Tein opinnäytetyönäni Etelä-Karjalan keskussairaalan kliinisen kemian laboratoriolle ulosteen kalprotektiini säilyvyystutkimuksen. Tavoitteena oli selvittää, säilyykö kalprotektiini näytteissä riittävän hyvin kymmenen vuorokautta ennen analysointia. Ulosteen kalprotektiini-määritystä voidaan käyttää suolistosairauksien diagnostiikassa. Kyseessä oli kvantitatiivinen tutkimus säilytyslämpötilan ja säilytysajan vaikutuksesta kalprotektiinipitoisuuden säilymiseen näytteessä. Näytteitä säilytettiin analysoinnin jälkeen -20°C, -80°C ja jääkaappilämpötilassa kymmenen vuorokauden ajan, jonka jälkeen kalprotektiinipitoisuudet määritettiin uudelleen. Säilyvyystutkimuksen lisäksi kokosin opinnäytetyössä tietoa tulehduksellisista suolistosairauksista ja niiden diagnosoinnista. Tulehdukselliset suolistosairaudet lisääntyvät jatkuvasti ja niistä on nousemassa uusi kansansairaus kuten diabetes.
Tulehdukselliset suolistosairaudet
Tulehduksellisia suolistosairauksia ovat Crohnin tauti (IBD), haavainen paksusuolentulehdus (Colitis Ulcerosa) sekä mikroskooppinen koliitti. Tulehduksellinen suolistosairaus voi olla myös määrittämätön, jolloin puhutaan välimuotoisesta koliitista (IBDU= Inflammatory bowel disease, type unclassified), jossa on piirteitä sekä Crohnin taudista, että haavaisesta paksusuolentulehduksesta.
Suomessa oli Kelan rekisterin mukaan vuonna 2017 46 000 tulehduksellista suolistosairautta sairastavaa ihmistä ja vuosittain diagnosoidaan 2000 uutta tapausta. Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat yleisempiä länsimaissa kuin muualla maailmalla.
Katsotaan, että tulehdukselliseen suolistosairauteen sairastuu suolistobakteerien, ympäristö- ja ravintotekijöiden vaikutuksesta ne henkilöt, joilla on geneettinen alttius sairastua. Geneettisen alttiuden taustalla on esitetty olevan geneettisesti määräytyviä limakalvon immuunijärjestelmän poikkeavuuksia sekä suoliston läpäisevyyden lisääntymistä, jonka seurauksena syntyy poikkeavan voimakas immuunivaste suoliston omaa mikrobiflooraa kohtaan.
Ärtyvän suolen oireyhtymä sen sijaan (IBS=Irritable Bowel Syndrome) ei ole sairaus, vaan toiminnallinen vaiva, jota esiintyy ainakin yhdellä kymmenestä suomalaisesta. Vaivaa esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Se voi olla pitkäaikainen ja kiusallinen vaiva, mutta vaaraton. Ärtyvän suolen oireyhtymän syytä ei toistaiseksi tunneta. Ärtyvä suoli oireilee vatsakipuina, turvotteluna sekä erilaisina suolen toiminnan muutoksina, mutta mitään elimellistä vikaa potilailta ei löydy. Ummetusta ja ripulia esiintyy osalla potilaista vuorotellen, joillakin pääasiallisesti jompaakumpaa. Oireet voivat esiintyä vaihtelevasti päivästä ja viikosta toiseen. Ärtyneen suolen oireyhtymän toteamiseksi ei ole olemassa mitään laboratoriotutkimusta. Diagnoosi tehdään sen jälkeen, kun on varmistettu, että oireiden syynä ei ole muita sairauksia.
Tulehduksellisten suolistosairauksien diagnosointi
Tulehduksellisen ja toiminnallisen suolistosairauden erottaminen pelkästään oireistoin perusteella ei onnistu, jolloin joudutaan käyttämään paksusuolentähystystä. Kalprotektiinin on useassa tutkimuksessa osoitettu toimivan hyvin tulehduksellisen ja toiminnallisen sairauden erottamisessa. Ärtyvä suoli -oireyhtymässä (irritable bowel syndrome, IBS), jossa suolen limakalvo on normaali, ulosteen kalprotektiinipitoisuus ei nouse. Kalprotektiinimääritys soveltuu hyvin IBD:n diagnostiikkaan, poissulkien tällöin IBS:n.
KUVA 1. Kalprotektiininäytteet tasoravistelijassa ennen analysointia (Susanna Lensu 2019).
Kalprotektiini on erityisesti neutrofiilisistä valkosoluista vapautuva valkuaisaine, jota erittyy suolen limakalvon tulehtuessa suoleen ja tätä kautta sen pitoisuutta voidaan mitata ulosteesta. Kalprotektiinimääritys osoittaa herkästi suolistotulehduksen. Lähes 99%:lla tulehduksellista suolistosairautta sairastavilla potilailla on kohonnut ulosteen kalprotektiinipitoisuus. On kuitenkin otettava huomioon, ettei sen avulla voida määrittää tulehduksen spesifiä sijaintia kuten tähystyksellä. Kalprotektiinimäärityksen katsotaan kuitenkin olevan paras menetelmä suolistosairauksien diagnostiikassa, koska sillä voidaan myös arvioida sairauden aktiivisuutta, seurata hoitoa ja ennustaa pahenemisvaihetta ilman invasiivista tähystämistä. Kalprotektiinimäärityksellä voidaan vähentää paksusuolentähystyksien määrää sairauden seurannassa.
Kalprotektiinin säilyvyystutkimuksessa vahvistettiin kalprotektiinin säilyminen näytteissä viikon ajan kaikissa kolmessa säilytyslämpötilassa. Kalprotektiinipitoisuuksien vaihtelut olivat +/- 20 %, joilla ei katsota olevan diagnostista merkitystä. Säilyvyyden tutkiminen on tärkeää kalprotektiinimäärityksen luotettavuuden lisäämiseksi.
Susanna Lensu
TB17SP
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK
Mirja Saukkonen
Lehtori
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK
Sanna Kolehmainen
Lehtori
Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma
Savonia AMK