Erikoistumis- ja täydennyskoulutuksia sosiaali- ja terveysalan osaamisen kehittämistarpeisiin

Tarvitaan sosiaali- ja terveysalan yhteisiä erikoistumis- ja/ tai täydennyskoulutuksia, jotka laajentavat ja / tai syventävät osaamista kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille yhteisillä osaamisaluilla. Lisäksi tarvitaan sosiaali- tai terveysalan substanssin mukaisella työalueella osaamisen kehittämisen mahdollistavia koulutuksia.

SOTETIE-hankkeessa (työpaketti 5) kartoitetaan sosiaali- ja terveysalalla havaittuja osaamisen ja erikostumisen kehittämistarpeita. Kartoitusprosessi käynnistyi alkuvuodesta 2020. Osaamisen ja erikoistumisen kehittämistarpeiden kartoittamisella pyritään edistämään ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutusten ja täydennyskoulutusten suunnittelua. Kartoitusprosessi rakentuu työpajoja edeltäneestä ennakkokyselystä, työpajoista sekä ennakkokyselyn ja työpajojen tuloksiin perustuvasta jatkokyselystä. Jatkokysely toteutuu huhti- ja toukokuussa 2020.

Ennakkokyselyn alustavia tuloksia kuvataan SOTETIE-hankkeen blogeissa Sosiaali- ja terveysalalla havaittuja osaamisen ja erikoistumisen kehittämistarpeita ja Erikoistumiskoulutusten reunaehtoja. Tässä kirjoituksessa kuvataan työpajojen alustavia tuloksia sosiaali- ja terveysalan osaamisen kehittämistarpeiden ja alalla tarvittavien erikoistumis- ja täydennyskoulutusten näkökulmasta.

SOTETIE-hankkeessa on kartoitettu osaamisen ja erikoistumisen kehittämistarpeita ennakkokyselyllä ja työpajoja järjestämällä.

Työpajoja järjestettiin maaliskuun 2020 aikana yhteensä viisi. Aikomus oli, että työpajat järjestetään Helsingissä 4.3.2020, Tampereella 11.3.2020, Porissa 17.3.2020, Kuopiossa 19.3.2020 ja Oulussa 25.3.2020. Työpajoihin oli mahdollisuus osallistua läsnä olevana tai etäosallistujana. Kolme viimeistä työpajaa toteutuivat kuitenkin vain etätyöpajoina Korona pandemiasta johtuneiden kokoontumisrajoitusten vuoksi. Työpajoihin ennakkoilmoittautui 122 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista, ja työpajoihin osallistujia oli 53 alan ammattilaista.

Taulukko 1. Työpajoihin ilmoittautuneet ja osallistuneet

Työpajoissa kartoitettiin osallistujien näkemyksiä sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulu tutkinnon tai ammattikorkeakouluja edeltäneen opistoasteen tutkinnon suorittaneiden 1) osaamisen kehittämistarpeista ja 2) osaamisen kehittämistarpeisiin vastaavista erikoistumiskoulutuksista ja täydennyskoulutuksista. Lisäksi kartoitettiin osallistujien näkemyksiä 3) erikoistumiskoulutusten toteutusjärjestelystä (mm. hinta, lähityöskentelyn määrä ja kesto) sekä 4) sosiaali- ja terveysalalla käytettävistä osaamisen kehittämisen menetelmistä. Viimeisten kohtien (3–4) alustavia tuloksia kuvataan SOTETIE-hankkeen blogiartikkeleissa Erikoistumis- ja täydennyskoulutuksia monimuotototeutuksina ja Erikoistumiskoulutusten reunaehtoja. Työpajat perustuivat osallistujien yhteiseen keskusteluun, jota työpajojen järjestäjät (tämän artikkelin kirjoittajat) fasilitoivat. Työpajojen järjestäjät dokumentoivat keskustelut tehden muistiinpanoja työpajatilanteissa ja niiden jälkeen.

 

Osaamisen kehittämistarpeet sosiaali- ja terveysalalla

Työpajat käynnistyivät ennakkokyselyn alustavien tulosten esittelyllä. Yhteinen keskustelu aloitettiin pohtimalla sosiaali- ja terveysalan osaamisen kehittämistarpeita. Työpajoissa osallistujien näkemyksiä kerättiin osaamisen kehittämistarpeista, ajatellen, että niiden kartoittaminen auttaisi erikoistumiskoulutus- ja / tai täydennyskoulutustarpeiden hahmottamista.

Julkaisussa Optimoitu sote-ammattilaisen koulutus- ja osaamisuudistus (Kangasniemi ym. 2018) kuvataan kaikkia sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmiä koskevia sosiaali- ja terveysalan osaamisalueita. Työpajoihin osallistuneiden puheeksi ottamien osaamisen kehittämistarpeiden jäsentämisessä käytetään tässä artikkelissa soveltaen julkaisussa esitettyä osaamisaluekehikkoa. Suuri osa osaamisalueista, joita työpajoissa käsiteltiin, sijoittuvat edellä mainitun julkaisun kaikkia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia koskeviin osaamisalueisiin. Näitä ovat 1) asiakastyöosaaminen, 2) palveluiden ja työn kehittämisosaaminen sekä 3) työntekijyyden ja yhteistoiminnan muutososaaminen. (Kangasniemi ym. 2018, 69–74.) Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että tarvitaan sosiaali- ja terveysalan yhteisiä erikoistumis- ja/ tai täydennyskoulutuksia, jotka laajentavat ja / tai syventävät osaamista kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille yhteisillä osaamisaluilla. (Liite 1.)

Sosiaali- ja terveysalalla on tarvetta alan ammattilaisten yhteisten osaamisalueiden kehittämisellä erikoistumis- ja / tai täydennyskoulutuksissa. Tärkeää on, että koulutusten toteutuksissa yhdistyy sosiaali- ja terveysalan osaaminen ja asiantuntijuus.

Työpajoihin osallistuneista oli tärkeää, että koulutuksissa yhdistyy sosiaali- ja terveysalan osaaminen ja asiantuntijuus. Tämän he katsoivat edistävän muun muassa sitä, että sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät omaksuvat yhteisen kielen (työsanaston) ja ymmärryksen ammatillisista kysymyksistä.

Työpajoissa käsiteltiin myös sosiaali- ja terveysalan työkenttien mukaan eriytyneitä osaamisen kehittämistarpeita. Substanssiosaamisella voidaan viitata rajatun asiantuntijuusalueen tiedon ja työmenetelmien hallintaan sekä asiakkaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen käytäntöihin, laadukkaaseen hoitoon ja palveluun sekä päätöksentekoon asiantuntijuusalueella (ks. Kangasniemi ym. 2018, 16). Työpajoissa käsiteltiin tietyn asiakaskunnan, kuten ikääntyneiden, ja asiakaskunnan mukaisella työkentällä tarvittavan osaamisen kehittämistarpeita. Lisäksi työpajoissa tarkasteltiin johtamiseen ja esimiestyöhön liittyvän osaamisen kehittämistarpeita. (Liite 1.)      

 

Uusien koulutusten tarve sosiaali- ja terveysalalla

Sosiaali- ja terveysalalla tunnistetaan tarve jatkuvaan oppimiseen. Alalla tarvitaan sekä lyhytkestoisia täydennyskoulutuksia että pidempikestoisia täydennyskoulutuksia ja / tai erikoistumiskoulutuksia.

Sosiaali- ja terveysalalla tunnistetaan tarve jatkuvaan oppimiseen. Ammatillisen osaamisen ajantasaisuuden ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa oppimista. Työpajoissa todettiin, että jatkuva oppimisen mahdollistaminen tarjoaa työnantajille mahdollisuuksia osaavan henkilön sitouttamiseen työtehtäviin. Koulutuspalveluiden tulee olla helposti saavutettavissa. Niiden tulisi olla vaikuttavia ja kustannustehokkaita. Koulutusten edellyttämien panosten ja resurssien sekä tuotosten suhteen tulee olla tarkoin arvioitu. Koulutusten tulee vahvistaa osallistujan osaamista ydintehtävissään ja kehittymistä ammattilaisena.

Työpajojen osallistujien mukaan tarvitaan sekä lyhytkestoisia täydennyskoulutuksia että pidempikestoisia täydennyskoulutuksia ja / tai erikoistumiskoulutuksia. Osaamistavoitteiltaan suppeista, lyhytkestoisista täydennyskoulutuksista käytettiin myös nimitystä täsmäkoulutus. Haastavaa työpajojen osallistujille ole esitysten tekeminen uusista, osaamistavoitteiltaan suppeista ja lyhytkestoisista täydennyskoulutuksista mutta myös osaamistavoitteiltaan laajoista, pitkäkestoisista täydennyskoulutuksista tai erikoistumiskoulutuksista.

Digitalisaatio on esimerkki teemasta, jonka työpajojen osallistujat katsoivat soveltuvan lyhytkestoisiin täydennyskoulutuksiin (täsmäkoulutuksiin). Lyhytkestoisessa täydennyskoulutuksessa voi perehtyä digitaalisiin työvälineisiin, joita käytetään asiakastyössä (esim. asiakkaiden online chat) ja / tai työntekijöiden kesken (esim. Teams ohjelma). Työpajojen osallistujien mukaan digitalisaatio voi sisältyä myös pitkäkestoisiin täydennyskoulutuksiin ja / tai erikoistumiskoulutuksiin läpäisevänä teemana. Esimerkki lyhytkestoisesta mutta osaamistavoitteiltaan edellistä esimerkkiä laajemmasta täydennyskoulutuksesta on sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden lääkehoito-osaaminen, johon estettiin noin viiden opintopisteen (135 tunnin) laajuista täydennyskoulutusta.

Työpajoissa tehtiin esityksiä uusista erikoitumiskoulutuksista. Ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalalle kohdentuvien erikoistumiskoulutusten kokonaislaajuus on tavallisesti 30 opintopistettä (810 tuntia). Työpajoissa ehdotettiin erikoistumiskoulutuksia muun muassa seuraaville osaamisalueille 1) gerontologinen työ sosiaali- ja terveysalalla, 2) sosiaalinen kuntoutus, 3) monialainen ja -ammatillinen työ ja sen johtamisen (vammais- / kehitysvammapalveluissa ym.) sekä 4) työ tulevaisuuden hyvinvointi- ja terveyskeskuksessa.

Työpajoihin osallistujien mukaan sosiaali- ja terveysalalla ilmenee tarve myös päivityskoulutuksille. Päivityskoulutukset palvelisivat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, jotka ovat olleet pois alan työtehtävistä pidemmän aikaa, ja palaavat alalle.

Näyttöön perustuvan toiminnan vaatimus on ajankohtainen SOTE-uudistuksen suunnittelun ja käynnistymisen aikana. Näyttöön perustuvassa toiminnassa päätöksenteko perustuu parhaaseen mahdolliseen tietoon, jolloin siinä huomioidaan tutkimusnäyttö. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pitävät tärkeänä tutkimusnäytön hyödyntämistä hoidon kehittämisessä, mutta tästä huolimatta näytön implementointi on osoittautunut haasteelliseksi. (Korhonen ym. 2018, 10-11) Hoitotyön ammattilaisten tutkimustiedon käyttöä koskevat tiedot ovat heikkoja ja näin ollen olisi tarvetta ja perusteltua järjestää aiheesta täydentävää koulutusta. (Heikkilä ym. 2019.) Järjestetyissä työpajoissa tämä aihepiiri ei kuitenkaan noussut esiin. Johtuiko tämä mahdollisesti terveysalan ammattilaisten niukasta osallistumisesta työpajoihin vai osallistujien hyvästä osaamisesta? Tulisiko tämä aihe nostaa esiin tulevassa, ennakkokyselyyn ja työpajoihin perustuvassa jatkokyselyssä? 

 

Monipuolisia jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalalle

SOTETIE-hanke järjesti maaliskuussa 2020 viisi työpajaa, joissa jäsennettiin osaamisen ja erikoistumisen kehittämistarpeita sekä osaamisen lisäämisen ja erikoistumisen mahdollistavia käytäntöjä, kuten erikoistumis- ja täydennyskoulutuksia. Työpajoihin osallistuneiden näkemysten mukaan sosiaali- ja terveysalalla on osaamisalueita, jotka koskevat kaikkia alalla työskenteleviä. Alan yhteisten osaamisalueiden lisäksi on asiakasryhmien ja sosiaali- ja terveysalan työkenttien mukaan erityviä osaamisalueita. Sekä alan yhteisillä että erityvillä osaamisalueilla on tarvetta niin osaamistavoitteiltaan suppeille kuin laajoille täydennyskoulutuksille ja / tai erikoistumiskoulutuksille. Jatkuva oppiminen edellyttää joustavia mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen. Näitä ammattikorkeakoulujen tulee kehittää yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan työelämätahojen kanssa.

 

Kirjoittajat

Jari Helminen yliopettaja (sosiaaliala), SOTETIE-hankkeen koordinaattori Diakonia-ammattikorkeakoulussa

Ulla Markkanen, lehtori (terveysala), SOTETIE-hankkeen asiantuntija Tampereen ammattikorkeakoulussa

Tiina Säilä, lehtori (terveysala), SOTETIE-hankkeen projektipäällikkö Tampereen ammattikorkeakoulussa

SOTETIE on Euroopan sosiaalirahaston ja Pohjois-Pohjanmaan ely:n rahoittama hanke.

Lähteet

Heikkilä, A., Hupli, M., Katajisto, J. & Leino-Kilpi H. (2019). Yliopistosairaaloiden hoitotyöntekijöiden tutkimustiedon käytön osaaminen. Tutkiva Hoitotyö 17(1), 3–11.

Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldėn, A. (2018). Optimoitu sote-ammattilaisen koulutus- ja osaamisuudistus. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018). Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-545-7

Korhonen, A., Jylhä, V., Korhonen, T. & Holopainen, A. 2018. Näyttöön perustuva toiminta. Tarpeesta tuloksiin. Skhole Oy.

Liite 1

Työpajoissa 2020 esitetyt sosiaali- ja terveysalan osaamisalueet