KUVA 1. Pienryhmädialogien ilmapiiri on tasavertainen (Pixabay s. a.)

 

Ajatuksia dialogista ja sen hyödyntämisestä aineiston keruumenetelmänä

Suoritin YAMK-opinnäytetyöni kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka tarkoitus oli kuvata lastensuojelun sijaishuollon organisaation henkilöstön kokemuksia dialogisuudesta. Tutkimuksen tavoite oli kirjoittaa auki lastensuojelun sijaishuollon palveluita tuottavan organisaation nykytila dialogisuuden viitekehyksestä. Tutkimukseni tulokset ovat hyödynnettävissä esimerkiksi dialogisen asiakastyön, johtamisen sekä työyhteisöjen kehittämiseksi.

Miksi dialogi?

Dialogi on organisaatiossa tapahtuvan oppimisen yksi tärkeimmistä edellytyksistä. Nykyajan työelämässä korostuvat ihmisten vuorovaikutus, sekä oppiminen ja luominen yhdessä. Toimintaympäristömme monimutkaistuu sekä muuntuu vauhdilla. Selviytyäksemme yhä kompleksisemman toimintaympäristön haasteista, työelämä on kutsunut tuekseen enemmän kuuntelua, ihmettelyä ja kysymistä – dialogia. Dialogi on kykyä vastata ja kohdata, missä yhteys ja syvällinen ymmärtäminen ovat ensiarvioisia.

Dialogi on kuuntelua, ihmettelyä ja kysymistä sekä kykyä vastata ja kohdata

Keräsin tutkimukseni aineiston pienryhmädialogeissa, yhdessä organisaation henkilöstön kanssa. Pienryhmädialogeja oli yhdeksän kappaletta, ja ääninauhoitettua aineistoa syntyi yhteensä 4h 45min. Analysoin aineiston myöhemmin induktiivisella sisällönanalyysilla. Mielestäni dialogin valikoituminen aineistonkeruumenetelmäksi oli organisaation, tutkimukseen osallistujien sekä minun itseni näköinen valinta. Tutkiessani dialogisuuden ilmenemistä organisaation eri tasoilla, oli luontaista valita itse dialogi aineiston keruumenetelmäksi.

Keräsin tutkimukseni aineiston pienryhmädialogeissa, yhdessä organisaation henkilöstön kanssa. Pienryhmädialogeja oli yhdeksän kappaletta, ja ääninauhoitettua aineistoa syntyi yhteensä 4h 45min. Analysoin aineiston myöhemmin induktiivisella sisällönanalyysilla. Mielestäni dialogin valikoituminen aineistonkeruumenetelmäksi oli organisaation, tutkimukseen osallistujien sekä minun itseni näköinen valinta. Tutkiessani dialogisuuden ilmenemistä organisaation eri tasoilla, oli luontaista valita itse dialogi aineiston keruumenetelmäksi.

Kuinka pienryhmädialogiin osallistuvana tutkijana sekä aineiston kerääjänä koin roolini, sekä mitä opin dialogin hyödyntämisestä aineiston keruumenetelmänä? Koin pienryhmädialogien ilmapiirit tasavertaisena. Dialogissa ollaan samalla tasolla. Dialogia toteuttaessani istuin esimerkiksi lattialla, jos tutkimukseen osallistujat tekivät niin. Saatoin muutenkin istua lattialla, vähentäen ”asiantuntijavaltaa”. Asiantuntijavalta voi ilmetä tutkija-tutkimukseen osallistuja suhteessa. Tutkimukseen osallistujia kunnioittaen, minulle oli tärkeää, että kukin tutkimukseen osallistuja sai asettua omalle hyväksi kokemalleen paikalleen, kyseiseen hetkeen, kuten itse haluaa. Suhtauduin ja liityin itse tilanteeseen tilanteen vaatimalla tavalla. Tärkein tehtäväni oli huolehtia pienryhmädialogin luottamuksellisesta, ystävällisestä ja avoimesta ilmapiiristä: olla läsnä ja avoin. Liittyä mukaan tutkimukseen osallistujien synnyttämään hetkeen.

Dialogissa ollaan samalla tasolla

Haasteena dialogin hyödyntämiselle aineiston keruumenetelmänä koin epävarmuuden sietämisen, sekä aktiivisen kuuntelijan roolin. Epävarmuus syntyi pääasiassa struktuurien puutteesta. Siinä dialogi erottuu esimerkiksi haastattelusta. Pienryhmädialogin struktuurit olivat minulle neljä tutkimustehtävääni, jotka ohjasivat pienryhmädialogin kulkua. Ne olivat avoimien kysymysten muodossa seuraavasti: ”Miten dialogisuus ilmenee asiakastyössä?” ”Miten dialogisuus ilmenee työyhteisöissä?” ”Miten dialogisuus ilmenee johtamisessa?” ”Miten työnantajan edustajat eli johto ilmentävät dialogisuutta?” Kokemus epävarmuudesta alkoi hälventyä aineistonkeruuprosessin edetessä. Dialogissa ei tarvitse tietää, arvokkainta on itse hetki.

Näkökulman aktiivinen ymmärtäminen on osa dialogia – kuuntelemista syvällisemmin. Tämä ilmeni pienryhmädialogeissa esimerkiksi seuraavia kysymyksiä esittäessäni tutkimukseen osallistujille: ”Tarkoititko siis, että…?” tai ”Ymmärsinkö oikein, että…? Edellä mainittuja hetkiä tuli useita pienryhmädialogin aikana. Tämänkaltainen aktiivinen kuunteleminen sekä ymmärtäminen tukivat myös aineistonanalyysin vaihetta. Tällä tarkoitan sitä, että epäselvät sekä vaikeasti ymmärrettävät asiat olivat mahdollista selkeyttää, kysyä, sekä tehdä ymmärretyksi jo pienryhmädialogin aikana. Mielestäni se oli myös suoruutta. Suoruus on yksi dialogin periaatteista.

Lopuksi

Kokonaisuutena koin dialogin mahdollistavan tutkimukseen osallistuvien osallisuutta ja kuulluksi tulemista. Tutkimukseen osallistujien kuulluksi tuleminen lisäsi tasavertaisuuden ilmenemistä pienryhmädialogissa. Jokaisen osallistujan ääni sekä osallistuminen olivat yhtä tärkeitä, lähtökohdista riippumatta. Uusi ääni avasi uuden näkökulman. Dialogit tuottivatkin monipuolista, moniäänistä ja hyvin henkilökohtaista aineistoa. Kaikkien aineiston keruuseen osallistuneiden mahdollisimman tasavertainen osallistaminen myös tahditti pienryhmädialogin kulkua. Syntyi enemmän ääniä, eri todellisuuksia, jotka lisäsivät tutkimukseen osallistujien mahdollisuutta ajatella sekä nähdä laajemmin. Suosittelen dialogin hyödyntämistä aineiston keruun menetelmänä. Yksinkertaisin ja helpoin se ei ole. Dialogi on vaativa, mutta opettava menetelmä. Siitähän myös opinnäytetyössä on kyse, oppimisesta. Dialogi on ihmiskeskeinen lähestymistapa – inhimillisemmän elämän viitekehys. Parhaimmillaan se auttaa kuulemaan ja ymmärtämään toista. Mutta ennen sitä, merkityksellisintä on dialogi suhteessa itseen.

 

Jari-Pekka Thil
Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma (YAMK)
Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely: Dialogisuuden ilmentymät lastensuojelun sijaishuollon organisaatiossa – ”Me vaan tehdään näin – mitä me ajatellaan siitä?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.