Maataloustieteen päivien kotieläinjalostussessiossa Helsingin yliopiston Viikin kampuksella kerrottiin lypsylehmien jalostukseen liittyvistä uusista tutkimuksista. Tutkimukset käsittelivät tilatason jalostusvalintaa auttavia työkaluja ja uusia avauksia indeksilaskentaan. Energiatehokkuus ja ilmastovaikutukset ovat agendalla kotieläinjalostuksessakin.
Lypsykarjanomistajien ilmaistu ja toteutunut keinosiemennyssonnivalinnan preferenssi eli mieltymys on vielä vähän tutkittu aihe, vaikka karjanomistajien ilmaistua preferenssiä tutkitaan nyt paljon maailmalla. Karjanomistajien preferenssiä jopa käytetään joissain maissa perusteena muuttaa kokonaisjalostusarvon painotuksia, Elina Paakala Helsingin yliopistosta kertoi tutkimuksestaan. Tutkimuksessa karjanomistajan ilmaistu preferenssi eli mitä he painottavat sonnivalinnassa selvitettiin verkkokyselyn avulla ja toteutunut sonnivalinta selvitettiin siemennystiedoista.
Verkkokyselyn avulla tutkitun ilmaistun preferenssin ja toteutuneen sonnivalinnan välillä oli merkittäviä eroja, totesi Elina Paakala. Ilmaistussa preferenssissä ei tuotosta painotettu, mutta toteutuneissa sonnivalinnoissa se sijoittui ayrshire voittoisissa karjoissa ensimmäiseksi ja holstein voittoisissa karjoissa toiseksi tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Isoissa karjoissa painotettiin rakennetta enemmän kuin pienemmissä karjoissa. Kaikki karjanomistajat painottivat kestävyyttä enemmän kuin kokonaisjalostusarvossa nykyisin painotetaan.
Karjakohtaisia jalostustavoitteita voidaan hyödyntää jalostussuunnitelmassa. Tekoälyn avulla voidaan tehdä karjakohtaiset painotukset, kertoo Elina Paakala. Varsinkin isoissa karjoissa tästä olisi hyötyä, kun jokaiselle lehmälle ei erikseen ennätä katsoa sonnia.
Rehunkäyttökyvyn ja energiastatuksen välillä saattaa olla genetiivinen korrelaatio. Tämä korrelaatio voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, kertoi Terhi Mehtiö Luonnonvarakeskuksesta. Hyvä rehunkäyttökyky saattaa altistaa negatiiviseen energiastatukseen. Rehunkäyttökyvyn mukaan tulo jalostustavoitteisiin lisää tarvetta tutkia eläimien energiastatusta, jottei hedelmällisyys heikkene.
Terhi Mehtiön esittelemässä tutkimuksessa hedelmällisyysominaisuutena käytettiin lepokautta, joka kuvaa päiviä poikimisesta ensimmäiseen siemennykseen. Energiastatusta tutkittiin kuuden indikaattorin avulla, joita olivat vapaiden rasvahappojen pitoisuus plasmassa kahdella menetelmällä tutkittuna, ennustettuna suoraan maidon infrapunaspektristä, maidon rasvahappojen pitoisuus, rasva-valkuaissuhde, betahydroksibutyraatin ja asetonin pitoisuudet maidossa. Aineistossa oli yli 37000 pohjoismaisen punaisen rodun ensikkoja, joilla oli tuotosseurantamittauksia kolmelta ensimmäiseltä tuotoskuukaudelta.
Perinnölliset korrelaatiot olivat kohtalaisia energiastatusindikaattoreiden kanssa ensimmäisen kuukauden aikana poikimisesta. Toisen kuukauden aikana korrelaatio on hieman alhaisempi ja kolme kuukautta poikimisesta selkeästi alhaisempi. Tulosten perusteella perinnöllinen vaihtelu lypsylehmien energiastatuksessa on mahdollista määrittää maidon infrapunaspektristä kahden ensimmäisen kuukauden aikana poikimisesta eli se voitaisiin tehdä ensimmäisestä tuotosseurantanäytteestä poikimisen jälkeen.
Esityksen jälkeisessä keskustelussa pohdittiin mm. sitä, että nykyisessä kokonaisjalostusarvossa hedelmällisyys on korkealla painokertoimella mukana. Pitäisikö energiastatuksen olla vielä sen lisäksi mukana jalostustavoitteissa? Toisaalta pohdittiin sitä, onko nykyinen rehunkäyttökyvyn mittaus relevantti, koska rehunkäyttökyvyn pitäisi parantaa hedelmällisyyttä.
Anna-Maria Leino kertoi rehunsäästöindeksistä. Se sisältää kaksi tekijää: ylläpitoon tarvittavan energian sekä rehunkäyttökyvyn. Lehmien välillä on perinnöllistä eroa molemmissa ja siksi niitä voidaan jalostaa. Ylläpitoenergian määrittämiseen hyödynnetään elopainotietoja. Suomessa on tuotosseurantatiedoissa todella hyvin saatavilla näitä tietoja. Tanskasta on saatu jonkin verran elopainomittaustietoja lypsyroboteilta. Rakennearvostelutiedoista takakorkeus, rinnan leveys ja rungon syvyys huomioitiin myös, koska niiden perinnöllinen yhteys elopainoon on korkea. Näitä tietoja löytyy kaikista Pohjoismaista todella hyvin. Lehmien elopainotiedot muutettiin metaboliseksi elopainoksi, koska sen avulla saadaan tieto lehmän ylläpitoenergiantarpeesta.
Näistä kuudesta ominaisuudesta laskettiin geneettiset korrelaatiot, periytymisasteet, geneettiset hajonnat ja arvosteluvarmuudet. Holstein-lehmien geneettinen trendi on noussut huomattavasti enemmän kuin pohjoismaisella punaisella rodulla ja jerseyllä. Elopainon genomisen arvostelun laskemiseksi haettiin genotyypitettyjä lehmiä, joilla on elopainotieto ja näistä saatiin kaikille kolmelle rodulle omat vertailuryhmät. Rehunsäästöindeksien arvosteluvarmuudet roduittain ovat: holstein 0.59, pohjoismaiden punainen rotu 0.74 ja jersey 0.65.
Rehunsäästöindeksi on otettu käyttöön syksyn 2019 NAV-jalostusarvostelussa. Tämä on askel rehunkäyttökykyindeksin kehittämiseen. Rehunkäyttökyky on taloudellisesti merkittävä jalostuskohde ja merkitys korostuu ilmastovaikutuksen korostuessa. Jalostuksen avulla saadaan pysyviä vaikutuksia eläinainekseen.
Teksti ja kuva:
Leena Kärkkäinen
TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu