Digitaalinen pelikulttuuri rikastuttaa lapsen leikkikenttää

Digitaalinen pelaaminen on kaikkea sitä mikä tapahtuu tietokoneen, pelikonsolin, television, puhelimen tai minkä tahansa muun digitaalisen laitteen avulla. (Korhonen, 2018). Lasten pelaaminen herättää suuria tunteita ja monet näkemykset tuntuvatkin rakentuvan negatiivisten mielikuvien ympärille.  Lasten maailmassa kuitenkin pelit ovat tulleet yhä keskeisemmäksi ja digitaalisesta pelaamisesta on tullut kiinteä osa nykypäivän lapsuutta.

Digitaaliset pelit ovat nykypäivän leikkikenttiä.  Vastoin ennakko käsityksiä ja mielikuvia, että pelit köyhdyttävät lapsen mielikuvitusta, voivat ne itse asiassa kehittää sitä. Eri tutkimustulosten perusteella pelaaminen vaikuttaa moniin aistitoimintoihin ja kognitiivisiin taitoihin. Pelaamisen on todettu olevan negatiivisista mielikuvista huolimatta hyvä harrastus, josta voi olla paljon erilaisia hyötyjä. Vaikka pelejä pelataan pääsääntöisesti pelaamisen itsensä vuoksi, samalla kehittyvät kuitenkin monet tärkeät taidot ja tiedot, kuten englannin kielen taito, ongelmanratkaisukyky sekä motoriikkaan ja hahmottamiseen liittyvät taidot (Yle, 2017.)

Kuva 1: Lapsi pelaa digipelejä. Anne Kröger

Miksi lapset pelaavat?

Lapset pelaavat pelejä erinäisistä syistä. Joillekin lapsille kyse on harrastuksesta, kun taas toiselle pelaaminen voi olla vain ajanvietettä. Koulumaailmassa pelejä käytetään yhä enemmän oppimisen tukena. Opetuspelit kuuluvat jo opetussuunnitelmiin (Aurava ym. 2013.) Pelaaminen tuottaa monilla tavoin mielihyvää, mikä saa lapsen pelaamaan yhä uudelleen. Toisille lapsille mielihyvä syntyy pulmien ratkomisesta, joillekin visuaalisesta ilmeestä ja joku lapsi nauttii kilpailusta (Meriläinen, 2019.)

Kuva 2: Kädet ja peliohjaimet. Anne Kröger

Kielitaito kehittyy sekä työmuisti paranee

Konkreettisempia pelaamisen hyötyjä on kielitaidon paraneminen. Suurin osa pelien kulttuuriympäristöistä on englanninkielisiä, ja englanti on yleisin kieli monin pelattavien pelien vuorovaikutuksessa. Pelaavat lapset kohtaavat siis toistuvasti englantia ja käyttävät sitä aktiivisesti. Kielitaito kehittyy lapsilla huomaamatta pelatessa. Pelaamisen on todettu vahvistavan myös aivojen etuotsalohkon kuorikerrosta. Tällä alueella on suuri vaikutus monimutkaisten päätösten tekemisessä, toiminnan seurausten arvioinnissa ja työmuistin toiminnassa. Pelaamisen on huomattu myös vaikuttavan päätöksen teon nopeuteen (Yle, 2017.)

Lapsen kognitiiviset taidot kehittyvät

Pelaaminen parantaa lapsen kognitiivisia kykyjä. Tilan hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja huomiokyvyn on huomattu kehittyvän erityisesti nopeatempoisissa, kolmiulotteisessa peliympäristössä tapahtuvissa toimintapelleissä, kuten myös vanhempien katsastamassa räiskintäpelissä. Näillä on vaikutusta lapsen oppimaan oppimisen taidoissa (Patanaude 2014.) Pelien avulla silmän ja käden koordinaation on nähty myös parantuvan. Lisäksi pelaaminen kehittää avaruudellisen hahmottamisen taitoa. Avaruudellinen hahmottaminen on kykyä arvioida suuntia, etäisyyksiä ja mittasuhteita, kaksi ja kolmiulotteisia muotoja, ja kykyä käännellä esineiden mielikuvia päässä. Lapsi voi hyödyntää tätä taitoa esimerkiksi uudessa ympäristössä liikuttaessa ja liikenteessä.  Lapsi oppii peleissä määrittelemään ongelmia, arvioimaan niitä ja valitsemaan ratkaisuvaihtoehdoista sopivimman ja toteuttamaan sen. Ongelmanratkaisutaidot kehittyvät pelaamisen avulla (Yle, 2017.)

Entäpä tunnetaidot?

Pelaaminen kehittää erityisesti motivaatioon liittyviä tunnetaitoja. Useat pelit rakentuvat onnistumisen ja epäonnistumisen ympärille, ja erityisesti pienemmät lapset voivat harjoitella turvallisesti pettymysten käsittelyä pelien avulla. Leikki ja pelit toimivat peilinä itseilmaisulle ja auttavat ymmärtämään ympäristön sallittuja toimintoja, mistä säännöt muodostuvat ja mitä seurauksia sääntöjen noudattamatta jättämisestä seuraa. Lisäksi pelit kannustavat sinnikkyyteen tarjoamalla uusia yrityksiä, kunnes lapsi pääsee pelissä eteenpäin ja palkitsemalla hänet pitkäjännitteisestä yrittämisestä (Aurava ym. 2013.) Monelle lapselle pelaaminen voi olla myös tapa rentoutua. Pelaamisella on todettu olevan stressiä vähentäviä vaikutuksia ja pelit tarjoavat positiivisia että miellyttäviä elämyksiä. Pelaaminen on lapselle vapaaehtoista, omaa tekemistä, jossa häneen ei kohdistu auktoriteettien paineita. Pelien antama mielikuvitusmaailma, viihdyttävyys ja hallinnan tunne tasapainottavat lasta jaksamaan arjen tuomia paineita (Meriläinen, 2019.)

Kuva 3: Vihainen poika. Anne Kröger

Kaverisuhteet pelimaailmassa

Nettipeli ympäristö on lapselle paikka, jossa voi viettää aikaa kavereiden kanssa ja puuhailla yhdessä pelien merkeissä. Pelit kuuluvat lasten puheenaiheisiin koulussa kuin vapaa-ajalla. Sosiaaliset taidot kehittyvät pelien myötä, sillä suurin osa lapsista pelaa pelejä yhdessä muiden kanssa. Näin myös ryhmätyötaidot ja yhteisössä toimiminen harjaantuu. Pelien avulla lapset löytävät uusia kaverisuhteita, syventävät vanhoja suhteita, seuraavat esikuvia, pohtivat omaa identiteettiään ja voivat saada vertaistukea itseään askarruttaviin asioihin (Meriläinen, 2019.)

Kuva 4: Kaverit. Anne Kröger

Mediataidot

Lapsena aloitetun pelaamisen lomassa hankitut mediataidot hyödyttävät tulevaisuuden arkielämässä ja ovat hyödyksi tulevissa opinnoissa. Osalle lapsista mediataidoista voi tulla avain tulevaisuuden ammattiin tai ammatissa vaadittavaan tärkeään ominaisuusuuteen. Pelaaminen lisää rohkeutta kaikenlaisten IT-laitteiden käyttöön ja niiden käytön opetteluun. Lisäksi, pelaamaan kannustaminen voi samalla innostaa muunlaisten nykyaikana tärkeiden taitojen opiskeluun, kuten verkossa vaikuttamiseen sekä esimerkiksi videoiden, kuvien, animaatioiden tai pelien tekemisen muodossa (Aurava ym. 2013.)

Kuva 5: IT-laite. Anne Kröger

Lasten pelaamisella on siis monia erilaisia hyötyjä ja vastoin ennakkokäsityksiä, myös viihdekäyttöön tarkoitettujen pelien pelaaminen voi olla opettavaista. Parhaimmillaan pelaaminen on harrastus, josta lapsi oppii elämää hyödyttäviä taitoja. Ei siis ihme että, digitaalisista peleistä on tullut yksi keskeisimmistä oppi ympäristöistä nyky-yhteiskunnassamme (Aurava ym. 2013.)

Kohtuullinen pelaaminen on pelaamista, joka on tasapainossa lapsen muun elämän kanssa. Pelaamisen takia lapsen muu elämä ei saa häiriintyä, kuten vuorokausirytmi, sosiaalinen elämä pelien ulkopuolella, koulu, harrastukset tai itsestä huolehtiminen. Lapsen pelaamisen vaikutukset kokonaishyvinvointiin on ratkaiseva (Yle, 2017.)

Kuva 6: Tyttö pelaa ja voimistelee. Anne Kröger

Peli iloa!

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja  Annen kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Anne Kröger,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

AURAVA,  RIIKKA,  HAMARI, JUHO ,  HARVIAINEN, J. TUOMAS, HENTONEN,  ERKKI,  HUTTUNEN, TERO , HERNESNIEMI , SONJA, KATAJA, ELINA, KOULU,  SANNA,  KÄHKÖNEN, RANU,  LAAKSO, MAURI,  LEHTONEN, MIKAEL,  MARJOMAA, HEIKKI ,  MARKKULA, TIINA,  MERILÄINEN, MIKKO, SIHVO,  RAMI, SILVENNOINEN, INKA SILVENNOINEN, SJÖLUND, ANNA-KAISA, TENKANEN, TERESA  JA TOSSAVAINEN, TOMMI 2013. Pelikasvattajan käsikirja. [verkkoaineisto]. Pelikasvatus [Viitattu 2020-24-03.] Saatavissa: https://peliviikko.fi/pelikasvattajankasikirja.pdf

KORHONEN, HELMI 2018. Digipelaaminen. [verkkojulkaisu]. Päihdelinkki.fi. [Viitattu 2020-20-03.] Saatavissa: https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/pelaaminen/digipelaaminen

MERILÄINEN, MIKKO 2019. Digitaalinen pelaaminen. [verkkojulkaisu]. MLL. [Viitattu 2020-25-03.] Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/digitaalinen-pelaaminen/

MERILÄINEN, MIKKO 2019. Mikä peleissä viehättää. [verkkojulkaisu]. MLL. [Viitattu 2020-25-03.] Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/digitaalinen-pelaaminen/mika-peleissa-viehattaa/

PATANAUDE, MONIQUE 2014. Playing action video games can boost learning. [verkkojulkaisu].University of Rochester. [Viitattu 2020-25-03.] Saatavissa: https://www.rochester.edu/newscenter/playing-action-video-games-can-boost-learning-78452/

YLE 2017. Mulla on peli kesken, pelaaminen kehittää kognitiivisia taitoja. [verkkojulkaisu]. Yle. [Viitattu 2020-23-03.] Saatavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/19/mulla-peli-kesken-pelaaminen-kehittaa-kognitiivisia-taitoja

Digitalisaatio tulevaisuuden vapaaehtoistoiminnassa

Digitalisaatio on yhteiskunnallinen ilmiö, jossa tekniikka ja tietotekniikka mullistavat työtä ja tekemistä. Järjestöissä digitaalisia ja tietoteknisiä ratkaisuja hyödyntämällä voidaan vapauttaa aikaa varsinaiseen toimintaan eli järjestön perustarkoituksen mukaiseen tekemiseen. Vapaaehtoiset ovat mukana omalta osaltaan tätä varsinaista toimintaa varten. Tekniikka on tässä väline prosessien parantamiseen. (Toikkanen 2018a, 34.)

Kumpula (2018, 50) toteaa mielenkiintoisella tavalla tulevaisuuden vapaaehtoistoimintaa uudessa valossa: uudet ja vanhat toimintamuodot yhdistetään ja ne tulevat lähemmäksi toimijoita. Uudet toimintamuodot, kuten digitalisaatio ja sähköiset alustat helpottavat parhaimmillaan vapaaehtoisten motivoitumista vapaaehtoistyöhön ja itse vapaaehtoistoimintaa sekä hyvien kokemusten jakamista. Ne antavat mahdollisuuden toimia eri lähtökohdissa esimerkiksi kotoa tai työpaikalta käsin. Etätoiminta tulee uudeksi tavaksi toimia vapaaehtoisuuden parissa.

Kansalaisareenan, Opintokeskus Siviksen ja Kirkkohallituksen (2018, 59) Taloustutkimuksella teettämässä tutkimuksesta saatu tieto osoittaa, että 51.6 % suomalaisista haluaisi tulla tekemän vapaaehtoistoimintaa, jos heidät kutsuttaisiin toimintaa mukaan. Tässä onkin haastetta vapaaehtoistoiminnalle.

Digitalisaation ja teknologian avulla voidaan tavoittaa entistä enemmän ihmisiä. Se tarjoaa mahdollisuuden osallisuuden vahvistamiseen yhä suuremmalle määrälle henkilöitä. Digitaalisten ratkaisujen myötä tavoitetaan mahdollisesti niitä, joiden on vaikea liikkua tai muuten osallistua yhteiseen toimintaan esimerkiksi pitkien välimatkojen takia.  Digitaaliset alustat kuten Huoleti tai Tukinet mahdollistavat sen, että toiminta on hajautuneempaa, mielekkäämpää ja itseorganisoidumpaa.  Markkinointi parhaimmillaan tarjoaa tiedon ja toimenpiteiden leviämisen hyvinkin nopeasti. (Duffa 2018, 10.)

 

 

Kuva 1. Nainen ja läppäri. Pexels.

Marjovuon (2014, 104) tekemässä tutkimuksessa vapaaehtoisia sitouttaa mukaan toiminnan positiivisuus. Vaikka välillä väsyttää, niin toimiessa vapaaehtoisena viihtyy ja haluaa uudestaan toimia vapaaehtoisena. Monilla vapaaehtoisilla on omakohtaisia positiivisia kokemuksia siitä, miten itse on saanut olla samankaltaisen vapaaehtoistyön kohteena ja siksi haluavat nyt itse olla mahdollistamassa samaa seuraaville.  Mahdollistetaan  siis toiminta myös digikanavia hyödyntäen.

Yksi uusi vapaaehtoistoiminnan muoto digitaalisuuden ajassa on verkkovapaaehtoisuus. Se voi olla hyvin monimuotoista toimintaa kuten esimerkiksi  Facebook-ryhmän ylläpitämistä, nettisivujen suunnittelua, blogipostauksia, koodausta, podcasteja, youtube -videoiden laatimista, luonohavaintojen ilmoittamista verkossa tai jotain ihan muuta. Vapaaehtoisuus verkossa voi olla pitkäaikaisesti sitoutunutta tai nykyaista termiä käyttäen Pop Up-toimintaa eli kertaluonteisesti vapaaehtoisena toimimista. (Sauliala 2018a, 25.)

Verkkovapaaehtoistoiminnassa toimii kaikenikäisiä ihmisiä, vaikka usein ajatellaan, että mukana on lähinnä parikymppisiä diginatiiveja. Näin ei kumminkaan ole.  Verkkovapaaehtoisten kanssa hyvän koordinoinnin merkitys korostuu ja se on aivan yhtä tärkeää, jos ei tärkeämpääkin, kuin perinteisessä vapaaehtoistoiminnassa. Koordinointi tapahtuu pääosin verkossa, silloin tällöin kasvotusten. Verkkovapaaehtoinen sitoutuu toimintaansa, kun hän tietää mitä on tekemässä ja saa halutessaan vaikuttaa tekemisen tapaan ja sisältöön. Mielekkäällä ja merkityksellisellä tekemisellä vapaaehtoinen houkuttelee mukaan uusia vapaaehtoisia. Vapaaehtoisen tulee kokea, että häneen luotetaan. (Sauliala 2018, 25.)

Nyt voisi kehittää vapaaehtoistoimintaa ja kääntää koronaviruksen tuoma haastava aika yhdeksi teknologian harppaukseksi järjestöjen digitalisaatiossa. Ihmisten välinen vuorovaikutus mahdollistuu nopeasti virtuaaliseen muotoon.  Ennakkoluulot osittain hälventyvät hyvien esimerkkien ja rohkeiden kokemusten myötä.  Nyt on mahdollisuus vahvistaa järjestökenttää. Toikkanen (2018b, 34) tuo artikkelissaan esille vaativampaa järjestöjen digitalisaatiota edustavat mobiiliapplikaatiot, jotka ovat tulevaisuutta ja ne ovat melkein kokonaan hyödyntämättä järjestöissä.

Kuva 2. Älypuhelin. Pexels.

Tekijälleen vapaaehtoistoiminta tuo hyvinvointia, koska se tarjoaa mahdollisuuksia tuoda esiin omia taitoja, tavata ihmisiä ja olla aktiivisena osana yhteiskunta. (Kontiala, Ristiniemi, Karisto ja Laaksoharju 2019, 7.) Erityisen tärkeää ihmisille on vapaaehtoistoiminnasta saadut osallisuuden kokemukset ja tunne arvokkaasta tehdystä toiminnasta. Vapaaehtoistoiminta antaa ihmiselle omanarvon ja pystyvyyden tuntoa, jolla on suuri merkitys ihmisen terveyden ja hyvinvointiin. Toiminnalla voi olla merkitys työelämän ulkopuoleiseen elämään, jolloin myös vapaa-ajalla on tärkeä tuntea itsensä arvokkaaksi ilman suorittamista. Tunne vapauttaa, lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia yksilölle ja yksilön ympärillä oleville ihmisille sekä ympäristölle. (THL 2020.)

Peussa (2020-4-9) Digiasta nostaa esille tärkeän asia: ”Arki on nykyään täynnä nopeaa ja personoitua digitaalista palvelua. Vapaaehtoiset ovat siihen tottuneet ja odottavat järjestöiltä samaa, korkeatasoista palvelua.”   Järjestöjen monimuotoisen vapaaehtoistoimintojen kehittyminen antaa kaikille mahdollisuuden panostaa yhteiseen hyvään, ja saada siitä itselleen tunnustusta. Kokea olevansa arvostettu osa yhteisöä, tuntea onnistumisen ja merkityksellisyyden aitoja kokemuksia. (THL 2020.)

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja  Heidin kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

 

Kirjoittaja:

Heidi Kolehmainen,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

DUFFA, Mikko 2018. Megatrendien vaikutus vapaaehtoistoimintaan. Julkaisussa: HIRVONEN, Sini ja PUOLITAIVAL Satu (toim.) Vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa. Kansalaisareenan julkaisuja 2 /2018. Kansalaisareena ry, 10.

KANSALAISAREENA RY & TALOUSTUTKIMUS OY & OPINTOKESKUS SIVIS & KIRKKOHALLITUS. Vapaaehtoistyö Suomessa 2018 [sähköinen tietoaineisto]. Versio 1.0 (2019-05-17). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja]. http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3253, 59.

KONTIALA Laura, RISTINIEMI Katri, KARISTO Tuomas ja LAAKSOHARJU Taina 2019. Osallisuudenpolku. Opas tuetun vapaaehtoistoiminnan järjestämiseen. Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry. Helsinki, 7. [ Viitattu 2020-4-15]. Saatavissa: http://www.prolapinlahtiry.fi/wp-content/uploads/2019/11/osallisuudenpolku.pdf?fbclid=IwAR0GLzbAK8-lbfQDZxYVnDYKgsuAIhOqw30gxZDECHK_fLQQCoNShF-VEfk .

KUMPULA, Kristiina 2018. Vapaaehtoisuus muuttuu ketterästi vastaamaan ajan tarpeita.  Julkaisussa: HIRVONEN, Sini ja PUOLITAIVAL Satu (toim.) Vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa. Kansalaisareenan julkaisuja 2 /2018. Kansalaisareena ry, 50.

MARJOVUO, Ari 2014. Vapaaehtoistyön ytimessä: Järjestömuotoinen vapaaehtoistyö sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta. Väitöskirja.  Helsinki: University of Helsinki. [Viitattu 2020-4-6]. Saatavissa:https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/44979/marjovuo_v%c3%a4it%c3%b6skirja.pdf?sequence=1&isAllowed=y .

PEUSSA, Alina 2020-4-9. Digiarvoa-kilpailun voittohanke etenee: Datasta apua Punaisen Ristin vapaaehtoistyöhön. [Haastattelu.] Saatavissa: https://digia.com/ajankohtaista/uutiset/digiarvoa-kilpailun-voittohanke-etenee-datasta-apua-punaisen-ristin-vapaaehtoistyohon/ .

SAULIALA, Anu 2018a. Tartu verkko- vapaaehtoisuuteen! Julkaisussa: HIRVONEN, Sini ja PUOLITAIVAL Satu (toim.) Vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa. Kansalaisareenan julkaisuja 2 /2018. Kansalaisareena ry, 25.

SAULIALA, Anu 2018b. Tartu verkko- vapaaehtoisuuteen! Julkaisussa: HIRVONEN, Sini ja PUOLITAIVAL Satu (toim.) Vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa. Kansalaisareenan julkaisuja 2 /2018. Kansalaisareena ry, 25.

THL 2020. Vapaaehtoistoimintaa järjestämällä ja tukemalla voidaan lisätä osallisuutta. [ Viitattu 2020-4-15]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/vapaaehtoistoimintaa-jarjestamalla-ja-tukemalla-voidaan-lisata-osallisuutta .

TOIKKANEN, Petri 2018a. Digitalisaatio vapauttaa aikaa vapaaehtoistoiminnalle.  Julkaisussa: HIRVONEN, Sini ja PUOLITAIVAL Satu (toim.) Vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa. Kansalaisareenan julkaisuja 2 /2018. Kansalaisareena ry, 34.

TOIKKANEN, Petri 2018b. Digitalisaatio vapauttaa aikaa vapaaehtoistoiminnalle.  Julkaisussa: HIRVONEN, Sini ja PUOLITAIVAL Satu (toim.) Vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa. Kansalaisareenan julkaisuja 2 /2018. Kansalaisareena ry, 34.

 

Digitalisaatio sosiaali- ja terveysjärjestöissä

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tarkoitus on tukea ja edistää jonkin erityisryhmän fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Järjestöjen toiminnassa mukana olevia ja kohderyhmiä ovat muun muassa pitkäaikaissairaat, vammaiset, päihde- ja mielenterveyskuntoutujat sekä heidän omaisensa ja läheiset. Olemassaolonsa tarkoitusta järjestöt toteuttavat tarjoamalla mm. neuvontaa, ohjausta, vertaistukea, virkistys- ja harrastustoimintaa sekä apua arjessa selviytymiseen. (SOSTE s.a.)

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat varsin heterogeeninen toimijajoukko. Suomen noin 10 000 rekisteröidyn sosiaali- ja terveysjärjestön joukosta noin 200 on valtakunnallisia järjestöjä, joilla on noin 300 piiriyhdistystä ja 8 000 paikallisyhdistystä. Loput noin 1 500 ovat yhdistyksiä, jotka eivät kuulu valtakunnallisiin järjestöihin. Vuonna 2017 noin 10 prosenttia sosiaali- ja terveysjärjestöistä tuotti sosiaali- ja terveyspalveluita – valtaosalla järjestöistä on ainoastaan yleishyödyllistä toimintaa. Vaikka järjestöissä työskentelee noin 50 000 ammattilaista, neljä viidestä paikallisyhdistyksestä toimii täysin vapaaehtoisten voimin. (SOSTE s.a.) Myös taloudelliset toimintaedellytykset ovat hyvin erilaisia: Järjestöbarometrin 2018 mukaan paikallisten järjestöjen keskimääräinen talousarvion menojen loppusumma oli 6 100 euroa, kun valtakunnallisissa järjestöissä se oli 3,9 miljoonaa euroa (Peltosalmi, Eronen, Litmanen, Londén, Näätänen, Ruuskanen ja Selander 2018, 53, 119).

Digitalisaatio tarkoittaa Valtiovarainministeriön määritelmän mukaan sekä toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia että palveluiden sähköistämistä. Kyse on siitä, miten digitalisaation tarjoamilla keinoilla voidaan muuttaa toimintaa ratkaisevasti toisenlaiseksi. Digitalisaatio ei ole kuitenkaan itseisarvo, vaan sen avulla voidaan toimia tehokkaammin, tuottaa parempia palveluita ja lisätä ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016.)

Digitalisaatio on osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta

Digitalisaatio ei ole ilmiö itsessään, vaan osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, väittää Juha Heikkala (2019). Tämä muutos näkyy Tia Yliskosken (2017) haastatteleman tutkijan ja Demos Helsingin toiminnanjohtaja Tuuli Kaskisen mukaan siten, että ihmiset ovat osittain lyhytjänteisempiä kuin ennen. Vapaaehtoistoimintaan käytetään suunnilleen saman verran aikaa kuin ennenkin, mutta osallistumisen tavat ja kohteet ovat muuttuneet. Myös kuluttajamainen asenne on lisääntynyt: järjestön palvelusta voidaan olla valmiita maksamaan, mutta toimintaa ei haluta itse olla mukana järjestämässä. (Yliskoski 2017.) Myös Heikkala (2019) kuvailee vapaaehtoisten osallistumisen muuttuneen projektimaiseksi, kertaluonteiseksi ja sitoutumiseltaan vaihtelevaksi.

Muutokset näkyvät Järjestöbarometrin 2018 vastauksissa erityisesti paikallisyhdistysten huolena luottamushenkilöiden saamisesta, vapaaehtoisten ja jäsenten määrästä ja jäsenten aktiivisuudesta. Valtakunnallisten järjestöjen yleisimpiä huolenaiheita olivat mm. kuinka tuen, tiedon ja palvelujen tarpeeseen ja kasvavaan kysyntään voidaan vastata, rahoittajaan liittyvät huolet (byrokratia, ohjaus, valvonta), eriarvoistuminen sekä järjestöjen asema ja arvostus. (Peltosalmi ym. 2018, 39, 42, 96-100.)

Kuva1. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta on valtaosin avointa kaikille. (Peltosalmi ym. 2018.)

Digitalisaatio tehostaa, muuttaa ja uudistaa järjestötoimintaa

Järjestödigi on vuosittainen kartoitus, jossa Avoine Oy, TIEKE ry ja Viestintä-Piritta Oy selvittävät suomalaisten järjestöjen digitalisaatiota, digiosaamista, viestintää ja sosiaalisen median käyttöä. Viime vuonna kartoitukseen osallistui 479 suomalaisten järjestöjen edustajaa. Vastauksia tuli kaikenkokoisilta järjestöiltä, eniten kuitenkin paikallisilta yhdistyksiltä, ammattiosastoilta sekä urheiluseuroilta (61 % vastaajista). Liittoja tai muita valtakunnallisia järjestöjä edusti 30 % vastaajista ja alueellisia järjestöjä tai piirejä 9 %. (Järjestödigi-kartoitus 2019, 4.)

Kartoituksen mukaan toimintojen digitalisointi sujuvoittaa parhaimmillaan koko järjestön toimintaa. Kartoitukseen vastanneiden järjestöjen mukaan digitalisaatio helpottaa eniten sisäistä ja ulkoista viestintää, koulutusten ja tapahtumien järjestämistä sekä kampanjointia. Niiden järjestöjen osuus, jotka kokivat digitalisaation helpottavan järjestön taloushallintoa, oli noussut vuoden aikana 62 prosentista 72 prosenttiin. (Järjestödigi-kartoitus 2019, 8, 17.)

Digitalisaatio auttaa tehostamaan toimintaa, muuttamaan toimintaa ja luomaan kokonaan uudenlaista toimintaa (Bäckström 2018). Tuoreimman Järjestödigi-kartoituksen mukaan juuri näitä asioita järjestöt itsekin hakevat digitalisaatiosta. Jotta tämänhetkisiä toimintatapoja ei vain päädytä korvaamaan digitaalisilla, on tärkeää ymmärtää, ettei kyse ole ainoastaan teknologiasta vaan kulttuurin muutoksesta. Tällöin digitalisaation voi nähdä myös keinona uudistaa toimintaa vastaamaan käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen muutokseen. (Järjestödigi-kartoitus 2019, 5.)

Kuva 2. Kanssalan Facebook-ryhmä Yhdessä elämisen tapoja epidemian aikana on kerännyt lähes 500 jäsentä lyhyessä ajassa. Ryhmä on hyvä esimerkki digitalisaation mahdollistamasta nopeasta reagoinnista ja yhteiskehittämisestä. Kuva: Heidi Hartikainen.

Digitalisaatiota täytyy johtaa – myös järjestöissä

Digitalisaatio ei ole valinta, vaan olosuhde, jossa järjestö toimii. Siksi sitä ei voi jättää huomioimatta järjestön strategiassa tai tarkastella muusta toiminnasta erillisenä projektina tai prosessina, toteaa järjestöasiantuntija Arto Bäckström. Järjestöissä tarvitaan aivan samoin kuin muissakin organisaatioissa strategista johtamista, jossa määritellään digitalisaation rooli osana järjestön päämääriä. (Bäckström 2018.)

Johtaminen ja strategiat tuovat digitalisaation hyödyntämiseen suunnitelmallisuutta, mikä auttaa kohdentamaan resursseja oikeisiin asioihin. (Järjestödigi-kartoitus 2019, 31.) Hyvä johtaja varmistaa myös, että yhteinen päämäärä pysyy kaikilla kirkkaana mielessä. Se on tärkeää, sillä digi ja some eivät tee ihmeitä, jos järjestön toiminnan tarkoitus ja viestin ydin eivät ole selvillä (Koivisto 2019).

Tasapainoilua nykytilanteen ja tulevaisuuden välillä

Digitalisaatiossa on ennen kaikkea kyse kohderyhmän edusta (Bäckström 2018; Sosiaali- ja terveysministeriö 2016). Digitalisaatio mahdollistaa toiminnan tarjoamisen esimerkiksi etäyhteyksien välityksellä myös heille, jotka eivät pysty osallistumaan muutoin (Bäckström 2018; Kauppinen, Kiiski ja Lehtonen 2018, 35; Valtiovarainministeriö s.a.c.). Monet järjestöt joutuvat kuitenkin tasapainottelemaan sen kanssa, käytetäänkö rajalliset resurssit nykyisiin jäseniin, joiden digitaidot voivat olla vähäisiä, vai sellaisten toimintojen kehittämiseen, jotka houkuttelevat uusia jäseniä (Yliskylä 2017). Vaarana on, että ihmisten omaehtoinen osallistuminen ajaa perinteisen järjestötoiminnan ohi, jos järjestöt eivät pysty reagoimaan muutostarpeisiin (Heikkala 2019). Esimerkiksi tämänhetkinen koronatilanne on herättänyt ihmisissä valtavan auttamishalun, mikä kanavoituu ainakin osittain erilaisiin Facebook-ryhmiin ohi julkisen ja kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnan.

Suomi on yksi maailman huippuja sähköisissä palveluissa (Valtiovarainministeriö s.a.c.) ja suomalaisilla on EU-maihin verrattuna hyvät digitaidot (mt.; DESI – Compare countries progress 2019). Koronakriisi on kuitenkin osoittanut, että vaikka digitaidot auttavat arjessa selviytymisessä ja tuovat siihen parhaimmillaan mielekästä sisältöä, tarvitaan ja kaivataan myös perinteisiä toimintatapoja – auttamista ja kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Edelleen myös suurella joukolla ihmisiä, erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan kohderyhmillä, on terveydellisiä, ikään, kieleen ja talouteen liittyviä esteitä digitaalisten palveluiden käytölle (Valtiovarainministeriö s.a.a.). Sosiaali- ja terveysjärjestöjen edunvalvontatehtävä ulottuukin sen varmistamiseen, että digitaalisten palvelujen kehittämisessä huomioidaan eri käyttäjien kannalta riittävä saavutettavuus, neuvonta ja ohjaus (ks. esim. Koskiaho ja Saarinen 2019).

“Empathy is the engine of innovation.” (Hamel 2015.) Innovaatiot kumpuavat asiakasymmärryksestä ja myötätunnosta.

Oleellista on asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen: käyttäjien mukaan ottaminen toimintaa ja palveluita kehitettäessä. Palveluiden kehittämisessä keskiöön ihmisten elämänkulku/palvelupolku (Valtiovarainministeriö s.a.b.; Mt. s.a.c.). Palvelupolkujen rakentamiseen tarvitaan verkostoja, mitkä mahdollistavat uudenlaista yhteistyötä ja kumppanuuksia yli sektorirajojen, myös järjestöille. Suurin hyöty koituu kuitenkin lopulta tavalliselle ihmiselle entistä helpommin hahmotettavina, saavutettavampina ja saumattomammin yhteen toimivina palveluina.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja  Heidin kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Heidi Hartikainen,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet

LÄHTEET:

BÄCKSTRÖM, Arto 2018. Digitalisaatio vaatii johtamista myös järjestöissä [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-07.]  FinFamin Laatublogi. FinFami. Saatavilla: https://finfamilaatu.fi/digitalisaatio-vaatii-johtamista-myos-jarjestoissa/

DESI – Compare countries progress 2019 [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-12.] European Commission. Saatavilla: https://bit.ly/3epVhDk

HAMEL, Gary 2015. Innovation Starts with the Heart, Not the Head. Harvard Business Review 12.6.2015. [Viitattu 2020-04-13.] Saatavilla: https://hbr.org/2015/06/you-innovate-with-your-heart-not-your-head

HEIKKALA, Juha 2019. Jyrääkö digitalisaatio järjestöjen toimintatapojen yli? [Verkkodokumentti.] [Viitattu 2020-04-08.] Howspace. Saatavilla: https://www.howspace.com/blogi/jyraako-digitalisaatio-jarjestojen-toimintatapojen-yli

JÄRJESTÖDIGI-KARTOITUS 2019 [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-04-13.] Avoine Oy, TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry, Viestintä-Piritta Oy. Saatavilla: https://bin.yhdistysavain.fi/1602444/oWL70OZ4w90gGr0WFb0B0SwUYG/J%C3%A4rjest%C3%B6digi-kartoitus%202019.pdf

KAUPPILA, Tarja, KIISKI, Kati ja LEHTONEN, Mari 2018. Sähköhelmenkalastus. Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-04-12.] Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 14/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160653/STM_rap_14_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

KOIVISTO, Susanna 2019. Järjestösome-trendit 2020 [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-08.] Viestintä-Piritta. Saatavilla: https://viestintapiritta.fi/blogi/jarjestosome-trendit-2020/

KOSKIAHO, Briitta ja SAARINEN, Erja (toim.) 2019. Ihan pihalla? Vanhat ihmiset digitaalisen maailman myllerryksessä: neuvonnan, ohjauksen ja asioiden ajamisen järjestäminen [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-04-12.] SOSTEn julkaisuja 2/2019. SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry. Saatavilla: https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2019/06/SOSTE-julkaisu-2019-Ihan-Pihalla.pdf

PELTOSALMI, Juha, ERONEN, Anne, LITMANEN, Tapio, LONDÉN, Pia, NÄÄTÄNEN, Ari-Matti, RUUSKANEN, Petri ja SELANDER, Kirsikka 2018. Järjestöbarometri 2018. Järjestöjen toimintaedellytykset [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-04-13.] Helsinki: SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Saatavilla: https://issuu.com/soste/docs/j_rjest_barometri-2018-soste

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025 [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-04-12-] Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Saatavilla: https://verkkojulkaisut.valtioneuvosto.fi/stm/zine/2/article-862

SOSTE s.a. Sosiaali- ja terveysjärjestöt Suomessa [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-13.] SOSTE Suomen sosiaali ja terveys. Saatavilla: https://www.soste.fi/sote-jarjestot/sosiaali-ja-terveysjarjestot-suomessa/

VALTIOVARAINMINISTERIÖ s.a.a. Digitalisaatio ei saa syrjäyttää [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-10.] Saatavilla: https://vm.fi/digitalisaatio-ei-saa-syrjayttaa

VALTIOVARAINMINISTERIÖ s.a.b. Ehdotukset syrjäytymisen ja eriarvoistumisen estämiseksi [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-10.] Saatavilla: https://vm.fi/digitalisaatio-ei-saa-syrjayttaa-ehdotukset

VALTIOVARAINMINISTERIÖ s.a.c. Julkisen hallinnon digitalisaatio [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-12.] Saatavilla: https://vm.fi/digitalisaatio

YLISKYLÄ, Tia 2017. Uudet tavat ja digitalisaatio auttavat hiipuvaa järjestöä [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-10.] Opintokeskus Sivis: SivisNYT. Saatavilla: https://www.ok-sivis.fi/sivisnyt/2017/02/uudet-tavat-ja-digitalisaatio-auttavat-hiipuvaa-jarjestoa.html

Kirjastot suunnannäyttäjinä – digipalveluita sujuvasti ja asiakaslähtöisesti

Suomea riepottelee nyt  maailman laajuinen poikkeustila, jonka seurauksena valtioneuvoston linjauksella kirjastot ja lukuisat muut julkiset ja yksityiset palvelut ovat suljettuja toistaiseksi eristäen ihmiset näin koteihinsa. Esimerkiksi koulut ovat joutuneet muuttamaan ja kehittämään nopeasti toimintaansa digitaalisiksi mm.  etäopetuksin.  Julkiset kirjastot ovat myös pohtineet erilaisia digipalveluja kuntalaisille. Niille etäpalveluiden tuottaminen ja tarjoaminen asiakaslähtöisesti oli jo arkipäivää ennen maaliskuuta 2020.

Suomessa kirjastot ovat asiakaspalautteen perusteella sangen arvostettuja. 1990-luvun laman aikana, kuten muiden edellistenkin, kirjastojen käyttö lisääntyi. Vuonna 2004 kirjojen lainaus kääntyi kuitenkin pysyvään laskuun. Suurin syy tähän on varmastikin ollut internetin käytön lisääntyminen ja tapahtunut kulttuurinen muutos. (Alanen 2011.) Muutosta palveluissa täytyi tapahtua. Ihmiset täytyi saada kiinnostumaan uudelleen kirjaston tarjoamasta palvelusta. Voidaankin sano, että yhteiskunnallisesti tarkasteltuina kirjastot ovat tärkeitä yleisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta.

Kirjastojen digipalvelut lähtivät kehittymään 2000-luvulla, kun kirjastot panostivat uusien palveluiden, uudenlaisten kirjastojen ja verkkopalvelujen kehittämiseen. Internetin noustessa kansan tietoisuuteen siirtyivät sinne myös kirjastot, mikä vaikutti uudenlaisten internetissä sijaitsevien kirjastopalveluiden syntyyn. Esimerkiksi vähän ennen vuosituhannen vaihtumista vuonna 1995 perustettiin kirjastot.fi kirjastohakemisto ja tiedonhakuportaali Suomen yleisille kirjastoille. Vuosien kuluessa siitä on kasvanut kaikille avoin monia palveluita sisältävä sivusto, joka kattaa palveluita niin kirjaston käyttäjille kuin kirjastoammattilaisille. (Kinnunen 2013, 23, 25.)

Uusi kirjastolaki 1492/2016 astui voimaan vuoden 2017 alussa. Uuden lain keskeisimpänä tavoitteena on edistää yhteiskunnallista demokratiakehitystä ja vahvistaa yleisten kirjastojen toimintaedellytyksiä nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Uudella lailla edistetään asukkaiden osallisuutta ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumista verkottuneessa kansalaisyhteiskunnassa sekä turvataan tiedon ja kulttuurin yhdenvertainen saatavuus. (Kummala-Mustonen 2017, 2; Laki yleisistä kirjastoista 29.12.2016/1492.)

Nykyään kirjastosta saakin kaikkea: perinteisiä kirjoja ja lehtiä, televisiosarjojen tuotantokausia ja elokuvia, musiikkia eri muodoissa, lautapelejä, sauvakävelysauvoja, soittimia, kausikortteja urheilu- ja kulttuuritapahtumiin. Sitä mitä kirjastosta ei kirjastokortilla saa, sitä ei tarvita. Näiden konkreettisten paikan päältä kirjastokortilla lainattavien palvelujen lisäksi saatavilla on lukuisia digitaalisia etäpalveluita. Esimerkiksi kotikaupunkini Iisalmen kaupungin kirjasto tarjoaa myös e-kirjoja, äänikirjoja, elokuviensuoratoistapalvelu, artikkelitietokantoja, lukemisesteisille erikoispalveluita.

Myös kirjaston aukioloajat ovat venyneet omatoimikirjastojen tullessa käyttöön. Omatoimikirjastoilla tarkoitetaan kirjastotoimintaa tiloissa, joissa henkilökuntaa ei ole paikalla. Yleensä tilaan pääsemisen vaatii tunnistautumisen esimerkiksi kirjastokortilla ja lainaaminen sekä palauttaminen tapahtuu automaateilla. (Pakarinen 2014.) Haja-asutussa Suomessa myös kirjastoautot ovat näyttäneet paikkansa.

Kirjasto tuo kansaa yhteen. Se tarjoaa perinteisten kirjastopalveluiden lisäksi asukkaille paikan kokoontua yhteen ja osallistua erilaisiin toimintoihin. Iisalmessa on esimerkiksi tarjolla Päivänpolttavat-juttutupa ja Neulekahvila Kirjakoukkua osallistujille veloituksetta. Päivänpolttavat- juttutupa kokoontuu kerran kuukaudessa ja ajankohtaisten keskusteluaiheiden lisäksi osallistujille on tarjolla kahvia ja pientä purtavaa. Osallisuuttaa parhaimmillaan!

Kuva: Luettavaa. Pirjo Turunen

Kohtuullisella toimeentulolla, tarpeeseen vastaavien palveluiden avulla ja tarjoamalla tilaisuuksia toimintaan yhteyden luomiseksi muihin ihmisiin voidaan osallisuutta lisätä omassa elämässä (Isola, Kaartinen, Leemann, Lääperi, Schneider, Valtari ja Keto-Tokoi 2017, 25). Tätähän kirjastot siis juuri tarjoavat: lukuelämyksiä, mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään sekä jakaa mielipiteitä ja keskustella yhteisön kesken.

Nyt poikkeustilan aikana fyysiset palvelut ovat toistaiseksi pois käytöstä. Etänä tarjottavat digipalvelut toimivat kuitenkin normaalisti ja lisää on koko ajan kehitteillä. Iisalmessa esimerkiksi osa keskusteluryhmistä on siirtynyt toteutettaviksi etänä. Digitaalisten palvelujen käyttäminen voi aiheuttaa hankaluuksia osalle asiakaskunnasta, mutta tuttu henkilökunta tarjoaa apua ja opastusta puhelimitse digipalveluiden kirjaston aukioloaikojan puitteissa. Muina aikoina apua on saatavilla livelähetyksinä Facebook sivujen kautta. Esimerkiksi Iisalmessa viikonloppu aloitettiin perjantaina lyhyellä satuhetkellä, jossa kuvittaja ja lukija esittivät sadun Facebookissa videon välityksellä. Poikkeustila luokin uusia palveluita. Kaikkia palveluita ei kuitenkaan voida toteuttaa etänä. Kirjasto on tarjonnut mahdollisuuden käyttää tietokoneita veloituksetta esimerkiksi laskujen maksamiseen, se ei nyt poikkeustilan aikana onnistu.

Kirjastojen palvelualttius ja valmius tuottaa etäpalveluita on vertaansa vailla. Digitalisaatio ja etäpalvelut ovat nyt polttava puheenaihe. Kaikilla aloille niin, terveydenhuollossa kuin metalliteollisuudessa, otetaan isoja harppauksia ohjelmien ja palvelurakenteiden kehittyessä.

Hyvinvointikoordinaattori edistää työssään kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä esimerkiksi koordinoimalla eri tahojen tarjoamia palveluita ja huolehtimalla yhteistyöstä eri toimijoiden välillä. Työnkuvassa kuntalaisten osallisuuden edistäminen on keskeisessä asemassa. Osallisuus onkin hyvinvoinnin edellytys ja yksi lähtökohdista. Kirjastojen ovet ovat avoinna kaikille. Ne kannattaa pitää mielessä.

 

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Vilma Kajanuksen kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä.  Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

 

Kirjoittajat:

Vilma Kajanus, Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

ALANEN, Aku 2011. Suomi kirjastojen käytön kärkimaa – kuinka kauan vielä. [verkkojulkaisu] [Viitattu 27-3-2020] Saatavissa: https://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-06-30_001.html?s=0

ISOLA, Anna-Maria, KAARTINEN, Heidi, LEEMANN, Lars, LÄÄPERI, Raija, SCHNEIDER, Taina, VAL-TARI, Salla ja KETO-TOKOI, Anna 2017. Mitä on osallisuus? Osallisuuden viitekehystä rakenta-massa. Työpaperi 33/2017. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Helsinki: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. [verkkoaineista]. [Viitattu 2020-03-28] Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978-952-302-917-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y

KINNUNEN, Elina 2013. Yleiset kirjastot Pohjoismaissa: niiden kehitys ja vertailu. [opinnäytetyö] [Viitattu 27-3-2020] Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/66347/Kinnunen_Elina.pdf?sequence=1&isAllowed=y

KUMMALA-MUSTONEN, Merja 2017. Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016. [verkkojulkaisu] [Viitattu 27-3-2020] Saatavissa: https://www.avi.fi/documents/10191/7918203/Uusi+kirjastolaki_sivjoht_10102017.pdf/1c28ec19-7998-439c-a35f-9192783c91ea

LAKI YLEISISTÄ KIRJASTOISTA 29.12.2016/1492. Finlex. Lainsäädäntö. [Viitattu 27-3-2020] Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161492

PAKARINEN, Antti 2014. Kokemuksia omatoimikirjastoista. [verkkojulkaisu] [Viitattu 27-3-2020] Saatavissa: https://blogit.kirjastot.fi/kokemuksia-omatoimikirjastoista/#.WD1QvuS7q7

Ikääntyvät digitalisaation myllerryksessä

Klo on 14. Täytyykin soittaa isälle, että ottaa päivälääkkeet. Kuulostaako tutulta? Ei ehkä vielä, mutta lähitulevaisuudessa omaiselle tiettyyn kelloon aikaan soittaminen voi olla yksi osa sinunkin päivääsi. Tällä hetkellä jo yli miljoona suomalaista auttaa läheisiään selviytymään arjesta kuten esimerkiksi lääkehoidosta. Näistä 350 000 käy auttamassa läheisiään päivittäin (Omaishoitajat 2017.)

Kuva 1. Pillereitä. Pixabay.

Tosiasia on, että väestö Suomessa ikääntyy elinajanodotteen kasvusta ja syntyvyyden pienenemisestä johtuen. Elinajanodote on ollut kasvussa jo pitkään. On ennustettu, että vuoteen 2030 mennessä yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa 25,6%:iin, sen ollessa nyt n. 21,4%. Iäkkäiden ihmisten määrä Suomessa siis kasvaa nopeasti. Väestön ikääntyminen tuokin hyvinvointiin omat haasteensa. Haasteina voivaan nähdä mm. ihmisten eläminen kotona pidempään huonokuntoisena. Tämän takia ikäihmiset tarvitsevat niin virallista, kuin epävirallistakin hoivaa enemmän kotona selviytymisen tueksi. Lisäksi eliniän pidentyessä, ikäihmisten odotetaan osallistuvan enemmän sosiaaliseen yhteistoimintaan ja oman terveyden huolehtimiseen, kuten lääkehoitoon (Terveyskylä 2019; Kestilä, Karvonen 2019, 10.)

Ikääntyneiden kotona asumisen edistämiseen on sosiaali- ja terveysministeriö antanut suosituksia ja toimenpide-ehdotuksia. Yksi ehdotus on ottaa älyteknologia ja digitaalisuus kotona asuvien tueksi. Tämä edesauttaisi vanhusten omatoimisuutta ja kotona asumista. Vanhuspolitiikan päätavoitteena onkin pyrkiä mahdollistamaan vanhusten asumien kotona mahdollisimman pitkään ja laitosrakenteen purkaminen (Verma, Hätönen 2011, 6.)

Kuva 2. Mies. Pixabay.

Kuopiossa kotona asumista pyritään tukemaan mahdollisimman pitkään antamalla kotiin erilaisia palveluita. Asiakkaan toimintakyky ja palvelun tarve kartoitetaan asiakkaan luona tapahtuvalla kotikäynnillä. (Kuopio 2020). Koneellinen lääkejakelu on yksi älyteknologian väline ja sitä on alettu ottamaan käyttöön Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Savossa. Tämän lääkeautomaatin tarkoituksena on parantaa lääketurvallisuutta sekä vähentää inhimillisiä virheitä (Kuntalehti 2017.) Lääkeautomaatin ansiosta oikeat lääkkeet otetaan oikeaan aikaan. Automaatti muistuttaa lääkkeenottamisesta merkkivalolla, laitteen näytöllä olevalla opastuksella, ääniopastein merkkiäänellä ja puheella. Automaatti nostaa myös kotihoidon laatua, sillä hoitajille jää enemmän aikaa hoitotoimiinsa automaatin hoitaessa lääkityksen. Automaatin ansiosta lääkehoidon seuranta on mahdollista, sillä lääkkeenotto tallentuu hoitolokiin sähköisesti.  Mikäli lääkkeenotto kuitenkin unohtuu, siirtää automatti ottamattomat lääkkeet lukittuun lääkesäiliöön. Myös tämä tieto tallentuu lokiin ja henkilökunta saa viestin tapahtuneesta (Evondos 2019; Teknologiateollisuus 2017.)

On ollut ilo huomata, että hiljalleen teknologia ja digitalisaatio on saapunut myös vielä kotona asuvien ikäihmisten koteihin. Etenkin lääkekellojen ja -automaattien käytön pienoinen lisääntyminen on ollut positiivista. Kuluttajakäyttöön saatavat lääkekellot ovat pieniä ja ne on helppo ottaa mukaan esim. matkalle. Lääkekelloon lääkkeet jaetaan kuten dosettiin ja se muistuttaa lääkkeenotosta oikeaan aikaan, estäen samalla lääkkeiden virhekäytön. Mikäli lääkettä ei muisteta ottaa, antaa lääkekello siitä hälytysäänen. Tämä vähentää epätarkan lääkityksen aiheuttamia ongelmia. Lääkekelloihin voidaan asettaa 1-4 päivittäistä annosaikaa ja laitteet ilmoittavat lääkkeenotosta ääni- ja valomerkein. Mikäli lääkettä ei oteta, siirtää lääkekello sen sivuun ja jää odottamaan seuraavaa lääkkeenantoaikaa. Ottamatta jääneet lääkkeet jäävät lokerikkoon niin seurantaa kuin myöhempää käyttöä varten. Joihinkin lääkekelloihin on mahdollista saada jopa 28 lokeroiset lääkekiekot ja lääkekellot voidaan tarvittaessa lukita. (Omaishoitajat 2017; Addoz 2020.)

Digitaalisuus tulee eittämättä lisääntymään, halusimmepa sitä tai emme. On kuitenkin muistettava, että turvattomuuden tunnetta ne eivät pysty poistamaan ja ettei automaatit korvaa täysin ihmisen antamaa apua. Kyllä meitä omaisia vielä siis tulevaisuudessa tarvitaan, joskaan toivottavasti ei tarvitse soittaa kesken päivän, että muista ne lääkkeet.

 

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja  Annen kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

 

Kirjoittaja:

Anne Savallampi,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

LÄHTEET:

Addoz 2020. Mikä on Addoz lääkekello? [Viitattu 2020-3-5]. Saatavissa: http://www.addoz.com/tuotteet/laakekello-tm/

Evondos. 2019. Palvelun vaikutukset. [Viitattu 2020-3-30]. Saatavilla: https://www.evondos.fi/palvelun-vaikutukset.html

Haverinen Riitta, Muuri Anu, Nurmi-Koikkalainen Päivi, Voutilainen Päivi. 2007. Hyvä arki ja tulevaisuuden sosiaalipalvelut. S: 508 [Viitattu 2020-3-10]. Saatavilla: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101451/075haverinen.pdf?sequence=1

Kestilä Laura, Karvonen Sakari (toim.) 2018. Suomalaisten hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2019. Helsinki: Punamusta Oy. S. 10, 279

Kuopio 2020. Kotihoito. Ikäihmisen kotona asuminen. [Viitattu 2020-13-3]. Saatavissa: https://www.kuopio.fi/kotihoito

Omaishoitajat 2017. Omainen hoitajana. Turvallinen lääkehoito kotona. [Viitattu 2020-3-30]. Saatavilla: https://omaishoitajat.fi/wp-content/uploads/2017/09/OmainenHoitajana_03_TurvallinenL%C3%A4%C3%A4kehoito_176x250_WEB.pdf

Teknologiateollisuus. 2017. Lääkerobotti lisää turvallisuutta ja tuo säästöjä. [Viitattu 2020-3-30]. Saatavissa:  https://teknologiateollisuus.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/laakerobotti-lisaa-turvallisuutta-ja-tuo-saastoja

Terveyskylä 2019. Ikätalo. Väestön ikääntyminen Suomessa. [Viitattu 2020-3-4]. Saatavissa: https://www.terveyskyla.fi/ikatalo/ik%C3%A4%C3%A4ntyneelle/ik%C3%A4-ja-arki/v%C3%A4est%C3%B6n-ik%C3%A4%C3%A4ntyminen-suomessa

Verma Ira, Hätönen Johanna. 2011. Ikäihmiset, asuminen ja teknologia. KÄKÄTE-raportteja 2/2011. Helsinki: Aalto-Yliopisto. S: 6

 

Digitaalisuus potilaan hoitopolulla

Digitaalisuus lisääntyy jatkuvasti. Tutkijoiden mukaan digitaitojen opettelua voidaan verrata uuden kielen opetteluun. Tällä pyritään digitaaliseen lukutaitoon. Nuorille tämä on helpompaa, sillä he ovat ”kasvaneet” digitalisaation mukana. Digitalisaatio on oletusarvo uusille sukupolville, eikä vain nykyisten palveluiden lisä. Terveydenhuollossa digitalisaatio kasvaa koko ajan. Sitä hyödynnetäänkin monin eri tavoin, esimerkiksi potilaita ohjatessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 4; Valtiovarainministeriö.)

Suomi on kärkimaita kansainvälisesti hyvinvoinnin- ja terveyden sähköisessä tiedonhallinnassa. Tästä osoituksena voidaan pitää sosiaali- ja terveydenhuollon Kanta-palveluita sekä työsuojeluvalvonnan digitalisaatio. Suuren muutoksen kynnyksellä ollaan myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Esimerkiksi robotiikka ja teköäly mahdollistavat aivan uudenlaisia digitalisoituneita palveluita vuonna 2025 kansalaisten hyväksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 4.)

Digitalisaation toivotaan Hyppösen ja Ilmarisen (2016, 9) mukaan tuovan palveluita lähelle niitä, jotka niitä tarvitsevat. Tämä tarkoittaa sitä, että uudenlaiset asiointikanavat mahdollistavat sen, että voidaan ylittää maantieteellisiä etäisyyksiä palveluita tarjottaessa. Sote-palveluiden välimatkat ovat pitkiä etenkin maaseudulla, jossa asutus ei ole niin tiheää kuin kaupungeissa. Sähköisiin asiointimahdollisuuksiin suhtaudutaankin myönteisesti.

Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia palvelee niin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista kuin asiakastakin. Strategian avulla kehitetään suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tavoitteena on yhtenäinen turvallisuuskulttuuri. Tärkeää on se, että asiakkaan saamat palvelut, hoito ja hoiva edistävät hänen kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Asiakkaan tai potilaan roolia sekä osallisuutta halutaan vahvistaa ja korostaa entistä enemmän turvallisen hoidon sekä palvelun varmistamisessa. Myös asiakkaan tai potilaan lisäksi heidän läheisensä voivat aktiivisesti osallistua potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiseen. Ammattihenkilöiden tukemina he ovat mukana keskeisesti palveluprosessissaan osallistuen hoidon turvallisuuteen sekä laadun varmistamiseen. (Haavisto 2017.)

Palveluprosessissa tärkeää on se, että asiakasta tai potilasta myös kuunnellaan ja häntä hoidetaan sekä informoidaan yhteisymmärryksessä. Asiakas osallistuu oman hoitonsa suunnitteluun aktiivisesti, sekä toteuttaa sitä yhdessä ammattilaisten kanssa. Hoidon suunnittelussa tärkeää on se, että asiakas antaa itsestään tarvittavat tiedot ammattilaisille asiakas- ja potilashistoriastaan. Asiakasta rohkaistaan siihen, että hän voi kysyä, mikäli jokin asia mietityttää hoidossa, palveluissa tai turvallisuudessa.  Prosessissa käydään läpi myös hoitoon ja palveluihin liittyviä vaihtoehtoja sekä mahdollisia riskejä, joita niihin voi liittyä. Odotettavissa olevista vaikutuksista sekä tuloksista keskustellaan yhteisesti. Mikäli asiakas tai potilas haluaa, tiedot voidaan luovuttaa myös hänen omaisilleen tai muulle hänen luottamalleen henkilölle. (Haavisto 2017.)

Ennaltaehkäisyyn halutaan panostaa entistä enemmän. Rahaa säästyy, kun hyvinvointia ja terveyttä edistetään sekä eroja kavennetaan. Mikäli terveyserot väestöryhmien välillä pienenevät ja kansanterveys kehittyy myönteisesti, vaikutus on merkittävä myönteisesti terveydenhuollon menokehykseen tulevaisuudessa. Kustannusvaikutukset ovat huomattavat, kun terveydenedistämiseen sekä sairastavuuden vähentämiseen kohdistetaan oikeanlaisia toimenpiteitä. Terveydenhuoltomenot vain kasvavat, ilman mitään muutoksia. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2020.)

Digitaalisuus mahdollistaa sen, että käytössämme on erilaisia laitteita, joilla voimme mitata ja seurata kehomme toimintaa. Lisäksi ihmisiä kiinnostaa oma hyvinvointi ja omasta kehosta halutaan saada mahdollisimman paljon tietoa laitteiden avulla. Aktiivisuusrannekkeet ja sykemittarit kertovat paljon fyysisestä jaksamisesta rasituksessa, sekä vastaavasti myös levosta ja unen laadusta. Näiden avulla jokainen voi panostaa omaan jaksamiseensa, sekä ennaltaehkäistä jopa sairauksien syntymistä.

Potilaan hoitopolkuun kuuluu yhtenä tärkeänä osana potilasohjaus. Potilasohjausta tapahtuu paljon niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Potilaat saavat nykyään helposti myös itse tietoa erilaisista sairauksista sekä niiden ennaltaehkäisystä internetistä. Terveyskylä on erikoissairaanhoidon verkkopalvelu. Se on kehitetty yhteistyössä potilaiden kanssa. Potilaat saavat itse helposti tietoa ja tukea sekä hoitoa. Myös ammattilaiset saavat Terveyskylästä työkaluja omaan työhönsä. Terveyskylässä toimii yhteensä 32 erilaista virtuaalitaloa erilaisiin elämäntilanteisiin sekä myös oireisiin. Erilaisia ”taloja” on niin nuorille, työikäisille kuin ikääntyvillekin. Hoitohenkilökunnan kannalta Terveyskylä on hyvä apuväline potilasohjaukseen. Terveyskylä voi olla potilaalle jo entuudestaan tuttu, mikä helpottaa ohjaustilannetta. Esimerkiksi potilas, joka on tullut sairaalaan sydäninfarktin vuoksi, voi hoitajan avustuksella tutustua Sydänsairaudet -taloon ja sen sisältämään materiaaliin. Lisäksi myös muita ”taloja” voi selailla, kuten esimerkiksi Lääketaloa tai vaikkapa Painonhallintataloa, mikäli haluaa apua painonhallintaan. (Terveyskylä.)

 

Hoitajakoulutukseen kuuluu potilasohjaus, ja hoitajaopiskelijat pääsevät ohjaamaan potilaita harjoittelujaksoillaan yhdessä ohjaajansa kanssa. Potilasohjausta tulee tarvitsemaan myös myöhemmin työelämässä.

 

TAMK diginurse -hanke

Tampereen ammattikorkeakoulussa on käynnissä kansainvälinen DigiNurse -hanke elokuun 2020 loppuun asti. Hankkeessa ovat mukana terveydenhuollon ammattilaisia Belgiasta, Portugalista ja Sloveniasta ja rahoituksensa se saa Erasmus+ – ohjelmasta. Tampereen ammattikorkeakoulu on hankkeen koordinoija ja Suomesta myös Karelia ammattikorkeakoulu on mukana hankkeessa. Hankkeessa kehitetään hoitotyössä tarvittavaa digitaalista osaamista sekä yhdessä luodaan DigiNurse – malli hoitotyön koulutukseen osallistujamaissa. Tavoitteena onkin luoda yhteistyöllä globaali, digitaalinen yhteisö potilaiden hoitoa kehittämään itsehoidon näkökulmasta. Digitaalinen hoitotyö on tärkeää huomioida myös koulutuksessa, sillä etähoito ja – valmennus yhdessä elektronisen tiedonvälityksen kanssa tulevat olemaan osa ihmisten elämää. Tämä mahdollistaa hyvin sen, että ihminen voi olla oman terveytensä aktiivinen vaikuttaja.

Kuva 1: Terveyskylän nettisivuilla. Pia Korhonen.

 

Digitaalisuuden haasteet terveydenhuollossa

Digitalisaatio mahdollistaa paljon asioita terveydenhuollossa. Digitaalisten palveluiden kehittyessä vaarana on myös se, että osa jää kehityksessä jälkeen. Hyppösen ja Ilmarisen (2016, 9) mukaan tähän voi vaikuttaa esimerkiksi ikä, matala koulutustaso, työelämän ulkopuolella olo tai ne henkilöt, jotka kokevat terveydentilansa heikoksi. Heiltä voi puuttua valmiuksia sähköiseen asiointiin ja he asioivat myös muita ryhmiä harvemmin sähköisesti. Eriarvoisuutta syntyy, kun palvelut ja tiedonsaanti siirtyvät yhä enemmän verkkoon. Edellä mainittujen ryhmien itsenäinen selviytyminen voi synnyttää eriarvoistumista ja ajaa heitä yhtä enemmän yhteiskunnan ulkopuolelle.

Sähköisen asioinnin esteisiin olisi puututtava ja niitä tulisi ratkaista. Hyppösen ja Ilmarisen (2016, 9) mukaan tämä turvaisi sen, että kaikille saataisiin tulevaisuudessa mahdollisuus yhdenvertaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Tärkeää on myös turvata palvelut heille, jotka eivät sähköisesti pysty asioimaan. Ne ryhmät, jotka sähköisistä palveluista ja tiedonsaannista eniten hyötyisivät, näyttäisivät jäävän ulkopuolelle tässä ”digiloikassa”.

Myös potilasohjauksessa käytettävä digitalisaatio voidaan kokea haasteellisena tai vaikeasti ymmärrettävänä. Ohjauksissa käytetään esimerkiksi erilaisia videoita, joita näytetään usealle eri potilaalle. Tällöin henkilökohtaisempi ohjaus jää vähemmälle, ellei hoitaja käy potilaan kanssa asioita läpi ja mahdollista sitä, että potilas voi kysyä tarvittaessa, mikäli jokin asia jäi askarruttamaan. Etäohjauksen lisääntyessä, tärkeää on huomioida yksilökohtaiset tarpeet sekä varmistaa, ettei asioita jää epäselväksi ohjaustilanteissa.

Digitalisaation hyödyntäminen toimii yhtenä ratkaisuna Suomen ollessa erilaisten haasteiden edessä. Ikääntyvä väestö tulee tarvitsemaan apua hyvinvoinnin- ja terveyden edistämiseen. Lisäksi uuden asiakasryhmän muodostavat maahanmuuttajat sosiaali- ja terveyspalveluihin. Heillä on myös omat erilaiset tarpeensa. Julkishallinnon alijäämä kasvaa, pakottaen vastaamaan kysyntään entistäkin niukemmilla taloudellisilla resursseilla. Tämä tulee vaatimaan entistä enemmän kustannustehokkuutta, tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Digitalisaatio muuttaa nopeammassa tahdissa tapoja työskennellä sekä työn sisältöä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 4.)

 

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja  Pian kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

 

Kirjoittaja:

Pia Korhonen,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet

HAAVISTO, Erno 2017. Potilas- ja asiakasturvallisuus on yhteinen asia. Kansanterveys. [Viitattu 2020-03-25.] Saatavissa: https://www.kansanterveys.fi/tulevaisuuden-terveydenhoito/potilas-ja-asiakasturvallisuus-on-yhteinen-asia/

HYPPÖNEN, Hannele & ILMARINEN, Katja 2016. [Verkkojulkaisu] Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio. Tutkimuksesta tiiviisti 22/2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2020-03-25.] Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131301/URN_ISBN_978-952-302-739-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ 2016. Digitalisaatio hyvinvoinnin ja terveyden tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Julkaisusarja: Julkaisuja 2016:5. [Viitattu 2020-03-17.] Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset-2025.pdf

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU 2017-10-23. DigiNurse -malli tulossa hoitotyön koulutukseen. Uutiset. [Viitattu 2020-03-17.] Saatavissa:

https://www.tamk.fi/-/diginurse-malli-tulossa-hoitotyon-koulutukseen

TERVEYDEN JA HYVINVOINNINLAITOS 2020. Vaikuttavuus ja kustannukset. [Viitattu 2020-03-30.] Saatavissa:  https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/seuranta-ja-vaikuttavuus/vaikuttavuus-ja-kustannukset

TERVEYSKYLÄ 2020.  [Verkkosivusto]. [Viitattu 2020-03-29.] Saatavissa: https://www.terveyskyla.fi

VALTIOVARAINMINISTERIÖ. Miten digitaalisuus vaikuttaa arkeen. [Viitattu 2020-03-28.] Saatavissa: https://vm.fi/miten-digitaalisuus-vaikuttaa-arkeen-

Digiajan tulikoe

Digiyhteiskuntamme pääsi todellisuuteen testiin maaliskuun 2020 alusta. Koko yhteiskuntaamme, sekä koko maailmaa, ravisuttava Covid-19 pandemia laittoi meidät polvillemme. Meidän täytyi nopeasti keksiä vaihtoehtoiset tavat toteuttaa työtämme, koulunkäyntiä ja opiskelua sekä monien palveluiden käyttöä. Onneksi pohjaa löytyy digiyhteiskunnastamme, mutta näin suuren ponnistuksen ja toimintatapojen muutoksen eteen tuskin kukaan oli osannut varautua. 

Sitran on kirjannut vuoden 2020 megatrendeihin teknologian sulautuminen kaikkeen (Sitra, 2020). Ja miten oikeassa he kirjauksessa ovatkaan!  Tähän asti olemme nähneet digitalisaation ja sen mukana tuomat palvelut mahdollisuutena, emme pakkona. Muuttuneen tilanteen vuoksi monet kasvokkain vuorovaikutuksessa tapahtuvat tilanteet ovat harventuneet vain välttämättömimpiin. Nyt on pakko suoriutua vaihtoehtoisin menetelmin ja tällä hetkellä se tarkoittaa vahvasti digipalveluita.

Hallitusohjelmaan on kirjattu yhdeksi tavoitteeksi Suomen tunteminen digilisaation ja teknisen kehityksen edelläkävijänä. Tavoitteen mukaisesti toimintaa kehitetään ja julkisen sektorin kyvykkyyttä digitalisaatiossa ja teknologiassa. Digilisaation edistämisen ohjelman tavoitteena on toteuttaa julkiset palvelut kansalaisille ja yrityksille digitalisesti vuoteen 2023 mennessä. (Valtiovarainministeriö)

Suuri osa yhteiskuntamme väestöstä on tottunut käyttämään monia palveluita digitaalisina. Erityistä tarkkaavaisuutta yhteiskunnassamme täytyy kantaa sellaisten väestöryhmien huomioimisesta, joilla mahdollisuudet digipalveluihin ovat jo lähtökohtaisesti heikommat. Esimerkiksi ikäihmisten ja marginaaliryhmien kanssa työskentelevät sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat merkittävässä roolissa digipalveluiden pariin ohjauksessa.

Kuva 1. Digiajan tulikoe vuonna 2020. Pixabay.

Kuinka suuri osa väestöstä jää vaille palveluja ja joutuu tahtomaattaan yhteisöjen ulkopuolelle ja on saavuttamattomissa? Syitä on monia, yksinkertaisimmillaan ne johtuvat yksipuolisesti suunnitelluista palveluista, jotka rajaavat tiettyjä käyttäjäryhmiä pois, koska digipalvelu ei saavuta ryhmää.

Saavutettavuus on käsite, joka kuvaa mahdollisimman esteetöntä pääsyä digipalvelujen pariin kaikille ihmisille. Saavutettavuudessa tulee huomioida väestön moninaisuus. Saavutettavuus parantaa yhdenvertaisuutta digiyhteiskunnassa. Saavutettavuuden huolellinen suunnittelu lisää itsenäistä digipalvelujen käyttöä ja siten osallisuutta sekä yhteiskuntaan kuulumista. Suunnittele kaikille – periaatteen (Design for All) tavoitteena on suunnitella yksi, kaikille sopiva, palvelu.  (Saavutettavuus)

Yhteiskuntamme yhtenä päätavoitteena on ollut yhdenmukaisuus ja tasa-arvo, jossa jokaisella on lähtökohdista huolimatta mahdollisuus osallistua ja olla mukana. Osallisuudella edistetään tasa-arvoa ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. (THL, 2020).

Tämä nopeasti edennyt digiajan tulikoe ei varmastikaan luo yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille osallisuudessakaan. Pitkittyessään Covid-19 jättää suuren jäljen historiamme myös tasa-arvon ja osallisuuden näkökulmasta. Epidemian liitännäisvaikutuksia yhteiskuntamme kursii kokoon vielä pitkään.

Digiverkon kuormittuneisuus on ollut suurta, joka on näkynyt hidastuneissa yhteyksissä. Esimerkiksi suuri suoratoistopalvelu on joutunut tarkoituksella heikentämään palvelunsa näkyvyyttä, jotta digi- ja verkkopalvelut eivät kuormittuisi liikaa. Millaisella kantokyvyllä verkot toimivat ja mihin asti ne riittävät, jos koko maailma pyörii puolikin vuotta diginä?

Jos Covid-19 pandemiasta etsii positiivisia puolia, liittyvät ne vahvasti perheiden lisääntyneeseen yhdessäolon mahdollisuuteen. Entäpä jos perhettä ei ole ja digipalvelut eivät ole mahdollisia? Tässä tapauksessa yksilö jää hyvin yksin. Ennustettu pandemia-aika kuusi kuukautta on huolestuttavan pitkä yksilön kannalta.

Omien tuntemusten ja ajatusten tueksi keskusteluapua vaihtoehtoisin menetelmin on lisätty seurakuntien ja kolmannen sektorin järjestötoimijoilta. On tärkeää, että jokaisella on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa haastavana karanteeniaikana jollakin tavalla. Helsingin sanomat (20.3.2020) ovat listanneet auttavat keskustelutahot, jotka tarjoavat keskusteluapua puhelimitse tai chat-keskusteluina.

Pandemian aiheuttama ajanjakso on valtava uuden oppimisen ja kehittämisen tulikoe. Odottamaton ja äkillinen aika tulee muovaamaan yhteiskuntaamme ja koko maailmaa suuresti. Uskon, että Covid-19 pandemian jälkeen olemme valmiimpia kohtaamaan maailman meille tarjoamia haasteita yhdessä: etänä, diginä ja kaikkea teknologian tuomia mahdollisuuksia apuna käyttäen.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja  Johannan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

 

Kirjoittaja:

Johanna Rantsi,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

HS, 2020. Oletko Yksin? [verkkojulkaisu]. Helsingin Sanomat. [Viitattu 27.3.2020.] Saatavilla: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006446673.html

SAAVUTETTAVUUS, 2020. Digi kuuluu kaikille [verkkojulkaisu]. Saavutettavuus.fi [Viitattu 27.3.2020.] Saatavilla: https://www..fi/tietoa-saavutettavuudesta saavutettavuusvaatimukset/

SITRA 2020. Megatrendit 2020 [verkkojulkaisu]. Sitra. [Viitattu 27.3.2020.] Saatavilla: https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit/#megatrendit-2020

THL, 2019. Osallisuus [verkkojulkaisu.] Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 27.3.2020.] Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus

VM, 2020. Digilisaation edistämisen ohjelma [verkkojulkaisu]. Valtiovarainministeriö. [Viitattu 27.3.2020.] Saatavilla: https://vm.fi/digitalisaatio

 

Digiloikka varhaiskasvatuksessa – monilukutaitoa ja mediakasvatusta muksuille-

Muksunetti, Wilma, Titania, Päikky ja kymmenet muut digitaaliset ohjelmat ovat vuosien saatossa vyöryneet myös varhaiskasvatukseen. Vielä n. 20 vuotta sitten henkilökunta kirjasi loma-anomukset jäljentävälle paperille, josta jokaiselle osapuolelle jäi omat kappaleet. Nyt paperisen version korvaa ESSI-ohjelma. Eikä ole kovinkaan montaa vuotta siitä, kun lapsen mukana kulki kotiin reissuvihko, johon kirjattiin kaikki tärkeimmät kotiin menevät viestit. Nyt vihkon korvaa Muksunetti, Päikky ja Wilma. Varhaiskasvatuksen ryhmiin on jalkautunut älypuhelimia, tablettilaitteita ja älytauluja.

Uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 26) ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 18) edellyttävät viestintä- ja teknologialaitteiden, sekä erilaisten sähköisten ohjelmien sujuvaa käyttöä, henkilökunnalta, lapsilta ja vanhemmilta.

Monilukutaito ja mediakasvatus ovat varhaiskasvatuksen uusimmat käsitteet. Näillä käsitteillä tarkoitetaan erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Monilukutaito on kulttuurisesti moninaisten viestien ja ympäröivän maailman ymmärtämisen sekä vuorovaikutuksen näkökulmasta keskeinen perustaito (Opetushallitus). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja esiopetussuunnitelman tavoitteena on, että lapset tutustuvat erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin. Käytettävissä olevaa teknologiaa käytetään digitaaliseen dokumentointiin mm. leikeissä, tutkimisessa ja taiteellisessa kokemisessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) pitää tieto- ja viestintäteknologista osaamista taitona, jota tarvitaan niin perheiden arjessa, ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa kuin yhteiskunnallisessa osaamisessakin. Parhaimmillaan tieto- ja viestintäteknologian käyttö tukee lapsen luovaa ajattelua, yhteistoiminnan taitoja ja lukutaitoa. Monilukutaidosta puhuttaessa ei riitä, että lapsi osaa lukea, tulkita ja ymmärtää erilaisia tekstejä ja medioita, vaan hänen tulee myös oppia tuottamaan niitä itse. Monilukutaidon tuleminen kaiken tasoisiin opetussuunnitelmiin vaatii siis myös muutosta pedagogiikassa, sillä monilukutaitoa ei opita pelkkää painettua tekstiä lukemalla (Luukka 2013, 1-6.) Monilukutaidon pedagogiikan pohjaksi kannattaakin pohtia, millaisessa mediamaailmassa pieni lapsi elää ja harjoitella taitoja, joita lapsi tarvitsee toimiessaan mediaympäristöissä.

Kuva 1. Lapsi ja kamera. Pixabay.

Varhaiskasvatuksen yksiköihin on hankittu vaihtelevasti erilaisia digitaalisia välineitä, joilla lapset pääsevät kokeilemaan esim. valokuvausta ja elokuvien tai musiikin tekoa yhdessä toisten lasten sekä osaavan ja asiasta oikeasti innostuneen aikuisen kanssa. Digitalisten välineiden saatavuus kunnissa vaihtelee valitettavan paljon, vain murto-osalla varhaiskasvatuksen yksiköistä löytyvät tarvittavat välineet mediakasvatuksen toteutumiseen. Miten varhaiskasvatuksen perusteiden ja esiopetuksen oppimissuunnitelman perusteiden velvoittamaa tehtävää voidaan täyttää, jos ammattilaisilla ei ole sopivia työkaluja sulauttaa digilaitteita ja erilaisia ohjelmia päiväkodin arkeen?

Henkilökunnan oma asenne digilaitteita kohtaan saattaa olla suuri haaste monilukutaidon ja mediakasvatuksen varhaiskasvatussuunnitelman mukaisessa toteutumisessa, sillä kaikki työntekijät eivät lähtökohtaisesti ole kiinnostuneita laitteiden käytöstä tai laitteiden kanssa toteutettavien tuokioiden suunnittelusta. Asenteiden muuttamiseen tarvitaan koulutusta ja aikaa totutella uudenlaiseen työskentelytapaan, sekä tarvittavat välineet mediakasvatuksen toteuttamiseen tulisi löytyä jokaisesta yksiköstä.

Lasten näkökulmasta katsottuna on tärkeää huomata myös erot lasten digitaidoissa. Siinä missä toiset lapset osaavat käyttää esimerkiksi tablettia ja puhelinta jo sulavasti, toisten lasten kohdalla taas varhaiskasvatuksessa käytetyt laitteet saattavat olla ensikosketus digilaitteisiin. Henkilökunnan on tärkeää vahvistaa lapsen digitaitoja lapsen ikä- ja taitotaso huomioon ottaen. Yhdessä kokeilemalla ja positiivisella kannustamisella rohkaistaan lasta ja ehkä myös aikuista loikkaamaan digimaailman saloihin.

Osallisuus ja sen tukeminen eri menetelmien avulla kuuluu olennaisena osana varhaiskasvatuksen perusteisiin (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 30.) Kuinka osallisuutta voi sitten edistää tieto- ja viestintäteknologian käytöllä varhaiskasvatuksessa? Yhtenä esimerkkinä vanhempien ja lasten osallisuuden tukemisessa toimii digitaaliset kasvunkansiot. Perinteisiin kasvunkansioihin kerätään yleensä lasten piirustuksia ja muita töitä sekä valokuvia lapsen arjesta. Digitaaliset kasvunkansiot laajentavat perinteisen kasvunkansion mallia ja mahdollistaisivat esimerkiksi liikkuvan kuvan ja äänen jakamisen. Yhdessä perheen kanssa työstetyt digitaalisten kasvunkansioiden tuottaminen kehittäisi myös lasten, työntekijöiden ja vanhempien media ja tietotekniikkataitoja (Mustonen 2016, 23.) Tutkimuksissa on havaittu, että tablettien käyttöä päiväkotiryhmissä harjoiteltiin usein yhdessä, jolloin myös lapset opettivat henkilökuntaa laitteiden käytössä. Voidaankin todeta, että uusien asioiden oppiminen yhdessä ja omien ennakkoluulojen, sekä pelkojen murtaminen kasvattaa lapsen ja koko yhteisön osallisuutta (Koivula ja Mustola 2017, 44.)

Digilaitteet ja erilaiset sähköiset ohjelmat ovat tuoneet varhaiskasvatuksen piiriin paljon myönteisiä ilmiöitä. Digilaitteiden avulla on pyritty rakentamaan uudenlaista vuorovaikutusta perheen ja varhaiskasvatuksen välille ja samalla tehdä lapsen päivää näkyväksi. Alle kouluikäisten vanhemmat suhtautuvat yleisesti ottaen positiivisesti lastensa digitaalisen median käyttöön, kun taas varhaiskasvattajat ovat puolestaan huolissaan laitteiden ja median vaikutuksista lapsen arkeen ja muihin aktiviteetteihin esimerkiksi ulkoilun ja liikunnan vähentymisen yhteydestä digitaalisiin laitteisiin. Kuitenkin tutkimuksessa on käynyt ilmi, että vaikka lapset käyttävät mediaa enenevissä määrin, kuuluu pienten lasten arkeensa edelleen myös aktiviteetteja, joissa laitteet eivät ole jatkuvasti läsnä (Yelland 2015, 51-52.)

Kulunut kevät on ollut varhaiskasvatuksessa erittäin poikkeuksellista aikaa. Korona -pandemia on sulkenut koulut ja varhaiskasvatuksessa lapset ovat vähentyneet merkittävästi. Isommat koululaiset opiskelevat etänä kotona ja opettelevat samalla digilaitteiden käyttöä. Varhaiskasvatuksen henkilökunta on joutunut pohtimaan, kuinka kotona oleville lapsille voisi tarjota pedagogisia vuorovaikutushetkiä? Useat päiväkodit ovatkin alkaneet kuvaamaan live- lähetyksiä aamupiireistä ja musiikkihetkistä, joita lapset voivat seurata kotona. Poikkeustilanteessakin on tärkeää osoittaa vahvaa ammatillista osaamista ja ennakkoluulottomuutta, sekä rohkeutta kokeilla erilaisia mediakasvatusta tukevia välineitä ja sähköisiä ohjelmia.

On ollut hienoa huomata, että kuntien strategiaan on ilmestynyt digimedian käyttöönottoa eri ikäryhmille. Yhtenä digitalisaation mallikaupunkina toimii Tampere. Tampereen kaupungin tavoitteena on uudistaa ja digitalisoida kasvatus- ja opetuspalvelujen asiakas- ja toiminnanohjauksen prosessit vuosina 2019—2020. Prosessien uudistaminen ja digitalisointi vaatii uuden yhteisen toiminnanohjausjärjestelmän kilpailuttamista ja hankintaa. Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota huoltajille sujuvat palvelut ja yksi järjestelmä, joka helpottaa asiointia lapsen asioissa eri kasvattajien kanssa niin päiväkodissa kuin koulussa (Tampere.fi/varhaiskasvatus). Henkilökunnan näkökulmasta uudet toimintatavat ja käyttäjälähtöinen palvelu edistävät työhyvinvointia sekä tukevat toiminnan, talouden ja resurssien ohjaamista. Tampereen varhaiskasvatuksessa esikoululaiset ovat kokeilleet jo uudenlaista oppimisympäristöä virtuaalitodellisuudessa ja varhaiskasvatuskeskustelut voidaan tarvittaessa pitää skype-yhteyden kautta. Lisää innovatiivisia ideoita digilaitteiden hyödyntämiseen varhaiskasvatuksessa löydät linkin takaa https://digimatkallamansessa.blogit.tampere.fi/

Digitalisaatiota päiväkodeissa ei voi enää estää. On kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti perusteltua opetella älylaitteiden käyttöä jo lapsuusiässä. Kuitenkaan päiväkodin arkea ei voi elää älylaite edellä vaan uusi teknologia olisi otettava yhdeksi osaksi varhaiskasvatuksen toimintaa. Henkilökunnan oma motivaatio ja positiivinen asenne rohkaisee myös lapsia ja heidän perheitään kohti uutta toimintakulttuurin muutosta. Monilukutaito ja mediakasvatus ovat tulleet varhaiskasvatukseen jäädäkseen.

Kuva 2.  Tablettityöskentelyä. Pixabay.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, Sirpan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

 

Kirjoittaja:

Sirpa Halonen,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2014.

KOIVULA, M., MUSTOLA, M. 2017. Varhaiskasvatuksen digiloikka ja muuttuva sukupolvijärjestys? Jännitteitä lastentarhanopettajien ja lasten kohtaamisissa digitaalisen teknologian äärellä. Kasvatus & Aika, 44.

LUUKKA, M-R. 2013. Opetussuunnitelmat uudistuvat: tekstien lukijasta ja kirjoittajasta monilukutaituriksi. Kieli, koulutus ja yhteiskunta – verkkolehti. Joulukuu 2013, 1–6.

MUSTONEN, A. 2006. Mediasta se pienikin ponnistaa. Teoksessa: NIINISTÖ H., RUHALA A., HENRIKSSON A. & PENTIKÄINEN L. (toim.) Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. Jyväskylä. Gummerus, 23.

OPETUSHALLITUS.FI. [verkkosivusto]. [viitattu 2020-03-26.] Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kielten-rikas-maailma-materiaali

TAMPERE.FI. [verkkosivusto]. [viitattu 2020-03-26.] Saatavissa: https://www.tampere.fi/smart-tampere/digiohjelma/digitaaliset-oppimisymparistot.html

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2018.

YELLAND, N. 2015. Young children as multimodal learners in the information age. Teoksessa: HEIDER K. L., RENCK JALONGO M. (toim.) Young children and families in the information age, Educating the young child, 10. New York. Springer, 51-52.

Digiaikana tarvitaan tunnetaitoja- lukutaito vahvistaa empatiataitoja

Digitalisaatio muokkaa yhteiskuntaa ja samalla me mukaudumme uusien älylaitteiden käyttöönottoon ja teknologioiden hyödyntämiseen. Monia palveluita halutaan kuljettaa verkkoon, saataville ja helposti valittaviksi. Monet työt hoidetaan uusien teknologioiden avulla ja yksilön rooli automatisoituvassa työympäristössä muuttuu, jopa häviää. Tarvitsemme digitalisaatiota, sen tarjoamia hyötyjä ja resursseja säästäviä ratkaisuja, joita on jo valtaosalla meistä päivittäisessä käytössä. Lienee ymmärrettävää, että tätä tilannetta on hallittava, ettei jää kehityksen jalkoihin. Kysymys kuuluukin olemmeko pystyneet tarjoamaan riittävää tukea digitalisaatiosta selviytymiseen koko väestölle ?

Kokemus omasta suhteesta digitalisaation kehitykseen ja etenemiseen voi olla negatiivinen. Kehityksestä ovat olleet osallisina niin julkiset kuin yksityisetkin toimijat; koulut, pankit, vakuutusyhtiöt, KELA ym. Yhteiskunnan muutos voi turhauttaa ja aiheuttaa näköalattomuutta omasta selviytymisestä. Yhteiskunnan on huolehdittava kaikkien mukana pitämiseen, sillä digitalisaation hyödyt eivät voi jäädä vain harvoille. Kuinka me sitten mahdollistamme digitalisaation edut kaikille? Meillä tulee olla taidot käyttää välineitä, mutta vielä tärkeämpänä pitäisin kykyä ymmärtää, mitä se tarjoaa, kuinka se meihin vaikuttaa ja miten sen haluamme kehittyvän. (Lindgren, Mokka, Neuvonen ja Toponen 2019, 20.)

Voimme tukea yksilön kehitystä digiajassa monin eri tavoin. Ilkka Kivimäki ja Annastiina Salminen kertovat kirjan Digitalisaatio-Murroksen koko kuva jälkisanoissa, että digitalisaatiossa ihmisyydelle on edelleen tarvetta ja ennen kaikkea empatian opetuksen resursseja tulee kasvattaa. Ihminen kuitenkin kykenee konetta paremmin löytämään syy-seuraussuhteita, luomaan uutta ja yhdistämään ymmärrystä eri alueilta. Tulevaisuudessa tarpeet ihmisyydelle  ja toisten kanssa vuorovaikutuksessa olemiselle voivat olla jopa suuremmat kuin ennen digitalisaatiota (Kivimäki ja Salminen 2019, 234.) Digiaikanakin tarvitaan tunnetaitojen vahvistamisen keinoja.

Voimme kehittää empatiataitoja, erityisesti tunne- ja vuorovaikutustaitoja hyödyntämällä kirjallisuutta. Kirjojen tarinat johdattavat empatiaa vaativiin tilanteisiin, kykyyn ymmärtää omia ja muiden tarpeita. Tarinallisuus myös auttaa tunnistamaan tunteita ja helpottaa myötäelämään erilaisia ongelmanratkaisua vaativia tilanteita. (Aerila ja Kauppinen 2019, 64-65). Lukeminen rikastuttaa paitsi sanavarastoamme myös tunnetaitojamme. Hanna Meretoja (2017) esittääkin kirjallisuuden tarjoavan meille mahdollisuuden tajun, ymmärtää toisten kokemuksia sekä omaa itseämme myös historian janalla. Tämä mahdollisuuden tajun laajeneminen koskee kaiken ikäisiä lukijoita. Voimme siis nähdä lukemisen koko väestöä palvelevana harrastuksena.

PIRLS-tutkimuksen mukaan (2016) kodin asenteilla lukemista kohtaan on suuri merkitys lapsen lukuharrastukselle. Kodin vaikutus on suuri lapsen varhaisille lukukokemuksille. Lukutaito vaatii jatkuvaa kehittämistä ja siten lukuharrastukseen sitoutuminen näyttäytyy tutkimuksessa parempana lukutaitona. Heikko lukutaito vaikeuttaa oppimista ja vaatii oppijalta enemmän ponnisteluja. PISA- tutkimus (OKM 2018) kuitenkin osoittaa, että heikkojen lukijoiden osuus on kasvanut. Vuonna 2009 suomalaisnuorista oli heikkoja lukijoita 8,1% ja vuonna 2018 heikkoja lukijoita oli 13,5. Perheiden tueksi on löydettävä helposti arkeen napattavia konsteja lukemisen edistämiseksi, koska kotoa tuleva malli ylläpitää lukuharrastusta.

Lukutaito paitsi edistää tunnetaitoja, on myös yksi digiajassa pärjäämisen edellytys. Lukutaitoa tulee harjoittaa säilyttääksemme kyvyn tunnistaa kielenkäyttö tapoja. Tietoyhteiskunnassa lukutaitoa tarvitaan niin sosiaalisessa mediassa olevan tiedon kriittiseen tarkasteluun kuin verkkoasiointiin viranomaisen kanssa.  (Lukukeskus 2017.) Lukeminen ja luetun ymmärtäminen ovat tärkeitä taitoja, joilla on yksilöille keskeinen merkitys digitaalisuudessa selviytymiseen. Vahvistamalla lukuintoa tuemme yksilöiden pärjäämistä muuttuvassa yhteiskunnassa.

Lukutaito on huonontunut heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla lapsilla ja sillä on vaikutusta syrjäytymiskehitykseen (Lukukeskus 2017). Taataksemme kaikille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan, on meidän kannustettava lapsia lukuharrastuksen pariin ja löydettävä eri yhteistyötahot tekemään työtä lukemisen edistämiseksi. Kannustamista lukuharrastuksen pariin tarvitaan tänä päivänä, kun vapaa-ajalle on paljon mahdollisuuksia. Kasvatuksen ammattilaisten osaamisen vahvistaminen lukemiseen kannustamiseksi niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, nuorisotyössä kuin vapaa-ajan harrastustoiminnassakin vaatii kiinnostusta ja uusia menetelmiä käyttöön.

Sytytä lukukipinä- Pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn- kirja tarjoaa monia menetelmiä lukutaidon edistämiseen ja esittää useita toimintatapoja, joilla voi lisätä lukemista. Em. lähteessä löytyy ideoita mm. toiminnallisuuden lisäämiseen, vaihtoehtoja ääneen lukemiseen ja lukemisen näkyväksi tekemiseen.(Aerila ja Kauppinen 2019, 11.) Lukukipinän löytäminen voi vaatia uusia tapoja kohdata kirjallisuus. Digitaalisuus tarjoaa keinoja tähän. Digitaalisuus antaa meille mahdollisuuden valita erilaisia tapoja toimia. E-kirjan saa lainattua tai hankittua välittömästi, se ei katso aikaa tai paikkaa. Se kuinka haluamme kirjallisuuteen tutustua, voi tulla vastaan hybridikirjoista eli verkkolinkin takaa löytyy monimediainen tapa, joka yhdistää esimerkiksi paperikirjan peleihin tai videoihin. (Aerila ja Kauppinen 2019, 40.) Kirjallisuus voi olla hyvin moniulotteista ja tutustuminen lukemiseen myös sanataiteen keinoin, voi avata uuden lähestymistavan parantaa kielellistä vuorovaikutusta.

Kirjojen maailma avaa uusia näkökulmia. Sanataiteen moniulotteisuus tuli Nurmeksessa konkreettisesti esille Minä tykkään nyt!-näyttelyssä tammi-helmikuussa 2020. Näyttely perustuu Eppu Nuotion samannimiseen kirjaan. Näyttelykierroksella pääsi tutkimaan tunteita: miltä suru kuulostaa, miltä maailma näyttää rakastuneena, vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna tai miten voi kuvata, miltä yksinäisyys tuntuu. Näyttely antoi eri ikäisille kävijöille myös visuaalista antia, rikkinäiset lelut toivat lapsille epämieluisia tunteita ja pussauskoppi lienee ilahduttanut kaikkia. Eripainoisten- ja kokoisten surujen koettaminen ylle tuntui konkreettiselta tavalta asettua erilaisten surujen keskelle ja rakkausprosentin laskeminen muistutti vanhempia kävijöitä, vuosikymmenten takaisista tärkeistä matemaattisista kaavoista. Tavallisten tunteiden sanoittaminen on taito, jota tarvitaan.

Minä tykkään nyt!-näyttely havahdutti ympärillä olevan kielen rikkauteen, kuinka kirjoitetulla tekstillä saa ilmaistua tunteita, jotka menevät ihon alle. Viestintä pelkkien hymiöiden avulla ei riitä. Kaipaamme lohduttavia ja ymmärtäviä sanoja ilmaisemaan empatiaa. Oli ilahduttavaa saada näyttely Nurmekseen ja erityisen hienoa oli se, että se oli mahdollistettu varhaiskasvatuksen ja peruskoulun ryhmille. Yhteistyön mahdollistaminen kulttuurin, kirjaston, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välillä on hedelmällistä!

Kuva: Minä tykkään nyt- näyttelyn esite verkossa. Anu Huusko.

Aivotutkija Katja Saarikiven mukaankäyttäytymisemme verkossa on vähemmän empaattista kuin mitä se olisi tosielämässä. Digitaalista tunneviestintää kuitenkin yritetään koko ajan kehittää erilaisten applikaatioiden avulla. Digiaikana koneille pyritään rakentamaan empatiataitoja, mutta kuinka yksilöllisiä koneen oppimat tunteet voivat olla ja millaisia empatian osoittamisen tavat voivat olla kasvokkain tapahtuvaa lämmön osoittamista vertailtuna?(Peltonen 2017.) Onko digitaalisessa maailmassa olemassa vuorovaikutustaitoja kohentavia ympäristöjä ja voisivatko alustat olla kaiken ikäisille käyttäjille saavutettavampia?

Hyvinvointikoordinaattorina voi tuoda esiin muuttuvan yhteiskunnan ”sekä että-asennetta”. Saa rohkaista uusien terveyttä ja hyvinvointia edistävien teknologisten ratkaisujen käyttöönottoon ja voi vahvistaa positiivista asenneilmastoa tunnetaitojen kehittämiseksi perinteisemmällä lukutaidon ylläpidolla. Keinoja lukutaidon ylläpitoon tarvitsevat niin kodit, varhaiskasvatus ja koulut. Empatiataidot kuitenkin mahdollistavat toimimisen yhdessä ja yhteistyössä. Pidetään lukukipinää yllä, sillä digitaalisuuden ja empatiataitojen liittoa tulee kehittää.

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Anu Huuskon kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, Anun kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittajat:

Anu Huusko, Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet

LÄHTEET:

AERILA Juli-Anna ja KAUPPINEN Merja 2019. Sytytä lukukipinä- Pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn. PS- kustannus. Keuruu.

HYPPÖNEN Hannele ja  ILMARINEN Katja 2019. Sähköisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjonta, palveluiden käyttö ja esteet. Julkaisussa: KARVONEN Sakari ja KESTILÄ Laura (Toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018. THL. Helsinki. 279-291

MERETOJA Hanna 2017. Kirjallisuus ja mahdollisen taju. [Verkkojulkaisu]  Professoriluento 11.1.2017. Turun yliopisto[Viitattu 12.3.2020] Saatavissa: https://journal.fi/avain/article/view/66181/26771

KIVIMÄKI Ilkka ja SALMINEN Annastiina 2019. Pääomasijoittajan näkökulma: Digitalisaatio markkinahäirikkönä. Julkaisussa: LINDGREN Jaakko, MOKKA Roope, NEUVONEN Aleksi &TOPONEN Antti. Digitalisaatio- Murroksen koko kuva. Tammi. Helsinki. 230-234

LEINO Kaisa, NISSINEN Kari, PUHAKKA Eija &RAUTOPURO, Juhani 2017. Lukutaito luodaan yhdessä : kansainvälinen lasten lukutaitotutkimus (PIRLS 2016)

LINDGREN Jaakko, MOKKA Roope, NEUVONEN Aleksi &TOPONEN Antti. 2019. Digitalisaatio- Murroksen koko kuva. Tammi. Helsinki.

LUKUKESKUS 2017. 10 Faktaa lukemisesta 2017.[Verkkojulkaisu] Lukukeskus ry. Helsinki [Viitattu 6.3.2020] Saatavissa: https://lukukeskus.fi/10-faktaa-lukemisesta/

OKM 2018. PISA-tutkimus ja tulokset 2018 [Verkkojulkaisu] Opetus- ja kulttuuriministeriö. [Viitattu 13.3.2020) Saatavissa: https://minedu.fi/pisa-2018

PELTONEN Leeni 2017. Katri Saarikivi- Tunneruokaa aivoille. [Digilehti] Ateneum 21.8.2017 [Viitattu: 6.3.2020] Saatavissa: https://ateneum.fi/kuukauden-vieras/katri-saarikivi-tunneruokaa-aivoille/

VALVEEN SANATAIDEKOULU 2019. [Verkkosivut] [Viitattu: 6.3.2020]. Saatavissa: minatykkaannyt.fi

 

Autetaan ikääntyvät mukaan digitalisaatioon

Hyvinvointikoordinaattoriopiskelija Saara Lehtimäki toteaa: “Olen seurannut viime päivien ajan hämmentyneenä, kuinka koronavirus on pakottanut suomalaiset lukittautumaan koteihinsa. Kasvokkain tapahtuvia palveluita joudutaan sulkemaan yksi toisensa jälkeen, ja kaikki mahdollinen toiminta siirtyy digitaaliseksi. Etätyöt ovat lisääntyneet, ja palavereita pidetään yhä enemmän Skypen tai Zoomin välityksellä. Monessa asiassa tämä toimii hyvin – etäyhteyksien ja teknologian mahdollisuudethan ovat nykyisin vaikuttavat, ja esimerkiksi oma opiskeluni ei juurikaan ole kärsinyt tästä eristäytymisen ajasta. Olen pohtinut näiden päivien aikana sitä, miten myös vanhusväestön osallisuutta teknologian kehityksestä olisi voimakkaasti tuettava, jotta heilläkin olisi mahdollisuus käyttää hyödykseen erilaisia sähköisiä palveluita ja älykästä teknologiaa silloin, kun siihen on todellinen tarve. Kuten juuri nyt, historiallisessa poikkeustilanteessa”

Poikkeustilanne voi kuitenkin olla myös henkilökohtainen. Ei aina tarvita kansallista – tai maailmanlaajuista – hätätilaa tai pandemiaa siihen, että ihminen ei pääse pois kotoaan, kokee turvattomuutta, tarvitsee muistuttelua arjen toimiin tai kaipaa virkistäytymistä. Nämä ovat esimerkkejä tilanteista, joihin älykkään teknologian avulla voitaisiin vastata.

Väestömme ikärakenteen muutos ja kasvava vanhusväestö luo painetta etsiä uusia keinoja, joilla sosiaali- ja terveyspalveluja voisi toteuttaa uudella tavalla. Olisi tärkeää löytää tapoja käyttää yhteiskunnan resursseja myös tulevaisuudessa niin, että kaikille voidaan taata riittävät ja laadukkaat palvelut. Teknologian entistä tehokkaampi hyödyntäminen on yksi osa tätä muutosta. Suomen tämänhetkinen hallitus on kirjannut ohjelmaansa uuden teknologian käyttöönoton tukemisen osana sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä. (Valtioneuvosto 2019, 150.)

Tutkimusten mukaan iäkkäät käyttävät älykästä teknologiaa ja digisovelluksia selkeästi nuorempia ikäpolvia vähemmän. Kun on tutkittu ikääntyvien asenteita teknologiaa kohtaan, tutkimuksissa on noussut esille periaatteessa myönteistä suhtautumista, mutta käytännössä pitäydytään mieluiten tutuissa ja turvallisissa perinteisissä menetelmissä, ja suositaan esimerkiksi palveluissa kasvokkain tapahtuvia tilanteita. Niinpä harjaannusta teknologian käyttöön ei pääse syntymään. Teknisiä laitteita tai ohjelmia ja sovelluksia kohtaan voi olla pelkoja, tai niitä ei yksinkertaisesti osata käyttää joko fyysistä, psyykkisistä tai kognitiivisista syistä johtuen. (Luoma, Wessman, Erhola, Meriläinen-Porras ja Pieper 2013, 7–9.)

On tärkeää, että me hieman nuoremmat omaisina tai ehkä hoiva- tai hoitotyön ammattilaisina näkisimme älykkään teknologian mahdollisuudet myös vanhempien läheisiemme tai asiakkaidemme elämässä, ja olisimme mukana tukemassa ikääntyvien teknologiaosaamista. Jokainen tuntee tai tietää ikääntyneitä, jotka ovat innolla mukana digitalisaatiossa ja ovat hyvinkin harjaantuneita älylaitteidensa käytössä, mutta myös niitä, jotka kaipaisivat ohjausta ja tukea digiviidakossa. Juuri he, jotka tässä asiassa ovat heikoimmassa asemassa, voisivat sekä hyötyä että virkistyä yhteisestä teknologiaratkaisujen käytön opettelusta, ja voisivat sitten hyödyntää tätä osaamistaan, kun sille tuleekin tarvetta arjen vaiheiden keskellä.

Yksi esimerkki teknologian ja digitalisaation hyödyntämisestä terveyden edistämisessä ja sairauksien hoidossa on Terveyskylä.fi -verkkosivusto, jota ovat olleet kehittämässä erikoissairaanhoidon ammattilaiset yhdessä potilaiden kanssa. Terveyskylän palvelut soveltuvat myös iäkkäille ja ovat helppokäyttöisiä. Sivusto tarjoaa neuvoja, apua ja tukea elintapojen seuraamiseen ja pitkäaikaissairauksien omahoitoon. Terveyskylästä löytyy muun muassa mobiilisovellus Motivisti, joka tukee käyttäjää tekemään hyviä elintapavalintoja, sekä erilaiset chatit, chatbotit ja oirenavigaattorit. Koronavirusepidemian myötä Terveyskylässä julkaistiin myös koronabotti, jonka avulla jokainen voi omatoimisesti arvioida koronavirustartunnan todennäköisyyttä.

Kuva: THL:n koronatietoutta. Pirjo Turunen

Älykäs teknologia vanhuspalveluissa ei ole mörkö, tai väkisin yhteiskunnan systeemiin tungettava keino säästää, eikä sillä pidäkään korvata vuorovaikutusta tai läheisyyttä ihmisten kesken. Se voi kuitenkin parhaimmillaan olla tehokas ja kipeästi kaivattu ratkaisu moniin arkielämän pulmiin, mutta myös osa yhteiskunnan tehokasta resurssien käyttöä. Yhä kasvavaa osaa väestöstämme ei kannata eikä saa jättää ulkopuolelle älykkään teknologian ja digitalisaation kehityksestä.

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Saara Lehtimäen kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, Saaran kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

 

Kirjoittajat:

Saara Lehtimäki, Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

KAASALAINEN, Karoliina ja NEITTAANMÄKI, Pekka 2018. Terveys- ja hyvinvointiteknologian sovelluksia ikääntyneiden terveyden edistämisessä ja kustannusvaikuttavien palvelujen kehittämisessä. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja No. 63/2018. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavissa: https://www.jyu.fi/it/fi/tutkimus/julkaisut/tekes-raportteja/terveys_ja_hyvinvointiteknologian_mahdollisuudet_verkkoversio.pdf

LUOMA, Minna-Liisa, WESSMAN, Jenni, ERHOLA, Kaaren, MERILÄINEN-PORRAS, Satu ja PIEPER, Richard 2013. Ikääntynyt ja teknologia – kokemuksiani teknologian käytöstä. KÄKÄTE-tutkimuksia 2/2013.

RYTKÖNEN, Arja 2018. Hoivatyöntekijöiden työn kuormittavuus ja teknologian käyttö vanhustyössä. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatietiden tiedekunta. Väitöstutkimus. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/104482/978-952-03-0829-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

SCHLEUTKER, Elina 2013. Väestön ikääntyminen ja hyvinvointivaltio. Mitä vaihtoehtoja meillä on? Yhteiskuntapolitiikka 78. Artikkeli. 425–436. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110779/schleutker.pdf?sequence=1

STM 2017. Laatusuositus ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:6. Helsinki: Sosiaali- ja terveysmisteriö. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80132/06_2017_Laatusuositusjulkaisu_fi_kansilla.pdf

TERVEYSKYLÄ.FI. [verkkosivusto]. [Viitattu 2020-03-19.] Saatavissa: https://www.terveyskyla.fi/

VALTIONEUVOSTO 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. Helsinki 2019. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y

VAN AERSCHOT, Lina, TURJA, Tuuli ja SÄRKIKOSKI, Tuomo 2017. Roboteista tehokkutta ja helpotusta hoitotyöhön? Työntekijät empivät, mutta teknologia ei pelota. Yhteiskuntapolitiikka 82. Artikkeli. 630–640. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135717/yp1706_vanaerschotym.pdf?sequence=2