Työelämä muuttuu jatkuvasti, mikä asettaa työntekijöille koko ajan enemmän vaatimuksia. Erityisesti on havaittu, että viime vuosina hoitotyön fyysinen ja psyykkinen kuormitus on lisääntynyt, eikä työtä pystytä tekemään halutulla tavalla (Tanttu & Jaatinen 2016). Työn kuormituksen kasvaessa myös riski työuupumukselle kasvaa. Tämän vuoksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota työhyvinvointiin ja sen kehittämiseen.
Työhyvinvointi on yleinen puheenaihe 2000-luvulla.
Työhyvinvoinnin lähtökohtana voidaan pitää työturvallisuuslakia, minkä tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työoloja sekä turvata ja ylläpitää työntekijöiden työkykyä (Työturvallisuuslaki 2002/738). Työhyvinvointi on laaja-alainen käsite, mikä pitää sisällään terveyden ja tyytyväisyyden työhön ja elämään. Työhyvinvoinnista puhuttaessa, onkin siis syytä muistaa, että työhyvinvointi on kokonaisuus, joka muodostuu kokonaiselämän vaikutuksista, työhyvinvointiin vaikuttavat siis sekä työ että vapaa-aika. Hoitotyössä työhyvinvoinnilla on merkitystä myös annettuun hoitoon, sillä lisäämällä työhyvinvointia voidaan muun muassa parantaa hoitotyön laatua. Lisäksi työhyvinvoinnin kehittämisellä voidaan vähentää sairaspoissaoloja ja työtapaturmia (Lorber 2018). On kuitenkin syytä huomioida, että työhyvinvointi on muuttuva tila, minkä vuoksi sitä tulee seurata ja kehittää jatkuvasti (Puttonen ym. 2016).
Mikäli työntekijät eivät voi työssä hyvin, on tärkeämpää kehittää työtä, kuin poistaa työn aiheuttamia oireita eli niin kutsuttua työpahoinvointia (Kivinen 2019). Vaikka kehittämisen vastuu on organisaation johdolla, tarvitaan yhteistyötä kaikkien organisaation jäsenten kesken. Työhyvinvoinnin kehittämisessä johdon ja työntekijöiden yhteistyö on avainasemassa (Lorber 2018).
Työntekijälähtöinen työhyvinvoinnin kehittäminen
Oma mielenkiintoni työhyvinvointiin ja sen kehittämiseen on syntynyt työurani edetessä. Koen, että työhyvinvoinnista puhutaan laajasta, mutta sen näkyväksi tekeminen on ollut haasteellista erityisesti kuntasektorilla. Lisäksi olen kokenut, että usein ajatellaan työhyvinvoinnin kehittämisen olevan organisaation johdon tehtävä, mutta olen sitä mieltä, että työntekijöillä itsellään on suuri vastuu omasta työhyvinvoinnistaan. Opinnäytetyössäni olen halunnut panostaa erityisesti työhyvinvoinnin osa-alueisiin, joita pystytään kehittämään työntekijälähtöisesti. Opinnäytetyöni kolme pääaihealuetta olivat seuraavat: 1. työ ja työympäristö, 2. työntekijän työkyky, hyvinvointi ja terveys sekä 3. työsuhdetaidot ja sosiaaliset suhteet. Opinnäytetyössäni halusin selvittää muun muassa työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä millaisia työhyvinvoinnin kehittämisenkohteita työntekijät tunnistavat omassa toiminnassaan ja kuinka työhyvinvointia voitaisiin kehittää työntekijälähtöisesti.
Opinnäytetyöni tulosten perusteella hyvällä työilmapiirillä on vaikutusta työhyvinvointiin. Iso osa vastaajista, koki työilmapiirin olevan merkittävin työhyvinvointiin vaikuttava tekijä. Muita työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä koettiin olevan muun muassa työjärjestelyt, työn ja vapaa-ajan yhdistäminen, tasapuolisuus, terveydentila, työyhteisötaidot sekä uni ja palautuminen.
”Hyvä porukka töissä”
”Työpaikan ryhmähenki. Yleinen positiivinen ote työpäivässä lisää itselläkin positiivisuutta.”
Työhyvinvoinnin kehittämisen kohteita omassa toiminnassa oli tunnistettu kaikissa pääaihealueissa. Työtä ja työympäristöä koskevista kehittämisen kohteista työn kuormittavuustekijöihin huomion kiinnittäminen nousi erityisesti esille. Myös ammatillinen oppiminen ja kehittyminen sekä ergonomiasta huolehtiminen oli vastaajista lähes puolen kehittämiskohteena. Kehittämiskohteista oli tunnistettu myös työn tauottamisen merkitys, palautteen antamisen ja vastaanottamisen tärkeys, positiivinen suhtautuminen työnmuutoksiin sekä työturvallisuus tekijät.
Työntekijän hyvinvointia ja terveyttä koskevat kehittämiskohteista vapaa-ajan virkistävyys, palautuminen ja unen määrä oli vastaajista lähes 50 %:n kehittämiskohteena. Liikunta, hyvinvointi ja terveydentila oli kolmasosan kehittämiskohteena ja jonkin verran oli koettu myös tarvetta terveellisen ja monipuolisen ruokavalion, työkyvyn ja työn ulkopuolisten ihmissuhteiden huomioimiseen oman työhyvinvoinnin parantamiseksi.
Työyhteisötaitoja ja sosiaalisia suhteita koskevista työhyvinvoinnin kehittämiskohteista erityisesti nousi esille positiivinen viestintä työstä sekä yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen. Lisäksi kaikkien mielipiteiden huomioiminen ja kaikkien kuunteleminen oli vastaajista kolmasosan kehittämiskohteena. Neljäsosa vastaajista koki tarvetta kiinnittää huomiota työilmapiirin parantamiseen, työpaikkakiusaamiseen ja epäasialliseen käyttäytymiseen puuttumiseen sekä kompromissien tekemiseen ja hyväksymiseen. Myös asiallinen puhetyyli ja tervehtiminen oli tunnistettu kehittämiskohteissa.
Oman työhyvinvoinnin parantamisen keinoista esille nousi erityisesti unen määrän ja liikunnan lisääminen, omaan hyvinvointiin panostaminen sekä terveydestä ja palautumisesta huolehtiminen. Myös työjärjestelyt, työn tauottaminen, vapaa-ajan merkitys ja työyhteisötaitoihin huomion kiinnittäminen korostuivat vastauksista.
”Palautumisesta ja omasta hyvinvoinnista huolehtimalla”
”Mahd jumppailu töissäkin, enemmän vapaa-ajalla olisi hyvä tehdä.”
”Työn tauottaminen. Työyhteisön sisäisen viestinnän ja kommunikoinnin muuttaminen positiivisempaan suuntaan”
Opinnäytetyöni perusteella voidaan todeta, että työntekijälähtöinen työhyvinvoinnin kehittäminen on mahdollista useilla eri työhyvinvoinnin osa-alueilla. Opinnäytetyöni tulosten perusteella työntekijälähtöisesti voidaan kehittää ja edistää: 1) työtä ja työympäristöä, 2) työntekijän työkykyä, hyvinvointia ja terveyttä sekä 3) työyhteisötaitoja ja sosiaalisia suhteita.
Kirjoittaja:
Jenni Tiitinen, hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessa osoitteessa: https://www.theseus.fi/handle/10024/784102
Lähteet:
Lorber, Mateja 2018. A healthy work environment: care for the well-being and health of employees in nursing. Obzornik zdravstvene nege, 52(3), 148–152. https://doi.org/10.14528/snr.2018.52.3.85.
Puttonen, Sampsa, Hasu, Mervi & Pahkin Krista 2016. Työhyvinvointi paremmaksi, keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Tampere: Juvenes Print.
Tanttu, Anja & Jaatinen, Kari 2016. Työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla. Teoksessa Anja Tanttu (toim.) Turvallisuus, osaaminen ja työhyvinvointi hoitotyössä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja, 223. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy, 12–16.
Työturvallisuuslaki 2002/738. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738.