Yksi Insect Savo -hankkeen tavoitteista on selvittää erilaisten sivuvirtojen hyödyntämistä hyönteisten ruokinnassa. Esimerkiksi mustasotilaskärpäset (Hermetia illucens), jotka käyttävät ravinnonlähteinään esimerkiksi lantaa ja muita bioperäisiä jätejakeita, voisivat käyttää ravintonaan vaikkapa biojätettä tai metsäteollisuuden sivuvirtoja rehukäyttöä varten kasvatettaessa. Tällä hetkellä lait ja asetukset eivät kuitenkaan salli hyönteisten rehukäyttöä, mikäli niiden ruokinnassa on käytetty jätevesilietteitä tai jätteeksi luokiteltavaa materiaalia. Teimme kuitenkin täällä Savonian ympäristötekniikan laboratoriossa mädätyskokeita metsäteollisuuden kuivatulle jätevesilietteelle, niin kutsutulle kuitupuristeelle. Mädätetty materiaali on tarkoitus edelleen toimittaa Lukelle Jokioisten Insectlab-hyönteiskasvattamoon testattavaksi.

Kuva 1. Testattavaksi saatua kuivattua metsäteollisuuden jätevesilietettä, kuitupuristetta.

Mädätys tarkoittaa anaerobisissa eli hapettomissa oloissa toteutettua mikrobiologista prosessia. Mädätyksen aikana mikrobit hajottavat materiaalin orgaanista ainesta, kuten proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja. Näissä kokeissa testattu kuitupuriste sisältää kyllä orgaanista ainesta, mutta yhdisteet ovat lähinnä ligniiniä ja selluloosaa, jotka ovat huonommin hajoavia yhdisteitä. Onkin kiinnostavaa tietää, hajoaako materiaali mädätyksessä sen verran, että se sopisi mustasotilaskärpäsen toukille ravinnoksi. Mädätys toimisi siis esikäsittelymenetelmänä kuitupuristeelle. Tavallisesti tällaisia biokaasupanoskokeita pidetään käynnissä noin kuukauden ajan, mutta päätimme jättää osan kokeista kesken sillä ajatuksella, että hyönteisille jäisi osa helpommin hajoavista mädätyksen välituotteista hyödynnettäväksi. Yhtä koesarjaa mädätettiin siis vain kaksi viikkoa, toista koesarjaa taas viisi viikkoa. Mädätyksen jälkeen materiaalit pakastettiin, ja niiden koostumus (hiilihydraatit, proteiinit, rasvat, raskasmetallit ja hivenaineet) on tarkoitus analysoida, jotta niiden ravitsemuksellisista ominaisuuksista saadaan tietoa. Mikäli materiaali sisältää liian paljon raskasmetalleja tai on mikrobiologiselta laadultaan huono, se voi olla haitallista hyönteisten ravintona.

Kuva 2. Panoskokeiden valmistelua. Etualalla ymppinä eli mikrobilähteenä käytettyä mädätettyä lehmänlantaa, taustalla kuitupuristetta.

Mädätys toteutettiin panosluontoisina biokaasukokeina lasipulloissa, joiden korkkeihin liitettiin kaasunkeräyspussit. Pusseihin kerätyn biokaasun koostumus ja määrä analysoitiin säännöllisesti. Tällaista toteutustapa käytetään tavallisimmin eri materiaalien metaanintuottopotentiaalin määrittämiseen, eli siitä saadaan arvio, olisiko biokaasuntuotanto kyseiselle materiaalille kannattavaksi soveltuva menetelmä. Mädätyksen käynnistymisen varmistamiseksi pulloon lisätään aina ymppiä, joka varmistaa oikeanlaisten mikrobien päätymisen prosessiin.

 

Kuva 3. Kaasunkeräyspusseihin kerääntynyttä biokaasua. Kokeen alussa kaasuntuotto oli voimakkainta, joten pullossa oli hyvä olla kaksikin kaasunkeräyspussia.

Sekä mädätystä ennen että sen jälkeen materiaalista määritettiin vielä kuiva-aineen ja orgaanisen aineksen osuus, jotta pystyttiin arvioimaan, kuinka suuri osuus materiaalin orgaanisesta aineksesta on hajonnut. Keskeytettyjen kokeiden osalta materiaali oli hajonnut hieman vähemmän kuin viisi viikkoa mädätettyjen materiaalien. Materiaalit laitettiin nyt pakastimeen ja niistä teetetään myöhemmin tarkemmat analyysit.

Iida Pulkkinen, testausinsinööri (ympäristötekniikka)
Insect Savo –hanke, http://insectsavo.savonia.fi/
Savonia-ammattikorkeakoulu

Hyönteisten hyödyntäminen biomassojen käsittelyssä
Merkitty:        

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.