Ilmastoblogi II
Tämän blogitekstin ja ajatusten takana ovat Savonian agrologiopiskelijat, ryhmästä RA18SM
Ilmastonmuutos on tänä päivänä kaikkien mielessä ja syytä onkin. Ilmasto muuttuu ja muuttuessaan se vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Mutta mitä pitää tehdä, jotta ilmastomuutoksen tuomat negatiiviset vaikutukset pystytään minimoimaan? Suomessa on jo lukemattomia lakeja, säännöksiä ja asetuksia, joilla pyritään minimoimaan maa- ja metsätalouden vaikutukset luontoon, vesistöihin ja ilmastoon. Kaikkia näitä sääntöjä ja asetuksia valvoo joku viranomainen.
Suomessa pyritään tekemään asioita aina paljon paremmin ja tehokkaammin kuin muualla. Esimerkkinä sanottakoon, ilmastonmuutosta käsittelevässä kokouksessa maailmanlaajuisesti keskusteltaessa ja sovittaessa jostakin päästörajoituksesta tiettyyn aikaan mennessä, niin Suomi pyrkii tekemään kaiken paljon nopeammassa aikataulussa ja tehokkaammin kuin kukaan muu. Tuntuu kuin Suomen tulisi pelastaa koko maapallo! Sama pätee tuotantoon ja sen hiilijalanjälkeen. Suomessa lihantuotanto on lähes kokonaan maidontuotannon sivutuote.
Naudan osuus ilmastonmuutokseen on ollut viime aikoina hyvinkin paljon tapetilla, uusimpien tutkimusten mukaan nauta ei olekaan suurin syypää ilmastonmuutokseen. Mielestäni ei ole mitään syytä ajaa suomalaista maataloutta alas. Suomessa tuotanto on eettistä sekä puhdasta, sillä eläinten lääkityksiä valvotaan eikä esim. antibioottijäämiä päästetä lihaan tai maitoon. Jos Suomessa loppuisi tuotanto, niin ei silloin lihan syönti tai maidon juonti loppuisi, vaan tuotteet tulisivat ulkomailta. Monissa maissa ei eläimillä ole asiat niin hyvin kuin Suomessa eikä liha ja maito ole välttämättä puhdasta. Puhumattakaan siitä kuinka suuri hiilijalanjälki tuontilihalla tai maidolla olisikaan?
Kotimaisen lihantuotannon etuja ovat paikallisen elinvoimaisuuden tukeminen ja ruokaturvan ylläpito. Ympäristön ja ilmaston kannalta on parasta tuottaa ruokaa mahdollisimman lähellä kulutusta.
Mikrobilääkkeiden käyttö tuotantoeläimille on Suomessa kansainvälisesti katsottuna erittäin maltillista. Antibioottien käytön määrä on 2010-luvulla Suomessa vähentynyt enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Suomi on hyötyeläimille (yleensä niiden kasvua edistämään) annettujen antibioottien osalta esimerkillinen. Niinpä bakteerien herkkyystilanne on useimpiin maihin verrattuna Suomessa hyvä. Tosin kun esimerkiksi Ranskassa ja USA:ssa antibioottien käyttö vapaata ja niitä käytetään paljon myös ennaltaehkäisevästi.
Perinnebiotoopilla on runsas kasvi- ja eläinlajimäärä, sinne ei tuoda ravinteita ulkopuolelta eikä maata käännetä tai kylvetä. On muistettava, että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaihtelee vuosittain eikä syötävää ole välttämättä yhtä paljon kuin viljellyillä pelloilla. Sateisina kesinä syötävää on enemmän kuin kuivina. Monet kasvi-, sieni-, hyönteis-, lintu- ja nisäkäslajit viihtyvät laitumilla ja erityisesti monipuolisilla luonnonlaitumilla. Kun laidunta ei ole kemiallisesti hoidettu on kaikella oma tasapainonsa.
Taulukko. Tuotantoeläinten määrään suhteutettu mikrobilääkkeiden kokonaismyynti 30 EU/EEA maassa vuonna 2016 (mg/PCU, milligrammaa vaikuttavaa ainetta populaatiokorjausyksikköä kohti). Luonnonvarakeskus 2019, https://www.luke.fi/ruokafakta/yleista-.
| 30 maan tulosten vaihteluväli | Suomi | |
| Kokonaiskulutus | 3 – 453 | 19 |
| 3. ja 4. polven kefalosporiinit | 0 – 0,7 | 0,01 |
| Fluorokinolonit | 0 – 9,7 | 0,1 |
| Makrolidit | 0 – 29,2 | 1,0 |
| Polymyksiinit | 0 – 22 | Ei ole koskaan käytetty tuotantoeläimille Suomessa |
Nurmi on karjatalouden valttikortti. Nurmipelloista toivotaankin hiilisieppareita. On tutkittu, että hiilikato on voimakkainta lämpimän ilmaston maissa. Suomessa ja Pohjoismaissa viileä ja kostea ilmasto hillitsee hiilen karkaamista pellosta. Suomessa onkin korkeimmat viljelymaiden hiilipitoisuudet. Täytyisikin kuitenkin löytää sellaiset viljelykeinot, jotta tilanne Suomessa pysyisi jatkossakin hyvänä, koska ilmaston lämpeneminen tulee kiihdyttämään hiilikatoa myös meillä.
Peltojen hiilensidonnalla pyritään saamaan etenkin maidon hiilijalanjäljestä 30 – 40 % pois. Valio kehitti ensimmäiset nurmisiemenseokset parantamaan peltojen hiilensidontaa. Nurmiseosta suunniteltaessa otettiin huomioon se, että seoksen lajit kestävät suomen viljelyolosuhteet, ovat satoisia, sitovat hyvin typpeä ja juuristonsa avulla lisäävät hiilensidontaa maahan.
Suomessa monivuotiset nurmikasvit sitovat hyvin hiiltä ja ovat parempia
sitomaan kuin yksivuotiset kasvulohkot (Piia Kekkonen)
Laiduntaminen ja perinnebiotoopit
Naudan laiduntaminen on muokannut maaseutua luomalla perinnemaiseman. Monen suomalaisen mielikuva maaseudusta on laidun, missä on runsas kasvilajisto eri väreineen. Kauniit perinnebiotoopit ovat muodostuneet laidunnuksen seurauksena, ja laidunnuksella voidaan ylläpitää ja lisätä niiden harvinaistunutta kasvillisuutta.
Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaan perinnebiotoopit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Laidunnus on usein ainoa mahdollisuus hoitaa alueita, joiden koneellinen niitto on kivisyyden, epätasaisuuden tai jyrkkyyden takia käytännössä mahdotonta. Lisäksi laiduntavat eläimet monipuolistavat maaseutumaisemaa. Jos laidunnus loppuu niin alueet kasvavat umpeen. Jonkin verran on jo nyt ollut uutisointia, kuinka nykyinen maatalous vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen. Mm. tietyt lantaa hajoittavat hyönteiset ovat vähentyneet.
Perinnebiotoopilla on runsas kasvi- ja eläinlajimäärä, sinne ei tuoda ravinteita ulkopuolelta eikä maata käännetä tai kylvetä. On muistettava, että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaihtelee vuosittain eikä syötävää ole välttämättä yhtä paljon kuin viljellyillä pelloilla. Sateisina kesinä syötävää on enemmän kuin kuivina. Monet kasvi-, sieni-, hyönteis-, lintu- ja nisäkäslajit viihtyvät laitumilla ja erityisesti monipuolisilla luonnonlaitumilla. Kun laidunta ei ole kemiallisesti hoidettu on kaikella oma tasapainonsa.
Lue lisää opiskelijoiden ajatuksista ilmastonmuutosaisteusta Suomi vastaan muu maailma seuraavasta blogista Ilmastonmuutos kasvin- ja metsäntuotannossa.
Kirjoittajat:
Kimmo Järvi, Sanna Räisänen, Kati Heikkilä, Erja Kämäräinen, Anu Hakkarainen, Emmi Parkkinen, Erika Kemppainen, Aini Partanen, Minka Kilponen, Johanna Kiesiläinen, Sanni Kemppainen, Tiia Heinikainen, Laura Rantala, Eetu Hokkanen, Satu Jääskeläinen, Pekka Leskelä, Merja Tuovinen, Sami Juntunen, Heli Jolkkonen, Satu Virolainen, Minna Ruokolainen, Meeri Partanen, Anu Tiikkainen, Outi Kuvaja.
Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu