Muutos on mahdollisuus: verkkokurssien kikkakolmoset

Savoniassa toimintaa kehitetään soveltamalla uutta tietoa ja hyviä käytänteitä. Tällä kertaa vinkkejä opetuksen kehittämiseen haettiin Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa (ITK) -konferenssista Hämeenlinnasta maaliskuun lopulla 2019.

Hyvistä käytänteistä kuultiin konferenssissa monta mielenkiintoista esimerkkiä. IlonaIT oli koonnut esitykseensä hyviä vinkkejä verkko-opetuksen kehittämiseksi. Verkko-opetuksessa, niin kuin kaikessa muussa opetuksessa, homma lähtee liikkeelle huolellisesta ennakkosuunnittelusta ja pedagogisen käsikirjoituksen tekemisestä. Myös käytettävien laitteiden toimivuus pitää varmistaa ja materiaalien lataus tehdä etukäteen oppimisalustalle, niin että opetustilanteessa voidaan keskittyä oppimisen ohjaamiseen.

Opiskelijat on hyvä huomioida koulutuksen ensiminuuteista alkaen: virtuaaliluokkaan voi laittaa mielenkiintoisen kuvan tai tehtävän, jota osallistujat voivat pohdiskella odotellessaan koulutuksen alkamista. Esimerkiksi maatalousopintojaksolla alla oleva kuva voisi toivottaa opiskelijat tervetulleiksi opintojaksolle. Opetuksen alkua odotellessa opiskelijat voivat miettiä missä maassa kuva on otettu? Kuva toimii siis myös keskustelun avaajana.

Verkossa(kin) opiskelijan keskittymiskyky herpaantuu helposti. Useimmalta meistä löytyy kokemuksia, jos ei omia niin kollegan, siitä että verkkokokouksen aikana kirjoitetaan sähköposteja ja kokouksessa käsitellyt asiat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Keskittymistä voidaan kuitenkin helpottaa sillä, että osallistujia aktivoidaan säännöllisesti. Verkko-opetuksen pitäisikin sisältää vuorovaikutusta jopa 5-7 minuutin välein!

Mahdollisten ennakko-odotusten vastaisesti verkko-opetus mahdollistaa monenlaisia vuorovaikutuksen muotoja. Sen lisäksi että verkko-opetuksessa voi kysyä takarivin Pentiltä miten hän kokee digitalisaation opinnoissaan, voi koko opiskelijaryhmää pyytää äänestämään digitalisaation parhaita puolia. Useimmissa verkko-opetusympäristöissä opiskelijat voidaan jakaa myös pienryhmiin, jotka voivat pohtia annettuja tehtäviä pienemmissä porukoissa.

ITK-konferenssissa esiteltiin myös muita kiinnostavia oivalluksia. Humanistinen ammattikorkeakoulu muutti ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon loppuseminaarin kolmen minuutin pitchaus-videoksi. Näin opinnäytetyön tulokset saatiin entistä suuremman joukon nähtäväksi. Loistava idea informaatioähkyn aikakaudella!

Hyvien toimintamallien jakaminen kannattaa puolin ja toisin, koska silloin pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen ja toimeliaisuuden voi keskittää jonkin akuutimman prosessin optimointiin. Myös haasteista kannattaa kertoa avoimesti, jolloin koko yhteisö voi miettiä miten tilanne voitaisiin ratkaista.

ITK-konferenssi alkoi Alivaltiosihteeri-komediaryhmän legendaarisella sketsillä viikon luontoäänestä muutosvastarinnasta, joka viihtyy vanhoissa poteroissa mahdollisimman syvälle kaivautuneina ja laulaa ”Ei tule onnistumaan, ei tule onnistumaan”. Raflaavalla aloituksella saatiin yleisö, minut mukaan lukien, heräämään ja miettimään omia ajatusmallejaan. Konferenssin edetessä kirkastui, että muutos kannattaa nähdä mahdollisuutena, jolloin muutosvastarintojen kanta pienenee ideanakkeleiden vallatessa elintilaa. ”Ei käy, ei käy, ei käy, ei tule onnistumaan, ei tule onnistumaan” rallatus vaihtuu ideanakkeleiden ”muutos on mahdollisuus, muutos on mahdollisuus, kokeillaan rohkeasti, onnistutaan” sirkutukseen.

Blogin kirjoitti verkko-opetuksesta innostunut kotieläintuotannon lehtori Salla Ruuska

ps. Tiedoksi teille, jotka mietitte mistä kuva on otettu. Italian Toscanan alueella maisema on vehreä myös joulukuussa. Italiassa maatalouden raamit ovatkin aika erilaiset Suomen olosuhteisiin verrattuina.

THE FAVOURITE PLACE IN NATURE

Have you ever settling down looking at photos? How often do you use photos in your job? In Finland Miina Savolainen has development the method of ”Empowering photography”. At Savonia in the international and multidisciplinary studies MultiPro2019 students carried out the process of photographing in Green Care course exploring the empowerment of the favourite place.

The nature is our favorite place. The silence, beautiful landscape, nature sounds and the fresh air gives you strngth and relax.

Salla-tunturi (photo by Horst Reiter)

We would like to keep the pictures natural as possible. But it is hard to get the same feeling just out of a picture if you haven´t been there. I can just show you the picture and describe what I was feeling and how does it feel if you would be there. However a good picture is worth a thousand words.

There is always a connection with the photographer and the model. Chemistry between these two people is crucial to capture the message of the photo.

A water experiment (photo by Horst Reiter)

When we graduate, we will be working in different fields. The teachers could use this method to motivate the students. In psychotherapy it is very hard to start a productive conversation especially with group therapy. It is a lot easier to use picture material as a starting point of a conversation. In foster care you could use the method as it was created, to empower the clients.

This type of green care is new for every one of us. We think this could be a nice technique opposed to other methods.

We will keep practicing on that and try it out in future as much as possible.

Everyone has a different view of beauty and how they see their presence in a photo. It also shows that each of us has a different relationship with nature.

When we were walking in the nature and felt good and relaxed in the fresh air and snowy landscape it was really hard to show the magic on the photo and all the emotions we were experiencing at the moment.

Finding that special place. Nature has a lot to offer when it comes to scenery and it was very hard to find only one special place. After finding the place the problem was finding the right time, the right lighting and sun position.

Some of us love the summer time more than winter and the personal mood was also very important.

You cannot just go somewhere and say this is the place I want to take the picture, you must find this place.

You have to feel good in your own skin and relaxed at the same time. Only then you can say that you found one of these places.

Rudolph in Salla (photo by Horst Reiter)

Empowering photographing has a lot of maneuvering and its use has a lot of possibilities for all kind of people. It is important to do this without pressure or in a hurry. Just like most thing in life you have to practice to get better and better. The prize of that is a perfect picture.

 

The writers

Nina Jovanovic (School of Advanced Social Studies in Nova Gorica, Slovenia)

Horst Reiter (Hochschule für Agrar- & Umweltpädagogik, Austria)

Klaudia Harler (Hochschule für Agrar- & Umweltpädagogik, Austria)

Theresa Heidl (Hochschule für Agrar- & Umweltpädagogik, Austria)

Riikka Rissanen (Savonia University of Applied Sciences, Bachelor of Social Services degree, Finland)

A Senior Lecturer Anne-Leena Juntunen (Savonia University of Applied Sciences, Social Services, Finland)

A PICTURE SAYS MORE THAN THOUSAND WORDS

Photos and pictures can be used in many ways. Nowadays they are important tools in different areas of working life. In Finland Miina Savolainen has development the method of ”Empowering photography”. At Savonia in the international and multidisciplinary studies MultiPro2019 students carried out the process of photographing in Green Care course. The main topic was, the favourite place in the nature.

If you are really enjoying something, you often make a picture of the moment. This enables you to remember your feelings and emotions. Also for other people who look at the pictures that can be contagious.

Mostly they are memories of unforgettable moments such as holiday memories, events, weddings, birthdays, meetings with friends, natural spectacles, animals and plant observations, childhood memories as well as visual material of the last reconstruction in the house, yard or stable.


Salla-tunturi, Alexandra Muhr enjoys the sunset (photo by Horst Reiter)

Of course, not everybody likes to be a photomodel, but also pictures of the nature can capture some good feelings, at a sunset for example.
Nature gives us a lot of strength with its variety of plants, animals, waters, landscape and not to forget its varied seasons. It gives us energy and a fantastic place of recreation for old and young for mind and body.


A photo without nature is like bread without flour (photo by Alexandra Muhr)

In general, one can say that nature makes a good picture.  A photo expresses many different feelings (contentment, happiness, fear, joy, well-being, . . .). You don’t need words to describe a picture. Therefore, for example, images are often used in marketing, because you can quickly and easily impress people with them. Images are also sometimes to be enjoyed with caution, unwanted emotions can be exchanged. Images can also highlight illusions. If you work with pictures, you should be careful and always have the goal in mind, what do you actually want to say with the picture, reveal?

How is the feeling when you will be a photographer?

When you take pictures of people, it’s often that you skip a certain charisma on them. The emotions that the model radiates are infectious. It makes people happy to be a help to others. It’s a give and take. Usually many common experiences are made together – it brings the feeling of connection! Often you have realized that the model and the photographer have a lot in common for example that both like to be in nature.

In your job you can explain things a lot better with pictures e.g. modelling the work processes or you can explore the history, feelings and situations of the clients. By photos you can get more power, self-confidence and more self-esteem about yourself and the clients. 

 Pictures say more than 1000 words, this saying says a lot about photos.

 

The writers

Alexandra Muhr (Hochschule für Agrar- und Umweltpädagogik, Austria)

Juliana Kacher (Hochschule für Agrar- und Umweltpädagogik, Austria)

Emmi Hämäläinen (Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmi, Finland)

Krista Korhonen (Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmi, Finland)

A Senior Lecturer Anne-Leena Juntunen (Savonia University of Applied  Sciences, Social Services, Finland)

Green Care – moniammatillista yhteistyötä parhaimmillaan

Savoniassa treenataan monialaista yhteistyötä opintojen alusta alkaen. Sosiaali-, hoitotyön- ja agrologiopiskelijoiden yhteisellä opintomatkalla Rovaniemelle 30.1. – 1.2.2019 eri aloja yhdistävä teemana oli Green Care ja kansainvälisyys. Opintomatkalle osallistui Savonian opiskelijoiden lisäksi itävaltalaisia, espanjalaisia, venäläisiä ja slovenilaisia vaihto-opiskelijoita.

Opintomatkan tavoitteena oli tutustuttaa eri alojen opiskelijat monialaiseen yhteistyöhön, erilaisiin eläintuotannon tuotantosuuntiin ja yritysten Green Care -toimintaan. Green Care -kohteina reissulla oli lammas- ja hevostila. Lisäksi vierailimme rekikoirayrityksessä ja kuuntelimme Lapin ammattikorkeakoululla erinomaisia esityksiä Lapin maataloudesta, porotaloudesta sekä Green Care -hankkeista. Iloisena yllätyksenä paikalliset agrologiopiskelijat esittelivät meille omiin opintoihinsa liittyviä projektiopintoja. Oli mukavaa kuulla, miten poroyrittäjänä toimiva opiskelija Simo Holck koki agrologiopinnot ja miten agrologiopiskelija Riikka Kuha koki projektiopintojen hyödyntävän omien työverkostojen luomisessa.

Tilakohteissa eläintuotanto ja Green Care käsikädessä

Opintomatkan tilavierailukohteissa Isokummun lammastilalla ja Turkan Ratsutilalla Green Care on olennainen osa yritystoimintaa. Isokummun luomutila tuottaa karitsanlihaa. Koska lähimpään lammasteurastamoon oli matkaa, oli tilalle rakennettu oma tilateurastamo, jossa teurastettiin lihantuotantokaneja ja oman tilan lampaita. Yrittäjien elanto tuli siis osin eläintuotannosta.

Kuva 1. Isokummun luomutilalla kasvatetaan suomalaisia alkuperäisrotuja eli suomenlammasta ja kainuunharmaita. Koska yrittäjä halusi ylläpitää alkuperäisrotujen geneettistä monimuotoisuutta, tilalla oli normaalia enemmän siitospässejä.

Miten Green Care sitten näkyi vierailukohteissa? Isokummussa maatilan töihin osallistui mielenterveyskuntoutujia ja kehitysvammaisia. Lampaiden hoidon lisäksi päivätoimintaan osallistuvat kuntoutujat hoitivat esimerkiksi hevosia. Turkan Ratsutilalla Green Care oli yhdistetty tallinpitoon: asiakkaat hoitivat eläimiä ja huolehtivat muistakin tallitöistä. Mielenterveyskuntoutujille ja kehitysvammaisille järjestettiin ratsastustunteja. Turkan Ratsurinne tarjoaa myös ratsastuskoulutoimintaa, ratsastusleirejä sekä ohjelmapalveluita esimerkiksi polttariporukoille.

Kuva 2. Turkan Ratsurinteellä hevoset olivat erittäin tottuneita vierailijoihin ja pääsimme ihailemaan hevosia lähietäisyydeltä. Yrittäjä Satu Turkka etsi innovatiivisesti uusia ratkaisuja toiminnan kehittämiseksi ja hyödynsi omia työelämäverkostojaan asiakashankinnassa. Tilalla olikin ratsastuskoulutoiminnan lisäksi muun muassa sosiaalipedagogista hevostoimintaa eri asiakasryhmille.

Eri alojen ammattilaisten positiivinen törmäyttäminen

Työelämän kehityshaasteet ovat monitahoisia, joten kehitystyössä on hyvä olla mukana eri alojen osaajia. Tutustuminen jo opintojen alkuvaiheessa eri tutkinnonaloihin, suomaisiin ja vaihto-opiskelijoihin madaltaa kynnystä tehdä moniammatillista yhteistyötä jatkossa. Myös meille lehtoreille kollegojen tapaaminen ja uusien ideoiden ilmoille heittäminen antaa lisää puhtia kehitystyöhön. Savolainen sananlasku ”Aina oppii kun on kotoa pois!” pitää siis paikkansa.

Blogin kirjoittivat monialaisuudesta innostuneet lehtori Salla Ruuska (kotieläintuotanto), Susanne Hämäläinen (hoitotyö) ja Katriina Pylkkänen (hevostalous)

 

Ei lukemalla uimaan opi, veteen se on mentävä

Pääministeri Sipilän hallitusohjelman 2025 tavoitteissa keskeisenä tavoitteena on oppimisympäristöjen modernisointi digitalisaation avulla. Tämä asettaa haasteita erityisesti aloille, joissa tarvitaan käytännön taitoja. Oppimisympäristöjen modernisointi näkyy jokapäiväisessä opetuksessa verkko-opetuksen lisääntymisenä ja perinteisen kontaktiopetuksen vähenemisenä. Toisen asteen ammatillisen koulun ja ammattikorkeakoulun opiskelijoilta vaaditaan käytännön taitoja, joiden harjoitteleminen verkossa on haastavaa, joskus jopa mahdotonta. Oppilaitosten ja opettajien haasteena onkin suunnitella ja toteuttaa opetus ja opiskelijoiden ohjaus niin, että opiskelijoilla on riittävät teoreettiset ja käytännön taidot ennen harjoitteluun menemistä.

Toisen asteen ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa käytännön taitojen ja työelämävalmiuksien harjoittelu on suunniteltu tehtäväksi työssäoppimisjaksoilla yrityksissä tai esimerkiksi sairaaloissa. Vaikka substanssivaatimukset vaihtelevat, eri alojen yhteisinä tekijöinä voidaan pitää tiettyjä teoriavaatimuksia sekä työssä tarvittavia käytännön taitoja. Esimerkiksi rakennusalalla toisen asteen harjoittelijoilta toivotaan teoriatietojen lisäksi taitoa käyttää työkaluja. Sairaanhoitajaopiskelijoilta puolestaan edellytetään, että heidän tulee osata teoriassa harjoittelujakson teemaan kuuluvat sairaudet ja hoitomenetelmät. Agrologiopiskelijoiden maatalousharjoittelutilat toivovat opiskelijoilta monipuolisia käytännön taitoja maataloustöissä, lisäksi tärkeäksi koetaan oikeanlainen asenne työntekoon ja uuden oppimiseen.

Opiskelun digitalisointi tuo mukanaan monta uutta mahdollisuutta, kun opiskella voi paikasta ja välillä myös ajasta riippumatta. Digitaaliset oppimisympäristöt ja monipuolisten pedagogisten menetelmien käyttäminen mahdollistavat myös kontaktiopetuksen laadun parantamisen, kun kontaktiopetuskerroilla voidaan keskittyä opittujen asioiden syventämiseen ja soveltamiseen. Kaikkia oppisisältöjä ei voi kuitenkaan viedä kokonaisuudessaan verkkoon, mutta uudet teknologiat kuten esimerkiksi virtuaalitodellisuus (VR), luovat uusia mahdollisuuksia. Erilaisia oppimista edistäviä VR-sovelluksia onkin jo käytössä. Opiskelijat voivat esimerkiksi harjoitella puun kaatamista moottorisahalla tai ensihoidon tehtäviä turvallisesti ja ohjatusti VR-ympäristössä. Uusia sovelluksia syntyy jatkuvasti, joten tulevaisuudessa opiskelijat voivat harjoitella verkossa taitoja entistä monipuolisemmin.

Miten harjoittelijoiden, harjoittelupaikkojen ja oppilaitosten näkemykset harjoittelusta saadaan kohtaamaan? Olennaista on aktiivinen yhteistyö harjoitteluprosessissa mukana olevien tahojen kanssa. Yhteistyö perustuu rakentavan palautteen antamiselle ja vastaanottamiselle sekä harjoitteluprosessien kehittämiselle työelämätarpeiden pohjalta. − Ei lukemalla uimaan opi, veteen se on mentävä! kertoo suomalainen sananlasku ja sama pätee opiskelijoiden ammattitaidon kartuttamiseen.

Senja Toivonen, Terveystalo Forssa, vastaava työterveyshoitaja
Anna Taskinen, Niuvanniemen sairaala, sairaanhoitaja
Helena Heino, Merikarvian kotihoito, terveydenhoitaja
Petri Voutilainen, Rakennus Vouti Oy, yrittäjä
Salla Ruuska, Savonia-ammttkorkeakoulu, luonnonvara-ala, lehtori

Blogi pohjautuu kirjoittajien pedagogisiin opintoihin liittyvään kehitystehtävään.

Savonialaiset näkyvästi Maataloustieteen päivillä Helsingissä 10.-11.1.2018

15.1.2018
AMK-agrologi Lotta Junnonaho esitelmöi opinnäytetyöstään Maataloustieteen päivillä. Hänen opinnäytetyönsä käsitteli emolehmätilan laidunnusstrategioita. Lotta kertoi esityksen jännittäneen ehkä hieman enemmän kuin esitelmät agrologikoulutuksen aikana, mutta kokemus oli kuitenkin mukava.

Opinnäytetyön aihe valikoitui Lotalle omasta kiinnostuksesta emolehmiin ja talouteen. Hän kertoo olevansa tulevaisuudessa ehkä emolehmäpuolen yrittäjä, niin kiinnostus on ymmärrettävää. Laiduntamiseen liittyvää aihetta ehdotti opettaja ja siitä työ lähti vähitellen kehittymään. Yhteistyökumppaniksi löytyi A-tuottajien hanke, jossa kehitetään emolehmätuotantoa. Siltä kautta löytyi myös yhteistyötilat, joista valittiin 20 tilan joukosta neljä tarkempaa analysointia varten. Tilat ovat samankokoisia, mutta niiden laidunnusstrategiat ovat erilaisia.

Opinnäytetyön työstäminen kesti noin vuoden aloituskokouksesta loppuseminaariin. Lotta pitää hyvänä, että aikaa oli muokata ja miettiä, niin työ onnistui paremmin. Myös toimeksiantaja oli prosessissa ilahduttavan aktiivisesti mukana.

Lotta kertoi olleensa ensimmäistä kertaa Maataloustieteen päivillä. Päivän lemppareita pyöri yhtä aikaa niin, ettei kaikkiin millään päässyt. Hän arvelee käyvänsä ehkä joskus työn puolesta uudestaan Maataloustieteen päivillä, joita järjestetään joka toinen vuosi tammikuun alussa Helsingin Viikissä Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tiloissa.

Luomukananmunan tuotanto kiinnostaa

Agrologit Henri Temonen ja Mikko Tiainen esittelivät opinnäytetyöstä tehtyä posteria Maataloustieteen päivillä. He pitivät esittelyä positiivisena kokemuksena. Oli sopiva määrä kiinnostuneita ja omasta aiheesta oli helppo puhua. Tämä esitysmuoto sopi heille paremmin kuin luentomainen esitys. Posterin esittely sisältää vuorovaikutusta yleisön kanssa. Posteriin tutustujat kyselivät eri asioita ja keskusteluissa esittelijätkin saivat uutta tietoa.

Mikon ja Henrin opinnäytetyöprosessin alkusysäykseen vaikutti opettajan esittelemä e-Poultry-kurssi. Henri tarttui tähän ajatukseen heti. Hän ilmoittautui kurssille, joka koostui useamman viikon etätehtävistä ja 2 viikon intensiivijaksosta Hollannissa. Siellä tutustuttiin munituskanaloihin ja broileritiloihin. Kurssin innoittamana Henri halusi tehdä opinnäytetyön valtavirrasta poikkeavasta aiheesta kanalan perustamisesta. Houkuttelun jälkeen hän sai kaverinsa Mikon innostumaan aiheesta, vaikka tämä oli kurssille ilmoittautumisen aikaan sanonut, ettei ole kiinnostunut kanataloudesta.

Mikon ja Henrin kotitilat ovat lähekkäin. Tästä lähtökohdasta lähdettiin miettimään yhteistyökuvioita ja visioimaan kana-aiheen ympärillä. Lähtökohtana opinnäytetyölle oli tarve miettiä emolehmätuotannon kanssa sopivaa toista tulonlähdettä tiloille.

Henri ja Mikko pitävät hyvänä sitä, että he tekivät opinnäytetyön parityönä. Syksyllä pidetyn aihekuvauksen jälkeen alkuvuosi 2017 oli tiivistä työn tekemistä. Seitsemän aikaan oli koululla rauhallista aloittaa opinnäytetyön työstäminen. Työ eteni hyvin, kun alueita jaettiin. Toisen tekemiin osioihin sai heti tuoreeltaan kommentteja. Tällainen peilaaminen mahdollisti laajan työn suhteellisen lyhyessä ajassa. Tiedossa oli, että jos työ ei ole valmis ennen kevättöitä, se ei valmistu koskaan.

Opinnäytetyön tuloksia käytetään mahdollisesti oikeassa elämässä. Laskelmat käydään läpi ja muutetaan niihin nykyiset hinnat, tarvittaessa tehdään sopimus pakkaamon kanssa ja mietitään sopiva yhtiömuoto. Jos he kilpailisivat keskenään, pelto ei riittäisi kummallakaan tilalla. Jos kanala toteutuu, peltoresurssien lisäksi työvoimaresurssit tulevat paremmin hyödynnettyä, koska tilakoko on erilainen.

Mikko ja Henri kävivät seuraamassa Maataloustieteen päivien esitelmiä. Osa niistä ampui yli, mutta suurimmasta osasta sai paljon hyvää tietoa. Maatalousyrittäjien pitää tulevaisuudessa hakea tietoa ja uusia kontakteja. Maataloustieteen päivät sopivat tähän hyvin. Perimätiedolla ei enää pärjää, vaan pitää hakea vaihtoehtoisia toteutustapoja, toteavat Henri ja Mikko.

Maataloustieteen päivillä oli esillä yhteensä kuusi Savonian opinnäytetöiden pohjalta laadittua posteria ja yhdeksän opinnäytetyön tuloksia esiteltiin alakohtaisissa sessioissa. Lisäksi päivillä esiteltiin Savonian hankkeiden tuloksia. Aineistoihin pääset tutustumaan Suomen Maataloustieteellisen Seuran sivuilla.

Leena Kärkkäinen
TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tutustu postereihin:

Hoxha Jahja Effect of physical activity of lying hens on bone condition Eskelinen Partanen Separoinnin ja lannankuljetuksen kannattavuus b

Makiniemi Makeläinen Kekkonen Kivimaenpaa Siemenmateriaalin pintahygienisointi b

Eskelinen Partanen Separoinnin ja lannankuljetuksen kannattavuus b

Salla Ruuska Petri Kainulainen Hannu Viitala Flipped Learning b

Laaveri Pylkkanen Packalen Suhonen Hevoskuntoutuskeskukset Suomessa blogi

Temonen Tiainen Viitala Korhonen Wahlroos Luomukanalan perustaminen b

Hyvonen Pylkkanen Korhonen Wahlroos Maidon seleenipitoisuus b

Jääskeläinen Sorjonen Pylkkänen Korhonen Wahlroos Hyvinvoiva_vasikkaNarhi

Paldanius Wahlroos Lintunen Maatalousyrittäjille soveltuvien hyvnvointikyselyjen kartoittaminen b

Kuivajae kuivikkeena – positiivisia tuloksia Maaningan kokeesta

Agrifuture-tapahtuma 29.11.2017

11.12.2017

Luken tutkija Lilli Frondelius kertoi Mast-hankkeen ajankohtaisseminaarissa lietteestä separoidusta kuivajakeesta kuivikkeena. Se on uusiutuva luonnonvara: lantaa tulee aina lisää. Kuivajae ei ole hankaavaa eläimen iholle, ja se on myös koneystävällistä. Riskeinä ovat mm. utaretulehdukset, vaikka kansainvälisissä tutkimuksissa tätä ei ole pystytty todistamaan. Separaattorin ja kompostorin hankintaan on tehtävä investointeja, joten taloudelliset riskit ovat myös olemassa.

Kuivajakeen tuottamiseen on kolme menetelmää: käsittelemätön kuivajae, joka separoidaan raakalietteestä ja käytetään sellaisenaan; kompostoitu kuivajae, jossa raakalietteestä separoitu kuivajae kompostoidaan sekä biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksestä separoitu kuivajae. Kuivajae on käytettävä mahdollisimman tuoreena; se ei saa lämmetä uudelleen. Märät kuivikkeet on siivottava eli on pidettävä parret puhtaina sekä lisäksi lypsyhygieniasta on huolehdittava.

Maaningalla tehtiin Lantalogistiikka-hankkeessa 2016-17 kuivituskoe, jossa oli kaksi koeryhmää: kuivajakeella ja turpeella kuivitetut nautaryhmät. Molemmissa ryhmissä käytettiin usean kuukauden ajan molempia vaihtoehtoja. Käytössä oli raakalietteestä separoitu kuivajae ja molemmissa ryhmissä oli yli 20 lehmää. – Kuiviketta jaettiin laskennallisesti 10 litraa parsi per päivä eli kerralla kuiviketta jaettiin parteen enemmän, kun kuivitus tapahtui kolme kertaa viikossa, kuvailee Frondelius. Kokeessa tutkittiin eläinterveyteen ja -käyttäytymiseen sekä käyttömukavuuteen liittyviä asioita.

– Maaningan kokeen tuloksissa kuivikkeiden välillä ei ollut tilastollista merkitsevää eroa maidon solumäärissä eli utareterveydessä, totesi Frondelius. Utarepuhtaudessa oli eroa kuivajakeen eduksi. Päivittäisissä makuuajoissa ei huomattu eroa kuivikkeiden käytön välillä. Maaningan tutkimusnavetassa kuivajakeeseen osittain siirtyminen oli tuonut taloudellisia säästöjä. Myös esitellyllä Tikan tilalla tulee taloudellista hyötyä kuivajakeen käytöstä.

Kukka-Maaria Raatikainen
Viestinnän lehtori, Savonia-amk

Luonnonvara-alan osaaminen Pohjois-Savossa rakentuu vahvaan koulutukseen ja tulevaisuuden tekemiseen

7.12.2017

Savonia-ammattikorkeakoulun koulutusvastuujohtajana sain olla avaamassa Savonia-ammattikorkeakoulussa järjestettyä seminaaria 28.11.2017, jossa tarkasteltiin Pohjois-Savon tulevaisuutta maitotalouden ja alkutuotannon osaamisessa ja kehittämisessä. Seminaarissa oli mukana alan ammattilaisia ja opiskelijoita. Seminaarin mahdollisti hanke ”Maitotalouden ja alkutuotannon systemaattinen tehostaminen Pohjois-Savossa”, eli lyhyesti MAST.

Hanketta hallinnoi ja koordinoi ProAgria Pohjois-Savo ja aktiivisina toimijoina hankkeessa ovat Luke eli luonnonvarakeskus, MTK Pohjois- Savo ja Savonia-ammattikorkeakoulu.

Salla Ruuska ja Sanna Antikainen osallistuivat aktiivisesti seminaariin

Pohjois-Savon alue on ollut vuosia maidontuotannossa maassamme kärkisijoilla. Vaikka Itä-Suomen Maitotilabarometri 2016 – kyselytutkimuksen tulosten perusteella epävarmuus maitotilojen jatkamisesta näytti kasvaneen edellisen barometrin tuloksiin verrattuna; varmoja tai lähivuosina lopettavia tiloja oli vastanneissa lähes 45 %, niin Pohjois-Savossa epävarmoja tiloja näytti kuitenkin olevan muita Itä-Suomen alueita vähemmän. Me uskomme maitotalouteen ja sen mahdollisuuksiin myös tulevaisuudessa, ja miksipä emme uskoisi, sillä alueemme pitkä ja menestyksekäs maatalousalan, nykyisen luonnonvara-alan koulutuksen osaaminen rakentuu karjanhoidon koulutukselle.

Maatalouskoulutuksella vankat perinteet

Vuonna 1875 perustettiin Peltosalmelle 2-vuotinen Meijeri- ja karjakkokoulu valtiopäivämies Johannes Laguksen maatilalle, mikä toimi aina vuoteen 1964 asti yksityisellä tilalla. Meijerikoulu loppui 1913, ja muuttui karjakkokouluksi.

Vuonna 1894 siirrettiin maanviljelyskoulu Kuopion Leväseltä Peltosalmelle. Tavoitteena oli kouluttaa pehtooreita isoille maatiloille, eli alettiin kouluttaa myös poikia, kun karjakkokoulu oli ollut tyttöjä varten. Koulurakennus valmistui sille kohdalle, jossa Pemon vanha päärakennus on nykyisin.

Vuona 1915 maanviljelyskoulu muutettiin maamieskouluksi, joka koulutti pientilallisia itsenäiseen tilan hoitoon aina vuoteen 1976 asti. Koulu siirtyi valtion omistukseen 1966 alusta. 1972 nimi muuttui Peltosalmen maatalousoppilaitokseksi. Vuonna 1985 alkoi opistotasoinen agrologikoulutus Pemolla. Taustalla oli Kuopion karjatalousopiston lakkauttaminen.

Ammattikorkeakoululle myönnettiin maassamme ensimmäiset toimiluvat 1991 ja ensimmäiset vakinaistamiset tehtiin 1996. Pohjois-Savon ammattikorkeakoululle kokeilulupa tuli 1992 ja vakinaistaminen 1998. Ensimmäinen ammattikorkeakouluagrologiryhmä aloitti opiskelunsa Pohjois-Savon ammattikorkeakoulussa vuonna 1999, ja ensimmäinen ylempi ammattikorkeakouluagrologiryhmä aloitti opiskelunsa vuonna 2007. Agrologikoulutus siirtyi Pemolta ammattikorkeakoulun Iisalmen Haukisaaren kampukselle 2005.

Savonia ammattikorkeakoulusta on tähän mennessä valmistunut yhteensä 521 agrologi AMK ja 44 agrologi YAMK. Tutkintojen määrä osoittaa, että Savonia-ammattikorkeakoulu on valtakunnallisesti merkittävä luonnonvara-alan osaamisen kouluttaja. Lisäksi koulutuksessa on panostettu opiskelijan kokonaisvaltaiseen ohjaamiseen ja Savonia AMK:n agrologikoulutus on koulutusalansa huippua, mm. Suomen ykkönen opintojen etenemistä seuraavalla 55 op vuodessa suorittavien opiskelijoiden määrässä suhteutettuna koko läsnä olevaan opiskelijamäärään.

Alueellista vaikuttamista

Savonian luonnonvara-ala on ollut, on ja tulee olemaan hyvin vahva osaaja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Aluekehitys kuuluu ammattikorkeakoulun lakisääteiseen tehtävään ja siksi on tärkeä, että teemme vaikuttavaa yhteistyötä maatalousyrittäjien, koulutuksen, tutkimuksen, neuvonnan ja järjestöjen kesken. Juuri kuten esimerkiksi MAST -hankkeessa tehdään.

Savonia ammattikorkeakoulun painoalat ovat soveltava hyvinvointiteknologia, uudistuva konetekniikka, vesiturvallisuus ja vastuullinen ruokatuotanto, johon Savonian luonnonvara-alan vahvasti kytkeytyy. Lisäksi painoalassa on vahvana toimijana matkailu- ja ravitsemisala. Tavoitteet vastuullinen ruokatuotanto painoalalle ovat vaativat: vuodelle 2018 1,32 miljoonaa euroa ulkopuolista hankerahaa ja 4 kansainvälistä hanketta. Vahvojen asiantuntijoidemme ja alueemme toimivan yrittäjä- ja kehittämisverkoston ansiosta tavoitteet ovat saavutettavissa.

Vastuullinen ruokatuotanto painoala rakentuu ajatukseen pellosta pöytään, jolloin mukana on alkutuotanto, jatkojalostus, kauppa ja kuluttaja. Savonia ammattikorkeakoulu on kehittänyt Future Food laboratoriota kuluttaja lähtöiseen tuotekehitykseen ja Food Test Lab palveluita ruokaturvallisuuteen ja elintarvikkeiden ravintosisällön määrittämiseen liittyen.

Suomalaisen ruuan vahvuus on pohjoisen puhtaus ja eettisesti kestävät tuotantotavat, joita meidän tulee osalta hyödyntää yhä vahvemmin kansainvälisenä brändinä myös Pohjois-Savossa.

Tulevaisuuden hypetystä?

Tulevaisuudessa meidän kannattaa miettiä pellosta pöytään ruokaketjua laajasti, erikoiskasvituotantoa on jo Pohjois-Savossa paljon, ja jatkossa saamme varmaan uusia kasveja viljelyyn kestävämpien lajikkeiden kehityksen tuloksena, ja osittain myös ilmastonmuutoksen seurauksena.

Mediassa on vahvasti esillä uutena ravinnon lähteenä hyönteiset, joita on jo kaupoissa tarjolla leivässä jauhoihin sekoitettuna. Maaseudun tulevaisuudessa (27.11.2017) tarkasteltiin useassa artikkelissa hyönteisten kasvatusta ja niiden käyttöä ravintona. Tulossa on Samu Sirkka tuotteet EntoCuben laseeramana. Sirkkoja tuodaan ulkoa, koska suomalaisten sirkkojen tuotanto ei riitä vastaamaan kasvavaan kysyntään, sanoi lehden haastattelussa EntoCuben toimitusjohtaja Perttu Karjalainen.

Todettiin, että hyönteisalalle kaivataan lisää tutkimusta. Hyönteisalan toimijoille on perustettu oma yhdistys, Hyönteisalan Toimijat ry.

Kyseessä saattaa olla hyönteishypetys tai sitten ei. Aalto yliopiston professori Riitta Kosonen toteaa Maaseudun tulevaisuuden (27.11.2017) yliö kirjoituksessaan, että Globaalia ruokatuotannon haavoittuvuutta voidaan lieventää vaihtoehtoisilla proteiinin lähteillä. YK:n maailmantalousjärjestö FAO:n mukaan korvaamalla puolet lihansyönnistä hyönteisillä voitaisiin maailman peltoalaa vähentää kolmanneksella. Tiedämme, että peltoala vähenee joka tapauksessa aavikoitumisen ja urbanisoitumisen myötä. Peltoala ei tule riittämään nykyisellä tuotannolla vastaamaan ruuan tarpeeseen, joten vaihtoehtoisia ja erilaisia ratkaisuja ruuan ja erityisesti proteiinien tuotantoon tuleekin etsiä. Viimeviikolla Helsingissä pidetyssä Slush tapahtumassa esittäytyi useita kasvuyrityksiä ja sijoittajia, jotka pyrkivät haastamaan erityisesti lihan- ja maidontuotannon.

Olipa lautasella pihvi tai friteerattu sirkka niin ruoan tulee kuitenkin aina olla ihmiselle nautinto, ja tulevaisuudessa ruuan puhtaus, eettisyys ja ravintoarvo tulevat olemaan entistä tärkeämpiä. Näihin meidän kannattaa panostaa Pohjois-Savossa ja tarjota pellosta pöytään parasta eli ”ihmeen hyvvee herkkusuille”.

 

 

 

 

 

 

Salla Seppänen
Koulutusvastuujohtaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lanta liikkuu ja levittyy tilan ja urakoitsijoiden toimesta – Lantalogistiikka -hankkeen kysely maatiloille ja lantaurakoitsijoille

4.12.2017

Maatalouden kannattavuudessa ja kustannusrakenteessa on monia osatekijöitä. Karjanlannan kuljetus, varastointi, levitys ja lannoitteena käyttö ovat merkityksellisiä kannattavuuteen liittyviä osatekijöitä. Lantalogistiikka -hanke toteutti maatiloille ja lantaurakoitsijoille kyselytutkimuksen, jossa pyrittiin selvittämään karjanlannan käytön nykyistä tilannetta. Tuloksista kävi ilmi tiloilla runsas oman kaluston määrä ja sillä tehtävä lannan levitys sekä etävarastoinnin vähäisyys. Oman kaluston määrä ja omana työnä tehdyt lannan levitystyöt nostavat tilojen pääoma- ja muuttuvia kustannuksia. Urakoitsijoiden käytön tehostaminen voisi tuoda monelle tilalle rahallista säästöä sekä pääoma- että lannoitekustannuksissa.

Tilakyselyyn vastasi 54 maatilayrittäjä, joista kasvinviljelytiloja oli 12. Vastaajajoukko kyselyssä on laaja ja sen jakauma kuvaa hyvin maatilojen rakennetta. Pohjoissavolaisia maatiloja kyselyyn osallistui 51 tilaa. Kyselyyn vastanneella keskimääräisellä tilalla on noin 75 ha peltoa, jotka sijaitsevat noin 3 km:n etäisyydellä tilakeskuksesta ja sillä on 63 nautaa. Tilan lantajärjestelmänä on lietelanta ja lantaa varastoidaan tilan yhteydessä olevassa kattamattomassa lietesäiliössä. Lantaa tulee vuodessa keskimäärin 2000 m3 vuodessa ja se levitetään pintalevityksenä omille pelloille. Yli 2000 m3 varastoja on 25 %:lla vastaajista. Keskimääräiselle tilalle tulee jonkin verran myös kuivalantaa nuorkarjalta. Lietteen varastointi tapahtuu pääsääntöisesti kattamattomassa lietesäiliössä. Katettuja lietevarastoja oli ainoastaan 11 %:lla vastanneista. Kuivalanta varastoitiin lietelannan tapaan kattamattomaan lantavarastoon tai aumaan. Katettuja kuivalantavarastoja oli lähes saman verran kuin katettuja lietevarastoja. Kuivalantaa tuottavia tiloja oli 11 kpl, ja niillä on oma levityskalusto. Kuivalannan levityksessä urakoitsijoita käytti viisi tilaa omien kalustojen lisäksi. Kahdella vastanneella tilalla ei ollut erillistä lantavarastoa ollenkaan, vaan eläinsuoja toimi lantavarastona.

Tilan peltopinta-ala riittää yleensä levitettävälle lannalle. Levityspinta-ala ei riittänyt ja/tai lantaa luovutettiin 13 %:lla vastanneista tiloista. Tilalla ei yleisesti ottaen ole etäsäiliötä ja lanta levitetään omalla kalustolla tai lannan levityksen suorittaa urakoitsija oman levitystyön ohella. Lietteen levityskaluston lisäksi tilalla on usein myös kuivalantavaunu. Lietelantavaunun keskimääräinen työleveys on noin 9 m. Kuivalantavaunujen työleveys oli tiloilla pääsääntöisesti 4-8 m. Lantaa levitetään keväällä kynnökselle ja kesällä nurmelle. Mikäli lantaa ei levitetä jokaiselle peltolohkolle, suurin syy siihen on kyselyn mukaan peltojen etäisyys tilakeskuksesta.

Etävarastointi ja peltojen kantavuus lannan levityksessä

Lannan etävarastointiin on investoitu varsin vähän. Kyselyyn vastanneista tiloista 39:llä ei ollut yhtään etälantavarastoa. Kahdeksalla tilalla oli yksi etälantavarasto sekä yhdellä viisi varastoa. Kolmella tilalla oli kolme etävarastoa ja yhdellä tilalla siirrettävä lantavarasto. Tämä viittaa siihen, etteivät tilat ole päätyneet investoimaan etäsäiliöitä lähemmäksi etäpeltoja ja siirtämään lantaa talvikaudella etävarastoihin. Tiloilla, jolla on etäsäiliö käytettävissä, levitetään lantaa keskimäärin 25 m3/ha. Lantaa ei levitetä kuitenkaan kaikille pelloille, koska suurin osa vastaajista totesi peltojen olevan liian kaukana. Lisäksi ongelmaksi nähtiin peltojen kantamattomuus, vaikka käytössä oli etäsäiliö. Tiloilla, joilla lanta sopii omille pelloille, vain kahdella oli etäsäiliö lietteen etävarastointia varten. Etäisyyden lisäksi 11 tilaa mainitsi levittämättömyyden syyksi tukiehdot, pohjavesialueen, rannan ja naapurin kaivon. Peltojen kantavuus on ongelmana joillakin tiloilla. Viisi tilaa ilmoitti kantavuuden olevan esteenä lannan levittämiselle kaikille tilan pelloille. Vastaajatiloista 13 ilmoitti lannan levityksestä aiheutuvan painumia ja tiivistymisiä turvemaille ja kymmenen ilmoitti lannanlevityksen jättävän pelloille uria tai tiivistymiä, jotka aiheuttavat satotappiota hiesumailla. Savi ja multamailla satoa alentavia tiivistymiä ja uria havaitsi seitsemän vastaajaa

 

KUVIO 1: Syyt, miksi lantaa ei levitetä.

Keskimäärin lantaa levitetään 35 m3 hehtaarille. Lannan levityksestä aiheutuu harvoin peltoon jääviä painaumajälkiä, eivätkä jäljet eivät ole sellaisia, että haittaisivat rehun korjuuta. Mikäli lannan levityksestä aiheutuu peltoon satoa alentavia painaumia tai tiivistymää, niin pelto on eloperäistä turvemaata tai hiesumailla. Lannan levitysmenetelmät jakautuvat monipuolisesti painottuen kuitenkin perinteisiin menetelmiin. Lannan pintahajalevitystä tekee 22 kappaletta tiloista (ilmeisesti levitys tehdään omalla kalustolla, koska urakoitsijoista vain neljä levitti pintaan ja heistäkin kolme vain hajalevityksenä). Multausta tehtiin 17:lla kyselyyn osallistuneista tiloista, letkulevitystä neljällä ja vetoletkulevitystä yhdellä tilalla. Lietteen levitysmenetelmä viittaa oman kaluston käyttämiseen ja siihen, ettei olla oltu halukkaita tekemään laiteinvestointeja sijoittavaan lietekalustoon.

Lannanlevityksen ajankohta ja määrä

Lantaa levitettiin kyselyn tulosten perusteella eniten kynnökselle keväällä, seuraavaksi eniten nurmelle kesällä ja sängelle syksyllä. Nurmelle keväällä ja syksyllä levittäviä tiloja oli 22 % vastanneista tiloista. Sängelle keväällä sekä kynnökselle syksyllä levittäviä tiloja oli vain muutama. Syksyllä kynnökselle levitys lienee syysviljoille ennen kylvöä tarkoitettu lannoituslevitys.

Lannanlevityksen tehokkuutta kysyttäessä lantaa levitettiin keskimäärin 35 m3/h, mutta kahdella tilalla päätiin yli 75 m3 /h työsaavutuksiin. Se, miten lanta on levitetty kyseisillä tiloilla, ei kyselystä selvinnyt. Suurimmalla osasta tiloja (85 %) lantaa ei käsitellä ennen levitystä. Lietelantaa separoivia tiloja oli kyselyn mukaan kolme kappaletta ja mikrobeilla käsitteleviä tiloja kaksi. Ilmastusta ja muita käsittelytapoja harjoittavia tiloja oli neljä. Muihin käsittelytapoihin kuuluu mädättäminen / kompostointi ja käsittely rypsiöljyllä. Lannan levitysmäärät hehtaaria kohden olivat kyselyn mukaan varsin maltillisia, keskimääräinen levitysmäärä oli 25 m3/ha. Yli 50 m3/ha määriä kertoi levittävänsä viisi tilaa.

Kyselyyn vastanneista tiloista lantaa vastaan otti seitsemän tilaa. Kasvinviljelytiloilla lantaa käytetään keskimäärin 250 m3 ja levitetään 25 m3/ ha.

Lantaurakoinnissa on potentiaalia, tuloksia urakoitsijakyselystä

Hankkeessa toteutettiin myös lantaurakoitsijoille kohdennettu kysely lantaurakoinnista ja tulevaisuuden näkymistä. Vastaajia oli kaikkiaan 28 kappaletta, joista puolet Pohjois-Savosta ja näistä suurin osa Ylä-Savosta. Pohjois-Savon ulkopuolelta vastanneita urakoitsijoita oli 14 kappaletta. Urakointikyselyyn vastasi niin lietelanta- ja kuivalantaurakoitsijoita kuin lannansiirtopalvelua tarjoavia urakoitsijoita. Pohjois-Savon ulkopuoliset urakoitsijat sijoittuivat ympäri Suomea painottuen kuitenkin Pohjanmaan alueelle

Urakoitavia tiloja yhtä urakoitsijaa kohden on keskimäärin 13 tilaa ja levityskertona vuodessa tilaa kohden on 1-2 kertaa. Lietelanta levitetään pääsääntöisesti muilla menetelmillä kuin hajalevityksenä pintaan. Muita levitysmuotoja ovat letkulevitys, vetoletkulevitys ja sijoittaminen multaimen kautta. Ainoastaan kolme (3) urakoitsijaa levitti lietettä pelkästään hajalevityksenä pintaan. Kaikki vastanneet suorittivat lannan levitystä ja puolet vastanneista sen lisäksi lannan siirtoa. Kuivia lantamateriaaleja käsitteli kolmasosa vastanneista yrittäjistä ja 80 % nestemäisiä lantoja tai lantajakeita. Pelkästään kuivalantaa käsitteleviä urakoitsijoita oli neljä. Separointipalvelua ei tarjonnut kukaan yrittäjistä, mutta kiinnostusta separointipalvelun aloittamiseen oli pohjoissavolaisista yrittäjistä kahdella ja muualla maassa 23 %:lla vastanneista

Pohjois-Savossa urakointi on 42 % vähäisempää lantamäärässä mitattuna muualla Suomessa sijaitseviin urakoitsijoihin verrattuna. Muualla Suomessa käytetään monipuolisempaa lantakalustoa, kuten kuorma-autoja ja vetoletkulevitystä. Lantakaluston tilavuus on Pohjois-Savossa yhtä suurta kuin muualla maassa. Lannan levitysmenetelmissä alueellisia eroja ole hyvinkään paljon. Vetoletkulevitystä harjoittavia urakoitsijoita ei Pohjois-Savossa ollut. Pohjois-Savon alueella vetoletkulevitystä suorittavat yrittäjät tulevat yleisimmin naapurimaakuntien alueelta. Vetoletkulevitys soveltuisi erinomaisesti separoidun nestejakeen levitykseen kohtuullisella etäisyydellä tilakeskuksesta. Lietteen separointia on harkittu otettavan urakointivalikoimaan useamman vastaajan toimesta, mutta kyselyyn vastanneista urakoitsijoista ei kukaan harjoittanut lietteen separointia. Aliurakointia käytetään Pohjois-Savossa lannan kuljetuksen, kun taas muualla Suomessa aliurakoitsijoita käytetään levitykseen sekä muuhun yhteistyöhön.

Lantaurakointiin panostetaan tulevaisuudessakin

Uusia lannanlevitys- ja käsittelyinvestointeja ollaan suunnittelemassa koko maassa. Pohjois-Savossa investointihankkeet painottuvat suurelta osin siirtokontteihin ja koko kaluston uusintaan. Muualla Suomessa separointi, vetoletkulevitys sekä täsmälannoitus ovat investointien kärjessä. Jo olemassa olevan kaluston parannussuunnitelmia kysyttäessä pääpaino oli kaluston rengastuksessa, kapasiteetissa ja painon siirron tehokkuudessa. Kehitettävää mainittiin olevan myös urakoinnin toteuttamisessa olosuhteiden suhteen. Urakointia hankaloittaviksi tekijöiksi mainittiin tiestön huono kunto ja liittymien ahtaus. Urakointisopimuksiin ja lannan laatuun liittyvät ongelmat korostuivat muualla maassa Savoa enemmän. Markkinointia tehdään Savossa pääsääntöisesti ”puskaradiolla” ja lehdissä, kun taas muualla Suomessa on hyödynnetty sosiaalista mediaa markkinointikanavana. Markkinoinnissa on myös havaittavissa kehittämisen ja monipuolistamisen tarvetta.

Lantaurakoinnin työllistävyys on muualla Suomessa suurempaa kuin Savossa. Savossa urakointi työllistää 1-2 henkilöä yritystä kohden, kun taas muualla Suomessa 2-5 henkilöä. Urakointia tehdään muualla Suomessa kaksinkertainen määrä vuorokausina ja kuukausina mitattuna, kuin Savossa. Tämä urakoinnin työllistävyys on merkittävä tilojen talouden kannalta sivuelinkeinona sekä ostopalveluiden osuutena menoissa. Urakointia pyritään lisäämään ja parantamaan urakoinnin laatua panostamalla urakoinnissa käytettäviin apuvälineisiin. Yleisimmät apuvälineet urakointikalustossa ovat määränsäätöautomatiikka, ajoura-/automaattiohjaus ja karttasovellukset. Rengaspaineiden säätö on kyselyn perusteella vähäistä.

Urakoinnin lisääminen kiinnosti Pohjois-Savossa lähes puolta vastaajista ja heillä olisi mahdollisuus kyselyn mukaan lisätä urakointia noin 30000 m3 vuodessa. Muualla Suomessa urakoitsijoilla ei ollut enää halukkuutta lisätä urakointia.

KUVIO 2: Urakointimahdollisuuksien lisäämisen näkemys

TKI-asiantuntija Jarkko Partanen
Lantalogistiikkahanke

 

 

 

 

Calf Health Intensive -seminaarin satoa

Kuinka tunnistaa vasikan aineenvaihdunnan muutoksista johtuva ripuli ja millä hoitotoimella saadaan paras lopputulos? Mikä on ternimaidon puhtauden merkitys vasikalle ja kuinka ruokkia vasikkaa oikein?

Ole tarkkana vasikan riittävästä nesteen saannista! Jos vasikka ei juo itse, tulee ensisijaisesti huolehtia maitojuoman saannista. Mutta, jos vasikka on ripulissa, ensisijainen juoma on elektrolyyttijuoma, jotta suolatasapaino pysyy kunnossa. Nuoremman vasikan voi letkuttaa, jos se ei itse juo, mutta isomman vasikan maitojuoman letkuttamisessa tulee olla varovainen, jotta juoma ei mene pötsiin happamoittaen sen.

Näihin ja moneen muuhunkin vasikka-aiheiseen ongelmaan saatiin paljon vastauksia Kuopion Rauhalahdessa 20. -21.9.2017, kun Vaavi – vaali viisaasti vasikkaa -hanke järjesti yhdessä Vectare OY:n kanssa Calf Health Intensive -seminaarin. Seminaarin luennoitsijana toimi kansainvälinen vasikka-asiantuntija eläinlääkäri Ingrid Lorenz ELT, Dip. ECBHM, joka on Baijerin nautaterveystoimen johtaja ja Euroopan nautaterveydenhuollon erikoistumistutkintoa koordinoivan organisaation puheenjohtaja.

Seminaariin osallistui yli sata kuulijaa, joista n. neljännes oli mukana etäyhteyden kautta ja luentokielenä oli englanti. Kuulijoista suurin osa oli tuotantoeläinlääkäreitä, jotka hakivat oppia ja vahvistusta omaan kenttätyöhönsä.

Vaavi-hanke tulee järjestämään suomenkielisenä vastaavan koulutuspäivänä kevään 2018 aikana, joten kannattaa seurata hankkeen nettisivuja ja Facebook-sivustoa.

Varmista onnistunut poikiminen ja tule kuulemaan eläinlääkärin ohjeita poikimisen ongelmatilanteita ja niiden ennaltaehkäisyä varten. Pääset myös harjoittelemaan vasikan virheasentojen korjaamista poikimissimulaattorin avulla.

Varmennettu poikiminen -koulutus järjestetään 9.-11.10.2017:

Maanantai 9.10.2017 klo 8-16. Luennot, ELL Vesa Rainio. Paikka: Hotelli Iso-Valkeinen, Majaniementie 2, Kuopio.

Tiistai 10.10. TAI keskiviikko 11.10.2017: käytännön harjoitukset Luonnonvarakeskus Lukella, Halolantie 31, Maaninka. Osallistuminen vain toiseen harjoituspäivään! Harjoitukset tehdään kahdessa ryhmässä: aamuryhmä klo 8-14 ja päiväryhmä klo 10-16.

Katso lisää hankkeen sivuilta ja ilmoittaudu mukaan 4.10. mennessä!

Arja Korhonen
Lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Projektipäällikkö, Vaavi – vaali viisaasti vasikkaa -hanke