4.12.2017
Maatalouden kannattavuudessa ja kustannusrakenteessa on monia osatekijöitä. Karjanlannan kuljetus, varastointi, levitys ja lannoitteena käyttö ovat merkityksellisiä kannattavuuteen liittyviä osatekijöitä. Lantalogistiikka -hanke toteutti maatiloille ja lantaurakoitsijoille kyselytutkimuksen, jossa pyrittiin selvittämään karjanlannan käytön nykyistä tilannetta. Tuloksista kävi ilmi tiloilla runsas oman kaluston määrä ja sillä tehtävä lannan levitys sekä etävarastoinnin vähäisyys. Oman kaluston määrä ja omana työnä tehdyt lannan levitystyöt nostavat tilojen pääoma- ja muuttuvia kustannuksia. Urakoitsijoiden käytön tehostaminen voisi tuoda monelle tilalle rahallista säästöä sekä pääoma- että lannoitekustannuksissa.
Tilakyselyyn vastasi 54 maatilayrittäjä, joista kasvinviljelytiloja oli 12. Vastaajajoukko kyselyssä on laaja ja sen jakauma kuvaa hyvin maatilojen rakennetta. Pohjoissavolaisia maatiloja kyselyyn osallistui 51 tilaa. Kyselyyn vastanneella keskimääräisellä tilalla on noin 75 ha peltoa, jotka sijaitsevat noin 3 km:n etäisyydellä tilakeskuksesta ja sillä on 63 nautaa. Tilan lantajärjestelmänä on lietelanta ja lantaa varastoidaan tilan yhteydessä olevassa kattamattomassa lietesäiliössä. Lantaa tulee vuodessa keskimäärin 2000 m3 vuodessa ja se levitetään pintalevityksenä omille pelloille. Yli 2000 m3 varastoja on 25 %:lla vastaajista. Keskimääräiselle tilalle tulee jonkin verran myös kuivalantaa nuorkarjalta. Lietteen varastointi tapahtuu pääsääntöisesti kattamattomassa lietesäiliössä. Katettuja lietevarastoja oli ainoastaan 11 %:lla vastanneista. Kuivalanta varastoitiin lietelannan tapaan kattamattomaan lantavarastoon tai aumaan. Katettuja kuivalantavarastoja oli lähes saman verran kuin katettuja lietevarastoja. Kuivalantaa tuottavia tiloja oli 11 kpl, ja niillä on oma levityskalusto. Kuivalannan levityksessä urakoitsijoita käytti viisi tilaa omien kalustojen lisäksi. Kahdella vastanneella tilalla ei ollut erillistä lantavarastoa ollenkaan, vaan eläinsuoja toimi lantavarastona.
Tilan peltopinta-ala riittää yleensä levitettävälle lannalle. Levityspinta-ala ei riittänyt ja/tai lantaa luovutettiin 13 %:lla vastanneista tiloista. Tilalla ei yleisesti ottaen ole etäsäiliötä ja lanta levitetään omalla kalustolla tai lannan levityksen suorittaa urakoitsija oman levitystyön ohella. Lietteen levityskaluston lisäksi tilalla on usein myös kuivalantavaunu. Lietelantavaunun keskimääräinen työleveys on noin 9 m. Kuivalantavaunujen työleveys oli tiloilla pääsääntöisesti 4-8 m. Lantaa levitetään keväällä kynnökselle ja kesällä nurmelle. Mikäli lantaa ei levitetä jokaiselle peltolohkolle, suurin syy siihen on kyselyn mukaan peltojen etäisyys tilakeskuksesta.
Etävarastointi ja peltojen kantavuus lannan levityksessä
Lannan etävarastointiin on investoitu varsin vähän. Kyselyyn vastanneista tiloista 39:llä ei ollut yhtään etälantavarastoa. Kahdeksalla tilalla oli yksi etälantavarasto sekä yhdellä viisi varastoa. Kolmella tilalla oli kolme etävarastoa ja yhdellä tilalla siirrettävä lantavarasto. Tämä viittaa siihen, etteivät tilat ole päätyneet investoimaan etäsäiliöitä lähemmäksi etäpeltoja ja siirtämään lantaa talvikaudella etävarastoihin. Tiloilla, jolla on etäsäiliö käytettävissä, levitetään lantaa keskimäärin 25 m3/ha. Lantaa ei levitetä kuitenkaan kaikille pelloille, koska suurin osa vastaajista totesi peltojen olevan liian kaukana. Lisäksi ongelmaksi nähtiin peltojen kantamattomuus, vaikka käytössä oli etäsäiliö. Tiloilla, joilla lanta sopii omille pelloille, vain kahdella oli etäsäiliö lietteen etävarastointia varten. Etäisyyden lisäksi 11 tilaa mainitsi levittämättömyyden syyksi tukiehdot, pohjavesialueen, rannan ja naapurin kaivon. Peltojen kantavuus on ongelmana joillakin tiloilla. Viisi tilaa ilmoitti kantavuuden olevan esteenä lannan levittämiselle kaikille tilan pelloille. Vastaajatiloista 13 ilmoitti lannan levityksestä aiheutuvan painumia ja tiivistymisiä turvemaille ja kymmenen ilmoitti lannanlevityksen jättävän pelloille uria tai tiivistymiä, jotka aiheuttavat satotappiota hiesumailla. Savi ja multamailla satoa alentavia tiivistymiä ja uria havaitsi seitsemän vastaajaa
KUVIO 1: Syyt, miksi lantaa ei levitetä.
Keskimäärin lantaa levitetään 35 m3 hehtaarille. Lannan levityksestä aiheutuu harvoin peltoon jääviä painaumajälkiä, eivätkä jäljet eivät ole sellaisia, että haittaisivat rehun korjuuta. Mikäli lannan levityksestä aiheutuu peltoon satoa alentavia painaumia tai tiivistymää, niin pelto on eloperäistä turvemaata tai hiesumailla. Lannan levitysmenetelmät jakautuvat monipuolisesti painottuen kuitenkin perinteisiin menetelmiin. Lannan pintahajalevitystä tekee 22 kappaletta tiloista (ilmeisesti levitys tehdään omalla kalustolla, koska urakoitsijoista vain neljä levitti pintaan ja heistäkin kolme vain hajalevityksenä). Multausta tehtiin 17:lla kyselyyn osallistuneista tiloista, letkulevitystä neljällä ja vetoletkulevitystä yhdellä tilalla. Lietteen levitysmenetelmä viittaa oman kaluston käyttämiseen ja siihen, ettei olla oltu halukkaita tekemään laiteinvestointeja sijoittavaan lietekalustoon.
Lannanlevityksen ajankohta ja määrä
Lantaa levitettiin kyselyn tulosten perusteella eniten kynnökselle keväällä, seuraavaksi eniten nurmelle kesällä ja sängelle syksyllä. Nurmelle keväällä ja syksyllä levittäviä tiloja oli 22 % vastanneista tiloista. Sängelle keväällä sekä kynnökselle syksyllä levittäviä tiloja oli vain muutama. Syksyllä kynnökselle levitys lienee syysviljoille ennen kylvöä tarkoitettu lannoituslevitys.
Lannanlevityksen tehokkuutta kysyttäessä lantaa levitettiin keskimäärin 35 m3/h, mutta kahdella tilalla päätiin yli 75 m3 /h työsaavutuksiin. Se, miten lanta on levitetty kyseisillä tiloilla, ei kyselystä selvinnyt. Suurimmalla osasta tiloja (85 %) lantaa ei käsitellä ennen levitystä. Lietelantaa separoivia tiloja oli kyselyn mukaan kolme kappaletta ja mikrobeilla käsitteleviä tiloja kaksi. Ilmastusta ja muita käsittelytapoja harjoittavia tiloja oli neljä. Muihin käsittelytapoihin kuuluu mädättäminen / kompostointi ja käsittely rypsiöljyllä. Lannan levitysmäärät hehtaaria kohden olivat kyselyn mukaan varsin maltillisia, keskimääräinen levitysmäärä oli 25 m3/ha. Yli 50 m3/ha määriä kertoi levittävänsä viisi tilaa.
Kyselyyn vastanneista tiloista lantaa vastaan otti seitsemän tilaa. Kasvinviljelytiloilla lantaa käytetään keskimäärin 250 m3 ja levitetään 25 m3/ ha.
Lantaurakoinnissa on potentiaalia, tuloksia urakoitsijakyselystä
Hankkeessa toteutettiin myös lantaurakoitsijoille kohdennettu kysely lantaurakoinnista ja tulevaisuuden näkymistä. Vastaajia oli kaikkiaan 28 kappaletta, joista puolet Pohjois-Savosta ja näistä suurin osa Ylä-Savosta. Pohjois-Savon ulkopuolelta vastanneita urakoitsijoita oli 14 kappaletta. Urakointikyselyyn vastasi niin lietelanta- ja kuivalantaurakoitsijoita kuin lannansiirtopalvelua tarjoavia urakoitsijoita. Pohjois-Savon ulkopuoliset urakoitsijat sijoittuivat ympäri Suomea painottuen kuitenkin Pohjanmaan alueelle
Urakoitavia tiloja yhtä urakoitsijaa kohden on keskimäärin 13 tilaa ja levityskertona vuodessa tilaa kohden on 1-2 kertaa. Lietelanta levitetään pääsääntöisesti muilla menetelmillä kuin hajalevityksenä pintaan. Muita levitysmuotoja ovat letkulevitys, vetoletkulevitys ja sijoittaminen multaimen kautta. Ainoastaan kolme (3) urakoitsijaa levitti lietettä pelkästään hajalevityksenä pintaan. Kaikki vastanneet suorittivat lannan levitystä ja puolet vastanneista sen lisäksi lannan siirtoa. Kuivia lantamateriaaleja käsitteli kolmasosa vastanneista yrittäjistä ja 80 % nestemäisiä lantoja tai lantajakeita. Pelkästään kuivalantaa käsitteleviä urakoitsijoita oli neljä. Separointipalvelua ei tarjonnut kukaan yrittäjistä, mutta kiinnostusta separointipalvelun aloittamiseen oli pohjoissavolaisista yrittäjistä kahdella ja muualla maassa 23 %:lla vastanneista
Pohjois-Savossa urakointi on 42 % vähäisempää lantamäärässä mitattuna muualla Suomessa sijaitseviin urakoitsijoihin verrattuna. Muualla Suomessa käytetään monipuolisempaa lantakalustoa, kuten kuorma-autoja ja vetoletkulevitystä. Lantakaluston tilavuus on Pohjois-Savossa yhtä suurta kuin muualla maassa. Lannan levitysmenetelmissä alueellisia eroja ole hyvinkään paljon. Vetoletkulevitystä harjoittavia urakoitsijoita ei Pohjois-Savossa ollut. Pohjois-Savon alueella vetoletkulevitystä suorittavat yrittäjät tulevat yleisimmin naapurimaakuntien alueelta. Vetoletkulevitys soveltuisi erinomaisesti separoidun nestejakeen levitykseen kohtuullisella etäisyydellä tilakeskuksesta. Lietteen separointia on harkittu otettavan urakointivalikoimaan useamman vastaajan toimesta, mutta kyselyyn vastanneista urakoitsijoista ei kukaan harjoittanut lietteen separointia. Aliurakointia käytetään Pohjois-Savossa lannan kuljetuksen, kun taas muualla Suomessa aliurakoitsijoita käytetään levitykseen sekä muuhun yhteistyöhön.
Lantaurakointiin panostetaan tulevaisuudessakin
Uusia lannanlevitys- ja käsittelyinvestointeja ollaan suunnittelemassa koko maassa. Pohjois-Savossa investointihankkeet painottuvat suurelta osin siirtokontteihin ja koko kaluston uusintaan. Muualla Suomessa separointi, vetoletkulevitys sekä täsmälannoitus ovat investointien kärjessä. Jo olemassa olevan kaluston parannussuunnitelmia kysyttäessä pääpaino oli kaluston rengastuksessa, kapasiteetissa ja painon siirron tehokkuudessa. Kehitettävää mainittiin olevan myös urakoinnin toteuttamisessa olosuhteiden suhteen. Urakointia hankaloittaviksi tekijöiksi mainittiin tiestön huono kunto ja liittymien ahtaus. Urakointisopimuksiin ja lannan laatuun liittyvät ongelmat korostuivat muualla maassa Savoa enemmän. Markkinointia tehdään Savossa pääsääntöisesti ”puskaradiolla” ja lehdissä, kun taas muualla Suomessa on hyödynnetty sosiaalista mediaa markkinointikanavana. Markkinoinnissa on myös havaittavissa kehittämisen ja monipuolistamisen tarvetta.
Lantaurakoinnin työllistävyys on muualla Suomessa suurempaa kuin Savossa. Savossa urakointi työllistää 1-2 henkilöä yritystä kohden, kun taas muualla Suomessa 2-5 henkilöä. Urakointia tehdään muualla Suomessa kaksinkertainen määrä vuorokausina ja kuukausina mitattuna, kuin Savossa. Tämä urakoinnin työllistävyys on merkittävä tilojen talouden kannalta sivuelinkeinona sekä ostopalveluiden osuutena menoissa. Urakointia pyritään lisäämään ja parantamaan urakoinnin laatua panostamalla urakoinnissa käytettäviin apuvälineisiin. Yleisimmät apuvälineet urakointikalustossa ovat määränsäätöautomatiikka, ajoura-/automaattiohjaus ja karttasovellukset. Rengaspaineiden säätö on kyselyn perusteella vähäistä.
Urakoinnin lisääminen kiinnosti Pohjois-Savossa lähes puolta vastaajista ja heillä olisi mahdollisuus kyselyn mukaan lisätä urakointia noin 30000 m3 vuodessa. Muualla Suomessa urakoitsijoilla ei ollut enää halukkuutta lisätä urakointia.
KUVIO 2: Urakointimahdollisuuksien lisäämisen näkemys
TKI-asiantuntija Jarkko Partanen
Lantalogistiikkahanke