Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tarkoitus on tukea ja edistää jonkin erityisryhmän fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Järjestöjen toiminnassa mukana olevia ja kohderyhmiä ovat muun muassa pitkäaikaissairaat, vammaiset, päihde- ja mielenterveyskuntoutujat sekä heidän omaisensa ja läheiset. Olemassaolonsa tarkoitusta järjestöt toteuttavat tarjoamalla mm. neuvontaa, ohjausta, vertaistukea, virkistys- ja harrastustoimintaa sekä apua arjessa selviytymiseen. (SOSTE s.a.)

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat varsin heterogeeninen toimijajoukko. Suomen noin 10 000 rekisteröidyn sosiaali- ja terveysjärjestön joukosta noin 200 on valtakunnallisia järjestöjä, joilla on noin 300 piiriyhdistystä ja 8 000 paikallisyhdistystä. Loput noin 1 500 ovat yhdistyksiä, jotka eivät kuulu valtakunnallisiin järjestöihin. Vuonna 2017 noin 10 prosenttia sosiaali- ja terveysjärjestöistä tuotti sosiaali- ja terveyspalveluita – valtaosalla järjestöistä on ainoastaan yleishyödyllistä toimintaa. Vaikka järjestöissä työskentelee noin 50 000 ammattilaista, neljä viidestä paikallisyhdistyksestä toimii täysin vapaaehtoisten voimin. (SOSTE s.a.) Myös taloudelliset toimintaedellytykset ovat hyvin erilaisia: Järjestöbarometrin 2018 mukaan paikallisten järjestöjen keskimääräinen talousarvion menojen loppusumma oli 6 100 euroa, kun valtakunnallisissa järjestöissä se oli 3,9 miljoonaa euroa (Peltosalmi, Eronen, Litmanen, Londén, Näätänen, Ruuskanen ja Selander 2018, 53, 119).

Digitalisaatio tarkoittaa Valtiovarainministeriön määritelmän mukaan sekä toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia että palveluiden sähköistämistä. Kyse on siitä, miten digitalisaation tarjoamilla keinoilla voidaan muuttaa toimintaa ratkaisevasti toisenlaiseksi. Digitalisaatio ei ole kuitenkaan itseisarvo, vaan sen avulla voidaan toimia tehokkaammin, tuottaa parempia palveluita ja lisätä ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016.)

Digitalisaatio on osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta

Digitalisaatio ei ole ilmiö itsessään, vaan osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, väittää Juha Heikkala (2019). Tämä muutos näkyy Tia Yliskosken (2017) haastatteleman tutkijan ja Demos Helsingin toiminnanjohtaja Tuuli Kaskisen mukaan siten, että ihmiset ovat osittain lyhytjänteisempiä kuin ennen. Vapaaehtoistoimintaan käytetään suunnilleen saman verran aikaa kuin ennenkin, mutta osallistumisen tavat ja kohteet ovat muuttuneet. Myös kuluttajamainen asenne on lisääntynyt: järjestön palvelusta voidaan olla valmiita maksamaan, mutta toimintaa ei haluta itse olla mukana järjestämässä. (Yliskoski 2017.) Myös Heikkala (2019) kuvailee vapaaehtoisten osallistumisen muuttuneen projektimaiseksi, kertaluonteiseksi ja sitoutumiseltaan vaihtelevaksi.

Muutokset näkyvät Järjestöbarometrin 2018 vastauksissa erityisesti paikallisyhdistysten huolena luottamushenkilöiden saamisesta, vapaaehtoisten ja jäsenten määrästä ja jäsenten aktiivisuudesta. Valtakunnallisten järjestöjen yleisimpiä huolenaiheita olivat mm. kuinka tuen, tiedon ja palvelujen tarpeeseen ja kasvavaan kysyntään voidaan vastata, rahoittajaan liittyvät huolet (byrokratia, ohjaus, valvonta), eriarvoistuminen sekä järjestöjen asema ja arvostus. (Peltosalmi ym. 2018, 39, 42, 96-100.)

Kuva1. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta on valtaosin avointa kaikille. (Peltosalmi ym. 2018.)

Digitalisaatio tehostaa, muuttaa ja uudistaa järjestötoimintaa

Järjestödigi on vuosittainen kartoitus, jossa Avoine Oy, TIEKE ry ja Viestintä-Piritta Oy selvittävät suomalaisten järjestöjen digitalisaatiota, digiosaamista, viestintää ja sosiaalisen median käyttöä. Viime vuonna kartoitukseen osallistui 479 suomalaisten järjestöjen edustajaa. Vastauksia tuli kaikenkokoisilta järjestöiltä, eniten kuitenkin paikallisilta yhdistyksiltä, ammattiosastoilta sekä urheiluseuroilta (61 % vastaajista). Liittoja tai muita valtakunnallisia järjestöjä edusti 30 % vastaajista ja alueellisia järjestöjä tai piirejä 9 %. (Järjestödigi-kartoitus 2019, 4.)

Kartoituksen mukaan toimintojen digitalisointi sujuvoittaa parhaimmillaan koko järjestön toimintaa. Kartoitukseen vastanneiden järjestöjen mukaan digitalisaatio helpottaa eniten sisäistä ja ulkoista viestintää, koulutusten ja tapahtumien järjestämistä sekä kampanjointia. Niiden järjestöjen osuus, jotka kokivat digitalisaation helpottavan järjestön taloushallintoa, oli noussut vuoden aikana 62 prosentista 72 prosenttiin. (Järjestödigi-kartoitus 2019, 8, 17.)

Digitalisaatio auttaa tehostamaan toimintaa, muuttamaan toimintaa ja luomaan kokonaan uudenlaista toimintaa (Bäckström 2018). Tuoreimman Järjestödigi-kartoituksen mukaan juuri näitä asioita järjestöt itsekin hakevat digitalisaatiosta. Jotta tämänhetkisiä toimintatapoja ei vain päädytä korvaamaan digitaalisilla, on tärkeää ymmärtää, ettei kyse ole ainoastaan teknologiasta vaan kulttuurin muutoksesta. Tällöin digitalisaation voi nähdä myös keinona uudistaa toimintaa vastaamaan käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen muutokseen. (Järjestödigi-kartoitus 2019, 5.)

Kuva 2. Kanssalan Facebook-ryhmä Yhdessä elämisen tapoja epidemian aikana on kerännyt lähes 500 jäsentä lyhyessä ajassa. Ryhmä on hyvä esimerkki digitalisaation mahdollistamasta nopeasta reagoinnista ja yhteiskehittämisestä. Kuva: Heidi Hartikainen.

Digitalisaatiota täytyy johtaa – myös järjestöissä

Digitalisaatio ei ole valinta, vaan olosuhde, jossa järjestö toimii. Siksi sitä ei voi jättää huomioimatta järjestön strategiassa tai tarkastella muusta toiminnasta erillisenä projektina tai prosessina, toteaa järjestöasiantuntija Arto Bäckström. Järjestöissä tarvitaan aivan samoin kuin muissakin organisaatioissa strategista johtamista, jossa määritellään digitalisaation rooli osana järjestön päämääriä. (Bäckström 2018.)

Johtaminen ja strategiat tuovat digitalisaation hyödyntämiseen suunnitelmallisuutta, mikä auttaa kohdentamaan resursseja oikeisiin asioihin. (Järjestödigi-kartoitus 2019, 31.) Hyvä johtaja varmistaa myös, että yhteinen päämäärä pysyy kaikilla kirkkaana mielessä. Se on tärkeää, sillä digi ja some eivät tee ihmeitä, jos järjestön toiminnan tarkoitus ja viestin ydin eivät ole selvillä (Koivisto 2019).

Tasapainoilua nykytilanteen ja tulevaisuuden välillä

Digitalisaatiossa on ennen kaikkea kyse kohderyhmän edusta (Bäckström 2018; Sosiaali- ja terveysministeriö 2016). Digitalisaatio mahdollistaa toiminnan tarjoamisen esimerkiksi etäyhteyksien välityksellä myös heille, jotka eivät pysty osallistumaan muutoin (Bäckström 2018; Kauppinen, Kiiski ja Lehtonen 2018, 35; Valtiovarainministeriö s.a.c.). Monet järjestöt joutuvat kuitenkin tasapainottelemaan sen kanssa, käytetäänkö rajalliset resurssit nykyisiin jäseniin, joiden digitaidot voivat olla vähäisiä, vai sellaisten toimintojen kehittämiseen, jotka houkuttelevat uusia jäseniä (Yliskylä 2017). Vaarana on, että ihmisten omaehtoinen osallistuminen ajaa perinteisen järjestötoiminnan ohi, jos järjestöt eivät pysty reagoimaan muutostarpeisiin (Heikkala 2019). Esimerkiksi tämänhetkinen koronatilanne on herättänyt ihmisissä valtavan auttamishalun, mikä kanavoituu ainakin osittain erilaisiin Facebook-ryhmiin ohi julkisen ja kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnan.

Suomi on yksi maailman huippuja sähköisissä palveluissa (Valtiovarainministeriö s.a.c.) ja suomalaisilla on EU-maihin verrattuna hyvät digitaidot (mt.; DESI – Compare countries progress 2019). Koronakriisi on kuitenkin osoittanut, että vaikka digitaidot auttavat arjessa selviytymisessä ja tuovat siihen parhaimmillaan mielekästä sisältöä, tarvitaan ja kaivataan myös perinteisiä toimintatapoja – auttamista ja kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Edelleen myös suurella joukolla ihmisiä, erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan kohderyhmillä, on terveydellisiä, ikään, kieleen ja talouteen liittyviä esteitä digitaalisten palveluiden käytölle (Valtiovarainministeriö s.a.a.). Sosiaali- ja terveysjärjestöjen edunvalvontatehtävä ulottuukin sen varmistamiseen, että digitaalisten palvelujen kehittämisessä huomioidaan eri käyttäjien kannalta riittävä saavutettavuus, neuvonta ja ohjaus (ks. esim. Koskiaho ja Saarinen 2019).

“Empathy is the engine of innovation.” (Hamel 2015.) Innovaatiot kumpuavat asiakasymmärryksestä ja myötätunnosta.

Oleellista on asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen: käyttäjien mukaan ottaminen toimintaa ja palveluita kehitettäessä. Palveluiden kehittämisessä keskiöön ihmisten elämänkulku/palvelupolku (Valtiovarainministeriö s.a.b.; Mt. s.a.c.). Palvelupolkujen rakentamiseen tarvitaan verkostoja, mitkä mahdollistavat uudenlaista yhteistyötä ja kumppanuuksia yli sektorirajojen, myös järjestöille. Suurin hyöty koituu kuitenkin lopulta tavalliselle ihmiselle entistä helpommin hahmotettavina, saavutettavampina ja saumattomammin yhteen toimivina palveluina.

Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja  Heidin kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.

Kirjoittaja:

Heidi Hartikainen,  Hyvinvointikoordinaattori YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet

LÄHTEET:

BÄCKSTRÖM, Arto 2018. Digitalisaatio vaatii johtamista myös järjestöissä [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-07.]  FinFamin Laatublogi. FinFami. Saatavilla: https://finfamilaatu.fi/digitalisaatio-vaatii-johtamista-myos-jarjestoissa/

DESI – Compare countries progress 2019 [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-12.] European Commission. Saatavilla: https://bit.ly/3epVhDk

HAMEL, Gary 2015. Innovation Starts with the Heart, Not the Head. Harvard Business Review 12.6.2015. [Viitattu 2020-04-13.] Saatavilla: https://hbr.org/2015/06/you-innovate-with-your-heart-not-your-head

HEIKKALA, Juha 2019. Jyrääkö digitalisaatio järjestöjen toimintatapojen yli? [Verkkodokumentti.] [Viitattu 2020-04-08.] Howspace. Saatavilla: https://www.howspace.com/blogi/jyraako-digitalisaatio-jarjestojen-toimintatapojen-yli

JÄRJESTÖDIGI-KARTOITUS 2019 [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-04-13.] Avoine Oy, TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry, Viestintä-Piritta Oy. Saatavilla: https://bin.yhdistysavain.fi/1602444/oWL70OZ4w90gGr0WFb0B0SwUYG/J%C3%A4rjest%C3%B6digi-kartoitus%202019.pdf

KAUPPILA, Tarja, KIISKI, Kati ja LEHTONEN, Mari 2018. Sähköhelmenkalastus. Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-04-12.] Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 14/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160653/STM_rap_14_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

KOIVISTO, Susanna 2019. Järjestösome-trendit 2020 [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-08.] Viestintä-Piritta. Saatavilla: https://viestintapiritta.fi/blogi/jarjestosome-trendit-2020/

KOSKIAHO, Briitta ja SAARINEN, Erja (toim.) 2019. Ihan pihalla? Vanhat ihmiset digitaalisen maailman myllerryksessä: neuvonnan, ohjauksen ja asioiden ajamisen järjestäminen [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-04-12.] SOSTEn julkaisuja 2/2019. SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry. Saatavilla: https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2019/06/SOSTE-julkaisu-2019-Ihan-Pihalla.pdf

PELTOSALMI, Juha, ERONEN, Anne, LITMANEN, Tapio, LONDÉN, Pia, NÄÄTÄNEN, Ari-Matti, RUUSKANEN, Petri ja SELANDER, Kirsikka 2018. Järjestöbarometri 2018. Järjestöjen toimintaedellytykset [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-04-13.] Helsinki: SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Saatavilla: https://issuu.com/soste/docs/j_rjest_barometri-2018-soste

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025 [verkkojulkaisu]. [Viitattu 2020-04-12-] Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Saatavilla: https://verkkojulkaisut.valtioneuvosto.fi/stm/zine/2/article-862

SOSTE s.a. Sosiaali- ja terveysjärjestöt Suomessa [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-13.] SOSTE Suomen sosiaali ja terveys. Saatavilla: https://www.soste.fi/sote-jarjestot/sosiaali-ja-terveysjarjestot-suomessa/

VALTIOVARAINMINISTERIÖ s.a.a. Digitalisaatio ei saa syrjäyttää [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-10.] Saatavilla: https://vm.fi/digitalisaatio-ei-saa-syrjayttaa

VALTIOVARAINMINISTERIÖ s.a.b. Ehdotukset syrjäytymisen ja eriarvoistumisen estämiseksi [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-10.] Saatavilla: https://vm.fi/digitalisaatio-ei-saa-syrjayttaa-ehdotukset

VALTIOVARAINMINISTERIÖ s.a.c. Julkisen hallinnon digitalisaatio [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-12.] Saatavilla: https://vm.fi/digitalisaatio

YLISKYLÄ, Tia 2017. Uudet tavat ja digitalisaatio auttavat hiipuvaa järjestöä [verkkodokumentti]. [Viitattu 2020-04-10.] Opintokeskus Sivis: SivisNYT. Saatavilla: https://www.ok-sivis.fi/sivisnyt/2017/02/uudet-tavat-ja-digitalisaatio-auttavat-hiipuvaa-jarjestoa.html

Digitalisaatio sosiaali- ja terveysjärjestöissä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *