Nyt talvella on aikaa katsoa taaksepäin kuluneeseen kasvukauteen. Kesäkuun loppu ja koko heinäkuu olivat tavanomaista vähäsateisempia ja lämpimämpiä lähes koko Suomessa, eikä Pohjois-Savo ollut poikkeus. Sateiden suhteen tosin pienipiirteistä alueellista vaihtelua oli paljon, sillä paikallisia kuuroja saatiin jonkin verran. Monin paikoin koettiin kuitenkin puolentoista kuukauden sateeton jakso yhdistettynä helteisiin.

Viileään kasvukauteen sopeutuneet viljelykasvimme olivat kovilla viimeistään siinä vaiheessa, kun maa kuivui ja kasvi joutui sulkemaan lehtiensä ilmaraot: kun haihdunta on minimissä, lehtien lämpötila nousee liiaksi. Myös ravinteiden otto häiriytyy, kun vesi ei liiku. Sillä, mihin kasvin kasvuvaiheeseen kuiva ja lämmin jakso ajoittuu, on kuitenkin iso merkitys. Samoin eri viljelykasvilajien ja -lajikkeiden kuivuuden- ja kuumudenkesto vaihtelee. Miten kesän säät näkyivät sadon määrässä ja laadussa? Mitkä kasvit olivat viime kesän häviäjiä? Entä voittajia?

Kasvinsuojeluseuran Syyspuinti-tapahtumassa Mikko Saastamoinen ja Rauno Savolainen ProAgria Itä-Suomesta kertoivat viime kesän satokuulumiset Pohjois-Savosta. Varsinkin kevätviljat kärsivät kuivuudesta ja sadot jäivät vaatimattomiksi, joskin laadultaan ne olivat hyviä. Kokonaisuutena arvioiden sato oli viime kesänä arviolta 40–60 % normaalista. Kevätviljojen sadoissa oli kuitenkin suurta vaihtelua: osa lohkoista jätettiin suosiolla puimatta, kun taas jossain saatiin normaali sato. Maalaji ja kuurosateiden osuminen kohdalle vaikuttivat, mutta myös kylvöajankohta. Ensimmäisten ja viimeisten kylvöjen välille tuli sadejakson vuoksi pitkä väli. Epätavallisen myöhään kylvetyistä ohrista saatiin parhaimmillaan erittäin hyvä sato. Samoin syysviljat kärsivät kevätviljoja vähemmän epätavallisesta kesästä.

Kuivuus osui noilla kasveilla kehityksen kannalta parempaan jaksoon. Syysviljojen lisäksi kuivuudesta selvisivät parhaiten syväjuuriset sekä monivuotiset viljelykasvit. Esimerkiksi timotein ja nurminadan siemensadot olivat hyvät ja puna-apila tuotti seosnurmissa hyvin.

Syväjuurisista rypsi tosin oli poikkeus: kukinta eteni liian nopeasti ja sato jäi heikohkoksi.Monivuotisista kasveista suurin viljelyala on nurmilla, joista Saastamoinen kertoi tarkemmin. Vaikka nurmet yleisestikin pärjäsivät viljoja paremmin, nimenomaan monilajiset nurmet tuottivat parhaiten. Sadot olivat parhaita multavilla mailla.

Ensimmäinen säilörehusato oli vielä erittäin hyvä määrältään ja laadultaan. Toinen sato oli kuivuuden vuoksi heikko, mutta kolmannesta saatiin jopa normaalia parempi sato. Siinä missä vakiintuneet nurmet selvisivät kuivuudesta kohtuudella, tänä vuonna perustetut nurmet kärsivät kuivuudesta. Nekin onneksi näyttivät syksyyn mennessä paremmilta. Etenkin suojaviljan alle perustetut nurmet olivat toipuneet hyvin kesän koettelemuksista.

Syväjuurista puna-apilaa eivät vähäiset sateet juuri haitanneet.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta hellejaksot todennäköisesti yleistyvät ja pidentyvät. Lisäksi kesällä sateet todennäköisesti ajoittuvat nykyistä epätasaisemmin, vaikka keskimääräisen sademäärän ennustetaan jonkin verran nousevan. Viime kesän ilmiö, jossa kuuden viikon sateettoman kauden jälkeen saatiin paikoitellen muutamassa päivässä kuukauden sademäärä, voi siis tulevaisuudessa olla entistä yleisempi.

Syväjuuriset sekä monivuotiset kasvit ja syyskylvöiset tuottivat viime kesän oloissa parhaiten. Suomen kasvukauden säille on kuitenkin tyypillistä myös tulevaisuudessa suuri vuosien välinen vaihtelu. Kun etukäteen ei voi tietää tuleeko kesästä kylmä ja sateinen, kuuma ja kuiva vaiko jotain ihan muuta, monipuolinen viljelykierto on hyvä keino varautua epävarmuuteen. Monipuolisessa kierrossa todennäköisesti aina jokin kasveista tai lajikkeista menestyy.

Tavanomaisesta poikkeava sää näkyi myös rikkakasveissa. Siitä lisää tämän jälkipuinnin seuraavassa osassa.
Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaisesta artikkelisarjasta, jossa käsitellään viime kesän sääolosuhteiden vaikutuksia sadon laatuun ja määrään.

Artikkeli on julkaistu osana Ilmastoturvallisuuden liiketoimintaverkosto -hanketta. Artikkelin tausta-aineistona on Kasvinsuojeluseuran Syyspuinti-tapahtuma, joka järjestettiin yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa 2.11.2021.

Tapahtuman tallenne on katsottavissa kokonaisuudessaan klikkaamalla tästä.

Lähteenä käytetty myös ilmasto-opasta, jonne pääset klikkaamalla tästä.


Inka Nykänen
inka.nykanen@savonia.fi
TKI-asiantuntija, luonnonvara-ala
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kuivan ja kuuman kesän jälkipuinti osa I: Kevätviljat kärsivät eniten
Merkitty:                                

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.