Raskauden aikana naisen kehossa tapahtuu väistämättömiä muutoksia, jotka voivat tuntua vaikeilta syömishäiriötä sairastavalle, jolle oma keho on vieras ja ongelmallinen. Syömishäiriötä sairastavan toivoma raskaus voi jäädä myös onnistumatta tai päätyä toistuviin keskenmenoihin, kun keho ei ole valmis raskauteen aliravitsemuksen tai liikapainon vuoksi. Kätilöopiskelijoiden opinnäytetyössä perehdyttiin syömishäiriöihin ja niiden vaikutuksiin lisääntymisterveyteen, raskauden aikaan ja synnytykseen. Opiskelijat tuottivat kehittämistyönä oppaan raskauden aikaan syömishäiriöön sairastuneelle ja tueksi synnytysosastojen sekä neuvoloiden hoitohenkilökunnalle. Opas tuotettiin kirjallisuuskatsaukseen perustuen ja suunniteltiin äitiysneuvolassa ja –poliklinikalla jaettavaksi.
KUVA 1. Raskauden mukanaan tuomat kehon muutokset voivat tuntua vaikeilta syömishäiriötä sairastavalle
Noin kahdeksan prosenttia raskaana olevista sairastaa jonkinasteista syömishäiriötä, joka voi olla vaaraksi sekä äidin että lapsen terveydelle. Syömishäiriöiden syitä ei tunneta, mutta altistavia tekijöitä ovat muun muassa perinnölliset tekijät, stressi, itsetunto-ongelmat ja laihuutta ihannoiva ympäristö. Vaikka syömishäiriön oireilu on aina yksilöllistä, käyttäytyminen voidaan luokitella kolmeen päätyyppiin: laihuushäiriö (anoreksia), ahmimishäiriö (bulimia) ja ahmintahäiriö (BED, Binge Eating Disorder). Yleisin syömishäiriön ilmenemismuoto on kuitenkin epätyypillinen syömishäiriö, jossa voidaan tunnistaa erilaisia oireita anoreksiasta, bulimiasta tai ortoreksiasta, eli pakonomaisesta tarpeesta syödä tai liikkua terveellisesti. Nimensä mukaisesti käyttäytymisestä puuttuu kuitenkin syömishäiriötyypille ominaisia piirteitä, kuten oksentelua ahmimisen jälkeen.
Kaikissa syömishäiriöissä on keskeistä huoli omasta painosta ja kehon ulkonäöstä, joten on ilmeistä, että ne ovat huolenaiheita myös raskauden yhteydessä. Kyseessä on suhteellisen yleinen mielenterveyden häiriö, joka jää usein neuvolassa huomaamatta, eikä asiakas ota sitä yleensä häpeän takia esille. Myös syömishäiriön monet ilmenemismuodot, laihuus ja painon heilahtelut, voivat tehdä asiakkaan syömishäiriön tunnistamisen tavallisesta hoikkuudesta tai ylipainosta hoitajille haasteellisen. Syömishäiriöön sairastunut tarvitsee kuitenkin moniammatillista hoitoa ja vakava sairastuminen vaatii aina sairaalahoitoa. Syömishäiriöihin kytkeytyy liitännäisoireina masennusta ja ahdistuneisuutta, joiden lieventämiseen voidaan tarvita jopa lääkehoitoa.
Kaikissa syömishäiriöissä on keskeistä huoli omasta painosta ja kehon ulkonäöstä, joten ne ovat huolenaiheita myös raskauden yhteydessä: kyseessä on suhteellisen yleinen mielenterveyden häiriö.
Kätilöiden ja neuvoloiden hoitajilla tulisi olla riittävät valmiudet, eli tietoa ja taitoa, tunnistaa varhaisessa vaiheessa syömishäiriötä sairastava asiakas, jotta hänet voidaan tarvittaessa ohjata asianmukaiseen hoitoon. Syömishäiriön oireet voivat tutkimusten mukaan lieventyä tai jopa parantua raskauden aikana, mutta hoitoalan asiantuntijoiden tulisi olla tietoisia eri syömishäiriöiden vaikutuksista synnytykseen sekä synnytyksen jälkeiseen aikaan. Syömishäiriöstä toipuminen ja kehon paranemisprosessi vaativat aina aikaa. Neuvoloiden yleiset ohjeet synnytyksen jälkeisen painonhallintaan voivat olla ristiriitaisia sairauden kannalta ja antavat vääränlaisia signaaleita syömishäiriötä sairastavalle, jonka seurauksena oireet voivat vaikeutua. Tällöin asiakkaan ohjaaminen hoitoon on erityisen tärkeää.
Syömishäiriöön sairastuneen asiakkaan tunnistaminen on vaikeaa ja yleispätevää seulaa ei ole olemassa.
Työkaluja syömishäiriöön sairastuneen asiakkaan tunnistamiseen on vähän ja yleispätevää seulaa ei ole olemassa. Neuvolassa apuna puheeksi otossa voidaan käyttää esimerkiksi SCOFF-syömishäiriöseulaa. SCOFF on perusterveydenhuollossa käytettävä syömishäiriöoireiden tunnistamiseen kehitetty kysely. Siinä on viisi kysymystä, jotka käsittelevät tavallisimpia laihuus-ja ahmimishäiriön oireita. Kysely voidaan tehdä yhdessä asiakkaan kanssa kysellen kysymykset tai antaa seula asiakkaalle itselleen täytettäväksi. Jokainen kyllä -vastaus tuottaa pisteen. Pisteet 2-5 viittaavat ongelmiin syömiskäyttäytymisessä. Myös riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen voi olla kohonnut, mikä olisi tärkeää tunnistaa neuvolan jälkitarkastuskäynneillä.
Painon nousu kuuluu raskauteen ja johtuu kasvavasta lapsesta ja kohdusta, verenkierron ja elimistön nestemäärän lisääntymisestä sekä istukasta ja lapsivedestä. Painoa seurataan neuvolassa säännöllisesti lapsen ja odottavan äidin hyvinvoinnin turvaamiseksi. Syömishäiriöön sairastuneesta painon seuraaminen voi tuntua kuitenkin ahdistavalta. Neuvolassa, olisi osattava tunnistaa asiakkaan tilanne ja löydettävä asiakkaalle helpompi käytänne ja olla esimerkiksi ilmoittamatta mittauslukemia, jos hän niin haluaa. Riittävä raudan saanti on tärkeää, sillä veren rautapitoisuus eli hemoglobiini usein laskee raskauden aikana ja mahdollinen syömishäiriökäyttäytyminen saattaa johtaa anemiaan. Syömisen rajoittaminen voi myös lisätä raskauspahoinvointia. Liikalihavuus taas lisää raskaudenajan diabeteksen ja raskausmyrkytyksen riskiä.
KUVA 2. Yleensä raskaus ja synnytys sujuvat ongelmitta syömishäiriöstä huolimatta
Yleensä raskaus ja synnytys sujuvat naisilla syömishäiriöstä huolimatta ongelmitta. Tilanteeseen liittyy kuitenkin riskejä, jotka äidin ja hoitoalan asiantuntijoiden on hyvä tiedostaa. Syntyneillä lapsilla todetaan enemmän terveysongelmia kuin verrokkiryhmillä. Odottavan syömishäiriö häiritsee sikiön kasvua ja kehitystä. Seurauksena voivat olla keskenmeno, ennenaikainen synnytys, alhaiset Apgar-pisteet, alhainen syntymäpaino sekä erilaiset kehityshäiriöt. Myös ennen aikaisen synnytyksen ja syntymän jälkeinen kuoleman riski kasvaa.
Syömishäiriöön sairastuneen kohtaaminen on haasteellista ja vaatii tietoa käyttäytymisen taustoista. Tärkeää olisi aito läsnäolo ja kuunteleminen. Ravitsemukseen liittyvä neuvonta on osa äitiysneuvolassa annettavasta ohjeistuksesta, mutta syömishäiriöön sairastuneen kohdalla kyse ei ole vain painosta, vaan mielen sairaudesta. Syömis- tai liikkumiskäyttäytyminen liittyy tarpeeseen kontrolloida tai hallita omaa ahdistusta.
Kirjoittajat ovat Savonia-ammattikorkeakoulun kätilöopiskelijoita, jotka tekivät opinnäytetyössä oppaan Syömishäiriöliitolle. Oppaan nimi on ”Tietoa odotusaikaan sinulle, jota syömishäiriö koskettaa”. Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu opinnäytetyön pohjalta.
Jenna Ruotsalainen ja Taika Koponen
Kätilöopiskelijat/Savonia AMK
Sari Makkonen, ohjaava opettaja
Kuvat Taika Koponen