Digitalisaation tulo hoitotyöhön on yhä vahvemmin toteutunut kuluneen vuosikymmenen aikana Suomen hallituksen hankkeiden myötä. Parasta aikaa oleva poikkeuksellinen pandemiatilanne tuo digitaalisaation hyödyntämisen tarpeen esiin kirkkaana koko terveydenhuollon kentällä. Uusien menetelmien käyttöönotto on tärkeää, jotta pystyisimme vastaamaan kasvavaan terveydenhuollon palveluiden tarpeeseen väestön ikääntyessä. Realiteetti on se, että hoitotyön toimintoja on jollain tapaa tehostettava, sillä hoitohenkilöstön määrää ei voi loputtomasti lisätä. Mutta miten digitalisaation yhtenä käyttömuotona KYS:ssa käyttöön otettu digihoitopolku muuttaa hoitotyötä? Mitä hyötyä digihoitopolusta on sydänpotilaiden hoidossa?
Muun muassa näitä seikkoja sairaanhoitajaopiskelijat Essi Kaijomaa ja Taru Laitinen lähtivät selvittämään Kuopion yliopistollisen sairaalan sydänpoliklinikan hoitajille tekemässään laadullisessa tutkimuksessa. Sydänpotilaan digihoitopolku on Terveyskylä.fi-verkkopalvelun kautta tarjottava KYS:ssa käytössä oleva erikoissairaanhoidon sähköinen palvelu, johon tutkimukseen osallistuneet hoitajat olivat olleet mukana tuottamassa sisältöä. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelulla ja litteroitu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuneiden hoitajien keskuudessa digitalisaatio koettiin uutena ja jonkin verran haasteellisena ilmiönä. Ajatukset digitalisaatiosta, digihoitopolusta ja niiden hyödyntämisestä hoitotyössä olivat ristiriitaisia. Muissa tutkimuksissa on havaittu hoitajien kouluttamisen digitaalisten palveluiden käyttöön olevan tarpeellista, koska koulutus madaltaa kynnystä käyttää digitaalisia palveluita ja tuo näkökulmaa niiden hyödyistä.
Tulokset osoittivat, että digihoitopolun käyttöönotto tuotti muutoksia hoitaja-potilassuhteeseen ja hoitajien ajankäyttöön sekä paransi potilaiden tiedonsaantia ja kehitti omahoidon tukemista.
Tulosten perusteella digihoitopolun käyttöönotto tuotti muutoksia hoitaja-potilassuhteeseen, muutoksia hoitajien ajankäyttöön sekä henkilöstön tarpeeseen. Lisäksi se paransi potilaiden tiedonsaantia ja kehitti omahoidon tukemista. Edelleen kehittämistä olisi sähköisen tiedonsiirron hyödyntämisessä. Perinteinen kasvokkain tapahtuva hoitajan ja potilaan välinen vuorovaikutussuhde muuttui ja hoitajat kokivat etäyhteyden käytön vieraaksi. Siirtyminen puhelimitse tai kasvotusten tapahtuvasta viestinnästä erilaisiin chat- ja viestitoimintoihin vaatii hoitajilta hyviä kirjallisen ilmaisun taitoja, sillä esimerkiksi hoito-ohjeet on pystyttävä välittämään yksiselitteisen selkeästi mutta ystävällisesti. Hoitajat toivoivat myös kehityksen etenevän niin, että tulevaisuudessa mobiililaitteilla voidaan lähettää ja vastaanottaa kuvia vaikkapa potilaan turvotuksista, jolloin sanallista viestintää voidaan täydentää ja näin ollen saatu informaatio on monipuolisempaa. Myös videoyhteyden käyttö lisäisi saadun tiedon kokonaisuutta tuoden mahdollisuuden nonverbaaliseen viestintään, mutta toistaiseksi sitä ei olla ottamassa käyttöön Kys:n sydänpotilaan digihoitopolulla.
Digitalisaation myötä sairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa korostuu tietotaidon päivittäminen, joten sairaanhoitajalla tulee olla hyvät tiedonhakutaidot sekä lähdekritiikin ymmärrystä.
Yhteenvetona voidaankin todeta, että digitalisaation myötä sairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa korostuu aktiivinen ammattiin liittyvän tietotaidon päivittäminen. Tämä edellyttää, että sairaanhoitajalla on taitoa hakea tietoa erilaisista tietokannoista sekä arvioida löytämänsä tiedon luotettavuutta. Potilasohjauksessa sairaanhoitajan on opeteltava hyödyntämään digitaalista ohjausmateriaalia. Teknologiaa tulee osata käyttää, sillä etäyhteyksien hyödyntäminen tulee enenevässä lisääntymään. Hoitajien motivaatiota uusien työskentelytapojen opetteluun voidaan lisätä tuomalla vahvemmin esille niistä potilaille koituvia hyötyjä kuten nopeampaa hoitoon pääsyä sekä ajan ja rahan säästöä matkustuskustannusten vähentyessä. Ammatillisten viestintätaitojen kehittäminen on tärkeää, koska uudet viestintämuodot ja etäyhteyksien käyttö lisääntyy tulevaisuudessa. Myös potilaiden digihoitopalvelujen kautta välittämää informaatiota tulee osata tulkita. Digihoitopolut mahdollistavat sairaanhoitajan työnkuvan muutoksen omahoidon ohjaajasta omahoidon valmentajaksi, koska niiden välityksellä voidaan tukea, ohjata ja kannustaa potilasta kehittymään omahoidon osaajana myös vastaanottojen ulkopuolella. Sähköiset palvelut ovat hyvä apuväline perinteisten vastaanottokäyntien rinnalle, mutta niillä ei voida korvata kokonaan kasvokkain tapahtuvaa hoitotyötä.
Sairaanhoitajaopiskelijat Essi Kaijomaa ja Taru Laitinen sekä lehtori Marja-Liisa Rissanen, Savonia ammattikorkeakoulu