Laidunnuksen on perinteisesti ajateltu tarkoittavan täyslaidunnusta: lehmät keräävät tarvitsemansa ravinnon laiduntaen, eikä lisäruokintaa juuri käytetä. Kasvaneissa karjoissa täyslaidunnus ei Suomen olosuhteissa ole käytännössä välttämättä mahdollista. Vaihtoehdon ei silti tarvitse olla laidunnuksen lopettaminen kokonaan. Laidunnuksen voi toteuttaa osa-aikaisena tai niin kutsuttuna terapialaidunnuksena, jossa lehmät ulkoilevat ja jaloittelevat laitumella ilman ruokinnallista merkitystä.
Terapialaidunnukseen riittää muutaman hehtaarin ala lähellä navettaa ja hyvät kulkuväylät. Alan voi jakaa osiin tai antaa lehmien kulkea koko alalla. Kulku laitumelle voi olla vapaa tai rajoitettu. Terapialaidun voi olla myös vaihtoehto jaloittelutarhalle.
Laidunnus tuo monia hyötyjä, mutta niistä suurimmaksi voi varsinkin tulevaisuudessa osoittautua maidontuotannon positiivisen imagon vahvistaminen. Laidunnus on jo nyt osin pakollista, mutta laiduntava nauta on valitettavan harvinaistunut näky suomalaisella maaseudulla. Esimerkiksi Ruotsissa kaikille lypsylehmille on lain mukaan annettava mahdollisuus laiduntamiseen vähintään kuusi tuntia päivässä.
Kuluttajien mielikuvissa lehmä syö vihreällä laitumella auringon paistaessa ja käy navetassa vain lypsyllä. Tätä kuvaa käytetään aktiivisesti myös markkinoinnissa ja tilojen omissa somekanavissa. Kuva on hyvä, mutta törmäys todellisuuteen voi olla raju, jos tai kun käykin ilmi lehmien viettävän päivänsä navetassa kesät talvet. Pitäisikö muuttaa mielikuvaa suomalaisesta lehmien laiduntamisesta kohti todellisuutta vai todellisuutta kohti mielikuvia?
Kansainvälisillä markkinoilla pelkät mielikuvat eivät riitä, ja laidunnus on yksi asia, johon ostajat kiinnittävät jo nyt huomiota. Ruotsissa laidunnuspakko antaa mahdollisuuden suojella julkisissa hankinnoissa omaa tuotantoa. Tuotteiden raaka-aineen on tultava laiduntavilta tiloilta.
Imago ja sen vaaliminen voivat tuntua yksittäisen tilan näkökulmasta kaukaiselta, jopa turhalta mietittävältä, mutta maidonjalostajien markkinoita ja siten maidosta saatavaa hintaa ajatellen se koskettaa jokaista tilaa. Tähän peilaten laidunnus- tai ulkoilumahdollisuus on tuskin haitta tilan tulevaisuutta ajatellen, kun laajentaminen vaatii käytännössä tuotantosopimuksen lisähakemuksen.
Muun muassa savonlinnalaisella Niilolan tilalla ja siilinjärveläisellä Ruuskala Ranchilla lehmillä on vapaa pääsy laitumelle kesäisin. Kuumina kesäpäivinä laidun ei juuri houkuttele, vaan navetan antama varjo ja viileys pitävät lehmät sisällä. Illan viiletessä lehmät suuntaavat ulos.
Lypsyyn tai tuotokseen vapaalla laidunnuksella ei ole ollut ainakaan negatiivisia vaikutuksia. Eläinten terveyttä on vaikea mitata, mutta sorkkaterveys vaikuttaa tiloilla parantuneen, lehmät näyttävät kiimansa paremmin eikä utareterveys ole heikentynyt, pikemminkin päinvastoin.
Laidunnusmahdollisuuden karjalleen järjestäneet tilat korostavat, ettei asiasta kannata tehdä itselleen liian hankalaa – hyvä aita laitumen ympärille, mahdolliset kujat kuntoon ja navetan ovet auki. ”Aina voi kokeilla ja laittaa navetan ovet kiinni, jos homma ei toimi”, kannustavat laidunnusta harjoittavat tilat muita.
Timo Ruuskasen kokemuksia ja laidunkäytäntöjä voit katsoa täältä: www.youtube.com/watch?v=0kdJ8ZW0nkc
Robottipihaton lehmiä laiduntavat myös kiuruvetiset Anna-Stiina ja Matti Niskanen: www.youtube.com/watch?v=CIRaH31ryVc
Niilolan tilalla lehmien laidunnusta tarkkaili Jalaka-hankkeen harjoittelija Anna-Reetta Mikkonen. Hänen raporttinsa löydät Jalaka-hankkeen verkkosivuilta: https://jalaka.savonia.fi/ajankohtaista/193-terapialaidunnusta-niilolan-tilalla
Eeva-Kaisa Pulkka
TKI-asiantuntija