Kun lapsilta kysytään, mistä ammateista he haaveilevat, vastaukset ovat aika perinteisiä. On opettajaa, poliisia, jalkapalloilijaa tai ihmis- ja eläinlääkäriä. Jonkin verran listoille alkaa nykyisin nousta myös uusia digiajan ammatteja, esimerkiksi tubettaja tai e-urheilija.
Nuorten keskusteluissa ja mielipiteissä perinteiset ammatit ovat edelleen vahvoilla mutta ymmärrys siitä, että työelämän muutos on tosi nopeaa, alkaa hahmottua. Nuori voi todeta avoimin mielin, että sitä työtä ei ole vielä olemassakaan, mitä hän todennäköisesti tekee 10 vuoden päästä. Ammattinsa katoamista pitää mahdollisena myös mm. 24-vuotias tubettaja Jalmafi (Yle 24.1.2021), vaikka hänen ammattinsa sinänsä historiallisesti katsoen on hyvin nuori.
Me, jotka olemme työelämässä ja jo syvällä jatkuvan oppimisen pyörteessä, tiedämme että urapolut voivat kääntyillä ja risteillä mitä moninaisimmilla tavoilla. Isojen kehityslinjojen lisäksi sattumalla on usein iso vaikutus siihen, mihin eri tehtäviin lopulta päätyy.
Jos kaikki koulutus- ja osaamistieto kertyisi yhteen paikkaan
Korkeakoulujen yhteisen Digivisio 2030 -hankkeen otsikko on ”Suomesta joustavan oppimisen mallimaa”. Kehittämistyöhön on sitoutunut 38 korkeakoulua, mukana sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot. Kyseessä on ainutlaatuinen yhteistyö ja iso kymmenvuotinen hanke. (digivisio2030.fi)
Mitä tekemistä lasten ja nuorten tai työikäisten ammattihaaveilla on korkeakoulujen digivision kanssa?
Digivisio-hankkeen tavoitteena on luoda oppijalle “Minun tietoni”-palvelu (MyData/OmaData). Tarkoitus on, että palveluun kertyy tietoa itse kunkin oppimispolusta koko elämän ajalta, ja jokainen omistaa itse tuon tiedon. Tieto luo pohjan ohjaukselle, neuvonnalle, osaamisen tunnistamiselle ja haluttaessa myös työnhaulle.
Kun aiemmat koulutuskokemukset ja siihen liittyvä tieto ovat käytössä, suunnitelmallinen osaamisen kehittäminen on helpompaa läpi työuran kaikilla koulutusasteilla. Oma haaveammatti voi muuttua monta kertaa, aiempi hävitä kokonaan olemasta ja uusia tulla tilalle. Oman polun mutkat ja pitemmät suorat ovat vision mukaan palvelussa käytettävissä tulevia päätöksiä varten. Tiedon avulla voidaan ottaa oppia mm. aiemmista virheratkaisuista.
Tekoäly messiin ja tietojärjestelmäviidakkoa raivaamaan
DigiVision mukaan korkeakoulujen verkko-opintotarjonta on avointa ja löytyy helposti, ja se on näin kaikkien hyödynnettävissä. Kattava ja älykäs opintotarjonta helpottaa oman osaamisen jatkuvaa ylläpitoa. ”Minun tietoni”-palvelu sisältää mahdollisuuden myös osaamisen arviointeihin ja analyyseihin, joiden avulla voi suunnitella osaamispolkuaan vastaamaan tulevia vaatimuksia. Lisäksi jatkuvasti on tarjolla yksilöllisiä tekoälyyn pohjautuvia ohjauspalveluita.
Yksi kanto kaskessa ”Minun tietoni”-palvelun kehittämisessä on nykyinen tietojärjestelmien iso määrä. Korkeakouluissa oli vuonna 2019 yksistään opetuksen ja opintohallinnon tietojärjestelmiä 376 erilaista. Tavoitteena on, että vuonna 2030 olisi yksi järjestelmä koulutus- ja opintotarjonnan esittämiseen ja koulutukseen hakeutumiseen ja toinen järjestelmä osaamistiedon tietovarantoon. Tuohon on pitkä ja kivinen tie kuljettavana.
Koskaan ei ole liian myöhäistä miettiä, mikä olisi oma haaveammatti. Itse taisin 1970-luvulla alakoulussa ystävävihkoon kirjoittaa, että lentoemäntä. Ei tullut lentoemäntää, vaan tuli korkeakoulutuksen kehittäjä.
Marja Kopeli
koulutusasiantuntija, jatkuva oppiminen
Savonia-ammattikorkeakoulu