Hyvinvoinnin lähteillä

Suomea riepottelee nyt  maailman laajuinen poikkeustila, jonka seurauksena valtioneuvoston linjauksella kirjastot ja lukuisat muut julkiset ja yksityiset palvelut ovat suljettuja toistaiseksi eristäen ihmiset näin koteihinsa. Esimerkiksi koulut ovat joutuneet muuttamaan ja kehittämään nopeasti toimintaansa digitaalisiksi mm.  etäopetuksin.  Julkiset kirjastot ovat myös pohtineet erilaisia digipalveluja kuntalaisille. Niille etäpalveluiden tuottaminen ja tarjoaminen asiakaslähtöisesti oli jo arkipäivää ennen maaliskuuta 2020.

Suomessa kirjastot ovat asiakaspalautteen perusteella sangen arvostettuja. 1990-luvun laman aikana, kuten muiden edellistenkin, kirjastojen käyttö lisääntyi. Vuonna 2004 kirjojen lainaus kääntyi kuitenkin pysyvään laskuun. Suurin syy tähän on varmastikin ollut internetin käytön lisääntyminen ja tapahtunut kulttuurinen muutos. (Alanen 2011.) Muutosta palveluissa täytyi tapahtua. Ihmiset täytyi saada kiinnostumaan uudelleen kirjaston tarjoamasta palvelusta. Voidaankin sano, että yhteiskunnallisesti tarkasteltuina kirjastot ovat tärkeitä yleisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta.

Kirjastojen digipalvelut lähtivät kehittymään 2000-luvulla, kun kirjastot panostivat uusien palveluiden, uudenlaisten kirjastojen ja verkkopalvelujen kehittämiseen. Internetin noustessa kansan tietoisuuteen siirtyivät sinne myös kirjastot, mikä vaikutti uudenlaisten internetissä sijaitsevien kirjastopalveluiden syntyyn. Esimerkiksi vähän ennen vuosituhannen vaihtumista vuonna 1995 perustettiin kirjastot.fi kirjastohakemisto ja tiedonhakuportaali Suomen yleisille kirjastoille. Vuosien kuluessa siitä on kasvanut kaikille avoin monia palveluita sisältävä sivusto, joka kattaa palveluita niin kirjaston käyttäjille kuin kirjastoammattilaisille. (Kinnunen 2013, 23, 25.)

Uusi kirjastolaki 1492/2016 astui voimaan vuoden 2017 alussa. Uuden lain keskeisimpänä tavoitteena on edistää yhteiskunnallista demokratiakehitystä ja vahvistaa yleisten kirjastojen toimintaedellytyksiä nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Uudella lailla edistetään asukkaiden osallisuutta ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumista verkottuneessa kansalaisyhteiskunnassa sekä turvataan tiedon ja kulttuurin yhdenvertainen saatavuus. (Kummala-Mustonen 2017, 2; Laki yleisistä kirjastoista 29.12.2016/1492.)

Nykyään kirjastosta saakin kaikkea: perinteisiä kirjoja ja lehtiä, televisiosarjojen tuotantokausia ja elokuvia, musiikkia eri muodoissa, lautapelejä, sauvakävelysauvoja, soittimia, kausikortteja urheilu- ja kulttuuritapahtumiin. Sitä mitä kirjastosta ei kirjastokortilla saa, sitä ei tarvita. Näiden konkreettisten paikan päältä kirjastokortilla lainattavien palvelujen lisäksi saatavilla on lukuisia digitaalisia etäpalveluita. Esimerkiksi kotikaupunkini Iisalmen kaupungin kirjasto tarjoaa myös e-kirjoja, äänikirjoja, elokuviensuoratoistapalvelu, artikkelitietokantoja, lukemisesteisille erikoispalveluita.

Myös kirjaston aukioloajat ovat venyneet omatoimikirjastojen tullessa käyttöön. Omatoimikirjastoilla tarkoitetaan kirjastotoimintaa tiloissa, joissa henkilökuntaa ei ole paikalla. Yleensä tilaan pääsemisen vaatii tunnistautumisen esimerkiksi kirjastokortilla ja lainaaminen sekä palauttaminen tapahtuu automaateilla. (Pakarinen 2014.) Haja-asutussa Suomessa myös kirjastoautot ovat näyttäneet paikkansa.

Kirjasto tuo kansaa yhteen. Se tarjoaa perinteisten kirjastopalveluiden lisäksi asukkaille paikan kokoontua yhteen ja osallistua erilaisiin toimintoihin. Iisalmessa on esimerkiksi tarjolla Päivänpolttavat-juttutupa ja Neulekahvila Kirjakoukkua osallistujille veloituksetta. Päivänpolttavat- juttutupa kokoontuu kerran kuukaudessa ja ajankohtaisten keskusteluaiheiden lisäksi osallistujille on tarjolla kahvia ja pientä purtavaa. Osallisuuttaa parhaimmillaan!

Kuva: Luettavaa. Pirjo Turunen

Kohtuullisella toimeentulolla, tarpeeseen vastaavien palveluiden avulla ja tarjoamalla tilaisuuksia toimintaan yhteyden luomiseksi muihin ihmisiin voidaan osallisuutta lisätä omassa elämässä (Isola, Kaartinen, Leemann, Lääperi, Schneider, Valtari ja Keto-Tokoi 2017, 25). Tätähän kirjastot siis juuri tarjoavat: lukuelämyksiä, mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään sekä jakaa mielipiteitä ja keskustella yhteisön kesken.

Nyt poikkeustilan aikana fyysiset palvelut ovat toistaiseksi pois käytöstä. Etänä tarjottavat digipalvelut toimivat kuitenkin normaalisti ja lisää on koko ajan kehitteillä. Iisalmessa esimerkiksi osa keskusteluryhmistä on siirtynyt toteutettaviksi etänä. Digitaalisten palvelujen käyttäminen voi aiheuttaa hankaluuksia osalle asiakaskunnasta, mutta tuttu henkilökunta tarjoaa apua ja opastusta puhelimitse digipalveluiden kirjaston aukioloaikojan puitteissa. Muina aikoina apua on saatavilla livelähetyksinä Facebook sivujen kautta. Esimerkiksi Iisalmessa viikonloppu aloitettiin perjantaina lyhyellä satuhetkellä, jossa kuvittaja ja lukija esittivät sadun Facebookissa videon välityksellä. Poikkeustila luokin uusia palveluita. Kaikkia palveluita ei kuitenkaan voida toteuttaa etänä. Kirjasto on tarjonnut mahdollisuuden käyttää tietokoneita veloituksetta esimerkiksi laskujen maksamiseen, se ei nyt poikkeustilan aikana onnistu.

Kirjastojen palvelualttius ja valmius tuottaa etäpalveluita on vertaansa vailla. Digitalisaatio ja etäpalvelut ovat nyt polttava puheenaihe. Kaikilla aloille niin, terveydenhuollossa kuin metalliteollisuudessa, otetaan isoja harppauksia ohjelmien ja palvelurakenteiden kehittyessä.

Hyvinvointikoordinaattori edistää työssään kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä esimerkiksi koordinoimalla eri tahojen tarjoamia palveluita ja huolehtimalla yhteistyöstä eri toimijoiden välillä. Työnkuvassa kuntalaisten osallisuuden edistäminen on keskeisessä asemassa. Osallisuus onkin hyvinvoinnin edellytys ja yksi lähtökohdista. Kirjastojen ovet ovat avoinna kaikille. Ne kannattaa pitää mielessä.

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Vilma Kajanuksen kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä.  Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittajat:

Vilma Kajanus, Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

ALANEN, Aku 2011. Suomi kirjastojen käytön kärkimaa – kuinka kauan vielä. [verkkojulkaisu] [Viitattu 27-3-2020] Saatavissa: https://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-06-30_001.html?s=0

ISOLA, Anna-Maria, KAARTINEN, Heidi, LEEMANN, Lars, LÄÄPERI, Raija, SCHNEIDER, Taina, VAL-TARI, Salla ja KETO-TOKOI, Anna 2017. Mitä on osallisuus? Osallisuuden viitekehystä rakenta-massa. Työpaperi 33/2017. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Helsinki: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. [verkkoaineista]. [Viitattu 2020-03-28] Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978-952-302-917-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y

KINNUNEN, Elina 2013. Yleiset kirjastot Pohjoismaissa: niiden kehitys ja vertailu. [opinnäytetyö] [Viitattu 27-3-2020] Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/66347/Kinnunen_Elina.pdf?sequence=1&isAllowed=y

KUMMALA-MUSTONEN, Merja 2017. Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016. [verkkojulkaisu] [Viitattu 27-3-2020] Saatavissa: https://www.avi.fi/documents/10191/7918203/Uusi+kirjastolaki_sivjoht_10102017.pdf/1c28ec19-7998-439c-a35f-9192783c91ea

LAKI YLEISISTÄ KIRJASTOISTA 29.12.2016/1492. Finlex. Lainsäädäntö. [Viitattu 27-3-2020] Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161492

PAKARINEN, Antti 2014. Kokemuksia omatoimikirjastoista. [verkkojulkaisu] [Viitattu 27-3-2020] Saatavissa: https://blogit.kirjastot.fi/kokemuksia-omatoimikirjastoista/#.WD1QvuS7q7

Klo on 14. Täytyykin soittaa isälle, että ottaa päivälääkkeet. Kuulostaako tutulta? Ei ehkä vielä, mutta lähitulevaisuudessa omaiselle tiettyyn kelloon aikaan soittaminen voi olla yksi osa sinunkin päivääsi. Tällä hetkellä jo yli miljoona suomalaista auttaa läheisiään selviytymään arjesta kuten esimerkiksi lääkehoidosta. Näistä 350 000 käy auttamassa läheisiään päivittäin (Omaishoitajat 2017.)

Kuva 1. Pillereitä. Pixabay.

Tosiasia on, että väestö Suomessa ikääntyy elinajanodotteen kasvusta ja syntyvyyden pienenemisestä johtuen. Elinajanodote on ollut kasvussa jo pitkään. On ennustettu, että vuoteen 2030 mennessä yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa 25,6%:iin, sen ollessa nyt n. 21,4%. Iäkkäiden ihmisten määrä Suomessa siis kasvaa nopeasti. Väestön ikääntyminen tuokin hyvinvointiin omat haasteensa. Haasteina voivaan nähdä mm. ihmisten eläminen kotona pidempään huonokuntoisena. Tämän takia ikäihmiset tarvitsevat niin virallista, kuin epävirallistakin hoivaa enemmän kotona selviytymisen tueksi. Lisäksi eliniän pidentyessä, ikäihmisten odotetaan osallistuvan enemmän sosiaaliseen yhteistoimintaan ja oman terveyden huolehtimiseen, kuten lääkehoitoon (Terveyskylä 2019; Kestilä, Karvonen 2019, 10.)

Ikääntyneiden kotona asumisen edistämiseen on sosiaali- ja terveysministeriö antanut suosituksia ja toimenpide-ehdotuksia. Yksi ehdotus on ottaa älyteknologia ja digitaalisuus kotona asuvien tueksi. Tämä edesauttaisi vanhusten omatoimisuutta ja kotona asumista. Vanhuspolitiikan päätavoitteena onkin pyrkiä mahdollistamaan vanhusten asumien kotona mahdollisimman pitkään ja laitosrakenteen purkaminen (Verma, Hätönen 2011, 6.)

Kuva 2. Mies. Pixabay.

Kuopiossa kotona asumista pyritään tukemaan mahdollisimman pitkään antamalla kotiin erilaisia palveluita. Asiakkaan toimintakyky ja palvelun tarve kartoitetaan asiakkaan luona tapahtuvalla kotikäynnillä. (Kuopio 2020). Koneellinen lääkejakelu on yksi älyteknologian väline ja sitä on alettu ottamaan käyttöön Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Savossa. Tämän lääkeautomaatin tarkoituksena on parantaa lääketurvallisuutta sekä vähentää inhimillisiä virheitä (Kuntalehti 2017.) Lääkeautomaatin ansiosta oikeat lääkkeet otetaan oikeaan aikaan. Automaatti muistuttaa lääkkeenottamisesta merkkivalolla, laitteen näytöllä olevalla opastuksella, ääniopastein merkkiäänellä ja puheella. Automaatti nostaa myös kotihoidon laatua, sillä hoitajille jää enemmän aikaa hoitotoimiinsa automaatin hoitaessa lääkityksen. Automaatin ansiosta lääkehoidon seuranta on mahdollista, sillä lääkkeenotto tallentuu hoitolokiin sähköisesti.  Mikäli lääkkeenotto kuitenkin unohtuu, siirtää automatti ottamattomat lääkkeet lukittuun lääkesäiliöön. Myös tämä tieto tallentuu lokiin ja henkilökunta saa viestin tapahtuneesta (Evondos 2019; Teknologiateollisuus 2017.)

On ollut ilo huomata, että hiljalleen teknologia ja digitalisaatio on saapunut myös vielä kotona asuvien ikäihmisten koteihin. Etenkin lääkekellojen ja -automaattien käytön pienoinen lisääntyminen on ollut positiivista. Kuluttajakäyttöön saatavat lääkekellot ovat pieniä ja ne on helppo ottaa mukaan esim. matkalle. Lääkekelloon lääkkeet jaetaan kuten dosettiin ja se muistuttaa lääkkeenotosta oikeaan aikaan, estäen samalla lääkkeiden virhekäytön. Mikäli lääkettä ei muisteta ottaa, antaa lääkekello siitä hälytysäänen. Tämä vähentää epätarkan lääkityksen aiheuttamia ongelmia. Lääkekelloihin voidaan asettaa 1-4 päivittäistä annosaikaa ja laitteet ilmoittavat lääkkeenotosta ääni- ja valomerkein. Mikäli lääkettä ei oteta, siirtää lääkekello sen sivuun ja jää odottamaan seuraavaa lääkkeenantoaikaa. Ottamatta jääneet lääkkeet jäävät lokerikkoon niin seurantaa kuin myöhempää käyttöä varten. Joihinkin lääkekelloihin on mahdollista saada jopa 28 lokeroiset lääkekiekot ja lääkekellot voidaan tarvittaessa lukita. (Omaishoitajat 2017; Addoz 2020.)

Digitaalisuus tulee eittämättä lisääntymään, halusimmepa sitä tai emme. On kuitenkin muistettava, että turvattomuuden tunnetta ne eivät pysty poistamaan ja ettei automaatit korvaa täysin ihmisen antamaa apua. Kyllä meitä omaisia vielä siis tulevaisuudessa tarvitaan, joskaan toivottavasti ei tarvitse soittaa kesken päivän, että muista ne lääkkeet.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja  Annen kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Anne Savallampi,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

LÄHTEET:

Addoz 2020. Mikä on Addoz lääkekello? [Viitattu 2020-3-5]. Saatavissa: http://www.addoz.com/tuotteet/laakekello-tm/

Evondos. 2019. Palvelun vaikutukset. [Viitattu 2020-3-30]. Saatavilla: https://www.evondos.fi/palvelun-vaikutukset.html

Haverinen Riitta, Muuri Anu, Nurmi-Koikkalainen Päivi, Voutilainen Päivi. 2007. Hyvä arki ja tulevaisuuden sosiaalipalvelut. S: 508 [Viitattu 2020-3-10]. Saatavilla: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101451/075haverinen.pdf?sequence=1

Kestilä Laura, Karvonen Sakari (toim.) 2018. Suomalaisten hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2019. Helsinki: Punamusta Oy. S. 10, 279

Kuopio 2020. Kotihoito. Ikäihmisen kotona asuminen. [Viitattu 2020-13-3]. Saatavissa: https://www.kuopio.fi/kotihoito

Omaishoitajat 2017. Omainen hoitajana. Turvallinen lääkehoito kotona. [Viitattu 2020-3-30]. Saatavilla: https://omaishoitajat.fi/wp-content/uploads/2017/09/OmainenHoitajana_03_TurvallinenL%C3%A4%C3%A4kehoito_176x250_WEB.pdf

Teknologiateollisuus. 2017. Lääkerobotti lisää turvallisuutta ja tuo säästöjä. [Viitattu 2020-3-30]. Saatavissa:  https://teknologiateollisuus.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/laakerobotti-lisaa-turvallisuutta-ja-tuo-saastoja

Terveyskylä 2019. Ikätalo. Väestön ikääntyminen Suomessa. [Viitattu 2020-3-4]. Saatavissa: https://www.terveyskyla.fi/ikatalo/ik%C3%A4%C3%A4ntyneelle/ik%C3%A4-ja-arki/v%C3%A4est%C3%B6n-ik%C3%A4%C3%A4ntyminen-suomessa

Verma Ira, Hätönen Johanna. 2011. Ikäihmiset, asuminen ja teknologia. KÄKÄTE-raportteja 2/2011. Helsinki: Aalto-Yliopisto. S: 6

Digitaalisuus lisääntyy jatkuvasti. Tutkijoiden mukaan digitaitojen opettelua voidaan verrata uuden kielen opetteluun. Tällä pyritään digitaaliseen lukutaitoon. Nuorille tämä on helpompaa, sillä he ovat ”kasvaneet” digitalisaation mukana. Digitalisaatio on oletusarvo uusille sukupolville, eikä vain nykyisten palveluiden lisä. Terveydenhuollossa digitalisaatio kasvaa koko ajan. Sitä hyödynnetäänkin monin eri tavoin, esimerkiksi potilaita ohjatessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 4; Valtiovarainministeriö.)

Suomi on kärkimaita kansainvälisesti hyvinvoinnin- ja terveyden sähköisessä tiedonhallinnassa. Tästä osoituksena voidaan pitää sosiaali- ja terveydenhuollon Kanta-palveluita sekä työsuojeluvalvonnan digitalisaatio. Suuren muutoksen kynnyksellä ollaan myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Esimerkiksi robotiikka ja teköäly mahdollistavat aivan uudenlaisia digitalisoituneita palveluita vuonna 2025 kansalaisten hyväksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 4.)

Digitalisaation toivotaan Hyppösen ja Ilmarisen (2016, 9) mukaan tuovan palveluita lähelle niitä, jotka niitä tarvitsevat. Tämä tarkoittaa sitä, että uudenlaiset asiointikanavat mahdollistavat sen, että voidaan ylittää maantieteellisiä etäisyyksiä palveluita tarjottaessa. Sote-palveluiden välimatkat ovat pitkiä etenkin maaseudulla, jossa asutus ei ole niin tiheää kuin kaupungeissa. Sähköisiin asiointimahdollisuuksiin suhtaudutaankin myönteisesti.

Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia palvelee niin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista kuin asiakastakin. Strategian avulla kehitetään suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tavoitteena on yhtenäinen turvallisuuskulttuuri. Tärkeää on se, että asiakkaan saamat palvelut, hoito ja hoiva edistävät hänen kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Asiakkaan tai potilaan roolia sekä osallisuutta halutaan vahvistaa ja korostaa entistä enemmän turvallisen hoidon sekä palvelun varmistamisessa. Myös asiakkaan tai potilaan lisäksi heidän läheisensä voivat aktiivisesti osallistua potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiseen. Ammattihenkilöiden tukemina he ovat mukana keskeisesti palveluprosessissaan osallistuen hoidon turvallisuuteen sekä laadun varmistamiseen. (Haavisto 2017.)

Palveluprosessissa tärkeää on se, että asiakasta tai potilasta myös kuunnellaan ja häntä hoidetaan sekä informoidaan yhteisymmärryksessä. Asiakas osallistuu oman hoitonsa suunnitteluun aktiivisesti, sekä toteuttaa sitä yhdessä ammattilaisten kanssa. Hoidon suunnittelussa tärkeää on se, että asiakas antaa itsestään tarvittavat tiedot ammattilaisille asiakas- ja potilashistoriastaan. Asiakasta rohkaistaan siihen, että hän voi kysyä, mikäli jokin asia mietityttää hoidossa, palveluissa tai turvallisuudessa.  Prosessissa käydään läpi myös hoitoon ja palveluihin liittyviä vaihtoehtoja sekä mahdollisia riskejä, joita niihin voi liittyä. Odotettavissa olevista vaikutuksista sekä tuloksista keskustellaan yhteisesti. Mikäli asiakas tai potilas haluaa, tiedot voidaan luovuttaa myös hänen omaisilleen tai muulle hänen luottamalleen henkilölle. (Haavisto 2017.)

Ennaltaehkäisyyn halutaan panostaa entistä enemmän. Rahaa säästyy, kun hyvinvointia ja terveyttä edistetään sekä eroja kavennetaan. Mikäli terveyserot väestöryhmien välillä pienenevät ja kansanterveys kehittyy myönteisesti, vaikutus on merkittävä myönteisesti terveydenhuollon menokehykseen tulevaisuudessa. Kustannusvaikutukset ovat huomattavat, kun terveydenedistämiseen sekä sairastavuuden vähentämiseen kohdistetaan oikeanlaisia toimenpiteitä. Terveydenhuoltomenot vain kasvavat, ilman mitään muutoksia. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2020.)

Digitaalisuus mahdollistaa sen, että käytössämme on erilaisia laitteita, joilla voimme mitata ja seurata kehomme toimintaa. Lisäksi ihmisiä kiinnostaa oma hyvinvointi ja omasta kehosta halutaan saada mahdollisimman paljon tietoa laitteiden avulla. Aktiivisuusrannekkeet ja sykemittarit kertovat paljon fyysisestä jaksamisesta rasituksessa, sekä vastaavasti myös levosta ja unen laadusta. Näiden avulla jokainen voi panostaa omaan jaksamiseensa, sekä ennaltaehkäistä jopa sairauksien syntymistä.

Potilaan hoitopolkuun kuuluu yhtenä tärkeänä osana potilasohjaus. Potilasohjausta tapahtuu paljon niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Potilaat saavat nykyään helposti myös itse tietoa erilaisista sairauksista sekä niiden ennaltaehkäisystä internetistä. Terveyskylä on erikoissairaanhoidon verkkopalvelu. Se on kehitetty yhteistyössä potilaiden kanssa. Potilaat saavat itse helposti tietoa ja tukea sekä hoitoa. Myös ammattilaiset saavat Terveyskylästä työkaluja omaan työhönsä. Terveyskylässä toimii yhteensä 32 erilaista virtuaalitaloa erilaisiin elämäntilanteisiin sekä myös oireisiin. Erilaisia ”taloja” on niin nuorille, työikäisille kuin ikääntyvillekin. Hoitohenkilökunnan kannalta Terveyskylä on hyvä apuväline potilasohjaukseen. Terveyskylä voi olla potilaalle jo entuudestaan tuttu, mikä helpottaa ohjaustilannetta. Esimerkiksi potilas, joka on tullut sairaalaan sydäninfarktin vuoksi, voi hoitajan avustuksella tutustua Sydänsairaudet -taloon ja sen sisältämään materiaaliin. Lisäksi myös muita ”taloja” voi selailla, kuten esimerkiksi Lääketaloa tai vaikkapa Painonhallintataloa, mikäli haluaa apua painonhallintaan. (Terveyskylä.)

Hoitajakoulutukseen kuuluu potilasohjaus, ja hoitajaopiskelijat pääsevät ohjaamaan potilaita harjoittelujaksoillaan yhdessä ohjaajansa kanssa. Potilasohjausta tulee tarvitsemaan myös myöhemmin työelämässä.

TAMK diginurse -hanke

Tampereen ammattikorkeakoulussa on käynnissä kansainvälinen DigiNurse -hanke elokuun 2020 loppuun asti. Hankkeessa ovat mukana terveydenhuollon ammattilaisia Belgiasta, Portugalista ja Sloveniasta ja rahoituksensa se saa Erasmus+ – ohjelmasta. Tampereen ammattikorkeakoulu on hankkeen koordinoija ja Suomesta myös Karelia ammattikorkeakoulu on mukana hankkeessa. Hankkeessa kehitetään hoitotyössä tarvittavaa digitaalista osaamista sekä yhdessä luodaan DigiNurse – malli hoitotyön koulutukseen osallistujamaissa. Tavoitteena onkin luoda yhteistyöllä globaali, digitaalinen yhteisö potilaiden hoitoa kehittämään itsehoidon näkökulmasta. Digitaalinen hoitotyö on tärkeää huomioida myös koulutuksessa, sillä etähoito ja – valmennus yhdessä elektronisen tiedonvälityksen kanssa tulevat olemaan osa ihmisten elämää. Tämä mahdollistaa hyvin sen, että ihminen voi olla oman terveytensä aktiivinen vaikuttaja.

Kuva 1: Terveyskylän nettisivuilla. Pia Korhonen.

Digitaalisuuden haasteet terveydenhuollossa

Digitalisaatio mahdollistaa paljon asioita terveydenhuollossa. Digitaalisten palveluiden kehittyessä vaarana on myös se, että osa jää kehityksessä jälkeen. Hyppösen ja Ilmarisen (2016, 9) mukaan tähän voi vaikuttaa esimerkiksi ikä, matala koulutustaso, työelämän ulkopuolella olo tai ne henkilöt, jotka kokevat terveydentilansa heikoksi. Heiltä voi puuttua valmiuksia sähköiseen asiointiin ja he asioivat myös muita ryhmiä harvemmin sähköisesti. Eriarvoisuutta syntyy, kun palvelut ja tiedonsaanti siirtyvät yhä enemmän verkkoon. Edellä mainittujen ryhmien itsenäinen selviytyminen voi synnyttää eriarvoistumista ja ajaa heitä yhtä enemmän yhteiskunnan ulkopuolelle.

Sähköisen asioinnin esteisiin olisi puututtava ja niitä tulisi ratkaista. Hyppösen ja Ilmarisen (2016, 9) mukaan tämä turvaisi sen, että kaikille saataisiin tulevaisuudessa mahdollisuus yhdenvertaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Tärkeää on myös turvata palvelut heille, jotka eivät sähköisesti pysty asioimaan. Ne ryhmät, jotka sähköisistä palveluista ja tiedonsaannista eniten hyötyisivät, näyttäisivät jäävän ulkopuolelle tässä ”digiloikassa”.

Myös potilasohjauksessa käytettävä digitalisaatio voidaan kokea haasteellisena tai vaikeasti ymmärrettävänä. Ohjauksissa käytetään esimerkiksi erilaisia videoita, joita näytetään usealle eri potilaalle. Tällöin henkilökohtaisempi ohjaus jää vähemmälle, ellei hoitaja käy potilaan kanssa asioita läpi ja mahdollista sitä, että potilas voi kysyä tarvittaessa, mikäli jokin asia jäi askarruttamaan. Etäohjauksen lisääntyessä, tärkeää on huomioida yksilökohtaiset tarpeet sekä varmistaa, ettei asioita jää epäselväksi ohjaustilanteissa.

Digitalisaation hyödyntäminen toimii yhtenä ratkaisuna Suomen ollessa erilaisten haasteiden edessä. Ikääntyvä väestö tulee tarvitsemaan apua hyvinvoinnin- ja terveyden edistämiseen. Lisäksi uuden asiakasryhmän muodostavat maahanmuuttajat sosiaali- ja terveyspalveluihin. Heillä on myös omat erilaiset tarpeensa. Julkishallinnon alijäämä kasvaa, pakottaen vastaamaan kysyntään entistäkin niukemmilla taloudellisilla resursseilla. Tämä tulee vaatimaan entistä enemmän kustannustehokkuutta, tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Digitalisaatio muuttaa nopeammassa tahdissa tapoja työskennellä sekä työn sisältöä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 4.)

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja  Pian kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Pia Korhonen,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

HAAVISTO, Erno 2017. Potilas- ja asiakasturvallisuus on yhteinen asia. Kansanterveys. [Viitattu 2020-03-25.] Saatavissa: https://www.kansanterveys.fi/tulevaisuuden-terveydenhoito/potilas-ja-asiakasturvallisuus-on-yhteinen-asia/

HYPPÖNEN, Hannele & ILMARINEN, Katja 2016. [Verkkojulkaisu] Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio. Tutkimuksesta tiiviisti 22/2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2020-03-25.] Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131301/URN_ISBN_978-952-302-739-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ 2016. Digitalisaatio hyvinvoinnin ja terveyden tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Julkaisusarja: Julkaisuja 2016:5. [Viitattu 2020-03-17.] Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset-2025.pdf

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU 2017-10-23. DigiNurse -malli tulossa hoitotyön koulutukseen. Uutiset. [Viitattu 2020-03-17.] Saatavissa:

https://www.tamk.fi/-/diginurse-malli-tulossa-hoitotyon-koulutukseen

TERVEYDEN JA HYVINVOINNINLAITOS 2020. Vaikuttavuus ja kustannukset. [Viitattu 2020-03-30.] Saatavissa:  https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/seuranta-ja-vaikuttavuus/vaikuttavuus-ja-kustannukset

TERVEYSKYLÄ 2020.  [Verkkosivusto]. [Viitattu 2020-03-29.] Saatavissa: https://www.terveyskyla.fi

VALTIOVARAINMINISTERIÖ. Miten digitaalisuus vaikuttaa arkeen. [Viitattu 2020-03-28.] Saatavissa: https://vm.fi/miten-digitaalisuus-vaikuttaa-arkeen-

Digiyhteiskuntamme pääsi todellisuuteen testiin maaliskuun 2020 alusta. Koko yhteiskuntaamme, sekä koko maailmaa, ravisuttava Covid-19 pandemia laittoi meidät polvillemme. Meidän täytyi nopeasti keksiä vaihtoehtoiset tavat toteuttaa työtämme, koulunkäyntiä ja opiskelua sekä monien palveluiden käyttöä. Onneksi pohjaa löytyy digiyhteiskunnastamme, mutta näin suuren ponnistuksen ja toimintatapojen muutoksen eteen tuskin kukaan oli osannut varautua. 

Sitran on kirjannut vuoden 2020 megatrendeihin teknologian sulautuminen kaikkeen (Sitra, 2020). Ja miten oikeassa he kirjauksessa ovatkaan!  Tähän asti olemme nähneet digitalisaation ja sen mukana tuomat palvelut mahdollisuutena, emme pakkona. Muuttuneen tilanteen vuoksi monet kasvokkain vuorovaikutuksessa tapahtuvat tilanteet ovat harventuneet vain välttämättömimpiin. Nyt on pakko suoriutua vaihtoehtoisin menetelmin ja tällä hetkellä se tarkoittaa vahvasti digipalveluita.

Hallitusohjelmaan on kirjattu yhdeksi tavoitteeksi Suomen tunteminen digilisaation ja teknisen kehityksen edelläkävijänä. Tavoitteen mukaisesti toimintaa kehitetään ja julkisen sektorin kyvykkyyttä digitalisaatiossa ja teknologiassa. Digilisaation edistämisen ohjelman tavoitteena on toteuttaa julkiset palvelut kansalaisille ja yrityksille digitalisesti vuoteen 2023 mennessä. (Valtiovarainministeriö)

Suuri osa yhteiskuntamme väestöstä on tottunut käyttämään monia palveluita digitaalisina. Erityistä tarkkaavaisuutta yhteiskunnassamme täytyy kantaa sellaisten väestöryhmien huomioimisesta, joilla mahdollisuudet digipalveluihin ovat jo lähtökohtaisesti heikommat. Esimerkiksi ikäihmisten ja marginaaliryhmien kanssa työskentelevät sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat merkittävässä roolissa digipalveluiden pariin ohjauksessa.

Kuva 1. Digiajan tulikoe vuonna 2020. Pixabay.

Kuinka suuri osa väestöstä jää vaille palveluja ja joutuu tahtomaattaan yhteisöjen ulkopuolelle ja on saavuttamattomissa? Syitä on monia, yksinkertaisimmillaan ne johtuvat yksipuolisesti suunnitelluista palveluista, jotka rajaavat tiettyjä käyttäjäryhmiä pois, koska digipalvelu ei saavuta ryhmää.

Saavutettavuus on käsite, joka kuvaa mahdollisimman esteetöntä pääsyä digipalvelujen pariin kaikille ihmisille. Saavutettavuudessa tulee huomioida väestön moninaisuus. Saavutettavuus parantaa yhdenvertaisuutta digiyhteiskunnassa. Saavutettavuuden huolellinen suunnittelu lisää itsenäistä digipalvelujen käyttöä ja siten osallisuutta sekä yhteiskuntaan kuulumista. Suunnittele kaikille – periaatteen (Design for All) tavoitteena on suunnitella yksi, kaikille sopiva, palvelu.  (Saavutettavuus)

Yhteiskuntamme yhtenä päätavoitteena on ollut yhdenmukaisuus ja tasa-arvo, jossa jokaisella on lähtökohdista huolimatta mahdollisuus osallistua ja olla mukana. Osallisuudella edistetään tasa-arvoa ja ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. (THL, 2020).

Tämä nopeasti edennyt digiajan tulikoe ei varmastikaan luo yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille osallisuudessakaan. Pitkittyessään Covid-19 jättää suuren jäljen historiamme myös tasa-arvon ja osallisuuden näkökulmasta. Epidemian liitännäisvaikutuksia yhteiskuntamme kursii kokoon vielä pitkään.

Digiverkon kuormittuneisuus on ollut suurta, joka on näkynyt hidastuneissa yhteyksissä. Esimerkiksi suuri suoratoistopalvelu on joutunut tarkoituksella heikentämään palvelunsa näkyvyyttä, jotta digi- ja verkkopalvelut eivät kuormittuisi liikaa. Millaisella kantokyvyllä verkot toimivat ja mihin asti ne riittävät, jos koko maailma pyörii puolikin vuotta diginä?

Jos Covid-19 pandemiasta etsii positiivisia puolia, liittyvät ne vahvasti perheiden lisääntyneeseen yhdessäolon mahdollisuuteen. Entäpä jos perhettä ei ole ja digipalvelut eivät ole mahdollisia? Tässä tapauksessa yksilö jää hyvin yksin. Ennustettu pandemia-aika kuusi kuukautta on huolestuttavan pitkä yksilön kannalta.

Omien tuntemusten ja ajatusten tueksi keskusteluapua vaihtoehtoisin menetelmin on lisätty seurakuntien ja kolmannen sektorin järjestötoimijoilta. On tärkeää, että jokaisella on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa haastavana karanteeniaikana jollakin tavalla. Helsingin sanomat (20.3.2020) ovat listanneet auttavat keskustelutahot, jotka tarjoavat keskusteluapua puhelimitse tai chat-keskusteluina.

Pandemian aiheuttama ajanjakso on valtava uuden oppimisen ja kehittämisen tulikoe. Odottamaton ja äkillinen aika tulee muovaamaan yhteiskuntaamme ja koko maailmaa suuresti. Uskon, että Covid-19 pandemian jälkeen olemme valmiimpia kohtaamaan maailman meille tarjoamia haasteita yhdessä: etänä, diginä ja kaikkea teknologian tuomia mahdollisuuksia apuna käyttäen.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja  Johannan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Johanna Rantsi,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

HS, 2020. Oletko Yksin? [verkkojulkaisu]. Helsingin Sanomat. [Viitattu 27.3.2020.] Saatavilla: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006446673.html

SAAVUTETTAVUUS, 2020. Digi kuuluu kaikille [verkkojulkaisu]. Saavutettavuus.fi [Viitattu 27.3.2020.] Saatavilla: https://www..fi/tietoa-saavutettavuudesta saavutettavuusvaatimukset/

SITRA 2020. Megatrendit 2020 [verkkojulkaisu]. Sitra. [Viitattu 27.3.2020.] Saatavilla: https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit/#megatrendit-2020

THL, 2019. Osallisuus [verkkojulkaisu.] Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 27.3.2020.] Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus

VM, 2020. Digilisaation edistämisen ohjelma [verkkojulkaisu]. Valtiovarainministeriö. [Viitattu 27.3.2020.] Saatavilla: https://vm.fi/digitalisaatio

Muksunetti, Wilma, Titania, Päikky ja kymmenet muut digitaaliset ohjelmat ovat vuosien saatossa vyöryneet myös varhaiskasvatukseen. Vielä n. 20 vuotta sitten henkilökunta kirjasi loma-anomukset jäljentävälle paperille, josta jokaiselle osapuolelle jäi omat kappaleet. Nyt paperisen version korvaa ESSI-ohjelma. Eikä ole kovinkaan montaa vuotta siitä, kun lapsen mukana kulki kotiin reissuvihko, johon kirjattiin kaikki tärkeimmät kotiin menevät viestit. Nyt vihkon korvaa Muksunetti, Päikky ja Wilma. Varhaiskasvatuksen ryhmiin on jalkautunut älypuhelimia, tablettilaitteita ja älytauluja.

Uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 26) ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 18) edellyttävät viestintä- ja teknologialaitteiden, sekä erilaisten sähköisten ohjelmien sujuvaa käyttöä, henkilökunnalta, lapsilta ja vanhemmilta.

Monilukutaito ja mediakasvatus ovat varhaiskasvatuksen uusimmat käsitteet. Näillä käsitteillä tarkoitetaan erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Monilukutaito on kulttuurisesti moninaisten viestien ja ympäröivän maailman ymmärtämisen sekä vuorovaikutuksen näkökulmasta keskeinen perustaito (Opetushallitus). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja esiopetussuunnitelman tavoitteena on, että lapset tutustuvat erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin. Käytettävissä olevaa teknologiaa käytetään digitaaliseen dokumentointiin mm. leikeissä, tutkimisessa ja taiteellisessa kokemisessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) pitää tieto- ja viestintäteknologista osaamista taitona, jota tarvitaan niin perheiden arjessa, ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa kuin yhteiskunnallisessa osaamisessakin. Parhaimmillaan tieto- ja viestintäteknologian käyttö tukee lapsen luovaa ajattelua, yhteistoiminnan taitoja ja lukutaitoa. Monilukutaidosta puhuttaessa ei riitä, että lapsi osaa lukea, tulkita ja ymmärtää erilaisia tekstejä ja medioita, vaan hänen tulee myös oppia tuottamaan niitä itse. Monilukutaidon tuleminen kaiken tasoisiin opetussuunnitelmiin vaatii siis myös muutosta pedagogiikassa, sillä monilukutaitoa ei opita pelkkää painettua tekstiä lukemalla (Luukka 2013, 1-6.) Monilukutaidon pedagogiikan pohjaksi kannattaakin pohtia, millaisessa mediamaailmassa pieni lapsi elää ja harjoitella taitoja, joita lapsi tarvitsee toimiessaan mediaympäristöissä.

Kuva 1. Lapsi ja kamera. Pixabay.

Varhaiskasvatuksen yksiköihin on hankittu vaihtelevasti erilaisia digitaalisia välineitä, joilla lapset pääsevät kokeilemaan esim. valokuvausta ja elokuvien tai musiikin tekoa yhdessä toisten lasten sekä osaavan ja asiasta oikeasti innostuneen aikuisen kanssa. Digitalisten välineiden saatavuus kunnissa vaihtelee valitettavan paljon, vain murto-osalla varhaiskasvatuksen yksiköistä löytyvät tarvittavat välineet mediakasvatuksen toteutumiseen. Miten varhaiskasvatuksen perusteiden ja esiopetuksen oppimissuunnitelman perusteiden velvoittamaa tehtävää voidaan täyttää, jos ammattilaisilla ei ole sopivia työkaluja sulauttaa digilaitteita ja erilaisia ohjelmia päiväkodin arkeen?

Henkilökunnan oma asenne digilaitteita kohtaan saattaa olla suuri haaste monilukutaidon ja mediakasvatuksen varhaiskasvatussuunnitelman mukaisessa toteutumisessa, sillä kaikki työntekijät eivät lähtökohtaisesti ole kiinnostuneita laitteiden käytöstä tai laitteiden kanssa toteutettavien tuokioiden suunnittelusta. Asenteiden muuttamiseen tarvitaan koulutusta ja aikaa totutella uudenlaiseen työskentelytapaan, sekä tarvittavat välineet mediakasvatuksen toteuttamiseen tulisi löytyä jokaisesta yksiköstä.

Lasten näkökulmasta katsottuna on tärkeää huomata myös erot lasten digitaidoissa. Siinä missä toiset lapset osaavat käyttää esimerkiksi tablettia ja puhelinta jo sulavasti, toisten lasten kohdalla taas varhaiskasvatuksessa käytetyt laitteet saattavat olla ensikosketus digilaitteisiin. Henkilökunnan on tärkeää vahvistaa lapsen digitaitoja lapsen ikä- ja taitotaso huomioon ottaen. Yhdessä kokeilemalla ja positiivisella kannustamisella rohkaistaan lasta ja ehkä myös aikuista loikkaamaan digimaailman saloihin.

Osallisuus ja sen tukeminen eri menetelmien avulla kuuluu olennaisena osana varhaiskasvatuksen perusteisiin (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 30.) Kuinka osallisuutta voi sitten edistää tieto- ja viestintäteknologian käytöllä varhaiskasvatuksessa? Yhtenä esimerkkinä vanhempien ja lasten osallisuuden tukemisessa toimii digitaaliset kasvunkansiot. Perinteisiin kasvunkansioihin kerätään yleensä lasten piirustuksia ja muita töitä sekä valokuvia lapsen arjesta. Digitaaliset kasvunkansiot laajentavat perinteisen kasvunkansion mallia ja mahdollistaisivat esimerkiksi liikkuvan kuvan ja äänen jakamisen. Yhdessä perheen kanssa työstetyt digitaalisten kasvunkansioiden tuottaminen kehittäisi myös lasten, työntekijöiden ja vanhempien media ja tietotekniikkataitoja (Mustonen 2016, 23.) Tutkimuksissa on havaittu, että tablettien käyttöä päiväkotiryhmissä harjoiteltiin usein yhdessä, jolloin myös lapset opettivat henkilökuntaa laitteiden käytössä. Voidaankin todeta, että uusien asioiden oppiminen yhdessä ja omien ennakkoluulojen, sekä pelkojen murtaminen kasvattaa lapsen ja koko yhteisön osallisuutta (Koivula ja Mustola 2017, 44.)

Digilaitteet ja erilaiset sähköiset ohjelmat ovat tuoneet varhaiskasvatuksen piiriin paljon myönteisiä ilmiöitä. Digilaitteiden avulla on pyritty rakentamaan uudenlaista vuorovaikutusta perheen ja varhaiskasvatuksen välille ja samalla tehdä lapsen päivää näkyväksi. Alle kouluikäisten vanhemmat suhtautuvat yleisesti ottaen positiivisesti lastensa digitaalisen median käyttöön, kun taas varhaiskasvattajat ovat puolestaan huolissaan laitteiden ja median vaikutuksista lapsen arkeen ja muihin aktiviteetteihin esimerkiksi ulkoilun ja liikunnan vähentymisen yhteydestä digitaalisiin laitteisiin. Kuitenkin tutkimuksessa on käynyt ilmi, että vaikka lapset käyttävät mediaa enenevissä määrin, kuuluu pienten lasten arkeensa edelleen myös aktiviteetteja, joissa laitteet eivät ole jatkuvasti läsnä (Yelland 2015, 51-52.)

Kulunut kevät on ollut varhaiskasvatuksessa erittäin poikkeuksellista aikaa. Korona -pandemia on sulkenut koulut ja varhaiskasvatuksessa lapset ovat vähentyneet merkittävästi. Isommat koululaiset opiskelevat etänä kotona ja opettelevat samalla digilaitteiden käyttöä. Varhaiskasvatuksen henkilökunta on joutunut pohtimaan, kuinka kotona oleville lapsille voisi tarjota pedagogisia vuorovaikutushetkiä? Useat päiväkodit ovatkin alkaneet kuvaamaan live- lähetyksiä aamupiireistä ja musiikkihetkistä, joita lapset voivat seurata kotona. Poikkeustilanteessakin on tärkeää osoittaa vahvaa ammatillista osaamista ja ennakkoluulottomuutta, sekä rohkeutta kokeilla erilaisia mediakasvatusta tukevia välineitä ja sähköisiä ohjelmia.

On ollut hienoa huomata, että kuntien strategiaan on ilmestynyt digimedian käyttöönottoa eri ikäryhmille. Yhtenä digitalisaation mallikaupunkina toimii Tampere. Tampereen kaupungin tavoitteena on uudistaa ja digitalisoida kasvatus- ja opetuspalvelujen asiakas- ja toiminnanohjauksen prosessit vuosina 2019—2020. Prosessien uudistaminen ja digitalisointi vaatii uuden yhteisen toiminnanohjausjärjestelmän kilpailuttamista ja hankintaa. Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota huoltajille sujuvat palvelut ja yksi järjestelmä, joka helpottaa asiointia lapsen asioissa eri kasvattajien kanssa niin päiväkodissa kuin koulussa (Tampere.fi/varhaiskasvatus). Henkilökunnan näkökulmasta uudet toimintatavat ja käyttäjälähtöinen palvelu edistävät työhyvinvointia sekä tukevat toiminnan, talouden ja resurssien ohjaamista. Tampereen varhaiskasvatuksessa esikoululaiset ovat kokeilleet jo uudenlaista oppimisympäristöä virtuaalitodellisuudessa ja varhaiskasvatuskeskustelut voidaan tarvittaessa pitää skype-yhteyden kautta. Lisää innovatiivisia ideoita digilaitteiden hyödyntämiseen varhaiskasvatuksessa löydät linkin takaa https://digimatkallamansessa.blogit.tampere.fi/

Digitalisaatiota päiväkodeissa ei voi enää estää. On kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti perusteltua opetella älylaitteiden käyttöä jo lapsuusiässä. Kuitenkaan päiväkodin arkea ei voi elää älylaite edellä vaan uusi teknologia olisi otettava yhdeksi osaksi varhaiskasvatuksen toimintaa. Henkilökunnan oma motivaatio ja positiivinen asenne rohkaisee myös lapsia ja heidän perheitään kohti uutta toimintakulttuurin muutosta. Monilukutaito ja mediakasvatus ovat tulleet varhaiskasvatukseen jäädäkseen.

Kuva 2.  Tablettityöskentelyä. Pixabay.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, Sirpan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Sirpa Halonen,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2014.

KOIVULA, M., MUSTOLA, M. 2017. Varhaiskasvatuksen digiloikka ja muuttuva sukupolvijärjestys? Jännitteitä lastentarhanopettajien ja lasten kohtaamisissa digitaalisen teknologian äärellä. Kasvatus & Aika, 44.

LUUKKA, M-R. 2013. Opetussuunnitelmat uudistuvat: tekstien lukijasta ja kirjoittajasta monilukutaituriksi. Kieli, koulutus ja yhteiskunta – verkkolehti. Joulukuu 2013, 1–6.

MUSTONEN, A. 2006. Mediasta se pienikin ponnistaa. Teoksessa: NIINISTÖ H., RUHALA A., HENRIKSSON A. & PENTIKÄINEN L. (toim.) Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. Jyväskylä. Gummerus, 23.

OPETUSHALLITUS.FI. [verkkosivusto]. [viitattu 2020-03-26.] Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kielten-rikas-maailma-materiaali

TAMPERE.FI. [verkkosivusto]. [viitattu 2020-03-26.] Saatavissa: https://www.tampere.fi/smart-tampere/digiohjelma/digitaaliset-oppimisymparistot.html

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2018.

YELLAND, N. 2015. Young children as multimodal learners in the information age. Teoksessa: HEIDER K. L., RENCK JALONGO M. (toim.) Young children and families in the information age, Educating the young child, 10. New York. Springer, 51-52.

Digitalisaation merkitys kehitysvammaisille

Kehitysvammaisia ihmisiä on Suomessa n. 40 000. Kehitysvammaisuus merkitsee ymmärtämisen ja oppimisen vaikeutta. Kehitysvamman asteet on luokiteltu maailman terveysjärjestön mukaan 4 eri ryhmään. syvästi-, vaikeasti-, keskivaikea- ja lievästi kehitysvammaisiin. (Kaski, Manninen, Pihko 2012) Oppimisen vaikeuksista huolimatta, varsinkin lievästi kehitysvammaiset ihmiset ovat oppineet käyttämään digitalisaation mukanaan tuomia välineitä, kuten kännykkää ja tietokoneita. Tämä on mahdollistanut uuden toimintaympäristön, jolla on saavutettu osa myös niistä hiljaisemmista kehitysvammaiset ihmisistä, joita on ollut syystä tai toisesta ollut hankala saavuttaa.

Digitalisaation kehittyminen on parantanut kehitysvammaisten ihmisten sosiaalista hyvinvointia ja arjesta selviytymistä. Avun saaminen on helpottunut ja nopeutunut vuosien varrella. (Annila 2020) Tieto liikkuu järjestelmien välillä sujuvasti. Asiakkaista ja heidän hoitohistoriasta voidaan helpommin muodostaa toimiva hoitopolku. Hoidon suunnittelua voidaan ennakoida digipalveluihin päivittämillä tiedoilla. Hallinto hyötyy tiedolla johtamisen mahdollisuuksista ja saadaan järjestäytyneemmin tietoa onnistumisista ja löydetään helpommin kehittämisen kohteita. (Kairala 2017)

Kehitysvammaiset henkilöt toimivat aktiivisesti sosiaalisen median puolella, esimerkiksi facebookissa ja instagramissa. Sosiaalisesta mediasta on tullut heille itselleen tärkeä kanava, jonka avulla he pitävät yhteyttä ystäviin, henkilökuntaan ja omaisiin. Lisäksi sosiaalisesta mediasta on tullut tärkeä tiedotuskanava.  Esimerkiksi facebookin kautta voi tiedottaa erilaisista tapahtumista ja harrastuksiin liittyvistä asioista. Facebookista löytyykin erilaisia kehitysvammaisille suunnattuja ryhmiä, joissa voidaan keskustella juuri aiheeseen liittyvistä asioista. Näistä esimerkkejä ovat mm. erilaiset harrastusryhmät, palvelu- ja tai toimintakeskusten omat sisäiset kanavat, Kehitysvammaisten tukiliitto ja erilaiset tukiryhmät ja –liitot. Facebookin ilmoitustaulun kautta informaatio leviää mm. tapahtumista, harjoituksista ja näyttelyistä.  Digitalisaation mahdollisuudet ovat valtavat tällä hetkellä. Ryhmien kautta tieto kulkee myös omaisille, edunvalvojille ja henkilökunnalle. Tiedon kulun laajetessa, myös ryhmistä saatava tieto kulkee niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole sosiaalisessa median ryhmissä mukana. Digitalisaatio onkin mahdollistanut tehokkaan kanavan sosiaaliseen kanssakäymisen kehitysvammaisten, omaisten ja työntekijöiden välille. Itsenäisessä asumismuodossa asuvat kehitysvammaiset saavat vanhempia ja työntekijöitä myös tätä kautta tavoitettua.

Digitalisaatio mahdollistaa osaltaan myös kehitysvammaisten ihmisten hyvinvoinnin seuraamisen erilaisin menetelmin.  Videopuhelut ovat tästä oivallinen esimerkki. Osalla kehitysvammaisista ihmisistä on ollut vaikeuksia lähteä kotoaan liikkeelle sosiaaliseen ympäristöön. Sosiaalinen media onkin helpottanut heidän sosiaalista kanssakäymistään. Yhteyksiä on saatu yli kuntarajojen entisiin         opiskelukavereihin, naapureihin jne. Myös parisuhteita on sosiaalisen median ansiosta syntynyt. Kehitysvammaisille ihmisille sosiaaliset verkostot ovat tärkeä voimavara. Sosiaalinen media mahdollistaa heidän sosiaalisen verkoston kasvamisen ja sitä kautta yksinäisyyden tunteiden helpottumisen. Yhteyden saanti helpottuu, voidaan seurata asiakkaiden mielialoja, ohjata tarvittaessa aktiivisesti palvelujen piiriin jne. (Mielenterveystalo.fi)

Kuva 1. Tukholman salibandy-turnaus 2015, kuvaus Jari Keinänen.

Digitalisaation myötä tulee myös haasteita                                                                                                  Digitalisaatio ja sosiaalinen media onkin luonut myös kehitysvammaisten keskuuteen oman kulttuurinsa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tämä mahdollistaa omien vahvuuksien esiin tuomisen, esimerkiksi valokuvauksen, taiteen tai musiikin keinoin. Valokuvaaminen on helppoa, esityksiä voi videoida, omaa musiikkia jakaa kuunneltavaksi jne.

Digitalisaatiossa on kuitenkin vaaransa. Esimerkiksi kiusaamista voi esiintyä. Sosiaaliseen mediaan voi kirjoitella mielipiteitään ja ajatuksiaan vapaasti. Tekstien ja toisen jakamien tiedostojen kommentointi voi olla hyvinkin julmaa. Suurimmalla osalla käyttäjistä ei välttämättä ole ymmärrystä erilaisuudesta ja tämä saattaa osaltaan aiheuttaa pahaa mieltä myös kehitysvammaisten kohdalla.

Sosiaalisen median haittapuolina voi olla myös liika- ja väärinkäyttö. Näillä voi olla vaikutuksia itsetuntoon ja mielenterveyteen. Voi tulla riippuvuutta niin emotionaalisesti kun psykologisestikin katsottuna. Some saattaa ruveta häiritsemään jokapäiväistä elämää. Pahimmillaan kaikki tämä voi vaikuttaa negatiivisesti ihmissuhteisiin, uneen ja kaikenlaiseen päivittäiseen suorituskykyyn liittyviin asioihin. (Aalto-Martturi, fi.treadet.com)

On hyvä pysähtyä ja pohtia miten digitalisaation myötä esiintyviä haittavaikutuksia voisi ehkäistä. Olisiko kehitysvammaisten läheisten hyvä seurailla tekemisiä? Miten alan ammattilaiset huomioivat työssään digitalisaatioon vääjäämättä liittyvät lieveilmiöt? Miten tietoturva-asiat huomioidaan? Täyttä turvaa tuskin digitalisaation kehittyessä voidaan luoda, mutta tulisiko digitalisaation mahdollisuuksia ja rajoitteita huomioida kehitysvammatyössä entistä enemmän? Osalla alan työntekijöitä on esimerkiksi facebookissa asiakkaita kavereina ja he ovat voineet joissain asioissa ennakoida ja auttaa, mutta mitään yleistä ohjetta alalla ei ole.

On pohdittava myös, mitä robotiikka, keinoäly ja sähköiset palvelut kehitysvammatyössä tarkoittavat. Käytännössä on ollut esille tapauksia, joissa sähköisissä palveluissa tehdään edunvalvonnan tai omaisten toimesta  asiakkaiden itsensä tietämättä toimenpiteitä ja/tai päätöksiä. Perusteluina on esitetty, ettei asiakas ymmärrä tai pysty palveluja itse käyttämään. Totta tuokin näkemys on, mutta pitäisikö asiaa tarkastella enemmän sitä kautta, miten kehitysvammaisille voitaisiin luoda digitalisaation myötä palveluita ja kanavia, joita he itse pystyvät käyttämään ja millä tavalla se antaisi heille mahdollisuuden itsenäisempään elämään.

Kehitysvammaisille tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä myös digitalisaation kehittyessä. Kehitysvammaisille suunnatut selkokoulutukset digitalisaatiosta ja sen mahdollisuuksista olisivat tervetulleita. Näistä esimerkkeinä olisivat  tietokoneen- ja puhelimen käyttö, sosiaalisen mediaan liittyvät asiat, omien talous- ja raha-asioiden hoitaminen, erilaisissa virastoissa asioiminen ja /tai vaihtoehtoisesti sähköinen asiointi. Nämä ovat arkipäiväisiä asioita, joita jokainen elämässä tarvitsee. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää kehitysvammaisten työelämän haasteet. Kehitysvammaisten työelämä tulee muuttumaan, koska avotyötoiminta tulee jossain vaiheessa muuttumaan ja  kehitysvammaisilla tavoitteet tulee olemaan yhä enemmän päästä siirtymään palkalliseen työhön. (Työterveyslaitos 2017)  Tämä muutos tulee vaatimaan digitalisaatioon liittyvää hallintaa. Työhakemukset, työvoimatoimistoon ilmoittautuminen jne. toimivat hyvinkin pitkälle sähköisten palvelujen kautta.  Tukea tarvitaan ja  varmasti löytyy kehitysvammaisia henkilöitä, joilla on mahdollisuudet nämä asiat ”ottaa haltuun”. Ja vaikka ei olisi, tulee heidän päästä osallistumaan hakemusten tekoon vaikka tuettuna. Itsenäinen elämä vaatii kehitysvammaisilta itseltään vastuuta omien asioiden hoitamiseen. (Verneri.fi) Kaikki tämä mahdollistaa ja kasvattaa kehitysvammaisten oikeutta itsenäisyyteen, itsemääräämisoikeuteen ja tasa-arvoon. Digitalisoinnin yhteiskunnallisena tavoitteena on saada palvelut kaikkien käyttöön ja tukea ihmisiä käyttämään niitä. Kehitysvammaisten kohdalla kuitenkin tulee monta, heidän erityistarpeisiinsa liittyvää, asiaa ottaa huomioon sähköisiä palveluja ja niiden käyttöä suunniteltaessa. (Kauppila, Kiiski, Lehtonen 2018)

Digitalisaatio muuttaa kehitysvammatyötä

Digitalisaatio työvälineenä helpottaa työntekijöitä ja asiakkaita monella tavalla. Asiakkaiden kotikäyntejä voidaan helpottaa digitalisaation avulla. Tablettien avulla saadaan tarvittaessa näköyhteys asiakkaisiin, lääkkeen otossa on apuna erilaisia laitteita, jotka annostelevat ja muistuttavat milloin on aika ottaa lääke ja erilaiset ruoka-automaatit varmistavat arjen hyvinvointia. Palvelukodeissa on henkilökunnan tukena erilaisia apuvälineitä asiakkaiden hoidon helpottamiseksi, kuten erilaiset henkilönostimet, pyörä- ja suihkutuolit, hälytyslaitteet jne. (Respecta.fi) Nämä tuovat mukavuutta, turvallisuutta ja hyvinvointia, niin asiakkaille, omaisille kun henkilökunnallekin. Robotiikan ja tekoälyn kehittyessä myös laitteet kehittyvät. Lisäksi potilastietojärjestelmien kehittyminen ja sen vaikutus esim. tiedonsiirtoon kehittyy ja sitä kautta myös potilasturvallisuus paranee. (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 217/2011, 51-52) Ongelmana näiden uusien laitteiden käyttöön saamisessa on kuitenkin taloudelliset resurssit. Laitteet ovat kalliita, eikä valitettavasti työnantajat ole kovin halukkaita tähän sijoittamaan. Kuitenkin esimerkiksi selkävaivat ovat terveystalon tilastojen mukaan maksaneet vuonna 2012 lähes 600 miljoonaa yrityksille ja yhteiskunnalle. (Terveystalo.com). Tuolla rahalla saisi monta teknistä apuvälinettä avuksi työn turvaksi.

Asiakkaan näkökulmasta digitalisaation kehittyminen auttaa myös kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuudesta asua pidempään itsenäisesti omassa asunnossa. Joitain tukipalveluja voidaan digitalisaation avulla luoda henkilöstön tueksi. Vanhusten tueksi näitä on kehitetty ja ne auttaisivat samalla tavalla myös kehitysvammaisten elämää. Palveluasumisen muutos  itsenäisestä asumisesta palvelukotiin maksaa yhteiskunnalle paljon. Vuorokausitasolla puhutaan sadoista euroista per asiakas.  Sosiaalipalveluissa digitalisaatio mahdollistaa, uudenlaisen toimintaympäristön, uudenlaisia työmenetelmiä ja uudenlaisia työvälineitä, jotka tukevat kehitysvammaisten ihmisten elämää. Teknologialla voidaan helpottaa heidän elämäänsä, hyvinvointia ja arjesta selviytymistä. Tämä luonnollisesti maksaa, mutta oikein toteutettuna se pienentää kustannuksia ja helpottaa työtä ja elämää. Tämän vuoksi olisikin tärkeää saada työryhmiä koottua, joiden tehtävänä olisi pohtia asiaa kehitysvammaisten näkökulmasta. Saadun tiedon avulla voitaisiin laskea konkreettisesti hyödyt ja haitat. Lisäksi tiedon avulla voidaan tuoda digitalisaatiota ja sen mahdollisuuksia tutuksi kaikille kehitysvammaisten kanssa työskenteleville.

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Jari Keinäsen kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, Jarin kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittajat:

Jari Keinänen, Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

AALTO-MATTURI Sari. fi.treadet.com haastattelu. [verkkosivu] Voiko sosiaalisella medialla olla negatiivinen vaikutus mielenterveyteen? [Viitattu 2020-02-20] Saatavissa: https://fi.treated.com/blogi/sosiaalinen-media-ja-mielenterveys

ANNILA, Silja. Artikkeli 15.01.2020. Suomidigi. Yhteiskunta digitalisoituu – asiakaspalvelun vaatimukset kasvavat. [verkkosivu] [Viitattu 2020-02-02] saatavissa: https://www.suomidigi.fi/artikkelit/yhteiskunta-digitalisoituu-asiakaspalvelun-vaatimukset-kasvavat

KAIRALA Maarit KIVISTÖ 2017, julkaisussa Mari, PÄYKKÖNEN, Kirsi. (Toim.)  Sosiaalityö digitaalisaatiossa.

[Verkkosivu] SoteDigi. Digitalisaatio sote-palveluissa. [Viitattu 2020-02-02] Saatavissa: https://docplayer.fi/66333097-Mari-kivisto-kirsi-paykkonen-toim-sosiaalityo-digitalisaatiossa-lapin-yliopiston-yhteiskuntatieteellisia-julkaisuja-c.html  Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja

58. Työpapereita 58. Lapin yliopistopaino, Rovaniemi 2017

KASKI, Markus, MANNINEN, Anja, PIHKO, Helena. 2012. Kehitysvammaisuus. 5 uudistettu painos Sanoma Pro Oy Helsinki 2012

KAUPPILA Tarta, KIISTI Kati & LEHTONEN Mari 2018. [Verkkojulkaisu] Sähköhelmenkalastus Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 14/2018 [Viitattu 2020-21-02]  Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160653/STM_rap_14_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2018.

MIELENTERVEYSTALO. [Verkkosivu] Kehitysvammaisten mielenterveyteen vaikuttavia asioita [Viitattu 2020-02-20] Saatavissa: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/tietoa_kehitysvammaisten_mielenterveydesta/Pages/kehitysvammaisten_mielenterveyteen_vaikuttavia_asioita.aspx

RESPECTA. [Verkkosivu] Kuvasto. [Viitattu 2020-02-20] Saatavissa: https://kuvasto.respecta.fi/c/517-vuokratuotteet/?all=1

TERVEYSTALO. [Verkkosivu] Lähes 600 miljoonan euron vuosittainen lasku selkävaivoista. [Viitattu 2020-02-20] Saatavissa: https://www.terveystalo.com/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Lahes-600-miljoonan-euron-vuosittainen-lasku-selkavaivoista/

TYÖTERVEYSLAITOS. [Verkkosivu] Kehitysvammaiset oikeisiin töihin -keinoja on. [Viitattu 2020-02-25] Saatavissa: https://www.ttl.fi/kehitysvammaiset-oikeisiin-toihin/

Digitalisaation myötä sähköisten sovellusten ja palveluiden käyttö on lisääntynyt. Voimme ladata älylaitteisiimme monenlaisia sovelluksia, joilla voimme seurata omaa aktiivisuuttamme, nukkumistamme, kulkureittejämme, saliohjelmaamme, varata lasten päivähoitoaikoja, vastata kyselyihin, kirjoitella blogeja, varata ajan hiustenleikkuuseen tai lääkärille, viestitellä ystävien kanssa, puhua videopuheluita, lukea sähköposteja ja päivän lehdet, maksaa laskut, katsoa elokuvia tai kuunnella äänikirjoja. Myös yhteys terveyspalveluihin on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi ja saavutettavaksi riippumatta siitä missä fyysisesti olet.

Kuva: Digitalisaation välineitä. Pixabay.

Hyvä esimerkki sähköisestä terveydenhuollon palvelusta on Kanta-palvelut. Kanta on Kansanterveyslaitoksen (KELA) ylläpitämä sähköinen terveydenhuollon valtakunnallinen tietojärjestelmäpalvelu potilastietojen, lääkereseptien ja terveydenhuollon suostumusten ja kieltojen ylläpitämiseen (THL). Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä velvoittaa julkiset terveydenhuollon toimijat tallentamaan potilastiedot valtakunnallisesti keskitettyyn arkistoon (Finlex). Kanta mahdollistaa niin terveydenalan ammattilaisille hyvän työvälineen kansalaisen hoidossa kuin kansalaisen omien terveystietojen seuraamisen. Kanta-palveluiden tarkoituksena on edistää hoidon jatkuvuutta ja potilasturvallisuutta mahdollistamalla kansalaisten ajantasaisten tutkimus-, lääkitys- ja hoitotietojen saatavuuden kaikissa hoitotilanteissa (Kanta, THL). Jotta potilastietojen siirtämistä terveydenhuollon yksiköiden välillä voidaan hyödyntää, on kansalaisen annettava tietojen siirtoon lupa OmaKanta-palvelussa. (STM).

Kanta-palvelut sisältävät kansalaisten käyttöön tarkoitetun OmaKanta-osion. OmaKanta toimii rajapintana kansalaisen ja ammattilaisen välillä. OmaKannasta kansalainen voi lukea omaan terveydenhoitoon liittyviä kirjauksia, reseptejä sekä laboratorio- ja röntgentuloksia. OmaKannan kautta on mahdollista pyytää reseptin uusimista, tallentaa oma hoitotahto ja elinluovutustahto, antaa suostumus omien tietojen luovuttamiseen tai kieltää luovuttaminen, antaa suostumus reseptitietojen luovuttamiseen toiselle Euroopan maan apteekille sekä selata omia hyvinvointitietoja. OmaKannan hyvinvointitietoihin voi tallentaa myös omia terveys- ja hyvinvointitietojaan eri sovelluksista. (Kanta: OmaKanta)

OmaKannan hyvinvointitiedot ovat vielä toistaiseksi pelkästään kansalaisen omassa käytössä Omatietovarannossa. Omatietovarantoon voi tallentaa tietoja Kanta-palveluiden hyväksymien kolmansien osapuolten tarjoamilla hyvinvointisovelluksilla. Näitä voivat olla esimerkiksi mobiililaitteissa toimiva sovellus tai internetin palvelupohjainen sovellus kuten oirearviokysely. Omatietovarantoon voidaan tallentaa tulevaisuudessa myös mittalaitteiden antamia tuloksia laitevalmistajien omien sovellusten kautta esimerkiksi verensokerimittarista. (Kanta: Hyvinvointitiedot)

Kanta-palvelut antavat paljon kokonaisvaltaista tietoa terveydenhoidon ammattilaiselle kansalaisen hoitamisessa, mikäli kansalainen antaa tähän luvan tietojensa siirtämiseen hoitoyksiköiden välillä. On monessa tilanteessa tärkeää tietää asiakkaan historia hoitotoimenpiteitä ja lääkitystä suunniteltaessa. Yhtenäisen terveydenhoidon potilastietokannan avulla ammattilaisten päällekkäinen työ saadaan minimiin ja terveydenhuollon resurssit kohdennettua parhaiten sekä ammattilaisten että kansalaisten hyväksi. Kanta-palveluiden OmaKanta ja Omatietovaranto osallistavat myös kansalaisia itseään kiinnostumaan ja seuraamaan omaa terveyttään ja hyvinvointiaan. Tämän uskotaan lisäävän motivaatiota oman hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Hyvinvointikoordinaattorin työssä on oleellista tuntea digitalisoinnin tuomat haasteet, jotta hyvinvoinnin ja terveydenedistämistyö voitaisiin suunnitella ja kohdentaa oikein. Olisikohan mahdollista tulevaisuudessa saada Kanta-palveluista ja hyvinvointisovellusten käytöstä hyödynnettyä tilastotietoa alueellisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön suunnitteluun? Miten kuntalaisia voi kannustaa oman hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen seurantaan. Tunnemmeko tarpeeksi digitalisaation tuomat tietosuojahaasteet? Siinäpä pohtimista myös hyvinvointikoordinaattorille.

Kanta-tietoa kansalaisille esite on ladattavissa suomeksi osoitteesta: https://www.kanta.fi/documents/20143/141748/Kanta_esite_FI_148x210_LOW.pdf/82071a29-6bf2-047c-0648-a24e85573fd2

OmaKannasta on myös olemassa verkkokoulu osoitteessa: https://www.kanta.fi/omakanta-verkkokoulu/#/?_k=zmd0yy

OmaKannan Omatietovarannon esittelymateriaali osoitteessa: https://www.kanta.fi/documents/20143/91486/Omatietovarannon+esittely.pdf/dc72f792-65cb-c913-cdd3-5bd7e931bf20

http://www.socom.fi/kansa-koulu/materiaali/

http://www.socom.fi/kansa-koulu/oppilaitosyhteistyo-materiaali/

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Sanna Torvisen kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Sannan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittajat:

Sanna Torvinen. Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2018. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/kanta-palvelut

Finlex Laki sosiaali-ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä. 2007. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070159

Kanta. Tiedot Kannassa, 2019. Saatavissa: https://www.kanta.fi/tiedot-kannassa

Kanta: OmaKanta, 2020. Saatavissa: https://www.kanta.fi/omakanta

Kanta: Hyvinvointitiedot, 2019. Saatavissa: https://www.kanta.fi/hyvinvointitiedot

STM Sosiaali- ja terveysministeriö, 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena, Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset-2025.pdf