Savonialaiset näkyvästi Maataloustieteen päivillä Helsingissä 10.-11.1.2018

15.1.2018
AMK-agrologi Lotta Junnonaho esitelmöi opinnäytetyöstään Maataloustieteen päivillä. Hänen opinnäytetyönsä käsitteli emolehmätilan laidunnusstrategioita. Lotta kertoi esityksen jännittäneen ehkä hieman enemmän kuin esitelmät agrologikoulutuksen aikana, mutta kokemus oli kuitenkin mukava.

Opinnäytetyön aihe valikoitui Lotalle omasta kiinnostuksesta emolehmiin ja talouteen. Hän kertoo olevansa tulevaisuudessa ehkä emolehmäpuolen yrittäjä, niin kiinnostus on ymmärrettävää. Laiduntamiseen liittyvää aihetta ehdotti opettaja ja siitä työ lähti vähitellen kehittymään. Yhteistyökumppaniksi löytyi A-tuottajien hanke, jossa kehitetään emolehmätuotantoa. Siltä kautta löytyi myös yhteistyötilat, joista valittiin 20 tilan joukosta neljä tarkempaa analysointia varten. Tilat ovat samankokoisia, mutta niiden laidunnusstrategiat ovat erilaisia.

Opinnäytetyön työstäminen kesti noin vuoden aloituskokouksesta loppuseminaariin. Lotta pitää hyvänä, että aikaa oli muokata ja miettiä, niin työ onnistui paremmin. Myös toimeksiantaja oli prosessissa ilahduttavan aktiivisesti mukana.

Lotta kertoi olleensa ensimmäistä kertaa Maataloustieteen päivillä. Päivän lemppareita pyöri yhtä aikaa niin, ettei kaikkiin millään päässyt. Hän arvelee käyvänsä ehkä joskus työn puolesta uudestaan Maataloustieteen päivillä, joita järjestetään joka toinen vuosi tammikuun alussa Helsingin Viikissä Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tiloissa.

Luomukananmunan tuotanto kiinnostaa

Agrologit Henri Temonen ja Mikko Tiainen esittelivät opinnäytetyöstä tehtyä posteria Maataloustieteen päivillä. He pitivät esittelyä positiivisena kokemuksena. Oli sopiva määrä kiinnostuneita ja omasta aiheesta oli helppo puhua. Tämä esitysmuoto sopi heille paremmin kuin luentomainen esitys. Posterin esittely sisältää vuorovaikutusta yleisön kanssa. Posteriin tutustujat kyselivät eri asioita ja keskusteluissa esittelijätkin saivat uutta tietoa.

Mikon ja Henrin opinnäytetyöprosessin alkusysäykseen vaikutti opettajan esittelemä e-Poultry-kurssi. Henri tarttui tähän ajatukseen heti. Hän ilmoittautui kurssille, joka koostui useamman viikon etätehtävistä ja 2 viikon intensiivijaksosta Hollannissa. Siellä tutustuttiin munituskanaloihin ja broileritiloihin. Kurssin innoittamana Henri halusi tehdä opinnäytetyön valtavirrasta poikkeavasta aiheesta kanalan perustamisesta. Houkuttelun jälkeen hän sai kaverinsa Mikon innostumaan aiheesta, vaikka tämä oli kurssille ilmoittautumisen aikaan sanonut, ettei ole kiinnostunut kanataloudesta.

Mikon ja Henrin kotitilat ovat lähekkäin. Tästä lähtökohdasta lähdettiin miettimään yhteistyökuvioita ja visioimaan kana-aiheen ympärillä. Lähtökohtana opinnäytetyölle oli tarve miettiä emolehmätuotannon kanssa sopivaa toista tulonlähdettä tiloille.

Henri ja Mikko pitävät hyvänä sitä, että he tekivät opinnäytetyön parityönä. Syksyllä pidetyn aihekuvauksen jälkeen alkuvuosi 2017 oli tiivistä työn tekemistä. Seitsemän aikaan oli koululla rauhallista aloittaa opinnäytetyön työstäminen. Työ eteni hyvin, kun alueita jaettiin. Toisen tekemiin osioihin sai heti tuoreeltaan kommentteja. Tällainen peilaaminen mahdollisti laajan työn suhteellisen lyhyessä ajassa. Tiedossa oli, että jos työ ei ole valmis ennen kevättöitä, se ei valmistu koskaan.

Opinnäytetyön tuloksia käytetään mahdollisesti oikeassa elämässä. Laskelmat käydään läpi ja muutetaan niihin nykyiset hinnat, tarvittaessa tehdään sopimus pakkaamon kanssa ja mietitään sopiva yhtiömuoto. Jos he kilpailisivat keskenään, pelto ei riittäisi kummallakaan tilalla. Jos kanala toteutuu, peltoresurssien lisäksi työvoimaresurssit tulevat paremmin hyödynnettyä, koska tilakoko on erilainen.

Mikko ja Henri kävivät seuraamassa Maataloustieteen päivien esitelmiä. Osa niistä ampui yli, mutta suurimmasta osasta sai paljon hyvää tietoa. Maatalousyrittäjien pitää tulevaisuudessa hakea tietoa ja uusia kontakteja. Maataloustieteen päivät sopivat tähän hyvin. Perimätiedolla ei enää pärjää, vaan pitää hakea vaihtoehtoisia toteutustapoja, toteavat Henri ja Mikko.

Maataloustieteen päivillä oli esillä yhteensä kuusi Savonian opinnäytetöiden pohjalta laadittua posteria ja yhdeksän opinnäytetyön tuloksia esiteltiin alakohtaisissa sessioissa. Lisäksi päivillä esiteltiin Savonian hankkeiden tuloksia. Aineistoihin pääset tutustumaan Suomen Maataloustieteellisen Seuran sivuilla.

Leena Kärkkäinen
TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tutustu postereihin:

Hoxha Jahja Effect of physical activity of lying hens on bone condition Eskelinen Partanen Separoinnin ja lannankuljetuksen kannattavuus b

Makiniemi Makeläinen Kekkonen Kivimaenpaa Siemenmateriaalin pintahygienisointi b

Eskelinen Partanen Separoinnin ja lannankuljetuksen kannattavuus b

Salla Ruuska Petri Kainulainen Hannu Viitala Flipped Learning b

Laaveri Pylkkanen Packalen Suhonen Hevoskuntoutuskeskukset Suomessa blogi

Temonen Tiainen Viitala Korhonen Wahlroos Luomukanalan perustaminen b

Hyvonen Pylkkanen Korhonen Wahlroos Maidon seleenipitoisuus b

Jääskeläinen Sorjonen Pylkkänen Korhonen Wahlroos Hyvinvoiva_vasikkaNarhi

Paldanius Wahlroos Lintunen Maatalousyrittäjille soveltuvien hyvnvointikyselyjen kartoittaminen b

Kuivajae kuivikkeena – positiivisia tuloksia Maaningan kokeesta

Agrifuture-tapahtuma 29.11.2017

11.12.2017

Luken tutkija Lilli Frondelius kertoi Mast-hankkeen ajankohtaisseminaarissa lietteestä separoidusta kuivajakeesta kuivikkeena. Se on uusiutuva luonnonvara: lantaa tulee aina lisää. Kuivajae ei ole hankaavaa eläimen iholle, ja se on myös koneystävällistä. Riskeinä ovat mm. utaretulehdukset, vaikka kansainvälisissä tutkimuksissa tätä ei ole pystytty todistamaan. Separaattorin ja kompostorin hankintaan on tehtävä investointeja, joten taloudelliset riskit ovat myös olemassa.

Kuivajakeen tuottamiseen on kolme menetelmää: käsittelemätön kuivajae, joka separoidaan raakalietteestä ja käytetään sellaisenaan; kompostoitu kuivajae, jossa raakalietteestä separoitu kuivajae kompostoidaan sekä biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksestä separoitu kuivajae. Kuivajae on käytettävä mahdollisimman tuoreena; se ei saa lämmetä uudelleen. Märät kuivikkeet on siivottava eli on pidettävä parret puhtaina sekä lisäksi lypsyhygieniasta on huolehdittava.

Maaningalla tehtiin Lantalogistiikka-hankkeessa 2016-17 kuivituskoe, jossa oli kaksi koeryhmää: kuivajakeella ja turpeella kuivitetut nautaryhmät. Molemmissa ryhmissä käytettiin usean kuukauden ajan molempia vaihtoehtoja. Käytössä oli raakalietteestä separoitu kuivajae ja molemmissa ryhmissä oli yli 20 lehmää. – Kuiviketta jaettiin laskennallisesti 10 litraa parsi per päivä eli kerralla kuiviketta jaettiin parteen enemmän, kun kuivitus tapahtui kolme kertaa viikossa, kuvailee Frondelius. Kokeessa tutkittiin eläinterveyteen ja -käyttäytymiseen sekä käyttömukavuuteen liittyviä asioita.

– Maaningan kokeen tuloksissa kuivikkeiden välillä ei ollut tilastollista merkitsevää eroa maidon solumäärissä eli utareterveydessä, totesi Frondelius. Utarepuhtaudessa oli eroa kuivajakeen eduksi. Päivittäisissä makuuajoissa ei huomattu eroa kuivikkeiden käytön välillä. Maaningan tutkimusnavetassa kuivajakeeseen osittain siirtyminen oli tuonut taloudellisia säästöjä. Myös esitellyllä Tikan tilalla tulee taloudellista hyötyä kuivajakeen käytöstä.

Kukka-Maaria Raatikainen
Viestinnän lehtori, Savonia-amk

Luonnonvara-alan osaaminen Pohjois-Savossa rakentuu vahvaan koulutukseen ja tulevaisuuden tekemiseen

7.12.2017

Savonia-ammattikorkeakoulun koulutusvastuujohtajana sain olla avaamassa Savonia-ammattikorkeakoulussa järjestettyä seminaaria 28.11.2017, jossa tarkasteltiin Pohjois-Savon tulevaisuutta maitotalouden ja alkutuotannon osaamisessa ja kehittämisessä. Seminaarissa oli mukana alan ammattilaisia ja opiskelijoita. Seminaarin mahdollisti hanke “Maitotalouden ja alkutuotannon systemaattinen tehostaminen Pohjois-Savossa”, eli lyhyesti MAST.

Hanketta hallinnoi ja koordinoi ProAgria Pohjois-Savo ja aktiivisina toimijoina hankkeessa ovat Luke eli luonnonvarakeskus, MTK Pohjois- Savo ja Savonia-ammattikorkeakoulu.

Salla Ruuska ja Sanna Antikainen osallistuivat aktiivisesti seminaariin

Pohjois-Savon alue on ollut vuosia maidontuotannossa maassamme kärkisijoilla. Vaikka Itä-Suomen Maitotilabarometri 2016 – kyselytutkimuksen tulosten perusteella epävarmuus maitotilojen jatkamisesta näytti kasvaneen edellisen barometrin tuloksiin verrattuna; varmoja tai lähivuosina lopettavia tiloja oli vastanneissa lähes 45 %, niin Pohjois-Savossa epävarmoja tiloja näytti kuitenkin olevan muita Itä-Suomen alueita vähemmän. Me uskomme maitotalouteen ja sen mahdollisuuksiin myös tulevaisuudessa, ja miksipä emme uskoisi, sillä alueemme pitkä ja menestyksekäs maatalousalan, nykyisen luonnonvara-alan koulutuksen osaaminen rakentuu karjanhoidon koulutukselle.

Maatalouskoulutuksella vankat perinteet

Vuonna 1875 perustettiin Peltosalmelle 2-vuotinen Meijeri- ja karjakkokoulu valtiopäivämies Johannes Laguksen maatilalle, mikä toimi aina vuoteen 1964 asti yksityisellä tilalla. Meijerikoulu loppui 1913, ja muuttui karjakkokouluksi.

Vuonna 1894 siirrettiin maanviljelyskoulu Kuopion Leväseltä Peltosalmelle. Tavoitteena oli kouluttaa pehtooreita isoille maatiloille, eli alettiin kouluttaa myös poikia, kun karjakkokoulu oli ollut tyttöjä varten. Koulurakennus valmistui sille kohdalle, jossa Pemon vanha päärakennus on nykyisin.

Vuona 1915 maanviljelyskoulu muutettiin maamieskouluksi, joka koulutti pientilallisia itsenäiseen tilan hoitoon aina vuoteen 1976 asti. Koulu siirtyi valtion omistukseen 1966 alusta. 1972 nimi muuttui Peltosalmen maatalousoppilaitokseksi. Vuonna 1985 alkoi opistotasoinen agrologikoulutus Pemolla. Taustalla oli Kuopion karjatalousopiston lakkauttaminen.

Ammattikorkeakoululle myönnettiin maassamme ensimmäiset toimiluvat 1991 ja ensimmäiset vakinaistamiset tehtiin 1996. Pohjois-Savon ammattikorkeakoululle kokeilulupa tuli 1992 ja vakinaistaminen 1998. Ensimmäinen ammattikorkeakouluagrologiryhmä aloitti opiskelunsa Pohjois-Savon ammattikorkeakoulussa vuonna 1999, ja ensimmäinen ylempi ammattikorkeakouluagrologiryhmä aloitti opiskelunsa vuonna 2007. Agrologikoulutus siirtyi Pemolta ammattikorkeakoulun Iisalmen Haukisaaren kampukselle 2005.

Savonia ammattikorkeakoulusta on tähän mennessä valmistunut yhteensä 521 agrologi AMK ja 44 agrologi YAMK. Tutkintojen määrä osoittaa, että Savonia-ammattikorkeakoulu on valtakunnallisesti merkittävä luonnonvara-alan osaamisen kouluttaja. Lisäksi koulutuksessa on panostettu opiskelijan kokonaisvaltaiseen ohjaamiseen ja Savonia AMK:n agrologikoulutus on koulutusalansa huippua, mm. Suomen ykkönen opintojen etenemistä seuraavalla 55 op vuodessa suorittavien opiskelijoiden määrässä suhteutettuna koko läsnä olevaan opiskelijamäärään.

Alueellista vaikuttamista

Savonian luonnonvara-ala on ollut, on ja tulee olemaan hyvin vahva osaaja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Aluekehitys kuuluu ammattikorkeakoulun lakisääteiseen tehtävään ja siksi on tärkeä, että teemme vaikuttavaa yhteistyötä maatalousyrittäjien, koulutuksen, tutkimuksen, neuvonnan ja järjestöjen kesken. Juuri kuten esimerkiksi MAST -hankkeessa tehdään.

Savonia ammattikorkeakoulun painoalat ovat soveltava hyvinvointiteknologia, uudistuva konetekniikka, vesiturvallisuus ja vastuullinen ruokatuotanto, johon Savonian luonnonvara-alan vahvasti kytkeytyy. Lisäksi painoalassa on vahvana toimijana matkailu- ja ravitsemisala. Tavoitteet vastuullinen ruokatuotanto painoalalle ovat vaativat: vuodelle 2018 1,32 miljoonaa euroa ulkopuolista hankerahaa ja 4 kansainvälistä hanketta. Vahvojen asiantuntijoidemme ja alueemme toimivan yrittäjä- ja kehittämisverkoston ansiosta tavoitteet ovat saavutettavissa.

Vastuullinen ruokatuotanto painoala rakentuu ajatukseen pellosta pöytään, jolloin mukana on alkutuotanto, jatkojalostus, kauppa ja kuluttaja. Savonia ammattikorkeakoulu on kehittänyt Future Food laboratoriota kuluttaja lähtöiseen tuotekehitykseen ja Food Test Lab palveluita ruokaturvallisuuteen ja elintarvikkeiden ravintosisällön määrittämiseen liittyen.

Suomalaisen ruuan vahvuus on pohjoisen puhtaus ja eettisesti kestävät tuotantotavat, joita meidän tulee osalta hyödyntää yhä vahvemmin kansainvälisenä brändinä myös Pohjois-Savossa.

Tulevaisuuden hypetystä?

Tulevaisuudessa meidän kannattaa miettiä pellosta pöytään ruokaketjua laajasti, erikoiskasvituotantoa on jo Pohjois-Savossa paljon, ja jatkossa saamme varmaan uusia kasveja viljelyyn kestävämpien lajikkeiden kehityksen tuloksena, ja osittain myös ilmastonmuutoksen seurauksena.

Mediassa on vahvasti esillä uutena ravinnon lähteenä hyönteiset, joita on jo kaupoissa tarjolla leivässä jauhoihin sekoitettuna. Maaseudun tulevaisuudessa (27.11.2017) tarkasteltiin useassa artikkelissa hyönteisten kasvatusta ja niiden käyttöä ravintona. Tulossa on Samu Sirkka tuotteet EntoCuben laseeramana. Sirkkoja tuodaan ulkoa, koska suomalaisten sirkkojen tuotanto ei riitä vastaamaan kasvavaan kysyntään, sanoi lehden haastattelussa EntoCuben toimitusjohtaja Perttu Karjalainen.

Todettiin, että hyönteisalalle kaivataan lisää tutkimusta. Hyönteisalan toimijoille on perustettu oma yhdistys, Hyönteisalan Toimijat ry.

Kyseessä saattaa olla hyönteishypetys tai sitten ei. Aalto yliopiston professori Riitta Kosonen toteaa Maaseudun tulevaisuuden (27.11.2017) yliö kirjoituksessaan, että Globaalia ruokatuotannon haavoittuvuutta voidaan lieventää vaihtoehtoisilla proteiinin lähteillä. YK:n maailmantalousjärjestö FAO:n mukaan korvaamalla puolet lihansyönnistä hyönteisillä voitaisiin maailman peltoalaa vähentää kolmanneksella. Tiedämme, että peltoala vähenee joka tapauksessa aavikoitumisen ja urbanisoitumisen myötä. Peltoala ei tule riittämään nykyisellä tuotannolla vastaamaan ruuan tarpeeseen, joten vaihtoehtoisia ja erilaisia ratkaisuja ruuan ja erityisesti proteiinien tuotantoon tuleekin etsiä. Viimeviikolla Helsingissä pidetyssä Slush tapahtumassa esittäytyi useita kasvuyrityksiä ja sijoittajia, jotka pyrkivät haastamaan erityisesti lihan- ja maidontuotannon.

Olipa lautasella pihvi tai friteerattu sirkka niin ruoan tulee kuitenkin aina olla ihmiselle nautinto, ja tulevaisuudessa ruuan puhtaus, eettisyys ja ravintoarvo tulevat olemaan entistä tärkeämpiä. Näihin meidän kannattaa panostaa Pohjois-Savossa ja tarjota pellosta pöytään parasta eli ”ihmeen hyvvee herkkusuille”.

 

 

 

 

 

 

Salla Seppänen
Koulutusvastuujohtaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lanta liikkuu ja levittyy tilan ja urakoitsijoiden toimesta – Lantalogistiikka -hankkeen kysely maatiloille ja lantaurakoitsijoille

4.12.2017

Maatalouden kannattavuudessa ja kustannusrakenteessa on monia osatekijöitä. Karjanlannan kuljetus, varastointi, levitys ja lannoitteena käyttö ovat merkityksellisiä kannattavuuteen liittyviä osatekijöitä. Lantalogistiikka -hanke toteutti maatiloille ja lantaurakoitsijoille kyselytutkimuksen, jossa pyrittiin selvittämään karjanlannan käytön nykyistä tilannetta. Tuloksista kävi ilmi tiloilla runsas oman kaluston määrä ja sillä tehtävä lannan levitys sekä etävarastoinnin vähäisyys. Oman kaluston määrä ja omana työnä tehdyt lannan levitystyöt nostavat tilojen pääoma- ja muuttuvia kustannuksia. Urakoitsijoiden käytön tehostaminen voisi tuoda monelle tilalle rahallista säästöä sekä pääoma- että lannoitekustannuksissa.

Tilakyselyyn vastasi 54 maatilayrittäjä, joista kasvinviljelytiloja oli 12. Vastaajajoukko kyselyssä on laaja ja sen jakauma kuvaa hyvin maatilojen rakennetta. Pohjoissavolaisia maatiloja kyselyyn osallistui 51 tilaa. Kyselyyn vastanneella keskimääräisellä tilalla on noin 75 ha peltoa, jotka sijaitsevat noin 3 km:n etäisyydellä tilakeskuksesta ja sillä on 63 nautaa. Tilan lantajärjestelmänä on lietelanta ja lantaa varastoidaan tilan yhteydessä olevassa kattamattomassa lietesäiliössä. Lantaa tulee vuodessa keskimäärin 2000 m3 vuodessa ja se levitetään pintalevityksenä omille pelloille. Yli 2000 m3 varastoja on 25 %:lla vastaajista. Keskimääräiselle tilalle tulee jonkin verran myös kuivalantaa nuorkarjalta. Lietteen varastointi tapahtuu pääsääntöisesti kattamattomassa lietesäiliössä. Katettuja lietevarastoja oli ainoastaan 11 %:lla vastanneista. Kuivalanta varastoitiin lietelannan tapaan kattamattomaan lantavarastoon tai aumaan. Katettuja kuivalantavarastoja oli lähes saman verran kuin katettuja lietevarastoja. Kuivalantaa tuottavia tiloja oli 11 kpl, ja niillä on oma levityskalusto. Kuivalannan levityksessä urakoitsijoita käytti viisi tilaa omien kalustojen lisäksi. Kahdella vastanneella tilalla ei ollut erillistä lantavarastoa ollenkaan, vaan eläinsuoja toimi lantavarastona.

Tilan peltopinta-ala riittää yleensä levitettävälle lannalle. Levityspinta-ala ei riittänyt ja/tai lantaa luovutettiin 13 %:lla vastanneista tiloista. Tilalla ei yleisesti ottaen ole etäsäiliötä ja lanta levitetään omalla kalustolla tai lannan levityksen suorittaa urakoitsija oman levitystyön ohella. Lietteen levityskaluston lisäksi tilalla on usein myös kuivalantavaunu. Lietelantavaunun keskimääräinen työleveys on noin 9 m. Kuivalantavaunujen työleveys oli tiloilla pääsääntöisesti 4-8 m. Lantaa levitetään keväällä kynnökselle ja kesällä nurmelle. Mikäli lantaa ei levitetä jokaiselle peltolohkolle, suurin syy siihen on kyselyn mukaan peltojen etäisyys tilakeskuksesta.

Etävarastointi ja peltojen kantavuus lannan levityksessä

Lannan etävarastointiin on investoitu varsin vähän. Kyselyyn vastanneista tiloista 39:llä ei ollut yhtään etälantavarastoa. Kahdeksalla tilalla oli yksi etälantavarasto sekä yhdellä viisi varastoa. Kolmella tilalla oli kolme etävarastoa ja yhdellä tilalla siirrettävä lantavarasto. Tämä viittaa siihen, etteivät tilat ole päätyneet investoimaan etäsäiliöitä lähemmäksi etäpeltoja ja siirtämään lantaa talvikaudella etävarastoihin. Tiloilla, jolla on etäsäiliö käytettävissä, levitetään lantaa keskimäärin 25 m3/ha. Lantaa ei levitetä kuitenkaan kaikille pelloille, koska suurin osa vastaajista totesi peltojen olevan liian kaukana. Lisäksi ongelmaksi nähtiin peltojen kantamattomuus, vaikka käytössä oli etäsäiliö. Tiloilla, joilla lanta sopii omille pelloille, vain kahdella oli etäsäiliö lietteen etävarastointia varten. Etäisyyden lisäksi 11 tilaa mainitsi levittämättömyyden syyksi tukiehdot, pohjavesialueen, rannan ja naapurin kaivon. Peltojen kantavuus on ongelmana joillakin tiloilla. Viisi tilaa ilmoitti kantavuuden olevan esteenä lannan levittämiselle kaikille tilan pelloille. Vastaajatiloista 13 ilmoitti lannan levityksestä aiheutuvan painumia ja tiivistymisiä turvemaille ja kymmenen ilmoitti lannanlevityksen jättävän pelloille uria tai tiivistymiä, jotka aiheuttavat satotappiota hiesumailla. Savi ja multamailla satoa alentavia tiivistymiä ja uria havaitsi seitsemän vastaajaa

 

KUVIO 1: Syyt, miksi lantaa ei levitetä.

Keskimäärin lantaa levitetään 35 m3 hehtaarille. Lannan levityksestä aiheutuu harvoin peltoon jääviä painaumajälkiä, eivätkä jäljet eivät ole sellaisia, että haittaisivat rehun korjuuta. Mikäli lannan levityksestä aiheutuu peltoon satoa alentavia painaumia tai tiivistymää, niin pelto on eloperäistä turvemaata tai hiesumailla. Lannan levitysmenetelmät jakautuvat monipuolisesti painottuen kuitenkin perinteisiin menetelmiin. Lannan pintahajalevitystä tekee 22 kappaletta tiloista (ilmeisesti levitys tehdään omalla kalustolla, koska urakoitsijoista vain neljä levitti pintaan ja heistäkin kolme vain hajalevityksenä). Multausta tehtiin 17:lla kyselyyn osallistuneista tiloista, letkulevitystä neljällä ja vetoletkulevitystä yhdellä tilalla. Lietteen levitysmenetelmä viittaa oman kaluston käyttämiseen ja siihen, ettei olla oltu halukkaita tekemään laiteinvestointeja sijoittavaan lietekalustoon.

Lannanlevityksen ajankohta ja määrä

Lantaa levitettiin kyselyn tulosten perusteella eniten kynnökselle keväällä, seuraavaksi eniten nurmelle kesällä ja sängelle syksyllä. Nurmelle keväällä ja syksyllä levittäviä tiloja oli 22 % vastanneista tiloista. Sängelle keväällä sekä kynnökselle syksyllä levittäviä tiloja oli vain muutama. Syksyllä kynnökselle levitys lienee syysviljoille ennen kylvöä tarkoitettu lannoituslevitys.

Lannanlevityksen tehokkuutta kysyttäessä lantaa levitettiin keskimäärin 35 m3/h, mutta kahdella tilalla päätiin yli 75 m3 /h työsaavutuksiin. Se, miten lanta on levitetty kyseisillä tiloilla, ei kyselystä selvinnyt. Suurimmalla osasta tiloja (85 %) lantaa ei käsitellä ennen levitystä. Lietelantaa separoivia tiloja oli kyselyn mukaan kolme kappaletta ja mikrobeilla käsitteleviä tiloja kaksi. Ilmastusta ja muita käsittelytapoja harjoittavia tiloja oli neljä. Muihin käsittelytapoihin kuuluu mädättäminen / kompostointi ja käsittely rypsiöljyllä. Lannan levitysmäärät hehtaaria kohden olivat kyselyn mukaan varsin maltillisia, keskimääräinen levitysmäärä oli 25 m3/ha. Yli 50 m3/ha määriä kertoi levittävänsä viisi tilaa.

Kyselyyn vastanneista tiloista lantaa vastaan otti seitsemän tilaa. Kasvinviljelytiloilla lantaa käytetään keskimäärin 250 m3 ja levitetään 25 m3/ ha.

Lantaurakoinnissa on potentiaalia, tuloksia urakoitsijakyselystä

Hankkeessa toteutettiin myös lantaurakoitsijoille kohdennettu kysely lantaurakoinnista ja tulevaisuuden näkymistä. Vastaajia oli kaikkiaan 28 kappaletta, joista puolet Pohjois-Savosta ja näistä suurin osa Ylä-Savosta. Pohjois-Savon ulkopuolelta vastanneita urakoitsijoita oli 14 kappaletta. Urakointikyselyyn vastasi niin lietelanta- ja kuivalantaurakoitsijoita kuin lannansiirtopalvelua tarjoavia urakoitsijoita. Pohjois-Savon ulkopuoliset urakoitsijat sijoittuivat ympäri Suomea painottuen kuitenkin Pohjanmaan alueelle

Urakoitavia tiloja yhtä urakoitsijaa kohden on keskimäärin 13 tilaa ja levityskertona vuodessa tilaa kohden on 1-2 kertaa. Lietelanta levitetään pääsääntöisesti muilla menetelmillä kuin hajalevityksenä pintaan. Muita levitysmuotoja ovat letkulevitys, vetoletkulevitys ja sijoittaminen multaimen kautta. Ainoastaan kolme (3) urakoitsijaa levitti lietettä pelkästään hajalevityksenä pintaan. Kaikki vastanneet suorittivat lannan levitystä ja puolet vastanneista sen lisäksi lannan siirtoa. Kuivia lantamateriaaleja käsitteli kolmasosa vastanneista yrittäjistä ja 80 % nestemäisiä lantoja tai lantajakeita. Pelkästään kuivalantaa käsitteleviä urakoitsijoita oli neljä. Separointipalvelua ei tarjonnut kukaan yrittäjistä, mutta kiinnostusta separointipalvelun aloittamiseen oli pohjoissavolaisista yrittäjistä kahdella ja muualla maassa 23 %:lla vastanneista

Pohjois-Savossa urakointi on 42 % vähäisempää lantamäärässä mitattuna muualla Suomessa sijaitseviin urakoitsijoihin verrattuna. Muualla Suomessa käytetään monipuolisempaa lantakalustoa, kuten kuorma-autoja ja vetoletkulevitystä. Lantakaluston tilavuus on Pohjois-Savossa yhtä suurta kuin muualla maassa. Lannan levitysmenetelmissä alueellisia eroja ole hyvinkään paljon. Vetoletkulevitystä harjoittavia urakoitsijoita ei Pohjois-Savossa ollut. Pohjois-Savon alueella vetoletkulevitystä suorittavat yrittäjät tulevat yleisimmin naapurimaakuntien alueelta. Vetoletkulevitys soveltuisi erinomaisesti separoidun nestejakeen levitykseen kohtuullisella etäisyydellä tilakeskuksesta. Lietteen separointia on harkittu otettavan urakointivalikoimaan useamman vastaajan toimesta, mutta kyselyyn vastanneista urakoitsijoista ei kukaan harjoittanut lietteen separointia. Aliurakointia käytetään Pohjois-Savossa lannan kuljetuksen, kun taas muualla Suomessa aliurakoitsijoita käytetään levitykseen sekä muuhun yhteistyöhön.

Lantaurakointiin panostetaan tulevaisuudessakin

Uusia lannanlevitys- ja käsittelyinvestointeja ollaan suunnittelemassa koko maassa. Pohjois-Savossa investointihankkeet painottuvat suurelta osin siirtokontteihin ja koko kaluston uusintaan. Muualla Suomessa separointi, vetoletkulevitys sekä täsmälannoitus ovat investointien kärjessä. Jo olemassa olevan kaluston parannussuunnitelmia kysyttäessä pääpaino oli kaluston rengastuksessa, kapasiteetissa ja painon siirron tehokkuudessa. Kehitettävää mainittiin olevan myös urakoinnin toteuttamisessa olosuhteiden suhteen. Urakointia hankaloittaviksi tekijöiksi mainittiin tiestön huono kunto ja liittymien ahtaus. Urakointisopimuksiin ja lannan laatuun liittyvät ongelmat korostuivat muualla maassa Savoa enemmän. Markkinointia tehdään Savossa pääsääntöisesti ”puskaradiolla” ja lehdissä, kun taas muualla Suomessa on hyödynnetty sosiaalista mediaa markkinointikanavana. Markkinoinnissa on myös havaittavissa kehittämisen ja monipuolistamisen tarvetta.

Lantaurakoinnin työllistävyys on muualla Suomessa suurempaa kuin Savossa. Savossa urakointi työllistää 1-2 henkilöä yritystä kohden, kun taas muualla Suomessa 2-5 henkilöä. Urakointia tehdään muualla Suomessa kaksinkertainen määrä vuorokausina ja kuukausina mitattuna, kuin Savossa. Tämä urakoinnin työllistävyys on merkittävä tilojen talouden kannalta sivuelinkeinona sekä ostopalveluiden osuutena menoissa. Urakointia pyritään lisäämään ja parantamaan urakoinnin laatua panostamalla urakoinnissa käytettäviin apuvälineisiin. Yleisimmät apuvälineet urakointikalustossa ovat määränsäätöautomatiikka, ajoura-/automaattiohjaus ja karttasovellukset. Rengaspaineiden säätö on kyselyn perusteella vähäistä.

Urakoinnin lisääminen kiinnosti Pohjois-Savossa lähes puolta vastaajista ja heillä olisi mahdollisuus kyselyn mukaan lisätä urakointia noin 30000 m3 vuodessa. Muualla Suomessa urakoitsijoilla ei ollut enää halukkuutta lisätä urakointia.

KUVIO 2: Urakointimahdollisuuksien lisäämisen näkemys

TKI-asiantuntija Jarkko Partanen
Lantalogistiikkahanke

 

 

 

 

Calf Health Intensive -seminaarin satoa

Kuinka tunnistaa vasikan aineenvaihdunnan muutoksista johtuva ripuli ja millä hoitotoimella saadaan paras lopputulos? Mikä on ternimaidon puhtauden merkitys vasikalle ja kuinka ruokkia vasikkaa oikein?

Ole tarkkana vasikan riittävästä nesteen saannista! Jos vasikka ei juo itse, tulee ensisijaisesti huolehtia maitojuoman saannista. Mutta, jos vasikka on ripulissa, ensisijainen juoma on elektrolyyttijuoma, jotta suolatasapaino pysyy kunnossa. Nuoremman vasikan voi letkuttaa, jos se ei itse juo, mutta isomman vasikan maitojuoman letkuttamisessa tulee olla varovainen, jotta juoma ei mene pötsiin happamoittaen sen.

Näihin ja moneen muuhunkin vasikka-aiheiseen ongelmaan saatiin paljon vastauksia Kuopion Rauhalahdessa 20. -21.9.2017, kun Vaavi – vaali viisaasti vasikkaa -hanke järjesti yhdessä Vectare OY:n kanssa Calf Health Intensive -seminaarin. Seminaarin luennoitsijana toimi kansainvälinen vasikka-asiantuntija eläinlääkäri Ingrid Lorenz ELT, Dip. ECBHM, joka on Baijerin nautaterveystoimen johtaja ja Euroopan nautaterveydenhuollon erikoistumistutkintoa koordinoivan organisaation puheenjohtaja.

Seminaariin osallistui yli sata kuulijaa, joista n. neljännes oli mukana etäyhteyden kautta ja luentokielenä oli englanti. Kuulijoista suurin osa oli tuotantoeläinlääkäreitä, jotka hakivat oppia ja vahvistusta omaan kenttätyöhönsä.

Vaavi-hanke tulee järjestämään suomenkielisenä vastaavan koulutuspäivänä kevään 2018 aikana, joten kannattaa seurata hankkeen nettisivuja ja Facebook-sivustoa.

Varmista onnistunut poikiminen ja tule kuulemaan eläinlääkärin ohjeita poikimisen ongelmatilanteita ja niiden ennaltaehkäisyä varten. Pääset myös harjoittelemaan vasikan virheasentojen korjaamista poikimissimulaattorin avulla.

Varmennettu poikiminen -koulutus järjestetään 9.-11.10.2017:

Maanantai 9.10.2017 klo 8-16. Luennot, ELL Vesa Rainio. Paikka: Hotelli Iso-Valkeinen, Majaniementie 2, Kuopio.

Tiistai 10.10. TAI keskiviikko 11.10.2017: käytännön harjoitukset Luonnonvarakeskus Lukella, Halolantie 31, Maaninka. Osallistuminen vain toiseen harjoituspäivään! Harjoitukset tehdään kahdessa ryhmässä: aamuryhmä klo 8-14 ja päiväryhmä klo 10-16.

Katso lisää hankkeen sivuilta ja ilmoittaudu mukaan 4.10. mennessä!

Arja Korhonen
Lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Projektipäällikkö, Vaavi – vaali viisaasti vasikkaa -hanke

Lietteen levitys ohran oraalle

Lietelannan kevätlevitys joudutaan usein tekemään säätilan vaihteluiden välissä. Kiireelle luo painetta maanpinnan tiivistymisriski ja maalajien erilaiset ominaisuudet. Viljan lannoituksessa lietelannan typpi annetaan yleensä yhdellä kertaa ennen kylvöä. Keinolannoitteiden, eritysesti salpietarin, levitys oraille on ollut jo kauan keino tasoittaa lannoitusta ja kohottaa satotasoa. Halusimme selvittää lietelannan levityksen mahdollisuuksia viljalle kylvön jälkeen. Missä vaiheessa on vielä mahdollista levittää kasvukaudella lietettä oraille? Yhteistyöhön tuli mukaan Hankkija Oy, joka halusi selvittää Kaarle ohralajikkeen satopotentiaalin lietelannalla lannoitettaessa.

 4 koeruutua

Koelohko jaettiin neljään osaan, jossa vertailulohko lannoitettiin perinteisesti kylvön yhteydessä Yara Y2 lannoitteella (300 kg/ha). Muille lohkoille levitettiin separoitua naudan lietteen nestejaetta 40 tn/ha kolmessa eri vaiheessa n. viikon välein: Oraan pituuksilla 5, 15 ja 25 cm. Kaikilla levityskerroilla maa oli kuiva eikä renkaat jättäneet merkittäviä jälkiä maahan. Levitys toteutettiin 12 m leveällä letkulevittimellä ja myöhemmin kasvinsuojeluruiskutukset ajettiin samoja uria pitkin.

 

Kuva: Levitys 15 cm oraalle 21.6., alareunassa näkyy edellisen viikon levitysjälki.

Oraat taittuivat renkaiden kohdilta selkeästi, mutta toipuivat nopeasti. Tavoitteena oli seurata myös myöhäisemmän lannoituksen vaikutusta typen hyödyntämiseen ohran kasvussa. Tätä tarkkailtiin lehtivihreämittarilla. Heinäkuun lopulla tehdyssä mittauksessa huomattiin, että myöhäisimmän levityksen ja kylvön yhteydessä keinolannoitetun lohkon välillä ei ollut eroa, aikaisempien oraslevitysten lehtivihreätaso oli hieman alhaisempi.

 

 

Kuva: SPAD -testin tulokset lietteen oraslevityksessä.

Ohralohkoa tarkasteltiin Lantalogistiikan Non-stop -päivänä 15.8. Lietteenlevityksen jäljet olivat täyttyneet kaikista ajokerroista ja ajourien jättämä jäljen leveys ei ollut merkittävästi ruiskutusuraa leveämpi. Tarkkailemme ohralohkoa vielä ennen puintia. Hyvin kasvitauteja kestäneen lohkon korjuu toteutuu syyskuun puolivälissä (Kasvitautiruiskutus maltillinen, Proline 0,25 l/ha).

Ajourat myöhäisimmän lietteenlevityksen koelohkolta kuvattu 15.8. (levitetty 30.6.)

 

https://youtu.be/NhvcG7mYYps

 

Kirjoittaja Pasi Eskelinen Lantalogistiikka-hanke

Maatalousharjoittelussa sattuu ja tapahtuu

29.8.2017

Savonia-ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden agrologiopiskelijat (55 hlö) ovat päättämässä maatalousharjoitteluansa. Opiskelijat ovat perehtyneet maatalousyrityksen käytännön töihin mahdollisimman monipuolisesti.

Harjoittelutiloja ammattikorkeakoululla on lähes 90, suurin osa Pohjois- ja Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Kaikille tiloille ei harjoittelijaa tänä vuonna riittänyt. Ulkomailla 1–4 kuukauden harjoittelussa on ollut kahdeksan opiskelijaa. Kohdemaina ovat Irlanti, Englanti, Hollanti, Ruotsi, Itävalta ja Uusi-Seelanti. Tässä opiskelijoiden kokemuksia kesältä 2017:

Opiskelen aikuisryhmässä, jossa kaikilla on omat työnsä ja perheensä hoidettavana harjoittelun lisäksi. Tämä otettiin koulun puolesta hyvin huomioon, ja kaikille räätälöitiin omat tavoitteet ja tavat päästä niihin. Kaikki myös innostuivat tekemään osan harjoittelusta vieraalla tilalla, vaikka omakin yritys olisi ollut pyöritettävänä. Tämä antoi mahdollisuuden tutustua muiden tilojen arkeen ja saada omaan työhön tuoreita ajatuksia.

Aloitin toukokuun alussa kahden robotin lypsykarjatilalla, jossa oli noin 140 lypsävää. Olen kaupunkilaistaustainen ja näin lypsyrobotin ensimmäistä kertaa elämässäni, kun kävin esittäytymässä tilalla. Olihan se aluksi ihmeellinen! Uutta asiaa tuli alussa valtavasti ja muistettavaa oli paljon. Sain onneksi hyvän perehdytyksen. Pidin erityisesti siitä, että kaikkiin kysymyksiini vastattiin, ja tilalla oli hyvät perustelut kaikille tehdyille ratkaisuille. Oppimisen kannalta oli tärkeää, että ymmärsin miksi asiat tehtiin niin kuin tehtiin. Kävimme hyviä keskusteluja.

Navettaharjoittelun mieleenpainuvimpia tapahtumia olivat vasikoiden syntymät, joissa sain olla useasti mukana. Muutenkin eläinten hoitaminen oli minulle mieluisaa työtä. Vaikka lehmiä oli paljon, tulivat ne nopeasti tutuiksi nimineen ja persoonineen. Tilan yrittäjä opetti minulle koneiden käyttöä ja pääsin ajamaan traktorilla tai pienkuormaajalla liki päivittäin. Pääsin peltotöihinkin mukaan. Vähitellen taidot karttuivat, ja sain työskennellä itsenäisesti. Opin kolmessa kuukaudessa paljon enemmän, kuin harjoittelun alussa uskalsin toivoa. Oma motivaatio ja halu oppia vaikuttivat paljon.

Koska opiskelen hevospainotteisesti, teen loppuharjoittelun kaksi kuukautta lännenratsastustilalla Alapitkällä. Hevosten hoitaminen on minulle ennestään tuttua, mutta on ollut mielenkiintoista nähdä, miten asiat juuri tällä tallilla hoidetaan. Olen oppinut mönkijällä työskentelyä ja päässyt seuraamaan nuorten hevosten koulutusta. Harjoittelu on vielä kesken, ja päättyy vasta syyskuun loppupuolella. Odotan mielenkiinnolla syksyn koulutehtäviä, sillä koen, että minulla on niihin nyt parempaa ymmärrystä kuin viime talvena. Tällainen 90 päivän harjoittelu saattaa opintojen alussa tuntua pitkältä, mutta on oppimisen ja ammattitaidon karttumisen kannalta tärkeä jakso.
Anne-Pauliina Rytkönen RA16SM

Pyhäjärvellä on hommia paiskittu säästä riippumatta

On ollut todella kylmää ja mukavan lämmintä. Räntäsateessa korjattiin ulkoaitauksen kattoa ja helteessä rakennettiin ulkotarhaa.
Koneet, remontointi, tee-se-itse-viritelmät ja eläimet ovat tulleet tutuksi. Tänä kesänä on tullut aivan uudenlainen näkökulma maajussin ammattiin. Täytyy todellakin olla monitaitoinen osaaja, jotta paletti pyörii kauniisti!

Itselle ehdoton kohokohta tälle kesää on ollut lehmien ympärivuotisen ulkoilutarhan rakennus. Pyysin konsultaatioapua rakennukseen omalta isältäni, aidanteon konkarilta, jolta hommat sujuivat vaivattomasti. Isä ja tytär, neljä päivää ja hieno aitaus saatiin valmiiksi. Lehmät on tarkoitus päästää koeajolle rehunteon jälkeen, jotta ennätän itse olla valvomassa kaiken sujumista.
Vielä on opittavaa, vielä on harjoittelua jäljellä. Mahtavaa!
Marjo Lautiainen, RA16SM

Harjoittelu lammastilalla idyllisten maisemien Itävallassa

Ensimmäisenä työpäivänä käytiin yhden lammasryhmän luona upealla laitumella, joka oli viinitarhojen välissä. Tästä tulikin arkipäivää, koska aika monet laitumet olivat pikku plänttejä mäillä ja viinitarhojen vieressä. Oli hienoa, että melkein joka laitumella oli ainakin yksi kirsikkapuu! Touko- ja kesäkuun ajan ehti aina tauoilla maistella niitä. Heinäkuussa aprikoosit alkoivat pikkuhiljaa kypsymään, niitäkin löytyi aina välillä. Jotkut laitumet olivat keskellä kyliä ja niitä oli tärkeä pitää siistinä. Käytännön työtehtävinäni oli lampaisiin liittyvien töiden lisäksi ruokkia kanoja, kerätä kananmunat ja siirtää uusien tipujen ja pienien kalkkunoiden häkkejä taas raikkaalle nurmelle. Tänä vuonna itä-Itävallassa oli ennätyksellisen kuuma kevät ja alkukesä, oli aika harvinaista jos joku päivä ei ollut yli 30 astetta celsiusta hellettä.

Vähäisellä vapaa-ajalla tuli kierreltyä parit festarit esim. Donauinselfest Wienissä, eli yksi maailman suurimpia ulkoilmafestareita. Jonkun verran tuli pyöräiltyä Bildeinin kylässä ja Unkarissakin kävin pikku reissulla. Tapasinpa kolme suomalaistakin reissun aikana, paikallisen konditorion vanhoja työharjoittelijoita. Viimeisenä viikonloppunani kävin Wienissä serbialaisissa grillibileissä, jossa oli porukkaa koko Euroopasta ja Aasiasta – tuli juotua viiniä Wienissä.

Ja se perhe keiden luona olin, oli ihan huippu. Pariskunta ja 4- ja 7-vuotiaat lapset osaavat pitää hauskaa monella tavalla ja lapsiltakin löytyy huumorintajua. Tosin lapsien kanssa oli pieni kielimuuri, koska he eivät tietysti puhuneet englantia. Sehän toki vain lisäsi kokemukseen ja opetti vähän saksan kieltä. Biochaf Elponsin tilalla oli kuulemma ollut ennen minua suunnilleen 100 harjoittelijaa tai WWOOF:eria eli kokemusta löytyy näihin hommiin. Eniten töitä tuli tehtyä tilan työntekijän kanssa, huippu äijä sekin.
Jukka Leskinen, RA16SP

Myös Sanna Hotti on harjoitellut Itävällan upeissa maisemissa.

Lisätietoja maatilaharjoittelusta, harjoittelun ohjaaja, kotieläntuotannon ja hevostalouden lehtori Katriina Pylkkänen, etunimi.sukunimi@savonia.fi.

 

Katriina Pylkkänen
Savonia-amaattikorkeakoulu

 

Maatalouden myytinmurtajat palveluksessanne

12.7.2017

Kuinka moni on katsonut televisiosta Myytinmurtajia ja ehkä jopa innostunut fysiikasta, kemiasta, matematiikasta tai fysiologiasta? Tämä innostava ohjelma on osoittanut, ettei tiede ole pelkästään tylsää matemaattisten kaavojen pänttäämistä, vaan tieteen ytimessä on käytännön ongelmien selittäminen ja ratkaiseminen yrityksen ja erehdyksen kautta.

Myytinmurtajien metodit pätevät myös maatalouden tutkimuksessa. Tutkimuslaitosten tutkijat selvittävät erilaisilla kokeilla ja testauksilla, miten asiat toimivat ja millaisia vaikutuksia niillä on. Pelkkä tutkimustulosten tunteminen ei kuitenkaan riitä meille tiedepiirien ulkopuolisille, sillä tutkimusmenetelmien ja -periaatteiden ymmärtäminen riittävällä tasolla on tärkeää sovellettaessa tuloksia käytäntöön. Kertovathan Myytinmurtajien Jamie ja Adamkin ohjelmassaan miten koe on tehty, että katsojat voivat tehdä omat päätelmänsä tuliko myytti murrettua vai vahvistettua. Miksi me toimisimme toisin?

This is science in action

Miten tutkimusprosessi sitten käytännössä etenee? Ensimmäisessä vaiheessa havaitaan ja valitaan käytäntöön liittyvä ongelma, joka halutaan ratkaista. Seuraavaksi suunnitellaan koe, jossa tutkimusongelmaan etsitään vastausta mittaamalla ennalta valittuja muuttujia koeryhmiltä, jotka eroavat toisistaan pelkästään tutkittavan asian suhteen. Mittausten jälkeen vuorossa on tulosten laskeminen ja tulkinta: koeryhmiä vertaamalla voidaan saada selville, miten esimerkiksi makuuparsien kuivitus vaikuttaa lehmien sorkkaterveyteen tai maidon laatuun.

Tällä hetkellä Itä-Suomessa ja Kainuussa sovelletaan menetelmää, jossa perinteiseen tutkimusasetelmaan halutaan lisätä entistä enemmän kontaktia käytännöntasolle. EuroMaito-hankkeessa maidontuottajista, tutkijoista ja muista alan asiantuntijoista muodostuvassa pilottitilaverkostossa etsitään parhaita maidontuotannon käytäntöjä ja pohditaan niiden jatkokehitystä.  Menetelmän ajatuksena on yhdistää käytännöntason ja tutkimuksen tietoa entistä voimakkaammin.

Olipa käytetty tutkimusmetodi kumpi tahansa, lopulta tutkimus tiivistyy raporttiin, jossa esitetään tutkimuksen tausta, käytetyt menetelmät, tulokset ja tuloksia vertaillaan aikaisemmin tunnettuun teoriaan.  Tutkimuksen tuloksia voidaan raportoida tiedeyhteisölle sekä tulosten varsinaisille käyttäjille, kuten viljelijöille ja muille maatalouden asiantuntijoille esimerkiksi ammattilehtiartikkeleina ja webinaareina. Tänä päivänä media on kuitenkin täynnä erilaisia uutisia, raportteja ja tuloksia, jolloin haasteeksi muodostuu tärkeiden viestien saaminen tietoa tarvitseville.

Maatalouden tutkimus- ja kehitystoiminnan yhteisenä tavoitteena on kehittää maatalouselinkeinoa kotimaisen ruokatuotannon turvaamiseksi. Pelkkä asioiden selvittäminen ei riitä, vaan tutkimus- ja kehitystyön hedelmistä on pystyttävä viestimään tehokkaasti. Olemme tarttuneet tähän haasteeseen maatalousalan hankkeissa ja etsimme uusia viestintäkeinoja. Maatalouden myytinmurtajat ovat palveluksessanne, pysy kuulolla!

Tekijä Lantalogistiikka-hankkeen Salla Ruuska

Lantalogistiikka-hankkeen videon ”Koetoiminta tutuksi: karjanlannasta separoidun jakeen käyttö kuivikkeena ” tavoitteena on kertoa millaista maatalouden myytinmurtajien työ on. Katso video käytännön tutkimuskoetoiminnasta:

Vasikka kasvaa paremmin kaverin kanssa

Vasikoiden kasvatus on yksi maitotilan haasteellisimmista tehtävistä, sillä maitojuotolla olevat vasikat sairastuvat helposti. Brittiläisen Kolumbian yliopistossa (UBC) Kanadassa on tutkittu vasikoiden kasvatusta ja keinoja parantaa vasikoiden terveyttä, kasvua ja hyvinvointia. Professori Nina von Keyserlingk piti erittäin hyvän esityksen vasikoiden olosuhteista ja niiden vaikutuksesta EuroDairyn webinaarisarjassa.

Nina korosti vasikoiden luontaisen käyttäytymisen huomioimista hoidon suunnittelussa. Vasikalla on suuri imemisen tarve, jota tulee tukea juottamalla runsaasti maitoa tutista. Sangosta juotettaessa vasikat imevät juoman nopeasti ja kuluttavat paljon aikaa imeskelemällä toisiaan tai rakenteita, jolloin sairastumisen riskit kasvavat. Tutkimuksissa sangosta juotetut vasikat käyttivät keskimäärin 44 sekuntia juomiseen ja 6 minuuttia sangon imemiseen. Vapaalla tuttijuotolla olleet vasikat käyttivät päivässä keskimäärin 47 minuuttia juomiseen ja jakoivat tämän 6-10 ateriaan. Tuttijuotto lisäsi myös ruoansulatuksen kehittymisen kannalta hyvien hormonien pitoisuutta. Jokaisella vasikalla olisi hyvä olla oma tutti, jotta odottelevat vasikat eivät alkaisi imeä toisiaan. Nina totesi, että tuttien hyödyt ovat suuremmat, kuin niiden päivittäisen puhdistamisen aiheuttama lisätyö sankoihin verrattuna.

Hoitajan näkökulmasta on toivottavaa päästä nopeasti maitojuotosta kiinteään rehuun. Kokeiden perusteella voidaan suositella runsasta maitojuottoa ensimmäisen neljän viikon ajan, jonka jälkeen maitomäärää voidaan asteittain vähentää. Mikäli vasikka saa alussa maitoa 20 % elopainostaan, niin vasikka kasvaa ja kehittyy nopeammin sekä alkaa aiemmin syömään muuta rehua verrattuna vasikkoihin, jotka saivat maitoa 10 % elopainosta. UBC:n kokeissa vasikoille tarjottiin vain pastöroitua täysmaitoa tutista, mutta myös kiinteää rehua sekä vettä oli tarjolla alusta saakka. Vasikoille annettiin ensimmäiset neljä viikkoa 10–12 litraa maitoa päivässä. Kuukauden iästä alkaen ryhmien välillä näkyi selkeä ero vasikkarehun syönnissä ja kasvussa jo parin viikon iästä alkaen. Jos vasikka ei saa riittävästi maitoa, maha täytetään säilörehulla ja seurauksena on pallomahainen vasikka. Mikäli vasikka juo paljon maitoa uloste on löysempää. Erityisesti elinpäivinä 8-13, jolloin vasikan oma immuniteettijärjestelmä käynnistyy, uloste voi olla hyvinkin löysää. Mikäli tilanne huolestuttaa, kannattaa konsultoida eläinlääkäriä, että onko kyseessä siirtymävaiheen muutokset vai bakteeritulehdus.

Ninan puheen toinen osio käsitteli vasikoiden ryhmäkasvatusta. Hän totesi, että yksilökarsinat eivät ole kuluttajien silmissä mukavaa katseltavaa. Onnellisten vasikoiden halutaan nähdä kirmailevan yhdessä. Ryhmäkasvatus ei onnistu, mikäli vasikat ovat nälkäisiä ja imevät toisiaan. Onnistumisen edellytyksenä on siis riittävä maidon saanti ja imemistarpeen tyydytys tutin avulla. UBC:ssa on löydetty merkittäviä hyötyjä kasvatettaessa pikkuvasikoita parikarsinoissa yksilökarsinoiden sijaan. Parikarsinan voisi käytännössä toteuttaa esimerkiksi yhdistämällä kaksi yksilökarsinaa. Vasikan kannalta parasta olisi päästä noin viikon ikäisenä parikarsinaan, mutta myöhemmälläkin iällä toteutettuna siitä on etua. Parikarsinoiden vasikat oppivat nopeammin käyttämään ruokintalaitteita ja syömään kiinteää rehua sekä kasvavat paremmin kuin yksilökarsinoiden vasikat. Ne sopeutuvat uuteen ympäristöön nopeasti, ovat rauhallisempia ja helpommin käsiteltäviä. Vasikat motivoivat ja rohkaisevat toisiaan tutustumaan uusiin asioihin, kuten erilaiseen rehuun, eivätkä riehu tai pelkää turhaan vaan tutkivat rauhallisesti yhdessä uutta ympäristöä.

Vasikoiden hyvään kasvatuksen muistilistaa Ninan mukaan

  • Juota enemmän maitoa, anna maito tutista
  • Juota enemmän maitoa, käytä asteittaista vieroittamista (4 viikkoa 20 %; hidas lasku 10 %:iin)
  • Tarjoa vettä ja karkearehua ensimmäisistä päivistä lähtien
  • Anna vasikoiden kasvaa sosiaalisessa ympäristössä, esimerkiksi parikarsinassa
  • Seuraa ja vertaa vasikoiden tuloksia

Nina muistutti puheen lopuksi, että mikäli haluaa parantaa vasikoiden kasvatusta, kannattaa aloittaa tekemällä muutos vain yhdessä asiassa. Ensimmäiseksi kannattaa lisätä maitomäärää. Kun vasikat on onnistuneesti saatu juomaa 10–12 litraa päivässä, voidaan laittaa vasikat yhteen kasvamaan.

EuroDairy webinaari 4.5.2017

Opportunities and challenges in calf housing and management for the next decade

http://eurodairy.eu/eurodairy-webinar-opportunities-challenges-calf-housing-management-next-decade-4th-may-2017

 

Kuvateksti:
Managementin näkökulmasta vasikoiden maitojuotosta halutaan päästä eroon nopeasti. Ensimmäiset neljä viikkoa vasikka tarvitsee kuitenkin maitoa paljon. Vasikat voivat tuolloin jo leikkiä väkirehulla, mutta sillä ei ole juurikaan ravitsemuksellista merkitystä. Runsaalla maitojuotolla vasikka kasvaa sekä kehittyy nopeammin ja alkaa aiemmin syödä väkirehua. Tällä on havaittu myös lopulta positiivinen yhteys aikuiseksi kasvaneen lehmän maitotuotokseen.

Tekijä Heli Wahlroos

Ruokaketjussa Seinäjoella

Liiketoimintaa ruoasta, huipulta – Food Business Summit 2017 / Kaisa Tolonen

Kun koko ruokaketju istutetaan saman pöydän ääreen, ei puheenaiheista ole puutetta. Toimialoilla työskenteleviä hemmoteltiin runsaalla aihevalikoimalla alkutuotannon yksityiskohdista aina ruokaelämykseen asti. Toimintamalleja, menetelmiä, tekniikkaa ja digitalisaatiota tarjoiltiin kompakteissa sessioissa asiantuntevien esiintyjien toimesta. Vuoden 2017 teemoina olivat alustatalous, ruokakokemus, uudistuva ruokabusiness ja vienti.

Kasvikset ruokavaliossa näyttävät olevan kasvava trendi, mutta rinnalle on kipuamassa mm. hyönteiset. Ruoanlaitto helpottuu, keksinnöistä kätevin esiteltiin Summitissa. EntoCube tuo markkinoille sirkkakasvattamon, jossa voi tuottaa syötäviä sirkkoja ekotehokkaasti. Hyönteisten tarjoilu julkisessa ruokapalveluyrityksessä ei ole vielä mahdollista, mutta sen eteen tehdään kovasti töitä.

KomeroFood on tuonut markkinoille Komeropussin, jonka sisältö on suunniteltu tarkasti joko kahdelle tai neljälle ruokailijalle. Pussista löytyy sekä kuiva-aineet että tarvittavat tuoretuotteet joiden avulla voi loihtia huippukokin reseptiin perustuvan aterian. Ruokahävikki on minimoitu jo pussin tekovaiheessa niin, että ainekset todella riittävät vain kahdelle tai neljälle ruokailijalle. Komeron reseptien takana on huippukokki Henri Alén.

Ravintolaelämys muodostuu yrittäjän tarjoamista puitteista, palvelusta ja muista elementeistä, joista ruoka on vain yksi osa. Elämystä ei voi kukaan tarjota toiselle, vaan jokaisen on luotava se itse. Umeån yliopiston Ute Walter valotti ravintolaelämyksen osia mielenkiintoisessa esityksessään. Ihminen luo identiteettiään mm. syömällä ravintolassa julkisesti. Hänestä tulee jotain ja hän osallistuu kokemuksen kuluttamiseen.

Maatalouden peruskysymyksiin kuuluu elintarviketuotannon lisäksi sivutuotteet, kuten lanta. Kalajoen seudulla on käynnistetty laaja Cleantech –toimintakokonaisuus, jonka yhtenä osana kehitetään turkistarhojen lannan käsittelyä lisäämällä siihen biohiilen ja kuivikkeen seosta. Tästä syntyy orgaanisen lannoitteen raaka-aine, jolle arvioidaan olevan laajat markkinat sekä koti- että ulkomailla. Luken hankkeessa tutkitaan edellytyksiä turkistarhoilta saatavan raaka-aineen ja biohiilen sekä turvekuivikkeen oikean suhteen määrittämistä, levitystekniikkaa ja laitteistoa sekä kompostointiprosessia. Tutkija Maarit Hellstedtin tavoitteena on luoda lannasta luksustuote, jota voidaan käyttää ilman hajuhaittoja. Muutos on taloudellisesti suuri, kun lanta, josta on jouduttu maksamaan porttimaksua kompostointilaitoksissa, muuttuu euroja tuottavaksi tuotteeksi.

Turkistarhoilta saatavan raaka-aineen tuottamisen edellytyksenä on biohiilen ja turvekuivikkeen oikean seossuhteen määrittäminen, tarhoilla käytettävän levitystekniikan ja -laitteiston sekä kompostointiprosessin kehittäminen. Hankkeessa mitataan toiminnan ympäristökuormituksen muutokset niin tarhoilla kuin kompostointiprosessissa. Arvioinnin kohteena ovat ammoniakki- ja kasvihuonekaasupäästöt sekä ravinnevalumat.

Seminaarissa kuultiin useita digitalisaatioon ja erityisesti maatalouden muistiinpanoihin liittyviä innovaatioita ja jo käytössä olevia keksintöjä. Digitaaliset menetelmät tiedon hallinnassa lisääntyvät ja iloksemme voi todeta, että eri tarkoituksiin ja järjestelmiin tallennettavat tiedot voidaan pian yhdistää ”tietokäytävän” kautta. Käytävä ei itsessään talleta mitään informaatiota, mutta sen kautta on mahdollista yhdistää esimerkiksi virallisia tietolähteitä tilan omiin tietolähteisiin.

Olut halutaan yhä useammin pienpanimotuotteena ja sitä varten kaivattaisiin kovasti pienmallastamoja. Sangen Oy:n hallituksen puheenjohtaja Mikko Ahokas kertoi tarinan Tornion panimon uudesta elämästä ja maltaiden saatavuudesta. Jotta yritykset voisivat tarjota asiakkailleen lähellä tuotettua olutta, pitäisi niiden saada käyttöönsä lähellä tuotettua ohramallasta. Mallasohran kilohinta on n. 150 € tonnilta, kun taas ohramaltaan kilohinta nousee yli tuhannen euron.

Food Business Summit tarjosi runsaasti eväitä uusille ajatuksille. Peursmaatalouttakin voidaan katsoa toisesta näkökulmasta, uusin silmin. Jätteestä saadaan uusia tuotteita ja varsinaiset elintarviketuotteet uudella tavalla kuluttajien käsiin. Kaikilla osallistujilla oli tavoitteena löytää ennen kokemattomia tapoja hyödyntää suomalaista luontoa ja tuotantoa yhteisen tulevaisuutemme parhaaksi.