Pohjoissavolaisten maitotilojen jaloittelu- ja laidunnuskäytännöt olivat kolmen AMK-agrologiopiskelijan tutkimuskohteena kevään 2019 aikana Savonian JALAKA-hankkeen alkukartoituksissa. Aihetta tutkittiin sähköisellä kyselyllä ja puhelinhaastatteluilla. Vastauksia saatiin monipuolisesti (n= 44), ja aihe herätti yllättävänkin paljon keskustelua. Ulkoilu koetaan selvästi tärkeäksi sekä lehmien hyvinvoinnin että maidontuotannon imagonkin kannalta.

 

KUVIO 1. Kyselyyn vastanneiden tilojen lypsylehmien jaloittelu ja laidunnus navettatyypin mukaan.

Kyselyyn vastanneiden tilojen yleisin karjakoko oli 30–75 lypsylehmää, vastaajilla oli yhtä paljon (21) parsi- ja pihattonavetoita. Kaikki parsinavetalliset vastaajat ja jopa puolet pihattonavetallisista vastaajista järjesti lypsylehmille ulkoilua. Arvokasta tietoa saatiin myös sellaisilta tiloilta, jotka eivät ulkoiluta lypsylehmiään. Puhelinhaastatteluilla selvitimme lehmiä ulkoiluttavilta tiloilta erilaisia käytänteitä ja mielipiteitä aiheeseen liittyen.

Ennakkoajatukseni ulkoilun positiivisista terveysvaikutuksista vahvistuivat alkukartoituksien edetessä, sillä lähes kaikki ulkoilua järjestävät yrittäjät kertoivat omakohtaisia kokemuksia ulkoilun positiivisista vaikutuksista lehmien terveydelle. Erityisesti sorkkaterveyden kerrottiin pysyvän hyvänä, kun lehmät saavat liikuskella tarhassa tai laitumella. Talvella lumi puhdistaa lehmien jalat, jolloin lumi toimii ikään kuin luonnollisena sorkkakylpynä. Meille kerrottiin myös paljon tarinoita siitä, kuinka lehmien mielenvirkeys pysyy hyvänä niiden päästessä ulkoilemaan – ja tämä riemu tarttuu kuulemma myös ihmisiin.

Ulkona tarhassa tai etenkin laitumella lehmillä on tilaa lajityypilliseen käyttäytymiseen ja liikkumiseen. Laiduntava lehmä kävelee laitumella päivässä jopa 2–8 kilometriä, kun pihatossa lehmä ottaa askelia 400–800 metrin edestä. Ja mikä olisikaan luonnollisempi tapa lehmälle saada ravintonsa, kuin laidunruohon nyhtäminen omin hampain. Myös esimerkiksi kiimat tulevat selkeämmin esille lehmien ulkoillessa. Oikein toteutettuina jaloittelu ja laidunnus tuovat hyötyjä niin eläimille kuin ihmisillekin.

 

KUVIO 2. ”Aiotko kehittää tilasi jaloittelu- ja laidunnuskäytäntöjä seuraavan 5 vuoden aikana?”

Suurin osa kyselyyn vastanneista yrittäjistä aikoi kehittää oman tilansa jaloittelu- ja laidunnusmahdollisuuksia seuraavan viiden vuoden aikana. Esille nousi erityisesti ulkoilunajanjakson pidentäminen, talviaikainen jaloittelu sekä hiehojen ja umpilehmien ulkoilun lisääminen. Etenkin moni pihattonavettatilallinen suunnitteli jaloittelumahdollisuuden järjestämistä. Jaloittelutarhan suunnittelussa askarruttivat eniten erilaiset tarhan pohjan materiaalivaihtoehdot, kulkureittien toimivuus, kustannukset ja työmäärän lisääntyminen. Automaattilypsyssä ulkoilun sudenkuopaksi koettiin etenkin lypsyliikenteen tasaisuus. Kuulimme kuitenkin esimerkkejä onnistuneista jaloittelun ja laidunnuksen ratkaisuista myös automaattilypsytiloilta.

Tilakohtaisen lehmäluvun kasvaessa ainakin kokoaikaisen laidunnuksen toteuttaminen voi olla monella tilalla yksinkertaisesti mahdotonta navetan lähellä olevan peltoalan riittämättömyyden takia. Isoille karjoille jaloittelutarha voikin olla ainut järkevä ja toteutettavissa oleva ulkoilun muoto. Suomen olosuhteet tuovat luonnollisesti haasteita esimerkiksi kovien pakkasten ja märkien kelien aikaan, mutta oikeilla ratkaisuilla olosuhteiden tuomat ongelmat voidaan minimoida. Talviaikainen ulkoilu on nyt vahvasti tapetilla ja alkukartoitusten perusteella uskoisin yrittäjien keskittyvän erityisesti sen lisäämiseen. Tästä on hyvä jatkaa!

 

Teksti ja kuvat Jonna Koskinen
JALAKA-hanke – Askeleen terveempi nauta

Kirjoittaja on Savonian 4. vuoden agrologiopiskelija ja on toteuttanut työelämäharjoittelun JALAKA-hankkeessa selvittäen pohjoissavolaisten lypsykarjatilojen jaloittelu- ja laidunnusmenetelmiä.

Pohjois-Savossa halutaan lehmät ulkoilemaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.