Laidunnukseen ja jaloitteluun valmistautuminen osa II – koko- vai osapäiväistä laidunnusta?

Edellisessä Jalaka-hankkeen blogissa pohdittiin sitä, mikä merkitys laiduntamisella ja jaloittelulla on lehmille. Toinen merkittävä pohdinnan aihe ja tehtävä päätös on laidunnuksen intensiivisyys, laidunnetaanko kokopäiväisesti vai osapäiväisesti. Näiden perusteella valitaan laitumen määrä ja kierto, laitumilla viljeltävän nurmikasvin laatu sekä muun ruokinnan järjestäminen. Ruokinnallinen päätös vaikuttaa merkittävästi myös laitumen hoitoon liittyviin toimenpiteisiin, kuten rikkakasvien torjuntaan ja hoitoniittoihin. Mikäli laidunta käytetään ruokinnassa merkityksellisesti, rikkakasvien kemiallisen torjunnan varoaikoihin ja laitumen riittävyydestä huolehtimiseen on kiinnitettävä erityistä huolellisuutta.

Se päätös, mikä tehdään laidunnuksen kokoaikaisuuden ja osa-aikaisuuden välillä on erittäin merkityksellinen eläinten lopullisen ruokinnan suunnittelun osalta. Mikäli valitaan kokoaikainen laidunnus, merkitsee se sitä, että eläimet ovat laitumella päivällä ja yöllä käyden vain lypsyllä sisällä navetassa. Tällä valinnalla on merkitystä karkearehun riittävyyteen kuivina ajan jaksoina sekä väkirehun määrään lypsyn yhteydessä. Kuivana ajanjaksona voidaan joutua varautumaan lisäsäilörehun jakoon laitumelle nurmen kasvun hidastuessa. Kokoaikalaitumella rehustuksen väkirehuprosentti ei saa nousta yli viidenkymmenen prosentin, koska lypsyn yhteydessä annettava korkea väkirehumäärä altistaa hapanpötsille.

Osa-aikaisella laidunnuksella voidaan vastaavasti vähentää tarvittavan laitumen määrää, sillä eläimet ovat osan vuorokaudesta sisällä navetassa. Tämä laidunnusmalli vastaavasti lisää säilörehun tarvetta ruokinnassa. Osa-aikaisessa laidunnuksessa väkirehun määrän annostelu ruokintakertaa kohden on helpompaa. Tällöin ei ole niin suurta vaaraa liian suuresta väkirehuprosentista kerralla. Osa-aikainen laidunnus soveltuu hyvin terapia- ja jaloittelulaidunnukseen, jossa laidunnurmella ei ole niin suurta ruokinnallista merkitystä. Osa-aikainen laiduntaminen soveltuu hyvin Suomen vaihteleviin nurmen kasvuolosuhteisiin ja on sopiva vaihtoehto varsinkin suurelle karjakoolle ja robottilypsyyn. Osa-aikaisessa laidunnuksessa matka kauimmaiselle käytössä olevalle laidunlohkolle ei saa olla kilometriä pidempi, jotta lypsykertojen määrä ei vähene.

Kummassakin laidunnusmalissa laidunkierrossa yhtä laidunlohkoa laidunnetaan 2–3 päivää, ja syöttökertojen välillä nurmen annetaan kasvaa syöttökuntoiseksi. Syöttökiertojen välillä laidunlohkolla voidaan tehdä tarvittavia puhdistusniittoja tai aitojen korjauksia / siirtoja. Laidunlohkojen syöttökertoja on yleensä viisi kesässä. Alkukesästä syöttökertojen väli on normaalisti kaksi viikkoa, ja loppukesästä nurmen kasvun hidastuessa väli on jo neljä viikkoa. Kesän alussa laidunkierrossa olevan nurmen määrä kasvaa, ja syksyn viimeisellä syöttökierroksella lohkoilla varastossa oleva nurmi syötetään pois.

Riittääkö laidunala?

Laidunalan mitoituksessa nyrkkisääntönä voidaan pitää kokoaikalaidunnuksella yksi aari lehmää kohti päivässä ja puolipäivälaidunnuksella puoli aaria päivässä. Mikäli laituminen nurmen kasvukunto on jo heikentynyt, pinta-alaa tarvitaan enemmän. Laitumen nurmea ei kannata syöttää koskaan aivan loppuun, koska lehmien maitotuotos alkaa laskea laidunnurmen kuiva-ainemäärän laskiessa alle 1 000 kiloon hehtaaria kohti. Hyväkasvuisella nurmella sitä on tähän verrattuna kaksinkertainen määrä.

Laidunnurmen riittävyyden lisäksi on huolehdittava riittävästä juomavedestä. Vesi on yhtä aikaa halvin ja kallein rehu. Laiduntaminen tulee tuotosmenetysten kautta kalliiksi, mikäli lehmien juomaveden riittävyydessä on puutteita, joka alentaa maitotuotosta. Yksinkertaisin vaihtoehto vesihuoltoon on vesivaunu. Myös painevedellä toimiva automaatti laitumella on hyvä vaihtoehto. Tärkeintä on, että eläimillä on saatavilla koko ajan puhdasta juomavettä. Täytettävässä juomavaunu juotossa on hyvä varata kaksi vaunua käyttöön, jolloin toisen ollessa täytettävänä on toinen laitumella juomakäytössä.

Entäpä sitten, kun on päätetty laidunnusmalli, mitä sen jälkeen? Kuten alussa todettiin, normaalitilanteessa aitaustarvikkeet hankitaan vähää ennen aitauksen rakentamista. On kuitenkin hyvä pohtia, minkälainen on hyvä laidunaitaus. Tähän pohdintaan auttaa, kun etsii vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

Mikä on kokonaislaidunalan tarve?
Monenko syöttölohkon kierrolla laidunnus toteutetaan?

Kulkureitit laidunlohkoille?
Juomaveden jakelu syötössä olevalle lohkolle?
Millä tavalla laidunlohkojen hoitoniitto ja kasvinsuojelu toteutetaan?
Minkä verran työaikaa päivässä on käytettävissä laitumien ylläpitoon?
Minkä verran työaikaa on käytettävissä vuosittain peruslaidunaidan kunnossapitoon?

Onko laidunnusta tarkoitus jatkaa seuraavinakin vuosina?

Löytämällä vastaukset mm. näihin kysymyksiin, onkin jo helpompi lähteä tekemään tarvikehankitalista. Jatkoa laiduntamisen suunnitteluun ja asianpuntarointiin jatkamme seuraavassa blogissa, joka ilmestyy lähiaikoina.