AgriFuture Iisalmi

Joulukinkkukauppa käy kuumana ja kohta kinkut tirisevät uunissa. Keväästä asti sianlihan hinta maailmalla on noussut ja syynä tähän on Kiinassa ja sen lähimaissa levinnyt afrikkalainen sikarutto (ASF) ja sen aiheuttama niukkuus sianlihasta. Huolimatta hinnan noususta sianlihan tuottajahinnat Suomessa ovat kuitenkin jääneet jälkeen eurooppalaisesta hintatasosta. Marraskuun lopussa tuottajahinta Suomessa oli 1,67 euroa kilolta, kun se mm. Saksassa ylitti kaksi euroa. EU-maiden keskihinta oli 1,91 euroa kilolta. Suomessa sianlihantuottajat ovat ahdingossa alhaisen hinnan ja kustannusten nousun takia.

Sikatilavierailulla Ruotsissa

Vierailimme sikatilalla Ruotsissa joulukuun alussa. Hidinge Gård on osakeyhtiö, jossa lihasian tuotannon ohella panostetaan myös kasvinviljelyyn, ympäristönhoitoon ja energiantuotantoon.

Tilalla on 275 hehtaaria peltoa ja neljä sikalarakennusta, joissa on yhteensä 4680 sikapaikkaa. Rakennuskantaan kuuluvat myös 400 tonnin perunavarasto, kolme viljankuivuria, viljasiilot, konehalli ja verstas sekä yhdistetty olkivarasto/konehalli. Päätilalla on myös kaksi olkipannua (480 KWh), joita käytetään rakennusten lämmitykseen. Kokonaisuudessaan näillä tuotetaan vuosittain n. 600 000 kWh lämpöä, mikä vastaa 70 kuutiometriä öljyä.

Tila työllistää 5 vakituista työntekijää ja lisäksi käytetään tarvittaessa tilapäistä työvoimaa. Yrityksen liikevaihto on 24 miljoonaa kruunua/vuosi.

Monipuolista kasvinviljelyä

Tilalla viljellään syysvehnää, kauraa, kevätvehnää, öljypellavaa, hernettä ja papua sekä perunaa. Kaikki pellot ovat salaojissa ja 150 hehtaaria on merenpinnan alapuolella. Tällä alueella pumput huolehtivat siitä, etteivät pellot tulvi ja liika vesi voidaan pumpata pois. Alueen pellot ovat multamaata tai hyvin multaista savimaata. Kaikki kasvinviljely on ollut auratonta jo vuodesta 2000 ja pellot muokataan vain kerran ennen kylvöä. Tilalla on kaksi erilaista kultivaattoria eri maalajeille. Maan tiivistymistä koetetaan välttää ja liete levitetään letkulevittimellä, jolloin raskasta lietevaunua ei tarvitse käyttää. Tila on rakentanut etäsäiliöitä lietettä varten. Liete levitetään kasvavaan laihoon.

Ympäristöasiat keskiössä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti

Tilan isännälle, Håkan Wahlstedille, ympäristöasiat ovat tärkeitä. Tila on mukana Odling i Balans –projektissa, jossa kehitetään erilaisia tapoja edistää luonnon monimuotoisuutta. Vesistöjen reunamilla on suojakaistat. Ojien reunoille on rakennettu valleja, joissa kasvaa kukkivia kasveja kuten apilaa ja auringonkukkaa. Nämä edistävät kimalaisten ja mehiläisten elinolosuhteita ja samalla myös lintuja. Kiuruille jätetään kylvämättömiä neliöitä viljapeltoihin ja tämän on todettu lisäävän kiurujen määrää. Luonnonsuojelujärjestöt maksavat tämmöiseen toimintaan tukea neliöiden lukumäärän mukaan:

Kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden käyttö on tarpeisiin perustuvaa ja ympäristön huomioon ottavaa. Ruiskun täyttö- ja huoltopaikka on rakennettu niin, että jäämät imeytyvät vaihdettavaan bioalustaan eivätkä pääse luontoon. Kaikissa koneissa käytetään Suomesta ostettavaa biodieseliä.

Lihasiantuotannosta

Hidinge Gårdin lihasiantuotanto on laajentunut pikkuhiljaa. Sikalarakennukset on rakennettu vuosina 1972, 1979, 2002 ja 2007. Vanhimmat rakennukset on peruskorjattu 2010 ja 2016. Rehukeittiö sikalaan on rakennettu 1993 ja silloin siirryttiin liemiruokintaan, mikä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Porsaat ruokitaan kotoisella ja ostetulla vehnällä, ohralla, kauralla, herneellä ja pavuilla, jotka jauhetaan. Lisäksi käytetään monia sivutuotteita, kuten ylijäämäleipää, maitohuuhdetta, oluthiivaa, sekä soijaa, kivennäisiä, vitamiineja ja aminohappoja.

Porsaat ostetaan n. 30-kiloisina ja kasvatetaan 120-130 kiloisiksi, jolloin teuraspaino on keskimäärin 95 kg. Kaikki porsaat tulevat samalta kasvattajalta. Kasvatusaika on keskimäärin 106 päivää ja päiväkasvu 1020 g/pv. Kokonaisuudessaan tuotetaan 15000 lihasikaa vuosittain. Erien välillä sikalaosasto pestään ja pesun hoitaa pesurobotti. Vain viimeistelyssä tarvitaan ihmistyövoimaa.

Tiedolla johtamista, taloutta ja laskentaa

Håkan Wahlsted seuraa tilan tulosta tarkoilla laskelmilla. Paitsi sikojen kasvua hän seuraa tarkoin viljelykasvien satotasoja, lannoitusta, polttoaineen kulutusta ja antibioottien käyttöä. Talouslaskelmat ovat perustana tuotannon kehittämiselle.

Lisätietoja www.hidingegard.se ja www.odlingibalans.com

Teksti ja kuvat:

Hilkka Kämäräinen, kotieläintuotannon lehtori
Marjatta Kumpulainen, englannin ja ruotsin lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmi
Luonnonvara-ala

Uutta oppia ja vanhojen perusmuokkaustaitojen kertausta kyntökilpiluissa agrologiopiskelijoille.

Virossa, Olustveressä järjestettävät Euroopan maatalousalan opiskelijoiden väliset kyntökilpailut ovat olleet jo perinteinen tapahtuma useamman vuoden ajan. Tapahtuman järjestämispaikkana ja pääorganisaattorina on Olustvere Teenindus- ja Maamajanduskool ja Viron maatalousministeriö. Tapahtuma on laajentunut vuosittain uusilla osallitujamailla. Ensimmäisellä kerralla, kun Suomi ja Savonia-ammattikorkeakoulu olivat edustettuina, oli muita kansainvälisiä osallistujia vain neljästä muusta maasta.

Tänä vuonna, 2019 syyskuussa edustajia oli 13 eri maasta. Kilpailijoita oli tänä vuonna Virosta, Latviasta, Liettuasta, Suomesta, Saksasta, Espanjasta, Slovakiasta, Hollannista, Englannista, Unkarista, Valkovenäjältä, Puolasta sekä Ranskasta. Samaan aikaan järjestettiin Viron nuorten kyntömestaruuskilpailut ja siksi virolaisia oli eniten edustajia. Hollannista oli neljä, Espanjasta seitsemän ja muista maista kaksi osallistujaa.

Kilpailukyntö tapahtuu kansainvälisten kyntökilpailusääntöjen mukaan. Säännöt eroavat kansallisista säännöistä lähinnä pisteytyksessä. Haastavaksi kilpakynnön tekee se, että kalusto on hiukan erilainen kuin normaalin maatilan kyntökalusto.

Amk-agrologiopiskelija Eetu Hokkasen taidon näyte

Virossa kalusto on varsin kirjavaa ja monen kokoista, mutta aurat ovat kaikissa kaksisiipisiä sarka-auroja. Aurojen säätömahdollisuudet erosivat suuresti keskenään, mutta sillä ei ollut suurat merkitystä lopputulokseen ja oikeudenmukaisuuteen, sillä kilpakalusto arvottiin.

Kilpailuun valmistautuminen alkoi kilpailukaluston arvonnalla. Vapaan harjoittelun ja säätöjen jälkeen oppilaitokset esittäytyivät: Savonia AMK:n esittelystä vastasi amk-agrologiopiskelija Markku Harju.

Varsinainen kilpailupäivä oli sateinen ja kolea. Kilpailu alkoi seremonialla, jossa oppilaitoksen johtaja Arnold Pastak julisti kilpailun avatuksi. Kilpailun päätuomari Taavi Võsa antoi vielä viimeiset ohjeet kilpailijoille sekä johdatti heidät kilpailupaikalle. Kilpailu toteutettiin yksilökilpailuna siten, että kukin kilpailija arvottiin joko aamuryhmään tai iltapäivän ryhmään. Suomalaisilla oli yhteinen kilpakalusto, jonka he vaihtoivat keskenään. Molemmilla ryhmillä oli saman kokoiset lohkot sekä kilpailuolosuhteet.

Tulokset julkaistiin ja voittajan julistaminen kilpailupäivän päätteeksi. Tulosten kuuntelu oli varsin jännittävää, koska kilpailun jäljet olivat niin erilaiset ja omien tulkintojen mukaan oli mahdotonta sanoa, kuka on voittaja. Kilpailun voittaa espanjalainen Jesùs Crespo Largo 148:lla pisteellä, toiseksi sijoittuu Slovakian Adrian Kilmajer 147,5:llä pisteellä ja kolmanneksi tulee Hollannin Thomas Berkepies 146:lla pisteellä. Täällä kertaa Suomen sijoitukset olivat tässä kovatasoisessa kilpailussa 21. 100,5 pisteellä ja 31. 74,5 pisteellä. Virolaiset kilpailivat omassa sarjassaan, joten heidän tuloksensa ei ole mukana tässä tulostilastossa. Mainittakoon kuitenkin, että paras virolainen Mark-Hubert Heil voitti koko kilpailun pisteissä pistemäärällä 194,5 pistettä.Kilpailupaikasta on nähtävissä video osoitteessa: https://youtu.be/58EklDkS5Ow.

Samaan aikaan kilpakyntöjen kanssa oli oppilaitoksen tiloissa myös perinteiset maalaismarkkinat. Markkinoilla oli myös kilpailut, jossa hillojen ja marmeladien valmistajat kilpailivat keskenään yleisöraadin edessä, kenen hillo tai marmeladi oli parasta. Markkinoilla oli varsin paljon yleisöä ja elintarvikkeiden esittelijöitä. Markkinoilla yleisöllä oli mahdollisuus maistella erilaisia marja-, hedelmä-, vilja-, liha- ja maitotuotteita. Tuotteita oli myös mahdollista ostaa kotiin viemisiksi.

Maalaismarkkinoilla oli myös kansainvälisiä osallistujia. Ukrainan osallistujat toivat esille tekemiään leivonnaisia, hilloja, marmeladeja, taidokkaita täytekakkuja sekä muita käsitöitä.

Kilpailun tulosten ja pienen peseytymistauon jälkeen kokoonnuimme vanhaan päärakennukseen nauttimaan yhteisen illallisen. Illallisella oppilaitoksen johtaja Arnold Pastak ja kilpailun päätuomari Taavi Võsa kertasivat vielä päivän tapahtumat ja kiittelivät kilpailijoita reilusta ja hyvästä kilpailusta.

Kilpailun järjestäjän ottamia kuvia on nähtävissä tästä linkistä: https://www.dropbox.com/sh/73i4wq8cba198ym/AABPHUFUuv4ItcWyKdisL8ida?dl=0

Kokemuksen muistiinmerkitsi ja tallensi:

Jarkko Partanen
TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Tiedätkö säilörehunurmien satotason? Miltä lohkolta saadaan hyviä satoja ja miltä sato on heikompi? Miten nurmituotannon kannattavuutta saadaan parannettua? Näihin kysymyksiin paneutuu Luonnonvarakeskuksen hallinnoiman ja Maaseuturahaston rahoittaman Tuotantovarmuutta nurmesta eli VarmaNurmi-hankkeen Savonia-ammattikorkeakoulun osuus hankkeesta.

Kuva 1. Säilörehunurmen nykyisen satotason tietäminen on avain sen kehittämiseen (Kuva Marita Jääskeläinen)

VarmaNurmi-hankkeen tavoitteisiin kuuluu resurssitehokkuuden parantaminen nurmentuotannossa Pohjois-Savossa. Huoltovarmuuden nimissä ja lannanlevitysalan varmistamiseksi nurmialaa on monilla tiloilla ylen määrin ja hehtaarisadot jäävät heikoiksi. Hehtaarikohtaisen satotason nostamisen kautta voidaan lisätä tuotannon kannattavuutta ja saadaan osa pelloista esimerkiksi myyntikasvi-, rehuvilja- tai valkuaiskasvituotantoon.

Nurmen satotasojen nostaminen lähtee siitä, että tiedetään nykyinen satotaso. Mikäli nurmen satotaso arvioidaan paremmaksi kuin se todellisuudessa on, sitä ei ole tarve kehittää. Nurmisatojen mittaamiseen on kehitetty hyvinkin erilaisia tapoja lähtien satelliitti- ja dronekuvista, korkeus- ja kehikkonäytemittauksista, erilaisista sadon punnitusmenetelmistä ja siilojen kuutioimisesta aina rehun määrän arviointiin ruokinnan ja maitotuotoksen kautta. Näistä mikään ei ole suurimmalla osalla tiloista rutiininomaisessa käytössä.

Savonialla kehitetään VarmaNurmi-hankkeessa tilamalli-laskelmaa. Siinä tehdään tuotantokustannuslaskelmia nurmentuotannosta. Laskelman lähtökohtana on mahdollisimman totuudenmukaiset satotasot. Laskelmien lopputulokseen vaikuttaa oleellisesti se, millaista satotasoa laskelmissa käytetään. Liian optimistiset arviot satotasosta antavat todellisuutta paremman kuvan tuotannon kannattavuudesta.

Mihin sato haihtuu?

Nurmet rahaksi –hankkeessa tehtiin tilamallilaskelmia. Niissä nurmen satotasot määriteltiin eläimen tuotannossa tarvitseman energiamäärän kautta, kun siitä oli vähennetty muiden rehujen, kuten viljan, valkuaisrehun ja täysrehun energiamäärä. Käytännön tiloilla tehdyssä testauksessa kuitenkin ilmeni, että viljelijän arvioima satotaso ja laskelman kautta saatu satotaso ovat erilaisia. Esimerkiksi tuotantokustannuslaskelmassa käytetään hehtaarisatona 10 000 kuiva-ainekiloa ja saadaan tuotantokustannukseksi 15 senttiä kuiva-ainekiloa kohti, tulos on kohtuullinen. Mutta todellinen hehtaarisato on 5000 kuiva-ainekiloa, niin tuotantokustannus on oikeasti 30 senttiä kuiva-ainekiloa kohti, joka on huono tulos. Tähän ristiriitaan halutaan paneutua nyt VarmaNurmi-hankkeessa.

Nautatiloilla olennaisinta on se, miten nurmisato saadaan hyödynnettyä eläinten kautta. Ero mitattuun satoon voi johtua mittavirheestä tai hävikistä. Hävikkiä syntyy korjuussa, säilönnässä, varastoinnissa ja syötössä. Osa hävikistä on näkyvää, mutta varastoinnissa tapahtuva aerobisten mikrobien toiminta vaikuttaa hiilidioksidin muodostumiseen, jolloin hävikki on näkymätöntä.

Saadaksemme vastauksen edellä mainittuihin kysymyksiin, Savonia toteutti VarmaNurmi-hankkeessa yhdellä pilottitiloista nurmen satotason punnitukset kesällä 2019. Tilalla on kiinteä vaaka, jolla voidaan punnita traktorikuormia. Punnitukset alkoivat kunkin traktori-peräkärry-yhdistelmän punnitsemisesta tyhjänä. Kaikki kuormat punnittiin ennen siilolle vientiä.

Kuva 2. Pilottitilan kuvassa olevalla kiinteällä kuormavaa’alla punnittiin kaikki säilörehukuormat. (Kuva: Leena Kärkkäinen)

Kiinteä vaaka osoittautui varmatoimiseksi. Kuormien painon punnitseminen onnistui hyvin verrattuna siirrettävään vaakaan, joka ei saanut kaikkia akseleita välttämättä punnittua. Kiinteällä vaa’alla hyvin onnistuneiden kuormien punnitusten lisäksi tarvittiin rehunäytteet, joista saatiin muiden analyysitietojen lisäksi kuiva-ainepitoisuudet ja energia-arvot. Kun tämä sato on syötetty karjalle, mikä tapahtuu noin vuoden kuluessa, vertaillaan karjan tuotantolukemia ja siihen tarvittua energiamäärää. Päästäänkö tällä menetelmällä lähemmäksi samaa lukemaan säilörehusadossa kuin pelkillä arvioilla hehtaarisadoista?

Video vaa’an käytöstä punnituksissa

Teksti ja videon editointi: Leena Kärkkäinen
TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Luonnonvarakeskuksen vetämä Tiedolla hyönteisalan tulevaisuuteen -hanke ja Oulun ammattikoreakoulun koordinoima MiniEines – Hyönteisestä einestä ja euroja -hanke järjestivät yhteistyössä matkan Hollantiin ja matkan tarkoituksena oli tutustua Alankomaiden hyönteistalouteen. Matka suuntasi s’Hertogenbosch (Den Bosch) nimiseen kaupunkiin kesäkuussa 2019 ja sieltä kävimme eri hyönteisalan kohteissa. Matkalle osallistui asiantuntijoita ympäri Suomen, ammattikorkeakouluista, neuvontaorganisaatioista ja Luonnonvarakeskuksesta. Mukana oli osaajia eri ruokatuotantoketjuista sekä tutkimuksen ja opetuksen osalta. Savonia-ammattikorkeakoulusta matkalle osallistui TKI-asiantuntija Piia Kekkonen.

Kahden päivän aikana tutustuimme neljään eri kohteeseen:

• Jauhopukkikasvattaja
• Eindhovenin kaupunkiviljely
• Ammattikorkeakoulu (hyönteisten opetus ja tutkimus) / Has University of Applied Sciences
• New Generation Nutrition (NGN) hyönteisalan yritys

Hyönteistuotanto

Seuraava Swot-analyysi hyönteistaloudesta. Analyysi on laadittu Hollannin matkan sekä Pohjois-Savossa käynnissä olevan InsectSavo-hankkeen kokemusten perusteella.

SWOT-analyysi hyönteistaloudesta

Hyönteisalan yritys tuotti jauhomatoja eläimille ja niitä vietiin muun muassa eläintarhaan.

Hyönteiset voivat tuoda elinkeinon maaseudulle, osana yritystoimintaa tai työllistää useita henkilöitä yrityksen koko huomioiden. Hyönteiset ovat lupaava lähde proteiinien kannalta ja niiden kasvatus voi olla pinta-alaan nähden tehokasta, kun kasvatus suunnitellaan hyvin ja pinta-alan suunnitellaan esimerkiksi kasvun mukaan. Tällöin huomioidaan lämpötila, ilmanvaihto ja hyönteisen vaatimukset eri kasvatuksen vaiheissa. Hyönteiset tuottavat lämpöä sitä enemmän, mitä isompia ne ovat. Hyönteiset tarvitsevat lämpöä, riittävästi happea, kosteutta ruoasta tai vettä sekä rehun. Tiloilla käytetään väkirehua, joka täyttää hyönteisten kasvuun tarvittavat vaatimukset.

Has University of Applied Sciences teki hyönteiskokeita kontissa. Kontissa säädeltiin tarkkaan lämpötiloja, kosteutta, valaistusta sekä ilmanvaihtoa.

Hollannin hyönteiselintarvikemarkkinoilla on tällä hetkellä samankaltainen tilanne kuin Suomessa: uusia tuotteita on tullut markkinoille ja poistunut markkinoilta nopeasti. Rehusektorilla hyönteistuotantokapasiteetti ei toistaiseksi riitä massamarkkinoiden, esimerkiksi tuotantoeläinrehu- tai koiranrehumarkkinoiden, tarpeisiin. Tuotantokapasiteetin kasvattamisen edellytyksenä on automaation lisääminen hyönteiskasvatuksen kaikissa vaiheissa.

Piia Kekkonen
TKI-asiantuntija/ InsectSavo- hankkeen projektikoordinaattori
Savonia-ammattikorkeakoulu

InsectSavo: http://insectsavo.savonia.fi/

InsectSavo-hankkeen rahoittajat:

Tiedolla hyönteisalan tulevaisuuteen-rahoittajat:

Workshop Norjassa naapurivaltioiden kanssa

Pölyttäjien merkitys kasvintuotannolle ja marjantuotannolle on suuri. Pölyttäjien toimintaa uhkaavat mm. torjunta-aineet, ympäristösaasteet sekä elinolosuhteiden kapeneminen siten, että jopa kokonaisia hyönteislajeja tuhoutuu.

Savonia-ammattikorkeakoulun Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hankkeen työntekijät Piia Kekkonen ja Inka Nykänen saivat tilaisuuden osallistua kansainväliseen workshopiin toukokuussa 2019 Norjassa, missä selvitettiin pölyttäjien tilannetta pohjoismaissa ja Baltian maissa. Jokainen osallistujamaa esitteli oman tilanteensa ja esityksen jälkeen jokainen maa piti aiheeseen liittyvän puheenvuoron.

Workshopin järjesti ja matkan kustansi La Humla Suse-organisaatio Norjasta.

Seminaarimaiden maatalous poikkeaa toisistaan maantieteellisen sijainnin ja pinnanmuotojen vuoksi. Tästä huolimatta maiden tarpeet pölyttäjien tilanteen parantamiseksi olivat hyvin paljon samoja.

Workshopissa yhteisiksi ongelmiksi pölyttäjiin liittyen selvisi:

• Monokulttuuri aiheuttaa hyönteislajien katoamista
• Yksivuotinen kasvillisuus vähentää hyönteisten elinolosuhteita
• Tehollinen maatalous ja torjunta-aineet heikentävät hyönteisten elinolosuhteita
• Liian vähän vuoropuhelua viljelijöiden ja hyönteistalouden osaajien välillä, kuten yhteistyö mehiläistarhaajien kanssa
• Vähän nurmikasveja sekä viljelyvyöhykkeitä, jotka auttavat pölyttäjien toimimista
• Vähän resursseja luontaisten hyönteispopulaatioiden laskemiseen. Emme tiedä tarkkaan hyönteisten tilannetta luonnossa ja kasvintuotannossa.

Hyönteisten kartoitus ja työ luontaisten hyönteisten puolesta osallistujamaittain:

• Virossa kimalaisten määriä ja lajistoa on kartoitettu jo yli kymmenen vuotta. Virossa on pyritty samaan aikaan pieniä parannuksia pölyttäjien elinolosuhteisiin ja tulokset ovat hyviä.
• Norjassa tehdään vapaaehtoisvoimin työtä viljelijöiden kanssa kimalaisia ja muita pölyttäjiä suosivan elinympäristön ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Norjassa on myös muutama vuosi sitten aloitettu kimalaiskartoitukset, joita ei tehdä joka vuosi.
• Suomessa on aloitettu osittain vapaaehtoisvoimin tehtävät kimalaiskartoitukset laskentalinjoilla, mutta kartoitusten tulevaisuus on turvattu toistaiseksi vain kolmeksi vuodeksi. Suomessa käytetään pölytyspalveluja, jotka ovat tärkeitä kasvintuotannossa marjatiloilla ja erikoiskasvintuotannossa.
• Ruotsissa olisi tarvetta lisätä tiedon kulkua viljelijöiden ja mehiläistarhaajien välillä yhteistyön parantamiseksi. Ruotsissa ollaan kokeiltu kukkivia kesantoja ja kaistoja. Vakituisia kartoituksia ei tehdä.
• Tanskassa maatalous on hyvin intensiivistä ja pölyttäjiä suosivia monivuotisia nurmia ja luonnon elinympäristöjä on vähän. Tanskassa ennen yleisiä pensasaitoja ja reunavyöhykkeitä on raivattu peltolohkojen koon kasvattamiseksi, mikä on edelleen vähentänyt pölyttäjien elinympäristöjä. Tanskassa kimalaisten ja muiden pölyttäjien määriä ja lajikoostumusta ei ole vielä kartoitettu tai seurattu kantojen kehitystä.

Suomalaiset osallistujat Norjan workshopissa sekä Viron edustaja (toinen oikealta). Workshopin järjesti ja matkan kustansi La Humla Suse-organisaatio Norjasta.

 Yhteistyön kehittäminen

Pölyttäjiä suosivan elinympäristön säilyttäminen tai lisääminen maatalousympäristössä on tarpeellista kaikissa osallistujamaissa. Pölyttäjien huomioiminen on tärkeää myös kasvilajikkeita jalostettaessa. On tärkeää, että myös uudet lajikkeet tuottavat riittävästi pölyttäjiä houkuttelevaa mettä.

Yhteistyötä maiden välillä halutaan jatkaa ja kehittää. Tavoitteena on kokoontua kerran vuodessa vaihtamaan kokemuksia ja suunnittelemaan tulevia toimia. Mahdollisuuksien mukaan pyritään saamaan aikaan myöhemmin Pohjoismaiden ja Baltian yhteinen hanke tukemaan pölyttäjien hyvinvointia maaseutuympäristöissä.

 Piia Kekkonen, TKI-asiantuntija
Inka Nykänen, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu, Luonnonvara-ala Iisalmi

Satoa ja laatua pölytyspalvelulla hankkeen rahoittaja:

Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hankkeen internetsivut: http://satoajalaatua.savonia.fi/

Pohjoissavolaisten maitotilojen jaloittelu- ja laidunnuskäytännöt olivat kolmen AMK-agrologiopiskelijan tutkimuskohteena kevään 2019 aikana Savonian JALAKA-hankkeen alkukartoituksissa. Aihetta tutkittiin sähköisellä kyselyllä ja puhelinhaastatteluilla. Vastauksia saatiin monipuolisesti (n= 44), ja aihe herätti yllättävänkin paljon keskustelua. Ulkoilu koetaan selvästi tärkeäksi sekä lehmien hyvinvoinnin että maidontuotannon imagonkin kannalta.

KUVIO 1. Kyselyyn vastanneiden tilojen lypsylehmien jaloittelu ja laidunnus navettatyypin mukaan.

Kyselyyn vastanneiden tilojen yleisin karjakoko oli 30–75 lypsylehmää, vastaajilla oli yhtä paljon (21) parsi- ja pihattonavetoita. Kaikki parsinavetalliset vastaajat ja jopa puolet pihattonavetallisista vastaajista järjesti lypsylehmille ulkoilua. Arvokasta tietoa saatiin myös sellaisilta tiloilta, jotka eivät ulkoiluta lypsylehmiään. Puhelinhaastatteluilla selvitimme lehmiä ulkoiluttavilta tiloilta erilaisia käytänteitä ja mielipiteitä aiheeseen liittyen.

Ennakkoajatukseni ulkoilun positiivisista terveysvaikutuksista vahvistuivat alkukartoituksien edetessä, sillä lähes kaikki ulkoilua järjestävät yrittäjät kertoivat omakohtaisia kokemuksia ulkoilun positiivisista vaikutuksista lehmien terveydelle. Erityisesti sorkkaterveyden kerrottiin pysyvän hyvänä, kun lehmät saavat liikuskella tarhassa tai laitumella. Talvella lumi puhdistaa lehmien jalat, jolloin lumi toimii ikään kuin luonnollisena sorkkakylpynä. Meille kerrottiin myös paljon tarinoita siitä, kuinka lehmien mielenvirkeys pysyy hyvänä niiden päästessä ulkoilemaan – ja tämä riemu tarttuu kuulemma myös ihmisiin.

Ulkona tarhassa tai etenkin laitumella lehmillä on tilaa lajityypilliseen käyttäytymiseen ja liikkumiseen. Laiduntava lehmä kävelee laitumella päivässä jopa 2–8 kilometriä, kun pihatossa lehmä ottaa askelia 400–800 metrin edestä. Ja mikä olisikaan luonnollisempi tapa lehmälle saada ravintonsa, kuin laidunruohon nyhtäminen omin hampain. Myös esimerkiksi kiimat tulevat selkeämmin esille lehmien ulkoillessa. Oikein toteutettuina jaloittelu ja laidunnus tuovat hyötyjä niin eläimille kuin ihmisillekin.

KUVIO 2. ”Aiotko kehittää tilasi jaloittelu- ja laidunnuskäytäntöjä seuraavan 5 vuoden aikana?”

Suurin osa kyselyyn vastanneista yrittäjistä aikoi kehittää oman tilansa jaloittelu- ja laidunnusmahdollisuuksia seuraavan viiden vuoden aikana. Esille nousi erityisesti ulkoilunajanjakson pidentäminen, talviaikainen jaloittelu sekä hiehojen ja umpilehmien ulkoilun lisääminen. Etenkin moni pihattonavettatilallinen suunnitteli jaloittelumahdollisuuden järjestämistä. Jaloittelutarhan suunnittelussa askarruttivat eniten erilaiset tarhan pohjan materiaalivaihtoehdot, kulkureittien toimivuus, kustannukset ja työmäärän lisääntyminen. Automaattilypsyssä ulkoilun sudenkuopaksi koettiin etenkin lypsyliikenteen tasaisuus. Kuulimme kuitenkin esimerkkejä onnistuneista jaloittelun ja laidunnuksen ratkaisuista myös automaattilypsytiloilta.

Tilakohtaisen lehmäluvun kasvaessa ainakin kokoaikaisen laidunnuksen toteuttaminen voi olla monella tilalla yksinkertaisesti mahdotonta navetan lähellä olevan peltoalan riittämättömyyden takia. Isoille karjoille jaloittelutarha voikin olla ainut järkevä ja toteutettavissa oleva ulkoilun muoto. Suomen olosuhteet tuovat luonnollisesti haasteita esimerkiksi kovien pakkasten ja märkien kelien aikaan, mutta oikeilla ratkaisuilla olosuhteiden tuomat ongelmat voidaan minimoida. Talviaikainen ulkoilu on nyt vahvasti tapetilla ja alkukartoitusten perusteella uskoisin yrittäjien keskittyvän erityisesti sen lisäämiseen. Tästä on hyvä jatkaa!

Teksti ja kuvat Jonna Koskinen
JALAKA-hanke – Askeleen terveempi nauta

Kirjoittaja on Savonian 4. vuoden agrologiopiskelija ja on toteuttanut työelämäharjoittelun JALAKA-hankkeessa selvittäen pohjoissavolaisten lypsykarjatilojen jaloittelu- ja laidunnusmenetelmiä.

Avasin aamulla uteliaana parvekkeeni oven ja katselin ympärilleni. Olimmehan saapuneet myöhään yöllä Pristinaan, eikä minulla ollut käsitystä ympäristöstä. Mitä näin? Kauniit vuoret taustalla, etualalla ison rakennustyömaan. Iso kerrostalo näytti olevan rakenteilla. Oikealla puolella toinen ja sen takana vielä toinen ja kauempana vaikka kuinka monta. Kuka näitä kaikkia asuntoja tarvitsee? Etualalla nökötti kaksi taloa, jotka olivat jääneet kesken. Myöhemmin kuulin, että rahat olivat ehkä loppuneet tai sitten paikalle oli yritetty rakentaa laittomasti. Opin myös, että moni rakennus oli jäänyt kesken korruption takia. Rahat olivat valuneet jonnekin muualle.  

Kosovolla on neljä naapurivaltiota: Albania, Makedonia, Serbia ja Montenegro. Rahayksikkö on euro; ennen sitä se oli Saksan markka. Pääkieli on albania ja turkkilaista kahvia juodaan paljon. Macchiatot on täällä parempia kuin Italiassa, sanottiin. Täällä on 95% muslimeja ja matkamme aikana alkoi ramadan. Emme olisi tienneet sitä, koska huiveja tuskin näkee ja yliopiston ihmisille maistuu alkoholi kuten suomalaisillekin. Alle 25-vuotiaista puolet on työttömänä. Siksipä tänne perustetaan uusia yliopistoja, yksityisiä ja julkisia.

Newborn-muistomerkki on pystytetty Kosovon itsenäisyyden kunniaksi.

Kosovo julistautui itsenäiseksi vuonna 2008. Pristinasta löytyy paljon muistomerkkejä, jotka liittyvät Balkanilla käytyyn sotaan, mm. Bill Clintonin näköispatsas ja Newborn, jonka väritys muuttuu eri teemojen mukaan. Nyt teemana on ilmasto ja ympäristö.

Heroina-muistomerkki on pystytetty niille yli 20 000 naiselle, jotka raiskattiin perheensä nähden sodan aikana. Muistomerkki on tehty mitallisisista pinneistä. Kosovon ex-presidentti, nainen hänkin, hakee oikeutta näille kaikille naisille ja työskentelee tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistämiseksi. Saimme nähdä hänen esityksensä matkamme aikana. 

Suomalaisena on hienoa olla maailmalla 

Meidän koulutustamme arvostetaan ja olemme haluttuja kumppaneita. Savonia-ammattikorkeakoululla on kaksi kumppaniyliopistoa Kosovossa: Pristinan yliopisto ja Universum College. Pristinan yliopisto on julkinen laitos, Universum College on taas yksityinen. Molemmat ovat monialaisia.

Universumista löytyvät heidän omien esittelyjensä mukaan: liiketalous ja hallinto, politiikka, tietotekniikka, englannin kieli, sairaanhoitajan ja kätilön tutkinto sekä muotoilu. Pristinan yliopisto on monialainen ja sieltä löytyy paljon tiedekuntia, mm. maataloustieteellinen tiedekunta, jossa vierailimme. Nämä yliopistot kelpailevat keskenään ja Universumin koulutuksen laatua kuulimme usein arvosteltavan. Universumissa ei ollut sosiaalitieteiden eikä maatalouden opiskelijoita.  

Universum Collegella on uusi kampus syrjemmässä keskustasta. Sen yhteydessä toimii suomalainen koulu, jossa noudatetaan suomalaista opetussuunnitelmaa mm. ilmiöoppiminen, yrittäjyys, pelillisyys ja teknologia ovat vahvasti läsnä. Sinne olisi tarkoitus lähettää Erasmus+ Gredit Global -tuella sosionomiharjoittelijoita. Koulussa on monia suomalaisia työntekijöitä, joten lähteviä harjoittelijoita varmasti löytyy. Lisäksi maan hintataso on opiskelijan kukkarolle sopiva ja edullisia asumismahdollisuuksia on saatavilla. Koulu on yksityiskoulu ja oppilaat maksavat lukukausimaksun. Koulussa on sekä varhaiskasvatusta ja opiskelijoita on aina lukioon saakka. Opiskelukieli on englanti. Suomalaisessa koulussa opettajia oli yhteensä 5, myös pätevä varhaiskasvatuksen opettaja.  Rehtorilla on yhteydet myös suurlähetystön, joka ovat myös innostunut eri hankkeista, joita voisimme tehdä yhteistyössä. 

Kosovo ei ole EU-maa ja siksi heidän opiskelijoillaan ei ole samoja mahdollisuuksia kuin suomalaisilla. Esimerkiksi Espanja ei ole tunnustanut Kosovoa ja siksi sinne ei myönnetä viisumia. Suurin osa länsimaista on tunnustanut Kosovon ja Suomi kuuluu näiden maiden joukkoon. Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Kosovoon matkustettaessa.

Kosovolaisia vaihtoon halukkaita opiskelijoita ei ole vaikea löytää. Kansainvälisten messujen aikana meiltä kyseltiin innokkaasti Savoniasta ja opiskelumahdollisuuksista. Meillä Suomessa on tilanne aivan toinen. Vaihtomäärät ulkomaille ovat viime vuosina jopa laskeneet. Ensi vuonna meillä on Savoniassa kansainvälisessä MultiPro–moduulissa Iisalmessa kosovolaisia. Sovimme, että kaksi maatalousalan ja kaksi sosiaalialan opiskelijaa tulee kevättalvella Iisalmeen. Onneksi meillä Savoniassa on MultiPro–moduuli, jossa suomalaiset opiskelijamme pääsevät kontaktiin ulkomaalaisten kanssa ja voivat kotikansainvälistyä! 

Universum Collegen opiskelijoita yhdessä kanssamme (Marjatta Kumpulainen 2. oik., Minna-Kaija Kortelainen 3. oik.) 

Esittelimme kansainvälisen MultiPro–moduulimme sekä maatalous- että sosiaalialan opiskelijoille. Olemme opettaneet ja sopineet opettaja- ja opiskelijavaihdosta.  Olemme käyneet maaseutuyrityksissä ja tavanneet paljon ystävällisiä ihmisiä. Olemme saaneet tutustua maan historiaan ja nähneet ihastuttavan luonnon ja verkostoituneet kansainvälisen staff-viikon aikana.  Yhteistyötä on nyt helpompi jatkaa, kun olemme nähneet kasvot nimien takana. Olemme todella kiitollisia, että Savoniassa on tarjolla tällaisia mahtavia työtehtäviä! 

Lehtori Marjatta Kumpulainen ja Minna Kaija-Kortelainen kirjoittivat kokemuksistaan opettaja- ja henkilökuntavaihdosta Kosovon Pristinasta (Erasmus+ Credit Global) 

#savoniaAMK#sosiaaliala#AgrologiksiSavoniassa