Opinnäytetyön esittely: Digihoitopolku muuttaa hoitotyötä – Kuopion yliopistollisen sairaalan sydänpoliklinikan hoitajien kokemuksia

Digitalisaation tulo hoitotyöhön on yhä vahvemmin toteutunut kuluneen vuosikymmenen aikana Suomen hallituksen hankkeiden myötä. Parasta aikaa oleva poikkeuksellinen pandemiatilanne tuo digitaalisaation hyödyntämisen tarpeen esiin kirkkaana koko terveydenhuollon kentällä. Uusien menetelmien käyttöönotto on tärkeää, jotta pystyisimme vastaamaan kasvavaan terveydenhuollon palveluiden tarpeeseen väestön ikääntyessä. Realiteetti on se, että hoitotyön toimintoja on jollain tapaa tehostettava, sillä hoitohenkilöstön määrää ei voi loputtomasti lisätä. Mutta miten digitalisaation yhtenä käyttömuotona KYS:ssa käyttöön otettu digihoitopolku muuttaa hoitotyötä? Mitä hyötyä digihoitopolusta on sydänpotilaiden hoidossa?

Muun muassa näitä seikkoja sairaanhoitajaopiskelijat Essi Kaijomaa ja Taru Laitinen lähtivät selvittämään Kuopion yliopistollisen sairaalan sydänpoliklinikan hoitajille tekemässään laadullisessa tutkimuksessa.  Sydänpotilaan digihoitopolku on Terveyskylä.fi-verkkopalvelun kautta tarjottava KYS:ssa käytössä oleva erikoissairaanhoidon sähköinen palvelu, johon tutkimukseen osallistuneet hoitajat olivat olleet mukana tuottamassa sisältöä. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelulla ja litteroitu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuneiden hoitajien keskuudessa digitalisaatio koettiin uutena ja jonkin verran haasteellisena ilmiönä. Ajatukset digitalisaatiosta, digihoitopolusta ja niiden hyödyntämisestä hoitotyössä olivat ristiriitaisia. Muissa tutkimuksissa on havaittu hoitajien kouluttamisen digitaalisten palveluiden käyttöön olevan tarpeellista, koska koulutus madaltaa kynnystä käyttää digitaalisia palveluita ja tuo näkökulmaa niiden hyödyistä.

 

Tulokset osoittivat, että digihoitopolun käyttöönotto tuotti muutoksia hoitaja-potilassuhteeseen ja hoitajien ajankäyttöön sekä paransi potilaiden tiedonsaantia ja kehitti omahoidon tukemista.

 

Tulosten perusteella digihoitopolun käyttöönotto tuotti muutoksia hoitaja-potilassuhteeseen, muutoksia hoitajien ajankäyttöön sekä henkilöstön tarpeeseen. Lisäksi se paransi potilaiden tiedonsaantia ja kehitti omahoidon tukemista. Edelleen kehittämistä olisi sähköisen tiedonsiirron hyödyntämisessä. Perinteinen kasvokkain tapahtuva hoitajan ja potilaan välinen vuorovaikutussuhde muuttui ja hoitajat kokivat etäyhteyden käytön vieraaksi. Siirtyminen puhelimitse tai kasvotusten tapahtuvasta viestinnästä erilaisiin chat- ja viestitoimintoihin vaatii hoitajilta hyviä kirjallisen ilmaisun taitoja, sillä esimerkiksi hoito-ohjeet on pystyttävä välittämään yksiselitteisen selkeästi mutta ystävällisesti. Hoitajat toivoivat myös kehityksen etenevän niin, että tulevaisuudessa mobiililaitteilla voidaan lähettää ja vastaanottaa kuvia vaikkapa potilaan turvotuksista, jolloin sanallista viestintää voidaan täydentää ja näin ollen saatu informaatio on monipuolisempaa. Myös videoyhteyden käyttö lisäisi saadun tiedon kokonaisuutta tuoden mahdollisuuden nonverbaaliseen viestintään, mutta toistaiseksi sitä ei olla ottamassa käyttöön Kys:n sydänpotilaan digihoitopolulla.

 

Digitalisaation myötä sairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa korostuu tietotaidon päivittäminen, joten sairaanhoitajalla tulee olla hyvät tiedonhakutaidot sekä lähdekritiikin ymmärrystä.

 

Yhteenvetona voidaankin todeta, että digitalisaation myötä sairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa korostuu aktiivinen ammattiin liittyvän tietotaidon päivittäminen. Tämä edellyttää, että sairaanhoitajalla on taitoa hakea tietoa erilaisista tietokannoista sekä arvioida löytämänsä tiedon luotettavuutta. Potilasohjauksessa sairaanhoitajan on opeteltava hyödyntämään digitaalista ohjausmateriaalia. Teknologiaa tulee osata käyttää, sillä etäyhteyksien hyödyntäminen tulee enenevässä lisääntymään. Hoitajien motivaatiota uusien työskentelytapojen opetteluun voidaan lisätä tuomalla vahvemmin esille niistä potilaille koituvia hyötyjä kuten nopeampaa hoitoon pääsyä sekä ajan ja rahan säästöä matkustuskustannusten vähentyessä. Ammatillisten viestintätaitojen kehittäminen on tärkeää, koska uudet viestintämuodot ja etäyhteyksien käyttö lisääntyy tulevaisuudessa. Myös potilaiden digihoitopalvelujen kautta välittämää informaatiota tulee osata tulkita. Digihoitopolut mahdollistavat sairaanhoitajan työnkuvan muutoksen omahoidon ohjaajasta omahoidon valmentajaksi, koska niiden välityksellä voidaan tukea, ohjata ja kannustaa potilasta kehittymään omahoidon osaajana myös vastaanottojen ulkopuolella. Sähköiset palvelut ovat hyvä apuväline perinteisten vastaanottokäyntien rinnalle, mutta niillä ei voida korvata kokonaan kasvokkain tapahtuvaa hoitotyötä.

 

Sairaanhoitajaopiskelijat Essi Kaijomaa ja Taru Laitinen sekä lehtori Marja-Liisa Rissanen, Savonia ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyöartikkeli: Eri kulttuuritaustainen lapsiperhe suuhygienistin vastaanotolla

Suuhygienistiopiskelija Kukka-Maaria Reponen täydensi terveydenhoitajan opinnoissaan tekemäänsä opinnäytetyötä kirjoittamalla artikkelin, jossa hän tarkasteli, kuinka suuhygienisti kohtaa vastaanotollaan eri kulttuuritaustasta tulevan lapsiperheen.

 

Kuinka edistää maahanmuuttajaperheen sitoutumista lapsen suun omahoitoon?

 

Millaista olisi olla suomen kieltä osaamattomana, toisenlaisesta järjestelmästä tulevana sekä luku- ja kirjoitustaidottomana? Toisinaan suomalaisena voisi pohtia itseään maahanmuuttajan asemaan hahmottaakseen kielimuurin ja kulttuurierojen aiheuttamat vaikutukset yksilöön ja perheeseen, sillä maahanmuuttajalasten suun terveydenhoitoa toteutetaan suomalaisten käytäntöjen mukaisesti. Lasten suun terveystarkastukset voivat olla uutta, koska kaikkialla maailmassa lapset eivät pääse säännöllisesti suun terveystarkastuksiin. Maahanmuuttajaperheen terveysneuvonnan tukena voi käyttää kuvia, videoita ja selkokieltä. Käytännöllisin keino tukea suun hoitovälineiden käytön omaksumista rutiiniksi on kädestä pitäen näyttäminen. Haasteita maahanmuuttajaperheen osallistamiseen luovat kieliongelmat, uskonnosta, kulttuurista ja erilaisista toimintatavoista johtuvat syyt. Esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidottomilla on heikko tietopohja ja omahoidon taidot sekä vaikeuksia arkisissa asioissa, kuten suuhygieniassa.

 

Maahanmuuttajalapsen kohtaamisen erityispiirteet suun terveydenhuollossa

Ensisijaista kohdatessa eri kulttuurin edustaja on ymmärtää kokemuspohjaa ja sitten tuntea kulttuureja. Suuhygienistin herkkyys ja ymmärrys kehittyvät kokemuksen myötä hoidettaessa eri kulttuuritaustaisia potilaita. Kulttuurinen pätevyys heijastuu suuhygienistin käytöksessä ja puheessa erilaisuuden arvostamisena, tasa-arvon edistämisenä sekä ihmisarvon kunnioittamisena. Suuhygienistin on toimittava työssään moniarvoisesti, eettisesti, suojellen potilaan oikeuksien toteutumista sekä uskaltaen kyseenalaistaa ihmisarvoa loukkaavat ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä rikkovat kulttuuriset toimintatavat. Perheen kunnioittava kohtaamien on olennaista ja maahanmuuttajiin liittyvä yleistävä kategorisointi ja stereotypiat ovat epäkunnioittavaa. Savonia-ammattikorkeakoulussa suuhygienistikoulutuksen osaamistavoitteisiin sisältyvät eettinen osaaminen sekä kansainvälisyysosaaminen, joten kulttuurisen kompetenssin kehittyminen alkaa jo opiskeluvaiheessa.

Lapsen kanssa toimiessa on olennaista ystävällisyys ja kyky asettua lapsen asemaan. Lasten käyttäytyminen voi olla erilaista, kun omaa äidinkieltä ei voi käyttää. Tulkkauspalvelun käyttö voi edistää kontaktin saamista lapseen ja perheeseen. Lapselle olennaista on puhua hänen kehitystasonsa mukaisesti. Suuhygienistin kehonkieli, äänensävyt ja -painot, kuunteleminen sekä katsekontakti osoittavat kiinnostusta ja läsnäoloa. Lisäksi lapsilähtöisyyttä ilmentää lapselta kysyminen, kannustaminen toimimaan itseohjautuvasti käskemisen sijaan sekä kehuminen. Maahanmuuttajataustaiset lapset ovat alttiita traumaattisten kokemusten aiheuttamille psyykkisille ja fyysisille haitoille, jotka voivat näkyä lapsen käytöksessä suun terveydenhuollossa. Lapselle pelkoa ja jännitystä voivat aiheuttaa suun terveydenhuollon henkilöstö, henkilökohtaiset ja ympäristötekijät sekä suun terveydenhuollon toimenpiteet. Haastetta tuovat myös lapset, joille ei ole kotona asetettu rajoja. Kulttuurisia pelkojen lievityskeinoja voivat olla esimerkiksi Tiikeribalsam-voide hajujen peittämiseen.

 

Lapselle olennaista on puhua hänen kehitystasonsa mukaisesti

 

Vanhempien osallistaminen lapsen suun omahoitoon

Varhaislapsuudessa luodaan pohja yhteistyölle ja luottamukselle. Luottamusta voi parantaa vanhempien kokemus siitä, että lapsista välitetään ja tunne kuulluksi tulemisesta. Suuhygienistin on olennaista kysyä avoimesti vanhemmille epävarmoista asioista ja tukea paremmin omahoitoon sitoutumista. Hiljaisuuden taustalla voi olla esimerkiksi pelko huonoksi vanhemmaksi leimatuksi tulemisesta. Myös lapsi otetaan mukaan keskusteluun, koska hän pystyy ja oppii hyödyntämään kehitystasonsa mukaisesti annettua tietoa.

 

Vanhempien osallisuus on merkittävä lapsen suunhoidossa. Kuva: Martin David

 

Suun omahoidon lapsi oppii vanhemmiltaan mallioppimisena. Maahanmuuttajavanhempien on olennaista ymmärtää lapsen suun terveyden merkitys lapsen yleisterveyteen, koska se luo pohjan kasvulle ja kehitykselle. Onnistunut interventio vaikuttaa käyttäytymisen ja tietämyksen muuttumiseen ja edistää perheen omahoitoon sitoutumista. Motivoiva toimintatapa on potilaslähtöinen ohjausmenetelmä, jolla suuhygienisti voi vahvistaa perheen motivaatiota tarjoamalla vaihtoehtoja, myötäilemällä vastausta sekä välttämällä väittelyä. Myönteisen palautteen avulla voi voimaannuttaa perhettä suun omahoitoon. Lisäksi lapsen suun nykytilan ja toivotun tilan välillä ristiriidan korostaminen ja avoimet kysymykset herättelevät perhettä pohtimaan vaihtoehtoja. Perheen vastustaessa muutosta suuhygienisti ei saa provosoitua tai painostaa, koska ristiriitaiset ja turvattomuuden tunteet aktivoivat vanhemmassa ja lapsessa aiemmat mielikuvat ja kiintymyskäyttäytymisen. Lapselle annettu terveysneuvonta vaikuttaa vain onnistuneessa vuorovaikutuksessa yhdessä yhteisen kipinän löytyessä!

 

#savoniaAMK #terveysala #suuhygienistikoulutus #maahanmuuttajat #motivaatio #omahoito

 

Kirjoittanut: Kukka-Maaria Reponen, suuhygienistiopiskelija

Opinnäytetyön esittely: Kirjallisuuskatsaus lasten magneettitutkimuksissa käytettäviin sedaatioaineisiin

Röntgenhoitajaopiskelijat Marjukka Käki ja Antti Hukkanen tekivät opinnäytetyön lasten magneettitutkimuksissa käytettävistä sedatiivisista lääkeaineista, niiden yleisimmistä haittavaikutuksista ja lapsipotilaiden monitoroinnista tutkimusten aikana. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkoituksena oli saada lisää tietoa röntgenhoitajaopiskelijoille lasten magneettitutkimuksista ja sedaation käytöstä tutkimuksissa.  Lasten sedaatioihin kuuluu aina omat riskinsä, joten tavoitteena oli myös lisätä ja vahvistaa potilasturvallisuusosaamista.

 

Yleisimmät lapsille tehtävät magneettitutkimukset ovat päänalueen tutkimukset sekä polven ja säären magneettitutkimus. Magneettikuvantamisessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä ja sen käyttö on lasten tutkimuksissa lisääntynyt. Kuvausmenetelmänä se on tarkka ja se mahdollistaa monipuolisen diagnostiikan myös pieniin kuvauskohteisiin. Suurin diagnostiikkaa heikentävä tekijä magneettitutkimuksissa on liike-epätarkkuus. Koska kuvausajat ovat usein pitkiä ja lasten on vaikea pysyä liikkumattomana kuvauksen ajan, joudutaan yleensä turvautumaan sedaatioon tai yleisanestesiaan. Lisäksi tutkimuslaite ja sen rakenne sekä laitteesta lähtevä kova ääni voivat aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta lapsilla.

 

KUVA 1. Magneettikuvauslaite. (Pixabay 2020)

 

Sedaatio lasten kuvauksissa

 

Tarve rauhoittavien ja sedatiivisten aineiden sekä anestesian käyttöön on lisääntynyt lasten kasvavien kuvantamismäärien myötä. Lääkeaineiden käytöllä on aina riskinsä ja tiedossa olevia riskejä pyritään aina seuraamaan tarkasti. Röntgenhoitajan työhön kuuluu, että on tietoinen tutkimuksissa käytettävistä sedaatioaineista, sekä niiden mahdollisista haittavaikutuksista. Sedaatio voidaan jakaa neljään eri tasoon tai asteeseen: kevyeen, kohtalaiseen, syvään ja yleisanestesiaan.  Kevyen ja kohtalaisen sedaation tavoitteena on laskea tajunnan tasoa aiheuttamatta kuitenkaan tajuttomuutta. Syvässä sedaatiossa potilas ei vastaa enää muihin kuin toistuviin ärsykkeisiin ja hengityksen sekä saturaation ylläpito saattaa vaatia avustusta. Yleisanestesiassa ilmateiden ja hengityksen ylläpito vaatii avustusta eikä potilas vastaa enää minkään asteisiin ärsykkeisiin.

Sedaatioiden valmistamiseen ole yhtä ainoaa lääkeainetta vaan sen valintaan on monia vaikuttavia tekijöitä. Lapsen ikä, lapsen fyysiset ominaisuudet, ahdistuksen taso, lääkkeen tyyppi, lääkehistoria ja toimenpiteen kesto vaikuttavat lääkeaineen ja sedaation tason valintaan. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat työntekijän kokemus, taitotasot ja yksikkökohtaiset mieltymykset eri lääkeaineiden käyttöön kuvantamismenetelmissä. Yleisimmin käytetyt lääkeaineet voidaan jakaa viiteen eri tyyppiin: rauhoittaviin aineisiin, unettaviin ja nukuttaviin aineisiin, hengitettäviin aineisiin ja antagonistisiin sekä analgeettisiin aineisiin.

 

Toteutus ja johtopäätökset

 

Kirjallisuuskatsauksella lähdettiin hakemaan vastausta kolmeen tutkimuskysymykseen.

  1. Mitkä ovat yleisimmin käytetyt sedaatioaineet lasten magneettitutkimuksissa?
  2. Minkälaisia haittavaikutuksia sedaatioaineiden käytöstä yleisimmin aiheutuu?
  3. Miten lasta valvotaan tutkimusten aikana?

Tutkimustiedon hakua varten loimme hakusanoja, joita yhdistelemällä voitiin hakua rajata siten, että tulokset sisälsivät mahdollisimman monta esitettyä hakusanaa. Aineiston rajaamista varten loimme sisäänotto- ja poissulkukriteerit aineistolle. Sisäänottokriteereinä oli esimerkiksi julkaisuvuosi 2007 jälkeen, artikkelin tai tutkimuksen julkaisu luotettavassa julkaisussa englannin tai suomen kielellä sekä ilmainen lukuoikeus koko artikkeliin tai tutkimukseen. Katsaukseen mukaan otetuista kolmestatoista artikkelista etsittiin tutkimukselle oleelliset kohdat tutkimuskysymyksittäin. Saadut vastaukset koottiin taulukkoon artikkelin, käytetyn lääkeaineen, ilmenneiden haittavaikutusten ja potilaan seurannan mukaan. Tämän jälkeen kyettiin saamaan yleiskuva sedaatioaineista ja niiden käytön yleisyydestä. Haittavaikutuksia oli jaettu eri luokkiin, kuten kardiologisetoireet, hengitystieoireet sekä sedaation tason muutokset.  Potilaiden valvonnasta ja monitoroinnista oli mainittu vain yleisellä tasolla, joten siitä muodostui vain yleiskuva, miten potilaiden vointia seurataan.

Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella yleisesti käytetyin lääkeaine sedaatioissa oli propofoli. Muita melko yleisesti käytettäviä aineita olivat dexmedetomidiini ja midazolami sekä joissain tapauksissa ketamiini. Ketamiinia ja midazolamia käytetään usein yhdessä hyvän sedaation tason aikaan saamiseksi. Propofoli ja dexmedetomidiini sopivat sekä sedaation tason aikaan saamiseen että sen ylläpitämiseen.

Yleisimmät haittavaikutukset sedaatioissa liittyvät pitkittyneeseen tai suunniteltua syvempään sedaatioon tai riittämättömään tai epätasaiseen sedaatioon. Muita ilmenneitä haittavaikutuksia olivat hematologiset ja kardiologiset vaikutukset sekä varsinkin propofolin yhteydessä yleisemmin esiintyvät hengitystiekomplikaatiot. Potilaiden valvonta oli tutkimuksissa esitetty vaihtelevasti ja pintapuolisesti, joten pystyimme päättelemään ainoastaan verenpaineen, saturaation ja sykkeen monitoroinnin olevan yleisesti käytössä. Potilaille annettiin lisähappea vaihtelevasti joko happimaskin tai happiviiksien kautta. Potilaiden seuranta alkoi yleensä lääkeaineen annosta ja jatkui heräämiseen ja kotiutukseen asti.

Johtopäätöksinä tutkimuksesta päädyttiin siihen, että propofolin hyötysuhde on parempi verrattuna muihin sedaatioaineisiin. Muilla sedaatioaineilla oli omat etunsa, mutta niiden käyttö oli vähäisempää, koska niiden haittavaikutukset olivat suuremmat. Tulimme tutkimuksen perusteella siihen johtopäätökseen, että eri sedaatioaineiden hyötysuhdetta voitiin parantaa yhdistelemällä eri sedaatioaineita. Näin saataisiin esiin eri lääkeaineiden edut kuitenkin siten että annettava lääkeannos olisi pienempi, jolloin riski haittavaikutusten esiintymiselle olisi alentunut. Lapsipotilaiden tarkka seuranta on myös tärkeää mahdollisesti esiintyvien haittavaikutusten aikaiseen ja nopeaan havaitsemiseen.

 

Tekijöiden loppusanat

 

Kirjallisuuskatsauksen aineiston koko oli verrattain pieni vain 13 artikkelia, mutta tuloksista saatiin yleiskatsaus sedaatioaineisiin, joita käytetään lasten magneettitutkimuksissa. Tuloksia voidaan käyttää parantamaan potilasturvallisuutta. Lasten magneettitutkimuksissa työskentelevän röntgenhoitajan tulee pystyä tunnistamaan sedaatioaineesta aiheutuvia haittavaikutuksia ja toimia näistä aiheutuvissa yllättävissä tilanteissa. Röntgenhoitajat kykenevät varautumaan myös siten, että apuvälineistö on lähellä ja käden ulottuvilla.

Kirjallisuuskatsauksen tekeminen opetti meille molemmille järjestelmällistä aineiston hakua sekä kriittisyyttä arvioidessa aineiston luotettavuutta. Työ oli molemmille ensimmäinen näin laaja ammatillisen kirjoittamisen työ ja vaati kirjallisuuskatsauksen prosessiin tutustumista huolellisesti sekä ennakkoon että työn teon yhteydessä. Kirjallisuuskatsausta tehdessä kannattaa tehdä myös muistiin panoja. Opinnäytetyöprosessiin liittyviä asioita kannattaa taulukoida työn etenemisen seuraamiseksi. Opinnäytetyön aikataulu kannattaa myös suunnitella huolellisesti ja realistisesti, jotta sitä kykenee seuraamaan ja työ valmistuu aikataulussa. Kirjallisuuskatsauksen tekeminen vaatii paljon itsenäistä työskentelyä, jolloin omaan motivaatioon tulee kiinnittää huomiota ja jokaisen tulisi löytää keinot sen ylläpitämiseksi.

 

Tekijät

Marjukka Käki Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma TR16SP

Antti Hukkanen Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma TR16SP

Tuula Partanen, ohjaava opettaja, Lehtori Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma

 

Opinnäytetyö YAMK – LEAN-työkaluilla mittaria päivittäisjohtamiseen ja parannusta projektien hallintaan!

Sanna Lampi toteutti organisaatioonsa Lean-työkaluilla mittarin, jolla parannettiin tiimin toimintaa

 

HUSLABissa tehdään omien laboratorionäytteiden lisäksi palveluna lääke- ja lääketieteellisten tutkimusten näytteenottoa ja näytteiden käsittelyä. Tutkimusnäytteet käsitellään keskitetysti tiedeprojektit -tiimissä, jossa työskentelen tutkimuskoordinaattorina ja tiimivastaavana. Työni on lyhyesti sanottuna huolehtia, että tiedeprojektien näytteet otetaan ja käsitellään asiakkaiden kanssa sovitusti. Tehtäviini kuuluu lukea läpi eri tutkimusten tutkimussuunnitelmat ja tutkittavilta otettavien näytteiden käsittelyohjeet. Selvitän ohjeista esimerkiksi, mikä näyte otetaan, mihin putkeen näyte otetaan, miten se sentrifugoidaan, missä lämpötilassa näyte säilytetään ennen analysointia ja minne se lähetetään analysoitavaksi.

HUSLABissa Lean-menetelmä on ollut käytössä monissa tiimeissä, mutta tiedeprojektit-tiimissä sitä ei kunnolla vielä hyödynnetty. Tämä johtui pitkälti siitä, että tiimin päivittäistä työtä ei tunnettu tarpeeksi. Tiimin toiminnan tarkastelussa löydettiin kuitenkin useita kehittämiskohteita näytteiden käsittelyssä ja hallinnoinnissa. Selvityksessä havaittiin, ettei käynnissä olevien tiedeprojektien määrää ja työllistävyyttä tunnettu riittävästi ja tiedot olivat hajallaan eri tietojärjestelmissä. Jos minulta esimerkiksi kysyttiin, montako tiedeprojektia on käynnissä tai pyydettiin tarkastamaan joku yksityiskohta alkuperäisestä sopimuksesta, kaivoin mappeja usealta vuodelta ja tulostelin raportteja tietojärjestelmistä. Vastausten hakeminen ja paperille tulostelu ei ollut kovin hiilineutraalia toimintaa ja kiireessä hyvinkin turhauttavaa. Hajallaan oleva tieto aiheutti myös sen, että projektinäytteiden käsittelypisteessä päivittäisjohtaminen ja resurssin kohdentaminen eivät toteutuneet aina tietoon perustuen.

 

Tavoitteena oli parantaa tiimin toimintaa Lean-työkaluja hyödyntämällä

 

YAMK-opintojen myötä oli aika miettiä opinnäytetyölle aihetta ja organisaatiossamme toivottiin, että työssäni pureuduttaisiin juuri tiedeprojektit-tiimin toiminnan kehittämiseen. Tavoitteena oli parantaa toimintaa Lean-työkaluja hyödyntämällä. Perehdyin YAMK-opinnäytetyössä Lean-menetelmään ja sen soveltamiseen sekä jalkauttamiseen yksikköni toimintaan. Työpisteiden toiminnan kehittämisessä henkilökunta osallistettiin oman työnsä kehittämiseen, koska työpisteessä työskentelevillä on paras kokemus päivittäisistä käytännön työtehtävistä.

Ensimmäisenä työ aloitettiin hallinnollisesta työpisteestä, jossa työskentelen tutkimuskoordinaattorina. Tiedeprojektien hallinnointia kehitettiin kokoamalla yhteen hajallaan olevat tiedot käynnissä olevista tiedeprojekteista Excel-tiedostoon. Tiedostoa voidaan käyttää päätöksenteon tukena arvioitaessa, voidaanko yksikössä osallistua uusien tutkimusprojektien laboratorio-osuuksiin. Muutamalla klikkauksella saadaan selville, kuinka monta päivystysaikaista projektia on menossa muiden laboratorionäytteiden ohella. Päivystysaikaisten projektien prosessit on suunniteltava huolella, koska yövuorossa on vähemmän henkilökuntaa. Projektinäytteet käsitellään tutkimusprojektien kanssa sovitulla tavalla, mutta päivystäjien on ensi sijassa pystyttävä huolehtimaan päivystysnäytteiden analysoinnista.

Tutkimusprojektien tiedostoa käytettiin apuna kehitettäessä projektinäytteiden käsittelytyöpisteen päivittäisjohtamisen mittaria. Toiminnan läpinäkyvyyttä lisättiin kartoittamalla projektinäytteiden käsittelyyn menevää työaikaa, jotta toiminta saatiin sujuvaksi ajankäytön ja resurssien arvioinnin kannalta. Tiimivastaavana pidin erityisen tärkeänä, että henkilökunta osallistui oman työnsä kehittämiseen ja päivittäiset työt saatiin tehtyä sujuvasti. Lean-menetelmä sopi tähän tarkoitukseen hyvin.

 

Kehittämistyön tuloksena syntyi visuaalinen päivittäisjohtamisen mittari, Kanban-taulu, josta voidaan havaita työn ruuhkautuminen ja mahdollisuuksien mukaan hankkia ruuhkan purkamiseksi lisätyövoimaa

 

Kehittämistyön tuloksena syntyi visuaalinen päivittäisjohtamisen mittari, Kanban-taulu, josta voidaan havaita työn ruuhkautuminen ja mahdollisuuksien mukaan hankkia ruuhkan purkamiseksi lisätyövoimaa. Mittarin kehittämisessä oli mukana näytteiden käsittelypisteen henkilökuntaa, jotka Kanban-taulua päivittäin käyttävät ja täyttävät. Halusimme Kanban-taulussa näkyvän myös näytteiden käsittelytyön vaativuuden. Vaativuutta mittasimme sillä, kuinka kauan näytteiden käsittely vie työaikaa. Päädyimme aluksi merkitsemään Kanban-tauluun värikynillä eri vaativuuksia kuvaavia vihreitä (nopea), keltaisia (alle 30 min) ja punaisia (yli 30 min) töitä. Hermothan siinä menivät etsiessä aina hukassa olevia värikyniä, vaikka ihmeen kärsivällisesti työkaverini jaksoivat osallistua mittarin kehittämiseen.

 

 

Ensin piirrettiin eri värisiä palloja….

Ratkaiseva ja parempi ratkaisu tuli, kun oivalsimme, että miksi työpäivän jokaista tuntia ei vaan jaettaisi tarpeeksi moneen vihreään, keltaiseen ja punaiseen ruutuun. Millä tahansa kynällä voisi sitten merkata ruutuun millaista työtä on tekemässä.

 

 

 

…ja sitten siirryttiin raksimaan värejä.

Näin yksikköömme syntyi Kanban-taulun muodossa oleva päivittäisjohtamisen mittari! Työpisteessä on käytössä jokaiselle päivälle oma Kanban-taulu. Jos työntekijät huomaavat Kanban-taulusta näytteiden alkavan kertyä työpisteeseen, mutta syystä tai toisesta niitä ei saada käsittelyyn ajallaan, he voivat pyytää apua ja lisätyövoimaa käsittelyyn. Jatkokehitimme vielä taulua lisäämällä siihen kohdat, joihin merkitään, milloin on pyydetty apua työpisteeseen, milloin apu tuli paikalle ja kuinka kauan avuksi tullut henkilö oli paikalla, sekä onko näytteet pakattu ulkomaille lähetettäväksi. Lisäsimme taulukkoon sinisiä ruutuja, joihin työntekijä voi merkitä, milloin on oltu näytteitä pakkaamassa. Työpisteen toimintaa voidaan jatkuvasti kehittää esimerkiksi vertaamalla taulua toteutuneeseen resurssiin. Kuten esimerkkikuvasta näkyy, on myös päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin tanssi, ainakin paperilla. Työ virtaa kauniisti vaiheesta toiseen ja näytteet on käsitelty ajallaan. Opinnäytetyöstä oli suurta hyötyä käytännön työhöni ja työyksikkööni, koska hallinnolliseen työpisteeseen luotiin työtä helpottava projektitiedosto ja käsittelytyöpisteeseen toimintaa edistävä päivittäisjohtamisen mittari!

 

Lisätietoja:

Sanna Lampi

Kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma (Bioanalyytikko, YAMK)

 

Anne Karuaho

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Opinnäytetyön esittely: Puhelimessa tapahtuva hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointi – sairaanhoitajien kokemuksia

KUVA 1. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla sairaanhoitajia (Pixabay s.a.)

Tiina Peppasen YAMK-opinnäytetyönään tekemä ”Puhelimessa tapahtuva hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointi – sairaanhoitajien kokemuksia”-tutkimus toteutettiin laadullisella lähestymistavalla Keski-Uudellamaalla sijaitsevalla terveysasemalla. Opinnäytetyö oli osa Savonia ammattikorkeakoulun YAMK kliininen asiantuntija tutkinto-ohjelmaa. Puhelimessa tapahtuvaa hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointia on tutkittu Suomessa vähän, mutta kansainvälistä tutkimusta aiheesta on enemmän. Puhelimitse tapahtuva hoidon tarpeen arviointi koetaan kotimaisten sekä kansainvälisten tutkimustulosten perusteella erittäin haastavaksi työtehtäväksi.

Hoidon tarpeen arviointi tehdään aina kun asiakas tai potilas ottaa yhteyttä hoitotahoon esimerkiksi soittamalla terveysasemalle. Kirjaus hoidon tarpeen arvioinnista, yhtenä terveydenhuollon myös muun ammattihenkilön kuin lääkärin tehtävänä, lisättiin terveydenhuoltolakiin 2010. Kyseessä on siis tehtävänsiirto eli toiselle terveydenhuollon ammattihenkilölle kuuluneen tehtävän siirtäminen toiselle henkilöstöryhmälle, tarkoittaen tehtävänkuvan laajenemista ja vaatien osaamisen kehittämistä. Kohdeorganisaation terveysasemalla näinä muina ammattihenkilöinä toimivat kokeneet, asiaankuuluvaa lisä- ja täydennyskoulutusta saaneet sairaanhoitajat.

Hoidon tarpeen arviointi on keskeinen osa potilaan hoitoa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveysasemalla työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia puhelimessa tapahtuvasta hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arvioinnista. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa puhelimessa tapahtuvan hoidon tarpeen arvioinnin ja sitä edeltävän koulutuksen ja siihen liittyvän perehdytyksen kehittämiseksi. Tutkimuksen aineisto on kerätty näissä tehtävissä työskenteleviä sairaanhoitajia haastatellen sekä taustatietolomaketta apuna käyttäen.  Haastattelut toteutuivat kahtena focus group haastatteluna. Tutkimukseen osallistui yhteensä 13 sairaanhoitajaa. Aineiston analysointi tapahtui käyttämällä induktiivista sisällönanalyysia.

Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että hoidon tarpeen arviointia kuvaavat kokemukset on jaettavissa työtä helpottaviin ja sitä vaikeuttaviin tekijöihin. Helpottavia tekijöinä mainittiin sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen, vuorovaikutustaidot, työkokemus, kyky tiedonhankintaan ja olemassa olevien oppaiden käyttäminen, mahdollisuus konsultoida kollegaa ja potilaan oma arvio hoidon tarpeestaan. Hoidon tarpeen arviointia vaikeuttivat puheluiden paljous, pitkät työvuorot, henkisesti raskas työpiste ja kiire. On myös todettava, että kokemus, tiedonhankintataidot, asiakkaan oma arvio sekä vuorovaikutustaidot nousivat esille niin arviointia helpottavina, että sitä vaikeuttavina tekijöinä.

Koulutukseen ja perehdytykseen liittyvät tutkimustulokset koskivat koulutuksen ja perehdytyksen sisältöä ja menetelmiä. Lisäksi sairaanhoitajat toivoivat koulutukseen säännöllisyyttä sekä perehdytykseen riittävästi aikaa. Tyytyväisimpiä perehdytykseen olivat viimeisimpänä perehdytyksen saaneet sairaanhoitajat. Perehdytyksen aikana perehdyttäjän läsnäolo ja konsultoinnin helppous koettiin tärkeinä perehdytyksen onnistumisen kannalta. Hyväksi tavaksi oppia perehdytyksen aikana oli mallikäyttäytyminen. Onnistuneella perehdytyksellä voidaan edistää uuden työntekijän sitoutumista ja motivaatiota työyhteisöön sekä organisaatioon. Panostamalla perehdytysprosessiin terveydenhuollon organisaatiot voivat vaikuttaa positiivisella tavalla työpaikan vetovoimaisuuteen.

Haastatteluissa nousi esille myös kehittämisideoita, joiden avulla voitaisiin kehittää hoitajien työskentelyä puhelinneuvonnassa. Kehittämisideat liittyivät yleisesti kohdeorganisaation työnsujuvuutta lisääviin toimintoihin.

Lopuksi

Yhteenvetona voidaan todeta, että hoidon laatua ja asiakastyytyväisyyttä voidaan parantaa, ja samalla edistää työntekijöiden työssäjaksamista, kehittämällä näyttöön perustuvaa toimintaa, tiedonhankintataitoja, perehdytystä ja lisäkoulutusta. Menetelmät, joilla kohdeorganisaatiossa voidaan kehittää puhelimessa tapahtuvaa hoidon tarpeen arviointia ovat säännöllinen koulutus, yksilöidyt perehdytyssuunnitelmat, yhtenäiset näyttöön perustuvat toimintaohjeet sekä hoitohenkilökunnan tiedonhankintataitojen varmistaminen.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää terveysasemilla kehitettäessä puhelimessa tapahtuvaa hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointia.

 

Tiina Peppanen
Kliininen asiantuntija YAMK – opiskelija,
Savonia AMK

Marja-Liisa Rissanen
Lehtori,
Savonia AMK, terveysala

Opinnäytetyön esittely: Ulosteen kalprotektiini

Tein opinnäytetyönäni Etelä-Karjalan keskussairaalan kliinisen kemian laboratoriolle ulosteen kalprotektiini säilyvyystutkimuksen. Tavoitteena oli selvittää, säilyykö kalprotektiini näytteissä riittävän hyvin kymmenen vuorokautta ennen analysointia. Ulosteen kalprotektiini-määritystä voidaan käyttää suolistosairauksien diagnostiikassa. Kyseessä oli kvantitatiivinen tutkimus säilytyslämpötilan ja säilytysajan vaikutuksesta kalprotektiinipitoisuuden säilymiseen näytteessä. Näytteitä säilytettiin analysoinnin jälkeen -20°C, -80°C ja jääkaappilämpötilassa kymmenen vuorokauden ajan, jonka jälkeen kalprotektiinipitoisuudet määritettiin uudelleen. Säilyvyystutkimuksen lisäksi kokosin opinnäytetyössä tietoa tulehduksellisista suolistosairauksista ja niiden diagnosoinnista. Tulehdukselliset suolistosairaudet lisääntyvät jatkuvasti ja niistä on nousemassa uusi kansansairaus kuten diabetes.

Tulehdukselliset suolistosairaudet

Tulehduksellisia suolistosairauksia ovat Crohnin tauti (IBD), haavainen paksusuolentulehdus (Colitis Ulcerosa) sekä mikroskooppinen koliitti. Tulehduksellinen suolistosairaus voi olla myös määrittämätön, jolloin puhutaan välimuotoisesta koliitista (IBDU= Inflammatory bowel disease, type unclassified), jossa on piirteitä sekä Crohnin taudista, että haavaisesta paksusuolentulehduksesta.

Suomessa oli Kelan rekisterin mukaan vuonna 2017 46 000 tulehduksellista suolistosairautta sairastavaa ihmistä ja vuosittain diagnosoidaan 2000 uutta tapausta. Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat yleisempiä länsimaissa kuin muualla maailmalla.

Katsotaan, että tulehdukselliseen suolistosairauteen sairastuu suolistobakteerien, ympäristö- ja ravintotekijöiden vaikutuksesta ne henkilöt, joilla on geneettinen alttius sairastua. Geneettisen alttiuden taustalla on esitetty olevan geneettisesti määräytyviä limakalvon immuunijärjestelmän poikkeavuuksia sekä suoliston läpäisevyyden lisääntymistä, jonka seurauksena syntyy poikkeavan voimakas immuunivaste suoliston omaa mikrobiflooraa kohtaan.

Ärtyvän suolen oireyhtymä sen sijaan (IBS=Irritable Bowel Syndrome) ei ole sairaus, vaan toiminnallinen vaiva, jota esiintyy ainakin yhdellä kymmenestä suomalaisesta. Vaivaa esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Se voi olla pitkäaikainen ja kiusallinen vaiva, mutta vaaraton. Ärtyvän suolen oireyhtymän syytä ei toistaiseksi tunneta. Ärtyvä suoli oireilee vatsakipuina, turvotteluna sekä erilaisina suolen toiminnan muutoksina, mutta mitään elimellistä vikaa potilailta ei löydy. Ummetusta ja ripulia esiintyy osalla potilaista vuorotellen, joillakin pääasiallisesti jompaakumpaa. Oireet voivat esiintyä vaihtelevasti päivästä ja viikosta toiseen. Ärtyneen suolen oireyhtymän toteamiseksi ei ole olemassa mitään laboratoriotutkimusta. Diagnoosi tehdään sen jälkeen, kun on varmistettu, että oireiden syynä ei ole muita sairauksia.

Tulehduksellisten suolistosairauksien diagnosointi

Tulehduksellisen ja toiminnallisen suolistosairauden erottaminen pelkästään oireistoin perusteella ei onnistu, jolloin joudutaan käyttämään paksusuolentähystystä. Kalprotektiinin on useassa tutkimuksessa osoitettu toimivan hyvin tulehduksellisen ja toiminnallisen sairauden erottamisessa. Ärtyvä suoli -oireyhtymässä (irritable bowel syndrome, IBS), jossa suolen limakalvo on normaali, ulosteen kalprotektiinipitoisuus ei nouse. Kalprotektiinimääritys soveltuu hyvin IBD:n diagnostiikkaan, poissulkien tällöin IBS:n.

KUVA 1. Kalprotektiininäytteet tasoravistelijassa ennen analysointia (Susanna Lensu 2019).

Kalprotektiini on erityisesti neutrofiilisistä valkosoluista vapautuva valkuaisaine, jota erittyy suolen limakalvon tulehtuessa suoleen ja tätä kautta sen pitoisuutta voidaan mitata ulosteesta. Kalprotektiinimääritys osoittaa herkästi suolistotulehduksen. Lähes 99%:lla tulehduksellista suolistosairautta sairastavilla potilailla on kohonnut ulosteen kalprotektiinipitoisuus. On kuitenkin otettava huomioon, ettei sen avulla voida määrittää tulehduksen spesifiä sijaintia kuten tähystyksellä. Kalprotektiinimäärityksen katsotaan kuitenkin olevan paras menetelmä suolistosairauksien diagnostiikassa, koska sillä voidaan myös arvioida sairauden aktiivisuutta, seurata hoitoa ja ennustaa pahenemisvaihetta ilman invasiivista tähystämistä. Kalprotektiinimäärityksellä voidaan vähentää paksusuolentähystyksien määrää sairauden seurannassa.

Kalprotektiinin säilyvyystutkimuksessa vahvistettiin kalprotektiinin säilyminen näytteissä viikon ajan kaikissa kolmessa säilytyslämpötilassa. Kalprotektiinipitoisuuksien vaihtelut olivat +/- 20 %, joilla ei katsota olevan diagnostista merkitystä. Säilyvyyden tutkiminen on tärkeää kalprotektiinimäärityksen luotettavuuden lisäämiseksi.

Susanna Lensu
TB17SP
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Mirja Saukkonen
Lehtori
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Sanna Kolehmainen
Lehtori
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Matkaraportti: Projeto InovSafeCare

Matkan tarkoituksena oli osallistua InovSafeCare-hankkeen projektiryhmän toiseen kansainväliseen kokoukseen 8.-9.10.2019 Santarémissa, Portugalissa. Kokous pidettiin paikallisen ammattikorkeakoulun terveysalan tiloissa. Tavoitteena oli työstää yhdessä hanketta eteenpäin. Isäntinä toimivat Santarémin hoitotyön projektitiimi. Muita osallistujia olivat projektitiimien edustajat Coímbrasta,Portugalista, Salamancasta, Espanjasta ja Gnieznosta, Puolasta. Kokouksen avasivat oppilaitoksen rehtori, kansainvälisyyskoordinaattori, hankkeen koordinaattori ja kokouksen vastuuhenkilö. He korostivat tällaisen monialaisen kansainvälisen yhteistyön merkitystä opetuksen kehittämisessä ja yhtenäistämisessä Euroopassa.

KUVA 1. 2nd Transnational Meeting, InovSafeCare tiimi (Ulla Korhonen 2019).

Tarkoituksena tuottaa malli hoitoon liittyvien infektioiden torjunnan opettamiseen

Hankkeen tarkoituksena on tuottaa malli hoitoon liittyvien infektioiden torjunnan opettamiseen. Lisäksi tuotetaan monimuotoisia oppimismenetelmiä, jotta infektioiden torjunnan merkitys laadukkaan ja turvallisen hoidon perustana sekä potilaan oikeutena kehittyy. Tavoitteena on kehittää ja tuottaa innovatiivisia ratkaisuja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyn ja erityisesti aikaisempaa paremman aseptisen toiminnan koulutukseen sekä terveydenhuollon opiskelijoille että ammatilliseen täydennyskoulutukseen.

Kokouksessa käytiin läpi seuraavia InovSafeCare-hankkeen asioita:

  • Projektin tämänhetkisiä saavutuksia
  • Projektin logo-ehdotuksia, joita opiskelijat esittelivät
  • Hankkeen web-sivujen laatimista
  • Hankkeen työajanseurannan käytäntöjä
  • Opiskelijoille kussakin korkeakoulussa tehtyjen pilotointikyselyjen tulosten tarkastelua
  • Hankkeen julkaisukäytäntöjä
  • E-kirjan laatimista ja aikatauluttamista. Savonia on vastuussa e-kirjan tuottamisesta.
  • Fokusryhmille (opettajat ja ohjaajat) ja esimiehille tehtävien haastattelukysymysten laadintaa ja aikataulutusta
  • Seuraavan kokouksen ajankohdasta sopimista; Savonia toimii isäntänä 7.-8.10.2020.

Ohjelmaan kuului myös tutustuminen Santarémin vanhaan kaupunkiin ja illallinen tyypillisessä portugalilaisessa tavernassa.

KUVA 2. Paste de nata ja muita kokousherkkuja (Ulla Korhonen 2019).

Matka tehtiin Suomesta Portugaliin lentäen; Kuopio-Helsinki-Tukholma-Lissabon-Geneve-Helsinki-Kuopio ja junalla Lissabon-Santarém-Lissabon sekä taksilla paikallisia matkoja.

Matkan anti Savonialle

Hankkeessa työskentelytavat selkiytyivät, samoin kuin aikataulutus, työnjako ja vastuut. Projektiryhmän jäsenten tapaaminen ja useiden eri näkökulmien esilletuominen vilkkaissa ja moninaisissa keskusteluissa vahvisti yhteisöllisyyttä ja auttoi tekemään konkreettisia päätöksiä projektin etenemisen suhteen.

KUVA 3. Yhdessä tekemisen iloa (Ulla Korhonen 2019).

E-kirjan laatimisesta ja aikatauluttamista sovittiin jakamalla aiheet kunkin partnerikorkeakoulun kesken. Savonia vastaa e-kirjan koordinoinnista ja teknisestä toteutuksesta, johon materiaali tulee jaon mukaan kultakin korkeakoululta. Savonia laatii myös ohjeistuksen materiaalin tuotosta.

Kokous vahvisti kansainvälistä yhteistyötä

Kokous vahvisti moniammatillista kansainvälistä yhteistyötä innovatiivisen hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyn opettamisen kehittämisessä. Hanke on suunnattu varsinaisesti sairaanhoitajien koulutuksen kehittämiseen, mutta siinä toimii asiantuntijoita eri tutkinto-ohjelmista. Aihealueen opetusta pystytään näin Euroopan alueella yhtenäistämään myös muissa kuin hoitotyön tutkinto-ohjelmissa.

 

Ulla Korhonen
Bioanalytiikan lehtori, Savonia AMK

Leena Tikka
Diagnostiikan yliopettaja, Savonia AMK

Opinnäytetyön esittely: Mindfulness -hyväksyvä tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia

Kuva 1.  ”Olla läsnä” Kuva: Nissinen Heli

Mindfulness -hyväksyvä tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia

Se tunne…

– Kun tunnistaa, että keho on hälytys tilassa. ”Verenpaine nousee.”

– Kun tunnistaa, että immuunijärjestelmä on heikentynyt. ”Flunssaa pukkaa.”

– Kun tunnistaa, että ajatukset sinkoilevat moneen eri suuntaan. ”Vaikea keskittyä.”

– Kun tunnistaa, että yöunet ovat rikkonaiset ja levottomat. ”Nähdään jopa painajaisia.”

– Kun tunnistaa, että sanoo toiselle ihmiselle yllättäen ja useasti tosi pahasti.

Nämä voivat olla pitkäkestoisen stressin oireita. Tärkeää onkin, että tunnistamme stressin ja sen oireet ajoissa, sillä liiallisena stressi on haitallista. Voimme kokea stressin hyvin eri tavalla sekä se voi vaikuttaa meihin hyvin eri tasoilla, niin fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti kuin henkisesti. Nämä eri tasot ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa.

Paljon puhuttu psyykkinen kuormittuneisuus on suuren mittaluokan ongelma yhteiskunnassamme. Mielenterveyden ongelmat lasketaan jo kroonisiksi sairauksiksi, jotka ovat nousseet kansantautien asemaan. Olemme jo aiemmin nähneet, miten kansantaudeilla on suuri vaikutus kansantalouteemme. Sillä tiedämme, että kansantaudit vaativat yhteiskunnassamme paljon terveydenhuollon palveluita. Miten voisimme vaikuttaa vieläkin paremmin ihmisten riski- ja suojatekijöihin?

Kuva 2. ”Haasteet voivat olla mahdollisuus oivalluksiin” Kuva: Heli Nissinen

Voisiko yhteiskunnassamme olla mindfulness eli tietoisen läsnäolon harjoittamisesta mitään apua? Sillä mindfulness -menetelmää käytetään ihmisten itsehoitomenetelmänä ympäri maailmaa. Menetelmää käytetään esimerkiksi: kivun, työstressin ja työelämän tukena sekä sitä käytetään myös masennuksen ja uupumuksen aiheuttamissa tilanteissa.

No mitä sitten mindfulness-harjoittaminen on? Se on sitä, että me kiinnitämme huomion asioihin, mihin emme ehkä yleensä kiinnitä huomiota. Se on pysähtymistä olemassa olevaan hetkeen sekä se on aivan tavallista arjessa tapahtuvaa tekemistä ja olemista, kehon, mielen ja ympäristön havainnointia. Kun ihminen havainnoi kehoa ja sen tuntemuksia, hän voi huomata tunteita, sillä omasta kehosta tietoiseksi tuleminen voi auttaa löytämään omaan sisäiseen maailmaan.

Pysähtymistä olemassa olevaan hetkeen, tavallista arjessa tapahtuvaa tekemistä ja olemista, sekä kehon, mielen ja ympäristön havainnointia.

Miten mindfulnessia tulee harjoittaa? Aiemmin onkin todettu, että harjoittamisesta saadaan paras hyöty, kun sitä tehdään säännöllisesti. Mitä me sitten saamme harjoituksista itsellemme? Me voimme saada keinoja elämänhallintaan, oppia rentoutumaan sekä saamaan sisäisiä oivalluksia itsestä ja ympäristöstä. Säännöllinen harjoittelu auttaa olemaan lempeä itselle, omille elämän kokemuksille ja se voi muuttaa suhtautumista asioihin.

Kuva 3. ”Pieniä hetkiä” Kuva: Heli Nissinen

Heli Nissinen teki opinnäytetyön laadullisena tutkimuksena aiheesta: Mindfulness -hyväksyvä tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia. Opinnäytetyö oli osa YAMK hyvinvointikoordinaattori tutkinto-ohjelmaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville millaisia kokemuksia osallistujat saavat säännöllisestä mindfulnessin harjoittamisesta. Tavoitteena tutkimuksessa oli se, että saadaan lisättyä mindfulness- tietoisuuta sekä tuoda esille onko säännöllisellä mindfulnessin harjoittamisella mahdollista ihmisten saada lisää hyvinvointia ja terveyttä.

Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan osallistujat kokivat mindfulness-kurssille osallistumisen hyvin hyödyllisenä kokemuksena. Sillä ryhmään osallistuminen antoi omaa aikaa ja hengähtämistä sekä pysähtymistä, rauhoittumista ja rentoutumista kiireisen arjen keskellä. He kokivat oppineensa lisää asioita itsestään ja mindfulnessista. He saivat uusia työvälineitä, keinoja ja menetelmiä omaan arkeen, hyvinvointiin ja jaksamiseen.  Esille tuli myös harjoittelua haittaavia tai vaikeuttavia tekijöitä, joita olivat esimerkiksi omat tunnekokemukset sekä henkilökohtaiset ja työpäivästä johtuvat haasteet. Hyvällä ohjauksella nähtiin olevan merkitystä. Sillä ohjaajan osaaminen korostui osallistujien harjoitteluun liittyviin kokemuksiin sekä heidän sitoutumiseensa harjoituksiin.

Lopuksi

Loppu päätelmänä tallaisia ryhmiä tarvitaan, sillä ihmiset kaipaavat pysähtymistä ja omaa aikaa. He kaipaavat elämään sitä, että on aikaa rentoutua ja hengähtää. Huomioitavaa on myös se, kuinka he saivat apua kipukokemuksiinsa ja siihen, että oli helpompi asettua lepäämään ja päästä jopa uneen.  Osallistujat pohtivat miten stressaava elämäntilanne vaikuttaa heihin ja sitä, miten ohjattu säännöllinen mindfulness-harjoittelu voisi auttaa heitä jaksamaan ja motivoitumaan paremmin. Huomattavaa on myös se, miten ryhmäläiset oppivat näkemään oman tavan elää ja ajatella sekä nähdä tunteita uudesta näkökulmasta käsin. Yksi mikä nousi merkittävänä kokemuksena, oli se, että ryhmätilanne koettiin hyvänä, luotettavana ja tasavertaisena. Ryhmään oli kiva tulla. Tässä kohtaan voidaan puhua osallisuuden kokemisesta.

Kuva 4: ”Onnistuminen” Kuva: Heli Nissinen

Oleellisinta olisikin, että puututtaisiin ja pysähdyttäisiin aikaisemmin yhteisten asioiden ja ilmiöiden äärelle, sillä silloin meillä olisi mahdollisuus vaikuttaa negatiivisiin asioihin paremmin.

Heli Nissinen, YAMK-hyvinvointikoordinaattori –opiskelija Savonia AMK
Marja-Liisa Rissanen, lehtori Savonia AMK

 

Opinnäytetyön esittely: Dialogisuuden ilmentymät lastensuojelun sijaishuollon organisaatiossa – ”Me vaan tehdään näin – mitä me ajatellaan siitä?”

KUVA 1. Pienryhmädialogien ilmapiiri on tasavertainen (Pixabay s. a.)

 

Ajatuksia dialogista ja sen hyödyntämisestä aineiston keruumenetelmänä

Suoritin YAMK-opinnäytetyöni kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka tarkoitus oli kuvata lastensuojelun sijaishuollon organisaation henkilöstön kokemuksia dialogisuudesta. Tutkimuksen tavoite oli kirjoittaa auki lastensuojelun sijaishuollon palveluita tuottavan organisaation nykytila dialogisuuden viitekehyksestä. Tutkimukseni tulokset ovat hyödynnettävissä esimerkiksi dialogisen asiakastyön, johtamisen sekä työyhteisöjen kehittämiseksi.

Miksi dialogi?

Dialogi on organisaatiossa tapahtuvan oppimisen yksi tärkeimmistä edellytyksistä. Nykyajan työelämässä korostuvat ihmisten vuorovaikutus, sekä oppiminen ja luominen yhdessä. Toimintaympäristömme monimutkaistuu sekä muuntuu vauhdilla. Selviytyäksemme yhä kompleksisemman toimintaympäristön haasteista, työelämä on kutsunut tuekseen enemmän kuuntelua, ihmettelyä ja kysymistä – dialogia. Dialogi on kykyä vastata ja kohdata, missä yhteys ja syvällinen ymmärtäminen ovat ensiarvioisia.

Dialogi on kuuntelua, ihmettelyä ja kysymistä sekä kykyä vastata ja kohdata

Keräsin tutkimukseni aineiston pienryhmädialogeissa, yhdessä organisaation henkilöstön kanssa. Pienryhmädialogeja oli yhdeksän kappaletta, ja ääninauhoitettua aineistoa syntyi yhteensä 4h 45min. Analysoin aineiston myöhemmin induktiivisella sisällönanalyysilla. Mielestäni dialogin valikoituminen aineistonkeruumenetelmäksi oli organisaation, tutkimukseen osallistujien sekä minun itseni näköinen valinta. Tutkiessani dialogisuuden ilmenemistä organisaation eri tasoilla, oli luontaista valita itse dialogi aineiston keruumenetelmäksi.

Keräsin tutkimukseni aineiston pienryhmädialogeissa, yhdessä organisaation henkilöstön kanssa. Pienryhmädialogeja oli yhdeksän kappaletta, ja ääninauhoitettua aineistoa syntyi yhteensä 4h 45min. Analysoin aineiston myöhemmin induktiivisella sisällönanalyysilla. Mielestäni dialogin valikoituminen aineistonkeruumenetelmäksi oli organisaation, tutkimukseen osallistujien sekä minun itseni näköinen valinta. Tutkiessani dialogisuuden ilmenemistä organisaation eri tasoilla, oli luontaista valita itse dialogi aineiston keruumenetelmäksi.

Kuinka pienryhmädialogiin osallistuvana tutkijana sekä aineiston kerääjänä koin roolini, sekä mitä opin dialogin hyödyntämisestä aineiston keruumenetelmänä? Koin pienryhmädialogien ilmapiirit tasavertaisena. Dialogissa ollaan samalla tasolla. Dialogia toteuttaessani istuin esimerkiksi lattialla, jos tutkimukseen osallistujat tekivät niin. Saatoin muutenkin istua lattialla, vähentäen ”asiantuntijavaltaa”. Asiantuntijavalta voi ilmetä tutkija-tutkimukseen osallistuja suhteessa. Tutkimukseen osallistujia kunnioittaen, minulle oli tärkeää, että kukin tutkimukseen osallistuja sai asettua omalle hyväksi kokemalleen paikalleen, kyseiseen hetkeen, kuten itse haluaa. Suhtauduin ja liityin itse tilanteeseen tilanteen vaatimalla tavalla. Tärkein tehtäväni oli huolehtia pienryhmädialogin luottamuksellisesta, ystävällisestä ja avoimesta ilmapiiristä: olla läsnä ja avoin. Liittyä mukaan tutkimukseen osallistujien synnyttämään hetkeen.

Dialogissa ollaan samalla tasolla

Haasteena dialogin hyödyntämiselle aineiston keruumenetelmänä koin epävarmuuden sietämisen, sekä aktiivisen kuuntelijan roolin. Epävarmuus syntyi pääasiassa struktuurien puutteesta. Siinä dialogi erottuu esimerkiksi haastattelusta. Pienryhmädialogin struktuurit olivat minulle neljä tutkimustehtävääni, jotka ohjasivat pienryhmädialogin kulkua. Ne olivat avoimien kysymysten muodossa seuraavasti: ”Miten dialogisuus ilmenee asiakastyössä?” ”Miten dialogisuus ilmenee työyhteisöissä?” ”Miten dialogisuus ilmenee johtamisessa?” ”Miten työnantajan edustajat eli johto ilmentävät dialogisuutta?” Kokemus epävarmuudesta alkoi hälventyä aineistonkeruuprosessin edetessä. Dialogissa ei tarvitse tietää, arvokkainta on itse hetki.

Näkökulman aktiivinen ymmärtäminen on osa dialogia – kuuntelemista syvällisemmin. Tämä ilmeni pienryhmädialogeissa esimerkiksi seuraavia kysymyksiä esittäessäni tutkimukseen osallistujille: ”Tarkoititko siis, että…?” tai ”Ymmärsinkö oikein, että…? Edellä mainittuja hetkiä tuli useita pienryhmädialogin aikana. Tämänkaltainen aktiivinen kuunteleminen sekä ymmärtäminen tukivat myös aineistonanalyysin vaihetta. Tällä tarkoitan sitä, että epäselvät sekä vaikeasti ymmärrettävät asiat olivat mahdollista selkeyttää, kysyä, sekä tehdä ymmärretyksi jo pienryhmädialogin aikana. Mielestäni se oli myös suoruutta. Suoruus on yksi dialogin periaatteista.

Lopuksi

Kokonaisuutena koin dialogin mahdollistavan tutkimukseen osallistuvien osallisuutta ja kuulluksi tulemista. Tutkimukseen osallistujien kuulluksi tuleminen lisäsi tasavertaisuuden ilmenemistä pienryhmädialogissa. Jokaisen osallistujan ääni sekä osallistuminen olivat yhtä tärkeitä, lähtökohdista riippumatta. Uusi ääni avasi uuden näkökulman. Dialogit tuottivatkin monipuolista, moniäänistä ja hyvin henkilökohtaista aineistoa. Kaikkien aineiston keruuseen osallistuneiden mahdollisimman tasavertainen osallistaminen myös tahditti pienryhmädialogin kulkua. Syntyi enemmän ääniä, eri todellisuuksia, jotka lisäsivät tutkimukseen osallistujien mahdollisuutta ajatella sekä nähdä laajemmin. Suosittelen dialogin hyödyntämistä aineiston keruun menetelmänä. Yksinkertaisin ja helpoin se ei ole. Dialogi on vaativa, mutta opettava menetelmä. Siitähän myös opinnäytetyössä on kyse, oppimisesta. Dialogi on ihmiskeskeinen lähestymistapa – inhimillisemmän elämän viitekehys. Parhaimmillaan se auttaa kuulemaan ja ymmärtämään toista. Mutta ennen sitä, merkityksellisintä on dialogi suhteessa itseen.

 

Jari-Pekka Thil
Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma (YAMK)
Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely: Valvonnallinen huumetestaus bioanalyytikon ammatissa

Tein opinnäytetyönäni artikkelin, joka käsittelee valvonnallista huumetestausta, siihen liittyviä manipulointiyrityksiä sekä bioanalyytikon roolia huumetestauksen valvojana. Päihteiden ja huumausaineiden käyttö on yksi vakavimmista terveyttä uhkaavista tekijöistä Suomessa.

Huumetestauksen syyt vaihtelevat

Huumetestaus voidaan jakaa valvonnalliseen ja terveydenhoidolliseen testaukseen. Terveydenhoidollisen testauksen tarkoituksena on yleensä asiakkaan diagnoosin tai erotusdiagnoosin tekeminen ja se perustuu erilaisiin suosituksiin kuten THL (5/2015) ja Labquality Oy:n suositus (2/2008). Lainsäädäntöön perustuva valvonnallinen huumetestaus pitää sisällään muut kuin terveydenhoidolliset syyt.

Huumetestaukset perustuvat lainsäädäntöön ja suosituksiin

Huumeidenkäyttäjien löytämiseksi hyödynnetään valvottua virtsanäytteenottoa. Syitä valvotulle virtsanäytteenotolle voivat olla esimerkiksi lasten tapaamisoikeus, korvaushoidon kotiluvat tai vaikkapa ajo-oikeus ajoterveyden arvioinnissa. Näissä tapauksissa tutkimustulos vaikuttaa testattavan oikeusturvaan sekä elämään merkittävällä tavalla. Valvotun näytteenoton tarpeellisuuden arvioi lääkäri tai hoitaja aina tapauskohtaisesti, jolloin huomioidaan mahdollisen positiivisen tuloksen seuraamus testattavalle.

Bioanalyytikko valvoo näytteenottoa

Virtsanäytteenoton valvonnan tarkoituksena on varmistaa näytteen jäljitettävyys sekä kiistaton ja luotettava tutkimustulos. Näytteen manipulointi pyritään estämään näytteenottoprosessin jokaisessa vaiheessa. Testattava ei esimerkiksi saa viedä tavaroitaan tai päällysvaatteita WC-tilaan ja testattavan henkilöllisyys tarkistetaan aina kuvallisesta henkilöllisyystodistuksesta. Tavaroiden sekaan olisi mahdollista piilottaa manipulointivälineitä, kuten väärennettyä virtsaa tai virtsan joukkoon lisättävää analyysiä häiritsevää kemikaalia. Kuvallisen henkilöllisyystodistuksen avulla voidaan varmistaa, että näytteen antava henkilö täsmää tutkimuslähetteessä olevan nimen kanssa.

Valvonnan tarkoituksena on varmistaa näytteen jäljitettävyys sekä kiistaton ja luotettava tutkimustulos

Näytteenottoa voidaan valvoa esimerkiksi WC-tilan ulkopuolelta lasisen ikkuna läpi. Valvojan eli bioanalyytikon tulee varmistua näytteen aitoudesta ja alkuperästä, jolloin hyvä yhteistyö testattavan kanssa edesauttaa asiaa. Hienotunteinen käytös valvontatilanteessa on tarpeen, mutta teknisestä luotettavuudesta ei voida tinkiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näytteenottotapahtumaa ei voida kyseenalaistaa jälkikäteen. Näytteenoton jälkeen bioanalyytikko arvioi näytteen ulkonäön, mittaa näytteen lämpötilan sekä sinetöi näytteet. Lopuksi sekä bioanalyytikko että testattava allekirjoittavat tutkimuslähetteen. Allekirjoituksilla molemmat osapuolet vahvistavat näytteenoton sujuneen ongelmitta ja luotettavalla tavalla.

Kuva 1. Virtsanäytteen käsittely vaatii tarkkuutta (Panthermedia).

Näytteen manipulointia yritetään monin tavoin

Vaikka huumeidenkäyttäjien manipulointiyritykset eivät ole käytännössä kovin yleisiä, keinot ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Virtsanäytettä pyritään manipuloimaan siten, että huumeidenkäyttö ei paljastu. Negatiivisen testituloksen saamiseksi testattava voi esimerkiksi laimentaa näytettä juomalla runsaasti nesteitä ennen näytteenottoa tai lisäämällä vettä WC-pöntöstä näytteen joukkoon. Myös erilaisten kemikaalien lisäys näytteeseen häiritsee testituloksen saamista. Ainakin saippualiuosta, C-vitamiinia, soodaa sekä etikkahappoa on löydetty näytteen joukosta. Esimerkiksi näytteen runsas vaahtoaminen voi viitata siihen, että näytteeseen on lisätty jotain kemikaalia. Toisaalta testattava henkilö voi myös yrittää piilottaa puhdasta virtsaa pussissa kehoonsa.

Kaikilla huumenäytteenottoon osallistuvilla terveydenhuollonammattilaisilla on oltava erillinen huumenäytteenoton dokumentoitu koulutus

Tarkoituksenmukaiset WC-tilat sekä noudattamalla valvonnallisen näytteenoton periaatteita voidaan ennaltaehkäistä näytteen manipulointia. Lisäksi tarvittaessa näytteestä voidaan analysoida muun muassa kreatiniinipitoisuus ja ominaispaino. Epäiltäessä näytteen manipulaatiota, tulee asiakkaan antaa uusi näyte mahdollisimman pian.

Lopuksi

Huumetestauksen valvottu näytteenotto kuuluu bioanalyytikon toimenkuvaan esimerkiksi terveyskeskuslaboratorioissa. Bioanalyytikon rooli valvonnallisessa näytteenotossa on suuri. Jotta virtsanäytteen manipulointi ei ole mahdollista, näytteenotto tulee suorittaa teknisesti oikein. Näin varmistetaan luotettava analyysitulos niin bioanalyytikon toiminnan kuin asiakkaan oikeusturvan kannalta.

Kaisa Jauhiainen
TB17SP
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Sanna Kolehmainen
Lehtori
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK