Online appointments benefit many patients

International studies report on many benefits achieved by online appointments. For example, patients’ waiting time is shortened. During Covid-19 online appointments have reduced the risk of infection. Also costs for travelling to appointment facilities have decreasedand the quality of appointments has improved. Online appointments support elderly people’s coping at home.

Picture 1. Patient needs equipment for online appointment. Picture: Pixabay

Online appointments cannot replace all medical care. If it is not necessary to see patient for clinical examination, online appointments are a practical choice. However, the best way to benefit from online appointments is if doctor and patient have already physically met and have a patient care relationship.

Economical but patient needs equipment

Even though the number of online appointments has increased, face-to-face appointments have not decreased. This also means costs for patients from both types of appointments. Online appointments may save money, since patients save fuel, working hours and money. But online appointments can also increase costs. For example, patient must have equipment and knowledge on how to use communication technology.

“Online appointments may save money, since patients save fuel, working hours and money.”

Online appointments can be used in various situations

Online appointments are also used in case of virus and inflammatory diseases such as flu, ear infection or influenza. Nowadays also minor injuries, skin diseases, allergies and other chronic diseases are treated via online appointments. Research shows that online appointments have good results in the treatment of long-term disease treatments as well. There is reliable evidence of successful online treatment of diabetes, cholesterol, heart diseases and inflammatory bowel diseases. Some patients use online appointments for renewal of prescriptions. 

New solutions are expected from technology suppliers. In future video and health data could be transmitted reliably and in high quality. Online appointments utilize both private and public health care provides. For patients who live in sparsely populated areas where distances are long, online appointments make it possible to see doctor, nurse or therapist without long journeys.

Picture 2. Online appointments are used in case of virus and inflammatory diseases. Picture: Pixabay

Finnish patients are more satisfied with online appointments than traditional appointments.  Majority of the patients want to use online services in the future.  

So, online appointments can help in many problems today.

Blog writers: Anne Niskanen & Tytti Pekonen, Welfare and Health Coordinator- students from Savonia UAS.

Sources:

Tuononen, Salla 2019. Etälääketiede eli sähköiset kanavat lääkärin työvälineenä – kirjallisuuskatsaus. Pro Gradu tutkielma.  Lääketieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/308275/Tuononen_Salla_Pro_gradu_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y Viitattu 30.3.2021.

Seppänen, Anne 2020. Etälääkärikäynnit tuplaantuivat viime vuodesta. Verkkojulkaisu. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/etalaakarikaynnit-tuplautuivat-viime-vuodesta/ Viitattu 30.3.2021.

Luoto, Riitta 2016. Etäpotilaana olo: terveydenhuollon Uber? Verkkojulkaisu. https://www.duodecimlehti.fi/duo13138 Viitattu 30.3.2021

Kehitysvammaisten hyvinvoinnin lisääminen lääkehoito-oppaan avulla

Hyvinvointi voidaan jakaa kolmeen osatekijään, joita ovat terveys, materiaalinen hyvinvointi sekä koettu hyvinvointi ja elämänlaatu. Elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä ovat terveys, materiaalinen hyvinvointi, odotukset hyvästä elämästä, ihmissuhteet, omanarvontunto sekä mielekäs tekeminen. Hyvinvointia ja terveyttä voidaan edistää tukemalla ihmisten mahdollisuuksia hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitoon ja parantamiseen. (THL 2020.)

Suomen perustuslain (1999/731) mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia eikä ketään saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan esimerkiksi sukupuolen, iän, alkuperän, terveydentilan, vammaisuuden perusteella. Näin ollen muun muassa hyvinvoinnin ja terveyden ylläpito ja parantaminen kuuluu myös vammaisten oikeuksiin. Suomi on myös ratifioinut YK:n vammaissopimuksen vuonna 2016. YK:n vammaissopimuksen kansallinen toimintaohjelma on julkaistu vuonna 2018. Vammaissopimuksen yksi keskeinen periaate on vammaisten henkilöiden osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan. (STM 2018.)

Kansantaudit ovat sairauksia, joilla on suuri merkitys koko väestön terveydentilalle, ja ne ovat yleisiä kuolleisuuden aiheuttajia. Tyypillisiä suomalaisten kansansairauksia on esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, astma ja allergia (THL 2019). Sairastuminen kansantauteihin koskee myös kehitysvammaisia ihmisiä (Verneri.net 2020).

WHO on julkaissut toimenpideohjelman kansantautien ehkäisemiseksi. Ohjelman tavoitteena on pienentää neljänneksellä kansantauteihin liittyviä ennenaikaisia kuolemia. Toimenpideohjelman mukaisiin tavoitteisiin pyritään esimerkiksi lisäämällä liikuntaa ja estämällä väestöä lihomasta. Tämän lisäksi lääkehoidon tulisi saavuttaa suurempi määrä sitä tarvitsevia sekä lääkehoidon vaikuttavuutta lisäämällä esimerkiksi neuvonnan avulla. (WHO 2013.)

Älyllisesti kehitysvammaisilla ei usein ole riittävästi tietoa lääkityksestään, miksi sitä käytetään ja kuinka sitä annostellaan. Kehitysvammaisille tulisi laatia heidän kehitystasolleen sopivia lääketietoa sisältäviä materiaaleja (Smith, Adams, Carr & Mengoni 2019, katso myös Oosterveld-Vlug, Oldenkamp, Mastebroek & Boeije 2020.)

Seuraavassa on kuvaus kehitysvammaisille laaditun oppaan kehittämisestä.

KUVITETTU LÄÄKEHOIDON OPAS

Tänä keväänä opinnäytetyöni tuotoksena syntyi uusi työkalu kehitysvammatyöhön.  Lääkehoito ja terveyden edistäminen selkokielellä -opas pureutuu terveyden edistämiseen osallisuuden vahvistamisen keinoin.

Oppaassa yhdistyvät terveyden edistämisen perusteet ja kansantautien hoito. Mukana ovat myös kehitysvammaisuuden liitännäissairauksista tutut kilpirauhasen vajaatoiminta ja epilepsia. Oppaan tarkoituksena on osallistaa oman työympäristöni kehitysvammaiset asiakkaat heidän lääkehoitonsa ja terveyden edistämisen toteuttamisessa.

Opas on tehty asiakaslähtöisesti ja toteutuksessa on käytetty selkeän ja saavutettavan viestinnän elementtejä, selkokieltä ja tekstiä tukevia kuvia. Kuvat toimivat myös vaihtoehtoisena kommunikaatio keinona keskustelun avauksessa ja mielenkiinnon herättäjänä.

Lääkehoito voi olla kuvitettua, muttei kuviteltua.

 Yksi onnistuneen ja turvallisen lääkehoidon edellytyksistä on asiakkaalle annettu tieto, ohjaus ja neuvonta asiakkaan ymmärtämällä tavalla, sillä lääkehoitoa toteutetaan ihmisten arjessa.

Kuvateksti: Oppaassa jokainen tauti tai sairaus sai oman aukeaman. Kuva: Minna Roschier.

Idea työkalun kehittämisestä on ollut mielessäni useiden vuosien ajan ja tarve on noussut puhtaasti työelämästäni kehitysvammaisten parissa. Työni vastuualueita, lääkehoito, kommunikaatio, hyvinvointi ja terveys, hoitaessani törmäsin toistuvasti samaan epäkohtaan: asiakkaat ovat usein passiivisia huolehtimaan omasta terveydestään ja käyttävät lääkkeitä perehtymättä lääkehoitoon, vaikka asiakkaan toimintakyvyn näkökulmasta nämä asiat olisivat mahdollisia. Käsitykseni mukaan syynä tähän on sopivan muotoisen tiedon puute kohderyhmässä.

Kehitysvammaisilla on usein puutteita terveysosaamisessa, koska omaan terveyteen liittyviä asioita pidetään usein vaikeasti ymmärrettävinä. Ohjatakseen omaa elämäänsä he tarvitsevat tietoa ymmärrettävässä muodossa sekä tukea ja ohjausta tiedon käsittelyssä. Selkokielisen kohdennetun kirjallisen opastuksen ja hyvän ohjauksen avulla voidaan tukea niiden ihmisten tiedonsaantia, joille yleiskieli on liian vaikeaa.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen keskiössä on kokemus osallisuudesta. Osallisuuden vahvistaminen on myös Suomen hallituksen ja Euroopan unionin tavoitteita. Oppaan avulla voidaan lisätä kehitysvammaisten osallisuutta omaan hoitoonsa ja edistää siten terveyttä

Hyvinvointikoordinaattori YAMK -opinnot avasivat väylän lääkehoito-oppaan saattamisesta arjessa tarvittavasta työvälineestä. Opinnot ovat tarkoituksensa mukaisesti antaneet valmiuksia toimia ja mahdollisuuden tehdä työtä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen saralla.

Lukemasi blogipostaus pohjautuu Minna Roschierin opinnäytetyöhön. Opinnäytetyö löytyy Theseuksesta loppukeväästä 2021

Kirjoittajat

Minna Roschier, Hyvinvointikoordinaattori YAMK opiskelija

Liisa Klemola, Lehtori, FT

Savonia-ammattikorkeakoulu

LÄHTEET:

Laukkanen E. & Tuokoniemi P. (toim.) 2021. Turvallinen lääkehoito. Opas lääkehoito-suunnitelman laatimiseen [verkkodokumentti]. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021:6. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162847/STM_2021_6.pdf?sequence=3&isAllowed=y

Leskelä L. 2019. Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Turenki: Leealaura Leskelä ja Kehitysvammaliitto ry, Hansaprint Oy

Lindqvist, A-M. 2014. Kehitysvammaisten ihmisten osallisuus toteutuu vuorovaikutuksellisten prosessien kautta [blogi]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: https://blogi.thl.fi/kehitysvammaisten-ihmisten-osallisuus-toteutuu-vuorovaikutuksellisten-prosessien-kautta/

Oosterveld-Vlug M., Oldelkamp M., Masterbroek M. & Boeije H. 2020. What difficulties do people with mild intellectual disabilities experience when seeking medical help from their GP? A qualitative study. Jarid [digilehti] 12796, 178-189. Saatavissa: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/jar.12796

Smith M, Adams D, Carr C & Mengoni S. 2019. Do people with intellectual disabilities understand their prescription medication? A scoping review J Appl Res Intellect Disabil. 2019;32:1375–1388.

STM 2018. Suomen ensimmäinen YK:n vammaissopimuksen toimintaohjelma vahvistaa vammaisten henkilöiden oikeuksia [verkkojulkaisu]. Saatavissa: https://stm.fi/-/suomen-ensimmainen-yk-n-vammaissopimuksen-toimintaohjelma-vahvistaa-vammaisten-henkiloiden-oikeuksia

Suomen perustuslaki (1999/731) [verkkojulkaisu]. Saatavissa Finlex.fi.

THL 2019. Yleistietoa kansantaudeista [verkkojulkaisu]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista

THL 2019. Osallisuus [verkkojulkaisu]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: https://thl.fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus

THL 2020. Hyvinvointi ja terveyserot. Keskeisiä käsitteitä [verkkojulkaisu]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/keskeisia-kasitteita

VERNERI.NET 2020. Verkkopalvelu kehitysvammaisuudesta [verkkojulkaisu]. Saatavissa: https://www.verneri.net/yleis/

WHO 2013 [verkkojulkaisu]. Saatavissa https://www.who.int/publications/i/item/9789241506236

WHO 2021. 10 Facts on disability [verkkojulkaisu]. World Health Organization. Saatavissa: https://www.who.int/news-room/facts-in-pictures/detail/disabilities

Asiasanat: Lääkehoito, terveyden edistäminen, osallisuus, kehitysvammaisuus, kansantauti, selkokieli, opas, SavoniaAMK, YAMK, hyvinvointikoordinaattori, opinnäytetyö

Ihanien ipanoiden Iisalmi – Digital storytelling project

Iisalmi city celebrates its 130th anniversary this year and they organize a projec called Ihanien Ipanoiden Iisalmi. We are three welfare coordinator students from Savonia University of Applied Sciences. Our studies began in the fall of 2020. In the first year of studying, we got a chance to participate in this project Ihanien Ipanoiden Iisalmi. We welfare coordinator students form a steering group for social services students who collect stories about favourite childhood games and playgrounds from daycare and school aged children from Iisalmi. These tales are created into digital stories where sound, photographs, drawings and music are used. Results of this work also benefit the city of Iisalmi’s marketing. 

What does digitalized storytelling mean?

Every person is a natural storyteller, so this skill does not need to be rehearsed. To have everyone’s story heard, we need to have different ways to present them. Digital stories are tales that utilize technology in a way that combines different kinds of materials, such as images and music. Digital stories are usually a few minutes long, and they can be shared for example in internet video services such as Tik Tok and Instagram. Digital stories can be used for different kinds of purposes, such as telling personal stories, historical events or seek guidance about certain subjects. Digital stories can be produced by an individual or in a group. In the project Ihanien ipanoiden Iisalmi social services students collect stories, photographs and drawings and the pupils of Juhani Aho Junior High School in Iisalmi will edit them into digital stories.

Picture 1.: Photos and videos create stories in our minds. This is a picture of a school social worker’s desk. What stories or associations does it create? Is the employee busy? Or does it tell that there have been children in the office who have created their own personal stories around the table? Everyone interprets this moment differently, but every story is interesting such as it is. Picture: Riikka Jurvainen 2021.

How can digital stories be used in welfare and health promotion?

This Ihanien Ipanoiden Iisalmi project increases children’s and young people’s participation in their own community. Through digital stories children and young people feel being part of the community. Nivala & Ryynänen (2019, 26-27) divide community memberships into given, participating and experienced ones. They are called community memberships. Given communality membership is more formal and it is defined from the outside. In participating communality a member is actively taking part in the community’s activities.  In experienced communality the member feels as if he or she is part of a community. From this perspective the goal of Ihanien ipanoiden Iisalmi project is to strengthen participating communality. 

Child’s participation must not be defined by age. Even a young child has the right to be seen and heard. This strengthens the child’s safe growth and development. To enhance a child’s participation, an adult should stop and observe what and how the child is communicating or wishing to say. 

Child’s participation develops in everyday life in safe growth environments. Children remember adults and other children that have encouraged them in important moments and told that the child is good at something. It is good to talk with a child about free time or look at photos of places in hometown. Adults could ask what place the child feels good to be in and in which place the child feels uncomfortable. Crucial information, which they would not necessarily tell straightforward otherwise, can be gained from the child through these interactions.

As students, we are now part of a project that will increase people’s knowledge of Iisalmi and make children’s voices heard about what Iisalmi can offer. In addition, this is a great opportunity for us welfare coordinator students to gain hands-on experience using digital stories in well-being and health promotion work.

Blog writers: Eerika Jormanainen, Henna Korolainen ja Riikka Jurvainen, Welfare and Health Coordinator- students from Savonia UAS.

Sources:

Lastensuojelun keskusliitto. Huomaa minut. Ihan pienelläkin on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi | Lastensuojelun Keskusliitto (lskl.fi)

Lastensuojelun keskusliitto. Lapsilta opittua: kokemuksia turvallisesta osallisuudesta. Lapsilta opittua: kokemuksia turvallisesta osallisuudesta  | LSKL.fi.

Nivala, E, & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus.

Ohler, J. 2013. Digital storytelling in the classroom. New media pathways to literacy, learning and creativity. California: Corwin.

Robin, B.  The educational uses of digital storytelling. http://faculty.coe.uh.edu/brobin/homepage/Educational-Uses-DS.pdf. 

Miten hyvinvointikoordinaattorin koulutus auttaa asiantuntijuuden kehittymisessä?

Laaja-alainen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyö on synnyttänyt tarpeen hyvinvointikoordinaattorin työlle. Alan osaamistarpeeseen on syntynyt kokonaan uusi koulutusohjelma. Hyvinvointikoordinaattorin työnkuva on laaja sekä työmahdollisuudet ovat laajat. Suurin koko ajan kehittyvä työalue on kuntien hyvinvointikoordinaattorin työ, jossa hyvinvointikoordinaattori toimii laaja-alaisesti ja moniammatillisesti hyvinvoinnin edistämisen osaajana.

Ensimmäiset hyvinvointikoordinaattorit ovat aloittaneet opintonsa Savonia ammattikorkeakoulussa vuonna 2018.

Olen itse hyvinvointikoordinaattoriopiskelija ja teen opinnäytetyötä, jossa tutkin hyvinvointikoordinaattorin koulutuksen merkitystä asiantuntijuuden kehittymiseen. Opinnäytetyön tilaajana toimii Savonia ammattikorkeakoulu ja työn ohjaajana toimii Pirjo Turunen.

Opinnäytetyönä tehtävän tutkimuksen avulla saadaan tietoa, miten hyvinvointikoordinaattorikoulutuksen käyneet ovat päässeet hyödyntämään asiantuntijuuttaan, miten he ovat työllistyneet ja miten koulutusta voidaan kehittää entistä paremmaksi. Koulutuksen järjestäjille on tärkeää saada tietoa koulutuksen kehittämisen tarpeista ja mahdollisuuksista sekä kunnissa on tärkeää saada tietoa hyvinvointikoordinaattorin työn merkityksestä, hyödyistä ja sisällöstä. Kunnissa toimivat hyvinvointikoordinaattorit voivat käyttää opinnäytetyötä oman työn näkyväksi tekemisessä.

Kuva 1. Kuva: Pexels kuvapankki

Tutkimukseeni haen mukaan valmistuneita hyvinvointikoordinaattoreita. Olisin kiitollinen, jos haluat osallistua tutkimukseen ja vastata muutamaan opintojasi ja työtäsi koskeviin kysymyksiin haastattelulomakkeen avulla ja mahdollisesti sen jälkeen lisäkysymyksiin sinulle sopivan yhteyden kautta, esimerkiksi sähköposti tai teams. Aineisto käsitellään täysin luottamuksellisesti ja annetut vastaukset tulevat ainoastaan opinnäytetyön tekijän käyttöön. Haastattelut toteutetaan kun tutkimuslupa on myönnetty.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä: kerron lisää.

Minna Miettinen, hyvinvointikoordinaattoriopiskelija

Savonia ammattikorkeakoulu

minna.miettinen@edu.savonia.fi

p. 040-5384133

Lähteet:

Paahtama, Soile 2016. Arttu2 – tutkimus ohjelman julkaisusarja nro 7/2016. Hyvinvoinnin edistämisen käsite ja sisältö. Suomen kuntaliitto. Helsinki.

Savonia ammattikorkeakoulu 2020. Sosiaali- ja terveysala (ylempi AMK), hyvinvointikoordinaattori, monimuotototeutus. https://www.savonia.fi/opiskele-tutkinto/tutkinnot-ja-hakeminen/amk-ja-yamk-tutkinnot-tarjonta/sosiaali-ja-terveysala-ylempi-amk-hyvinvointikoordinaattori-monimuotototeutus/?gclid=EAIaIQobChMIu9rvxYHS7QIVj0eRBR05zwA_EAAYASAAEgKgnPD_BwE

Digital storytelling – a powerful method to promote child participation

In Finland, the rights of the child are considered important in all areas of society. The vision of the national children ’s strategy published this year is that the impact of activities on children is carefully assessed. Another vision in the strategy is that decision-making concerning children is based on high-quality information and proper consideration. Unfortunately, today too little information is produced by children and young people themselves. The Youth Act of 2017 and Act on Early Childhood Education and Care of 2018, for example, aim to increase dialogue between young people and authorities.

Digital storytelling is a method, which makes it possible to gather the experiences of children and young people throughout the country in support of policy and decision-making so that regional differences could be identified through stories.

Picture 1. Children know how to use a computer and programs. Picture: Liisa Törn.

Children’s participation in making a digital story

Digital storytelling process consists of preparation, creating a script, collecting material and transferring it to a digital form if needed. After that the final product is edited and presented to the audience. When a child takes responsibility for group and project work, he/she develops his or her own and the group’s skills as a participating citizen. And when a digital story is distributed outside the borders of a residential area or even a country, children’s worldview widens and thus increases the child’s cultural awareness, which contributes to developing the child’s active citizenship skills.

Getting children involved in planning a digital story process increases both the participation possibilities and the motivation of children, and seeing the outcome of digital stories can be very good for the little creators’ self-esteem. Digital storytelling process helps children learn that – instead of only being passive users of media – they can be active in making and influencing content. This feeling of participation possibilities can be applied to other aspects of children’s daily life as well, increasing the wellbeing of children.

Participation is action that takes place in interaction and requires reciprocity. In participation, it is important to be able to choose the option you like by taking part in decision-making. Being heard and able to influence in this way is an important part of participation. It is important for the child to be able to realize his or her own creativity in a way that is unique to him or her, and the child is included in the community as an active and competent actor. The child’s motivation to participate increases when the child feels that participation produces results.

The adult supports the child’s participation by enabling the child’s participation in the action process, such as ideation stage, planning, implementation, decision-making and evaluation. The adult is involved in the process and is a platform for reflection for the child. It is important that the adult has confidence in the child’s abilities and can encourage and support the child. Adults are especially needed that all children can have their voices heard and thus only the loudest ones do not define the implementation and content of the story.  Participation evokes feelings of togetherness, acceptance, joy and pride.

Digital storytelling has the same benefits of enhancing children’s literacy and communication skills as traditional storytelling, but it also adds to children’s abilities to use, interpret and understand media. More importantly, with digital storytelling children can take active role and use their own competences, creativity and playfulness in sharing their own stories. Digital storytelling can be a great way to enhance children’s rights to express their opinions and be heard concerning the things that matter to them.

Picture 2. Digital storytelling allows children to bring out their own experiences and views. Picture: iStock Photo.

Iisalmi anniversary event

Ihanien Ipanoiden Iisalmi 130v collects stories about a child’s life 130 years ago until today. The event is aimed at children and families, and encourages intergenerational cooperation and community. As a result, about 2-5 -minute digital presentations will be completed for the City of Iisalmi, which will be available for everyone to see. More information: Iisalmen kaupunki: Ihanien Ipanoiden Iisalmi 130v

Blog writers: Tiina Lappalainen, Minna Miettinen and Liisa Törn, Welfare and Health Coordinator- students from Savonia UAS.

Sources:

Isotalo, Susanna. 2019. Digitaalinen tarinankerronta lapsen kokemana —digitaalisen välineen käytön ja osallisuuden kautta tarkasteltuna.

Merjovaara, Olli; Nousiainen, Tuula; Turja, Leena; Isotalo, Susanna 2020. Digital Stories with Children: Examining Digital Storytelling as a Pedagogical Process in ECEC.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Kansallinen lapsistrategia.

Advantages and challenges of clinical supervision online in social and health care

Clinical supervision is a working method which promotes employees’ well-being at work and the development of organizational activities. It is a learning process where employees meet multiple times. The meetings are usually every month or a few times a month.

This is how clinical supervision works

  • Work community defines the goal which supports working.
  • There is open and trustful communication.
  • Employees talk about work and work-related issues.    
  • Experiences are structured from different perspectives with the trained instructor.
  • It seeks solutions to improve work flow and promote professional learning.
  • Effectiveness is assessed in relation to the objectives set.

Clinical supervision is a method for learning and teaching professional interaction. The method promotions well-being at work in social and health care. According to research results clinical supervision promotes and maintains nurses’ well-being. This method helps develop nurses’ professional skills, which in turn improves health care for patients.

Picture 1. The coronavirus pandemic has had a positive effect on clinical supervision oneline Bigstock.

Coronavirus pandemic forced many people to work at home in March 2020 and at the same time online clinical supervision became more common. Many employees and work supervisors had to become acquainted with online clinical supervision. That’s why clinical supervision is a very important method in social and health care sector since it promotes well-being of every hospital employees. Many hospital employees can have many difficult feelings in this time of pandemic. This time can have a many kind trace of sanctions if employees are unable to talk about and deal with their feelings.

Advantages of clinical supervision online

Working is often much more fluent if clinical supervision is in use in workplace. The goals in work become clear , co-operation and management improves, learning and diversity increases and often also productivity, quality, effectivity and competitiveness grow. Clinical supervision also gives a possibility to structures the professional roles and activity at individual, group and organization level.

Virtual clinical supervision gives the opportunity to take part even if there is, for example, difficult transport access or one is teleworking abroad. The necessity of online clinical supervision has grown because teleworking and working at home has become more common. Online clinical supervision is mostly needed for supporting coping at work, occupy and handling emotions.

Picture 2. Online clinical supervision is especially useful in case when immediate help and support is needed. Bigstock.

Challenges of clinical supervision online

Online clinical supervision is an activity that takes place over digital networks and therefore also demands managing information technology well. There may also be challenges with interaction when clinical supervision is organized online. Every participant should have an equal chance to express their thoughts. Usually communication rounds, virtual inquiries and different methods of brainstorming are used to increase participatory interaction when online clinical supervision takes place in a group.

Blog writers: Ella Parkkonen and Laura Ruti. Welfare and Health Coordinator- students from Savonia UAS.

References:

Kemppainen, Jutta & Nurminen, Anne 2019. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/264662/Kemppainen_Jutta_Nurminen_Anne.pdf?sequence=3&isAllowed=y. Viitattu 27.2.2021.

Koivu, Aija 2013. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/12871/urn_isbn_978-952-61-1148-3.pdf. Viitattu 27.2.2021.

Suomen työnohjaajat ry 2021. https://www.suomentyonohjaajat.fi/tyonohjaus. Viitattu 27.2.2021.

Development of digitalization in Jälkkäri school morning and afternoon activities

–      Everything is fun in Jälkkäri! I like building huts, crafting and playing with hobby horses with Veera, says one child in Jälkkäri participant survey.

Jälkkäri, school morning and afternoon activities have been organized in Jyväskylä for 23 years. Jälkkäri offers leisure activities for first and second graders after school. In the early days of Jälkkäri, all the information from children and their parents was collected in paper form. As there were about 200 children at the beginning, non-digital communication did not cause problems. This year there are already 1500 children participating in Jälkkäri activities. Digital tools have been widely applied ranging from application process to participant survey.

What can we do today with digital tools in morning and afternoon activities?

The application process was renewed a few years ago and now parents enroll their children in Jälkkäri with Wilma application. After registration is confirmed, a welcome letter to Jälkkäri will be sent to parents by email. Because of the corona pandemic, now a welcome session before registration are organized with Teams application. This year more than 500 parents participated in the online session.

After the child has started in Jälkkäri activities, the parents can follow the content of the activities and other current issues in education platform Peda.net. Monthly letters that previously were sent to homes in paper form are now available in Peda.net. Jälkkäri also has its own Peda.net site. This site also contains virtual Jälkkäri sections offering good links to online activities for children. Also, a blog platform will be created to the same site, which tells to the others about the well-being from the perspectives of children and instructors in Jälkkäri activities. In co-operation with homes, Wilma and mobile devices are the main means of communication.

The contents of the activities are based on the guidelines stated in the Basics of Morning and Afternoon Activities in Basic Education (2011) by the Ministry of Education. The guidelines require that also media education is part of school morning and afternoon activities. For instance, producing animations and movies and orienteering with QR codes are examples of media education in Jälkkäri activities. Children and guardians can assess and give feedback on the content and quality of Jälkkäri activities by means of a ZEF electronic survey, which is carried out every two years. The survey will be carried out this spring as well.

–      I like it in Jälkkäri when I´m free to go out and play with my friends, reports a child in a ZEF online satisfaction survey about Jälkkäri school morning and afternoon activities in Jyväskylä.

How to develop the use of digital tools in Jälkkäri in future?

The areas of development for the next school year will be defined after this year’s satisfaction survey results. This spring a series of training sessions on well-being themes will be organized through Teams. In addition, there will be a training event where Jälkkäri instructors will be able to participate in virtual workshops that promote well-being.

The exceptional corona virus circumstances have brought several opportunities to socialize with digitalized means. In this May, a concert will be streamed to all participants of Jälkkäri and there are also plans to implement online clubs for children.

 A future plan is to arrange the much-needed morning activities for first graders through Teams. That would help the first graders when they are alone at home and leaving for school in the morning.

Picture 1: There are many friends in Jälkkäri school morning and afternoon activities. Picture Bank of the City of Jyväskylä.

Blog writers: Kaisu Peltonen, Päivi Virtakallio and Tella Vuolle-Oranen. Welfare and Health Coordinator- students from Savonia UAS.

Sources:

Finnish National Agency for Education, 2011. PERUSOPETUKSEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINNAN PERUSTEET 2011. Pdf. Viitattu 7.3.2021.

Erdreich Lauren, 2021. Managing Parent Capital: Parent-Teacher Digital Communication Among Early Childhood Educators

Pettersson Fanny, 2021. Understanding digitalization and educational change in school by means of activity theory and the levels of learning concept

Ribble Mike, 2020. Essential elements of digital citizenship

Ufa Natalia, 2019. The impact of digital technology on parenting in the modern family

Jyväskylän kaupunki. Aamu- ja iltapäivätoiminta Jälkkäri. Verkkojulkaisu. Päivitetty 30.3.2021. https://www.jyvaskyla.fi/opetus/aamu-ja-iltapaivatoiminta-jalkkari

Peruskoulujen yhteisöllinen oppilashuolto hyvinvointia ja terveyttä edistämässä

Yhteiskuntamme ja koko maailma on tilanteessa, jossa fyysistä kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa vältetään syystäkin Covid-19 viruksen leviämisen vuoksi. Suomessa oppilaat olivat kevään 2020 etäkoulussa ja sosiaalinen kanssakäyminen vertaisten kesken tapahtui usein pääasiassa sosiaalisen median kautta. Jo nyt on nähtävissä, että poikkeusolojen vaikutukset ovat lisänneet tuen tarvetta oppilaissa ja koulussa se on näkynyt haasteina sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta sosiaalisten taitojen harjoitteleminen jo varhain on ollut merkityksellistä, mutta nyt, poikkeusolojen myötä taitojen harjoittelu tuntuu muuttuneen yhä tärkeämmäksi.

Hyvinvointikoordinaattorin (YAMK) opinnäytetyöni aloitin jo ennen, kun Koronaviruksesta oli tietoakaan, mutta jo silloin huolena olivat lasten ja nuorten sosiaalisten taitojen harjoituksen puutteesta johtuvat ongelmat. Koulukuraattorin työtä tehdessäni tiesin, että peruskouluissa yhteisöllisen oppilashuollon panosta tulisi lisätä lasten ja nuorten sosiaalisten taitojen vahvistamiseen. Oppilas- ja opiskeluhuoltolakikin velvoittaa toimia, joilla edistetään opiskelijan oppimista, hyvinvointia, terveyttä, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta.

Suomessa peruskouluissa on paljon erilaisia ohjelmia ja menetelmiä, joilla vahvistetaan oppilaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja, ja jotka ovat suunniteltu kouluissa toteutettaviksi. Opinnäytetyöni on tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa syklisesti sovellan ART-aggression replacement training -menetelmän Pohjoismaista versioita AART-adapted aggression replacement training -menetelmää alakoulun 5.-luokkalaisille. AART- menetelmä on sosiaalisen kyvykkyyden harjoitusmenetelmä, joka rakentuu kolmen pääkomponentin mukaan: sosiaalisten taitojen harjoittelu, vihanhallinnan harjoittelu sekä moraalisen päättelyn harjoittelu. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää AART-menetelmä toimivaksi kokonaisuudeksi osaksi Suomalaisen alakoulun yhteisöllistä oppilashuoltoa. Toimivalla kokonaisuudella tarkoitan sitä, että menetelmää voidaan käyttää koko luokkayhteisölle riippumatta siitä, mitkä ovat oppilaan sosiaaliset taidot ennen ryhmän aloittamista ja että menetelmä saatiin luontevasti integroitua koulupäivien sisälle.

Opinnäytetyö tuotti tietoa siitä, onko AART – menetelmä sovellettavissa edellä mainittuun kontekstiin, perusteluineen sekä pohdintaa siitä, mitä jatkossa on hyvä ottaa huomioon menetelmää soveltaessa. Tutkimuksesta saatu tieto voi auttaa oppilashuollon henkilöstöä, kuten koulukuraattoreita, -psykologeja ja -terveydenhoitajia AART-ryhmien suunnittelussa, mutta työ antaa myös yleistettävää tietoa siitä, kuinka ryhmämuotoinen interventio sosiaalisten taitojen harjoitteluun voidaan kouluissa toteuttaa. Opinnäytetyön tekijälle opinnäytetyö tuotti valmiin ryhmäkertojen pohjan, lisähuomioineen.

Opinnäytetyön prosessini alkuvaiheessa pääsin opintomatkallani Tanskaan, Kööpenhaminaan, tutustumaan Tanskan tapaan toteuttaa ARTia kouluissa, valtion rahoittamana. Tanskassa, ART-menetelmä on otettu osaksi koulujen opetussuunnitelmaa ja koulun ulkopuoliset ohjaajat Tanskan ART -Academystä kouluttavat opettajia. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä parhaimmillaan: palvelut tulevat sinne, missä kaikkia alueen lapset päivänsä viettävät eli kouluun. Suomessa lähtökohdat ovat kuitenkin erilaiset, koska ART-Aggression Replacement Training tavaramerkin haltija on Suomen ART ry ja sillä on yksinoikeus järjestää ART-koulutusta Suomessa. Opintomatka loi haaveen siitä, että vielä joskus Suomessakin resursseja kohdennetaan koulussa tehtävään varhaiseen työhön, josta kaikki oppilaat hyötyvät yhteisöllisesti, olipa siinä hetkessä tuen tarvetta tai ei.

Opinnäytetyö osoitti, että menetelmä on sovellettavissa kokonaisille luokkayhteisöille peruskouluissa. Haasteeksi kuitenkin saattavat muodostua juuri aika- ja henkilöresurssit ja siten menetelmän toteuttaminen voi jäädä suppeaksi. Niin tässä menetelmässä, mutta myös muussa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tehtävässä työssä, pätee sama ajatus siitä, että yhdessä olemme vahvempia. Suomessa kunnilla on vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnitelmallisen työn tekemisestä ja myös koulussa tehtävä yhteisöllinen oppilashuoltotyö olisi hyvä sitoa siihen mukaan. Kuten opinnäytetyössäni totean:

Menetelmän juurruttaminen ja jatkokehittäminen vaativat sitoutuneita toimijoita taustalle. Vaikka työskentely oppilaiden kanssa tapahtuu koulussa, on kyseessä sivistys-, sosiaali-, ja nuoriso- ja vapaa-aikatoimen yhteiset lapset ja nuoret. Yhdyspintatyö yhteisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi takaisi pysyvyyttä ja menetelmän jatkokehittämistä. Yhdyspintatyöskentelyssä ei tule unohtaa yhdistyksiä, joiden projekti- ja hankeosaamista tulisi enemmän hyödyntää koulumaailmassa uusien menetelmien, kuten AARTin, juurruttamiseen.

Tulevat vuoden tuovat eteen tavallista enemmän korjaavaa työtä lasten ja nuorten sekä perheiden kanssa. Ennalta ehkäisevää, hyvinvointi ja terveyttä edistävää työtä ei kuitenkaan tule unohtaa. ART-menetelmän ja muiden sosiaalista kyvykkyyttä vahvistavien menetelmien käyttöön ottamista ja niiden kehittämistä tarvetta palveleviksi tulisi jatkaa systemaattisesti. Yhteisöllinen oppilashuolto on hyvä väylä yhdessä tukea oikeilla menetelmillä tulevaisuuden aikuisiamme kasvamaan fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoiviksi sukupolviemme jatkajiksi.

Opinnäytteeni Theseuksessa nimellä: Aggression Replacement trainig menetelmän soveltaminen oppilashuoltotyössä.

Kirjoittaja:

Karoliina Ohvanainen, hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija, Savonia Ammattikorkeakoulu

Lähteet:

GUNDERSEN, K. Knut, OLSEN, M. Tutte, FINNE, Johannes, STRØMGREN, BØrge ja DALEFLOD, Bengt 2015. AATR-Adapted aggression replacement training. Sosiaalisen kyvykkyyden harjoitusmenetelmä. 2. suomenkielinen painos. Helsinki: Oy Nord Print Ab.

HAKULINEN, Tuovi, HIETANEN-PELTOLA, Marke, HASTRUP, Arja, VAARA, Sarianna, JANHUKAINEN, Johanna ja VARONEN, Päivi 2020. ”Pahin syksy ikinä”. Lasten, nuorten ja perheiden peruspalvelut koronasyksynä 2020 [Verkkojulkaisu]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu: 2021-03-16.] Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140643/URN_ISBN_978-952-343-579-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y

OPETUSHALLITUS 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita tukeva muu toiminta [Verkkosivu]. [Viitattu 2019-07-01.] Saatavissa: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/perusopetus/419550/tekstikappale/429581

OPPILAS- JA OPISKELUHUOLTOLAKI L. 30.12.2013/1287. Finlex. Lainsäädäntö. [Viitattu 2021-03-16.] Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20131287

SUOMEN ART RY 2021. [Verkkosivu]. [Viitattu: 2021-03-16.] Saatavissa: Suomen ART ry – Aggression Replacement Training

Sosiaalinen media on hyvä renki, mutta huono isäntä

Tuskin kukaan uskoi vielä 15 vuotta sitten, että kuinka iso osa sosiaalisista suhteista tultaisiin nykyään hoitamaan älylaitteiden avulla. Tuolloin sitä pidettiin kalliina ja epäkäytännöllisenä. Kuitenkin sosiaalinen media hiipi pysyväksi osaksi eloomme ja on haukannut siitä leijonan osan.  Tämähän ei ole välttämättä huono asia, sillä se on monin tavoin helpottanut elämäämme. Sen avulla nuoret pääsevät luomaan sosiaalisia suhteita, vaikka olisivat kaukana asumiskeskuksista. Se tuo esiin ihmiselon moninaiset kasvot ja vähentää eriarvoisuutta sekä helpottaa itsensä hyväksymistä ja minäkuvan kehittämistä.  Lisäksi sosiaalinen verkostoituminen on osa jokaisen ihmisen kasvutarinaa. (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, s.a.) Nuorten kanssa käydyistä keskusteluista kävi ilmi, että jo 1-2 luokkalaiset käyttävät sosiaalista mediaa ja varmasti tulevaisuudessa sen käyttö tulee lisääntymään yhä nuorempien lasten keskuudessa. Oikein toimittuna tämä on mahdollisuus, ilman oikeaa ohjausta sekä vanhempien valvontaa se on hyvin vaarallista. Median ei tulisi toimia pääkasvattajana. Näin kirjoittaa hyvinvointikoordinaattori YAMK- opiskelija Kimmo Tirri.

Sosiaalinen media helpottaa eloamme paljon ja oikein käytettynä se lisää hyvinvointia ja terveyttä. Yksinäisyyden vähentämiseen sekä avun saantiin se on loistava työkalu. Toki se ei korvaa fyysistä läheisyyttä, mutta näin korona aikana on sosiaalinen media ollut monen ihmisen pelastus. Sieltä löytyy myös ohjeita ja apuja arjen asioihin, joiden opetteluun ennen tuli mennä kirjastoihin tai kansalaisopistojen kursseille.  Siitä on tullut myös osa opintoja ja niiden suorittamista. Sosiaalinen media mahdollistaa myös verkostoitumisen samanhenkisten ihmisten kanssa, oli sitten kiinnostuksen kohteet vaeltamisessa tai autojen tuunauksissa. Tämän lisäksi osat sosiaalisen median palvelut luovat turvaa, varoittavat vaaroista tai toimivat hevosmiesten tietotoimiston lailla tarpeettoman tiedon levittäjänä. Se on siis korvaamassa vanhat huoltoasemakeskustelut, torien juorukerhot ja jopa on luonut uuden alustan asioille, jotka ennen on kirjoiteltu yleisövessojen seiniin. (Pesonen. 2013, 21.)

Jotta sosiaalinen media voi lisätä hyvinvointia, tulee sitä osata käyttää oikein. Vanhempien ja kasvatusalojen ammattilaisten tulee osata sosiaalisen median eri sovellusten käyttöperiaatteet sekä tunnistaa niiden mahdolliset sudenkuopat. Näin heidän antama mediakasvatus on turvallista, vääristä asenteista vapaata ja tällöin myös lapset ja nuoret ottavat sen paremmin vastaan. Vanhempien ja kasvattajien tulisikin keskittyä sosiaalisessa mediassa vietetyn määrän seuraamisesta laadun seuraamiseen, eli miten lapsi siellä toimii. Täysi kieltäminen ei ole kasvattamista ja kostautuu myöhemmissä vaiheissa eloa, kun lapsi on itsenäistymässä. Kun nuoren kanssa on opeteltu perustellusti, että mitä on hyvä julkaista ja mikä on soveliasta, on helpompi käyttää turvallisesti. Nyrkkisääntö onkin, että julkaise vain sellaista, minkä voit hyvillä mielin näyttää äidille, mummulle, opettajalle, rippipapille ja työnantajalle. (Pönkä, 2014. 72-78.)

Ikärajojen merkitys sovelluksissa on suuri ja niistä kannattaakin keskustella. Usein vanhempi on totaalisen tietämätön siitä, mitä lapsi tai nuori puhelimellaan tekee eikä valitettavasti suostu edes opettelemaan asioita. Sosiaalinen media ja sen palvelut, eivät kuitenkaan ole mikään lintukoto, vaan siellä vaanii vaaroja. (DNA, 2020.)

Kiusaamisen eri muodot ovat arkipäivää ja helposti lapsi ei halua niistä puhua, mutta se voi aiheuttaa loppuelämän kestäviä arpia sieluun. Ennen lapsi pääsi kiusaajia pakoon kotiin, mutta nyt kiusaajat pääsevät kodin seinien sisäpuolellekin. Lisäksi seksuaaliseen häirintään törmää liki kaikki käyttäjät, joissain vaiheessa elämää. Verkkohoukuttelu eli grooming on yleistynyt ja huolimattomuuttaan tai tietämättömyyttään lähetetyillä intiimeillä kuvilla saatetaan kiristää lähettäjää.  Vaikka kuinka tarkat säännöt sosiaalisen median käytöstä olisikin, niin siltikin voi seksuaaliseen häirinnän kohteeksi joutua, siksi sen kohtaamiseen ja siihen, että miten pitäisi sen jälkeen toimia, tulisi opetella keinot sekä luoda turvallinen ja luottamuksellinen suhde, jotta lapsi tai nuori uskaltaisi asiasta kertoa. Siksi turhaa ylireagointia tulisi välttää. (Forss, 2014. 130-140.)

Vaikka anonymiteetti sovelluksissa on tuonut ihmisille vapautta ja uskallusta tuoda aitoa minuutta ja omia arkojakin asioita esille, niin se on myös tuonut valitettavia lieveilmiöitä. Pedofiilit saavat anonymiteetin suojassa usein toimia rauhassa sekä toinen iso ongelma on päihteet. Jopa alakoululaiset kertovat, että kuinka helppoa on saada tupakkaa, alkoholia ja jopa huumausaineita sosiaalisen median kautta. Tämä saattaa tapahtua vanhempien kanssa samalla sohvalla istuen. (Tolonen, 2019.)

Vaikka lapsia suojelee samat kirjesalaisuuden tuomat suojat, niin lastensuojelulaki on vahvempi eli jos vanhempi epäilee huollettavansa terveyden, turvallisuuden tai kasvun olevan vaarassa, on hänellä oikeus tarkistaa puhelin. Puhelimen käytön seurantaan on erinäisiä sovelluksia ja se ovatkin hyvin tehokkaita, mutta paras keinot on kiinnostus lapsensa tekemisiin, luottamuksellinen suhde, jotta lapsi näyttää avoimesti, mitä puhelimellaan tekee. Mediankäytön osaaminen helpottaa myös seurantaa ja vähentää asian tuomaa ahdistusta. Materiaalia on asiasta kiinnostuneille valtavasti ja allekirjoittanutkin on lukenut satoja ja taas satoja tutkimuksia, artikkeleita ja uutisia aiheen tiimoilta. Kuitenkin kannattaa pitää tietty kriittisyys lukemiseen, jotta ei tule ähkyä ja ahdistusta. Negatiivisia näkökulmia on paljon, mutta on tärkeää myös huomata ne positiiviset lähestymiskulmat asiaan. Oman vanhemmille suunnatun some-oppaani kanssa kävin kovaa Jaakopin painia, jotta saisin pidettyä neutraalin tulokulman asiaan. (Uotinen & Valkonen, 2018.)

Viimeiseksi haluaisin muistuttaa, ettei sosiaalinen media nuku koskaan ja se kehittyy kokoajan. Juuri kun aikuiset luulevat pääsevänsä ajantasalle eri sovelluksista, niihin tulee lisäosia tai kehitellään kokonaan uusia sovelluksia, jotka nousevat nuorten suosioon. Näin ollen ei pidäkään tuudittautua siihen, kun osaa tämän hetken sovellukset, sillä huomenna voi nuorilla olla jo täysin uusi sovellus, joka sisältää uusia mahdollisuuksia, innostuksen kohteita sekä myös valitettavasti vaaroja. Ollaan siis yhdessä kiinnostuneita tulevaisuudesta.

Lukemasi blogipostaus on pohjautuu Kimmo Tirrin opinnäytetyöhön. Opinnäytetyö löytyy Theseuksesta vuoden 2021 alussa.

Kirjoittaja

Kimmo Tirri, Hyvinvointikoordinaattori YAMK, Savonia ammattikorkeakoulu.

Lähteet

DNA, 2020. [blogi] Miksi some-sovelluksissa on niin korkeat ikärajat ja miten niihin pitäisi suhtautua? [viitattu 2020-12-8.] Saatavissa: https://www.dna.fi/blogi/-/blogs/miksi-some-sovelluksissa-on-niin-korkeat-ikarajat-ja-miten-niihin-pitaisi-suhtautua-

FORSS, Marko 2014. Fobban sosiaalisen median selviytymisopas. Helsinki: Crimetime.

PESONEN, Pirkko 2013. Sosiaalisen median lait. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus.

PÖNKÄ, Harto 2014. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

TOLONEN, Anni 2019. [verkkouutinen] Snapchatissa myydään viinaa ja nuuskaa, ostajina jopa 11-vuotiaita – ”Uskomatonta, että aikuiset eivät tiedä tästä”, YLE. [viitattu 2020-10-22.] Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11037650

UOTINEN, Sanna & VALKONEN, Leena 2018. Opinnäytetyön tekijän työkalupakki, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto. [viitattu 2020-12-8.] Saatavissa: http://www.opiskelutaidot.fi/wp-content/uploads/2018/05/Opiskelutaitoilta-08052018.pdf

YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHUOLTOSÄÄTIÖ s.a. [verkkoartikkeli] Sosiaaliset suhteet. [viitattu 2020-12-8.] Saatavissa https://www.yths.fi/terveystieto/mielenterveys/sosiaaliset-suhteet/

Työhyvinvoinnin vuosikello- varhaiskasvatuksen työhyvinvointia kehittämässä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2011- tutkimuksen osahankkeessa selvitettiin työuupumuksen yleisyyttä, vakavuutta ja sosiodemografisia taustatekijöitä 30 vuotta täyttäneessä suomalaisessa väestössä vuosina 2011-2012. Tutkimuksessa todettiin, että työuupumusta oli runsaalla neljänneksellä työikäisistä aikuisista, naisista 24 prosentilla esiintyi lievää ja kolmella prosentilla vakavaa työuupumusta. Naisilla riski sairastua työuupumukseen kasvaa iän myötä (Koskinen, Lundqvist, Ristiluoma 2012, 98.) Työskentelen naisvaltaisella alalla varhaiskasvatuksen opettajana. Varhaiskasvatuksessa henkilöstön työhyvinvointi on jo pitkään jäänyt arjen kiireiden alle. Ammattijärjestö Talentian vuonna 2018 teettämän taloustutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on miettinyt alan vaihtamista. Taloustutkimuksen tietopankkiin verrattuna varhaiskasvatuksen henkilöstö kokee työuupumusta keskimääräistä huomattavasti useammin, kuin muut terveys- ja sosiaalipalveluissa työskentelevät suomalaiset. Tutkimuksen mukaan positiivinen ilmapiiri, oman ammattitaidon hyödyntäminen ja mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön saa osan varhaiskasvatusalan henkilöstöstä pysymään alalla (Taloustutkimus 2018.)

Tässä blogipostauksessa kuvataan varhaiskasvatuksen työhyvinvointiin painottuvaa kehittämistyön prosessia, jota on tehty yhteistyössä Keski-Suomen kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisliikkeen Meijän polun kanssa. Kehittämistyön tuloksena syntyi Työhyvinvoinnin Vuosikello, jonka tavoitteena on tukea varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointia, ennaltaehkäistä työuupumusta ja luoda työyhteisöön positiivista yhteishenkeä.

Blogipostauksen kirjoittaja Sirpa Halonen toivoo, että postaus antaa sinulle kipinän lähteä kehittämään aktiivisesti organisaatiosi työhyvinvointia. Tavoitteena on herätellä sinua pohtimaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyviä elementtejä, sekä niiden tietoista edistämistä ja kannustaa kaikkia verkostoitumaan rohkeasti ja etsimään itselle tai organisaatiolle uusia yhteistyökumppaneita. Verkostoituminen tukee moniammatillisuuden kehittymistä ja laajentaa omaa ammatillista kasvua. Verkostoituminen kannattaa aloittaa jo heti opiskeluaikana, sillä sen myötä voi avautua mahdollisuuksia esimerkiksi opinnäytetyön aiheeseen ja työllistymiseen.

KEHITTÄMISTYÖN TAUSTA

Yhteistyössä on voimaa!
Kehittämistyö sai alkunsa hyvinvointikoordinaattoriopintoihin liittyvästä tehtävästä, jossa tavoitteena oli kokeilla tai kehittää konkreettinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmä. Menetelmä toteutettiin Kuopion kaupungin varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatushenkilöstön työssä jaksaminen on ollut viime aikoina paljon esillä ja halusin tarttua tähän haasteeseen. Suunnitteluvaiheen alussa henkilökunnalle tehtiin vapaamuotoinen alkukartoitus, jonka tavoitteena oli selvittää työhyvinvointiin liittyvät toiveet ja mahdolliset kehittämisehdotukset. Alkukartoituksen vastausten perusteella henkilökunta toivoi pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työhyvinvointia edistävää toimintaa, jossa olisi tekemisen meininki ja positiivinen yhteishenki. Vastauksista saatiin tärkeää tietoa menetelmän sisällön suunnitteluun. Näistä lähtökohdista sai alkunsa idea Työhyvinvoinnin Vuosikellosta, jossa vuoden jokaiselle kuukaudelle valikoituisi yksi hyvinvointia ja terveyttä edistävä osatekijä.
Suunnittelutyö alkoi virallisesti kesäkuussa 2020, jolloin kehittämistyöhön lähti mukaan Meijän polku, joka on keskisuomalainen kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisliike. Meijän polun tavoitteena on kannustaa Keski-Suomen asukkaita liikkumaan sekä kiinnittämään huomiota laadukkaaseen lepoon ja palautumiseen (Meijän polku 2020.) Meijän polulle on suunniteltu myös Vuosikello, joka sisältää liikkumista ja lepoa lisääviä haasteita (Meijän polku Vuosikello 2020). Haasteita toteuttamalla voi ylläpitää ja kohentaa kuntoa, sekä elämänlaatua ympärivuotisesti. Otinkin yhteyttä Vuosikellon suunnittelijaan Juho Jäppiseen ja tiedustelin häneltä mahdollisuutta lähteä kehittämään yhteistyössä Savon-mallia Vuosikellosta. Juho oli heti innokas lähtemään mukaan kehittämistyöhön. Näin antoisa ja opettavainen yhteistyö keskisuomalaisten kanssa käynnistyi.

KOHTI YHTEISTÄ PÄÄMÄÄRÄ

Meijän polun tavoitteena on rakentaa keskisuomalaisille terveempi ja hyvinvoiva väestö, joka keskittyy neljään eri teemaan; liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen (Meijän polku 2020). Vastaavasti Kuopion tavoite on olla hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä (Kuopio strategia 2030). Keski-Suomen tavoite on hyvin yhteneväinen Kuopion kanssa ja laajemmassa linjassa hyvinvoinnin tukemisen tavoitteet kohtasivat. Myös tämänhetkisessä Sanna Marinin hallitusohjelmassa työhyvinvointi ja sen kehittäminen näkyvät vahvasti. TYÖ2030-ohjelman tavoitteena on nostaa Suomi digikauden johtavaksi työelämäinnovaatioiden kehittäjäksi ja työhyvinvointi Suomessa maailman parhaaksi vuoteen 2030 mennessä. Hallitusohjelma vauhdittaa työssä tapahtuvien toimintatapojen uudistamista ja uuden teknologian hyödyntämistä työpaikoilla, sekä vahvistaa yhteistoimintaan ja luottamukseen perustuvaa työkulttuuria (Sosiaali- ja terveysministeriö, TYÖ2030). Tämä on hallitusohjelmassa merkittävä keino tukea työyhteisöjä ja työpaikkojen omaa kehittämistoimintaa. TYÖ2030- ohjelman tavoitteet antoivat myös viitteitä Vuosikellon sisällön suunnitteluun ja yhteisten tavoitteiden luomiseen.

Seuraavaksi lähdimme sijoittamaan työyhteisöni toiveita Työhyvinvoinnin Vuosikelloon. Henkilökunnan toiveista nousi esiin liikunnan ja luonnon tärkeys oman hyvinvoinnin tukemisessa, sekä myönteinen ja kannustava työilmapiiri. Työpäivän jälkeinen palautuminen koettiin myös tärkeäksi, sekä laadukas uni. Alkukartoituksen vastauksista alkoi muodostua yksityiskohtaisempia tavoitteita. Suunnitteluvaiheessa otettiin myös huomioon varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden näkökulma ja arjen realiteetit. Varhaiskasvatuksen pääasiallinen tehtävä on edistää lapsen kasvua, oppimista ja kehitystä yhteistyössä vanhempien kanssa (Opetushallitus 2018). Hyvinvoivalla työntekijällä on voimavaroja toteuttaa laadukasta ja pedagogista varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksessa työskennellään kompleksisessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa tehdään tiivistä yhteistyötä yksilö- ja ryhmätasoisesti. Vuosikellon sisällön tuli olla sellainen, mikä istuisi varhaiskasvatuksen arkeen ja jota henkilökunta voisi toteuttaa pääosin vapaa-ajalla omalla rennolla otteella. Lähtökohtana oli luoda Vuosikellolle monipuolinen ja hauska sisältö, joka houkuttelisi koko työyhteisön tavoittelemaan samoja hyvinvoinnin tekijöitä.

Kuva 1. Vuosikello. Meijän polku 2020.


POSITIIVINEN PSYKOLOGIA- JA JOHTAMINEN OSAKSI TYÖHYVINVOINTIA

Meijän polun Vuosikello koostuu erilaisista hyvinvointiin liittyvistä haasteista, jotka sopivat erinomaisesti myös Työhyvinvoinnin Vuosikellon pohjaksi. Haasteiden teemat mukailivat sopivasti myös työyhteisöni tarpeita ja toiveita työhyvinvoinnin tukemiseksi. Lähtökohdaksi alkoi muodostua eri hyvinvoinnin osatekijöiden tietoinen vahvistaminen positiivisuuden kautta.

Teoreettiseksi viitekehykseksi muodostui positiivisen psykologian teoriamalli, johon sovellettiin positiivisen johtamisen elementtejä. Positiivinen psykologia nousi esille 2000-luvun alussa, jolloin Yhdysvaltalainen psykologi Martin Seligman valittiin Yhdysvaltain psykologiliiton American Psychological Association presidentiksi. Seligman julisti kyseisen vuoden teemaksi hyvinvoinnin, jossa huomio kohdistetaan siihen, mikä tekee meistä onnellisia. Positiivisen psykologian ytimessä on ajatus siitä, että voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten nopeasti pääsemme vaikeuksien jälkeen takaisin raiteille, ja miten nopeasti pystymme sopeutumaan muutoksiin (Wenström 2020, 42–43.) Positiiviseen psykologiaan liittyy myös positiivinen johtaminen, jonka kautta lähdimme tarkastelemaan hyvinvoinnin tukemisen menetelmiä ja niiden sijoittamista Vuosikelloon. Positiivinen johtaminen perustuu humanismin arvomaailmaan ja ihmiskäsitykseen, johon varhaiskasvatuksen lähtökohdat nojaavat, siksi se sopii tavoitteiltaan hyvin opetus- ja kasvatusalan organisaatioiden johtamismalliksi (Wenström 2020, 39–40.)

Positiivisen johtamisen organisaatiota voidaan kuvata ns. PRIDE- mallin kautta. Mallissa vahvistetaan viittä eri positiivisuuden osatekijää, joita kuvataan PRIDE-lyhenteellä. Lyhenteen kirjaimista muodostuu positiivisen johtamisen osatekijät, jotka ovat seuraavat;

1. P= Positive practices / Myönteiset käytänteet

2. R= Relationship/ enhancemet / Vuorovaikutus ja yhteistyö

3. I = Individual attributes / Yksilölliset vahvuudet

4. D = Dynamic leadership / positiivinen johtajuus

5. E= Emotional wellbeing / Myönteiset tunteet ja ilmapiiri
(Wenström 2020, 62.)

Positiivinen johtaminen perustuu ihmisten vahvuuksiin ja pyrkimyksestä hyvään. Parhaimmillaan positiivisen johtamismalli auttaa henkilöstöä saavuttamaan kukoistuksensa, niin yksilönä, kuin koko työyhteisönä. Positiivinen johtaminen on ennen kaikkea hyvää ihmisten johtamista, jonka tähtäimenä on työyhteisön hyvinvointi (Wenström 2020, 42.) Oman organisaationi johtajalla on ollut suuri merkitys Työhyvinvoinnin Vuosikellon suunnittelussa ja käyttöönotossa. Johtaja on omalla innostavalla otteellaan tukenut prosessin eri vaiheita ja tämä positiivinen henki on heijastunut koko työyhteisöön, joten oli luonnollista lähteä vahvistamaan positiivista johtajuutta ja sitä kautta henkilöstön hyvinvointia.

HAASTEISTA KOHTI HYVINVOINTIA

Vuosikellossa hyvinvointia edistetään haasteiden kautta. Mitä nämä haasteet sitten konkreettisesti ovat? Työhyvinvoinnin vuosikellon ensimmäiseksi haasteeksi valikoitui Metsähaaste, jota lähdettiin toteuttamaan elokuussa 2020. Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa monimuotoinen luonto antaa mahtavat puitteet metsähaasteen toteutumiseen. Vuonna 2019 kuopiolaisille teetetyssä kokemuksellisessa hyvinvointikyselyssä vastaajat kokivat, että luonto on onnellisuuden ja hyvinvoinnin kannalta katsottuna kuntalaisille tärkeä (Kokemuksellinen hyvinvointikysely 2019). Työyhteisöni on siitä onnellisessa asemassa, että päiväkoti sijaitsee monipuolisten ulkoilumahdollisuuksien äärellä, joten Metsähaastetta oli helppo lähteä toteuttamaan. Metsähaasteessa kerättiin ryhmittäin rasteja metsäretkistä leikkimielisen kilpailun muodossa. Rastin sai vapaa-ajan retkeilystä, sekä työpäivän aikana lasten kanssa tehdyistä metsäretkistä. Eniten rasteja kerännyt ryhmä palkittiin haasteen loputtua.

Syyskuussa Metsähaasteen rinnalle valittiin Saunahaaste, jossa kerättiin rasteja vapaa-ajan saunomisesta ja kirjattiin saunakirjaan ylös tuntemuksia, muistoja ja terveysvaikutuksia saunomisesta. Suomalaisilla on maailman eniten kokemustietoa saunomisen hyvinvointivaikutuksista. Laukkanen & Laukkanen ovat tehneet uusinta väestötutkimusta saunomisen terveysvaikutuksista ja tutkimustulokset osoittavat, että säännöllinen saunominen ennaltaehkäisee monia pitkäaikaissairauksia, kuten esimerkiksi sydänsairauksien, verenpainetaudin, sekä muistisairauksien syntyä (Laukkanen & Laukkanen 2020.) Työhyvinvoinnin vuosikellossa saunahaasteen tavoitteena oli saunoa 20–30 minuuttia 3–4 kertaan viikossa. Laukkasen & Laukkasen väestötutkimuksessa ei yksiselitteisesti voitu antaa suositusta saunomisen pituudesta tai viikkomääristä, mutta tutkimus osoitti viitteitä, että henkilöt, jotka saunoivat 4–7 kertaa viikossa vähintään 19 minuuttia kerrallaan saivat saunomisesta eniten terveyshyötyjä (Laukkanen & Laukkanen 2020, 34.) Saunahaasteessa painotettiin kuitenkin, että jokainen saunoo omien tuntemusten ja tapojensa mukaisesti.

Lokakuun haasteeksi valikoitui tasapaino. Tasapainotaitoja on helppo harjoittaa kotona tai työpaikalla ilman sen kummempia välineitä. Kun tasapaino on kunnossa, pysyt varmemmin pystyssä silloinkin, kun maasto on epätasainen tai liukas. Tasapainoa kehittämällä voidaan ehkäistä liukastumisia ja kaatumisia. Liukastumiset ja kaatumiset johtavat usein pitkiin sairauspoissaoloihin ja aiheuttavat huomattavia kustannuksia. Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan liukastumiset ja kaatumiset aiheuttavat Suomessa vuosittain reilut 32 000 työtapaturmaa. Tyypillisiä vammoja ovat käden ja jalan murtumat, ruhjeet ja nyrjähdykset. Liukastumisista aiheutuu myös paljon vakavia ja pitkäkestoisia vammoja, kuten päävammoja. Liukastumisista aiheutuu vuosittain merkittäviä kuluja, jopa n. 420 milj. euroa vuodessa ja yli 70 % työmatkatapaturmista on liukastumisia (Tapaturmavakuutuskeskus 2017.) Varhaiskasvatuksessa työskennellään paljon ulkona, jossa olosuhteet ovat alati muuttuvat. Varhaiskasvatuksen arjessa onkin tärkeää harjoittaa tasapainotaitojen ylläpitoa ja kehittymistä.

Loppuvuoden haaste painottui uneen ja palautumiseen. Unihaasteessa tavoitteena on seurata unipäiväkirjan avulla omaa unta kahden viikon ajan. Laadukas ja riittävä yöuni on tärkeää osa palautumista ja työssä jaksamista. Stressaava työelämä ja hektinen arki vaikeuttavat työpäivästä palautumista ja levolle jää yhä vähemmän aikaa. Jos yöunet jäävät toistuvasti normaalia lyhyemmäksi alkaa univaje rappeuttamaan immuunijärjestelmää, sekä heikentämään psyykkistä tasapainoa. Univaje lisää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, jotka pitkään jatkuneena aiheuttavat sairaspoissaoloja (Walker 2017,11–12). Univajeesta kärsivä henkilö ei pysty enää ajattelemaan luovasti, hänen ajatuksensa sumenevat ja urautuvat samoihin uomiinsa päivästä toiseen (Työterveyslaitos 2016). Luovuus, leikki ja lasten kanssa hetkeen heittäytyminen ovat varhaiskasvatustyön lähtökohtia. Lasten kanssa työskenneltäessä tulee olla jatkuvasti valppaana ja pystyttävä ennakoimaan asioita, univajeesta kärsivä työntekijä voi olla suuri turvallisuusriski. Unipäiväkirjan avulla työntekijä voi tarkemmin havainnoida nukkumiseen ja uneen liittyviä tekijöitä ja tarvittaessa tekemään muutoksia hyvän unenlaadun saavuttamiseksi. Hyvin nukuttu yö ja laadukas uni vaikuttavat positiivisesti työssä jaksamiseen ja voimavaroja jää vielä vapaa-aikaankin. Alla olevasta linkistä voit tutustua tarkemmin Meijän polun unipäiväkirjaan ja tarvittaessa voit tulostaa sen itsellesi.

Linkki unipäiväkirjaan: https://www.meijanpolku.fi/wp-content/uploads/2019/08/Unipaivakirja-1.pdf Joulukuun

Joulukuun haasteena on onnistumisten juhliminen pikkujoulujen muodossa. Joulukuu on varhaiskasvatuksessa kiireistä aikaa, emmekä siksi halunneet laittaa siihen enää mitään virallista haastetta. Joulukuussa katseet alkavat siirtyä kohti kevättä, jossa Työhyvinvoinnin Vuosikelloon on suunniteltu keväisiä haasteita. Henkilökunnan toiveesta suunniteltiin keväälle kulttuuriin liittyviä teemoja. Kuvasta 2 voit tarkemmin tutustua Työhyvinvoinnin Vuosikellon haasteisiin.

KUVA 2. Työhyvinvoinnin Vuosikello 2020-2021. Meijän polku 2020.

”MEIJÄN KOKOUKSET” OSAKSI TYÖHYVINVOINNIN VUOSIKELLOA

Työhyvinvoinnin Vuosikelloon kuuluu tiiviisti myös Meijän kokoukset. Meijän kokouksissa tavoitteena on motivoida ja innostaa henkilökuntaa kuukauden haasteeseen esimerkiksi jakamalla tutkittua tietoa haasteeseen liittyvästä aiheesta. Kokousten teemat auttavat myös henkilökuntaa pysähtymään hetkeen ja hengähtämään arjen aherruksen välissä. Meijän kokoukset täydentävää sopivasti kuukauden haastetta. Elo-syyskuun metsähaasteessa kokousten alussa tehtiin luontorentoutusharjoituksia ja kuunneltiin luontoääniä. Saunahaasteessa luettiin ääneen saunakirjaan kirjoitettuja muistoja saunomisesta ja tasapainohaasteessa tehtiin yhdessä tasapainoharjoitteita.

Meijän kokous teemoja voi toteuttaa esimerkiksi muutaman kerran kuukaudessa, jokaisessa kokouksessa se ei ole välttämätöntä. Kokouksiin voi myös itse ideoida sopivia aiheita oman mielenkiinnon ja vahvuuksien mukaan, näin jokainen pääsee halutessaan vaikuttamaan kokousten sisältöön. Meijän kokousten avulla pystyimme muokkaamaan kokouskäytäntöjä hiukan kevyemmäksi. Kokouksiin tuli myös enemmän syvyyttä ja rentoutta, eikä kokousten pääasiallinen tehtävä kuitenkaan päässyt unohtumaan. Meijän kokoukset tukivat myös vuosikellon teoreettista lähtökohtaa, positiivista psykologiaa- ja johtamista. Kokousten aikana henkilökunta pystyi jakamaan positiivisia tunteita ja muistoja esimerkiksi saunomisesta ja sykähdyttävistä metsäretkistä. Saamani suullisen palautteen perusteella henkilökunta koki, että kokousten aikana tehtävät harjoitteet ja keskustelut tukivat yhteisöllisyyttä ja kasvattivat myönteistä ryhmähenkeä. Kokouksissa kaikki halukkaat pääsivät yksilöllisesti toteuttamaan omia vahvuuksiaan esimerkiksi pitämällä rentoutushetken tai jakamalla tietoa ja osaamista haasteen aiheesta.

KUVA 3. Meijän kokoukset. Meijän polku 2020.

MATKAN PÄÄTÖS VAI UUSI ALKU?

Työhyvinvoinnin Vuosikellon rakentuminen pala palalta on vaatinut pitkäjänteistä ja monitahoista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Itse matkan on ollut opettavaisempi, kuin päämäärä. Matkan parasta antia on ollut moniammatillinen yhteistyö Meijän polun kanssa ja tämä yhteistyö jatkuu tulevaisuudessa blogisarjan muodossa. Meijän polku toivoi, että kirjoittaisin yhteisestä matkastamme kohti hyvinvoivaa työyhteisöä neliosaisen blogisarjan, josta on julkaistu ensimmäinen osa lokakuussa 2020. Linkistä pääset tarkemmin tutustumaan blogiin: https://www.meijanpolku.fi/matka-kohti-hyvinvoivaa-tyoyhteisoa-osa-1/

Matka on opettanut koko työyhteisölle osallistavaa työkultttuuria, jossa jokainen on saanut vaikuttaa omalla tavallaan. Positiivisen psykologian osa-alueiden hyödyntäminen ja esille nostaminen on tuonut työyhteisöön rohkeutta ja avoimuutta. Vuosikellon rinnalle on kehitetty myös uusia menetelmiä täydentämään toisiaan. Lanseerasimme Työhyvinvoinnin Vuosikellon tueksi positiiviset porinaputkilot, johon henkilökunta voi kirjata onnistumisia tai mieltä askarruttavia asioita. Porinoihin oli myös laadittu valmiita aihepiirejä, jotka nousivat positiivisen pedagogiikan viitekehyksestä. Putkiloon voi sujauttaa nimettömänä mielipiteensä aiheesta ja vastauksia käsitellään yhdessä Meijän kokouksissa. Porinoiden avulla työntekijät, jotka eivät ennen ole syystä tai toisesta halunneet osallistua keskusteluihin tai päätösten tekemiseen, ovat nyt uskaltautuneet ilmaisemaan itseään ja ajatuksiaan rohkeammin. Porinatuokiot ovat olleet hyvä lisä positiivisen yhteishengen luomisessa.

Matkaan lähtiessä ei voi koskaan tietää, mitä seikkailu tuo tullessaan ja keitä matkanvarrella kohtaa. Vuosikellon avulla matkamme kohti hyvinvoivaa työyhteisöä on saanut erinomaisen alun ja seikkailumme jatkuu Meijän polun kanssa vielä tulevanakin vuotena, vuonna 2021. Tavoitteena on jatkaa matkaa kohti uusia päämääriä ja horisontissa siintää jo Työhyvinvoinnin Vuosikellosta tehty opinnäytetyö, sekä Vuosikellomallin markkinointi Kuopion kaupungin varhaiskasvatukseen. Joten matka jatkukoon kohti hyvinvoivaa varhaiskasvatusta.

KUVA 4. Porinaputkilot. Sirpa Halonen 2020.

Kirjoittaja:

Sirpa Halonen, hyvinvointikoordinaattori YAMK- opiskelija, Savonia Ammattikorkeakoulu

LÄHTEET

Koskinen, Seppo, Lundqvist, Annamaria, Ristiluoma, Noora (toim.) 2012. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Pdf-tiedosto. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90832/Rap068_2012_netti.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 17.11.2020.

Kuopio strategia 2030. Pdf-tiedosto. 47/7699416/Kuopio2030_strategiaesite_suomi/4bca82a8-c7ab-45cd-a3e6-42bdcd6dce75. Viitattu 10.11.2020.
Kuopio kokemuksellinen hyvinvointikysely 2019. Pdf-tiedosto.Laukkanen, Jari, Laukkanen, Tanjaniina 2020. Jyväskylä: Docendo Oy.
Meijän polku 2020. Liiku ja huilaa Keski-Suomessa. Verkkojulkaisu. https://www.meijanpolku.fi/. Viitattu 17.11.2020.
Meijän polku 2020. Meijän polku vuosikello. Verkkojulkaisu. Päivitetty 20.10.2020. https://www.meijanpolku.fi/vuosikello/. Viitattu 9.11.2020.
Opetushallitus 2018. Varhaiskasvatus suunnitelman perusteet, 14. Pdf-tiedosto. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf. Viitattu 10.11.2020.
Positiivinen psykologia. Johdanto positiiviseen psykologiaan & resurssit. Verkkojulkaisu. Päivitetty 22.10.2016. http://www.positiivinenpsykologia.fi/index.php/positiivinen-psykologia/. Viitattu 10.11.2020.
Sosiaali- ja terveysministeriö. TYÖ2030- Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma. Verkkojulkaisu. Päivitetty 3.11.2020. https://stm.fi/tyo2030. Viitattu 9.11.2020.
Taloustutkimus Oy 2018. Varhaiskasvatuksen jäsenkysely tutkimusraportti. Pdf-tiedosto. Päivitetty 12.2.2018. https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2019/02/Varhaiskasvatuksen-jasenkysely_Raportti.pdf. Viitattu 9.11.2020.Tapaturmavakuutuskeskus 2017. Työmatkatapaturmien tilastoanalyysi. Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastoanalyysejä nro 12. Verkkojulkaisu. Päivitetty 8.6.2017. https://www.tvk.fi/templates/vinha/services/download.aspx?fid=370523&hash=63f548f333721de55ab40a997c5556e03a234e8fe094dd500ecc2551b66754e5. Viitattu 10.11.2020.
Työterveyslaitos 2016. Uni ja palautuminen. Verkkojulkaisu. https://www.ttl.fi/tyontekija/uni-ja-palautuminen/. Viitattu 11.11.2020.
Walker, Matthew 2017. Miksi nukumme- unen voima. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Wenström, Sanna 2020. Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. Jyväskylä: PS-kustannus