Uudenlaisia webinaarikokeiluja ja yhteen hiileen puhaltamista

Halusimme tehdä rohkean kokeilun hieman uudenlaisella työpajan toteutustavalla. Ensin alustuspuheenvuoro Zoomilla, sitten lyhyesti keskustelua puheenvuorojen ja chatin kautta. Zoomista keskustelu siirrettiin Facebookiin annettujen kahden teeman alle. Seuraavana päivänä kokoonnuttiin tunniksi puimaan yhteenvetoa webinaarin aiheesta, keskusteluista sekä tällaisen toimintatavan toteutuksesta. Kuinka kokeilu onnistui?

Toimintamallilla saatiin hyviä kehittämisideoita

Opittuja asioita olivat seuraavat: Muistetaan laittaa tavoitteet selkeämmin esille. Täyttyivätkö meidän tavoitteet? Ei tehdä annettuihin teemoihin liian isoja ja laajoja kysymyksiä, sillä niihin on haasteellista vastata. Konkreettisiin kysymyksiin on helpompi vastata, mutta toki myös suurella pensselillä maalailu on tarpeellista. Olisi ollut hyvä, jos keskusteluaikaa Zoomissa ja Facebookissa olisi ollut enemmän. Olisiko yhteenveto voinut ollut vasta parin päivän kuluttua? Toisaalta taas oli hyvä, että yhteenveto oli seuraavana päivänä alustuksesta, niin asiat olivat vielä tuoreessa muistissa. Jos aikaa olisi merkitty enemmän, olisiko se vaikuttanut osallistujamäärään? Voitaisiin kokeilla keskustelun käyntiä Facebookin lisäksi muissa kanavissa, kuten Instragramissa ja Twitterissä. Eri kanavissa luultavasti tavoitetaan erilaisia keskustelijoita ja siten saadaan erilaisia keskusteluja.

– Miten suomalaisen ja pohjoissavolaisen maataloustuotannon pitäisi kehittyä? Parannammeko tuotantopanosten omavaraisuutta, resurssitehokkuutta, taloudellista tehokkuutta? Mitkä ovat tulevaisuuden kannalta oleellisia kehittämiskohteita?
Tällaisella aiheella keskusteltiin ensimmäisessä teemakeskustelussa Facebookissa. Keskustelua heräsi eniten ruokahävikistä. Esille nostettiin myös alkutuotannon heikko kannattavuus. Huolena on, että maataloustuotanto painuu alas. Alas poljetun maataloustoiminnan uudelleen ylös nostaminen on todella haasteellista. Pohdittiin, kuinka koronapandemia muuttaa ihmisten suhtautumista maatalouteen. Saataisiinko alkutuotannon kannattavuutta parannettua siten, että viljelijät pureutuisivat entistä syvemmälle siihen, miten juuri hän saisi juuri hänen omalle tilalleen paremman kannattavuuden? Tämä vaatii viljelijöiltä uudenlaista ajattelutapaa ja motivaatiota. Unohdetaan naapurikateus, puhalletaan sen sijaan yhteen hiileen.

Alustuksessa ennustettiin, missä ruokaa tullaan tulevaisuudessa tuottamaan. Kartta näytti positiivista sadon muutosta pääasiallisesti maapallon pohjoisosissa. Tämä muistutti, kuinka asioita tulee tarkastella ja nähdä pitkällä aikavälillä. Ruuantuotanto on erittäin tärkeä ala. (Kuvakaappaus kartasta alustuksen tallenteesta: https://www.youtube.com/watch?v=k_R6gs-yYWU)

Toinen teemakeskustelu

– Maataloustuotannon ja ruokaketjun resilienssillä tarkoitetaan sen kykyä selviytyä kriiseistä ja pärjätä kriisien aikana. Millainen on suomalaisen maatalouden ja ruuantuotannon resilienssin tilanne? Miten selviydymme tästä, meneillään olevasta kriisistä? Miten varaudumme siihen, että selviydymme myös tulevista kriiseistä?
Tämän keskustelun aiheissa heräsivät etenkin öljy, biopohjaiset polttoaineet ja valkuaisomavaraisuus. Muistuteltiin, ettei me voida vaikuttaa kaikkeen, esimerkiksi öljyn hintaan. Koulutukset uusiutuvien energianlähteiden käyttöön on tarpeen ja niitä tullaan järjestämään. Yhteenvetotilaisuudessa otettiin keskusteluun myös varautumissuunnitelmat. Millaiset ovat suunnitelmat tiloilla, jos esimerkiksi eläimet tai ihmiset sairastuvat? Entä jos sähköt katkeaa pidemmäksi aikaa? Millainen on kyberturvallisuus? Onko viljaa riittävästi varastossa, jotta pärjätään pahimman kriisitilanteen yli? Tarpeellista on miettiä erilaisia skenaarioita ja varautua niihin varautumissuunnitelmalla. Mitä on tehtävä, jotta toiminta ei pysähdy, vaikka se vähän hiljentyisikin?

Yhteenvetoon osallistuneet puhalsivat hyvin yhteen. Ideointi jatkui ja eri kanavissa (Zoom, Facebook ja yhteenvetotilaisuus) käydyt keskustelut täydensivät toisiaan. Eri organisaatiot saivat tilaisuudessa ideointiporukan kasaan. Saataisiinko koottua ideointiporukka myös viljelijöistä? Ideointiporukassa voitaisiin yhdessä jatkaa kehittämistyön ideointia.

Kaisa Hyvönen
TKI-asiantuntija
Maatila 2030 -hanke,
Savonia-ammattikorkeakoulu

https://maatila2030.savonia.fi/

Ilmastonmuutos kasvin- ja metsäntuotannossa

Ilmastoblogi III

Tämän blogitekstin ja ajatusten takana ovat Savonian agrologiopiskelijat, ryhmästä RA18SM

Talvi tappaa kasvitaudit. Kylmä talvi vähentää kasvitautien ja tuholaisten määrää. Kylmä talvi ja pohjoinen sijainti on suojannut Suomea monilta Etelä- ja Keski-Euroopassa esiintyviltä kasvitaudeilta ja hyönteistuholaisilta. Talven pakkaset heikentävät kasvitautien ja kasvintuhoojien elinvoimaa ja määrää kasvualustassa.

Suomessa viljellystä ruuasta löytyy kansainvälisesti verrattuna vain vähän torjunta-ainejäämiä. Suomessa tuotettu ruoka on maailman puhtaina. Maa-, metsä- ja puutarhatalouden kasvinterveys on Suomessa hyvällä tasolla verrattuna muihin Euroopan maihin. Kasvinterveyden valvonta perustuu kasvinterveyden suojelemisesta annettuun lakiin (702/2003), joka tähtää vaarallisten kasvintuhoojien Suomeen leviämisen estämiseen ja todettujen esiintymien hävittämiseen. Kasvitaudit tuhoavat maailman ravinnontuotannosta noin 10 % vuosittain.

Suomessa tarve kasvinsuojeluaineiden ja kasvitautien torjunta-aineiden käytölle on globaaliin tasoon verrattuna vähäinen. Kasvinsuojeluaineita käytetään Suomessa vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja riski torjunta-ainejäämille pienenee. Suomessa ei käytetä varastoinnin aikana kemiallisia torjunta-aineita varastotuholaisten tai tautien torjumiseen, koska kylmän talvikauden vuoksi näitä ei yleensä esiinny.

Vähäinen kasvinsuojeluaineiden määrä ylläpitää maaperän vähäistä raskasmetallipitoisuutta eikä niitä keräänny kasveihin. Vähäisellä torjunta-aineiden käytöllä on positiivinen vaikutus tuotannon laatuun. Viileä ilmasto vähentää kasvintuhoojien esiintymistä hidastamalla niiden lisääntymistä. Lisäksi se estää sellaisten lajien leviämisen maahan, jotka eivät selviä talven yli.

Vesistöt ovat herkkiä pilaantumiselle

Suomessa vesistöjen laatu ja puhtaus ovat huomattavasti parempia kuin muualla maailmassa; Suomen järvien vesistä 80 % on laadultaan erinomaista tai hyvää. Suomessa etsitään jatkuvasti uusia keinoja vesistöjen hoitamiseen. Ilmastonmuutoksen myötä vesien laatuun tulee vaikuttamaan heikentävästi mm. sademäärien lisääntyminen ja sateiden voimakkuuden kasvaminen. Sateiden lisääntyessä ravinteiden huuhtoutumisen riskit kasvavat, ja tämän vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota lannoitteiden käyttöön sekä peltotöiden ajankohtiin. Suomessa lannoitteiden käyttö on tarkasti valvottua, ja lannoitukset suunnitellaan lohkokohtaisesti, jotta ylilannoitukselta vältyttäisiin. Vesistöjä pyritään suojelemaan myös jättämällä erilaisia pientareita, suojakaistoja, sekä -vyöhykkeitä pelloille, jotka sijaitsevat vesistöjen läheisyydessä. Suojakaistaleiden ja vyöhykkeiden noudattamista seurataan, kun tila on tehnyt ympäristötukisitoumuksen.  Mutta esimerkiksi Hollanissa voit rakentaa eläinten tuotantorakennuksen tai perustaa pellon heti vesistön läheisyyteen.

Jätteiden lajittelu ja  kierrätys

EU:ssa syntyy vuosittain noin 2,5 miljardia tonnia jätettä. Vuonna 2014 maa- ja metsätalouden sekä kalastuksen osa tästä hurjasta määrästä on vain 1 %, kotitalouksien osuus 8 %, teollisuustuotannon osuus 10 %, kaivostoiminnan ja louhinnan osuus 30%, rakennusalan osuus 34 % sekä muiden osuus 17 %. jätteen määrä väheni Bulgariassa ja Alankomaissa. Jätettä syntyy eniten henkilö kohden rikkaammissa maissa, koska turismi selittää osaltaan nämä jäte määrien nousut. Suomen osalta vuonna 2016 jätteen määrä Suomessa henkilöä kohti oli 504 kg ja Tanskassa taas puolestaan oli 777 kg. Vuosien 2005 ja 2016 välillä Suomessa, Virossa, Sloveniassa, Iso-Britanniassa ja Irlannissa kaatopaikalle vietävän jätteen määrä väheni huomattavasti.  Suomessa 42 % jätteestä kierrätetään tai kompostoidaan ja kaatopaikalle päätyy vain 3 %.

Metsä sitoo ilmakehän hiiltä

Kansainvälisesti suomalainen metsäosaaminen on – ja on jo pitkään ollut – korkeassa kurssissa. Suomessa avohakkuu tarkoittaa metsän uudistamista, sen kasvukyvyn tarpeellista elvyttämistä. Siis jotakin kokonaan muuta kuin vaikkapa Brasiliassa, jossa maan presidentin johdolla oltiin kovin hitaita ryhtymään toimiin satojatuhansia hehtaareita kuukaudessa sademetsää tuhoavien metsäpalojen sammuttamiseksi.

Metsäpalot aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä ja vähentävät muun muassa viljelyalaa sekä kaventavat kasvien sekä eläinten elinympäristöjä (Nasa)

Ilmastonmuutoksen torjunnassa metsien tehtävä on toimia ilmakehän hiilensitojana. Jotta metsä tähän kykenisi, täytyy metsän kasvaa. Tätä edellyttää hiilensidonta biologisena prosessina. Suomessa avohakkuut keskittyvät vanhoihin, kasvunsa jo päättäneisiin tai sen jo lähes päättäneisiin metsiin. Ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta metsät nimenomaan tuleekin uudistaa. Tämän uudistamisen tulee myös tapahtua riittävän tehokkaasti, jotta metsien kyky sitoa hiiltä ei ajan oloon laske. Suomessa metsän omistajia sitoo metsälaki. Metsälaki velvoittaa metsänomistajaa uudistamaan metsän pian pääte hakkuiden jälkeen. Metsän uudistamiseen valitaan lajike, mikä soveltuu kasvupaikalle parhaiten.

Varmasti paljon jäi kertomatta, mutta mielestämme, Suomessa asiat ovat aika hyvällä malilla. Ja koko ajan tehdään lisää töitä, jotta Suomen hiilijalanjälki olisi mahdollisimman pieni.

Kirjoittajat:

Kimmo Järvi, Sanna Räisänen, Kati Heikkilä, Erja Kämäräinen, Anu Hakkarainen, Emmi Parkkinen, Erika Kemppainen, Aini Partanen, Minka Kilponen, Johanna Kiesiläinen, Sanni Kemppainen, Tiia Heinikainen, Laura Rantala, Eetu Hokkanen, Satu Jääskeläinen, Pekka Leskelä, Merja Tuovinen, Sami Juntunen, Heli Jolkkonen, Satu Virolainen, Minna Ruokolainen, Meeri Partanen, Anu Tiikkainen, Outi Kuvaja.

Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Ilmastonmuutos ja nautakarjatalous

Ilmastoblogi II

Tämän blogitekstin ja ajatusten takana ovat Savonian agrologiopiskelijat, ryhmästä RA18SM

Ilmastonmuutos on tänä päivänä kaikkien mielessä ja syytä onkin. Ilmasto muuttuu ja muuttuessaan se vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Mutta mitä pitää tehdä, jotta ilmastomuutoksen tuomat negatiiviset vaikutukset pystytään minimoimaan? Suomessa on jo lukemattomia lakeja, säännöksiä ja asetuksia, joilla pyritään minimoimaan maa- ja metsätalouden vaikutukset luontoon, vesistöihin ja ilmastoon. Kaikkia näitä sääntöjä ja asetuksia valvoo joku viranomainen.

Suomessa pyritään tekemään asioita aina paljon paremmin ja tehokkaammin kuin muualla. Esimerkkinä sanottakoon, ilmastonmuutosta käsittelevässä kokouksessa maailmanlaajuisesti keskusteltaessa ja sovittaessa jostakin päästörajoituksesta tiettyyn aikaan mennessä, niin Suomi pyrkii tekemään kaiken paljon nopeammassa aikataulussa ja tehokkaammin kuin kukaan muu. Tuntuu kuin Suomen tulisi pelastaa koko maapallo! Sama pätee tuotantoon ja sen hiilijalanjälkeen. Suomessa lihantuotanto on lähes kokonaan maidontuotannon sivutuote.

Naudan osuus ilmastonmuutokseen on ollut viime aikoina hyvinkin paljon tapetilla, uusimpien tutkimusten mukaan nauta ei olekaan suurin syypää ilmastonmuutokseen. Mielestäni ei ole mitään syytä ajaa suomalaista maataloutta alas. Suomessa tuotanto on eettistä sekä puhdasta, sillä eläinten lääkityksiä valvotaan eikä esim. antibioottijäämiä päästetä lihaan tai maitoon. Jos Suomessa loppuisi tuotanto, niin ei silloin lihan syönti tai maidon juonti loppuisi, vaan tuotteet tulisivat ulkomailta. Monissa maissa ei eläimillä ole asiat niin hyvin kuin Suomessa eikä liha ja maito ole välttämättä puhdasta. Puhumattakaan siitä kuinka suuri hiilijalanjälki tuontilihalla tai maidolla olisikaan?

Kotimaisen lihantuotannon etuja ovat paikallisen elinvoimaisuuden tukeminen ja ruokaturvan ylläpito. Ympäristön ja ilmaston kannalta on parasta tuottaa ruokaa mahdollisimman lähellä kulutusta.

Mikrobilääkkeiden käyttö tuotantoeläimille on Suomessa kansainvälisesti katsottuna erittäin maltillista. Antibioottien käytön määrä on 2010-luvulla Suomessa vähentynyt enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Suomi on hyötyeläimille (yleensä niiden kasvua edistämään) annettujen antibioottien osalta esimerkillinen. Niinpä bakteerien herkkyystilanne on useimpiin maihin verrattuna Suomessa hyvä. Tosin kun esimerkiksi Ranskassa ja USA:ssa antibioottien käyttö vapaata ja niitä käytetään paljon myös ennaltaehkäisevästi.

Perinnebiotoopilla on runsas kasvi- ja eläinlajimäärä, sinne ei tuoda ravinteita ulkopuolelta eikä maata käännetä tai kylvetä. On muistettava, että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaihtelee vuosittain eikä syötävää ole välttämättä yhtä paljon kuin viljellyillä pelloilla. Sateisina kesinä syötävää on enemmän kuin kuivina. Monet kasvi-, sieni-, hyönteis-, lintu- ja nisäkäslajit viihtyvät laitumilla ja erityisesti monipuolisilla luonnonlaitumilla. Kun laidunta ei ole kemiallisesti hoidettu on kaikella oma tasapainonsa.

Taulukko. Tuotantoeläinten määrään suhteutettu mikrobilääkkeiden kokonaismyynti 30 EU/EEA maassa vuonna 2016 (mg/PCU, milligrammaa vaikuttavaa ainetta populaatiokorjausyksikköä kohti). Luonnonvarakeskus 2019, https://www.luke.fi/ruokafakta/yleista-.

30 maan tulosten vaihteluväli Suomi
Kokonaiskulutus 3 – 453 19
3. ja 4. polven kefalosporiinit 0 – 0,7 0,01
Fluorokinolonit 0 – 9,7 0,1
Makrolidit 0 – 29,2 1,0
Polymyksiinit 0 – 22 Ei ole koskaan käytetty tuotantoeläimille Suomessa

Nurmi on karjatalouden valttikortti. Nurmipelloista toivotaankin hiilisieppareita. On tutkittu, että hiilikato on voimakkainta lämpimän ilmaston maissa. Suomessa ja Pohjoismaissa viileä ja kostea ilmasto hillitsee hiilen karkaamista pellosta. Suomessa onkin korkeimmat viljelymaiden hiilipitoisuudet. Täytyisikin kuitenkin löytää sellaiset viljelykeinot, jotta tilanne Suomessa pysyisi jatkossakin hyvänä, koska ilmaston lämpeneminen tulee kiihdyttämään hiilikatoa myös meillä.

Peltojen hiilensidonnalla pyritään saamaan etenkin maidon hiilijalanjäljestä 30 – 40 % pois. Valio kehitti ensimmäiset nurmisiemenseokset parantamaan peltojen hiilensidontaa. Nurmiseosta suunniteltaessa otettiin huomioon se, että seoksen lajit kestävät suomen viljelyolosuhteet, ovat satoisia, sitovat hyvin typpeä ja juuristonsa avulla lisäävät hiilensidontaa maahan.

Suomessa monivuotiset nurmikasvit sitovat hyvin hiiltä ja ovat parempia
sitomaan kuin yksivuotiset kasvulohkot (Piia Kekkonen)

Laiduntaminen ja perinnebiotoopit

Naudan laiduntaminen on muokannut maaseutua luomalla perinnemaiseman. Monen suomalaisen mielikuva maaseudusta on laidun, missä on runsas kasvilajisto eri väreineen. Kauniit perinnebiotoopit ovat muodostuneet laidunnuksen seurauksena, ja laidunnuksella voidaan ylläpitää ja lisätä niiden harvinaistunutta kasvillisuutta.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaan perinnebiotoopit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Laidunnus on usein ainoa mahdollisuus hoitaa alueita, joiden koneellinen niitto on kivisyyden, epätasaisuuden tai jyrkkyyden takia käytännössä mahdotonta. Lisäksi laiduntavat eläimet monipuolistavat maaseutumaisemaa. Jos laidunnus loppuu niin alueet kasvavat umpeen. Jonkin verran on jo nyt ollut uutisointia, kuinka nykyinen maatalous vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen. Mm. tietyt lantaa hajoittavat hyönteiset ovat vähentyneet.

Perinnebiotoopilla on runsas kasvi- ja eläinlajimäärä, sinne ei tuoda ravinteita ulkopuolelta eikä maata käännetä tai kylvetä. On muistettava, että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaihtelee vuosittain eikä syötävää ole välttämättä yhtä paljon kuin viljellyillä pelloilla. Sateisina kesinä syötävää on enemmän kuin kuivina. Monet kasvi-, sieni-, hyönteis-, lintu- ja nisäkäslajit viihtyvät laitumilla ja erityisesti monipuolisilla luonnonlaitumilla. Kun laidunta ei ole kemiallisesti hoidettu on kaikella oma tasapainonsa.

Lue lisää opiskelijoiden ajatuksista ilmastonmuutosaisteusta Suomi vastaan muu maailma seuraavasta blogista Ilmastonmuutos kasvin- ja metsäntuotannossa.

Kirjoittajat:

Kimmo Järvi, Sanna Räisänen, Kati Heikkilä, Erja Kämäräinen, Anu Hakkarainen, Emmi Parkkinen, Erika Kemppainen, Aini Partanen, Minka Kilponen, Johanna Kiesiläinen, Sanni Kemppainen, Tiia Heinikainen, Laura Rantala, Eetu Hokkanen, Satu Jääskeläinen, Pekka Leskelä, Merja Tuovinen, Sami Juntunen, Heli Jolkkonen, Satu Virolainen, Minna Ruokolainen, Meeri Partanen, Anu Tiikkainen, Outi Kuvaja.

Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa?

Ilmastoblogi I

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma. Ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen, vesistöihin, ilmastoon sekä maaperään monin eri tavoin. Näitä asioita pohtivat Savonian ammattikorkeakoulun toisen vuosikurssin agrologiopiskelijat opintojaksollaan.   Kurssin tavoitteena oli pohtia ilmastonmuutosta globaalisti sekä pohtia ilmastonmuutosta maatalouden näkökulmasta Suomessa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmastonmuutoksen myötä lämpötila nousee, eli talvilämpötilat kohoavat ja lämpimien jaksojen määrän oletetaan lisääntyvän. Lämpötilan on ennustettu nousevan epätasaisesti, noin 0,2 astetta kymmenen vuoden aikana.

Maapallon säiden ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja myrskytuulet voimistuvat todennäköisesti Suomen merialueilla, rannikolla ja mahdollisesti myös sisämaassa. Lämpötilan muutoksien vuoksi kasvukausi pidentyy ja muuttuu lämpimämmäksi. Hellejaksojen myötä kuivuus lisääntyy, vaikkakin sademäärät lisääntyvät rankkasateina. Talvien pilvisyys lisääntyy ja aurinko paistaa harvemmin. Ilmastonmuutos vaikuttaa Golf-virtaan. Tämä tuo muutoksia sääolosuhteisiin laajoilla alueilla.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös vesistöihin. Lämpötilojen nousu yhdessä ravinteiden lisääntymisen myötä muuttaa vesistöjä. Muutokset vaikuttavat veden happitasoihin, rehevöityminen lisääntyy ja tämä vähentää lajien monimuotoisuutta.

Vesi samentuu planktonlevien määrän kasvaessa ja lisääntyneet sateet ja tulvat lisäävät ravinteiden huuhtoutumista. Esimerkiksi sisävesistä vapautuvan hiilen määrä lisääntyy. Lämpötilan nousu lisää järvissä leväkukintoja, mitkä lisäävät metaanipäästöjä ja kiihdyttävät veden lämpenemistä entisestään.

Vesistöjä happamoittavat ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu sekä valunnan mukanaan tuoma typpikuorma, joka muuttaa vesistön pieneliötoimintaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy voimakkaimmin matalissa vesistöissä, esimerkiksi puroissa, jotka ovat alttiita lämpöstressille ja valunnan muutoksille.

Ilmastonmuutos ja maatalous

Ilmastonmuutos lisää todennäköisesti kasvukauden pituutta. Ilmastonmuutos aiheuttaa ääriolosuhteita, kuten rankkasateita ja pitkiä kuivia jaksoja. Rankkasateiden vaikutuksesta maa tiivistyy raskaiden koneiden painosta ja tiettyjen maalajien kuorettumisriski kasvaa. Tämän vuoksi pellolla työskentelyn ajoittaminen on erityisen tärkeää.

Kuivat jaksot vaikeuttavat viljelyä, etenkin peltolohkoilla, joilla on huono pellon kasvukunto ja maan rakenne.  Syväjuuristen kasvien käyttö on tulevaisuudessa tärkeää, koska ne vaikuttavat positiivisesti maan rakenteeseen ja kasvien vedenottokykyyn. Tulevaisuudessa voidaan joutua turvautumaan erilaisiin kastelujärjestelmiin.

Hiilensidontaa pyritään kehittämään tehokkaammaksi ja hiiltä päästäviä lähteitä pyritään vähentämään. Hyvä kasvusto sitoo hiiltä, joten maatilojen tulisi pyrkiä monipuoliseen viljelyyn sekä parantamaan hiilen sidontaa mahdollisimman tehokkaaksi. Huono hiilen sitoutuminen lisää ilmastonmuutosta entisestään.

Ilmastonmuutos tuo tulevaisuudessa mukanaan uusien kasvilajikkeiden kehittymisen ja niihin siirtymisen.

Ilmaston lämmetessä uusia kasvituholaisia ja -tauteja voi esiintyä enemmän, ja nämä tekijät voivat alentaa satoa sekä sadon laatua.

Ilmastonmuutoksen myötä myös kasvukausi ja laidunkausi pitenee. Pidempi laiduntaminen antaa eläimille enemmän sekä fyysistä että henkistä terveyttä edistäviä tekijöitä. (Eläintieto.fi)

Jättämällä laitumille käsittelemättömiä alueita, kuten puuryhmiä, kumpuja tai kiviröykkiöitä, edistetään kuitenkin myös viljellyille laitumilla elonkirjoa ja tarjotaan samalla lehmille viihtyisiä paikkoja suojautua avoimella laitumella paahtavalta auringonpaisteelta.  (Kuva Sini Huuskonen)

Lue lisää ilmastonmuutoksesta tulevista 2. vuoden agrologiopiskelijoiden monimuotoryhmän ilmastoblogeista.

Tekijät: Agrologiopiskelijat 2. vuosikurssi 2020
Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

 

Kohti parempaa pölytyspalvelua

Pölyttäjien merkitys maataloudelle on merkittävä ja luontaisten pölyttäjien väheneminen lisää tarvetta käyttää tarhamehiläisiä pölytyksen varmistamisessa. Satoa ja laatua pölytyspalvelulla
-hanke selvittää ja edistää pölytyspalvelun toimintaedellytyksiä sekä tekee havaintoja käytännön maatiloilla pölytyksen onnistumisesta ja pölyttäjien liikkeistä.

Onnistuessaan pölytys parantaa satoa ja sadon laatua kasveilla, jotka vaativat tai hyötyvät hyönteispölytyksestä. Pölytyspalvelua käyttämällä, eli vuokraamalla tai ostamalla pölytyspesiä voidaan lisätä pölytystä kasveilla ja näin turvata sadon onnistuminen. Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hanke teki havaintoja kasvustoista kasvien kukkimisvaiheessa pilottitiloilla Pohjois-Savon ja Hämeen ELY- keskuksen alueelta kesällä 2019. Linjalaskennalla alueelta laskettiin pölyttäjien lukumäärät sekä otettiin siitepölynäytteitä pölytyspalvelussa paikalle tuoduista mehiläispesistä. Siitepölynäytteiden avulla pystytään selvittämään, minkä kasvin kukissa mehiläiset olivat vierailleet. Laskentoja jatketaan kesällä 2020.

Pölyttäjien liikkumiseen ja pölytyksen onnistumiseen vaikuttavat useat tekijät. Pesien sijainti, pesien määrä ja sääolosuhteet vaikuttavat pölyttäjien liikkumiseen ja muut yhtä aikaa kukkivat luonnonkasvit voivat houkutella hyönteisiä suosimaan luonnonkasveja viljelykasvien sijaan. Linjalaskennassa laskennat tehtiin kukinnan aikana klo 12-16 välisellä ajalla. Sääolosuhteet olivat laskennan aikana aurinkoiset tai puolipilviset ja tuulisuus oli heikkoa tai kohtalaista.

Kesän 2019 pölyttäjähavaintojen perusteella havaittiin, että tarhamehiläisiä ja muita pölyttäjiä esiintyi kasveilla hyvin vaihtelevasti. Luontaisista pölyttäjistä kimalainen viihtyy puna-apilakasvustoissa parhaiten ja kukkakärpäsiä esiintyi tasaisesti eri kasvilajeilla. Tarhamehiläiset viihtyivät laskentojen perusteella hyvin härkäpapu- sekä tattari- ja kevätrypsikasvustoissa.Linjalaskenta tehdään eri tavalla marjakasveille ja peltokasveille: Mansikka, pensasmustikka ja vadelma lasketaan 25 metrin leveydeltä molemmin puolin; härkäpapu, apila ja rypsi lasketaan 50 metrin leveydeltä molemmin puolin.

 

Hanke jatkaa havainnointia maatiloilla kesällä 2020 ja pilottitilatoiminnasta kiinnostuneet, tutustukaa hanketoimintaan ja ottakaa yhteyttä hankehenkilökuntaan. Kerromme lisää!

Hankkeen internetsivut: https://satoajalaatua.savonia.fi/

Hanke toteutetaan yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen kanssa Pohjois-Savon ja Hämeen ELY-keskuksen alueella. Rahoittaja on ELY-keskus ja Euroopan maaseudun aluekehitysrahasto.

Piia Kekkonen
TKI-asiantuntija
Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hanke
Savonia-ammattikorkeakoulu

Hankkeet rahoittajat:

:

Ruuan tuotanto ei mene pois muodista

Olemme tätä kirjoitettaessa erikoisessa tilanteessa. Suomessa on ollut voimassa parin viikon ajan poikkeuslait. Korona-pandemia on muuttanut arkeamme, eikä kukaan taida tietää, kuinka pitkäksi aikaa.

Euroopan unionin talous ja politiikka on rakentunut ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaalle liikkuvuudelle. Tuo linjaus tehtiin toisen maailmansodan jälkeen, maailman suurimpana rauhanprojektina, kun keskenään aiemmin tapelleet maat haluttiin samalle puolelle. Talouskasvu on sen jälkeen ollut vauhdikasta.

Olemme tottuneet siihen, että tavaroita, palveluja ja työvoimaa on saatavilla maan rajojen yli. Esimerkiksi ruuan omavaraisuutta ei ole enää monen mielestä ollut tarpeen tarkastella kansallisvaltiotasolla. On luotettu siihen, että markkinat hoitavat tarvittavan määrän ruokaa kauppoihin. Sen kummemmin logistiikan kuin tuotannonkaan suuriin, Euroopan laajuisiin, saati maailman laajuisiin, häiriöihin ei ole uskottu. Tässä mallissa on unohdettu myös ruuan muut käytettävyyteen liittyvät ominaisuudet kuin määrä ja hinta: ruuan turvallisuudella ja muilla laatutekijöillä ei mallin mukaan ole merkitystä.

Suomessa ruuantuotannossa on panostettu erityisesti sen turvallisuuteen: vierasainevapaus ja tautivapaus ovat olleet tuotannossa tärkeitä ja niiden saavuttamiseksi tarvitaan koko elintarvikeketjun panosta. Puhtauden yksi mittari voisi olla taudinaiheuttajavapaus, jonka voi saavuttaa vaikkapa lopputuotteen hygienisoinnilla ja vahvalla tuotantoeläinten lääkinnällä. Meillä Suomessa lähtökohtana on ollut jo pitkään eläinten hyvä terveys ja sen myötä saatava vapaus lääkeainejäämistä. Se taas edellyttää osaamista niin maatiloilla kuin neuvonnassa ja muissa maatalouden sidosryhmissä. Myös maaperän ja kasvituotteiden puhtaus ovat tärkeitä.

Koronaviruksen aiheuttama kriisi on laittamassa asioita uuteen järjestykseen. Ruuan omavaraisuus ja kansallinen huoltovarmuus ovatkin nousemassa tärkeäksi asiaksi, kun logistiikan toiminnassa on häiriöitä ja työvoiman liikkuvuus vaikeaa. Suomessa peruselintarvikkeiden omavaraisuusaste on noin 80 %. Naapurissamme Ruotsissa se on n. 50 %. Kriisiaikana kysyntä muuttuu. Kotimainen ruokaketju pystyy vastaamaan siihen joutavammin, kuin ulkomainen.

Kotimaisen ruuan arvostuksen näkyminen myös tuottajahinnoissa on vähimmäisvaatimus sille, että meillä riittää yrittäjiä. Osaaminen niin maatalousyrittäjillä kuin sidosryhmillä taas on edellytys sille, että pystymme kehittämään maataloutta.

Koulutus on aina hyvä investointi. Maatalousalan osaamiseen panostaminen on erityisen hyvä investointi juuri nyt. Ruuan tuotanto ei mene pois muodista, joten alan opiskelu on hyvä panostus. Samalla on mahdollista tulla mukaan kehittämään ruokaketjuamme entistäkin kestävämmäksi.

Kati Partanen

Maatilatalouden lehtori, Maatila 2030 –hankkeen projektipäällikkö, maatalousyrittäjä
Savonia-ammattikorkeakoulu

Umpikauden pituus lypsylehmällä

Umpikausi on tärkeä lehmän ja utareen lepokausi, jolloin utarekudos pääsee uusiutumaan (kuva 1.). Sen aikana voidaan myös hoitaa utaretulehduksia. Umpikausi tuo kuitenkin lehmän elämään myös haasteita, jotka liittyvät sen hyvinvointiin: ruokinta muuttuu, ryhmä muuttuu ja rutiinit muuttuvat, esimerkiksi lypsy jää pois.

Kuva 1. Umpilehmiä viettämässä lepokautta laitumella

Tavanomainen umpikausi on pituudeltaan 6–8 viikkoa. Lyhyeksi umpikaudeksi kutsutaan noin 4 viikon umpikautta. Joskus umpikausi voi venähtää yli 8 viikon mittaiseksi ja silloin käytetään nimitystä pitkä umpikausi. Umpikaduttomassa vaihtoehdossa umpikausi jää kokonaan pois.

Agrologiopiskelija Eveliina Heikkinen tekee opinnäytetyötä Maaseuturahaston rahoittamalle Umpi –
hyvinvoiva umpilehmä -hankkeelle erilaisista umpikausien pituuksista ja niiden vaikutuksista lypsylehmän tuotokseen, ternimaidon laatuun ja lehmän hyvinvointiin. Selvityksessä käsitellään sekä lyhyitä noin 4 viikon umpikautta että umpikauden poistamista. Eveliina kertoo olevansa kiinnostunut lehmien hyvinvoinnista ja valitsi aiheen, koska se herätti tunteita. Umpikauden poistamisesta tuli ensimmäiseksi kauhun tunne, koska hän arveli sillä olevan pelkästään negatiivisia vaikutuksia lehmän hyvinvoinnille. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta umpikaudettomuudesta eikä siitä löytynyt tietoa kotimaisista lähteistä. Ainoa kokemus oli tahattomasta umpikaudettomuudesta.

Poikimisen jälkeen maitotuotos nousee nopeasti, mutta syöntikyky laahaa ja siksi lehmälle kehittyy herkästi negatiivinen energiatase. Lehmä käyttää kehonsa rasvavaroja, laihtuu ja siitä kehittyy metabolinen stressi. Se altistaa monille sairauksille, kuten utaretulehdukselle, ketoosille, hedelmällisyyshäiriöille ja tiinehtymisongelmille. Poikimaväli kasvaa ja siitä seuraa pitkä tuotoskausi eikä lehmä jaksa välttämättä lypsää loppukautta vaan menee aikaisin umpeen. Siitä seuraa lihominen ja samanlainen noidankehä seuraavan poikimisen yhteydessä. Tämä voi altistaa lehmän ennenaikaiseen poistoon.

Lyhyt umpikausi tai umpikaudettomuus pienentää poikimisen jälkeistä herumishuippua. Jos tuotoksissa huomioidaan lisämaitotuotos ennen poikimista, niin lyhyen umpikauden lehmillä pieneneminen ei ole merkittävä. Umpikaudettomuuden vaikutus maitotuotokseen on sen sijaan merkittävä. Tämä saattaa liittyä utarekudoksen uusiutumattomuuteen.

Tutkimuksissa lyhyen umpikauden ja umpikaudettomuuden vaikutuksesta lehmän utareterveyteen on saatu ristiriitaisia tuloksia. Jossakin tutkimuksessa ei ole löydetty eroa tavanomaisen ja lyhyen umpikauden välillä lehmien todennäköisyydessä sairastua utaretulehdukseen seuraavan lypsykauden aikana. Toisessa tutkimuksessa on saatu viitteitä, että lyhyen umpikauden lehmillä on suurempi todennäköisyys sairastua utaretulehdukseen seuraavan lypsykauden aikana. Tähän asiaan tarvitaan vielä lisää tutkimusta.

Ternimaitoa on lyhyen umpikauden lehmällä vähemmän kuin tavanomaisen umpikauden lehmällä. Lyhyen umpikauden lehmällä on kuitenkin parempi ternimaidon proteiinikoostumus. Ternimaidon laatu ei ole heikentynyt lyhyestä umpikaudesta huolimatta. Umpikaudettomilla lehmillä ternimaidon laadun on todettu olevan vasta-ainepitoisuudeltaan matalamman kuin tavanomaisen umpikauden lehmillä.

Lyhyen umpikauden ja umpikaudettomuuden on todettu vähentävät lehmän kokemaa stressiä, koska niillä on vähemmän muutoksia. Umpikaudettomalla lehmällä ei ole ryhmän, rutiinien tai ruokinnan muutoksia ja tämä vähentää metabolista stressiä. Joidenkin tutkimusten mukaan umpikaudettomalla lehmällä syöntikyky poikimisen jälkeen on parempi kuin lyhyen umpikauden lehmillä. Parantunut energiatase vähentää muiden sairauksien, kuten ketoosin ja hedelmällisyyshäiriöiden, riskiä. makuukäyttäytymisellä mitattu lehmän yleinen hyvinvointi ei heikkene lyhyen umpikauden tai umpikaudettomalla lehmällä. Poikimisen jälkeen ensimmäisien viikkojen yleiseen hyvinvointiin, jota on tutkimuksissa mitattu makuu- ja syömiskäyttäytymisenä, vaikuttaa enemmän itse poikiminen ja sen aiheuttamat muutokset kuin umpikauden pituus.

Lyhyt tai umpikaudeton vaihtoehto ei ole lypsylehmän hyvinvoinnin kannalta pelkästään negatiivinen vaihtoehto, vaikka se ensi alkuun sellaiselta kuulostaakin, toteaa Eveliina Heikkinen. Koko karjan ratkaisu varsinkaan umpikaudettomuus ei kuitenkaan ole. Se sopii karjansa hyvin tuntevan henkilön valikoimiin joillekin lehmäyksilöille.

Lyhyt umpikausi (4 viikkoa) ja umpikaudettomuus

  •  Tuotos alenee, ero merkittävä umpikaudettomalla lehmällä
  •  Utareterveyteen ei selviä tuloksia tähänastisissa tutkimuksissa
  •  Eläimellä muutoksia vähemmän, vähentävät eläimen kokemaa stressiä
  •  Energiatase pysyy parempana poikimisen jälkeen
  •  Syöntikyky voi pysyä parempana
  •  Ternimaitoa vähemmän
  •  Umpikaudettomuus heikentää ternimaidon vasta-ainepitoisuutta
  •  Lyhyellä umpikaudella ei merkitystä ternimaidon laatuu

Kirjoittaja:
Leena Kärkkäinen
Umpi – hyvinvoiva umpilehmä -hankkeen projektipäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Exploring the nature connection in MultiPro20 studies

Dear reader,

Have you ever thought what kind of influences nature has for you? How about forests or parks? Do you enjoy being there?

In multidisciplinary course MultiPro2020 students explored  their relationship with nature
by photos.  They carried out the process of photographing first in their home country and then in Finland.

Nature is a big thing to all of us. It gives you the feeling of calming down, loosing exertion, getting empowered, being in the present, and feeling free, …

In the following texts and photos you will read about individual feelings and thoughts of each of us, which we want to share with you.

Sunset with friends in Iisalmi (a photo by Johanna Gruber)

Nature takes up an important space in my life. It helps me to clear my mind and to recharge my energy batteries. I enjoy being outside a lot: going for an extended walk, working on my families’ farm, doing sports, hiking up a mountain, savoring the sunshine, … I either share the time in nature with my family and friends or just with myself, if I feel like being alone.

Nature is incredible and powerful. It is there for you at any day and time, and it does not force you to give anything in return. Therefore it is our responsibility to take exceptionally care of NATURE!

In Rovaniemi Excursion

In the course the students carried out their excursion to Rovaniemi. There they had an opportunity to take photos in pairs. The students explored nature there and took photos in their favourite places. After excursion they had  presentations in lessons and in final seminar at Savonia.

My first time seeing a reindeer  (a photo by Rina Rrustemi)

Nature always make me feel relaxed and stress relief . My first time in Rovaniemi was magical , I saw a lot of new things and one that I will always remember is reindeer . They were very cute animal and I really enjoyed the time I have spent with them .

At first I was very scared to touch and feed them but gradually I got used to it and I really loved it !

Photographs are mostly taken to capture a special moment, so you can remember for a long time. Nonetheless, in the studies I learned that photos are not only for memories, but they can be also used for explaining situations or for a basic of discussions or even for therapies.

Especially photographs of the nature can strengthen us, like Miina Savolainen shows us. Furthermore, taking photos of a friend brings a feeling of connection. So, a photo of a friend in the nature is often just that what you need.

Even though, everybody sees something else in the same photograph, I am sure that pictures, particularly from the nature, can empower and strengthen everyone!

In the nature (photo by Eva Hauthaler)
Especially photographs of the nature can strengthen us, like Miina Savolainen shows us. Furthermore, taking photos of a friend brings a feeling of connection. So, a photo of a friend in the nature is often just that what you need.

Even though, everybody sees something else in the same photograph, I am sure that pictures, particularly from the nature, can empower and strengthen everyone!

In the forest (photo by Ida Martikainen)

Walk in the forest can lower your stress levels, clear your mind and overall make you feel better. It ain’t all about the visual detection, in the forest you can breath clean air, hear the wind or birds sing and feel the ground beneath your feet.

Students:
Johanna Gruber, University College for Agrarian and Environmental Pedagogy, Austria
Rina Rrustemi, University of Prishtina ”Hasan Prishtina”, Kosovo
Eva Hauthaler, University College for Agrarian and Environmental Pedagogy, Austria
Ida Martikainen, Savonia University of Applied Sciences, Agriculture and Rural Industries, Finland

A Senior Lecturer Anne-Leena Juntunen, Savonia University of Applied Sciences, Social Services, Finland

Säilörehun hävikit – näkyvää ja näkymätöntä

Säilörehun hävikeillä tarkoitetaan sellaista rehua, joka ei päädy lehmän syömäksi. Hävikkiä voi olla sekä näkyvää että näkymätöntä. Näkymätöntä hävikkiä syntyy, kun happi pääsee vaikuttamaan rehuun korjuun, säilönnän tai syöttövaiheen aikana. Kasvihengityksessä ja mikrobien hyväksikäyttäessä rehun ravintoaineita syntyy hiilidioksidia ja vettä. Mikrobien, homeiden ja hiivojen aiheuttama rehuhävikki on alussa näkymätöntä, mutta myöhemmin se muuttuu näkyväksi mikrobikasvustoiksi.

Näkyvä hävikki on syöttökelvotonta, pilaantunutta rehua (kuva 1), mutta sitä on myös käytäville tippuva tai lehmien lantakäytäville heittämä rehu. Samoin rehulaitteisiin jäävä rehu sekä ruokintapöydältä pois kerättävät rehutähteet ovat näkyvää hävikkiä.Kuva 1. Pilaantunutta rehua, joka on näkyvää säilörehuhävikkiä (kuva: Hertta Puustinen)

Tutkimus rehuhävikistä

Savonia-ammattikorkeakoulun agrologiopiskelija Hertta Puustinen on tutkinut opinnäytetyössään rehuhävikkejä. Hän on tehnyt opinnäytetyön Luonnonvarakeskuksen hallinnoimaan VarmaNurmi-hankkeeseen, jonka rahoittajana on Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahasto.

Rehuhävikkejä tutkittiin Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipisteessä yhden siilon korjuun ja syötön ajan. Korjuu tapahtui 7.8.2019 ja siiloon tehtiin pohjalle kokoviljasäilörehua ja päälle toisen sadon nurmisäilörehua. Rehun säilöntään käytettiin happosäilöntäainetta. Korjuuvaiheessa punnittiin siiloon menevä rehu ja otettiin rehukuormista kuiva-aineanalyysit.

Rehusiilo avattiin 24.9.2019 syöttöä varten. Siilon rehu tuli syötetyksi 26.12.2019. Tällä välillä mitattiin kaikki siilosta otettu rehu. Punnittiin siis siilosta syöttöön otettu rehu, mahdollinen pilaantunut rehu ja navetassa syntyneet rehutähteet. Rehutähteissä huomioitiin appeeseen sekoitetun säilörehun osuus muista appeen komponenteista. Rehuja syötettäessä otettiin navetan muusta koetoiminnasta johtuen kuiva-ainenäyteitä nurmirehusta kolme kertaa viikossa eli yhteensä 43 näytettä. Nurmirehu meni lypsävien lehmien appeeseen. Kokoviljasäilörehusta otettiin 6 näytettä siilon syötön aikana. Kokoviljasäilörehua käytettiin umpilehmien appeeseen. Koska rehut olivat kerroksittain siilossa, niiden syöttäminen onnistui erikseen.

Tutkimustuloksia

Säilörehun hävikki on saatujen tulosten mukaan 7,9 % rehun kuiva-aineesta, kertoo Hertta Puustinen. Varastointihävikkiä oli 1,3 % ja pilaantunutta rehua 6,6 %. Varastointihävikkiä oli tasaisemmin molemmissa rehuissa, mutta pilaantunutta rehua oli enemmän nurmisäilörehussa. Säilörehun alla ollut kokoviljarehu säilyi moitteettomana lukuun ottamatta siilojen päätyjä.

Tuorepainona mitattuna saatiin negatiivinen hengitystappio nurmisäilörehulle. Se oli -2,4 %. Kokoviljasäilörehun hävikki on tuorepainona 2 %. Negatiivinen hävikki voi johtua kirjausvirheestä, koska päällekkäin olleiden rehujen rajaa on käytännössä hankala erottaa, toteaa Hertta Puustinen. Tutkimuksessa on käytetty useaa eri vaakaa. Ajoneuvovaakoja oli kokeen aikana käytössä kaksi, apevaunussa on oma vaakansa ja rehutähtietä mitattiin navetan vaa’alla.

Navetassa syntyneet rehutähteiden määrä oli tutkimuksen mukaan 3,7 % rehun tuorepainosta.

Tässä tutkimuksessa varastointihävikin määrä oli suhteellisen pieni. 4–6 tunnin esikuivatus, nopea korjuu ja siilon nopea peittäminen voivat vaikuttaa tähän, koska kasvihengityksen määrä on jäänyt pieneksi. Ulkomaisiin tutkimuksiin verrattuna tulos on kuitenkin aika keskivertoinen. Monessa tutkimuksessa on saatu hävikiksi 8–9 %.

Tämä tutkimus jättää pohdiskelun varaa. Kaivataan useampi tutkimuksia, että voidaan vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä hävikkien suuruudesta, toteaa Hertta Puustinen saamistaan tutkimustuloksista. Hävikkiin vaikuttavat rehunkorjuuolosuhteet, siilontäytön ja painatuksen huolellisuus, säilönnän onnistuminen ja esimerkiksi eläinten aiheuttama säilöntämuovin rikkoontuminen.

Kirjoittaja:

Leena Kärkkäinen
TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Savoniasta valmistuvat Suomen tyytyväisimmät agrologit

Savonia-ammattikorkeakoulusta valmistuneet agrologiopiskelijat ovat Suomen tyytyväisimpiä koulutukseensa. Savonian agrologikoulutus ylsi vuonna 2019 valmistuneille opiskelijoille tehdyssä valtakunnallisessa AVOP-kyselyssä erinomaiseen tulokseen. Savonian agrologikoulutuksen kaikkien vastausten keskiarvo oli peräti 5,6, muiden ammattikorkeakoulujen agrologi AMK -tutkinto-ohjelmien tulosten vaihdellessa välillä 4,7 – 5,3. AVOP-kyselyssä opiskelijat voivat antaa kuhunkin kysymykseen arvosanan välillä 1-7, arvosanan 7 ollessa paras. AVOP-tulokset kertovat kattavasti opiskelijoiden tuntemuksista, sillä kaikki 38 vuonna 2019 Savoniasta agrologiksi valmistunutta vastasi kyselyyn.

Ammattikorkeakoulusta valmistuvat opiskelijat antavat palautetta opinnoistaan useilta osa-alueilta kautta yli sadalla kysymyksellä: 1) opintojen sisältö, suunnittelu ja ohjaus, 2) opetus ja opiskelu, 3) oppimisympäristöt ja tukipalvelut, 4) palaute ja arviointi, 5) kansainvälisyys, 6) työelämävalmiudet, 7) harjoittelu ja 8) opinnäytetyö.

Agrologiopinnoissa sovelletaan teoriaa käytäntöön

Agrologiopinnoissa luodaan vankka pohja maatilatalouden teknologioihin, kasvinviljelyyn ja eläintuotannon biologisiin prosesseihin ympäristöosaamista ja taloudellisia näkökulmia unohtamatta. Teoriaa sovelletaan käytäntöön opintojaksojen tehtävien lisäksi maatalous- ja asiantuntijaharjoittelussa. Harjoitteluilla on tärkeä rooli myös työelämäverkostojen rakentamisessa. Verkostoja kartutetaan opinnäytetyötä tehdessä, jolloin opiskelijat pääsevät syventämään osaamistaan. AVOP-kyselyssä erityisesti harjoittelut keräsivät kiitosta.

Agrologiopiskelijat syventävät käytännön osaamista ja rakentavat työelämäverkostoja opintoihin kuuluvissa maatalous- ja asiantuntijaharjoitteluissa. Kansainvälisyys on luonteva osa agrologiopintoja ja osa opiskelijoista tekeekin harjoittelunsa ulkomailla.

Opiskelutavan voi muokata elämäntilanteeseen sopivaksi

Agrologikoulutuksen suoritustavan voi valita elämäntilanteeseen sopivaksi, vaikka opintojen osaamistavoitteet ovat kaikille opiskelijoille samat. Päivätoteutus sopii hyvin päätoimisille opiskelijoille. Monimuotototeutus puolestaan tilanteeseen, jossa osaamista halutaan päivittää työn ohessa. Päivätoteutuksessa on monimuotototeutusta enemmän kontaktiopetusta ja monimuoto-opiskelijat opiskelevat päiväryhmää itsenäisemmin.

Savoniassa on panostettu pitkäjänteisesti verkko- ja etäopetukseen, jotka mahdollistavat opiskelun myös satelliittikampuksilla Varkaudessa, Joensuussa tai Virolahdella Kymenlaaksossa. Verkkokursseilla voi opiskella silloin kun se itselle parhaiten sopii. Verkko- ja etäopetus mahdollistavat myös henkilökohtaisen ohjauksen: Verkon välityksellä opintojakson opettajalta tai opinnäytetyön ohjaajalta on mahdollista saada neuvoja ja kannustusta oppimistehtävien tai opinnäytetyön kinkkisissä kohdissa.

Vierivä kivi ei sammaloidu

Vaikka opiskelijakyselyn tulokset ovat huippuluokkaa, Savonian agrologikoulutusta kehitetään jatkuvasti. Näin koulutus vastaa parhaalla mahdollisella tavalla työelämän muuttuviin tarpeisiin. Vierivä kivi ei sammaloidu!

Liity sinäkin Savonian agrologeihin ja hae meille kevään 2020 yhteishaussa 18.3. – 1.4.2020 osoitteessa opintopolku.fi. Lisätietoa syksyllä 2020 alkavasta päivätoteutuksen  ja monimuotoryhmän koulutuksesta löydät täältä

 

Blogin kirjoittivat

Koulutusvastuupäällikkö Petri Kainulainen ja tiimivastaava Salla Ruuska
Savonia-ammattikorkeakoulu
Luonnonvara-ala, Iisalmi

 

AVOP-kysely on suunniteltu yhteistyössä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n, Suomen opiskelijakuntien SAMOK ry:n, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön (OTUS) ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kesken. Kyselyn tulokset ovat kaikkien nähtävissä Opetushallituksen tilastopalvelu Vipusessa (www.vipunen.fi).