Viisi uppo-outoa tyyppiä, osa tekniikan, osa liiketalouden ammattilaisia, kohtaavat ja saavat toimeksiannon: ”Kehittäkää menestyvä ratkaisu todelliseen asiakasongelmaan. Aikaa 11 kuukautta.”
Siis että mitä? Miten tästä eteenpäin?
Näin alkoivat InnoTech-liiketoiminnan (ylempi AMK) innovaatioprosessiopinnot, joissa monialaiset tiimit ohjattiin kohti tavoitetta tiimissä oppien. Samalla tiimit saivat vallan ja vastuun edetä tiimin näköisellä tavalla kohti lopputulosta. Tiimeillä on tiimivalmentaja, joka kulkee rinnalla ja ohjaa prosessia tarvittaessa. Tukena toimivat myös prosessin kunkin vaiheen asiantuntijat, jotka ovat käytettävissä sisällöllisenä sparrausapuna. Valmiiksi pureskeltua tiekarttaa ei kuitenkaan ole, kaikki valinnat ja päätökset tiimi tekee itsenäisesti tiimin asiantuntemusta ja ulkopuolelta hankittua ymmärrystä hyödyntäen.
Miten opiskelu onnistuu, kun oppija on tottunut selkeisiin tehtävänantoihin ja sapluunoihin työelämässä ja aikaisemmissa opinnoissa? Antaako luonto periksi olla hyppäämättä heti ratkaisun kehittämiseen? Luottaako tiimi tekemiinsä valintoihin?
Ohut punainen lanka
Tiimivalmentamisessa ei kannata tehdä yksityiskohtaista suunnitelmaa tulevia tilanteita varten, koska et voi esim. ennakoida kaikkia tilanteita. Riittää, että sinulla valmentajana on ymmärrys tiimioppimisen periaatteista, menetelmistä ja työkaluista. Valmentajalla on siis käytössään elävä sapluuna, joka ei ole näkyvä. Tällä turvataan se, että punainen lanka ei katkea.
Tiimin rooli on myös keskeinen tuon langan ehjänä pitämisessä. Erityisesti tämä näkyy silloin, kun asiat eivät sujukaan suunnitellulla tavalla. Toimivasta tiimistä löytyy aina vähintään yksi henkilö, joka vie tiimin kuilun yli. Jos tuota “sillanrakentajaa” ei löydy, on tiimillä valmentajan tuki ja turva.
Sokkona ei kuitenkaan tarvitse kulkea. Prosessin aikana kohtaamiset sekä valmentajien että toisten tiimien kanssa ovat osa tiellä pysymistä. Tiimit tuottavat noin kahden viikon välein väliraportin, joihin valmentajat antavat palautteen. Tiimit kohtaavat neljä kertaa prosessin aikana, jossa näkevät toistensa työn etenemistä. Tiimisparrauksia tiimin ja valmentajan kesken käydään näiden välillä. Näillä toimenpiteillä mahdollistetaan oikeassa suunnassa pysyminen, vaikka tiimien polut voivat olla hyvinkin erilaisia.
Höpöttäminen
Hähmäinen toimeksianto saa hämmennystä aikaan. Mitä meidän pitäisi tehdä? Mitä meiltä odotetaan? Epävarmuudessa on uudistuttava ja tuotettava uutta tietoa. Hähmäisyyden poistamiseksi on keskusteltava paljon ja pitkään yhdessä eli höpötettävä. Tiimeissä yhdistetään tiiminjäsenten kokemukset sekä kirjoista ja asiantuntijoilta hankittu tieto jaetuiksi merkityksiksi ja uusiksi ideoiksi. Tämän jälkeen tulee vasta asian kiteytys eli ydinideoiden kirkastaminen. Sitten laaditaan suunnitelma ja viedään se käytäntöön.
Teoriassa helppoa, mutta käytännössä höpöttäminen tahtoo jäädä ajallisesti liian lyhyeksi, koska ratkaisuja on kiva nopeasti tunnistaa. Miksi on näin? Suomalaisen työnteon kulttuuri suosii ratkaisukeskeisyyttä, se on mittari työssäsi onnistumisesta. Tiimioppimisessa pakotetaan tietoisesti höpöttämään riittävän pitkään, jottei päädytä siihen helpoimpaan tai ilmiselvimpään ratkaisuun. Tätä on vain vaikea mitata, kun konkreettista ja näkyvää ei saada aikaiseksi. Hähmäisyys ahdistaa, mutta ruokkii aivoja. Yleensä viimeiset ideat ovat niitä parhaita ideoita.
Epäselvyyden sietäminen
Tiimioppiminen kasvattaa – niin substanssin kuin myös itsetuntemuksen osalta. Yksilön henkinen venymiskyky on koetuksella tiimin läpikäydessä yhdessä niin onnistumiset kuin epävarmuudenkin hetket. Yksi tiimeistä oli oivaltavasti ottanut käyttöön hähmäisyysindeksin, henkilökohtaisen arvion siitä, missä epäselvyyden asteella tietyssä hetkessä mennään. Näiden lukujen kautta tiimi voi tukea toisiaan ja luoda yhdessä ymmärrystä käsillä olevaan asiaan, vaikka kokonaiskuva olisikin vielä sumea. Muuttuvassa työelämässä epäselvyyden sietokyky on vahvuus, paikoilleenkaan kun ei voi jäädä.
Epäselvyyskin hälvenee oppimisen ja oivaltamisen edetessä, jos prosessi etenee aina samalla tavalla. Tiimioppimiseen kuuluu siksi myös yllätyksellisyys, jolloin tiimit eivät voi tuudittautua tuttuun sapluunaan myöskään työskentelytavoissaan. Innovaatioprosessiopinnoissa käytetty tiimioppiminen antaa näin ollen eväitä kohdata työelämän ennakoimattomuutta ja toisaalta kyvyn ketterään moniammatilliseen yhteistyöhön.
Luota prosessiin
“Hähmäisyys on uusi normaali”, totesi eräs tiimi matkan päätteeksi. Tiimioppiminen vie aikaa ja kantaa hedelmää vasta, kun tiimin jäsenten välillä on luottamusta puhua asioista suoraan, mutta toista kunnioittaen ja jokainen oivaltaa kuuntelemisen tärkeämmäksi kuin puhumisen. Tiimin pitää tunnistaa osaamisensa ja toisaalta hakea tarvittavaa lisäosaamista kirjallisuudesta sekä asiantuntijoilta. Höpöttämiselle pitää varata aikaa. Muun muassa näitä huomioita tiimit toivat esille 11 kuukauden yhteiskehittämisen jälkeen.
Tiimit tuottivat huikeita ratkaisuja todellisiin asiakasongelmiin kukin omaa polkuaan kulkien. Hähmäisyydellä on siis syynsä – tiimi joutuu oppimaan niin sisältöjä kuin myös tiimityöskentelyn metataitoja usein kantapään kautta. Tämä, jos mikä, on opettavaista ja jättää muistijäljen huomattavasti paremmin, kuin annettua karttaa seuraamalla. Johannes Partasen sanoin: ”Oppiminen on paljon hitaampaa kuin nopeampaa”.
Nina Huotari ja Veli-Matti Tolppi
Tiimivalmentajat, InnoTech-liiketoiminta YAMK
Savonia Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu