Tein opinnäytetyöni kehittämistyönä Kuopion yliopistollisen sairaalan Kuvantamiskeskuksen radiologian osastolle. Kehittämistyön tarkoituksena oli tuottaa KYS Kuvantamiskeskuksen Radiologian osastolle rintasyöpätutkimuksiin tulevalle potilaalle suunnattu potilasopas rinnan kuvantamistutkimuksista. Oppaan tavoitteena oli tuottaa tietoa rintasyöpätutkimuksiin tuleville potilaille rintasyövän diagnosoinnissa käytettävistä ja rintasyöpäleikkausta edeltävistä kuvantamistutkimuksista. Tavoitteena oli myös auttaa potilasta havainnollistamaan tutkimusten kulkua KYS Kuvantamiskeskuksessa ja niiden merkitystä osana rintasyöpäpotilaan hoitopolkua.
Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä, johon sairastuu vuosittain noin 5 000 naista. Mammografiaseulonnoissa löydetyn tai potilaan itse löytämän muutoksen laatu selvitetään jatkotutkimuksilla. Jatkoselvittelyihin kuuluvat rintojen kliinisen tutkimisen lisäksi kuvantamistutkimukset ja niiden yhteydessä otetut neulanäytteet.
Rintarauhasen kuvantamistutkimukset
Rinnassa havaitun muutoksen ensisijainen kuvantamismenetelmä on mammografiatutkimus, jota täydentää rintojen ultraäänitutkimus. Lisäksi kaikista epäilyttävistä muutoksista rinnassa otetaan paksuneulanäytteet kuvantaohjatusti. Muita rintarauhasen kuvantamismenetelmiä ovat esimerkiksi magneettikuvaus, jonka tarpeellisuus on tapauskohtaista. Ennen rintasyöpäleikkausta potilaalle tehdään tarvittaessa rinnan muutoksen lankamerkintä. Lankamerkinnällä tarkoitetaan palpoitumattoman muutoksen merkitsemistä leikkausta varten metallisella merkkilangalla, joka asetetaan paikalleen rinnan muutokseen joko ultraääniohjauksessa tai mammografialaitteella streotaksia- tai tomosynteesiohjauksessa. Joillekin potilaille on tarpeellista tehdä ennen rintasyöpäleikkausta myös vartijaimusolmuketutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää vartijaimusolmukkeen sijainti injisoimalla rintaan radioaktiivista merkkiainetta. Rintasyöpäleikkauksen jälkeisen sädehoidon ja mahdollisten sytostaatti- ja hormonihoitojen jälkeen potilaan jatkoseuranta tapahtuu mammografiatutkimuksilla 1-2 vuoden välein.
KUVA 1. Mammografialaite ja ultraäänitutkimushuone (Linda Tiirikainen 2019).
Rintarauhasen mammografia- ja ultraäänitutkimus
Mammografiatutkimuksella eli rintarauhasen röntgentutkimuksella rinnoista saadaan kaksiulotteista kuvaa käyttämällä matalajännitteistä röntgensäteilyä. Mammografiatutkimuksessa rinnat kuvataan vähintään kahdesta eri suunnasta, yleensä molemmista rinnoista otetaan etu- ja viistokuvat. Kuvauksen aikana rintaa puristetaan napakasti kuvauslaitteen puristuslevyllä. Puristus tekee kuvasta tarkan ja vähentää tutkimuksesta aiheutuvaa säteilyä. Mammografiatutkimuksessa röntgenhoitaja vastaa potilaan ohjauksesta ja asettelusta kuvausprojektioihin, käytetyistä kuvausarvoista sekä kuvien riittävyyden arvioinnista. Radiologi tulkitsee kuvat omalla työasemallaan ja määrää tarvittaessa lisäprojektioita.
Ultraäänitutkimus täydentää mammografiatutkimusta. Ultraäänitutkimus auttaa tarkentamaan palpoituvan tai mammografiakuvassa havaitun muutoksen tulkintaa ja otetuista mammografiakuvista voidaan arvioida, onko ultraäänitutkimus tarpeellinen ja mille alueelle se kannattaa kohdentaa. Radiologi tutkii ultraäänianturilla molemmat rinnat, kainalot ja solisalueen. Ultraäänikuvan muodostus perustuu anturin lähettämiin äänisignaaleihin. Äänisignaalit osuvat kudosten rajapintoihin ja palaavat takaisin anturiin muodostaen reaaliaikaista kuvaa kohteesta. Ultraäänitutkimuksessa ei käytetä röntgensäteilyä, joten se on turvallinen kuvantamismenetelmä myös nuorille potilaille.
KUVA 2. Rintasyöpäpotilaan kuvantamistutkimukset (Linda Tiirikainen 2019).
Rinnan kuvantamistutkimukset – potilasopas
Kehittämistyön tuotoksena valmistunut potilasopas esittelee potilaalle yleisimmät rinnan kuvantamistutkimukset rintasyövän toteamisvaiheesta leikkausta edeltäviin tutkimuksiin ja hoitojen jälkeiseen kuvaseurantaan. Oppaassa tutkimukset etenevät siinä järjestyksessä, kuin ne rintasyöpäpotilaan hoitopolulla yleensä toteutuvat. Oppaassa esitellään lyhyesti kuvantamistutkimusten ja toimenpiteiden kulku ja käytettävä kuvantamistekniikka.
Potilasoppaan tarjoama tieto voi mahdollisesti vähentää potilaan kokemaa ahdistusta ja epätietoisuutta tutkimuksia tai toimenpiteitä kohtaan. Lisäksi potilasohjaus on iso osa röntgenhoitajan työtä, joka perustuu röntgenhoitajan työn etiikkaan. Potilasopas voi toimia apuvälineenä rintasyöpäpotilaiden ohjauksessa tilaajaorganisaatiossa työskenteleville röntgenhoitajille. Oppaasta voivat hyötyä myös yksikössä harjoittelevat röntgenhoitajaopiskelijat.
Lopuksi
Opinnäytetyön tekeminen kehittämistyönä oli antoisaa, koska työ oli aiheeltaan tärkeä ja sen toteuttaminen lähti käytännön työelämässä havaitusta tarpeesta. Perehtyminen rintasyöpäpotilaan hoitopolkuun ja rintarauhasen kuvantamistutkimuksiin kasvatti mammografiatutkimusten menetelmäosaamisen lisäksi omia ohjaamistaitojani. Kehittämistyön tiedonhakuprosessin myötä osaan tulevaisuudessa hyödyntää oman ammattitaidon ylläpitämisessä ja kehittämisessä näyttöön perustuvaa tietoa. Lisäksi olen opinnäytetyöprosessin myötä tutustunut, kuinka suunnitellaan ja toteutetaan kehittämistyö ja mitä eri vaiheita prosessi pitää sisällään.
Linda Tiirikainen
Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma, TR16SP
Savonia-ammattikorkeakoulu
Tuula Partanen
Radiografian ja sädehoidon lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu