Can we learn to be more healthy?

Promoting well-being is already quite challenging these days. Sometimes I dream of being able to travel back in time to the time of Florence Nightingale. They were just beginning to understand that washing your hands can prevent diseases and save lives. It sounds so easy these days, but it must have been difficult to get people to do so. So Florence and I are on the verge of the same challenge, how do we convince people that their own well-being habits can save their lives. And how can we all really learn these ways of well-being?

In October 2023 cathered Bloom! Skills for the future- community conference, where the topic was Empowering, Engage and Inclusive skills opportunities. At the conference, experts were heard and discussed with for example what is the role of Adult Learning and Education in recognizing and Valuing diversity? And how do we provide support to vulnerable groups of learners? Experts from all over Europe brought to the discussion different perspectives on approaching these topics. The event was organized by EPALE, the European forum for adult education.

Learning is equal possibility for all of us, or is it?

While listening to the experts at the community conference, I wondered during several speeches, are we really all equal when it comes to opportunities to learn well-being skills ? For example, how can we support the capabilities of those in a vulnerable position in improving their own well-being? One expert raised the point of view that a person may not even recognize that he is in a vulnerable position. So he does not necessarily feel the need for possible lifestyle changes or see an obstacle to adopting health-maintaining habits. On the other hand, I wonder if we don’t always notice that less would be better. Do limitless opportunities and, for example, a very good financial situation cause challenges for maintaining health-maintaining habits?

The conference also discussed the fact that if there are many worries or challenges in a person’s life, it is natural to look for safe and familiar solutions. At that time, there are not enough resources to learn something new or even to notice the need for it. Today, the task of promoting well-being is more about influencing health behavior than bringing facts to light. That’s why I think it’s important to take into account people’s everyday challenges when supporting their continuous learning of healthy habits. Do we notice that not everyone feels that they are in need of some kind of change in health behavior and do we offer solutions that feel safe and easy approach, but are at the same time a suitable-sized change for better well-being?

Strenghthening well-being abilities

The idea of strengthening everyone’s ability also came up in the discussions. In ”coaching” well-being skills, it would be good to focus on what you already know and strengthen those skills. It`s not just noticing why a person has not known or been able to increase his well-being in the necessary aspects. In lifestyle guidance, we talk about how important it is to make small and permanent rather than big and radical changes. We know through research that small changes are more effective in the long run. From that point of view, respectfully strengthening everyone’s own ability could also work in supporting health behavior. It seems like a gentle thought that I would be advised to do something I like a little more, rather than being ”forced” to do something I don’t like.

Continuous learning is in change and the pace of change nowadays is fast. We learn new technologies all the time and do not avoid the constant flood of information in any aspect of life. However, our well-being has not increased at the same pace, even though there is always more content to promote it.So could it be that skills to evaluate the flood of information and new technologies are one factor in guaranteeing an increase in well-being?

Picture 1: Articifial intelligence helps us to find reliable information. Picture: UNESCO

Picture 1: Articifial intelligence helps us to find reliable information. By UNESCO


It would be interesting to know if those people who recognize their lack of information, know how to limit the flood of information and understand which technological solutions are necessary for them, can do better than others. Perhaps artificial intelligence will help us in the future to find reliable information and combine it into interconnected entities and even recommend necessary actions for us to maintain well-being.

We cannot force people to learn. But I believe we learn something every day, knowingly or unknowingly. We will hardly ever be ready and that is a liberating thought, you don’t have to know and understand everything. But hopefully, according to Einstein’s words, our torch will burn brightly and above all we will be well.

”A student is not a vessel that needs to be filled (with knowledge), but a torch that needs to be lit.”                                                                                                

  – Albert Einstein.


Marika Lätti, Master`s degree programme-student, Savonia UAS

Check out these too:

#savoniauniversityofappliedsciences #YAMK #well-being #contiunoslearning #EPALE

Home care as a multicultural work community

The purpose of home care is to support especially elderly people living at home.

With the help of home care client work, the client is supported, for example, in hygiene care, dressing, eating, or implementing medical care. Also, the everyday realization of a self-styled life plays a big role in the task field of home care.

The home care work environment includes several different personalities, great employees, each of whom has something to offer to several clients with different needs.

Students from different countries and cultures have been welcomed into the home care work environment with an open mind. In 2023, the goal is that, for example, my unit Alava home care will have two employees with a foreign background. The schedule is still open, but the intention is that the employees will arrive in the fall at the latest. According to preliminary information, the people coming to work will arrive from, for example, the Philippines. The people who come to work have, for example, education as a care assistant, and their language skills aim to be at level A2.

Students receive guidance primarily in Finnish, which makes it easier to succeed in client work and also makes the language immersion in the social and health sector a success. Students receive guidance primarily in Finnish, which makes it easier to succeed in customer work and also makes language immersion in the social and health sector a success. The people who join the teams have already received Finnish language lessons, so a realistic, Finnish-speaking work environment helps them work in Finnish and integrate into our society. English is used as a support language, if it seems that, for example, due to dialects, understanding on both sides is challenging.

Multiculturalism is a wealth, among other things, because the working community brings with it different learners, new operational cultures, and perspectives on the social and health sector of another country. Based on my own experiences and in discussions with my colleagues, for example, a very good attitude towards service and respect for those in need of help have come to the fore. The employees who came from abroad have also emphasized the appreciation of another person, the customer’s home, and the appreciative encounter.

Picture 1: Together. Pixabay.

Our customer base is diverse, so the diversity of employees will also be a condition in the future for us to understand the needs of our customers before individuals.

However, the outlook for the future is that the customer base will be multicultural as a result of increasing immigration.

It is important that the working community welcomes employees from abroad with an open mind. Their potential at work should be taken into account and helped to take root in our society. The social and health care sector has known for years that there will be a growing shortage of personnel in the next few years, to fill which we need work-based immigration. Thinking about the work community, my role as a foreman in rooting a foreign employee into the team is important to discuss things openly, to encourage positively and to appoint responsible people from the team who will receive the people.

Written by

Terhi Eskelinen, hyvinvointikoordinaattori-yamk-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

”Kulttuuri kuuluu Kaikille”- Kulttuuri osana ihmisen kokonaishyvinvointia

Podcastin kuvaus:

Tässä podcastissä keskustelen teidän kuuntelijoiden kanssa kulttuurin merkityksestä omalle hyvinvoinnille ja kuinka kulttuuritapahtumista voi nauttia oman kulttuurikaverin kanssa helposti ja edullisesti. Kerron myös kuulijoille kivasta teatterimatkasta, jonka tein yhdessä Lastenklinikan syömishäiriöyksikön potilaiden kanssa Helsingin kaupungin teatteriin v.2011 ja mitenkä sairaalaklovni toiminta näyttäytyy lapsipotilaiden keskuudessa. Keskustelemassa kanssani on ystäväni, entinen työkaverini Lastenklinikalta Anja Naakka, joka keroo myös omista kulttuurikohtaamisistaan kulttuurikaverin kanssa ja mummodisco toiminnasta.

Podcast: (Youtube 20 min.)

Marjo Lomperi-Ääri,  hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tiedosta vahvuutta – henkilöstön toiveita kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työlle

Minkälaisia mielikuvia sinulle herää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työstä? Ajattelet ehkä ensimmäisenä omaa terveyttäsi ja siihen vaikuttavia toimia. Mahdollisesti pohdit ammatteja, joissa vaikutetaan hyvinvointiin ja terveyteen. Näitä ajatuskulkuja syventämällä huomaat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (hyte) olevan aiheena hyvin laaja-alainen. Monipuolinen on myös aiheen parissa työskentelevien ammattilaisten kirjo eri organisaatioissa. Kuntaorganisaatiossa tärkeää hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa tehdään monitahoisesti kuntalaisten hyväksi. Oman työnsä kautta kuntaorganisaation eri toimialoilla työskentelevät ovatkin osa kuntien hyte-työtä.  

Kunnan henkilöstölle itselleen hyte-työn kokonaisuus tai oma rooli siinä ei välttämättä ole selkeä. Tämä selvisi Savonia ammattikorkeakoulun hyvinvointikoordinaattoriopiskelijoiden Anne Karimäen ja Hanna-Kaisa Piirron tutkiessa opinnäytetyössään Nivalan kaupunkiorganisaation henkilöstön tietoa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työstä sekä sen jalkautumisesta heidän omaan työhönsä. Kyselytutkimus toteutettiin huhtikuussa 2023. Vastaajina olivat Nivalan kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsenet ja näiden varajäsenet sekä kaupungin ja sen tytäryhtiöiden työntekijät. Vastaavia aikaisempia tutkimuksia henkilöstön näkökulmasta kuntien hyte-työhön ei juuri ole, vaikka hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työhön liittyen tutkimuksia ja tietoa löytyykin.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuntien perustehtävänä

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työ on tärkeä osa kuntien perustehtävää. Siihen kuntia velvoittavat lait, kuten Kuntalaki ja Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Laeissa määritellään selkeästi, että kunnan on toiminnallaan edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä sekä otettava tämä näkökulma huomioon strategisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. (Kuntalaki 410/2015, 1§, 37§; Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021, 6§.)  Vuoden 2023 alusta voimaan tullut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toi muutoksia myös kuntien toimintaan. Silti velvoite hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä säilyi edelleen kunnilla sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluiden järjestämisvastuun siirtyessä hyvinvointialueille.

Jotta kunnat pystyvät vastaamaan ansiokkaasti niille määriteltyihin velvollisuuksiin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osalta, vaaditaan niiltä toimivaa, monialaista ja monitahoista yhteistyötä. Tämä koskee niin kuntaorganisaation sisäistä kuin ulkoistakin toimintaa sekä hyte-työtä sen kaikissa vaiheissa suunnittelusta seurantaan asti. Tiedolla hyte-työstä ja sen jalkautumisella käytäntöön on yhteistyön toimivuuden kannalta suuri merkitys.

Kuvateksti: Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnissa on monitahoista yhteistyötä

Kuva: Microsoft 365 kuvapankkikuvat

Henkilöstön toiveissa vahvempi tieto, toimiva yhteistyö ja osallisuuden lisääminen

Minkälaisia tarpeita Nivalan henkilöstö sitten ilmaisi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn kehittämiseksi kaupungissa? Tutkimustuloksista nousi esiin toiveita hyte-työstä tiedottamisesta ja koulutuksesta aiheeseen liittyen. Kaivattiin esimerkiksi käytännönläheistä tietoa siitä, mitä hyte-työ sisältää, minkälaisia odotuksia kunnan eri toimialoille ja toimijatahoille on asetettu ja minkälaisia asiakirjoja ja indikaattoritietoja aiheeseen liittyy. Hyte-työn suunnitelmista ja niiden käytännön toteutumisesta kaivattiin myös tietoa eri organisaatiotasoilla. Tiedonsaannin ja -vaihdon säännöllisyyttä aiheeseen liittyen toivottiin. Yhteistyön merkitys nähtiin hyvin tärkeänä hyte-työn toteuttamisessa. Sen lisäämisen toive saattaa olla vaikuttimena myös esille nousseessa tarpeessa monitahoisen osallisuuden lisäämisestä hyte-työn strategiatyöhön liittyen. Toiveita ilmeni koskien niin päättäjien, työntekijöiden, eri toimialojen, yritysten, kuin kuntalaistenkin osallisuuden lisäämistä strategioiden laatimisessa. Ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten liikuntaan ja eri alojen avoimiin palveluihin panostaminen nähtiin myös tavoiteltavana henkilöstön mielestä.

Osalla tutkimukseen osallistuneesta kuntaorganisaation henkilöstöstä ei ollut lainkaan selkeää kuvaa kunnan hyte-työstä ja siihen liittyvästä aihepiiristä. Muutamalla näkökulma oli hyvin suppea, enemmän henkilökohtaiseen terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvä. Kaupungin hyte-työn kehittämistoiveiksi tarjottiin ohi tutkimuskontekstin menneitä työhyvinvoinnin, työsuhde-etujen tai sen kaltaisten asioiden kohentamistarpeita. Nämä tutkimuksen avoimista kysymyksistä saadut syventävät vastauksetkin tukivat kuitenkin osaltaan tutkimuksen tuomaa kokonaiskäsitystä siitä, että perustiedon lisääminen hyte-työstä kuntaorganisaation sisälläkin on aiheellista ja tärkeää.

Kuvateksti: Kokonaisuus on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki – tiedosta vahvuutta kunnan hyte-työn ketjuun                       

Kuva: Microsoft 365 kuvapankkikuvat

Kirjoittaja: Anne Karimäki, työfysioterapeutti, hyvinvointikoordinaattoriopiskelija YAMK, Savonia-ammattikorkeakoulu


Karimäki, Anne & Piirto, Hanna-Kaisa 2023. Tiedätkö olevasi tärkeä osa kaupungin hyte-työtä?Kyselytutkimus Nivalan kaupunginhallitukselle, -valtuustolle ja näiden varajäsenille sekä kaupungin ja sen tytäryhtiöiden työntekijöille. YAMK-opinnäytetyö. Hyvinvointikoordinaattorin tutkinto-ohjelma. Savonia-ammattikorkeakoulu. Linkki puuttuu, koska opinnäytetyötä ei ole vielä julkaistu

Kuntalaki 410/2015. Viitattu 4.6.2023.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021. . Viitattu 4.6.2023.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen haasteita kunnassa

Kunnilla on tärkeä lakisääteinen tehtävä ylläpitää ja lisätä kuntalaisten hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja osallisuutta. Tätä kuntien laaja-alaista ja tärkeää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä tehdään kunnissa monitahoisesti kaikkien kuntalaisten hyväksi. Työn toteutumiseksi kaikilla kuntaorganisaation tasoilla on tärkeä rooli. Vaikka hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn toteuttaminen nähtäisiin kunnissa kaikkien yhteisenä asiana, voi tiedotuksessa ja suunnitelmien jalkautumisessa olla haasteita, eikä tieto näin ollen tavoita kaikkia. Jos vaivalla tehdyt kunnan terveyden ja hyvinvoinnin työn suunnitelmat eivät ole tavoitettavissa, voi pohtia minkälainen merkitys tehdyllä työllä on ja pystyykö suunniteltu työ aidosti toteutumaan.

Haasteet opinnäytetyön kohdekaupungissa

Opinnäytetyössä selvitettiin kyselytutkimuksella yhden Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa sijaitsevan kaupunginhallituksen, -valtuuston ja näiden varajäsenien sekä kaupungin ja sen tytäryhtiöiden työntekijöiden tietoa kyseisen kaupungin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työstä sekä sen jalkautumisesta vastaajien omaan työhön. Tutkimustuloksista ilmeni, että vastaajien tieto hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työstä on kyseisessä kaupungissa vaihtelevaa.

Kiinnostus opinnäytetyön tekemiseen kumpusi mielenkiinnosta kaupungin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työstä. Tutkimusjoukkona kaupungin ja sen tytäryhtiöiden tutkiminen oli mielenkiintoista, sillä työntekijät ovat oleellisessa roolissa kaupungin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn ja sen suunnitelmien jalkautumisessa ja toteutumisessa. Toisaalta myös päättäjien tutkiminen kiinnosti, sillä he ovat tärkeässä roolissa tekemässä päätöksiä, joilla on suuri vaikutus hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työhön.

Tutkimusaineiston suljettujen kysymysten vastauksissa ilmeni hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn tiedon puutetta molemmissa vastaajajoukoissa painottuen kaupungin ja sen tytäryhtiöiden työntekijöihin. Myös kyselyn avoimien kysymysten vastauksissa ilmeni tiedon puutetta aiheesta kaupungin tai sen tytäryhtiöiden työntekijän osalta:

”Ei ollut mitään käsitystä mihin tämä kysely liittyi ja outoja käsitteitä…”

Tiedon tarvetta ilmeni molemmissa vastaajajoukoissa yleisesti kaupungin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn tietämisessä sekä kaupunkistrategian, laajan hyvinvointikertomuksen ja hyvinvoinnin edistämisen painopistealueiden, valtionosuuden lisäosan eli hyte-kertoimen ja siihen liittyvien indikaattoreiden sekä päätösten vaikutusten ennakkoarvioinnin osalta.

Kyselytutkimuksen tuloksissa ilmeni myös kaupunkistrategian ja laajan hyvinvointikertomuksen laatimisen suunnitteluvaiheessa kaupungin eri organisaatiotasojen osallistamisessa puutteita, mikä ilmeni sekä kyselyn suljetuissa, että avoimissa kysymyksissä.

Lakisääteinen kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työ on oleellinen osa kuntastrategiaa. Kuitenkin kuntastrategioiden jalkautumisessa arjen työhön on haasteita sillä Mauryn (2017) tutkimuksessa selvisi, että Suomen kunnissa vain prosentti strategioista päätyy johtoryhmiltä eteenpäin. Tämän lisäksi Mary sai tutkimuksellaan selville, että johto-, esihenkilö- ja päättäjätason henkilöstöstä vain neljä prosenttia tunsi kunnan strategiset painopistealueet. Syväjärvi ja Leinonen (2020) tuovat osaltaan esille kritiikkiä usein ilmenneestä kuntastrategioiden muodollisuudesta ja johtokeskeisyydestä.

Kyselyn avoimien kysymysten kaupungin tai sen tytäryhtiöiden työntekijöiden vastauksissa nousi esille samansuuntaista kokemusta strategiatyöstä:

”Päättäjät laativat strategian työntekijöitä kuulematta. Strategia on käyty yleisellä tasolla läpi. En tiedä, miten oma työni liittyy strategiaan.”

Jos kuntien strategiat ja hyvinvointikertomukset laaditaan työntekijöitä osallistamatta ja heitä kuulematta voi haasteena olla, ettei kunnassa tehdyt suunnitelmat todellisuudessa jalkaudu toteutuvaksi arkityöhön ruohonjuuritasolle.

Yhdessä tutkimuksen avoimien kysymysten vastauksissa kiteytyy lyhyesti ja ytimekkäästi mahdollinen ratkaisu yllä mainittuihin kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn haasteisiin painottaen yhteistyön merkitystä:

”– –Yhdessä olemme enemmän.”

Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kaikkien yhteinen asia (Kuvapankki)


Hanna-Kaisa Piirto, hyvinvointikoordinaattori YAMK- opiskelija, Savonia ammattikorkeakoulu


Maury, Maarika, Bärlund, Aija & Loukomies, Tuomo 2017. Kunnat Kuntoon. Helsinki: Kisspublishing.  

Syväjärvi, Antti & Leinonen, Jaana 2020. Strategiatyöllä hyvinvointia? Strategiakäytäntöjen kehittyneisyys kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Hallinnon tutkimus 39 (1), 52–66. Viitattu 4.6.2023.

Lapsiperheiden varhainen tuki perheneuvolan työntekijöiden silmin

Varhaisen tuen määritelmällä tarkoitetaan lasten kehitysvaiheiden ja laadullisen terveydentilan vahvistavaa tukea ennakoivasti arjen vaikeissa oloissa ennen kuin haasteet kasvavat huomattaviksi (Araneva 2021). Lapsiperheiden varhainen tuki on osa hyvinvointia, jota vahvistetaan tukemalla ja ylläpitämällä vanhempien ja lasten voimavaroja (Pieksämäen kaupunki 2018,3).

Lapsiperheiden hyvinvointi edistää koko perheen yhteisöllisyyttä/Pixabay

Miksi lapsiperheet voivat huonosti?

Lapsiperheet elävät usein kiireistä arkea. Vanhempien työelämän moninaiset haasteet, lasten kasvatus ja kiireellinen arki haastavat perheitä. Silloin ajan käyttöä täytyy suunnitella ja yrittää toteuttaa kaikkia perheen jäseniä tyydyttävällä tavalla.

Vastaavasti lapsiperheiden vanhempien työttömyys, sosiaalisen verkoston puuttuminen, yksinäisyys ja taloudelliset vaikeudet vaikuttavat merkittävästi vanhempien voimavarojen vähyyteen ja niiden ylläpitämiseen. Nämä tekijät voidaan huomioida perheen vanhempien välillä parisuhteen kireytenä, joka vaikuttaa vanhempien ja lasten välisiin keskinäisiiin suhteisiin. Tämän vaikutuksena lapsiperheissä erimielisyyksiä ja riitoja koetaan enemmän, mikä voi lisätä mahdollisia mielenterveyteen vaikuttavia ongelmia ja päihteiden käyttöä.

Kasvatus- ja perheneuvonta tuen tarjoajana

Sosiaalihuoltolain asetuksen mukaan kasvatus- ja perheneuvonnan tarkoituksena on tukea lapsen hyvinvointia, kasvua ja kehitystä, vanhemmuutta ja lapsiperheiden selviytymistä sekä heidän omia vahvuuksiansa. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 26 §.) Kasvatus- ja perheneuvonnan veloituksettomia palveluja tarjotaan lapsen kehityksen, käytöksen sekä haastavien tunnetilojen vuoksi. Lisäksi palveluja tarjotaan, jos lapsella huomataan vaikeuksia varhaiskasvatuksessa, opiskelussa ja vuorovaikutustilanteissa toisten lasten sekä aikuisten kanssa. Lapsiperheiden vanhemmilla on mahdollista saada tarvitsemaansa tukea esimerkiksi vanhemmuuden tukemiseen ja vanhempien parisuhteen haasteisiin. Lisäksi lapsiperheiden haastavan arjen ja läheisten menetyksien vuoksi myös tukea on mahdollista saada kasvatus- ja perheneuvonnan palvelusta. Kasvatus- ja perheneuvontaan sisältyy useiden monialaisten asiantuntijoiden, muun muassa psykologien, sosiaalityöntekijöiden, lääkäreiden, puheterapeuttien, perheneuvojien -ja terapeuttien yhteistyössä järjestetyt palvelut. Palveluja järjestetään kasvatus- ja perheneuvolan palveluissa sekä myös kuntien ostopalvelujen kautta ulkopuolisen palvelujen tuottajan toimesta. (Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuaika tuntematon.)

Varhaisen tuen vaikutukset voivat näkyä koko ihmisen elinkaaren ajan/Pixabay

Varhaisen tuen toteuttaminen ja kehittäminen

Lapsiperheiden haasteissa voi jäädä havaitsematta hyvinvointiin vaikuttavat eroavaisuudet ja vieraantumisen ongelmien alkulähteet ovat nähtävissä jo nuorempana. Ikäpolvilta nuoremmille sukupolville siirtyvällä lasten perimällä, kasvuympäristöllä ja ihmisyhteisöllä on yhteisiä vaikutuksia ihmisen psyykkiseen, sosiaaliseen, materiaaliseen sekä kulttuuriseen hyvinvointiin. (Paananen & Gissler 2014, 208.) Lapsiperheen arjen, yhteisöllisyyden ja voimavarojen tukemisella vaikutetaan vanhemmuuteen, lasten kasvatukseen, vanhempien parisuhteeseen ja mahdollisiin vanhempien erotilanteisiin tai ennakoimattomiin arjen haasteisiin. Voimavarojen tukeminen voidaan toteuttaa lapsiperheiden kanssa yhteistyössä yleisesti ja avoimesti ohjattuna tai elämäntilanteen mukaan yhteisöllisen tuen avulla. (Kerppola 2021, 36.)

Kiinnostukseni lapsiperheiden varhaisen tuen toteutumiseen ja sen kehittämiseen on vahvistunut työurani aikana, joka ilmenee yhä enemmän lapsiperheiden erilaisten vaikeuksien kasvamisena. Opinnäytetyössäni selvitin perheneuvolan työntekijöiden näkemyksiä sekä vaikuttavia tekijöitä lapsiperheiden varhaisen tuen toimivuuteen ja sen edistämiseen haastattelemalla perheneuvolan työntekijöitä. Aineiston keruumenetelmänä hyödynsin teemahaastattelumenetelmää, jonka avulla sain laajoja ja kattavia vastauksia tutkimuskysymyksiini. Aineiston analysoinnin toteutin teoriaohjaavan menetelmän avulla, koska aineistojen kautta sain monipuolisesti analysoitavia vastauksia ja teemahaastattelujen avulla saatu kerätty aineisto oli suhteutettavissa tutkimaani teoreettiseen tutkimustietoon.

Opinnäytetyöni tuloksissa korostuivat varhaisen tuen toiminnan lisääminen ja perheneuvolan työntekijöiden riittämättömyys työntekijöiden vähyyden vuoksi sekä yhteistyön toimivuuden edistäminen muiden lapsiperheitä tukevien asiantuntijatahojen kanssa. Haastattelujen vastauksista havainnoin perheneuvolatyön painottuvan enemmän lapsiperheiden hoidolliseen, korjaavaan ja kannattelevaan tukemiseen. Vastaavasti kuitenkin myös lapsiperheiden kokemusten mukaan ennalta ehkäisevän tarpeen mukaisen tuen saatavuus toteutuu. Lapsiperheillä on mahdollisuus olla mukana yhteistyössä suunnittelemassa, toteuttamassa ja arvioimassa omaa tuen tarvettaan perheneuvolan työntekijöiden kanssa, jossa myös mahdolliset moniammatilliset yhteistyötahot ovat mukana. Tähän kaikki lapsiperheet eivät ole yhteistyön alkuvaiheessa heti motivoituneita.

Lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämisen perheneuvolassa koettiin osittain olevan toimivaa, koska osa vanhemmista tuo esille myönteisiä kokemuksia saamastaan tuesta vastaanottokäynneillä. Vastaavasti osa vanhemmista ei tuo ilmi tuntemuksiaan lainkaan. Tuloksissa ilmeni lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen perheneuvolassa tukea antavien asiantuntijoiden määrän lisäämisellä. Perheiden matalan kynnyksen harkinnanvaraisia maksuttomia tai kustannuksiltaan matalia tukipalveluja täytyisi olla enemmän tarjolla ennen kuin lapsiperheiden vaikeudet kasvavat suuremmiksi. Lisäksi lapsiperheiden tavoitteiden ja yhteistyötahojen asiantuntijoiden työn jaottelun pitäisi olla selkeää ja johdonmukaista.

Tulosten mukaan varhaisen tuen kehittämisessä neuvonta ja ohjaus lapsiperheiden sekä muiden yhteistyötahojen kanssa täytyisi olla tiiviimpää ja varhennettua tukemista sekä ajoissa tapahtuvaa toiminnallista yhteistyötä. Koettiin myös, ettei kolmannen sektorin järjestöillä ja yhdistyksillä ole tarpeeksi tarjota lapsiperheille tukipalveluja. Monitoimijaisen yhteistyön koordinoimista pidettiin tärkeänä tukimuotona perheneuvolatyöhön. Myös merkittävänä tekijänä koettiin varhaisen tuen palvelujen kohentumiseen tarvittavan rahoituksen lisääminen esimerkiksi järjestöjen lastenhoitopalvelujen, tukihenkilötyön ja perheille suunnattujen ryhmien toteuttamiseksi. Opinnäytetyöni perusteella perheneuvolatyössä lapsiperheiden varhainen tukeminen ja sen edistäminen tarvitsevat muutosta ja panostamista huomattavasti lapsiperheiden hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi varhaisessa vaiheessa.

Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa nimellä: Lapsiperheiden varhainen tuki perheneuvolassa työntekijöiden kuvaamana.


Virpi Pellikka, hyvinvointikoordinaattori YAMK- opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu


Araneva, Mirjam 2021. Varhainen tuki – lasten kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamisen peruskivi. SOSblogi ammattilaisille. 21.5.2021.

Kerppola, Jenni 2021. Parental Empowerment in child and family services. Väitöskirja. Hoitotieteen laitos, Terveystieteiden tiedekunta. Itä-Suomen yliopisto, Kuopio.

Paananen, Reija & Gissler, Mika 2014. Lapsiperheiden avun tarpeet ja palvelut. Hyvinvointi ulottuu yli sukupolvien. Teoksessa Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Verkkokirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.

Pieksämäen kaupunki 2018. Varhaisen tuen käsikirja. Pdf-tiedosto. Päivitetty 1.8.2018.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuaika tuntematon. Kasvatus- ja perheneuvonta, perheasioiden sovittelu. Verkkojulkaisu.

Työhyvinvointia kehittämässä- onnistuuko se työntekijälähtöisesti?

Työelämä muuttuu jatkuvasti, mikä asettaa työntekijöille koko ajan enemmän vaatimuksia. Erityisesti on havaittu, että viime vuosina hoitotyön fyysinen ja psyykkinen kuormitus on lisääntynyt, eikä työtä pystytä tekemään halutulla tavalla (Tanttu & Jaatinen 2016). Työn kuormituksen kasvaessa myös riski työuupumukselle kasvaa. Tämän vuoksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota työhyvinvointiin ja sen kehittämiseen.    


Työn ja perheen tasapaino on työhyvinvoinnin kannalta merkittävässä asemassa/ pixabay.

Työhyvinvointi on yleinen puheenaihe 2000-luvulla.

Työhyvinvoinnin lähtökohtana voidaan pitää työturvallisuuslakia, minkä tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työoloja sekä turvata ja ylläpitää työntekijöiden työkykyä (Työturvallisuuslaki 2002/738). Työhyvinvointi on laaja-alainen käsite, mikä pitää sisällään terveyden ja tyytyväisyyden työhön ja elämään. Työhyvinvoinnista puhuttaessa, onkin siis syytä muistaa, että työhyvinvointi on kokonaisuus, joka muodostuu kokonaiselämän vaikutuksista, työhyvinvointiin vaikuttavat siis sekä työ että vapaa-aika. Hoitotyössä työhyvinvoinnilla on merkitystä myös annettuun hoitoon, sillä lisäämällä työhyvinvointia voidaan muun muassa parantaa hoitotyön laatua. Lisäksi työhyvinvoinnin kehittämisellä voidaan vähentää sairaspoissaoloja ja työtapaturmia (Lorber 2018). On kuitenkin syytä huomioida, että työhyvinvointi on muuttuva tila, minkä vuoksi sitä tulee seurata ja kehittää jatkuvasti (Puttonen ym. 2016).

Mikäli työntekijät eivät voi työssä hyvin, on tärkeämpää kehittää työtä, kuin poistaa työn aiheuttamia oireita eli niin kutsuttua työpahoinvointia (Kivinen 2019). Vaikka kehittämisen vastuu on organisaation johdolla, tarvitaan yhteistyötä kaikkien organisaation jäsenten kesken. Työhyvinvoinnin kehittämisessä johdon ja työntekijöiden yhteistyö on avainasemassa (Lorber 2018).

Työntekijälähtöinen työhyvinvoinnin kehittäminen

Oma mielenkiintoni työhyvinvointiin ja sen kehittämiseen on syntynyt työurani edetessä. Koen, että työhyvinvoinnista puhutaan laajasta, mutta sen näkyväksi tekeminen on ollut haasteellista erityisesti kuntasektorilla. Lisäksi olen kokenut, että usein ajatellaan työhyvinvoinnin kehittämisen olevan organisaation johdon tehtävä, mutta olen sitä mieltä, että työntekijöillä itsellään on suuri vastuu omasta työhyvinvoinnistaan. Opinnäytetyössäni olen halunnut panostaa erityisesti työhyvinvoinnin osa-alueisiin, joita pystytään kehittämään työntekijälähtöisesti. Opinnäytetyöni kolme pääaihealuetta olivat seuraavat: 1. työ ja työympäristö, 2. työntekijän työkyky, hyvinvointi ja terveys sekä 3. työsuhdetaidot ja sosiaaliset suhteet. Opinnäytetyössäni halusin selvittää muun muassa työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä millaisia työhyvinvoinnin kehittämisenkohteita työntekijät tunnistavat omassa toiminnassaan ja kuinka työhyvinvointia voitaisiin kehittää työntekijälähtöisesti.

Opinnäytetyöni tulosten perusteella hyvällä työilmapiirillä on vaikutusta työhyvinvointiin. Iso osa vastaajista, koki työilmapiirin olevan merkittävin työhyvinvointiin vaikuttava tekijä. Muita työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä koettiin olevan muun muassa työjärjestelyt, työn ja vapaa-ajan yhdistäminen, tasapuolisuus, terveydentila, työyhteisötaidot sekä uni ja palautuminen.

”Hyvä porukka töissä”

”Työpaikan ryhmähenki. Yleinen positiivinen ote työpäivässä lisää itselläkin positiivisuutta.”

Työhyvinvoinnin kehittämisen kohteita omassa toiminnassa oli tunnistettu kaikissa pääaihealueissa. Työtä ja työympäristöä koskevista kehittämisen kohteista työn kuormittavuustekijöihin huomion kiinnittäminen nousi erityisesti esille. Myös ammatillinen oppiminen ja kehittyminen sekä ergonomiasta huolehtiminen oli vastaajista lähes puolen kehittämiskohteena. Kehittämiskohteista oli tunnistettu myös työn tauottamisen merkitys, palautteen antamisen ja vastaanottamisen tärkeys, positiivinen suhtautuminen työnmuutoksiin sekä työturvallisuus tekijät.

Työntekijän hyvinvointia ja terveyttä koskevat kehittämiskohteista vapaa-ajan virkistävyys, palautuminen ja unen määrä oli vastaajista lähes 50 %:n kehittämiskohteena. Liikunta, hyvinvointi ja terveydentila oli kolmasosan kehittämiskohteena ja jonkin verran oli koettu myös tarvetta terveellisen ja monipuolisen ruokavalion, työkyvyn ja työn ulkopuolisten ihmissuhteiden huomioimiseen oman työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Työyhteisötaitoja ja sosiaalisia suhteita koskevista työhyvinvoinnin kehittämiskohteista erityisesti nousi esille positiivinen viestintä työstä sekä yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen. Lisäksi kaikkien mielipiteiden huomioiminen ja kaikkien kuunteleminen oli vastaajista kolmasosan kehittämiskohteena. Neljäsosa vastaajista koki tarvetta kiinnittää huomiota työilmapiirin parantamiseen, työpaikkakiusaamiseen ja epäasialliseen käyttäytymiseen puuttumiseen sekä kompromissien tekemiseen ja hyväksymiseen. Myös asiallinen puhetyyli ja tervehtiminen oli tunnistettu kehittämiskohteissa.

Oman työhyvinvoinnin parantamisen keinoista esille nousi erityisesti unen määrän ja liikunnan lisääminen, omaan hyvinvointiin panostaminen sekä terveydestä ja palautumisesta huolehtiminen. Myös työjärjestelyt, työn tauottaminen, vapaa-ajan merkitys ja työyhteisötaitoihin huomion kiinnittäminen korostuivat vastauksista.

”Palautumisesta ja omasta hyvinvoinnista huolehtimalla”

”Mahd jumppailu töissäkin, enemmän vapaa-ajalla olisi hyvä tehdä.”

”Työn tauottaminen. Työyhteisön sisäisen viestinnän ja kommunikoinnin muuttaminen positiivisempaan suuntaan”

Opinnäytetyöni perusteella voidaan todeta, että työntekijälähtöinen työhyvinvoinnin kehittäminen on mahdollista useilla eri työhyvinvoinnin osa-alueilla. Opinnäytetyöni tulosten perusteella työntekijälähtöisesti voidaan kehittää ja edistää: 1) työtä ja työympäristöä, 2) työntekijän työkykyä, hyvinvointia ja terveyttä sekä 3) työyhteisötaitoja ja sosiaalisia suhteita.


Jenni Tiitinen, hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessa osoitteessa:


Lorber, Mateja 2018. A healthy work environment: care for the well-being and health of employees in nursing. Obzornik zdravstvene nege, 52(3), 148–152.

Puttonen, Sampsa, Hasu, Mervi & Pahkin Krista 2016. Työhyvinvointi paremmaksi, keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Tampere: Juvenes Print.

Tanttu, Anja & Jaatinen, Kari 2016. Työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla. Teoksessa Anja Tanttu (toim.) Turvallisuus, osaaminen ja työhyvinvointi hoitotyössä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja, 223. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy, 12–16.

Työturvallisuuslaki 2002/738.

Make dreams come true in Iceland!

In May 2022, we had wonderful opportunity to visit Reykjavik, Iceland. Reykjavik is the capital city of Iceland with a population of 133 000, the same size as my hometown Jyväskylä.

Iceland has developed long and systematically the well-being of children and young people. In the 1990s, there were concerns about young people’s use of drugs and alcohol, as young Icelanders drank the most in Europe. The Icelandic model was built from this, and it’s strongly based on up-to-date knowledge management and co-operation between the state, the municipality, and the commonalty.



Picture 1. The map of Iceland

In Iceland, legislation restricted the purchase of tobacco and alcohol for those under 20 years of age. Advertising on tobacco and alcohol was also banned altogether. In addition, entry times were set, allowing children under the age of 12 to be outside for 8:00 pm and those under the age of 16 to 10:00 pm. During the holidays, arrival times are a few hours later. Volunteer-based parent groups patrol the streets, sending children and young people moving outside too late to their homes. The law registered a parent association to be established in each school, which was used to strengthen the links between parents and schools. Parents’ associations agreed on common rules on which all parents could rely in their educational work. Positive information encouraged parents to spend time with their children and talk to them, get to know their lives and friends.

The Icelandic model prevents and reinforces protective factors.

Many research show that spending time with parents is a strong protective factor. Other equally important factors are participation in guided activities 3-4 times a week and the caring atmosphere of the school. Strengthening social relationships, co-operation skills and respect for others are important parts of the whole. Children and young people are active participants in democratic decision-making and in the planning of matters concerning them.

The hobbies are organized in co-operation with local sports clubs and other organizations. After the school day, there are various leisure activities for 6–18-year-olds, you can use a Fritid Card. Iceland donates 420 euros for all age groups, which is loaded on the card and can be used for pleasing activities. An afternoon program is like Finnish afternoon activities, and it is available for younger schoolchildren, with a fee (€ 130 /As month).

Picture 2. Fritid Card

As many as 80% of 13–15-year-old participate in leisure activities and 90% of parents have experienced positive development in social skills. At present, Iceland is at the forefront due to the low level of drug use among young people and the good debate with parents.

What new we got involved from our travel?

The Icelandic model has also been behind the Finnish Model for leisure activities, which is a project of the Ministry of Education and Culture.  The main aim is to increase the well-being of children and young people. The goal is to enable every child and youth to have a pleasing and free hobby during the school day. The implementation of the government program was prepared by a working group, and the hobby model was started as a project in 2019 and is planned to be binding on municipalities under the Youth Act in the future. In connection with the student survey 2021, we asked about hobby wishes and developing activities. Communication came to the fore, meaning that it was difficult to find information about the hobbies of the schools.

There was an electronic booking system on the website in Iceland, and this will be tested in Jyväskylä next year. In this way, information about the offerings of other schools was also shared more widely. Sports activities were the most popular in Iceland, as well as in Jyväskylä. During the visit to Iceland, we were able to take advantage of how the results of the surveys and research data were reviewed, both with parents and children, and the positive information was used to influence attitudes. For example, the reduction of screen time and the privilege to good sleep were emphasized, as was the importance of good health for overall well-being. Information management is one of the forefronts of the city of Jyväskylä’s new strategy, so children can be involved in the future and children will also be involved in processing the results.

The funding for the Finnish hobby model is small for the Icelandic model. The city of Reykjavik alone is budgeting about 50 million to support the hobbies of children and young people. The realization of the dream is therefore not free, but its consequences will go far into the future of children and young people.

Picture 3. Fritid booking system

Picture 3. Fritid booking system

Blog writer: Tella Vuolle-Oranen, Welfare and Health Coordinator -student from Savonia UAS


Jyväskylän kaupunki. Harrastamisen Suomen malli (2021-). Verkkojulkaisu. Päivitetty 17.5.2022. Viitattu 20.6.2022.

Young, Emma 2017. How Iceland Got Teens to Say No to Drugs. The Atlantic. Verkkojulkaisu. Päivitetty 19.1.2017. .Viitattu 20.6.2022.

City of Reykjavik 2022. The Leisure Card. Verkkojulkaisu.  Viitattu 20.6.2022.

City of Reykjavik 2018. Reykjavik City Education Policy 2030. Let our dreams come true. Verkkojulkaisu. Viitattu 20.6.2022.

Opportunities for speech recognition in the social and health sector

The continued rise in health care costs for much of the 21st century has put pressure on efficiency and
development at the national level. Attempts are being made to harness information technology, at least in
part, to curb rising costs. In particular, artificial intelligence and the opportunities it brings are still almost in
the starting position on the healthcare side. One of the artificial intelligence-based solutions is considered
to be automatic speech recognition.

Speech recognition in this context refers to the conversion of spoken words and sounds into text using
artificial intelligence. In practice, this means that the professional speaks and the computer listens and
converts the text it hears almost immediately directly on the computer screen, for example directly into the
patient information system. The purpose of the solution is to speed up the making of patient record entries
and to simplify the process so that in the future no separate dictation decoders would be needed. A
professional can check their own text as soon as it is dictated to artificial intelligence.

Briefly and simply described, automatic speech recognition works by having the software receive sounds
and, based on ready-made algorithms, break the sounds into very short parts and then combine them into
words and sentences into text format. The software also learns how the speaker speaks and thus speeds up
the processing process.

In Finland, speech recognition in the social and health sector has mainly been used in certain special fields,
mainly in radiology. However, its use has now expanded nationwide and an increasing number of social and
health professionals have at least tried the use of speech recognition. Traditionally, the idea has been to
replace the word processor stage where the dictated audio recording is decoded into a patient record.
Nowadays, uses for speech recognition have also been identified among other professionals, such as in
social work, where customer documentation can be long and, depending on the professional’s ability to
type with the keyboard, also time consuming.

One of the most time-consuming areas for professionals is documentation. A solution has been sought for
speech recognition, and according to some studies, the workload in clinical work is reduced when
documentation can be done using speech recognition. However, most of the work documented by
professionals takes place in direct interaction with the patient. In the future, automated speech recognition
systems may automatically extract clinically important information from what is happening throughout the
reception and document it into the patient information system.

In addition, speech recognition can also be used for purposes other than documentation. For example, in
residential services or home care, voice-guided support functions can be used that respond to a speech
command from a professional or resident. This can be, for example, a call initiated by a voice command to
an on-call nurse. The possibilities in this regard are vast, and Amazon’s Alexa, familiar from home
automation, for example, is already working in part for this purpose.

In addition, existing speech recognition systems in healthcare are already able to build sequences of
actions. At its simplest, this means that the software is first given a voice command, such as “shut down the
computer”. The software is then taught step by step what to do with this command. After that, when the
user says aloud “shut down the computer,” the software shuts down the computer based on a step-by-step
tutorial. From here, you can take your scripts beyond the boundaries of your expertise and software

In general, it can be said that speech recognition in social and health care is mainly focused on
documentation made by certain special groups.
However, as technology advances, this perspective could
be extended to other specialized sectors as well as social care. In addition, one might wonder that what
other possibilities does speech recognition have than the implementation of mere documentation.


Atte Nieminen, Digital Health-student, Savonia UAS


BERGSTRÖM, Mikko. 2020. Puheentunnistusteknologian käyttö terveydenhuollon potilaskertomuksissa. Kandidaatin tutkielma. Jyväskylän yliopisto, informaatioteknologian tiedekunta. Available:

GOSS, Foster; BLACKLEY, Suzanne; ORTEGA, Carlos; KOWALSKI, Adam; LIN, Chen-Tan; METEER, Marie; BAKES, Samantha; GRADWOHL, Stephen; BATES, David & ZHOU, Li. 2019. A clinician survey of using speech recognition for clinical documentation in the electronic health record. International Journal of Medical Informatics. Vol. 130.

MATVEINEN, Petri. 2021. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2019. THL TILASTORAPORTTI 15/2021. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Available:

REPONEN, Jarmo; KANGAS, Maarit; HÄMÄLÄINEN, Päivi; KERÄNEN, Niina & HAVERINEN, Jari. Use of information and communications technology in Finnish health care in 2017. Current situation and trends. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). National Institute for Health and Welfare (THL). Report 5/2018. 207 pages. Helsinki 2018. ISBN 978-952-343-107-2 (printed); ISBN 978-952-343-108-9X (online publication). Available:

VOGEL, Markus; KAISERS, Wolfgang; WASSMUTH, Ralf & MAYATEPEK, Ertan. 2015. Analysis of Documentation Speed Using Web-Based Medical Speech Recognition Technology: Randomized Controlled Trial. Journal of Medical Internet Research. 2015;17(11):e247 URL:

Käytännön keinoja ikääntyneiden syrjäytymisen ehkäisyyn

Syrjäytymisen käsitteen määritteleminen ei ole yksinkertaista (Jehoel-Gijsbers & Vrooman 2008, 2). On kuitenkin löydetty tiettyjä yhteisiä tekijöitä, joita syrjäytymiseen liittyy, ja niitä asioita, mahdollisuuksia ja resursseja, joita syrjäytyneellä tai syrjäytymisen vaarassa olevalla ihmisellä ei ole. Syrjäytyminen on osattomuutta sellaisista asioista, joiden avulla ihminen voi elää normaalia arkea, ja jotka ovat osaltaan lisäämässä hyvinvointia ja hyvää elämää. (Jehoel-Gijsbers & Vrooman 2008, 9; Levitas ym. 2007, 117; Vaarama 2017, 6–7; Walsh ym. 2017, 86–93.)

Kuva 1. Syrjäytymisen kehä.

Syrjäytymiseen liittyvistä asioista puhutaan selvästi eniten nuorten viiteryhmässä. On yleisesti tunnettu asia, että Suomen väestö ikääntyy. Tästä huolimatta ikääntyneiden syrjäytymistä on alettu tutkia enemmän vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana (Walsh ym. 2017, 93).

 Ikääntymisen elämänvaiheeseen liittyy erilaisia tapahtumia, joskus suuriakin mullistuksia. Näiden tapahtumien kasaantuessa ihminen voi pahimmillaan jäädä yksin, menettää otteen arjesta tai jäädä syrjään yhteiskunnasta. Esimerkkejä tästä kasaantumisesta on koottu alla olevaan kuvaan. (Courtin & Knapp 2017, 799; Jehoel-Gijsbers & Vrooman 2008, 9; Stokes 2019, 733–734; Tiilikainen 2016, 125; Wernli, Ryser & Borrat-Besson 2015, 396–397).

Kuva 2. Ikääntymisen uhkapilvi.

Vaikka kyseessä on asia, johon liittyy yksilöllisyyttä ja ennakoimattomuutta, on käytännön hyvinvointityössä mahdollista tunnistaa niitä ihmisiä tai ryhmiä, jotka ovat vaarassa jäädä sivuun omasta elämästään tai yhteiskunnasta. Voidaan ottaa huomioon se, millaisia tekijöitä syrjäytymisriskille tutkimuksissa on löydetty. Niiden avulla voidaan tunnistaa heikossa asemassa olevia, palveluiden ulkopuolelle jääneitä tai niitä, joilla ei ole mahdollisuuksia tai voimia itse kohentaa olosuhteitaan. Heille voidaan kohdistaa erityisiä toimenpiteitä (Baker & Clark 2020, 237; Hawton ym. 2011, 66).

Opinnäytetyössäni lähdin selvittämään, mitä kunnissa voidaan käytännössä tehdä ikääntyneiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi hyvinvointityön ja terveyden edistämisen keinoilla. Sain mahdollisuuden tehdä aiheesta opinnäytetyön Vantaan kaupungin Hyvinvointityön tavoitteista toimintaan -hankkeeseen, jossa kehitettiin hyvinvointityötä ja elintapaohjausta (Vantaa 2021).

Vantaalla on hyvinvointiohjelma ja sitä tukevia hyvinvointisuunnitelmia, kuten ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelma. Hyvinvointiohjelmaan on kirjattu syrjäytymisen ehkäisy yhtenä toimenpiteenä, ja ikääntyneiden osalta tämä on kirjattu Vantaan ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelmaan. (Vantaa 2018a; Vantaa 2018b.) Opinnäytetyössäni tarkastelin, miten hyvinvointiohjelmaan kirjattuja toimenpiteitä viedään käytän-töön.

Haastattelin ikääntyneiden parissa käytännön työtä tekeviä asiantuntijoita kolmelta eri kaupungin palvelualu-eelta. Käytin aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua ryhmässä ja täydensin aineistoa yksilöhaastatteluilla. Teemamuotoinen haastattelu mahdollisti sen, että haastateltavat saivat tilaa kuvata tekemäänsä työtä vapaamuotoisesti ja laajasti, ja tuoda omaa pohdintaansa esiin. Aineiston analyysissa hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jossa suuri painoarvo oli haastateltavien asiantuntemuksessa ja heidän esille tuomissaan kokemuksissa ja tiedossa.

Haastateltavani toimivat kulttuuripalvelujen, vanhus- ja vammaispalvelujen sekä liikuntapalvelujen parissa. Sen vuoksi aineistossani koristuvat näiden palveluiden osuus. Aineistosta nousi kuitenkin esiin myös asumiseen, liikkumiseen ja raha-asioihin liittyviä yhteyksiä syrjäytymisen ehkäisyssä.

Löysin vastauksia siihen, miten ikääntyneiden syrjäytymistä voidaan ehkäistä kunnan hyvinvointityössä. Hyviä esimerkkejä tarjoavat Vantaalla liikuntapalvelujen osalta erilaiset sosiaalisuutta ja toimintakykyä tukevat liikuntaryhmät, Ikiliikkuja -hanke, jossa vahvistetaan palvelujen ulkopuolella olevien, kotona asuvien ikääntyneiden osallisuutta ja toimintakykyä, tai Senioripaku-toiminta, jossa palvelut tuodaan lähelle kotona asuvia ikääntyneitä, niin että palvelun saavutettavuus paranee. Vanhus- ja vammaispalveluissa taas hyvänä esimerkkinä on etsivä vanhustyö. Tämän työn avulla on mahdollista löytää yksinäisiä tai syrjäytymisvaarassa olevia ikääntyneitä, ja tukea heidän aktiivisuuttaan, toimintakykyään ja hyvinvointiaan yksilöllisesti ja vierellä kulkien. Kulttuuripalveluissa puolestaan mahdollistetaan myös ikääntyneille taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia esimerkiksi koteihin vietävällä matkalaukkunäyttelyllä, tai erityisesti seniori-ikäisille suunnatuilla kaupungin kulttuuritapahtumilla. Palvelutaloissa asuvia huomioidaan yksinkertaisesti menemällä sinne paikan päälle, viemällä musiikkia tai kuvataidetta lähelle siellä asuvia ihmisiä, joiden olisi vaikeaa muuten päästä osalliseksi kulttuuritapahtumista.

Työmuotojen avulla vahvistetaan ikääntyneen sitoutumista toimintaan ja ylläpidetään osallistumista vuodesta toiseen, mutta myös etsitään mukaan uusia ihmisiä, erityisesti niitä, jotka eivät itse herkästi osallistu, tai jäävät kotiin neljän seinän sisälle. Kaikilla palvelualueilla korostui yhteistyön merkitys eri toimijoiden kanssa.

Aiemmin mainitsin Suomen väestön ikääntyvän vauhdilla. Toinen hyvinvointityöhön vaikuttava asia on kysymys resurssien riittävyydestä. Hyvinvointityötä kehitettäessä onkin hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, miten vaikuttavuus otetaan työssä huomioon. Vaikuttavuutta seurattaessa tutkitaan, miten työhön ja toimenpiteisiin käytettävillä panoksilla saataisiin aikaan mahdollisimman paljon hyvää eli minkälaisilla panoksilla saadaan parhaiten aikaan niitä tuloksia, joita perimmältään tavoitellaan. (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 78–79; Netten ym. 2012, 94.)

Ihmisten hyvinvointia lisäävässä työssä usein nähdään haasteena asioiden monenlaiset vaikutusmekanismit ja useat päällekkäiset toimenpiteet. Tuloksetkin näkyvät usein vasta vuosien päästä. (Dahler-Larsen 2005, 8–9; Kivipelto, Blomgren, Karjalainen & Saikkonen 2013, 102; Miettinen ym. 2020, 78–80; Ståhl 2017, 973). Tätä ei kuitenkaan pidä pelätä, vaan etsiä, löytää ja käyttää niitä keinoja, jotka on todettu vaikuttaviksi (ks. Puustinen 2018).

Opinnäytetyöni tuloksissa vaikuttavuus ja sen tutkiminen näkyi osana syrjäytymistä ehkäisevää työtä sen vuoksi, että voitaisiin osoittaa resurssien tarvetta ennaltaehkäisevään toimintaan. Erityisesti hankemuotoisessa työssä vaikuttavuutta seurataan. Toisaalta vastaajat kuitenkin asettivat vaikuttavuuden tutkimisen hyötyä myös kyseenalaiseksi, ja vaikuttavuuden todentaminen koettiin haastavaksi. Sen sijaan tärkeänä nähtiin se, miten toiminta vaikuttaa yksilöllisesti ikääntyneiden elämään, ja miten toiminnassa mukana olevat ikääntyneet sen kokevat yksilöllisesti. Myös ammattilaisen kuvaus toiminnan asiakkaalle aiheuttamasta hyvinvointivaikutuksesta esimerkiksi toimintakyvyn paranemisen suhteen nähtiin tärkeänä huomioon otettavana asiana toiminnan tuloksia arvioitaessa.

Opinnäytetyöni tulokset näyttivät minulle esimerkkinä sen, miten kunnissa tehdään jo nyt valtavasti työtä sen eteen, että ikääntyneet voisivat hyvin omassa arjessaan ja olisivat tasaveroinen osa yhteiskuntaa. On tärkeää kerätä lisää tietoa heiltä itseltään, samoin kuin ikääntyneiden parissa toimivilta siitä, minkälaisilla tavoilla varsinkin heikoimmassa asemassa olevia ikääntyneitä voitaisiin tukea osallistumaan ja elämään omannäköistään elämää, toimimaan ja astumaan esiin. Ihmisten toiveiden ja tarpeiden kuulemisen lisäksi tarvitaan toisaalta myös yhä enemmän vaikuttavuusosaamista sekä ymmärrystä siitä, millainen vaikuttavuus erilaisilla hyvinvointityön keinoilla on.


Saara Lehtimäki, Hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija, Savonia ammattikorkeakoulu


Baker, Edward & Clark, Louise L. 2020. Biopsychopharmacosocial approach to assess impact of social distancing and isolation on mental health in older adults. British Journal of Community Nursing 25 (5), 231–238.

Courtin, Emilie & Knapp, Martin 2017. Social isolation, loneliness and health in old age: a scoping review. Health and Social Care in the Community 25 (3), 799–812.

Dahler-Larsen, Peter 2005. Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt. Menetelmä-käsikirja. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES. Pdf-tiedosto.

Gale, Catharine R., Westbury, Leo & Cooper, Cyrus 2018. Social isolation and loneliness as risk factors for the pro-gression of frailty: the English Longitudinal Study of Ageing. Age and Ageing 47, 392–397.

Hawton, Annie, Green, Colin, Dickens, Andy P., Richards, Suzanne H., Taylor, Rod S., Edwards, Rachel, Greaves, Colin J. & Campbell, John L. 2011. The impact of social isolation on the health status and health-related quality of life of older people. Quality of Life Research 20 (1), 57–67.

Jehoel-Gijsbers, Gerda & Vrooman, Cok 2008. Social Exclusion of the Elderly: A Comparative Study of EU Member States (September 2, 2008). ENEPRI Research Report No. 57. SSRN: or

Kivipelto, Minna, Blomgren, Sanna, Karjalainen Pekka & Saikkonen, Paula 2013. Yhteenveto ja johtopäätökset. Teoksessa Kivipelto, Minna, Blomgren, Sanna, Karjalainen, Pekka ja Saikkonen, Paula (toim.) Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti. Raportti 8/2013, 101–109. Pdf-tiedosto.

Levitas, Ruth, Pantazis, Christina, Fahmy, Eldin, Gordon, David, Lloyd, Eva & Patsios, Demi 2007. The multi-dimensional analysis of social exclusion. Department of Sociology and School for Social Policy, Townsend Centre for the International Study of Poverty and Bristol Institute for Public Affairs. University of Bristol.

Miettinen, Janissa, Selander, Kirsikka & Linnosmaa, Ismo 2020. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden tutkiminen. Teoksessa Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 77–128. Pdf-tiedosto.

Netten A., Burge P., Malley J., Potoglou D., Towers A-M., Brazier J., Flynn, T., Forder, J. & Wall, B. 2012. Out-comes of Social Care for Adults: Developing a Preference-Weighted Measure. Health Technology Assessment 16 (16), 1–166.

Puustinen, Pekka 2018. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen päivä Pekka Puustinen. Maakunnalliset hyvinvointikoordinaattorit, hyvinvointivajeista tehtävänkuviin. Video. YouTube-videopalvelu, julkaistu 28.11.2018. THL:n seminaarit ja koulutukset. THL.

Stokes, Jeffrey E. 2019. Social integration, perceived discrimination, and self-esteem in mid- and later life: intersections with age and neuroticism. Aging & Mental health 23 (6), 727–735.

Tiilikainen, Elisa 2016. Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Väitöstutkimus. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2016:4, Yhteiskuntapolitiikka. Helsinki: Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto.

Vaarama, Marja 2017. Ikäihmisten elämänlaatu, syrjäytyminen ja palvelut. Luentomateriaali. Syrjäytymisen ehkäisemisen mestarikurssi. PROMEQ-hanke, Itä-Suomen yliopisto, Kansaneläkelaitos 18.4.2017. Vantaa 2021. Hyvinvointityön tavoitteista toimintaan. Vantaa 2018a. Vantaan hyvinvointiohjelma 2018–2022. Vantaan kaupunki. Pdf-tiedosto.

Vantaa 2018b. Vantaan ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelma 2018–2022. Vantaan kaupunki. Pdf-tiedosto.

Walsh, Kieran, Scarf, Thomas & Keating, Norah 2017. Social exclusion of older persons: a scoping review and con-ceptual framework. European Journal of Ageing 14, 81–98.

Wernli, Boris, Ryser, Valérie-Anne & Borrat-Besson, Carmen 2015. Bien-être subjectif: l’impact du départ à la retraite en Suisse. Swiss Journal of Sociology, 41(3), 377–399.