Syrjäytymisen käsitteen määritteleminen ei ole yksinkertaista (Jehoel-Gijsbers & Vrooman 2008, 2). On kuitenkin löydetty tiettyjä yhteisiä tekijöitä, joita syrjäytymiseen liittyy, ja niitä asioita, mahdollisuuksia ja resursseja, joita syrjäytyneellä tai syrjäytymisen vaarassa olevalla ihmisellä ei ole. Syrjäytyminen on osattomuutta sellaisista asioista, joiden avulla ihminen voi elää normaalia arkea, ja jotka ovat osaltaan lisäämässä hyvinvointia ja hyvää elämää. (Jehoel-Gijsbers & Vrooman 2008, 9; Levitas ym. 2007, 117; Vaarama 2017, 6–7; Walsh ym. 2017, 86–93.)

Kuva 1. Syrjäytymisen kehä.

Syrjäytymiseen liittyvistä asioista puhutaan selvästi eniten nuorten viiteryhmässä. On yleisesti tunnettu asia, että Suomen väestö ikääntyy. Tästä huolimatta ikääntyneiden syrjäytymistä on alettu tutkia enemmän vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana (Walsh ym. 2017, 93).

 Ikääntymisen elämänvaiheeseen liittyy erilaisia tapahtumia, joskus suuriakin mullistuksia. Näiden tapahtumien kasaantuessa ihminen voi pahimmillaan jäädä yksin, menettää otteen arjesta tai jäädä syrjään yhteiskunnasta. Esimerkkejä tästä kasaantumisesta on koottu alla olevaan kuvaan. (Courtin & Knapp 2017, 799; Jehoel-Gijsbers & Vrooman 2008, 9; Stokes 2019, 733–734; Tiilikainen 2016, 125; Wernli, Ryser & Borrat-Besson 2015, 396–397).

Kuva 2. Ikääntymisen uhkapilvi.

Vaikka kyseessä on asia, johon liittyy yksilöllisyyttä ja ennakoimattomuutta, on käytännön hyvinvointityössä mahdollista tunnistaa niitä ihmisiä tai ryhmiä, jotka ovat vaarassa jäädä sivuun omasta elämästään tai yhteiskunnasta. Voidaan ottaa huomioon se, millaisia tekijöitä syrjäytymisriskille tutkimuksissa on löydetty. Niiden avulla voidaan tunnistaa heikossa asemassa olevia, palveluiden ulkopuolelle jääneitä tai niitä, joilla ei ole mahdollisuuksia tai voimia itse kohentaa olosuhteitaan. Heille voidaan kohdistaa erityisiä toimenpiteitä (Baker & Clark 2020, 237; Hawton ym. 2011, 66).

Opinnäytetyössäni lähdin selvittämään, mitä kunnissa voidaan käytännössä tehdä ikääntyneiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi hyvinvointityön ja terveyden edistämisen keinoilla. Sain mahdollisuuden tehdä aiheesta opinnäytetyön Vantaan kaupungin Hyvinvointityön tavoitteista toimintaan -hankkeeseen, jossa kehitettiin hyvinvointityötä ja elintapaohjausta (Vantaa 2021).

Vantaalla on hyvinvointiohjelma ja sitä tukevia hyvinvointisuunnitelmia, kuten ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelma. Hyvinvointiohjelmaan on kirjattu syrjäytymisen ehkäisy yhtenä toimenpiteenä, ja ikääntyneiden osalta tämä on kirjattu Vantaan ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelmaan. (Vantaa 2018a; Vantaa 2018b.) Opinnäytetyössäni tarkastelin, miten hyvinvointiohjelmaan kirjattuja toimenpiteitä viedään käytän-töön.

Haastattelin ikääntyneiden parissa käytännön työtä tekeviä asiantuntijoita kolmelta eri kaupungin palvelualu-eelta. Käytin aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua ryhmässä ja täydensin aineistoa yksilöhaastatteluilla. Teemamuotoinen haastattelu mahdollisti sen, että haastateltavat saivat tilaa kuvata tekemäänsä työtä vapaamuotoisesti ja laajasti, ja tuoda omaa pohdintaansa esiin. Aineiston analyysissa hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jossa suuri painoarvo oli haastateltavien asiantuntemuksessa ja heidän esille tuomissaan kokemuksissa ja tiedossa.

Haastateltavani toimivat kulttuuripalvelujen, vanhus- ja vammaispalvelujen sekä liikuntapalvelujen parissa. Sen vuoksi aineistossani koristuvat näiden palveluiden osuus. Aineistosta nousi kuitenkin esiin myös asumiseen, liikkumiseen ja raha-asioihin liittyviä yhteyksiä syrjäytymisen ehkäisyssä.

Löysin vastauksia siihen, miten ikääntyneiden syrjäytymistä voidaan ehkäistä kunnan hyvinvointityössä. Hyviä esimerkkejä tarjoavat Vantaalla liikuntapalvelujen osalta erilaiset sosiaalisuutta ja toimintakykyä tukevat liikuntaryhmät, Ikiliikkuja -hanke, jossa vahvistetaan palvelujen ulkopuolella olevien, kotona asuvien ikääntyneiden osallisuutta ja toimintakykyä, tai Senioripaku-toiminta, jossa palvelut tuodaan lähelle kotona asuvia ikääntyneitä, niin että palvelun saavutettavuus paranee. Vanhus- ja vammaispalveluissa taas hyvänä esimerkkinä on etsivä vanhustyö. Tämän työn avulla on mahdollista löytää yksinäisiä tai syrjäytymisvaarassa olevia ikääntyneitä, ja tukea heidän aktiivisuuttaan, toimintakykyään ja hyvinvointiaan yksilöllisesti ja vierellä kulkien. Kulttuuripalveluissa puolestaan mahdollistetaan myös ikääntyneille taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia esimerkiksi koteihin vietävällä matkalaukkunäyttelyllä, tai erityisesti seniori-ikäisille suunnatuilla kaupungin kulttuuritapahtumilla. Palvelutaloissa asuvia huomioidaan yksinkertaisesti menemällä sinne paikan päälle, viemällä musiikkia tai kuvataidetta lähelle siellä asuvia ihmisiä, joiden olisi vaikeaa muuten päästä osalliseksi kulttuuritapahtumista.

Työmuotojen avulla vahvistetaan ikääntyneen sitoutumista toimintaan ja ylläpidetään osallistumista vuodesta toiseen, mutta myös etsitään mukaan uusia ihmisiä, erityisesti niitä, jotka eivät itse herkästi osallistu, tai jäävät kotiin neljän seinän sisälle. Kaikilla palvelualueilla korostui yhteistyön merkitys eri toimijoiden kanssa.

Aiemmin mainitsin Suomen väestön ikääntyvän vauhdilla. Toinen hyvinvointityöhön vaikuttava asia on kysymys resurssien riittävyydestä. Hyvinvointityötä kehitettäessä onkin hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, miten vaikuttavuus otetaan työssä huomioon. Vaikuttavuutta seurattaessa tutkitaan, miten työhön ja toimenpiteisiin käytettävillä panoksilla saataisiin aikaan mahdollisimman paljon hyvää eli minkälaisilla panoksilla saadaan parhaiten aikaan niitä tuloksia, joita perimmältään tavoitellaan. (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 78–79; Netten ym. 2012, 94.)

Ihmisten hyvinvointia lisäävässä työssä usein nähdään haasteena asioiden monenlaiset vaikutusmekanismit ja useat päällekkäiset toimenpiteet. Tuloksetkin näkyvät usein vasta vuosien päästä. (Dahler-Larsen 2005, 8–9; Kivipelto, Blomgren, Karjalainen & Saikkonen 2013, 102; Miettinen ym. 2020, 78–80; Ståhl 2017, 973). Tätä ei kuitenkaan pidä pelätä, vaan etsiä, löytää ja käyttää niitä keinoja, jotka on todettu vaikuttaviksi (ks. Puustinen 2018).

Opinnäytetyöni tuloksissa vaikuttavuus ja sen tutkiminen näkyi osana syrjäytymistä ehkäisevää työtä sen vuoksi, että voitaisiin osoittaa resurssien tarvetta ennaltaehkäisevään toimintaan. Erityisesti hankemuotoisessa työssä vaikuttavuutta seurataan. Toisaalta vastaajat kuitenkin asettivat vaikuttavuuden tutkimisen hyötyä myös kyseenalaiseksi, ja vaikuttavuuden todentaminen koettiin haastavaksi. Sen sijaan tärkeänä nähtiin se, miten toiminta vaikuttaa yksilöllisesti ikääntyneiden elämään, ja miten toiminnassa mukana olevat ikääntyneet sen kokevat yksilöllisesti. Myös ammattilaisen kuvaus toiminnan asiakkaalle aiheuttamasta hyvinvointivaikutuksesta esimerkiksi toimintakyvyn paranemisen suhteen nähtiin tärkeänä huomioon otettavana asiana toiminnan tuloksia arvioitaessa.

Opinnäytetyöni tulokset näyttivät minulle esimerkkinä sen, miten kunnissa tehdään jo nyt valtavasti työtä sen eteen, että ikääntyneet voisivat hyvin omassa arjessaan ja olisivat tasaveroinen osa yhteiskuntaa. On tärkeää kerätä lisää tietoa heiltä itseltään, samoin kuin ikääntyneiden parissa toimivilta siitä, minkälaisilla tavoilla varsinkin heikoimmassa asemassa olevia ikääntyneitä voitaisiin tukea osallistumaan ja elämään omannäköistään elämää, toimimaan ja astumaan esiin. Ihmisten toiveiden ja tarpeiden kuulemisen lisäksi tarvitaan toisaalta myös yhä enemmän vaikuttavuusosaamista sekä ymmärrystä siitä, millainen vaikuttavuus erilaisilla hyvinvointityön keinoilla on.

Kirjoittaja

Saara Lehtimäki, Hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija, Savonia ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Baker, Edward & Clark, Louise L. 2020. Biopsychopharmacosocial approach to assess impact of social distancing and isolation on mental health in older adults. British Journal of Community Nursing 25 (5), 231–238. http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.savonia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=4&sid=8c9fcbcf-214d-4e8f-b6ff-00e84cf767f0%40sdc-v-sessmgr01.

Courtin, Emilie & Knapp, Martin 2017. Social isolation, loneliness and health in old age: a scoping review. Health and Social Care in the Community 25 (3), 799–812. https://doi-org.ezproxy.savonia.fi/10.1111/hsc.12311.

Dahler-Larsen, Peter 2005. Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt. Menetelmä-käsikirja. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES. Pdf-tiedosto. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77071/vaikut-tavuuden_arv.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Gale, Catharine R., Westbury, Leo & Cooper, Cyrus 2018. Social isolation and loneliness as risk factors for the pro-gression of frailty: the English Longitudinal Study of Ageing. Age and Ageing 47, 392–397. https://doi.org/10.1093/ageing/afx188.

Hawton, Annie, Green, Colin, Dickens, Andy P., Richards, Suzanne H., Taylor, Rod S., Edwards, Rachel, Greaves, Colin J. & Campbell, John L. 2011. The impact of social isolation on the health status and health-related quality of life of older people. Quality of Life Research 20 (1), 57–67. http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.savo-nia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=4&sid=ec78d916-aab9-4a38-b8cd-f9bec5500ed4%40sessionmgr101.

Jehoel-Gijsbers, Gerda & Vrooman, Cok 2008. Social Exclusion of the Elderly: A Comparative Study of EU Member States (September 2, 2008). ENEPRI Research Report No. 57. SSRN: https://ssrn.com/ab-stract=2027886 or http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.2027886.

Kivipelto, Minna, Blomgren, Sanna, Karjalainen Pekka & Saikkonen, Paula 2013. Yhteenveto ja johtopäätökset. Teoksessa Kivipelto, Minna, Blomgren, Sanna, Karjalainen, Pekka ja Saikkonen, Paula (toim.) Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti. Raportti 8/2013, 101–109. Pdf-tiedosto. https://www.julkari.fi/bitstream/han-dle/10024/104473/URN_ISBN_978-952-245-864-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Levitas, Ruth, Pantazis, Christina, Fahmy, Eldin, Gordon, David, Lloyd, Eva & Patsios, Demi 2007. The multi-dimensional analysis of social exclusion. Department of Sociology and School for Social Policy, Townsend Centre for the International Study of Poverty and Bristol Institute for Public Affairs. University of Bristol. https://reposi-tory.uel.ac.uk/down-load/469129f180d3060ed6707d32474ae3d29ac0b9635ca19758f989a09936a3a319/1819926/multidimensional.pdf.

Miettinen, Janissa, Selander, Kirsikka & Linnosmaa, Ismo 2020. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden tutkiminen. Teoksessa Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 77–128. Pdf-tiedosto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/han-dle/10024/123995/978-952-359-022-9.pdf?sequence=2&isAllowed=y.

Netten A., Burge P., Malley J., Potoglou D., Towers A-M., Brazier J., Flynn, T., Forder, J. & Wall, B. 2012. Out-comes of Social Care for Adults: Developing a Preference-Weighted Measure. Health Technology Assessment 16 (16), 1–166. https://doi.org/10.3310/hta16160.

Puustinen, Pekka 2018. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen päivä Pekka Puustinen. Maakunnalliset hyvinvointikoordinaattorit, hyvinvointivajeista tehtävänkuviin. Video. YouTube-videopalvelu, julkaistu 28.11.2018. THL:n seminaarit ja koulutukset. THL. https://www.youtube.com/watch?v=LB4Y1TrlsWM.

Stokes, Jeffrey E. 2019. Social integration, perceived discrimination, and self-esteem in mid- and later life: intersections with age and neuroticism. Aging & Mental health 23 (6), 727–735. http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.savo-nia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=4&sid=8366897c-c661-43bf-b233-a8ccc60b9cc5%40pdc-v-sessmgr03.

Tiilikainen, Elisa 2016. Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Väitöstutkimus. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2016:4, Yhteiskuntapolitiikka. Helsinki: Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto.

Vaarama, Marja 2017. Ikäihmisten elämänlaatu, syrjäytyminen ja palvelut. Luentomateriaali. Syrjäytymisen ehkäisemisen mestarikurssi. PROMEQ-hanke, Itä-Suomen yliopisto, Kansaneläkelaitos 18.4.2017. https://www.pro-meq.fi/loader.aspx?id=b49d0d64-7749-4262-bf90-0d9977c46f0f. Vantaa 2021. Hyvinvointityön tavoitteista toimintaan. https://kunnolla.fi/. Vantaa 2018a. Vantaan hyvinvointiohjelma 2018–2022. Vantaan kaupunki. Pdf-tiedosto. https://www.vantaa.fi/in-stancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/140382_Hyvinvointiohjelma_2018-web-0607-kaikkiosiot.pdf.

Vantaa 2018b. Vantaan ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelma 2018–2022. Vantaan kaupunki. Pdf-tiedosto. https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/141010_Ikaantyneen_vaeston_hyvinvointisuunnitelma_2018-2022.pdf.

Walsh, Kieran, Scarf, Thomas & Keating, Norah 2017. Social exclusion of older persons: a scoping review and con-ceptual framework. European Journal of Ageing 14, 81–98. https://doi.org/10.1007/s10433-016-0398-8.

Wernli, Boris, Ryser, Valérie-Anne & Borrat-Besson, Carmen 2015. Bien-être subjectif: l’impact du départ à la retraite en Suisse. Swiss Journal of Sociology, 41(3), 377–399. http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.savo-nia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=6&sid=7e27cf30-4b93-4165-b77f-5dfe925400f3%40pdc-v-sessmgr01.

Käytännön keinoja ikääntyneiden syrjäytymisen ehkäisyyn

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.