Laidunnurmikin tarvitsee aikaa valmistautua talveen

Milloin lopettaa laidunnus syksyllä, jotta seuraavan kesän sato on turvattu? Nurmen viimeiselle niitolle paras ajankohta on syyskuun alkupuolella, jotta nurmi ehtii valmistautua talvehtimiseen. Kolmatta satoa korjataan tosin myös aivan kasvukauden lopussa syyskuun lopulla – tai lämpiminä syksyinä jopa lokakuun puolella. Vanha ohje välttää niittoa syyskuun puolivälin tienoilla ei syksyjen pidentyessä enää välttämättä aina pidä paikkaansa, vaikka se onkin syytä pitää mielessä.

Talveen varautuessaan nurmi kerää varastoon sokereita ja karaistuu talvilepoa varten. Laidunnus on myöhään syksyllä nurmelle hellävarainen korjuutapa, sillä siinä osa lehdistä jää kasvamaan. Niitto sen sijaan vie kaiken lehtimassan, ja uusi kasvu kuluttaa talvea varten jo kerättyjä sokerivarastoja ja voi siten heikentää talvehtimista.

Laitumia ei silti kannata myöhään syksyllä syöttää aivan loppuun. Laidunten hiipuessa lypsävien ruokinta vaihtuu vähitellen säilörehuruokintaan navetassa, mutta nuorkarja ja umpilehmät jatkavat usein laidunkautta pitkälle syksyyn. Ylilaidunnus onnistuu myös näiltä ryhmiltä, mikä heikentää nurmien talvehtimista ja seuraavan kasvukauden satoa. Laidunnurmikin on jätettävä valmistautumaan talveen hyvissä ajoin syksyllä. Kahdeksan sentin minimisyöttökorkeus on hyvä muistisääntö myös syksyllä. Hyvä laidun on myöhään syksyllä yhä vihreä ja lapion pistolla esiin käännetty juuristo vahva ja elossa.

Älä tallaa laitumia syksyllä

Toisaalta pidemmäksikään jäävä odelma ei ole nurmelle haitaksi. Koeolosuhteissa runsaan odelman on todettu vaikuttavan vain vähän nurmen talvenkestävyyteen tai seuraavan vuoden ensimmäisen sadon määrän tai laatuun. Esimerkiksi Luken kokeissa talveksi jääneen odelman määrä on vaihdellut paljonkin, mutta vahva odelma ei ole vaikuttanut talvehtimiseen. Seuraavan vuoden satoon vaikutusta on ollut vasta todella suurilla odelman määrillä. Märkänä syksynä on siis pienempi paha jättää lohkojen viimeinen laidunnus tekemättä kuin antaa lehmien polkea laidun sorkankuvia täyteen. Erityisen varovainen kannattaa olla keväällä perustettujen lohkojen laiduntamisessa. Märkä maa tiivistyy herkästi, ja sorkkien aiheuttama pintapaine on suuri. Tiivistymiä syntyy syksyllä herkästi, vaikka maan pinta ei sorkkien alla rikkoutuisikaan.

Ulkoilu tekee hyvää, joten lypsylehmäkin toki nauttii kauniista syyspäivästä laitumella. Eikä laidun pilalla ole, jos nauta sieltä täältä hampsii syötävääkin suuhunsa. Pitkälle syksyyn laiduntavat, kuten hiehot ja umpilehmät, on kuitenkin parempi siirtää kyntöön menevälle parkkilohkolle ja syöttää  lisärehua kuin antaa kaluta laitumet paljaiksi.

Seuraa JALAKA-hankkeen kotisivuja ja sosiaalista mediaa, joista löydät lisätietoa hankkeen toiminnasta ja tapahtumista:

http://jalaka.savonia.fi

Eeva-Kaisa Pulkka
TKI-asiantuntija

Laidunnukseen ja jaloitteluun valmistautuminen osa IV – laidunnurmen perustaminen

Laidunnurmen perustamisessa kannattaa panostaa hyvään laatuun (kuva: Savonia-AMK JALAKA-hanke)

Aikaisemmissa kirjoituksissani olen käsitellyt laidunnukseen liittyviä suunnitteluasioita. Laiduntamisen suunnittelussa on hyvä miettiä kasveja, joita laitumella kasvatetaan. Perusajatuksena laitumien perustamisessa on viljelykiertoon perustuva nurmien uudistaminen. Jotta laidunnurmi olisi riittävän hyvälaatuista ja sitä olisi riittävästi tyydyttämään nautojen rehun tarvetta (tai edes terapialaitumelle tarpeellisen napostelurehun määrän), on syytä miettiä kasvivalinnat hyvissä ajoin valmiiksi.

Laidunnurmen perustaminen on syytä aloittaa hyvissä ajoin jopa pari vuotta ennen varsinaista laiduntamista. Hyvän laidunnurmen tunnusmerkkejä ovat tasainen kasvusto, rikattomuus, hyvä kasvukyky ja hyvä ruokinnallinen laatu. Näihin vaatimuksiin päästään pitkäjänteisellä suunnittelulla ja työllä. Kaiken alku ja juuri ovat viljelykierrossa olevat esikasvit ja viljelytoimenpiteet. Viljelykierrollisesti hyviä esikasveja ovat viljat, koska niiltä rikkakasvien hävitys onnistuu helposti sekä kemiallisesti että mekaanisesti. Kylvösiemenen käytössä on syytä huomioida siemenerän puhtaus ja kylvettävän siemenen itävyys. Käytettäessä sertifioitua siementä rikkakasvien siementen todennäköisyys on pienempi kuin käytettäessä tilan omaa siementä tai toiselta tilalta hankittua siementä. Hyvin itävän siemenen kasvuun lähtö on nopeaa, ja näin se peittää myös nopeammin alleen mahdolliset rikkakasvit. Nopea kasvuun lähtö vähentää myös ravinnehävikkien muodostumista. Hyvä laidunnurmiseos muodostuu esimerkiksi timoteistä, nurminadasta, niittynurmikasta ja valkoapilasta. Nurmen perustamisessa voidaan edellisten lisäksi käyttää raiheinää nopeuttamaan nurmikasvuston kasvuun lähtöä.

Rikkakasveista isoja tappioita

Rikkakasvien torjunnassa kannattaa kiinnittää huomiota kestorikkojen torjuntaan jo edellisen viljelykasvin aikana. Laidunnurmilla yleisesti viihtyviä ja ilmeneviä rikkakasveja ovat muun muassa hierakat, nokkonen, leinikit, voikukka, jauhosavikka ja ohdake. Näiden rikkakasvien haittapuolia ovat ravinteiden käyttö ja varsinaisen kasvin varjostus sekä maku- ja hajuhaitat rehuun ja maitoon. Pahimmassa tapauksessa eläin saattaa sairastua tai saada myrkytyksen rikkakasveista. Sadon laadun ja määrän alenema voi olla rikkakasvien valtaamalla lohkolla merkittävä: 10 %:n rikkapeitteisyys lohkolla vastaa joka kymmenennen rehupaalin menetystä hehtaarilta. Rikkakasvit saattavat vähentää nurmikasvien pensomista jopa 20–30 % pienentäen näin odotettavissa olevaa satoa. Rikkakasvien torjunnassa voidaan käyttää kemiallista tai mekaanista torjuntaa tai niiden yhdistelmää. Joka tapauksessa rikkojen torjuntaan on syytä kiinnittää huomiota jo esikasvivaiheessa torjumalla rikat silloin mahdollisimman hyvin.

Esimerkiksi voikukka laidunnurmessa voi aiheuttaa maku- ja värivirhettä maitoon (kuva: Savonia-AMK JALAKA-hanke)

Laitumen kasvivalintaa harkitessa on huomioitava laidunnuksen voimakkuus sekä pellon kunto. Mikäli laidunlohkolla on kosteusongelmia ja tiivistymiä, rikkakasvit saavat helposti tilaa kasvaa. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, esiintyykö tulevalla laidunlohkolla pulaa esimerkiksi fosforista, kaliumista, boorista ja rikistä. Näiden ravinteiden puuttuessa apilat ja nurmikasvit eivät pysty tuottamaan riittävän hyvää ja laadukasta satoa, jolloin kilpailu kasvualasta ja peittävyydestä kääntyy jälleen rikkakasvien eduksi.

Seuraa JALAKA-hankkeen kotisivuja ja sosiaalista mediaa. Löydät sieltä tietoa hankkeen toiminnasta ja tapahtumista.

http://jalaka.savonia.fi/

Jarkko Partanen
TKI-asiantuntija

Ruis tuottaa satoa myös laitumena

Sateisena kesänä laitumet polkeutuvat sorkkien alla huonoon kuntoon.


Pitkän sadejakson jälkeen moni laidunlohko näyttää lohduttomalta ja nurmen voi joutua uudistamaan useammalta lohkolta kuin on suunniteltu, minkä vuoksi ensi kesän laidunala jää aiottua pienemmäksi. Yksi vaihtoehto on uudistaa nurmi jo nyt syksyllä.

Nurmen uudistamiseen syyskesällä voi käyttää ruista, sillä se käy puitavan viljan lisäksi myös laitumena tai säilörehuna korjattavaksi. Syksyllä kylvetty ruis sitoo talven aikana ravinteita, ja uudistettavasta nurmesta saadaan satoa jo perustamisvuonna. Ruis on nopeakasvuinen, lehtevä ja kestää tallausta. Kasvutapa ehkäisee perustetun laitumen rikkaruohottumista. Laitumeksi ruis kylvetään elokuussa ja heinänsiemen aikaisin keväällä täydennyskylvönä. Rukiin kylvömääräksi riittää noin 100 kiloa hehtaarille; heinänsiemenessä käytetään normaalia 25–30 kiloa hehtaarille. Vaihtoehtoisesti heinän voi kylvää heti ensimmäisen syötön jälkeen yhdessä virnan kanssa, minkä senkin ehtii laiduntaa kesän aikana kahteen kertaan.

Syksyllä kylvetty ruis on laidunnettavissa aikaisin keväällä, ja se pitääkin laiduntaa mielellään ennen korren kasvun alkua ja viimeistään ennen tähkälle tulemista. Rukiin voi korjata myös säilörehuksi, jolloin korjuu on noin touko-kesäkuun vaihteessa. Hyvän jälkikasvukykynsä ansiosta laidunnettu tai niitetty ruis kasvaa uutta ja sen voi laiduntaa myöhemmin kesällä uudestaan. Laidunnetulle ruislohkolle on syytä tehdä aina puhdistusniitto, jotta syömättä jääneet kohdat eivät ala kasvattaa tähkiä, sillä myrkyllisten torajyvien riski on aina mahdollinen. Laidunnus pienillä, tiheään vaihtuvilla lohkoilla tehostaa kasvua.

Ruis on lehtevä ja laidunkasvina maistuva.


Ruis uudistaa laidunta

Laidunnuskoe Mustialan koulutilalla osoitti rukiin toimivan laitumen uudistamisessa ja vihantarehuna. Ruista sisältävä laidunrehu oli maistuvaa ja sekä kasvusto että sulavuus säilyivät hyvinä, vaikka keväällä kylvetty ruislajike ei ollut kokeen myötä tulleen kokemuksen mukaan paras laidunkäyttöön. Laitumelle kannattaa mieluummin valita lajike, joka ei muodostaisi tähkiä saman kesän aikana. Kokeessa ruista kylvettiin 60 kiloa ja apilaista heinänsiemenseosta 28 kiloa hehtaarille.

Toukokuun alussa kylvetty ruis laidunnettiin ensimmäisen kerran juhannuksen tienoilla, ja samalla lohkolla lehmät kävivät kesän aikana viisi kertaa. Ruista sisältäneen laitumen D-arvo pysyi nurmilohkoa tasaisempana, ja korkea D-arvo onkin tutkimusten mukaan rukiille ominaista. Raakavalkuaispitoisuus ruista sisältäneessä laitumessa oli koko kesän nurmilohkoa korkeampi.


Ehkäise tauteja – vaihda apila kevätkylvöiseen rukiiseen

Mustialan kokeessa lehmiä laidunnettiin päivittäin vaihtuvilla pienillä lohkoilla, jonne ne pääsivät aamun aikana ja josta ne haettiin tarvittaessa sisälle illalla. Päivän aikana lehmillä oli vapaa pääsy navettaan. Laidunnus ei vaikuttanut lehmien lypsyviiveisiin tai lypsyllä käyntien määrään. Ruista lehmät söivät mielellään, mutta vaikutusta maitomääriin ei voitu erotella. Erot tuotoksessa jäivät kokeen aikana vähäisiksi.

Nurmi rukiin alla onnistui kohtuullisesti, ja tänä vuonna laidunkokeilussa on Reetta-ruis ja nurmensiemen. Alkukesän kuivuus on harventanut kasvustoa, mutta lajike vaikuttaa paremmin laitumeksi sopivalta. Mustialan lehmät laiduntavat viittä eri laidunkaistaa, ja kaista vaihtuu päivittäin.

Keväällä laitumeksi kylvettävän rukiin sekaan voi laittaa myös herneitä, vihantahärkäpapua ja virnoja. Kevätkylvöistä ruista voi käyttää apilan sijaan ehkäisemään apilan tautiriskiä.


Syyskylvö toimii kevätkylvöä paremmin

Viljelijäkokemusten mukaan syksyllä kylvettynä ruis toimii monivuotisen laitumen uudistamisessa kevätkylvöä paremmin. Keväällä kylvetty on kokemusten perusteella herkemmin tukahduttanut heinän alleen.

Aikainen syöttö keväällä ja puhdistusniitot ovat tärkeitä sekä kasvuston maittavuuden ja sulavuuden että torajyvien välttämisen kannalta. Puhdistusniitoilla pyritään estämään kasvuston korsiintuminen ja tähkälle tulo. Ahkera laiduntaminen kesän aikana pitää rukiin kasvavana ja antaa tilaa alle kylvetylle nurmelle. Ulkomaisten tutkimusten mukaan ruista voisi laiduntaa kolmen, neljän viikon välein.

Keski-Euroopassa on käytössä omat lajikkeensa rukiin viherkäyttöön, niin sanotut vihermassarukiit, joista Bonfire-lajiketta on muutamilla tiloilla kokeiltu myös Suomessa. Nämä lajikkeet sopivat sekä laitumeksi että säilörehuksi.

Seuraa JALAKA-hankkeen kotisivuja ja sosiaalista mediaa, siellä on esillä tietoa hankkeen toiminnasta ja tapahtumista.

http://jalaka.savonia.fi

Eeva-Kaisa Pulkka
TKI-asiantuntija


Mustialan laidunkokeesta löytyy lisätietoa täältä.

Savoniasta valmistuvilla agrologeilla on vahva tuntuma työelämään

Savonia-ammattikorkeakoulusta Iisalmen kampukselta valmistuu tänä keväänä yli kaksikymmentä agrologia. Heillä on takanaan neljä vuotta opiskelua, johon on sisältynyt sekä harjoittelua että teoriaopintoja.

Mitä nuo opinnot sitten ovat olleet? Opintosisällöt ovat liittyneet tiiviisti työelämän yrityksiin, organisaatioihin ja projekteihin. Oppimistehtävät ovat Savoniassa todellisia ympäröivästä maailmasta nousevia ajankohtaisia haasteita, joihin etsitään vastauksia. Maatalouden suunnitelmat kuten taloussuunnitelmat tehdään oikeille maatiloille ja todelliseen tarpeeseen. Valmistuttuaan agrologit toimivat mm. yrittäjinä, erilaisissa kaupan tehtävissä, maataloushallinnossa esim. EU-tarkastajana ja projektityöntekijänä. Moni nyt valmistuva on ollut yrittäjä jo opinnot aloittaessaan.

Viimeinen opiskeluvuosi on kulunut enimmäkseen opinnäytetyön merkeissä. Jokaisella opinnäytetyöllä on toimeksiantaja, jonka johonkin ongelmaan tai epäkohtaan pyritään löytämään vastauksia soveltavan tutkimuksen avulla. Tänä vuonna opinnäytetyöaiheina on ollut mm. luomuun siirtyminen ja sen vaikutukset kannattavuuteen, kasvinviljelytilan siirtyminen kotieläintilaksi, lypsykarjatilan laajentamisen suunnittelu, A2-maidontuotanto, säilörehuhävikki ja typen lisälannoitustarpeen selvittäminen viljakasveilla. Hieman tavanomaisesta poikkeavia, mutta ajankohtaisia opinnäytetyöaiheita ovat olleet viljelijän kuolemaan ja suruun liittyvä työ sekä kosteikkokohteen havainnointi ja oppimateriaalin suunnittelu lapsille. Tästä näkee, että agrologin toimintakenttä on varsin laaja ja erittäin monipuolinen.

Hyvin monessa opinnäytetyössä on tuotettu opas työn tilaajalle. Tällaisia ovat esimerkiksi perehdytysopas uudelle työntekijälle ja lampaan rakennearvosteluopas. Yliopettaja Heli Wahlroos koordinoi opinnäytetöitä ja hänen sanojensa mukaan tänä vuonna työt ovat olleet erityisen tasokkaita. Näiden töiden tuloksia Savoniasta valmistuneet pääsevät usein esittelemään Maataloustieteiden päiville Helsinkiin.

Me savonialaiset olemme todella kiitollisia ja iloisia siitä, että meillä on paljon yhteistyökumppaneita, jotka ovat halunneet muistaa meidän valmistuvia agrologiopiskelijoita myöntämällä heille stipendejä. Stipendien jakoperusteet vaihtelevat itse kunkin myöntäjän mukaan. Saatetaan painottaa esimerkiksi opinnäytetyötä, paikkakuntaa, yrittäjänä toimimista tai hyvää opintomenestystä. Runsas stipendien määrä on osoitus siitä, että työelämä arvostaa Savonian agrologikoulutusta, joka on useana vuonna peräkkäin saanut valtakunnallisesti parhaat arviot myös valmistuvilta opiskelijoilta. Lämpimät kiitokset kaikille stipendien lahjoittajille.

Tänä vuonna vietettiin virtuaalivalmistujaisia koronatilanteen vuoksi, katso tallenne tästä. Oli todella sääli, ettemme oikeasti päässeet juhlimaan valmistumista.  Onhan sentään takana neljä vuotta kestänyt yhteinen matka.

Kiitos Marjo Lautiainen ja Tiia Hakulinen koskettavasta opiskelijapuheenvuorosta valmistujaisissa! Onnea ja menestystä tulevaan kaikille valmistuville agrologeille, mikä sitten onkin teidän seuraava etappinne!

Tässä vielä stipendien saajat ja lahjoittajat vuonna 2020. Onnea kaikille!

Marjatta Kumpulainen
lehtori, valmistuneiden opettajatuutori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Uudenlaisia webinaarikokeiluja ja yhteen hiileen puhaltamista

Halusimme tehdä rohkean kokeilun hieman uudenlaisella työpajan toteutustavalla. Ensin alustuspuheenvuoro Zoomilla, sitten lyhyesti keskustelua puheenvuorojen ja chatin kautta. Zoomista keskustelu siirrettiin Facebookiin annettujen kahden teeman alle. Seuraavana päivänä kokoonnuttiin tunniksi puimaan yhteenvetoa webinaarin aiheesta, keskusteluista sekä tällaisen toimintatavan toteutuksesta. Kuinka kokeilu onnistui?

Toimintamallilla saatiin hyviä kehittämisideoita

Opittuja asioita olivat seuraavat: Muistetaan laittaa tavoitteet selkeämmin esille. Täyttyivätkö meidän tavoitteet? Ei tehdä annettuihin teemoihin liian isoja ja laajoja kysymyksiä, sillä niihin on haasteellista vastata. Konkreettisiin kysymyksiin on helpompi vastata, mutta toki myös suurella pensselillä maalailu on tarpeellista. Olisi ollut hyvä, jos keskusteluaikaa Zoomissa ja Facebookissa olisi ollut enemmän. Olisiko yhteenveto voinut ollut vasta parin päivän kuluttua? Toisaalta taas oli hyvä, että yhteenveto oli seuraavana päivänä alustuksesta, niin asiat olivat vielä tuoreessa muistissa. Jos aikaa olisi merkitty enemmän, olisiko se vaikuttanut osallistujamäärään? Voitaisiin kokeilla keskustelun käyntiä Facebookin lisäksi muissa kanavissa, kuten Instragramissa ja Twitterissä. Eri kanavissa luultavasti tavoitetaan erilaisia keskustelijoita ja siten saadaan erilaisia keskusteluja.

– Miten suomalaisen ja pohjoissavolaisen maataloustuotannon pitäisi kehittyä? Parannammeko tuotantopanosten omavaraisuutta, resurssitehokkuutta, taloudellista tehokkuutta? Mitkä ovat tulevaisuuden kannalta oleellisia kehittämiskohteita?
 Tällaisella aiheella keskusteltiin ensimmäisessä teemakeskustelussa Facebookissa. Keskustelua heräsi eniten ruokahävikistä. Esille nostettiin myös alkutuotannon heikko kannattavuus. Huolena on, että maataloustuotanto painuu alas. Alas poljetun maataloustoiminnan uudelleen ylös nostaminen on todella haasteellista. Pohdittiin, kuinka koronapandemia muuttaa ihmisten suhtautumista maatalouteen. Saataisiinko alkutuotannon kannattavuutta parannettua siten, että viljelijät pureutuisivat entistä syvemmälle siihen, miten juuri hän saisi juuri hänen omalle tilalleen paremman kannattavuuden? Tämä vaatii viljelijöiltä uudenlaista ajattelutapaa ja motivaatiota. Unohdetaan naapurikateus, puhalletaan sen sijaan yhteen hiileen.

Alustuksessa ennustettiin, missä ruokaa tullaan tulevaisuudessa tuottamaan. Kartta näytti positiivista sadon muutosta pääasiallisesti maapallon pohjoisosissa. Tämä muistutti, kuinka asioita tulee tarkastella ja nähdä pitkällä aikavälillä. Ruuantuotanto on erittäin tärkeä ala. (Kuvakaappaus kartasta alustuksen tallenteesta: https://www.youtube.com/watch?v=k_R6gs-yYWU)

Toinen teemakeskustelu

– Maataloustuotannon ja ruokaketjun resilienssillä tarkoitetaan sen kykyä selviytyä kriiseistä ja pärjätä kriisien aikana. Millainen on suomalaisen maatalouden ja ruuantuotannon resilienssin tilanne? Miten selviydymme tästä, meneillään olevasta kriisistä? Miten varaudumme siihen, että selviydymme myös tulevista kriiseistä?
Tämän keskustelun aiheissa heräsivät etenkin öljy, biopohjaiset polttoaineet ja valkuaisomavaraisuus. Muistuteltiin, ettei me voida vaikuttaa kaikkeen, esimerkiksi öljyn hintaan. Koulutukset uusiutuvien energianlähteiden käyttöön on tarpeen ja niitä tullaan järjestämään. Yhteenvetotilaisuudessa otettiin keskusteluun myös varautumissuunnitelmat. Millaiset ovat suunnitelmat tiloilla, jos esimerkiksi eläimet tai ihmiset sairastuvat? Entä jos sähköt katkeaa pidemmäksi aikaa? Millainen on kyberturvallisuus? Onko viljaa riittävästi varastossa, jotta pärjätään pahimman kriisitilanteen yli? Tarpeellista on miettiä erilaisia skenaarioita ja varautua niihin varautumissuunnitelmalla. Mitä on tehtävä, jotta toiminta ei pysähdy, vaikka se vähän hiljentyisikin?

Yhteenvetoon osallistuneet puhalsivat hyvin yhteen. Ideointi jatkui ja eri kanavissa (Zoom, Facebook ja yhteenvetotilaisuus) käydyt keskustelut täydensivät toisiaan. Eri organisaatiot saivat tilaisuudessa ideointiporukan kasaan. Saataisiinko koottua ideointiporukka myös viljelijöistä? Ideointiporukassa voitaisiin yhdessä jatkaa kehittämistyön ideointia.

Kaisa Hyvönen
TKI-asiantuntija
Maatila 2030 -hanke,
Savonia-ammattikorkeakoulu

https://maatila2030.savonia.fi/

Ilmastonmuutos kasvin- ja metsäntuotannossa

Ilmastoblogi III

Tämän blogitekstin ja ajatusten takana ovat Savonian agrologiopiskelijat, ryhmästä RA18SM

Talvi tappaa kasvitaudit. Kylmä talvi vähentää kasvitautien ja tuholaisten määrää. Kylmä talvi ja pohjoinen sijainti on suojannut Suomea monilta Etelä- ja Keski-Euroopassa esiintyviltä kasvitaudeilta ja hyönteistuholaisilta. Talven pakkaset heikentävät kasvitautien ja kasvintuhoojien elinvoimaa ja määrää kasvualustassa.

Suomessa viljellystä ruuasta löytyy kansainvälisesti verrattuna vain vähän torjunta-ainejäämiä. Suomessa tuotettu ruoka on maailman puhtaina. Maa-, metsä- ja puutarhatalouden kasvinterveys on Suomessa hyvällä tasolla verrattuna muihin Euroopan maihin. Kasvinterveyden valvonta perustuu kasvinterveyden suojelemisesta annettuun lakiin (702/2003), joka tähtää vaarallisten kasvintuhoojien Suomeen leviämisen estämiseen ja todettujen esiintymien hävittämiseen. Kasvitaudit tuhoavat maailman ravinnontuotannosta noin 10 % vuosittain.

Suomessa tarve kasvinsuojeluaineiden ja kasvitautien torjunta-aineiden käytölle on globaaliin tasoon verrattuna vähäinen. Kasvinsuojeluaineita käytetään Suomessa vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja riski torjunta-ainejäämille pienenee. Suomessa ei käytetä varastoinnin aikana kemiallisia torjunta-aineita varastotuholaisten tai tautien torjumiseen, koska kylmän talvikauden vuoksi näitä ei yleensä esiinny.

Vähäinen kasvinsuojeluaineiden määrä ylläpitää maaperän vähäistä raskasmetallipitoisuutta eikä niitä keräänny kasveihin. Vähäisellä torjunta-aineiden käytöllä on positiivinen vaikutus tuotannon laatuun. Viileä ilmasto vähentää kasvintuhoojien esiintymistä hidastamalla niiden lisääntymistä. Lisäksi se estää sellaisten lajien leviämisen maahan, jotka eivät selviä talven yli.

Vesistöt ovat herkkiä pilaantumiselle

Suomessa vesistöjen laatu ja puhtaus ovat huomattavasti parempia kuin muualla maailmassa; Suomen järvien vesistä 80 % on laadultaan erinomaista tai hyvää. Suomessa etsitään jatkuvasti uusia keinoja vesistöjen hoitamiseen. Ilmastonmuutoksen myötä vesien laatuun tulee vaikuttamaan heikentävästi mm. sademäärien lisääntyminen ja sateiden voimakkuuden kasvaminen. Sateiden lisääntyessä ravinteiden huuhtoutumisen riskit kasvavat, ja tämän vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota lannoitteiden käyttöön sekä peltotöiden ajankohtiin. Suomessa lannoitteiden käyttö on tarkasti valvottua, ja lannoitukset suunnitellaan lohkokohtaisesti, jotta ylilannoitukselta vältyttäisiin. Vesistöjä pyritään suojelemaan myös jättämällä erilaisia pientareita, suojakaistoja, sekä -vyöhykkeitä pelloille, jotka sijaitsevat vesistöjen läheisyydessä. Suojakaistaleiden ja vyöhykkeiden noudattamista seurataan, kun tila on tehnyt ympäristötukisitoumuksen.  Mutta esimerkiksi Hollanissa voit rakentaa eläinten tuotantorakennuksen tai perustaa pellon heti vesistön läheisyyteen.

Jätteiden lajittelu ja  kierrätys

EU:ssa syntyy vuosittain noin 2,5 miljardia tonnia jätettä. Vuonna 2014 maa- ja metsätalouden sekä kalastuksen osa tästä hurjasta määrästä on vain 1 %, kotitalouksien osuus 8 %, teollisuustuotannon osuus 10 %, kaivostoiminnan ja louhinnan osuus 30%, rakennusalan osuus 34 % sekä muiden osuus 17 %. jätteen määrä väheni Bulgariassa ja Alankomaissa. Jätettä syntyy eniten henkilö kohden rikkaammissa maissa, koska turismi selittää osaltaan nämä jäte määrien nousut. Suomen osalta vuonna 2016 jätteen määrä Suomessa henkilöä kohti oli 504 kg ja Tanskassa taas puolestaan oli 777 kg. Vuosien 2005 ja 2016 välillä Suomessa, Virossa, Sloveniassa, Iso-Britanniassa ja Irlannissa kaatopaikalle vietävän jätteen määrä väheni huomattavasti.  Suomessa 42 % jätteestä kierrätetään tai kompostoidaan ja kaatopaikalle päätyy vain 3 %.

Metsä sitoo ilmakehän hiiltä

Kansainvälisesti suomalainen metsäosaaminen on – ja on jo pitkään ollut – korkeassa kurssissa. Suomessa avohakkuu tarkoittaa metsän uudistamista, sen kasvukyvyn tarpeellista elvyttämistä. Siis jotakin kokonaan muuta kuin vaikkapa Brasiliassa, jossa maan presidentin johdolla oltiin kovin hitaita ryhtymään toimiin satojatuhansia hehtaareita kuukaudessa sademetsää tuhoavien metsäpalojen sammuttamiseksi.

Metsäpalot aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä ja vähentävät muun muassa viljelyalaa sekä kaventavat kasvien sekä eläinten elinympäristöjä (Nasa)

Ilmastonmuutoksen torjunnassa metsien tehtävä on toimia ilmakehän hiilensitojana. Jotta metsä tähän kykenisi, täytyy metsän kasvaa. Tätä edellyttää hiilensidonta biologisena prosessina. Suomessa avohakkuut keskittyvät vanhoihin, kasvunsa jo päättäneisiin tai sen jo lähes päättäneisiin metsiin. Ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta metsät nimenomaan tuleekin uudistaa. Tämän uudistamisen tulee myös tapahtua riittävän tehokkaasti, jotta metsien kyky sitoa hiiltä ei ajan oloon laske. Suomessa metsän omistajia sitoo metsälaki. Metsälaki velvoittaa metsänomistajaa uudistamaan metsän pian pääte hakkuiden jälkeen. Metsän uudistamiseen valitaan lajike, mikä soveltuu kasvupaikalle parhaiten.

Varmasti paljon jäi kertomatta, mutta mielestämme, Suomessa asiat ovat aika hyvällä malilla. Ja koko ajan tehdään lisää töitä, jotta Suomen hiilijalanjälki olisi mahdollisimman pieni.

Kirjoittajat:

Kimmo Järvi, Sanna Räisänen, Kati Heikkilä, Erja Kämäräinen, Anu Hakkarainen, Emmi Parkkinen, Erika Kemppainen, Aini Partanen, Minka Kilponen, Johanna Kiesiläinen, Sanni Kemppainen, Tiia Heinikainen, Laura Rantala, Eetu Hokkanen, Satu Jääskeläinen, Pekka Leskelä, Merja Tuovinen, Sami Juntunen, Heli Jolkkonen, Satu Virolainen, Minna Ruokolainen, Meeri Partanen, Anu Tiikkainen, Outi Kuvaja.

Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Ilmastonmuutos ja nautakarjatalous

Ilmastoblogi II

Tämän blogitekstin ja ajatusten takana ovat Savonian agrologiopiskelijat, ryhmästä RA18SM

Ilmastonmuutos on tänä päivänä kaikkien mielessä ja syytä onkin. Ilmasto muuttuu ja muuttuessaan se vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Mutta mitä pitää tehdä, jotta ilmastomuutoksen tuomat negatiiviset vaikutukset pystytään minimoimaan? Suomessa on jo lukemattomia lakeja, säännöksiä ja asetuksia, joilla pyritään minimoimaan maa- ja metsätalouden vaikutukset luontoon, vesistöihin ja ilmastoon. Kaikkia näitä sääntöjä ja asetuksia valvoo joku viranomainen.

Suomessa pyritään tekemään asioita aina paljon paremmin ja tehokkaammin kuin muualla. Esimerkkinä sanottakoon, ilmastonmuutosta käsittelevässä kokouksessa maailmanlaajuisesti keskusteltaessa ja sovittaessa jostakin päästörajoituksesta tiettyyn aikaan mennessä, niin Suomi pyrkii tekemään kaiken paljon nopeammassa aikataulussa ja tehokkaammin kuin kukaan muu. Tuntuu kuin Suomen tulisi pelastaa koko maapallo! Sama pätee tuotantoon ja sen hiilijalanjälkeen. Suomessa lihantuotanto on lähes kokonaan maidontuotannon sivutuote.

Naudan osuus ilmastonmuutokseen on ollut viime aikoina hyvinkin paljon tapetilla, uusimpien tutkimusten mukaan nauta ei olekaan suurin syypää ilmastonmuutokseen. Mielestäni ei ole mitään syytä ajaa suomalaista maataloutta alas. Suomessa tuotanto on eettistä sekä puhdasta, sillä eläinten lääkityksiä valvotaan eikä esim. antibioottijäämiä päästetä lihaan tai maitoon. Jos Suomessa loppuisi tuotanto, niin ei silloin lihan syönti tai maidon juonti loppuisi, vaan tuotteet tulisivat ulkomailta. Monissa maissa ei eläimillä ole asiat niin hyvin kuin Suomessa eikä liha ja maito ole välttämättä puhdasta. Puhumattakaan siitä kuinka suuri hiilijalanjälki tuontilihalla tai maidolla olisikaan?

Kotimaisen lihantuotannon etuja ovat paikallisen elinvoimaisuuden tukeminen ja ruokaturvan ylläpito. Ympäristön ja ilmaston kannalta on parasta tuottaa ruokaa mahdollisimman lähellä kulutusta.

Mikrobilääkkeiden käyttö tuotantoeläimille on Suomessa kansainvälisesti katsottuna erittäin maltillista. Antibioottien käytön määrä on 2010-luvulla Suomessa vähentynyt enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Suomi on hyötyeläimille (yleensä niiden kasvua edistämään) annettujen antibioottien osalta esimerkillinen. Niinpä bakteerien herkkyystilanne on useimpiin maihin verrattuna Suomessa hyvä. Tosin kun esimerkiksi Ranskassa ja USA:ssa antibioottien käyttö vapaata ja niitä käytetään paljon myös ennaltaehkäisevästi.

Perinnebiotoopilla on runsas kasvi- ja eläinlajimäärä, sinne ei tuoda ravinteita ulkopuolelta eikä maata käännetä tai kylvetä. On muistettava, että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaihtelee vuosittain eikä syötävää ole välttämättä yhtä paljon kuin viljellyillä pelloilla. Sateisina kesinä syötävää on enemmän kuin kuivina. Monet kasvi-, sieni-, hyönteis-, lintu- ja nisäkäslajit viihtyvät laitumilla ja erityisesti monipuolisilla luonnonlaitumilla. Kun laidunta ei ole kemiallisesti hoidettu on kaikella oma tasapainonsa.

Taulukko. Tuotantoeläinten määrään suhteutettu mikrobilääkkeiden kokonaismyynti 30 EU/EEA maassa vuonna 2016 (mg/PCU, milligrammaa vaikuttavaa ainetta populaatiokorjausyksikköä kohti). Luonnonvarakeskus 2019, https://www.luke.fi/ruokafakta/yleista-.

30 maan tulosten vaihteluväli Suomi
Kokonaiskulutus 3 – 453 19
3. ja 4. polven kefalosporiinit 0 – 0,7 0,01
Fluorokinolonit 0 – 9,7 0,1
Makrolidit 0 – 29,2 1,0
Polymyksiinit 0 – 22 Ei ole koskaan käytetty tuotantoeläimille Suomessa

Nurmi on karjatalouden valttikortti. Nurmipelloista toivotaankin hiilisieppareita. On tutkittu, että hiilikato on voimakkainta lämpimän ilmaston maissa. Suomessa ja Pohjoismaissa viileä ja kostea ilmasto hillitsee hiilen karkaamista pellosta. Suomessa onkin korkeimmat viljelymaiden hiilipitoisuudet. Täytyisikin kuitenkin löytää sellaiset viljelykeinot, jotta tilanne Suomessa pysyisi jatkossakin hyvänä, koska ilmaston lämpeneminen tulee kiihdyttämään hiilikatoa myös meillä.

Peltojen hiilensidonnalla pyritään saamaan etenkin maidon hiilijalanjäljestä 30 – 40 % pois. Valio kehitti ensimmäiset nurmisiemenseokset parantamaan peltojen hiilensidontaa. Nurmiseosta suunniteltaessa otettiin huomioon se, että seoksen lajit kestävät suomen viljelyolosuhteet, ovat satoisia, sitovat hyvin typpeä ja juuristonsa avulla lisäävät hiilensidontaa maahan.

Suomessa monivuotiset nurmikasvit sitovat hyvin hiiltä ja ovat parempia
sitomaan kuin yksivuotiset kasvulohkot (Piia Kekkonen)

Laiduntaminen ja perinnebiotoopit

Naudan laiduntaminen on muokannut maaseutua luomalla perinnemaiseman. Monen suomalaisen mielikuva maaseudusta on laidun, missä on runsas kasvilajisto eri väreineen. Kauniit perinnebiotoopit ovat muodostuneet laidunnuksen seurauksena, ja laidunnuksella voidaan ylläpitää ja lisätä niiden harvinaistunutta kasvillisuutta.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaan perinnebiotoopit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Laidunnus on usein ainoa mahdollisuus hoitaa alueita, joiden koneellinen niitto on kivisyyden, epätasaisuuden tai jyrkkyyden takia käytännössä mahdotonta. Lisäksi laiduntavat eläimet monipuolistavat maaseutumaisemaa. Jos laidunnus loppuu niin alueet kasvavat umpeen. Jonkin verran on jo nyt ollut uutisointia, kuinka nykyinen maatalous vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen. Mm. tietyt lantaa hajoittavat hyönteiset ovat vähentyneet.

Perinnebiotoopilla on runsas kasvi- ja eläinlajimäärä, sinne ei tuoda ravinteita ulkopuolelta eikä maata käännetä tai kylvetä. On muistettava, että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaihtelee vuosittain eikä syötävää ole välttämättä yhtä paljon kuin viljellyillä pelloilla. Sateisina kesinä syötävää on enemmän kuin kuivina. Monet kasvi-, sieni-, hyönteis-, lintu- ja nisäkäslajit viihtyvät laitumilla ja erityisesti monipuolisilla luonnonlaitumilla. Kun laidunta ei ole kemiallisesti hoidettu on kaikella oma tasapainonsa.

Lue lisää opiskelijoiden ajatuksista ilmastonmuutosaisteusta Suomi vastaan muu maailma seuraavasta blogista Ilmastonmuutos kasvin- ja metsäntuotannossa.

Kirjoittajat:

Kimmo Järvi, Sanna Räisänen, Kati Heikkilä, Erja Kämäräinen, Anu Hakkarainen, Emmi Parkkinen, Erika Kemppainen, Aini Partanen, Minka Kilponen, Johanna Kiesiläinen, Sanni Kemppainen, Tiia Heinikainen, Laura Rantala, Eetu Hokkanen, Satu Jääskeläinen, Pekka Leskelä, Merja Tuovinen, Sami Juntunen, Heli Jolkkonen, Satu Virolainen, Minna Ruokolainen, Meeri Partanen, Anu Tiikkainen, Outi Kuvaja.

Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa?

Ilmastoblogi I

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma. Ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen, vesistöihin, ilmastoon sekä maaperään monin eri tavoin. Näitä asioita pohtivat Savonian ammattikorkeakoulun toisen vuosikurssin agrologiopiskelijat opintojaksollaan.   Kurssin tavoitteena oli pohtia ilmastonmuutosta globaalisti sekä pohtia ilmastonmuutosta maatalouden näkökulmasta Suomessa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmastonmuutoksen myötä lämpötila nousee, eli talvilämpötilat kohoavat ja lämpimien jaksojen määrän oletetaan lisääntyvän. Lämpötilan on ennustettu nousevan epätasaisesti, noin 0,2 astetta kymmenen vuoden aikana.

Maapallon säiden ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja myrskytuulet voimistuvat todennäköisesti Suomen merialueilla, rannikolla ja mahdollisesti myös sisämaassa. Lämpötilan muutoksien vuoksi kasvukausi pidentyy ja muuttuu lämpimämmäksi. Hellejaksojen myötä kuivuus lisääntyy, vaikkakin sademäärät lisääntyvät rankkasateina. Talvien pilvisyys lisääntyy ja aurinko paistaa harvemmin. Ilmastonmuutos vaikuttaa Golf-virtaan. Tämä tuo muutoksia sääolosuhteisiin laajoilla alueilla.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös vesistöihin. Lämpötilojen nousu yhdessä ravinteiden lisääntymisen myötä muuttaa vesistöjä. Muutokset vaikuttavat veden happitasoihin, rehevöityminen lisääntyy ja tämä vähentää lajien monimuotoisuutta.

Vesi samentuu planktonlevien määrän kasvaessa ja lisääntyneet sateet ja tulvat lisäävät ravinteiden huuhtoutumista. Esimerkiksi sisävesistä vapautuvan hiilen määrä lisääntyy. Lämpötilan nousu lisää järvissä leväkukintoja, mitkä lisäävät metaanipäästöjä ja kiihdyttävät veden lämpenemistä entisestään.

Vesistöjä happamoittavat ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu sekä valunnan mukanaan tuoma typpikuorma, joka muuttaa vesistön pieneliötoimintaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy voimakkaimmin matalissa vesistöissä, esimerkiksi puroissa, jotka ovat alttiita lämpöstressille ja valunnan muutoksille.

Ilmastonmuutos ja maatalous

Ilmastonmuutos lisää todennäköisesti kasvukauden pituutta. Ilmastonmuutos aiheuttaa ääriolosuhteita, kuten rankkasateita ja pitkiä kuivia jaksoja. Rankkasateiden vaikutuksesta maa tiivistyy raskaiden koneiden painosta ja tiettyjen maalajien kuorettumisriski kasvaa. Tämän vuoksi pellolla työskentelyn ajoittaminen on erityisen tärkeää.

Kuivat jaksot vaikeuttavat viljelyä, etenkin peltolohkoilla, joilla on huono pellon kasvukunto ja maan rakenne.  Syväjuuristen kasvien käyttö on tulevaisuudessa tärkeää, koska ne vaikuttavat positiivisesti maan rakenteeseen ja kasvien vedenottokykyyn. Tulevaisuudessa voidaan joutua turvautumaan erilaisiin kastelujärjestelmiin.

Hiilensidontaa pyritään kehittämään tehokkaammaksi ja hiiltä päästäviä lähteitä pyritään vähentämään. Hyvä kasvusto sitoo hiiltä, joten maatilojen tulisi pyrkiä monipuoliseen viljelyyn sekä parantamaan hiilen sidontaa mahdollisimman tehokkaaksi. Huono hiilen sitoutuminen lisää ilmastonmuutosta entisestään.

Ilmastonmuutos tuo tulevaisuudessa mukanaan uusien kasvilajikkeiden kehittymisen ja niihin siirtymisen.

Ilmaston lämmetessä uusia kasvituholaisia ja -tauteja voi esiintyä enemmän, ja nämä tekijät voivat alentaa satoa sekä sadon laatua.

Ilmastonmuutoksen myötä myös kasvukausi ja laidunkausi pitenee. Pidempi laiduntaminen antaa eläimille enemmän sekä fyysistä että henkistä terveyttä edistäviä tekijöitä. (Eläintieto.fi)

Jättämällä laitumille käsittelemättömiä alueita, kuten puuryhmiä, kumpuja tai kiviröykkiöitä, edistetään kuitenkin myös viljellyille laitumilla elonkirjoa ja tarjotaan samalla lehmille viihtyisiä paikkoja suojautua avoimella laitumella paahtavalta auringonpaisteelta.  (Kuva Sini Huuskonen)

Lue lisää ilmastonmuutoksesta tulevista 2. vuoden agrologiopiskelijoiden monimuotoryhmän ilmastoblogeista.

Tekijät: Agrologiopiskelijat 2. vuosikurssi 2020
Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

 

Kohti parempaa pölytyspalvelua

Pölyttäjien merkitys maataloudelle on merkittävä ja luontaisten pölyttäjien väheneminen lisää tarvetta käyttää tarhamehiläisiä pölytyksen varmistamisessa. Satoa ja laatua pölytyspalvelulla
-hanke selvittää ja edistää pölytyspalvelun toimintaedellytyksiä sekä tekee havaintoja käytännön maatiloilla pölytyksen onnistumisesta ja pölyttäjien liikkeistä.

Onnistuessaan pölytys parantaa satoa ja sadon laatua kasveilla, jotka vaativat tai hyötyvät hyönteispölytyksestä. Pölytyspalvelua käyttämällä, eli vuokraamalla tai ostamalla pölytyspesiä voidaan lisätä pölytystä kasveilla ja näin turvata sadon onnistuminen. Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hanke teki havaintoja kasvustoista kasvien kukkimisvaiheessa pilottitiloilla Pohjois-Savon ja Hämeen ELY- keskuksen alueelta kesällä 2019. Linjalaskennalla alueelta laskettiin pölyttäjien lukumäärät sekä otettiin siitepölynäytteitä pölytyspalvelussa paikalle tuoduista mehiläispesistä. Siitepölynäytteiden avulla pystytään selvittämään, minkä kasvin kukissa mehiläiset olivat vierailleet. Laskentoja jatketaan kesällä 2020.

Pölyttäjien liikkumiseen ja pölytyksen onnistumiseen vaikuttavat useat tekijät. Pesien sijainti, pesien määrä ja sääolosuhteet vaikuttavat pölyttäjien liikkumiseen ja muut yhtä aikaa kukkivat luonnonkasvit voivat houkutella hyönteisiä suosimaan luonnonkasveja viljelykasvien sijaan. Linjalaskennassa laskennat tehtiin kukinnan aikana klo 12-16 välisellä ajalla. Sääolosuhteet olivat laskennan aikana aurinkoiset tai puolipilviset ja tuulisuus oli heikkoa tai kohtalaista.

Kesän 2019 pölyttäjähavaintojen perusteella havaittiin, että tarhamehiläisiä ja muita pölyttäjiä esiintyi kasveilla hyvin vaihtelevasti. Luontaisista pölyttäjistä kimalainen viihtyy puna-apilakasvustoissa parhaiten ja kukkakärpäsiä esiintyi tasaisesti eri kasvilajeilla. Tarhamehiläiset viihtyivät laskentojen perusteella hyvin härkäpapu- sekä tattari- ja kevätrypsikasvustoissa.Linjalaskenta tehdään eri tavalla marjakasveille ja peltokasveille: Mansikka, pensasmustikka ja vadelma lasketaan 25 metrin leveydeltä molemmin puolin; härkäpapu, apila ja rypsi lasketaan 50 metrin leveydeltä molemmin puolin.

 

Hanke jatkaa havainnointia maatiloilla kesällä 2020 ja pilottitilatoiminnasta kiinnostuneet, tutustukaa hanketoimintaan ja ottakaa yhteyttä hankehenkilökuntaan. Kerromme lisää!

Hankkeen internetsivut: https://satoajalaatua.savonia.fi/

Hanke toteutetaan yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen kanssa Pohjois-Savon ja Hämeen ELY-keskuksen alueella. Rahoittaja on ELY-keskus ja Euroopan maaseudun aluekehitysrahasto.

Piia Kekkonen
TKI-asiantuntija
Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hanke
Savonia-ammattikorkeakoulu

Hankkeet rahoittajat:

:

Ruuan tuotanto ei mene pois muodista

Olemme tätä kirjoitettaessa erikoisessa tilanteessa. Suomessa on ollut voimassa parin viikon ajan poikkeuslait. Korona-pandemia on muuttanut arkeamme, eikä kukaan taida tietää, kuinka pitkäksi aikaa.

Euroopan unionin talous ja politiikka on rakentunut ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaalle liikkuvuudelle. Tuo linjaus tehtiin toisen maailmansodan jälkeen, maailman suurimpana rauhanprojektina, kun keskenään aiemmin tapelleet maat haluttiin samalle puolelle. Talouskasvu on sen jälkeen ollut vauhdikasta.

Olemme tottuneet siihen, että tavaroita, palveluja ja työvoimaa on saatavilla maan rajojen yli. Esimerkiksi ruuan omavaraisuutta ei ole enää monen mielestä ollut tarpeen tarkastella kansallisvaltiotasolla. On luotettu siihen, että markkinat hoitavat tarvittavan määrän ruokaa kauppoihin. Sen kummemmin logistiikan kuin tuotannonkaan suuriin, Euroopan laajuisiin, saati maailman laajuisiin, häiriöihin ei ole uskottu. Tässä mallissa on unohdettu myös ruuan muut käytettävyyteen liittyvät ominaisuudet kuin määrä ja hinta: ruuan turvallisuudella ja muilla laatutekijöillä ei mallin mukaan ole merkitystä.

Suomessa ruuantuotannossa on panostettu erityisesti sen turvallisuuteen: vierasainevapaus ja tautivapaus ovat olleet tuotannossa tärkeitä ja niiden saavuttamiseksi tarvitaan koko elintarvikeketjun panosta. Puhtauden yksi mittari voisi olla taudinaiheuttajavapaus, jonka voi saavuttaa vaikkapa lopputuotteen hygienisoinnilla ja vahvalla tuotantoeläinten lääkinnällä. Meillä Suomessa lähtökohtana on ollut jo pitkään eläinten hyvä terveys ja sen myötä saatava vapaus lääkeainejäämistä. Se taas edellyttää osaamista niin maatiloilla kuin neuvonnassa ja muissa maatalouden sidosryhmissä. Myös maaperän ja kasvituotteiden puhtaus ovat tärkeitä.

Koronaviruksen aiheuttama kriisi on laittamassa asioita uuteen järjestykseen. Ruuan omavaraisuus ja kansallinen huoltovarmuus ovatkin nousemassa tärkeäksi asiaksi, kun logistiikan toiminnassa on häiriöitä ja työvoiman liikkuvuus vaikeaa. Suomessa peruselintarvikkeiden omavaraisuusaste on noin 80 %. Naapurissamme Ruotsissa se on n. 50 %. Kriisiaikana kysyntä muuttuu. Kotimainen ruokaketju pystyy vastaamaan siihen joutavammin, kuin ulkomainen.

Kotimaisen ruuan arvostuksen näkyminen myös tuottajahinnoissa on vähimmäisvaatimus sille, että meillä riittää yrittäjiä. Osaaminen niin maatalousyrittäjillä kuin sidosryhmillä taas on edellytys sille, että pystymme kehittämään maataloutta.

Koulutus on aina hyvä investointi. Maatalousalan osaamiseen panostaminen on erityisen hyvä investointi juuri nyt. Ruuan tuotanto ei mene pois muodista, joten alan opiskelu on hyvä panostus. Samalla on mahdollista tulla mukaan kehittämään ruokaketjuamme entistäkin kestävämmäksi.

Kati Partanen

Maatilatalouden lehtori, Maatila 2030 –hankkeen projektipäällikkö, maatalousyrittäjä
Savonia-ammattikorkeakoulu