Turvaa maatilasi tulevaisuus varautumissuunnitelmalla

Kevään aikana monissa maatalousalan julkaisuissa kannustettiin laittamaan oman tilan varautumissuunnitelma kuntoon. Miten varautumissuunnitelma tehdään ja mitä sen tulisi sisältää – ja mihin sitä edes tarvitaan?

Maatilan varautumissuunnitelmalle ei ole valmista yhdenmukaista mallia tai erillisiä ohjeita siitä, mitä sen tulisi sisältää. Huoltovarmuuskeskuksen mukaan varautumissuunnitelmassa esitetään järjestelyt ja toiminta häiriön tai keskeytyksen varalle niin normaali- kuin poikkeusoloihinkin. Tavallisimmin maatiloilla on kirjallinen varautumissuunnitelma veden- ja energiansaannin häiriöitä sekä laitevikoja varten. Monilla tiloilla on myös pelastussuunnitelma tulipalojen varalle. Varautumisen pitäisi kuitenkin olla tätä laaja-alaisempaa, sillä maatilat voivat kohdata useita muitakin kriisejä, jotka toteutuessaan uhkaavat tilan toimintaa ja tuotannon jatkuvuutta.

Maatilan varautuminen lähtee riskienhallinnasta. Riskienhallinnan avulla pyritään tunnistamaan ja arvioimaan mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisia tilan toimintaa, tuotantoa, ympäristöä ja omaisuutta uhkaavia tekijöitä. Riskit pyritään ensisijaisesti poistamaan tai vähentämään niiden esiintymisen todennäköisyyttä ja vaikutuksia. Kaikkia riskejä ei kuitenkaan voida poistaa, ja näiden varalle tarvitaan suunnitelma, jonka avulla tilan toiminnan jatkuvuus turvataan vakavan riskin toteutuessa.

Maatiloja uhkaavat monenlaiset riskit, joihin on syytä varautua etukäteen.

Pitkän aikavälin varautumissuunnitelman olisi hyvä olla kirjallinen dokumentti, jossa on selostettu vastuuhenkilöt, järjestelyt ja toimintatavat erilaisten kriisien varalle ja niistä toipumiseen. Näin asioita tulee mietittyä tarkasti ja tietoa on helppo välittää esimerkiksi työntekijöille, lomittajille ja varahenkilöille. Tärkeitä varautumissuunnitelmassa huomioitavia asioita ovat muun muassa vakava eläintauti, merkittävä kone- tai laiterikko, avioero ja yrittäjän tai muun avainhenkilön pitkäaikainen työkyvyttömyys tai kuolema. Suunnitelmaa laadittaessa kannattaa hyödyntää ulkopuolisen henkilön apua, sillä tilasokeus voi haitata tarkoituksenmukaisen suunnitelman tekemistä.

Lyhyen aikavälin varautuminen voi olla esimerkiksi ajankohtaisten asioiden ja säätiedotteen seuraamista sekä päätösten tekemistä havaintojen pohjalta. Tuotantoprosessien seurannassa ja vuodenkierron mukaisten töiden suunnittelussa tulisi huomioida varautuminen riskitilanteisiin ja niiden hallintaan. Esimerkiksi huolellinen viljelysuunnittelu ja eri kasvilajikkeiden käyttäminen nurmikasvustoissa ovat järkeviä toimenpiteitä, joilla pienennetään satoriskiä ja siitä aiheutuvaa rehupulaa. Keväällä tuotantoeläinrakennusten rakenteet tulisi tarkistaa, etteivät linnut pääse pesimään sisätiloihin ja levittämään tauteja.

Varautuminen sisältää suunnittelun ohella myös käytännön toimenpiteitä. Näitä ovat esimerkiksi varaosien hankinta etukäteen, aggregaatin säännöllinen koekäyttö tai edunvalvontavaltakirjan tekeminen. Tärkeintä kriiseihin varautumisessa on, että niihin suhtaudutaan vakavasti ja tarvittavat toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan etukäteen. Esimerkiksi tulipalon aikana on myöhäistä miettiä, mihin palavassa navetassa olevat eläimet sijoitetaan. Myös hyvät verkostot ja omasta jaksamisesta huolehtiminen ovat tärkeitä tekijöitä, joilla maatilan kriisinhallintakykyyn voidaan vaikuttaa.

Varautuminen on suunnittelun lisäksi myös käytännön toimia. Sammuttimen käytön harjoittelu turvallisessa ympäristössä nopeuttaa toimintaa tositilanteessa.

Janina Pasanen
projektityöntekijä
Työvoimaa tiloille -hanke

Terapialaidunnus – vaihtoehto nykykarjojen laidunnukseen

Laidunnuksen on perinteisesti ajateltu tarkoittavan täyslaidunnusta: lehmät keräävät tarvitsemansa ravinnon laiduntaen, eikä lisäruokintaa juuri käytetä. Kasvaneissa karjoissa täyslaidunnus ei Suomen olosuhteissa ole käytännössä välttämättä mahdollista. Vaihtoehdon ei silti tarvitse olla laidunnuksen lopettaminen kokonaan. Laidunnuksen voi toteuttaa osa-aikaisena tai niin kutsuttuna terapialaidunnuksena, jossa lehmät ulkoilevat ja jaloittelevat laitumella ilman ruokinnallista merkitystä.

Terapialaidunnukseen riittää muutaman hehtaarin ala lähellä navettaa ja hyvät kulkuväylät. Alan voi jakaa osiin tai antaa lehmien kulkea koko alalla. Kulku laitumelle voi olla vapaa tai rajoitettu. Terapialaidun voi olla myös vaihtoehto jaloittelutarhalle.

Laidunnus tuo monia hyötyjä, mutta niistä suurimmaksi voi varsinkin tulevaisuudessa osoittautua maidontuotannon positiivisen imagon vahvistaminen. Laidunnus on jo nyt osin pakollista, mutta laiduntava nauta on valitettavan harvinaistunut näky suomalaisella maaseudulla. Esimerkiksi Ruotsissa kaikille lypsylehmille on lain mukaan annettava mahdollisuus laiduntamiseen vähintään kuusi tuntia päivässä.

Kuluttajien mielikuvissa lehmä syö vihreällä laitumella auringon paistaessa ja käy navetassa vain lypsyllä. Tätä kuvaa käytetään aktiivisesti myös markkinoinnissa ja tilojen omissa somekanavissa. Kuva on hyvä, mutta törmäys todellisuuteen voi olla raju, jos tai kun käykin ilmi lehmien viettävän päivänsä navetassa kesät talvet. Pitäisikö muuttaa mielikuvaa suomalaisesta lehmien laiduntamisesta kohti todellisuutta vai todellisuutta kohti mielikuvia?

Kansainvälisillä markkinoilla pelkät mielikuvat eivät riitä, ja laidunnus on yksi asia, johon ostajat kiinnittävät jo nyt huomiota. Ruotsissa laidunnuspakko antaa mahdollisuuden suojella julkisissa hankinnoissa omaa tuotantoa. Tuotteiden raaka-aineen on tultava laiduntavilta tiloilta.

Imago ja sen vaaliminen voivat tuntua yksittäisen tilan näkökulmasta kaukaiselta, jopa turhalta mietittävältä, mutta maidonjalostajien markkinoita ja siten maidosta saatavaa hintaa ajatellen se koskettaa jokaista tilaa. Tähän peilaten laidunnus- tai ulkoilumahdollisuus on tuskin haitta tilan tulevaisuutta ajatellen, kun laajentaminen vaatii käytännössä tuotantosopimuksen lisähakemuksen.

Muun muassa savonlinnalaisella Niilolan tilalla ja siilinjärveläisellä Ruuskala Ranchilla lehmillä on vapaa pääsy laitumelle kesäisin. Kuumina kesäpäivinä laidun ei juuri houkuttele, vaan navetan antama varjo ja viileys pitävät lehmät sisällä. Illan viiletessä lehmät suuntaavat ulos.

Lypsyyn tai tuotokseen vapaalla laidunnuksella ei ole ollut ainakaan negatiivisia vaikutuksia. Eläinten terveyttä on vaikea mitata, mutta sorkkaterveys vaikuttaa tiloilla parantuneen, lehmät näyttävät kiimansa paremmin eikä utareterveys ole heikentynyt, pikemminkin päinvastoin.

Laidunnusmahdollisuuden karjalleen järjestäneet tilat korostavat, ettei asiasta kannata tehdä itselleen liian hankalaa – hyvä aita laitumen ympärille, mahdolliset kujat kuntoon ja navetan ovet auki.  ”Aina voi kokeilla ja laittaa navetan ovet kiinni, jos homma ei toimi”, kannustavat laidunnusta harjoittavat tilat muita.

Timo Ruuskasen kokemuksia ja laidunkäytäntöjä voit katsoa täältä: www.youtube.com/watch?v=0kdJ8ZW0nkc

Robottipihaton lehmiä laiduntavat myös kiuruvetiset Anna-Stiina ja Matti Niskanen: www.youtube.com/watch?v=CIRaH31ryVc

Niilolan tilalla lehmien laidunnusta tarkkaili Jalaka-hankkeen harjoittelija Anna-Reetta Mikkonen. Hänen raporttinsa löydät Jalaka-hankkeen verkkosivuilta: https://jalaka.savonia.fi/ajankohtaista/193-terapialaidunnusta-niilolan-tilalla

Eeva-Kaisa Pulkka
TKI-asiantuntija

Laidunnurmikin tarvitsee aikaa valmistautua talveen

Milloin lopettaa laidunnus syksyllä, jotta seuraavan kesän sato on turvattu? Nurmen viimeiselle niitolle paras ajankohta on syyskuun alkupuolella, jotta nurmi ehtii valmistautua talvehtimiseen. Kolmatta satoa korjataan tosin myös aivan kasvukauden lopussa syyskuun lopulla – tai lämpiminä syksyinä jopa lokakuun puolella. Vanha ohje välttää niittoa syyskuun puolivälin tienoilla ei syksyjen pidentyessä enää välttämättä aina pidä paikkaansa, vaikka se onkin syytä pitää mielessä.

Talveen varautuessaan nurmi kerää varastoon sokereita ja karaistuu talvilepoa varten. Laidunnus on myöhään syksyllä nurmelle hellävarainen korjuutapa, sillä siinä osa lehdistä jää kasvamaan. Niitto sen sijaan vie kaiken lehtimassan, ja uusi kasvu kuluttaa talvea varten jo kerättyjä sokerivarastoja ja voi siten heikentää talvehtimista.

Laitumia ei silti kannata myöhään syksyllä syöttää aivan loppuun. Laidunten hiipuessa lypsävien ruokinta vaihtuu vähitellen säilörehuruokintaan navetassa, mutta nuorkarja ja umpilehmät jatkavat usein laidunkautta pitkälle syksyyn. Ylilaidunnus onnistuu myös näiltä ryhmiltä, mikä heikentää nurmien talvehtimista ja seuraavan kasvukauden satoa. Laidunnurmikin on jätettävä valmistautumaan talveen hyvissä ajoin syksyllä. Kahdeksan sentin minimisyöttökorkeus on hyvä muistisääntö myös syksyllä. Hyvä laidun on myöhään syksyllä yhä vihreä ja lapion pistolla esiin käännetty juuristo vahva ja elossa.

Älä tallaa laitumia syksyllä

Toisaalta pidemmäksikään jäävä odelma ei ole nurmelle haitaksi. Koeolosuhteissa runsaan odelman on todettu vaikuttavan vain vähän nurmen talvenkestävyyteen tai seuraavan vuoden ensimmäisen sadon määrän tai laatuun. Esimerkiksi Luken kokeissa talveksi jääneen odelman määrä on vaihdellut paljonkin, mutta vahva odelma ei ole vaikuttanut talvehtimiseen. Seuraavan vuoden satoon vaikutusta on ollut vasta todella suurilla odelman määrillä. Märkänä syksynä on siis pienempi paha jättää lohkojen viimeinen laidunnus tekemättä kuin antaa lehmien polkea laidun sorkankuvia täyteen. Erityisen varovainen kannattaa olla keväällä perustettujen lohkojen laiduntamisessa. Märkä maa tiivistyy herkästi, ja sorkkien aiheuttama pintapaine on suuri. Tiivistymiä syntyy syksyllä herkästi, vaikka maan pinta ei sorkkien alla rikkoutuisikaan.

Ulkoilu tekee hyvää, joten lypsylehmäkin toki nauttii kauniista syyspäivästä laitumella. Eikä laidun pilalla ole, jos nauta sieltä täältä hampsii syötävääkin suuhunsa. Pitkälle syksyyn laiduntavat, kuten hiehot ja umpilehmät, on kuitenkin parempi siirtää kyntöön menevälle parkkilohkolle ja syöttää  lisärehua kuin antaa kaluta laitumet paljaiksi.

Seuraa JALAKA-hankkeen kotisivuja ja sosiaalista mediaa, joista löydät lisätietoa hankkeen toiminnasta ja tapahtumista:

http://jalaka.savonia.fi

Eeva-Kaisa Pulkka
TKI-asiantuntija

Laidunnukseen ja jaloitteluun valmistautuminen osa IV – laidunnurmen perustaminen

Laidunnurmen perustamisessa kannattaa panostaa hyvään laatuun (kuva: Savonia-AMK JALAKA-hanke)

Aikaisemmissa kirjoituksissani olen käsitellyt laidunnukseen liittyviä suunnitteluasioita. Laiduntamisen suunnittelussa on hyvä miettiä kasveja, joita laitumella kasvatetaan. Perusajatuksena laitumien perustamisessa on viljelykiertoon perustuva nurmien uudistaminen. Jotta laidunnurmi olisi riittävän hyvälaatuista ja sitä olisi riittävästi tyydyttämään nautojen rehun tarvetta (tai edes terapialaitumelle tarpeellisen napostelurehun määrän), on syytä miettiä kasvivalinnat hyvissä ajoin valmiiksi.

Laidunnurmen perustaminen on syytä aloittaa hyvissä ajoin jopa pari vuotta ennen varsinaista laiduntamista. Hyvän laidunnurmen tunnusmerkkejä ovat tasainen kasvusto, rikattomuus, hyvä kasvukyky ja hyvä ruokinnallinen laatu. Näihin vaatimuksiin päästään pitkäjänteisellä suunnittelulla ja työllä. Kaiken alku ja juuri ovat viljelykierrossa olevat esikasvit ja viljelytoimenpiteet. Viljelykierrollisesti hyviä esikasveja ovat viljat, koska niiltä rikkakasvien hävitys onnistuu helposti sekä kemiallisesti että mekaanisesti. Kylvösiemenen käytössä on syytä huomioida siemenerän puhtaus ja kylvettävän siemenen itävyys. Käytettäessä sertifioitua siementä rikkakasvien siementen todennäköisyys on pienempi kuin käytettäessä tilan omaa siementä tai toiselta tilalta hankittua siementä. Hyvin itävän siemenen kasvuun lähtö on nopeaa, ja näin se peittää myös nopeammin alleen mahdolliset rikkakasvit. Nopea kasvuun lähtö vähentää myös ravinnehävikkien muodostumista. Hyvä laidunnurmiseos muodostuu esimerkiksi timoteistä, nurminadasta, niittynurmikasta ja valkoapilasta. Nurmen perustamisessa voidaan edellisten lisäksi käyttää raiheinää nopeuttamaan nurmikasvuston kasvuun lähtöä.

Rikkakasveista isoja tappioita

Rikkakasvien torjunnassa kannattaa kiinnittää huomiota kestorikkojen torjuntaan jo edellisen viljelykasvin aikana. Laidunnurmilla yleisesti viihtyviä ja ilmeneviä rikkakasveja ovat muun muassa hierakat, nokkonen, leinikit, voikukka, jauhosavikka ja ohdake. Näiden rikkakasvien haittapuolia ovat ravinteiden käyttö ja varsinaisen kasvin varjostus sekä maku- ja hajuhaitat rehuun ja maitoon. Pahimmassa tapauksessa eläin saattaa sairastua tai saada myrkytyksen rikkakasveista. Sadon laadun ja määrän alenema voi olla rikkakasvien valtaamalla lohkolla merkittävä: 10 %:n rikkapeitteisyys lohkolla vastaa joka kymmenennen rehupaalin menetystä hehtaarilta. Rikkakasvit saattavat vähentää nurmikasvien pensomista jopa 20–30 % pienentäen näin odotettavissa olevaa satoa. Rikkakasvien torjunnassa voidaan käyttää kemiallista tai mekaanista torjuntaa tai niiden yhdistelmää. Joka tapauksessa rikkojen torjuntaan on syytä kiinnittää huomiota jo esikasvivaiheessa torjumalla rikat silloin mahdollisimman hyvin.

Esimerkiksi voikukka laidunnurmessa voi aiheuttaa maku- ja värivirhettä maitoon (kuva: Savonia-AMK JALAKA-hanke)

Laitumen kasvivalintaa harkitessa on huomioitava laidunnuksen voimakkuus sekä pellon kunto. Mikäli laidunlohkolla on kosteusongelmia ja tiivistymiä, rikkakasvit saavat helposti tilaa kasvaa. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, esiintyykö tulevalla laidunlohkolla pulaa esimerkiksi fosforista, kaliumista, boorista ja rikistä. Näiden ravinteiden puuttuessa apilat ja nurmikasvit eivät pysty tuottamaan riittävän hyvää ja laadukasta satoa, jolloin kilpailu kasvualasta ja peittävyydestä kääntyy jälleen rikkakasvien eduksi.

Seuraa JALAKA-hankkeen kotisivuja ja sosiaalista mediaa. Löydät sieltä tietoa hankkeen toiminnasta ja tapahtumista.

http://jalaka.savonia.fi/

Jarkko Partanen
TKI-asiantuntija

Ruis tuottaa satoa myös laitumena

Sateisena kesänä laitumet polkeutuvat sorkkien alla huonoon kuntoon.


Pitkän sadejakson jälkeen moni laidunlohko näyttää lohduttomalta ja nurmen voi joutua uudistamaan useammalta lohkolta kuin on suunniteltu, minkä vuoksi ensi kesän laidunala jää aiottua pienemmäksi. Yksi vaihtoehto on uudistaa nurmi jo nyt syksyllä.

Nurmen uudistamiseen syyskesällä voi käyttää ruista, sillä se käy puitavan viljan lisäksi myös laitumena tai säilörehuna korjattavaksi. Syksyllä kylvetty ruis sitoo talven aikana ravinteita, ja uudistettavasta nurmesta saadaan satoa jo perustamisvuonna. Ruis on nopeakasvuinen, lehtevä ja kestää tallausta. Kasvutapa ehkäisee perustetun laitumen rikkaruohottumista. Laitumeksi ruis kylvetään elokuussa ja heinänsiemen aikaisin keväällä täydennyskylvönä. Rukiin kylvömääräksi riittää noin 100 kiloa hehtaarille; heinänsiemenessä käytetään normaalia 25–30 kiloa hehtaarille. Vaihtoehtoisesti heinän voi kylvää heti ensimmäisen syötön jälkeen yhdessä virnan kanssa, minkä senkin ehtii laiduntaa kesän aikana kahteen kertaan.

Syksyllä kylvetty ruis on laidunnettavissa aikaisin keväällä, ja se pitääkin laiduntaa mielellään ennen korren kasvun alkua ja viimeistään ennen tähkälle tulemista. Rukiin voi korjata myös säilörehuksi, jolloin korjuu on noin touko-kesäkuun vaihteessa. Hyvän jälkikasvukykynsä ansiosta laidunnettu tai niitetty ruis kasvaa uutta ja sen voi laiduntaa myöhemmin kesällä uudestaan. Laidunnetulle ruislohkolle on syytä tehdä aina puhdistusniitto, jotta syömättä jääneet kohdat eivät ala kasvattaa tähkiä, sillä myrkyllisten torajyvien riski on aina mahdollinen. Laidunnus pienillä, tiheään vaihtuvilla lohkoilla tehostaa kasvua.

Ruis on lehtevä ja laidunkasvina maistuva.


Ruis uudistaa laidunta

Laidunnuskoe Mustialan koulutilalla osoitti rukiin toimivan laitumen uudistamisessa ja vihantarehuna. Ruista sisältävä laidunrehu oli maistuvaa ja sekä kasvusto että sulavuus säilyivät hyvinä, vaikka keväällä kylvetty ruislajike ei ollut kokeen myötä tulleen kokemuksen mukaan paras laidunkäyttöön. Laitumelle kannattaa mieluummin valita lajike, joka ei muodostaisi tähkiä saman kesän aikana. Kokeessa ruista kylvettiin 60 kiloa ja apilaista heinänsiemenseosta 28 kiloa hehtaarille.

Toukokuun alussa kylvetty ruis laidunnettiin ensimmäisen kerran juhannuksen tienoilla, ja samalla lohkolla lehmät kävivät kesän aikana viisi kertaa. Ruista sisältäneen laitumen D-arvo pysyi nurmilohkoa tasaisempana, ja korkea D-arvo onkin tutkimusten mukaan rukiille ominaista. Raakavalkuaispitoisuus ruista sisältäneessä laitumessa oli koko kesän nurmilohkoa korkeampi.


Ehkäise tauteja – vaihda apila kevätkylvöiseen rukiiseen

Mustialan kokeessa lehmiä laidunnettiin päivittäin vaihtuvilla pienillä lohkoilla, jonne ne pääsivät aamun aikana ja josta ne haettiin tarvittaessa sisälle illalla. Päivän aikana lehmillä oli vapaa pääsy navettaan. Laidunnus ei vaikuttanut lehmien lypsyviiveisiin tai lypsyllä käyntien määrään. Ruista lehmät söivät mielellään, mutta vaikutusta maitomääriin ei voitu erotella. Erot tuotoksessa jäivät kokeen aikana vähäisiksi.

Nurmi rukiin alla onnistui kohtuullisesti, ja tänä vuonna laidunkokeilussa on Reetta-ruis ja nurmensiemen. Alkukesän kuivuus on harventanut kasvustoa, mutta lajike vaikuttaa paremmin laitumeksi sopivalta. Mustialan lehmät laiduntavat viittä eri laidunkaistaa, ja kaista vaihtuu päivittäin.

Keväällä laitumeksi kylvettävän rukiin sekaan voi laittaa myös herneitä, vihantahärkäpapua ja virnoja. Kevätkylvöistä ruista voi käyttää apilan sijaan ehkäisemään apilan tautiriskiä.


Syyskylvö toimii kevätkylvöä paremmin

Viljelijäkokemusten mukaan syksyllä kylvettynä ruis toimii monivuotisen laitumen uudistamisessa kevätkylvöä paremmin. Keväällä kylvetty on kokemusten perusteella herkemmin tukahduttanut heinän alleen.

Aikainen syöttö keväällä ja puhdistusniitot ovat tärkeitä sekä kasvuston maittavuuden ja sulavuuden että torajyvien välttämisen kannalta. Puhdistusniitoilla pyritään estämään kasvuston korsiintuminen ja tähkälle tulo. Ahkera laiduntaminen kesän aikana pitää rukiin kasvavana ja antaa tilaa alle kylvetylle nurmelle. Ulkomaisten tutkimusten mukaan ruista voisi laiduntaa kolmen, neljän viikon välein.

Keski-Euroopassa on käytössä omat lajikkeensa rukiin viherkäyttöön, niin sanotut vihermassarukiit, joista Bonfire-lajiketta on muutamilla tiloilla kokeiltu myös Suomessa. Nämä lajikkeet sopivat sekä laitumeksi että säilörehuksi.

Seuraa JALAKA-hankkeen kotisivuja ja sosiaalista mediaa, siellä on esillä tietoa hankkeen toiminnasta ja tapahtumista.

http://jalaka.savonia.fi

Eeva-Kaisa Pulkka
TKI-asiantuntija


Mustialan laidunkokeesta löytyy lisätietoa täältä.

VarmaNurmi-hanke järjestää opintomatkan Etelä-Suomeen elokuussa 2020 tutustumaan nurmipienryhmätoimintaan, blogi 2

VarmaNurmi-hanke järjestää opintomatkan Etelä-Suomeen tutustumaan nurmipienryhmätoimintaa. Ilmoittaudu mukaan VarmaNurmi-hankkeen opintomatkalle! Lisätietoja alla olevasta matkaesitteestä:

Kuvassa Anu Ellä
Kuvassa Anu Ellä tutkii oman tilansa nurmia.

Matka on suunniteltu yhdessä ProAgria Etelä-Suomen nurmentuotannon, johtamisen ja pienryhmätoiminnan valtakunnallinen huippuosaaja Anu Ellän kanssa. Hänellä on kokemusta pienryhmien vetämisestä jo kuudentoista vuoden ajalta. Hän on vetänyt nurmituotantoon ja johtamiseen liittyviä pienryhmiä. Pienryhmätoiminnan ydin on se, että jaetaan hyviä käytänteitä ja hallitaan muutostilanteita ryhmän tuella. 

Nurmipienryhmissä tulosten kerääminen ei ole itsetarkoitus vaan niiden avulla osoitetaan muutos ja sen havaitseminen säilyttää innon kehittää tuotantoa, tarkkailla ja tehdä havaintoja omalla tilalla. Esimerkiksi, mitä tarkoittaa julmettu sato, jos sitä ei ole mitattu! Numerojen avulla voidaan tehdä vertailua tilan aiempiin tuloksiin, mutta myös valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tuloksiin. 

”Esimerkiksi, mitä tarkoittaa julmettu sato, jos sitä ei ole mitattu! Numerojen avulla voidaan tehdä vertailua tilan aiempiin tuloksiin, mutta myös valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tuloksiin.”

Anu Ellän mukaan pienryhmätilojen nurmisadoissa on tapahtunut selvä muutos. Vuodesta 2010, jolloin satotasoja alettiin mitata, tähän päivään ne ovat tuplaantuneet. Nykyisin tiloilla on 8000-10000 kuiva-ainekilon satotasoja vuoden kasvuolosuhteista riippuen. Enää ei haluta korkeampia satotasoja vaan viime vuosina on keskitytty ravinteisiin. Korkeasta satotasosta johtuen paljon ravinteita poistuu maasta. Millainen vaikutus tällä on ravinnetasapainoon ja toisaalta nurmea käyttäviin eläimiin? Vuonna 2018 Varsinais-Suomen savikkopeltoja vaivanneen kuivuuskriisin myötä on mietitty maan rakennetta ja kasvukuntoa. Mitä pitäisi tehdä, että oltaisiin valmiimpia seuraavaan kuivuuskriisiin? 

Pienryhmätiloilla ei ole tehty mitään mullistavia asioita satotason tuplaantumiseen, vaan perustekemistä on tarkennettu. Ensin kyseenalaistettiin nurmen perustamistapa. Perustaminen oli ollut vajavaista ja nurmet olivat sen vuoksi aukkoisia. Syitä aukkoisuuteen olivat useimmiten harva perustiheys kylvössä, suojakasvi oli tuhonnut nurmen tai kylvö oli tehty liian syvään. Kun saatiin perustamisjälki tilakohtaisilla ratkaisuilla kuntoon ja nurmi oli ensimmäisenä vuonna täystiheää, saatiin sato pelastettua kolmeksi vuodeksi. Silloin riittää, kun lannoitetaan ja korjataan sato.  

Kasvilajivalintojen vaikutus nurmen kiertonopeuteen

Nurmen kiertonopeus riippuu Anu Ellän mukaan kasvilajivalinnoista. Monilajiseoksilla se on kolme vuotta. Jos seoksessa on pelkkiä nurmikasveja, kasvu voi olla hyvä neljäntenä jopa viidentenäkin vuonna.  Nurmen kasvukunnon varmistamiseksi pienryhmissä tarkkaillaan erityisesti ensimmäisen vuoden nurmia ja tilan vanhimpia nurmia. 

Nurmen tuotannossa pätee edelleenkin 50 vuotta vanhat opit ojituksesta ja maan rakenteesta. Nykyisin puhutaan enemmän maasta ja juuristosta. Juuristo vaikuttaa siihen, miten maa toimii. 

Nurmiseokset ovat muuttuneet Anu Ellän uran alkuajoista, jolloin timotei-nurminata oli yleisin seos. Varsinais-Suomen savimailla kuivuus on yleinen ongelma ja siksi seosten monipuolistaminen on ollut tarpeellista. Naapurimaissa vieraillessa selvisi, että heillä oli käytössä jopa kahdeksan lajin seoksia. Seosten monipuolistamiseen lähdettiin kunkin tilan tarpeista. Timotei-nurminata on edelleenkin pohjalla lähes kaikilla tiloilla, mutta niiden lisäksi valtaosalla on mukana englannin raiheinää ja ruokonataa, josta on ollut kokeilussa myös uusia pehmeämpilehtisiä lajikkeita. Niiden maittavuus on parempi kuin aiempien lajikkeiden. 

Useimmilla tiloilla vähintään osalla lohkoista on mukana useampi apilalaji tai sinimailanen ja rehumailanen apilan lisäksi. Nurmipalkokasvien osuus seoksessa tavanomaisesti viljellyillä tiloilla on kuitenkin alle 30 %. Luomutiloilla niiden osuus on luonnollisesti suurempi. 

Koiranheinä on ollut viime aikoina mukana seoskokeiluissa kuivuudenkestävyytensä takia. Se vaikuttaa myös rehun kuitupitoisuuteen, koska vanhenee nopeasti eikä sen vuoksi sovellu kahden niiton strategiaan. Rehukattaraa on kokeiltu useilla tiloilla, mutta se ei ole ollut vielä laajamittaisesti käytössä. Sen on todettu olevan timotein laatuista ruokinnassa rehuarvoiltaan ja maittavuudeltaan. 

Keskikesän kuivuus aiheuttaa ongelmia

Varsinais-Suomessa korjataan yleensä kolme säilörehusatoa kesässä. Neljä korjuuta olisi mahdollista, mutta keskikesän kuivuus on ongelmana. Siksi kakkossato on aika vaatimaton, ykkös- ja kolmossato ovat pääsatoja. Ykkössato on yleensä määrältään ja laadultaan hyvä ja siksi sen korjuun aikaistaminen ei kannata. Kolmossadon aikaan yökosteus auttaa sadon tuottamisessa. 

Anu Ellän mukaan kuivuusongelman takia nurmituotantoa on pitänyt miettiä laaja-alaisesti Varsinais-Suomessa. Keskikesän kuivuudessa ja syksyn märkyydessä on pärjättävä. Lumi ei ole talvella suojaamassa nurmia, joten talvituhoja tulee paljon. Näihin ongelmiin käytännön ratkaisuja nurmipienryhmäläiset hakevat seuraavalta vyöhykkeeltä etelään päin. Pohjoissavolaisten viljelijöiden kannattaa tulla ottamaan oppia Suomen eteläkärjestä, koska kymmenen vuoden sisällä ilmasto-olosuhteet ovat saman tyyppiset kuin heillä nyt.

 

Kirjoittajat: 

Leena Kärkkäinen, TKI-asiantuntija ja Henna Hyttinen, kasvitalouden lehtori

VarmaNurmi-hanke 

VarmaNurmi -hanke järjestää opintomatkan Etelä-Suomeen elokuussa 2020 tutustumaan nurmipienryhmätoimintaan, blogi 1

Anu Ellä
Kuvassa Anu Ellä, ProAgria Etelä-Suomen nurmituotannon asiantuntija ja huippuosaaja.

ProAgria Etelä-Suomen nurmentuotannon, johtamisen ja pienryhmätoiminnan valtakunnallinen huippuosaaja Anu Ellä on ollut mukana suunnittelemassa VarmaNurmi-hankkeen opintomatkaa Varsinais-Suomeen. Matkalla tutustutaan neljään Anu Ellän nurmipienryhmään kuuluvaan tilaan, jotka ovat kehittäneet tuotantoa ja johtamista ryhmissä.

Vierailutilat ovat alueen kärkitiloja, jotka on valittu korkean maito- ja elinikäistuotoksen perusteella. Ne ovat Anu Ellän mukaan hyviä indikaattoreita, että tilan säilörehuntuotanto ja johtaminen ovat kunnossa. Tilat ovat kokoluokaltaan erilaisia ja niissä on tehty erilaisia kokeiluja nurmituotannossa. Mukana on Artturi-koetila, josta löytyy kasvutulostietoja, lannoituskokeilussa mukana oleva tila ja maan lämpötilamittauksia tehnyt tila. Kaikilla opintomatkan vierailutiloilla käytetään monipuolisia lajiseoksia nurmen perustamisessa.

 

Ilmoittaudu mukaan VarmaNurmi-hankkeen opintomatkalle 26.-28.8.2020! Lisätietoja löytyy alla olevasta matkaesitteestä. Ilmoittautumislinkki löytyy tästä.

Pienryhmätoimintaa jo useiden vuosien ajan

Anu Ellä on pyörittänyt nurmipienryhmiä vuodesta 2004 lähtien. Ajatus pienryhmistä lähti hyvien käytänteiden jakamisesta. Asiantuntija ei voi kertoa toisen tilan hyvistä ratkaisuista eteenpäin, mutta pienryhmissä viljelijät voivat jakaa niitä keskenään. Asiantuntija on mukana ryhmässä tukemassa viljelijän päätöksiä. 

Pienryhmässä etsitään tilakohtaisia ratkaisuja. Nykytilanteen kartoituksesta lähdetään liikkeelle. Tavoitetilanne on seuraava mietinnän kohde ja sinne pääsemiseen etsitään keinoja. Pienryhmien teemat valitaan tilojen kehittämiskohteiden mukaan. Kehittämistä tehdään hyvin käytännönläheisesti. Ryhmässä innostutaan kehittämisestä ja toisten ryhmäläisten tuki on tärkeä pelisilmän kehittymisessä omaan tekemiseen. Ryhmissä on avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, joka nopeuttaa uudistusten toteuttamista omalla tilalla. Kun tiedetään ryhmän jäsenen kokeilleen asiaa, niin kynnys lähteä kokeilemaan sitä omalla tilalla on matalampi. Myös tilojen välistä yhteistyötä on syntynyt pienryhmätoiminnan ansiosta. 

Oppia haetaan myös ulkomailta

Nurmipienryhmäläiset käyvät tutustumassa nurmituotantoon ja tilakokonaisuuden hallintaan ulkomailla. Opintomatkalla opittua käydään tarkasti läpi pienryhmissä ja pohditaan, mitä voisi ottaa käyttöön Suomen olosuhteisiin. Opintomatkojen lisäksi pienryhmissä on ollut vaihtoja ulkomaisten tilojen kanssa. Anu Ellä itse on ollut neljä päivää walesilaisella maidontuotantotilalla tutustumassa tilan toimintaan käytännössä ja vastaavasti walesilaistilan isäntä oli vierailulla Anu Ellän kotitilalla. 

Kansainväliset nurmipienryhmät tekevät tuloaan. Anu Ellä on mukana nurmipienryhmässä, jossa on tiloja Suomen lisäksi Norjasta. Ryhmien kokoontumiset ovat etäyhteydellä ja lisäksi ajatuksia vaihdetaan WhatsApp-ryhmässä. Suomalaisella tilalla on norjalainen ystävyystila. Suomalaistilalliset olivat tutustumassa ystävyystiloihinsa viime syksynä ja norjalaiset tulevat suomalaisille ystävyystiloille ensi vuonna. 

Kansainväliseen pienryhmään osallistujat halusivat preppausta englannin kielestä. Puhumisen ja sanaston harjoittelun lisäksi ryhmäläiset ovat tehneet esittelyn omasta tilasta englanniksi. Nyt tiloilla on paremmat valmiudet kertoa omasta tilastaan sosiaalisessa mediassa ja matkoilla. Samoin kansainvälisiä vieraita otetaan näillä tiloilla vastaan ja tilan esittely käy sujuvasti, kun ei tarvita tulkkia välissä. 

Lean-menetelmällä karsitaan turhia työvaiheita pois

Anu Ellä on ohjannut myös Lean-menetelmää karjapienryhmissä. Niissä harjoitellaan tehokkuutta saamalla turhia työvaiheita pois. Työvaiheiden kellottaminen auttaa hahmottamaan, meneekö aikaa turhiin työvaiheisiin. Työohjeiden tekeminen on toinen tärkeä Lean-työkalu. Ryhmälaiset liittävät ne yhteiseen WhatsApp-ryhmään, jossa toisten työohjeita voidaan kommentoida, parantaa ja ottaa opiksi. 

Lean-ryhmissä on yleensä kaksi henkilö samalta tilalta.  Ryhmissä on tehty persoonallisuusanalyysejä, jotka eivät varsinaisesti ole Lean-työkalu. Niiden avulla saadaan kuitenkin ihmiset toimimaan paremmin yhteen ja sen myötä saadaan tehokkuutta tilojen toimintaan. Kun ymmärtää toista paremmin, se parantaa työilmapiiriä. Pienryhmissä on näkynyt, että keskustelua tilan asioista on enemmän. 

”Kiireiseen kesäaikaan järjestettävät tapaamiset ovat lyhyitä muutaman tunnin tapaamisia. Tämä käytäntö on benchmarkattu irlantilaisilta.”

Uran alkuaikoina Anu Ellä teki paljon paperitöitä tiloilla. Aikaa ei jäänyt syvälliseen keskusteluun tilallisten kanssa. Hän toteuttaa tilakäynnit nykyään niin, että keskustelee siellä missä asia tapahtuu eli pellolla, navetassa tai rehusiilolla. Kävellään ja pohditaan yhdessä, miltä siellä näyttää ja miten se vaikuttaa tilan kokonaisuuteen.  

Ryhmien ohjaaminen on iso osa Anu Ellän työtä ja niiden toteutuksessa on tapahtunut iso muutos. Ne eivät ole enää kokoustiloissa talvella vaan ne järjestetään tiloilla silloin kun asia on akuutti. Kiireiseen kesäaikaan järjestettävät tapaamiset ovat lyhyitä muutaman tunnin tapaamisia. Tämä käytäntö on benchmarkattu irlantilaisilta. 

Anu Ellän mielestä pohjoissavolaisten kannattaa käydä tutustumassa eteläsuomalaiseen nurmituotantoon, koska tulevaisuudessa ilmasto-olosuhteet muuttuvat Pohjois-Savossa saman tyyppisiksi kuin ne ovat nyt Etelä-Suomessa. 

 

Kirjoittajat: 

Henna Hyttinen, kasvitalouden lehtori ja Leena Kärkkäinen, TKI-asiantuntija 

VarmaNurmi-hanke 

Kasvukausi hyvään alkuun – vinkkejä kasvustohavaintoihin nurmilla keväällä

Jalkautuminen peltolohkolle keväällä kannattaa, sillä nurmikasvuston tiheyden, talvehtimisen onnistumisen ja nurmilajien ja -lajikkeiden soveltumisen sekä rikkakasvipaineen ja -lajiston lohkolla voi nähdä heti kevään alussa. Havainnot antavat tukea nurmella käytettäviä tuotantopanoksia mietittäessä sekä auttavat tilan töiden johtamisessa.

Nurmia kannattaa tutkia hyvissä ajoin keväällä. Kuva: Henna Hyttinen

Kasvustohavainnot keväällä

Suomen talvi vaikuttaa nurmikasvien selviytymiseen ja ankara talvi voi vähentää nurmikasvien esiintymistä lohkolla riippuen sääolosuhteista, lajikeominaisuuksista ja kasvitaudeista. Pellolla tehtäviä havaintoja voi tehdä heti juurten kasvun alkaessa. Kuolleen heinän alta voi etsiä juuria, juurenniskoja sekä tehdä havaintoja rikkakasveista sekä talvituhosta. Lumihome voi tehdä tuhoa peltolohkolle, etenkin kun lumi on satanut routaantumattomaan maahan ja maassa on runsaasti kosteutta.

Lumihomeen aiheuttamaa tuhoa nurmikasvustossa. Kuva: Henna Hyttinen

Pellolla tehtäviä havaintoja keväällä talvehtimisen onnistumisesta sekä elinvoimaisuudesta ovat:

  • Kasvuston tiheys
  • Lajikkeiden suhteet ja talvehtimisen onnistuminen
  • Rikkakasvit
  • Juuriston kunto. Terve juuristo on vaalea ja napakka.
  • Juurenniskan kunto. Juurenniska on pääjuuren ylimpänä sijaitseva varteen rajoittuva osa. Halkaistuna niiden pitäisi näyttää vaaleilta, napakoilta ja vahingoittumattomilta. Tummuneet, haljenneet ja pehmenneet juurenniskat/tyvisipulit kielivät talvituhosta.
  • Kasvupisteen kunto. Kasvupiste on se paikka, josta uusien lehtien ja lopulta varren kasvu keväällä alkaa tai jatkuu. Kasvupiste(itä) löytyy yleensä ylimmän lehden lehtitupen sisältä tai lehtien tyviltä. Kasvupisteen voi saada näkyviin avaamalla lehtituppia varovasti.

Voit tehdä kasvustohavaintoja leikkaamalla näytteitä veitsellä kasvupisteistä, pesemällä juuristoja sekä tarkastelemalla timotein tyvisipuleja. Terveet juuret ovat vaaleita, rapsakoita ja elinvoimaisia. Kuolleet juuret ovat tummia, hauraita ja usein myös kasvupiste on heikko.

Kasvuston terveyteen liittyviä havaintoja voi tehdä leikkaamalla näytteitä veitsellä esimerkiksi timotein tyvisipulin halkaiseminen kertoo timotein kasvukunnosta (vasen kuva). Oikealla juuren kunnon tarkistaminen. Tämä yksilön kunto on hyvä. Kuvat: Henna Hyttinen

Täydennyskylvö tarpeen ja rikkakasvien havainnointi

Kasvuston tiheyden arviointi esimerkiksi lohkon kolmelta kohdalta tuo lisää tietoa pellon kasvuston kunnosta.  Mikäli kasvusto on heti keväällä tiheydeltään harvaa ja talvehtiminen on epäonnistunut, kannattaa miettiä nurmen ikää, uusimisen tarvetta sekä lajikevalintaa. Korkeata hehtaarisatoa tavoiteltaessa lohkon nurmikasvuston tiheyden tulee olla yli 90% tai täysitiheä, sillä aukot kasvustossa näkyvät heikompana satona sekä lisäävät kasvustotilaa rikkakasveille.

Täydennyskylvöllä voi paikata nuorten kasvustojen aukkoja ja mahdollisia kylvövirheitä. Huonokuntoisessa maassa, jossa on paljon rikkakasveja sekä tiivistymiä ei täydennyskylvöllä saavuteta välttämättä haluttua lisää. Täydennyskylvö ei korjaa maaperän ongelmia vaan lisää satoa ja tiheyttä hyvän kasvukunnon omaavilla lohkoilla.  Lisää täydennyskylvöstä tehdyistä havainnoista Mäkiniemen ym. 2020 julkaisussa Nurmen täydennyskylvön hyvät käytänteet. Julkaisu löytyy nettisivuilta: https://journal.fi/smst/article/view/89260/49301

Laadukkaan nurmisadon varmistamiseksi rikkakasvien tarkkailu nurmikasvustosta kannattaa aloittaa hyvissä ajoin keväällä. Rikkakasvit vievät ravinteita nurmelta ja alentavat nurmen sadon määrää ja laatua. Esimerkiksi suuri määrä voikukkaa vaikuttaa nurmen maittavuuteen. Jotkut rikkakasvit säilörehussa ovat haitallisia ja jopa myrkyllisiä. Myös juolavehnä kannattaa opetella tunnistamaan: sen lehtien yläpinnat ja usein myös lehtitupet ovat karvan peittämiä. Korkeat juolavehnäpitoisuudet heikentävät erityisesti toisen ja kolmannen säilörehun korjuun rehuarvoja sekä säilörehun ja laitumen maittavuutta.

Hyvän ja laadukkaan sadon tavoittelu on kannattavaa, sillä hyvä ja laadukas nurmisato tuo hyvinvointia eläimille ja tulosta viljelijälle. Hyväkasvuinen nurmikasvusto lisää pellon multavuutta, hyönteisten ja esim. maan mikrobien ja lierojen hyvinvointia ja parantaa maatalouden hiilensidontaa. Lisäksi typensitojakasveilla voi vähentää lannoitekustannuksia ja parantaa maaperän monimuotoisuutta. Valitsemalla talvenkestäviä lajikkeita, voi apilanurmi vähentää typen keinolannoituksen määrää usean vuoden ajan.

Hyväkuntoinen nurmikasvusto lisää pellon multavuutta ja lierojen viihtyisyyttä. Kuva: Henna Hyttinen

Blogi on laadittu Varmuutta nurmentuotannosta hankkeelle. Hanke tuottaa ratkaisuja, joilla lisätään nurmentuotannon resurssitehokkuutta ja parannetaan nurmipohjaisen nautakarjatalouden sopeutumista sään ääri-ilmiöihin. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020, Yara Suomi Oy, Hankkija Oy, El-Ho Oy Ab ja Osuuskunta Itämaito. Hanketta toteuttaa Luonnonvarakeskus, Savonia-ammattikorkeakoulu ja ProAgria.

Kirjoittajat:

Piia Kekkonen, TKI-asiantuntija

Henna Hyttinen, kasvitalouden lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Sirkkojen hoito-ohjeita ja toukkajäätelöä

InsectSavo –hankkeessa järjestetään vuoden 2020 keväästä alkaen työpajoja hyönteistaloudesta. Ensimmäinen työpaja starttasi 25.5. Työpajan aihe oli hyönteisten kasvatus.

Työpajassa tutustuttiin eri hyönteisiin, niiden ominaisuuksiin, hoito-ohjeisiin ja käyttömahdollisuuksiin. Esimerkiksi mustasotilaskärpänen on hyönteinen ja se on kotoisin Amerikan subtrooppisilta alueilta. Kyseinen hyönteinen ei selviä Suomessa ulko-olosuhteissa. Toukan elinkierto on noin 45 päivää ja se on luonnollisesti tottunut kierrättämään biomateriaalia, pystyen hyödyntämään lantaa, biojätteitä ja teollisuuden biologisia sivuvirtoja. Työpajassa puhumassa ollut asiantuntija muistutti, että sivuvirroissa kannattaa huomioida taloudellinen ja ympäristöllinen näkökulma.

Sirkoissa kasvatettavia lajeja on paljon ja niillä on erilaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi kenttäsirkat eivät hypi niin paljon, kuin kotisirkat. Vinkattiin, että sirkoista puhuttaessa kannattaa käyttää tieteellisiä nimiä, sillä muut nimet vaihtelevat lähteestä riippuen. Sirkkojen hoitoon myös vinkattiin pienenä ja tärkeänä huomiona, että kasvatusvaiheessa pikkusirkat hukkuvat herkästi juoma-astiaan. Tätä vahinkoa voi estää laittamalla kangaspalan juoma-astiaan.

Hyönteisiä hyödynnetään ruokana ja esimerkiksi mustasotilaskärpäsen toukista saa maitoa, josta voi valmistaa jäätelöä. Kuva: Miika Tapio

Omalla hyönteiskasvatuksella ravintoa kodin lemmikeille

Ylä-Savon ammattiopistolla Peltoniemellä Iisalmessa kasvatetaan hyönteisiä. Hyönteiset käytetään lähinnä omien lemmikkien ravinnoksi ja osa myydään eläinkauppoihin. Työpajassa vinkattiin, että mikäli jauhopukit kiinnostavat, on niitä tällä hetkellä mahdollista käydä ostamassa Ysaolta. Kotikasvattajat kasvattavat jauhopukkeja kotona esimerkiksi yhdessä laatikossa, jossa on jauhopukkien eri kasvuvaiheet samassa laatikossa. Syksyllä on tulossa Peltoniemessä tilaisuus, jossa on mahdollista päästä tutustumaan jauhomatoihin ja sirkkoihin.

Pohjoismaissa hyönteisteollisuus on aloittamassa ja investointeja ovat tehneet mm. Tanskassa Enorm Biofactory ja Norjassa InvertaPro. Teollisuus ennakoi voimakasta kasvua hyönteisproteiinin tuotannossa Euroopassa. Työpajassa pohdittiin, minkä verran on hyvä olla biomassaa, jotta olisi taloudellista kannattavaa ottaa toukkia? Pohdinnoissa huomioitiin, että taloudellisesti kannattavaan toimintaan liittyy useita muuttuvia tekijöitä ja siksi yhtä suoraa vastausta on mahdotonta antaa.

Haasteiden tiedostamista ja uusia ideoita

Työpajassa porukka jaettiin kahtia. Toisessa keskusteltiin upscalingista; siitä, kuinka pienimittakaavainen hyönteistuotanto saadaan kannattavaksi ja toisessa hyönteisten teknisestä käytöstä.

Yhteenvedoksi koottiin, että hyönteistaloudessa tarvitaan yhteistyötä Ruokaviraston kanssa. Lainsäädäntö määrittää pitkälti ravitsemusta tuotantoon ja käytön mahdollisuuksia. Lisäksi tarvitaan uusia tutkimuksia ja pilotteja, jotka todentavat menetelmien soveltuvuuden sekä tuloksia esimerkiksi hyönteisten vaikutuksista tuotantoeläimille. Voisiko hyönteiset olla osana jätehuoltoa? Tai pystyykö niistä tekemään biopolttoainetta ja pinnoitteita? Mitkä ovat mahdollisuudet kompostoinnin yhteydessä? Useita kysymyksiä jäi auki ilmoille.

Työpajassa oli mukana yrittäjiä, joiden yritykset ovat toistensa lähellä. Yhteistyö tuottajien välillä koetaan tarpeelliseksi. Haasteellisena hyönteistaloudessa pidetään hyönteisten hintaa, kuluttajat pitävät sitä korkeana. Pohdittiin kierrätysmateriaalien, esimerkiksi take-away astioiden hyödyntämistä kauniisti pakatuissa pakkauksissa. Tai mitkä olivat mahdollisuudet kesäkanojen myynnin yhteydessä? Kesäkanojen mukana olisi mahdollista myydä ruokinnan aloituspakkaus, joka sisältäisi myös hyönteisiä. Hyönteiset ovat kanoille terveellisiä herkkupaloja ja niitä voi käyttää osana ruokintaa.

Blogin asiantuntijoina toimivat Miika Tapio Luonnonvarakeskukselta ja Laura Leinonen Ysaolta. Materiaali työpajasta löytyy hankkeen nettisivuilta Materiaalit-välilehdeltä.

Työpajassa esille tulleita linkkivinkkejä:

http://www.tosiruoka.fi/jauhomatojen-kasvatus-yksinkertainen-ohje/

https://www.luke.fi/biosecurity/jauhomadon-eli-jauhopukin-toukan-kasvatus/

http://www.sammakkolampi.net/ruoka/sirkat.html

https://www.youtube.com/playlist?list=PLfxOn9ydjmSaq8KEz8PIkA42pQ9PBwlJr

Kesällä 2019 Protix avasi suuren tehtaan Hollannissa. Hallin koko on 14 000m2.  https://www.world-grain.com/articles/12229-protix-opens-insect-protein-production-plant

Kaisa Hyvönen
TKI-asiantuntija
InsectSavo -hanke,
Savonia-ammattikorkeakoulu

https://insectsavo.savonia.fi/

Savoniasta valmistuvilla agrologeilla on vahva tuntuma työelämään

Savonia-ammattikorkeakoulusta Iisalmen kampukselta valmistuu tänä keväänä yli kaksikymmentä agrologia. Heillä on takanaan neljä vuotta opiskelua, johon on sisältynyt sekä harjoittelua että teoriaopintoja.

Mitä nuo opinnot sitten ovat olleet? Opintosisällöt ovat liittyneet tiiviisti työelämän yrityksiin, organisaatioihin ja projekteihin. Oppimistehtävät ovat Savoniassa todellisia ympäröivästä maailmasta nousevia ajankohtaisia haasteita, joihin etsitään vastauksia. Maatalouden suunnitelmat kuten taloussuunnitelmat tehdään oikeille maatiloille ja todelliseen tarpeeseen. Valmistuttuaan agrologit toimivat mm. yrittäjinä, erilaisissa kaupan tehtävissä, maataloushallinnossa esim. EU-tarkastajana ja projektityöntekijänä. Moni nyt valmistuva on ollut yrittäjä jo opinnot aloittaessaan.

Viimeinen opiskeluvuosi on kulunut enimmäkseen opinnäytetyön merkeissä. Jokaisella opinnäytetyöllä on toimeksiantaja, jonka johonkin ongelmaan tai epäkohtaan pyritään löytämään vastauksia soveltavan tutkimuksen avulla. Tänä vuonna opinnäytetyöaiheina on ollut mm. luomuun siirtyminen ja sen vaikutukset kannattavuuteen, kasvinviljelytilan siirtyminen kotieläintilaksi, lypsykarjatilan laajentamisen suunnittelu, A2-maidontuotanto, säilörehuhävikki ja typen lisälannoitustarpeen selvittäminen viljakasveilla. Hieman tavanomaisesta poikkeavia, mutta ajankohtaisia opinnäytetyöaiheita ovat olleet viljelijän kuolemaan ja suruun liittyvä työ sekä kosteikkokohteen havainnointi ja oppimateriaalin suunnittelu lapsille. Tästä näkee, että agrologin toimintakenttä on varsin laaja ja erittäin monipuolinen.

Hyvin monessa opinnäytetyössä on tuotettu opas työn tilaajalle. Tällaisia ovat esimerkiksi perehdytysopas uudelle työntekijälle ja lampaan rakennearvosteluopas. Yliopettaja Heli Wahlroos koordinoi opinnäytetöitä ja hänen sanojensa mukaan tänä vuonna työt ovat olleet erityisen tasokkaita. Näiden töiden tuloksia Savoniasta valmistuneet pääsevät usein esittelemään Maataloustieteiden päiville Helsinkiin.

Me savonialaiset olemme todella kiitollisia ja iloisia siitä, että meillä on paljon yhteistyökumppaneita, jotka ovat halunneet muistaa meidän valmistuvia agrologiopiskelijoita myöntämällä heille stipendejä. Stipendien jakoperusteet vaihtelevat itse kunkin myöntäjän mukaan. Saatetaan painottaa esimerkiksi opinnäytetyötä, paikkakuntaa, yrittäjänä toimimista tai hyvää opintomenestystä. Runsas stipendien määrä on osoitus siitä, että työelämä arvostaa Savonian agrologikoulutusta, joka on useana vuonna peräkkäin saanut valtakunnallisesti parhaat arviot myös valmistuvilta opiskelijoilta. Lämpimät kiitokset kaikille stipendien lahjoittajille.

Tänä vuonna vietettiin virtuaalivalmistujaisia koronatilanteen vuoksi, katso tallenne tästä. Oli todella sääli, ettemme oikeasti päässeet juhlimaan valmistumista.  Onhan sentään takana neljä vuotta kestänyt yhteinen matka.

Kiitos Marjo Lautiainen ja Tiia Hakulinen koskettavasta opiskelijapuheenvuorosta valmistujaisissa! Onnea ja menestystä tulevaan kaikille valmistuville agrologeille, mikä sitten onkin teidän seuraava etappinne!

Tässä vielä stipendien saajat ja lahjoittajat vuonna 2020. Onnea kaikille!

Marjatta Kumpulainen
lehtori, valmistuneiden opettajatuutori
Savonia-ammattikorkeakoulu