Sosiaalinen media on hyvä renki, mutta huono isäntä

Tuskin kukaan uskoi vielä 15 vuotta sitten, että kuinka iso osa sosiaalisista suhteista tultaisiin nykyään hoitamaan älylaitteiden avulla. Tuolloin sitä pidettiin kalliina ja epäkäytännöllisenä. Kuitenkin sosiaalinen media hiipi pysyväksi osaksi eloomme ja on haukannut siitä leijonan osan.  Tämähän ei ole välttämättä huono asia, sillä se on monin tavoin helpottanut elämäämme. Sen avulla nuoret pääsevät luomaan sosiaalisia suhteita, vaikka olisivat kaukana asumiskeskuksista. Se tuo esiin ihmiselon moninaiset kasvot ja vähentää eriarvoisuutta sekä helpottaa itsensä hyväksymistä ja minäkuvan kehittämistä.  Lisäksi sosiaalinen verkostoituminen on osa jokaisen ihmisen kasvutarinaa. (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, s.a.) Nuorten kanssa käydyistä keskusteluista kävi ilmi, että jo 1-2 luokkalaiset käyttävät sosiaalista mediaa ja varmasti tulevaisuudessa sen käyttö tulee lisääntymään yhä nuorempien lasten keskuudessa. Oikein toimittuna tämä on mahdollisuus, ilman oikeaa ohjausta sekä vanhempien valvontaa se on hyvin vaarallista. Median ei tulisi toimia pääkasvattajana. Näin kirjoittaa hyvinvointikoordinaattori YAMK- opiskelija Kimmo Tirri.

Sosiaalinen media helpottaa eloamme paljon ja oikein käytettynä se lisää hyvinvointia ja terveyttä. Yksinäisyyden vähentämiseen sekä avun saantiin se on loistava työkalu. Toki se ei korvaa fyysistä läheisyyttä, mutta näin korona aikana on sosiaalinen media ollut monen ihmisen pelastus. Sieltä löytyy myös ohjeita ja apuja arjen asioihin, joiden opetteluun ennen tuli mennä kirjastoihin tai kansalaisopistojen kursseille.  Siitä on tullut myös osa opintoja ja niiden suorittamista. Sosiaalinen media mahdollistaa myös verkostoitumisen samanhenkisten ihmisten kanssa, oli sitten kiinnostuksen kohteet vaeltamisessa tai autojen tuunauksissa. Tämän lisäksi osat sosiaalisen median palvelut luovat turvaa, varoittavat vaaroista tai toimivat hevosmiesten tietotoimiston lailla tarpeettoman tiedon levittäjänä. Se on siis korvaamassa vanhat huoltoasemakeskustelut, torien juorukerhot ja jopa on luonut uuden alustan asioille, jotka ennen on kirjoiteltu yleisövessojen seiniin. (Pesonen. 2013, 21.)

Jotta sosiaalinen media voi lisätä hyvinvointia, tulee sitä osata käyttää oikein. Vanhempien ja kasvatusalojen ammattilaisten tulee osata sosiaalisen median eri sovellusten käyttöperiaatteet sekä tunnistaa niiden mahdolliset sudenkuopat. Näin heidän antama mediakasvatus on turvallista, vääristä asenteista vapaata ja tällöin myös lapset ja nuoret ottavat sen paremmin vastaan. Vanhempien ja kasvattajien tulisikin keskittyä sosiaalisessa mediassa vietetyn määrän seuraamisesta laadun seuraamiseen, eli miten lapsi siellä toimii. Täysi kieltäminen ei ole kasvattamista ja kostautuu myöhemmissä vaiheissa eloa, kun lapsi on itsenäistymässä. Kun nuoren kanssa on opeteltu perustellusti, että mitä on hyvä julkaista ja mikä on soveliasta, on helpompi käyttää turvallisesti. Nyrkkisääntö onkin, että julkaise vain sellaista, minkä voit hyvillä mielin näyttää äidille, mummulle, opettajalle, rippipapille ja työnantajalle. (Pönkä, 2014. 72-78.)

Ikärajojen merkitys sovelluksissa on suuri ja niistä kannattaakin keskustella. Usein vanhempi on totaalisen tietämätön siitä, mitä lapsi tai nuori puhelimellaan tekee eikä valitettavasti suostu edes opettelemaan asioita. Sosiaalinen media ja sen palvelut, eivät kuitenkaan ole mikään lintukoto, vaan siellä vaanii vaaroja. (DNA, 2020.)

Kiusaamisen eri muodot ovat arkipäivää ja helposti lapsi ei halua niistä puhua, mutta se voi aiheuttaa loppuelämän kestäviä arpia sieluun. Ennen lapsi pääsi kiusaajia pakoon kotiin, mutta nyt kiusaajat pääsevät kodin seinien sisäpuolellekin. Lisäksi seksuaaliseen häirintään törmää liki kaikki käyttäjät, joissain vaiheessa elämää. Verkkohoukuttelu eli grooming on yleistynyt ja huolimattomuuttaan tai tietämättömyyttään lähetetyillä intiimeillä kuvilla saatetaan kiristää lähettäjää.  Vaikka kuinka tarkat säännöt sosiaalisen median käytöstä olisikin, niin siltikin voi seksuaaliseen häirinnän kohteeksi joutua, siksi sen kohtaamiseen ja siihen, että miten pitäisi sen jälkeen toimia, tulisi opetella keinot sekä luoda turvallinen ja luottamuksellinen suhde, jotta lapsi tai nuori uskaltaisi asiasta kertoa. Siksi turhaa ylireagointia tulisi välttää. (Forss, 2014. 130-140.)

Vaikka anonymiteetti sovelluksissa on tuonut ihmisille vapautta ja uskallusta tuoda aitoa minuutta ja omia arkojakin asioita esille, niin se on myös tuonut valitettavia lieveilmiöitä. Pedofiilit saavat anonymiteetin suojassa usein toimia rauhassa sekä toinen iso ongelma on päihteet. Jopa alakoululaiset kertovat, että kuinka helppoa on saada tupakkaa, alkoholia ja jopa huumausaineita sosiaalisen median kautta. Tämä saattaa tapahtua vanhempien kanssa samalla sohvalla istuen. (Tolonen, 2019.)

Vaikka lapsia suojelee samat kirjesalaisuuden tuomat suojat, niin lastensuojelulaki on vahvempi eli jos vanhempi epäilee huollettavansa terveyden, turvallisuuden tai kasvun olevan vaarassa, on hänellä oikeus tarkistaa puhelin. Puhelimen käytön seurantaan on erinäisiä sovelluksia ja se ovatkin hyvin tehokkaita, mutta paras keinot on kiinnostus lapsensa tekemisiin, luottamuksellinen suhde, jotta lapsi näyttää avoimesti, mitä puhelimellaan tekee. Mediankäytön osaaminen helpottaa myös seurantaa ja vähentää asian tuomaa ahdistusta. Materiaalia on asiasta kiinnostuneille valtavasti ja allekirjoittanutkin on lukenut satoja ja taas satoja tutkimuksia, artikkeleita ja uutisia aiheen tiimoilta. Kuitenkin kannattaa pitää tietty kriittisyys lukemiseen, jotta ei tule ähkyä ja ahdistusta. Negatiivisia näkökulmia on paljon, mutta on tärkeää myös huomata ne positiiviset lähestymiskulmat asiaan. Oman vanhemmille suunnatun some-oppaani kanssa kävin kovaa Jaakopin painia, jotta saisin pidettyä neutraalin tulokulman asiaan. (Uotinen & Valkonen, 2018.)

Viimeiseksi haluaisin muistuttaa, ettei sosiaalinen media nuku koskaan ja se kehittyy kokoajan. Juuri kun aikuiset luulevat pääsevänsä ajantasalle eri sovelluksista, niihin tulee lisäosia tai kehitellään kokonaan uusia sovelluksia, jotka nousevat nuorten suosioon. Näin ollen ei pidäkään tuudittautua siihen, kun osaa tämän hetken sovellukset, sillä huomenna voi nuorilla olla jo täysin uusi sovellus, joka sisältää uusia mahdollisuuksia, innostuksen kohteita sekä myös valitettavasti vaaroja. Ollaan siis yhdessä kiinnostuneita tulevaisuudesta.

Lukemasi blogipostaus on pohjautuu Kimmo Tirrin opinnäytetyöhön. Opinnäytetyö löytyy Theseuksesta vuoden 2021 alussa.

Kirjoittaja

Kimmo Tirri, Hyvinvointikoordinaattori YAMK, Savonia ammattikorkeakoulu.

Lähteet

DNA, 2020. [blogi] Miksi some-sovelluksissa on niin korkeat ikärajat ja miten niihin pitäisi suhtautua? [viitattu 2020-12-8.] Saatavissa: https://www.dna.fi/blogi/-/blogs/miksi-some-sovelluksissa-on-niin-korkeat-ikarajat-ja-miten-niihin-pitaisi-suhtautua-

FORSS, Marko 2014. Fobban sosiaalisen median selviytymisopas. Helsinki: Crimetime.

PESONEN, Pirkko 2013. Sosiaalisen median lait. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus.

PÖNKÄ, Harto 2014. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

TOLONEN, Anni 2019. [verkkouutinen] Snapchatissa myydään viinaa ja nuuskaa, ostajina jopa 11-vuotiaita – ”Uskomatonta, että aikuiset eivät tiedä tästä”, YLE. [viitattu 2020-10-22.] Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11037650

UOTINEN, Sanna & VALKONEN, Leena 2018. Opinnäytetyön tekijän työkalupakki, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto. [viitattu 2020-12-8.] Saatavissa: http://www.opiskelutaidot.fi/wp-content/uploads/2018/05/Opiskelutaitoilta-08052018.pdf

YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHUOLTOSÄÄTIÖ s.a. [verkkoartikkeli] Sosiaaliset suhteet. [viitattu 2020-12-8.] Saatavissa https://www.yths.fi/terveystieto/mielenterveys/sosiaaliset-suhteet/

Työhyvinvoinnin vuosikello- varhaiskasvatuksen työhyvinvointia kehittämässä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2011- tutkimuksen osahankkeessa selvitettiin työuupumuksen yleisyyttä, vakavuutta ja sosiodemografisia taustatekijöitä 30 vuotta täyttäneessä suomalaisessa väestössä vuosina 2011-2012. Tutkimuksessa todettiin, että työuupumusta oli runsaalla neljänneksellä työikäisistä aikuisista, naisista 24 prosentilla esiintyi lievää ja kolmella prosentilla vakavaa työuupumusta. Naisilla riski sairastua työuupumukseen kasvaa iän myötä (Koskinen, Lundqvist, Ristiluoma 2012, 98.) Työskentelen naisvaltaisella alalla varhaiskasvatuksen opettajana. Varhaiskasvatuksessa henkilöstön työhyvinvointi on jo pitkään jäänyt arjen kiireiden alle. Ammattijärjestö Talentian vuonna 2018 teettämän taloustutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on miettinyt alan vaihtamista. Taloustutkimuksen tietopankkiin verrattuna varhaiskasvatuksen henkilöstö kokee työuupumusta keskimääräistä huomattavasti useammin, kuin muut terveys- ja sosiaalipalveluissa työskentelevät suomalaiset. Tutkimuksen mukaan positiivinen ilmapiiri, oman ammattitaidon hyödyntäminen ja mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön saa osan varhaiskasvatusalan henkilöstöstä pysymään alalla (Taloustutkimus 2018.)

Tässä blogipostauksessa kuvataan varhaiskasvatuksen työhyvinvointiin painottuvaa kehittämistyön prosessia, jota on tehty yhteistyössä Keski-Suomen kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisliikkeen Meijän polun kanssa. Kehittämistyön tuloksena syntyi Työhyvinvoinnin Vuosikello, jonka tavoitteena on tukea varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointia, ennaltaehkäistä työuupumusta ja luoda työyhteisöön positiivista yhteishenkeä.

Blogipostauksen kirjoittaja Sirpa Halonen toivoo, että postaus antaa sinulle kipinän lähteä kehittämään aktiivisesti organisaatiosi työhyvinvointia. Tavoitteena on herätellä sinua pohtimaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyviä elementtejä, sekä niiden tietoista edistämistä ja kannustaa kaikkia verkostoitumaan rohkeasti ja etsimään itselle tai organisaatiolle uusia yhteistyökumppaneita. Verkostoituminen tukee moniammatillisuuden kehittymistä ja laajentaa omaa ammatillista kasvua. Verkostoituminen kannattaa aloittaa jo heti opiskeluaikana, sillä sen myötä voi avautua mahdollisuuksia esimerkiksi opinnäytetyön aiheeseen ja työllistymiseen.

KEHITTÄMISTYÖN TAUSTA

Yhteistyössä on voimaa!
Kehittämistyö sai alkunsa hyvinvointikoordinaattoriopintoihin liittyvästä tehtävästä, jossa tavoitteena oli kokeilla tai kehittää konkreettinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmä. Menetelmä toteutettiin Kuopion kaupungin varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatushenkilöstön työssä jaksaminen on ollut viime aikoina paljon esillä ja halusin tarttua tähän haasteeseen. Suunnitteluvaiheen alussa henkilökunnalle tehtiin vapaamuotoinen alkukartoitus, jonka tavoitteena oli selvittää työhyvinvointiin liittyvät toiveet ja mahdolliset kehittämisehdotukset. Alkukartoituksen vastausten perusteella henkilökunta toivoi pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työhyvinvointia edistävää toimintaa, jossa olisi tekemisen meininki ja positiivinen yhteishenki. Vastauksista saatiin tärkeää tietoa menetelmän sisällön suunnitteluun. Näistä lähtökohdista sai alkunsa idea Työhyvinvoinnin Vuosikellosta, jossa vuoden jokaiselle kuukaudelle valikoituisi yksi hyvinvointia ja terveyttä edistävä osatekijä.
Suunnittelutyö alkoi virallisesti kesäkuussa 2020, jolloin kehittämistyöhön lähti mukaan Meijän polku, joka on keskisuomalainen kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisliike. Meijän polun tavoitteena on kannustaa Keski-Suomen asukkaita liikkumaan sekä kiinnittämään huomiota laadukkaaseen lepoon ja palautumiseen (Meijän polku 2020.) Meijän polulle on suunniteltu myös Vuosikello, joka sisältää liikkumista ja lepoa lisääviä haasteita (Meijän polku Vuosikello 2020). Haasteita toteuttamalla voi ylläpitää ja kohentaa kuntoa, sekä elämänlaatua ympärivuotisesti. Otinkin yhteyttä Vuosikellon suunnittelijaan Juho Jäppiseen ja tiedustelin häneltä mahdollisuutta lähteä kehittämään yhteistyössä Savon-mallia Vuosikellosta. Juho oli heti innokas lähtemään mukaan kehittämistyöhön. Näin antoisa ja opettavainen yhteistyö keskisuomalaisten kanssa käynnistyi.

KOHTI YHTEISTÄ PÄÄMÄÄRÄ

Meijän polun tavoitteena on rakentaa keskisuomalaisille terveempi ja hyvinvoiva väestö, joka keskittyy neljään eri teemaan; liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen (Meijän polku 2020). Vastaavasti Kuopion tavoite on olla hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä (Kuopio strategia 2030). Keski-Suomen tavoite on hyvin yhteneväinen Kuopion kanssa ja laajemmassa linjassa hyvinvoinnin tukemisen tavoitteet kohtasivat. Myös tämänhetkisessä Sanna Marinin hallitusohjelmassa työhyvinvointi ja sen kehittäminen näkyvät vahvasti. TYÖ2030-ohjelman tavoitteena on nostaa Suomi digikauden johtavaksi työelämäinnovaatioiden kehittäjäksi ja työhyvinvointi Suomessa maailman parhaaksi vuoteen 2030 mennessä. Hallitusohjelma vauhdittaa työssä tapahtuvien toimintatapojen uudistamista ja uuden teknologian hyödyntämistä työpaikoilla, sekä vahvistaa yhteistoimintaan ja luottamukseen perustuvaa työkulttuuria (Sosiaali- ja terveysministeriö, TYÖ2030). Tämä on hallitusohjelmassa merkittävä keino tukea työyhteisöjä ja työpaikkojen omaa kehittämistoimintaa. TYÖ2030- ohjelman tavoitteet antoivat myös viitteitä Vuosikellon sisällön suunnitteluun ja yhteisten tavoitteiden luomiseen.

Seuraavaksi lähdimme sijoittamaan työyhteisöni toiveita Työhyvinvoinnin Vuosikelloon. Henkilökunnan toiveista nousi esiin liikunnan ja luonnon tärkeys oman hyvinvoinnin tukemisessa, sekä myönteinen ja kannustava työilmapiiri. Työpäivän jälkeinen palautuminen koettiin myös tärkeäksi, sekä laadukas uni. Alkukartoituksen vastauksista alkoi muodostua yksityiskohtaisempia tavoitteita. Suunnitteluvaiheessa otettiin myös huomioon varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden näkökulma ja arjen realiteetit. Varhaiskasvatuksen pääasiallinen tehtävä on edistää lapsen kasvua, oppimista ja kehitystä yhteistyössä vanhempien kanssa (Opetushallitus 2018). Hyvinvoivalla työntekijällä on voimavaroja toteuttaa laadukasta ja pedagogista varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksessa työskennellään kompleksisessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa tehdään tiivistä yhteistyötä yksilö- ja ryhmätasoisesti. Vuosikellon sisällön tuli olla sellainen, mikä istuisi varhaiskasvatuksen arkeen ja jota henkilökunta voisi toteuttaa pääosin vapaa-ajalla omalla rennolla otteella. Lähtökohtana oli luoda Vuosikellolle monipuolinen ja hauska sisältö, joka houkuttelisi koko työyhteisön tavoittelemaan samoja hyvinvoinnin tekijöitä.

Kuva 1. Vuosikello. Meijän polku 2020.


POSITIIVINEN PSYKOLOGIA- JA JOHTAMINEN OSAKSI TYÖHYVINVOINTIA

Meijän polun Vuosikello koostuu erilaisista hyvinvointiin liittyvistä haasteista, jotka sopivat erinomaisesti myös Työhyvinvoinnin Vuosikellon pohjaksi. Haasteiden teemat mukailivat sopivasti myös työyhteisöni tarpeita ja toiveita työhyvinvoinnin tukemiseksi. Lähtökohdaksi alkoi muodostua eri hyvinvoinnin osatekijöiden tietoinen vahvistaminen positiivisuuden kautta.

Teoreettiseksi viitekehykseksi muodostui positiivisen psykologian teoriamalli, johon sovellettiin positiivisen johtamisen elementtejä. Positiivinen psykologia nousi esille 2000-luvun alussa, jolloin Yhdysvaltalainen psykologi Martin Seligman valittiin Yhdysvaltain psykologiliiton American Psychological Association presidentiksi. Seligman julisti kyseisen vuoden teemaksi hyvinvoinnin, jossa huomio kohdistetaan siihen, mikä tekee meistä onnellisia. Positiivisen psykologian ytimessä on ajatus siitä, että voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten nopeasti pääsemme vaikeuksien jälkeen takaisin raiteille, ja miten nopeasti pystymme sopeutumaan muutoksiin (Wenström 2020, 42–43.) Positiiviseen psykologiaan liittyy myös positiivinen johtaminen, jonka kautta lähdimme tarkastelemaan hyvinvoinnin tukemisen menetelmiä ja niiden sijoittamista Vuosikelloon. Positiivinen johtaminen perustuu humanismin arvomaailmaan ja ihmiskäsitykseen, johon varhaiskasvatuksen lähtökohdat nojaavat, siksi se sopii tavoitteiltaan hyvin opetus- ja kasvatusalan organisaatioiden johtamismalliksi (Wenström 2020, 39–40.)

Positiivisen johtamisen organisaatiota voidaan kuvata ns. PRIDE- mallin kautta. Mallissa vahvistetaan viittä eri positiivisuuden osatekijää, joita kuvataan PRIDE-lyhenteellä. Lyhenteen kirjaimista muodostuu positiivisen johtamisen osatekijät, jotka ovat seuraavat;

1. P= Positive practices / Myönteiset käytänteet

2. R= Relationship/ enhancemet / Vuorovaikutus ja yhteistyö

3. I = Individual attributes / Yksilölliset vahvuudet

4. D = Dynamic leadership / positiivinen johtajuus

5. E= Emotional wellbeing / Myönteiset tunteet ja ilmapiiri
(Wenström 2020, 62.)

Positiivinen johtaminen perustuu ihmisten vahvuuksiin ja pyrkimyksestä hyvään. Parhaimmillaan positiivisen johtamismalli auttaa henkilöstöä saavuttamaan kukoistuksensa, niin yksilönä, kuin koko työyhteisönä. Positiivinen johtaminen on ennen kaikkea hyvää ihmisten johtamista, jonka tähtäimenä on työyhteisön hyvinvointi (Wenström 2020, 42.) Oman organisaationi johtajalla on ollut suuri merkitys Työhyvinvoinnin Vuosikellon suunnittelussa ja käyttöönotossa. Johtaja on omalla innostavalla otteellaan tukenut prosessin eri vaiheita ja tämä positiivinen henki on heijastunut koko työyhteisöön, joten oli luonnollista lähteä vahvistamaan positiivista johtajuutta ja sitä kautta henkilöstön hyvinvointia.

HAASTEISTA KOHTI HYVINVOINTIA

Vuosikellossa hyvinvointia edistetään haasteiden kautta. Mitä nämä haasteet sitten konkreettisesti ovat? Työhyvinvoinnin vuosikellon ensimmäiseksi haasteeksi valikoitui Metsähaaste, jota lähdettiin toteuttamaan elokuussa 2020. Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa monimuotoinen luonto antaa mahtavat puitteet metsähaasteen toteutumiseen. Vuonna 2019 kuopiolaisille teetetyssä kokemuksellisessa hyvinvointikyselyssä vastaajat kokivat, että luonto on onnellisuuden ja hyvinvoinnin kannalta katsottuna kuntalaisille tärkeä (Kokemuksellinen hyvinvointikysely 2019). Työyhteisöni on siitä onnellisessa asemassa, että päiväkoti sijaitsee monipuolisten ulkoilumahdollisuuksien äärellä, joten Metsähaastetta oli helppo lähteä toteuttamaan. Metsähaasteessa kerättiin ryhmittäin rasteja metsäretkistä leikkimielisen kilpailun muodossa. Rastin sai vapaa-ajan retkeilystä, sekä työpäivän aikana lasten kanssa tehdyistä metsäretkistä. Eniten rasteja kerännyt ryhmä palkittiin haasteen loputtua.

Syyskuussa Metsähaasteen rinnalle valittiin Saunahaaste, jossa kerättiin rasteja vapaa-ajan saunomisesta ja kirjattiin saunakirjaan ylös tuntemuksia, muistoja ja terveysvaikutuksia saunomisesta. Suomalaisilla on maailman eniten kokemustietoa saunomisen hyvinvointivaikutuksista. Laukkanen & Laukkanen ovat tehneet uusinta väestötutkimusta saunomisen terveysvaikutuksista ja tutkimustulokset osoittavat, että säännöllinen saunominen ennaltaehkäisee monia pitkäaikaissairauksia, kuten esimerkiksi sydänsairauksien, verenpainetaudin, sekä muistisairauksien syntyä (Laukkanen & Laukkanen 2020.) Työhyvinvoinnin vuosikellossa saunahaasteen tavoitteena oli saunoa 20–30 minuuttia 3–4 kertaan viikossa. Laukkasen & Laukkasen väestötutkimuksessa ei yksiselitteisesti voitu antaa suositusta saunomisen pituudesta tai viikkomääristä, mutta tutkimus osoitti viitteitä, että henkilöt, jotka saunoivat 4–7 kertaa viikossa vähintään 19 minuuttia kerrallaan saivat saunomisesta eniten terveyshyötyjä (Laukkanen & Laukkanen 2020, 34.) Saunahaasteessa painotettiin kuitenkin, että jokainen saunoo omien tuntemusten ja tapojensa mukaisesti.

Lokakuun haasteeksi valikoitui tasapaino. Tasapainotaitoja on helppo harjoittaa kotona tai työpaikalla ilman sen kummempia välineitä. Kun tasapaino on kunnossa, pysyt varmemmin pystyssä silloinkin, kun maasto on epätasainen tai liukas. Tasapainoa kehittämällä voidaan ehkäistä liukastumisia ja kaatumisia. Liukastumiset ja kaatumiset johtavat usein pitkiin sairauspoissaoloihin ja aiheuttavat huomattavia kustannuksia. Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan liukastumiset ja kaatumiset aiheuttavat Suomessa vuosittain reilut 32 000 työtapaturmaa. Tyypillisiä vammoja ovat käden ja jalan murtumat, ruhjeet ja nyrjähdykset. Liukastumisista aiheutuu myös paljon vakavia ja pitkäkestoisia vammoja, kuten päävammoja. Liukastumisista aiheutuu vuosittain merkittäviä kuluja, jopa n. 420 milj. euroa vuodessa ja yli 70 % työmatkatapaturmista on liukastumisia (Tapaturmavakuutuskeskus 2017.) Varhaiskasvatuksessa työskennellään paljon ulkona, jossa olosuhteet ovat alati muuttuvat. Varhaiskasvatuksen arjessa onkin tärkeää harjoittaa tasapainotaitojen ylläpitoa ja kehittymistä.

Loppuvuoden haaste painottui uneen ja palautumiseen. Unihaasteessa tavoitteena on seurata unipäiväkirjan avulla omaa unta kahden viikon ajan. Laadukas ja riittävä yöuni on tärkeää osa palautumista ja työssä jaksamista. Stressaava työelämä ja hektinen arki vaikeuttavat työpäivästä palautumista ja levolle jää yhä vähemmän aikaa. Jos yöunet jäävät toistuvasti normaalia lyhyemmäksi alkaa univaje rappeuttamaan immuunijärjestelmää, sekä heikentämään psyykkistä tasapainoa. Univaje lisää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, jotka pitkään jatkuneena aiheuttavat sairaspoissaoloja (Walker 2017,11–12). Univajeesta kärsivä henkilö ei pysty enää ajattelemaan luovasti, hänen ajatuksensa sumenevat ja urautuvat samoihin uomiinsa päivästä toiseen (Työterveyslaitos 2016). Luovuus, leikki ja lasten kanssa hetkeen heittäytyminen ovat varhaiskasvatustyön lähtökohtia. Lasten kanssa työskenneltäessä tulee olla jatkuvasti valppaana ja pystyttävä ennakoimaan asioita, univajeesta kärsivä työntekijä voi olla suuri turvallisuusriski. Unipäiväkirjan avulla työntekijä voi tarkemmin havainnoida nukkumiseen ja uneen liittyviä tekijöitä ja tarvittaessa tekemään muutoksia hyvän unenlaadun saavuttamiseksi. Hyvin nukuttu yö ja laadukas uni vaikuttavat positiivisesti työssä jaksamiseen ja voimavaroja jää vielä vapaa-aikaankin. Alla olevasta linkistä voit tutustua tarkemmin Meijän polun unipäiväkirjaan ja tarvittaessa voit tulostaa sen itsellesi.

Linkki unipäiväkirjaan: https://www.meijanpolku.fi/wp-content/uploads/2019/08/Unipaivakirja-1.pdf Joulukuun

Joulukuun haasteena on onnistumisten juhliminen pikkujoulujen muodossa. Joulukuu on varhaiskasvatuksessa kiireistä aikaa, emmekä siksi halunneet laittaa siihen enää mitään virallista haastetta. Joulukuussa katseet alkavat siirtyä kohti kevättä, jossa Työhyvinvoinnin Vuosikelloon on suunniteltu keväisiä haasteita. Henkilökunnan toiveesta suunniteltiin keväälle kulttuuriin liittyviä teemoja. Kuvasta 2 voit tarkemmin tutustua Työhyvinvoinnin Vuosikellon haasteisiin.

KUVA 2. Työhyvinvoinnin Vuosikello 2020-2021. Meijän polku 2020.

”MEIJÄN KOKOUKSET” OSAKSI TYÖHYVINVOINNIN VUOSIKELLOA

Työhyvinvoinnin Vuosikelloon kuuluu tiiviisti myös Meijän kokoukset. Meijän kokouksissa tavoitteena on motivoida ja innostaa henkilökuntaa kuukauden haasteeseen esimerkiksi jakamalla tutkittua tietoa haasteeseen liittyvästä aiheesta. Kokousten teemat auttavat myös henkilökuntaa pysähtymään hetkeen ja hengähtämään arjen aherruksen välissä. Meijän kokoukset täydentävää sopivasti kuukauden haastetta. Elo-syyskuun metsähaasteessa kokousten alussa tehtiin luontorentoutusharjoituksia ja kuunneltiin luontoääniä. Saunahaasteessa luettiin ääneen saunakirjaan kirjoitettuja muistoja saunomisesta ja tasapainohaasteessa tehtiin yhdessä tasapainoharjoitteita.

Meijän kokous teemoja voi toteuttaa esimerkiksi muutaman kerran kuukaudessa, jokaisessa kokouksessa se ei ole välttämätöntä. Kokouksiin voi myös itse ideoida sopivia aiheita oman mielenkiinnon ja vahvuuksien mukaan, näin jokainen pääsee halutessaan vaikuttamaan kokousten sisältöön. Meijän kokousten avulla pystyimme muokkaamaan kokouskäytäntöjä hiukan kevyemmäksi. Kokouksiin tuli myös enemmän syvyyttä ja rentoutta, eikä kokousten pääasiallinen tehtävä kuitenkaan päässyt unohtumaan. Meijän kokoukset tukivat myös vuosikellon teoreettista lähtökohtaa, positiivista psykologiaa- ja johtamista. Kokousten aikana henkilökunta pystyi jakamaan positiivisia tunteita ja muistoja esimerkiksi saunomisesta ja sykähdyttävistä metsäretkistä. Saamani suullisen palautteen perusteella henkilökunta koki, että kokousten aikana tehtävät harjoitteet ja keskustelut tukivat yhteisöllisyyttä ja kasvattivat myönteistä ryhmähenkeä. Kokouksissa kaikki halukkaat pääsivät yksilöllisesti toteuttamaan omia vahvuuksiaan esimerkiksi pitämällä rentoutushetken tai jakamalla tietoa ja osaamista haasteen aiheesta.

KUVA 3. Meijän kokoukset. Meijän polku 2020.

MATKAN PÄÄTÖS VAI UUSI ALKU?

Työhyvinvoinnin Vuosikellon rakentuminen pala palalta on vaatinut pitkäjänteistä ja monitahoista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Itse matkan on ollut opettavaisempi, kuin päämäärä. Matkan parasta antia on ollut moniammatillinen yhteistyö Meijän polun kanssa ja tämä yhteistyö jatkuu tulevaisuudessa blogisarjan muodossa. Meijän polku toivoi, että kirjoittaisin yhteisestä matkastamme kohti hyvinvoivaa työyhteisöä neliosaisen blogisarjan, josta on julkaistu ensimmäinen osa lokakuussa 2020. Linkistä pääset tarkemmin tutustumaan blogiin: https://www.meijanpolku.fi/matka-kohti-hyvinvoivaa-tyoyhteisoa-osa-1/

Matka on opettanut koko työyhteisölle osallistavaa työkultttuuria, jossa jokainen on saanut vaikuttaa omalla tavallaan. Positiivisen psykologian osa-alueiden hyödyntäminen ja esille nostaminen on tuonut työyhteisöön rohkeutta ja avoimuutta. Vuosikellon rinnalle on kehitetty myös uusia menetelmiä täydentämään toisiaan. Lanseerasimme Työhyvinvoinnin Vuosikellon tueksi positiiviset porinaputkilot, johon henkilökunta voi kirjata onnistumisia tai mieltä askarruttavia asioita. Porinoihin oli myös laadittu valmiita aihepiirejä, jotka nousivat positiivisen pedagogiikan viitekehyksestä. Putkiloon voi sujauttaa nimettömänä mielipiteensä aiheesta ja vastauksia käsitellään yhdessä Meijän kokouksissa. Porinoiden avulla työntekijät, jotka eivät ennen ole syystä tai toisesta halunneet osallistua keskusteluihin tai päätösten tekemiseen, ovat nyt uskaltautuneet ilmaisemaan itseään ja ajatuksiaan rohkeammin. Porinatuokiot ovat olleet hyvä lisä positiivisen yhteishengen luomisessa.

Matkaan lähtiessä ei voi koskaan tietää, mitä seikkailu tuo tullessaan ja keitä matkanvarrella kohtaa. Vuosikellon avulla matkamme kohti hyvinvoivaa työyhteisöä on saanut erinomaisen alun ja seikkailumme jatkuu Meijän polun kanssa vielä tulevanakin vuotena, vuonna 2021. Tavoitteena on jatkaa matkaa kohti uusia päämääriä ja horisontissa siintää jo Työhyvinvoinnin Vuosikellosta tehty opinnäytetyö, sekä Vuosikellomallin markkinointi Kuopion kaupungin varhaiskasvatukseen. Joten matka jatkukoon kohti hyvinvoivaa varhaiskasvatusta.

KUVA 4. Porinaputkilot. Sirpa Halonen 2020.

Kirjoittaja:

Sirpa Halonen, hyvinvointikoordinaattori YAMK- opiskelija, Savonia Ammattikorkeakoulu

LÄHTEET

Koskinen, Seppo, Lundqvist, Annamaria, Ristiluoma, Noora (toim.) 2012. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Pdf-tiedosto. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90832/Rap068_2012_netti.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 17.11.2020.

Kuopio strategia 2030. Pdf-tiedosto. 47/7699416/Kuopio2030_strategiaesite_suomi/4bca82a8-c7ab-45cd-a3e6-42bdcd6dce75. Viitattu 10.11.2020.
Kuopio kokemuksellinen hyvinvointikysely 2019. Pdf-tiedosto.Laukkanen, Jari, Laukkanen, Tanjaniina 2020. Jyväskylä: Docendo Oy.
Meijän polku 2020. Liiku ja huilaa Keski-Suomessa. Verkkojulkaisu. https://www.meijanpolku.fi/. Viitattu 17.11.2020.
Meijän polku 2020. Meijän polku vuosikello. Verkkojulkaisu. Päivitetty 20.10.2020. https://www.meijanpolku.fi/vuosikello/. Viitattu 9.11.2020.
Opetushallitus 2018. Varhaiskasvatus suunnitelman perusteet, 14. Pdf-tiedosto. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf. Viitattu 10.11.2020.
Positiivinen psykologia. Johdanto positiiviseen psykologiaan & resurssit. Verkkojulkaisu. Päivitetty 22.10.2016. http://www.positiivinenpsykologia.fi/index.php/positiivinen-psykologia/. Viitattu 10.11.2020.
Sosiaali- ja terveysministeriö. TYÖ2030- Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma. Verkkojulkaisu. Päivitetty 3.11.2020. https://stm.fi/tyo2030. Viitattu 9.11.2020.
Taloustutkimus Oy 2018. Varhaiskasvatuksen jäsenkysely tutkimusraportti. Pdf-tiedosto. Päivitetty 12.2.2018. https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2019/02/Varhaiskasvatuksen-jasenkysely_Raportti.pdf. Viitattu 9.11.2020.Tapaturmavakuutuskeskus 2017. Työmatkatapaturmien tilastoanalyysi. Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastoanalyysejä nro 12. Verkkojulkaisu. Päivitetty 8.6.2017. https://www.tvk.fi/templates/vinha/services/download.aspx?fid=370523&hash=63f548f333721de55ab40a997c5556e03a234e8fe094dd500ecc2551b66754e5. Viitattu 10.11.2020.
Työterveyslaitos 2016. Uni ja palautuminen. Verkkojulkaisu. https://www.ttl.fi/tyontekija/uni-ja-palautuminen/. Viitattu 11.11.2020.
Walker, Matthew 2017. Miksi nukumme- unen voima. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Wenström, Sanna 2020. Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. Jyväskylä: PS-kustannus

Palveluohjauksen käsitteen määrittelyä hyvinvointia ja terveyttä edistävässä ohjaus- ja neuvontatyössä

Nykyisellään sosiaali- ja terveysalan sekä kuntien hyvinvointityön kehittämisen ytimessä ovat asiakaslähtöisten ja kustannustehokkaiden palvelujen tuottaminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että asiakas saavuttaisi tarvitsemansa sote-palvelut oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Tavoitteen saavuttamisessa hyvinvointikoordinaattorin kehittämisosaamista voidaan käyttää varsin hyvin.

Asiakkaan palvelutarpeisiin aidosti vastaavan sosiaali- ja terveysalan palveluprosessin tarkastelussa voidaan käyttää ainakin kahta näkökulmaa. Prosessia asiakaslähtöisesti katsoen on tärkeää, että ihminen tulee kohdatuksi todellisine toiveineen, haasteineen ja tarpeineen ja hänen palvelutarpeensa tulee tyydytetyksi oikea-aikaisesti. Yhteiskunnallisesti ja strategisesti katsottuna on kustannustehokasta, että asiakas saa oikea-aikaiset, ennaltaehkäisevät ja tarpeeseen vastaavat palvelut (STM 2020, 15–16).

Hyvinvointikoordinaattori-opinnoille ja opinnäytetyölleni tavoitteeksi asetin ottaa selvää, mitä on palveluohjaus käsitteenä, miten sitä toteutetaan nykyisellään ja mitkä ovat palveluohjauksen kehittämistarpeet tulevaisuudessa. Ammatillisesta taustastani johtuen viitekehyksenä oli luonnollista pitää hyvinvointia ja terveyttä edistävää ohjaus- ja neuvontatyötä, kun se toteutuu muuna kuin suoranaisesti sosiaalihuoltolain mukaisena työmuotona.

Helminen (2015, 32) kuvaa palveluohjauksen palvelujärjestelmän ja työn toteuttamisen näkökulmasta olleen jo Ormen ja Glastonburyn (1993, 20) mukaan sosiaali- ja terveysalalla usean asiakasryhmän kanssa käytettäväksi sopiva työmuoto. Palveluohjauksen lähtökohtia ovat asiakkaan ja palveluohjausta tekevän ammattilaisen aito kohtaaminen, luottamus ja asiakkaan tavoitteilla eteneminen. Palveluohjausta tekevä varmistaa, että asiakas tulee palveluverkostossa kuulluksi ja hänen palvelutarpeensa tulee tyydytetyksi. Tarkempi käsitteen määrittely ja esimerkiksi palveluohjauksen työtapojen määrittely on osoittautunut haasteelliseksi tässä opinnäytetyössä, kuten on todettu jo aiemminkin kirjallisuudessa. Palveluohjaus on kontekstisidonnainen työmenetelmä, jonka sisältö, painotus ja sävy tuntuvat muuttuvan asiakasryhmästä ja tilanteesta riippuen (Hänninen 2007, 14).

Opinnäytetyöni tutkimuskysymyksiin vastaamiseen menetelmänä käytettiin Joint fact-finding, JFF eli yhteistoiminnallista tiedontuotantoa. Tälle sosiaali- ja terveysalalla uudella tutkimusmenetelmällä tuotettiin yhteistoiminnallisesti tietoa palveluohjauksen nykypäivästä ja tulevaisuuden kehittämistarpeista. Koko opinnäytetyö toteutettiin ammatillisena blogina, jolloin yhteistoiminnallinen tiedontuotanto oli mahdollista kaikille blogin lukijoille. Blogiin pääset tutustumaan osoitteessa https://miiajblog.blogspot.com/

Opinnäytetyön ja yhteistoiminnallisen tiedontuotannon johtopäätöksenä todettiin, että palveluohjauksen käsitteen määrittely vaatii Suomessa vielä työtä. Kehittämistarpeeksi todettiin palveluohjaukselle tarvittavan sosiaali- ja terveysalaa ohjaavalla strategisella tasolla kansallinen yhtenäinen linja, ohjeistus sekä resursointi. Myös palveluohjauksen tunnettavuus työmuotona ja huomioiminen sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa olisivat ensiarvoisen tärkeitä toimenpiteitä. Laatu- ja vaikuttavuuden arviointikriteeristö tulevat tasaamaan toiminnan yhtenäisyyttä. Kaikki nämä toimet tulevat osaltaan edistämään palveluohjauksen käsitteen määrittelyä tulevaisuudessa.

Laadukkaalla palveluohjauksella voidaan edistää sekä asiakkaan kuulemista ja aitoa kohtaamista mutta toisaalta myös luoda kustannustehokasta palveluverkkoa, joka ottaa ihmisen aidosti kiinni elämän kysymyksissä ja haastekohdissa.

Kirjoittaja:

Miia Juntunen, Hyvinointikoordinaattori- opiskelija, Savonia Ammattikorkeakoulu

Miian opinnäytetyö on myöhemmin luettavissa Theseuksessa.

Lähteet:

ALA-NIKKOLA, Merja ja SIPILÄ, Jorma 1996. Yksilökohtainen palveluohjaus (Case management) – Uusi ratkaisu palvelujen yhteensovittamisen ikuisiin ongelmiin [verkkojulkaisu]. ResearchGate. [Viitattu 2020-11-17.] Saatavissa: https://www.researchgate.net/profile/Jorma_Sipilae/publication/267969827_YKSILOKOHTAINEN_PALVELUOHJAUS_CASE_MANAGEMENT_-_UUSI_RATKAISU_PALVELUJEN_YHTEENSOVITTAMISEN_IKUISIIN_ONGELMIIN/links/54ca9d750cf2c70ce522a874/YKSILOeKOHTAINEN-PALVELUOHJAUS-CASE-MANAGEMENT-UUSI-RATKAISU-PALVELUJEN-YHTEENSOVITTAMISEN-IKUISIIN-ONGELMIIN.pdf

HELMINEN, Pirjo 2015. Sosiaaliohjaus. Julkaisussa: NÄKKI, Pirjo, SAYED, Terttu (toim.) Asiakastyön menetelmiä sosiaalialalla. Helsinki: Edita, 25–42.

HÄNNINEN, Kaija 2007. Palveluohjaus, asiakaslähtöisiä palveluja vauvasta vaariin [verkkojulkaisu]. Stakesin raportteja 20/2007. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, STAKES. [Viitattu 2020-02-18] Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/75697/R20-2007-VERKKO.pdf?sequence=1&isAllowed=y

ORME, Joan ja GLASTONBURY, Bryan 1993. Case management: Tasks and workloads. Basingstoke Englanti: MacMillan.

STM 2020. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022, Ohjelma ja hankeopas. [verkkojulkaisu]. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:3. Sosiaali- ja terveysministeriö. [Viitattu 2020-01-17.] Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162004/STM_2020_3_j.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Character strengths in career development

  • Brief introduction to positive psychology

The topic of positive psychology has recently aroused a wide interest in many different research fields in terms of its applications` positive impacts on individuals` better occupational performance and well-being. The importance of strengths approach emphasizes building a fulfilling career life and work by identifying individual strengths of character and fostering to use of strengths in variety of context (Seligman and Csikszentmihalyi 2000; Peterson and Seligman 2004). 

In this article, the aim will be to outline the significance of strengths use in individuals career development, which was included as part of the thesis study in the master’s degree of digital health at Savonia University of Applied Sciences. Johanna Viheräkoski researched in her thesis the usefulness of strength exercises as a career counseling working method. At first, the definition of strengths is presented and then there will be a brief overview of strength-based interventions in career counseling field. In addition, to readers will be presented some practical tools, for applying positive exercises with clients in working on to identify their strengths. At the end, there will be a description of the positive changes that clients experienced when using the positive exercises in a self-directed career management.

The good character is what is looked for in todays` work communities. Equally, individuals long for opportunity for meaningful work and to be able to use their unique self, skills, and the strong points of their career identity. However, there is no unifying theory of the use of strengths in career development or consensus on how a career counseling psychology should proceed in working with a client’s character strengths. The pivotal focus of strength approach is to foster positive human functioning and the major topics in research deal with human flourishing through such as strengths, hope, positive emotions, flow and meaning. The key point in the strength approach is encouraging clients` thinking process by paying more attention to their positive resources despite facing challenging career situations and work life transitions. The important objective is to help people to recognize their own strengths from past and present experiences which elicits positive discourse on the personal thoughts, feelings, and actions. More precisely, clients learn to use positive language meanwhile narrating about their personal achievements, career resilience and social resources to thrive in their desired career goals (Bimrose and Hearne 2012; Littman-Ovadia et al. 2014; Savickas 2012, 2016).

The significant theoretical paradigms within vocational psychology share similar outcomes with positive psychology. Career counseling aim to help people to reflect on what matters most for them to develop their working lives. More precisely, it emphasizes that fostering humans` strengths is part of career counseling mission. This balanced perspective addresses to focus on clients` positive functioning, strengths and does not ignore negative aspects in the vocational life. In fact, character strengths act as buffer against the negative effect of stress and helps to cope with work life challenges and daily hazels. This process is done by help people to build hopeful thoughts about future career and to use their unique strengths for making meaningful career choices. Moreover, to cope with uncertainties in career changes by learning to use psychological resources to solve problems and with positive thinking to reduce distress with career difficulties and traumas. Career counseling discussion assists the clients to broaden to see occupational options and educational opportunities in the environment that enable individuals to use unique and innate positive qualities. Identifying and enhancing human strengths in the vocational domain help people face challenges in daily life. Identifying what we do well and what activities we are naturally interested of doing. This is in the key elements of strengths-based model and lead to sources of human motivation.

Character Strengths and narrative career identity

The VIA Classification of Character Strengths and Virtues is an empirically evidenced digital tool by which to assess on individuals’ good character (see www.viacharacter.org).  The Values in Action (VIA) survey identifies human positive features and briefly defines what is right about people (Peterson and Seligman 2004.) Character strengths are described as `psychological ingredients´ what is best in people, and individual’s character is understood as a profile of strengths. The VIA survey includes the 24-character strengths, positive traits and recognition promotes individual`s self-understanding and wellbeing. Strengths are the psychological ingredients, which can be developed in supportive context by understanding the promotive factors and personally valued priorities. The applicability value of strength approach is to support individuals to reform successfully their career plans by rebuilding a positive self-concept in career development. In career counseling client is helped to becoming a conscious aware of their potential, signature strengths. By reflection on clients` positive activities where to use strengths and with discussion what makes good life possible. The survey is online at no cost, has been translated into Finnish and the feedback on test results is quickly available. Asking clients about what they enjoy doing and what activities they think they are good at, opens their positive traits that expressed authenticity of themselves. Typically, career narratives disclose inspiring activities where fast learning is embodied while one is using their strengths.  People describe usually three to seven strengths; strengths use is intrinsically motivating and invigoration in itself.

Character strengths are part of an individual’s identity and are seen as developable skills, may change through conscious actions. The aim of individual discussions is to encourage individuals to become aware of their top five signature strengths, personal qualities, and positive experiences by using them in career life and personal standards. This self-reflection and in-depth thinking process of ones` own thoughts help to make psychologically informed career choice based on narrating positive career identity. According to the life-design paradigm of career counseling, narrative approach assists clients in constructing their career stories by rethinking and retelling their career potential (Savickas et al. 2009, Savickas 2012.) Narrative career interventions can offer the opportunity to approach career self-management in an iterative and creative manner. The key objective is to help clients take responsibility for authoring career life stories and to develop effective coping skills they can use with career tasks challenges they confront.  

This postmodern career theory, the `known narrative approach´ was used in the thesis, and the approach differs from traditional advisory methods by its use of reflexivity (Savickas et al. 2009.) Thus, a constructivist approach recognizes that an individual’s knowledge and identity are the product of social interaction and that meaning is co-constructed through discourse (Savickas et al. 2009, 239). Individuals seek answers to questions: What matters most to me? Who am I going to be, and how am I going to make my career life?   The narrative approach is included as assumptions in this research because it emphasizes people’s capacity for reflection and their need to derive meaning from subjective experiences. The emphasis is laid on clients’ readiness to bring out their competence and strengths by constructing stories and to negotiate transitions successfully. For career construction theory, stories constitute a critical element for building a client`s sense of self. Narrative career stories focus on meaning, identity, adaptability, and the future (Savickas, 2012; Stoltz, Apodaca and Mazahreh 2018). A narrative approach allows clients to tell their own career stories and experiences through the use of their language in narrative of storytelling and story writing.  Together, these counseling approaches complement career counseling work methods. The use of individuals` strengths and career narratives support to review their past and current experiences holistically as well to clarify indicators of unique behavior in good character. 

Research and Practice

Different positive activities promote to use what is best of us and these interventions has been showed to improve psychological well-being (Seligman, Steen, Park and Peterson 2005; Rashid 2015). Littman-Ovadia with his colleagues (2014) presented the four-step strength-based career counseling intervention, which was partly applied to the strength-model of this thesis. In this thesis study, the strength process progresses by exploring clients` career narratives and becoming aware of personal strengths and how clients have coped with possible difficulties in career life. The career counselor psychologist`s role was to help the clients become more aware of their existing character strengths. This deeper self-reflection means to address when clients have previously used strengths at their best as well as worst. These insights are united to reconstructed stories how clients might tap into strengths to create a best possible future self. The second step was to explore new and unique ways to use strengths in career exploration activities and to apply strengths to personally meaningful career goals. The third step was cultivating positive emotions through noticing in the evening three good things that happened during the day.  As well, adaptively dealing with possible negative thoughts related to career change is managed by forethoughts so that one is using strengths to make necessary career change. The fourth step was to write future career vision recognizing in active-constructive career opportunities and own personal agency to accomplish career goals in steps. The whole counseling based on positive communication and acknowledge with feedback client`s personal actions to changes.

The usefulness of strengths to career planning

The present study examined the usefulness of strength-based career counseling combined with the positive psychology` exercises in work practices of career planning. The results showed that the VIA survey and individual discussions of the strengths use were perceived as meaningful by the participants. The main results showed that the identification of strengths enhanced participants to a more positive self-understanding and broadened the occupational alternatives. The central finding was that participants reflected an increased positive mindset. The study conclusion as an interpretative proposal was that narratives of unique strengths promote adaptation driven by an individual’s sense of personal growth. This narrative writing method provided means for career clientele to proactively reform their career identity by utilizing reflexivity skill.  Imaginative thinking about one’s future work as a meaningful career plan and by writing about their thoughts and feelings related to goal was a metacognitive task. This insightfulness led to in-dept reflection and increased the sense of self-efficacy. In other word, encouraged the participants to believe in themselves in a way that they were in control of their future career actions and choices.

These findings are interesting to consider in the light of well-being and are in agreement with several researches that have confirmed strengths positive impacts on well-being, like on self-esteem (Littman-Ovadia et al. 2014). In contrast to the task performance, the writing task was evaluated to need more effort, and thus it needs future development. The VIA survey provides one tool for self-exploration of strengths. The assessments need to include personal discussions about a person’s awareness cognitions, and values that impact on career decision making, as well as about the personal standards underlying the work satisfaction. These findings have important implications for career counseling work practices. Strengths people possess enable them to use their positive qualities in new and creative ways and moreover, to adapt to the unpredictable challenging career situations. The study showed that the process of narrative inquiry combined with a practice of career story writing provided means for deeper reflection for personal meaning making to understand of their own career life. 

To summarize, the strength approach as a creative process, encourages individuals to learn about one’s own career identity and reform possible selves in positive manner. In addition, they learn how to use their own psychological skills to develop their career decision`s self-efficacy.

Kirjoittaja:

Johanna Viheräkoski, Digital Health YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kirjoittajan opinnäytetyö on myöhemmin luettavissa Theseuksessa.

LÄHTEET

References:

BIMROSE, Jenny and Hearne, Lucy. 2012. Resilience and career adaptability: Qualitative studies of adult career counseling. A Journal of Vocational Behavior. 81(3). 338-344. DOI: 10.1016/j.jvb.2012.08.002

Littman-Ovadia, Hadassah, Lazar-Butbul, Vered and Benjamin, Benny. A. 2014. Strengths-based Career Counseling. Overview and Initial Evaluation. Journal of Career Assessment. 22 (3). 403-419.  DOI: 10.1177/1069072713498483

Peterson, Christopher and Seligman, Martin. E. P. 2004. Character strengths and virtues: A handbook and classification. New York, NY: Oxford University Press.

Rashid, Tayyab 2015. Positive psychotherapy: A strength-based approach. The Journal of Positive Psychology 10(1). 25-40.  DOI: 10.1080/17439760.2014.920411

Savickas, Mark 2016. Reflection and reflexivity during life-design interventions: Comments on Career Construction Counseling. Journal of Vocational Behavior 97. 84–89. http://dx.doi.org/10.1016/j.jvb.2016.09.001

Savickas Mark. L. 2012. Theory Life Design: A Paradigm for Career Intervention in the 21st Century. Journal of Counseling & Development 90 (1). 13-19.

Savickas, Mark L., Nota, Laura, Rossier, Jerome, Dauwalder, Jean-Pierre, Duarted, Maria, E., Guichard, Jean, Soresi, Salvatore, Van Esbroeck, Raoul and van Vianen, Annelies E.M. 2009. Life designing: A paradigm for career construction in the 21st century. Journal of Vocational Behavior 75. 239–250. doi:10.1016/j.jvb.2009.04.004

Seligman, Martin. E. P. and Csikszentmihalyi, Mihály 2000. Positive psychology: An introduction. American Psychologist 55. 5–14. doi:10.1037/0003-066X.55.1.5

Seligman, Martin. E. P., Steen, T. A., Park, N., and Peterson, Christopher 2005. Positive psychology progress: Empirical validation of interventions. American Psychologist 60 (5). 410–421. DOI 10.1037/0003-066X.60.5.410

Stoltz, Kevin, B., Apodaca, Marty and Mazahreh, Laith G. 2018. Extending the Narrative Process:  Guided Imagery in Career Construction Counseling. The Career Development Quarterly 66 (3). 259–268. DOI: 10.1002/cdq.12147

Ipana – raskausajan digitaalinen palvelu

Digitalisaatio on yksi tämän hetken suurimmista muutoksista monella alalla – niin myös sosiaali- ja terveysalalla. Valtiovarainministeriö (2018, 1) linjaa muutoksia kohti digitalisaatiota; viranomaiset velvoitetaan tarjoamaan kansalaisille digitaalisia palveluita. Ketään ei voida kuitenkaan pakottaa käyttämään digitaalisia palveluita. Tavoitteena kuitenkin on, että kansalaisten asiointi ja viestiminen tapahtuisivat ensisijaisesti digitaalisia palveluita hyödyntäen.  

Suomi on yksi maailman kärkimaista, mitä tulee terveyden ja hyvinvoinnin sähköiseen tiedonhallintaan ja digitalisaatioon, esimerkkeinä muun muassa Kansallinen terveysarkisto “Kanta” ja muut erilaiset sähköiset palvelut. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut digitalisaatiolinjauksia, jossa yhtenä osa-alueena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta digitalisaatio luo uusia mahdollisuuksia kansalaiselle oman terveyden seurantaan. Digitaalisella opastuksella, neuvonnalla ja itsearviointityökaluilla voidaan kannustaa jokaista ottamaan enemmän vastuuta omasta terveydentilastaan ja sen seurannasta.  (Sosiaali- ja terveysministeriö s.a, 4, 5, 15.)

Digitalisaatio tukee myös neuvolan asiakkaita

Digitalisaatio koskettaa myös äitiys- ja lastenneuvolapalveluita. Viime vuosina neuvolapalveluihin on saatu monipuolisia sähköisiä palveluita; yleisimpänä sähköinen ajanvaraus. Lisäksi osassa kuntia on käytössä muun muassa etäyhteys, chat-palvelu ja sähköinen viestintä omaan terveydenhoitajaan. Viime vuosien aikana äitiysneuvoloissa on otettu käyttöön sähköinen äitiyskortti, jonka myötä asiakkaan, neuvolan ja synnytyssairaalan välinen yhteydenpito ja raskaana olevan moniammatillinen hoito helpottuvat. Sähköiseen äitiyskorttiin luodaan raskaana olevalle oma tili, joka on helposti käytettävissä niin verkossa kuin mobiilissa. Äitiyskortin turvallisuuteen on panostettu, sillä kirjautumisessa suositellaan ns. Vahvaa tunnistautumista (alueellisia eroja sairaanhoitopiirien välillä on). Sähköisen äitiyskortin käytössä yhdistyvät digitalisaation hyvät puolet; se on helppokäyttöinen, eikä sen käyttö ole aikaan tai paikkaan sidottu. Palvelu on laajentunut ympäri Suomea, joten palvelun käyttö ja tietojen siirtyminen ovat sujuvia, vaikka odottaja muuttaisi raskausaikana toiseen paikkakuntaan. Sähköinen äitiyskortti (Ipana, s.a.) tukee odotusaikana tulevia vanhempia ja antaa monipuolisia, sähköisiä lisäpalveluita. Palvelun käyttäjille mahdollistetaan raskauden aikainen omaseuranta muun muassa verenpaineen ja verensokerin seurantaan. Tulokset ovat helposti merkittävissä ja niitä voidaan käyttää asiakkaan omahoidon lisäksi neuvolassa ja sairaalassa. Omien terveysseurantojen lisäksi asiakkaille on nähtävillä neuvolaseurannat koko raskauden ajalta. Sähköisen äitiyskortin käyttö on maksutonta raskaana oleville.

Kuva 1. Näkymä äitiyskortin omaseurannoista. Nina Komulainen.

Terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta sähköinen äitiyskortti antaa paljon uusia mahdollisuuksia. Raskausajan yhtenä tärkeänä teemana on perheen hyvinvoinnin edistämiseksi muodostuva varhainen vuorovaikutus vanhempien ja syntyvän vauvan välillä. Sähköisessä äitiyskortissa on käytössä viikkokohtainen raskausseuranta, jossa annetaan tietoa raskauden kulusta, kasvavan sikiön koosta ja voinnista sekä kerrotaan normaaleja raskauteen kuuluvia muutoksia. Näillä tiedoilla voidaan tukea varhaisen vuorovaikutuksen syntymistä. Varhaista vuorovaikutusta tukevat myös palvelussa olevat päiväkirjamerkinnät, jonne tulevat vanhemmat voivat kirjata ylös ajatuksiaan raskaudesta sekä lisätä kuvia esimerkiksi ultraäänestä, vauvantarvikkeista ja tietenkin kasvavasta vatsasta.

Raskausajan vertaistuki nousee tärkeäksi hyvinvoinnin edistäjäksi, etenkin jos odottajalla ei ole tukiverkkoa. Sähköinen äitiyskortti mahdollistaa yhteisöllisyyden ja vertaistuen keskustelupalstan kautta. Keskustelupalstalla odottaja voi kysyä nimettömänä (nimimerkillä) tukea keskustelupalstan terveydenhoitajilta tai muilta odottajilta. Keskustelupalstan myötä on syntynyt monia ryhmiä, jotka tukevat vertaistukea, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Keskustelupalstalla kysymyksiin vastaavat terveydenhoitajat ovat äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajia, jotka vastaavat vähintään kahdesti viikossa odottajien kysymyksiin.

Kuva 2. Esimerkkikeskusteluja sähköisen äitiyskortin keskustelupalstalta. Nina Komulainen.

Sähköisessä äitiyskortissa on käytössä elintapoihin, mielialaan ja parisuhteeseen liittyviä kyselyitä, joiden perusteella tulevat vanhemmat voivat seurata omaa terveyttään ja niitä voidaan käyttää keskustelunpohjana neuvolakäynneillä. Kyselyitä voi täyttää useita kertoja, jolla voi olla merkitystä hyvinvoinnin kannalta esimerkiksi tupakoinnin seurannan suhteen. Kyselyiden täyttäminen ja seuraaminen voi tuoda kannustusta ja onnistumisen tunteita, jos kyselyistä selviää, että elämäntavat ovat parantuneet raskauden aikana.

Kuva 3. Esimerkki tupakointikyselystä, jossa verrataan kahta eri aikaan tehtyä kyselyä. Nina Komulainen.

Digitaalisten palveluiden monet kasvot

Digitalisaatio ja sen tuomat palvelut tukevat jo olemassa olevia palveluita ja luovat uusia mahdollisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Sähköiset palvelut ja erilaiset applikaatiot ovat kaikkien käytettävissä sosiaaliseen statukseen, aikaan ja paikkaan riippumatta. Oma hoidon lisääntyessä tämän kaltaiset sovellukset ovat mielestäni tärkeitä, sillä ne voivat hieman huomaamatta tukea jokaisen oman voinnin seurantaa ja antaa vahvistusta odottajan omasta ja kasvavan vauvan hyvinvoinnista raskausajalle. Seuratessani raskaana olevien sähköisten palveluiden käyttöä, huomaan niiden määrän kasvavan koko ajan; asiakkaat hyödyntävät sähköisen äitiyskortin lisäksi muun muassa supistusten seurantaan käytettävää sovellusta.

Sähköisten palveluiden lisääntyessä on tärkeää muistaa, että hoitohenkilökunnan on hyvä kannustaa asiakkaita palveluiden käyttöön. Tarpeen tullen hoitohenkilökunnalta vaaditaan ohjausta palveluiden käyttöön, tuoden esiin palvelun hyviä puolia. Hoitohenkilökunnan on myös hyvä pohtia, miten uudet palvelut voivat tukea omassa työssä, muun muassa asiakkaan oman terveyden seurannan osalta. Palveluiden kehittämisessä on hyvä muistaa turvallisuus, sillä palveluiden käyttöä tukee niiden turvallisuus ja luotettavuus. Alati muuttuvassa maailmassa nämä ovatkin isoja kysymyksiä; kuinka turvataan arkaluonteisten tietojen säilyvyys ja miten ylläpidetään asiakkaiden luottamus palvelun käyttämiseen?

Kun pohdin tulevaisuutta hyvinvointikoordinaattorin työssä, on tärkeää tiedostaa ja hyödyntää erilaiset, eri asiakasryhmille tarkoitetut digitaaliset palvelut. Erilaisten palveluiden hyödyntäminen voi tukea hyvinvointikoordinaattorin työtä ja antaa lisämahdollisuuksia moniammatilliseen yhteistyöhön, hyvinvoinnin edistämiseen sekä asiakkaiden palveluiden mahdollistamiseen. On tärkeää tiedostaa erilaisten palveluiden mahdollisuudet, jotta voidaan kohdentaa oikeanlaiset palvelut oikealle asiakasryhmälle. Hyvinvointikoordinaattorin työssä näen tärkeänä ajan hermolla olemisen, joka tuo haasteita, mutta varmasti myös ylläpitää mielenkiintoa kehittää terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä.

Digitalisaatio on tässä ja nyt, hyödynnetään sen lukemattomat mahdollisuudet!

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja Ninan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Nina Komulainen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK – opiskelija, Savonia- ammattikorkeakoulu

LÄHTEET

Ipana s.a. [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-03-12.] Saatavissa: https://www.ipana.fi/index.html%3Fp=7.html

Sosiaali- ja terveysministeriö s.a. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-03-12.] Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset-2025.pdf

Valtiovarainministeriö 2018. Sähköisen asioinnin ja digitaalisten palveluiden ensisijaisuus. [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-03-12.] Saatavissa: https://vm.fi/documents/10623/1645697/Muistio+Strategiaistunto/cf16f950-b4c2-4048-9336-357167fd4faa/Muistio+Strategiaistunto.pdf/Muistio+Strategiaistunto.pdf

Neuvolan digiloikka koronapandemian aikana– Digitaalinen perhevalmennus

Vuosi 2020 tulee jäämään meille useimmille mieleen maailmanlaajuisen epidemian, koronapandemian vuoksi. Kiinan Wuhanista loppuvuodesta 2019 liikkeelle lähtenyt covid-19 lamautti koko Suomen keväällä 2020. Koulut suljettiin, päiväkotiin pääsyä rajoitettiin, etätyötä suositeltiin, kokoontumisia rajoitettiin.

Kuva 1. Terveydenhoitajan työvälineet digivalmennuksessa. Marjaana Kauranen.

Terveyspalveluissa kaikki kiireetön hoito peruttiin. Määräaikaistarkastukset siirrettiin tulevaisuuteen tai etävastaanottoihin ja puhelinvastaanottoihin. Vain kiireelliset asiakkaat hoidettiin. Useista neuvoloista terveydenhoitajia siirrettiin vuodeosastoille ja kotisairaanhoitoon vahvistamaan henkilökuntaresurssia. Neuvolatyötä tekemään jääneet terveydenhoitajat hoitivat haavoittuvassa vaiheessa olevia asiakkaita; pieniä vauvoja ja raskaana olijoita. Myös rokotukset huolehdittiin ajallaan. Kaikki ryhmämuotoinen toiminta peruttiin, myös perhevalmennukset ja synnytyksen jälkeiset vertaisryhmät. (Parhiala, Kestilä, Härmä, Honkatukia ja Jormanainen 2020)

Samaan aikaan synnytyssairaalat sulkivat ovensa vierailijoilta. Tukihenkilöt saivat olla synnytyksessä mukana, mutta eivät ennen synnytystä mahdollisesti tarvittavalla hoitojaksolla tai synnytyksen jälkeen lapsivuodeosastolla. Pahimmassa tapauksessa tukihenkilöllä oli koronaviruksen oireita tai altistuminen, jolloin hän ei päässyt lainkaan sairaalaan. Raskaana olijat kokivat olonsa turvattomiksi. Synnytys- ja erityisesti vuodeosaston henkilökunnalta vaadittiin tavallista enemmän aikaa synnyttäneiden tukemiseen. Jos varhainen kotiutuminen oli mahdollista lapsen ja äidin tilanteen puolesta, muu perhe pääsi toki nopeammin tutustumaan vauvaan. Varhaisen kotiutumisen ei kuitenkaan pitäisi olla itsetarkoitus, ja liian varhainen kotiutuminen lisäsi myös tuen tarvetta neuvolassa. (Klemetti, Koukkula ja Bildjuschkin 2020)

Kuva 2-4. Sikiökehityksen eri vaiheita esittävä nukkesarja auttaa tulevia vanhempia ymmärtämään raskautta. Niitä käytetään neuvolan vastaanotoilla ja perhevalmennuksissa. Marjaana Kauranen.

Tähän tarpeeseen kehitettiin Lempäälässä Digi-perhevalmennusta sekä ennen synnytystä, että synnytyksen jälkeisenä vertaisryhmänä Teams-sovelluksessa. Lisäksi neuvolan verkkosivuille koottiin tietopaketti aihepiiriin liittyen. Perhevalmennuksella tarkoitetaan neuvolan järjestämää ryhmätoimintaa, joka valmentaa vanhempia synnytykseen ja vanhemmuuteen. Perhevalmennusta tulee järjestää ensimmäistä lastaan odottaville perheille moniammatillisesti toteutettuna, siihen sisältyy myös vanhempainryhmätoimintaa (asetus 2011/338). Tavoitteena on vertaistuen mahdollistaminen, synnytykseen, imetykseen ja vanhemmuuteen valmentaminen sekä tietojen vahvistaminen. THL on ohjeistuksissaan suosittanut perhevalmennusten järjestämistä myös epidemiatilanteessa. (THL 2020).

Kuva 2-4. Sikiökehityksen eri vaiheita esittävä nukkesarja auttaa tulevia vanhempia ymmärtämään raskautta. Niitä käytetään neuvolan vastaanotoilla ja perhevalmennuksissa. Marjaana Kauranen.

Valmennuksen järjestämisessä piti ottaa huomioon osallistujien tietosuoja. Tätä varten heille tehtiin tietosuojaohjeistus, joka lähetettiin perhevalmennuskutsun yhteydessä. Turvallisuus ja yksityisyyden suoja on huomioitava kaikissa työmenetelmissä sosiaali- ja terveysalalla, sillä niiden avulla luodaan luotettava ja helposti lähestyttävä palvelu. Asiakkaan yksityisyyden suoja rikkoontuminen vaikuttaa negatiivisesti hoitosuhteen onnistumiseen ja luottamuksen luomiseen. Turvallisella palvelulla ja riittävällä sovelluksen käytön opastuksella voidaan todennäköisesti saada digipalvelut toimivaksi ja toivotuksi työmenetelmäksi.

Kuva 2-4. Sikiökehityksen eri vaiheita esittävä nukkesarja auttaa tulevia vanhempia ymmärtämään raskautta. Niitä käytetään neuvolan vastaanotoilla ja perhevalmennuksissa. Marjaana Kauranen.


Digitaaliset palvelut saattavat lisätä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta, koska ne perustuvat suurelta osin asiakasperheen aktiivisuuteen ja voimavaroihin. (Hakulinen, Lehtomäki ja Peltonen). Digipalvelut vaativatkin työntekijöiltä aktiivista asennetta. Työntekijän on kyettävä kertomaan asiakkaille palveluista ja opastamaan niiden käytössä. Uudet tehtävät, vaatimukset ja uuden työroolin omaksuminen edellyttävät tietoa, koulutusta ja keskustelua. Digitaalisten palvelujen tulee olla selkeitä ja kaikkien tiedossa (THL 2).

Yllättäen osallistumisprosentti perhevalmennusryhmissä oli 85 % (kahden vuoden keskiarvo 77%). Tulevat vanhemmat pääsivät osallistumaan valmennukseen joustavasti esimerkiksi työmatkaltakin. Asiakkaat olivat lisäksi valmennukseen tyytyväisiä. Elettiin tilanteessa, jossa sosiaalisia kontakteja ja hoitoon pääsemistä oli vahvasti rajoitettu. Tämä todennäköisesti lisäsi osallistumisaktiivisuutta ja tyytyväisyyttä valmennukseen. Perhevalmennuksessa korostui vertaistuki ja sen mahdollistaminen. Varsinkin synnytyksen jälkeisessäryhmässä osallistujat innostuivat kertomaan kokemuksistaan ja rohkaistuivat kysymään ammattilaisilta ohjeistuksia. Ryhmäläiset myös kokosivat WhatsApp-ryhmän keskinäiseksi keskustelukanavakseen.

Mitä opimme?
Jatkossakin voisi ajatella ryhmämuotoiseen valmennukseen myös etäyhteyden avaamista kaikkien osallistumisen mahdollistamiseksi. Työntekijät tarvitsevat koulutusta digitaalisten sovellusten käyttöön. Nyt perhevalmennuksen pitäminen on jäänyt muutaman terveydenhoitajan vastuulle, koska muilla ei rohkeus siihen vielä riitä. Perhevalmennuksen tiedollista osuutta tullaan luultavasti siirtämään jatkossa enemmän sähköiseen muotoon. Perhevalmennuksen tutkiminen on jatkossa tärkeää, jotta valmennus vastaisi perheiden tarpeita, ja kehittäminen ylipäätänsä olisi vaikuttavaa. Perhevalmennuksessa tulisi löytää tasapaino vanhempien tarpeiden ja yhteiskunnan taloudellisten ja toiminnallisten haasteiden välille.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja Marjaanan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Marjaana Kauranen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK – opiskelija, Savonia- ammattikorkeakoulu

Lähteet:


HAKULINEN, Tuovi, LEHTOMÄKI, Leila, PELTONEN, Marjaana. 2016. Digitalisaatio antaa monia mahdollisuuksia neuvoloiden kehittämiseen. Luettu 25.9.2020. Saatavilla: https://blogi.thl.fi/digitalisaatio-antaa-monia-mahdollisuuksia-neuvoloiden-kehittamiseen/

KLEMETTI, Raija, KOUKKULA, Mimmi ja BILDJUSCHKIN, Katriina. 29.4.2020. THL-Blogi: Raskaana korona-aikaan. Luettu 24.9.2020. Saatavilla: https://blogi.thl.fi/raskaana-korona-aikaan/.

Rissanen, Pekka; Parhiala, Kimmo; Kestilä, Laura; Härmä, Vuokko; Honkatukia, Juha; Jormanainen, Vesa 2020. COVID-19-epidemian vaikutukset väestön palvelutarpeisiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen: nopea vaikutusarvio. Luettu 21.9.20. Saatavilla: http://www.julkari.fi/handle/10024/139694

TERVEYDEN- JA HYVINVOINNINLAITOS. 2020. Neuvolan ja opiskeluhuollon palvelujen järjestäminen koronavirustilanteessa. Luettu 21.9.20. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/ajankohtaista/neuvolan-ja-opiskeluhuollon-palvelujen-jarjestaminen-koronavirustilanteessa

TERVEYDEN- JA HYVINVOINNINLAITOS 2. 2020. Suositukset organisaatioille digitalisaation hallintaan. luettu 25.9.20. saatavilla: https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tiedonhallinnan-ohjaus/sote-digitalisaation-seuranta/suositukset-organisaatioille-digitalisaation-hallintaan

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. 338/2011. Luettu 21.9.2020. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110338

Vireyttä luonnosta – kehittämistyö aistimisen tuotteistamisesta

Lähtökohtana on ajatus, muuttuuko vireystila eri tavoin, kun luonnossa ollessa havainnoi ja aistii ympäristöään?

Hyvinvointikoordinaattoriopiskelija Sirkku Kumpulainen kuvaa kehittämistyössään luonnossa olemisen vaikutusta ihmisen vireystilaan.. Kehittämistyö on tehty työelämälähtöisesti Fysio Savotar -yrityksen ja Tuusniemen kunnan kanssa. Tavoitteena oli luoda prosessissa yhteistyökumppaneille aineistoa, josta olisi heille tukea oman toimintansa kehittämiseen.

Kuva 1. Matka luonnon lumoon. Sirkku Kumpulainen.

Luonnon hyvinvointivaikutuksia on tutkittu Suomessa ja maailmalla. Vaikutuksia voidaan tarkastella monella tavoin hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmista. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että luonnossa oleminen tekee ihmisille hyvää sekä fyysisesti että psyykkisesti (Leppänen ja Pajunen 2019; Riihimaa 2019; Salonen 2005; Sitra s.a.; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020.) Suomalaista luontoyrittäjyyttä on myös tutkittu, ja kartoitettu, kuinka luontoyrittäjä voi omassa toiminnassaan hyödyntää luonnon tarjoamia hyvinvointivaikutuksia (Business Finland 2020; Björn 2016; Heikkilä ja Kirveennurmi 2013). Olennaisiksi käsitteiksi tähän työhön on valittu yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa luonto, hyvinvointi, havainnointi ja aistiminen, vireystila, kehittämistyö, ja luontoyrittäjyys. Näissä avainkäsitteissä tiivistyy mielestäni hyvin koko kehittämistyö.

Työhön liittyvä tutkimuksellinen osuus on toteutettu kesällä 2019 Tuusniemellä Seinävuoren rotkolaakson luontokohteessa. Tutkimukseen osallistujat vastasivat QR-koodilla ohjattuun Webropol -kyselyyn. Kyselyssä vastaajat arvioivat vireystilaansa rotkolaaksoon tullessa ja muutaman tunnin ulkona olon jälkeen. Mittarina heillä oli oma subjektiivinen tunne asiasta. Kyselyssä myös kartoitettiin vastaajien aistien (kuulo, näkö, tunto, maku, haju) käyttämistä rotkolaaksossa. Saatu aineisto on analysoitu sekä määrällisesti että laadullisesti (Heikkilä 2014). Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että luonnossa olon aikana ihmisten vireystila paranee. Mikäli luonnossa liikkuessa kiinnittää huomiota luonnon monimuotoisuuteen, esimerkiksi tuoksuihin ja ääniin, tai tietoisesti pysähtyy koskettamaan puita tai kiviä, se vahvistaa hyvinvointia mittaavaa vireystilaa. Tutkimuksellisesta osuudesta saadut tulokset ovat yhdenmukaisia aiempien tutkimusten tulosten kanssa. Näitä omatoimisesti ulkoilleiden ihmisten vastauksia oli tarkoituksena vertailla Fysio Savottaren ohjaamiin ryhmiin, ja niistä saatuihin tuloksiin. Ohjatut ryhmät eivät kuitenkaan toteutuneet, jolloin tutkimuksellisesta osuudesta jäi osa aineistosta puuttumaan. Yhteistyöyritykseni ei näin ollen voinut saada oman toimintansa kehittämiseen kaikkea toivomaansa aineistoa.

Kuva 2: Kukkiva pelto. Sirkku Kumpulainen.

Kehittämistyötä tehdessä asioiden jakaminen ja analysoiminen yhdessä on antoisaa ja rohkaisevaa (Kananen 2017). Tämä työ tähtää hyvinvoinnin edistämiseen, ja palvelee yhteistyökumppaneitani, mutta toivottavasti myös laajemmassa mittakaavassa muitakin pienyrittäjiä tai luontokohteiden omistajia. Kehittämistyön aikana meille prosessin ytimessä olleille syntyi monia oivalluksia liittyen luontoyrittäjien tuote- ja palvelumalleihin, toiminnan markkinointiin, ja sähköisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen (Fysio Savotar, Tuusniemen kunta; Ylä-Tuuhonen 2020). Opinnäytetyötä tehdessäni huomasin, että luonto on meille suomalaisille hyvin arkinen ja tärkeä asia. Tätä kannattaa jokaisen meistä sanottaa ääneen, koska uskon sen vahvistavan meidän luontosuhdettamme ja sitä kautta hyvinvointiamme (Arvonen 2015).

QR-Koodi 1. Luontoa voi ladata digitaalisten sovellusten taakse nautittavaksi.

Suoritin YAMK- opintoni monimuotototeutuksena ammattiliitto Jytyn työni ohessa. Opintoihin liittyvät tehtävät olivat hyvin työelämälähtöisiä, kuten pitääkin olla. Tähän opinnäytetyöhön valitsin aiheen kuitenkin aivan muualta, kuin opintojen aikana käsitellyistä kursseista tai omasta työyhteisöstäni. Aiemmista hyvinvointikoordinaattorin opinnoistani hyödynsin tähän vain digitalisaatio -tehtävää, jossa testasin QR-koodia ja Webropolia. Tämä luontoyrittäjyyteen liittyvä kehittämistyö oli kuitenkin mielestäni minulle hyvä ratkaisu. Minulla oli tähän aiheeseen sisäinen motivaatio, joka kannatteli koko pitkän prosessin ajan.  Ajatus tähän lähti omasta, aidosta, kiinnostuksesta luonnon hyvinvointivaikutuksiin. Kun puhuin aiheesta ääneen, löytyi yhteistyökumppanit, yhteinen näkemys ja selkeä tarve tutkimukselle. Tästä muodostui hyvin luonnollisesti kehittämistyö. Yhteistyömme kantoi koko kehittämistyön tekemisen ajan, yli 1,5 vuotta. Näen tälle yhteistyölle myös jatkoa, jossa voin vahvasti hyödyntää ammatillista osaamistani hyvinvointikoordinaattorina. Oman mielenkiinnon takia tämä kehittämistyö ei tuntunut alkuvaiheessa työltä lainkaan. Työntekijänä olen luova, kehittämishenkinen ja käytännöntekijä. Toki pitkään prosessiin kuuluu myös haastavia vaiheita, jolloin aineiston laajuutta ja työn suuntaa piti pysähtyä pohtimaan. Suurimmat haasteet koinkin tieteellisen aineiston keräämisessä, rajaamisessa ja analysoinnissa. Ideointi ja vaihtoehtojen puntarointi eri näkökulmista ovat mielestäni vahvuuksiani. Koen jopa, että kokoaikaisen työnteon ohessa täysin eri aiheesta tehty opinnäytetyö auttoi palautumaan ja irrottautumaan työstä aivan eri maailmaan. Koen myös tyytyväisyyttä itseeni siinä, että uskalsin valita aiheen, joka oli minulle mieluinen, enkä valinnut aihetta kenenkään muun mieliksi tai ehkä helpommalla päästäkseni. Tällä omalla kokemuksellani tahdon rohkaista myös muita kuuntelemaan itseään valinnan aikana: mistä aiheesta minä oikeasti tahdon tehdä opinnäytetyön, ja mihin teemaan minä olen valmis sitoutumaan.

Opinnäytetyöprosessin aikana hain itse päivittäin vireyttä luonnosta. Opin tietoisesti kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota luonnon maisemien lisäksi tuoksuihin, tuulen tuntuun kasvoilla, ja askelten alla tuntuvaan maaperän pehmeyteen. Tein mielikuvissa mittauksia, miltä minusta tuntuu ulos lähtiessä ja miltä minusta tuntuu kotiin palatessa. Kerta toisensa jälkeen pystyin toteamaan, että minun vireystilani muuttui ulkoillessa väsyneestä energisemmäksi. Tämän oman luontokokemukseni ja tämän kehittämistyön tekemisen aikana läpikahlatun aineiston avulla, pystyn vakuuttumaan siitä, että meistä jokaisen on mahdollista itse vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa yksinkertaisella ja maksuttomalla keinolla: menemällä luontoon.

Kuva 3. Ruskan saapuessa. Sirkku Kumpulainen.

Kirjoittaja:

Kirjoittajat:
Sirkku Kumpulainen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kirjoittajan opinnäytetyö ”Vireyttä luonnosta. Kehittämistyö aistimisen tuotteistamisesta# julkaistaan Theseuksessa marraskuussa 2020.

Lähteet:

ARVONEN, Sirpa 2015. Metsämieli: kehon ja mielen kuntosali. Latvia: Metsäkustannus Oy.

BJÖRN, Ismo 2016. Terveyttä ja hyvinvointia metsästä – Metsämatkailun monet mahdollisuudet. Julkaisussa: PAASKOSKI, Leena ja ROIKO-JOKELA, Heikki (toim.) Metsä tekee hyvää! [verkkojulkaisu]. Punkaharju: Lusto – Suomen Metsämuseo ja Metsähistorian seura. Vuosilusto 11. [Viitattu 2020-01-01.] Saatavissa: https://issuu.com/vuosilusto/docs/vuosilusto11, 79–92.

BUSINESS FINLAND 2020. Tuotekehitys ja teemat. Hyvinvointimatkailu [verkkojulkaisu]. Business Finland. [Viitattu 2020-09-01.] Saatavissa: https://www.businessfinland.fi/suomalaisille-asiakkaille/palvelut/matkailun-edistaminen/tuotekehitys-ja-teemat/hyvinvointimatkailu/

FYSIO SAVOTAR 2019-2020.  Toivanen Arja ja Smolander Pirjo, Yrittäjä. [useat haastattelut]. Tuusniemi: Fysio Savotar.

HEIKKILÄ, Katariina & KIRVEENNURMI, Anna 2013. Tulevaisuuskuvia luontokokemusten hyödyntämisestä – Luonnosta hyvinvointia, palveluja ja liiketoimintaa [verkkojulkaisu]. Turku: Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus e-julkaisuja 4/2013. [Viitattu 2019-05-10.] Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/02/27174404/Tulevaisuuskuvia_luontokokemusten_hyodyntamisesta-2.pdf

HEIKKILÄ, Tarja 2014. Tilastollinen tutkimus. 9. uudistettu painos. Porvoo: Edita Publishing Oy.

KANANEN, Jorma 2017. Kehittämistutkimus interventiotutkimuksen muotona. Opas opinnäytetyön ja pro gradun kirjoittajalle. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu

LEPPÄNEN, Marko ja PAJUNEN, Adela 2019. Suomalainen metsäkylpy. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy.

RIIHIMAA, Nina 2019. Terveys kasvaa puutarhassa. Hyvä terveys 6 / 2019, 28–31

SALONEN, Kirsi 2005. Mieli ja maisemat. Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma. Helsinki: Edita Prima Oy.

SITRA. Luonto ja terveys, vihreää hyvinvointia [verkkosivu]. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. [Viitattu 2020-05-05.] Saatavissa: https://www.sitra.fi/aiheet/green-health/

TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOS 2020. Hyvinvointi- ja terveyserot, eriarvoisuus, keskeisiä käsitteitä [verkkosivu]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2020-07-10.] Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/keskeisia-kasitteita

TUUSNIEMEN KUNTA 2019-2020. Miettinen Hanna. VS. Vapaa-aikatoimensihteeri. [useat haastattelut]. Tuusniemi: Tuusniemen kunta.

YLÄ-TUUHONEN, Meeri 2020. Trendin harjalla. Hyvinvointimatkailu on vahvassa kasvussa. Luonto, hyvä ruoka ja perinteiset hoitomuodot liikuttavat suomalaisia koronakesänä. Kuntalehti 7 / 2020, 11.6., 32–35

Etäopetuksen digiloikka toi näkyviin huolen opetuksen eriarvoistamisesta

Ensimmäiset koululaiset ovat aloittaneet koulunsa ja paluu kouluarkeen koskettaa lähipäivinä Suomessa yli puolta miljoonaa koululaista eskari-ikäisistä yläkoulun ysiluokkalaisiin (Tilastokeskus 2019).

Kertaan mielessäni viime kevään kokemuksia, jossa työni puolesta vierailin kodeissa auttamassa pääasiassa ala- ja yläkouluikäisiä opinnoissaan koronatilanteen keskellä. Mediassa on keskusteltu paljon koululaisten eriarvoisuudesta ja siitä, mikä merkitys on ollut perheiden mahdollisuuksilla ja kyvyllä tukea koululaista etäopetuksen keskellä (Heikkinen 2020). Itse huomasin työni aikana pohtivani enemmän opettajan osaamista digiloikan keskellä ja kykyä varmistaa koululaisen oppiminen.

Opettajan tehtävänä on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n (2020) mukaan tukea ja edistää lasten, nuorten ja aikuisten kasvua, oppimista ja osaamisen kehittymistä sekä tukea yksilöiden kasvua itsenäisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, joilla on tarvittavat tiedot ja taidot toimia muuttuvissa toimintaympäristöissä.

Kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro painottaa, että parasta mahdollista oppimisen tilannetta kuvaavat kolme kriteeriä: oppija on kiinnostunut aiheesta, tehtävät tarjoavat sopivan kokoisia haasteita ja oppija kokee, että hänellä on taitoja toteuttaa tehtävä (Hiilloskorpi 2020).

Opettaja on omassa työssään autonominen ja saa itse päättää miten opetuksen järjestää, kunhan noudattaa opetussuunnitelman sisältöä ja siinä asetettuja tavoitteita. Koronakevään ja etäopetuksen aikana erot opetuksen järjestämistavoissa ja opettajien digiosaamisessa olivat selkeästi nähtävillä. Toisessa ääripäässä olivat opettajat, jotka järjestivät liveopetuksen videon välityksellä päivittäin keskustellen oppilaiden kanssa ja toisessa ääripäässä opettajat, jotka laittoivat tehtävät sähköisesti oppilaiden nähtäville ilman kontaktia oppilaisiin. (Eskonen, de Fresnes ja Pietarinen 2020.)

Korona-aikana opettajille suunnatusta kyselystä selvisi, että joukossa oli sekä innostuneita että uupuneita opettajia. Uupuneita opettajia on ollut ennenkin, mutta he ovat silti olleet innostuneita työstään. Nyt huolta herätti uusi ryhmä opettajia, jotka eivät olleet lainkaan työstään innostuneita. (Eskonen ym. 2020.) Oppilaille tehdystä tutkimuksesta käy puolestaan ilmi, että etäopiskelun aikana oppilaiden optimaalisen oppimisen hetkien määrä heikkeni puolella etäopiskelun aikana (Hiilloskorpi 2020).

Opettajien digiosaamisella on varmasti tähän oma vaikutuksensa, mutta jäin pohtimaan kuinka opettaja luo koululaisille parhaita oppimisen tilanteita ja innostaa opiskelemaan, jos oma into ja jaksaminen ovat poissa. Tiedetään, että riski eriarvoisuuden kasvuun liittyy perheiden mahdollisuuksiin ja kykyihin tukea koululaistaan, mutta kuinka estetään riski eriarvoisuuden kasvuun opetuksen puolella ja huolehditaan, että opettajat pystyvät toteuttamaan antamansa Comeniuksen valan (2018).

Voimia opettajille ja ymmärrystä heidän tukemiseksi.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja Hennin kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Virpi Koponen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK – opiskelija, Savonia- ammattikorkeakoulu

LÄHTEET

COMENIUKSEN VALA 2018. Opetusalan eettisen neuvottelukunnan laatima opettajan vala. Opetuksen Ammattijärjestö OAJ. Päivitetty 17.10.2018. [Viitattu 2020-08-08.] Saatavissa: https://www.oaj.fi/contentassets/31548b52f43348c69e1c6ef4f7ece0ab/comeniuksen_vala_fi.pdf

ESKONEN, Hanna, DE FRESNES, Tulikukka ja PIETARINEN, Eetu 2020. Peruskoulun pitäisi taata samat lähtökohdat köyhien ja varakkaiden lapsille, mutta repikö korona tasa-arvon kappaleiksi? [verkkojulkaisu] 16.6.2020. [Viitattu 2020-08-05.] Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11394459

HEIKKINEN, Anu 2019. Kaikki vanhemmat eivät pysty tukemaan lasten opiskelua kotona. [verkkoartikkeli] 21.3.2020. [Viitattu 2020-08-03.] Saatavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/21/kaikki-vanhemmat-eivat-pysty-opettamaan-lapsiaan-kotona-poikkeustilanne-repii

HIILLOSKORPI, Henriikka 2020. Koulut valmistautumat paikkaamaan korona-ajan oppimisaukkoja – ”Dramaattinen muutos”, vertaa tutkija etäopetuksen oppimishetkiä normaaliin. [verkkojulkaisu] 24.7.2020. [Viitattu 2020-08-05.] Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11448786

OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ 2020. Mitä opettajan työ on? [verkkojulkaisu] [Viitattu 2020-08-03.] Saatavissa: https://www.oaj.fi/arjessa/mita-opettajan-tyo-on/ TILASTOKESKUS 2019. Peruskouluissa 564 100 oppilasta vuonna 2019. [verkkojulkaisu] 14.11.2019. [Viitattu 2020-08-01.] Saatavissa: https://www.stat.fi/til/pop/2019/pop_2019_2019-11-14_tie_001_fi.html

Digitaalisuus ja hyvinvointi – digihyvinvointi?

Digitalisuus ja median käyttö ovat tulleet osaksi ihmisten arkea. Erilaisia älylaitteita käytetään arjessa ja ne houkuttelevat viettämään aikaa äärellään enemmän ja enemmän. Älylaitteet saattavatkin viedä huomaamatta suuremman osan ajasta, kun olisi ajatellut. Digitalisuus on tullut viime vuosikymmenen aikana arkipäiväseksi, se haastaa nykyihmisten arkea ja sillä on väistämättä vaikutuksia hyvinvointiin.  Onko tämä digihyvinvointia? Mitä digihyvinvointi pitää sisällään?  

Ennen digitaidot ovat olleet lähinnä teknisiä taitoja, miten tietokoneita käytetään. Nykyisin kuitenkin laajentuneiden mobiiliyhteyksien seurauksena digitaidot sisältävät päivittäin laajan informaation ja erilaisia ihmissuhteiden verkostoitumisen mahdollisuuksia. Ihmiset tarvitsevat uusia kykyjä selviytyä digitaalisista ärsykkeistä suunnaten huomionsa tarkoituksenmukaiseen käyttöön ja hyvinvoinnin kokemukseen. Digitaidoissa tulisi välttää liiallista median käyttöä, asioiden hajanaisuutta ja multitaskausta. (Gui, Fasolia & Carradore 2017, 156-157.)

Digihyvinvoinnissa käytetty ruutuaika edistää sosiaalista, psyykkistä ja tiedollista hyvinvointia. Haitalliseksi ruutuaika muuttuu hyvinvoinnin kannalta, jos sitä on liikaa tai se syrjäyttää liikunnan tai kasvotusten olevia ihmissuhteita. Ihmisillä on erilaisia valmiuksia edistää hyvinvointia ruutuajan avulla, joita ovat esimerkiksi ikä, koulutus, tulotaso ja henkilön persoonallisuus. Sosiaaliset henkilöt voivat höytyä yhteydenpidon mahdollisuuksista, kun taas riippuvuuksille alttiille henkilöille voi syntyä digiriippuvuus. (Tammisalo 2019.) Erilaiset mediankäyttö tottumukset vaikuttavat eri ihmisiin eritavoilla, jolloin yhtä oikeaa käyttö tapaa ei ole (Honkanen 2020).

Kuva 1: Nettisivustoa. Henni Tissari.

MLL (2020) mukaan monipuolisten digitaitojen hallinta hyvinvoinnin tukemiseksi ovat elintärkeitä ajankäytön hallinnan, ylipursuavan tietotulvan ja sosiaalisten suhteiden vuoksi. On tärkeää ymmärtää, että mediaympäristöt kannustavat useamman asian samanaikaisesti tekemisen. Sovellusten ilmoitukset häiritsevät keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. Aivot saavat yllätyksiä, tunnekuohuja ja mielihyvää, jotka vetävät unohtumaan digisisällön ääreen pidemmiksikin ajoiksi. Opas tasapainoiseen digiarkeen (2020) ohjaa järkevään digilaitteiden käyttöön. Vaikka mediasisällöt kannustavat multitaskaukseen, se on aivojen kannalta väsyttävää ja tehotonta. Multitaskaus ei ole oikeastaan edes mahdollista, vaan siinä vain pompitaan asioiden välillä eikä saada aikaiseksi mitään. Tunne useamman asian tekemisestä samanaikaisesti on harhainen. Multitaskaaminen myös heikentää lopputulosta ja keskittymiskykyä.

Väestöliitto (2020) kirjoittaa ihmisläheisen median vaativan uudenlaisia normeja, taitoja ja säätelyä yksilön, yhteisön, mutta myös yhteiskunnan puolelta. Digitaalinen hyvinvointi on tiedostavaa ja tasapainoista median käyttämistä arjessa. Median käyttäminen ja hyödyntäminen pitäisi tukea ihmisen hyvinvointia, jolloin se voi olla perheen whatsup ryhmä, videopuhelu tai keskustelupalstalle anonyymisti osallistuminen.  (Honkanen 2020.) Rotkirch (2020) pohtii myös digihyvinvoinnin merkitystä aikaan eli millaista on hyvin käytetty aika ja sen merkitys. Ruutuajan säätely ja sitä kautta digihyvinvointi on yhteiskunnan ja yhteisöjenkin asia eikä vain yksilön. Digihyvinvointi on sidoksissa kulttuurin normeihin ja arvoihin, joten yhteiset säännöt ja tavat vaikuttavat digihyvinvointiin (MLL 2020).

Digitaalinen hyvinvointi perheissä – hanke tavoittelee Suomesta digihyvinvoinnin mallimaata.  Valtakunnallisen mallin toivotaan edistävän digitaalista hyvinvointia, jossa ihmissuhteet ja digitalisaatio olisi yhdistetty toimivasti. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta 2019.) Digitaalinen hyvinvointi perheissä – hanke on tutkinut digitaalisuuden vaikutuksia hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin. Hankkeen tiimoilta on luotu opas, josta löytyy materiaaleja avuksi tietoiseen ja tasapainoiseen digiarkeen. Opas ohjaa myös pohtimaan median käytön vaikutuksia omaan, mutta myös läheisten hyvinvointiin. Tässä ajassa digitaitojen hallinta ja sitä kautta digihyvinvoinnin edistäminen ovat oleellisessa osassa, joten kannattaa käydä tutustumassa oppaaseen.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja Hennin kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Henni Tissari, Hyvinvointikoordinaattori YAMK – opiskelija, Savonia- ammattikorkeakoulu

Lähteet:

DIGITAALINEN HYVINVOINTI PERHEISSÄ – HANKE. Opas tasapainoiseen digiarkeen. [Viitattu 2020-05-19] Saatavissa: https://mediakasvatus.fi/materiaali/opas-tasapainoiseen-digiarkeen/

GUI Marco, FASOLI Marco & CARRADORE Roberto 2017. 155-173. “Digital Well-Being”. Developing a new theoretical toll for media literacy research. [Viitattu 2020-05-19] Saatavissa: http://ijse.padovauniversitypress.it/system/files/papers/2017_1_8.pdf

HONKANEN Jenni 2020. Digihyvinvointi – video tallenne. [Viitattu 2020-05-19] Saatavissa: https://drive.google.com/drive/folders/1dVAxW22MoILUpBC98GpVk9C-yC3T_Tb8

MLL 2020. https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/hyvinvointia-digiajassa/

OPAS TASAPAINOISEEN DIGIARKEEN 2020. [Viitattu 2020-05-19] Saatavissa: https://mediakasvatus.fi/digiperhe/2020/04/multitaskausta-ei-ole-olemassa/

TAMMISALO Kristiina. Digitaalinen eriarvoisuus 2.0. [Viitattu 2020-05-19] Saatavissa: https://tietokayttoon.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/digitaalinen-eriarvoisuus-2-0

VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMIKUNTA 2019. Digihyvinvointi perheissä – Suomi hyvin käytetyn ajan mallimaaksi. [Viitattu 2020-05-19] Saatavissa: https://tietokayttoon.fi/hankkeet/hanke-esittely/-/asset_publisher/digihyvinvointi-perheissa-suomi-hyvin-kaytetyn-ajan-mallimaaksi

VÄESTÖLIITTO 2020. Digitaalinen hyvinvointi perheissä. [Viitattu 2020-05-19] Saatavissa: https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/perhetutkimus/digitaalinen-hyvinvointi-perheis/

ROTKIRCH Anna 2020. Digihyvinvointi – video tallenne. [Viitattu 2020-05-19] Saatavissa: https://drive.google.com/drive/folders/1dVAxW22MoILUpBC98GpVk9C-yC3T_Tb8

Digitalisaatio työhyvinvoinnin edistäjänä

Työhyvinvoinnin kehittämisen merkitys kasvaa entisestään tällä vuosikymmenellä korona-pandemian myötä. Aiemmin jo amerikkalainen Global Wellness Institute arvioi trendin huipun osuvan vuosille 2021-2026 (Johnston&Yeung 2016,11). Pandemian lisäämä haaste laittaa jo ennestään talouden ja tuottavuuden kanssa painivan julkisen sektorimme lujille, jolloin työhyvinvoinnista saatavan tuottavuuden merkityksen ymmärtäminen kasvaa. Työhyvinvoinnin laiminlyönnin kustannuksiksi on arvioitu vuosittain noin 24 miljardia euroa (Manka & Manka 2016, 7,14). Summaan ei ole laskettu kaikkia tuottavuuden ja vaikuttavuuden menetyksiä. EU:n ja STM:n työsuojelustrategiassa korostuu työolosuhteiden parantaminen sekä työntekijöiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, koska näillä keinoin voidaan todistetusti parantaa kilpailukykyä ja tuottavuutta lisäten samalla yhteiskunnan taloudellista kestävyyttä (Hakala 2019). Työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin parantuminen kohentaa työntekijän elämänlaatua heijastaen samalla hyvinvointia perheeseen ja lähiympäristöön (Kavouras & Chalbot 2014, 7).

Digitalisaation kehittyminen tuo monia uusia elementtejä myös työhyvinvoinnin kehittämiseen. Digitalisaatio ei kuitenkaan tuo työhyvinvointiin pelkästään positiivista muutosta, vaan haasteitakin tulee työn muuttumisen ja uuden oppimisen myötä ( Pekkarinen 2018 20,58). Työmarkkinajärjestöt liputtavat vahvasti digitalisaation puolesta työhyvinvoinnin edistämisessä. Yhteisessä suosituksissaan työmarkkinajärjestöt painottavat digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuuksia henkilöstön hyvinvoinnin ja tuottavuuden parantamisessa erityisesti julkisella sektorilla vaatien päättäjiltä yhä enemmän toimenpiteitä ja rahoitusta toimien nopeuttamiseksi (STTK 2019).

Digitalisaatio oppimisen tukena

Digitalisaatio mahdollistaa uusia tapoja oppia ja opiskella aikuisiälläkin. Uuden oppiminen ja yksilöllinen oppiminen helpottuu opetuksen siirtyessä yhä enemmän verkkoon. Työssäkäyvän aikuisopiskelijan opiskelu ei enää ole niin sidottu paikkaan ja aikaan (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018, 24-25). Sähköinen oppimisympäristö antaa paljon mahdollisuuksia koulutusten järjestämiseksi organisaatiotasolla joustavammin (Mäkitalo & Wallinheimo 2012, 10-11). Sähköinen perehdytys taas tukee työyhteisöön tulevan uuden työntekijän perehdyttämistä säästäen esimiehen työaikaa (Pellinen 2019). Hyvän osaamisen luoma ammattitaito luo pohjan työntekijän psyykkiselle hyvinvoinnille (Kauhanen 2012, 200).

Kuva 1.  Muista erityisesti huolehtia tietoturvasta kotona työskennellessäsi. Antti Rimpineva.

Digitalisaatio muuttaa työntekoa ja viestintää

Digitalisaation edistyminen on mahdollistanut yhä useamman asiantuntijatyön tekemisen etätyönä paikasta ja ajasta riippumattomana. Etätyö tuo paljon mahdollisuuksia ja vapauksia työn tekoon. Sopivan työskentelytilan valitseminen auttaa parantamaan keskittymistä ja stressinsäätelyä (Järvinen 2008, 43-44). Vapauden ja vastuunkasvamisen riskinä on yksilön oman edun asettaminen yhteisen edun edelle (Järvinen 2008, 92-93). Etätyön onnistumisen kannalta onkin merkittävää sopia työyhteisöissä yhteisistä kirjatuista pelisäännöistä (Vilkman 2016, luku 5; Närvänen 2020). Etätyön laaja hyödyntäminen mahdollistaa säästön tilaratkaisuissa ja työmatkaan kuuluvan ajan sekä polttoaineen säästönä, toimien näin ollen ekotekona (Devlin 2010,223).

Organisaation sisäiseen viestintään digitalisaatio on luonut uusia monipuolisia ja tehokkaita kanavia. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan erilaisia osallistavia ja vuorovaikutteisia keinoja esimerkiksi tiimityön tekemiseen (Korhonen & Bergman 2019, 113-115). Parhaimmillaan  sosiaalisen median käyttö kehittää organisaation viestintää ja johtamista (Vilkman 2016, luku 7). Onkin tärkeää, että sosiaalinen media palvelee itse päämäärää eli työntekoa eikä häiritse sitä (Samuel 2015, 189). Virtuaalista viestintää käyttäessä täytyy muistaa ettei se vastaa kasvokkain tapahtuvan kohtaamista. Virtuaalisessa viestinnässä sanaton viestintä jää pois, mikä vaikeuttaa sekä yksipuolistaa viestintää (Kuusela 2015, luku 3).

Mittareilla tietoa työhyvinvoinnin johtamisen tueksi

Jokaisen työntekijän perusoikeus on terveellinen ja turvallinen työympäristö myös psyykkisesti ja sosiaalisesti (Kauhanen 2012,196). Teknologian kehittyminen mahdollistaa erilaisten mittareiden kehittämisen, jolla pystytään tuottamaan nopeasti ja luotettavasti tietoa työyhteisön hyvinvoinnin tilanteesta ja turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä (Mannermaa 2018, 126; Aro 2018, 132-133). Näin saadaan ylemmälle johdolle luotua arvokasta tietoa, joka mahdollistaa tiedolla johtamisen (Otala & Mäki 2017, luku 11). Pelkästään mittareista saatu tieto ei riitä hyvinvoinnin edistämiseksi, mikäli selkeä visio ja toimiva strateginen suunnitelma puuttuvat organisaatiosta (Manka&Manka 2016,81-82).

Terveysteknologialla apua terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen

Suomalaisten kiinnostus oman terveyden edistämiseen on lisääntynyt ikääntymisen ja tietoisuuden lisääntyessä hyvinvoinnin vaikutuksista. Sitran eli Suomen itsenäisyysrahaston mukaan hyvinvointi on tämän hetken trendi, joka näkyy yksilö tasolla aktiivisuusrannekkeiden ja älykellojen lisääntyvänä määränä (Sitra 2015). Solita julkaisi 2018 tulevaisuuden terveys- ja hyvinvointipalveluista Think Tank-raportin. Raportissa tuodaan esille vauhdilla kehittyvän digitalisoituvat hyvinvointi- ja terveyspalveluihin kohdistuu valtavat odotukset yhteiskunnan puolelta. Tekoäly, pilvipalvelut, analytiikka ja avoimet rajapinnan luovat valtavia mahdollisuuksia kehittää ja rakentaa uudenlaisia palveluita. Haasteena ja tavoitteena on luoda tulevaisuudessa palveluita varsinkin alemmassa sosioekonomisessa asemassa oleville yhteiskunnan jäsenille vaikuttaen terveyserojen kaventumiseen (Solita 2018). Tulevaisuuden työelämässä korostuukin terveyden- ja hyvinvoinnin erojen kaventaminen eri ammattien välillä (Karvonen & Kestilä & Mäki-Opas 2017).  Terveysteknologian kehittyminen tuo apuvälineitä työhyvinvoinninkin kehittämiseen.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja Antin kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Antti Rimpineva, Hyvinvointikoordinaattori YAMK – opiskelija, Savonia- ammattikorkeakoulu

Lähteet:

ARO, Antti. 2018. Työilmapiiri kuntoon. E-pub-versio. Helsinki: Alma Talent.

DEVLIN, Ann Sloan. 2010. What Americans build and why: Psychological Pespectives. E-pub-versio. Cambridge: Cambidge university press.

HAKALA, Liisa. 2019. Työsuojelun tulevaisuus. Moniste. Sosiaali- ja terveysministeriön johtajan luento 6.2.2019 Tampereen TalviTyhyt tapahtumassa.

JOHNSTON, Katarine & YEUNG Ophelia. 2016. Research report: the future of wellness at work. Global wellness institute. [verkkojulkaisu]. [viitattu 2.4.2020]. Saatavissa: https://globalwellnessinstitute.org/industry-research/the-future-of-wellness-at-work/

JÄRVINEN, Pekka. 2008. Menestyvän työyhteisön pelisäännöt. 3.painos. Helsinki: Alma Talent Oy.

KAUHANEN, Juhani. 2012. Henkilöstövoimavarojen johtaminen. 10-11 painos. E-pub-versio. Helsinki: Talentum.

KARVONEN, Sakari, KESTILÄ, Laura ja MÄKI-OPAS, Tomi (toim.) 2017. Terveyssosiologian linjoja. E-pub-versio. Helsinki: Gaudeamus.

KAVOURAS, Ilias G & CHALBOT, Marie-Cecile G. 2014. Occupational safety and health. E-pub-versio. New York: Nova Publisher.

KORHONEN, Hille & BERGMAN Tytti. 2019. Johtaja muutoksen ytimessä. E-pub-versio. Helsinki: Alma Talent.

KUUSELA, Sari. 2015. Organisaatioelämää: kulttuurin voima ja vaikutus. E-pub-versio. Helsinki: Talentum.

MANKA, Marja-Liisa & MANKA, Marjut 2016. Työhyvinvointi. 1.painos. Helsinki: Talentum pro.

MANNERMAA, Katri. 2018. Työsuojelupäällikön käsikirja: turvallisuus ja hyvinvointi työkyvyn edistäjinä. E-pub-versio. Helsinki: Alma Talent.

MÄKITALO, Eino & WALLINHEIMO, Kirsi. 2012. Virtuaaliset ympäristöt: innostava oppiminen, tehokas koulutus. Helsinki: Talentum.

NÄRVÄNEN, Karoliina. 2/2020. Näin työnteko onnistuu missä vain.TELMA -työelämän   kehittämisen erikoislehti, s. 61.

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ. 2018. Työn murros ja elinikäinen oppiminen. Työryhmän raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:8. [verkkojulkaisu]. [viitattu 17.5.2020]. Saatavissa:   http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160556/okm08.pdf

OTALA, Leenamaija & MÄKI, Tiina. 2017. Itseohjautuvuus: Miten organisoitua tulevaisuudessa?. Kpl 11: Palvelut uudistuvat ja johtaminen muuttuu Sote-alalla. E-pub-versio. Helsinki: Alma Talent.

PEKKARINEN, Laura. 2018. Kevan tutkimuksia 1/2018: Julkisen alan työhyvinvointi vuonna 2018. [verkkojulkaisu]. [viitattu 13.5.2020]. Saatavissa: https://www.keva.fi/globalassets/2-tiedostot/ta-tiedostot/esitteet-ja-julkaisut/tutkimusraportti-julkisen-alan-tyohyvinvointi-vuonna-2018.pdf

PELLINEN, Laura. 2019. Digiperehdytys: ohjeita sähköisen perehdytyksen toteuttamiseen. [blogikirjoitus]. [viitattu 15.5.2020]. Saatavissa:https://www.vuolearning.com/fi/blog/sahkoinen-perehdytys

SAMUEL, Alexandra. 2015. Work smarter with social media collection. E-pub-versio. Boston, Massachusetts: Harvard business review.

SUOMEN ITSENÄISYYSRAHASTO. 2015. Sitran trendit: Hyvinvointi korostuu. [verkkojulkaisu]. [viitattu 14.5.2020]. Saatavissa: https://www.sitra.fi/uutiset/sitran-trendit-hyvinvointi-korostuu/

SOLITA. 2019. Think Tank raportti – tulevaisuuden terveys – ja hyvinvoinninpalvelut. [verkkojulkaisu]. [viitattu 13.5.2020]. Saatavissa: https://hub.solita.fi/think-tank-tulevaisuuden-terveys-ja-hyvinvointipalvelut

STTK. 2019. Työmarkkinakeskusjärjestöiltä yhteiset digisuositukset: Digitalisaatio parantamaan työhyvinvointia ja tuottavuutta. [verkkojulkaisu]. [viitattu 14.5.2020]. Saatavissa: https://www.sttk.fi/2019/01/04/tyomarkkinakeskusjarjestoilta-yhteiset-digisuositukset-digitalisaatio-parantamaan-tyohyvinvointia-ja-tuottavuutta/

VILKMAN, Ulla. 2016. Etäjohtaminen: tulosta joustavalla työllä. Helsinki: Talentum Pro