Digitalisaatio on keskeinen käsite ja toiminto tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa. Tietotekniikan käyttö ja hyödyntäminen erilaisissa elämän perustoiminnoissa on osa päivittäistä arkeamme. Suomi kuuluu digitalisaation edelläkävijöihin. Juha Sipilän hallituskauden yksi kärkihankkeista on ollut sähköisten palvelujen kehittäminen osana sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta.
Digitalisaatio mahdollistaa palvelujen monipuolisen käytön aikaan tai paikkaan sitomatta. Sähköisten palvelujen tarjoama toimintaympäristö on monipuolinen. Digitalisaatio on poistanut monia rajoituksia ja luo lähes rajattomasti uudenlaisia työmenetelmiä esimerkiksi oppimiseen, kommunikointiin ja vuorovaikutukseen. Mutta tukeeko digitalisoituminen tasapuolisuutta ja kaikkien mahdollisuutta osallistua? Tavoitetaanko sähköisillä palveluilla kuitenkaan suurempaa osaa väestöstä kuten on tavoiteltu? Onko tarkoitus, että digitalisaation omaksumisesta tulee yksi elämän perusedellytyksistä?
Osa digitaalisista palveluista tapahtuu niin huomaamattamme, ettemme edes yhdistä niitä varsinaisesti digitalisaatioon. Nuoremmat sukupolvet ovat syntyneet tähän digiaikaan, jolloin tekniikka on luonnollinen osa jokapäiväistä arkea. Mutta ei kuitenkaan kaikille nuorillekaan sähköisten palvelujen käyttö ole aina yksinkertaista – ei käyttäjän eikä palvelunkaan puolelta (esim. ikärajat). Digitalisaation on toisaalta todettu aiheuttavan ulkopuoliseksi jäämisen tunteita, jos mahdollisuudet digitaalisten palvelujen käyttöön eivät olekaan yhtäläiset. Digitaalisuus luo valitettavasti eriarvoisuutta.
Ikääntyneet 60+ -vuotiaat ovat yksi digiajan riskiryhmistä. Suomessa on nopeasti ikääntyvä väestö, mikä johtuu syntyvyyden pienentymisestä ja elinajanodotteen kasvamisesta. Koko Suomen väestöstä noin 21% oli yli 65-vuotiaita vuonna 2017, ja tämän osuuden odotetaan vielä lisääntyvän tulevien vuosien aikana.
Ikäihmisten tekniikan käyttötaidoissa voi olla paljonkin puutteita. Sopivia laitteita ei ole tai niiden hankinta voi tuntua hankalalta, opiskelumahdollisuuksien löytäminen tai saaminen sekä taitojen oppiminen voi olla vaikeaa. Sosiaalinen asema tai terveys voivat olla esteenä myös. Osalla saattaa ilmetä digitalisaatiota kohtaan kielteistä asennetta tai suoranaista vastustusta. Syynä voi olla myös tiedonpuute tai pelot digitalisaatiota kohtaan.
Digitaitojen oppiminen luo monipuolisesti mahdollisuuksia vaikuttaa niin oman elämänsä kulkuun kuin joihinkin ympäristön asioihin. Tunne tästä vaikutusmahdollisuudesta luo osallisuuden tunnetta. Mahdollisuus ja kyky hyödyntää teknologiaa ja sähköisiä palveluja oman elämänsä kannalta merkittävällä tavalla on digitaalista osallisuutta. Digitaalisen osallisuuden tukemisessa ihmisen oma kiinnostus aiheeseen on merkityksellinen. Sähköisten palvelujen hyödyn osoittaminen tukee positiivista suhtautumista ja mielenkiintoa ja näin ollen myös digitaalista osallisuutta. Positiivista ja avointa asennetta on siis tuettava. Mahdollisuudet sähköisten palvelujen käyttöön tulisi olla kaikille yhdenvertaiset. Tukea ja oppia pitäisi olla helposti saatavilla. Erilaisia oppimismahdollisuuksia tarjoamalla voidaan tukea erilaisten yksilöiden oppimista. Toiselle tukena ja apuna voi olla sukulaisnuori, toiselle sosiaalinen hetki samanhenkisessä ryhmässä kun taas joku harjoittelee asioita yksin.
Tärkeää on muistaa, että digitaidot ovat nyky-yhteiskunnassamme tärkeitä perustaitoja kaikille, mutta eivät itsestäänselvyys kellekään. Digitalisaatio tuo paljon hyötyä ja hyvinvointia elämäämme, mutta ei toistaiseksi ainakaan ole yksinään perusedellytys hyvälle elämälle – onneksi. Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Tehdään siis yhdessä suuria ja pieniä arjen digiloikkia. Aiheesta monipuolisesti lisää Väestörekisterikeskuksen Suomidigi-sivustolla: https://suomidigi.fi/digitalisaatio/
Kuva 1. Raaseporin Kulttuuriopiston tietotekniikkakerhossa opiskellaan yhdessä digitaalisia taitoja. Iloinen ja kannustava ilmapiiri luo turvalliset edellytykset uuden oppimiselle. (Raaseporin Kulttuuriopisto 2019)
Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä hyvinvointikoordinaattori, YAMK-opiskelija Kati Holmströmin kanssa. Blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Katin kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.
Kirjoittajat:
Kati Holmström, TYKO 18SY
Riitta Turjamaa, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Pirjo Turunen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
ESKELINEN, Timi 2018. Ongelmallinen digitaalinen osallisuus: ikämiesten kokemuksia digitalisaatiosta. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. [Viitattu 2019-04-24.] Saatavissa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20180623/urn_nbn_fi_uef-20180623.pdf
HEIKKILÄ, Marianne 2017. Digitaalinen yhteiskunta – tasa-arvoinen ja yhdenvertainen? [verkkojulkaisu.] Väestöekisterikeskus. Suomidigi. [Viitattu 2019-04-30.] Saatavissa: https://suomidigi.fi/digitaalinen-yhteiskunta-tasa-arvoinen-ja-yhdenvertainen/
RAASEPORIN KULTTUURIOPISTO 2019. Datorklubb. [digitaalinen kuva.] [Viitattu 2019-04-30.]