Are health behavior and psychological well-being taking into account in older people’s care – and service planning in home care?

This text based on the Thesis provided in Master’s Degree in Digital Health Programme. This programme provide the graduates with skills needed for development of digital social and health care services, service production and for the development of service quality and management. The studies also prepare the students for planning, implementing and evaluating the social welfare and health care reform in different digital environments.

The aim of the study was to study the overall contents of older home care clients’ electronic care- and service plans based on the Finnish Care Classification. In addition, the aim is to evaluate how the clients’ health behavior and psychological balance have been considered in these care- and service plans. This study is a part of a wider study that will be carried out at the University of Eastern Finland.

Material consisted of 80 care- and service plans made for older people in home care.

Picture 1. Older people. Pixabay.

Lack of inclusion of psychological balance and health behavior in care- and service plans

Psychological balance was mentioned in ten, and health behavior was mentioned in one care-and service plan.

Based on the analysis of care and service plans, psychological balance and health behavior was not included most of the care-and service plans. Studies have been made that suggest that shows how much care- and service plan can have variations in their documentation and in their coverage of different aspects. Psychological balance´s documentation has been minor even though it is one of the aspects included in the evaluation that should be included in the care -and service plan. (Puustinen 2018.)

In addition, in two of the 80 care and service plans it was mentioned that the client had been diagnosed with depression but neither of these plans had Psychological balance included in them.  All sleeping related issues were not included in the “Psychological balance” but in the “Activity”-category. Commonly sleeping issues are being treated as issue that is related to a persons´ psychological balance. Sleeping disorder was mentioned in one care-and service plan.

It was stated in a study conducted before that the confidence of the health professionals working with people with depression increased when they were provided with education about the subject. The symptoms of depression can sometimes go unnoticed or the health professional doesn´t have enough confidence to talk about the symptoms with the older person or/and their family members. (Dow 2015.)

Picture 2. Alone. Pixabay

There was no mention of alcohol usage of smoking in the care- and service plans.

Because there were no mentions of older people smoking or drinking alcohol or other substance use, it seems that the home care professionals may have a lack of confidence to bring these issues to the table so to say. It was stated on an earlier study this is an issue that should be taken to the managers of health care facilities as well as schools for social- and health care studies because there are people who have depressive thoughts and they have a problem with cigarettes or alcohol consumption; someone just needs to talk to them about it. Most of the clients whose care-and service plans were in the data collected were women, so this could explain the lack of smoking in the care- and service plans because less women tend to smoke in this age group than men do. (Dow 2015, Finnish institute for health and welfare 2018.)

Picture 3. Alcohol. Pixabay

So the answer to the question in the topic “Are health behavior and psychological well-being taking into account in older people’s care – and service planning in home care?” is: no. This is a subject that needs to be taken in to account even in the studies of healthcare- and social services workers and more studies about the subject should be conducted in the future.

Authors

Reetta Salminen, Student in Master’s Degree Programme in Digital Health, Savonia University of Applied Sciences

Riitta Turjamaa, Development Manager, Savonia University of Applied Sciences

References

DOW, Briony 2015. Mental Health Virtual Issue Editorial. Mental health and well-being in older people. Australasian Journal on Ageing, Vol 34 No 4 December 2015, 220–223. DOI: 10.1111/ajag.12291

PUUSTINEN, Jonna 2018. Iäkkään asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelman kirjaamisen sisältö kotihoidossa- FinCC-luokituskokonaisuuteen perustuva dokumenttianalyysi. Pro Gradu. University of Eastern Finland. [online publication]. [Accessed 2020-4-2]. Available:

https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20181197/urn_nbn_fi_uef-20181197.pdf

FINNISH INSTITUTE FOR HEALTH AND WELFARE 2018. Tupakkatilasto. [online publication]. [Accessed 2020-4-2]. Available: https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/paihteet/tupakka

Pictures are from Pixabay.com

Keywords

older people, home care, care and service plan, health behavior, psychological balance, nursing documentation, quantitative study, document analysis, Master’s Degree Programme, Digital Health

Terveysalan opiskelijoiden kokemuksia asiakkaan osallisuudesta harjoitteluissa

Savonia-ammattikorkeakoulu on mukana HARKKA-hankkeessa, jossa kehitetään harjoittelun ja opiskelijaohjauksen uusia käytänteitä terveysalalle. Yhtenä kehittämiskohteena hankkeessa on asiakkaan/potilaan (jatkossa asiakkaan) osallisuus opiskelijoiden harjoitteluun.  Syksyllä 2020 selvitettiin 15 terveydenhoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijalta haastatteluin heidän kokemuksiaan asiakkaiden osallisuudesta harjoitteluun palautetta antamalla. 

Palautetta antaessaan asiakas voi tuntea itsensä tärkeäksi ja kokemuksensa merkityksellisiksi, kun hänet huomioidaan ja hänen äänensä tulee kuuluviin.

Miten asiakas osallistui palautteen antamiseen?

Asiakkaita ei virallisesti osallistettu palautteen antamiseen opiskelijoille, vaan asiakkaat tekivät sen omasta aloitteestaan. Suurin osa opiskelijoista oli saanut suullista palautetta työskentelystään niin asiakkailta, kuin myös omaisilta. Palautetta oli saatu hoitotoimenpiteiden aikana tai niiden jälkeen, ja sitä oli annettu pääosin pyytämättä suoraan opiskelijalle tai ohjaajalle. Osa opiskelijoista oli myös itse pyytänyt palautetta toiminnastaan. Erillisiä palautekeskusteluja asiakkaan kanssa ei ollut pidetty.

Opiskelijoiden asiakkaalta saama palaute oli pääosin positiivista. Asiakkaat arvostivat opiskelijan osallistumista hoitotyöhön, ja ottivat hänet mielellään mukaan hoitoonsa. Opiskelijoiden mielestä erittäin tärkeää on, että asiakkaan kokemus ja palaute tulevat kuulluksi. Haasteena palautteen saamisessa koettiin tilanteet, joissa asiakas ei uskalla tuoda esille kehittäviä asioita, tai sairauden takia hän ei kykene antamaan palautetta opiskelijalle. 

Miten opiskelijat kokivat asiakkaalta saadun palautteen harjoittelussa?

Opiskelijoista suurin osa koki asiakkaan osallistamisen ja palautteen antamisen positiivisena ja itselleen mieluisana oman oppimisen kannalta. Asiakkaan palautteen perusteella opiskelija voi saada uudenlaisia näkökulmia muun maussa, miten asiakkaat ovat kokeneet opiskelijan toiminnan. Asiakkaan antama positiivinen palaute antoi rohkeutta, luottamusta ja varmuutta omaan työskentelyyn ja auttoi kehittämään omaa toimintaa ja ammattitaitoa.

Asiakkaan antama positiivinen palaute antoi omaan työskentelyyn rohkeutta, luottamusta ja varmuutta.

Asiakkaan näkökulmaa ja palautteen antamista harjoittelussa pidettiin yleisesti tärkeänä. Opiskelijan oppimista edisti asiakkaan taito antaa myös kehittävää palautetta opiskelijan toiminnasta. Asiakkaan kykenemättömyys tuoda esille rakentavaa ja “realistista” palautetta voi aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia opiskelijalle ja epävarmuutta omasta osaamisestaan. Asiakkaalta saatu palaute voi vaikuttaa myös ohjaajan näkemykseen opiskelijan suoriutumisesta ja opiskelijan harjoittelujakson arviointiin.

Miten osallisuus opiskelijan harjoitteluun koettiin asiakkaan näkökulmasta?

Opiskelijat kokivat asiakkaan tyytyväisyyden lisääntyvän, kun hän saa olla osallinen opiskelijan harjoittelussa. Palautetta antaessaan asiakas voi tuntea itsensä tärkeäksi ja kokemuksensa merkityksellisiksi, kun hänet huomioidaan ja hänen äänensä tulee kuuluviin. Lisäksi koettiin, että asiakaslähtöisyys lisääntyy, kun palautetta pyydetään ja asiakas saa osallistua omaan hoitoonsa kertomalla avoimesti toiveistaan ja mieltymyksistään hoitoon liittyen. Lisäksi yhtenä näkökulmana tuotiin esille, että palautetta antaessaan asiakas saa vaikuttaa terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen.

Asiakaslähtöisyys lisääntyy, kun palautetta pyydetään ja asiakas saa osallistua omaan hoitoonsa kertomalla avoimesti toiveistaan ja mieltymyksistään hoitoon liittyen.

Toisaalta lisäämällä asiakkaan osallisuutta opiskelijan harjoitteluun asiakas voi kokea palautteen antamisen ylimääräisenä velvoitteena sekä liian kuormittavana heikentyneen voinnin takia. Opiskelijoiden mielestä tärkeää asiakkaiden osallisuudessa on, ettei asiakas saa tuntea olevansa ”oppimisväline”, vaan palautetilanteessa asiakkaan ja opiskelijan välinen vuorovaikutus tulee olla luontevaa.

Miten ohjaaja vaikutti asiakkaan osallisuuteen opiskelijan harjoittelussa

Ohjaajan huomioima riittävä aika ja kiireettömyys opiskelijalle hoitotilanteissa koettiin asiakkaan osallisuutta lisäävänä tekijänä. Samoin asiakkaan osallisuutta vahvisti, kun ohjaaja kannusti opiskelijaa aktiiviseen vuorovaikutukseen asiakkaan kanssa ja kysymään palautetta toiminnastaan hoitotilanteissa. Opiskelijoiden mielestä myös ohjaajan pyytämä palaute opiskelijan toiminnasta lisäsi asiakkaan osallisuutta opiskelijan harjoitteluun. Osa ohjaajista oli huomioinut asiakkaiden palautteet myös opiskelijan harjoittelun arviointia tehdessään ja tuonut niitä esille loppuarviointikeskustelussa.

Miten asiakkaan osallisuutta voidaan kehittää opiskelijoiden harjoittelussa?

Opiskelijat kokivat vapaaehtoisuuden tärkeänä näkökulmana asiakkaan osallisuudessa ja palautteen annossa opiskelijan harjoittelussa. Erityisesti tärkeää on, että asiakas tietää, mistä asioista hän antaa palautetta ja mitä arvioi. Opiskelijan arviointiin osallistuva asiakas voisi olla niin sanottu ”oma potilas”, jonka hoitoon opiskelija on harjoittelunsa aikana erityisesti perehtynyt. Ehdotettiin, että asiakas voisi osallistua opiskelijan toiminnan arviointiin esimerkiksi seuraavilla osa-alueilla: vuorovaikutustaidot, ammatillisuus, asiakaslähtöisyys ja ohjaustaidot. 

Jatkossa asiakas voisi arvioida opiskelijan toimintaa myös vuorovaikutustaitojen ja asiakaslähtöisyyden näkökulmista.

Opiskelijat ehdottivat asiakaspalautteiden lisäämistä harjoittelun tavoitteisiin, jolloin ne tulisi huomioiduksi yhtenä näkökulmana opiskelijan harjoittelujakson arvioinnissa. Palautteet voisi pyytää suullisesti tai kirjallisesti lomakkeella tai sähköisen sovelluksen kautta. Lisäksi tuotiin esille, että opiskelijat voisivat nykyistä aktiivisemmin kysyä palautetta asiakkaalta, esimerkiksi hoitotoimenpiteen yhteydessä ja sen jälkeen. Samoin ohjaajan roolia voisi vahvistaa palautteen pyytämisessä asiakkaalta, jolloin ohjaaja saisi laajemman käsityksen opiskelijan toiminnasta ja osaamisesta. Yleisesti toivottiin asiakkaiden osallisuuden lisäämistä opiskelijoiden harjoitteluihin tukemaan opiskelijoiden osaamisen kehittymistä ja kasvua ammattilaiseksi.

Kirjoittajat:

Annika Jokelainen, Eveliina Saastamoinen, Iina Alpua, Nelli Kuosmanen ja Sini Väänänen, terveydenhoitajaopiskelijat TT18KP

Merja Jokelainen, TtT, lehtori

Maija Suhonen, THM, lehtori

Asiakaspalautteen merkitys kätilöopiskelijoiden moduuliharjoittelussa

Savonia-ammattikorkeakoulun neljä kätilöopiskelijaa harjoittelivat syksyllä 2020 Naisten akuuttikeskuksessa tarkkailuosastolla yliopistosairaalassa, jossa pilotoitiin uudenlaista moduuliharjoittelun mallia. Moduuliharjoittelussa opiskelijat työskentelevät itsenäisesti työparina asiakkaiden kanssa ja ohjaaja toimi taustalla. Moduuliharjoittelu-pilotti toteutettiin osana HARKKA-hanketta, jossa kehitetään terveysalalle harjoittelun ja opiskelijaohjaus uusia käytänteitä.

Kätilöopiskelijoiden moduuliharjoittelu -pilotissa yhtenä tärkeänä asiana oli asiakkailta saatu palaute. Kätilöopiskelijat pyysivät ja saivat asiakkailta, synnyttäneiltä äideiltä ja perheiltä, palautetta toiminnastaan. Opiskelijoiden kokemuksia asiakaspalautteesta moduuliharjoittelussa selvitettiin haastattelujen avulla.

Moduuliharjoittelussa opiskelijat työskentelevät itsenäisesti työparina asiakkaiden kanssa ja ohjaaja toimi taustalla.

Asiakaspalautteen hyödyntäminen moduuliharjoittelussa

Kätilöopiskelijoiden kokemusten mukaan asiakaspalautteen saaminen harjoittelussa vaihteli paljon. Osa koki, ettei ollut saanut palautetta asiakkaalta ollenkaan tai ei ollut sitä ymmärtänyt itse edes pyytää. Samoin kätilöopiskelijoiden ohjaajista osa oli kysynyt synnyttäneiltä äideiltä ja perheiltä palautetta opiskelijan toiminnasta. Kätilöohjaajat huomioivat myös ilmapiiriä hoitotilanteissa ollessaan paikalla. Kätilöopiskelijat havainnoivat ja arvioivat lisäksi asiakkaiden käytöstä; mikäli asiakkaat olivat hiljaa eivätkä kommentoineet, se tulkittiin myönteiseksi palautteeksi. Kaikki vähäisetkin asiakaspalautteet opiskelijoiden toiminnasta käytiin läpi ohjauskeskusteluissa ja ne otettiin huomioon opiskelijoiden harjoittelun arvioinnissa.

Asiakaspalautteen kehittäminen moduuliharjoittelussa

Moduuliharjoittelussa kätilöopiskelijoiden osaaminen kehittyi asiakaspalautteen avulla. Asiakkaalta pyydetyn ja saadun palautteen hyödyntäminen koettiin kehittävän omia ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja. Työparin kanssa keskustelu asiakaspalautteesta lisäsi rohkeutta omaan toimintaan ja asiakkaan kohtaamiseen. Asiakaspalautekäytännön kehittämiseksi asiakkailta toivotaan palautetta suoraan suullisesti ja myös kirjallisesti. Kirjallisena saatua palautetta tulisi kätilöopiskelijoiden mielestä käyttää enemmän, sillä siinä myös kehitettävät asiat tulevat paremmin esille.

Kätilöopiskelijat korostivat asiakaspalautteen tärkeyttä ja sen ottamista systemaattiseksi käytännöksi harjoittelussa. He ehdottivat asiakaspalautteen kehittämistä digitaaliseen muotoon esimerkiksi tablettisovellukseksi, johon asiakkaiden on helppo ja nopea vastata. Asiakaspalautteiden nykyistä laajempaa hyödyntämistä opiskelijoiden osaamisen arvioinnissa yhtenä harjoittelun käytänteenä on tärkeää vahvistaa.

Kirjoittajat:

Heli Korkalainen, sairaanhoitajaopiskelija SN17SP

Merja Jokelainen, TtT, lehtori

Maija Suhonen, THM, lehtori

Päivi Hoffren, TtM, lehtori

Palveluohjauksella vaikuttavuutta sosiaali- ja terveysalan työhön

Asiakas- ja palveluohjaus on käsitteenä ja osaamisena laaja. Voidaanko puhua asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisesta tarkastelusta, mikäli asiakkaan ohjaus koostuu vain palveluihin ohjaamisesta? Pääseekö asiakas palvelusta toiseen ohjaamisessa itse osallistumaan oman palveluprosessinsa suunnitteluun?

Mitä palveluohjauksen pitäisi olla?


Palveluohjaukseen liittyviä kysymyksiä pohdittiin erikoistumiskoulutuksen ensimmäisessä lähityöskentelypäivässä (Kuva Minna Silventoinen)

Palveluohjaus tarkoittaa asiakaslähtöistä toimintaa useiden eri toimijoiden ja organisaatioiden sekä siellä työskentelevien ammattilaisten rajapinnoilla. Palveluohjaaja tasapainoilee asiakkaan ja palvelujärjestelmän välimaastossa huomioiden taloudelliset haasteet, eettiset kysymykset ja lainsäädännön. Palveluohjauksella säästetään taloudellisia ja aikaan liittyviä resursseja, koska työotteella vähennetään päällekkäisyyttä.

Asiakas- ja palveluohjaajan työssä asiakkaan palveluprosessiin kuuluu asiakkaan rinnalla kulkeminen. Ohjaustyössä keskitytään asiakkaan palvelutarpeiden tunnistamiseen niin, että asiakas on itse osallisena palveluprosessissaan. Palveluohjausprosessissa asiakkaan palvelutarvetta selvitetään tarpeen vaatiessa moniammatillisen tiimin voimin. Parhaimmillaan asiakas on itse moniammatillisen tiimin jäsen oman elämänsä asiantuntijan roolissa.

Palveluohjauksen pohjalla on luottamuksellinen asiakassuhde, joka syntyy ajan kanssa vuorovaikutuksessa. Luottamuksen pohjalta palveluohjaaja pystyy asiakkaan kanssa arvioimaan asiakkaan palvelutarvetta ja eri palveluiden oikea-aikaisuutta.

Asiakkaalle luodaan tunne siitä, että hän voi itse vaikuttaa elämäänsä ja tehdä itseään koskevia päätöksiä.

Vaikuttavan palveluohjauksen taustalla on asiakkaan oma motivaatio ja halu omien asioiden edistämiseksi. Palveluohjaajan tavoitteena on motivoida asiakasta niin, että hänellä syntyisi halu muutokseen. Asiakkaalle luodaan tunne siitä, että hän voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä sitä koskevia päätöksiä. Asiakkaan on myös itse otettava vastuu oman palveluprosessin etenemisestä.

Sosiaali- ja terveysministeriökin painottaa uuden toimintamallin käyttöönottoa asiakas- ja palveluohjauksessa ja uusi asiakaslähtöisempi toimintatapa edellyttää palveluohjausta tekevän ammattilaisen rinnalla myös uudenlaista toimintatapaa asiakkailta. Asiakkaan osallisuutta lisäämällä jo varhaisessa vaiheessa esimerkiksi matalalla kynnyksellä saatavissa ensivaiheen ohjauksessa, neuvonnassa ja viestinnässä, vältytään raskaiden palvelujen tarpeettomalta käytöltä ja saavutetaan myös kustannusvaikuttavuutta. (Suhonen 2019.)

Palveluohjaus vai palveluihin ohjaaminen?

On tärkeää erottaa palveluohjaus palveluihin ohjaamisesta, koska ne eivät ole sama asia. Keskeinen ero niissä on ohjauksen kesto ja syvyys. Palveluohjaus sisältää usein palveluihin ohjaamista ja joidenkin asiakkaiden tarpeisiin pelkästään se riittää eivätkä he tarvitse pitkäaikaista rinnalla kulkijaa. Olennaista on asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen ja kuulluksi tuleminen heti asiakkuuden alussa, jotta vältytään ammattilaiselta toiselle pompottelulta. Asiakkaita ohjataan palveluihin monilta eri tahoilta, mutta asiakas- ja palveluohjaaja on vastuussa asiakkaan koko palveluprosessista. Palveluohjauksessa keskeistä on asiakkaan yksilöllinen tilanne ja siihen liittyvät verkostot sekä niiden kanssa tehtävä yhteistyö.

Olennaista on, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi.

Savoniasta ensimmäistä kertaa erikoistumiskoulutuksen kautta tänä vuonna valmistuvina asiakas- ja palveluohjauksen ammattilaisina haemme keinoja palveluohjauksen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Palveluohjauksen kautta pyrimme lisäämään asiakaskeskeisyyttä sekä asiakkaan osallisuutta.Suomalaista palvelujärjestelmää kehittämällä ja palveluohjauksen moniammatillista yhteistyötä lisäämällä asiakkaat saataisiin palvelujen käyttäjiksi matalalla kynnyksellä ennen kuin asiakkaan arjessa selviytymisen haasteet ja ongelmat ovat jo niin vaikeita, että tarvitaan runsaasti apua.Kokonaisvaltaisella palveluohjauksella saataisiin aikaan lisää vaikuttavuutta ja tuottavuutta.

Kirjoittajat:

Anu Hotti

Tiina Pikkarainen

Minna Silventoinen

Katja Vilhunen

Minna Väänänen

Marjo Heikkinen

Terveysalan lehtori

Lähde: Suhonen, L. 2019. Asiakas- ja palveluohjaus viitoittaa polun palveluihin. Sosiaali- ja terveysministeriö. https://stm.fi/-/asiakas-ja-palveluohjaus-viitoittaa-polun-palveluihin

Kirjoittajat ovat asiakas- ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutuksesta valmistuneita sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja varhaiskasvatusalan ammattilaisia. Erikoistumiskoulutus järjestettiin yhtäaikaisesti 21 ammattikorkeakoulussa vuoden 2020 aikana. 30 opintopisteen erikoistumiskoulutukseen sisältyi lähityöskentelypäiviä sekä itsenäistesti ja opiskelijaryhmissä suoritettavia työelämään kytkeytyviä oppimistehtäviä. Osana erikoistumiskoulutusta opiskelijat tuottivat blogikirjoituksia asiakas- ja palveluohjauksen eettisistä näkökulmista, joita julkaistaan Savonian sosiaalialan sekä terveysalan blogeissa. Asiakas- ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutuksen suoritti Savoniassa 20 sosiaalialan amk- tai sitä edeltävän opistoasteen koulutuksen suorittanutta ammattilaista. Erikoistumiskoulutus päättyi 26.11.2020.

Asiasanat:

#palveluohjaus #palveluihin ohjaus #osallisuus #moniammatillisuus #asiakaslähtöisyys #vaikuttavuus #erikoistumiskoulutus

Opinnäytetyön esittely: Ihan uutta lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä: nuoren psyykkisen tilan arviointiprosessin kuvaus lastensuojelun vastaanotto- ja arviointiyksikössä

Hoitotyön kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutusohjelman opiskelija sh Jaana Heikkinen teki opinnäytetyönsä kehittämistyönä lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyöstä. Kehittämistyön tarkoituksena oli laatia lastensuojelun vastaanotto- ja arviointiyksikköön nuoren psyykkisen tilan arvioinnin prosessikuvaus monitoimijaisen yhteistyön näkökulmasta.  Tavoitteena kehittämistyössä oli standardoida nuoren kokonaistilanteen arviointia vastaanotto- ja arviointiyksikössä vastaamaan puuttuvaa palvelun tarvetta.

Arviolta 60-80 prosenttia lastensuojeluyksiköissä olevista lapsista ja nuorista kärsii psykiatrista hoitoa vaativista häiriöistä.

Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaat ovat vuosi vuodelta kasvava ryhmä. Eri arvioiden mukaan n. 60-80 prosenttia lastensuojeluyksiköissä olevista lapsista ja nuorista kärsii psykiatrista hoitoa vaativista häiriöistä. Lastensuojeluun ja nuorisopsykiatriaan ohjautuvien nuorten elämäntilanne on yleensä erityisen haastava. Nuoret ovat vaativan tasoisen hoidon, kasvatuksen ja huolenpidon tarpeessa. Yhteisten asiakkaiden määrä kasvaa, ja palvelujärjestelmältä edellytetään entistä enemmän eri toimijoiden välistä monitoimijaista yhteistyötä. Näiden nuorten tarpeisiin ei pystytä yleensä riittävästi vastaamaan pelkästään lastensuojelun toimien tai nuorisopsykiatrisen hoidon keinoin.

Lastensuojeluun ja nuorisopsykiatriaan ohjautuvien nuorten elämäntilanne on yleensä erityisen haastava. Kuva: Pixabay

Suomessa käynnissä oleva Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE on yksi hallituksen kärkihankkeista, jonka tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita vastaamaan nykyistä paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeita. LAPE-muutosohjelmassa on neljä eri kehittämiskokonaisuutta, joista yksi on erityis- ja vaativimman tason palveluiden kehittäminen. LAPE-muutosohjelma käynnisti Kuopiossa vaativimman lastensuojelun ja nuorisopsykiatrisen laitoshoidon mallin (yhdistelmälaitos) kehittämistyön, jossa tavoitteena on laatia suunnitelma lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian toiminnan ja osaamisen yhdistävästä laitoshoitomallista.

Suunnittelutyöhön liittyen Kuopion kaupungin Mäntyrinteen perhetukikeskuksen vastaanotto- ja arviointiyksikön ja Kuopion yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian poliklinikan kesken tehtiin sairaanhoitajan toimenkuvan pilotointi lastensuojeluyksikössä. Aluksi tavoitteena työskentelylle oli kerätä kokemuksia sairaanhoitajan toiminnasta lastensuojeluyksikössä ja myöhemmin yhteisen kumppanuustoimen myötä vahvistaa nuoren kokonaistilanteen arviointijaksoa lastensuojeluyksikössä sairaanhoitajan toimessa tekemällä työllä. Kumppanuustoimessa KYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikan sairaanhoitaja työskenteli määräaikaisesti vastaanotto- ja arviointiyksikössä lokakuusta 2018 vuoden 2019 loppuun.

Kehittämistyön tuloksena laadittiin nuoren psyykkisen tilan arviointiprosessi, joka on osa nuoren kokonaistilanteen arviointityötä.

Tämän kehittämistyön tuotoksena sairaanhoitajan kumppanuustoimen aikana vastaanotto- ja arviointiyksikköön laadittiin nuoren psyykkisen tilan arviointiprosessi, joka on osa nuoren kokonaistilanteen arviointityötä vastaanotto- ja arviointiyksikössä. Arviointiprosessi laadittiin yhtenäiseksi KYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikan tutkimusjakson kanssa, jotta nuorelta saatu ja hänestä kerätty tieto voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteena on, että myöhemmin arviointiprosessi ohjaa nuoren psyykkisen tilan arviointityötä myös tulevassa yhdistelmälaitoksessa.

Arviointiprosessista saatiin kehittämistyön aikana hyviä kokemuksia. Nuoren psyykkisen tilan ja toimintakyvyn arviointi tapahtui lastensuojeluyksikössä aikaisempaa laaja-alaisemmin, nopeammin ja myös viive tarkempiin tutkimuksiin ohjautumisessa lyheni. Nuoren psykiatrinen hoito aloitettiin sairaanhoitajan toimesta tarpeen mukaan jo lastensuojeluyksikössä. Myös psykiatriseen hoitoon ja tutkimuksiin motivoitumattomien nuorten kohdalla arviointityötä pystyttiin tekemään nuorisopsykiatrian poliklinikan sijaan lastensuojeluyksikössä. Arviointiprosessin ja sairaanhoitajan toiminnalla yhteistyö eri toimijoiden välillä lisääntyi ja yhtenäiset arviointikäytännöt helpottivat tiedonkulkua ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Kirjoittajat: sh Jaana Heikkinen YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu Marja-Liisa Rissanen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely: Ensihoitajien kokemuksia vaaratapaturmailmoitusten tekemisestä

AMK-opiskelija Tiina Tiainen selvitti opinnäytetyössään ensihoitajien kokemuksia vaaratapaturmailmoitusten tekemisestä. Potilasturvallisuus ja sen kehittäminen ovat osa terveydenhuollon laatua ja yksi terveydenhuollon painopistealueista. Terveydenhuollonlaki edellyttää terveydenhuollon toiminnan olevan ammatillista, tieteellisesti hyväksyttyä ja asianmukaista, laadukasta, turvallista sekä näyttöön ja hyviin hoitokäytäntöihin perustuvaa.

Haittatapahtumien on todettu olevan Yhdysvalloissa kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Suomessa haittatapahtuman takia kuolevien määrän arvioidaan olevan 700–1700 henkilöä, mutta että jopa 10 % potilaista kokee sairaalassa haittatapahtuman. Potilasturvallisuuteen panostamalla voidaan ennaltaehkäistä niin haittatapahtumia kuin niistä aiheutuvia kuolemia. Tämä tarkoittaa niin henkilökohtaisten kärsimysten vähenemistä kuin terveydenhuollon huomattavia kustannussäästöjä.

Laadukkaalla haittatapahtumien raportointijärjestelmällä voidaan parantaa potilasturvallisuutta. Essotella on käytössä HaiPro-järjestelmä, joka on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmistä. HaiPro-järjestelmällä raportoidaan potilaisiin kohdistuneet haittatapahtumat sekä työturvallisuuteen liittyvät haittatapahtumat. Tutkimuksessaan Tiina Tiainen selvitti ensihoitajien kokemuksia HaiProjen (vaaratapahtumailmoitus) tekemisestä Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymän (Essoten) ensihoidon organisaatiossa.

Suomessa haittatapahtuman takia kuolevien määrän arvioidaan olevan 700–1700 henkilöä.

Ensihoitajat pitävät vaaratapahtumailmoitusten tekoa tärkeänä ja haluavat parantaa niiden kautta potilasturvallisuutta, työturvallisuutta ja kehittää niin ensihoitoa kuin koko terveydenhuoltoa. Vaaratapahtumailmoituksia tehdään, kun haittatapahtuma on päässyt tapahtumaan tai kyseessä on potilaisiin kohdistuva ”läheltä piti” -tilanne. Ilmoituksia tehdään esimerkiksi kommunikointiin, lääkkeisiin ja laitteisiin liittyen. Vaaratapahtumailmoitusten teolla halutaan varoittaa muita samoista virheistä ja ennaltaehkäistä tulevaisuudessa vaaratapahtumia. Niiden tekemisen kautta toivottiin tunnistettavan ongelmia, saatavan lisäkoulutusta, ja sitä kautta niin ensihoidon että koko terveydenhuollon edelleen kehittymistä. Koulutusta tulisi järjestää aina johtamiseen, HaiPro-järjestelmän kehittämiseen kuin itse ohjelman käyttöön liittyen. Lisäksi tehtyjen vaaratapahtumailmoitusten moninaiset aiheet tuovat esille koulutustarpeita.

Ensihoitajat toivovat jo ensihoitajien tutkinto-ohjelmakoulutukseen koulutusta vaaratapahtumailmoituksista ja niiden tekemisestä.

Ensihoitajat toivovat jo ensihoitajien tutkinto-ohjelmakoulutukseen koulutusta vaaratapahtumailmoituksista ja niiden tekemisestä.  Haipro-ilmoitusten vielä tarkempi ja syvällisempi tutkimus, esimerkiksi haastattelemalla, ja sitä kautta vielä parempi ongelmien tunnistus olisi jatkossa tarpeen. Vaaratapahtumailmoitusten syvällisempi analyysi voisi tuoda uusia näkökulmia ja sitä kautta saataisiin kehitettyä potilasturvallisuutta, sillä onhan ”tarkoituksena oppia tilanteista, ettei jatkossa sattuisi vastaavaa”.

YAMK-opiskelija, ensihoitaja Tiina Tiainen Savonia-ammattikorkeakoulu ja lehtori Marja-Liisa Rissanen Savonia-ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyön esittely: Tutkimus Pihtiputaan kunnan nuorisotiimin hyvinvointia tukevasta sisäisestä viestinnästä

Kati Laine-Rissasen YAMK-opinnäytetyön aiheena oli Pihtiputaan nuorisotiimin sisäisen viestinnän tämänhetkinen tila, jota selvitettiin työhyvinvoinnin näkökulmasta. Työhyvinvoinnin käsite on hyvin laaja ja sitä voidaan tarkastella monesta eri lähtökohdista käsin. Myöskään sisäisen viestinnän ja työhyvinvoinnin yhteyden yksiselitteinen kuvailu tai määrittely ei ole helppoa.

Tutkimusaineistona olivat Pihtiputaan nuorisotiimin jäsenten vapaasti kirjoittamat näkemykset Pihtiputaan nuorisotiimin sisäisestä viestinnästä.  Taustaksi he saivat hyvinvointia tukevan sisäisen viestinnän teemat, joita heidän toivottiin käsittelevän kirjoituksissaan.

Tulosten mukaan Pihtiputaan nuorisotiimissä pystytään ratkaisemaan ristiriitatilanteet. Tiimin ilmapiiri koettiin hyväksi ja kannustavaksi eikä tiimissä esiintynyt kateutta ja juoruilua. Myöskään työntekijöiden välillä ei esiintynyt kilpailua, eikä deointiin ja kehittämiseen suhtauduttu yksimielisesti. Kuitenkin palautteen antamiseen ja saamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Vastaajien kokemusten mukaan esimies ottaa henkilöstön näkemyksiä huomioon ja että heillä työntekijöinä on paljon vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä. Tosin viestinnän vastuiden määrittely on tekemättä.

Nuorisotiimin esimieheen ja työtovereihin luotettiin, mutta saatuihin tietoihin luottamus joskus horjui. Luottamussuhteessa kunnan ylimpään johtoon ja erityisesti päättäjiin kerrottiin olevan kehitettävää. Vuorovaikutuksen ja toiminnan kehittämiseksi toivottiin erityisesti yhdessä tekemistä ja vapaamuotoista toimintaa. Tulosten perusteella nuorisotiimille laadittiin sisäisen viestinnän malli, jossa oli huomioitu myös työssä nousseet kehittämiskohteet.

Parhaimmillaan Savonia-ammattikorkeakoulun anti työelämässä olevalle opiskelijalle on juuri tätä, mitä sain opinnäytetyö prosessin aikana kokea: aidosti työelämälähtöistä, useita eri opintoja yhdistävää omaa ammattitaitoa kehittävää ja tukevaa koulutusta!

Katille opinnäytetyön aihe kirkastui monien palasien yhteen loksahtamisen kautta. Aloittaessaan vuoden 2020 alussa Pihtiputaan nuorisotoimen esimiehenä henkilöstö toi esille tarpeen sisäisen viestinnän kehittämisestä. Myös Pihtiputaan kuntastrategian 2017–2021 yksi kolmesta painopisteestä on viestinnän tehostaminen. Lisäksi Hyvinvointikoordinaattorin tutkinto-ohjelman opinnäytetyön sisältöä kuvataan seuraavasti: ”Opinnäytetyön sisältö palvelee hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kehittämistä ja tukee työpaikkasi tai yhteistyöorganisaation strategisia tavoitteita” (Savonia-ammattikorkeakoulu 2020). Katin keväällä 2020 suorittamat muut Savonia-ammattikorkeakoulun opinnot vaikuttivat myös opinnäytetyön aihevalintaan. Useat opintojaksot antoivat lisävahvistusta aiheenvalinnalle.

Kati toteaakin seuraavasti: ”Parhaimmillaan Savonia-ammattikorkeakoulun anti työelämässä olevalle opiskelijalle on juuri tätä, mitä sain opinnäytetyö prosessin aikana kokea: aidosti työelämälähtöistä, useita eri opintoja yhdistävää omaa ammattitaitoa kehittävää ja tukevaa koulutusta!”

Kati Laine-Rissanen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija Savonia-ammattikorkeakoulu, lehtori Marja-Liisa Rissanen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Hanketoiminnan esittely: Hevosten plasmapankkitoiminta

Verestä eroteltua plasmaa tarvitaan esimerkiksi varsoille, joilla on vasta-ainepuutos. Kuva: Movet

Kotimainen Movet Oy tarjoaa eläinten laboratoriotutkimuksia muun muassa eläinlääkäreille, maataloustuottajille ja lemmikkien omistajille. Movet ylläpitää myös elintärkeää hevosten plasmapankkia, ja osana bioanalytiikan opintojani pääsin osallistumaan plasman keräykseen.

Movet tarjoaa tutkitusti laadukasta verestä eroteltua plasmaa esimerkiksi varsoille, joilla on vasta-ainepuutos. Vasta-ainepuutokset voivat johtua muun muassa emän huonolaatuisesta ternimaidosta, vasta-aineiden huonosta imeytymisestä tai siitä, että varsa ei ole ehtinyt saada riittävästi vasta-aineita sisältävää ternimaitoa heti syntymän jälkeen. Toisinaan myös aikuiset hevoset saattavat tarvita plasmaa. Jo yhdeltä hevoselta kerätty plasma voi pelastaa usean varsan hengen.

Jo yhdeltä hevoselta kerätty plasma voi pelastaa monen varsan hengen.

Plasmaa kerätään vapaaehtoisilta hevosilta ja omistajat voivat itse ilmoittaa hevosensa luovuttajiksi. Minä pääsin mukaan hevostallille, jossa meitä odotti urheita hevosia ja poneja valmiina verenluovutukseen.

Verenluovuttajaksi sopii iältään 3–26-vuotias hevonen, joka on loishäädetty ja rokotettu säännöllisesti ja ohjeiden mukaan. Hevosen on täytynyt olla Suomessa viimeiset kaksi vuotta, eikä se ole saanut olla sairaana viimeisen kahden viikon aikana. Luovuttajahevosen kriteereihin kuuluu myös, ettei hevonen ole ollut tiineenä tai saanut itse verensiirtoa


Plasma erotellaan ja pakastetaan tulevia tarpeita varten. Kuva: Movet

Verenkeräyspäivä venyi lopulta pitkälle iltaan, mutta saimme kuitenkin onnistuneesti kerättyä verta tarvitsemamme määrän. Seuraavana päivänä plasma eroteltiin ja pakastettiin tulevia tarpeita varten. Plasmapankki ei pystyisi toimimaan ilman vapaaehtoisia luovuttajahevosia ja heidän omistajiaan. Hyvän mielen lisäksi kaikki verenluovuttajat palkitaan kunniakirjoin, ja näiden lisäksi he saavat veloituksetta Laaja terveyspaketti -tutkimuksen. Suuri kiitos toiminnan mahdollistamisesta kuuluu myös verenluovutukseen osallistuville eläinlääkäreille ja ennen kaikkea Movetin huipputiimille! 

Laura Hyttinen 
bioanalyytikko-opiskelija 
Savonia-ammattikorkeakoulu




Toimintaa ja palveluita Pohjois-Savon alueen kylien ikääntyville asukkaille

Väki vähenee ja vanhenee Euroopan laajuisesti. Yli 60-vuotiaiden määrän arvioidaan maailmassa kaksinkertaistuvan nykyisestä tulevan 30 vuoden aikana. Suomen harvaan asutusta maasta kaksi kolmasosaa peittoavalla maaseutualueella (Hama-alue) väki on ja vähissä ja keskimääräistä vanhempaa. Pohjois-Savon 18 kunnasta seitsemän on kokonaan harvaan asuttua maaseutua ja väestö ikääntyy, sillä nuorten määrä vähenee noin viidenneksellä nykyisestä ja yli 75-vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu 20 vuoden sisällä.  

Väestön ikääntyminen ja maakunnan sisäinen muutto reuna-alueilta keskustaajamiin sekä kaupunkeihin haastavat palvelut uudistumaan ja muuttumaan. Väestökatoalueilla palveluja puretaan ja asukkaiden etäisyys palveluihin kasvaa, kun julkiset ja yksityiset palvelut keskitetään kasvaviin taajamakeskuksiin ja kaupunkeihin. Matkustajamäärien lasku näkyy maaseudun julkisen liikenteen vuoroissa, jotka ovat vähentyneet ja monin paikoin lakanneet kokonaan. Myös vähäliikenteisten teiden kunnossapidosta on tingitty vilkasliikenteisten teiden ollessa etusijalla.

Yhtenä hankkeen tavoitteena on kasvattaa liikkuvien palveluiden saatavuutta harvaan asutuilla maaseutualueilla.

Syksyllä 2018 Pohjois-Savon Kylät ry:n käynnistämä Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hanke on kolmevuotinen (2018–2021) Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n rahoittama hanke. Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hankkeessa toteutettiin kerran kuukaudessa palvelupäiviä viidellä eri pohjoissavolaisella hama-alueen kylällä. Tapahtumat järjestettiin kylien kohtaamispaikoilla kylä- ja nuorisoseurantaloilla. Neljä tuntia kestävä palvelupäivä sisälsi noin tunnin mittaisen tieto-osuuden, jonka jälkeen oli mahdollisuus ruokailla sekä kahvitella ja olla yhdessä muiden palvelupäivään osallistuneiden kanssa. Ruokailua seurasi palvelupäivän kevyempi monesti musiikkipainotteinen osuus. Palvelupäivät pyrittiin toteuttamaan samanlaisella rakenteella kaikilla kylillä.

Palvelupäivillä rohkaistiin kokeilemaan etäasiointia ja verkkopalveluita.

Hankkeen ja palvelupäivien tarkoituksena oli edistää kylien elinvoimaisuutta, ikäihmisten turvallisen asumisen ja elämisen mahdollisuuksia harvaan asutuilla maaseutualueilla sekä lisätä maaseudun ikäihmisten hyvinvointia ja sosiaalisia kontakteja. Palvelupäivillä tarjottiin ikäihmisille yhteisöllisyyden ja osallistumisen kokemuksia, lievitystä yksinäisyyden tunteeseen sekä ajankohtaista tietoa kotiin tuotavista palveluista. Palvelupäivissä rohkaistiin kokeilemaan etäasiointia ja verkkopalveluja sekä haettiin ratkaisuja ikäihmisten pitkien välimatkojen kulkuyhteyksiin ja puuttuviin kuljetuksiin. Hankkeen tavoitteena on myös kasvattaa liikkuvien palveluiden saatavuutta harvaan asutuilla maaseutualueilla sekä hankkeen päättymisen jälkeen vuonna 2021 mahdollistaa palvelupäivien jatkuvuus kylien uusien verkostojen ja yhteistyötahojen kautta.

Selvitin opinnäytetyössäni Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hankkeen ensimmäisen toteutusvuoden tavoitteiden toteutumista kyselytutkimuksena.  Hankkeen tavoitteiden lisäksi selvitin, onko maaseudun teiden huonolla kunnolla ja hoitamattomuudella tai julkisen liikenteen puutteella ollut mahdollisesti vaikutuksia ikäihmisten terveydenhoitoon sekä hyvinvointiin. Kyläyhdistystoiminta harrastuksena sekä kiinnostus maaseudun kehittämiseen ja elävöittämiseen antoivat hyvän pohjan tutkia elämää ja palvelujen tarjontaa harvaan asutulla maaseutualueella. 

Palvelupäivät olivat suosittuja tapahtumia kylillä, joissa lähes kaikki muut palvelut ja tapahtumat ovat etääntyneet kunta- ja kasvukeskuksiin jo vuosia sitten. Palvelupäivät koettiin arjen rikastuttajiksi ja niihin osallistui enimmillään 55 % ja vähimmillään 20 % eri kylillä asuvista yli 65-vuotiaista. Paikalle saapui kylien aktiivinen ja hyväkuntoinen väki, joista puolet arvioi oman toimintakykynsä joko hyväksi tai erittäin hyväksi. Kotityöt ja kulkemiset kodin ulkopuolelle hoituivat pääosin itsenäisesti. Valtaosa vastaajista koki elämänsä maaseudulla turvalliseksi tai melko turvalliseksi, vaikka yksinäisyys lisääntyy ja yksin asuvien määrä kasvaa iän myötä, mikä itsessään lisää turvattomuuden tunnetta. Yli puolet vastaajista osallistui kodin ulkopuolella harrastustoimintaan vähintään kerran viikossa. Tulos oli positiivinen, koska harrastukset lisäävät elämään tyytyväisyyttä ja edistävät fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Puolet ikäryhmässä 63–79 vuotta käytti tietokonetta päivittäin, kun taas 80-vuotiaista ja vanhemmista käyttäjiä oli ainoastaan 5 %. Kolmannes vastaajista totesi, että säännöllinen netin käyttö vähentää tarvetta asioida kylällä ja helpottaa näin arkea sekä tuo säästöjä kyydityksissä sekä palvelumaksuissa.

Google oli tuntematon käsite joka kolmannelle kyselyyn osallistuneelle ikäihmiselle. Kolmasosa vastaajista (ikäihmisistä) ei siis käytä tietokonetta, nettiä tai mobiililaitetta. Sen perusteella on ehkä epärealistista ajatella, että itsenäinen sähköinen asiointi onnistuisi 20 vuoden kuluttua kaikilta. Iän myötä vanhusväestössä yksilöiden väliset erot terveydessä sekä fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä lisääntyvät.  Vaikka tekniikka kehittyy, ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset koskettavat kaikkia.

Hankkeen toiminnan havaittiin aktivoivan ja lisäävän myös muuta toimintaa kylillä. Lähde: Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hanke

Hankkeessa onnistuttiin mitatusti ja näyttöön perustuen tuomaan monipuolisesti tietoa, virikkeitä ja mahdollisuuksia yhdessäolon hetkiin kylien ikäihmisille. Hankkeen toiminnan havaittiin aktivoivan ja lisäävän myös muuta toimintaa kylillä. Muutamilla kylillä aloitettiin kuntosalitoiminta ja tupajumpat kyläläisten toimesta samoin ystäväpiirikokeilun kokemukset ovat olleet myönteisiä.

Maaseudun tyhjilleen jääneet pirtit pysyvät jatkossakin pimeinä, joten (hanke)toiminnan tavoitteiden tulisi olla realistisia ja sopeutettu nykyisiin kylien asukasmääriin. Tavoitteiden tulisi koostua konkreettisista nykyisten kyläläisten tarvitsemista toimista ja palveluista. Paikallinen järjestötoiminta ja vapaaehtoistoiminta ovat tärkeitä maaseutualueiden kehittämistoiminnalle ja määräaikaiset hankkeet hyviä suunnan näyttäjiä sekä toiminnan käynnistäjiä hama-alueilla. Tarvittavat toimenpiteet harvaanasutun maaseutualueiden elävöittämiseksi ovat kuitenkin jo niin isoja, että vapaaehtoistoiminnan tueksi tarvitaan rakenteellisempaa ja johdonmukaisempaa julkisen sektorin kumppanuutta.

Kirjoittajat:

Anna Maija Kämäläinen, Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma, TYK19KY

Sari Makkonen, pt. tuntiopettaja, Savonia-AMK

LÄHTEET

IKÄHEIMO, Juha ja ÄÄRILÄ, Eija 2018. Rajattomien mahdollisuuksien maaseutu 2020. Pohjois-Savon ELY-keskus toimeenpanon tilanne 30.09.2018.

Tilastokeskus 30.9.2019

VANHALA, Taru. 2019. Apteekkarilehti 4/19, 20–24.

Opinnäytetyön esittely: Kirjallisuuskatsaus magneettitutkimuksen käytöstä alle 40-vuotiaan naisen rintasyövän diagnostiikassa

Röntgenhoitajaopiskelijat Nea Prusila, Nita Pöllänen ja Riina Laiho tekivät opinnäytetyön kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli kuvailla magneettitutkimuksen hyötyjä ja ongelmia alle 40-vuotiaan naisen rintojen magneettitutkimuksessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa röntgenhoitajille ja röntgenhoitajaopiskelijoille osaamisen syventämisen tueksi.

Joka yhdeksäs nainen sairastuu Suomessa rintasyöpään ja se on luokiteltu naisten yleisimmäksi syöväksi. Alle 40-vuotiailla naisilla riski sairastua rintasyöpään on 0,51 %. Rintasyövän riskitekijöistä osa on vielä tuntemattomia, mutta muun muassa tiivis rintakudos, hormonaalinen ehkäisy, kuukautisten varhainen alkamisikä, elintavat, lapsettomuus sekä nuorella iällä saatu sädehoito rinnan alueelle ovat kuitenkin tiedossa olevia riskitekijöitä.

Ensisijainen rintojen kuvantamismenetelmä nuorilla naisilla on ultraäänitutkimus, mutta tarkentavina menetelminä voidaan käyttää mammografia- ja magneettitutkimusta.

Rintojen tutkiminen aloitetaan palpaatiolla, inspektiolla ja haastattelulla. Palpaatio on rinnan tunnustelua makuuasennossa, jolloin kädet ovat pään yläpuolella. Inspektiolla tarkoitetaan rintojen muodon ja ihon tarkastamista, jolloin samankaltaisuus sekä ihon muutokset arvioidaan. Ultraääni on rintojen perus kuvantamistutkimus, joka sopii erityisesti nuorille naisille tiheän rintarauhaskudoksen takia. Ultraäänitutkimus soveltuu myös raskaana oleville sekä imettäville naisille. Mikäli rinnoista havaitaan epänormaali muutos, niin ultraääniohjausta voidaan hyödyntää myös näytteenotossa.

Mammografiatutkimus perustuu ionisoivaan säteilyyn, jolloin sen käyttöä pyritään harkitsemaan nuorilla naisilla rintojen ollessa sädeherkkiä. Tiivis rintakudos heikentää mammografian herkkyyttä pienten muutosten havaitsemisessa, jolloin tiivis rintakudos voi peittää mahdollisen rintasyöpään viittaavan muutoksen. Rinnan rakenteet saadaan hyvin näkyville, kun rinta puristetaan muovilevyllä kuvalevyä vasten. Puristuksen avulla rinnan säteilyaltistus saadaan myös minimoitua.

Kirjallisuuskatsauksessa etsittiin vastauksia magneettitutkimuksen hyötyihin ja ongelmiin alle 40-vuotiaan naisen rintasyövän diagnostiikassa.

Täydentävänä rintojen tutkimusmenetelmänä voidaan käyttää magneettitutkimusta, joka sopii rintasyövän arviointiin ja sen paikallistamiseen. Magneettitutkimusta suositaan kuvantamismenetelmänä korkeaan rintasyöpäriskiin kuuluvilla nuorilla naisilla, koska siinä ei käytetä ionisoivaa säteilyä, vaan sen käyttö perustuu voimakkaisiin magneettikenttiin. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää huomioida magneettiturvallisuus, sillä magneettikenttä vaikuttaa metalliesineisiin sekä kehoon suurella voimakkuudella. Magneettitutkimuksen ongelmana on mahdolliset väärät positiiviset tulokset, jonka seurauksena voi aiheutua tarpeettomia jatkotoimenpiteitä. Magneettiohjattua biopsiaa hyödynnetään, kun haluttu kohde on vaikeassa paikassa. Tällöin muutoksesta pyritään ottamaan runsas näyte, jotta se olisi diagnostisesti riittävä. Lisäksi näytteenotto edellyttää, että biopsiavälineet ovat magneettiyhteensopivia.

Tiedonhakuja suoritettiin Google Scholarissa, Cinahlissa sekä PubMedissä, joista saatujen hakutuloksien määrät rajattiin sisäänottokriteerien mukaan. Hakuja tehtiin englanninkielisillä sanoilla sekä niiden synonyymeillä ja yhdistelmillä. Käytimme mahdollisimman tuoreita julkaisuja, joten julkaisuajankohdaksi määritettiin 2010–2020. Tutkimuksien julkaisupaikkoina hyväksyttiin Eurooppa, Yhdysvallat ja Kanada. Lisäksi kohdistimme hakutulokset alle 40-vuotiaisiin naisiin ja niin, että tutkimukset olivat saatavilla ilmaiseksi. Lopulta tutkimusartikkeleita valikoitui 21, joista etsittiin vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin.  

Rintojen magneettitutkimus on herkkyydeltään korkeatasoisempi mammografia- ja ultraäänitutkimukseen verrattuna.

Nuorilla naisilla rintojen kuvantamismenetelmän valintaan vaikuttavat esimerkiksi perinnöllinen riski sairastua rintasyöpään sekä tiheä ja säteilyherkkä rintakudos, minkä vuoksi kuvantamisessa säteilyn käyttöä pyritään välttämään. Rintojen magneettitutkimuksella on korkeampi herkkyys kuin mammografialla ja ultraäänitutkimuksella, mutta puolestaan tarkkuus magneettitutkimuksessa on alhaisempi. Näin ollen nuorilla naisilla rintojen kuvantamismenetelminä tulisi käyttää useampaa tutkimusmenetelmää. Jotta rintojen magneettikuvaus olisi riittävä, tulee tutkimuksessa käyttää gadolinium-pohjaista tehosteainetta, jotta muutokset näkyvät tiheässä rintarauhaskudoksessa. Kuvantamismenetelmänä rintojen magneettitutkimus on melko tuore, joten magneettitutkimuksella tehtävästä seulonnasta ei ole riittävästi näyttöä. 

Lopuksi

Kirjallisuuskatsauksen kokoaminen oli monipuolinen oppimisen prosessi. Artikkeleiden tuloksista muodostettiin yleiskatsaus, jossa kuvailtiin rintojen magneettitutkimuksen hyötyjä ja ongelmia alle 40-vuotiaan naisen rintasyöpädiagnostiikassa. Tuloksien avulla pystyttiin tuottamaan tietoa kehittyvästä tutkimusmenetelmästä röntgenhoitajaopiskelijoille ja röntgenhoitajille.

Systemaattisen tiedonhaun vaiheet suunnittelu, toteutus ja arviointi kehittivät osaamistamme järjestelmälliseen tiedonhakuprosessiin. Myös aineiston luotettavuuden arviointi kehittyi koko prosessin aikana ja ymmärrys aineistojen kriittiseen tarkasteluun selkeytyi. Kirjallisuuskatsaukseen määrittelimme sisäänottokriteerit, jotta pystyimme vaikuttamaan artikkeleiden määrään, yhtenäisiin kuvantamisen toimintamalleihin sekä tuoreeseen tutkimustietoon. Asettamamme tutkimuskysymykset ohjasivat työn sisältöä koko prosessin ajan.

Kokonaisuudessaan opinnäytetyöprosessin aikataulutus ja sisällön laatiminen vaativat tarkkaa suunnitelmallisuutta. Suosittelemme hyödyntämään erilaisia taulukoita, SWOT-analyysiä ja muistiinpanoja, jotta prosessi etenee loogisesti ja työn eri vaiheisiin pystytään palamaan myöhemmissä vaiheissa. Vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien käsitteleminen osoittautui hyödylliseksi toimintasuunnitelmaksi työsuunnitelmavaiheessamme, jotta kyseisiä asioita pystyttiin tarkastelemaan ennaltaehkäisevästi sekä hyödyntämään omia vahvuuksia.

Riina Laiho, Nea Prusila ja Nita Pöllänen TR17SP

Tuula Partanen, lehtori Savonia-ammattikorkeakoulu