Digitalisaatio muokkaa yhteiskuntaa ja samalla me mukaudumme uusien älylaitteiden käyttöönottoon ja teknologioiden hyödyntämiseen. Monia palveluita halutaan kuljettaa verkkoon, saataville ja helposti valittaviksi. Monet työt hoidetaan uusien teknologioiden avulla ja yksilön rooli automatisoituvassa työympäristössä muuttuu, jopa häviää. Tarvitsemme digitalisaatiota, sen tarjoamia hyötyjä ja resursseja säästäviä ratkaisuja, joita on jo valtaosalla meistä päivittäisessä käytössä. Lienee ymmärrettävää, että tätä tilannetta on hallittava, ettei jää kehityksen jalkoihin. Kysymys kuuluukin olemmeko pystyneet tarjoamaan riittävää tukea digitalisaatiosta selviytymiseen koko väestölle ?

Kokemus omasta suhteesta digitalisaation kehitykseen ja etenemiseen voi olla negatiivinen. Kehityksestä ovat olleet osallisina niin julkiset kuin yksityisetkin toimijat; koulut, pankit, vakuutusyhtiöt, KELA ym. Yhteiskunnan muutos voi turhauttaa ja aiheuttaa näköalattomuutta omasta selviytymisestä. Yhteiskunnan on huolehdittava kaikkien mukana pitämiseen, sillä digitalisaation hyödyt eivät voi jäädä vain harvoille. Kuinka me sitten mahdollistamme digitalisaation edut kaikille? Meillä tulee olla taidot käyttää välineitä, mutta vielä tärkeämpänä pitäisin kykyä ymmärtää, mitä se tarjoaa, kuinka se meihin vaikuttaa ja miten sen haluamme kehittyvän. (Lindgren, Mokka, Neuvonen ja Toponen 2019, 20.)

Voimme tukea yksilön kehitystä digiajassa monin eri tavoin. Ilkka Kivimäki ja Annastiina Salminen kertovat kirjan Digitalisaatio-Murroksen koko kuva jälkisanoissa, että digitalisaatiossa ihmisyydelle on edelleen tarvetta ja ennen kaikkea empatian opetuksen resursseja tulee kasvattaa. Ihminen kuitenkin kykenee konetta paremmin löytämään syy-seuraussuhteita, luomaan uutta ja yhdistämään ymmärrystä eri alueilta. Tulevaisuudessa tarpeet ihmisyydelle  ja toisten kanssa vuorovaikutuksessa olemiselle voivat olla jopa suuremmat kuin ennen digitalisaatiota (Kivimäki ja Salminen 2019, 234.) Digiaikanakin tarvitaan tunnetaitojen vahvistamisen keinoja.

Voimme kehittää empatiataitoja, erityisesti tunne- ja vuorovaikutustaitoja hyödyntämällä kirjallisuutta. Kirjojen tarinat johdattavat empatiaa vaativiin tilanteisiin, kykyyn ymmärtää omia ja muiden tarpeita. Tarinallisuus myös auttaa tunnistamaan tunteita ja helpottaa myötäelämään erilaisia ongelmanratkaisua vaativia tilanteita. (Aerila ja Kauppinen 2019, 64-65). Lukeminen rikastuttaa paitsi sanavarastoamme myös tunnetaitojamme. Hanna Meretoja (2017) esittääkin kirjallisuuden tarjoavan meille mahdollisuuden tajun, ymmärtää toisten kokemuksia sekä omaa itseämme myös historian janalla. Tämä mahdollisuuden tajun laajeneminen koskee kaiken ikäisiä lukijoita. Voimme siis nähdä lukemisen koko väestöä palvelevana harrastuksena.

PIRLS-tutkimuksen mukaan (2016) kodin asenteilla lukemista kohtaan on suuri merkitys lapsen lukuharrastukselle. Kodin vaikutus on suuri lapsen varhaisille lukukokemuksille. Lukutaito vaatii jatkuvaa kehittämistä ja siten lukuharrastukseen sitoutuminen näyttäytyy tutkimuksessa parempana lukutaitona. Heikko lukutaito vaikeuttaa oppimista ja vaatii oppijalta enemmän ponnisteluja. PISA- tutkimus (OKM 2018) kuitenkin osoittaa, että heikkojen lukijoiden osuus on kasvanut. Vuonna 2009 suomalaisnuorista oli heikkoja lukijoita 8,1% ja vuonna 2018 heikkoja lukijoita oli 13,5. Perheiden tueksi on löydettävä helposti arkeen napattavia konsteja lukemisen edistämiseksi, koska kotoa tuleva malli ylläpitää lukuharrastusta.

Lukutaito paitsi edistää tunnetaitoja, on myös yksi digiajassa pärjäämisen edellytys. Lukutaitoa tulee harjoittaa säilyttääksemme kyvyn tunnistaa kielenkäyttö tapoja. Tietoyhteiskunnassa lukutaitoa tarvitaan niin sosiaalisessa mediassa olevan tiedon kriittiseen tarkasteluun kuin verkkoasiointiin viranomaisen kanssa.  (Lukukeskus 2017.) Lukeminen ja luetun ymmärtäminen ovat tärkeitä taitoja, joilla on yksilöille keskeinen merkitys digitaalisuudessa selviytymiseen. Vahvistamalla lukuintoa tuemme yksilöiden pärjäämistä muuttuvassa yhteiskunnassa.

Lukutaito on huonontunut heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla lapsilla ja sillä on vaikutusta syrjäytymiskehitykseen (Lukukeskus 2017). Taataksemme kaikille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan, on meidän kannustettava lapsia lukuharrastuksen pariin ja löydettävä eri yhteistyötahot tekemään työtä lukemisen edistämiseksi. Kannustamista lukuharrastuksen pariin tarvitaan tänä päivänä, kun vapaa-ajalle on paljon mahdollisuuksia. Kasvatuksen ammattilaisten osaamisen vahvistaminen lukemiseen kannustamiseksi niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, nuorisotyössä kuin vapaa-ajan harrastustoiminnassakin vaatii kiinnostusta ja uusia menetelmiä käyttöön.

Sytytä lukukipinä- Pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn- kirja tarjoaa monia menetelmiä lukutaidon edistämiseen ja esittää useita toimintatapoja, joilla voi lisätä lukemista. Em. lähteessä löytyy ideoita mm. toiminnallisuuden lisäämiseen, vaihtoehtoja ääneen lukemiseen ja lukemisen näkyväksi tekemiseen.(Aerila ja Kauppinen 2019, 11.) Lukukipinän löytäminen voi vaatia uusia tapoja kohdata kirjallisuus. Digitaalisuus tarjoaa keinoja tähän. Digitaalisuus antaa meille mahdollisuuden valita erilaisia tapoja toimia. E-kirjan saa lainattua tai hankittua välittömästi, se ei katso aikaa tai paikkaa. Se kuinka haluamme kirjallisuuteen tutustua, voi tulla vastaan hybridikirjoista eli verkkolinkin takaa löytyy monimediainen tapa, joka yhdistää esimerkiksi paperikirjan peleihin tai videoihin. (Aerila ja Kauppinen 2019, 40.) Kirjallisuus voi olla hyvin moniulotteista ja tutustuminen lukemiseen myös sanataiteen keinoin, voi avata uuden lähestymistavan parantaa kielellistä vuorovaikutusta.

Kirjojen maailma avaa uusia näkökulmia. Sanataiteen moniulotteisuus tuli Nurmeksessa konkreettisesti esille Minä tykkään nyt!-näyttelyssä tammi-helmikuussa 2020. Näyttely perustuu Eppu Nuotion samannimiseen kirjaan. Näyttelykierroksella pääsi tutkimaan tunteita: miltä suru kuulostaa, miltä maailma näyttää rakastuneena, vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna tai miten voi kuvata, miltä yksinäisyys tuntuu. Näyttely antoi eri ikäisille kävijöille myös visuaalista antia, rikkinäiset lelut toivat lapsille epämieluisia tunteita ja pussauskoppi lienee ilahduttanut kaikkia. Eripainoisten- ja kokoisten surujen koettaminen ylle tuntui konkreettiselta tavalta asettua erilaisten surujen keskelle ja rakkausprosentin laskeminen muistutti vanhempia kävijöitä, vuosikymmenten takaisista tärkeistä matemaattisista kaavoista. Tavallisten tunteiden sanoittaminen on taito, jota tarvitaan.

Minä tykkään nyt!-näyttely havahdutti ympärillä olevan kielen rikkauteen, kuinka kirjoitetulla tekstillä saa ilmaistua tunteita, jotka menevät ihon alle. Viestintä pelkkien hymiöiden avulla ei riitä. Kaipaamme lohduttavia ja ymmärtäviä sanoja ilmaisemaan empatiaa. Oli ilahduttavaa saada näyttely Nurmekseen ja erityisen hienoa oli se, että se oli mahdollistettu varhaiskasvatuksen ja peruskoulun ryhmille. Yhteistyön mahdollistaminen kulttuurin, kirjaston, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välillä on hedelmällistä!

Kuva: Minä tykkään nyt- näyttelyn esite verkossa. Anu Huusko.

Aivotutkija Katja Saarikiven mukaankäyttäytymisemme verkossa on vähemmän empaattista kuin mitä se olisi tosielämässä. Digitaalista tunneviestintää kuitenkin yritetään koko ajan kehittää erilaisten applikaatioiden avulla. Digiaikana koneille pyritään rakentamaan empatiataitoja, mutta kuinka yksilöllisiä koneen oppimat tunteet voivat olla ja millaisia empatian osoittamisen tavat voivat olla kasvokkain tapahtuvaa lämmön osoittamista vertailtuna?(Peltonen 2017.) Onko digitaalisessa maailmassa olemassa vuorovaikutustaitoja kohentavia ympäristöjä ja voisivatko alustat olla kaiken ikäisille käyttäjille saavutettavampia?

Hyvinvointikoordinaattorina voi tuoda esiin muuttuvan yhteiskunnan ”sekä että-asennetta”. Saa rohkaista uusien terveyttä ja hyvinvointia edistävien teknologisten ratkaisujen käyttöönottoon ja voi vahvistaa positiivista asenneilmastoa tunnetaitojen kehittämiseksi perinteisemmällä lukutaidon ylläpidolla. Keinoja lukutaidon ylläpitoon tarvitsevat niin kodit, varhaiskasvatus ja koulut. Empatiataidot kuitenkin mahdollistavat toimimisen yhdessä ja yhteistyössä. Pidetään lukukipinää yllä, sillä digitaalisuuden ja empatiataitojen liittoa tulee kehittää.

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Anu Huuskon kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, Anun kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittajat:

Anu Huusko, Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet

LÄHTEET:

AERILA Juli-Anna ja KAUPPINEN Merja 2019. Sytytä lukukipinä- Pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn. PS- kustannus. Keuruu.

HYPPÖNEN Hannele ja  ILMARINEN Katja 2019. Sähköisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjonta, palveluiden käyttö ja esteet. Julkaisussa: KARVONEN Sakari ja KESTILÄ Laura (Toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018. THL. Helsinki. 279-291

MERETOJA Hanna 2017. Kirjallisuus ja mahdollisen taju. [Verkkojulkaisu]  Professoriluento 11.1.2017. Turun yliopisto[Viitattu 12.3.2020] Saatavissa: https://journal.fi/avain/article/view/66181/26771

KIVIMÄKI Ilkka ja SALMINEN Annastiina 2019. Pääomasijoittajan näkökulma: Digitalisaatio markkinahäirikkönä. Julkaisussa: LINDGREN Jaakko, MOKKA Roope, NEUVONEN Aleksi &TOPONEN Antti. Digitalisaatio- Murroksen koko kuva. Tammi. Helsinki. 230-234

LEINO Kaisa, NISSINEN Kari, PUHAKKA Eija &RAUTOPURO, Juhani 2017. Lukutaito luodaan yhdessä : kansainvälinen lasten lukutaitotutkimus (PIRLS 2016)

LINDGREN Jaakko, MOKKA Roope, NEUVONEN Aleksi &TOPONEN Antti. 2019. Digitalisaatio- Murroksen koko kuva. Tammi. Helsinki.

LUKUKESKUS 2017. 10 Faktaa lukemisesta 2017.[Verkkojulkaisu] Lukukeskus ry. Helsinki [Viitattu 6.3.2020] Saatavissa: https://lukukeskus.fi/10-faktaa-lukemisesta/

OKM 2018. PISA-tutkimus ja tulokset 2018 [Verkkojulkaisu] Opetus- ja kulttuuriministeriö. [Viitattu 13.3.2020) Saatavissa: https://minedu.fi/pisa-2018

PELTONEN Leeni 2017. Katri Saarikivi- Tunneruokaa aivoille. [Digilehti] Ateneum 21.8.2017 [Viitattu: 6.3.2020] Saatavissa: https://ateneum.fi/kuukauden-vieras/katri-saarikivi-tunneruokaa-aivoille/

VALVEEN SANATAIDEKOULU 2019. [Verkkosivut] [Viitattu: 6.3.2020]. Saatavissa: minatykkaannyt.fi

 

Digiaikana tarvitaan tunnetaitoja- lukutaito vahvistaa empatiataitoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.