29.8.2017
Savonia-ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden agrologiopiskelijat (55 hlö) ovat päättämässä maatalousharjoitteluansa. Opiskelijat ovat perehtyneet maatalousyrityksen käytännön töihin mahdollisimman monipuolisesti.
Harjoittelutiloja ammattikorkeakoululla on lähes 90, suurin osa Pohjois- ja Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Kaikille tiloille ei harjoittelijaa tänä vuonna riittänyt. Ulkomailla 1–4 kuukauden harjoittelussa on ollut kahdeksan opiskelijaa. Kohdemaina ovat Irlanti, Englanti, Hollanti, Ruotsi, Itävalta ja Uusi-Seelanti. Tässä opiskelijoiden kokemuksia kesältä 2017:
Opiskelen aikuisryhmässä, jossa kaikilla on omat työnsä ja perheensä hoidettavana harjoittelun lisäksi. Tämä otettiin koulun puolesta hyvin huomioon, ja kaikille räätälöitiin omat tavoitteet ja tavat päästä niihin. Kaikki myös innostuivat tekemään osan harjoittelusta vieraalla tilalla, vaikka omakin yritys olisi ollut pyöritettävänä. Tämä antoi mahdollisuuden tutustua muiden tilojen arkeen ja saada omaan työhön tuoreita ajatuksia.
Aloitin toukokuun alussa kahden robotin lypsykarjatilalla, jossa oli noin 140 lypsävää. Olen kaupunkilaistaustainen ja näin lypsyrobotin ensimmäistä kertaa elämässäni, kun kävin esittäytymässä tilalla. Olihan se aluksi ihmeellinen! Uutta asiaa tuli alussa valtavasti ja muistettavaa oli paljon. Sain onneksi hyvän perehdytyksen. Pidin erityisesti siitä, että kaikkiin kysymyksiini vastattiin, ja tilalla oli hyvät perustelut kaikille tehdyille ratkaisuille. Oppimisen kannalta oli tärkeää, että ymmärsin miksi asiat tehtiin niin kuin tehtiin. Kävimme hyviä keskusteluja.
Navettaharjoittelun mieleenpainuvimpia tapahtumia olivat vasikoiden syntymät, joissa sain olla useasti mukana. Muutenkin eläinten hoitaminen oli minulle mieluisaa työtä. Vaikka lehmiä oli paljon, tulivat ne nopeasti tutuiksi nimineen ja persoonineen. Tilan yrittäjä opetti minulle koneiden käyttöä ja pääsin ajamaan traktorilla tai pienkuormaajalla liki päivittäin. Pääsin peltotöihinkin mukaan. Vähitellen taidot karttuivat, ja sain työskennellä itsenäisesti. Opin kolmessa kuukaudessa paljon enemmän, kuin harjoittelun alussa uskalsin toivoa. Oma motivaatio ja halu oppia vaikuttivat paljon.
Koska opiskelen hevospainotteisesti, teen loppuharjoittelun kaksi kuukautta lännenratsastustilalla Alapitkällä. Hevosten hoitaminen on minulle ennestään tuttua, mutta on ollut mielenkiintoista nähdä, miten asiat juuri tällä tallilla hoidetaan. Olen oppinut mönkijällä työskentelyä ja päässyt seuraamaan nuorten hevosten koulutusta. Harjoittelu on vielä kesken, ja päättyy vasta syyskuun loppupuolella. Odotan mielenkiinnolla syksyn koulutehtäviä, sillä koen, että minulla on niihin nyt parempaa ymmärrystä kuin viime talvena. Tällainen 90 päivän harjoittelu saattaa opintojen alussa tuntua pitkältä, mutta on oppimisen ja ammattitaidon karttumisen kannalta tärkeä jakso.
Anne-Pauliina Rytkönen RA16SM
Pyhäjärvellä on hommia paiskittu säästä riippumatta
On ollut todella kylmää ja mukavan lämmintä. Räntäsateessa korjattiin ulkoaitauksen kattoa ja helteessä rakennettiin ulkotarhaa.
Koneet, remontointi, tee-se-itse-viritelmät ja eläimet ovat tulleet tutuksi. Tänä kesänä on tullut aivan uudenlainen näkökulma maajussin ammattiin. Täytyy todellakin olla monitaitoinen osaaja, jotta paletti pyörii kauniisti!
Itselle ehdoton kohokohta tälle kesää on ollut lehmien ympärivuotisen ulkoilutarhan rakennus. Pyysin konsultaatioapua rakennukseen omalta isältäni, aidanteon konkarilta, jolta hommat sujuivat vaivattomasti. Isä ja tytär, neljä päivää ja hieno aitaus saatiin valmiiksi. Lehmät on tarkoitus päästää koeajolle rehunteon jälkeen, jotta ennätän itse olla valvomassa kaiken sujumista.
Vielä on opittavaa, vielä on harjoittelua jäljellä. Mahtavaa!
Marjo Lautiainen, RA16SM
Harjoittelu lammastilalla idyllisten maisemien Itävallassa
Ensimmäisenä työpäivänä käytiin yhden lammasryhmän luona upealla laitumella, joka oli viinitarhojen välissä. Tästä tulikin arkipäivää, koska aika monet laitumet olivat pikku plänttejä mäillä ja viinitarhojen vieressä. Oli hienoa, että melkein joka laitumella oli ainakin yksi kirsikkapuu! Touko- ja kesäkuun ajan ehti aina tauoilla maistella niitä. Heinäkuussa aprikoosit alkoivat pikkuhiljaa kypsymään, niitäkin löytyi aina välillä. Jotkut laitumet olivat keskellä kyliä ja niitä oli tärkeä pitää siistinä. Käytännön työtehtävinäni oli lampaisiin liittyvien töiden lisäksi ruokkia kanoja, kerätä kananmunat ja siirtää uusien tipujen ja pienien kalkkunoiden häkkejä taas raikkaalle nurmelle. Tänä vuonna itä-Itävallassa oli ennätyksellisen kuuma kevät ja alkukesä, oli aika harvinaista jos joku päivä ei ollut yli 30 astetta celsiusta hellettä.
Vähäisellä vapaa-ajalla tuli kierreltyä parit festarit esim. Donauinselfest Wienissä, eli yksi maailman suurimpia ulkoilmafestareita. Jonkun verran tuli pyöräiltyä Bildeinin kylässä ja Unkarissakin kävin pikku reissulla. Tapasinpa kolme suomalaistakin reissun aikana, paikallisen konditorion vanhoja työharjoittelijoita. Viimeisenä viikonloppunani kävin Wienissä serbialaisissa grillibileissä, jossa oli porukkaa koko Euroopasta ja Aasiasta – tuli juotua viiniä Wienissä.
Ja se perhe keiden luona olin, oli ihan huippu. Pariskunta ja 4- ja 7-vuotiaat lapset osaavat pitää hauskaa monella tavalla ja lapsiltakin löytyy huumorintajua. Tosin lapsien kanssa oli pieni kielimuuri, koska he eivät tietysti puhuneet englantia. Sehän toki vain lisäsi kokemukseen ja opetti vähän saksan kieltä. Biochaf Elponsin tilalla oli kuulemma ollut ennen minua suunnilleen 100 harjoittelijaa tai WWOOF:eria eli kokemusta löytyy näihin hommiin. Eniten töitä tuli tehtyä tilan työntekijän kanssa, huippu äijä sekin.
Jukka Leskinen, RA16SP
Myös Sanna Hotti on harjoitellut Itävällan upeissa maisemissa.
Lisätietoja maatilaharjoittelusta, harjoittelun ohjaaja, kotieläntuotannon ja hevostalouden lehtori Katriina Pylkkänen, etunimi.sukunimi@savonia.fi.
Katriina Pylkkänen
Savonia-amaattikorkeakoulu