Tuotantoeläinten hyvinvoinnin perustana voidaan pitää vuonna 1993 määriteltyjä viittä vapautta. Näitä vapauksia täydentää kansallisella tasolla eläinsuojelulaki, joka on laadittu vuonna 1996. Eläin-suojelulakia ollaan tällä hetkellä uudistamassa, koska sitä halutaan muokata nykypäivän tasolle. Esi-merkiksi eläinyksilön mahdollisuus luontaiseen käyttäytymiseen on tärkeä näkökohta lakiuudistuksessa. Tähän perustuu muun muassa se, että parsinavetat aiotaan kieltää kokonaan. Toki siirtymävaiheen kanssa, jos kyseinen kielto lakiin kirjataan.

Talviaikaisella jaloittelulla voitaisiin vastata juuri siihen haasteeseen, minkä parsinavetat eläinten hyvinvoinnille luovat. Läpi vuoden jatkuva ulkoilu takaisi eläimille luonnollisemman käyttäytymisympäristön. Samalla nautojen luontaisten käyttäytymistarpeiden täyttäminen mahdollistuisi. Parsinavetoiden kieltämisen sijasta olisi järkevämpää tukea entistä voimakkaammin talviaikaista jaloittelua, sekä tutkia sen vaikutuksia tarkemmin.

Nykypäivänä myös kuluttajat haluavat tietää entistä tarkemmin, kuinka eettisesti heidän ruokapöydässään oleva liha tai maito on tuotettu. Talviaikaisen jaloittelun avulla voitaisiin luoda helposti läpinäkyvyyttä ruuantuotantoketjuun ja mahdollisesti lisätä sitä kautta kotimaisten tuotteiden kysyntää. Parsinavetoissa elävien lypsylehmien oikeutta niiden lajinmukaiseen käyttäytymiseen voitaisiin tukea ympäri vuoden jatkuvan ulkoilun avulla. Lajitovereiden seura ja kehonhuolto mahdollistuisi aivan eri tavalla kuin navetassa. Ulkona navettarakenteet tai navetan päivärytmi, kun eivät rajoita eläimen luontaista käyttäytymistä.

Myös pihattonavetoiden eläinten jaloittelu talvisaikaan edistäisi niiden hyvinvointia ja terveyttä. Lumi kun muun muassa puhdistaa eläinten sorkkia. Kylmässä ulkoilmassa liikkuvat eläimet karaistuvat ja niiden lihaskunto paranee. Varsinkin talviajan paikallaan parressa olevien eläinten lihaskunto kasvaa huomattavasti talviaikaisen jaloittelun avulla. Tämä vaikuttaa positiivisesti moneen asiaan eläintenelimistössä ja mielialassa.

Hanna-Kaisa Ruuskasen opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa talviaikaisen jaloittelun vaikutuksia nautojen hyvinvointiin. Tavoitteena oli myös kerätä tietopaketti talviaikaisesta jaloittelusta maatalouden eri toimijoille. Näin jaloittelun yleistymistä voitaisiin edesauttaa työn avulla.

Työ jakautuu kahteen selkeästi erilaiseen osioon. Ensimmäisessä osassa kartoitetaan kirjallisuuteen perustuen talviaikaisen jaloittelun vaikutuksia nautojen hyvinvointiin ja sen edellytyksiä eläimen näkökulmasta tarkasteltuna. Eläinten hyvinvoinnin edistäminen jaloittelun avulla sai perusteluja kansainvälisistä tutkimustuloksista, kirjallisuudesta ja ammattilehtien artikkeleista. Tämän lisäksi tarkasteltiin erilaisten jaloittelualueiden ominaisuuksia. Myös ajantasainen lainsäädäntö jaloittelun toteutuksessa ja sen suunnittelussa otettiin huomioon. Tätä kautta luotiin tilallisille tiivis tietopaketti siitä, kuinka talviaikainen jaloittelu vaikuttaa eläimeen ja kuinka se olisi parasta toteuttaa.

Työn toisessa osassa laadittiin ja toteutettiin kyselytutkimus maitotiloille. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa mielipiteitä jaloittelusta ja siitä, kuinka se vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Saatuja tutkimustuloksia analysoitiin ja vertailtiin kirjallisuudesta muodostettuun käsitykseen jaloittelun vaikutuksista. Talviaikaisen jaloittelun voidaan sanoa edistävän etenkin parsinavetoiden eläinten hyvinvointia.

Eläimet nauttivat olostaan tarhassa hyvällä säällä (Rönkkö, Päivi 2017-03-19.)

Pihattonavetoissa koettiin, että sorkkaterveys oli parantunut lumessa jaloittelun myötä. Eläinten koettiin myös olevan virkeämpiä ja nauttivan jaloittelutarhassa olemisesta. Tarhana suurin osa käytti rakennettua jaloittelutarhaa tai kesäaikaista laidunta. Lehmien koettiin myös nousevan poikimisten jälkeen nopeammin jaloilleen.

Usealla tilalla jaloittelun esteeksi muodostui navetan huono sijainti eli tarhaa ei voitaisi järkevästi rakentaa karjasuojan yhteyteen. Myös liian suuri karjakoko ja tilallisten oma asenne talvijaloittelua kohtaan rajoitti talviaikaista jaloittelua. Toteutettua työtä voi täydentää tarkemmin kohdennetulla kyselyllä esimerkiksi jaloitteleville tiloille tai teemahaastattelulla.

Työn toimeksiantajana toimii Savonia-ammattikorkeakoulun suunnitteilla oleva hanke, jolle on tarkoitus hake rahoitusta vuoden 2017 aikana. Hankeen toiminta-aikana on tarkoitus kehittää umpilehmien hoitokäytänteitä ja edistää umpilehmien hyvinvointia. Hanketta valmistellaan yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa.

Tutustu tutkimukseen.

Hanna-Kaisa Ruuskanen
AMK-agrologi

Pirjo Suhonen
Lehtori
Savonia-amk

Talviaikaisen jaloittelun vaikutus lypsylehmän hyvinvointiin
Merkitty:            

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.