Opinnäytetyön esittely: Mindfulness -hyväksyvä tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia

Kuva 1.  ”Olla läsnä” Kuva: Nissinen Heli

Mindfulness -hyväksyvä tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia

Se tunne…

– Kun tunnistaa, että keho on hälytys tilassa. ”Verenpaine nousee.”

– Kun tunnistaa, että immuunijärjestelmä on heikentynyt. ”Flunssaa pukkaa.”

– Kun tunnistaa, että ajatukset sinkoilevat moneen eri suuntaan. ”Vaikea keskittyä.”

– Kun tunnistaa, että yöunet ovat rikkonaiset ja levottomat. ”Nähdään jopa painajaisia.”

– Kun tunnistaa, että sanoo toiselle ihmiselle yllättäen ja useasti tosi pahasti.

Nämä voivat olla pitkäkestoisen stressin oireita. Tärkeää onkin, että tunnistamme stressin ja sen oireet ajoissa, sillä liiallisena stressi on haitallista. Voimme kokea stressin hyvin eri tavalla sekä se voi vaikuttaa meihin hyvin eri tasoilla, niin fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti kuin henkisesti. Nämä eri tasot ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa.

Paljon puhuttu psyykkinen kuormittuneisuus on suuren mittaluokan ongelma yhteiskunnassamme. Mielenterveyden ongelmat lasketaan jo kroonisiksi sairauksiksi, jotka ovat nousseet kansantautien asemaan. Olemme jo aiemmin nähneet, miten kansantaudeilla on suuri vaikutus kansantalouteemme. Sillä tiedämme, että kansantaudit vaativat yhteiskunnassamme paljon terveydenhuollon palveluita. Miten voisimme vaikuttaa vieläkin paremmin ihmisten riski- ja suojatekijöihin?

Kuva 2. ”Haasteet voivat olla mahdollisuus oivalluksiin” Kuva: Heli Nissinen

Voisiko yhteiskunnassamme olla mindfulness eli tietoisen läsnäolon harjoittamisesta mitään apua? Sillä mindfulness -menetelmää käytetään ihmisten itsehoitomenetelmänä ympäri maailmaa. Menetelmää käytetään esimerkiksi: kivun, työstressin ja työelämän tukena sekä sitä käytetään myös masennuksen ja uupumuksen aiheuttamissa tilanteissa.

No mitä sitten mindfulness-harjoittaminen on? Se on sitä, että me kiinnitämme huomion asioihin, mihin emme ehkä yleensä kiinnitä huomiota. Se on pysähtymistä olemassa olevaan hetkeen sekä se on aivan tavallista arjessa tapahtuvaa tekemistä ja olemista, kehon, mielen ja ympäristön havainnointia. Kun ihminen havainnoi kehoa ja sen tuntemuksia, hän voi huomata tunteita, sillä omasta kehosta tietoiseksi tuleminen voi auttaa löytämään omaan sisäiseen maailmaan.

Pysähtymistä olemassa olevaan hetkeen, tavallista arjessa tapahtuvaa tekemistä ja olemista, sekä kehon, mielen ja ympäristön havainnointia.

Miten mindfulnessia tulee harjoittaa? Aiemmin onkin todettu, että harjoittamisesta saadaan paras hyöty, kun sitä tehdään säännöllisesti. Mitä me sitten saamme harjoituksista itsellemme? Me voimme saada keinoja elämänhallintaan, oppia rentoutumaan sekä saamaan sisäisiä oivalluksia itsestä ja ympäristöstä. Säännöllinen harjoittelu auttaa olemaan lempeä itselle, omille elämän kokemuksille ja se voi muuttaa suhtautumista asioihin.

Kuva 3. ”Pieniä hetkiä” Kuva: Heli Nissinen

Heli Nissinen teki opinnäytetyön laadullisena tutkimuksena aiheesta: Mindfulness -hyväksyvä tietoinen läsnäolo osana hyvinvointia. Opinnäytetyö oli osa YAMK hyvinvointikoordinaattori tutkinto-ohjelmaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville millaisia kokemuksia osallistujat saavat säännöllisestä mindfulnessin harjoittamisesta. Tavoitteena tutkimuksessa oli se, että saadaan lisättyä mindfulness- tietoisuuta sekä tuoda esille onko säännöllisellä mindfulnessin harjoittamisella mahdollista ihmisten saada lisää hyvinvointia ja terveyttä.

Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan osallistujat kokivat mindfulness-kurssille osallistumisen hyvin hyödyllisenä kokemuksena. Sillä ryhmään osallistuminen antoi omaa aikaa ja hengähtämistä sekä pysähtymistä, rauhoittumista ja rentoutumista kiireisen arjen keskellä. He kokivat oppineensa lisää asioita itsestään ja mindfulnessista. He saivat uusia työvälineitä, keinoja ja menetelmiä omaan arkeen, hyvinvointiin ja jaksamiseen.  Esille tuli myös harjoittelua haittaavia tai vaikeuttavia tekijöitä, joita olivat esimerkiksi omat tunnekokemukset sekä henkilökohtaiset ja työpäivästä johtuvat haasteet. Hyvällä ohjauksella nähtiin olevan merkitystä. Sillä ohjaajan osaaminen korostui osallistujien harjoitteluun liittyviin kokemuksiin sekä heidän sitoutumiseensa harjoituksiin.

Lopuksi

Loppu päätelmänä tallaisia ryhmiä tarvitaan, sillä ihmiset kaipaavat pysähtymistä ja omaa aikaa. He kaipaavat elämään sitä, että on aikaa rentoutua ja hengähtää. Huomioitavaa on myös se, kuinka he saivat apua kipukokemuksiinsa ja siihen, että oli helpompi asettua lepäämään ja päästä jopa uneen.  Osallistujat pohtivat miten stressaava elämäntilanne vaikuttaa heihin ja sitä, miten ohjattu säännöllinen mindfulness-harjoittelu voisi auttaa heitä jaksamaan ja motivoitumaan paremmin. Huomattavaa on myös se, miten ryhmäläiset oppivat näkemään oman tavan elää ja ajatella sekä nähdä tunteita uudesta näkökulmasta käsin. Yksi mikä nousi merkittävänä kokemuksena, oli se, että ryhmätilanne koettiin hyvänä, luotettavana ja tasavertaisena. Ryhmään oli kiva tulla. Tässä kohtaan voidaan puhua osallisuuden kokemisesta.

Kuva 4: ”Onnistuminen” Kuva: Heli Nissinen

Oleellisinta olisikin, että puututtaisiin ja pysähdyttäisiin aikaisemmin yhteisten asioiden ja ilmiöiden äärelle, sillä silloin meillä olisi mahdollisuus vaikuttaa negatiivisiin asioihin paremmin.

Heli Nissinen, YAMK-hyvinvointikoordinaattori –opiskelija Savonia AMK
Marja-Liisa Rissanen, lehtori Savonia AMK

 

Opinnäytetyön esittely: Dialogisuuden ilmentymät lastensuojelun sijaishuollon organisaatiossa – ”Me vaan tehdään näin – mitä me ajatellaan siitä?”

KUVA 1. Pienryhmädialogien ilmapiiri on tasavertainen (Pixabay s. a.)

 

Ajatuksia dialogista ja sen hyödyntämisestä aineiston keruumenetelmänä

Suoritin YAMK-opinnäytetyöni kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka tarkoitus oli kuvata lastensuojelun sijaishuollon organisaation henkilöstön kokemuksia dialogisuudesta. Tutkimuksen tavoite oli kirjoittaa auki lastensuojelun sijaishuollon palveluita tuottavan organisaation nykytila dialogisuuden viitekehyksestä. Tutkimukseni tulokset ovat hyödynnettävissä esimerkiksi dialogisen asiakastyön, johtamisen sekä työyhteisöjen kehittämiseksi.

Miksi dialogi?

Dialogi on organisaatiossa tapahtuvan oppimisen yksi tärkeimmistä edellytyksistä. Nykyajan työelämässä korostuvat ihmisten vuorovaikutus, sekä oppiminen ja luominen yhdessä. Toimintaympäristömme monimutkaistuu sekä muuntuu vauhdilla. Selviytyäksemme yhä kompleksisemman toimintaympäristön haasteista, työelämä on kutsunut tuekseen enemmän kuuntelua, ihmettelyä ja kysymistä – dialogia. Dialogi on kykyä vastata ja kohdata, missä yhteys ja syvällinen ymmärtäminen ovat ensiarvioisia.

Dialogi on kuuntelua, ihmettelyä ja kysymistä sekä kykyä vastata ja kohdata

Keräsin tutkimukseni aineiston pienryhmädialogeissa, yhdessä organisaation henkilöstön kanssa. Pienryhmädialogeja oli yhdeksän kappaletta, ja ääninauhoitettua aineistoa syntyi yhteensä 4h 45min. Analysoin aineiston myöhemmin induktiivisella sisällönanalyysilla. Mielestäni dialogin valikoituminen aineistonkeruumenetelmäksi oli organisaation, tutkimukseen osallistujien sekä minun itseni näköinen valinta. Tutkiessani dialogisuuden ilmenemistä organisaation eri tasoilla, oli luontaista valita itse dialogi aineiston keruumenetelmäksi.

Keräsin tutkimukseni aineiston pienryhmädialogeissa, yhdessä organisaation henkilöstön kanssa. Pienryhmädialogeja oli yhdeksän kappaletta, ja ääninauhoitettua aineistoa syntyi yhteensä 4h 45min. Analysoin aineiston myöhemmin induktiivisella sisällönanalyysilla. Mielestäni dialogin valikoituminen aineistonkeruumenetelmäksi oli organisaation, tutkimukseen osallistujien sekä minun itseni näköinen valinta. Tutkiessani dialogisuuden ilmenemistä organisaation eri tasoilla, oli luontaista valita itse dialogi aineiston keruumenetelmäksi.

Kuinka pienryhmädialogiin osallistuvana tutkijana sekä aineiston kerääjänä koin roolini, sekä mitä opin dialogin hyödyntämisestä aineiston keruumenetelmänä? Koin pienryhmädialogien ilmapiirit tasavertaisena. Dialogissa ollaan samalla tasolla. Dialogia toteuttaessani istuin esimerkiksi lattialla, jos tutkimukseen osallistujat tekivät niin. Saatoin muutenkin istua lattialla, vähentäen ”asiantuntijavaltaa”. Asiantuntijavalta voi ilmetä tutkija-tutkimukseen osallistuja suhteessa. Tutkimukseen osallistujia kunnioittaen, minulle oli tärkeää, että kukin tutkimukseen osallistuja sai asettua omalle hyväksi kokemalleen paikalleen, kyseiseen hetkeen, kuten itse haluaa. Suhtauduin ja liityin itse tilanteeseen tilanteen vaatimalla tavalla. Tärkein tehtäväni oli huolehtia pienryhmädialogin luottamuksellisesta, ystävällisestä ja avoimesta ilmapiiristä: olla läsnä ja avoin. Liittyä mukaan tutkimukseen osallistujien synnyttämään hetkeen.

Dialogissa ollaan samalla tasolla

Haasteena dialogin hyödyntämiselle aineiston keruumenetelmänä koin epävarmuuden sietämisen, sekä aktiivisen kuuntelijan roolin. Epävarmuus syntyi pääasiassa struktuurien puutteesta. Siinä dialogi erottuu esimerkiksi haastattelusta. Pienryhmädialogin struktuurit olivat minulle neljä tutkimustehtävääni, jotka ohjasivat pienryhmädialogin kulkua. Ne olivat avoimien kysymysten muodossa seuraavasti: ”Miten dialogisuus ilmenee asiakastyössä?” ”Miten dialogisuus ilmenee työyhteisöissä?” ”Miten dialogisuus ilmenee johtamisessa?” ”Miten työnantajan edustajat eli johto ilmentävät dialogisuutta?” Kokemus epävarmuudesta alkoi hälventyä aineistonkeruuprosessin edetessä. Dialogissa ei tarvitse tietää, arvokkainta on itse hetki.

Näkökulman aktiivinen ymmärtäminen on osa dialogia – kuuntelemista syvällisemmin. Tämä ilmeni pienryhmädialogeissa esimerkiksi seuraavia kysymyksiä esittäessäni tutkimukseen osallistujille: ”Tarkoititko siis, että…?” tai ”Ymmärsinkö oikein, että…? Edellä mainittuja hetkiä tuli useita pienryhmädialogin aikana. Tämänkaltainen aktiivinen kuunteleminen sekä ymmärtäminen tukivat myös aineistonanalyysin vaihetta. Tällä tarkoitan sitä, että epäselvät sekä vaikeasti ymmärrettävät asiat olivat mahdollista selkeyttää, kysyä, sekä tehdä ymmärretyksi jo pienryhmädialogin aikana. Mielestäni se oli myös suoruutta. Suoruus on yksi dialogin periaatteista.

Lopuksi

Kokonaisuutena koin dialogin mahdollistavan tutkimukseen osallistuvien osallisuutta ja kuulluksi tulemista. Tutkimukseen osallistujien kuulluksi tuleminen lisäsi tasavertaisuuden ilmenemistä pienryhmädialogissa. Jokaisen osallistujan ääni sekä osallistuminen olivat yhtä tärkeitä, lähtökohdista riippumatta. Uusi ääni avasi uuden näkökulman. Dialogit tuottivatkin monipuolista, moniäänistä ja hyvin henkilökohtaista aineistoa. Kaikkien aineiston keruuseen osallistuneiden mahdollisimman tasavertainen osallistaminen myös tahditti pienryhmädialogin kulkua. Syntyi enemmän ääniä, eri todellisuuksia, jotka lisäsivät tutkimukseen osallistujien mahdollisuutta ajatella sekä nähdä laajemmin. Suosittelen dialogin hyödyntämistä aineiston keruun menetelmänä. Yksinkertaisin ja helpoin se ei ole. Dialogi on vaativa, mutta opettava menetelmä. Siitähän myös opinnäytetyössä on kyse, oppimisesta. Dialogi on ihmiskeskeinen lähestymistapa – inhimillisemmän elämän viitekehys. Parhaimmillaan se auttaa kuulemaan ja ymmärtämään toista. Mutta ennen sitä, merkityksellisintä on dialogi suhteessa itseen.

 

Jari-Pekka Thil
Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma (YAMK)
Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely: Valvonnallinen huumetestaus bioanalyytikon ammatissa

Tein opinnäytetyönäni artikkelin, joka käsittelee valvonnallista huumetestausta, siihen liittyviä manipulointiyrityksiä sekä bioanalyytikon roolia huumetestauksen valvojana. Päihteiden ja huumausaineiden käyttö on yksi vakavimmista terveyttä uhkaavista tekijöistä Suomessa.

Huumetestauksen syyt vaihtelevat

Huumetestaus voidaan jakaa valvonnalliseen ja terveydenhoidolliseen testaukseen. Terveydenhoidollisen testauksen tarkoituksena on yleensä asiakkaan diagnoosin tai erotusdiagnoosin tekeminen ja se perustuu erilaisiin suosituksiin kuten THL (5/2015) ja Labquality Oy:n suositus (2/2008). Lainsäädäntöön perustuva valvonnallinen huumetestaus pitää sisällään muut kuin terveydenhoidolliset syyt.

Huumetestaukset perustuvat lainsäädäntöön ja suosituksiin

Huumeidenkäyttäjien löytämiseksi hyödynnetään valvottua virtsanäytteenottoa. Syitä valvotulle virtsanäytteenotolle voivat olla esimerkiksi lasten tapaamisoikeus, korvaushoidon kotiluvat tai vaikkapa ajo-oikeus ajoterveyden arvioinnissa. Näissä tapauksissa tutkimustulos vaikuttaa testattavan oikeusturvaan sekä elämään merkittävällä tavalla. Valvotun näytteenoton tarpeellisuuden arvioi lääkäri tai hoitaja aina tapauskohtaisesti, jolloin huomioidaan mahdollisen positiivisen tuloksen seuraamus testattavalle.

Bioanalyytikko valvoo näytteenottoa

Virtsanäytteenoton valvonnan tarkoituksena on varmistaa näytteen jäljitettävyys sekä kiistaton ja luotettava tutkimustulos. Näytteen manipulointi pyritään estämään näytteenottoprosessin jokaisessa vaiheessa. Testattava ei esimerkiksi saa viedä tavaroitaan tai päällysvaatteita WC-tilaan ja testattavan henkilöllisyys tarkistetaan aina kuvallisesta henkilöllisyystodistuksesta. Tavaroiden sekaan olisi mahdollista piilottaa manipulointivälineitä, kuten väärennettyä virtsaa tai virtsan joukkoon lisättävää analyysiä häiritsevää kemikaalia. Kuvallisen henkilöllisyystodistuksen avulla voidaan varmistaa, että näytteen antava henkilö täsmää tutkimuslähetteessä olevan nimen kanssa.

Valvonnan tarkoituksena on varmistaa näytteen jäljitettävyys sekä kiistaton ja luotettava tutkimustulos

Näytteenottoa voidaan valvoa esimerkiksi WC-tilan ulkopuolelta lasisen ikkuna läpi. Valvojan eli bioanalyytikon tulee varmistua näytteen aitoudesta ja alkuperästä, jolloin hyvä yhteistyö testattavan kanssa edesauttaa asiaa. Hienotunteinen käytös valvontatilanteessa on tarpeen, mutta teknisestä luotettavuudesta ei voida tinkiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näytteenottotapahtumaa ei voida kyseenalaistaa jälkikäteen. Näytteenoton jälkeen bioanalyytikko arvioi näytteen ulkonäön, mittaa näytteen lämpötilan sekä sinetöi näytteet. Lopuksi sekä bioanalyytikko että testattava allekirjoittavat tutkimuslähetteen. Allekirjoituksilla molemmat osapuolet vahvistavat näytteenoton sujuneen ongelmitta ja luotettavalla tavalla.

Kuva 1. Virtsanäytteen käsittely vaatii tarkkuutta (Panthermedia).

Näytteen manipulointia yritetään monin tavoin

Vaikka huumeidenkäyttäjien manipulointiyritykset eivät ole käytännössä kovin yleisiä, keinot ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Virtsanäytettä pyritään manipuloimaan siten, että huumeidenkäyttö ei paljastu. Negatiivisen testituloksen saamiseksi testattava voi esimerkiksi laimentaa näytettä juomalla runsaasti nesteitä ennen näytteenottoa tai lisäämällä vettä WC-pöntöstä näytteen joukkoon. Myös erilaisten kemikaalien lisäys näytteeseen häiritsee testituloksen saamista. Ainakin saippualiuosta, C-vitamiinia, soodaa sekä etikkahappoa on löydetty näytteen joukosta. Esimerkiksi näytteen runsas vaahtoaminen voi viitata siihen, että näytteeseen on lisätty jotain kemikaalia. Toisaalta testattava henkilö voi myös yrittää piilottaa puhdasta virtsaa pussissa kehoonsa.

Kaikilla huumenäytteenottoon osallistuvilla terveydenhuollonammattilaisilla on oltava erillinen huumenäytteenoton dokumentoitu koulutus

Tarkoituksenmukaiset WC-tilat sekä noudattamalla valvonnallisen näytteenoton periaatteita voidaan ennaltaehkäistä näytteen manipulointia. Lisäksi tarvittaessa näytteestä voidaan analysoida muun muassa kreatiniinipitoisuus ja ominaispaino. Epäiltäessä näytteen manipulaatiota, tulee asiakkaan antaa uusi näyte mahdollisimman pian.

Lopuksi

Huumetestauksen valvottu näytteenotto kuuluu bioanalyytikon toimenkuvaan esimerkiksi terveyskeskuslaboratorioissa. Bioanalyytikon rooli valvonnallisessa näytteenotossa on suuri. Jotta virtsanäytteen manipulointi ei ole mahdollista, näytteenotto tulee suorittaa teknisesti oikein. Näin varmistetaan luotettava analyysitulos niin bioanalyytikon toiminnan kuin asiakkaan oikeusturvan kannalta.

Kaisa Jauhiainen
TB17SP
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Sanna Kolehmainen
Lehtori
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK

Opinnäytetyön esittely: Potilasopas antaa tietoa rinnan kuvantamistutkimuksista

Tein opinnäytetyöni kehittämistyönä Kuopion yliopistollisen sairaalan Kuvantamiskeskuksen radiologian osastolle. Kehittämistyön tarkoituksena oli tuottaa KYS Kuvantamiskeskuksen Radiologian osastolle rintasyöpätutkimuksiin tulevalle potilaalle suunnattu potilasopas rinnan kuvantamistutkimuksista. Oppaan tavoitteena oli tuottaa tietoa rintasyöpätutkimuksiin tuleville potilaille rintasyövän diagnosoinnissa käytettävistä ja rintasyöpäleikkausta edeltävistä kuvantamistutkimuksista. Tavoitteena oli myös auttaa potilasta havainnollistamaan tutkimusten kulkua KYS Kuvantamiskeskuksessa ja niiden merkitystä osana rintasyöpäpotilaan hoitopolkua.

Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä, johon sairastuu vuosittain noin 5 000 naista. Mammografiaseulonnoissa löydetyn tai potilaan itse löytämän muutoksen laatu selvitetään jatkotutkimuksilla. Jatkoselvittelyihin kuuluvat rintojen kliinisen tutkimisen lisäksi kuvantamistutkimukset ja niiden yhteydessä otetut neulanäytteet.

Rintarauhasen kuvantamistutkimukset

Rinnassa havaitun muutoksen ensisijainen kuvantamismenetelmä on mammografiatutkimus, jota täydentää rintojen ultraäänitutkimus. Lisäksi kaikista epäilyttävistä muutoksista rinnassa otetaan paksuneulanäytteet kuvantaohjatusti. Muita rintarauhasen kuvantamismenetelmiä ovat esimerkiksi magneettikuvaus, jonka tarpeellisuus on tapauskohtaista. Ennen rintasyöpäleikkausta potilaalle tehdään tarvittaessa rinnan muutoksen lankamerkintä. Lankamerkinnällä tarkoitetaan palpoitumattoman muutoksen merkitsemistä leikkausta varten metallisella merkkilangalla, joka asetetaan paikalleen rinnan muutokseen joko ultraääniohjauksessa tai mammografialaitteella streotaksia- tai tomosynteesiohjauksessa. Joillekin potilaille on tarpeellista tehdä ennen rintasyöpäleikkausta myös vartijaimusolmuketutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää vartijaimusolmukkeen sijainti injisoimalla rintaan radioaktiivista merkkiainetta. Rintasyöpäleikkauksen jälkeisen sädehoidon ja mahdollisten sytostaatti- ja hormonihoitojen jälkeen potilaan jatkoseuranta tapahtuu mammografiatutkimuksilla 1-2 vuoden välein.

 

KUVA 1. Mammografialaite ja ultraäänitutkimushuone (Linda Tiirikainen 2019).

 

Rintarauhasen mammografia- ja ultraäänitutkimus

Mammografiatutkimuksella eli rintarauhasen röntgentutkimuksella rinnoista saadaan kaksiulotteista kuvaa käyttämällä matalajännitteistä röntgensäteilyä. Mammografiatutkimuksessa rinnat kuvataan vähintään kahdesta eri suunnasta, yleensä molemmista rinnoista otetaan etu- ja viistokuvat. Kuvauksen aikana rintaa puristetaan napakasti kuvauslaitteen puristuslevyllä. Puristus tekee kuvasta tarkan ja vähentää tutkimuksesta aiheutuvaa säteilyä. Mammografiatutkimuksessa röntgenhoitaja vastaa potilaan ohjauksesta ja asettelusta kuvausprojektioihin, käytetyistä kuvausarvoista sekä kuvien riittävyyden arvioinnista. Radiologi tulkitsee kuvat omalla työasemallaan ja määrää tarvittaessa lisäprojektioita.

Ultraäänitutkimus täydentää mammografiatutkimusta. Ultraäänitutkimus auttaa tarkentamaan palpoituvan tai mammografiakuvassa havaitun muutoksen tulkintaa ja otetuista mammografiakuvista voidaan arvioida, onko ultraäänitutkimus tarpeellinen ja mille alueelle se kannattaa kohdentaa. Radiologi tutkii ultraäänianturilla molemmat rinnat, kainalot ja solisalueen. Ultraäänikuvan muodostus perustuu anturin lähettämiin äänisignaaleihin. Äänisignaalit osuvat kudosten rajapintoihin ja palaavat takaisin anturiin muodostaen reaaliaikaista kuvaa kohteesta. Ultraäänitutkimuksessa ei käytetä röntgensäteilyä, joten se on turvallinen kuvantamismenetelmä myös nuorille potilaille.

 

KUVA 2. Rintasyöpäpotilaan kuvantamistutkimukset (Linda Tiirikainen 2019).

 

Rinnan kuvantamistutkimukset – potilasopas

Kehittämistyön tuotoksena valmistunut potilasopas esittelee potilaalle yleisimmät rinnan kuvantamistutkimukset rintasyövän toteamisvaiheesta leikkausta edeltäviin tutkimuksiin ja hoitojen jälkeiseen kuvaseurantaan. Oppaassa tutkimukset etenevät siinä järjestyksessä, kuin ne rintasyöpäpotilaan hoitopolulla yleensä toteutuvat. Oppaassa esitellään lyhyesti kuvantamistutkimusten ja toimenpiteiden kulku ja käytettävä kuvantamistekniikka.

Potilasoppaan tarjoama tieto voi mahdollisesti vähentää potilaan kokemaa ahdistusta ja epätietoisuutta tutkimuksia tai toimenpiteitä kohtaan. Lisäksi potilasohjaus on iso osa röntgenhoitajan työtä, joka perustuu röntgenhoitajan työn etiikkaan. Potilasopas voi toimia apuvälineenä rintasyöpäpotilaiden ohjauksessa tilaajaorganisaatiossa työskenteleville röntgenhoitajille. Oppaasta voivat hyötyä myös yksikössä harjoittelevat röntgenhoitajaopiskelijat.

Lopuksi

Opinnäytetyön tekeminen kehittämistyönä oli antoisaa, koska työ oli aiheeltaan tärkeä ja sen toteuttaminen lähti käytännön työelämässä havaitusta tarpeesta. Perehtyminen rintasyöpäpotilaan hoitopolkuun ja rintarauhasen kuvantamistutkimuksiin kasvatti mammografiatutkimusten menetelmäosaamisen lisäksi omia ohjaamistaitojani. Kehittämistyön tiedonhakuprosessin myötä osaan tulevaisuudessa hyödyntää oman ammattitaidon ylläpitämisessä ja kehittämisessä näyttöön perustuvaa tietoa. Lisäksi olen opinnäytetyöprosessin myötä tutustunut, kuinka suunnitellaan ja toteutetaan kehittämistyö ja mitä eri vaiheita prosessi pitää sisällään.

 

Linda Tiirikainen

Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma, TR16SP

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Tuula Partanen

Radiografian ja sädehoidon lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely: Ultraäänilaitteen käyttöohje röntgenhoitajaopiskelijoille -Ylävatsan ultraäänitutkimus

Röntgenhoitajaopiskelija Wilma Rinkinen teki opinnäytetyön ultraäänikuvantamisesta. Opinnäytetyö oli kehittämistyö, jonka tuotoksena syntyi käyttöohje Savonia-ammattikorkeakoulun ultraäänilaitteelle. Käyttöohje on jatkossa osa röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman opetusmateriaalia ultraäänikuvantamisen kurssilla. Kehittämistyöprosessi alkoi keväällä 2018.

 

KUVA 1. Kuvia ultraäänitutkimusten taitopajasta (Wilma Rinkinen 2019).

Ultraäänitutkimuksella tarkoitetaan lääketieteellistä tutkimusta, jossa hyödynnetään ultraääniaaltoja. Ultraäänikuvantaminen tunnetaan myös nimellä kaikukuvaus. Ultraääneksi sanotaan ääniaaltoja, jotka värähtelevät yli 20 kHz taajuudella. Ultraääniaaltojen avulla potilaita voidaan tutkia turvallisesti ja kustannustehokkaasti. Suomessa tehdään vuosittain noin 650 000 ultraäänitutkimusta, joista yleisimpiä ovat vatsan alueen ultraäänitutkimukset. Ultraäänikuvantamisen parissa työskentely on osa röntgenhoitajan osaamisalueita, koska ultraäänikuvauksia tehdään paljon radiologian osastoilla.

Savonia-ammattikorkeakoulun röntgenhoitajaopiskelijat saavat opiskelun aikana valmiudet toimia ultraäänihoitajana. Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman opintoihin sisältyy ultraäänitutkimusten teoriaopintoja ja ammatillinen perusharjoittelu. Teoriaopintoihin kuuluu ultraäänitutkimusten taitopajat, joissa röntgenhoitajaopiskelijat harjoittelevat käyttämään ultraäänilaitetta. Taitopajoissa käytetään esimerkkitapauksena ylävatsan ultraäänitutkimusta.

 

Ideasta toteuttamiseen

Opinnäytetyön aiheeksi valikoitui käyttöohjeen tekeminen Savonian ultraäänilaitteelle, koska aihe oli mielenkiintoinen ja käytännönläheinen. Käyttöohje haluttiin toteuttaa digitaalisena, jotta se soveltuisi nykyaikaiseen opetukseen paremmin. Vaihtoehtoina käyttöohjeen toteuttamispohjiksi olivat Weebly-kotisivukone ja WordPress-julkaisujärjestelmä. Käyttöohje päädyttiin toteuttamaan WordPress-julkaisujärjestelmän avulla blogimuotoon, jotta käyttöohje olisi helposti käytettävissä ja päivitettävissä. Lisäksi WordPress-julkaisujärjestelmä oli ennestään tuttu työympäristö ja yleisesti opetuskäytössä Savonia-ammattikorkeakoulussa. Blogisivuston käyttö- ja muokkausoikeudet siirtyvät Savonia-ammattikorkeakoululle työn valmistuttua lopullisesti. Kehittämistyöprosessin aikana tehtiin myös raportti, jonka sisältö käsittelee ultraäänikuvantamisen teoriaa, työprosessin etenemistä ja omaa pohdintaa. Käyttöohjeen tekemisessä on hyödynnetty raporttiin kerättyä teoriatietoa tiivistetysti.

Käyttöohjeen tekeminen alkoi keväällä 2019 tutustumalla Savonia-ammattikorkeakoulun ultraäänilaitteeseen ja sen käyttämiseen. Tutustumiskäynti auttoi luonnostelemaan käyttöohjeen sisältöä. Tutustumiskäynnin jälkeen alkoi blogisivuston rakentaminen, joka pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman loogisesti. Blogiin on tehty erilliset välilehdet ultraäänikuvantamisen teorialle, ylävatsan ultraäänitutkimuksen teorialle ja ultraäänilaitteen käyttöohjeelle. Viimeisellä välilehdellä on pieni testi röntgenhoitajaopiskelijoille ultraäänikuvantamiseen liittyen. Ultraäänilaitteen käyttöohje toteutettiin yksinkertaisena ja vaiheiden etenemistä on havainnollistettu kuvilla. Käyttöohjeessa neuvotaan opiskelijoille ultraäänilaitteen käynnistäminen, kuvaustilan avaaminen ja laitteen sammuttaminen. Opiskelijat saavat jatkossa käyttöohjeeseen luettavaksi, kun ultraäänitutkimusten taitopajojen pitäjä jakaa blogisivuston linkin ja salasanan opiskelijoille. Blogisivustoa pystyy käyttämään mobiili- ja tietokonetilassa eli tarkastelu onnistuu puhelimella, tabletilla tai tietokoneella. Digitaalisuus mahdollistaa blogisivuston hyödyntämisen myös ultraäänitutkimusten harjoitteluissa.

Blogisivustosta ei ole kerätty palautetta, joten palautteen kerääminen olisi ensisijainen kehittämiskohde. Palauteen perusteella voitaisiin parantaa käyttöohjeen sisällöllistä laatua ja käytettävyyttä. Palautteen keräämisen jälkeen sivustoa voi jatkossa lähteä kehittämään kattavammaksi ultraäänitutkimusteorian ja käyttöohjeiden osalta. Blogisivustolle voi lisäksi kerätä tietoa esimerkiksi erilaisista taudeista, joiden diagnosointiin ja seuraamiseen käytetään ultraäänitutkimuksia.

 

Oivalluksia

Kehittämistyön tekeminen vaati vastuullisuutta, oma-aloitteisuutta ja luovuutta. Kehittämistyöprosessi oli haastava, mutta opettavainen matka. Työprosessi kehitti radiografia- ja sädehoitoalan ammattilaisena monella tapaa. Ilmeisin kehitys tapahtui kirjoittamisessa. Kehittämistyöprosessin aikana kehittyi sekä asiatekstin kirjoittamisen taidot sekä kriittisempi tiedonkäsittelytaito. Kirjoittamisen ohella tietotekniset taidot parantuivat, koska kehittämistyö toteutui kokonaisuudessaan tietokonetyöskentelynä. Kirjoittamisen ja tietoteknisten taitojen ohella merkittävä kehitys tapahtui myös menetelmäosaamisen parissa. Teoriatiedon etsiminen opetti monia uusia ja tärkeitä yksityiskohtia ultraäänikuvantamisesta, joita pystyy hyödyntämään röntgenhoitajan työssä nyt ja tulevaisuudessa.

Näiden oivalluksien saattelemana toivon, että Savonia-ammattikorkeakoulun röntgenhoitajaopiskelijat pääsevät hyödyntämään tekemääni käyttöohjetta ja kehittämään sitä eteenpäin.

 

Wilma Rinkinen
Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma
Savonia-ammattikorkeakoulu

Tuula Partanen
Lehtori, radiografia- ja sädehoito
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Opinnäytetyön esittely: Mikrobiologian opiskelua videoiden kautta

Opinnäytetyömme aihe oli Escherichia coli -bakteerin määritys verestä ja virtsasta. Työn tilaaja oli Savonia-ammattikorkeakoulu ja työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Aihe saatiin Savonia-ammattikorkeakoululta vuoden 2018 loppupuolella ja opinnäytetyön tuotoksen työstäminen aloitettiin varhain keväällä 2019 eli kolmantena opiskeluvuotena. Työ sisälsi kirjallisen teoriaosuuden sekä kuusi opetusvideota. Videot oli suunnattu bioanalyytikko-opiskelijoille kliinisen mikrobiologian harjoitustunteja varten.

Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa opetusvideoita Savonia-ammattikorkeakoulun bioanalyytikko-opiskelijoille Escherichia coli -bakteerin tunnistuksesta ja tutkimusmenetelmistä veri- ja virtsanäytteistä. Opinnäytetyön tavoitteena on tukea bioanalyytikko-opiskelijoiden oppimista kliinisessä mikrobiologiassa.

KUVA 1. Puhdasviljely (Ala-aho ja Ruohoaho 2019).

Miksi juuri opetusvideot opinnäytetyön aiheeksi?

Kliininen mikrobiologia on oleellinen osa bioanalyytikon opintoja. Opetusvideot tarjoavat vaihtoehtoisen tavan oppia perinteisen luokka- ja teoriaopetuksen rinnalle. Videoidemme idea on antaa bioanalyytikko-opiskelijoille ”punainen lanka”, joka selkeyttää ajatuksia ja joista näkee konkreettisesti, miten menetelmät käytännössä toimivat. Lisäksi videoilla kuvaamamme menetelmät ovat käytettävissä myös muiden bakteerien kuin vain Escherichia coli –bakteerin tunnistuksessa, vaikka sitä opinnäytetyössä pääasiallisesti käsitelläänkin. Opetusvideoista on siis hyötyä laajemminkin kliinisen mikrobiologian opiskelussa koulussa sekä myöhemmin keskussairaalaharjoitteluun valmistautuessa.

Opetuksessa käytetään yhä enemmän visuaalista mediaa oppimisen tehostamiseksi.

Kiinnostuimme aiheesta, sillä koimme tämän kaltaiset opetusvideot tarpeellisina opiskelijoille. Tilaajalla oli myös selkeä tarve videoille. Koska aiempia videoita tästä aiheesta ei ollut, niiden tekeminen oli mielenkiintoinen haaste meille. Ideaa piti lähteä työstämään melko lailla tyhjästä ja suunnitella koko prosessi alusta alkaen.

Videoiden käsikirjoitukset teimme suomeksi, mutta videoihin suunnitellut tekstit ovat kokonaan englanniksi. Englannin kielen käyttö videoissa tuki ammattisanastomme kehittymistä, ja jatkossa siitä on hyötyä tuleville bioanalyytikko-opiskelijoille. Koulutuskin kansainvälistyy koko ajan enemmän ja samalla työmme tukee myös esimerkiksi vaihto-opiskelijoiden opiskelua.

Opetusvideon tavoitteena on aina oppiminen

KUVA 2. Veriviljelyn näytteenotto (Ala-aho ja Ruohoaho 2019).

Mitä tehtiin, ja mikä oli lopputulos?

Videoiden käsikirjoitus, kuvaaminen ja editointi oli kokonaisuudessaan meille uuden opettelemista. Yritys ja erehdys kuvaavat videoiden tekoprosessia täydellisesti. Prosessi alkoi aiheiden valinnalla, jotka lopulta olivat:

  • virtsan primääri- ja puhdasviljely
  • herkkyysmääritykset
  • veriviljelyn näytteenotto
  • veriviljelyn ulosveto
  • gramvärjäys
  • API 10 S, laktoosinkäyttö- ja oksidaasitesti

Aiheet jaettiin ryhmäläisten kesken. Kukin teki ennalta sovittua kaavaa noudattaen aiheistaan käsikirjoitukset tai ainakin niiden raakaversiot. Videoiden kuvaaminen vei yllättävän paljon aikaa, sillä kenelläkään meistä ei ollut aiempaa kokemusta videoiden kuvaamisesta. Emme olleet tyytyväisiä videoiden ensimmäisiin versioihin ja joidenkin videoiden editoinnissa tuli eteen sellaisia ongelmia, että osa videoista täytyi kuvata uudelleen. Saattoipa joistain ensimmäisistä videoista jokin välinekin puuttua kuvasta.

Kuvausta hankaloitti se, että milloin kukakin ryhmän jäsen oli keskussairaalaharjoittelussa ja milloin alan töissä toisella puolella Suomea. Aika monta lauantaita tulikin kuvaamiseen käytettyä. Onneksi yhdellä ryhmän jäsenellä oli omasta takaa järjestelmäkamera ja jalusta. Kuvausvälineet olisi saanut lainattua koululta, mutta aikataulutuksen kanssa olisi saattanut tullut isoja ongelmia. Editointiin käytettiin iMovie-editointiohjelmaa.

Kuvaamisen ja editoinnin jälkeen käsikirjoitukset muokattiin vielä kaikki samaan muotoon, jollaisina ne liitettiin opinnäytetyön kirjalliseen osioon. Loppujen lopuksi saimme kasaan kuusi videota, joiden laatu, käytettävyys ja oikeaoppisuus ovat mielestämme erittäin hyvät.

KUVA 3. iMovie-editointiohjelman näkymä (Ala-aho 2019).

Opinnäytetyön vaiheet

Aiheen valinnan jälkeen päätimme tehdä kuusi muutaman minuutin pituista videota. Otimme selvää videoiden valmistelusta ja teimme kaikista videoista käsikirjoitukset, joissa huomioitiin sekä mahdolliset tarvikkeet että kuvausolosuhteet. Kuvausten jälkeen kirjoitimme opinnäytetyön raporttiosuuden, josta käy ilmi videoiden sisältö, opetettavat asiat sekä meidän koko opinnäytetyöprosessin eteneminen.

Linkki opinnäytetyöhön.

 

Outi Ala-aho
Anni Ruohoaho
Marko Savonkari
Bioanalyytikon tutkinto-ohjelma
Savonia-ammattikorkeakoulu

Ulla Korhonen
Savonia-ammattikorkeakoulu

Sanna Kolehmainen
Savonia-ammattikorkeakoulu

Opettajat vierailevat: Japani – hyvinvointiteknologian ja robotiikan edelläkävijä?

Savonia-ammattikorkeakoulun ja Savon ammattiopiston opettajat kävivät tutustumassa Japanissa hyvinvointiteknologiaan ja robotiikkaan. Vierailu toteutui osana Weltech- ja Hyvinrobo-hankkeita. Matkan tavoitteena oli tutustua Japanissa hoivatyössä käytössä olevaan hyvinvointiteknologiaan ja robotiikkaan sekä verkostoitua kansainvälisesti. Vierailun yhteistyökumppanina toimi Sendai Finland Wellbeing Center. Hyvinvointikeskuksen väki oli laatinut monipuolisen ohjelman vierailun ajalle toiveidemme mukaisesti.

 

 

KUVA 1. Sendai Finland Wellbeing centerin henkilökuntaa ja Japanin matkailijat

 

Japani on tunnettu edelläkävijä teknologiassa, ja tulevaisuuden haasteisiin on varauduttu laatimalla strategia robotiikkaan. Strategiassa kuvataan erilaisia robotiikan ratkaisuja mm. potilassiirtoihin, liikkumiseen, turvallisuuteen ja hygieniaan. Strategialla pyritään lisäämään tietoisuutta teknologiasta ja robotiikasta sekä vaikuttamaan myönteisesti hoitajien asenteeseen hoivarobotiikkaa kohtaan. Japanin väestörakenne ja hoivatyön haasteet ovat hyvin samankaltaiset kuin Suomessa: ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa nopeasti ja hoivatyöntekijöiden määrä ei ole riittävä tähän kasvuun nähden. Tulevaisuudessa tämä on suuri haaste. Tämä aiheuttaa työn uudelleen muotoilua ja pakottaa pohtimaan uudenlaisia teknisiä ratkaisuja hoivatyöhön. Japanissa edellä mainittuihin haasteisiin on pyritty vastaamaan tällä strategialla sekä start up -yritysten rahoittamisella.

 

Hoivatyön haasteet ovat hyvin samankaltaiset Japanissa ja Suomessa

 

Yhtenä vierailukohteena oli japanilainen hoivakoti, joka oli erityisesti panostanut toiminnassaan teknologiaan, ja sitä kautta asukkaiden turvallisuuteen sekä hoitohenkilökunnan työn keventämiseen. Lisäksi tässä hoivakodissa oli jokaisessa huoneessa lämpökamera ja kameroita yleisissä tiloissa. Kameravalvonta on tällä hetkellä Japanissa erityisenä kiinnostuksen kohteena, koska sillä pyritään vastaamaan ikääntyneiden kaatumisten ehkäisyyn. Tämä on Japanissa suuri haaste tällä hetkellä. Nämä kamerat rekisteröivät ja tunnistavat ikääntyneiden liikkumiset ja mahdolliset kaatumiset, ja kaatuminen aiheuttaa hälytyksen hoitajan mobiililaitteeseen. Hoivakodin teettämän tutkimuksen mukaan hoitajat ovat kokeneet teknologian käytön kuormitusta vähentävänä ja työmotivaatiota lisäävänä tekijänä. Toisaalta laitteiden määrä saattoi olla myös työtä vaikeuttava tekijä. Lisäksi työntekijän ikä ja teknologian helppokäyttöisyys vaikuttivat teknologian käytön myönteisyyteen. Muutoin hoivakodissa tuntuu aika pysähtyneen, mielikuvissa aika siirtyy Suomessa 80-luvulle, jossa kokolattiamatot ja käytetyt apuvälineet olivat hyvin samankaltaisia kuin vierailukohteessamme. Mainittakoon, ettei asukkailla ollut hoivakodissa omia huoneita, vaan he asuivat neljän hengen huoneissa.

Vierailu kahdessa teknologian ja robotiikan yrityksessä oli silmiä avaava. On hämmästyttävää, kuinka teknologian taso on lähes samankaltainen kuin Suomessa. Japanissa on selkeästi lähdetty panostamaan ikääntyneiden turvallisuuteen sensori- ja kamerateknologian sekä kuntoutusrobotiikan keinoin. Tällä hetkellä kuntoutusrobotiikkaa on noin 150 sairaalassa joko ostettuna tai vuokrattuina välineinä. Exo-skeleton-robotit (HAL) ovat suosittuja aivoverenkiertohäiriöiden ja selkäydinvammapotilaiden kuntoutuksessa. Näitä robotteja käytetään yksilöllisesti säädettynä kävelyn sekä yläraajan harjoittamiseen. Lisäksi robotiikkaa on kehitetty raskaisiin siirtoihin ja kuormittaviin työasentoihin.  Huomioitavaa on toki, että vierailut kohdistuivat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ja hoiva-alan yrityksiin. Teollisuudessa tämä tilanne voi hyvin olla täysin toinen. Suomessa ollaan Japania edellä esimerkiksi teknologian kouluttamisessa sosiaali- ja terveysalalla.

 

 

KUVA 2. Exo-skeleton-robotit testissä

 

Koulujärjestelmä näyttäytyy erilaisena Suomeen verrattuna. Tutustuminen Sendain kansainväliseen kouluun oli mielenkiintoinen. Oppilaitoksessa koulutetaan hoitajia, suuhygienistejä, fysio- ja toimintaterapeutteja. Koulutus kestää kolme vuotta ja vastaa toisen asteen koulutusta. Oli antoisaa päästä tutustumaan ja keskustelemaan paikallisesta koulutuksesta ja vierailla seuraamassa opetusta. Opiskelijoiden sisäänottomäärät ovat pienet, esimerkiksi hoitotyön koulutusohjelmaan otetaan vuosittain vain 14 opiskelijaa. Koulutus on opiskelijoille maksullinen; koulutus on joko omakustanteinen tai valtion tukema. Koulutuksessa todettiin olevan paljon samoja elementtejä, esimerkiksi hoitomenetelmät, mutta myös erovaisuuksia, kuten ergonomia. Opetussuunnitelmaan ei kuulu teknologian tai robotiikan opetusta, vaan opiskelijat pääsevät tutustumaan näihin ainoastaan mahdollisissa tapahtumissa. Hoiva-alan vetovoimaisuudesta oltiin kovasti huolissaan.

 

KUVA 3. Sendain kansainvälissä koulussa vierailulla

 

Yhteistyömahdollisuuksista keskusteltiin ja Sendai Finland Wellbeing Centerin väki olivat kiinnostuneita Suomen tilanteesta teknologian ja robotiikan suhteen. Heille esiteltiin Suomen tilannetta ja hankkeiden keskeisiä tuloksia, ja yhteisenä tekijänä nähtiinkin ikääntyneiden teknologia, johon ideoimme uusia mahdollisia hankkeita. Weltechissä luodun verkko-opintokokonaisuuden nimeltään ”Hyvinvointiteknologiaa sosiaali- ja terveysalalla uniikeissa oppimisympäristöissä” he kokivat erityisen mielenkiintoisena. Opintokokonaisuudesta tullaankin kääntämään englanniksi osa, jonka hyvinvointikeskuksen henkilökunta puolestaan kääntää japaniksi.  5 – 10 japanilaista hoivatyöntekijää tulee kokeilemaan tätä opintojakson osaa ja antamaan siitä projektiryhmälle palautetta. Yhteistyö koettiin hyvin innostavana molemmin puolin.

 

Japanilainen kulttuuri on suomalaiselle elämys

 

Suomalaiselle sukellus japanilaiseen kulttuuriin on elämys. Hyvin organisoitunut yhteiskunta on jopa hämmentävä, ja ryhdikäs ja kurinalainen tapa toimia on ihailtavaa. Rauhallinen jonotuskulttuuri ihmismeressä pakottaa suomalaisen maantiekiitäjän pysähtymään ja asettumaan jonoon vastaan pyristelemättä. Kohteliaisuus on ylitsevuotavaa ja jäyhinkin suomalainen huomaa pian kiittelevänsä ja kumartelevansa kuin perijapanilainen. Makumaailma ja ruokakulttuuri vaativat rohkeutta ja uskallusta löytöretkeillä, jotta saa mahansa täyteen. Peruspekonia ja vehnäleipää kun ei tahdo löytyä mistään. Rohkeat löytöretkeilijät ovat nyt monta kulinaristista kokemusta rikkaampia!

 

 

KUVA 4. Kulinaristisia elämyksiä

 

Kaiken kaikkiaan matka oli hyvin antoisa ja materiaalia kertyi paljon hankkeita ja opetusta ajatellen. Tämä matka vahvisti myös yhteistyötä kahden oppilaitoksen välillä. Odotamme alkavaa yhteistyötä Japanin kumppaneidemme kanssa!

 

Heli Kekäläinen, projektipäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Marko Haataja, koulutuspäällikkö, Savon ammattiopisto

Veijo Aallosvirta, ICT-opettaja, Savon ammattiopisto

Minna Tikkanen, vanhustyön lehtori, Savon ammattiopisto

Tarja Väisänen, kuntoutusaineiden opettaja, Savon ammattiopisto

 

 

 

 

Opinnäytetyön esittely: Patologiasta digitalisaatioon

Joulukuussa 2019 Savonia-ammattikorkeakoulusta bioanalyytikoiksi valmistuvat Suvi Karvonen ja Oskari Kekäläinen tekivät opinnäytetyössään käyttöohjeen Itä-Suomen Biopankin Visiopharmin kuva-analyysiohjelmistolle ja arvioivat kudosmikrosirunäytemateriaalin laatua. Kuva-analyysiohjelmistot ovat histopatologisten näytteiden analysointiin tarkoitettuja tietokoneohjelmistoja, joita käytetään tällä hetkellä lähinnä tutkimuskäytössä.

Opinnäytetyöaiheen etsiminen alkoi tammikuussa 2018. Halusimme löytää opinnäytetyöaiheen, jolle olisi oikea tarve työelämässä. Biopankin toiminta kiinnosti meitä, sillä se on ollut lähivuosina paljon esillä ja biopankkien toiminta on jatkuvassa kasvussa. Aiheen löysimmekin loppujen lopuksi Itä-Suomen Biopankilta, jolla oli tarve saada Visiopharmin kuva-analyysiohjelmistolleen suomenkielinen käyttöohje. Opinnäytetyöaiheessa meitä kiinnosti erityisesti laaja-alainen oppiminen ja mahdollisuus tutustua moderniin teknologiaan ja sen käyttöön patologiassa. Aihe oli myös hyvin ajankohtainen, sillä monissa patologian laboratorioissa ollaan menossa kohti digitalisaatiota.

Työn tavoitteena oli tuottaa Itä-Suomen Biopankin Visiopharmin kuva-analyysiohjelmistolle käyttöohje, jota hyödynnettäisiin uusien työntekijöiden perehdyttämisessä. Käyttöohjeen tekeminen oli meille uusi asia ja se vaati meiltä perehtymistä siihen, millainen on hyvä käyttöohje. Hyvä käyttöohje on rakenteeltaan selkeä ja se ohjaa käyttäjäänsä vaihe vaiheelta.
Käyttöohjeen tekeminen oli mielenkiintoinen ja työelämäläheinen opinnäytetyöaihe, sillä nykyaikana työelämässä tarkastetaan, päivitetään ja luodaan käyttöohjeita säännöllisesti eri tarkoituksiin. Käyttöohjeestamme tehtiin helposti seurattava step-by-step-ohje, jonka tarkoituksena oli, että käyttäjä löytää käyttöohjeesta nopeasti tarvitsemansa tiedon. Käyttöohjetta selkeytimme havainnollistavilla kuvilla, jotka pyrkivät ohjaamaan käyttäjän toimintaa. Korjasimme ja kehitimme käyttöohjettamme opinnäytetyöprosessin aikana saamamme palautteen pohjalta.

Olisiko mahdollista, että tulevaisuudessa patologian laboratorioissa hyödynnettäisiin syövän diagnostiikassa tietokonepohjaisia analyyseja?

Bioanalyytikko-opiskelijoiden opintoihin kuuluu yksi opintojakso patologiaa, joka sisältää histologian ja sytologian teoriaopintoja sekä käytännön harjoitustunteja. Patologian opintojakson aikana kiinnostuksemme patologiaan ja patologisen tutkimusprosessin digitalisointiin heräsi. Monilla muilla laboratorion erikoisaloilla automatisaatio ja digitalisaatio ovat jo arkipäivää, mutta patologian laboratorioissa turvaudutaan edelleen vahvasti perinteiseen käsityöhön. Näytteiden manuaalinen mikroskopointi on hyvin raskasta ja staattista työtä. Tämän lisäksi muualla olevien asiantuntijoiden konsultointi usein vaatii, että fyysinen näytelasi lähetetään laboratoriosta toiseen ja tämä saattaa pitkittää potilaan diagnoosin saamista. Samalla kiinnostuimme myös Visiopharmin kaltaisten kuva-analyysiohjelmistojen hyödyntämisestä syöpädiagnostiikassa. Olisiko mahdollista, että tulevaisuudessa patologian laboratorioissa hyödynnettäisiin syövän diagnostiikassa tietokonepohjaisia analyyseja?

Opinnäytetyön tekeminen ulkopuoliselle organisaatiolle hyödyttää kaikkia opinnäytetyöprosessiin osallistuneita osapuolia. Opiskelijoina saimme biopankin asiantuntijoilta käytännönläheistä ohjausta ja neuvoja opinnäytetyön tekemiseen. Opinnäytetyöprosessi on kehittänyt meidän ammatillista osaamistamme ja koemme olevamme valmiimpia jatkuvasti muuttuvan työelämän vaatimuksiin. Opinnäytetyössä pääsimme perehtymään patologian digitalisaatioon ja sen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Itä-Suomen Biopankki sai yhteistyöstä itselleen tarvitsemansa käyttöohjeen, jota he voivat hyödyntää työntekijöiden perehdytyksessä. Opiskelijoiden Biopankille tekemät opinnäytetyöt edistävät Savonia-ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen Biopankin yhteistyötä. On tärkeää, että opiskelijat pääsevät osallistumaan työelämän projekteihin ja tämä onnistuu ainoastaan, jos ammattikorkeakoulujen ja ulkopuolisten organisaatioiden väliseen yhteistyöhön panostetaan.

Tulevaisuudessa digitaaliset ratkaisut tulevat lisääntymään myös kliinisissä laboratorioissa ja tämä vaatii alan ammattilaisilta aivan uudenlaista osaamista ja kykyä kyseenalaistaa vanhoja toimintatapoja.

Terveydenhuolto on jatkuvassa muutoksessa ja terveydenhuollon palveluita ollaan digitalisoimassa kovaa vauhtia. Myös kliininen laboratorioala on digitalisaation ja automatisaation murroksessa. Tekoäly tulee tulevaisuudessa olemaan entistä olennaisempi osa potilaiden diagnostiikkaa ja se tulee muuttamaan työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Työelämän jatkuva muutos edellyttää työntekijöiltä jatkuvaa itsensä kehittämistä ja oman ammattitaidon ylläpitämistä. Tulevaisuudessa digitaaliset ratkaisut tulevat lisääntymään myös kliinisissä laboratorioissa, ja tämä vaatii alan ammattilaisilta aivan uudenlaista osaamista ja kykyä kyseenalaistaa vanhoja toimintatapoja.

Suvi Karvonen, TB16SP
Oskari Kekäläinen TB16SP

Ohjaajat:
Anssi Mähönen, Savonia AMK
Arto Mannermaa, Itä-Suomen Biopankki
Otto Jokelainen, Itä-Suomen yliopisto/ Kuopion yliopistollinen sairaala

 

Kuva lisätään myöhemmin.

Opinnäytetyön esittely: Eläinten kuvantaminen osana röntgenhoitajan monipuolista ammattia

Röntgenhoitajaopiskelijat Janna Vepsä ja Riikka Haasiomäki tekivät opinnäytetyön röntgenhoitajan työnkuvasta Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Työn tuotoksena syntyi ammatillinen posteri, josta tuli osa Savonian röntgenhoitajan tutkinto-ohjelman opetusmateriaalia.

 

KUVA 1. Yliopistolliseen eläinsairaalaan ovat tervetulleita kaikki kotieläimet (Wikimedia Commons: Josef Maria Eder; Metropolitan Museum of Art)

 

Suomessa tehdään noin 170 000 eläinten röntgentutkimusta vuosittain, ja luvut ovat jatkuvassa kasvussa. Suurena syynä pidetään lemmikkieläinten määrän kasvua sekä aiempaa isompaa panostusta lemmikin hyvinvointiin ja sitä kautta terveyspalveluihin. On siis selvää, että diagnostisen kuvantamisen rooli on muuttumassa keskeisemmäksi eläinten terveydenhoidossa. Tämä voi mielestämme luoda mahdollisuuden entistä useampien röntgenhoitajien työllistymiseen eläinlääkintähuollon kuvantamispalveluihin. Tällä hetkellä Helsingin Viikissä sijaitseva Yliopistollinen eläinsairaala on niitä harvoja paikkoja Suomessa, jossa työskentelee röntgenhoitajia.

 

Eläinröntgen kiinnostaa opiskelijoita

Kokemustemme mukaan osa röntgenhoitajaopiskelijoista on kovin kiinnostuneita tietämään terveydenhuollon ulkopuolisista töistä, joissa röntgenhoitajan tutkintoa voi käyttää. Keskusteluissa erityisesti eläinten kuvantaminen oli noussut pinnalle useampaan otteeseen. Tutkinto-ohjelman sisällä näitä asioita ei kuitenkaan sen tarkemmin käsitellä. Näiden ajatusten sekä myös oman mielenkiintomme pohjalta päädyimme tähän opinnäytetyön aiheeseen. Opinnäytetyön tuotoksena kehitettiin ammatillinen posteri tavoitteena täyttää ensisijaisesti tämä röntgenhoitajaopiskelijoiden tarve. Siitä voivat kuitenkin hyötyä myös muut aiheesta kiinnostuneet.

 

Erot ihmisten kuvantamiseen isoja

Posteriin nostimme ydinasioita röntgenhoitajan työnkuvasta, työtehtävistä sekä työn luonteesta Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Eläimiä kuvataan lähtökohtaisesti samoilla säteillä ja laitteilla kuin ihmisiä. Posterin avulla voi saada myös kuvan siitä, millä tavoin työskentely eroaa eläinten ja ihmisten kuvantamisen välillä esimerkiksi säteilysuojelun näkökulmasta. Yliopistollisen eläinsairaalan röntgenhoitajien mielestä eläinröntgen onkin täysin oma maailmansa. Terveydenhuollossa kuvataan ihmisiä – eli suurin piirtein saman kokoisia ja saman anatomian omaavia kohteita, kun taas Yliopistollisessa eläinsairaalassa vastassa voi taas olla pieni hamsteri tai satoja kiloja painava hevonen. Viikkiin ovat tervetulleita kaikki kotieläimet.

 

Posterin tekeminen oli luova prosessi

 

Posterin tekeminen opinnäytetyönä oli luova prosessi. Savonian röntgenhoitajaopiskelijoilta saatu palaute posterista oli pääasiassa positiivista, ja monelle sen sisältö oli täysin uutta tietoa. Opinnäytetyön tekeminen opetti vastuullisuutta omasta työskentelystä, oppimisesta ja tavoitteisiin pääsemisestä. Toivomme, että opinnäytetyömme tavoittaa jatkossakin röntgenhoitajaopiskelijat sekä muut aiheesta kiinnostuneet ja auttaa kasvattamaan tietoisuutta alan monimuotoisuudesta ja laajuudesta.

 

KUVA 2. Valmis posteri

 

 

Janna Vepsä

Riikka Haasiomäki

Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Anne Karuaho

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Opinnäytetyön esittely: Innovatiivista vierianalytiikkaa

Opinnäytetyömme aiheena oli Spinit®-vierianalysaattorin verifiointi. Opinnäytetyöprosessimme  käynnistyi vuoden 2018 keväällä, jolloin työn aihe varmistui ja aloimme suunnitella työn toteuttamista. Aiheen saimme koulumme kautta, ja sen tilaaja oli Diagnostica Medical Oy. Varsinainen käytännön vaihe suoritettiin vuoden 2018 syksyn aikana. Teoriaosuus ja työn viimeistely hoidettiin vuoden 2019 syksyllä.

 

Laadunvarmistus on aina ajankohtaista

 

Yritys halusi kolmannen osapuolen selvityksen laitteen suorituskyvystä. Tarkoituksena oli myös tuottaa tietoa laitteesta markkinoinnin tueksi. Laadunvarmistus on aina ajankohtaista ja vierianalytiikan käyttö on yleistynyt, minkä vuoksi aihe oli mielestämme hyvä ja toteuttamisen arvoinen. Verifiointi tarkoittaa menettelyä, jonka avulla selvitetään, soveltuuko laite käyttötarkoitukseensa ja antaako se luotettavia tuloksia.

 

Mikä ihmeen Spinit®?

 

Portugalilaisen Biosurfitin Spinit®-vieritestianalysaattori yhdistää samaan laitteeseen useita eri määrityksiä ja määritysmenetelmiä. Tällä hetkellä laitteelle on saatavissa CRP- ja HbA1c-määritykset sekä viisiosainen valkosolujen erittelylaskenta, joka sisältää myös hematokriitin määrityksen. Laitteelle kehitetään myös lisää erilaisia määrityksiä, mutta niitä ei ole vielä markkinoilla.

 

Määritykset tapahtuvat CD-levyn näköisellä testikiekolla

 

Määritykset tapahtuvat CD-levyn näköisellä testikiekolla, jonka sisällä näytemateriaali käsitellään. Näytettä tai muita nesteitä ei pääse muualle laitteen sisälle, koska kaikki reagenssit ovat levykkeen sisällä. Laite suorittaa analyysit levyllä olevista lukukohdista fotometrisesti. Nykyisessä versiossa näyte otetaan sormenpäästä kyvettiin, joka kiinnitetään levykkeeseen, sille varattuun paikkaan. CRP- ja HbA1c-määritykset valmistuvat noin reilussa viidessä minuutissa ja valkosolujen erittelylaskenta vie noin 15 minuuttia.

 

KUVA 1. BC-testikiekko ja Spinit®-analysaattori (Petlin & Pitkänen 2018).

 

Vierianalytiikka

Vierianalytiikalla tarkoitetaan potilaan lähellä tehtäviä laboratoriotutkimuksia. Vieritesteillä voidaan nopeuttaa potilaan hoitoa, sillä tuloksia saadaan lähes saman tien. Vierianalysaattorit ovat usein pieniä ja helposti liikuteltavissa, jolloin niitä voidaan hyödyntää siellä, missä varsinaisia laboratoriopalveluita ei voida tuottaa. Vierianalytiikkaa käyttävät myös potilaat itse esimerkiksi verensokerin seurannassa.

 

Opinnäytetyön toteutus

Opinnäytetyöstämme muodostui pienimuotoinen määrällinen tutkimus. Analysoimme ensin näytteet  Spinit®-vierianalysaattorilla ja referenssilaitteillamme, käsittelimme tuloksia tilastollisin menetelmin, minkä jälkeen vertasimme tuloksia keskenään. Referenssilaitteina meillä oli käytössä koulumme Konelab 20i -analysaattori ja Sysmex XS-1000i -verenkuva-analysaattori. CRP:n määritimme noin 30 näytteestä ja HbA1c:lle ja valkosolujen laskennalle meillä oli hieman alle 60 näytettä. Näytemuotoina CRP-määrityksissä käytimme hepariiniplasmaa ja HbA1c-määrityksissä sekä valkosolujen laskennassa EDTA-kokoverta. Laitteen totesimme käyttökelpoiseksi pienin varauksin. Opinnäytetyön raportissa kuvasimme myös laitteiden toimintaperiaatteita niiden erojen selventämiseksi ja pohdimme, mikä kaikki on voinut vaikuttaa laitteilla saatuihin tuloksiin.

Lisätietoa:

https://www.biosurfit.com/en/spinit/

 

Olli Petlin

Heikki Pitkänen

Bioanalyytikon tutkinto-ohjelma

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Mirja Saukkonen

lehtori

 

Sanna Kolehmainen

lehtori