Palveluohjauksella vaikuttavuutta sosiaali- ja terveysalan työhön

Asiakas- ja palveluohjaus on käsitteenä ja osaamisena laaja. Voidaanko puhua asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisesta tarkastelusta, mikäli asiakkaan ohjaus koostuu vain palveluihin ohjaamisesta? Pääseekö asiakas palvelusta toiseen ohjaamisessa itse osallistumaan oman palveluprosessinsa suunnitteluun?

Mitä palveluohjauksen pitäisi olla?


Palveluohjaukseen liittyviä kysymyksiä pohdittiin erikoistumiskoulutuksen ensimmäisessä lähityöskentelypäivässä (Kuva Minna Silventoinen)

Palveluohjaus tarkoittaa asiakaslähtöistä toimintaa useiden eri toimijoiden ja organisaatioiden sekä siellä työskentelevien ammattilaisten rajapinnoilla. Palveluohjaaja tasapainoilee asiakkaan ja palvelujärjestelmän välimaastossa huomioiden taloudelliset haasteet, eettiset kysymykset ja lainsäädännön. Palveluohjauksella säästetään taloudellisia ja aikaan liittyviä resursseja, koska työotteella vähennetään päällekkäisyyttä.

Asiakas- ja palveluohjaajan työssä asiakkaan palveluprosessiin kuuluu asiakkaan rinnalla kulkeminen. Ohjaustyössä keskitytään asiakkaan palvelutarpeiden tunnistamiseen niin, että asiakas on itse osallisena palveluprosessissaan. Palveluohjausprosessissa asiakkaan palvelutarvetta selvitetään tarpeen vaatiessa moniammatillisen tiimin voimin. Parhaimmillaan asiakas on itse moniammatillisen tiimin jäsen oman elämänsä asiantuntijan roolissa.

Palveluohjauksen pohjalla on luottamuksellinen asiakassuhde, joka syntyy ajan kanssa vuorovaikutuksessa. Luottamuksen pohjalta palveluohjaaja pystyy asiakkaan kanssa arvioimaan asiakkaan palvelutarvetta ja eri palveluiden oikea-aikaisuutta.

Asiakkaalle luodaan tunne siitä, että hän voi itse vaikuttaa elämäänsä ja tehdä itseään koskevia päätöksiä.

Vaikuttavan palveluohjauksen taustalla on asiakkaan oma motivaatio ja halu omien asioiden edistämiseksi. Palveluohjaajan tavoitteena on motivoida asiakasta niin, että hänellä syntyisi halu muutokseen. Asiakkaalle luodaan tunne siitä, että hän voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä sitä koskevia päätöksiä. Asiakkaan on myös itse otettava vastuu oman palveluprosessin etenemisestä.

Sosiaali- ja terveysministeriökin painottaa uuden toimintamallin käyttöönottoa asiakas- ja palveluohjauksessa ja uusi asiakaslähtöisempi toimintatapa edellyttää palveluohjausta tekevän ammattilaisen rinnalla myös uudenlaista toimintatapaa asiakkailta. Asiakkaan osallisuutta lisäämällä jo varhaisessa vaiheessa esimerkiksi matalalla kynnyksellä saatavissa ensivaiheen ohjauksessa, neuvonnassa ja viestinnässä, vältytään raskaiden palvelujen tarpeettomalta käytöltä ja saavutetaan myös kustannusvaikuttavuutta. (Suhonen 2019.)

Palveluohjaus vai palveluihin ohjaaminen?

On tärkeää erottaa palveluohjaus palveluihin ohjaamisesta, koska ne eivät ole sama asia. Keskeinen ero niissä on ohjauksen kesto ja syvyys. Palveluohjaus sisältää usein palveluihin ohjaamista ja joidenkin asiakkaiden tarpeisiin pelkästään se riittää eivätkä he tarvitse pitkäaikaista rinnalla kulkijaa. Olennaista on asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen ja kuulluksi tuleminen heti asiakkuuden alussa, jotta vältytään ammattilaiselta toiselle pompottelulta. Asiakkaita ohjataan palveluihin monilta eri tahoilta, mutta asiakas- ja palveluohjaaja on vastuussa asiakkaan koko palveluprosessista. Palveluohjauksessa keskeistä on asiakkaan yksilöllinen tilanne ja siihen liittyvät verkostot sekä niiden kanssa tehtävä yhteistyö.

Olennaista on, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi.

Savoniasta ensimmäistä kertaa erikoistumiskoulutuksen kautta tänä vuonna valmistuvina asiakas- ja palveluohjauksen ammattilaisina haemme keinoja palveluohjauksen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Palveluohjauksen kautta pyrimme lisäämään asiakaskeskeisyyttä sekä asiakkaan osallisuutta.Suomalaista palvelujärjestelmää kehittämällä ja palveluohjauksen moniammatillista yhteistyötä lisäämällä asiakkaat saataisiin palvelujen käyttäjiksi matalalla kynnyksellä ennen kuin asiakkaan arjessa selviytymisen haasteet ja ongelmat ovat jo niin vaikeita, että tarvitaan runsaasti apua.Kokonaisvaltaisella palveluohjauksella saataisiin aikaan lisää vaikuttavuutta ja tuottavuutta.

Kirjoittajat:

Anu Hotti

Tiina Pikkarainen

Minna Silventoinen

Katja Vilhunen

Minna Väänänen

Marjo Heikkinen

Terveysalan lehtori

Lähde: Suhonen, L. 2019. Asiakas- ja palveluohjaus viitoittaa polun palveluihin. Sosiaali- ja terveysministeriö. https://stm.fi/-/asiakas-ja-palveluohjaus-viitoittaa-polun-palveluihin

Kirjoittajat ovat asiakas- ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutuksesta valmistuneita sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja varhaiskasvatusalan ammattilaisia. Erikoistumiskoulutus järjestettiin yhtäaikaisesti 21 ammattikorkeakoulussa vuoden 2020 aikana. 30 opintopisteen erikoistumiskoulutukseen sisältyi lähityöskentelypäiviä sekä itsenäistesti ja opiskelijaryhmissä suoritettavia työelämään kytkeytyviä oppimistehtäviä. Osana erikoistumiskoulutusta opiskelijat tuottivat blogikirjoituksia asiakas- ja palveluohjauksen eettisistä näkökulmista, joita julkaistaan Savonian sosiaalialan sekä terveysalan blogeissa. Asiakas- ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutuksen suoritti Savoniassa 20 sosiaalialan amk- tai sitä edeltävän opistoasteen koulutuksen suorittanutta ammattilaista. Erikoistumiskoulutus päättyi 26.11.2020.

Asiasanat:

#palveluohjaus #palveluihin ohjaus #osallisuus #moniammatillisuus #asiakaslähtöisyys #vaikuttavuus #erikoistumiskoulutus

Opinnäytetyön esittely: Ihan uutta lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä: nuoren psyykkisen tilan arviointiprosessin kuvaus lastensuojelun vastaanotto- ja arviointiyksikössä

Hoitotyön kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutusohjelman opiskelija sh Jaana Heikkinen teki opinnäytetyönsä kehittämistyönä lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyöstä. Kehittämistyön tarkoituksena oli laatia lastensuojelun vastaanotto- ja arviointiyksikköön nuoren psyykkisen tilan arvioinnin prosessikuvaus monitoimijaisen yhteistyön näkökulmasta.  Tavoitteena kehittämistyössä oli standardoida nuoren kokonaistilanteen arviointia vastaanotto- ja arviointiyksikössä vastaamaan puuttuvaa palvelun tarvetta.

Arviolta 60-80 prosenttia lastensuojeluyksiköissä olevista lapsista ja nuorista kärsii psykiatrista hoitoa vaativista häiriöistä.

Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaat ovat vuosi vuodelta kasvava ryhmä. Eri arvioiden mukaan n. 60-80 prosenttia lastensuojeluyksiköissä olevista lapsista ja nuorista kärsii psykiatrista hoitoa vaativista häiriöistä. Lastensuojeluun ja nuorisopsykiatriaan ohjautuvien nuorten elämäntilanne on yleensä erityisen haastava. Nuoret ovat vaativan tasoisen hoidon, kasvatuksen ja huolenpidon tarpeessa. Yhteisten asiakkaiden määrä kasvaa, ja palvelujärjestelmältä edellytetään entistä enemmän eri toimijoiden välistä monitoimijaista yhteistyötä. Näiden nuorten tarpeisiin ei pystytä yleensä riittävästi vastaamaan pelkästään lastensuojelun toimien tai nuorisopsykiatrisen hoidon keinoin.

Lastensuojeluun ja nuorisopsykiatriaan ohjautuvien nuorten elämäntilanne on yleensä erityisen haastava. Kuva: Pixabay

Suomessa käynnissä oleva Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE on yksi hallituksen kärkihankkeista, jonka tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita vastaamaan nykyistä paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeita. LAPE-muutosohjelmassa on neljä eri kehittämiskokonaisuutta, joista yksi on erityis- ja vaativimman tason palveluiden kehittäminen. LAPE-muutosohjelma käynnisti Kuopiossa vaativimman lastensuojelun ja nuorisopsykiatrisen laitoshoidon mallin (yhdistelmälaitos) kehittämistyön, jossa tavoitteena on laatia suunnitelma lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian toiminnan ja osaamisen yhdistävästä laitoshoitomallista.

Suunnittelutyöhön liittyen Kuopion kaupungin Mäntyrinteen perhetukikeskuksen vastaanotto- ja arviointiyksikön ja Kuopion yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian poliklinikan kesken tehtiin sairaanhoitajan toimenkuvan pilotointi lastensuojeluyksikössä. Aluksi tavoitteena työskentelylle oli kerätä kokemuksia sairaanhoitajan toiminnasta lastensuojeluyksikössä ja myöhemmin yhteisen kumppanuustoimen myötä vahvistaa nuoren kokonaistilanteen arviointijaksoa lastensuojeluyksikössä sairaanhoitajan toimessa tekemällä työllä. Kumppanuustoimessa KYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikan sairaanhoitaja työskenteli määräaikaisesti vastaanotto- ja arviointiyksikössä lokakuusta 2018 vuoden 2019 loppuun.

Kehittämistyön tuloksena laadittiin nuoren psyykkisen tilan arviointiprosessi, joka on osa nuoren kokonaistilanteen arviointityötä.

Tämän kehittämistyön tuotoksena sairaanhoitajan kumppanuustoimen aikana vastaanotto- ja arviointiyksikköön laadittiin nuoren psyykkisen tilan arviointiprosessi, joka on osa nuoren kokonaistilanteen arviointityötä vastaanotto- ja arviointiyksikössä. Arviointiprosessi laadittiin yhtenäiseksi KYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikan tutkimusjakson kanssa, jotta nuorelta saatu ja hänestä kerätty tieto voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteena on, että myöhemmin arviointiprosessi ohjaa nuoren psyykkisen tilan arviointityötä myös tulevassa yhdistelmälaitoksessa.

Arviointiprosessista saatiin kehittämistyön aikana hyviä kokemuksia. Nuoren psyykkisen tilan ja toimintakyvyn arviointi tapahtui lastensuojeluyksikössä aikaisempaa laaja-alaisemmin, nopeammin ja myös viive tarkempiin tutkimuksiin ohjautumisessa lyheni. Nuoren psykiatrinen hoito aloitettiin sairaanhoitajan toimesta tarpeen mukaan jo lastensuojeluyksikössä. Myös psykiatriseen hoitoon ja tutkimuksiin motivoitumattomien nuorten kohdalla arviointityötä pystyttiin tekemään nuorisopsykiatrian poliklinikan sijaan lastensuojeluyksikössä. Arviointiprosessin ja sairaanhoitajan toiminnalla yhteistyö eri toimijoiden välillä lisääntyi ja yhtenäiset arviointikäytännöt helpottivat tiedonkulkua ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Kirjoittajat: sh Jaana Heikkinen YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu Marja-Liisa Rissanen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely: Ensihoitajien kokemuksia vaaratapaturmailmoitusten tekemisestä

AMK-opiskelija Tiina Tiainen selvitti opinnäytetyössään ensihoitajien kokemuksia vaaratapaturmailmoitusten tekemisestä. Potilasturvallisuus ja sen kehittäminen ovat osa terveydenhuollon laatua ja yksi terveydenhuollon painopistealueista. Terveydenhuollonlaki edellyttää terveydenhuollon toiminnan olevan ammatillista, tieteellisesti hyväksyttyä ja asianmukaista, laadukasta, turvallista sekä näyttöön ja hyviin hoitokäytäntöihin perustuvaa.

Haittatapahtumien on todettu olevan Yhdysvalloissa kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Suomessa haittatapahtuman takia kuolevien määrän arvioidaan olevan 700–1700 henkilöä, mutta että jopa 10 % potilaista kokee sairaalassa haittatapahtuman. Potilasturvallisuuteen panostamalla voidaan ennaltaehkäistä niin haittatapahtumia kuin niistä aiheutuvia kuolemia. Tämä tarkoittaa niin henkilökohtaisten kärsimysten vähenemistä kuin terveydenhuollon huomattavia kustannussäästöjä.

Laadukkaalla haittatapahtumien raportointijärjestelmällä voidaan parantaa potilasturvallisuutta. Essotella on käytössä HaiPro-järjestelmä, joka on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmistä. HaiPro-järjestelmällä raportoidaan potilaisiin kohdistuneet haittatapahtumat sekä työturvallisuuteen liittyvät haittatapahtumat. Tutkimuksessaan Tiina Tiainen selvitti ensihoitajien kokemuksia HaiProjen (vaaratapahtumailmoitus) tekemisestä Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymän (Essoten) ensihoidon organisaatiossa.

Suomessa haittatapahtuman takia kuolevien määrän arvioidaan olevan 700–1700 henkilöä.

Ensihoitajat pitävät vaaratapahtumailmoitusten tekoa tärkeänä ja haluavat parantaa niiden kautta potilasturvallisuutta, työturvallisuutta ja kehittää niin ensihoitoa kuin koko terveydenhuoltoa. Vaaratapahtumailmoituksia tehdään, kun haittatapahtuma on päässyt tapahtumaan tai kyseessä on potilaisiin kohdistuva ”läheltä piti” -tilanne. Ilmoituksia tehdään esimerkiksi kommunikointiin, lääkkeisiin ja laitteisiin liittyen. Vaaratapahtumailmoitusten teolla halutaan varoittaa muita samoista virheistä ja ennaltaehkäistä tulevaisuudessa vaaratapahtumia. Niiden tekemisen kautta toivottiin tunnistettavan ongelmia, saatavan lisäkoulutusta, ja sitä kautta niin ensihoidon että koko terveydenhuollon edelleen kehittymistä. Koulutusta tulisi järjestää aina johtamiseen, HaiPro-järjestelmän kehittämiseen kuin itse ohjelman käyttöön liittyen. Lisäksi tehtyjen vaaratapahtumailmoitusten moninaiset aiheet tuovat esille koulutustarpeita.

Ensihoitajat toivovat jo ensihoitajien tutkinto-ohjelmakoulutukseen koulutusta vaaratapahtumailmoituksista ja niiden tekemisestä.

Ensihoitajat toivovat jo ensihoitajien tutkinto-ohjelmakoulutukseen koulutusta vaaratapahtumailmoituksista ja niiden tekemisestä.  Haipro-ilmoitusten vielä tarkempi ja syvällisempi tutkimus, esimerkiksi haastattelemalla, ja sitä kautta vielä parempi ongelmien tunnistus olisi jatkossa tarpeen. Vaaratapahtumailmoitusten syvällisempi analyysi voisi tuoda uusia näkökulmia ja sitä kautta saataisiin kehitettyä potilasturvallisuutta, sillä onhan ”tarkoituksena oppia tilanteista, ettei jatkossa sattuisi vastaavaa”.

YAMK-opiskelija, ensihoitaja Tiina Tiainen Savonia-ammattikorkeakoulu ja lehtori Marja-Liisa Rissanen Savonia-ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyön esittely: Tutkimus Pihtiputaan kunnan nuorisotiimin hyvinvointia tukevasta sisäisestä viestinnästä

Kati Laine-Rissasen YAMK-opinnäytetyön aiheena oli Pihtiputaan nuorisotiimin sisäisen viestinnän tämänhetkinen tila, jota selvitettiin työhyvinvoinnin näkökulmasta. Työhyvinvoinnin käsite on hyvin laaja ja sitä voidaan tarkastella monesta eri lähtökohdista käsin. Myöskään sisäisen viestinnän ja työhyvinvoinnin yhteyden yksiselitteinen kuvailu tai määrittely ei ole helppoa.

Tutkimusaineistona olivat Pihtiputaan nuorisotiimin jäsenten vapaasti kirjoittamat näkemykset Pihtiputaan nuorisotiimin sisäisestä viestinnästä.  Taustaksi he saivat hyvinvointia tukevan sisäisen viestinnän teemat, joita heidän toivottiin käsittelevän kirjoituksissaan.

Tulosten mukaan Pihtiputaan nuorisotiimissä pystytään ratkaisemaan ristiriitatilanteet. Tiimin ilmapiiri koettiin hyväksi ja kannustavaksi eikä tiimissä esiintynyt kateutta ja juoruilua. Myöskään työntekijöiden välillä ei esiintynyt kilpailua, eikä deointiin ja kehittämiseen suhtauduttu yksimielisesti. Kuitenkin palautteen antamiseen ja saamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Vastaajien kokemusten mukaan esimies ottaa henkilöstön näkemyksiä huomioon ja että heillä työntekijöinä on paljon vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä. Tosin viestinnän vastuiden määrittely on tekemättä.

Nuorisotiimin esimieheen ja työtovereihin luotettiin, mutta saatuihin tietoihin luottamus joskus horjui. Luottamussuhteessa kunnan ylimpään johtoon ja erityisesti päättäjiin kerrottiin olevan kehitettävää. Vuorovaikutuksen ja toiminnan kehittämiseksi toivottiin erityisesti yhdessä tekemistä ja vapaamuotoista toimintaa. Tulosten perusteella nuorisotiimille laadittiin sisäisen viestinnän malli, jossa oli huomioitu myös työssä nousseet kehittämiskohteet.

Parhaimmillaan Savonia-ammattikorkeakoulun anti työelämässä olevalle opiskelijalle on juuri tätä, mitä sain opinnäytetyö prosessin aikana kokea: aidosti työelämälähtöistä, useita eri opintoja yhdistävää omaa ammattitaitoa kehittävää ja tukevaa koulutusta!

Katille opinnäytetyön aihe kirkastui monien palasien yhteen loksahtamisen kautta. Aloittaessaan vuoden 2020 alussa Pihtiputaan nuorisotoimen esimiehenä henkilöstö toi esille tarpeen sisäisen viestinnän kehittämisestä. Myös Pihtiputaan kuntastrategian 2017–2021 yksi kolmesta painopisteestä on viestinnän tehostaminen. Lisäksi Hyvinvointikoordinaattorin tutkinto-ohjelman opinnäytetyön sisältöä kuvataan seuraavasti: ”Opinnäytetyön sisältö palvelee hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kehittämistä ja tukee työpaikkasi tai yhteistyöorganisaation strategisia tavoitteita” (Savonia-ammattikorkeakoulu 2020). Katin keväällä 2020 suorittamat muut Savonia-ammattikorkeakoulun opinnot vaikuttivat myös opinnäytetyön aihevalintaan. Useat opintojaksot antoivat lisävahvistusta aiheenvalinnalle.

Kati toteaakin seuraavasti: ”Parhaimmillaan Savonia-ammattikorkeakoulun anti työelämässä olevalle opiskelijalle on juuri tätä, mitä sain opinnäytetyö prosessin aikana kokea: aidosti työelämälähtöistä, useita eri opintoja yhdistävää omaa ammattitaitoa kehittävää ja tukevaa koulutusta!”

Kati Laine-Rissanen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija Savonia-ammattikorkeakoulu, lehtori Marja-Liisa Rissanen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Hanketoiminnan esittely: Hevosten plasmapankkitoiminta

Verestä eroteltua plasmaa tarvitaan esimerkiksi varsoille, joilla on vasta-ainepuutos. Kuva: Movet

Kotimainen Movet Oy tarjoaa eläinten laboratoriotutkimuksia muun muassa eläinlääkäreille, maataloustuottajille ja lemmikkien omistajille. Movet ylläpitää myös elintärkeää hevosten plasmapankkia, ja osana bioanalytiikan opintojani pääsin osallistumaan plasman keräykseen.

Movet tarjoaa tutkitusti laadukasta verestä eroteltua plasmaa esimerkiksi varsoille, joilla on vasta-ainepuutos. Vasta-ainepuutokset voivat johtua muun muassa emän huonolaatuisesta ternimaidosta, vasta-aineiden huonosta imeytymisestä tai siitä, että varsa ei ole ehtinyt saada riittävästi vasta-aineita sisältävää ternimaitoa heti syntymän jälkeen. Toisinaan myös aikuiset hevoset saattavat tarvita plasmaa. Jo yhdeltä hevoselta kerätty plasma voi pelastaa usean varsan hengen.

Jo yhdeltä hevoselta kerätty plasma voi pelastaa monen varsan hengen.

Plasmaa kerätään vapaaehtoisilta hevosilta ja omistajat voivat itse ilmoittaa hevosensa luovuttajiksi. Minä pääsin mukaan hevostallille, jossa meitä odotti urheita hevosia ja poneja valmiina verenluovutukseen.

Verenluovuttajaksi sopii iältään 3–26-vuotias hevonen, joka on loishäädetty ja rokotettu säännöllisesti ja ohjeiden mukaan. Hevosen on täytynyt olla Suomessa viimeiset kaksi vuotta, eikä se ole saanut olla sairaana viimeisen kahden viikon aikana. Luovuttajahevosen kriteereihin kuuluu myös, ettei hevonen ole ollut tiineenä tai saanut itse verensiirtoa


Plasma erotellaan ja pakastetaan tulevia tarpeita varten. Kuva: Movet

Verenkeräyspäivä venyi lopulta pitkälle iltaan, mutta saimme kuitenkin onnistuneesti kerättyä verta tarvitsemamme määrän. Seuraavana päivänä plasma eroteltiin ja pakastettiin tulevia tarpeita varten. Plasmapankki ei pystyisi toimimaan ilman vapaaehtoisia luovuttajahevosia ja heidän omistajiaan. Hyvän mielen lisäksi kaikki verenluovuttajat palkitaan kunniakirjoin, ja näiden lisäksi he saavat veloituksetta Laaja terveyspaketti -tutkimuksen. Suuri kiitos toiminnan mahdollistamisesta kuuluu myös verenluovutukseen osallistuville eläinlääkäreille ja ennen kaikkea Movetin huipputiimille! 

Laura Hyttinen 
bioanalyytikko-opiskelija 
Savonia-ammattikorkeakoulu




Toimintaa ja palveluita Pohjois-Savon alueen kylien ikääntyville asukkaille

Väki vähenee ja vanhenee Euroopan laajuisesti. Yli 60-vuotiaiden määrän arvioidaan maailmassa kaksinkertaistuvan nykyisestä tulevan 30 vuoden aikana. Suomen harvaan asutusta maasta kaksi kolmasosaa peittoavalla maaseutualueella (Hama-alue) väki on ja vähissä ja keskimääräistä vanhempaa. Pohjois-Savon 18 kunnasta seitsemän on kokonaan harvaan asuttua maaseutua ja väestö ikääntyy, sillä nuorten määrä vähenee noin viidenneksellä nykyisestä ja yli 75-vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu 20 vuoden sisällä.  

Väestön ikääntyminen ja maakunnan sisäinen muutto reuna-alueilta keskustaajamiin sekä kaupunkeihin haastavat palvelut uudistumaan ja muuttumaan. Väestökatoalueilla palveluja puretaan ja asukkaiden etäisyys palveluihin kasvaa, kun julkiset ja yksityiset palvelut keskitetään kasvaviin taajamakeskuksiin ja kaupunkeihin. Matkustajamäärien lasku näkyy maaseudun julkisen liikenteen vuoroissa, jotka ovat vähentyneet ja monin paikoin lakanneet kokonaan. Myös vähäliikenteisten teiden kunnossapidosta on tingitty vilkasliikenteisten teiden ollessa etusijalla.

Yhtenä hankkeen tavoitteena on kasvattaa liikkuvien palveluiden saatavuutta harvaan asutuilla maaseutualueilla.

Syksyllä 2018 Pohjois-Savon Kylät ry:n käynnistämä Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hanke on kolmevuotinen (2018–2021) Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n rahoittama hanke. Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hankkeessa toteutettiin kerran kuukaudessa palvelupäiviä viidellä eri pohjoissavolaisella hama-alueen kylällä. Tapahtumat järjestettiin kylien kohtaamispaikoilla kylä- ja nuorisoseurantaloilla. Neljä tuntia kestävä palvelupäivä sisälsi noin tunnin mittaisen tieto-osuuden, jonka jälkeen oli mahdollisuus ruokailla sekä kahvitella ja olla yhdessä muiden palvelupäivään osallistuneiden kanssa. Ruokailua seurasi palvelupäivän kevyempi monesti musiikkipainotteinen osuus. Palvelupäivät pyrittiin toteuttamaan samanlaisella rakenteella kaikilla kylillä.

Palvelupäivillä rohkaistiin kokeilemaan etäasiointia ja verkkopalveluita.

Hankkeen ja palvelupäivien tarkoituksena oli edistää kylien elinvoimaisuutta, ikäihmisten turvallisen asumisen ja elämisen mahdollisuuksia harvaan asutuilla maaseutualueilla sekä lisätä maaseudun ikäihmisten hyvinvointia ja sosiaalisia kontakteja. Palvelupäivillä tarjottiin ikäihmisille yhteisöllisyyden ja osallistumisen kokemuksia, lievitystä yksinäisyyden tunteeseen sekä ajankohtaista tietoa kotiin tuotavista palveluista. Palvelupäivissä rohkaistiin kokeilemaan etäasiointia ja verkkopalveluja sekä haettiin ratkaisuja ikäihmisten pitkien välimatkojen kulkuyhteyksiin ja puuttuviin kuljetuksiin. Hankkeen tavoitteena on myös kasvattaa liikkuvien palveluiden saatavuutta harvaan asutuilla maaseutualueilla sekä hankkeen päättymisen jälkeen vuonna 2021 mahdollistaa palvelupäivien jatkuvuus kylien uusien verkostojen ja yhteistyötahojen kautta.

Selvitin opinnäytetyössäni Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hankkeen ensimmäisen toteutusvuoden tavoitteiden toteutumista kyselytutkimuksena.  Hankkeen tavoitteiden lisäksi selvitin, onko maaseudun teiden huonolla kunnolla ja hoitamattomuudella tai julkisen liikenteen puutteella ollut mahdollisesti vaikutuksia ikäihmisten terveydenhoitoon sekä hyvinvointiin. Kyläyhdistystoiminta harrastuksena sekä kiinnostus maaseudun kehittämiseen ja elävöittämiseen antoivat hyvän pohjan tutkia elämää ja palvelujen tarjontaa harvaan asutulla maaseutualueella. 

Palvelupäivät olivat suosittuja tapahtumia kylillä, joissa lähes kaikki muut palvelut ja tapahtumat ovat etääntyneet kunta- ja kasvukeskuksiin jo vuosia sitten. Palvelupäivät koettiin arjen rikastuttajiksi ja niihin osallistui enimmillään 55 % ja vähimmillään 20 % eri kylillä asuvista yli 65-vuotiaista. Paikalle saapui kylien aktiivinen ja hyväkuntoinen väki, joista puolet arvioi oman toimintakykynsä joko hyväksi tai erittäin hyväksi. Kotityöt ja kulkemiset kodin ulkopuolelle hoituivat pääosin itsenäisesti. Valtaosa vastaajista koki elämänsä maaseudulla turvalliseksi tai melko turvalliseksi, vaikka yksinäisyys lisääntyy ja yksin asuvien määrä kasvaa iän myötä, mikä itsessään lisää turvattomuuden tunnetta. Yli puolet vastaajista osallistui kodin ulkopuolella harrastustoimintaan vähintään kerran viikossa. Tulos oli positiivinen, koska harrastukset lisäävät elämään tyytyväisyyttä ja edistävät fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Puolet ikäryhmässä 63–79 vuotta käytti tietokonetta päivittäin, kun taas 80-vuotiaista ja vanhemmista käyttäjiä oli ainoastaan 5 %. Kolmannes vastaajista totesi, että säännöllinen netin käyttö vähentää tarvetta asioida kylällä ja helpottaa näin arkea sekä tuo säästöjä kyydityksissä sekä palvelumaksuissa.

Google oli tuntematon käsite joka kolmannelle kyselyyn osallistuneelle ikäihmiselle. Kolmasosa vastaajista (ikäihmisistä) ei siis käytä tietokonetta, nettiä tai mobiililaitetta. Sen perusteella on ehkä epärealistista ajatella, että itsenäinen sähköinen asiointi onnistuisi 20 vuoden kuluttua kaikilta. Iän myötä vanhusväestössä yksilöiden väliset erot terveydessä sekä fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä lisääntyvät.  Vaikka tekniikka kehittyy, ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset koskettavat kaikkia.

Hankkeen toiminnan havaittiin aktivoivan ja lisäävän myös muuta toimintaa kylillä. Lähde: Ikäihmiset kiinni lähiyhteisöön -hanke

Hankkeessa onnistuttiin mitatusti ja näyttöön perustuen tuomaan monipuolisesti tietoa, virikkeitä ja mahdollisuuksia yhdessäolon hetkiin kylien ikäihmisille. Hankkeen toiminnan havaittiin aktivoivan ja lisäävän myös muuta toimintaa kylillä. Muutamilla kylillä aloitettiin kuntosalitoiminta ja tupajumpat kyläläisten toimesta samoin ystäväpiirikokeilun kokemukset ovat olleet myönteisiä.

Maaseudun tyhjilleen jääneet pirtit pysyvät jatkossakin pimeinä, joten (hanke)toiminnan tavoitteiden tulisi olla realistisia ja sopeutettu nykyisiin kylien asukasmääriin. Tavoitteiden tulisi koostua konkreettisista nykyisten kyläläisten tarvitsemista toimista ja palveluista. Paikallinen järjestötoiminta ja vapaaehtoistoiminta ovat tärkeitä maaseutualueiden kehittämistoiminnalle ja määräaikaiset hankkeet hyviä suunnan näyttäjiä sekä toiminnan käynnistäjiä hama-alueilla. Tarvittavat toimenpiteet harvaanasutun maaseutualueiden elävöittämiseksi ovat kuitenkin jo niin isoja, että vapaaehtoistoiminnan tueksi tarvitaan rakenteellisempaa ja johdonmukaisempaa julkisen sektorin kumppanuutta.

Kirjoittajat:

Anna Maija Kämäläinen, Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma, TYK19KY

Sari Makkonen, pt. tuntiopettaja, Savonia-AMK

LÄHTEET

IKÄHEIMO, Juha ja ÄÄRILÄ, Eija 2018. Rajattomien mahdollisuuksien maaseutu 2020. Pohjois-Savon ELY-keskus toimeenpanon tilanne 30.09.2018.

Tilastokeskus 30.9.2019

VANHALA, Taru. 2019. Apteekkarilehti 4/19, 20–24.

Opinnäytetyön esittely: Kirjallisuuskatsaus magneettitutkimuksen käytöstä alle 40-vuotiaan naisen rintasyövän diagnostiikassa

Röntgenhoitajaopiskelijat Nea Prusila, Nita Pöllänen ja Riina Laiho tekivät opinnäytetyön kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli kuvailla magneettitutkimuksen hyötyjä ja ongelmia alle 40-vuotiaan naisen rintojen magneettitutkimuksessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa röntgenhoitajille ja röntgenhoitajaopiskelijoille osaamisen syventämisen tueksi.

Joka yhdeksäs nainen sairastuu Suomessa rintasyöpään ja se on luokiteltu naisten yleisimmäksi syöväksi. Alle 40-vuotiailla naisilla riski sairastua rintasyöpään on 0,51 %. Rintasyövän riskitekijöistä osa on vielä tuntemattomia, mutta muun muassa tiivis rintakudos, hormonaalinen ehkäisy, kuukautisten varhainen alkamisikä, elintavat, lapsettomuus sekä nuorella iällä saatu sädehoito rinnan alueelle ovat kuitenkin tiedossa olevia riskitekijöitä.

Ensisijainen rintojen kuvantamismenetelmä nuorilla naisilla on ultraäänitutkimus, mutta tarkentavina menetelminä voidaan käyttää mammografia- ja magneettitutkimusta.

Rintojen tutkiminen aloitetaan palpaatiolla, inspektiolla ja haastattelulla. Palpaatio on rinnan tunnustelua makuuasennossa, jolloin kädet ovat pään yläpuolella. Inspektiolla tarkoitetaan rintojen muodon ja ihon tarkastamista, jolloin samankaltaisuus sekä ihon muutokset arvioidaan. Ultraääni on rintojen perus kuvantamistutkimus, joka sopii erityisesti nuorille naisille tiheän rintarauhaskudoksen takia. Ultraäänitutkimus soveltuu myös raskaana oleville sekä imettäville naisille. Mikäli rinnoista havaitaan epänormaali muutos, niin ultraääniohjausta voidaan hyödyntää myös näytteenotossa.

Mammografiatutkimus perustuu ionisoivaan säteilyyn, jolloin sen käyttöä pyritään harkitsemaan nuorilla naisilla rintojen ollessa sädeherkkiä. Tiivis rintakudos heikentää mammografian herkkyyttä pienten muutosten havaitsemisessa, jolloin tiivis rintakudos voi peittää mahdollisen rintasyöpään viittaavan muutoksen. Rinnan rakenteet saadaan hyvin näkyville, kun rinta puristetaan muovilevyllä kuvalevyä vasten. Puristuksen avulla rinnan säteilyaltistus saadaan myös minimoitua.

Kirjallisuuskatsauksessa etsittiin vastauksia magneettitutkimuksen hyötyihin ja ongelmiin alle 40-vuotiaan naisen rintasyövän diagnostiikassa.

Täydentävänä rintojen tutkimusmenetelmänä voidaan käyttää magneettitutkimusta, joka sopii rintasyövän arviointiin ja sen paikallistamiseen. Magneettitutkimusta suositaan kuvantamismenetelmänä korkeaan rintasyöpäriskiin kuuluvilla nuorilla naisilla, koska siinä ei käytetä ionisoivaa säteilyä, vaan sen käyttö perustuu voimakkaisiin magneettikenttiin. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää huomioida magneettiturvallisuus, sillä magneettikenttä vaikuttaa metalliesineisiin sekä kehoon suurella voimakkuudella. Magneettitutkimuksen ongelmana on mahdolliset väärät positiiviset tulokset, jonka seurauksena voi aiheutua tarpeettomia jatkotoimenpiteitä. Magneettiohjattua biopsiaa hyödynnetään, kun haluttu kohde on vaikeassa paikassa. Tällöin muutoksesta pyritään ottamaan runsas näyte, jotta se olisi diagnostisesti riittävä. Lisäksi näytteenotto edellyttää, että biopsiavälineet ovat magneettiyhteensopivia.

Tiedonhakuja suoritettiin Google Scholarissa, Cinahlissa sekä PubMedissä, joista saatujen hakutuloksien määrät rajattiin sisäänottokriteerien mukaan. Hakuja tehtiin englanninkielisillä sanoilla sekä niiden synonyymeillä ja yhdistelmillä. Käytimme mahdollisimman tuoreita julkaisuja, joten julkaisuajankohdaksi määritettiin 2010–2020. Tutkimuksien julkaisupaikkoina hyväksyttiin Eurooppa, Yhdysvallat ja Kanada. Lisäksi kohdistimme hakutulokset alle 40-vuotiaisiin naisiin ja niin, että tutkimukset olivat saatavilla ilmaiseksi. Lopulta tutkimusartikkeleita valikoitui 21, joista etsittiin vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin.  

Rintojen magneettitutkimus on herkkyydeltään korkeatasoisempi mammografia- ja ultraäänitutkimukseen verrattuna.

Nuorilla naisilla rintojen kuvantamismenetelmän valintaan vaikuttavat esimerkiksi perinnöllinen riski sairastua rintasyöpään sekä tiheä ja säteilyherkkä rintakudos, minkä vuoksi kuvantamisessa säteilyn käyttöä pyritään välttämään. Rintojen magneettitutkimuksella on korkeampi herkkyys kuin mammografialla ja ultraäänitutkimuksella, mutta puolestaan tarkkuus magneettitutkimuksessa on alhaisempi. Näin ollen nuorilla naisilla rintojen kuvantamismenetelminä tulisi käyttää useampaa tutkimusmenetelmää. Jotta rintojen magneettikuvaus olisi riittävä, tulee tutkimuksessa käyttää gadolinium-pohjaista tehosteainetta, jotta muutokset näkyvät tiheässä rintarauhaskudoksessa. Kuvantamismenetelmänä rintojen magneettitutkimus on melko tuore, joten magneettitutkimuksella tehtävästä seulonnasta ei ole riittävästi näyttöä. 

Lopuksi

Kirjallisuuskatsauksen kokoaminen oli monipuolinen oppimisen prosessi. Artikkeleiden tuloksista muodostettiin yleiskatsaus, jossa kuvailtiin rintojen magneettitutkimuksen hyötyjä ja ongelmia alle 40-vuotiaan naisen rintasyöpädiagnostiikassa. Tuloksien avulla pystyttiin tuottamaan tietoa kehittyvästä tutkimusmenetelmästä röntgenhoitajaopiskelijoille ja röntgenhoitajille.

Systemaattisen tiedonhaun vaiheet suunnittelu, toteutus ja arviointi kehittivät osaamistamme järjestelmälliseen tiedonhakuprosessiin. Myös aineiston luotettavuuden arviointi kehittyi koko prosessin aikana ja ymmärrys aineistojen kriittiseen tarkasteluun selkeytyi. Kirjallisuuskatsaukseen määrittelimme sisäänottokriteerit, jotta pystyimme vaikuttamaan artikkeleiden määrään, yhtenäisiin kuvantamisen toimintamalleihin sekä tuoreeseen tutkimustietoon. Asettamamme tutkimuskysymykset ohjasivat työn sisältöä koko prosessin ajan.

Kokonaisuudessaan opinnäytetyöprosessin aikataulutus ja sisällön laatiminen vaativat tarkkaa suunnitelmallisuutta. Suosittelemme hyödyntämään erilaisia taulukoita, SWOT-analyysiä ja muistiinpanoja, jotta prosessi etenee loogisesti ja työn eri vaiheisiin pystytään palamaan myöhemmissä vaiheissa. Vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien käsitteleminen osoittautui hyödylliseksi toimintasuunnitelmaksi työsuunnitelmavaiheessamme, jotta kyseisiä asioita pystyttiin tarkastelemaan ennaltaehkäisevästi sekä hyödyntämään omia vahvuuksia.

Riina Laiho, Nea Prusila ja Nita Pöllänen TR17SP

Tuula Partanen, lehtori Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyö: Kirjallisuuskatsaus MRI-HIFU-menetelmän turvallisuudesta gynekologisten kasvainten hoidossa

Tein opinnäytetyöni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena aiheesta High Intensity Focused Ultrasound-menetelmän eli HIFU-menetelmän turvallisuudesta gynekologisten kasvainten hoitomuotona. Katsaus keskittyy nimenomaan magneettikuvantamisohjatun HIFU:n menetelmään, sillä MRI-HIFU on pääsääntöinen kuvantamisohjattu HIFU-menetelmä gynekologisten kasvainten hoidoissa. Katsauksen tarkoituksena oli koota tietoa HIFU-menetelmästä sekä hoitojen turvallisuudesta gynekologisten kasvainten hoitomuotona. HIFU on Suomessa kohtuullisen uusi, joten tavoitteena oli saada lisää tietoa röntgenhoitajaopiskelijoille sekä aiheesta kiinnostuneille.  

Ensimmäisen kerran HIFU-hoitoja käytettiin vuonna 1999 pahanlaatuisten luutuumoreiden kliinisenä hoitomuotona. Tuolloin pystyttiin antamaan kliinistä näyttöä hoidon luotettavuudesta ja onnistumisesta. Vuonna 2002 raportoitiin, että HIFU:a voidaan käyttää magneettikuvantamisohjauksella turvallisesti kohdun hyvänlaatuisten solumuutosten hoidossa, esimerkiksi myoomien hoitomuotona. Suomessa Turun yliopistollisen sairaalan kuvantamiskeskus on Suomen ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa HIFU-hoitoa tarjoava sairaala. Toiminta aloitettiin vuonna 2016. TYKS:issä HIFU:lla hoidetaan myoomapotilaita ja hoito tehdään yhteistyössä TYKS:in Naistenklinikan ja Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksen radiologian kanssa.

Toteutus ja tulokset

Kirjallisuuskatsauksella lähdettiin hakemaan vastauksia kahteen laadittuun tutkimuskysymykseen

1. Mikä on MRI-HIFU-menetelmä?

2. Millainen on MRI-HIFU-menetelmän turvallisuus gynekologisten kasvainten hoidossa?

Aineiston analyysiä varten tein kirjallisuushaun tietokannoissa, joita varten laadin hakusanoja. Hakusanat muodostuivat tutkimuskysymyksistä. Lisäksi määrittelin aineistolle poissulku- ja sisäänottokriteerit. Poissulkukriteereinä olivat muun muassa maksulliset aineistot, ennen vuotta 2009 julkaistut tieteelliset artikkelit ja tutkimukset, sekä julkaisut, joita ei ole vertaisarvioitu. Katsaukseen valikoitui viisi artikkelia, joiden sisältö vastasi tieteellisesti kattavimmin tutkimuskysymyksiin.

HIFU-menetelmän etuna on hoito ilman säteilyä tai kirurgiaa.

Katsauksesta selvisi, että HIFU tarkoittaa korkeaintensiteettistä kohdistettua ultraääntä. Ultraäänessä käytetään pietsosähköistä anturia, jolla luodaan mekaanista, korkeataajuista värähtelyä eli ultraääniaaltoja. HIFU:ssa käytettävät aallot ovat taajuuksiltaan 1-7 MHz. Hoitomenetelmässä hoidettavalle alueelle keskitetään ultraääniaaltoja, joiden intensiteettiä kasvatetaan. Absorboitunut energia kohdistetaan kudoksen keskipisteeseen, jolloin saadaan tuotettua lämpöä. Korkea lämpötila aiheuttaa kohteessa solukuoleman.

Hoitojen infektioriski on pieni , ja koska hoidot eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä, ei anestesiasta koidu riskejä.

Tutkimukset ovat todenneet, että HIFU on turvallinen menetelmä gynekologisten kasvainten hoitomuotona, rinnastettuna niin sanottuihin perinteisiin syöpäkasvainten hoitoihin, sädehoitoon ja kirurgisiin leikkauksiin, HIFU-menetelmän etuna on hoito ilman säteilyä tai kirurgiaa. Hyvänlaatuisten gynekologisten kasvainten hoidossa HIFU on myös yksi tapa parantaa mahdollisuuksia saada lapsia, sillä optimoitu hoito säästää kasvaimen ympärillä olevia kudoksia. Hoidoista koituu potilaalle vain minimaalista kipua, eikä se tuota arpia hoitoalueelle. Hoitojen infektioriski on pieni ja koska se ei vaadi leikkaustoimenpiteitä, ei anestesiasta koidu riskejä.

Tekijän loppusanat

Itselleni kirjallisuuskatsaus oli ensimmäinen ammatillisen kirjoittamisen työ. Katsauksen tekeminen opetti paljon, miten kirjallisuushaku tehdään ja miten eri tietokantoja käytetään. Lisäksi lähdekriittisyys kehittyi huomattavasti kirjallisuushakua tehdessä. Työtä tehdessä on hyvä laatia realistinen aikataulu ja pitää siitä kiinni. Aihe kannattaa valita oman mielenkiinnon mukaan, jotta motivaatio säilyy prosessin aikana.

Pinja Hirvonen, TR17SP

Opinnäytetyön esittely – Taidetanssijan voimaharjoittelu ja suorituskyvyn kehittäminen

Mikä tekee urheilusta urheilua ja mitä lajilta vaaditaan, että sitä voidaan kutsua urheiluksi? Urheiluun yhdistetään tyypillisesti fyysisyys, säännöt, kilpailullisuus, taito ja institutionaalisuus. Perinteisesti tanssia ei mielletä urheiluksi, vaikka tanssisuoritus pitää sisällään lähestulkoon kaikki edellä mainitut elementit. Tanssi on taitolajisuoritus, joka vaatii fysiikalta sekä aerobista että anaerobista suorituskykyä hyvän liikkuvuuden, ponnistusvoiman ja tasapainon lisäksi.  


KUVA. Baletin kärkitossut (Google; free image)
 

Tanssiurheilussa elimistön energiantuotto- ja kuljetussysteemien sekä lihaksiston ominaisuuksien pitää olla hyvässä kunnossa, jotta tanssille tyypillisiä liikkeitä ja liikesarjoja pystytään esteettisesti ja tehokkaasti suorittamaan. Kyseinen taitolajisuoritus vaatii tanssijan fysiikalta sekä aerobista että anaerobista suorituskykyä hyvän liikkuvuuden, ponnistusvoiman ja tasapainon lisäksi. 

Voimaharjoittelun vaikutuksia tanssijoiden fyysisiin ominaisuuksiin on tutkittu vähän, vaikka tätä harjoittelumuotoa käytetään muiden urheilulajien parissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vastuksilla suoritettavan maksimivoimaharjoittelun vaikutusta taidetanssijoiden vertikaalihyppyjen ponnistusvoimaan. Tutkimuksessa rajasimme taidetanssin kattamaan baletin sekä jazz- ja nykytanssin, jolloin kohderyhmämme pysyi tutkimuksessa maltillisena. 

KUVA. Takakyykky.
Esimerkki voimaharjoittelun sisältämästä liikkeestä (Korhonen L. 2020)

Opinnäytetyömme on fysioterapeutti- ja tanssinopettajaopiskelijan yhteistyönä toteutettu projekti, jossa molemmat pääsivät syventymään kiinnostavaan aiheeseen.

Tarkoituksenamme oli kerätä yhteen eri lähteistä koottu tieto voimaharjoittelun hyödyistä urheilulajissa, jossa korostuu suorituksen esteettisyys sekä selvittää, miten säännöllinen voimaharjoittelu vaikuttaa tanssijan ponnistuksen voimantuottoon. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa tanssijan voimaharjoittelusta ja näin vahvistaa lajin mieltämistä urheiluksi. Opinnäytetyö korostaa oheisharjoittelun ja sen monipuolisuuden tärkeyttä tanssin saralla. Yhdessä pohtiessa kävi ilmi, että koemme molemmat, että yhtä lailla tanssinopettajalla, myös valmentajalla on erittäin suuri vastuu ohjatessaan kaikenikäisiä oppilaita. Tästä johtuen ohjaajalla/valmentajalla tulee olla luotettavaa tietoa itse lajista sekä myös sen tueksi sopivasta tarkoituksenmukaisesta oheisharjoittelusta.

Opinnäytetyö korostaa oheisharjoittelun ja sen monipuolisuuden tärkeyttä tanssin saralla.

Opinnäytetyömme sisältää tutkimuksen, jonka tuloksia peilataan kansainvälisiin tutkimuksiin sekä faktatietoon aiheesta. Työssä tutkitaan hermostollisen maksimivoimaharjoittelun vaikutuksia tanssijoiden suorituskykyyn, erityisesti vertikaalihypyn ponnistusvoimaan, ja tanssijoiden omaan kokemukseen suorituskyvystään. Työn tarkoituksena on saada tutkimustietoa vähemmän tanssille ”perinteisen”, voimaharjoittelun, oheisharjoittelumuodon vaikutuksista. Tavoitteena on toteuttaa mahdollisimman tarkka harjoitteluohjelma tutkimusryhmälle sekä saada luotettavaa ja perusteltua tutkimustietoa selville vertaillen harjoittelujaksoa edeltävän ja sen jälkeen toteutetun testausten mahdollisia eroavaisuuksia. Tutkimus pohjataan tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskysymysten avulla työtä on selkeä lähteä toteuttamaan ja se pysyy hallinnassa rajattujen aiheiden avulla. Maksimivoimaharjoittelun yleisten vaikutusten lisäksi työssä halutaan löytää vastaus kysymykseen “mitä positiivisia vaikutuksia tanssijan suorituskykyyn maksimivoimaharjoittelulla on?” Työssä haluttiin myös nostaa esille voimaharjoittelun vaikutus tanssivammojen ehkäisyyn. Tätä perustelemme työssämme aiempien kansainvälisten tutkimusten avulla sekä ammattilaisille (fysioterapeutit ja tanssin ammattilaiset) suunnatulla kyselyhaastattelulomakkeella.

Tutkimukseemme koeryhmä koostuu kuudesta taidetanssin edustajasta, joille laaditaan tutkittuun tietoon perustuva 10 viikkoa kestävä maksimivoimaharjoitteluohjelma. Koeryhmä testattiin sekä ennen että jälkeen 10 viikon harjoittelun kontaktimattotesteillä. Testiliikkeiksi valitsimme esikevennetyn vertikaalihypyn sekä vertikaalihypyn ensimmäisestä asennosta plièstä, sillä tanssissa koreografiat yleensä sisältävät yksittäisiä hyppyjä sekä hyppysarjoja.

KUVA. Newtestin kontaktimatto, jolla koeryhmään osallistujat suorittivat verikaalihyppyjen testisuoritukset (Korhonen L. 2020)

Aiheemme on tanssin kehityksen kannalta omasta mielestämme hyvinkin tärkeä, sillä aikaisemmin on tehty kansainvälisiä tutkimuksia mm. ammattibalettitanssijoiden ponnistusvoiman suuruudesta ja oheisharjoittelun urheiluvammoja ehkäisevästä vaikutuksesta, mutta varsinasta tutkimusta maksimivoiman kehittämisen hyödyistä tanssijoilla ei ole laajaa tutkimusnäyttöä.

Opinnäytetyön tekijät:

Lotta Korhonen (fysioterapia) ja Riina Paarma (tanssinopettaja)

Perhekeskeisyys Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastoilla

Suomalaiset lastenosastot kertovat osastoesitteissään tekevänsä perhekeskeistä hoitotyötä. Mitä perhekeskeinen hoito sitten osastojen arjessa on, miten se toteutuu, ja mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat perhekeskeisyyden toteutumiseen? Tätä selvitettiin Savonia-ammattikorkeakoulun kliininen asiantuntija -YAMK-tutkintoa suorittavan Heli Pihlaisen opinnäytetyössä Lastenosastojen perhekeskeisyys – vanhempien ja henkilökunnan kokemana. Tutkimus suoritettiin Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastoilla

Vihdoin on ymmärretty, että vanhemman läheisyys on ihan oikeaa, vaikuttavaa hoitoa keskoselle tai sairaalle vastasyntyneelle.

Vastasyntyneiden teho-osastoilla perhekeskeisyys ja perhelähtöinen hoitotyö ovat olleet suuren muutoksen kohteena viime vuosina. Aiemmin vauvat saivat nauttia vanhempiensa seurasta vain päiväaikaan ja usein vain muutamien tuntien ajan vanhempien käydessä osastolla vauvan ruokailujen aikana. Perhelähtöisyyden kehittämisen myötä vanhemmat ovat ympärivuorokautisesti myös vastasyntyneiden teho-osastoille vauvojensa luona, kuten he ovat voineet olla isompien lasten osastoilla jo pitkään. Nykyään vauvat saavat nauttia rajoituksetta oman vanhemman läheisyydestä ja hoivasta. On vihdoin ymmärretty, että vanhemman läheisyys on ihan oikeaa, vaikuttavaa hoitoa keskoselle tai sairaalle vastasyntyneelle.

Perhekeskeisessä hoidossa vanhemmat saavat olla lapsensa vierellä ympäri vuorokauden. Heillä on mahdollisuus osallistua lapsensa päivittäiseen hoivaan lohduttamiseen ja kivunhoitoon henkilökunnan tuella. Vanhemmat toivovat saavansa tietoa, ohjausta ja tukea lapsen hoitoon, sairauteen ja sairaalassaoloon liittyen. Perhelähtöisen hoidon toteutuessa vanhemmat saavat osallistua myös hoitoon liittyviin neuvotteluihin ja päätöksentekoon ollen aktiivinen osa oman lapsensa hoitotiimiä yhdessä ammattilaisten kanssa. Perhelähtöisen hoidon toteutumista voidaan edistää rakentamalla lastenosastoja, joissa jokaisella perheellä on oma huone ja mahdollisuus ympärivuorokautiseen yhdessäoloon. Henkilökunnan toiminnalla on myös suuri merkitys perhekeskeisyyden toteutumiseen. Henkilökunnan tulisikin jokaiseen työvuoroon mennessään katsoa peiliin ja kysyä itseltään: miten minä voisin tänään tukea perhelähtöisyyden toteutumista? Vuoron päätteeksi olisi hyvä reflektoida omaa toimintaansa ajatuksella: ”Miten meni, noin niinkun omasta mielestä?”

Vanhemmat toivovat saavansa tietoa, ohjausta ja tukea lapsen hoitoon, sairauteen ja sairaalassaoloon liittyen. KUVA: Pixabay.

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan perhelähtöisyys toteutuu Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastoilla varsin hyvin, vain alle 10 % kriteereistä ei toteutunut juuri lainkaan. Vanhemmille tärkeintä oli saada olla lapsensa lähellä ympäri vuorokauden ja osallistua hänen päivittäiseen hoitoonsa henkilökunnan tuella. Vanhempien ja henkilökunnan kokemuksen mukaan lisätyötä tarvitaan edelleen perheen osastolle perehdyttämisen, lapsen yksilöllisen rytmin ja perheen yhtenäisen ohjaamisen alueilla. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vastasyntyneiden osaston omahoitajamallia ja lastenosaston kirurgisen lapsipotilaan hoitoprosessia tulisi tarkastella ja kehittää edelleen yhä perhelähtöisemmäksi. Vanhempien ja henkilökunnan kokemukset osastojen perhekeskeisyydestä olivat tulosten mukaan hyvin yhtenäisiä.

Henkilökunta tarkasteli omaa toimintaansa kriittisesti, ja huomionarvoista onkin se, että tulosten perusteella he kyllä tunnistivat hyvin ne asiat, joita osastoilla tulisi vielä kehittää. Johtopäätösten mukaan haastavaa sairaalan kiireisessä arjessa onkin se, miten saada perhekeskeisyys elämään jokaisessa työvuorossa. Oman lapsen syntymä, lapsen mahdollinen sairaus ja siihen liittyvä sairaalahoito ovat perheille suurten tunteiden hetkiä. Silloin pienilläkin asioilla on erityinen merkitys. Vauvan ja vanhemman ihokontaktin mahdollistaminen ennenaikaiselle lapselle, isän turvallinen käsikapalo verinäytteiden aikana tai oman vanhemman syli nukutuksen alkaessa ovat konkreettista käytännön hoitotyön perhekeskeisyyttä. Perhelähtöisyyttä on mahdollistaa nämä yhteiset hetket jokaiselle perheelle. Tähän tarvitaan koko organisaation ja esimiesten tuki henkilöstölle sekä riittävät resurssit perhelähtöisyyden toteuttamiseen.

Heli Pihlainen, sh-amk, kliininen asiantuntija YAMK-opiskelija, lehtori Marja-Liisa Rissanen, Savonia-amk, terveysala

(Tutkimus on Savonia-ammattikorkeakoulun hoitotyön kliininen asiantuntija sairaanhoitaja YAMK-tutkimus ja siihen osallistuivat Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastojen henkilökunta sekä vanhemmat talvella 2019. Tutkimus löytyy osoitteesta www.theseus.fi