Tuoreeks terveeks! Uutisia Kuopion terveysalalta

Keväällä 2021 Pelastakaa lapset ry:n tekemä kysely yli 1 750 Suomessa asuvalle 11–17-vuotiaalle paljastaa, että jopa 62 % lapsista on saanut netin kautta yhteydenottoja ennalta tuntemattomalta aikuiselta tai itseään vanhemmalta henkilöltä. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva grooming yleistyy ja lisääntyy kaikkialla maailmassa. Nuoret eivät välttämättä tunnista heti seksuaaliseen hyväksikäyttöön pyrkivää houkuttelua, joka yleensä alkaa tekijän ja uhrin tutustumisella, mielenkiinnon ja luottamuksen herättämisellä. Sairaanhoitajaopiskelija Sini Saari tuotti opinnäytetyönä lapsille ja nuorille suunnatun oppaan groomingin tunnistamiseen ja siltä suojautumiseen verkkoympäristössä.  

Grooming on aikuisen tavoitteellista ja tietoista pyrkimistä seksuaaliseen kontaktiin alaikäisen kanssa tai lapsen suostuttelua seksuaalisiin tekoihin. Englannin kielen grooming-sana hakee vielä suomen kielestä sopivaa vastinetta, joista seksiin houkuttelu ja nettiviettely kuvaavat vain osittain moninaista ilmiötä. Etupäässä tekijät tavoittelevat uhreja siellä, missä nuoret nykypäivänä vapaa-aikaansa suurelta osin viettävät, verkossa sosiaalisen median palveluissa, keskustelupalstoilla, pikaviestipalveluissa sekä nettipelisivustoilla. Grooming ilmiönä muuntuu jatkuvasti digitalisaation kehittymisen myötä. 

Suomessa joka kolmas alle 16-vuotias kertoo vastaanottaneensa seksuaalisesti häiritseviä viestejä, kuvia tai videoita itseään selkeästi vanhemmalta tai aikuiselta henkilöltä.  

Groomingissa lapsen lähestymisen ja houkuttelun tavoitteena on aikuisen omien seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Grooming-prosessi voi alkaa tekijän ja uhrin hiljalleen tutustumisella ja johtaa pahimmillaan fyysiseen tapaamiseen ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön, kuten sukupuoliyhteyteen. Tekijä pyrkii usein vuorovaikutussuhteeseen kommentoimalla tai kehumalla nuoren kuvaa sosiaalisessa verkkoyhteisössä, tarjoamalla ymmärrystä ja kaveruutta tai kommentoimalla yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Sen sijaan suoraan seksiin viittaavat yhteydenotot ovat groomingissa harvinaisempia. 

Hyväksynnän ja ymmärryksen saaminen muilta omille mielipiteille ja muuttuvalle keholle, jännityksen- ja seikkailunhalu sekä kaipuu kaverisuhteisiin ovat merkittäviä tekijöitä sille, että alaikäinen ryhtyy vuorovaikutussuhteen tuntemattoman aikuisen kanssa. Seksuaalisuuden herääminen ja kiinnostus seksiasioista voivat ylläpitää nuoren kiinnostusta kokeneeseen ja asioista tietävään tekijään. Tekijä voi myös painostaa ja käyttää valtaa lapseen esimerkiksi uhkailemalla jakaa käsiinsä saamiaan intiimejä tietoja ja kuvia lapsesta. Koska lapsi yleensä haluaa välttää näiden tietojen leviämisen, tekijä saa uhrin pysymään hyväksikäyttöasetelmassa.  

Suomessa joka kolmas alle 16-vuotias kertoo vastaanottaneensa seksuaalisesti häiritseviä viestejä, kuvia tai videoita itseään selkeästi vanhemmalta tai aikuiselta henkilöltä. Alle 16-vuotiaaseen kohdistuva ja lapsen kehitystä vahingoittava seksuaalinen teko tai johdattelu on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Lapsen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin on määritelty rangaistavaksi teoksi vuonna 2011 yhdessä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen ja hallussapidon kanssa.   

Seksuaalinen houkuttelu tulisi tunnistaa varhaisessa vaiheessa, jotta sen aiheuttamat vakavammat seuraukset voitaisiin estää.

Nuoret aloittavat keskustelun tuntemattoman kanssa matalalla kynnyksellä, mutta uskovat voivansa lopettaa yhteydenpidon sen muuttuessa seksuaalissävytteiseksi. Seksuaalinen houkuttelu tulisi tunnistaa varhaisessa vaiheessa, jotta sen aiheuttamat vakavammat seuraukset voitaisiin estää. Grooming aiheuttaa usein nuorille syyllisyyttä ja häpeää, joka voi johtaa tapahtuneen salaamiseen. Tällöin tilanteeseen on nuoren läheisten aikuistenkaan hankala puuttua ja nuori jää vaille tarvitsemaansa apua. Groomingin seuraukset voivat näkyä joko suoraan tai välillisesti, heti tapahtuman jälkeen tai vasta myöhemmin aikuisiällä. Grooming-kokemukset ovat herättäneet nuorissa ahdistuneisuutta, masennusta, negatiivisia ajatuksia itsestään sekä pelkoa siitä, että jotain kamalaa tapahtuisi. 

Keskustelemalla avoimesti ihmisten käyttäytymisestä ja toiminnasta internetissä on nuoren helpompi tunnistaa mahdollinen grooming, toimia harkitusti ja pitää kiinni omista oikeuksistaan.

Ilmiön yleisyydestä huolimatta nuorilla on havaittu olevan riittämättömät tiedot groomingin tunnistamisesta, siihen liittyvästä lainsäädännöstä, suojautumisesta sekä avun hakemisesta. Lapset tunnistavat yleisemmin seksuaalisävytteiset viestit groomingiksi. Lapset tarvitsevat aikuisten ohella näyttöön perustuvaa tietoa, taitoja ja toimintamalleja grooming-tilanteilta suojautumiseen. Avoin yhteiskunnallinen keskustelu seksuaaliväkivallasta ja seksuaalioikeuksista ennaltaehkäisevät osaltaan nuoriin kohdistuvaa seksuaaliväkivallan uhkaa. Keskustelemalla avoimesti ihmisten käyttäytymisestä ja toiminnasta internetissä on nuoren helpompi tunnistaa mahdollinen grooming, toimia harkitusti ja pitää kiinni omista oikeuksistaan. Suomen perustuslain mukaan jokaisella nuorella on oikeus elää ilman seksuaalista häirintää.

Suoraan nuorille suunnattua ja ajantasaistettua materiaalia tarvitaan groomingin tunnistamiseen ja siltä suojautumiseen digitalisaation ja groomingin jatkuvan muuntuvuuden vuoksi. Tähän haasteeseen vastattiin kehittämistyönä toteutetussa oppaassa nuorelle: ”Grooming seksuaaliväkivaltana – Tunnista ja suojaudu verkossa”. Toimeksiantajana työlle toimi Kuopion Tyttöjen Talo, joka tarjoaa seksuaaliväkivaltaa kokeneille 13–29-vuotiaille tytöille ja nuorille naisille tukea ja apua. Muut vastaavat Tyttöjen Talot toimivat Suomessa Oulussa, Helsingissä, Espoossa, Rovaniemellä, Tampereella ja Turussa. Toiminnan perustana Tyttöjen Talolla on sukupuolisensitiivinen työ, jossa jokainen ihminen tulisi kohdata yksilönä, sukupuolen vaikutukset huomioon ottaen.  

Kirjoittajat: 

Sini Saari, sairaanhoitajaopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu 

Sari Makkonen, tuntiopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kuopion hammaslääketieteen opetuksessa painotetaan potilaan terveydentilan ja terveystarpeiden kokonaisvaltaista hahmottamista ja niiden huomioimista hoidon kaikissa vaiheissa.

Asiakkaiden kertomaa…

” Parasta hoitoa mitä olen saanut.”

”Kiitos erittäin perusteellisesta hampaiston tutkimisesta. Palvelu oli ystävällistä ja potilaan huomioon ottavaa.”

”Opiskelija oli tosi mukava ja osaavan oloinen, joten tällainen hammaslääkäriä pelkäävä potilas tunsi olonsa hyväksi. Myös opettaja oli tosi kiva ja vaikka hampaan poisto oli vaikea, tunsin olevani osaavissa käsissä.”

” Ensimmäistä kertaa elämässäni menen ilman pelkoa hoitoon.”

Tulevat hammaslääkärit oppivat nykyaikaisimmat tekniikat ja teknologiat sekä toimenpidekeskeisen ja tarkkuutta vaativan työn kaikki ulottuvuudet. Keskeistä koulutuksessa on kokonaisvaltainen asennoituminen potilaan hoitoon ja hänen vointiinsa. Potilaaksi tullaan terveyskeskuksen suun terveyden lähetteellä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueelta. Tehokkaassa palvelumallissa potilas saa hoidon ja opiskelija oppimiskokemuksen. Vaativimmat toimenpiteet tekee opettaja opiskelijan avustuksella mestari-kisälli-periaatteen mukaisesti.

Keskeistä hammaslääkärien koulutuksessa on kokonaisvaltainen asennoituminen potilaan hoitoon ja hänen vointiinsa.

Aluksi potilaasta haastatellaan laajasti terveydentilan ja toiveiden kartoittamiseksi.  Suun ja purentaelimen tutkimusta täydennetään kuvantamistutkimuksin ja tarvittaessa esimerkiksi ryhdin ja kaularangan toiminnan tutkimuksin. Opiskelijat oppivat myös tunnistamaan esimerkiksi kasvojen ihomuutoksia. Kun hammaslääkäri hahmottaa potilaan terveydentilan kokonaisuutena, hän osaa ohjata potilaan tarvittaessa myös toisen erikoisalan lääkärin tutkimuksiin ja hoitoon.

Kuopion hammaslääketieteen opetusklinikalla toimintaa kehitetään aktiivisesti. Opinnäytetyön aihe valikoitui Lean-osaaja-koulutukseni aikana. Koulutuksen aikana laadittiin nykytilan arviointi ja etsittiin ns. sumppukohtia potilaan hoitoprosessista. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä ja tavoitteena oli laatia toimintaprosessin kuvaus suun perustutkimuksesta. Toimintaprosessin kuvaus on tarkoitettu opiskelijoiden, opettajien ja muun opetusklinikan henkilökunnan käyttöön, tavoitteena selkeä toimintamalli suun perustutkimuksen toteuttamisen eri vaiheista.

Lean-malli perustuu jatkuvaan kehittämiseen ja turhaa työtä, hukkaa tulisi välttää.

Lean-malli perustuu jatkuvaan kehittämiseen ja turhaa työtä, hukkaa tulisi välttää.  Lean-mallin avulla järkeistetään työtä ja yritetään löytää uudenlaisia toimintatapoja. Keskeisintä on ottaa huomioon asiakkaan tarpeet ja potilaslähtöisyys. Lean-mallin mukaisessa kehittämisessä asiakaslähtöisyys ja henkilöstön osallistaminen ovat tärkeässä asemassa, puhutaan jatkuvasta parantamisesta ja oppimisesta. Tavoitteena ovat sujuvat prosessit ja hukan poistaminen. Opetusklinikalla asiakkaiksi voidaan ajatella opiskelijat, jotka toteuttavat potilaan suun hoitoa niin, että potilaat saavat parasta mahdollista palvelua. Opiskelijalle arvoa tuottavaa toimintaa on opettajan ohjaus ja paras mahdollinen oppimiskokemus. Potilaalle taas arvoa tuottaa hyvä suun hoito kohtuullisessa ajassa.  Hukaksi voidaan ajatella esimerkiksi opettajan odottelu. Opetusklinikalla tulisi tarjota opiskelijoille paras mahdollinen oppimiskokemus opettajien ohjauksessa.

Jatkossa kaikilla aloittavan ryhmän opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä ensimmäinen suun perustutkimus opettajan kanssa yhteistyössä, mestari-kisälli-periaatteella.

Toimintaprosessin kuvaus tarjoaa jatkossa kaikille aloittavan ryhmän opiskelijoille mahdollisuuden tehdä ensimmäinen suun perustutkimus opettajan kanssa yhteistyössä, mestari-kisälli-periaatteella. Opiskelijat saavat hyvän malliesimerkin järjestelmällisestä suun perustutkimuksesta ammattilaisen suorittamana ja myös jatkohoitosuunnitelman laatimisesta. Tämä antaa hyvän pohjan opiskelijoille seuraavaa itsenäisesti toteutettavaa suun perustutkimusta varten.  

Kliinisen hoitoharjoittelun aloitus on opiskelijoille stressaavaa ja jännittävää aikaa, koska heille tulee ensimmäinen ihan oikea potilas aiempaan simulaatio-opetuksen puolella totuttuun frasaco-leukaan tai kurssikaverin suun hoidon sijaan. Jo asiakkaan kohtaaminen pelottaa useampaa opiskelijaa, ja usein kaikki aiemmin simulaatiotilassa opittu unohtuu jännityksessä. Opettajan tuki ja turva tässä tilanteessa koetaan erityisen tärkeäksi. Toimintaprosessimallin kuvaus tuo vastauksen moneen kysymykseen ja toiminta tulee vuosittain vakioiduksi.

Hammaslääketieteen opetusklinikka on osa KYS:n toimintaa, jossa Lean-malli on osa uutta organisaatiokulttuuria. Toimintaprosesseja on tarkoitus uudistaa ja kehittää koko talon tasolla. Opinnäytetyöni tukee näin ollen myös omaa ammatillista kehittymistäni työskennellessäni hammaslääketieteen opetusklinikalla.

Taina Matilainen

Apulaisosastonhoitaja

Hammaslääketieteen opetusklinikka

Itä-Suomen yliopisto

Monet huippu-urheilijat tienaavat aivan valtavia summia rahaa vain harrastamalla heidän rakastamaansa urheilulajia. Heidän ei tarvitse käydä edes töissä, riittää kun vain urheilee ja kaikki tuodaan ”hopeatarjottimella” pöytään. Huippu-urheilijan elämä on niin helppoa. Tällaisia olettamuksia kuulee päivittäin valtaväestön suusta. Mutta onko urheilijoiden psyykkinen hyvinvointi itsestäänselvyys?

Kilpaurheilun pimeä puoli

Viime vuosien saatossa urheilijoiden mielenterveyden ongelmia on ilmennyt entistä enemmän ja niiden kasvanutta esiintyvyyttä on havaittu mediassa, urheilijoiden omissa elämänkerroissa, mielenterveyskampanjoissa, koulutuksissa, sekä akateemisissa tutkimuksissa. Vaikka useat tutkimukset esittävät, että huippu-urheilijoilla esiintyy yleiseen väestöön verrattuna saman verran mielenterveydenhäiriöitä, ei tieto välttämättä pidä paikkaansa.

Tämän myötä lähdimmekin selvittämään ja pohtimaan urheilijoiden mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon vaikuttavia tekijöitä. Urheilijoiden mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta vaikuttavia tekijöitä on runsaasti ja ne liittyvät vahvasti toisiinsa.  Jotta ennaltaehkäisyä ja hoitoa voidaan alkaa edes miettimään, täytyy paikallistaa ja tavoittaa mielenterveysongelmista kärsivät urheilijat.

Mielenterveysongelmiin kytkeytyvän stigman myötä moni urheilija jää yksin ongelmiensa kanssa, eikä uskalla hakea ongelmaansa asiaan kuuluvaa hoitoa.

Ensimmäisenä vaikuttavana tekijänä nousee esiin mielenterveysongelmien esiintyvyys ja esiintyvyystulosten luotettavuus. Viime vuosien aikana mielenterveysongelmia on urheilijoilla ilmennyt huomattavasti enemmän kuin ennen. Urheilijat ovat itse alkaneet jakaa tietoa omista mielenterveysongelmista esim. mediaan, kirjoihin ja mielenterveyskampanjoihin, mikä ei ole ollut entuudestaan tavanomaista. Tämän myötä urheilijoiden mielenterveydenongelmiin on alettu kiinnittämään paljon enemmän huomiota, kuin aikaisemmin. Vallitseva muutos on edesauttanut urheilijoita hakemaan apua ja avaamaan suunsa mielenterveysongelmiinsa liittyen. Urheilijoiden mielenterveysongelmien esiintyvyyttä kyseenalaistetaan monelta taholta. Tulosten luotettavuuteen vaikuttaa suuresti ilmiötä ympäröivä stigma. Mielenterveysongelmiin kytkeytyvän stigman myötä moni urheilija jää yksin ongelmiensa kanssa, eikä uskalla hakea ongelmaansa asiaan kuuluvaa hoitoa. Ennaltaehkäisyn kannalta erittäin tärkeää olisi saada poistettua mielenterveysongelmiin liittyvä stigma ja urheilijoiden heikoksi leimaaminen.

Ennaltaehkäisy ja varhainen tunnistaminen helpottaa mielenterveysongelmien hoitoa ja lyhentää hoitojaksoja

Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy on vasta alkutekijöissään urheilumaailmassa. Ennaltaehkäisyn kannalta olisi erittäin tärkeää, että asiaan puuttuminen lähtisi jo ylemmältä taholta, kuin urheilijoilta tai urheilijoiden lähimmäisiltä. Urheiluorganisaatiot ovat suuressa vastuussa urheilijoiden elämästä. Psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämistä varten urheiluorganisaatioiden täytyisi palkata urheilulääketieteeseen syventyneitä lääkäreitä, psykologeja ja hoitajia työskentelemään urheilijoita varten. Nämä laillistetut ammattihenkilöt voisivat tarjota urheilijoille suuria voimavaroja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyn kannalta. Valmentajien koulutusohjelmiin olisi hyvä sisällyttää myös psyykkisen puolen valmennusta, sillä valmentaja on urheilijan lähin ja tärkein kontaktihenkilö organisaatiotasolla. Myös urheiluorganisaatioiden vastuulla on puuttua kaikenlaiseen kiusaamiseen, syrjintään ja häirintään, mitkä voivat altistaa urheilijan mielenterveydenongelmille.

Urheilija yksilönä

Jokainen urheilija on erilainen, erilaisella taustalla ja sosiaalisella sekä ekonomisella statuksella oleva yksilö. Osana ennaltaehkäisyn tukemista on erittäin tärkeää huomioida jokainen urheilija yksilöinä. Urheilijoiden mielenterveyteen vaikuttavat esimerkiksi ympäristö, ystävyyssuhteet, päihteet, toimeentulo, tukiverkostot ja yhteiskunnan tarjoamat palvelut. Lisäksi luonnollisesti terveys on urheilijoiden elämässä tärkeässä roolissa. Hyvä fyysinen ja psyykkinen terveys mahdollistaa toimimisen arkipäiväisessä elämässä, ja sen takia näistä terveyden osa-alueista tulisi pitää hyvää huolta. Myönteiset suhteet perheeseen, valmentajaan, joukkueeseen ja organisaatioon rakentavat sosiaalisen tuen verkoston, jolla voi olla positiivista vaikutusta urheilijan mielenterveydenongelmien ennaltaehkäisyyn.

Urheilijan keho menestyksen työkaluna

Fyysisen kunnon maksimoinnilla turvataan urheilijan menestystavoitteet, mutta millä hinnalla? Mielenterveysongelmien hoito urheilijoilla on jäänyt fyysisen hyvinvoinnin varjoon. Psyykkisen hyvinvoinnin tärkeyttä urheilijalla tulisi korostaa entuudestaan. Lähtökohtana urheilijan mielenterveydenongelmien hoitoon tulisi asettaa se, että psyykkiseen hyvinvointiin pitäisi suhtautua yhtä vakavasti, kuin fyysisten vammojen hoitoon. Tämä muutos pitäisi lähteä jo ammattihenkilöiden tasolta, kuten urheilijoiden parissa työskentelevien lääkäreiden, hoitajien ja valmentajien toimesta.

Lähtökohtana urheilijan mielenterveydenongelmien hoitoon tulisi asettaa se, että psyykkiseen hyvinvointiin pitäisi suhtautua yhtä vakavasti kuin fyysisten vammojen hoitoon.

Urheilijoiden psyykkiset ja fyysiset vammat liittyvät monesti toisiinsa. Urheilijoiden psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämisellä voidaan ennaltaehkäistä fyysisten vammojen syntyä. Varsinkin ahdistuksen ja masennuksen varhaisella tunnistamisella on ennaltaehkäisevä vaikutus fyysisen suorituskyvyn ylläpitämiseen. Teoria toimii myös toisin päin. Mikäli urheilija pitää hyvää huolta fyysisestä suorituskyvystään, vaikuttaa se ennaltaehkäisevästi mielenterveysongelmien syntyyn.

Vastaako tarjottava hoito urheilijoiden tarpeita?

Urheilijoiden mielenterveysongelmien hoitoon vaikuttaa asenne ja keskittyminen oikeisiin asioihin. Yleensä urheilijoiden fyysisten vammojen hoitoon suhtaudutaan asiaan kuuluvalla vakavuudella, koska vammat vaikuttavat suoraan fyysiseen toimintakykyyn. Urheilijan fyysinen toimintakyky kärsii myös mielenterveysongelmien seurauksena, mutta se ei välttämättä näy ulkopuolisille niin selkeästi.

Urheilijoiden mielenterveysongelmien hoito koostuu kahdesta osa-alueesta, psykososiaalisesta hoidosta sekä lääkehoidosta. Psykososiaalisena hoitona käytetään mm. kognitiivista käyttäytymisen muutosterapiaa, ja lääkehoito yleensä toteutetaan tavallisimpien mielialalääkkeiden avulla. Psykososiaaliset hoitomuodot vaikuttavat urheilijan mielenterveysongelmien hoitokokonaisuuteen eniten niiden tehokkuuden takia. Vaikka tuttuja jo opittuja menetelmiä on pystytty hyödyntämään, on silti uusille, juuri urheilijoita varten kehiteltäville, interventioille suuri tarve. Hoidon kannalta toinen vaikuttava osa-alue on lääkehoito. Se ei ole kuitenkaan noussut vielä yhtä suureen rooliin siihen kytkeytyvien mahdollisten sivuvaikutusten takia. Mielenterveysongelmien hoitoon käytettävät lääkkeet eivät usein sovellu hyvin urheilijan ammatin kannalta, sillä mielialalääkkeiden ja unilääkkeiden sivuvaikutukset voivat heikentää huomattavasti urheilijan fyysistä suorituskykyä.

Ole rohkea ja ota askel kohti parempaa

Urheilijoiden mielenterveysongelmien hoitoon vaikuttaa palvelujen saatavuus ja urheilijoiden tietoisuus palveluista. Kuuluisien huippu-urheilijoiden kohdalla mielenterveysongelmien myöntäminen itselleen ja muille on monesti vaikeaa. Mielenterveysongelmista kärsiminen koetaan heikkoutena ja mielenterveyspalvelujen piiriin hakeutuminen voi kestää pitkiäkin aikoja. Hoidon aloituksen kannalta on tärkeää, että urheilijoiden keskuudessa mainostetaan tarpeeksi mielenterveyspalveluja ja urheilijoita kannustetaan rohkeasti hakeutumaan palveluihin.

#savoniaAMK #sosiaalijaterveysala #mielenterveys #urheilu #ennaltaehkäisy #hoito

Mikko Tervonen, sairaanhoitaja AMK-opiskelija

Immo Laukkanen, sairaanhoitaja AMK-opiskelija

Kirjoittajien opinnäytetyö ”Urheilijoiden mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy ja hoito”

Sairaanhoitaja Marjo Miettinen tarkasteli AMK-opinnäytetyössään aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella, mitä eroavaisuuksia työyhteisötaidoissa on havaittavissa, kun niitä tarkastellaan esihenkilön ja alaisen näkökulmista.

Hyvien työyhteisötaitojen varaan rakentuu koko organisaation ja työyksikön työhyvinvointi. Hyvät työyhteisötaidot mahdollistavat sujuvan työnteon ja työilmapiirin. Työyhteisötaitoihin liittyy asioita, joihin niin esihenkilö kuin alainenkin voivat itse vaikuttaa. Esihenkilöllä ja alaisella on omat roolinsa hyvien työyhteisötaitojen muodostumiselle työyksikössä mutta ilman saumatonta yhteistyötä ei positiivista ja toimivaa työympäristöä voida rakentaa.

Esihenkilön roolia työyhteisössä ja työyhteisötaitojen muodostumisessa on kuvattu asioiden ja ihmisten johtamisella. Asioiden johtamiseen kuuluu esimerkiksi hoitajien resurssointi, budjetointi ja ongelmien ratkaisukyky, kun taas ihmisten johtamiseen kuuluu alaisten kannustaminen, ideointi ja innokkuus.

Esihenkilöiden on todettu työssään käyttävän erilaisia johtamistyylejä. Yleisimmät esihenkilöiden käyttämät johtamistyylit ovat transformationaalinen ja transaktionaalinen johtamistyyli. Esihenkilö kannustaa, antaa palautetta, rohkaisee, vie muutoksia läpi yhdessä henkilöstön kanssa sekä palkitsee henkilöstään, ja lisäksi hänen on tärkeää tuntea alaisensa ja heidän toimintatapansa. Esihenkilön tulee kyetä organisoimaan yksikön työtehtävät siten, että jokainen työntekijä tietää mitkä työtehtävät hänelle kuuluvat. Hänen tulee myös selkeyttää työn tavoitteet ja hänellä tulee olla hyvät emotionaaliset ja sosiaaliset taidot. Esihenkilön tulee olla sitoutunut työhönsä, osata itsearvioida osaamistaan sekä arvostaa omaa johtajuuttaan. Hänen tulee tarvittaessa puuttua työyksikön epäkohtiin. Esihenkilön tehokkaalla viestinnällä on puolestaan nähty olevan iso merkitys muutoksien läpiviemisessä työyhteisössä. Lisäksi tehokkaan viestinnän on todettu vaikuttavan myös terveydenhuollon palvelujen tuottamiseen. Säännöllisten osastopalavereiden ja hyvän vuorovaikutuksen ylläpitäminen kuuluvat myös esihenkilön työyhteisötaitoihin.

Eettisyyteen pohjautuva esihenkilötyöskentely vaikuttaa alaisten sitoutumiseen työyksikköön sekä lisää työtyytyväisyyttä.

Tänä päivänä eettisyys johtamisessa on korostunut entisestään muutosten ja työyksiköiden tulospaineiden vuoksi. Eettisyyteen pohjautuva esihenkilötyöskentely vaikuttaa alaisten sitoutumiseen työyksikköön sekä lisää työtyytyväisyyttä. Eettisesti toimiva esihenkilö on rehellinen, luotettava, totuudenmukainen, oikeudenmukainen ja hän luo positiivista ja eettistä työilmapiiriä työyhteisöön. Alaisten kunnioittaminen on myös tärkeää esihenkilön eettisessä toiminnassa.

Alaistaidot ilmenevät työyhteisössä siten, että alainen on sitoutunut ja vastuullinen omissa työtehtävissään ollen tunnollinen ja rehti. Hän auttaa työkavereita, on reilu ja ystävällinen sekä kollegiaalinen muita työkavereita kohtaan. Hän luo omalla toiminnallaan positiivista työilmapiiriä työyksikköön. Alaisen työyhteisötaitoihin kuuluu myös ajatella asioita oman edun sijaan kokonaisuuden kannalta. Hänen tulee olla ns. tiimipelaaja, joka sitoutuu työyksikön pelisääntöihin.

Alaistaitoja ovat esimerkiksi reiluun, ystävällisyys ja kollegiaalisuus.

Alaisen työyhteisötaidot näkyvät työyhteisössä vaikkapa siten, että hän keskittyy omaan työhön ja tehtävänkuvaan vastuullisesti sekä on halukas osallistumaan työyksikön kehittämistyöhön. Alaisen työyhteisötaitoihin kuuluu myös työkavereiden kuunteleminen, avoimuus, rehellisyys sekä kyky niin palauteen antamiseen kuin sen vastaanottamiseen. Esimiehen arvostaminen ja oman työhyvinvoinnin vaaliminen kuuluvat myös alaisen työyhteisötaitoihin.

Toimivaan ja hyvään työyhteisökulttuuriin ja työyhteisötaitoihin kuuluu siis molempien osapuolten keskinäinen, saumaton ja kunnioittava yhteistyö.

Muutoksissa alaisen on tärkeää osallistua siihen omalla työpanoksellaan sekä pyrkiä vaikuttamaan läpi koko muutosprosessin muutoksen toteutumiseen positiivisella asenteella sekä vastuullisesti. Muutokset ja uudet toimintatavat voivat olla pelottavia ja vieraitakin, ja siksi olisikin tärkeää, että alainen ottaisi selvää epäselvistä asioista esihenkilöltä. Toimivaan ja hyvään työyhteisökulttuuriin ja työyhteisötaitoihin kuuluu siis molempien osapuolten keskinäinen, saumaton ja kunnioittava yhteistyö. Työyhteisötaidot eroavat suurelta osin esimiehen ja alaisen näkökulmasta, mutta esimerkiksi eettisyys molempien toiminnassa ohjaa niin työtehtäviä kuin työyhteisötaitojakin.

Marjo Miettinen, sairaanhoitaja, Kuopion yliopistollinen sairaala

Marja-Liisa Rissanen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Sairaanhoitajaopiskelijat Anni Kannisto, Ansku Natunen ja Outi Rosilainen Savonia-ammattikorkeakoulusta loivat opinnäytetyönä keinon parantaa vastuuhoitajuutta. Idea opaskortin ja videon toteuttamiseen syntyi yhteisymmärryksessä yhteistyökumppanin kanssa, oikean tarpeen pohjalta. Opinnäytetyön tarkoitus oli laatia opaskortti ja video opaskortin käyttöön, jolloin tuotos olisi konkreettinen ja työelämälähtöinen. Tavoitteena oli selkeyttää vastuuhoitajan tehtävänkuvaa ja yhdenmukaistaa asiakkaiden saamaa hoitoa.

Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä. Työskentelymenetelmänä kehittämistyö on selkeä ja sen avulla on helppo luoda konkreettinen tuotos. Opinnäytetyö on merkityksellinen, sillä se selkeyttää vastuuhoitajan työnkuvaa, yhdenmukaistaa asiakkaiden saamaa hoitoa sekä opaskortti toimii tukena hoitajan päivittäisessä työssä. Opaskortti ja video lisäävät hoitajien kiinnostusta vastuuhoitajuutta kohtaan, sillä nyt kaikki tehtävät on koottu selkeästi opaskortin muotoon, joka kulkee kätevästi hoitajan mukana. Näin hoitajan on helppo tarkistaa, että hän on tehnyt kaikki tarvittavat mittarit ja muut tehtävät jokaiselle asiakkaalle.

Kuva 1. Opaskortti – vastuuhoitajan tehtävät (Kannisto, Natunen & Rosilainen 2021)

Opaskortti ja video toimivat myös hyvin perehdytyksen tukena sillä, opaskortti on selkeä ja siihen jää konkreettisesti hoitajalle näkyviin mitä tehtäviä hänelle kuuluu ja milloin ne pitää päivittää. Opaskortti ja video ovat tehty myös sähköiseen muotoon.

Opaskortti toimii hoitajan päivittäisen työn ja perehdytyksen tukena.

Vastuuhoitaja on asiakkaan lähin yhteistyökumppani, jolloin turvallisen ja luotettavan hoitosuhteen luominen alusta alkaen on todella tärkeää. Vastuuhoitajalla on myös suuri vastuu omassa työssään, sillä hän suunnittelee asiakkaalle yhdessä tämän ja muun tiimin kanssa juuri asiakkaan tarpeita vastaavan hoitokokonaisuuden. Tärkeimpiä tehtäviä ovat asiakkaan hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi. Lisäksi yhteistyö asiakkaan omaisten ja muiden hänen hoitoonsa osallistuvien tahojen kanssa sekä kirjaaminen ovat tärkeitä tehtäviä.

Asiakkaita hoidetaan kotihoidon tiimissä yhdessä, mutta vastuuhoitajalla on asiakkaan sen hetkiset tiedot laajimmin. Vastuuhoitajan tehtävä on myös reagoida muuttuviin tilanteisiin ja tarvittaessa päivittää hoitosuunnitelmaa ja tarkistaa, että asiakas saa riittäviä palveluita. Opinnäytetyön tavoitteena oli konkreettisesti tukea vastuuhoitajia työssään, sillä varsinkin uusille hoitajille muistettavaa on paljon. Olemme opinnäytetyönä onnistuneet luomaan toimivan ja selkeän opaskortin, joka helpottaa asioiden muistamista.

Kuva 2. Opaskortti-vastuuhoitajan asiakkaat (Kannisto, Natunen & Rosilainen 2021)

Lopuksi

Opaskortti ja video parantavat kotihoidon asiakkaiden saamaa hoitoa ja laatua. Uusien työntekijöiden perehdytyksessä opaskortti ja video otetaan heti käyttöön ja sitä käytetään kaikkien hoitajien osalta päivittäisessä työssä helpottamaan vastuuhoitajan tehtävien sujuvuutta. Asiakkaat tulevat paremmin kuulluksi, kun he pääsevät osallistumaan heitä koskeviin hoidon toteutuksiin ja päätösten tekoon. Opaskortin ansioista kotihoidon arvot oikeudenmukaisuus, asiakaslähtöisyys, turvallisuus sekä osallisuus muistuttavat hoitajia tärkeistä asioista. Yhteistyöorganisaatio sai opinnäytetyön tuotoksesta hyvän ja toimivan työkalun.

Kirjoittajat:
Anni Kannisto, Ansku Natunen, Outi Rosilainen Sairaanhoitajaopiskelijat SN18SM
Sairaanhoitajan tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tupakoinnin haitoista tiedetään ja kerrotaan, mutta kuinka entistä paremmin tukea tulevaa äitiä savuttomuuteen? Hämeenlinnassa Savuttomat vauvat -kampanja tukee neuvolan asiakkaita savuttomuuteen. Hyvinvointikoordinaattori-YAMK-opiskelija, terveydenhoitaja Nina Komulainen tarkasteli opinnäytetyössään terveydenhoitajien kokemuksia tästä kampanjasta.

Tupakoinnin terveysriskit ovat moniulotteiset kattaen koko kaaren aina sikiöajasta vanhuuteen. Äidin raskausajan tupakointi lisää vastasyntyneen ärtyneisyyttä ja itkuisuutta ja lapsen kasvaessa riski muun muassa oppimisvaikeuksiin, hengitystieinfektioihin sekä psyykkisen kehityksen häiriöihin on kohonnut.

Suomessa raskaana olevien äitiyshuolto perustuu kunnan järjestämään neuvolatoimintaan. Raskaana olevien hoidon suhteen äitiysneuvolan tavoitteena on tukea koko perheen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä. Äitiysneuvolassa vahvistetaan myös perheiden omia valmiuksia tarkastella perheensisäisiä elämäntapoja ja tarvittaessa tukea perheitä elämäntapamuutoksiin. Myös tupakointi ja siitä keskustelu on yhtenä tärkeänä painopisteenä. Äitiysneuvolassa on tärkeää keskustella tupakoinnista jokaisen raskaana olevan kanssa, ja on tärkeää tunnistaa ne perheet, joissa tupakointi on ongelma. Tupakoinnista ja sen lopettamisesta keskusteltaessa on tärkeää olla välittävä ja empaattinen.

Savuttomat vauvat -kampanjan tarkoituksena on tukea lasta odottavia perheitä savuttomuuteen.

Hämeenlinnan neuvoloissa aloitettiin vuonna 2017 Savuttomat vauvat -kampanja, jonka tarkoituksena on tukea lasta odottavia perheitä savuttomuuteen. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin Hämeenlinnan neuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien kokemuksia Savuttomat vauvat -kampanjasta. Terveydenhoitajat kuvasivat kampanjan onnistumista muun muassa positiivisilla kohtaamisilla asiakastilanteissa, raskaana olevan tupakoinnin lopettamisen saavuttamisella sekä kampanjan valtakunnallisella näkyvyydellä. Asiakaslähtöisyys nousi esiin terveydenhoitajien kokemuksissa. Terveydenhoitajat kokivat, että on tärkeää asettua asiakkaan puolelle, huomioida jokaisen yksilöllinen tilanne ja kohdata asiakas arvostavasti.

Suomessa raskausajan tupakoinnin esiintyvyys raskauden alussa on ollut 15 % pysyen lähes muuttumattomana 1980-luvulta lähtien, kun taas muissa Pohjoismaissa raskausajan tupakointi on vähentynyt merkittävästi. On siis erittäin tärkeää, että raskausajan tupakointiin kiinnitetään huomiota ja sen vähentämiseen panostetaan terveydenhuollossa. Savuttomuudella voidaan tukea koko perheen hyvinvointia ja sillä säästetään myös terveydenhuollon kustannuksia. Äitiysneuvola on oikea paikka tukea savuttomuuteen, sillä se tavoittaa lähes kaikki raskaana olevat. Savuttomat vauvat -kampanja tukee äitiysneuvolan työntekijöitä, perheitä ja kansanterveyttä – tämän kaltaiset hoitomallit ovat tärkeitä työmuotoja.

Nina Komulainen, Hyvinvointikoordinaattori-YAMK-opiskelija, Savonia-amk

Marja-Liisa Rissanen, dosentti, yliopettaja, Savonia-amk, Master School

Röntgenhoitajaopiskelija Taavi Mäkiharju toteutti opinnätetyönsä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta käyttäen, ja työn tarkoituksena oli nimensä mukaisesti tuottaa tietoa ultraäänitutkimusten yhteydessä käytettävän ultraäänivarjoaineen haittavaikutuksista ja käyttökohteista. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä röntgenhoitajaopiskelijoiden tietoutta ultraäänivarjoaine SonoVuen haittavaikutuksista ja käyttökohteista.

Ultraääni on hyvin yleinen kuvausmenetelmä ja ultraäänitutkimuksia tehdään suomessa noin 650 000 vuodessa. Ultraääni on aaltoliikettä, jonka taajuus ylittää ihmisen korvan kuuloalueen, joka on noin 20 Hz–20 kHz. Tätä suurempia äänen taajuuksia sanotaan ultraääneksi. Lääketieteellisessä tehtävissä ultraäänikuvauksissa hyödynnetään 0,5–40 MHz:n taajuuksia.  Monissa kuvantamistutkimuksissa käytetään varjoaineita, ja niin myös ultraäänitutkimuksissa. Ultraäänivarjoainetta tarvitaan, koska sen avulla saadaan näkyviin pienempiä verisuonia, kuin ilman varjoainetta kuvattaessa. Suomessa käytössä oleva ultraäänivarjoaine SonoVue on vain diagnostiseen käyttöön tarkoitettu ultraäänivarjoaine, joka sisältää pieniä rikkiheksafluoridikaasua sisältäviä kuplia. Rikkiheksafluoridi on erittäin stabiili ja inertti eli reagoimaton muiden alkuaineiden ja yhdisteiden kanssa. Se poistuu elimistöstä lopulta keuhkojen kautta uloshengityksen yhteydessä.

Ultraäänivarjoainetta tarvitaan, koska sen avulla saadaan näkyviin pienempiä verisuonia, kuin ilman varjoainetta kuvattaessa.

Opinnäytetyöni otsikkona oli Ultraäänivarjoaine SonoVuen käyttökohteet ja haittavaikutukset. Toteutin opinnätetyön kuvailevaa kirjallisuuskatsausta käyttäen ja työn tarkoituksena oli nimensä mukaisesti tuottaa tietoa ultraäänitutkimusten yhteydessä käytettävän ultraäänivarjoaineen haittavaikutuksista ja käyttökohteista. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä röntgenhoitajaopiskelijoiden tietoutta ultraäänivarjoaine SonoVuen haittavaikutuksista ja käyttökohteista. Tutkimuskysymykseni kirjallisuuskatsauksessa olivat, missä tutkimuksissa SonoVue ultraäänivarjoainetta käytetään ja mitä haittavaikutuksia sen käytöstä voi aiheutua potilaille? Tiedonhakuja toteutettiin PubMed- ja Google Scholar -tietokannoissa, joista saatuja hakutuloksia rajattiin sisäänottokriteerien avulla. Tutkimusartikkelien haut tehtiin englanninkielisillä sanoilla ja yhdistelmillä. Sisäänottokriteereinä olivat, että tutkimus on julkaistu vuoden 2014 jälkeen, tutkimuksen koko versio on saatavissa ilmaiseksi, tutkimus on englanninkielinen ja että tutkimus käsittelee SonoVue ultraäänivarjoaineen haittavaikutuksia.

Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka kaikki käsittelivät Sonovue-ultraäänivarjoaineen haittavaikutuksia. Jokaisesta artikkelista kävi myös ilmi, että missä tutkimuksissa ultraäänivarjoainetta oli käytetty. Kahdessa tutkimusartikkeleista analysoitiin valmista aineistoa, molemmissa tutkimuksissa aineistona oli yli 30 000 potilastapausta. Seuraavat kaksi artikkelia käsittelivät tutkimuksia, joissa keskityttiin pelkästään ultraäänivarjoaine SonoVuen käyttöön ja käytöstä aiheutuneisiin haittavaikutuksiin lapsipotilailla. Viimeisistä kahdesta artikkelista toinen käsitteli SonoVue-ultraäänivarjoaineen käyttöä ja siitä aiheutuneita haittavaikutuksia tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivillä potilailla ja toinen artikkeli käsitteli SonoVuen käyttöä kemoterapian yhteydessä ja siitä aiheutuneita haittavaikutuksia.

SonoVue-ultraäänivarjoainetta käytetään esimerkiksi maksan ja munuaisten ultraäänitutkimusten yhteydessä.

SonoVue-ultraäänivarjoainetta käytetään yleisimmin vatsanalueen ultraäänitutkimusten yhteydessä. Tarkemmin ottaen sitä käytettiin kirjallisuuskatsauksessa mukana olleiden tutkimusartikkeleiden perusteella esimerkiksi maksan ja munuaisten ultraäänitutkimusten yhteydessä. Tekemästäni kirjallisuuskatsauksesta selviää myös, että vatsan alueen ultraäänitutkimusten lisäksi SonoVue-ultraäänivarjoainetta voidaan käyttää myös esimerkiksi olkapään ultraäänitutkimusten yhteydessä. Lapsipotilailla ultraäänivarjoainetta käytettiin esimerkiksi vatsan alueen ja virtsaelinten ultraäänitutkimusten yhteydessä. Yhdessä tutkimusartikkeleista SonoVue-ultraäänivarjoainetta käytettiin myös kemoterapian yhteydessä vatsanalueen ultraäänitutkimuksissa. Tällä pyrittiin parantamaan kemoterapian vaikutusta.

Sonovuen haittavaikutuksia olivat mm. erityyppiset ihoreaktiot ja ihottumat sekä kuume, huimaus, hikoilu ja pahoinvointi.

Ultraäänivarjoaine SonoVuen haittavaikutuksia pohdittaessa kirjallisuuskatsauksen tuloksena oli, että ensinnäkin ultraäänivarjoaineesta aiheutuu haittavaikutuksia, joista yleisimpiä olivat tutkimusartikkelien perusteella erityyppiset ihoreaktiot ja ihottumat. Näiden lisäksi haittavaikutuksia olivat muun muassa kuume, huimaus, hikoilu ja pahoinvointi. Tutkimusartikkeleista selvisi myös, että osa potilaista sai anafylaktisen reaktion. Kaiken kaikkiaan täytyy kuitenkin todeta, että vaikka tutkimusartikkeleissa havaittiin monenlaisia haittavaikutuksia, ne ilmaantuivat kuitenkin vain harvoille potilaille.

Kokonaisuudessaan kirjallisuuskatsauksen tekeminen oli minulle pitkä ja haastava prosessi. Tein opinnäytetyötä pienissä pätkissä töiden ohella ja työ eteni todella hitaasti. Varsinkin aihekuvauksen ja työsuunnitelman tekeminen olivat todella haastavia työvaiheita.

Kirjoittajat:

Taavi Mäkiharju, TR16SP, Savonia-ammattikorkeakoulu

ja Tuula Partanen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Röntgenhoitajaopiskelijat Aino Huupponen, Iida Heino ja Olivia Oijusluoma selvittivät opinnäytetyössään, mitä ¹⁷⁷Lu-PSMA-hoito on metastaattisen kastraatioresistentin eturauhassyövän hoidossa. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Savonia-ammattikorkeakoulu röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Savonian röntgenhoitajaopiskelijoille tuotettiin tutkimuksen tulosten pohjalta sähköinen posteri oppimateriaaliksi.

Vuonna 2018 Suomessa eturauhassyöpään kuoli lähes tuhat miestä. Taistelua eturauhassyöpää vastaan ei siis ole täysin voitettu, mutta lääketiede ja uudet hoitomuodot ovat antaneet toivoa syövästä selviytymiseen. Hoitomuodon valintaan vaikuttaa moni asia, kuten kasvaimen laatu ja levinneisyys sekä potilaan omat toiveet hoidon suhteen. Niin sanottuina radikaalihoitoina eturauhassyöpään pidetään leikkaushoitoa sekä ulkoista sädehoitoa. Radikaalihoitojen lisäksi eturauhassyöpäpotilaita voidaan hoitaa muun muassa liitännäissädehoidoilla, hormonaalisilla hoidoilla sekä isotooppihoidoilla.

Uutena hoitomuotona metastaattista kastraatioresistenttiä eturauhassyöpää sairastaville voidaan antaa ¹⁷⁷Lutetium-PSMA-isotooppihoitoa silloin, kun muita tavanomaisia hoitomuotoja on jo tuloksetta kokeiltu.

Eturauhassyövän katsotaan siirtyneen kastraatioresistenttiin vaiheeseen, kun syöpäsolut lisääntyvät hormonihoidolla saadun testosteronitason alentumisesta huolimatta. Merkkejä taudin etenemisestä ovat veriarvojen PSA:n eli prostataspesifisen antigeenin arvon nousu tai metastaasien ilmentyminen testosteronin ollessa kastraatiotasolla. Metastaattista kastraatioresistenttiä eturauhassyöpää (mCRPC, metastatic castration-resistent prostate cancer) sairastavilla potilailla noin joka kolmannella esiintyy etäpesäkkeitä niin imusolmukkeissa kuin myös sisäelimissä. Tämän vuoksi uudelle, ei pelkästään luustohakuiselle, isotooppihoidolle on syntynyt suuri tarve. Uutena hoitomuotona mCRPC-potilaille voidaan antaa ¹⁷⁷Lutetium-PSMA-isotooppihoitoa silloin, kun muita tavanomaisia hoitomuotoja on jo tuloksetta kokeiltu. 177Lu-PSMA-hoidolla pyritään saamaan helpotusta potilaan oireisiin. Ennen hoidon aloittamista hoitokelpoisuuden varmistamiseksi potilaille tehdään PSMA-PET-TT-kuvantaminen, jolla selvitetään, onko potilaan etäpesäkkeiden solujen pinnalla PSMA-reseptoreita, joihin radiolääke voi kiinnittyä. Potilailta otetaan verikokeet ennen hoitoja ja niiden jälkeen, sillä näin voidaan varmistaa hoitokelpoisuus sekä hoidon vaste erityisesti PSA-pitoisuuden avulla.

Tutkimuksen tuloksiin ohjasivat tutkimuskysymykset: mitä ¹⁷⁷Lu-PSMA-hoito on, miten hoitoa toteutetaan ja mitä erityistä tulee ottaa huomioon hoitoa annettaessa.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli etsiä tietoa ja selvittää, mitä ¹⁷⁷Lu-PSMA-hoito on metastaattisen kastraatioresistentin eturauhassyövän hoidossa. Tutkimuksen tuloksiin ohjasivat tutkimuskysymykset: mitä ¹⁷⁷Lu-PSMA-hoito on, miten hoitoa toteutetaan ja mitä erityistä tulee ottaa huomioon hoitoa annettaessa. Tavoitteena oli lisätä röntgenhoitajaopiskelijoiden, röntgenhoitajien ja muiden aiheesta kiinnostuneiden terveydenhoitoalan ammattilaisten tietoutta kyseisestä hoitomuodosta. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimustietoa haettiin erilaisilla hakusanayhdistelmillä eri tietokannoista: PubMed, ScienceDirect, CINAHL Complete ja Medic. Hakutuloksia rajattiin julkaisuajan, kielen, artikkelin saatavuuden, sisällön sekä tutkimustyypin mukaan. Kirjallisuushaku rajattiin vuosille 2010–2020. Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui yhteensä 15 alkuperäistutkimusta, ja aineisto analysoitiin induktiivisesti.

¹⁷⁷Lu-PSMA-hoidon on todettu parantavan potilaiden elämänlaatua sekä eloonjäämisennustetta.

Tutkimusartikkeleiden pohjalta saatujen tuloksien mukaan metastaattisen kastraatioresistentin eturauhassyövän hoitoon on viime vuosina löydetty tehokkaaksi osoittautunut ¹⁷⁷lutetium-PSMA-hoito. Useiden tutkimusten mukaan ¹⁷⁷Lu-PSMA-hoidon on todettu parantavan potilaiden elämänlaatua sekä eloonjäämisennustetta. Tällä hoitomuodolla voidaan saavuttaa korkea säteilyannos syöpäsoluihin ja samalla minimoida ympäröivien kudosten annosta. Kasvaimen saama säteilyannos voi olla jopa 6–12 kertainen verrattuna ympäröiviin kudoksiin tai elimiin. Jotta hoitoa voidaan antaa, potilaalla tulee olla todettuna etenevä metastaattinen kastraatioresistentti eturauhassyöpä. Yleisin tutkimuksissa käytetty hoitomuoto on ¹⁷⁷Lu-PSMA-617-yhdistettä käyttävä isotooppihoito. Hoitoa voidaan toteuttaa myös ¹⁷⁷Lu-PSMA-Image&Therapy (PSMA-I&T) ja ¹⁷⁷Lu-J591-yhdisteillä, mutta esimerkiksi ¹⁷⁷Lu-J591-yhdisteellä hoidettaessa on kuitenkin todettu suurimmat haittavaikutukset ja sen käyttö onkin jäänyt vähemmälle.

Hoitoa annetaan potilaalle laskimonsisäisenä injektiona. Injektion antonopeus vaihteli tutkimuksissa minuutista puoleen tuntiin. Annoskoossa, hoitokertojen määrissä ja hoitojen välisissä ajanjaksoissa esiintyi paljon variaatioita, sillä hoito suunnitellaan ja toteutetaan jokaiselle potilaalle yksilöllisesti. Hoitokertojen määrä eri tutkimuksissa vaihteli yhdestä kymmeneen.  Hoitokertojen välinen ajanjakso vaihteli tutkimuksittain 2–10 viikkoon, mutta yleisin hoitokertojen välinen ajanjakso oli kuitenkin 6–8 viikkoa. ¹⁷⁷Lu-PSMA-617-yhdisteellä annettavan hoidon annoskoko vaihteli 3,6–9,3 GBq (Giga Becquerel) välillä. Keskimäärin potilaiden saama annos oli 6 GBq. Hoitokertojen määrä vaikutti potilaan saamaan annokseen.  Lähes kaikissa tutkimusartikkeleissa mainitaan, että yleisesti ottaen hoito on hyvin siedetty, eikä merkittäviä sivuvaikutuksia ilmene ja pitkäaikaisia haittavaikutuksia ei ole havaittu. Kuitenkin useassa tutkimuksessa huomataan, että kyseinen isotooppihoito vaikuttaa veriarvoihin heikentävästi.

Yleisesti ottaen hoito on hyvin siedetty, eikä merkittäviä sivuvaikutuksia ilmene ja pitkäaikaisia haittavaikutuksia ei ole havaittu.

Opinnäytetyöprosessi on kehittänyt tutkijoita merkittävästi niin kirjoittajina, tutkimuksen tekijöinä kuin myös asiantuntijoina. Tutkimuksen tekeminen opetti kirjallisuuskatsauksen tutkimusprosessin lisäksi työyhteisöosaamista sekä aikatauluttamista. Prosessin myötä ammatillista kasvua tapahtui röntgenhoitajan jokaisella osaamisalueella. Ohjaamis- ja hoitamisosaaminen sekä menetelmä- ja turvallisuusosaaminen ovat röntgenhoitajan ammatin keskiössä. Opinnäytetyö syvensi menetelmäosaamista ja tietoutta isotooppihoidosta, eturauhassyövästä, isotooppihoidon turvallisuudesta sekä potilaan ohjaamisesta sekä hoitamisesta. Johtamis- ja organisointitaidot kehittyivät merkittävästi opinnäytetyöprosessissa. Yhteistyötä tehtiin työn tilaajan, opinnäytetyötä ohjaavan opettajan sekä asiantuntijoiden kanssa. Samalla kehitettiin taitoa luoda uusia kontakteja, minkä tärkeys röntgenhoitajan ammatissa korostuu työn ollessa moniammatillista yhteistyötä.

Kirjoittajat:

Aino Huupponen, Iida Heino ja Olivia Oijusluoma, röntgenhoitajaopiskelijat TR18SP

Tuula Partanen, lehtori, Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lasten, nuorten ja perheiden kohtaamispaikalle Lapinlahdella on tarvetta. Tiina Kainulaisen YAMK-opinnäytetyössä toteutettuun tutkimuskyselyyn koskien kohtaamispaikan toimintaa ja tiloja vastasi 55 kuntalaista. Kainulainen työskentelee Lapinlahdella terveydenhoitajana. Henkilökohtaisissa asiakaskohtaamisissa oli tullut esille, että erityisesti lapsiperheet kokevat, että Lapinlahdella ei ole riittävästi palveluita heille. Kehittämistyön kyselytutkimuksessa saatiin vahvistusta asialle, vastaajat olivat yksimielisesti sitä mieltä, että Lapinlahdelta puuttuu lasten, nuorten ja perheiden yhteinen kohtaamispaikka, joka mahdollistaisi vertaistuen. Tämä on tärkeä viesti lapinlahtelaisille päättäjille, jos kunta haluaa, että eri-ikäiset asukkaat viihtyvät kunnassa, ja kunta pysyy näin elinvoimaisena.

Kehittämistyön lähestymistavaksi valittiin palvelumuotoilu sen käyttäjälähtöisyyden vuoksi. Palvelumuotoilussa oleellista on, että eri osapuolet (asiakkaat ja henkilöstö ja muut sidosryhmät) osallistuvat kehittämistyöhön (Ojasalo, Moilanen ja Ritalahti 2015, 38). Kohtaamispaikan toiminnassa tärkeää on, että toimintaa suunnitellaan, arvioidaan ja kehitetään yhdessä lasten, nuorten ja perheiden kanssa heidän tarpeidensa pohjalta (Kekkonen 2019).

Yhteisöllisyyttä ja vertaistukea perheiden arkeen

Mikä kohtaamispaikka sitten on? Kohtaamispaikan toimintaan voivat osallistua kaikki lapset, nuoret ja perheet. Se mahdollistaa yhdessäolon, vertaistuen ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Kohtaamispaikka kokoaa ja jakaa eri toimijoiden tietoa ja asiantuntemusta sekä auttaa kynnyksettömästi lisäavun saannissa. (Kekkonen 2019.)

Tutkimuskyselyyn vastanneiden toiveet kohtaamispaikan toiminnan suhteen jakaantuivat tasaisesti sekä vapaaseen oleskeluun että ohjattuun toimintaa. Ohjatun toiminnan toivotuin teema oli toiminnallinen tekeminen, joka sisälsi pelejä, käsillä tekemistä ja musiikkia. Vastaajat toivoivat myös tietoiskuja eri teemoista, kuten lapsiperhearkeen liittyvistä aiheista; lasten kasvatus, nukkuminen ja uhmaikä.

Ohjatun toiminnan toivotuin teema oli toiminnallinen tekeminen, joka sisälsi pelejä, käsillä tekemistä ja musiikkia.

Koronaviruksen rajoittaessa oikeita kohtaamisia kysyttiin myös halua osallistua etäkohtaamisiin. Vastaajista suurin osa oli valmis osallistumaan myös etäyhteydellä järjestettävään toimintaan. Etäaskartelut, erilaiset luennot tai tietoiskut sekä yhdessä laulaminen nousivat keskustelupalstan ohella etäyhteydellä järjestettävän toiminnan teemoiksi.

Kohtaamispaikkatoimitilan sijainniksi toivottiin keskustaa sekä Lapinlahden että Varpaisjärven alueella. Tilan koon suhteen vastaajat toivoivat avaraa tilaa. Sisustuksen suhteen vastauksista oli löydettävissä teemat kodinomainen ja rento. Kohtaamispaikkatilalta toivottiin myös, että siellä on helppo olla ja sinne on helppo tulla. Valmiita tilaehdotuksia kyselyyn tuli 38. Suosituin paikka oli kirjasto, sitä ehdotti 10 vastaajaa.

Suunnitelmasta käytäntöön

Kehittämistyön tuloksina syntyi kohtaamispaikalle liiketoimintasuunnitelma ja kaksi erilaista visiota kohtaamispaikan toteuttamiseksi Lapinlahdella. Kohtaamispaikan liiketoimintasuunnitelma kuvaa yhdellä sivulla kohtaamispaikan keskeiset osa-alueet: asiakasryhmät, arvolupauksen, kanavat, asiakassuhteen, tulovirrat, avainresurssit, keskeiset toiminnot, kumppanit ja kustannusrakenteet. Kohtaamispaikan visioista ensimmäinen on fyysisen toimitilan kohtaamispaikka Lapinlahden (tai Varpaisjärven) keskustassa, jossa toimintaa järjestetään arkisin ja viikonloppuisin. Toinen visio on kiertävä kohtaamispaikka, joka kulkisi toiminta mukanaan keskustan lisäksi myös luontokylillä ja tavoittaisi näin lapset, nuoret ja perheet myös keskusta-alueen ulkopuolelta. Työn tuloksia hyödynnetään Lapinlahdella kohtaamispaikan suunnittelussa, sen esittelyssä organisaatiolle ja asiakkaille sekä kunnallisessa päätöksenteossa.

Lähteet:

Kekkonen, M. 2019. Kohtaamispaikka perhekeskuksessa. Tutkimuksesta tiivisti 2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3.-4. Painos. Helsinki: Sanoma Pro.

Kirjoittajat

Tiina Kainulainen TYK19KY

Marjo Heikkinen, lehtori, Savonia-AMK