Voi apua, olen ollut aina vähän digitalisaatiota jäljessä. Ehkä vähän vastaankin, mutta aina pakon kautta olen digiratkaisuihin päätynyt ja lopulta huomannut, että niissä on paljon hyvääkin. Toki edelleen olen sitä mieltä, että tyyliin kynä-paperi-ratkaisu on pommin varma. Ja kun aina välillä digitekniikka pettää, jopa salaa myhäilen tyytyväisyyttä ja saatan tuumatakin, mitäs minä sanoin, kynä-paperi ei olisi pettänyt!
Sitten asiaan… Lähdenkin nyt pohtimaan, mitä hyvää ja huonoa robotit voivat tuoda hyvinvointia ja terveyttä edistävään, kansalaisopiston liikunnanopetukseen. Nyt haastan teidät, arvoisat lukijat, lukemaan tekstin loppuun, sillä lopussa ratkeaa, kumpi – ihminen vai robotti – saavuttaa tässä pelissä paremmat pisteet. Uskallanko antaa digitalisaatiolle mahdollisuuden? Voiko robotteja harkita opetukseen tukemaan ja antamaan uusia mahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen? Katsotaan voittaako perusimmeinen vai robotti! Ei muuta kuin pelaamaan…
Miten ratkaista kasvava ikääntyvien määrä liikunnanopetuksen näkövinkkelistä?
Suomi on tällä hetkellä Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa ja myös asuinkunnassani Viitasaarella ikääntyvien määrä kasvaa jatkuvasti. Ikääntyville pitää pystyä tarjoamaan lisää liikuntaryhmiä, se on fakta. Tulisivatko pitkässä juoksussa halvemmaksi robotit, kun niitä pystyy käyttämään jatkuvasti? Tällä hetkellä kunnilla on iso kynnys palkata uutta henkilökuntaa; päinvastoin virkoja vaan pyritään yhdistelemään. Okei, robotti maksaa sen kerran, mutta on sen jälkeen pitkäikäinen. Robottien avulla opetustunteja pystytään tarjoamaan päivittäin. Tuore liikuntapoliittinen selonteko pohtii, että laitoksissa asuville ikäihmisille pitäisi saada liikunta päivittäiseksi osaksi arkea. Ihmisresurssit eivät välttämättä riitä tähän, mutta roboteilta tämä onnistuisi.
Nyt lähtevät pisteet roboteille 1-0
Eurot
Sairauslomiin menee vuosittain sievoinen summa rahaa. Kun ajatellaan asiaa kansalaisopiston liikunnanopetuksen näkökannasta, opettajan sairaana töihin tuleminen on iso riski opettajan omalle terveydelle, mutta altistaa myös muut. Pahimmillaan otetaan rahallisesti monikertaisesti köniin, jos leikitellään ajatuksella, että opettaja tulee töihin sairaana. Sairastuttaa ensin ikääntyvän, riskiryhmään kuuluvan, joka kuormittaa perusterveydenhuoltoa. Sairastuttaa työikäisen, joka joutuu jäämään sairauslomalle ja hänelle hankitaan sijainen. Työikäinen sairastuttaa kotona lapsensa ja joutuu jäämään vielä tätäkin hoitamaan kotiin ja sijainen jatkaa hommia. Ja kaiken päälle opettaja luovuttaa ja jää itsekin sairauslomalle.
Tapahtuuko tätä robotin kanssa? No ei varmasti. Työpaikan vaihdokset, vuorotteluvapaat, työn kierrot, opintovapaat jne… ovat tätä päivää ja ihmisten jatkuvaan perehdyttämiseen uusia työtehtäviä varten menee aikaa ja sitä kautta rahaa muun työpanoksen pienentyessä sillä hetkellä. Robotin kanssa tätä ei pääse tapahtumaan, kun robotti vaan jaksaa puskuttaa eteenpäin samassa tehtävässään.
On havaittu, että ikääntyvät ovat entistä aktiivisempia ja haluavat panostaa laadukkaaseen vapaa-aikaan. Tätä kannattaa pohtia myös taloudellisen ostovoiman kannalta. Kun vielä on todettu, että ikääntyvät ovat riippuvaisempia ohjauksen merkityksestä, robotit voisivat tarjota paljonkin ohjattuja liikuntaryhmiä ihmisten opettamien rinnalle. Voidaanko lisääntyvillä robottien ohjaamilla liikuntaryhmillä myös vähentää laitospaikkojen tarvetta ja tarjota mielenvirikettä ja hidastaa muistisairauksien etenemistä? Näinkin eurot jäävät plussan puolelle. Hyväkuntoisilta ikääntyviltä saadaan tuloja ja toisaalta rahaa jää säästöön, kun laitostumista voidaan myöhästyttää ja jo laitoksissa asuvia saadaan pidettyä omatoimisina ja pärjätään näin ollen pienemmillä hoitoresursseilla.
Robotit puoltavat myös elinikäistä oppimista. Ihmiset haluavat tukea omaa elinikäistä oppimista, mikä on nostettu myös tulevaisuuden megatrendiksi. Kun ajatellaan, että ikääntyvien määrä nousee ja työikäisten määrä laskee, robotit tarjoavat lisätyövoimaa elinikäiseen oppimiseen, mikä taas tukee yhteiskunnan osallisuutta. Yksinkertaisesti ihmiset eivät vaan riitä opettamaan toisia ja toisaalta opetuksen ja oppimisen keinoin pidetään sivistystä yllä, millä on positiivisia vaikutuksia ihmisten omatoimisuuteen eivätkä oppivat ihmiset usein kuormita yhteiskunnan rahasampoja. On mahdollista, että yhteiskunnan heikommassa asemassa olevat ja tietyt sairausryhmät esim. autistiset voivat kokea robotin helpommin lähestyttäväksi matalan kynnyksen liikunnassa kuin ihmishahmon. Jos heitä saadaan liikunnan keinoin robotin avulla osallistettua, saadaan euroille positiivista käyttöä ja säästöä esim. terveydenhuollon tarpeen pienentymisen kautta heidän osaltaan.
Pointsit lähtevät roboteille 1-0
Tunteet ja elämykset
Digiratkaisut vaan lisääntyvät ja usein pohdinkin tuleeko ihmisille jossain vaiheessa niistä ähkyä. Teknologisten elämysten runsaus voi kääntyä itseään vastaan ja ihmiset haluavat hakeutua hyvin yksinkertaisiin elämyksiin. Kun ihmiset ovat päivän töissä digivempainten kanssa, on hyvinkin todennäköistä, että vapaa-ajalle riittää vain ihmiskontaktit esimerkiksi normaalin liikunnanopetuksen keinoin. Robotit voivat olla ihmistä parempia tiedonkäsittelijöitä, mutta empatiakyvyt ovat huonommat.
Pojot 1-0 ihmisille (ihmiset kirivät…)
Kestävä kehitys
Kestävä kehitys puoltaa väistämättä robottien käyttöä. Työyhteisöiden on pakko ennakoida tulevaisuuden skenaarioita, johon kestävä kehityskin voimakkaasti liittyy. Robotit voivat tarjota positiivisia vaikutuksia ilmastonmuutokselle. Kansalaisopistossa terveyden edistämisen näkökulmasta esimerkiksi minun opettajana pitää mennä autolla pakokaasujen kera laitoksiin ja taajaman ulkopuolisille asuinalueille, jotta hekin saavat liikuntaa, jotka muuten jäisivät liikunnan ulkopuolelle. Robotit eivät itsessään saastuta. Jos laitoksessa olisi valmiina robotti, hoitohenkilökunta voisi nostaa robotin kaapista asukkaiden eteen jumppaopeksi. Toisaalta melkein samaan hengenvetoon voi todeta, että robottien rakentaminen ja ylipäätään teknologinen kehitys lisää luonnonvarojen ylikuluttamista.
Jaan pisteet puoliksi 0,5 roboteille ja 0,5 ihmisille
Pelin loppuyhteenveto:
Niinhän siinä kävi, että ainakin näiden vertailujen perusteella robotti vei voiton pistein 2,5- 1,5. En ihan allekirjoita tätä täysin, mutta kai täytyy tunnustaa, että kyllä robottien työpanosta ihmisen rinnalla, EI SYRJÄYTTÄJÄNÄ, kannattaa vakavasti harkita.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn näkökannasta nostaisin robottien käytön etenkin ikääntyvien ihmisten liikuttamiseen äärimmäisen toimivana ratkaisuna. Onkin todettu, että ihmiskunta saattaa muuttua seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin mitä se on muuttunut viimeisen kolmensadan vuoden aikana. Digitalisaatio on varmasti yksi keskeisin syy yhteiskunnan rajuun muuttumiseen ja robotit tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työhön!
Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Anne Kivivuoren kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Annen kirjoitus on hyvä esimerkki.
Anne Kivivuori TYKO18SY
Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Riitta Turjamaa, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
KIISKI KATAJA, Elina 2016. Megatrendit 2016 – Tulevaisuus tapahtuu nyt [verkkodokumetti]
KIISKI KATAJA, Elina 2017. Työn ja toimeentulon arvoitus [verkkojulkaisu]
VLN s. a. Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta [verkkodokumentti]