Säilörehun hävikeillä tarkoitetaan sellaista rehua, joka ei päädy lehmän syömäksi. Hävikkiä voi olla sekä näkyvää että näkymätöntä. Näkymätöntä hävikkiä syntyy, kun happi pääsee vaikuttamaan rehuun korjuun, säilönnän tai syöttövaiheen aikana. Kasvihengityksessä ja mikrobien hyväksikäyttäessä rehun ravintoaineita syntyy hiilidioksidia ja vettä. Mikrobien, homeiden ja hiivojen aiheuttama rehuhävikki on alussa näkymätöntä, mutta myöhemmin se muuttuu näkyväksi mikrobikasvustoiksi.

Näkyvä hävikki on syöttökelvotonta, pilaantunutta rehua (kuva 1), mutta sitä on myös käytäville tippuva tai lehmien lantakäytäville heittämä rehu. Samoin rehulaitteisiin jäävä rehu sekä ruokintapöydältä pois kerättävät rehutähteet ovat näkyvää hävikkiä.Kuva 1. Pilaantunutta rehua, joka on näkyvää säilörehuhävikkiä (kuva: Hertta Puustinen)

Tutkimus rehuhävikistä

Savonia-ammattikorkeakoulun agrologiopiskelija Hertta Puustinen on tutkinut opinnäytetyössään rehuhävikkejä. Hän on tehnyt opinnäytetyön Luonnonvarakeskuksen hallinnoimaan VarmaNurmi-hankkeeseen, jonka rahoittajana on Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahasto.

Rehuhävikkejä tutkittiin Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipisteessä yhden siilon korjuun ja syötön ajan. Korjuu tapahtui 7.8.2019 ja siiloon tehtiin pohjalle kokoviljasäilörehua ja päälle toisen sadon nurmisäilörehua. Rehun säilöntään käytettiin happosäilöntäainetta. Korjuuvaiheessa punnittiin siiloon menevä rehu ja otettiin rehukuormista kuiva-aineanalyysit.

Rehusiilo avattiin 24.9.2019 syöttöä varten. Siilon rehu tuli syötetyksi 26.12.2019. Tällä välillä mitattiin kaikki siilosta otettu rehu. Punnittiin siis siilosta syöttöön otettu rehu, mahdollinen pilaantunut rehu ja navetassa syntyneet rehutähteet. Rehutähteissä huomioitiin appeeseen sekoitetun säilörehun osuus muista appeen komponenteista. Rehuja syötettäessä otettiin navetan muusta koetoiminnasta johtuen kuiva-ainenäyteitä nurmirehusta kolme kertaa viikossa eli yhteensä 43 näytettä. Nurmirehu meni lypsävien lehmien appeeseen. Kokoviljasäilörehusta otettiin 6 näytettä siilon syötön aikana. Kokoviljasäilörehua käytettiin umpilehmien appeeseen. Koska rehut olivat kerroksittain siilossa, niiden syöttäminen onnistui erikseen.

Tutkimustuloksia

Säilörehun hävikki on saatujen tulosten mukaan 7,9 % rehun kuiva-aineesta, kertoo Hertta Puustinen. Varastointihävikkiä oli 1,3 % ja pilaantunutta rehua 6,6 %. Varastointihävikkiä oli tasaisemmin molemmissa rehuissa, mutta pilaantunutta rehua oli enemmän nurmisäilörehussa. Säilörehun alla ollut kokoviljarehu säilyi moitteettomana lukuun ottamatta siilojen päätyjä.

Tuorepainona mitattuna saatiin negatiivinen hengitystappio nurmisäilörehulle. Se oli -2,4 %. Kokoviljasäilörehun hävikki on tuorepainona 2 %. Negatiivinen hävikki voi johtua kirjausvirheestä, koska päällekkäin olleiden rehujen rajaa on käytännössä hankala erottaa, toteaa Hertta Puustinen. Tutkimuksessa on käytetty useaa eri vaakaa. Ajoneuvovaakoja oli kokeen aikana käytössä kaksi, apevaunussa on oma vaakansa ja rehutähtietä mitattiin navetan vaa’alla.

Navetassa syntyneet rehutähteiden määrä oli tutkimuksen mukaan 3,7 % rehun tuorepainosta.

Tässä tutkimuksessa varastointihävikin määrä oli suhteellisen pieni. 4–6 tunnin esikuivatus, nopea korjuu ja siilon nopea peittäminen voivat vaikuttaa tähän, koska kasvihengityksen määrä on jäänyt pieneksi. Ulkomaisiin tutkimuksiin verrattuna tulos on kuitenkin aika keskivertoinen. Monessa tutkimuksessa on saatu hävikiksi 8–9 %.

Tämä tutkimus jättää pohdiskelun varaa. Kaivataan useampi tutkimuksia, että voidaan vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä hävikkien suuruudesta, toteaa Hertta Puustinen saamistaan tutkimustuloksista. Hävikkiin vaikuttavat rehunkorjuuolosuhteet, siilontäytön ja painatuksen huolellisuus, säilönnän onnistuminen ja esimerkiksi eläinten aiheuttama säilöntämuovin rikkoontuminen.

Kirjoittaja:

Leena Kärkkäinen
TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Säilörehun hävikit – näkyvää ja näkymätöntä
Merkitty:    

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.