”Me ihmiset yliarvioimme teknologian vaikutuksia lyhyellä tähtäyksellä, mutta aliarvioimme niitä pitkällä tähtäyksellä. Voima tulee näkyväksi salaa”. – Amaran laki.
Suomessa on käynnissä suuri murros opiskelukäytännöissä. Digitalisaatio valtaa alaa ja positiivisesti katsottuna se laajentaa opettajien ja oppilaiden mahdollisuuksia kehittyä sekä tuovat oppivaikeuksista kärsiville lisää tukimahdollisuuksia uusien työmallien muodossa. Mutta onko kaikki muutos pelkästään positiivista. Nuorten ruutuaika lisääntyy, opettajien on oikeasti panostettava digimateriaaleihin ja osaamiseen ja samalla myös vanhempien tulisi kehittyä digitalisaation mukana. Tämä onkin usein hankalin pointti, sillä vanhemmat ovat usein vahvassa oppositiossa, jos heidän pitää opetella jotain uutta. Vaikka esimerkiksi Wilma-järjestelmä on ollut käytössä jo vuosia, niin edelleen on valtavasti vanhempia, jotka eivät osaa eivätkä suostu opettelemaan sen käyttöä. On jopa vanhempia, jotka antavat omat tunnuksensa lasten käyttöön, jotta heidän ei itse tarvitse vastailla tuntimerkintöihin tai viesteihin.
Useat kaupungit ovat jo alkaneet jakamaan älylaitteita ala-asteella opetuskäyttöön ja vastuu laitteista on vanhemmilla sekä lapsilla. Tämä on sinänsä hyvä, että lapset pysyvät ajan hermolla jo nuoresta lähtien ja osaavat käyttää laitteita, niin materiaalin hakemiseen, kuin sen tuottamiseen. Mutta onko kouluissa riittävästi opastusta laitteiden ja internetin tuomista haasteista? Kun aiemmin mainitsin, että vastuu laitteista on kotiväellä ja lapsella, niin useassa tapauksessa vanhemmat eivät osaa edes avata laitetta eikä seurata, että mihin lapsi tai nuori laitetta käyttää. Yhden nuoren vanhempi onkin todennut minulle, että hankala valvoa, että mitä nuori tekee tabletillaan, kun itse korkein teknologia, mitä osaa käyttää on television teksti-tv.
Tällä hetkellä on menossa kansalaisaloite siitä, että kouluun lisättäisiin uudeksi oppiaineeksi ilmasto-oppi. Tärkeä aihe ja mielestäni tämän lisäksi tulisi tulla myös digioppi. Opin tulisi sisältää tietoa ja oppiaineita, ei vain lapsille, vaan myös vanhemmille. Tärkeitä asioita olisi tieto ruutuajasta, ikärajoista, konkreettista tietoa sovelluksista, tietoa internetin vaaroista sekä myös lakitietoa asioista, että mikä on sallittua ja mikä ei. Nykyään on nuorten keskuudessa yleistynyt alastonkuvien lähettely pikaviestisovelluksilla ja useat nuoret ovatkin minulle kertoneet, että siinä ei ole mitään outoa. Kyseessä on usein jo alle 15-vuotiaat tytöt ja pojat. Tästä on suomessakin surullisia esimerkkejä paljon. Jo pelkästään se on rikos, jos alaikäinen lähettää itsestään alastonkuvan, sillä se tulkitaan alaikäisen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan materiaalin levittämiseksi. Ruutuaika verottaa yöunia ja heikentää unen laatua. Lisäksi valtaosa nykyisistä diginatiiveista eivät liiku lähellekään riittävästi.
Kuva 1: Väsyttää
Ikärajoista nousi jo 2017 Isossa-Britanniassa juttua, kun iso-osa nuorista käytti ”alaikäisenä” eli alle suositusrajojen erilaisia viestisovelluksia. Tässä yksi linkki https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/alaikaiset-eivat-piittaa-ikarajoista-ja-rynnivat-someen-hallituksen-pitaa-puuttua-asiaan/6678048#gs.4jp0zv, joka johtaa mtv3:n kirjoittamaan artikkeliin asiasta. Huolestuttavinta artikkelissa oli, että myös Suomessa valtaosa nuorista oli ilmoittanut käyttäneensä sovelluksia alaikäisinä ja se, että 90% vanhemmista tiesi asiasta.
No tämän vuoksi digitalisaatio olisi tärkeä oppiaine myös vanhemmille, koska hyvin harva vanhempi jaksaa selvittää, että mikä on snapchat tai tiktok.
Kuva 2. Nuoret ovat sinuja puhelimiensa kanssa
Mitä sitten haasteita digitalisaatio luo opettajille. Uuden oppiminen ja ajantasalla pysyminen tuo luonnollisesti lisää työtä, mutta uutta termiä ”teknostressi” käytetään jo. Teknostressaantuneet työntekijät voivat olla ahdistuneita, väsyneitä, kyynisiä ja tehottomia. Heistä voi tuntua, että teknologian käyttö lisää jännittyneisyyttä, teknologian käyttö ei kiinnosta yhtään tai teknologia vain vaikeuttaa työtä. (Salanova ym., 2013.). Usein vanhassa on vara parempi, vaikka monessa koulussa, niin johto, kuin oppilaat odottavat opettajiltaan uudenaikaisia opetusmetodeja. Kuitenkin koulutuspolitiikan professori Pasi Sahlberg kertoo YLElle, että paras keino parantaa PISA-tuloksia, on vähentää älylaitteiden käyttöä (https://yle.fi/uutiset/3-10251667).
Kuva 3. Teknotressi uhkaa
Vaikka blogi käsittelee digitalisaatiota varsin kriittisesti, niin se ei ole koko kuva minun ajatusmaailmasta, mutta myönteiset asiat vaativat sitten jo oman blogituotoksen. Mikä sitten on parasta, sen vain aika näyttää. Tällä hetkellä digitalisaatio ajaa itseään vahvasti sisään ja vain vuodet, kokemus ja tutkimukset kertovat, että kannattiko se.
Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Kimmo Tirrin kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Kimmon kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.
Kirjoittajat
Kimmo Tirri, TYKO18SY
Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Riitta Turjamaa, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet
MÄKINIEMI JAANA-PIIA ym. 2017. Digitalisoituva koulu – hyvinvoivat opettajat. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/102027/TRIM_Research_Reports_24.pdf?sequence=1&isAllowed=y
RÄSÄNEN PETRI, 2016. Digitalisaatio tulee, oletko valmis? Pirkanmaan verkkolehti. https://verkkolehti.pirkanmaa.fi/2016/04/08/digitalisaatio-tulee-oletko-valmiina-2/
SALANOVA, M., LLORENS, S. & CIFRE, E. 2013. The dark side of technologies: Technostress among users of information and communication technologies. International Journal of Psychology, 422–436.