Muksunetti, Wilma, Titania, Päikky ja kymmenet muut digitaaliset ohjelmat ovat vuosien saatossa vyöryneet myös varhaiskasvatukseen. Vielä n. 20 vuotta sitten henkilökunta kirjasi loma-anomukset jäljentävälle paperille, josta jokaiselle osapuolelle jäi omat kappaleet. Nyt paperisen version korvaa ESSI-ohjelma. Eikä ole kovinkaan montaa vuotta siitä, kun lapsen mukana kulki kotiin reissuvihko, johon kirjattiin kaikki tärkeimmät kotiin menevät viestit. Nyt vihkon korvaa Muksunetti, Päikky ja Wilma. Varhaiskasvatuksen ryhmiin on jalkautunut älypuhelimia, tablettilaitteita ja älytauluja.
Uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 26) ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 18) edellyttävät viestintä- ja teknologialaitteiden, sekä erilaisten sähköisten ohjelmien sujuvaa käyttöä, henkilökunnalta, lapsilta ja vanhemmilta.
Monilukutaito ja mediakasvatus ovat varhaiskasvatuksen uusimmat käsitteet. Näillä käsitteillä tarkoitetaan erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Monilukutaito on kulttuurisesti moninaisten viestien ja ympäröivän maailman ymmärtämisen sekä vuorovaikutuksen näkökulmasta keskeinen perustaito (Opetushallitus). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja esiopetussuunnitelman tavoitteena on, että lapset tutustuvat erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin. Käytettävissä olevaa teknologiaa käytetään digitaaliseen dokumentointiin mm. leikeissä, tutkimisessa ja taiteellisessa kokemisessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) pitää tieto- ja viestintäteknologista osaamista taitona, jota tarvitaan niin perheiden arjessa, ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa kuin yhteiskunnallisessa osaamisessakin. Parhaimmillaan tieto- ja viestintäteknologian käyttö tukee lapsen luovaa ajattelua, yhteistoiminnan taitoja ja lukutaitoa. Monilukutaidosta puhuttaessa ei riitä, että lapsi osaa lukea, tulkita ja ymmärtää erilaisia tekstejä ja medioita, vaan hänen tulee myös oppia tuottamaan niitä itse. Monilukutaidon tuleminen kaiken tasoisiin opetussuunnitelmiin vaatii siis myös muutosta pedagogiikassa, sillä monilukutaitoa ei opita pelkkää painettua tekstiä lukemalla (Luukka 2013, 1-6.) Monilukutaidon pedagogiikan pohjaksi kannattaakin pohtia, millaisessa mediamaailmassa pieni lapsi elää ja harjoitella taitoja, joita lapsi tarvitsee toimiessaan mediaympäristöissä.
Kuva 1. Lapsi ja kamera. Pixabay.
Varhaiskasvatuksen yksiköihin on hankittu vaihtelevasti erilaisia digitaalisia välineitä, joilla lapset pääsevät kokeilemaan esim. valokuvausta ja elokuvien tai musiikin tekoa yhdessä toisten lasten sekä osaavan ja asiasta oikeasti innostuneen aikuisen kanssa. Digitalisten välineiden saatavuus kunnissa vaihtelee valitettavan paljon, vain murto-osalla varhaiskasvatuksen yksiköistä löytyvät tarvittavat välineet mediakasvatuksen toteutumiseen. Miten varhaiskasvatuksen perusteiden ja esiopetuksen oppimissuunnitelman perusteiden velvoittamaa tehtävää voidaan täyttää, jos ammattilaisilla ei ole sopivia työkaluja sulauttaa digilaitteita ja erilaisia ohjelmia päiväkodin arkeen?
Henkilökunnan oma asenne digilaitteita kohtaan saattaa olla suuri haaste monilukutaidon ja mediakasvatuksen varhaiskasvatussuunnitelman mukaisessa toteutumisessa, sillä kaikki työntekijät eivät lähtökohtaisesti ole kiinnostuneita laitteiden käytöstä tai laitteiden kanssa toteutettavien tuokioiden suunnittelusta. Asenteiden muuttamiseen tarvitaan koulutusta ja aikaa totutella uudenlaiseen työskentelytapaan, sekä tarvittavat välineet mediakasvatuksen toteuttamiseen tulisi löytyä jokaisesta yksiköstä.
Lasten näkökulmasta katsottuna on tärkeää huomata myös erot lasten digitaidoissa. Siinä missä toiset lapset osaavat käyttää esimerkiksi tablettia ja puhelinta jo sulavasti, toisten lasten kohdalla taas varhaiskasvatuksessa käytetyt laitteet saattavat olla ensikosketus digilaitteisiin. Henkilökunnan on tärkeää vahvistaa lapsen digitaitoja lapsen ikä- ja taitotaso huomioon ottaen. Yhdessä kokeilemalla ja positiivisella kannustamisella rohkaistaan lasta ja ehkä myös aikuista loikkaamaan digimaailman saloihin.
Osallisuus ja sen tukeminen eri menetelmien avulla kuuluu olennaisena osana varhaiskasvatuksen perusteisiin (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 30.) Kuinka osallisuutta voi sitten edistää tieto- ja viestintäteknologian käytöllä varhaiskasvatuksessa? Yhtenä esimerkkinä vanhempien ja lasten osallisuuden tukemisessa toimii digitaaliset kasvunkansiot. Perinteisiin kasvunkansioihin kerätään yleensä lasten piirustuksia ja muita töitä sekä valokuvia lapsen arjesta. Digitaaliset kasvunkansiot laajentavat perinteisen kasvunkansion mallia ja mahdollistaisivat esimerkiksi liikkuvan kuvan ja äänen jakamisen. Yhdessä perheen kanssa työstetyt digitaalisten kasvunkansioiden tuottaminen kehittäisi myös lasten, työntekijöiden ja vanhempien media ja tietotekniikkataitoja (Mustonen 2016, 23.) Tutkimuksissa on havaittu, että tablettien käyttöä päiväkotiryhmissä harjoiteltiin usein yhdessä, jolloin myös lapset opettivat henkilökuntaa laitteiden käytössä. Voidaankin todeta, että uusien asioiden oppiminen yhdessä ja omien ennakkoluulojen, sekä pelkojen murtaminen kasvattaa lapsen ja koko yhteisön osallisuutta (Koivula ja Mustola 2017, 44.)
Digilaitteet ja erilaiset sähköiset ohjelmat ovat tuoneet varhaiskasvatuksen piiriin paljon myönteisiä ilmiöitä. Digilaitteiden avulla on pyritty rakentamaan uudenlaista vuorovaikutusta perheen ja varhaiskasvatuksen välille ja samalla tehdä lapsen päivää näkyväksi. Alle kouluikäisten vanhemmat suhtautuvat yleisesti ottaen positiivisesti lastensa digitaalisen median käyttöön, kun taas varhaiskasvattajat ovat puolestaan huolissaan laitteiden ja median vaikutuksista lapsen arkeen ja muihin aktiviteetteihin esimerkiksi ulkoilun ja liikunnan vähentymisen yhteydestä digitaalisiin laitteisiin. Kuitenkin tutkimuksessa on käynyt ilmi, että vaikka lapset käyttävät mediaa enenevissä määrin, kuuluu pienten lasten arkeensa edelleen myös aktiviteetteja, joissa laitteet eivät ole jatkuvasti läsnä (Yelland 2015, 51-52.)
Kulunut kevät on ollut varhaiskasvatuksessa erittäin poikkeuksellista aikaa. Korona -pandemia on sulkenut koulut ja varhaiskasvatuksessa lapset ovat vähentyneet merkittävästi. Isommat koululaiset opiskelevat etänä kotona ja opettelevat samalla digilaitteiden käyttöä. Varhaiskasvatuksen henkilökunta on joutunut pohtimaan, kuinka kotona oleville lapsille voisi tarjota pedagogisia vuorovaikutushetkiä? Useat päiväkodit ovatkin alkaneet kuvaamaan live- lähetyksiä aamupiireistä ja musiikkihetkistä, joita lapset voivat seurata kotona. Poikkeustilanteessakin on tärkeää osoittaa vahvaa ammatillista osaamista ja ennakkoluulottomuutta, sekä rohkeutta kokeilla erilaisia mediakasvatusta tukevia välineitä ja sähköisiä ohjelmia.
On ollut hienoa huomata, että kuntien strategiaan on ilmestynyt digimedian käyttöönottoa eri ikäryhmille. Yhtenä digitalisaation mallikaupunkina toimii Tampere. Tampereen kaupungin tavoitteena on uudistaa ja digitalisoida kasvatus- ja opetuspalvelujen asiakas- ja toiminnanohjauksen prosessit vuosina 2019—2020. Prosessien uudistaminen ja digitalisointi vaatii uuden yhteisen toiminnanohjausjärjestelmän kilpailuttamista ja hankintaa. Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota huoltajille sujuvat palvelut ja yksi järjestelmä, joka helpottaa asiointia lapsen asioissa eri kasvattajien kanssa niin päiväkodissa kuin koulussa (Tampere.fi/varhaiskasvatus). Henkilökunnan näkökulmasta uudet toimintatavat ja käyttäjälähtöinen palvelu edistävät työhyvinvointia sekä tukevat toiminnan, talouden ja resurssien ohjaamista. Tampereen varhaiskasvatuksessa esikoululaiset ovat kokeilleet jo uudenlaista oppimisympäristöä virtuaalitodellisuudessa ja varhaiskasvatuskeskustelut voidaan tarvittaessa pitää skype-yhteyden kautta. Lisää innovatiivisia ideoita digilaitteiden hyödyntämiseen varhaiskasvatuksessa löydät linkin takaa https://digimatkallamansessa.blogit.tampere.fi/
Digitalisaatiota päiväkodeissa ei voi enää estää. On kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti perusteltua opetella älylaitteiden käyttöä jo lapsuusiässä. Kuitenkaan päiväkodin arkea ei voi elää älylaite edellä vaan uusi teknologia olisi otettava yhdeksi osaksi varhaiskasvatuksen toimintaa. Henkilökunnan oma motivaatio ja positiivinen asenne rohkaisee myös lapsia ja heidän perheitään kohti uutta toimintakulttuurin muutosta. Monilukutaito ja mediakasvatus ovat tulleet varhaiskasvatukseen jäädäkseen.
Kuva 2. Tablettityöskentelyä. Pixabay.
Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, Sirpan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.
Kirjoittaja:
Sirpa Halonen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2014.
KOIVULA, M., MUSTOLA, M. 2017. Varhaiskasvatuksen digiloikka ja muuttuva sukupolvijärjestys? Jännitteitä lastentarhanopettajien ja lasten kohtaamisissa digitaalisen teknologian äärellä. Kasvatus & Aika, 44.
LUUKKA, M-R. 2013. Opetussuunnitelmat uudistuvat: tekstien lukijasta ja kirjoittajasta monilukutaituriksi. Kieli, koulutus ja yhteiskunta – verkkolehti. Joulukuu 2013, 1–6.
MUSTONEN, A. 2006. Mediasta se pienikin ponnistaa. Teoksessa: NIINISTÖ H., RUHALA A., HENRIKSSON A. & PENTIKÄINEN L. (toim.) Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. Jyväskylä. Gummerus, 23.
OPETUSHALLITUS.FI. [verkkosivusto]. [viitattu 2020-03-26.] Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kielten-rikas-maailma-materiaali
TAMPERE.FI. [verkkosivusto]. [viitattu 2020-03-26.] Saatavissa: https://www.tampere.fi/smart-tampere/digiohjelma/digitaaliset-oppimisymparistot.html
VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2018.
YELLAND, N. 2015. Young children as multimodal learners in the information age. Teoksessa: HEIDER K. L., RENCK JALONGO M. (toim.) Young children and families in the information age, Educating the young child, 10. New York. Springer, 51-52.