Make dreams come true in Iceland!

In May 2022, we had wonderful opportunity to visit Reykjavik, Iceland. Reykjavik is the capital city of Iceland with a population of 133 000, the same size as my hometown Jyväskylä.

Iceland has developed long and systematically the well-being of children and young people. In the 1990s, there were concerns about young people’s use of drugs and alcohol, as young Icelanders drank the most in Europe. The Icelandic model was built from this, and it’s strongly based on up-to-date knowledge management and co-operation between the state, the municipality, and the commonalty.



Picture 1. The map of Iceland

In Iceland, legislation restricted the purchase of tobacco and alcohol for those under 20 years of age. Advertising on tobacco and alcohol was also banned altogether. In addition, entry times were set, allowing children under the age of 12 to be outside for 8:00 pm and those under the age of 16 to 10:00 pm. During the holidays, arrival times are a few hours later. Volunteer-based parent groups patrol the streets, sending children and young people moving outside too late to their homes. The law registered a parent association to be established in each school, which was used to strengthen the links between parents and schools. Parents’ associations agreed on common rules on which all parents could rely in their educational work. Positive information encouraged parents to spend time with their children and talk to them, get to know their lives and friends.

The Icelandic model prevents and reinforces protective factors.

Many research show that spending time with parents is a strong protective factor. Other equally important factors are participation in guided activities 3-4 times a week and the caring atmosphere of the school. Strengthening social relationships, co-operation skills and respect for others are important parts of the whole. Children and young people are active participants in democratic decision-making and in the planning of matters concerning them.

The hobbies are organized in co-operation with local sports clubs and other organizations. After the school day, there are various leisure activities for 6–18-year-olds, you can use a Fritid Card. Iceland donates 420 euros for all age groups, which is loaded on the card and can be used for pleasing activities. An afternoon program is like Finnish afternoon activities, and it is available for younger schoolchildren, with a fee (€ 130 /As month).

Picture 2. Fritid Card

As many as 80% of 13–15-year-old participate in leisure activities and 90% of parents have experienced positive development in social skills. At present, Iceland is at the forefront due to the low level of drug use among young people and the good debate with parents.

What new we got involved from our travel?

The Icelandic model has also been behind the Finnish Model for leisure activities, which is a project of the Ministry of Education and Culture.  The main aim is to increase the well-being of children and young people. The goal is to enable every child and youth to have a pleasing and free hobby during the school day. The implementation of the government program was prepared by a working group, and the hobby model was started as a project in 2019 and is planned to be binding on municipalities under the Youth Act in the future. In connection with the student survey 2021, we asked about hobby wishes and developing activities. Communication came to the fore, meaning that it was difficult to find information about the hobbies of the schools.

There was an electronic booking system on the website in Iceland, and this will be tested in Jyväskylä next year. In this way, information about the offerings of other schools was also shared more widely. Sports activities were the most popular in Iceland, as well as in Jyväskylä. During the visit to Iceland, we were able to take advantage of how the results of the surveys and research data were reviewed, both with parents and children, and the positive information was used to influence attitudes. For example, the reduction of screen time and the privilege to good sleep were emphasized, as was the importance of good health for overall well-being. Information management is one of the forefronts of the city of Jyväskylä’s new strategy, so children can be involved in the future and children will also be involved in processing the results.

The funding for the Finnish hobby model is small for the Icelandic model. The city of Reykjavik alone is budgeting about 50 million to support the hobbies of children and young people. The realization of the dream is therefore not free, but its consequences will go far into the future of children and young people.

Picture 3. Fritid booking system

Picture 3. Fritid booking system

Blog writer: Tella Vuolle-Oranen, Welfare and Health Coordinator -student from Savonia UAS


Jyväskylän kaupunki. Harrastamisen Suomen malli (2021-). Verkkojulkaisu. Päivitetty 17.5.2022. Viitattu 20.6.2022.

Young, Emma 2017. How Iceland Got Teens to Say No to Drugs. The Atlantic. Verkkojulkaisu. Päivitetty 19.1.2017. .Viitattu 20.6.2022.

City of Reykjavik 2022. The Leisure Card. Verkkojulkaisu.  Viitattu 20.6.2022.

City of Reykjavik 2018. Reykjavik City Education Policy 2030. Let our dreams come true. Verkkojulkaisu. Viitattu 20.6.2022.

Opportunities for speech recognition in the social and health sector

The continued rise in health care costs for much of the 21st century has put pressure on efficiency and
development at the national level. Attempts are being made to harness information technology, at least in
part, to curb rising costs. In particular, artificial intelligence and the opportunities it brings are still almost in
the starting position on the healthcare side. One of the artificial intelligence-based solutions is considered
to be automatic speech recognition.

Speech recognition in this context refers to the conversion of spoken words and sounds into text using
artificial intelligence. In practice, this means that the professional speaks and the computer listens and
converts the text it hears almost immediately directly on the computer screen, for example directly into the
patient information system. The purpose of the solution is to speed up the making of patient record entries
and to simplify the process so that in the future no separate dictation decoders would be needed. A
professional can check their own text as soon as it is dictated to artificial intelligence.

Briefly and simply described, automatic speech recognition works by having the software receive sounds
and, based on ready-made algorithms, break the sounds into very short parts and then combine them into
words and sentences into text format. The software also learns how the speaker speaks and thus speeds up
the processing process.

In Finland, speech recognition in the social and health sector has mainly been used in certain special fields,
mainly in radiology. However, its use has now expanded nationwide and an increasing number of social and
health professionals have at least tried the use of speech recognition. Traditionally, the idea has been to
replace the word processor stage where the dictated audio recording is decoded into a patient record.
Nowadays, uses for speech recognition have also been identified among other professionals, such as in
social work, where customer documentation can be long and, depending on the professional’s ability to
type with the keyboard, also time consuming.

One of the most time-consuming areas for professionals is documentation. A solution has been sought for
speech recognition, and according to some studies, the workload in clinical work is reduced when
documentation can be done using speech recognition. However, most of the work documented by
professionals takes place in direct interaction with the patient. In the future, automated speech recognition
systems may automatically extract clinically important information from what is happening throughout the
reception and document it into the patient information system.

In addition, speech recognition can also be used for purposes other than documentation. For example, in
residential services or home care, voice-guided support functions can be used that respond to a speech
command from a professional or resident. This can be, for example, a call initiated by a voice command to
an on-call nurse. The possibilities in this regard are vast, and Amazon’s Alexa, familiar from home
automation, for example, is already working in part for this purpose.

In addition, existing speech recognition systems in healthcare are already able to build sequences of
actions. At its simplest, this means that the software is first given a voice command, such as “shut down the
computer”. The software is then taught step by step what to do with this command. After that, when the
user says aloud “shut down the computer,” the software shuts down the computer based on a step-by-step
tutorial. From here, you can take your scripts beyond the boundaries of your expertise and software

In general, it can be said that speech recognition in social and health care is mainly focused on
documentation made by certain special groups.
However, as technology advances, this perspective could
be extended to other specialized sectors as well as social care. In addition, one might wonder that what
other possibilities does speech recognition have than the implementation of mere documentation.


Atte Nieminen, Digital Health-student, Savonia UAS


BERGSTRÖM, Mikko. 2020. Puheentunnistusteknologian käyttö terveydenhuollon potilaskertomuksissa. Kandidaatin tutkielma. Jyväskylän yliopisto, informaatioteknologian tiedekunta. Available:

GOSS, Foster; BLACKLEY, Suzanne; ORTEGA, Carlos; KOWALSKI, Adam; LIN, Chen-Tan; METEER, Marie; BAKES, Samantha; GRADWOHL, Stephen; BATES, David & ZHOU, Li. 2019. A clinician survey of using speech recognition for clinical documentation in the electronic health record. International Journal of Medical Informatics. Vol. 130.

MATVEINEN, Petri. 2021. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2019. THL TILASTORAPORTTI 15/2021. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Available:

REPONEN, Jarmo; KANGAS, Maarit; HÄMÄLÄINEN, Päivi; KERÄNEN, Niina & HAVERINEN, Jari. Use of information and communications technology in Finnish health care in 2017. Current situation and trends. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). National Institute for Health and Welfare (THL). Report 5/2018. 207 pages. Helsinki 2018. ISBN 978-952-343-107-2 (printed); ISBN 978-952-343-108-9X (online publication). Available:

VOGEL, Markus; KAISERS, Wolfgang; WASSMUTH, Ralf & MAYATEPEK, Ertan. 2015. Analysis of Documentation Speed Using Web-Based Medical Speech Recognition Technology: Randomized Controlled Trial. Journal of Medical Internet Research. 2015;17(11):e247 URL:

Käytännön keinoja ikääntyneiden syrjäytymisen ehkäisyyn

Syrjäytymisen käsitteen määritteleminen ei ole yksinkertaista (Jehoel-Gijsbers & Vrooman 2008, 2). On kuitenkin löydetty tiettyjä yhteisiä tekijöitä, joita syrjäytymiseen liittyy, ja niitä asioita, mahdollisuuksia ja resursseja, joita syrjäytyneellä tai syrjäytymisen vaarassa olevalla ihmisellä ei ole. Syrjäytyminen on osattomuutta sellaisista asioista, joiden avulla ihminen voi elää normaalia arkea, ja jotka ovat osaltaan lisäämässä hyvinvointia ja hyvää elämää. (Jehoel-Gijsbers & Vrooman 2008, 9; Levitas ym. 2007, 117; Vaarama 2017, 6–7; Walsh ym. 2017, 86–93.)

Kuva 1. Syrjäytymisen kehä.

Syrjäytymiseen liittyvistä asioista puhutaan selvästi eniten nuorten viiteryhmässä. On yleisesti tunnettu asia, että Suomen väestö ikääntyy. Tästä huolimatta ikääntyneiden syrjäytymistä on alettu tutkia enemmän vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana (Walsh ym. 2017, 93).

 Ikääntymisen elämänvaiheeseen liittyy erilaisia tapahtumia, joskus suuriakin mullistuksia. Näiden tapahtumien kasaantuessa ihminen voi pahimmillaan jäädä yksin, menettää otteen arjesta tai jäädä syrjään yhteiskunnasta. Esimerkkejä tästä kasaantumisesta on koottu alla olevaan kuvaan. (Courtin & Knapp 2017, 799; Jehoel-Gijsbers & Vrooman 2008, 9; Stokes 2019, 733–734; Tiilikainen 2016, 125; Wernli, Ryser & Borrat-Besson 2015, 396–397).

Kuva 2. Ikääntymisen uhkapilvi.

Vaikka kyseessä on asia, johon liittyy yksilöllisyyttä ja ennakoimattomuutta, on käytännön hyvinvointityössä mahdollista tunnistaa niitä ihmisiä tai ryhmiä, jotka ovat vaarassa jäädä sivuun omasta elämästään tai yhteiskunnasta. Voidaan ottaa huomioon se, millaisia tekijöitä syrjäytymisriskille tutkimuksissa on löydetty. Niiden avulla voidaan tunnistaa heikossa asemassa olevia, palveluiden ulkopuolelle jääneitä tai niitä, joilla ei ole mahdollisuuksia tai voimia itse kohentaa olosuhteitaan. Heille voidaan kohdistaa erityisiä toimenpiteitä (Baker & Clark 2020, 237; Hawton ym. 2011, 66).

Opinnäytetyössäni lähdin selvittämään, mitä kunnissa voidaan käytännössä tehdä ikääntyneiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi hyvinvointityön ja terveyden edistämisen keinoilla. Sain mahdollisuuden tehdä aiheesta opinnäytetyön Vantaan kaupungin Hyvinvointityön tavoitteista toimintaan -hankkeeseen, jossa kehitettiin hyvinvointityötä ja elintapaohjausta (Vantaa 2021).

Vantaalla on hyvinvointiohjelma ja sitä tukevia hyvinvointisuunnitelmia, kuten ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelma. Hyvinvointiohjelmaan on kirjattu syrjäytymisen ehkäisy yhtenä toimenpiteenä, ja ikääntyneiden osalta tämä on kirjattu Vantaan ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelmaan. (Vantaa 2018a; Vantaa 2018b.) Opinnäytetyössäni tarkastelin, miten hyvinvointiohjelmaan kirjattuja toimenpiteitä viedään käytän-töön.

Haastattelin ikääntyneiden parissa käytännön työtä tekeviä asiantuntijoita kolmelta eri kaupungin palvelualu-eelta. Käytin aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua ryhmässä ja täydensin aineistoa yksilöhaastatteluilla. Teemamuotoinen haastattelu mahdollisti sen, että haastateltavat saivat tilaa kuvata tekemäänsä työtä vapaamuotoisesti ja laajasti, ja tuoda omaa pohdintaansa esiin. Aineiston analyysissa hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jossa suuri painoarvo oli haastateltavien asiantuntemuksessa ja heidän esille tuomissaan kokemuksissa ja tiedossa.

Haastateltavani toimivat kulttuuripalvelujen, vanhus- ja vammaispalvelujen sekä liikuntapalvelujen parissa. Sen vuoksi aineistossani koristuvat näiden palveluiden osuus. Aineistosta nousi kuitenkin esiin myös asumiseen, liikkumiseen ja raha-asioihin liittyviä yhteyksiä syrjäytymisen ehkäisyssä.

Löysin vastauksia siihen, miten ikääntyneiden syrjäytymistä voidaan ehkäistä kunnan hyvinvointityössä. Hyviä esimerkkejä tarjoavat Vantaalla liikuntapalvelujen osalta erilaiset sosiaalisuutta ja toimintakykyä tukevat liikuntaryhmät, Ikiliikkuja -hanke, jossa vahvistetaan palvelujen ulkopuolella olevien, kotona asuvien ikääntyneiden osallisuutta ja toimintakykyä, tai Senioripaku-toiminta, jossa palvelut tuodaan lähelle kotona asuvia ikääntyneitä, niin että palvelun saavutettavuus paranee. Vanhus- ja vammaispalveluissa taas hyvänä esimerkkinä on etsivä vanhustyö. Tämän työn avulla on mahdollista löytää yksinäisiä tai syrjäytymisvaarassa olevia ikääntyneitä, ja tukea heidän aktiivisuuttaan, toimintakykyään ja hyvinvointiaan yksilöllisesti ja vierellä kulkien. Kulttuuripalveluissa puolestaan mahdollistetaan myös ikääntyneille taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia esimerkiksi koteihin vietävällä matkalaukkunäyttelyllä, tai erityisesti seniori-ikäisille suunnatuilla kaupungin kulttuuritapahtumilla. Palvelutaloissa asuvia huomioidaan yksinkertaisesti menemällä sinne paikan päälle, viemällä musiikkia tai kuvataidetta lähelle siellä asuvia ihmisiä, joiden olisi vaikeaa muuten päästä osalliseksi kulttuuritapahtumista.

Työmuotojen avulla vahvistetaan ikääntyneen sitoutumista toimintaan ja ylläpidetään osallistumista vuodesta toiseen, mutta myös etsitään mukaan uusia ihmisiä, erityisesti niitä, jotka eivät itse herkästi osallistu, tai jäävät kotiin neljän seinän sisälle. Kaikilla palvelualueilla korostui yhteistyön merkitys eri toimijoiden kanssa.

Aiemmin mainitsin Suomen väestön ikääntyvän vauhdilla. Toinen hyvinvointityöhön vaikuttava asia on kysymys resurssien riittävyydestä. Hyvinvointityötä kehitettäessä onkin hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, miten vaikuttavuus otetaan työssä huomioon. Vaikuttavuutta seurattaessa tutkitaan, miten työhön ja toimenpiteisiin käytettävillä panoksilla saataisiin aikaan mahdollisimman paljon hyvää eli minkälaisilla panoksilla saadaan parhaiten aikaan niitä tuloksia, joita perimmältään tavoitellaan. (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 78–79; Netten ym. 2012, 94.)

Ihmisten hyvinvointia lisäävässä työssä usein nähdään haasteena asioiden monenlaiset vaikutusmekanismit ja useat päällekkäiset toimenpiteet. Tuloksetkin näkyvät usein vasta vuosien päästä. (Dahler-Larsen 2005, 8–9; Kivipelto, Blomgren, Karjalainen & Saikkonen 2013, 102; Miettinen ym. 2020, 78–80; Ståhl 2017, 973). Tätä ei kuitenkaan pidä pelätä, vaan etsiä, löytää ja käyttää niitä keinoja, jotka on todettu vaikuttaviksi (ks. Puustinen 2018).

Opinnäytetyöni tuloksissa vaikuttavuus ja sen tutkiminen näkyi osana syrjäytymistä ehkäisevää työtä sen vuoksi, että voitaisiin osoittaa resurssien tarvetta ennaltaehkäisevään toimintaan. Erityisesti hankemuotoisessa työssä vaikuttavuutta seurataan. Toisaalta vastaajat kuitenkin asettivat vaikuttavuuden tutkimisen hyötyä myös kyseenalaiseksi, ja vaikuttavuuden todentaminen koettiin haastavaksi. Sen sijaan tärkeänä nähtiin se, miten toiminta vaikuttaa yksilöllisesti ikääntyneiden elämään, ja miten toiminnassa mukana olevat ikääntyneet sen kokevat yksilöllisesti. Myös ammattilaisen kuvaus toiminnan asiakkaalle aiheuttamasta hyvinvointivaikutuksesta esimerkiksi toimintakyvyn paranemisen suhteen nähtiin tärkeänä huomioon otettavana asiana toiminnan tuloksia arvioitaessa.

Opinnäytetyöni tulokset näyttivät minulle esimerkkinä sen, miten kunnissa tehdään jo nyt valtavasti työtä sen eteen, että ikääntyneet voisivat hyvin omassa arjessaan ja olisivat tasaveroinen osa yhteiskuntaa. On tärkeää kerätä lisää tietoa heiltä itseltään, samoin kuin ikääntyneiden parissa toimivilta siitä, minkälaisilla tavoilla varsinkin heikoimmassa asemassa olevia ikääntyneitä voitaisiin tukea osallistumaan ja elämään omannäköistään elämää, toimimaan ja astumaan esiin. Ihmisten toiveiden ja tarpeiden kuulemisen lisäksi tarvitaan toisaalta myös yhä enemmän vaikuttavuusosaamista sekä ymmärrystä siitä, millainen vaikuttavuus erilaisilla hyvinvointityön keinoilla on.


Saara Lehtimäki, Hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija, Savonia ammattikorkeakoulu


Baker, Edward & Clark, Louise L. 2020. Biopsychopharmacosocial approach to assess impact of social distancing and isolation on mental health in older adults. British Journal of Community Nursing 25 (5), 231–238.

Courtin, Emilie & Knapp, Martin 2017. Social isolation, loneliness and health in old age: a scoping review. Health and Social Care in the Community 25 (3), 799–812.

Dahler-Larsen, Peter 2005. Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt. Menetelmä-käsikirja. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES. Pdf-tiedosto.

Gale, Catharine R., Westbury, Leo & Cooper, Cyrus 2018. Social isolation and loneliness as risk factors for the pro-gression of frailty: the English Longitudinal Study of Ageing. Age and Ageing 47, 392–397.

Hawton, Annie, Green, Colin, Dickens, Andy P., Richards, Suzanne H., Taylor, Rod S., Edwards, Rachel, Greaves, Colin J. & Campbell, John L. 2011. The impact of social isolation on the health status and health-related quality of life of older people. Quality of Life Research 20 (1), 57–67.

Jehoel-Gijsbers, Gerda & Vrooman, Cok 2008. Social Exclusion of the Elderly: A Comparative Study of EU Member States (September 2, 2008). ENEPRI Research Report No. 57. SSRN: or

Kivipelto, Minna, Blomgren, Sanna, Karjalainen Pekka & Saikkonen, Paula 2013. Yhteenveto ja johtopäätökset. Teoksessa Kivipelto, Minna, Blomgren, Sanna, Karjalainen, Pekka ja Saikkonen, Paula (toim.) Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti. Raportti 8/2013, 101–109. Pdf-tiedosto.

Levitas, Ruth, Pantazis, Christina, Fahmy, Eldin, Gordon, David, Lloyd, Eva & Patsios, Demi 2007. The multi-dimensional analysis of social exclusion. Department of Sociology and School for Social Policy, Townsend Centre for the International Study of Poverty and Bristol Institute for Public Affairs. University of Bristol.

Miettinen, Janissa, Selander, Kirsikka & Linnosmaa, Ismo 2020. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden tutkiminen. Teoksessa Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 77–128. Pdf-tiedosto.

Netten A., Burge P., Malley J., Potoglou D., Towers A-M., Brazier J., Flynn, T., Forder, J. & Wall, B. 2012. Out-comes of Social Care for Adults: Developing a Preference-Weighted Measure. Health Technology Assessment 16 (16), 1–166.

Puustinen, Pekka 2018. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen päivä Pekka Puustinen. Maakunnalliset hyvinvointikoordinaattorit, hyvinvointivajeista tehtävänkuviin. Video. YouTube-videopalvelu, julkaistu 28.11.2018. THL:n seminaarit ja koulutukset. THL.

Stokes, Jeffrey E. 2019. Social integration, perceived discrimination, and self-esteem in mid- and later life: intersections with age and neuroticism. Aging & Mental health 23 (6), 727–735.

Tiilikainen, Elisa 2016. Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Väitöstutkimus. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2016:4, Yhteiskuntapolitiikka. Helsinki: Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto.

Vaarama, Marja 2017. Ikäihmisten elämänlaatu, syrjäytyminen ja palvelut. Luentomateriaali. Syrjäytymisen ehkäisemisen mestarikurssi. PROMEQ-hanke, Itä-Suomen yliopisto, Kansaneläkelaitos 18.4.2017. Vantaa 2021. Hyvinvointityön tavoitteista toimintaan. Vantaa 2018a. Vantaan hyvinvointiohjelma 2018–2022. Vantaan kaupunki. Pdf-tiedosto.

Vantaa 2018b. Vantaan ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelma 2018–2022. Vantaan kaupunki. Pdf-tiedosto.

Walsh, Kieran, Scarf, Thomas & Keating, Norah 2017. Social exclusion of older persons: a scoping review and con-ceptual framework. European Journal of Ageing 14, 81–98.

Wernli, Boris, Ryser, Valérie-Anne & Borrat-Besson, Carmen 2015. Bien-être subjectif: l’impact du départ à la retraite en Suisse. Swiss Journal of Sociology, 41(3), 377–399.

Digitalization supports caregivers’ everyday life

Caregivers’ everyday life is often lonely and hard. Caregiving often causes narrowing of social relatioships and activities done out of home decrease. Digitalization gives opportunities to feel and remember experiences, which for some reason are not so easy to reach any more.

Digitalization offers possibilities to make caregivers’ everyday life easier. According to studies, digitalization is useful for caregivers. That encourages them to use digital services. With digitalization caregiver can participate in various support networks. Caregivers can meet each other, create social relationships and perhaps even make friendships – thanks to digital environments.

Picture1. Digitalization offers various opportunities also for elderly people. Kuva: Pixabay

Digitalization enables communication with loved ones. It also increases the sense of security and quality of life in situations where carers cannot participate in activities outside the home.

Peer groups

Peer groups are essential for caregivers. Peer groups provide support for life management issues, interpersonal relationships and handling of emotions. In peer groups, one’s own experiences can be shared confidentially with others in the same life situation. Inclusion increases when a caregiver is able to participate in peer group activities with other caregivers staying at home.

From the point of view of well-being and health development, digitalization can create different opportunities and individual well-being can evolve. With digitalization, inclusion can also increase and can have a positive impact on an individual’s well-being.

Do we use digitalization enough to support caregivers?

Blog writers: Heli Jussila, Kati Kainulainen, Paula Kivekäs, Hyvinvointikoordinaattori-opiskelijat, Savonia-Ammattikorkeakoulu


Omaishoitajat 2017. Omainen hoitajana. Turvallinen lääkehoito kotona. Verkkojulkaisu. OmainenHoitajana_03_TurvallinenLääkehoito_176x250_WEB.pdf (

Salin, Sirpa& Laaksonen, Hannele 2019. Bringing older informal caregivers and recipients to the digital age: Experiences of using digital services. Technology and Disability, vol. 31, no. 3, pp. 115-127, 2019.

Tunne voimavarasi – hanke 2020-2022. Miina Sillanpään Säätiö, Maria Akatemia, Omaishoitajaliitto ja Kuntoutussäätiö. Viitattu 9.3.2021.

Savonian hyvinvoinnin vuosikello – näin se tehtiin

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on hyvin laaja käsite ja kirjallisuudessa aika kirjavasti määritelty aihe. Hyvinvointi käsitetään usein kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hyvinvoinnin rakennuspalikoiden on oltava tasapainossa, jotta voi tuntea voivansa kokonaisvaltaisesti hyvin. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskeisenä tekijänä on myös yhteys omaan itseensä, jolloin koetaan hallinnan tunnetta omasta elämästä.

Kokonaisvaltaista hyvinvointia käsiteltiin blogipostauksen aiheeseen liittyvässä Sanna Hukkasen opinnäytetyössä Bill Hettlerin vuonna 1976 laatiman hyvinvoinnin kuuden ulottuvuuden (kuva 1.) kautta. Tämä malli koostuu älyllisestä, emotionaalisesta, fyysisestä, henkisestä, ammatillisesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Keskeistä tässä mallissa oli se, että hyvinvointi muodostui näiden eri osa-alueiden eli ulottuvuuksien välisestä tasapainosta. Opinnäytetyön aihe saatiin toimeksiantona Savonialta keväällä 2020. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä ja tavoitteena oli laatia Savonian hyvinvoinnin vuosikello kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Kuva 1. Hyvinvoinnin kuusi ulottuvuutta. Kuva: Hettler 1976.

Tutkimusaineistona opinnäytetyössä käytettiin Savonian Great Place To Work -henkilöstötutkimuksien tuloksia vuosilta 2019–2021. Great Place To Work on kattava henkilöstötutkimus, mikä mittaa työntekijäkokemusta ja analysoi yrityskulttuuria organisaatiossa. Great Place To Work -henkilöstötutkimuksessa on viisi teemaa, jotka ovat uskottavuus, kunnioitus, oikeudenmukaisuus, ylpeys ja yhteishenki. Saadakseen Great Place To Work -sertifikaatin täytyy organisaation saavuttaa henkilöstötutkimuksen kokonaispisteissä yli 65 pistettä. Savonia sai vuonna 2020 ensimmäisenä korkeakouluna Great Place To Work -sertifikaatin.

Savonian hyvinvoinnin vuosikello jaettiin kuuteen osaan ja neljään kehään. Yksi osa käsitti kahden kuukauden ajanjakson. Vuosikellon jako tuli Hettlerin hyvinvoinnin kuudesta ulottuvuudesta. Myös Great Place To Work -kyselyn teemat otettiin vuosikelloon mukaan ja vuosikellon sisin kehä muodostui näistä teemoista. Hettlerin hyvinvoinnin ulottuvuudet muodostivat toisen kehän. Kolmannelle kehälle nostettiin kehitettäviä ja ylläpidettäviä hyvinvointiin liittyviä asioita kahdelta sisimmältä kehältä. Lisäksi kolmannelle kehälle nostettiin Työkykytalo-mallin kerroksista hyvinvointiin liittyviä asioita, jotka oli mainittu Savonian strategiassa 2021–2024, Hettlerin hyvinvoinnin ulottuvuuksissa ja/tai Great Place To Work -henkilöstötutkimuksien tuloksissa. Kolmas kehä oli tarkoitettu henkilöstölle oman elämäntilanteen ja työn kehittämiseksi ja havainnollistamiseksi. Näitä aiheita jokainen Savonian työntekijä voi omalla kohdallaan pohtia. Uloin kehä muodostui organisaatiotasolla toteutettavista konkreettisista teoista ja toiminnoista, joita nostettiin sisimmän kehän teemoista ja kehittämiskohteista. Sekä kolmannen että neljännen kehän sisällöt pyrittiin sovittamaan Savonian aikatauluun ja rytmiin.

Savonialla on toteutettu Great Place To Work -henkilöstötutkimus kolme kertaa vuosina 2019–2021. Kun verrataan keskenään toteutettuja henkilöstötutkimuksia, on selvää kehitystä tapahtunut etenkin uskottavuuden, kunnioituksen ja oikeudenmukaisuuden osa-alueilla. Kokonaisuudessaan Great Place To Work -henkilöstötutkimustulosten kokonaispisteet ovat nousseet 9 %:a vuodesta 2020 vuoteen 2021. Vuodesta 2019 vuoteen 2021 kokonaispisteet ovat nousseet 13 %:a. Savonia on saavuttanut vuonna 2021 neljännen sijan Great Place To Work -instituutin järjestämässä Suomen Parhaat Työpaikat -tutkimuksessa. Savonia jatkaa Great Place To Work -ideologian jalkauttamista ja se ohjaa Savonian toiminta- ja johtamiskulttuuria. Savonian hyvinvoinnin vuosikello luovutettiin toimeksiantajan käyttöön opinnäytetyön valmistumisen jälkeen.

Kirjoittaja: Sanna Hukkanen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön ohjaaja: Pirjo Turunen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu


Ainoa julkaisuaika tuntematon. Kokonaisvaltainen hyvinvointi – tasapainottelua ja pieniä valintoja. Verkkojulkaisu. Ainoa. Viitattu 18.1.2021.

Great Place To Work julkaisuaika tuntematon a. Great Place To Work -sertifiointi. Verkkojulkaisu. Viitattu 1.2.2021.

Great Place To Work julkaisuaika tuntematon b. Henkilöstötutkimus. Verkkojulkaisu. Viitattu 25.4.2021.

Great Place To Work julkaisuaika tuntematon c. Yrityskulttuurin globaali edelläkävijä. Verkkojulkaisu. Viitattu 1.2.2021.

Hettler, Bill 1976. The Six Dimensions of Wellness Model. National Wellness Institute. Pdf-tiedosto. Viitattu 15.2.2021.

Leskinen, Tomi & Hult, Hanna-Maria 2010. Kokonaisvaltainen hyvinvointi. Kristallisoi toimintasi. Saavuta tavoitteesi. Helsinki: Tammi.

Liike on lääke – Liikuntalähete hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmänä

Liikkumattomuus aiheuttaa merkittäviä terveysongelmia ja mittavia kustannuksia yhteiskunnalle. Kuntien liikuntaneuvonnan tavoitteena on vaikuttaa kuntalaisten liikkumisaktiivisuuteen, työ- ja toimintakykyyn sekä edistää hyvinvointia ja terveyttä. Liikuntalain mukaan kuntien vastuulla on järjestää hyvinvointia ja terveyttä edistäviä liikuntapalveluja sekä seurata niiden vaikutuksia.

Lähes puolet Suomen kunnista tarjoaa asukkailleen liikuntaneuvontaa. Pyhäjoen kunnassa on käynnistynyt Liikuntalähete-palvelu yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa. Terveyskeskuksen vastaanotolla tunnistetaan liian vähän liikkuvat asiakkaat ja ohjataan kunnan liikuntaneuvojalle. Asiakkaalle täytetään UKK-liikkumisresepti, jossa kartoitetaan nykyistä liikkumista ja elintapoja sekä määritellään liikkumisen tavoitteet yhdessä asiakkaan kanssa. Lisäksi asiakkaat saavat liikunnanohjausta yksilö- tai ryhmämuotoisesti. Liikuntalähete-palvelu on kokonaisvaltaista, asiakaslähtöistä elintapaohjausta.

YAMK-opinnäytetyöni sai alkunsa Pyhäjoen kunnan vapaa-aikatoimen tarpeesta selvittää toteutetun Liikuntalähete-palvelun vaikutuksia. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina puhelimitse koronaviruksen aiheuttaman tilanteen vuoksi. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Liikuntalähete-palveluun osallistuneet asiakkaat. Tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa Liikuntalähete-palvelun vaikutuksista asiakkaiden koettuun hyvinvointiin ja terveyteen sekä terveyspalvelujen käyttöön. Tavoitteena oli selvittää asiakkaiden kokemuksia Liikuntalähete-palvelusta sekä koronaviruksen aiheuttamasta poikkeustilanteesta.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että Liikuntalähete-palvelun elintapaohjauksella oli useita myönteisiä vaikutuksia asiakkaiden hyvinvointiin ja terveyteen. Keskeisimmät vaikutukset olivat fyysisen kunnon koheneminen, terveydentilan parantuminen sekä mielialan parantuminen. Terveyspalvelujen käyttöön ei ollut juurikaan vaikutusta. Liikunta- ja elintapaohjaus koettiin innostavana ja motivoivana sekä ohjaajan läsnäolo tarpeellisena. Liikuntalähete-palvelun toivottiin edelleen jatkuvan, ja keskeisimmäksi kehitysideaksi nousi ryhmätoiminnan kehittäminen. Koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa liikkumista jatkettiin eri tavoin. Liikuntapaikkojen sulkeuduttua erityisesti ulkoilu ja hyötyliikunta lisääntyivät.

Tutkimus tuotti toimeksiantajalle hyödyllistä tietoa palvelun toimivuudesta ja kannattavuudesta. Tuloksia voidaan hyödyntää myös palvelun kehittämiseen. Palvelun toimivuuden kannalta on tärkeää, että eri toimijoiden välinen yhteistyö ja palveluketju toimivat saumattomasti. Etäpalveluita hyödyntämällä mahdollistetaan palvelun saatavuus myös poikkeusoloissa sekä taajama-alueen ulkopuolella asuville. Ryhmämuotoista toimintaa järjestämällä parannetaan yhteisöllisyyttä ja ohjausresurssien riittävyyttä. Tärkeää olisi saada myös alueen järjestötoimijat mukaan toimintaan.

Tulevaisuudessa kuntien tulisi edelleen panostaa yhä enemmän matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksiin. Liikuntalähete-palvelun hajauttaminen vaatii kuntien välistä yhteistyötä.  Toiminnan käynnistämiseen saa apua liikunnan aluejärjestöiltä. Lisäksi kannattaa hyödyntää valmiita kuntien käytössä olleita hyvin toimivia käytäntöjä.

Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että Liikuntalähete-palvelu on hyödyllinen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen menetelmä. Toiminnan myötä voidaan edistää terveellisiä elintapoja, parantaa työ- ja toimintakykyä sekä lisätä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Pitkällä tähtäimellä palvelulla voidaan saada aikaan mittavia säästöjä paranevan kansanterveyden myötä.

Kuva 1. Liikuntaa yhdessä. Kuva: Petra Karvonen

Opinnäytetyö löytyy Theseuksesta nimeltä: Asiakkaiden kokemuksia Liikuntalähete-palvelusta Pyhäjoella.


Petra Karvonen, Hyvinvointikoordinaattori (YAMK), Savonia-ammattikorkeakoulu


Liikuntalaki 2015/390. Viitattu 14.5.2021.

Liikuntaneuvonta julkaisuaika tuntematon. Liikuntaneuvontaa joka toisessa kunnassa. Verkkojulkaisu. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriö & LIKES. Viitattu 14.5.2021.

PREBOARDING – A ticket to a new career

Even up to 28 % of employees decide to resign during the first 90 days of their employment. Did the content of the work correspond to reality? With good orientation, we could influence these figures. This work orientation method is called preboarding.


We all certainly have the experience of starting a new job.
It is often exciting, and for some people it can be stressful as well. Your only chance to ask questions concerning the job might be the time you are at the job interview. 
However, during the interview most people focus on answering the questions, not asking ones.  Usually, the first workday is also the first opportunity to visit the actual workplace facilities. That can be weeks or even months after the interview.

What if you could start orientation to the new job soon after you have been chosen to the job? As a new employee you could meet your co-workers and get some useful information about the organization – all this while waiting for the new job to begin.

– Keep reading!
You will learn about preboarding and why it should be used in every organization.

Picture 2. Preboarding is a bridge between recruitment and the first workday. Picture: Pxhere


Preboarding is a way to share information that is useful to new employee before starting the job. Best way to implement preboarding is to create the content into digital format. That way the employee can go through the material when and wherever wanted. Some examples of the content of preboarding:

  • Greetings from the new co-workers. Maybe a short video from everyone?
  • Information about working hours, possible door codes or keys, parking etc.
  • Introduction to work tasks and responsibilities
  • Virtual tour to workplace facilities
  • Possible employment benefits

For example
iLOQ is a company operating in the locking industry from Oulu, Finland. In addition to the Oulu head office, they also have organizations in nine different countries.

  • As employee satisfaction is one of our strategic cornerstones, facilitating new employee’s start-up at iLOQ with introducing our culture, values, feel and general knowledge creates a true belonging to iLOQ-family.
                                                                                                        Timo Pirskanen, CFO of iLOQ Group

How Could You Use PREBOARDING?

  • You can enhance your employer image and lure talented workers.
  • You can, to commit new workers faster into your strategy and values.
  • Your new workers internalize their job descriptions and become productive faster.
  • You can reduce unnecessary or early resignations that resulted from useless preboarding.
  • You can follow the new recruit’s progress digitally and in real time. This way, you can also offer additional support in case it’s needed.
  • You can increase well-being at work and sense of belonging of your staff.
  • You confirm the encouraging community spirit among staff.
  • You reinforce best practices, into your corporate culture.
  • You strengthen your company’s reputation as an excellent employer and confirm your value in the job market.
  • With preboarding we have had more time to allocate to hands on training, while basics or standard level things have been already learnt online.
                                                                                                        Timo Pirskanen, CFO of iLOQ Group

Picture 3. Good orientation makes people want
to stay at the new job.
Picture: Pixabay.

Only your imagination is the limit when designing the digital content to preboarding,
A ticket to a new career – “Keep this coupon”!


Blog writers: Ahtonen Päivi, Haataja Marjo and Heiskanen Mira, Hyvinvointikoordinaattori-opiskelijat, Savonia-Ammattikorkeakoulu


iLOQ 2017. About us. Viitattu 25.4.2021.

Pirskanen, Timo 2021. CFO of iLOQ Group. Haastattelu 25.3.2021.

Rema 2019. Perehdytys on lääke. Viitattu 27.3.2021.

Rema 2019. 3 perehdyttämisen ongelmaa. Viitattu 16.4.2021.

Rema 2019. Onboarding -didgitaalinen perehdytysohjelma. Viitattu 28.4.2021.

Uransa alussa olevat sairaanhoitajat kuormittuvat, kuka pelastaisi hoitoalan ja ennen kaikkea hoitajat?

Hoitotyön kuormittavuudesta puhutaan nykyään paljon. Nykyään puhutaan myös alalla vasta muutaman vuoden olleiden sairaanhoitajien jaksamisesta. Moni sairaanhoitaja haluaisi tehdä kutsumustyötään, mutta se ei onnistu välttämättä heidän haluamallaan tavalla. Tärkeää olisi panostaa hoitajien jaksamiseen ja saada heidät pysymään alalla ajatellen tulevaa sairaanhoitajapulaakin. Opinnäytetyöni käsittelee uransa alussa olevien sairaanhoitajien työssä jaksamista.

Suomessa sairaanhoitajien työttömyys on matalalla tasolla. Sosiaali- ja terveysalalla suurimmat haasteet ovat siinä, mistä hoitohenkilökuntaa rekrytoidaan ja saadaan, sekä kuinka sairaanhoitajat saadaan pysymään alalla. Vuoteen 2030 mennessä noin puolet sairaanhoitajista eläköityy. Samaan aikaan työn kuormittavuus ajaa sairaanhoitajia vaihtamaan ammattia. Alan vetovoimaisuuden lasku on potilashoidolle suuri uhkatekijä. Maailmanlaajuisesti katsottuna vuosittain vaihtaa jopa viidennes sairaanhoitajista ammattia. Sairaanhoitajaliiton teettämän työolobarometrin mukaan sairaanhoitajat ovat tyytymättömiä työelämäänsä. Vuoden 2020 vastauksista käy ilmi, että vaikka työ onkin palkitsevaa ja hoidon laatu on korkeatasoista, työhyvinvoinnissa, työoloissa sekä alan vetovoimaisuudessa on paljon parannettavaa. Myös palkkaus saa kritiikkiä entistä enemmän vastaajilta: palkka ei nouse, vaikka työn vaativuus kasvaa. Palkkaus arvioitiin jo vuonna 2018 hälyttävän matalaksi, mutta vuoden 2020 tuloksissa palkkaan tyytymättömyys on kasvanut edelleen. (Suomen sairaanhoitajaliitto 2014, 42; Hahtela & Karhe 2020, 3, 37.)

Vuoteen 2030 mennessä noin puolet sairaanhoitajista eläköityy. Samaan aikaan työn kuormittavuus ajaa sairaanhoitajia vaihtamaan ammattia. Alan vetovoimaisuuden lasku on potilashoidolle suuri uhkatekijä

Opinnäytetyössä tutkittiin uransa alussa olevien sairaanhoitajien työssä jaksamista. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, mitkä tekijät auttavat sairaanhoitajia jaksamaan työssään sekä miksi hoitoala koetaan kuormittavana. Opinnäytetyön aihe syntyi keväällä 2020 ja tutkimusjoukon muodostivat sairaanhoitajat, joilla on työkokemusta hoitoalalta korkeintaan viisi vuotta.

COVID-19-koronaviruspandemia vaikutti myös Suomessa hoitohenkilökunnan työhön keväällä 2020. Hoitajia perehdytettiin nopeasti täysin uudenlaisiin työtehtäviin tai jopa eri työyksiköihin. Tämä on omalta osaltaan vaikuttanut hoitajien jaksamiseen. Opinnäytetyön tulosten mukaan COVID-19-koronavirus ei kuitenkaan ollut vaikuttanut negatiivisesti työssä jaksamiseen. Vastausten perusteella työssä jaksamista heikensivät muut asiat.

Kuva 1. Vuorotyö kuormittaa sairaanhoitajia. Pia Korhonen.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että nuoret ja uransa alussa olevat sairaanhoitajat jaksavat hoitotyössä, jos heille annetaan mahdollisuus tehdä sitä haluamallaan tavalla sekä eettisesti oikein. Hoitajapula, kiire ja epäergonomisesti suunnitellut työvuorot heikentävät uransa alussa olevien sairaanhoitajien työmotivaatiota. Myös työyhteisön sekä johtamisen merkitys korostuvat. Mikäli nuori sairaanhoitaja kokee, ettei hän ehdi tehdä töitään tai hän ei saa arvostusta tekemästään työstä, hän voi uupua. Pahimmillaan nuori sairaanhoitaja voi ajatella myös itsekin, että alaa kannattaa vaihtaa, sillä hoitotyö ei ole arvokasta. 

Työolobarometrin (2020) mukaan työhyvinvointia ajatellen korkeatasoinen laatu on tärkeintä sairaanhoitajille. Tämä osoittaakin sen, että kaikesta huolimatta sairaanhoitajilla on edelleen korkea ammattimoraali sekä eettinen vastuuntunto. Ratkaisuja hoitoalan haasteisiin antaa työolobarometrin lisäksi esimerkiksi ammattiliitot sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöt. Tulevaisuudessa sairaanhoitajapulasta ei todennäköisesti kärsi ne yksiköt, jotka ymmärtävät pitää kiinni sairaanhoitajista, jotka heille tulevat töihin. Sairaanhoitajan arvostaminen näyttäytyy yksittäiselle työntekijälle siten, että hän saa suunnitelmallisen sekä hyvän perehdytyksen ja tarvittaessa työnohjaus- ja tukimahdollisuuksia. Palkka- ja urakehitysmahdollisuudet täytyisi myös huomioida, sillä palkka motivoisi hoitajia. (Natunen 2019; Hahtela & Karhe 2020, 37.)

Mistä tulevaisuuden hoitajapulaan saadaan hoitajia, mikäli uransa alussa olevat sairaanhoitajat väsyvät ja vaihtavat alaa? Organisaatioissa on jo nyt pulaa esimerkiksi pätevistä kesätyöntekijöistä, ja samaan aikaan hakijamäärät ovat laskussa ammattikorkeakoulujen hoitajaopintoihin sekä lähihoitajakoulutukseen. Valitettavaa on myös se, että enemmän kuulee puhetta hoitoalan vaativuudesta kuin siihen liittyvästä nautinnosta tai työstä innostumisesta. Työehdot sekä työolot aiheuttavat myös omat haasteensa ja työn laadun vastuun koetaan monesti olevan hoitajien harteilla. Miten sairaanhoitajat voivat siis innostua tekemästään työstä, jos se uuvuttaa ja jatkuvasti täytyisi säästää jostakin?


Pia Korhonen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön ohjaaja:

Anne-Leena Juntunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu


Hahtela, Nina & Karhe, Liisa 2020. Sairaanhoitajien työolobarometri 2020. Verkkojulkaisu. Päivitetty 11.1.2021. Viitattu 5.5.2021.

Natunen, Simo 2019. Radio Moreeni. Sirpa Syvänteen haastattelu 15.10.2020. Viitattu 6.5.2021.

Suomen sairaanhoitajaliitto Ry 2014. Työhyvinvoinnin keinot. Hoitotyön vuosikirja 2014. Porvoo: Bookwell Oy

Kokemuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen opiskelusta koronan varjossa

Hyvinvointikoordinaattoriryhmällä TYKO19SY on nyt opinnoista takana kaksi ensimmäistä vuotta. Ensimmäisenä opiskeluvuonna  opintoja voitiin tehdä livenä, mutta kevään 2020 jälkeen korona on muovannut opiskelukäytäntöjä toisenlaisiksi. 

Suuri osa hyvinvointikoordinaattori-tutkinnon opetuksesta toteutettiinkin koronan vuoksi digitaalisesti tai etäyhteyksin lukuvuonna 2020-21. Opetus muuttui virtuaalisiksi tapahtumiksi tai erilaisiksi hybridimuodoiksi, jotka sisältävät niin etä- kuin lähielementtejä.  Verkkopohjainen opiskelu on antanut vapautta opiskeluun, aikaa ei  mene siirtymiin, yösijan etsimiseen lähipäiville yms.  Työn ja opiskelun vuoropuhelu onnistuu helpommin. Yhden miinuksen etäopiskelu saa ja liittyy vuorovaikutukseen: aina ei kaikkien ääntä ja näkökulmia saa esille teams/zoom yms. kokoontumissa. 

Erityisen myönteinen kokemus opintojen aikana  on ollut hyvinvointikoordinaattoriopiskelijoidemme mielestä opiskelijaryhmän tuki. Yhteinen WhatsApp ryhmä on ollut aktiivisesti käytössä. Siellä on jaettu ilot ja surut. Toisilta voi oppia. Ensimmäisen opiskeluvuoden live-tapaamiset opintojaksojen lähipäivien aikaan olivat hyvä pohja ryhmän yhteishengelle.  Yhteishengen vaaliminen on ollut jokaiselle tärkeää ja kokemus siitä, että  on saanut olla oma itsensä ja tuntea itsensä hyväksytyksi ryhmässä.

Opiskelijat ovat puskeneet kohti omia tavoitteitaan, matkalla on selätetty erinäisiä haasteita, jotka ovat liittyneet omaan osaamiseen tai joskus teknologiaan, omaan jaksamiseen ja motivaatioonkin. Kyyneleitä ovat aiheuttaneet erityisesti opinnäytetyön tekeminen ja se, että opintojen alussa työmäärä tuntui suurelta, kun etsittiin vastauksia itselle uusiin asioihin. Esimerkiksi  sosiaali- ja terveysalan näkökulmaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä ei ollut kaikille tuttua entuudestaan. Näistäkin haasteista on tosin selvitty.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen opiskelu on kasvattanut opiskelijaryhmän opiskelijoiden asiantuntijuutta monella tapaa. Itsetunto ammattilaisena vahvistuu koko ajan. Tiedonhakutaidot ovat jo hyvin hallussa,  Tunne siitä, että osaa jotain erityistä todella hyvin ja omaa osaamista voi jakaa, vahvistaa asiantuntijuutta edelleen.  On uudenlaista rohkeutta  kokeilla ja tuoda erilaisia näkökulmia omaan työhön ja työyhteisöön. Kehittämisosaaminen on vahvistunut.

”Joka päivä koemme onnistumisia, vaikka silloin tällöin on myös takaiskuja. Tärkeintä on, että onnistumisia on enemmän. Opimme molemmista, onnistumisista ja epäonnistumisista.”

Lukuvuosi 2021-22 on alkamassa syksyllä 2021. Siirryttäessä vähitellen johonkin ”uuteen normaaliin” on pohdittava, mitä hyvää koronan aikaansaamasta digiloikasta tahdomme säilyttää opiskelussa. Liukuminen takaisin vanhaan ei ole mahdollista ellei sitten paluu vanhaan – ainakin joiltakin osin – ole tietoinen ja harkittu valinta.  Opiskelijat kannattavat hybridimallia. Olisi ihanteellista, jos voi valita tuleeko opiskelukampukselle paikalle livenä vai osallistuuko etänä. Vielä ei voi varmaksi sanoa miten syksyllä toimitaan.

Kuva: Osa Tyko19SY- ryhmästä tammikuussa 202O. Kuva Mikko Lappalainen, Savonia.


Hyvinvointikoordinaattori YAMK –ryhmä TYKO19Sy,  Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, sosiaalialan yliopettaja,  Savonia-ammattikorkeakoulu

Miten kehittää elintapavalmennusta? Neljä tärkeää kohtaa, jotka sinun kannattaa huomioida!

Kuuntelin, American college of Lifestyle Medicinen luentoja elintapavalmennuksesta ja vastaani tuli luento, jossa kerrottiin tavoista viedä tehokkaasti elintapavalmennusta lääketiedettä opiskeleville Harvardissa (Frates Beth, 2017). Huomasin nopeasti, että lopultakin kuuntelen luentoa, jossa puhutaan käytännön edistämisestä ja vielä mielenkiintoisella tavalla.

Kuva 1. Marjoista voimaa. Kuva: Office kuvapankki.

Kuunnellessani fysiatri Beth Fratesin luentoa mieleeni tuli, että luennoitsijan esille nostamat keinothan toimivat hyvin kaikessa elintapavalmennuksen kehittämisessä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Fratesin nostamat ideat olivat siinä, että tulee kerätä yhteen asiasta kiinnostuneet, käyttää luovuutta, hakea positiivista näkökulmaa ja kokemuksia sekä perustella kehitettävää asiaa tutkitulla tiedolla. Mietin, että mahtavaa, kerrankin puhuja, joka ei kerro vain asian tärkeydestä, vaan puhuu siitä, mitä kehittäjän kannattaa tehdä.

Luennoitsijan ajatus kerätä yhteen asiasta kiinnostuneet on erittäin tehokas kehittämistyön keino. Samaan asiaan sitoutuneet voivat vaihtaa kokemuksiaan ja kehittää toimintaa yhdessä sekä omissa työyhteisöissä. Tärkeätä on myös löytää organisaatiosta asiasta kiinnostuneet henkilöt, joilla on vaikutusvaltaa organisaation päätöksissä. On huomioitavaa, että johtajien omat arvot heijastuvat monesti organisaation toimintaan joko tietoisesti tai tiedostamatta. Karkea esimerkki on mediassa esillä ollut Pekkaniskan ja Janneniskan kuntobonukset. Työnantaja kannustaa työntekijöitä terveellisiin elintapoihin esimerkiksi antamalla heille 1000 euroa, jos työntekijä lopettaa tupakoinnin. Tämä tuskin tapahtuu yrityksessä, jossa johdolla ei ole kiinnostusta terveellisiin elintapoihin.  

Luovuuden Frates nosti yhdeksi tärkeimmistä asioista asian kehittämisessä. Esimerkkinä hän nosti erilaisten tapojen kokeilemisen ja niistä oppimisen. Hänellä itsellään oli hyviä kokemuksia esimerkiksi siitä, kun yhdistetään elintapavalmennuksen opetusta osaksi muuta olemassa olevaa opetusta. Hän oli itse mennyt diabeteksesta luennoivan opettajan luokse keskustelemaan elintapavalmennuksesta ja saanut samalla hyvän yhteistyökumppanin. Lisäksi luennoitsija nosti esille opiskelijoiden oman luovuuden ja sen, että heidän nostamat ideat ovat usein erittäin toimivia ja innovatiivisia. Samalla lailla sosiaali- ja terveydenhuollon elintapavalmennuksen kehittämisessä tulisi hyödyntää työtä tekevien omaa luovuutta ja osaamista.  

Asioiden tuominen esille positiivisessa mielessä sekä omien kokemuksien hyödyntäminen helpottavat asioiden eteenpäin viemistä. Onnistumisen kokemukset ja hyväksi koetut toimintatavat tuovat asian lähemmäksi työntekijöiden arkea ja luovat uskoa myös omaan tekemiseen. Huomiota on hyvä kiinnittää myös työntekijän omiin elintapamuutoksien kokemuksiin. Lääkäreiden omat elintavat näyttäisivät vaikuttavan siihen, minkälaista elintapaneuvontaa he antavat potilailleen (Abramson ym. 2000). Näyttäisi myös siltä, että terveydenhuollon ammattilaisen omat kokemukset elintapamuutoksista auttavat heitä samaistumaan potilaan tilanteeseen (Frates ym. 2017). Mielenkiintoista oli se, että Harvardin lääketieteen opiskelijoilla on kurssi elintapavalmennuksesta, joka sisältää osion, jossa heidän tulee tehdä itse oma elintapamuutos.    

Elintapavalmennuksen kehittämistyössä tulee muistaa se, että pohjalla on tutkittuun tietoon perustuvaa toimintaa. Tämä luo kehittämistyön pohjan ja tämä on hyvä pitää esillä kehittämistyössä.  Materiaalit, suositukset ja toimintamallit, jotka pohjautuvat tutkittuun tietoon ovat niitä, joita tulee ensisijaisesti käyttää.

Kokonaisuudessaan elintapavalmennuksen vaikuttava kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa vaatii mielestäni Fratesin nostamat neljä tekijää: asiasta kiinnostuneiden kokoaminen yhteen, luovuuden hyödyntäminen, positiivisten kokemusten hyödyntäminen sekä perustelu tutkitulla tiedolla. Erittäin tärkeää on ymmärtää se, että työssä tulee soveltaa paljon ja huomioida hyvin henkilöt, joille asiaa viedään. Meillä on raamit vaikuttavaan elintapavalmennukseen ja paljon tutkittua tietoa, mutta jatkossa tarvitaan aikaisempaa enemmän kokeiluja ja uusia työntekijöitä innostavia tapoja viedä tätä tutkittua tieto käytännön toiminnaksi. 

This blogpost is part of the welfare coordinator students (Master Degree Studies) study module Working and Studying in International Environment. The focus of this study module is that the students can strengthen their communicative skills and professional experience in an international learning environment and learn effectively as a team member in another cultural environment. You can read more

Author: Henri Nevalainen, TYKO18SY, Savonia UAS


Abramson, Scott, Stein, Joel, Schaufele, Michael, Frates, Elizabeth, Rogan, Shannon, 2000. Personal exercise habits and counseling practices of primary care physicians: a national survey.  Clinical Journal of Sport Medicine. Viitattu: 15.4.2021.

Frates, Elizabeth, Xiao, Ryan, Sannidhi, Deepa, McBride, Yasamina, McCargo, Tracie, Stern, Theodote, 2017. A Web-Based Lifestyle Medicine Curriculum: Facilitating Education About Lifestyle Medicine, Behavioral Change, and Health Care Outcomes. Journal of Medical Internet Research. Viitattu: 15.4.2021.

Frates Beth, 2018. How to Effectively Incorporate Lifestyle Medicine in the Academic Setting. American college of Lifestyle Medicine. Saatavilla: Viitattu: 27.4.2021.