Johdanto
Tulevaisuudessa työ, monenlainen kouluttautuminen ja osaamisen kehittäminen limittyvät ja vuorottelevat yhä tiiviimmin työelämän osaamisvaatimusten kasvaessa muun muassa toimialojen rakennemuutosten, niukkenevien resurssien ja digitaalisten palvelujen kehittämisen haastamana. Osaamisen ja jatkuvan oppimisen merkityksestä on muodostunut laaja kansallinen yhteisymmärrys, jolla Suomen menestyminen ja tulevaisuus halutaan turvata. (Sitra 2019, OKM 2019, OKM 2021, DigiVisio 2030.)
Jatkuvan oppimisen taustalla on jo 60-luvulla lanseerattu elinikäisen oppimisen käsite ja määritelmä. Jatkuvalla oppimisella viitataan, samoin kuin elinikäisellä oppimisella, ihmisen koko elämänkaaren aikaiseen, monelle elämänalueelle ulottuvaan oppimiseen. Jatkuva oppiminen kattaa sekä muodollisen koulutusjärjestelmän mukaisen oppimisen että koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuvan oppimisen. Työssä oppiminen ja työelämässä hankittavan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat merkittävimmät koulutusjärjestelmän ulkopuolisista oppimisen muodoista. (OKM2019, OKM 2021.) Jatkuvassa oppimisessa on kyse yksilön mahdollisuudesta kehittää itseään ja osaamistaan, lisäksi yhä selkeämmin työelämässä tarvittavan osaamisen turvaamisesta sekä suomalaisen yhteiskunnan menestymisestä osaamisella (Sitra 2019).
Korkeakoulutettujen määrän lisäämisellä, vähintään puolet nuorista aikuisista (25–34-vuotiaat), tavoitellaan väestön osaamispääoman kasvattamista. Tavoitteeseen pääsemiseksi, tutkinto-opintojen lisäksi, korkeakoulujen tulee kehittää sellaisia toimintatapoja, jotka mahdollistavat joustavat ja yksilölliset opintopolut ja mahdollistavat jatkuvan oppimisen elämän eri tilanteissa. Digitaaliset oppimisratkaisut ovat avainasemassa jatkuvaa oppimista tukevien täydennyskoulutuspalvelujen toteutuksessa. (Visio 2030, OKM 2019.) Tässä blogissa tarkastellaan muun muassa sosiaali- ja terveysalan täydennyskoulutuksen palveluita digitaalisten oppimisratkaisujen avulla ja miten ne mahdollistavat syväoppimiseen perustuvan osaamisen kehittymisen.
Kangasniemi ym. (2018) valtakunnallisen selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysalalla ammattialakohtainen substanssiosaaminen muodostaa tulevaisuuden osaamisen ytimen. Ammattialakohtaisen ydinosaamisen lisäksi kaikkia sote-ammattiryhmiä koskeva geneerinen osaaminen sisältää asiakastyöosaamisen, palvelunkehittämisosaamisen sekä työntekijyyden ja yhteistoiminnan muutososaamisen. Selvityksen mukaan tulee arvioida, millaista tarvetta on uusille tutkinnoille tai nykyisten tutkintojen uusille kelpoisuuksille, jotta sosiaali- ja terveyssektorit ylittävien asiakkuuksien tarpeisiin voitaisiin vastata. Näillä kohdistuksilla ja muutoksilla voidaan varmistaa, että tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattien osaaminen on ammattialakohtaisesti näyttöön perustuvaa ja ammattilaisilla on jaettua, toimintaympäristön muutostarpeisiin vastaavaa osaamista tuottaa asiakaslähtöistä ja vaikuttavaa hoitoa ja palvelua. Osaamisen kehittäminen edellyttää systemaattista osaamisen arviointia ja näyttöön perustuvien koulutusinterventioiden käyttöä. Geneeristen osaamisalueiden perustaidot tulee sisällyttää sote-alan tutkintoon johtaviin koulutuksiin, mutta erityisen ajankohtaista on vastata osaamisvajeisiin täydentävällä koulutuksella. Työelämässä toteutettavat kehittämishankkeet ovat tarpeen alueelliseen ja paikalliseen osaamisen kohdistamiseen ja sopivat sekä ammatillisten että geneeristen taitojen oppimiseen. Niin ikään geneerisiä taitoja voidaan kehittää muun muassa kriittisenä ajatteluna, ongelmanratkaisutaitoina ja johdonmukaisena päättelynä. Keskeinen kysymys onkin, missä määrin digitaaliset oppimisratkaisut tukevat syväoppimiseen liittyvien geneeristen taitojen omaksumista. Tässä blogissa kuvataan miten digitaaliset oppimisympäristöt tukevat syväoppisen kehittymistä sosiaali- ja terveysalan täydennyskoulutuksen kontekstissa.
Syväoppiminen
Syväoppimisen juuret ovat kognitiivisissa teorioissa. Kognitiivinen suuntaus syntyi 1960-luvun alussa, kun ulkoisen sijaan alettiin kiinnittää huomiota ihmismielen sisäisiin ilmiöihin, kognitiivisiin prosesseihin. Kognitiivisessa oppimisessa kiinnostus kohdistuu siihen, miten ihminen prosessoi tietoa: oppiminen nähdään tiedon prosessointina. Oppija nähdään erilaisen tiedon aktiivisena käsittelijänä: tietoa vastaanottavana, havaintoja tekevänä, valikoivana, taltioivana, tulkitsevana ja aktiivisesti kehittävänä olentona. Painopiste on viime vuosina siirtynyt yksilöllisen tiedonrakennus- ja merkitysten asemasta jaetun kognition eli oppimisen yhteisöllisen prosessin tutkimukseen (Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2003, 16).
Mielekäs oppiminen alkaa käytännön elämän ongelmista ja ristiriidoista. Oppijan mielessä syntyy tiedollinen ristiriita, kun hänen tietonsa ja taitonsa eivät riitäkään tilanteen hallitsemiseen. Oppija pyrkii ratkaisemaan ristiriidan joko hankkimalla uutta tietoa (assimilaatio) tai hän järjestää aiemman tiedon uudella tavalla (akkommodaatio). Oppimisen tuloksena syntyy jäsentyneitä ajatuksia sekä selittäviä periaatteita, joista muodostuu oppijalle toimintaa ohjaavia sisäisiä rakenteita ja malleja, skeemoja. Uuden tiedon omaksuminen nähdään aina riippuvaisena aikaisemmasta tiedosta.
Kognitiivinen oppimisajattelu pitää tärkeänä myös oppijoiden metakognitiivisten taitojen kehittämistä. Metakognitiivisilla taidoilla tarkoitetaan oman oppimisen kriittistä arviointia: miten oppii ja miten voi kehittää oppimistaan. Nämä taidot kuvaavat kykyä tulla tietoiseksi omasta tiedonkäsittely- ja oppimisprosessistaan. (Sava 1993, 25). Arkikielisesti voisi sanoa, että metakognitiiviset taidot tarkoittavat sitä, että “oppija ymmärtää, mitä ymmärtää ja ymmärtää, mitä ei ymmärrä”.
Syväoppimisen arvioimiseksi voidaan määritellä erilaisia mitattavia vaateita ja periaatteita. Syväoppimisen tasoon vaikuttaa oppijan aikaisempi tiedon taso, kirjoitetun tekstin sisällön ja kielen vaikeusaste ja millä menetelmällä saavutettu ymmärrys todennetaan. Syväoppimisen ja ymmärryksen tason saavuttamiseksi tulee oppijan olla tietoinen siitä mitä ymmärrystä annettu tehtävä edellyttää. Oppijan tulee olla tietoinen luettavan tekstin merkityksestä, henkilökohtaisesta tarkoituksesta ja tavoitteesta sekä mitä tietoa hän lukemastaan tavoittelee ja haluaa löytää. Näin mahdollistetaan se, että oppija kykenee paitsi ymmärtämään, myös selittämään lukemaansa. Sen lisäksi taitava lukija kykenee päättelemään asioita, joita ei sellaisenaan ole mainittu tekstissä ja siten tekemään johtopäätöksiä lukemastaan. Edistynyt lukija kykenee paitsi tulkitsemaan lukemaansa myös yhdistämään saamaansa uutta tietoa aiemmin hankkimaansa ja näin ymmärtää kokonaisuuksia ja on kykenevä tarkastelemaan syy-yhteyksiä. (O’Reilly, Sabatini & Wang, 2018.)
Syväoppimista on tapahtunut, kun oppija kykenee tekemään kysymyksiä lukemastaan sekä muodostamaan uusia lisäkysymyksiä. Se vaatii kykyä selkeyttää lukemaansa, kyseenalaistaa ja olla utelias uuden tiedon lähteillä. Syväoppimisessa opiskelija pystyy myös arvioimaan ja pohtimaan paitsi tekstin myös kirjoittajan luotettavuutta ja uskottavuutta. Edellisen lisäksi syväoppiminen vaatii kykyä tarkastella erilaisia tietolähteitä ja sosiaalisen median välittämiä viestejä eri näkökulmista, myös eri konteksteissa ja kulttuureiden välillä, jotta voi kehittää yhteistä ymmärrystä ja käsityksiä myös maailmanlaajuisesti. Selkeät käsitteet, periaatteet ja näkökulmat mahdollistavat asioiden kriittisen tarkastelun, jonka seurauksena kyetään soveltamaan opittua, ratkaisemaan ongelmia ja tekemään perusteltuja päätöksiä. (O’Reilly, Sabatini & Wang, 2018.)
Syväoppiminen digitaalisissa ympäristöissä
Ruhalahti (2019) kehitti väitöskirjatutkimuksessaan dialogisen yhteisöllisen syväoppimisen mallin (DDD (Dialogical, Digital and Deep learning activities). Syväoppimista tukeva autenttinen ja dialoginen yhteisöllinen tiedonrakentamiseen perustuva toimintamalli tarjoaa otollisen lähestymisen sote-alan jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittymisen tarkasteluun. Mallissa esitetään syväoppimisen pedagoginen viitekehys, jota voidaan käyttää digitaalisen syväoppimista osoittavan oppimisprosessin suunnittelussa ja osaamisen arvioinnissa (Kuvio 1).
Syväoppimisen mallissa on kuusi periaatetta, jotka tukevat dialogisen yhteisöllisen [digitaalisen] syväoppimisen suunnittelua ja arviointia. Oppijan syväoppimisen prosessi on suunniteltava niin, että siellä ei olisi käyttöä vain kopioidulle ja siirretylle tiedolle, joka johtaa helposti pinnalliseen oppimiseen ja suorittamiseen. Pinnallisen ja kopioidun tiedon välttämiseksi, oppimisprosessin suunnittelussa on periaatteena tutkivan otteen kehittyminen ja autenttisten lähtökohtien esille tuominen. Syväoppiminen edellyttää aitojen työelämälähtöisten oppimistehtävien tai -tilanteiden mahdollistamisen ja niiden kriittisen reflektion ja syventämisen. (Ruhalahti 2019.)
Oppimisprosessin alkuun ja loppuvaiheeseen on sijoitettava itseopiskelun vaihe, joka auttaa opiskelijaa suuntaamaan kehittymistään syväoppimisen suuntaan. Itseopiskeluvaiheiden lisäksi syväoppimista tukevia tehtäviä ja prosesseja tulee suunnitella niin, että ne tukevat syväoppimiseen suuntaavia taitoja osana yhteisöllistä tiedonrakentamista. Syväoppinen edellyttää siten sekä itsenäistä valmistautumista ja tiedon käsittelyä, että yhteisöllistä dialogia ja tiedon prosessointia. (Ruhalahti 2019.)
Oppimisprosessin ohjaus on opettajan tärkeimpiä tehtäviä. Opettaja on oman alansa asiantuntija löytämään ne oppimisprosessin kriittisimmät vaiheet ja suunnittelemaan oppimisen tuen saannin mahdollisuus oikea-aikaisesti. Mutta syväoppimisen suunnittelussa ja toteuttamisessa oppijayhteisön rooli korostuu myös. Syväoppimiseen tähtäävässä oppimisprosessissa on oleellista oppijayhteisön tarjoama vertaisohjaus ja kokemusten jakaminen sekä eri alojen opiskelijoiden yhdessä oppiminen ja sitä kautta syntyvä osaamisen yhteen kietominen. (Ruhalahti 2019.)
Syväoppiminen vaatii dialogisen oppijayhteisön ja opettajan tarjoaman tuen lisäksi korkeamman tason ajattelutaitoja. Tärkein edellytys syväoppimiselle digitaalisissa ympäristöissä on oppijayhteisö, joka on sitoutunut yhteiseen tavoitteeseen sekä oppimistilanteen autenttisuudelle. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisöön voidaan tulla hyvin erilaisista lähtö- ja osaamistaustoista. Kriittisen ajattelun taitojen ja tutkivan otteen kehittyminen ovat oleellisia syväoppimisessa. Avaintaitoina ovat vertaisuus, symmetria, kuuntelu, tiedusteleminen, omien olettamusten syrjään vetäminen ja säätely sekä synteesien tekeminen. Näiden taitojen oppimiseen ja valmentamiseen tähdätään syväoppimisen prosessissa eritasoisin dialogisin ja yhteisöllisen menetelmin ja tiedonrakentamisen vaiheiden avulla. (Ruhalahti 2019.)
Syväoppimisen edellytyksenä on yksilön kyky hankkia tietoa ja osallistua vuoropuheluun. Digitaalisissa oppimisympäristöissä tulee huomioida, että yhteisöllisyys on merkityksellistä syvälliseen oppimiseen, syväoppiminen vaatii myös dialogista oppimisyhteisöä. Kyseisellä yhteisöllä tulee olla yhteinen tavoite ja aito halu oppia. Tähän tulee kiinnittää erityistä huomioita jo opetussuunnitelmaa ja oppimissuunnitelmaa laadittaessa. Muun muassa tehtävänanto ja mielekkäiden kysymysten asettelu tulee olla harkittua ja syvällistä oppimista mahdollistavaa. Ongelmalähtöinen oppiminen ja monimutkaisten kysymysten ratkaiseminen luo pohjan uuden tiedon luomiseen ja rakentamiseen. Ellei dialogia mahdollisteta, on syytä harkita opetuksen toteutusta ja opetusmenetelmää. Lisäksi digitaalisissa oppimisympäristöissä tulee tarkkaan pohtia syväoppimista tukevat oppimisalustat ja opintomoduuleiden sisällöt. Tulee olla toimiva alusta, joka tukee dialogista oppimista. Lisäksi oppimistehtävät ja niiden syvällistä oppimista mittaavat arviointimenetelmät tulee laatia. Itsenäistä työskentelyä tukemaan tarvitaan yhteisöllisyyttä ja dialogia, jotka mahdollistavat oppijoille tilaa kysymyksille ja pohdinnoille sekä johtopäätöksille. Myös opettajan läsnäolo ja palaute eri oppimisprosessin vaiheissa on välttämätöntä. Näin voidaan varmentaa, että korkeamman tason ajattelutaidot kehittyvät, oppimista tapahtuu ja se syvenee oppimisprosessin aikana. (Ruhalahti 2019.)
Syväoppiminen Sotetie-hankkeen julkaisuissa
SOTETIE –hankkeessa on kerätty kokemuksia opiskelijoilta, työelämän edustajilta, opettajilta sekä oppilaitosten jatkuvan koulutuksen vastuuhenkilöiltä. Näistä on tuotettu blogeja. Niissä nostetaan esiin vahvasti yhteistyössä kehittyminen ja korostetaan seuraavia ilmiöitä syväoppimisen tukemiseksi.
Tiedotuksen ja arviointitiedon puute
Jatkuvan koulutuksen oppimisen maailma muun muassa käsitteiden, tavoitteiden ja sisällön kirjavuuden vuoksi on sekava (Isosaari, Myllymaa, Puska & Sirkka 2020a). Koulutuksesta tiedottamisen tulee olla selkeää ja tieto oikeaa, jotta se vastaa koulutukseen hakeutuvan odotuksia (Isosaari, Järvelä, Myllymaa, Nieminen & Puska 2020a.)
Jatkuvan oppimisen koulutuksissa koulutuksen ja sen vaikuttavuuden arviointi jää pääosin toteutumatta. Tosin opiskelijan oppimisen arvioitiin vaikuttaa koulutusmuoto ja siitä on esimerkiksi erikoistumiskoulutuksissa sovittu valtakunnallisissa verkostoissa. Opiskelijan oppimista selvitetään muun muassa tarkastelemalla kirjallisia kehittämistehtäviä ja oppimispäiväkirjoja. Opetussuunnitelmien mukaisesti valtaosa opiskelija-arvioinneista toteutuu numeerisena opistosuoritteen arviointina. Opiskelijat voivat arvioida omaa oppimista itsearvioinnin ja oman reflektion avulla ja koulutukseen osallistuvat voivat antaa palautetta vertaisarvioimalla. Lisäksi opettaja käy arviointi- ja palautekeskusteluja opiskelijoiden kanssa. Lyhytkestoisissa koulutuksissa arviointi perustuu pääosin asiakaskokemukseen koskien koulutuksen järjestelyitä, sisältöä ja hyödyllisyyttä sekä toiveita jatkossa järjestettäviin koulutuksiin. (Myllymaa, Sirkka & Isosaari, 2020.)
Syväoppimisen mahdollistamiseksi opetuksen käsitteitä ja tiedottamista tulee selkeyttää ja yhdenmukaistaa, jolloin myös koulutuksista tiedottaminen tavoittaa potentiaaliset hakijat, joilla on tavoite ja halu oppia sekä edellytykset tiedon syventymiseen. Lisäksi yhteismitallisten arviointimittareiden luominen kuvaamaan syväoppimista on tärkeää. Nykyiseen tilanteeseen on siis haettava vastausta vaikuttavuuteen liittyvän arviointitiedon lisäämisen kautta. (Myllymaa, Sirkka & Isosaari, 2020.)
Syväoppiminen on kaikkien yhteinen etu ja tehtävä
Tavoiteltavaa olisi, että opiskelijat olisivat mukana koulutusten suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa ennen koulutusta ja koulutusten aikana (Järvelä, Myllymaa, Nieminen & Puska 2021). He olisivat resurssi syväoppimiselle yhdessä työyhteisöjensä toimijoiden kanssa. Kun otetaan huomioon koko ryhmän jäsenten omat työpaikat, saadaan suuri määrä vertailtavia tapoja ajatella asioista ja kehittyä kriittiseen ajatteluun. Kun asiat liittyvät erilaisiin ympäristöihin tuo se opiskeluun mielekkyyttä. Valitettavasti tämä ei aina toteudu. Vaikka opiskelijoilla olisi pysyvä työpaikka, ei kaikkia työyhteisöjä kiinnosta opiskelijoiden tekemä arvokas työ itsensä ja työyhteisönsä eteen opiskelun keinoin. Tämän vuoropuhelun edistämiseksi kaikki käytettävissä olevat keinot kannattaa käyttää. Nykyisellään se jää ohueksi (Järvelä, Myllymaa, Nieminen & Puska 2021).
Erilaiset oppijat syväoppimisen haasteena
Jatkuvan oppimisen koulutuksiin hakeutuvat opiskelijat tulevat erilaisin taustoin ja lähtökohdin sekä tarpein ja odotuksin. Edellä mainitut tarpeet ja odotukset voivat olla opiskelijan henkilökohtaisia tai työnantajan toiveita. (Säilä, Ranta, Myllymaa & Nieminen. 2021.) Ne asettavat vaateita opetuksen suunnittelun toteutuksen joustavuudelle ja ketteryydelle sekä oikein mitoitetulle työkuormalle (Järvelä, Myllymaa, Nieminen & Puska, 2021).
Syväoppimisen edellytyksenä on huomioida erilaiset oppijat ja heidän ominaisuutensa tiedon kartuttamiseen. Erilaisille oppijoille on tärkeää yhteisöllisyyden takaaminen ja osallistaminen, jotta varmistetaan ongelmalähtöinen oppiminen ja vastausten löytyminen monialaisiin kysymyksiin. Opettajan läsnäolo ja rakentava palaute erilaisuus huomioiden on ensiarvoista yksilön ja ryhmän syväoppimiseen ohjaamisessa.
Esimerkki jatkuvaan koulutukseen hakeutuvan motivaatiokirjeestä:
“Motivaatiokirjeessä hakija kuvasi muun muassa 1) miksi hän hakee koulutukseen, ja 2) miten hän voi käyttää koulutuksessa hankittavaa osaamista työssään tai työurallaan. Koulutukseen valitut jatkoivat ammatillisen osaamisensa ja asiantuntijuutensa kehittämiseen liittyvien kysymysten tarkastelua”
“Motivaatiokirjeiden ja ennakko-oppimistehtävien perusteella koulutuksen osallistujat hakivat ja aloittivat koulutuksen 1) laajentaakseen ja syventääkseen ammatillista osaamistaan ja asiantuntijuuttaan asiakas- ja palveluohjauksessa. 2) Ammatillisen osaamisen kehittämisen kautta he halusivat lisätä mahdollisuuksiaan hakeutua uusiin työtehtäviin sosiaali- ja terveysalalla, jotka olisivat heidän sen hetkisiä työtehtäviä enemmän kansalaisten ja asiakkaiden neuvontaan ja ohjaukseen keskittyviä. Lisäksi koulutukseen hakeutumiseen kannusti 3) asiakas- ja palveluohjauksen palvelujen sekä työkäytäntöjen ja -menetelmien kehittämistarve. Osallistujat asettivat tavoitteekseen uusien palveluinnovaatioiden luomisen ja uusien työtapojen rakentamisen palveluiden yhteensovittamiseen”. (Helminen & Kantola, 2021.)
Opiskelijoiden ja opettajien jaksaminen opintoihin syventymisen haasteena
Opiskelijoiden mukaan omaan jaksamiseen jatkuvan koulutuksen opiskelussa vaikuttavat fyysiset ja psyykkiset voimavarat, perheen taloudellinen tilanne ja arjen aikatauluttaminen. Tukea kaivataan puolisolta ja läheisiltä sekä kollegoilta ja organisaation johdolta. Opiskelumotivaatio vaatii kiireen ja stressin sietokykyä ja joustavaa ajankäytön hallintaa. (Isosaari, Järvelä, Myllymaa, Nieminen & Puska, 2020b.) Syventyminen vaatii aikaa ja jaksamista olla utelias – aikaa oppia, yhdistää oppimaansa ja hahmottaa kokonaisuuksia. Syvällinen oppiminen vaatii rauhallista mielentilaa ja häiriötöntä ympäristöä, jotta on mahdollista ymmärtää, tarkastella, tulkita, selittää ja tehdä perusteltuja johtopäätöksiä. Syväoppiminen edellyttää opiskelijoilta voimavaroja ja ajankäytön hallintaa yhteisölliseen oppimiseen ja dialogiin osallistumiseen, jotka ovat suuressa roolissa ratkaisukeskeisissä ongelmienratkaisuissa. Opiskelijoiden ohella myös opettajien jaksamisessa on haastetta. Oppilaitosten hallinto tuo mukaan yllätyksiä ja dynamiikkaa. Blogissa “Opettajana jatkuvan koulutuksen opinnoissa — Oppilaitosten oman kuplan puhkaisevat työelämästä tulevat opiskelijat” toteamme:
“Haastattelut nostavat esiin kysymykset niin opettajien kuin opiskelijoidenkin jaksamisesta. Kummankin työkuorma näyttäytyy huolestuttavana”. (Järvelä, Myllymaa, Nieminen & Puska, 2021).
Opettajien jaksaminen edellyttää toimivaa organisaatiorakennetta, hyvää hallintoa ja johtamista. Oppilaitoksissa on paljon sellaista dynamiikkaa, hektisyyttä ja yllättävyyttä, joka häiritsee syvemmän oppimisen toteuttamista. Opettajat ovat kiinnostuneita syväoppimisesta, mutta elävät usein omassa kuplassaan, jonka läpäisevät työelämästä tulevat opiskelijat. Heidän koulutuksessaan on puutteita. Opettajien tulee olla asiantuntijoita jatkuvan oppimisen koulutuksen sisällön osaamisessa, olla edelläkävijöitä ja etukenossa kulkevia. Sisällön lisäksi tulee hallita digiosaaminen uusissa oppimisympäristöissä kuten toimivien oppimisalustojen hallinta, opintomoduuleiden sisältö ja syväoppimista tukevat tehtävänannot. (Järvelä, Myllymaa, Nieminen & Puska, 2021.)
Havaintoja ja johtopäätöksiä; pohdiskelua syväoppimisen tulevaisuudesta
Syväoppimisen mahdollisia esteitä ovat muun muassa ymmärrys syväoppimisesta, joka mielletään nykyään digitalisaation kielellä osana tekoälyn oppimista, joissa hyödynnetään usean kerroksen neuroverkkoja (Wikipedia 8.10.21). Tämän lisäksi organisoinnin haasteet saattavat estää syväoppimista käytännössä. Syväoppimista artikkelissa kuvatulla tavalla taas tukee esimerkiksi tutkiva ote opiskeluun, työelämälähtöiset tehtävät ja niiden syvällinen sekä kriittinen reflektio. Muita syväoppimista tukevia tekijöitä ovat opetuksessa käytetyt itseopiskeluun ja omatoimiseen opiskeluun laaditut, syvällistä oppimista tukevat tehtävät sekä oppijayhteisön hyödyntäminen. Taustalla vahvasti vaikuttavat myös erilaiset oppimisvaikeudet sekä asenteet ja minäpystyvyyden kokemus. Näiden lisäksi osaamisen ymmärtäminen kestävän kehityksen näkökulmasta ja kehittämisosaaminen sekä vaikuttavuus, kustannus- ja laatutietoisuus tukevat syväoppimisen eetosta.
Kaiken takana on ajan jatkuva muutos ja kyky ratkaisujen löytämiseen monimutkaisessa maailmassa. Syväoppiminen tarjoaa siihen mahdollisuuden. Kehittämistarve on selkeä ja vastuu siitä jakautuu kaikille; vastuu on oppijalla ja myös työnantajalla sekä koulutusorganisaatioilla.
“Työelämän muutos ja muutoksessa pysyminen vaativat jatkuvaa oppimista ja osaamisen päivittämistä. Oppimismahdollisuuksien tulisi olla joustavia (Sitra, 2019), ja tarvitaan joustavia opintopolkuja koulutusorganisaatioiden ja työelämän välille. Tarvitaan myös uudenlaisia tukirakenteita oppijan hyvinvoinnin ja osaamistavoitteiden saavuttamiseksi (OKM, 2019).”
Syväoppiminen jatkuvan oppimisen koulutuksissa kohtaa tulevaisuudessa monia käytännön haasteita. Pilottivaiheessa olevat valtakunnalliset kokeet ja rahoitusmallin muutokset haastavat myös syväoppimisen. Tarkoitus ei voi olla päästää kehitystä taantumaan, joka johtaa oppimisen kannalta pinnallisempaan suuntaan. Mikäli esimerkiksi yhteisen osaamisen osalta toimijat toivovat hyvin lyhyitä täsmäkoulutuksia (Helminen, Markkanen & Säilä 2020a), niin herää kysymys, miten syväoppiminen näissä huomioidaan? Sosiaali- ja terveysalan yhteiset osaamisalueet soveltuvat hyvin lyhyisiin koulutuksiin (Helminen, Markkanen & Säilä 2020b). Korkeakoulujen tulee markkinoida myös lyhytkestoisia koulutuksia osana opintopolkuja, jotka mahdollistavat sopivien koulutusosioiden suorittamisen siten, että kokonaisuus tukee syväoppimista. Syväoppimisen esteenä nähdään myös oppimisvaikeudet, niin onko jatkuvalla oppimisella joitain tukirakenteita? (Opetushallitus, 2019).
Syväoppimiselle voisi olla tarpeen kehittää työkaluja myös korkeakoulujen hyödynnettäväksi perusopetuksen tapaan (vrt. Johnson & Laukkanen, 2017). Opettajien osaaminen syväoppimisen edistäjinä ei toteudu automaattisesti, vaan he tarvitsevat siihen tukea ja koulutusta. Opettajat ovat huolissaan oman jatkuvan koulutuksen puutteista ja opettajien olisi syytä päästä myös omiin koulutuksiin, jotta heillä olisi kykyä syväoppimisen sisäistämiseen (Järvelä, Myllymaa, Nieminen & Puska, 2021).
Kirjoittajat
Tiina Järvelä
Tapio Myllymaa
Mikko Nieminen
Seija Olli
Anne Puska
Lähteet
Digivisio 2030 – Hankkeen yleiskuvaus ja rahoitushakemus, 15.9.2020. Haettu 15.2.2021 osoitteesta https://digivisio2030.fi/tiedostot/digivisio-2030-hankkeen-yleiskuvaus-ja-rahoitushakemus/
Helminen J. & Kantola T. 2021. Asiakas- ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutukseen osallistuneiden työllisyys ja työurat. Saatavilla 19.10.21: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2021/06/01/asiakas-ja-palveluohjauksen-erikoistumiskoulutukseen-osallistuneiden-tyollisyys-ja-tyourat/
Helminen, J., Markkanen, U. & Säilä, T. 2020a. Sosiaalialan osaamisen kehittäminen lisä-, täydennys- ja erikoistumiskoulutuksilla. Savonia-ammattikorkeakoulu. Saatavilla 19.10.2021: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/05/26/sosiaalialan-osaamisen-kehittaminen-lisa-taydennys-ja-erikoistumiskoulutuksilla/
Helminen J., Markkanen U. & Säilä T. 2020b. Sosiaali- ja terveysalan yhteisen osaamisen kehittäminen lisä-, täydennys- ja erikoistumiskoulutuksilla. Saatavilla 19.10.2021: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/06/16/sosiaali-ja-terveysalan-yhteisen-osaamisen-kehittaminen-lisa-taydennys-ja-erikoistumiskoulutuksilla/
Isosaari, U., Järvelä, T., Myllymaa, T., Nieminen, M. & Puska, A. 2020a. Itsensä kehittäminen jokaisen perusoikeutena ja velvollisuutena – Jatkuvan oppimisen koulutusten esteet ja mahdollisuudet ja opiskelijoiden tuomat kehittämisideat. Saatavilla 4.10.2021: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/09/04/itsensa-kehittaminen-jokaisen-perusoikeutena-ja-velvollisuutena-jatkuvan-oppimisen-koulutusten-esteet-ja-mahdollisuudet-ja-opiskelijoiden-tuomat-kehittamisideat/
Isosaari, U., Järvelä, T., Myllymaa, T., Nieminen, M. & Puska, A. 2020b ”Työ on niin
vastuullista ja kuormittavaa, että hämmästyttää, miten vähäisellä koulutuksella sellaiseen voi päästää ihmisen”. SOTETIE-Blogi, Savonia-ammattikorkeakoulu. Saatavilla 4.10.2021: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/09/04/tyo-on-niin-vastuullista-ja-kuormittavaa-etta-hammastyttaa-miten-vahaisella-koulutuksella-sellaiseen-voi-paastaa-ihmisen/
Isosaari, U., Myllymaa, T., Puska, A. & Sirkka, A. 2020. (13.1.2020). Jatkuvan oppimisen koulutuksen sekava maailma. SOTETIE-Blogi, Savonia-ammattikorkeakoulu. https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/01/13/jatkuvan-oppimisen-koulutuksen-sekava-maailma/
Johnson, P. & Laukkanen, H. 2017. NPDL-auditointikäsikirja. Työkalu syväoppimisen vertaisauditointiin. Suomen NPDL-maaklusteri 2017. Saatavilla 19.10.21: https://www.microsoftmahdollista.fi/100tarinaa/wp-content/uploads/2017/06/ NDPL_506.pdf
Järvelä, T, Myllymaa, T, Nieminen, M. & Puska, A. 2021. Opettajana jatkuvan koulutuksen opinnoissa – Oppilaitosten oman kuplan puhkaisevat työelämästä tulevat opiskelijat. SOTETIE-Blogi, Savonia-ammattikorkeakoulu. Saatavilla 29.9.2021: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2021/02/16/opettajana-jatkuvan-koulutuksen-opinnoissa-oppilaitosten-oman-kuplan-puhkaisevat-tyoelamasta-tulevat-opiskelijat/
Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A.M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018.
Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (toim.) 2003. Oppimisnäkemykset antavat perustan opetukselle. Teoksessa. S. Lindblom-Ylänne, S. & A. Nevgi (toim.) Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Vantaa: WSOY.
Myllymaa, T., Säilä, T., Nieminen, M. & Ranta, L. 2021. Miksi sote-alan ammattilaisen jatkuva koulutus ei toteudu? Jatkuvan koulutuksen esterataa. SOTETIE -blogi, Savonia ammattikorkeakoulu. Saatavilla 29.9.2021: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2021/04/23/miksi-sote-alan-ammattilaisen-jatkuva-koulutus-ei-toteudu-jatkuvan-koulutuksen-esterataa/
Myllymaa, T., Sirkka, A. & Isosaari, U. 2020. (24.1.2020). Arvioinnin kirjava kartta. SOTETIE-Blogi, Savonia-ammattikorkeakoulu. https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/01/24/arvioinnin-kirjava-kartta/
O’Reilly, T. Sabatini, J & Wang, Z. 2018. Using scenariobased assessments to measure deep learning. Teoksessa: Deep Comprehension: Multidisciplinary Approaches to Understanding, Enhancing, and Measuring Comprehension, 197–208. K. Millis, D. Long, J. Magliano, & K. Weimer (Toim.) NY, NY: Routledge.
OKM. 2021. Ursin, J., Hyytinen, H. & Silvennoinen, K. (toim.) Korkeakouluopiskelijoiden geneeristen taitojen arviointi – Kappas! -hankkeen tuloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:6.
OKM. 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:24. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Opetushallitus. 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset. 2019:3.
Ruhalahti, S. 2019. Redesigning a Pedagogical Model for Scaffolding Dialogical, Digital and Deep Learning in Vocational Teacher Education. Rovaniemi. University of Lapland. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-145-3
Sava, I. 1993. Taiteellinen oppimisprosessi. Teoksessa I. Porna & P. Väyrynen. (Toim.) Taiteen perusopetuksen käsikirja.: Suomen Kuntaliitto.
Sirkka, A., Myllymaa, T. & Isosaari, U. 2020. (5.2.2020). Työelämän osaamistarpeet ja osallistuminen jatkuvan oppimisen koulutusten suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. SOTETIE-Blogi, Savonia-ammattikorkeakoulu. https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/02/05/tyoelaman-osaamistarpeet-ja-osallistuminen-jatkuvan-oppimisen-koulutusten-suunnitteluun-toteutukseen-ja-arviointiin/
Sitran selvityksiä 146. Kohti osaamisen aikaa -30 yhteiskunnallisen toimijan yhteinen tahtotila elinikäisestä oppimisesta. 2/2019. Saatavilla 29.9.2021: https://media.sitra.fi/2019/02/06165242/kohti-osaamisen-aikaa.pdf
Säilä, T., Ranta, L., Myllymaa, T. & Nieminen, M. 2021. Miksi sote-alan ammattilainen hakeutuu koulutukseen? Koulutukseen hakeutumisen lähtökohtia. SOTETIE -blogi, Savonia ammattikorkeakoulu. Saatavilla 4.10.2021: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2021/03/18/miksi-sote-alan-ammattilainen-hakeutuu-koulutukseen-koulutukseen-hakeutumisen-lahtokohtia/
Säilä, T., Myllymaa, T., Nieminen, M. & Ranta, L. 2021. Jatkuvaa osaamisen kehittämistä sosiaali- ja terveysalalla – Miten sote-ammattilainen valitsee itselleen sopivan koulutuksen? SOTETIE -blogi, Savonia ammattikorkeakoulu. Saatavilla 4.10.2021: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2021/04/01/jatkuvaa-osaamisen-kehittamista-sosiaali-ja-terveysalalla-miten-sote-ammattilainen-valitsee-itselleen-sopivan-koulutuksen/
Wikipedia 8.10.2021. Haettu 8.10.2021: https://fi.wikipedia.org/wiki/Syv%C3%A4oppiminen