Röntgenhoitajan perehdyttäminen ultraäänimodaliteettiin – hanketyön loppuraportti

Hyvällä perehdyttämisellä voidaan parantaa työyhteisön ja potilaiden turvallisuutta. Kuva: Pixabay

Röntgenhoitajan työssä tarvitaan myös projektin hallintaa. Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelmassa on mahdollista osallistua erilaisiin moniammatillisiin hankkeisiin. Kiinnostuin hankelistan aiheesta perehdyttämiskortti ultraäänimodaliteettiin, jonka tilaajana oli KYSin (Kuopion yliopistollinen sairaala) kuvantamiskeskuksen radiologia.

KYSin ultraäänimodaliteetissa työskentelevät röntgenhoitajat olivat todenneet tarpeen uudistaa perehdytystä ja perehdyttämiskorttia. Uudet työntekijät ovat KYSillä työskentelevien röntgenhoitajien tulevia kollegoita, joten korttia tehdessä oli tärkeä huomioida heidän mielestään tärkeät seikat. Hankkeen tarkoituksena oli uusia perehdyttämiskortti ultraäänitoimintaan. Perehdyttämisen tavoitteena on antaa uusille röntgenhoitajille kokonaiskuva organisaatiosta ja sen toiminnasta sekä työyksikön työstä. Hyvän perehdytyksen tarkoitus on motivoida uusi työntekijä aktiiviseksi työyhteisön jäseneksi, koska hyvällä perehdyttämisellä voidaan parantaa työyhteisön ja potilaiden turvallisuutta.

Uudelle perehdyttämiskortille oli selkeä tarve, jotta perehdytys olisi riittävän selkeä ja kattava kaikille. Jokaisella perehdyttäjällä on oma kokemus ja näkemys olennaisista ohjeista, mutta kortissa ovat tärkeimmät asiat, jotka tulee käydä läpi jokaisen uuden työntekijän kanssa ja näin koko organisaation toiminta on laadukasta.

Hanketyöskentelyni alkoi hankesuunnittelulla, jossa hain taustatietoa aiheeseen, suunnittelin kevään aikataulun ja alustavasti itse perehdyttämiskortin sisältöä sekä toteutustapaa. Hanketyöni keskeisiä teemoja olivat ultraääni, tarkistuslista, perehdytys ja turvallisuus. Ultraäänitutkimuksella voidaan tarkastella kehon pehmytkudoksia, kuten vatsan alueen elinten rakennetta, kokoa ja liikettä. Sitä voidaan käyttää erilaisissa toimenpiteissä esimerkiksi näytteen ottamisen ohjaamiseen tai sairauden diagnosointiin. Radiologi suorittaa toimenpiteen, mutta röntgenhoitajalla on tärkeä asema potilaan ohjaamisessa ja esivalmistelussa. Tarkistuslistan avulla voidaan varmistaa, että kaikki tarpeellinen on perehdytetty eikä mitään tärkeää ole unohdettu. Uskon, että kortin selkeän rakenne ja eteneminen tekevät perehdyttämisprosessista järjestelmällisempää. Turvallisuus on läsnä työntekijän omissa työskentelytavoissa ja toiminnassa sekä potilasturvallisuudessa.

 

Tarkistuslistan avulla voidaan varmistaa, että kaikki tarpeellinen on perehdytetty eikä mitään tärkeää ole unohdettu.

 

Tutustumiskäynnillä KYSin ultraäänimodaliteettiin sain paljon tietoa yksikössä tarvittavista taidoista ja sen ansiosta osasin paremmin keskittyä modaliteetissa tarvittaviin ydinasioihin tehdessäni korttia. Tuotoksessa oli tärkeää huomioida, että se pitää sisällään kaikki oleelliset asiat uudelle työntekijälle ja että asiat ovat ilmaistu napakasti ja selkeästi. Perehdyttämiskortista tuli kolmen A4-sivun kokoinen lomake, joka on tarkoitus ottaa käyttöön jo kesän 2019 sijaisten perehdyttämisessä.

Hankesuunnitelmaan tekemäni SWOT-taulukko auttoi toiminnassa läpi kevään. Yhteistyö KYSin röntgenhoitajien kanssa sujui hyvin. Ammattitaitoinen henkilökunta antoi hyviä vinkkejä perehdyttämiskorttiin ja heiltä sai vastauksen siihen, mitä kysyin. Hankalaksi koin aikataulun pitämisen ja hanketyön yhdistämisen muihin opintoihin. Olen suorittanut ultraäänitutkimuksien harjoittelun muualla pienemmässä sairaalassa, mutta hanketyön aikana opin paljon uutta ultraäänityöskentelystä sekä KYSin toimintatavoista.

Moniammatillisuus jäi tässä hankkeessa vähäiseksi. Röntgenhoitajan työskentely ultraäänessä on monipuolista yhteistyötä radiologin ja potilaan sekä saattajien ja eri osastojen ja poliklinikoiden henkilökunnan kanssa. Perehdytyksessä on tärkeä keskittyä mm. tiloihin, röntgenhoitajan töiden perusteisiin, tietojärjestelmiin ja ohjeisiin. Radiologin konkreettinen avustaminen esimerkiksi toimenpiteessä selkeytyy usein vasta käytännössä, sillä jokaisella radiologilla on omat tapansa toimia ja heidän kanssaan tulee toimia tiimissä. Moniammatillisuus korostuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

 

Moniammatillisuus korostuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

 

Tavoitteet täyttyivät ja ne antoivat uutta näkökulmaa toimintatapoihin. Koen tärkeäksi osata ajatella itseni toisen asemassa. Hankkeen kannalta tarkoitan esimerkiksi sitä, että olisin itse menossa töihin KYSin ultraääneen ja minua perehdytettäisiin tekemäni perehdyttämiskortin avulla. On tärkeä aloittaa suurista kokonaisuuksista ja edetä pienempiin ja yksityiskohtaisempiin kohtiin. Jatkossa uuden hanketyön tekeminen tai projektiin osallistuminen ovat varmasti paljon helpompia ja uskallan tarttua haasteisiin varmemmin.

 

Elina Kaaronen, TR17S

Tuula Partanen, lehtori

 

 

 

 

Terveisiä Sädehoitopäiviltä

Iltajuhlaa vietettiin kelta-musta-teemalla kristallikruunujen alla. Kuva Aija Juutilainen, KYS

Suomen Onkologiayhdistys ry

Sädehoitopäivät 28. – 29.3.2019 Kuopio, Musiikkikeskus

Sädehoitopäivät ovat kerran vuodessa järjestettävä kansallinen koulutus sädehoidossa työskenteleville röntgenhoitajille, fyysikoille, lääkäreille ja laitehuollon edustajille.

Koulutuspäivät alkoivat presymposiumilla keskiviikkoiltana. Presymposiumissa käsiteltiin uusia tuulia potilaan hoitoon asetteluun liittyen, kuten SGRT:hen (Surface Guided Radiation Therapy) ja hengityspidätykseen hoidoissa (ABC, RPM ja DIPH). Luentojen lopuksi sain testata SGRT-asettelua fantomilla.

Varsinaiset koulutuspäivät alkoivat torstaina, jolloin ohjelmassa oli tulevaisuuden hoitomuodot ja automaatio. Luentosarjan aloitti professori Uwe Oelfke, The Royal Marsden Hospitalista Lontoosta kertomalla magneettiohjatusta sädehoidosta, jossa potilaat hoidetaan lineaarikiihdyttimellä, johon on liitetty magneettikuvantamisen laite. Tämä mahdollistaa hoidon reaaliaikaisen kuvauksen ilman, että potilas saa ylimääräistä säteilyä. Menetelmä sopii hyvin liikkuvien tuumorien hoitoon ja jos kohde ei visualisoidu hyvin CBCT-kuvauksessa (RTG-kuvaus). Menetelmä mahdollistaa myös ns. adaptiivisen sädehoidon, jossa alkuperäinen hoitosuunnitelma voidaan laskettaa uudelleen reaaliajassa, jos esimerkiksi potilaan asento muuttuu hoitojen aikana tai tuumori pienenee. Suomessa ei vastaavia laitteita ole vielä, mutta Helsingissä on varattuna optiohuone ko. laitteelle. Euroopassa on muutama vastaava laite jo käytössä.

Aamupäivän yhteisissä luennoissa käsiteltiin myös sädehoitokohteen automaattista rajausmenetelmää, johon ollaan nyt rakentamassa kansallista konsensusta Ficanin sisällä. AI on tulossa kovasti sekä kohteen rajaamiseen ja myös annossuunnitteluun rutiinikohteissa.

Röntgenhoitajille oli oma osio luennoilla. Siinä käsiteltiin syöpäpotilaan kokemaa hoidon laatua, ja luennoitsijana oli Katri Vehviläinen-Julkunen. Tutkimus oli kansallinen ja tehtiin Itä-Suomen yliopiston johdolla. Tulokset eivät ole vielä lopullisia, mutta pääsääntöisesti potilaat olivat tyytyväisiä saamaansa tietoon ja ohjaukseen hoitojen aikana. Vertaistukea olisi kaivattu enemmän. Ohjelma jatkui röntgenhoitajan ammattiurakehityksellä. Osastonhoitaja Heli Seppälä HUSin sädehoidosta kertoi, kuinka heillä kehiteltiin mittaria röntgenhoitajan osaamisen kartoitukseen ja urakehityksen mahdollistamiseen. Malli on vielä kesken, ja mittari vaatii muokkaamista. Lopuksi esiteltiin KYSin sairaanhoitajan uramallia, mutta siinä ei ole vielä lainkaan röntgenhoitajan työhön viittaavaa, vaan kehittely on vielä kesken.

Iltapäivän luennoilla keskityttiin maksatuumoreiden hoitoon. Radiologi Petri Saari Kuopion yliopistollisesta sairaalasta luennoi maksatuumoreiden kemoembolisaatioista ja RF-hoidoista (radiofrekvenssihoidoista) eli kuinka toimenpideradiologiassa hoidetaan maksatuumoreita ja etäpesäkkeitä. Radiologi Reija Västrik HUSista kertoi maksan HDR (HighDoseRate) -sisäisestä sädehoidosta. Hoitomuoto on melko uusi Suomessa ja sitä toteutetaan vai HUSissa. Menetelmässä potilaalle laitetaan anestesiassa CT-ohjattuna yksi tai useampi neula/kateri maksaan ja hoito toteutetaan IR192 HDR-hoitona. Tulokset ovat olleet lupaavia. Rajoitteina hoidolle ovat, että tuumorin volyymi ei saa olla iso, maksimissaan saa 4 etäpesäkettä ja maksan minnan tulee olla suhteellisen hyvä. Lopuksi onkologi Juhani Collan HUSista kertoi maksan stereotaktisesta sädehoidosta lineaarikiihdyttimellä, jossa hoito voidaan toteuttaa hengitystahdistettuna. Fraktiointimalleja on useita, ja eri malleilla ei ole suuria eroja vaikuttavuuden suhteen.

Päiväohjelman päätteeksi oli vierailu KYSin sädehoitoyksikköön, jonne en osallistunut. Mutta koko päivän päätteeksi oli iltajuhla Puikkarissa kelta-musta-teemalla. Ohjelma oli hauskaa ja ilta kului mukavasti entisten työkavereitten ja entisten opiskelijoitten kanssa rupatellessa.

Perjantaipäivä alkoi klo 8.15 ”kaksintaistelulla” eri kuvantamismodaliteettien paremmuudesta sädehoidon paikantamisessa hoitokoneilla. Lopuksi kuitenkin päästiin konsensukseen: jokaiselle kuvantamisen muodolle on paikkansa. Aamun luennoissa nousi esiin myös, että CBC(ConeBeamComputerTomography) -säteilyannos kaiken kaikkiaan jää hyvin pieneksi suhteessa hoitojen kokonaisannokseen suhteutettuna ja suhteessa sen antamaan kuvainformaatioon. Tosin esille nousi myös asia, että kuvien tulkinta ei aina ole helppoa mahdollisten kuvavääristymien vuoksi.

Perjantaipäivässä oli vielä nenänielusyövän etiologiasta ja hoidoista sekä kilpirauhassyövästä. Nenänielun syöpä on Suomessa melko harvinainen. Aasiassa puolestaan se on yleinen, jossa yksi yleinen aiheuttaja on suolainen, kuivattu kala. Päivän luennot päättyivät uusien tuulien esittelyyn: tärkeimmät sädehoitotutkimukset, BNCT Boorineutronikaappaushoidot) -hoidon nykytila ja kohdunkaulansyövän brachy-hoito (sisäinen sädehoito). Näistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli BNCT-hoidon nykytila. HUSiin on asennettu maailmassa ensimmäinen uudenmallinen BNCT-laite, jonka toimintaa on testattu ja STUK-mittaukset on tehty. Alustavasti sädehoitoja voidaan trial-luontoisesti aloittaa ehkä jo loppuvuodesta. Hoitomenetelmä soveltuu hyvin uusiutuneiden kasvainten hoitoon ja kasvainten, jotka sijaitsevat kriittisten riskielinten lähellä, ja joita ei voi hoitaa perinteisellä ulkoisella sädehoitokiihdyttimellä.

Päivien lopuksi oli yllätysesiintyjä, poliisi, kirjailija Marko Kilpi, joka kertoi kriisiterapiasta ja vaikeiden asioiden kohtaamisesta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että koulutuspäivillä tuli paljon selvyyttä esim. annossuunnitteluun liittyviin automaattisiin toimintoihin. Maksatuumoriluennot ja perjantaipäivän aamun katsaus eri kuvausmodaliteetteihin olivat ehdottomasti tärkein anti, joista voin opiskelijoillekin tehdä lyhyen esityksen ”uusista” tuulista syöpäpotilaan hoidoissa, ja MR-sädehoitolaite. Oli mukava tavata entisiä opiskelijoitamme, joita olikin Lahdesta, Helsingistä, Jyväskylästä, Joensuusta, Kotkasta, Lappeenrannasta sekä tietysti Kuopiosta. Näyttely oli myös hyvä ja sain sieltä hyvää materiaalia opetukseen: Näytteilleasettajia oli sekä laite- että lääkeyhtiöistä. Sädehoito-osaajia osallistui päiville yli 150. Myös OAMKista oli sädehoidon opettaja.

 

Tuula Partanen, lehtori

Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma

 

SAVONIAN OPETTAJAT KOULUTTAUTUVAT JA VERKOSTOITUVAT

Ensimmäisenä päivänä ilmoittautui yli 20 000, joten vilinää riitti.

European Congress of Radiology ECR

Wien, 27.2.–3.3.2019

EFRS:n opettajakokous                                                                     

Osallistuin torstaina 28.2.2019 European Federation of Radiographers Societies (EFRS) -järjestön opettajakokoukseen (Annual Meeting of EFRS Educational Wing). EFRS:ään kuuluu 40 kansallista röntgenhoitajaliittoa, muun muassa Suomen röntgenhoitajaliitto. Lisäksi siihen kuuluu 60 ammatillista oppilaitosta, myös Savonia-ammattikorkeakoulu. Liitto edustaa yli 8000 röntgenhoitajaopiskelijaa, ja sen tavoitteena on edistää alan koulutusta ja tutkimusta.

Kokouksessa esiteltiin lyhyesti EFRS:n viime vuonna tekemää tutkimusta siitä, miten röntgenhoitajakoulutus on järjestetty eri Euroopan maissa. Koulutuksen pituus ja röntgenhoitajien osaamisalueet vaihtelevat eri maissa. Kaikissa maissa röntgenhoitajat eivät työskentele esimerkiksi isotooppikuvantamisessa tai sädehoidossa. Tästä tutkimuksesta julkaistaan myöhemmin tarkempaa tietoa.

EFRS kannattaa sitä, että jokaisessa maassa olisi oma valtakunnallinen loppukoe röntgenhoitajaopiskelijoille. Tällainen koe on käytössä vain muutamassa Euroopan maassa. Kokousta edeltävänä päivänä EFRS oli ensimmäistä kertaa järjestänyt röntgenhoitajien teoreettista osaamista mittaavan kokeen. Koe oli herättänyt paljon mielenkiintoa esimerkiksi Afrikan maissa. Sieltä oli tullut tiedusteluja, voiko kokeen suoritettuaan hakeutua röntgenhoitajan töihin Eurooppaan. Monien pettymykseksi näin ei tietenkään voi tehdä.

Ryhmäkeskustelun aiheena oli tohtoritason koulutuksen tila jäsenmaissa. Ryhmäkeskustelujen purkamiseen jäi valitettavan vähän aikaa kokouksen päätteeksi, mutta yhteenvetona voi todeta, että tässäkin asiassa käytännöt vaihtelevat eri maissa. Esimerkiksi Suomessa todettiin haasteena olevan se, että tohtoritutkintoja ohjaavia oman alan asiantuntijoita ei ole kovin monta. Keskusteltiin myös siitä, miten alan opettajia voitaisiin kannustaa tohtoriopintoihin.

Konferenssi

Konferenssipaikka oli Austria Center Vienna, jonne kaikki yli 20 000 eri puolilta maailmaa tulleet röntgenhoitajat, radiologit ja opiskelijat mahtuivat hyvin. Konferenssissa oli mielenkiintoisten luentojen lisäksi valtava näyttely, jossa esiteltiin kuvantamisen uusimpia laitteita suurista magneettitutkimuslaiteista pienempiin osastokuvauslaitteisiin. Mielenkiintoisia luentoja oli tarjoilla paljon. Kiinnostavat luennot oli kätevää valita jo edellisenä päivänä hyvin toimivan sähköisen aikataulun avulla. Sen avulla oli helppo löytää myös oikea luentosali useasta rakennuksesta koostuvalla konferenssialueella.

Yksi konferenssin tärkeimpiä teemoja oli ehdottomasti tekoäly ja sen vaikutus radiologiaan. Osallistuin useampaan tekoälysovelluksia kehittävän firman esittelyyn ja luentoon. He korostivat sitä, miten paljon tekoäly tulee muuttamaan radiologiaa. Tekoälyn todettiin helpottavan radiologien työtä, koska tekoäly ehdottaa kuvista valmiiksi löydöksiä kuvien lausujalle ja säästää radiologin aikaan. Tekoälyä kehitetään ”syöttämällä” sille tietoja eri röntgentutkimuksista aiemmin havaituista löydöksistä. Tämän tiedon avulla tekoälyn odotetaan tunnistavan vastaavat poikkeamat uusista kuvista. Yleisön kommentissa oltiin huolissaan esimerkiksi siitä, miten tekoäly oppii tunnistamaan hyvin harvinaiset löydökset.

Konferenssissa oli paljon röntgenhoitajien pitämiä luentoja. Osallistuin esimerkiksi röntgenhoitajaopiskelijoiden moniammatillista simulaatio-opetusta koskevaan luentokokonaisuuteen. Tämän koin hyödylliseksi, koska Savoniassa aloitetaan elokuussa moniammatillisten simulaatioiden suunnittelu, ja olen mukana suunnitteluryhmässä.

Oman mielenkiintoni kohteena olivat esimerkiksi tietokonetomografiaa koskevat luennot. Osallistuin traumakuvantamista, laitefysiikkaa ja optimointia käsitteleviin luentoihin. Myös tietokonetomografian nopeasta kehittymisestä oli mielenkiintoisia luentoja. Lasten tietokonetomografian optimoinnista oli hyvä esitys, jossa luennoitsijana oli esimerkiksi lastenradiologi Raija Seuri.

Mielestäni on tärkeää, että Savonia on mukana EFRS:n toiminnassa jatkossakin. Eurooppalaisten opettajien tapaaminen vahvisti ajatusta siitä, että meille on tärkeää pienenä koulutusalana tehdä yhteistyötä paitsi valtakunnallisesti myös Euroopan laajuisesti. ECR:ään osallistuminen oli tärkeää myös siksi, että siellä on esillä alan uusin tieto. Tämä auttaa kehittämään omaa opetusta tulevaa kehitystä silmällä pitäen.

 

Kaija Laitinen, radiografian lehtori, Savonia-amk

 

Uniapneaa sairastavan potilaan CPAP-hoidon seurannan järjestäminen Saarikassa sairaanhoitajan vastaanotolla – toimintamalli ja ohjeistus

Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä Saarikan alueella lähdettiin järjestämään valtakunnallisen uniapneaohjelman roolituksen mukaan CPAP-hoidossa olevien uniapneapotilaiden kontrollikäyntien toteuttamista ja CPAP-hoitoon kuuluva tarvikejakelua perusterveydenhuollossa. Aiemmin kontrollikäynnit ja tarvikejakelu oli toteutettu erikoissairaanhoidossa, mutta potilaiden määrän kasvun myötä resurssit eivät enää riittäneet. Uniapneaohjelman mukaiseen roolitukseen ei ollut toimintamallia, ja niinpä sairaanhoitajat Carita Malinen ja Marjo Kotilainen alkoivat koota niin toimintamallia kuin ohjeistusta uudelle toiminnalle AMK-opinnäytetyönään.

Aloitteluvaiheessa syksyllä 2018 olimme yhdessä kolmen muun sairaanhoitajan kanssa perehtymässä CPAP-potilaiden hoitoon ja kontrolleihin Keski-Suomen keskussairaalan uniapneapolilla. Perusperehdytyksen lisäksi sovimme tuolloin yhteisistä pelisäännöistä ja käytännöistä. Uuden toimintamallin käynnistämiseen tarvittavia tietoja kartutimme kirjallisten lähteiden kautta opinnäytetyön edetessä. Lisäksi tärkeitä yhteistyökumppaneita opinnäytetyössä olivat laitevalmistajat, joiden laite-edustajat kävivät terveysasemalla perehdyttämässä välineistöön ja laitteiden toimintaan sekä tarvikevalikoimaan, kuten maskeihin.

Vuodenvaihteen jälkeen saimme keskussairaalasta ensimmäiset potilaslistaukset terveysasemalle, ja näin alkoivat potilaiden kontrollikäynnit ja tarvikejakelu. Toimintamallin ja oppaan hiominen kulkivat käytännön työn rinnalla. Samalla kirjoitimme opinnäytetyön raporttiosuutta. Helmikuussa 2019 kävimme opintokäynnillä Kuopion Harjulan sairaalan unipoliklinikalla ja saimme lisää aineistoa kehittämistyöhön.

Jatkuva yhteistyö keskussairaalan unipoliklinikan ja perusterveydenhuollon välillä on tärkeää. Keskussairaalan unihoitajan tuki on tärkeä terveysaseman sairaanhoitajille, ja sitä kautta myös seurataan ajantasaisesti koulutuksia sekä sairaanhoitopiirin päivittyviä ohjeistuksia. Arvelemme, että toiminta hakee varmasti jonkin verran vielä muotoaan.

Erikoissairaanhoidossa paine helpottaa ja potilastyytyväisyys kasvaa, kun palvelu on lähellä, omalla terveysasemalla.

Uusien sairaanhoitajien riittävään perehdyttämiseen on kiinnitettävä erityishuomiota, ja jatkossa on myös varauduttava terveysasemalla jatkuvasti kasvavaan potilaiden määrään. Voimme kuitenkin olla tyytyväisiä ja ylpeitäkin pienessä ajassa hallitusti käynnistettyyn uuteen toimintamuotoon. Erikoissairaanhoidossa paine helpottaa ja potilastyytyväisyys kasvaa, kun palvelu on lähellä, omalla terveysasemalla. Samalla potilaat voivat hoitaa myös muita terveyteensä ja sen ylläpitoon ja edistämiseen liittyviä asioita. Omahoitaja pystyy paremmin puuttumaan potilaan mahdollisiin ongelmiin ja tukemaan ja motivoimaan hoidossa.

Toiminnan siirron kautta on arvioitu saatavan säästöjä niin yksilötasolla potilaan näkökulmasta kuin erikoissairaanhoidon kulujen kasvun tasoittumisena. Näin erikoissairaanhoidon resurssit säästyisivät niitä tarvitseville.”

Marjo Kotilainen, sairaanhoitaja AMK, Saarikka
Carita Malinen, sairaanhoitaja AMK, Saarikka
Marja-Liisa Rissanen,lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyö:
Marjo Kotilainen ja Carita Malinen 2019:

Uniapneaa sairastavan potilaan CPAP-hoidon seuranta sairaanhoitajan vastaanotolla perusterveydenhuollossa – Toimintamalli ja ja opas sairaanhoitajille

Linkki: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/169333/A%20OPINNÄYTETYÖ%20UNIPNEA%20CARITA%20JA%20MARJO.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Esitietolomake toiminnan tukena

Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmassa on mahdollisuutena tehdä opintojakso ”Moniammatillinen hanketyö”, jossa opiskelijat voivat osallistua erilaisiin hankkeisiin ja projekteihin. Milja Heikkilä ja Moona Soininen TR17S-ryhmästä tarttuivat opintojakson haasteeseen ja tuottivat KYSille esitietolomakkeen tietokonetomografiaan tuleville potilaille.

”Kuopion yliopistollisen sairaalan radiologian yksikkö oli antanut hanketyön aiheeksi laatia esitietolomake tietokonetomografiaan tulevalle potilaalle ja kiinnostuimme aiheesta löydettyämme sen. Kuvausmenetelmänä tietokonetomografia perustuu ionisoivan säteilyn absorptioon kudoksissa, ja sillä saadaan luotua kehosta poikkileikekuvia. Kuvien laadun parantamiseksi tietokonetomografiassa käytetään usein tehosteaineita, joista yleisin on jodivarjoaine.

Tarkoituksenamme oli tuottaa toimiva ja käytännöllinen esitietolomake tietokonetomografiatutkimuksiin tuleville potilaille. Lomakkeen tarkoitus on toimia tarkistuslistana työntekijöille ja samalla helpottaa työn organisointia ja tukea potilasturvallisuutta. Lomakkeessa kysytään mm. kehossa olevia metalliesineitä ja implantteja sekä aiemmin käytetyistä varjoaineista mahdollisesti aiheutuneita reaktioita sekä muita tutkimuksen kannalta olennaisia asioita. Näiden ennakkotietojen perusteella lomaketta käyttävä hoitohenkilökunta voi jo etukäteen pohtia käytettävää kuvausohjelmaa ja tilanteeseen sopivaa tutkimuslaitetta. Lomakkeen tarkoituksena on toimia välineenä, jolla saadaan tietoa tutkimuksen diagnostista onnistumista varten.

Työssämme korostuu potilasturvallisuus

Hanketyömme keskeisimpiä käsitteitä olivat tietokonetomografia, tarkistuslista, potilasturvallisuus ja työnkulun organisointi, lisäksi työssämme korostuu etenkin potilasturvallisuus. Pohdimme, kuinka tarkistuslistan myötä lomake tulee helpottamaan hoitajien työtä ja edistämään potilasturvallisuutta. Uskomme, että lomakkeella on vaikutus hoitajien tarkkuuteen ja sitä kautta potilasturvallisuuteen. Lääkeaineiden ja varjoaineiden käsittely tietokonetomografiatutkimuksissa vaatii huolellista potilasturvallisuuden toteuttamista. Varjoaineen antoon liittyvät toisinaan komplikaatioriskinä allergiset reaktiot, kuten ihottumaa tai nenän tukkoisuutta. Pahimmassa tapauksessa allergia saattaa ilmetä anafylaktisena reaktiona.

Myös työnkulun organisointi oli mielestämme projektissamme tärkeä asia, sillä lomakkeesta saadut tiedot ohjaavat hoitajia toimimaan suunnittelun kautta toteutukseen ja tutkimuksessa onnistumiseen. Organisaation kuluja voidaan hallita näin ollen paremmin työntekijöiden työnsuunnittelun kautta, kun potilaan riskitiedot ja kuvauksen tarpeet tulevat lomakkeessa selville selkeästi ja nopeasti. Ilman riittäviä esitietoja voi virhetilanteista seurata esimerkiksi uusia kuvauksia, jolloin aikaa kuluu ja sitä kautta kuluu myös resursseja.

Aloitimme hanketyömme tammikuussa. Aloimme työstämään tammikuussa hanketyön suunnitelmaa ja kävimme myös tutustumassa KYSin tietokonetomografiatutkimuksiin. Suunnitelman jälkeen työstimme lomakkeen, joka hyväksytettiin KYSin tietokonetomografian vastuuhenkilöillä. Tuotoksesta tuli A4-kokoinen lomake, jonka potilaat itse täyttävät ennen tutkimukseen tuloa ja allekirjoituksellaan he kuittaavat lomakkeelle antamansa tiedot oikeiksi. Lomake (kuva 2) valmistui toukokuun alussa ja lomake otettiin heti käyttöön KYSillä.

Koimme hankkeen työstämisen yhdessä muiden opintojen ohella todella opettavaiseksi

Arvioimme työntekoamme SWOT-arviointimenetelmällä. Koimme haastavaksi hanketyön aikataulutuksen ja liittämisen muihin opintoihin. Emme aluksi pysyneet suunnittelemassamme aikataulussa, mutta lopulta saimme toimitettua lomakkeen ajallaan KYSille. Koko projektin saimme suunnitellussa aikataulussa valmiiksi. Projekti antoi meille loistavan mahdollisuuden tutustua KYSin toimintaan ja työskentelytapoihin sekä kehittää omaa ammatillista osaamistamme soveltamalla hanketyössä aikaisempia opintoja. Hanke mahdollisti myös meille erittäin hyvän orientoinnin tietokonetomografiaharjoitteluja varten.

Huomasimme harjoittelun aikana, että potilaan ohjaaminen ja potilashoitajana toimiminen oli sujuvampaa, kun kysyttävät asiat lomakkeelta olivat tuoreessa muistissa. Pääsimme myös keskittymään muihin rooleihin ja tehtäviin paremmin, kun kysymykset potilaan esivalmistelua varten olivat jo etukäteen tulleet tutuiksi hanketyön myötä. Ylipäätään koimme hankkeen työstämisen yhdessä muiden opintojen ohella todella opettavaiseksi.”

Kuva 2. Tuotettu lomake

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Milja Heikkilä, röntgenhoitajaopiskelija, TR17SP – Savonia-ammattikorkeakoulu
Moona Soininen, röntgenhoitajaopiskelija, TR17SP – Savonia-ammattikorkeakoulu
Ohjaava opettaja Tuula Partanen, Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely: Kirjallisuuskatsaus ja jodivarjoaineiden haittavaikutukset

Röntgenhoitajaopiskelija Johanna Kerola kirjoitti opinnäytetyönään kirjallisuuskatsauksen jodivarjoaineiden haittavaikutuksista. Jodivarjoaineet ovat röntgenkuvauksissa usein käytettyjä tehosteaineita, joiden haittavaikutuksista on saatavilla ristiriitaista tietoa. Kirjallisuuskatsaus on haastava prosessi, joka opettaa tekijälleen, kuinka luotettavaa tietoa haetaan ja arvioidaan.

Ajatus opinnäytetyöni tarpeellisuudesta heräsi röntgenhoitajaopintojen toisena vuonna, kun opettelin annostelemaan jodivarjoaineita potilaille tietokonetomografia- ja angiografiakuvausten yhteydessä. Varjoaineita käytetään, jotta kuvissa saadaan tiettyjä elimiä tai ihmisen rakenteita erottumaan paremmin. En oikein ymmärtänyt, mitä eroa erimerkkisillä ja jodikonsentraation omaavilla varjoaineilla oli. Miksi niiden haittavaikutuksiin varauduttiin eri tavoilla eri harjoittelupaikoilla? Halusin etsiä aiheesta luotettavaa tutkimustietoa ja päädyin tekemään aiheeseen liittyvän kirjallisuuskatsauksen.

Opinnäytetyöni pitää sisällään esittelyn siitä, mitä jodivarjoaineet ovat sekä kuvailevan integroivan kirjallisuuskatsauksen niiden haittavaikutuksista. Kirjallisuuskatsaus oli minulle uusi menetelmä, joka vaati paljon uuden opettelua ja kärsivällisyyttä. Hyvän kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen vaatii syventymistä siihen, kuinka hyvä katsaus suunnitellaan. Kuvaileva integroiva kirjallisuuskatsaus ”integroi” systemaattisia tiedonhakumenetelmiä, joilla pyritään valmistamaan tiedonhakuprosessin puolueettomuus ja läpinäkyvyys. Suosittelen kirjallisuuskatsaukseen liittyviin oppaisiin tutustumista kaikille, jotka suunnittelevat tekevänsä katsauksen. Prosessin huolellinen suunnittelu on ehdottoman tärkeää onnistumisen kannalta.

Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että laajemmin tutkitut haittavaikutukset ovat jodivarjoaineen aiheuttama akuutti munuaisvaurio (tai nefropatia), yliherkkyysreaktiot sekä erilaiset kilpirauhassairaudet. Myös muita vähemmän tutkittuja haittavaikutuksia on raportoitu. Jodivarjoaineiden haittavaikutuksista, erityisesti sen aiheuttamasta munuaisvauriosta, on saatavilla ristiriitaista tutkimustietoa. Haittavaikutusten syntymekanismeja ei tunneta varmasti ja niiden yleisyydestä on vaikeaa löytää varmaa tietoa.

Opinnäytetyöni tuotoksena oli mahdollisimman helppolukuinen taulukko, joka kertoo jodivarjoaineiden haittavaikutuksista. Aihe on monimutkainen, mutta toivon, että aiheesta kiinnostuneet röntgenhoitajaopiskelijat voivat hyödyntää tuotosta opetellessaan jodivarjoaineiden turvallista käyttöä. Kannustan jokaista myös itsenäiseen tiedonhakuun ja lähdekritiikin hyödyntämiseen aiheeseen tutustuessa.

Opinnäytetyöni auttoi minua ymmärtämään, kuinka ristiriitainen näyttö on johtanut eri röntgenosastojen erilaisiin toimintatapoihin siinä, miten ne pyrkivät estämään tai hoitamaan haittavaikutuksia. On tärkeää, että kuvantamisyksiköt päivittävät toimintatapojaan niin, että ne pohjautuvat näyttöön perustuvaan tietoon, sillä haittavaikutuksista julkaistaan jatkuvasti uusia tutkimuksia.

Koko opinnäytetyö löytyy TÄSTÄ.

Johanna Kerola TR14S
Sirkka Malila, lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely: ”Asenne ratkaisee”

Minna Kaipainen valmistui Savoniasta joulukuussa 2018 sosionomi YAMK-johtaminen ja kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla -tutkinnosta. Hän tutki opinnäytetyössään kuntouttavan työtoiminnan kehittämistä henkilökunnan näkökulmasta Keski-Suomessa sijaitsevassa Hankasalmen kunnassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, mitkä tekijät mahdollistavat ja mitkä haittaavat kuntouttavaa työtoimintaa ja millaisia kehittämisajatuksia henkilöstöllä on oman työnsä suhteen. Teemahaastatteluihin perustuva aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Kaikki kasvaminen vaatii yhteistyötä

Kuntouttavan työtoiminnan tutkiminen kiinnosti Minnaa, sillä hänen kotikunnassaan Hankasalmella oli lähdetty rohkeasti uudistamaan kuntouttavaa työtoimintaa yhdistämällä sosiaalihuollon työtoiminnat ja työllistämistä tukevat palvelut sekä kehittämällä työpajatoimintaa. Lisäksi omassa työssään työ- ja yksilövalmentajana hän oli alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota omaan tapaansa tehdä työtä ja siihen, miten kohdata, kannustaa ja motivoida asiakkaita. Aiempi tutkimus työntekijöiden näkemyksistä oli niukkaa ja aihetta henkilöstön näkökulmasta tarkastelleita tutkimuksia löytyi vain muutama. Näin ollen aiheen laadullinen tutkiminen oli perusteltua.

 

Asenteella on väliä

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työntekijöiden asenteilla, käyttäytymisellä ja toimintatavoilla on vaikutusta hyvän ja merkityksellisen asiakaskokemuksen syntymisessä. Kun asiakas kohdataan aidosti ja ymmärtävästi, voidaan saavuttaa luottamuksellinen suhde asiakkaaseen. Myös työntekijöiden yksilöllisillä ominaisuuksilla kuten hyvällä työmoraalilla, empatiakyvyllä ja pitkäjänteisyydellä on palvelua mahdollistava vaikutus.

”Että kyllä mulla on sitä ammattitaitoa ja osaamista heitä koutsata.” 

Kuntouttavaan työtoimintaan vaikuttavat positiivisella tavalla myös työntekijöiden kirjallinen ja suullinen ilmaisukyky, kyky antaa rakentavaa ja positiivista palautetta, vahva ammatillinen osaaminen, kuten luovuus ja monipuoliset kädentaidot, sekä tasapaino kodin ja työn välillä. On tärkeää pitää omasta työkyvystä ja jaksamisesta huolta. Kodin ja työn tasapaino tukee omalta osaltaan työssä jaksamista.

Yhteen hiileen puhaltamisella ja autetaan toinen toisiamme.”

Merkittävä toimintaa mahdollistava tekijä on laaja ja joustava verkostoyhteistyö TE-palveluiden, Kelan sekä päihde- ja mielenterveystyön kanssa. Myös seudullinen yhteistyö kokemusten vaihdon ja vertaistuen saamisen näkökulmasta on ollut hedelmällistä. Tärkeäksi tekijäksi osoittautui myös esimiehen osallistava, kuunteleva ja koulutusmyönteinen toimintatapa, jolla on tärkeä merkitys niin työntekijöiden oman jaksamisen kuin työyhteisön hyvinvoinnin ja kehittämisen kannalta.

Vaikka ihmisten tilanteet ja palvelun tarpeet ovat erilaisia, asiakkaan toiveiden, vahvuuksien ja tarpeiden tunnistaminen auttaa tavoitteiden asettelussa ja parhaimmassa tapauksessa työelämään tai koulutukseen siirtymisessä. Eräs merkittävä osa työpajojen laatutyötä on oppimisympäristöjen tunnistaminen (PAIKKO), jonka avulla työpajassa saavutettu osaaminen tehdään näkyväksi osaamistodistuksen muodossa. Osaamistodistuksista hyötyvät erityisesti ne nuoret tai aikuiset, joilla ei ole ammatillista koulutusta, opinnot ovat keskeytyneet ja joilla on erilaisia oppimisen haasteita tai huonoja koulukokemuksia.

”Pakko sitten kotona miettiä niitä seuraavan päivän töitä ja suunnitella…ajatustyötä teen että saan tämän kompleksin pyörimään.”

Minna Kaipaisen tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden vastauksista nousi esiin myös palvelua haittaavia tekijöitä, joita ovat työntekijän kokema kiire, liian niukat henkilöstöresurssit sekä puutteet arviointi- ja dokumentaatiotaidoissa tai yksilöohjauksessa. Kuitenkin ohjaajilla on kuntouttavan työtoiminnan lakiuudistuksen myötä seuranta- ja raportointivelvoite, joka edellyttää sekä kirjaamisosaamista että toimivaa asiakastieto- ja dokumentointijärjestelmää. Tässä saatetaan tarvita työntekijöiden lisäkoulutusta, säännönmukaisia arviointipalavereja ja uudenlaisia työkaluja havaintojen kirjaamisen tueksi. Pienellä paikkakunnalla on haasteellista saada ammattitaitoisia sijaisia nopealla aikataululla. Hyvällä työnsuunnittelulla ja töiden jakamisella voidaan kuitenkin ennakoida mahdollisia poikkeustilanteita. Työyhteisö voi esimiehen tuella selkiyttää työnkuvia ja olemassa olevia resursseja ja niiden kohdentamista.

On tärkeää tarkastella aika ajoin omaa työtapaa, käyttäytymistä ja työssä jaksamista. Siispä ei ole yhdentekevää, miten työtämme teemme. Onnistuneita käytänteitä ja kokemuksia tulisi jakaa, mikä parantaa ja laajentaa kuntouttavan työtoiminnan palvelun mainetta.

 

Sosionomi-YAMK-opiskelija Minna Kaipainen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Ohjaava opettaja Marja-Liisa Rissanen, lehtori Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Opinnäytetyön esittely: Sydämen vajaatoimintaan liittyvien turvotusten tarkkailu ja omahoito

Joulukuussa 2018 Savoniasta sairaanhoitajiksi valmistuneet Vilma Tiilikainen, Katja Mustonen ja Katja Vehniäinen tekivät opinnäytetyönsä sydämen vajaatoimintaan liittyvien turvotusten seurannasta ja omahoidosta. Tuotoksena opiskelijat tekivät opasvideon, joka julkaistiin Terveyskylä.fi-sivustolla.

Omahoito parantaa potilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja toimii siltana terveempään tulevaisuuteen.

”Opinnäytetyömme lähti käyntiin syksyllä 2017. Meillä oli jo alkusyksystä kolmen hengen tyttöporukka kasassa ja yhdessä lähdimme aihetta miettimään tulevalle työllemme. Meitä kaikkia kiinnostivat sydänpotilaan hoitotyö ja sydänsairaudet ylipäätänsä. Olimme opintojen aikana kukin jo olleetkin Kysin sydänosastoilla harjoitteluissa. Saimmekin melko pian kiinnostavan yhteydenoton sydäntoimenpideyksikön sairaanhoitajalta, joka oli aloittamassa Virtuaalisairaala 2.0 -hankkeessa projektikoordinaattorina. Kiinnostuksemme hankkeesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista heräsi.

Opinnäytetyönämme suunnittelimme ja tuotimme sydämen vajaatoimintapotilaille suunnatun omahoidollisen ohjausvideon. Videolla kerrottiin sydämen vajaatoimintapotilaiden alaraajojen turvotusten päivittäisestä seurannasta ja omahoidosta sekä annettiin potilaille tietoa siitä, miten turvotuksia tutkitaan ja millaisissa tilanteissa olisi syytä hakeutua hoitoon. Videolla turvotuksia ja niiden tutkimista havainnollistettiin kahden esimerkkipotilaan avulla. Toisella potilaalla

oli runsaasti turvotuksia alaraajoissa ja toisella, vertailun vuoksi, ei ollut turvotuksia. Liikkuvan kuvan sekä selkeän ja helposti ymmärrettävän kerronnan avulla esittelimme, kuinka turvotuksia tulisi päivittäin seurata kotioloissa. Valmis video julkaistiin toukokuussa Terveyskylä.fi-sivustolla Sydänsairauksien talossa.

Väestön ikääntymisestä johtuen sydämen vajaatoimintapotilaiden määrä tulee tulevaisuudessa

kasvamaan. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoidossa omahoidon ohjaus on keskeinen tekijä, koska esimerkiksi sairaalahoidon tarvetta voidaan vähentää omahoidon tukemisella. Sydämen vajaatoiminnassa hyvä ja perusteellinen omahoidon ohjaus edistää potilaan hoitoon sitoutumista. Tämä taas vähentää sydämen vajaatoiminnan vaikeutumista sekä parantaa potilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Opinnäytetyön tekeminen oli opettavainen ja antoisa kokemus. Tietomme ja taitomme sydämen vajaatoiminnan hoidosta sekä omahoidon merkityksestä vahvistuivat. Tulemme varmasti tulevassa työssämme kohtamaan paljon sydämen vajaatoimintaa sairastavia, ja siksi onkin tärkeää osata tunnistaa turvotuksia sekä ohjata potilaita turvotusten päivittäisessä seurannassa ja omahoidossa. Saimme mielestämme tuotettua havainnollistavan ja informatiivisen videon, josta toivomme potilaiden hyötyvän. Potilaiden lisäksi videota voivat hyödyntää sekä alan ammattilaiset että opiskelijat.”

Vilma Tiilikainen TN15SB
Anne Karuaho, suomen kielen ja viestinnän lehtori

 

Linkki opasvideoon: https://www.terveyskyla.fi/sydansairaudet/tietoa-sydänsairauksista/sydämen-vajaatoiminta/omahoito/oireiden-ja-elämänlaadun-seuranta

 

Teknologia ja robotiikka – uhka vai mahdollisuus?

Teknologia ja sen käyttö ikääntyneen hoitotyössä on lisääntymässä merkittävästi. Ennakkoluuloihin törmää yllättävän usein teknologiasta puhuttaessa niin asiakkaiden kuin hoivatyöntekijöiden keskuudessa ikään katsomatta.  Toinen yleinen kommentti työntekijöiden sanomana on: ”Nämäkö ne meidän työt sitten tekee?” Toisaalta teknologia ja robotiikka herättävät suurta kiinnostusta ja iloa. Yhden asiakkaan sanomana kuului: ”Olisi ihana, jos se sanoisi ’I Love You’

Savonian Weltech- ja Hyvinrobo-hankkeet kehittävät alueen teknologia- ja robotiikkatietoisuutta ja osaamista sekä selvittävät niiden käyttömahdollisuuksia alueella. Molempien hankkeiden tavoitteena on kouluttaa opiskelijoita, opettajia sekä hoivatyöntekijöitä omalla alueella. Tarkoituksena on myös hankkia uutta teknologiaa ja tehdä nopeita kokeiluita kokeiluja työelämässä uuden teknologian avulla sekä selvittää teknologian hyödynnettävyyttä asiakas- ja potilastyössä.

Weltech-hankkeessa tehtiin teknologiakartoitus, jossa selvitettiin kirjallisuuskatsauksen, haastattelujen ja kyselyn avulla, miten teknologia nähdään ja miten sitä käytetään hoivatyössä tällä hetkellä. Kartoituksen yhteenvetona voitaneen todeta, että teknologiaa käytetään hoivayksiköissä jo jonkin verran ja niiden käyttöasteessa on suuriakin vaihteluita. Olennaista teknologian käytössä on perusteltu  hyötynäkökulma asiakkaalle, esimerkiksi yksinäisyyden torjuminen.

Keskeistä onnistuneissa kokeiluissa on ollut se, että teknologian käyttöönotolla pystyttiin vastaamaan johonkin todelliseen tarpeeseen, jolloin teknologia myös jäi käyttöön kokeilun jälkeen. Hoitotyöntekijöiden koulutus ikääntyneiden teknologian käytön tukemiseen tulee olla riittävää ja hyvin käytännönläheistä. Teknologian käytön tuki ja ohjeistus tulisi olla saatavilla työssä päivittäin, esimerkiksi pikaoppaiden muodossa. Lisäksi teknologian käytön tulee olla selkeästi perusteltua, ja perehtymiseen tulee varata riittävästi aikaa. Myös lähiomaisten ohjaamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Teknologian käyttöönoton ei tulisi viedä aikaa perinteiseltä vuorovaikutteiselta hoitotyöltä, vaan teknologian käytöstä tulisi sopia yhteisesti ikääntyneen, omaisen ja hoitotyöntekijän kanssa.

Oikein suunniteltuna ja “annosteltuna” teknologiset sovellukset tuottavat lisäarvoa ikääntyneelle, hänen omaiselleen sekä hoitotyöntekijälle. Olennaista on ikääntyneen oman asiantuntijuuden ja aktiivisen osallisuuden huomioinen ja tukeminen näiden sovellusten käyttöä suunniteltaessa. Teknologian suunnittelu tulisi perustua ikääntyneen yksilöllisiin tarpeisiin, toimintakykyyn ja terveydentilaan. Myös ikääntyneelle tulee taata riittävä ja selkokielinen perehdytys.

Teknologian käytön edellytykset ikääntyneen hoivatyössä Hyvinrobo-hankkeen mukaan

Hyvinrobo-hankkeessa on selvitetty Vetrean ja Savaksen johdon, työntekijöiden ja asiakkaiden näkemyksiä robotiikasta. Yhteistyökumppaneiden luona käytiin robottien kanssa ja toiminnan ohella pohdittiin robotiikan mahdollisuuksia yksiköissä. Asukkaat kokivat NAO- ja Alfa-robotit hyvin myönteisinä kavereina. Heitä toivottiin mukaan rokkaamaan, uimaan ja moneen muuhun arjen tapahtumaan. Henkilökunnan näkökulmasta robotiikkaa voisi hyödyntää motivointi- ja virkistyskäyttöön. Hoitohenkilöstön mielestä asiakkaiden toiminnanohjailussa teknologialle oli selkeä tarve, esimerkiksi aamupalalla robotti voisi ohjata toimintaa. Henkilökunta näki myös teknologisten sovellusten arvon oman työn kuormittumisen keventäjänä. Robotin tehdessä arjen askareita heidän aikaansa vapautuisi asukkaiden kanssa muuhun käyttöön.

Hankkeen robotit käytännön työssä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Opettajana hankkeisiin mukaan pääseminen on mahdollistanut hypyn lähes tuntemattomaan mutta todella mielenkiintoiseen maailmaan. Teknologian harjalla ratsastaminen opettajan työn ohella ei ole helppoa. Kehityksen vauhti on päätä huimaava – kuinka opettajana pysyn kehityksessä mukana – ja tarvitseeko edes pysyä? Teknologialla on työllemme selkeä lisäarvo. Tarvitaan kuitenkin rohkeutta ottaa käyttöön uusia sovelluksia ja opetella uutta. Silloin voi päätyä yrityksen ja erehdyksen kautta oppimiseen.

Minna Kaija-Kortelainen, sosiaalialan lehtori, Savonia

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, Savonia

Tarja Väisänen, opettaja, Savon ammattiopisto

Kuulumisia koulutuspäiviltä – Sädeturvapäivät 2018

Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman lehtori Tuula Partanen osallistui marraskuun alussa Sädeturvapäiville, jotka järjestettiin Tampereella. Päivillä esiintyi monia tunnettuja alan asiantuntijoita kertomassa lääketieteellisen säteilyn uusimmista tuulista.

Sädeturvapäivät ovat lääketieteellisen säteilyn käyttäjien tärkein valtakunnallinen neuvottelu- ja täydennyskoulutustapahtuma. Päivien järjestäjänä toimivat Suomen Radiologiyhdistys (SRY) ja Säteilyturvakeskus (STUK) yhteistyössä Sairaalafyysikot ry:n ja Suomen röntgenhoitajaliiton kanssa. Sädeturvapäivien tavoitteena on toimia säteilyn käytön ammattilaisten neuvottelupäivinä, joissa käsitellään säteilyn käyttöön liittyvät ajankohtaiset asiat ja muodostetaan yhteinen tapa viedä ne käytäntöön. Päivien ohjelma toimii myös säteilyn käytön täydennyskoulutuksena, ja täyttää näin ST 1.7 -ohjeen mukaista täydennyskoulutusvaatimusta.

Kuvantamistutkimuksissa ja -toimenpiteissä voidaan hyödyntää virtuaalitodellisuutta ja 3D- tulosteita.

2018 Sädeturvapäivien luentojen aiheet olivat Kuvantamisen haasteet terveydenhuollon teknologian murroksessa, Tekoäly, Annosseuranta optimoinnin tukena, Henkilökunnan dosimetria, Tekoälyn mahdollisuudet radiologiassa, Abdominaaliradiologia, Natiivikuvantaminen ja ennakoiva kliininen arviointi, Läpivalaisun rooli tänään ja huomenna, HIFU-hoidot gynekologiassa, Säteilyturvallisuuspoikkeamat sekä Magneettikuvausten turvallisuus. Luennot olivat päällekkäisiä, joten osallistuin eri sessioihin oman kiinnostukseni mukaan. Seuraavaksi koontia seuraamistani luennoista.

Toimialajohtaja Juhana Hakumäki Tukholman Karoliinisesta Instituutista puhui omassa luennossaan Karoliinisen sairaalan kuvantamisen toiminnasta ja tekoälyn mahdollisuuksista. Tekoälyn odotetaan tuovan ratkaisuja kuvantamisen saatavuuteen ja laadun parantamiseen. Tekoäly voi tulevaisuudessa mm. auttaa valitsemaan kullekin potilaalle ja hänen oireisiinsa parhaiten sopivan kuvausmenetelmän genomiperustaa käyttäen. Kuvantamistutkimuksissa ja -toimenpiteissä voidaan hyödyntää virtuaalitodellisuutta ja 3D- tulosteita. Ongelmia kuitenkin on vielä paljon, mutta tulevaisuudessa tekoälyn avulla voidaan automatisoida kuvantamisprosesseja ja diagnostiikkaa.

Fyysikko Antti Kotiaho Oulun yliopistollisesta sairaalasta kertoi Oulussa käytössä olevasta Radimetrics-annoskeräysohjelmistosta, jota käytetään kuvan laadun optimoinnin tukena. Digitaalisessa kuvassa on paljon dataa, jota ei vielä osata käyttää hyväksi. Kuvista saatavan informaation avulla on mahdollista saada selville poikkeavia tapahtumia paremmin, ja niihin pystytään puuttumaan ennen kuin vakavia säteilynkäytön ongelmia ehtii muodostua. Ohjelmistoa käytetään myös säteilyannosten optimointiin, ja esimerkiksi eri kuvausarvojen vertailua voidaan tehdä eri laitteiden välillä.

Henkilödosimetriasta kertoi sairaalafyysikko Minna Husso KYS Kuvantamiskeskuksesta. Husson luennossa käytiin läpi henkilöannoksen kolme eri suuretta: Hp[10] syväannos, joka kuvaa koko kehon annosta, Hp [0,07] pinta-annos, joka kuvaa ihoannosta ja Hp[3], joka on silmän henkilöannosekvivalentti. Yleisin tällä hetkellä käytössä oleva henkilödosimetrimittari on termoluminenssidosimetri (TLD). Uutta mittausmenetelmää edustaa DIS-dosimetri (direct ion storage), jonka toimintaperiaate perustuu ionisaationkammioon, josta säteilyn synnyttämät varaukset kerätään puolijohteen avulla. DIS-dosimetri voidaan lukea erillisellä luentalaitteella koska tahansa. Luentalaite voi olla lähellä dosimetrin käyttöpaikkaa, mikä mahdollistaa esimerkiksi päiväkohtaisten tai tehtäväkohtaisten annosten seurannan. DIS on ns. ryhmädosimetri. TLD- ja DIS- dosimetrit ovat nk. passiivisia mittareita, jolloin mitattu annos luetaan mittarista jälkikäteen. Säteilylain uudistus laskee henkilöstön annosrajoja, esimerkiksi vuotuinen annos laskee 150mSv > 20 mSv. Suomessa ei ole tällä hetkellä käytössä STUKin hyväksymää silmän henkilöannoksen mittaria.

Turussa on otettu käyttöön magneettikuvauksella ohjattu korkeaintensiteettinen fokusoitu ultraäänihoito, MRI-ohjattu HIFU (High intensity focused ultrasound). MRI-ohjatussa HIFU-hoidossa ultraääniaallot fokusoidaan kasvainkudokseen, jonne muodostuu paikallinen korkean intensiteetin ultraäänialue. Tällä alueella lämpötila nousee nopeasti, ja kudoksen lämmittäminen yli 57 celsiusasteeseen aiheuttaa kohdekudoksessa mm. koagulaationekroosia ja palautumattomia soluvahinkoja. Hoitomuotoa käytetään sekä hyvän- että pahanlaatuisten kasvainten hoitoon. Turussa potilaat ovat tähän asti olleet pääasiassa syöpäpotilaita ja gynekologisia potilaita, joilla on myoomia. Myös luutuumoreita ja eturauhasen muutoksia on hoidettu HIFUlla, mutta menetelmä ei sovellu selkärangan eikä kallon luun hoitoihin. HIFU-hoidot kestävät 2–4 tuntia, joten potilaan tulee olla hyväkuntoinen ja anestesiakelpoinen. Fyysikko Teija Sainio ja radiologi Heikki Pärssinen luennoivat HIFU-hoidoista TYKSissä.

HUS radiologi Kimmo Lappalainen, röntgenhoitaja Pirita Nieminen TAYS ja radiologian erikoistuva lääkäri Timo Laine TAYS luennoivat aiheesta Läpivalaisun (LPV) rooli tänään, entä huomenna? Tarkkuudeltaan paremmat kuvantamismenetelmät magneetti (MRI)- ja tietokonetomografiakuvaus (TT) ja tähystystekniikan kehitys ovat syrjäyttäneet perinteiset läpivalaisututkimukset etenkin ruoansulatuskanavan tutkimuksissa. Useassa sairaalassa on siirrytty toteuttamaan myös defekografiatutkimukset eli peräsuolen toimintatutkimukset läpivalaisun sijaan TT- ja magneettikuvauksina. Melkein kaikki tällä hetkellä oleva LPV-toiminta on toimenpidekuvantamista kuten uroradiologisia pyelostomioita ja gastroenterolgisia sappidreneerauksia ja ERCP:tä (Endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia). LPV-kuvauksia tehdään kuitenkin vielä toiminnallisina kuten esimerkiksi nielemisfunktio- ja ruokatorvitutkimuksia. Lapsille tehdään vielä jonkin verran miktiokystografioita (virtsarakon toiminnan varjoainetutkimus). Suomessa perinteisiä LPV-laitteita on enää isoissa keskussairaaloissa.

Luennot olivat mielenkiintoisia, ja päivien aikataulu oli tiukka. Vaikka aikataulu oli tiukka, olivat päivät erittäin antoisat ja ajatuksia herättävät. Anti sai pohtimaan röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman näkökulmasta mm. sitä, milloin voisimme ottaa opiskelijoille DIS-dosimetrit käyttöön ja ovatko ne halvempia kustannukseltaan kuin nykyiset TLD-dosimetrit. Ajatuksia herättivät myös tekoälysovellukset ja tulevaisuus kuvantamisen opetuksessa sekä HIFU-hoitojen ottaminen mukaan esimerkiksi syöpäpotilaan hoitamisen eli sädehoidon opintoihin. Mietintää aiheutti myös, miten jatkossa toteutamme perinteisen LPV-tutkimusten harjoittelun, kun harjoittelupaikkojen saatavuus vähenee.

Savoniasta valmistuneita röntgenhoitajia osallistui päiville useita, ja heidän kanssaan oli mukava jutella ja vaihtaa kuulumisia. Kirsikkana kakun päällä iltaohjelmassa esiintyi Lauri Tähkä.

Koulutuspäivien luentojen abstraktit voi lukea Sädeturvapäivien verkkosivuilta.  http://www.sadeturvapaivat.fi/index.php?688  

Tuula Partanen
Lehtori, röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma