Opinnäytetyön esittely: Yhteisöllisen työvuorosuunnittelun kehittäminen, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän ensihoitopalvelu

KUVA 1. Työvuorosuunnittelu vaatii yhteistyötä (PxHere s.a.)

 

Susanna Vyyryläisen Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelmassa tekemän opinnäytetyön aiheena oli kehittää ja käyttöönottaa Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän (Essote) ensihoitopalvelussa yhteisöllinen työvuorosuunnittelu. Työvuorosuunnittelun kehittämisen tarve oli noussut esiin työntekijöiden ja ensihoitoesimiehen toiveista saada positiivista muutosta työvuorosuunnitteluun. Lisäksi työnantajan toiveena oli lisätä työntekijöiden mahdollisuutta vaikuttaa omaa työtään koskeviin asioihin.

 

Kehittämistyön vaiheet

Kehittämistehtävä toteutettiin soveltaen kehittävän työntutkimuksen viisivaiheista mallia. Ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin kehitettävän toimintamallin nykytila tekemällä kysely ennen yhteisöllisen työvuorosuunnittelun aloittamista. Siinä kartoitettiin pilotointiin osallistuvien henkilöiden kokemuksia silloisesta työvuorosuunnittelusta. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet henkilöt olivat tyytymättömiä työvuorosuunnitteluun. Työntekijät kokivat työvuorosuunnittelun olevan epätasa-arvoista ja että heidän vaikutusmahdollisuutensa työvuorojensa suunnitteluun oli hyvin vähäinen. Näin ollen oman elämäntilanteen huomioiminen ei juurikaan toteutunut työvuorolistojen suunnittelussa.

Kehittävän työntutkimuksen toinen vaihe sisälsi uuden toimintamallin työstämistä aikaisemman toiminnan ongelmien ja ristiriitojen ratkaisemiseksi. Ristiriitojen tunnistamisen avuksi laadittiin SWOT-analyysi, joka laadittiin ensimmäisen vaiheen kartoituksessa saadun aineiston perusteella. SWOT-analyysissä määriteltiin silloisen työvuorosuunnittelun vahvuudet ja heikkoudet työntekijöiden näkökulmasta ja vastaavasti yhteisöllisen työvuorosuunnittelun vahvuudet ja heikkoudet aikaisempien tutkimusten perusteella. Näin voitiin tunnistaa hyvin aikaisemman työvuorosuunnittelun ongelmat ja selvittää, voisiko yhteisöllinen työvuorosuunnittelu tarjota ratkaisuita ongelmiin.

Kolmas vaihe on uuden toimintamallin suunnittelu. Uutta toimintamallia olivat suunnittelemassa Essoten ensihoitoesimies, apulaisosastonhoitaja, pohjoisen asemaryhmän asemavastaava, kaksi Titania-ohjelman pääkäyttäjää Essote:n organisaatiosta sekä kehittämistyöstä vastaava henkilö.  Kehittämistyön tähän vaiheeseen kuuluivat myös yhteisöllistä työvuorosuunnittelua koskevat henkilöstölle pidetyt koulutukset. Koulutusten pääasiallinen tarkoitus oli työntekijöiden ohjeistaminen yhteisölliseen työvuorosuunnitteluun, mutta niiden aikana henkilöstöllä oli mahdollisuus tuottaa uusia näkökulmia edelleen pohdittaviksi.

 

Yhteisöllinen työvuorosuunnittelu lisäsi niin työhyvinvointia kuin työnhallintaa sekä työn ja vapaa-ajan yhteen sovittamista.

 

Neljännessä vaiheessa uusi toimintamalli otettiin käyttöön ja yhteisöllisen työvuorosuunnittelun pilotti aloitettiin Essoten ensihoitopalvelun pohjoisessa asemaryhmässä toukokuussa 2019. Yhteisöllisen työvuorosuunnittelun avuksi luotiin WhatsApp-ryhmä helpottamaan työntekijöiden välistä vuorovaikutusta. Pilotoinnin alussa haasteena oli se, etteivät sähköisen asioinnin tunnukset toimineet kaikilla pilotoinnissa mukana olleilla. Lisäksi pilotin alkaminen osui kesälomakauteen, jolloin osa vakituisesta henkilöstöstä oli poissa. Näin ollen heidän osaltaan yhteisöllinen työvuorosuunnittelu jäi alussa kokonaan tekemättä tai he pääsivät tekemään sitä vasta kaikkien muiden jälkeen. Tämä aiheutti sen, että suunnitelmaehdotuslistoilla oli alussa paljon päällekkäisyyksiä ja vuorovaikutus henkilöstön kesken jäi vähäiseksi.

Kehittävän työntutkimuksen viides vaihe on uuden toimintatavan arviointi ja vakiinnuttaminen. Tämä toinen kysely tehtiin yhteisöllisen työvuorosuunnittelun pilotoinnin aikana ja siinä selvitettiin työntekijöiden kokemuksia yhteisöllisestä työvuorosuunnittelusta. Toisen kyselyn perusteella pilotointiin osallistuneet henkilöt kokivat niin työhyvinvointinsa kuin työnhallinnan lisääntyneen sekä työn ja vapaa-ajan yhteen sovittamisen helpottuneen. Myös työyhteisön yhteisöllisyyden koettiin lisääntyneen yhteisöllisen työvuorosuunnittelun myötä.

 

Yhteenveto

Pilotointiin osallistuneista henkilöistä suurin osa halusi jatkaa yhteisöllistä työvuorosuunnittelua, joten se otettiin pysyväksi työvuorosuunnittelumalliksi Essoten ensihoitopalvelun pohjoiseen asemaryhmään, ja lisäksi se tullaan ottamaan käyttöön koko ensihoitopalvelualueelle. Jatkokehittäminen on varmasti tarpeen toiminta- ja elinympäristön jatkuvan muuttumisen myötä. Tulevaisuudessa tulisikin tarkastella työntekijöiden ja työnantajan kokemuksia yhteisöllisestä työvuorosuunnittelusta ja sen tuottamasta hyödystä niin työntekijälle kuin työnantajalle.

 

Sairaanhoitaja-YAMK-opiskelija Susanna Vyyryläinen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Ohjaava opettaja Marja-Liisa Rissanen, lehtori Savonia-ammattikorkeakoulu

Opettajat osallistuvat: 8th European Conference of Mental Health, Belfast 2. – 4.10.2019

 

KUVA 1. Mielenterveyttä voi edistää monella tapaa. (Pixabay s. a.)

 

 

Tämä jo kahdeksatta kertaa suomalaisvoimin järjestettävä konferenssi on iloinen ja välitön tapahtuma, jossa niin kokemusasiantuntijat, sairaanhoitajat, tutkijat ja muut kliinisessä mielenterveyden edistämistyössä olevat toimijat tapaavat ja jakavat tietoa ja ymmärrystä. Sain myös esitellä nuorten viiltelyn ehkäisyyn liittyvää tilastollista tutkimustamme, joka on toteutunut yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston, Tampereen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan kanssa.

Konferenssin rakenne muodostui keynote-luennoista, poster-esityksistä sekä yli 130 suullisesta esityksestä. Lisäksi osallistujille oli järjestetty kolme eri tutustumiskäyntikohdetta.

 

Joitain poimintoja konferenssin esityksistä

Keynote-puhujina suomalaiset Mai Peltoniemi ja Carita Kilpinen valottivat osin omiin kokemuksiinsa perustuen emotionaalisen trauman ja strukturaalisen dissosiatiivisuuden ymmärtämisen tärkeyttä ja miten ne vaikuttavat ihmiselämään monin eri tavoin. Esityksissä oli erinomaisesti yhdistetty teoriaa ja kokemuksia. Mai on itse sosiaalialan ammattilainen, jolla on traumakokemuksia ja kokemusta monen tyyppisestä traumahoidosta. Hän on ollut perustamassa uudenlaista terapeuttista yhteisöllistä lähestymistapaa, jossa toipumisorientaatio on vahvasti esillä traumaselviytyjinä esille tulleiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen omien kokemusten kautta.  Lisää täällä

 

Keynote-puhujana oli myös Alf Rehn, suomalaissyntyinen Tanskassa vaikuttava innovaatio-, design- ja johtamisen professori. Tällä kertaa hän lähestyi johtajuutta ja henkilöstön kykyä työskennellä tarkastelemalla mielenterveyttä tuottavuuden näkökulmasta. Hänen esityksensä ydin oli se, että organisaatioissa ja johtamisessa tulee ottaa todella vakavasti mielenterveyden edistämisen suora vaikutus yrityksen tuottavuuteen. Näin ollen on taloudellisesti kannattavaa resursoida henkilöstön jaksamiseen, mikäli halutaan yrityksen tuottavan.

 

 

Mikäli halutaan, että yritys tuottaa, yrityksen on kannattavaa resursoida henkilöstön jaksamiseen.

                              

 

Konferenssin mielenkiintoinen ohjelmisto

Suullisista esityssessioista mainittakoon eHealth-esitys, jossa ensiksi Gillian Cameron (UK) esitteli itsearviointityökaluksi työpaikoille kehitettyä palvelua otsikolla ”Mental Health in the workplace: using chatbots for self-assessment.” Web-alustalle (The Inspire Support Hub) on rakennettu itseapuopas, jossa on ohjeistuksia, miten toimia erilaisten mielenterveyden oireiden kanssa ja lisäksi chatbot iHelpr. Chatbot on (vapaasti suomennettuna) tietokoneohjelma, joka simuloi ihmistenvälisiä keskusteluja internetissä. Chatbotteja käytetään nykyään mm. sääennustusten kertojina. Tässä on rakennettu ja kehitetään edelleen virtuaalisia palveluja täydentämään muita palveluja. Apua eli ohjeita on saatavilla ympärivuorokautisesti joka päivä.  Idea on mielenkiintoinen ja ilmeisen hyvän vastaanoton saanut, sillä ohjelmaa ja palvelua ollaan kääntämässä myös suomeksi. Meillähän on tietoportaalit Mielenterveystalo/aikuiset ja Mielenterveystalo/nuoret  ja nyt tämäkin tulossa.

 

Toisena esityksenä oli tämän samaisen palvelun ekologisia vaikutuksia Brian Cahillin esitteleminä. Säästää aikaa ja rahaa, maapallo ei saastu, kun ei kuljeta paikasta toiseen. Kolmantena esityksenä samassa sessiossa Maurice Mulvenna (UK) toi esille eettisiä näkökulmia otsikolla ”Chatbot for mental health and suicide prevention: is this even ethical?” Hän korosti palvelun voimauttavaa asiakasnäkökulmaa: oirehtiva yksilö saa tietoa, oppii ymmärtämään ja selviytymään oireittensa kanssa. Toiseksi, itsemurha-ajatusten kanssa kamppaileva ja niistä häpeää ja syyllisyyttä kokeva saa tätä kautta mahdollisuuden ilmaista tilanteensa jollekulle, ja alustalta saa tietoa vaihtoehdoista, mistä hakea apua. Kolmanneksi tämän tyyppinen sähköinen palvelu on mahdollinen riippumatta esimerkiksi asuinpaikasta ja varallisuudesta eli se tuo mahdollisuuden yhdenmukaiseen palvelujen saamiseen kaikille.

 

Oma esitykseni ”Social support prevents adolescent’ self-cutting” sisälsi uutta tietoa nuorten viiltelyn ennaltaehkäisystä. Tutkimuksessa selvitettiin eroja nuorten välillä, jotka aloittivat ja jotka eivät aloittaneet viiltelyä viiden vuoden seuranta-aikana. Ystävien ja sisarusten antamalla sosiaalisella tuella on viiltelyn aloittamista ehkäisevä vaikutus. Myös se, että nuori ei koe olevansa yksin, ehkäisee viiltelyä.

 

Ystävien ja sisarusten antamalla sosiaalisella tuella on viiltelyn aloittamista ehkäisevä vaikutus.

 

Haluan vielä nostaa esille bronxilaisen sosiaalityöntekijän Tamara C Holmesin (United States), joka kertoi esityksessään ”Mindfulness Interventions for Depression and Chronic Pain” kertoi mindfulnessin käytöstä niin kroonisista kivuista kuin mielenterveyspulmista kärsivien köyhän väestön keskuudessa. Haasteena tuossa kaupunginosassa on psykiatrien ja muiden ammattilaisten puute sen lisäksi, ettei julkisia palveluja- eikä rahaa niihin- juurikaan ole.  Näin ollen hän myös kroonisen kivun kokemusasiantuntijana on ottanut osaksi työmenetelmiään mindfulnessin, koska hän osaa sitä käyttää ja sitä voi harjoittaa myös ryhmissä.

 

Lopuksi vierailusta

Vierailimme INSPIRED WELLBEING -asumispalveluyksikössä Belfastin laitamilla maaseudun rauhassa. Lisää täällä  Yhteisössä asui 26 mielenterveyskuntoutujaa omissa rivitaloasunnoissaan. Heille oli tarjolla ympäri vuorokauden tarvitsemaansa tukea niin päivittäisissä toiminnoissa kotona kuin yhteisössä muutenkin. Tuen tarve vaihteli kauppaostoksista laskujen maksuun ja ruoanvalmistuksesta lääkehoidon kautta pubissa käynteihin. Yhteisössä oli myös lemmikkejä ja kukin asukas harjoitti puutarhanhoitoa.

 

Lehtori Marja-Liisa Rissanen

Hoitotyön tutkinto-ohjelma

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Laadukkaasti suoritettu vierianalytiikka parantaa potilasturvallisuutta

Opinnäytetyöprosessimme alkoi talvella 2018. Kolmen hengen opinnäytetyöryhmämme muodostui jo syksyn 2017 aikana. Yhdessä lähdimme pohtimaan mahdollisia opinnäytetyön aiheita, ja ryhmällämme olikin jo alun perin toiveena tehdä kehittämistyö yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa. Yksi ryhmämme jäsen sai aikaisemman kesätyöpaikkansa esimieheltä kiinnostavan yhteydenoton liittyen opinnäytetyön aiheeseen, jonka jälkeen ryhmämme alkoi neuvottelemaan opinnäytetyön sisällöstä.

 

Opinnäytetyömme aihe

Opinnäytetyön aiheeksi valittiin vierianalysaattoreiden käytön yhdenmukaistaminen ja sisäisen laadunohjauksen kehittäminen Viitasaaren ja Pihtiputaan perusterveydenhuollon yksiköissä. Yksiköiden hoitohenkilökunta kaipasi selkeitä ja yhdenmukaisia vierianalysaattoreiden työohjeita. Vierianalysaattoreiden  käyttö yleistyy jatkuvasti pienten perusterveydenhuollon yksiköiden keskuudessa, minkä vuoksi koimme opinnäytetyömme aiheen ajankohtaiseksi ja tärkeäksi.

 

Mitä vierianalytiikalla oikein tarkoitetaan?

 

Tavallisimpia vieritutkimuksia ovat esimerkiksi raskaustesti ja CRP:n määritys ihopistosnäytteestä. 

 

Tavan tallaajalle vierianalytiikka-termi ei välttämättä kerro mitään. Vierianalytiikalla (Point of Care) tarkoitetaankin yleensä laboratorion ulkopuolella, potilaan läheisyydessä, suoritettavaa analytiikkaa. Vierianalysaattorit ovat nimensä mukaisesti pienikokoisia potilaan luokse siirrettäviä laitteita tai testejä. Vierianalytiikkaa hyödynnetään, kun tutkimustulos täytyy saada nopeasti, tai kun varsinaisia laboratoriopalveluita ei ole saatavilla.

Tavallisimpia vieritutkimuksia ovat esimerkiksi raskaustesti ja CRP:n määritys ihopistosnäytteestä.  Kymmenet tuhannet diabeetikon hyödyntävät vierianalytiikkaa verensokerin omaseurannassa. Alla esitetyssä kuvassa ovat INR-arvon ja sydänmerkkiaineiden määritykseen käytetyt vierianalysaattorit.

 

           

Opinnäytetyössä käsiteltyjä vierianalysaattoreita. (Nykänen, Rissanen ja Siemann 2019.)

 

Kehittämistyö ja opinnäytetyömme tuotos

 

Opinnäytetyömme muodostui siis kehittämistyöksi. Tuotimme tilaajalle yhteensä seitsemän vierianalysaattorin työohjeet. Ohjeissa on käsitelty myös vierianalysaattorin toimintaan vaikuttavia virhetekijöitä sekä sisäistä laadunohjausta. Jokaisen vierianalysaattorin työohjeen alussa lukija on johdateltu lyhyesti tutkittavan analyytin käyttöön ja vierianalysaattorin toimintaperiaatteeseen. Työohjeissa kaikki työvaiheet on selitetty sanallisesti sekä havainnollistettu valokuvien avulla. Työohjeissa on käsitelty myös vierianalytiikkaan keskeisesti liittyvä ihopistonäyte ja sen oikeaoppinen suorittaminen.

 

   

Oikein suoritettu ihopistonäyte. (Nykänen, Rissanen ja Siemann 2019.)

 

Opinnäytetyön hyödynnettävyys ja merkitys

 

Opinnäytetyön tuotosta hyödynnetään Viitasaarella ja Pihtiputaalla julkisen sektorin avo- ja vastaanottopalveluissa, äitiys- ja lastenneuvoloissa, vuodeosastoilla, päivystyspoliklinikoilla ja kotisairaanhoidossa. Sitä tullaan käyttämään muun muassa vierianalysaattorien uusien käyttäjien koulutuksessa. Opinnäytetyön tuotos luovutetaan käytettäväksi myös Savonia-ammattikorkeakoululle opetusmateriaaliksi.

 

Yhtenäiset toimintatavat parantavat vieritutkimusten luotettavuutta ja potilasturvallisuutta.

 

Opinnäytetyön tuotoksena tehdyillä työohjeilla pyritään yhdenmukaistamaan vierianalysaattoreiden käyttöä , jolloin laitteiden käyttäjillä on samat toimintatavat. Vieritutkimusten virhelähteiden tunnistaminen, oikein toteutettu sisäinen laadunohjaus ja yhtenäiset toimintatavat parantavat vieritutkimusten luotettavuutta ja potilasturvallisuutta. Opinnäytetyöprosessista saamamme tietotaito pohjustaa meitä työelämässä toimimaan esimerkiksi vierianalytiikan vastuutehtävissä.

 

Toivotamme mielenkiintoisia lukuhetkiä opinnäytetyömme parissa!

 

 

Miko Nykänen

Jenna Rissanen

Rosa Siemann

Bioanalyytikon tutkinto-ohjelma

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Sanna Kolehmainen

lehtori

Anne Karuaho

lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Vierianalysaattoreiden käyttö ja sisäinen laadunohjaus

Linkki opinnäytetyöhön: lisätään myöhemmin

 

Muokattu sitaatteja 4.11.2019.

 

Opinnäytetyöprosessi opiskelijoiden ja kentän välisenä yhteistyönä

Laadukas asiakaspalvelu parantaa asiakaskokemusta

 

Röntgenhoitajaopiskelijat Eppu Heimola ja Mikko Saarela kartoittivat opinnäytetyönään eräässä terveyskeskuksessa röntgentutkimuksissa käyneiden asiakkaiden tyytyväisyyttä saamansa palvelun laatuun.

Opinnäytetyöprosessi alkoi aiheen valinnalla: halusimme käytännön työhön sidoksissa olevan aiheen. Tästä syystä etsimme ideoita opinnäytetyön suunnitteluun ja toteutukseen ollessamme harjoitteluissa. Kun olimme valinneet opinnäytetyömme aiheen, pystyimme seuraamaan harjoitteluissa sitä, kuinka esimerkiksi palvelun laatu toteutuu ja millä tavoin siihen pystyimme esimerkiksi itse vaikuttamaan tai kuinka tyytyväisiä asiakkaat olivat saamaansa palveluun. Harjoitteluista saimme ideoita opinnäytetyön keskeisten aiheiden valitsemiseen, joka taas auttoi aihealueen rajaamisessa. Aihealueen rajaus auttoi teoriatiedon etsimisessä ja kirjoittamisessa. Harjoitteluissa saadun työkokemuksen kautta pystyimme samaistumaan asiakkaisiin ja ajattelemaan, miltä itsestä voisi tuntua potilaana ja millaista palvelun toivoisi olevan.

Työn tavoitteena oli tuottaa erään kunnan röntgenpalveluiden parissa työskenteleville konkreettista tietoa ja apuvälineitä tulevaisuuden kuvantamispalveluiden kehittämiseen sekä saada selville eniten tyytyväisyyttä sekä tyytymättömyyttä tuovat palvelun osa-alueet. Opinnäytetyö toteutettiin kartoittamalla röntgenosastolla vierailevien asiakkaiden mielipiteitä palvelun laadusta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusasetelmaa. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta ja asteikkona neliportaista Likertin asteikkoa.

Kyselyyn vastanneet kunnan terveyskeskuksen röntgenosastolla vierailleet asiakkaat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä saamaansa palvelun laatuun. Yleinen palvelun laatu, henkilökunnan käyttäytyminen ja ammattitaito sekä tutkimukseen liittyvä ohjaus ja neuvonta koettiin hyväksi. Tutkimuksen vastausten perusteella voidaan päätellä, että röntgenosasto tuottaa laadukasta palvelua ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Jos halutaan tavoitella täydellisyyttä, voidaan ajatella kehitettävää olevan jokaisella osa-alueella, jotta tyytyväiset vastaukset saadaan muutettua erittäin tyytyväisiksi. Kokonaisuudessaan voidaan kuitenkin ajatella tuloksen olevan jo nykyisellään hyvä.

 

                                   Opiskelijoiden ja kentän välinen yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia.

 

Opiskelijoiden ja kentän välinen yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia. Opiskelijoina saimme kokeneilta asiantuntijoilta ohjausta ja käytännön vinkkejä tutkimuksen tekemiseen. Lisäksi yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden työelämäläheisen opinnäytetyön tekemiseen, josta saatuja kokemuksia voimme hyödyntää tulevassa työelämässä. Työn tilaaja puolestaan sai vastineeksi asiakastyytyväisyyskartoituksen ilman, että heidän tarvitsi uhrata siihen suurempia resursseja. Asiakastyytyväisyyden tuloksista tilaaja näkee yksikkönsä asiakastyytyväisyyden nykyisen tason ja tulosten avulla voi tarvittaessa kehittää yksikkönsä palvelun laatua.

Opinnäytetyössämme yhteistyö kunnan terveyskeskuksen yhteyshenkilöiden kanssa sujui pääosin ongelmitta. Suurin este yhteistyölle työn tilaajan kanssa oli maantieteellinen välimatka, sillä työn aikana olimme molemmat eri paikkakunnilla harjoitteluissa. Kommunikointi hoitui kuitenkin hyvin puhelimitse ja sähköpostitse. Lomakkeiden lähetykset hoidimme postin välityksellä. Työ suunniteltiin yhteistyössä tilaajan kanssa ja heidän toiveitaan toteuttaen.

Opinnäytetyön tekeminen oli opettavainen kokemus. Asiakastyytyväisyyteen ja palvelun laatuun perehtyminen kehittivät osaamistamme ja tietotaitoamme sekä huomasimme niiden suuren merkityksen käytännön työssä. Harjoitteluissamme pystyimme opinnäytetyön ansiosta kiinnittämään enemmän huomiota asiakkaan kohteluun ja ikään kuin kuvittelemaan, miltä asiakkaasta tuntuu. Näihin asioihin aiomme kiinnittää huomioita myös jatkossa työelämässä. Opinnäytetyön tekeminen opetti myös sen, että tällaisen prosessin suorittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, tarkkaa suunnittelua sekä huolellisuutta ja aikatauluttamista, jotta lopputulokseen voidaan olla tyytyväisiä. Tulevaisuudessa näissä asioissa pystymme toimimaan paremmin. Nämä asiat ovat niin ikään verrannollisia röntgenhoitajan työhön, joka vaatii tarkkuutta ja suunnittelua. Alan jatkuvan kehityksen myötä oman ammattitaidon ylläpitäminen vaatii myös itsensä jatkuvaa kehittämistä ja opiskelua.

 

   Laadukas palvelu voi vaikuttaa myös työntekijöihin ja heidän jaksamiseensa.

 

Alan kehityksen lisäksi myös kuvantamispalveluiden asiakaskunnassa tapahtuu muutoksia ajan saatossa: asiakkaiden näkemykset, halut ja toiveet muuttuvat ja ne voivat muuttua vaativammiksi. Edellytyksenä toimivalle ja laadukkaalle palvelulle on, että myös palvelun laatua seurataan ja sitä kautta kehitetään paremmin vastaamaan asiakkaiden tarpeita. Laadukas palvelu vaikuttaa moniin asioihin kuten esimerkiksi asiakasmääriin ja asiakkaiden asenteisiin. Laadukas palvelu voi vaikuttaa myös työntekijöihin ja heidän jaksamiseensa. Saimme opinnäytetyöstä röntgenhoitajaopiskelijoina tietoa eri asiakastyytyväisyyden indikaattoreista, ja tätäkin tietoa voimme hyödyntää omassa työnteossa tulevaisuudessa. Tämän lisäksi tutkimuksen suorittaminen lisäsi työelämäläheisiä kommunikaatiotaitojamme sekä yhteistyötaitoja. Tutkimuksen tekemisen myötä kehitämme oman alan taitojen ja tiedon sovelluskykyä, omaa osaamista, kriittistä ajattelua, analysointia sekä perusteluvalmiuksia.

 

Eppu Heimola, TR16S

Mikko Saarela, TR16S

 

Sirkka Malila, lehtori

Anne Karuaho, lehtori

 

 

 

Röntgenhoitajan perehdyttäminen ultraäänimodaliteettiin – hanketyön loppuraportti

Hyvällä perehdyttämisellä voidaan parantaa työyhteisön ja potilaiden turvallisuutta. Kuva: Pixabay

Röntgenhoitajan työssä tarvitaan myös projektin hallintaa. Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelmassa on mahdollista osallistua erilaisiin moniammatillisiin hankkeisiin. Kiinnostuin hankelistan aiheesta perehdyttämiskortti ultraäänimodaliteettiin, jonka tilaajana oli KYSin (Kuopion yliopistollinen sairaala) kuvantamiskeskuksen radiologia.

KYSin ultraäänimodaliteetissa työskentelevät röntgenhoitajat olivat todenneet tarpeen uudistaa perehdytystä ja perehdyttämiskorttia. Uudet työntekijät ovat KYSillä työskentelevien röntgenhoitajien tulevia kollegoita, joten korttia tehdessä oli tärkeä huomioida heidän mielestään tärkeät seikat. Hankkeen tarkoituksena oli uusia perehdyttämiskortti ultraäänitoimintaan. Perehdyttämisen tavoitteena on antaa uusille röntgenhoitajille kokonaiskuva organisaatiosta ja sen toiminnasta sekä työyksikön työstä. Hyvän perehdytyksen tarkoitus on motivoida uusi työntekijä aktiiviseksi työyhteisön jäseneksi, koska hyvällä perehdyttämisellä voidaan parantaa työyhteisön ja potilaiden turvallisuutta.

Uudelle perehdyttämiskortille oli selkeä tarve, jotta perehdytys olisi riittävän selkeä ja kattava kaikille. Jokaisella perehdyttäjällä on oma kokemus ja näkemys olennaisista ohjeista, mutta kortissa ovat tärkeimmät asiat, jotka tulee käydä läpi jokaisen uuden työntekijän kanssa ja näin koko organisaation toiminta on laadukasta.

Hanketyöskentelyni alkoi hankesuunnittelulla, jossa hain taustatietoa aiheeseen, suunnittelin kevään aikataulun ja alustavasti itse perehdyttämiskortin sisältöä sekä toteutustapaa. Hanketyöni keskeisiä teemoja olivat ultraääni, tarkistuslista, perehdytys ja turvallisuus. Ultraäänitutkimuksella voidaan tarkastella kehon pehmytkudoksia, kuten vatsan alueen elinten rakennetta, kokoa ja liikettä. Sitä voidaan käyttää erilaisissa toimenpiteissä esimerkiksi näytteen ottamisen ohjaamiseen tai sairauden diagnosointiin. Radiologi suorittaa toimenpiteen, mutta röntgenhoitajalla on tärkeä asema potilaan ohjaamisessa ja esivalmistelussa. Tarkistuslistan avulla voidaan varmistaa, että kaikki tarpeellinen on perehdytetty eikä mitään tärkeää ole unohdettu. Uskon, että kortin selkeän rakenne ja eteneminen tekevät perehdyttämisprosessista järjestelmällisempää. Turvallisuus on läsnä työntekijän omissa työskentelytavoissa ja toiminnassa sekä potilasturvallisuudessa.

 

Tarkistuslistan avulla voidaan varmistaa, että kaikki tarpeellinen on perehdytetty eikä mitään tärkeää ole unohdettu.

 

Tutustumiskäynnillä KYSin ultraäänimodaliteettiin sain paljon tietoa yksikössä tarvittavista taidoista ja sen ansiosta osasin paremmin keskittyä modaliteetissa tarvittaviin ydinasioihin tehdessäni korttia. Tuotoksessa oli tärkeää huomioida, että se pitää sisällään kaikki oleelliset asiat uudelle työntekijälle ja että asiat ovat ilmaistu napakasti ja selkeästi. Perehdyttämiskortista tuli kolmen A4-sivun kokoinen lomake, joka on tarkoitus ottaa käyttöön jo kesän 2019 sijaisten perehdyttämisessä.

Hankesuunnitelmaan tekemäni SWOT-taulukko auttoi toiminnassa läpi kevään. Yhteistyö KYSin röntgenhoitajien kanssa sujui hyvin. Ammattitaitoinen henkilökunta antoi hyviä vinkkejä perehdyttämiskorttiin ja heiltä sai vastauksen siihen, mitä kysyin. Hankalaksi koin aikataulun pitämisen ja hanketyön yhdistämisen muihin opintoihin. Olen suorittanut ultraäänitutkimuksien harjoittelun muualla pienemmässä sairaalassa, mutta hanketyön aikana opin paljon uutta ultraäänityöskentelystä sekä KYSin toimintatavoista.

Moniammatillisuus jäi tässä hankkeessa vähäiseksi. Röntgenhoitajan työskentely ultraäänessä on monipuolista yhteistyötä radiologin ja potilaan sekä saattajien ja eri osastojen ja poliklinikoiden henkilökunnan kanssa. Perehdytyksessä on tärkeä keskittyä mm. tiloihin, röntgenhoitajan töiden perusteisiin, tietojärjestelmiin ja ohjeisiin. Radiologin konkreettinen avustaminen esimerkiksi toimenpiteessä selkeytyy usein vasta käytännössä, sillä jokaisella radiologilla on omat tapansa toimia ja heidän kanssaan tulee toimia tiimissä. Moniammatillisuus korostuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

 

Moniammatillisuus korostuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

 

Tavoitteet täyttyivät ja ne antoivat uutta näkökulmaa toimintatapoihin. Koen tärkeäksi osata ajatella itseni toisen asemassa. Hankkeen kannalta tarkoitan esimerkiksi sitä, että olisin itse menossa töihin KYSin ultraääneen ja minua perehdytettäisiin tekemäni perehdyttämiskortin avulla. On tärkeä aloittaa suurista kokonaisuuksista ja edetä pienempiin ja yksityiskohtaisempiin kohtiin. Jatkossa uuden hanketyön tekeminen tai projektiin osallistuminen ovat varmasti paljon helpompia ja uskallan tarttua haasteisiin varmemmin.

 

Elina Kaaronen, TR17S

Tuula Partanen, lehtori

 

 

 

 

Terveisiä Sädehoitopäiviltä

Iltajuhlaa vietettiin kelta-musta-teemalla kristallikruunujen alla. Kuva Aija Juutilainen, KYS

Suomen Onkologiayhdistys ry

Sädehoitopäivät 28. – 29.3.2019 Kuopio, Musiikkikeskus

Sädehoitopäivät ovat kerran vuodessa järjestettävä kansallinen koulutus sädehoidossa työskenteleville röntgenhoitajille, fyysikoille, lääkäreille ja laitehuollon edustajille.

Koulutuspäivät alkoivat presymposiumilla keskiviikkoiltana. Presymposiumissa käsiteltiin uusia tuulia potilaan hoitoon asetteluun liittyen, kuten SGRT:hen (Surface Guided Radiation Therapy) ja hengityspidätykseen hoidoissa (ABC, RPM ja DIPH). Luentojen lopuksi sain testata SGRT-asettelua fantomilla.

Varsinaiset koulutuspäivät alkoivat torstaina, jolloin ohjelmassa oli tulevaisuuden hoitomuodot ja automaatio. Luentosarjan aloitti professori Uwe Oelfke, The Royal Marsden Hospitalista Lontoosta kertomalla magneettiohjatusta sädehoidosta, jossa potilaat hoidetaan lineaarikiihdyttimellä, johon on liitetty magneettikuvantamisen laite. Tämä mahdollistaa hoidon reaaliaikaisen kuvauksen ilman, että potilas saa ylimääräistä säteilyä. Menetelmä sopii hyvin liikkuvien tuumorien hoitoon ja jos kohde ei visualisoidu hyvin CBCT-kuvauksessa (RTG-kuvaus). Menetelmä mahdollistaa myös ns. adaptiivisen sädehoidon, jossa alkuperäinen hoitosuunnitelma voidaan laskettaa uudelleen reaaliajassa, jos esimerkiksi potilaan asento muuttuu hoitojen aikana tai tuumori pienenee. Suomessa ei vastaavia laitteita ole vielä, mutta Helsingissä on varattuna optiohuone ko. laitteelle. Euroopassa on muutama vastaava laite jo käytössä.

Aamupäivän yhteisissä luennoissa käsiteltiin myös sädehoitokohteen automaattista rajausmenetelmää, johon ollaan nyt rakentamassa kansallista konsensusta Ficanin sisällä. AI on tulossa kovasti sekä kohteen rajaamiseen ja myös annossuunnitteluun rutiinikohteissa.

Röntgenhoitajille oli oma osio luennoilla. Siinä käsiteltiin syöpäpotilaan kokemaa hoidon laatua, ja luennoitsijana oli Katri Vehviläinen-Julkunen. Tutkimus oli kansallinen ja tehtiin Itä-Suomen yliopiston johdolla. Tulokset eivät ole vielä lopullisia, mutta pääsääntöisesti potilaat olivat tyytyväisiä saamaansa tietoon ja ohjaukseen hoitojen aikana. Vertaistukea olisi kaivattu enemmän. Ohjelma jatkui röntgenhoitajan ammattiurakehityksellä. Osastonhoitaja Heli Seppälä HUSin sädehoidosta kertoi, kuinka heillä kehiteltiin mittaria röntgenhoitajan osaamisen kartoitukseen ja urakehityksen mahdollistamiseen. Malli on vielä kesken, ja mittari vaatii muokkaamista. Lopuksi esiteltiin KYSin sairaanhoitajan uramallia, mutta siinä ei ole vielä lainkaan röntgenhoitajan työhön viittaavaa, vaan kehittely on vielä kesken.

Iltapäivän luennoilla keskityttiin maksatuumoreiden hoitoon. Radiologi Petri Saari Kuopion yliopistollisesta sairaalasta luennoi maksatuumoreiden kemoembolisaatioista ja RF-hoidoista (radiofrekvenssihoidoista) eli kuinka toimenpideradiologiassa hoidetaan maksatuumoreita ja etäpesäkkeitä. Radiologi Reija Västrik HUSista kertoi maksan HDR (HighDoseRate) -sisäisestä sädehoidosta. Hoitomuoto on melko uusi Suomessa ja sitä toteutetaan vai HUSissa. Menetelmässä potilaalle laitetaan anestesiassa CT-ohjattuna yksi tai useampi neula/kateri maksaan ja hoito toteutetaan IR192 HDR-hoitona. Tulokset ovat olleet lupaavia. Rajoitteina hoidolle ovat, että tuumorin volyymi ei saa olla iso, maksimissaan saa 4 etäpesäkettä ja maksan minnan tulee olla suhteellisen hyvä. Lopuksi onkologi Juhani Collan HUSista kertoi maksan stereotaktisesta sädehoidosta lineaarikiihdyttimellä, jossa hoito voidaan toteuttaa hengitystahdistettuna. Fraktiointimalleja on useita, ja eri malleilla ei ole suuria eroja vaikuttavuuden suhteen.

Päiväohjelman päätteeksi oli vierailu KYSin sädehoitoyksikköön, jonne en osallistunut. Mutta koko päivän päätteeksi oli iltajuhla Puikkarissa kelta-musta-teemalla. Ohjelma oli hauskaa ja ilta kului mukavasti entisten työkavereitten ja entisten opiskelijoitten kanssa rupatellessa.

Perjantaipäivä alkoi klo 8.15 ”kaksintaistelulla” eri kuvantamismodaliteettien paremmuudesta sädehoidon paikantamisessa hoitokoneilla. Lopuksi kuitenkin päästiin konsensukseen: jokaiselle kuvantamisen muodolle on paikkansa. Aamun luennoissa nousi esiin myös, että CBC(ConeBeamComputerTomography) -säteilyannos kaiken kaikkiaan jää hyvin pieneksi suhteessa hoitojen kokonaisannokseen suhteutettuna ja suhteessa sen antamaan kuvainformaatioon. Tosin esille nousi myös asia, että kuvien tulkinta ei aina ole helppoa mahdollisten kuvavääristymien vuoksi.

Perjantaipäivässä oli vielä nenänielusyövän etiologiasta ja hoidoista sekä kilpirauhassyövästä. Nenänielun syöpä on Suomessa melko harvinainen. Aasiassa puolestaan se on yleinen, jossa yksi yleinen aiheuttaja on suolainen, kuivattu kala. Päivän luennot päättyivät uusien tuulien esittelyyn: tärkeimmät sädehoitotutkimukset, BNCT Boorineutronikaappaushoidot) -hoidon nykytila ja kohdunkaulansyövän brachy-hoito (sisäinen sädehoito). Näistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli BNCT-hoidon nykytila. HUSiin on asennettu maailmassa ensimmäinen uudenmallinen BNCT-laite, jonka toimintaa on testattu ja STUK-mittaukset on tehty. Alustavasti sädehoitoja voidaan trial-luontoisesti aloittaa ehkä jo loppuvuodesta. Hoitomenetelmä soveltuu hyvin uusiutuneiden kasvainten hoitoon ja kasvainten, jotka sijaitsevat kriittisten riskielinten lähellä, ja joita ei voi hoitaa perinteisellä ulkoisella sädehoitokiihdyttimellä.

Päivien lopuksi oli yllätysesiintyjä, poliisi, kirjailija Marko Kilpi, joka kertoi kriisiterapiasta ja vaikeiden asioiden kohtaamisesta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että koulutuspäivillä tuli paljon selvyyttä esim. annossuunnitteluun liittyviin automaattisiin toimintoihin. Maksatuumoriluennot ja perjantaipäivän aamun katsaus eri kuvausmodaliteetteihin olivat ehdottomasti tärkein anti, joista voin opiskelijoillekin tehdä lyhyen esityksen ”uusista” tuulista syöpäpotilaan hoidoissa, ja MR-sädehoitolaite. Oli mukava tavata entisiä opiskelijoitamme, joita olikin Lahdesta, Helsingistä, Jyväskylästä, Joensuusta, Kotkasta, Lappeenrannasta sekä tietysti Kuopiosta. Näyttely oli myös hyvä ja sain sieltä hyvää materiaalia opetukseen: Näytteilleasettajia oli sekä laite- että lääkeyhtiöistä. Sädehoito-osaajia osallistui päiville yli 150. Myös OAMKista oli sädehoidon opettaja.

 

Tuula Partanen, lehtori

Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma

 

SAVONIAN OPETTAJAT KOULUTTAUTUVAT JA VERKOSTOITUVAT

Ensimmäisenä päivänä ilmoittautui yli 20 000, joten vilinää riitti.

European Congress of Radiology ECR

Wien, 27.2.–3.3.2019

EFRS:n opettajakokous                                                                     

Osallistuin torstaina 28.2.2019 European Federation of Radiographers Societies (EFRS) -järjestön opettajakokoukseen (Annual Meeting of EFRS Educational Wing). EFRS:ään kuuluu 40 kansallista röntgenhoitajaliittoa, muun muassa Suomen röntgenhoitajaliitto. Lisäksi siihen kuuluu 60 ammatillista oppilaitosta, myös Savonia-ammattikorkeakoulu. Liitto edustaa yli 8000 röntgenhoitajaopiskelijaa, ja sen tavoitteena on edistää alan koulutusta ja tutkimusta.

Kokouksessa esiteltiin lyhyesti EFRS:n viime vuonna tekemää tutkimusta siitä, miten röntgenhoitajakoulutus on järjestetty eri Euroopan maissa. Koulutuksen pituus ja röntgenhoitajien osaamisalueet vaihtelevat eri maissa. Kaikissa maissa röntgenhoitajat eivät työskentele esimerkiksi isotooppikuvantamisessa tai sädehoidossa. Tästä tutkimuksesta julkaistaan myöhemmin tarkempaa tietoa.

EFRS kannattaa sitä, että jokaisessa maassa olisi oma valtakunnallinen loppukoe röntgenhoitajaopiskelijoille. Tällainen koe on käytössä vain muutamassa Euroopan maassa. Kokousta edeltävänä päivänä EFRS oli ensimmäistä kertaa järjestänyt röntgenhoitajien teoreettista osaamista mittaavan kokeen. Koe oli herättänyt paljon mielenkiintoa esimerkiksi Afrikan maissa. Sieltä oli tullut tiedusteluja, voiko kokeen suoritettuaan hakeutua röntgenhoitajan töihin Eurooppaan. Monien pettymykseksi näin ei tietenkään voi tehdä.

Ryhmäkeskustelun aiheena oli tohtoritason koulutuksen tila jäsenmaissa. Ryhmäkeskustelujen purkamiseen jäi valitettavan vähän aikaa kokouksen päätteeksi, mutta yhteenvetona voi todeta, että tässäkin asiassa käytännöt vaihtelevat eri maissa. Esimerkiksi Suomessa todettiin haasteena olevan se, että tohtoritutkintoja ohjaavia oman alan asiantuntijoita ei ole kovin monta. Keskusteltiin myös siitä, miten alan opettajia voitaisiin kannustaa tohtoriopintoihin.

Konferenssi

Konferenssipaikka oli Austria Center Vienna, jonne kaikki yli 20 000 eri puolilta maailmaa tulleet röntgenhoitajat, radiologit ja opiskelijat mahtuivat hyvin. Konferenssissa oli mielenkiintoisten luentojen lisäksi valtava näyttely, jossa esiteltiin kuvantamisen uusimpia laitteita suurista magneettitutkimuslaiteista pienempiin osastokuvauslaitteisiin. Mielenkiintoisia luentoja oli tarjoilla paljon. Kiinnostavat luennot oli kätevää valita jo edellisenä päivänä hyvin toimivan sähköisen aikataulun avulla. Sen avulla oli helppo löytää myös oikea luentosali useasta rakennuksesta koostuvalla konferenssialueella.

Yksi konferenssin tärkeimpiä teemoja oli ehdottomasti tekoäly ja sen vaikutus radiologiaan. Osallistuin useampaan tekoälysovelluksia kehittävän firman esittelyyn ja luentoon. He korostivat sitä, miten paljon tekoäly tulee muuttamaan radiologiaa. Tekoälyn todettiin helpottavan radiologien työtä, koska tekoäly ehdottaa kuvista valmiiksi löydöksiä kuvien lausujalle ja säästää radiologin aikaan. Tekoälyä kehitetään ”syöttämällä” sille tietoja eri röntgentutkimuksista aiemmin havaituista löydöksistä. Tämän tiedon avulla tekoälyn odotetaan tunnistavan vastaavat poikkeamat uusista kuvista. Yleisön kommentissa oltiin huolissaan esimerkiksi siitä, miten tekoäly oppii tunnistamaan hyvin harvinaiset löydökset.

Konferenssissa oli paljon röntgenhoitajien pitämiä luentoja. Osallistuin esimerkiksi röntgenhoitajaopiskelijoiden moniammatillista simulaatio-opetusta koskevaan luentokokonaisuuteen. Tämän koin hyödylliseksi, koska Savoniassa aloitetaan elokuussa moniammatillisten simulaatioiden suunnittelu, ja olen mukana suunnitteluryhmässä.

Oman mielenkiintoni kohteena olivat esimerkiksi tietokonetomografiaa koskevat luennot. Osallistuin traumakuvantamista, laitefysiikkaa ja optimointia käsitteleviin luentoihin. Myös tietokonetomografian nopeasta kehittymisestä oli mielenkiintoisia luentoja. Lasten tietokonetomografian optimoinnista oli hyvä esitys, jossa luennoitsijana oli esimerkiksi lastenradiologi Raija Seuri.

Mielestäni on tärkeää, että Savonia on mukana EFRS:n toiminnassa jatkossakin. Eurooppalaisten opettajien tapaaminen vahvisti ajatusta siitä, että meille on tärkeää pienenä koulutusalana tehdä yhteistyötä paitsi valtakunnallisesti myös Euroopan laajuisesti. ECR:ään osallistuminen oli tärkeää myös siksi, että siellä on esillä alan uusin tieto. Tämä auttaa kehittämään omaa opetusta tulevaa kehitystä silmällä pitäen.

 

Kaija Laitinen, radiografian lehtori, Savonia-amk

 

Uniapneaa sairastavan potilaan CPAP-hoidon seurannan järjestäminen Saarikassa sairaanhoitajan vastaanotolla – toimintamalli ja ohjeistus

Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä Saarikan alueella lähdettiin järjestämään valtakunnallisen uniapneaohjelman roolituksen mukaan CPAP-hoidossa olevien uniapneapotilaiden kontrollikäyntien toteuttamista ja CPAP-hoitoon kuuluva tarvikejakelua perusterveydenhuollossa. Aiemmin kontrollikäynnit ja tarvikejakelu oli toteutettu erikoissairaanhoidossa, mutta potilaiden määrän kasvun myötä resurssit eivät enää riittäneet. Uniapneaohjelman mukaiseen roolitukseen ei ollut toimintamallia, ja niinpä sairaanhoitajat Carita Malinen ja Marjo Kotilainen alkoivat koota niin toimintamallia kuin ohjeistusta uudelle toiminnalle AMK-opinnäytetyönään.

Aloitteluvaiheessa syksyllä 2018 olimme yhdessä kolmen muun sairaanhoitajan kanssa perehtymässä CPAP-potilaiden hoitoon ja kontrolleihin Keski-Suomen keskussairaalan uniapneapolilla. Perusperehdytyksen lisäksi sovimme tuolloin yhteisistä pelisäännöistä ja käytännöistä. Uuden toimintamallin käynnistämiseen tarvittavia tietoja kartutimme kirjallisten lähteiden kautta opinnäytetyön edetessä. Lisäksi tärkeitä yhteistyökumppaneita opinnäytetyössä olivat laitevalmistajat, joiden laite-edustajat kävivät terveysasemalla perehdyttämässä välineistöön ja laitteiden toimintaan sekä tarvikevalikoimaan, kuten maskeihin.

Vuodenvaihteen jälkeen saimme keskussairaalasta ensimmäiset potilaslistaukset terveysasemalle, ja näin alkoivat potilaiden kontrollikäynnit ja tarvikejakelu. Toimintamallin ja oppaan hiominen kulkivat käytännön työn rinnalla. Samalla kirjoitimme opinnäytetyön raporttiosuutta. Helmikuussa 2019 kävimme opintokäynnillä Kuopion Harjulan sairaalan unipoliklinikalla ja saimme lisää aineistoa kehittämistyöhön.

Jatkuva yhteistyö keskussairaalan unipoliklinikan ja perusterveydenhuollon välillä on tärkeää. Keskussairaalan unihoitajan tuki on tärkeä terveysaseman sairaanhoitajille, ja sitä kautta myös seurataan ajantasaisesti koulutuksia sekä sairaanhoitopiirin päivittyviä ohjeistuksia. Arvelemme, että toiminta hakee varmasti jonkin verran vielä muotoaan.

Erikoissairaanhoidossa paine helpottaa ja potilastyytyväisyys kasvaa, kun palvelu on lähellä, omalla terveysasemalla.

Uusien sairaanhoitajien riittävään perehdyttämiseen on kiinnitettävä erityishuomiota, ja jatkossa on myös varauduttava terveysasemalla jatkuvasti kasvavaan potilaiden määrään. Voimme kuitenkin olla tyytyväisiä ja ylpeitäkin pienessä ajassa hallitusti käynnistettyyn uuteen toimintamuotoon. Erikoissairaanhoidossa paine helpottaa ja potilastyytyväisyys kasvaa, kun palvelu on lähellä, omalla terveysasemalla. Samalla potilaat voivat hoitaa myös muita terveyteensä ja sen ylläpitoon ja edistämiseen liittyviä asioita. Omahoitaja pystyy paremmin puuttumaan potilaan mahdollisiin ongelmiin ja tukemaan ja motivoimaan hoidossa.

Toiminnan siirron kautta on arvioitu saatavan säästöjä niin yksilötasolla potilaan näkökulmasta kuin erikoissairaanhoidon kulujen kasvun tasoittumisena. Näin erikoissairaanhoidon resurssit säästyisivät niitä tarvitseville.”

Marjo Kotilainen, sairaanhoitaja AMK, Saarikka
Carita Malinen, sairaanhoitaja AMK, Saarikka
Marja-Liisa Rissanen,lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyö:
Marjo Kotilainen ja Carita Malinen 2019:

Uniapneaa sairastavan potilaan CPAP-hoidon seuranta sairaanhoitajan vastaanotolla perusterveydenhuollossa – Toimintamalli ja ja opas sairaanhoitajille

Linkki: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/169333/A%20OPINNÄYTETYÖ%20UNIPNEA%20CARITA%20JA%20MARJO.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Esitietolomake toiminnan tukena

Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmassa on mahdollisuutena tehdä opintojakso ”Moniammatillinen hanketyö”, jossa opiskelijat voivat osallistua erilaisiin hankkeisiin ja projekteihin. Milja Heikkilä ja Moona Soininen TR17S-ryhmästä tarttuivat opintojakson haasteeseen ja tuottivat KYSille esitietolomakkeen tietokonetomografiaan tuleville potilaille.

”Kuopion yliopistollisen sairaalan radiologian yksikkö oli antanut hanketyön aiheeksi laatia esitietolomake tietokonetomografiaan tulevalle potilaalle ja kiinnostuimme aiheesta löydettyämme sen. Kuvausmenetelmänä tietokonetomografia perustuu ionisoivan säteilyn absorptioon kudoksissa, ja sillä saadaan luotua kehosta poikkileikekuvia. Kuvien laadun parantamiseksi tietokonetomografiassa käytetään usein tehosteaineita, joista yleisin on jodivarjoaine.

Tarkoituksenamme oli tuottaa toimiva ja käytännöllinen esitietolomake tietokonetomografiatutkimuksiin tuleville potilaille. Lomakkeen tarkoitus on toimia tarkistuslistana työntekijöille ja samalla helpottaa työn organisointia ja tukea potilasturvallisuutta. Lomakkeessa kysytään mm. kehossa olevia metalliesineitä ja implantteja sekä aiemmin käytetyistä varjoaineista mahdollisesti aiheutuneita reaktioita sekä muita tutkimuksen kannalta olennaisia asioita. Näiden ennakkotietojen perusteella lomaketta käyttävä hoitohenkilökunta voi jo etukäteen pohtia käytettävää kuvausohjelmaa ja tilanteeseen sopivaa tutkimuslaitetta. Lomakkeen tarkoituksena on toimia välineenä, jolla saadaan tietoa tutkimuksen diagnostista onnistumista varten.

Työssämme korostuu potilasturvallisuus

Hanketyömme keskeisimpiä käsitteitä olivat tietokonetomografia, tarkistuslista, potilasturvallisuus ja työnkulun organisointi, lisäksi työssämme korostuu etenkin potilasturvallisuus. Pohdimme, kuinka tarkistuslistan myötä lomake tulee helpottamaan hoitajien työtä ja edistämään potilasturvallisuutta. Uskomme, että lomakkeella on vaikutus hoitajien tarkkuuteen ja sitä kautta potilasturvallisuuteen. Lääkeaineiden ja varjoaineiden käsittely tietokonetomografiatutkimuksissa vaatii huolellista potilasturvallisuuden toteuttamista. Varjoaineen antoon liittyvät toisinaan komplikaatioriskinä allergiset reaktiot, kuten ihottumaa tai nenän tukkoisuutta. Pahimmassa tapauksessa allergia saattaa ilmetä anafylaktisena reaktiona.

Myös työnkulun organisointi oli mielestämme projektissamme tärkeä asia, sillä lomakkeesta saadut tiedot ohjaavat hoitajia toimimaan suunnittelun kautta toteutukseen ja tutkimuksessa onnistumiseen. Organisaation kuluja voidaan hallita näin ollen paremmin työntekijöiden työnsuunnittelun kautta, kun potilaan riskitiedot ja kuvauksen tarpeet tulevat lomakkeessa selville selkeästi ja nopeasti. Ilman riittäviä esitietoja voi virhetilanteista seurata esimerkiksi uusia kuvauksia, jolloin aikaa kuluu ja sitä kautta kuluu myös resursseja.

Aloitimme hanketyömme tammikuussa. Aloimme työstämään tammikuussa hanketyön suunnitelmaa ja kävimme myös tutustumassa KYSin tietokonetomografiatutkimuksiin. Suunnitelman jälkeen työstimme lomakkeen, joka hyväksytettiin KYSin tietokonetomografian vastuuhenkilöillä. Tuotoksesta tuli A4-kokoinen lomake, jonka potilaat itse täyttävät ennen tutkimukseen tuloa ja allekirjoituksellaan he kuittaavat lomakkeelle antamansa tiedot oikeiksi. Lomake (kuva 2) valmistui toukokuun alussa ja lomake otettiin heti käyttöön KYSillä.

Koimme hankkeen työstämisen yhdessä muiden opintojen ohella todella opettavaiseksi

Arvioimme työntekoamme SWOT-arviointimenetelmällä. Koimme haastavaksi hanketyön aikataulutuksen ja liittämisen muihin opintoihin. Emme aluksi pysyneet suunnittelemassamme aikataulussa, mutta lopulta saimme toimitettua lomakkeen ajallaan KYSille. Koko projektin saimme suunnitellussa aikataulussa valmiiksi. Projekti antoi meille loistavan mahdollisuuden tutustua KYSin toimintaan ja työskentelytapoihin sekä kehittää omaa ammatillista osaamistamme soveltamalla hanketyössä aikaisempia opintoja. Hanke mahdollisti myös meille erittäin hyvän orientoinnin tietokonetomografiaharjoitteluja varten.

Huomasimme harjoittelun aikana, että potilaan ohjaaminen ja potilashoitajana toimiminen oli sujuvampaa, kun kysyttävät asiat lomakkeelta olivat tuoreessa muistissa. Pääsimme myös keskittymään muihin rooleihin ja tehtäviin paremmin, kun kysymykset potilaan esivalmistelua varten olivat jo etukäteen tulleet tutuiksi hanketyön myötä. Ylipäätään koimme hankkeen työstämisen yhdessä muiden opintojen ohella todella opettavaiseksi.”

Kuva 2. Tuotettu lomake

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Milja Heikkilä, röntgenhoitajaopiskelija, TR17SP – Savonia-ammattikorkeakoulu
Moona Soininen, röntgenhoitajaopiskelija, TR17SP – Savonia-ammattikorkeakoulu
Ohjaava opettaja Tuula Partanen, Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely: Kirjallisuuskatsaus ja jodivarjoaineiden haittavaikutukset

Röntgenhoitajaopiskelija Johanna Kerola kirjoitti opinnäytetyönään kirjallisuuskatsauksen jodivarjoaineiden haittavaikutuksista. Jodivarjoaineet ovat röntgenkuvauksissa usein käytettyjä tehosteaineita, joiden haittavaikutuksista on saatavilla ristiriitaista tietoa. Kirjallisuuskatsaus on haastava prosessi, joka opettaa tekijälleen, kuinka luotettavaa tietoa haetaan ja arvioidaan.

Ajatus opinnäytetyöni tarpeellisuudesta heräsi röntgenhoitajaopintojen toisena vuonna, kun opettelin annostelemaan jodivarjoaineita potilaille tietokonetomografia- ja angiografiakuvausten yhteydessä. Varjoaineita käytetään, jotta kuvissa saadaan tiettyjä elimiä tai ihmisen rakenteita erottumaan paremmin. En oikein ymmärtänyt, mitä eroa erimerkkisillä ja jodikonsentraation omaavilla varjoaineilla oli. Miksi niiden haittavaikutuksiin varauduttiin eri tavoilla eri harjoittelupaikoilla? Halusin etsiä aiheesta luotettavaa tutkimustietoa ja päädyin tekemään aiheeseen liittyvän kirjallisuuskatsauksen.

Opinnäytetyöni pitää sisällään esittelyn siitä, mitä jodivarjoaineet ovat sekä kuvailevan integroivan kirjallisuuskatsauksen niiden haittavaikutuksista. Kirjallisuuskatsaus oli minulle uusi menetelmä, joka vaati paljon uuden opettelua ja kärsivällisyyttä. Hyvän kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen vaatii syventymistä siihen, kuinka hyvä katsaus suunnitellaan. Kuvaileva integroiva kirjallisuuskatsaus ”integroi” systemaattisia tiedonhakumenetelmiä, joilla pyritään valmistamaan tiedonhakuprosessin puolueettomuus ja läpinäkyvyys. Suosittelen kirjallisuuskatsaukseen liittyviin oppaisiin tutustumista kaikille, jotka suunnittelevat tekevänsä katsauksen. Prosessin huolellinen suunnittelu on ehdottoman tärkeää onnistumisen kannalta.

Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että laajemmin tutkitut haittavaikutukset ovat jodivarjoaineen aiheuttama akuutti munuaisvaurio (tai nefropatia), yliherkkyysreaktiot sekä erilaiset kilpirauhassairaudet. Myös muita vähemmän tutkittuja haittavaikutuksia on raportoitu. Jodivarjoaineiden haittavaikutuksista, erityisesti sen aiheuttamasta munuaisvauriosta, on saatavilla ristiriitaista tutkimustietoa. Haittavaikutusten syntymekanismeja ei tunneta varmasti ja niiden yleisyydestä on vaikeaa löytää varmaa tietoa.

Opinnäytetyöni tuotoksena oli mahdollisimman helppolukuinen taulukko, joka kertoo jodivarjoaineiden haittavaikutuksista. Aihe on monimutkainen, mutta toivon, että aiheesta kiinnostuneet röntgenhoitajaopiskelijat voivat hyödyntää tuotosta opetellessaan jodivarjoaineiden turvallista käyttöä. Kannustan jokaista myös itsenäiseen tiedonhakuun ja lähdekritiikin hyödyntämiseen aiheeseen tutustuessa.

Opinnäytetyöni auttoi minua ymmärtämään, kuinka ristiriitainen näyttö on johtanut eri röntgenosastojen erilaisiin toimintatapoihin siinä, miten ne pyrkivät estämään tai hoitamaan haittavaikutuksia. On tärkeää, että kuvantamisyksiköt päivittävät toimintatapojaan niin, että ne pohjautuvat näyttöön perustuvaan tietoon, sillä haittavaikutuksista julkaistaan jatkuvasti uusia tutkimuksia.

Koko opinnäytetyö löytyy TÄSTÄ.

Johanna Kerola TR14S
Sirkka Malila, lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu