – 29,2 1,0
Polymyksiinit 0 – 22 Ei ole koskaan käytetty tuotantoeläimille Suomessa

Nurmi on karjatalouden valttikortti. Nurmipelloista toivotaankin hiilisieppareita. On tutkittu, että hiilikato on voimakkainta lämpimän ilmaston maissa. Suomessa ja Pohjoismaissa viileä ja kostea ilmasto hillitsee hiilen karkaamista pellosta. Suomessa onkin korkeimmat viljelymaiden hiilipitoisuudet. Täytyisikin kuitenkin löytää sellaiset viljelykeinot, jotta tilanne Suomessa pysyisi jatkossakin hyvänä, koska ilmaston lämpeneminen tulee kiihdyttämään hiilikatoa myös meillä.

Peltojen hiilensidonnalla pyritään saamaan etenkin maidon hiilijalanjäljestä 30 – 40 % pois. Valio kehitti ensimmäiset nurmisiemenseokset parantamaan peltojen hiilensidontaa. Nurmiseosta suunniteltaessa otettiin huomioon se, että seoksen lajit kestävät suomen viljelyolosuhteet, ovat satoisia, sitovat hyvin typpeä ja juuristonsa avulla lisäävät hiilensidontaa maahan.

Suomessa monivuotiset nurmikasvit sitovat hyvin hiiltä ja ovat parempia
sitomaan kuin yksivuotiset kasvulohkot (Piia Kekkonen)

Laiduntaminen ja perinnebiotoopit

Naudan laiduntaminen on muokannut maaseutua luomalla perinnemaiseman. Monen suomalaisen mielikuva maaseudusta on laidun, missä on runsas kasvilajisto eri väreineen. Kauniit perinnebiotoopit ovat muodostuneet laidunnuksen seurauksena, ja laidunnuksella voidaan ylläpitää ja lisätä niiden harvinaistunutta kasvillisuutta.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaan perinnebiotoopit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Laidunnus on usein ainoa mahdollisuus hoitaa alueita, joiden koneellinen niitto on kivisyyden, epätasaisuuden tai jyrkkyyden takia käytännössä mahdotonta. Lisäksi laiduntavat eläimet monipuolistavat maaseutumaisemaa. Jos laidunnus loppuu niin alueet kasvavat umpeen. Jonkin verran on jo nyt ollut uutisointia, kuinka nykyinen maatalous vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen. Mm. tietyt lantaa hajoittavat hyönteiset ovat vähentyneet.

Perinnebiotoopilla on runsas kasvi- ja eläinlajimäärä, sinne ei tuoda ravinteita ulkopuolelta eikä maata käännetä tai kylvetä. On muistettava, että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaihtelee vuosittain eikä syötävää ole välttämättä yhtä paljon kuin viljellyillä pelloilla. Sateisina kesinä syötävää on enemmän kuin kuivina. Monet kasvi-, sieni-, hyönteis-, lintu- ja nisäkäslajit viihtyvät laitumilla ja erityisesti monipuolisilla luonnonlaitumilla. Kun laidunta ei ole kemiallisesti hoidettu on kaikella oma tasapainonsa.

Lue lisää opiskelijoiden ajatuksista ilmastonmuutosaisteusta Suomi vastaan muu maailma seuraavasta blogista Ilmastonmuutos kasvin- ja metsäntuotannossa.

Kirjoittajat:

Kimmo Järvi, Sanna Räisänen, Kati Heikkilä, Erja Kämäräinen, Anu Hakkarainen, Emmi Parkkinen, Erika Kemppainen, Aini Partanen, Minka Kilponen, Johanna Kiesiläinen, Sanni Kemppainen, Tiia Heinikainen, Laura Rantala, Eetu Hokkanen, Satu Jääskeläinen, Pekka Leskelä, Merja Tuovinen, Sami Juntunen, Heli Jolkkonen, Satu Virolainen, Minna Ruokolainen, Meeri Partanen, Anu Tiikkainen, Outi Kuvaja.

Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa?

Ilmastoblogi I

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma. Ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen, vesistöihin, ilmastoon sekä maaperään monin eri tavoin. Näitä asioita pohtivat Savonian ammattikorkeakoulun toisen vuosikurssin agrologiopiskelijat opintojaksollaan.   Kurssin tavoitteena oli pohtia ilmastonmuutosta globaalisti sekä pohtia ilmastonmuutosta maatalouden näkökulmasta Suomessa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmastonmuutoksen myötä lämpötila nousee, eli talvilämpötilat kohoavat ja lämpimien jaksojen määrän oletetaan lisääntyvän. Lämpötilan on ennustettu nousevan epätasaisesti, noin 0,2 astetta kymmenen vuoden aikana.

Maapallon säiden ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja myrskytuulet voimistuvat todennäköisesti Suomen merialueilla, rannikolla ja mahdollisesti myös sisämaassa. Lämpötilan muutoksien vuoksi kasvukausi pidentyy ja muuttuu lämpimämmäksi. Hellejaksojen myötä kuivuus lisääntyy, vaikkakin sademäärät lisääntyvät rankkasateina. Talvien pilvisyys lisääntyy ja aurinko paistaa harvemmin. Ilmastonmuutos vaikuttaa Golf-virtaan. Tämä tuo muutoksia sääolosuhteisiin laajoilla alueilla.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös vesistöihin. Lämpötilojen nousu yhdessä ravinteiden lisääntymisen myötä muuttaa vesistöjä. Muutokset vaikuttavat veden happitasoihin, rehevöityminen lisääntyy ja tämä vähentää lajien monimuotoisuutta.

Vesi samentuu planktonlevien määrän kasvaessa ja lisääntyneet sateet ja tulvat lisäävät ravinteiden huuhtoutumista. Esimerkiksi sisävesistä vapautuvan hiilen määrä lisääntyy. Lämpötilan nousu lisää järvissä leväkukintoja, mitkä lisäävät metaanipäästöjä ja kiihdyttävät veden lämpenemistä entisestään.

Vesistöjä happamoittavat ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu sekä valunnan mukanaan tuoma typpikuorma, joka muuttaa vesistön pieneliötoimintaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy voimakkaimmin matalissa vesistöissä, esimerkiksi puroissa, jotka ovat alttiita lämpöstressille ja valunnan muutoksille.

Ilmastonmuutos ja maatalous

Ilmastonmuutos lisää todennäköisesti kasvukauden pituutta. Ilmastonmuutos aiheuttaa ääriolosuhteita, kuten rankkasateita ja pitkiä kuivia jaksoja. Rankkasateiden vaikutuksesta maa tiivistyy raskaiden koneiden painosta ja tiettyjen maalajien kuorettumisriski kasvaa. Tämän vuoksi pellolla työskentelyn ajoittaminen on erityisen tärkeää.

Kuivat jaksot vaikeuttavat viljelyä, etenkin peltolohkoilla, joilla on huono pellon kasvukunto ja maan rakenne.  Syväjuuristen kasvien käyttö on tulevaisuudessa tärkeää, koska ne vaikuttavat positiivisesti maan rakenteeseen ja kasvien vedenottokykyyn. Tulevaisuudessa voidaan joutua turvautumaan erilaisiin kastelujärjestelmiin.

Hiilensidontaa pyritään kehittämään tehokkaammaksi ja hiiltä päästäviä lähteitä pyritään vähentämään. Hyvä kasvusto sitoo hiiltä, joten maatilojen tulisi pyrkiä monipuoliseen viljelyyn sekä parantamaan hiilen sidontaa mahdollisimman tehokkaaksi. Huono hiilen sitoutuminen lisää ilmastonmuutosta entisestään.

Ilmastonmuutos tuo tulevaisuudessa mukanaan uusien kasvilajikkeiden kehittymisen ja niihin siirtymisen.

Ilmaston lämmetessä uusia kasvituholaisia ja -tauteja voi esiintyä enemmän, ja nämä tekijät voivat alentaa satoa sekä sadon laatua.

Ilmastonmuutoksen myötä myös kasvukausi ja laidunkausi pitenee. Pidempi laiduntaminen antaa eläimille enemmän sekä fyysistä että henkistä terveyttä edistäviä tekijöitä. (Eläintieto.fi)

Jättämällä laitumille käsittelemättömiä alueita, kuten puuryhmiä, kumpuja tai kiviröykkiöitä, edistetään kuitenkin myös viljellyille laitumilla elonkirjoa ja tarjotaan samalla lehmille viihtyisiä paikkoja suojautua avoimella laitumella paahtavalta auringonpaisteelta.  (Kuva Sini Huuskonen)

Lue lisää ilmastonmuutoksesta tulevista 2. vuoden agrologiopiskelijoiden monimuotoryhmän ilmastoblogeista.

Tekijät: Agrologiopiskelijat 2. vuosikurssi 2020
Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

 

Kohti parempaa pölytyspalvelua

Pölyttäjien merkitys maataloudelle on merkittävä ja luontaisten pölyttäjien väheneminen lisää tarvetta käyttää tarhamehiläisiä pölytyksen varmistamisessa. Satoa ja laatua pölytyspalvelulla
-hanke selvittää ja edistää pölytyspalvelun toimintaedellytyksiä sekä tekee havaintoja käytännön maatiloilla pölytyksen onnistumisesta ja pölyttäjien liikkeistä.

Onnistuessaan pölytys parantaa satoa ja sadon laatua kasveilla, jotka vaativat tai hyötyvät hyönteispölytyksestä. Pölytyspalvelua käyttämällä, eli vuokraamalla tai ostamalla pölytyspesiä voidaan lisätä pölytystä kasveilla ja näin turvata sadon onnistuminen. Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hanke teki havaintoja kasvustoista kasvien kukkimisvaiheessa pilottitiloilla Pohjois-Savon ja Hämeen ELY- keskuksen alueelta kesällä 2019. Linjalaskennalla alueelta laskettiin pölyttäjien lukumäärät sekä otettiin siitepölynäytteitä pölytyspalvelussa paikalle tuoduista mehiläispesistä. Siitepölynäytteiden avulla pystytään selvittämään, minkä kasvin kukissa mehiläiset olivat vierailleet. Laskentoja jatketaan kesällä 2020.

Pölyttäjien liikkumiseen ja pölytyksen onnistumiseen vaikuttavat useat tekijät. Pesien sijainti, pesien määrä ja sääolosuhteet vaikuttavat pölyttäjien liikkumiseen ja muut yhtä aikaa kukkivat luonnonkasvit voivat houkutella hyönteisiä suosimaan luonnonkasveja viljelykasvien sijaan. Linjalaskennassa laskennat tehtiin kukinnan aikana klo 12-16 välisellä ajalla. Sääolosuhteet olivat laskennan aikana aurinkoiset tai puolipilviset ja tuulisuus oli heikkoa tai kohtalaista.

Kesän 2019 pölyttäjähavaintojen perusteella havaittiin, että tarhamehiläisiä ja muita pölyttäjiä esiintyi kasveilla hyvin vaihtelevasti. Luontaisista pölyttäjistä kimalainen viihtyy puna-apilakasvustoissa parhaiten ja kukkakärpäsiä esiintyi tasaisesti eri kasvilajeilla. Tarhamehiläiset viihtyivät laskentojen perusteella hyvin härkäpapu- sekä tattari- ja kevätrypsikasvustoissa.Linjalaskenta tehdään eri tavalla marjakasveille ja peltokasveille: Mansikka, pensasmustikka ja vadelma lasketaan 25 metrin leveydeltä molemmin puolin; härkäpapu, apila ja rypsi lasketaan 50 metrin leveydeltä molemmin puolin.

 

Hanke jatkaa havainnointia maatiloilla kesällä 2020 ja pilottitilatoiminnasta kiinnostuneet, tutustukaa hanketoimintaan ja ottakaa yhteyttä hankehenkilökuntaan. Kerromme lisää!

Hankkeen internetsivut: https://satoajalaatua.savonia.fi/

Hanke toteutetaan yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen kanssa Pohjois-Savon ja Hämeen ELY-keskuksen alueella. Rahoittaja on ELY-keskus ja Euroopan maaseudun aluekehitysrahasto.

Piia Kekkonen
TKI-asiantuntija
Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hanke
Savonia-ammattikorkeakoulu

Hankkeet rahoittajat:

: