Hyvinvoinnin vuosikello tikittää digiaikaa

Digitaalisuus on ujuttautunut viime vuosina meidän useiden ihmisten iholle. Erilaisten digitaalisten laitteiden ja ohjelmien käyttäminen alkaa olla jo automaattinen osa arkeamme. Meille on syntynyt tarve mitata jatkuvasti, että sykkiikö sydämemme sopivasti, kertyykö tänään askeleita vähintään 10 000 ja kuluuko kaloreita riittävästi. Aktiivisuustason mittaaminen, palautumisaikojen seuraaminen ja unenlaadun analysointi ovat alkaneet tuntua lähes yhtä tärkeille päivittäisrutiineille kuin vaikkapa hampaanpesu.

 

 

 

 

 

Kuva 1. Ylä-Savon ammattiopiston henkilöstöllä on yhteiskäytössä hyvinvoinnin mittareita. Kuva: Miia Bovellan.

Rannekellot ovat vaihtuneet aktiivisuusmittareihin ja älypuhelimien sovelluksiin, joiden avulla saamme palautetta säännöllisesti päivän kulusta ja olemmeko olleet riittävän tehokkaita ja muistaneet lähteä liikkeelle, kun se aika on. Päivän saavutuksia analysoidessa on palkitsevaa havaita saavuttaneensa tavoitteensa 253 %:sti. Harvoin tässä hektisessä maailmassa saamme mistään yhtä konkreettista palautetta. Tässä voisi olla yhtälö myös siihen, miksi koemme tällaiset laitteet niin tärkeinä ja motivoivina.

Miten olemmekaan tulleet toimeen ilman näitä hienoja älylaitteita? Varmastikin keskimäärin ihan hyvin. Tulevaisuus tulee näyttämään millaisia terveyshyötyjä digitaalisuus tuo tullessaan ja kuinka se on edistänyt väestön hyvinvointia. Mielenkiintoista on myös seurata, saammeko siinä sivussa kylkiäisenä myös terveyshaittoja? Ja kuinka on käynyt meidän luontaiselle itsetutkiskelulle ja intuitiivisille tuntemuksille suhteessa omaan kehoon ja terveyden tilaan?

Miten me varmistaisimme hyvinvointia tuottavien tekijöiden pysyvyyden elämässämme, kun uutuuden viehätys digilaitteisiinkin saattaa pian kadota?

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 2. Hyvinvoinnin vuosikello tukee oppilaitosten hyvinvointityön suunnittelua ja yhteisöllisyyden edistämistä. Kuva: Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry

Digitaalisuuden avulla on mahdollisuus myös vahvistaa hyvinvoinnin edistämistä erilaisten fyysisten ja virtuaalisten tilojen ja olosuhteiden sekä toiminnan kehittämisprosesseissa osana meidän työ- ja oppimisyhteisöjen arkea. Hyvinvoinnin edistämisen perustana erilaisissa yhteisöissä tulisi olla koko toiminta- tai lukuvuoden kestävä suunnitelmallinen hyvinvointityö, jota suunniteltaisiin osallistamalla koko yhteisöä. Hyvinvoinnin vuosikellon käyttöön ottaminen olisi tähän hyvä työkalu, jonka avulla saisimme valita myös henkilökohtaisiin kalentereihimme ja sovelluksiimme itsekullekin sopivaa ja hyvinvointia edistävää toimintaa. Ja tietenkin tämäkin löytyy myös digitaalisena versiona.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 3. SAKU ry on työstänyt koulutuksen järjestäjien tueksi sähköisen työkalun, jonka avulla voi luoda toimipaikkakohtaisen hyvinvoinnin vuosikellon.

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Miia Bovellanin kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Miian kirjoitus on hyvä esimerkki.

Kirjoittajat:

Miia Bovellan, TYKO18SY

Riitta Turjamaa, lehtori Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia- ammattikorkeakoulu

Lähteet:

THL 2017. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen keinoja [verkkodokumentti]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2019-05-1]. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132086/URN_ISBN_978-952-302-840-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y

THL 2018b. Opiskelijat mukaan! –opas. Vinkkejä oppilaitostapahtumien järjestämiseen [verkkodokumentti]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.  [Viitattu 2019-05-1]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/handle/10024/136561

SAKU ry 2019. Hyvinvoinnin vuosikello [verkkojulkaisu]. Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry. [Viitattu 2019-05-1]. Saatavissa: http://arjenarkki.fi/hyvinvointia/hyvinvoinnin-vuosikello

Virtanen, Ville, 2018. Hyvinvoinnin väylät. Käsikirja hyvinvoinnin edistämiseen ammatillisessa koulutuksessa. Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry. [Viitattu 2019-05-1]. Saatavissa: https://view.joomag.com/saku-ry-hyvinvoinnin-v%c3%a4yl%c3%a4t-saku-hyvinvoinnin-vaylat/0087435001541543027?short

Etälääkärin vastaanotto – periferian pelastus?

Etälääkärin palveluita on ollut saatavilla yksityissektorilla jo vuosien ajan. Jostakin syystä julkinen sektori on herännyt tähän hieman myöhemmin. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalveluiden kuntayhtymä Siun Sote aloitti syksyllä 2018 kokeiluna etälääkärin vastaanoton haja-asutusalueilla pienillä paikkakunnilla, joilla on lääkärivajetta. Yksi kokeiluun valikoituneista paikkakunnista oli vajaan 5000 asukkaan Juuan kunta.

KUVA 1 Etävastaanotto. Kuvaaja Jonna Martikainen.

Etälääkärin vastaanottopalvelu valittaessa on huomioitava potilaan soveltuvuus vastaanotolle. Esimerkiksi TULES eli tuki- ja liikuntaelinvaivat eivät vastaanotolle sovellu. Vastaavasti monet pitkäaikaissairauksien seurantakäynnit ovat hyvin soveltuvia etävastaanotolle. Erilaiset toimenpiteitä vaativat vastaanotot, muun muassa injektiohoitoa tarvitsevat potilaat eivät luonnollisestikaan ole mahdollisia etälääkärin arvioitavia tai hoidettavia potilaita.

Etävastaanottojen ottaminen osaksi pienten terveysasemien valikoimaa mahdollistaa lääkäreiden saatavuuden myös pienille paikkakunnille. Pienille paikkakunnille lääkärit harvoin muuttavat enää työn perässä, mutta etävastaanottoa voi tehdä kotoa käsin. Etävastaanottotoiminta voikin mahdollisesti lisätä lääkereiden työhyvinvointia kun työmatkoihin menee entistä vähemmän aikaa.

KUVA 2 Korvalamppu etäyhteyteen liitettynä. Kuvaaja Jonna Martikainen.

Nykyaikainen teknologia mahdollistaa esimerkiksi korvan tutkimisen ”etänä”. Vastaanottotilanne on tehty potilaalle mahdollisimman miellyttäväksi. Läsnä vastaanottohuoneessa on myös sairaanhoitaja, joka varmistaa yhteyksien toimivuuden ja tarvittaesssa esimerkiksi näyttää lääkärille korvalampulla potilaan korvaa tai avustaa potilasta siirtymisessä vuoteelle.

Terveysaseman vastaanoton sairaanhoitaja Piia Kortelainen toteaa potilailta saadun palautteen Pohjois-Karjalassa videovälitteisestä palvelusta olevan pääasiassa positiivista. Osa potilaista toki haluaa tavata lääkärin edelleen kasvotusten ja suhtautuu hieman skeptisesti etälääkärin vastaanottoon.

Tulevaisuuden haasteena tulee varmasti olemaan palvelun jatkuvuuden turvaaminen ja myös niiden potilaiden ennakkoluulojen murtaminen, jotka ovat tähän asti etävastaanotosta kieltäytyneet.

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Jonna Martikaisen kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Jonnan kirjoitus on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Jonna Martikainen, TYKO18SY

Riitta Turjamaa, lehtori Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia- ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Suvi-Sanette Alatalo 2017. Kajaanin ammattikorkeakoulu. Videovälitteinen lääkärinvastaanotto työterveyshuollossa. Opinnäytetyö. Insinööri YAMK. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/122439/Alatalo_Suvi.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sitra 2015. ”Erinomainen ja tätä päivää oleva vastaanoton muoto” – Opiskelijat tyytyväisiä YTHS:n kokeilemiin sähköisiin palveluihin. Artikkeli. Saatavissa: https://www.sitra.fi/uutiset/erinomainen-ja-tata-paivaa-oleva-vastaanoton-muoto-opiskelijat-tyytyvaisia-ythsn/

Digitalisaatio ja osallisuus

Digitalisaatio on keskeinen käsite ja toiminto tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa. Tietotekniikan käyttö ja hyödyntäminen erilaisissa elämän perustoiminnoissa on osa päivittäistä arkeamme. Suomi kuuluu digitalisaation edelläkävijöihin. Juha Sipilän hallituskauden yksi kärkihankkeista on ollut sähköisten palvelujen kehittäminen osana sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta.

Digitalisaatio mahdollistaa palvelujen monipuolisen käytön aikaan tai paikkaan sitomatta. Sähköisten palvelujen tarjoama toimintaympäristö on monipuolinen. Digitalisaatio on poistanut monia rajoituksia ja luo lähes rajattomasti uudenlaisia työmenetelmiä esimerkiksi oppimiseen, kommunikointiin ja vuorovaikutukseen. Mutta tukeeko digitalisoituminen tasapuolisuutta ja kaikkien mahdollisuutta osallistua? Tavoitetaanko sähköisillä palveluilla kuitenkaan suurempaa osaa väestöstä kuten on tavoiteltu? Onko tarkoitus, että digitalisaation omaksumisesta tulee yksi elämän perusedellytyksistä?

Osa digitaalisista palveluista tapahtuu niin huomaamattamme, ettemme edes yhdistä niitä varsinaisesti digitalisaatioon. Nuoremmat sukupolvet ovat syntyneet tähän digiaikaan, jolloin tekniikka on luonnollinen osa jokapäiväistä arkea. Mutta ei kuitenkaan kaikille nuorillekaan sähköisten palvelujen käyttö ole aina yksinkertaista – ei käyttäjän eikä palvelunkaan puolelta (esim. ikärajat). Digitalisaation on toisaalta todettu aiheuttavan ulkopuoliseksi jäämisen tunteita, jos mahdollisuudet digitaalisten palvelujen käyttöön eivät olekaan yhtäläiset. Digitaalisuus luo valitettavasti eriarvoisuutta.

Ikääntyneet 60+ -vuotiaat ovat yksi digiajan riskiryhmistä. Suomessa on nopeasti ikääntyvä väestö, mikä johtuu syntyvyyden pienentymisestä ja elinajanodotteen kasvamisesta. Koko Suomen väestöstä noin 21% oli yli 65-vuotiaita vuonna 2017, ja tämän osuuden odotetaan vielä lisääntyvän tulevien vuosien aikana.

Ikäihmisten tekniikan käyttötaidoissa voi olla paljonkin puutteita. Sopivia laitteita ei ole tai niiden hankinta voi tuntua hankalalta, opiskelumahdollisuuksien löytäminen tai saaminen sekä taitojen oppiminen voi olla vaikeaa. Sosiaalinen asema tai terveys voivat olla esteenä myös. Osalla saattaa ilmetä digitalisaatiota kohtaan kielteistä asennetta tai suoranaista vastustusta. Syynä voi olla myös tiedonpuute tai pelot digitalisaatiota kohtaan.

Digitaitojen oppiminen luo monipuolisesti mahdollisuuksia vaikuttaa niin oman elämänsä kulkuun kuin joihinkin ympäristön asioihin. Tunne tästä vaikutusmahdollisuudesta luo osallisuuden tunnetta. Mahdollisuus ja kyky hyödyntää teknologiaa ja sähköisiä palveluja oman elämänsä kannalta merkittävällä tavalla on digitaalista osallisuutta. Digitaalisen osallisuuden tukemisessa ihmisen oma kiinnostus aiheeseen on merkityksellinen. Sähköisten palvelujen hyödyn osoittaminen tukee positiivista suhtautumista ja mielenkiintoa ja näin ollen myös digitaalista osallisuutta. Positiivista ja avointa asennetta on siis tuettava. Mahdollisuudet sähköisten palvelujen käyttöön tulisi olla kaikille yhdenvertaiset. Tukea ja oppia pitäisi olla helposti saatavilla. Erilaisia oppimismahdollisuuksia tarjoamalla voidaan tukea erilaisten yksilöiden oppimista. Toiselle tukena ja apuna voi olla sukulaisnuori, toiselle sosiaalinen hetki samanhenkisessä ryhmässä kun taas joku harjoittelee asioita yksin.

Tärkeää on muistaa, että digitaidot ovat nyky-yhteiskunnassamme tärkeitä perustaitoja kaikille, mutta eivät itsestäänselvyys kellekään. Digitalisaatio tuo paljon hyötyä ja hyvinvointia elämäämme, mutta ei toistaiseksi ainakaan ole yksinään perusedellytys hyvälle elämälle – onneksi. Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Tehdään siis yhdessä suuria ja pieniä arjen digiloikkia. Aiheesta monipuolisesti lisää Väestörekisterikeskuksen Suomidigi-sivustolla: https://suomidigi.fi/digitalisaatio/

Kuva 1.  Raaseporin Kulttuuriopiston tietotekniikkakerhossa opiskellaan yhdessä digitaalisia taitoja. Iloinen ja kannustava ilmapiiri luo turvalliset edellytykset uuden oppimiselle. (Raaseporin Kulttuuriopisto 2019)

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Kati Holmströmin kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Katin kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

 

Kirjoittajat:

Kati Holmström, TYKO 18SY

Riitta Turjamaa, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

ESKELINEN, Timi 2018. Ongelmallinen digitaalinen osallisuus: ikämiesten kokemuksia digitalisaatiosta. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. [Viitattu 2019-04-24.] Saatavissa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20180623/urn_nbn_fi_uef-20180623.pdf

HEIKKILÄ, Marianne 2017. Digitaalinen yhteiskunta – tasa-arvoinen ja yhdenvertainen? [verkkojulkaisu.] Väestöekisterikeskus. Suomidigi. [Viitattu 2019-04-30.] Saatavissa: https://suomidigi.fi/digitaalinen-yhteiskunta-tasa-arvoinen-ja-yhdenvertainen/

RAASEPORIN KULTTUURIOPISTO 2019. Datorklubb. [digitaalinen kuva.] [Viitattu 2019-04-30.]

 

 

 

 

 

 

 

 

Tsättää matalalla kynnyksellä!

Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä aloitti elokuussa 2018 chat-kokeilun. Tavoitteena oli tarjota asiakkaille matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa. Pilottiin lähti mukaan sosiaali-, terveys- sekä mielenterveys- ja päihdepalvelut. Kokeilun aikana chatin aukioloajat jaettiin pilottiin lähteneiden tehtäväalueiden kesken. Pilotointi jäi ajallisesti lyhyeksi, kolmeen kuukauteen. Kokemukset pilotoinnista olivat kuitenkin positiiviset, vaikka asiakkaat eivät ehtineet kunnolla löytää chat – palvelua. Chatin aukioloajan rajoittuminen eri tehtäväalueiden kesken rajoitti todennäköisesti yhteydenottoja.

Kuva 1.  Kuva CHAT- palvelusta. Kuvaus: Paula Jormanainen

Pilotoinnin jälkeen terveyspalvelut jatkoivat ainoana tehtäväalueena chattia. Yhteydenottojen määrä nousi huomattavasti. Maaliskuussa chatin kautta yhteyttä otettiin 120 kertaa. Yleistä ohjausta ja neuvontaa yhteydenotoista oli 41, puhelinnumeron tiedusteluja 10, yleistä tiedustelua palveluista 9, yksi ajanperuminen, suunterveydenhuollon palveluita koskevia yhteydenottoja 7, mielenterveys- ja päihdepalveluihin liittyviä yhteydenottoja 3, sosiaalipalveluihin liittyviä kysymyksiä 2 sekä eläinlääkintää koskevia yhteydenottoja 2.

Palautetta asiakkailta pyydetään hymynaamoilla, samoin chat -palvelun työntekijä arvioi hymynaamalla omaa työtään.

Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän kehittäjä Eija Tyyskä kertoo, että chat -palvelu ei ole vielä vakiintunut asiakkaiden käyttöön, vaan vaatii vielä opettelua ja toiminnan kehittämistä.

 

Kirjoittaja: Paula Jormanainen TYKO18SY

Lähteet:

Tukea Netistä. Suomen mielenterveysseuran verkkosivusto: https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/tukea-netist%C3%A4

Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän intranet-sivusto

 

Terveyttä ja hyvinvointia suoraan somesta – kunnat mukana muutoksessa?

Miten hyvinvointia ja terveyttä edistävät kuntapalvelut saadaan tavoittamaan kuntalaiset?

1000-vuotta sitten vaatimattomat ja hiljaiset suomalaiset lähettivät toisilleen viestejä kaarnanpalasilla alavirtaan. Myöhemmin kohdattiin puheliaita ulkomaalaisia ja alkoi vuorovaikutuksen aikakausi. Sama meno jatkui kännykkäkaudelle saakka, kunnes keksittiin tekstiviestit. Tämän jälkeen koko maailma on hiljentynyt lähettämään viestejä. Näiden merkittävien muutosten myötä myös hyvinvointia ja terveyttä edistävien kuntapalveluiden viestintämuotojen on kehittyvä kohti nopeanviestinnän aikakautta. Nopeanviestinnän aikakaudelle siirtyminen on kunnissa tapahtunut toisaalla Suomessa sujuvasti toisaalla verkkaisemmin.

Kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen liittyvät kuntapalvelut hakevat jalansijaa somessa. Nykyaikaisia viestintäkanavia otetaan käyttöön kuntasektorilla aktiivisesti. Lainsäädäntö ja tietosuoja-asetukset vaikuttavat esimerkiksi sosiaalipalveluiden digiaikakaudelle siirtymiseen merkittävästi. Vastaavasti aktiivisella somettamisella saadaan laajaa näkyvyyttä avoimille kuntapalveluille. Esimerkiksi matalankynnyksen liikuntapalveluista kunnat somettavat aktiivisesti.

Vaikeutta oikeiden viestintäkanavien valintaan tuo erilaisesti käyttäytyvät ikäluokat. Osalla kuntalaisista simpukkapuhelin soi vielä perinteisesti – tää ystävyys ei raukene -tahtiin. Osa vastaavasti tekee monta videota päivässä esimerkiksi TikTok-sovellukseen. Nykyään 1970-luvun hittituotteena myydyt puhelinpöydät alkavat kuitenkin olla jo historiaa. Sähköiset asiointikanavat ja sosiaalisenmedian tarjoamat mahdollisuudet ovat osalla kuntalaisista vielä ulottumattomissa, osa vastaavasti tarkistaa kirjepostinsa hyvin harvakseltaan.

Kuva 1: Viestintä ei ole nykyisin aikaan eikä paikkaan sidottua. Kuva: Noora Mäkiranta

Useimmille kuntapalveluita käyttäville väestöryhmille ei ole enää aikaan, paikkaan ja tiedottamiseen liittyviä vaikeuksia. Esimerkiksi erityisnuorisotyöntekijä tavoittaa keskikokoisen yläkoulun oppilaat snäppäämällä noin 7 minuutin kuluessa. Vastaavasti muutama oppilas on saattanut huomata koulun ilmoitustaululle jätetyn mainoksen yhden kokonaisen päivän aikana. Digitalisaatio on mahdollistanut ihmisten välisen vuorovaikutuksen ympärivuorokautisesti ja koko maailman laajuistesti. Viestintä on helpompaa, nopeampaa ja automatisoituneempaa kuin koskaan aikaisemmin. Digitalisaatio on muuttanut palveluita, madollistanut uusia yritysmaailman innovaatioita ja tullut lähes kaikille osaksi jokapäiväistä elämää. Hyvinvointia ja terveyttä edistävät kuntapalvelut eivät ole olleet muutoksessa mukana kärkijoukoissa. Nyt on kuitenkin viimeistään aika huomioida viestinnän monimuotoiset mahdollisuudet erilaiset kuntalaisryhmät huomioiden.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtäväkentällä palvelukseen halutaan myös kuntasektorilla robotteja, bloggareita, koodareita ja tubettajia. Digitalisaatio on tuonut mukanaan sosiaalisenmedian hyödyntämisen arkipäiväiseksi kuntasektorilla. Työelämän kehitystä hidastavat ankeuttajat eivät ole hyväksyneet kaikkialla digitalisaation mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Osaamisentarve työelämässä on muuttunut, hyvinvointia edistävien palveluiden on pysyttävä muutoksen mukana, mutta miten? Erityisesti kuntien vastuulla olevien palveluiden markkinointi ja näkyväksi tekeminen on murrosvaiheessa. Kuntien on saatava viestintäänsä lisää mielenkiintoisuutta ja vaikuttavuutta suunnitelmallisella kehittämistyöllä.

Virallisten tiedotteiden ja päätösten tekeminen on välttämätöntä kuntasektorilla, mutta mutkikkaita hallintorakenteita yksinkertaistetaan ja paperittomuuden edistämistyö jatkuu aktiivisesti. Kuntalaisten mielenkiinto palveluita kohtaan on kuitenkin herätettävä jollakin muulla tavalla. Pääsääntöisesti kuntalaiset eivät seuraa kunnan kotisivuilla julkaistavia päätöksiä tai kirjaston ilmoitustaululla olevia mainoksia. Tiedon saattaminen eteenpäin kiinnostavassa ja helposti omaksuttavassa muodossa hakee vielä kuntasektorilla paikkaansa. Viestintäkanavien ja mahdollisuuksien hyödyntämisessä on valtavia kuntakohtaisia eroja. Tasa-arvoisuuskäsitteen ympärille muodostuu useita viestintään liittyviä haasteita. Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä ainoaa viestintäkanavaa, jonka kautta voitaisiin tavoittaa kokonaisvaltaisesti kunnan asukkaat. On mielenkiintoista seurata, miten kuntien tiedottaminen muuttuu ja kehittyy lähitulevaisuudessa.

Tekstiviesti saattaa tulla vielä muistutuksena lähenevästä hammaslääkäriajasta, valtakunnallisten tilastojen valossakin lähetettyjen viestien määrä on laskussa. Sitä vastoin WhatsApp ilmoittaa kymmeniä kertoja päivässä saapuneesta viestistä. WhatsApp on nykyisin suomessa käytetyin pikaviestisovelluksista. Se soveltuu tietyt asiat huomioiden hyvin myös työvälineeksi monenlaisissa työtehtävissä ja erilaisissa työyhteisöissä; teksti, kuva ja video tavoittavat hetkessä oikean vastaanottajan. Esimerkiksi asukkaiden hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen liittyvien kuntapalveluiden asiakaspalvelun kysymys-vastaus-tyyppiseen viestintään WhatsApp on nopea ja helppokäyttöinen tapa, jota voi käyttää joko tietokoneella tai älypuhelimella.

Useassa kunnassa on edelleen käytössä puhelinvaihdepalvelu. WhatsApp sovelluksen avulla yhteydenotto olisi nopeampaa ja kätevämpää varmasti useimmissa tapauksissa. Lisäksi sovellus on helposti saatavilla kaikkialla esimerkiksi avoimen verkon kautta, edes saldoa ei siis tarvita. Suuret ikäluokat ja sitä nuoremmat ovat yksilö poikkeudet huomioiden omaksuneet älypuhelinten mahdollisuudet. Sitä vastoin älypuhelinten käyttäjämäärät romahtavat yli 75-vuotiaiden joukossa, pöytämallinen matkapuhelin häivyttää digitalisaation muutoksia näennäisesti, muuten he olisivat tilastollisesti vielä lankapuhelinten käyttäjäkuntaa.

Kuva 2 Somettaminen avaa uusia mahdollisuuksia, mutta sisältää myös uhkia. Kuva: Noora Mäkiranta

Kuntalaisten hyvinvoinnin edistämistyön viestintäkanaviin liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia kannattaa jokaisessa kunnassa arvioida. Viestinnän keinoja pitää pyrkiä ajanmukaistamaan jatkuvasti osallistaen kuntalaisia, hyödyntäen palvelumuotoilun ja vaikutusten ennakkoarvioinnin työkaluja. Kunnat voivat tulevaisuudessa lisätä kohdennettua viestintää huomioiden ikärakenteen lisäksi erityisesti ne kuntalaiset, jotka eivät vielä itsekkään tiedä tarvitsevansa olemassa olevia palveluita. Mielestäni hyvinvointia -ja terveyttä edistävien ennaltaehkäisevien kuntapalveluiden on oltava näkyvillä kaikkialla siellä mistä kuntalaiset tietoa poimivat.

Kriisitilanteisiin kunnissa tarjotaan nopeanviestinnän välineitä, mutta ennaltaehkäisevät peruspalvelut ovat usein piilossa esimerkiksi monen klikkauksen takana. Lisätietojen saaminen peruspalveluista on iltaisin ja viikonloppuisin usein mahdotonta, vaikka vapaasti käytettävissä olevia palveluita, esimerkiksi ulkoliikuntapaikkoja käytetään eniten juuri virka-ajan ulkopuolella.

Maailma muuttuu, kehitys kehittyy ja kehitystä ei ole ilman muutosta. Jäädään seuraamaan millä tavalla kunnat saavat sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden terveyttä ja hyvinvointia edistävien palveluiden näkyvyyttä ja viestinnän vaikuttavuutta kehitettyä lähitulevaisuudessa.

Kirjoittaja: Tiina Mäkiranta, TYKO18SY

Lähteet:

Lehtinen, Matti ja Rossi, Matti 2017. Digitaalinen Suomi 2017. Aalto-yliopisto. Vantaa: Erweko Oy.

Digitalisaatio kehitysvammaisten sosiaalisen toimintakyvyn tukena

Digitalisaatio on digitaalisten teknologioiden yleistymistä. Nykypäivänä lähes kaikki teknologia on digitaalista, joten digitalisaatiolla voidaan tarkoittaa mitä vain teknologista kehitystä. Yhteiskunnan näkökulmasta termiä käytetään, kun jotain konkreettista muutetaan sähköiseen muotoon ja biteiksi tietokoneelle. Esimerkiksi sanomalehdet siirtyvät tietokoneelle tai konkreettisen asiakaspalvelun sijaan palvelut tarjotaan verkkosivuilla. Aika ja tila eivät enää vaikuta tiedonsaantiin. Digitalisaatiolla saadaan kansalaiset ja yritykset julkisten palveluiden kehityksen keskiöön. Kehityksen keskiössä ovat mm. senioreita palvelevat älykkäät terveyspalvelut, lapsille opettavaiset virtuaaliympäristöt ja kokonaisvaltaisen julkisen liikenteen palvelut. Valtiovarainministeriön mukaan Suomi on maailman kärkimaita sähköisissä palveluissa ja suomalaisilla on EU-maiden paras digiosaaminen. Digitalisaation perusteiden pitäisi näin ollen olla kunnossa ja menestymisen edellytyksien luominen täysin mahdollista.

Suomessa julkinen hallinto on lähtenyt innokkaasti mukaan digitalisaatioon. Valtiovarainministeriö kertoo verkkosivuillaan digitalisaation luovan puitteita yhteiskunnan suurista rakenteellisista muutoksista selviämiseen. Valtio on perustanut myös Sotedigi-kehitysyhtiön, jonka tehtävänä on kehittää digitaalisia ratkaisuja edullisten, laadukkaiden ja asiakasystävällisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen turvaamiseksi esim. sotetiedon integraatioon liittyvät palvelut.

Uudet palvelut lisäävät joustavuutta ja valinnanvapautta sote -palvelujen käyttöön. Asiakas saa paremmin tukea toimintakyvyn ylläpitämiseen ja omahoitoon ja löytää sote -palvelut helpommin. Terveydenhuollossa digitalisointi on jo edennyt pidemmälle kuin sosiaalihuollossa. Tasapainoisen sote -kehityksen turvaamiseksi on jatkossa varmistettava, että huolehditaan systemaattisesti myös sosiaalihuollon palvelujen digitalisoinnista. Kyse ei ole vain tekniikan soveltamisesta, vaan laaja-alaisesta asiantuntijayhteistyöstä, jossa kansalaisilla, asukkailla ja asiakkailla on tärkeä rooli.

Sosiaalityössä on tarkasteltava myös kriittisesti digitalisaation liittyviä vaatimuksia ja kyettävä näkemään teknologian hyödyntämisen positiiviset mahdollisuudet sosiaalityön tavoitteiden näkökulmasta. Digitalisaatio voi muodostua voimaannuttavaksi ja osallistavaksi asiaksi osalle asiakkaista, mutta syrjäyttäväksi niille, joilla ei ole yhdenvertaista pääsyä teknologiaan tai mahdollisuuksia sen hallintaan. Digitalisaatio tarvitsee sosiaalityössä kriittistä reflektiota esim. vallan, yksityisyyden ja ammatillisuuden kysymyksiin. Digitalisaatio on muuttanut arvomaailmaa. Digitalisaatio on myös politiikkaa ja nykyisen politiikan myötä hyvinvointivaltiosta tulee enemmän virtuaalinen. Sosiaalityössä tehtävänä ja velvollisuutena on digitalisaatiossa kiinnittää huomiota erityisesti syrjään jääviin kansalaisiin.

Työssäni kehitysvammaisten parissa olen pohtinut, mitkä ovat digitalisaation mahdollisuudet kyseisessä asiakaspinnassa. Yllättävää on kuinka paljon asiakkaat todellisuudessa käyttävät digitalisaatiota nykypäivänä joko itsenäisesti, ohjatusti tai avustettuna. Tavoitteena on asiakkaan toiminnallisten puutteiden kompensointi ja toimintakyvyn lisääminen digitalisaation keinoin. Tällaisia keinoja hyödyntäviä laitteita ovat mm. tabletti, tietokone sekä älypuhelin. Ne tarjoavat mahdollisuuden pitää yhteyttä läheisiin ja ystäviin esim. WhatsApp -puhelun avulla ja muita sosiaalisen median kanavia hyödyntäen. Esim. asiakkaan ikävöidessä kaukana olevaa läheistään voidaan tarjota näköyhteys läheiseen. Näin maantieteellisesti kaukana oleva läheinen on läsnä tilanteessa. Musiikki, elokuvat, pelit, radio, televisio, verkkokaupat ja sähköinen asiointi tarjoavat ajanvietettä, tietoa, kokemuksia ja vapautta.

Kuva 1. Vaikeasti vammainen hahmottaa paremmin äänen ja kuvan yhdistelmän. Tässä henkilö puhuu ”videopuhelua” tabletin välityksellä siskonsa kanssa. Kuva: Minna Multanen 2019.

Digitalisaation edistäminen vaatii vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa. Uudet palvelumuodot tarvitsevat kehittyäkseen tietoa palveluiden käyttäjistä, odotuksista ja entistä joustavampia teknisiä ratkaisuja. Palvelut tulee rakentaa käyttäjälähtöisiksi. Onnistunut digitalisaatio parantaa palveluiden saavutettavuutta ja tasalaatuisuutta. Asiakkaan tulee voida itse päättää ja valita sopivin tapa käyttää palveluita.

Tulevaisuutta ajatellen toivon, että myös kehitysvammaisten asumispalveluiden piiriin saataisiin enemmän joka päiväistä elämää helpottavia digiajan innovaatioita esim. lääkeautomaatti Evondos. Tekoäly, robotit ovat mahdollisesti tulevaisuuden asiakasavustajia. Robotti hyödynteistä toimintaa/työtehtäviä voisivat olla mm. käteisvarojen seuranta ja ohjaus siivoustehtävissä. Robotin voisi ohjelmoida käytännössä vaikka kirjaamaan asiakastietojärjestelmään sanelun perusteella.

Tekniikan tohtori Pentti Haikonen on suunnitellut ja rakentanut oppivan robotin XCR-1. Haikosen luoman ohjelman avulla robotti (tietokone) tarkkailee ympäristöä ja pyrkii hahmottamaan, muistamaan, päättelemään ja suunnittelemaan. Robotti ymmärtää tekemänsä ja antaa tekemiselleen merkityksen.

Realistisen näköistä, ihmishahmon omaavaa robottia voi hyödyntää sosiaaliseen tms. kanssa käymiseen asiakkaan kanssa, jonka sosiaalisissa taidoissa on puutteita. Tämä voisi ehkäistä syrjäytymistä, koska jos ihminen pääsee harjoittelemaan sosiaalista kanssakäymistä robotin kanssa, voi asiakkaan omat taidot kehittyä ja hän voi myöhemmin omasta tahdostaan siirtyä sosiaalisempaan elämään ihmisten kanssa. Tietoisuuden kahlitseminen tekoälyn käyttöön on teoriassa mahdollista.

Kuva 2. Lääkeautomaatti lisää asiakkaan omatoimisuutta, vastuullisuutta ja osallisuutta lääkehoidossa. Henkilökunnan aikaa vapautuu ohjaaviin tehtäviin. Kuva: www.evondos.fi

 

Kirjoittajat

Minna Roschier

Riitta Turjamaa, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Minna  Roschierin kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Minnan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

 

Lähteet

AUVINEN, Toni ja JAAKKOLA, Minna 2018. Käsikirja tulevaisuuden kuntien digitalisaatioon. Kuopio: Pohjois-Savon liiton julkaisuja.

BODDY, Jennifer ja DOMINELLI, Lena 2017. Social media and social work: The challenges of new ethical space. Australian Social Work 70.

DAHLBERG, Tomi 2018. Digitalisaatio, tuottavuus ja digitalisaation johtaminen. Julkaisussa: NEVALAINEN, Risto, SALMELA, Pentti ja MYLLYMÄKI, Reino (toim.) Tietoyhteiskunnan kaksi puolta. Menneestä oppien, uutta oivaltaen. Vantaa: Ketterät Kirjat Oy.

KAUPPILA, Tarja, KIISKI, Kati ja LEHTONEN, Mari 2018. Sähköhelmenkalastus. Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet [verkkojulkaisu]. Helsinki: Sosiaali- ja terveysminiteriö. [Viitattu 2019-04-24.] Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160653/STM_rap_14_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

KURONEN, Marjo ja ISOMÄKI, Hannakaisa 2010. Parempaa sosiaalityötä vai teknologian orjuutta? Ihmisläheisen tietojärjestelmien kehittämisen mahdollisuudet sosiaalityössä. Julkaisussa: POHJOLA, Anneli, KÄÄRIÄINEN, Aino ja KUUSISTO-NIEMI, Sirpa (toim.) Sosiaalityö, tieto ja teknologia. Juva: PS-kustannus.

LINTURI, Risto ja KUUSI, Osmo 2018. Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037. Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Helsinki: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018.

MARTTINEN, Jussi 2018. Palvelukseen halutaan robotti. Tekoäly ja tulevaisuuden työelämä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Aula & Co.

SIUKONEN, Timo ja NEITTAANMÄKI, Pekka 2019. Mitä tulisi tietää teko -älystä. Jyväskylä: Docendo Oy.

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ 2019. Palvelut asiakaslähtöisiksi [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2019-04-18.] Saatavissa: https://stm.fi/hankkeet/asiakaslahtoisyys

 

 

Verkkovalmennus avaa ovia omaishoitajuuteen

 

 

 

 

Kuva 1: Pixabay

Koskettaako omaishoito sinua? Pohdi hetki asiaa esimerkiksi seuraavan määritelmän pohjalta. Rosalyn Carter totesi jo aikaa sitten osuvasti maailmassa olevan vain neljänlaisia ihmisiä:

  • Heitä, jotka ovat olleet omaishoitajia
  • Heitä, jotka ovat omaishoitajia
  • Heitä, joista tulee omaishoitajia
  • Heitä, jotka tarvitsevat omaishoitajia

Omaishoitajuuden oven avaa meistä ennemmin tai myöhemmin lähes jokainen. Omaishoitajuus kytkeytyy elämässä tapahtuneeseen tai tulevaan isoon muutokseen. Läheisesi voi sairastumisen, vammautumisen tai muun erityisen hoivan tarpeen takia tulla tarvitsemaan apuasi ja tukeasi arjessa selviytymiseen. Minä ja sadat tuhannet muut suomalaiset työikäiset mietimme ja tunnemme epävarmuutta siitä kuinka omat vanhemmat tai appivanhemmat pärjäävät ikääntymisen mukanaan tuomissa haasteissa.

Jos päädyt ottamaan vastuun läheisesi hoidosta ja huolenpidosta, teet sen useasti monien tunnekuohujen keskellä. Haluat läheisellesi parasta, mutta hyvin pian voit huomata omaishoitajuuden kuormittavan omaa hyvinvointiasi. Tarvitset apua, tukea ja neuvoja siihen kuinka yhdistää omaishoito ja oma hyvinvointi ja jaksaminen. Mistä löytyisi tietoa ja tukea tällaiseen tilanteeseen?

Verkossa toteutettavan maksuttoman valmennuksen, eOvet-kurssin tavoitteena on helpottaa omaishoitajuuden polulla etenemistä. eOvet-kurssi pohjautuu Omaishoitajaliiton kehittämään Ovet-valmennus® konseptiin. Kurssi koostuu neljästä osiosta, joissa käsitellään omaishoitajuutta, tukipalveluja, avustamista ja hoivatyötä sekä muutosta ja vertaistukea.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 2. Ovet-valmennukseen osallistuneen omaishoitajan kokemuksia valmennuksesta. Kuva: Omaishoitajaliitto

Verkossa tapahtuva valmennus sopii varsinkin niille omaishoitajille, joilla ei esimerkiksi sitovan omaishoitotilanteen vuoksi ole mahdollisuutta päästä perinteisesti järjestettyihin Ovet-valmennuksiin. Omaishoitajaliiton koulutussuunnittelija Matilda Linnavirran mukaan verkkokursseille on osallistunut erilaisissa omaishoitotilanteissa olevia omaishoitajia, mutta varsinkin kohdennetut kurssit ovat olleet suosittuja. Esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmat ovat kokeneet heille kohdennetun verkkokurssin hyvänä ja luontevana tapana saada tietoa ja tukea omaishoitajuuteen. Linnavirta toteaakin eOvet-kurssin tarjoavan oivan mahdollisuuden vertaiskeskusteluille ja -tuelle omalta kotisohvalta käsin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 3. Omaishoitajan ajatuksia vertaistuesta ja eOvet-kurssista. Kuva: Omaishoitajaliitto

Kun tulee hetki, että minusta tulee hoivan ja tuen antaja läheiselleni, haluan ehdottomasti pitää huolen läheiseni lisäksi myös omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnistani. Näin toivoakseni ajattelee moni muukin tuleva tai nykyinen omaishoitaja. Olemme ihmisinä erilaisia ja siksi tarvitsemme myös erilaisia ovia, joiden takaa löydämme tarpeiden mukaista tietoa ja tukea hyvinvointimme edistämiseksi. Verkkopohjaiset ratkaisut tarjoavat keinoja, välineitä ja vaihtoehtoja ovien löytämiseksi, mutta eivät vielä itsessään ole valmis ratkaisu asiaan.

Sovelluksia, verkkoalustoja yms. tulisikin kehittää ihmisten ehdoilla. Insinööritaitojen lisäksi tarvitsemme teknologiakehityksessä osaamista ja ymmärrystä kohderyhmästä sekä itse kohderyhmän ääntä asiaan liittyen. Valittujen ratkaisujen tulisi olla aina niitä, jotka palvelevat kohderyhmän mahdollisimman oman näköistä elämää ja elämänlaatua. (Mäkisalo-Ropponen, 2017.)

Me tulevat omaishoitajat voimme olla rakentamassa jo nyt osaltamme parempaa teknologista tulevaisuutta ja hyvinvointia itsellemme ja läheisillemme tuomalla äänemme kuuluviin. Ja me tulevat hyvinvointikoordinaattorit olemme mahdollistamassa ja tukemassa omaishoitajia siinä, että he löytävät keinolla tai toisella hyvinvoinnin lähteille. Omaishoitajien hyvinvointi on meidän kaikkien asia!

 

PS. kenties kohtaamme jonain päivänä kanssasi eOvet-kurssilla omaishoitajuuden ovien äärellä…

 

 

Kuva 4: Pixabay

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Juha Timoskaisen kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Juhan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittajat

Juha Timoskainen, TYKO18SY

Riitta Turjamaa, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

Omaishoitajaliitto. https://omaishoitajat.fi/

Mäkisalo-Ropponen, Merja 2017. Teknologian yleistyminen hoito- ja hoivatyössä – uhka vai mahdollisuus? Teoksessa: Kauppila P, Kärnä E, Pihlainen K ja Koskela T (toim.) 2017. Teknologia ikäihmisen tukena – ketterän kokeilukulttuurin ytimessä. IkäOTe- Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hanke. Jyväskylä: Grano Oy.

 

 

Digitalisaatio sukupolvien yhdistäjänä

Erilaisten digipalveluiden tarjonta lisääntyy koko ajan myös sosiaali- ja terveysalalla sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kentällä. Digitalisaatio herättää ihmisissä monenlaisia tunteita. Monet tunnistavat sen hyödyt ja valtavat käyttömahdollisuudet mutta uskon, että edelleen se herättää monissa myös epävarmuutta ja pelkoa siitä, että esimerkiksi sosiaalinen kanssakäyminen vähenee digitalisoitumisen myötä. Myös siirtyminen digipalveluiden käyttäjäksi voi tuntua vaikealta.

Pohjois-Karjalassa on käynnissä Tuu mukkaan -hanke, jonka yhtenä tavoitteena on lisätä eri sukupolvien välistä sosiaalista kanssakäymistä digitalisaatiota hyödyntämällä. Hanke on Outokummun mielenterveys yhdistys Välke ry:n sekä Perheidenpaikka ry:n 3.5-vuotinen yhteishanke (2018-2021). Hanke kohdentuu Outokummun, Liperin, Polvijärven ja Heinäveden alueille. Hankkeessa painotetaan videovälitteisten toimintaympäristöjen sekä uusien kommunikointimuotojen kehittämistä.

Hankkeen tavoitteena on muun muassa luoda sosiaalisia tukiverkostoja alle kouluikäisten lasten perheille, vertaisryhmätoiminnan kehittäminen sähköisissä ja fyysisissä toimintaympäristöissä sekä videovälitteisen mummi-ukkipalvelun pilotointi ja kehittäminen. Tavoitteena on myös vähentää eriarvoisuutta ja tavoittaa ihmisiä, kenellä voi eri syistä olla haasteita päästä tai lähteä kotoa palveluiden piiriin.

Mummi-ja ukkipalvelu

 

 

 

KUVA 1. Mummi-ukki-palvelu Kuva: Tiina Tolvanen

Hankkeen yhtenä teemana on videovälitteinen mummi-ukki-palvelu. Ajatuksena on yhdistää perheitä ja vapaaehtoisia varaukkeja tai -mummeja hyödyntämällä videoyhteyksiä esimerkiksi Whatsapp-sovelluksen kautta. Näin pitkä välimatka tai muut liikkumisvaikeudetkaan eivät ole este yhteydenpidolle. Whatsappin videopuheluiden välityksellä perhe ja varaisovanhempi voivat ihan vain vaihtaa kuulumisia tai isovanhempi voi lukea vaikkapa satua lapselle. Tutustuttuaan henkilöt voivat itse sopia myös live-tapaamisia esimerkiksi kahvittelun merkeissä. Hankkeessa järjestetään tarvittaessa myös koulutusta digitaalisten palveluiden käyttöön, joka osaltaan varmasti madaltaa kynnystä osallistumaan toimintaan.

Mummi-ukki-palvelu kuulostaa loistavalta ja tarpeelliselta toiminnalta. On useita perheitä, joissa tukiverkostot ovat vähäisiä tai perheestä puuttuu ukki tai mummi. Sukupolvien välinen kanssa käyminen avartaa näkökulmia, ja on myös tutkittu, että isovanhempien tuella on myönteinen vaikutus lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. Isovanhemman rooli lapsen elämässä voi olla siis hyvin merkittävä vaikkapa näinkin digipalvelun välityksellä.

Digitaalisuus ryhmätoiminnoissa

Hankkeessa hyödynnetään digitalisuutta myös ryhmätoiminnoissa. Perheille suunnattu Tuu mukkaan- kerho kokoontuu kerran kuukaudessa. Paikalla on usein myös jonkin aihepiirin luennoitsija. Luentoja on mahdollista seurata myös kotoa käsin Youtube-palvelun kautta. Kerhossa voi olla myös erilaisia työpajoja, joita voi seurata reaaliajassa toisesta huoneesta videoinnin välityksellä.

Tässä korostuu osuvasti matalan kynnyksen toiminta ja eriarvoisuuden vähentäminen. Äiti tai isä, joka ei ole aiemmin käynyt perhekerhoissa tai ei tunne vielä paikkakunnalta ketään, voi arastella kovastikin tapaamisiin osallistumista. Mahdollisuus siihen, että voit kotisohvalta jo vähän tutustua toimintaan videon välityksellä, ehkä nähdäkin ketä siellä on, voi saada perheen innostumaan lähtemään jatkossa kerhopaikalle. Myös perheellä, joka asuu pitkän välimatkan päässä, tai on muuten haasteita päästä paikalle, on tämän avulla mahdollisuus osallistua kuitenkin toimintaan.

Digitaalisuus hyvinvointia ja osallisuutta edistämässä

Hyvinvointi ja osallisuus ovat käsitteinä laajoja ja koostuvat erilaisista asioista. Hyvinvoinnin osatekijöitä ovat esimerkiksi sosiaaliset suhteet, onnellisuus ja itsensä toteuttaminen. Osallisuus taas koostuu vaikuttamisen mahdollisuudesta, yhteisöllisyydestä ja mukanaolosta.

Digitalisaatiota hyödyntämällä voidaan edistää hyvinvoinnin ja osallisuuden toteutumista monin eri tavoin. Tuu mukkaan -hanke on siitä oiva esimerkki. On hienoa, että erilaisia digipalveluita on alettu soveltaa muun toiminnan rinnalle. Usein pelätään, että sosiaalinen kanssakäyminen vähenee kun palvelut sähköistyvät ja teknologistuvat, mutta se voi toimia myös aivan päinvastoin. Se tarjoaa erilaisia väyliä ja mahdollisuuksia sosiaaliselle verkostoitumiselle.

Uskonkin, että erilaiset sähköiset palvelut tarjoavat keinoja eriarvoisuuden vähentämiselle sekä tavoittaa ehkä muita palveluita helpommin myös heitä, ketkä eivät muuten välttämättä osallistuisi kovinkaan aktiivisesti erilaisiin toimintoihin. Kotoa käsin on varmasti helpompi ylittää se ensimmäinen kynnys. Tämän hankkeen kaltaiset palvelut tarjoavat kokemuksia sosiaalisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta sekä varmasti myös kokemuksen itsensä kehittämisestä ja oppimisesta, kun huomaakin osaavansa käyttää erilaisia sähköisiä kanavia luontevasti. Kenties mummi-ukki-palvelun avulla syntyy koko loppuelämän kestäviä ihmissuhteita eri sukupolvien välille.

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Tiina Tolvasen kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Tiinan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittajat

Tiina Tolvanen, TYKO18SY

Riitta Turjamaa, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

JÄRVINEN, Hanna-Mari 2013. Lastensuojelun keskusliitto. Isovanhempien tuki lisää lasten hyvinvointia. [Viitattu 2019-04-24]. Saatavissa: https://www.lskl.fi/teemat/ehkaiseva-tyo/isovanhempien-tuki-lisaa-lapsen-hyvinvointia/

OUTOKUMMUN mielenterveysyhdistys Välke ry 2018. Tuu mukkaan 2018 – 2021. [Viitattu 2019-04-24.] Saatavissa: http://valkery.fi/portfolio/tuu-mukkaan-2018-2021

POTKONEN, Larissa, ja VAUHKONEN, Tiina 2019-4-17. Perheidenpaikka ry. Tuu mukkaan -hanke. [Haastattelu.] Outokumpu.

Digitalisaation kanssa käsi kädessä, hyvää tehden ja oikeaan suuntaan ohjaten

Elämme digitalisaation kehityksessä aikaa, jossa aikuiset joutuvat osaamattomuuttaan ja tietämättömyyttään pyytämään apua teknisten laitteiden kanssa toisilta aik.. ollaan rehellisiä, hyvin usein myös -NUORILTA. Koulumaailmassa olen huomannut opettajien ja itsenikin kysyvän nuorilta apua, kun tietokone ei toimi tai WhatsApp jumittaa. Yleensä saan avun heti ja pienen kommentin tai kuvailevan katseen -Etkö oikeasti tuota osannut itse tehdä? Kuinka koulukuraattorin työssäni voisin hyödyntää nuorten tietoa ja taitoa digitalisaation kentällä, mutta samalla ohjata nuoria pohtimaan omaa hyvinvointia ja terveyttä?

Kävelen koulun käytävällä ja huomaan lähes kaikkien yläkoululaisten kädessä puhelimen. Nuoret ovat taitavia puhelimien käyttäjiä. Ovathan he syntyneet aikakauteen, jossa ensimmäinen kännykkä saadaan jo ennen kouluikää ja puhelimessa käyty sosiaalinen kanssakäyminen on heidän mielestään yhtä tärkeää kuin kasvotusten tapaaminen – jopa tärkeämpääkin. Sosiaalinen media imaisee nuoret syövereihinsä helposti ja nopeasti ja voi alkaa huomaamatta kuormittaa nuorta vaativuudellaan ja liiallisella tiedon tuottamisella. Vuosien varrella työssäni olen huomannut, että nuoren mieliala usein ohjaa nuorta niin sosiaalisessa mediassa kuin verkossa liikkumisessa yleensäkin. Matalaa mielialaa aletaan huomaamattaan ruokkia negatiivisilla ja minäkuvaa vääristävillä asioilla. Omaa pahaa oloa puretaan myös muihin nuoriin sosiaalisen median kautta, koska siellä haukkuminen ja arvosteleminen on helppoa.

Uskon vahvasti psykoedukaatioon ja itsehavainnointiin, koska tiedon lisääminen esimerkiksi mieliala seurannalla auttaa nuorta ymmärtämään sekä omien toimien että omien ajatusten merkittävään voimaan hyvinvoinnin lisäämisessä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta, verkossa on paljon ammattilasten tuottamia sivustoja sekä chatteja, joihin nuorta voi ohjata saamaan tietoa ja tukea mielenterveyteen liittyvistä asioista. Hyödynnän näitä digitalisaation luomia mahdollisuuksia koulukuraattorina käymällä yhdessä nuoren kanssa sivuilla, joista nuorelle voisi olla hyötyä oman hyvinvoinnin edistämisessä. Nuorten mielenterveystalo on oiva esimerkki verkkosivusta, joka pitää sisällään paljon tietoa niin nuorille kuin nuorten kanssa tekemisissä oleville aikuisille.

Tutustu osoitteessa: nuortenmielenterveystalo.fi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Karoliina Ohvanainen

Pohtiessani edellä kirjoittamiani asioita digitalisaatiosta nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, tuli vastaanotolleni jo toisella asteella opiskeleva nuori. Niin hänen, kuin monen muunkin nuoren kanssa olimme täyttäneet mielialan seuranta -lomakkeita (jotka muuten hyvin usein häviää!!?) ja niiden avulla pohtineet nuoren hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tunsin itseni hiukan digitalisaation kehityksessä jälkeen jääneeksi, kun nuori esitteli löytämäänsä sovellusta, joka hyvin pienellä vaivannäöllä ajoi asiansa mielialaseurannan suhteen. Latasin sovelluksen itselleni koekäyttöön jo samana iltana. Totesin sovelluksen olevan kokeilemisen arvoinen.

Lähiviikkojen aikana valikoitui seitsemän 12-16 -vuotiasta nuorta, jotka halusivat ottaa ilmaisen Daylio -sovelluksen käyttöönsä. Sovelluksen teknistä käyttöä harjoiteltiin yhdessä ja sen sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia arvioitiin viikoittain. Kuinka tämä sovellus sitten toimii? Käyttäminen on hyvin helppoa ja vie aikaa muutamasta kymmenestä sekunnista muutamiin minuutteihin. Sovellus kysyy kerran päivässä (voi myös muuttaa kysymään useammin): Miten voit? ja antaa viisi hymiötä valittavaksi. Seuraavaksi valitaan aktiviteetit, joita voi lisätä ja poistaa listasta oman mielen mukaan. Aktiviteetteihin kannattaa lisätä kuvakkeita myös tavoitteista kuten liikunnan lisäämisestä tai juttutuokioista vanhempien kanssa. Aktiviteettien alle voi lisätä päivästä muistiinpanoja, jolloin sovelluksesta tulee myös päiväkirjamainen. Huomasin, että nuoret aloittivat muistiinpanonsa usein kuvailemalla päivää mm.: ”tänään oli hyvä päivä, koska..” tai ”tänään oli huono päivä, koska..”. Nuoret kuitenkin kertoivat huomaavansa, että sovellus auttoi ajattelemaan asioista positiivisemmin ja sovelluksen antamat kehut ”hienoa, jo toinen hyvä päivä putkeen” -tyyppisesti, tuntuivat hyviltä. Nuorimmat käyttäjät myös innostuivat saavutusten keräämisestä ja tavoitteiden asettamisesta. Oli mahtavaa huomata, että asettaessaan tavoitteitaan, nuoret kyllä tietävät, mitkä ovat hyvinvoinnin ja terveyden peruspilarit: terveellinen ruokavalio, liikunta ja uni.

 

 

 

 

 

Kuva: Karoliina Ohvanainen

Sovelluksen plussat ja miinukset nuorten pohtimana:

+ Korvaa päiväkirjan

+ Yksityisyys, koska on omassa puhelimessa

+ Auttaa nostamaan päivästä positiiviset asiat esiin

+ Voi asettaa tavoitteita ja sovellus muistuttaa niistä

-Sovelluksen tiedot eivät säily puhelinta vaihtaessa

-Jos menee huonosti, voi sovellus korostaa matalaa mielialaa muistuttamalla ikävillä hymiöillä

Digitalisaatio tuo paljon hyvää nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta, mutta todellisuutta on se, että nuoret tarvitsevat aitoa ja läsnäolevaa kohtaamista ja ohjaamista. Digiaika on kuitenkin tullut jäädäkseen, joten emmekö kulkisi sen kanssa käsi kädessä, tavoitteena hyvän tekeminen ja oikea suunta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ammattilaisina tarvitsemme vain koulutusta, hieman rohkaisua ja hyviksi todettuja, tutkittuja, eettisesti kestäviä digitaalisia menetelmiä. Lopuksi katse eteenpäin: mitä digitalisaatio vielä tuokaan meille tulevaisuudessa, kun nuori, viisas sukupolvemme pääsee siihen vaikuttamaan?

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Karoliina Ohvanaisen kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Karoliinan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja  saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittajat:

Karoliina Ohvanainen, TYKO18SY

Riitta Turjamaa, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

MIELENTERVEYSTALO 2019. Nuorten mielenterveystalo [Verkkosivu]. [Viitattu 2019-04-20.] Saatavissa: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx

PEKKALA-SAARELAINEN, Päivi 2017. Kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT) menetelmien hyödyntäminen ohjaustyössä [Koulutusmateriaali.]

TIKKALA, Leena 2017. Sosiaalityön asiantuntijuus digitalisaatiossa. Julkaisussa: KIVISTÖ, Mari ja PÄYKKÖNEN, Kirsi (toim.) Sosiaalityö digitalisaatiossa. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino.

Nuorilta saatu lupa, että heidän kokemuksiaan sovelluksesta saa jakaa blogitekstiin. Lupa kuvaan kysytty.

Etäohjattua terveysliikuntaa ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi

Väestömme ikääntyvien määrä kasvaa tulevina vuosina nopeasti. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee nykyisestä 19,9 prosentista arviolta 26 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Ikääntymiseen liittyy alkavat toimintakyvyn ongelmat, kuten liikkumisen ja kotona selviytymisen vaikeudet. Tutkimusten mukaan terveysliikunnalla voidaan vaikuttaa toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen.

Liikuntalain tavoitteena on edistää hyvinvointia ja terveyttä, fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista sekä parantaa eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua. Kunnissa liikuntatoiminnalla pyritään vaikuttamaan laajasti hyvinvointiin. Ikääntyvien kohdalla tavoitteena on edistää terveyttä ja terveellisiä elintapoja, parantaa kotona selviytymistä, lisätä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä ehkäistä syrjäytymistä. Kuntien vastuulla on järjestää liikuntapalveluja eri kohderyhmät huomioon ottaen.

Digitaaliset palvelut parantavat ihmisten mahdollisuutta huolehtia omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan asuinpaikasta riippumatta. Ikääntyessä voi olla haastavampaa saada järjestettyä kuljetusta ohjattuihin liikuntaryhmiin. Etäohjattujen liikuntaryhmien järjestäminen tuo mahdollisuuden ikääntyvien osallisuuteen ja omasta kunnosta huolehtimiseen. Erityisesti se mahdollistaa syrjäseudulla asuvien ikääntyvien osallistumisen ohjattuun liikuntaan.

Terveysliikunta on fyysistä aktiivisuutta, jolla saadaan aikaan myönteisiä terveysvaikutuksia. Etäohjattu liikunta toteutuu siten, että ohjaaja ja osallistuja ovat fyysisesti eri paikoissa ja yhteys heidän välillään on toteutettu it-teknologian keinoin. Kaikille avoin, reaaliaikainen videoneuvotteluyhteys mahdollistaa myös osallistujien keskinäisen kommunikoinnin ja toistensa näkemisen. Virtuaalisin keinoin Voimaa vanhuuteen -hankkeessa kokemusten mukaan etäohjattu ryhmämuotoinen liikunta on lisännyt ikääntyneiden myönteisiä sosiaalisia kontakteja ja tämän myötä lisännyt myös hyvinvointia.

Etäohjattujen liikuntaryhmien järjestäminen vaatii tiedottamista ja markkinointia sekä ohjausta ja tukea käytön opetteluun. Ikääntyneillä aistien heikkeneminen ja muistisairaudet vaikeuttavat osallistumista. Haasteena on myös laitteiden puuttuminen ikäihmisiltä. Tänä päivänä ikäihmiset ovat kuitenkin koko ajan tietoisempia digitaalisista ratkaisuista ja yhä useammalla on tietoteknisiä laitteita sekä verkkoyhteydet.

Etäohjattua terveysliikuntaa on kehitetty jo useiden vuosien ajan. Hankkeet voivat olla hyvä tapa saada toiminta alkuun rahoituksenkin kannalta. Tärkeää olisikin saada juurrutettua etäohjattu terveysliikunta osaksi kuntien pysyvää toimintaa.

Kuva 1. Etäohjattua terveysliikuntaa (Iltanen, Karvinen ja Topo 2018.)

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Petra Karvosen kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät ( 10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Petran kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja  saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittajat:

Petra Karvonen, TYKO18SY

Pirjo Turunen, lehtori  Savonia ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

ILTANEN, Sonja, KARVINEN, Elina ja TOPO, Päivi 2018. Kokemuksia iäkkäiden etäohjatusta terveysliikunnasta [verkkojulkaisu]. Ikäinstituutti. [Viitattu 2019-04-11.] Saatavissa: https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2018/02/Virtuaalisesti-voimaa-vanhuuteen-raportti_www.pdf

LIIKUNTALAKI. 10.4.2015/390. Finlex. Lainsäädäntö. [Viitattu 2019-04-26.] Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150390?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=liikuntalaki

THL 2018. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen [verkkosivu]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2019-04-12.] Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointijohtaminen-kunnassa/kunnan-hyvinvointikertomus/ketka-tekevat/liikunta-hyvinvointikertomuksessa

TILASTOKESKUS 2015. Väestöennuste [verkkojulkaisu]. Tilastokeskus. [Viitattu 2019-04-12.] Saatavissa: http://www.stat.fi/til/vaenn/2015/vaenn_2015_2015-10-30_tie_001_fi.html