Agrologeilla riittää työnsarkaa

Agrologit löytävät töitä huolimatta maataloustuotannon vaikeista ajoista. He työllistyvät neuvonta-, johtamis- ja tuotekehitystehtäviin: maataloustöissä työskentelee vain osa valmistuneista. 

Iisalmen kaupungin maaseutujohtaja Eero Pulkkisen mukaan agrologin koulutus antaa hyvät valmiudet toimia maatalousyrittäjänä muuttuvassa toimintaympäristössä. Myös asiantuntija Pirjo Nissilä te-toimistosta on samaa mieltä. ”Jatkossakin tarvitaan tämän alan osaajia, vaikka maataloustuotanto muuttaa muotoaan.” 

Ylä-Savossa ProAgria Pohjois-Savon palveluryhmän palvelupäällikkönä toimiva Tarja Pirkkalainen kertoo, että tänäkin keväänä ProAgria hakee työhön valtakunnallisesti 9–10 alan ammattilaista. ”Asiantuntijan työssä tarvitaan vankan ammattiosaamisen lisäksi hyviä ryhmätyötaitoja, koska sitä tehdään yhteistyössä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kuten meijerien, rahoituslaitosten ja maataloustarvikekaupan kanssa”, kertoo Pirkkalainen. Päivittäiset tilanteet ovat vaihtelevia, ja itsensä pitää laittaa likoon jokaisessa asiakastilanteessa.

Agrologiopinnot sisältävät runsaasti viestintää, ja sitä Pirkkalainen pitää hyvänä. ”Sähköinen maailma mahdollistaa sen, että asiakkaat voivat ottaa tiedon mistä hyvänsä – omasta aiheestaan pitää osata kertoa eri tavalla eri kanavissa”, Pirkkalainen kuvailee.

Tilaneuvonnassa suullisen viestinnän ja argumentoinnin keinot ovat todellakin tarpeen. Osalla tiloista on vaikea taloudellinen tilanne, ja ProAgrian asiantuntijoiden kanssa pohditaan esimerkiksi, löytyykö tuotannosta keinoja kasvattaa liikevaihtoa tai muuten vakauttaa tilannetta. Myös monet määrätietoisesti toimintaansa kehittävät tilat käyttävät ulkopuolisia asiantuntijoita. Yhteistyön tuloksena saavutetaan keskimäärin 10 000 euron lisätulot ja vastaavat kustannussäästöt.

Agrologiopinnot kannustavat myös yrittäjyyteen. ”Lähes puolet agrologeista on päätoimisia maatalous- tai maaseutuyrittäjiä”, toteaa toiminnanjohtaja Esko Lappalainen Agrologien Liitosta. Agrologeista miehet työllistävät tällä hetkellä itsensä naisia useammin yrittäjänä. ”Maataloudessa tarvitaan asiantuntijoita, jotka pystyvät hahmottamaan, miten maataloutta voidaan kehittää luomalla uusia sekä välillisiä työpaikkoja”, toteaa asiantuntija Pirjo Nissilä te-toimistosta.

Agrologit ymmärtävät eurooppalaisen maatalouden tuki- ja rakennepolitiikkaa, sillä useat heistä tutustuvat maatalouden käytäntöihin jo opintojen aikaisissa kv-vaihdoissa. ”Kielitaito ja ulkomaakokemukset auttavat maatalousyritysten kehittämisessä”, painottaa maaseutujohtaja Pulkkinen.

Agrologiopiskelija Miisa Tavaststjerna ja projektipäällikkö Teija Rantala suunnittelevat RavinneRenki-hankkeen markkinointimateriaalia Farmari-näyttelyyn.

Agrologi pankin asiakasvastaavana

Ylä-Savon Osuuspankissa maatalous-ja yrityspalvelujen asiakasvastaavana työskentelevä Antti Partanen pitää agrologin urakehitysmahdollisuuksia pankkisektorilla hyvinä. Savoniasta valmistumisensa jälkeen vuonna 2015 hän työskenteli asiakas- ja palveluneuvojana, jonka jälkeen siirtyi asiakasvastaavaksi. ”Harjoittelussa olin jo täällä ja opinnäytetyön tein samalle työnantajalle keväällä 2015, mikä varmasti edesauttoi vakituisen paikan saamista”, kertoo Partanen.

Partasen työhön kuuluu asiakassuhteiden monipuolista hoitamista Ylä-Savon Osuuspankin paikalliskonttoreissa. Maatilavierailulla hahmottaa parhaiten, mistä rahoitusneuvotteluissa oikeasti puhutaan. Erityisen tärkeinä oppeina opiskeluajoiltaan hän pitää talouslaskelmien tulkintaa ja laatimista sekä maksuvalmius- ja budjetointipuolta: ”Yleistä talouden laskentatoimen ajatteluahan tässä koko ajan tarvitaan”.

Partasen on helppo neuvotella maatalousyrittäjien kanssa, koska hän pystyy samaistumaan heidän tilanteisiinsa: hänellä on laajasti kokemusta maa- ja metsätaloudesta. Ennen pankkiuraa hän työskenteli mm. lypsykarjatiloilla, metsurina ja maatalouskaupan varastossa.

Partanen on pitänyt yhteyttä parhaisiin opiskelukavereihinsa. Yhtä pätkätyöläistä lukuun ottamatta kaikki ovat vakituisissa töissä: MELAlla, ELY-keskuksessa, maatalouskaupassa tai yrittäjänä.

Agrologit työelämässä

  • TEMin Ammattibarometrin mukaan maa-, metsä- ja kalatalouden erityisasiantuntijoiden työllisyystilanne oli 3/2017 tasapainossa lähes koko Suomessa mukaan lukien Pohjois-Savo.
  • ELY-keskuksen 3/2017 työllisyyskatsauksen mukaan työpaikkatarjonta lisääntyi noin kolmanneksella vuodentakaiseen verrattuna agrologit sisältävässä ”erityisasiantuntijat”-luokassa.
  • Agrologien palkkatutkimuksessa 2016 alan työllisyystilanteen arvioi hyväksi tai erittäin hyväksi 80 % Itä-Suomen alueen vastaajista.
  • Savonian omaan AVOP-kyselyyn vuosina 2014–2016 vastanneista juuri valmistuneista 114 agrologista kertoi olevansa työssä (45 %) tai yrittäjänä (30 %).
  • Korhosen opinnäytetyön mukaan vuosina 1985–2015 Savoniasta valmistuneista agrologeista oli vuonna 2015 kokopäivätyössä 80 % ja osa-aikatyössä 9 % (280 vastannutta 1 200 valmistuneesta).
  • Savonian agrologiopintoihin voi hakea seuraavan kerran lisähaussa 10.–15.8.2017.

Lehtori Kukka-Maaria Raatikainen
Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmi

Maatalouden työllisyysvaikutukset Suomessa

Kati Haatajan opinnäytetyössä selvitettiin suomalaisen maatalouden vaikutusta eri ammattikuntien työllisyyteen. Työllisyysvaikutusten tuominen näkyväksi kuluttajille voi vaikuttaa myönteisesti yleiseen mielipiteeseen maataloudesta. Yleisen mielipiteen kautta saadaan vaikutettua myös kuluttajien, teollisuuden ja suurkeittiöiden elintarvikehankintoihin. Tämä voi johtaa siihen, että myönteisellä mielipiteellä voidaan kasvattaa suomalaisten elintarvikkeiden suosiota, jolloin saadaan maataloutta kannattavammaksi ja suomalaisen maatalouden arvostus lisääntyy. Vahva maatalous tarjoaa töitä myös agrologeille. Maatalouden kannattavuuden lisääminen vahvistaa myös muita maaseutuelinkeinoja. Samalla tutkittiin mitä ammatteja karsiutuisi, jos maatalous loppuisi Suomesta kokonaan.

Toimeksiantajana oli Ruokatieto Yhdistys ry puolueettomana toimijana niin kuluttajien kuin maataloudenkin suuntaan. Toimeksiantajan edustajana toimi markkinointi- ja viestintäpäällikkö Minna Asunmaa. Ruokatieto Yhdistys ry on perustettu vuonna 1958 ja yhdistyksen tavoitteita ovat suomalaisen ruoan menekin ja arvostuksen lisääminen, ruokaan liittyvän tiedon ja osaamisen jakaminen sekä suomalaisen ruokaketjun kilpailuedun voimistaminen.

Työ toteutettiin keräämällä internetistä maatalouteen linkittyviä työllisten lukumääriä ja selvittämällä erilaisia ammattikuntia. Ammattikunnat sekä erilaiset työllistävät tahot lajiteltiin kaikkiaan neljään ryhmään, jotka olivat maatalousyrittäjät, välittömästi työllistyvät, välillisesti työllistyvät sekä muut työlliset. Jokainen työllisten ryhmä analysoitiin erikseen taulukoin ja kuvioin.

Tuloksista selvisi, että maataloudella on vaikutusta 315 175 ihmisen työllisyyteen. Näistä kaikista ryhmistä suurin osuus oli muiden työllisten ryhmällä 181 837 henkilön verran, ja tämän ryhmän työllisyyteen maatalous vaikuttaa vain vähän. Jos laskettiin vain välittömästi ja välillisesti työllistyvät, niin maatalous vaikuttaa noin 132 300 ihmisen työllisyyteen. Välitön työllisyysvaikutus oli noin 89 100 henkilöä, joista maatalousyrittäjien osuus oli 64 277 ja välillisesti työllistyviä oli kaikkiaan 43 215 työllistä.

Tutkimuksessa keskityttiin työllisten lukumääriin, mutta jatkotutkimusta voisi tehdä siitä millä aikajaksolla työllisyysvaikutukset ilmenisivät tai kuinka suuri on rahavirta suomalaisen maatalouden työllisyydessä tai kuinka paljon verotuloja maatalous tuo joko alueittain tai laajemmin koko Suomeen.

Kati Haataja
AMK-agrologi

Pirjo Suhonen
Lehtori
Savonia-amk

Talviaikaisen jaloittelun vaikutus lypsylehmän hyvinvointiin

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin perustana voidaan pitää vuonna 1993 määriteltyjä viittä vapautta. Näitä vapauksia täydentää kansallisella tasolla eläinsuojelulaki, joka on laadittu vuonna 1996. Eläin-suojelulakia ollaan tällä hetkellä uudistamassa, koska sitä halutaan muokata nykypäivän tasolle. Esi-merkiksi eläinyksilön mahdollisuus luontaiseen käyttäytymiseen on tärkeä näkökohta lakiuudistuksessa. Tähän perustuu muun muassa se, että parsinavetat aiotaan kieltää kokonaan. Toki siirtymävaiheen kanssa, jos kyseinen kielto lakiin kirjataan.

Talviaikaisella jaloittelulla voitaisiin vastata juuri siihen haasteeseen, minkä parsinavetat eläinten hyvinvoinnille luovat. Läpi vuoden jatkuva ulkoilu takaisi eläimille luonnollisemman käyttäytymisympäristön. Samalla nautojen luontaisten käyttäytymistarpeiden täyttäminen mahdollistuisi. Parsinavetoiden kieltämisen sijasta olisi järkevämpää tukea entistä voimakkaammin talviaikaista jaloittelua, sekä tutkia sen vaikutuksia tarkemmin.

Nykypäivänä myös kuluttajat haluavat tietää entistä tarkemmin, kuinka eettisesti heidän ruokapöydässään oleva liha tai maito on tuotettu. Talviaikaisen jaloittelun avulla voitaisiin luoda helposti läpinäkyvyyttä ruuantuotantoketjuun ja mahdollisesti lisätä sitä kautta kotimaisten tuotteiden kysyntää. Parsinavetoissa elävien lypsylehmien oikeutta niiden lajinmukaiseen käyttäytymiseen voitaisiin tukea ympäri vuoden jatkuvan ulkoilun avulla. Lajitovereiden seura ja kehonhuolto mahdollistuisi aivan eri tavalla kuin navetassa. Ulkona navettarakenteet tai navetan päivärytmi, kun eivät rajoita eläimen luontaista käyttäytymistä.

Myös pihattonavetoiden eläinten jaloittelu talvisaikaan edistäisi niiden hyvinvointia ja terveyttä. Lumi kun muun muassa puhdistaa eläinten sorkkia. Kylmässä ulkoilmassa liikkuvat eläimet karaistuvat ja niiden lihaskunto paranee. Varsinkin talviajan paikallaan parressa olevien eläinten lihaskunto kasvaa huomattavasti talviaikaisen jaloittelun avulla. Tämä vaikuttaa positiivisesti moneen asiaan eläintenelimistössä ja mielialassa.

Hanna-Kaisa Ruuskasen opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa talviaikaisen jaloittelun vaikutuksia nautojen hyvinvointiin. Tavoitteena oli myös kerätä tietopaketti talviaikaisesta jaloittelusta maatalouden eri toimijoille. Näin jaloittelun yleistymistä voitaisiin edesauttaa työn avulla.

Työ jakautuu kahteen selkeästi erilaiseen osioon. Ensimmäisessä osassa kartoitetaan kirjallisuuteen perustuen talviaikaisen jaloittelun vaikutuksia nautojen hyvinvointiin ja sen edellytyksiä eläimen näkökulmasta tarkasteltuna. Eläinten hyvinvoinnin edistäminen jaloittelun avulla sai perusteluja kansainvälisistä tutkimustuloksista, kirjallisuudesta ja ammattilehtien artikkeleista. Tämän lisäksi tarkasteltiin erilaisten jaloittelualueiden ominaisuuksia. Myös ajantasainen lainsäädäntö jaloittelun toteutuksessa ja sen suunnittelussa otettiin huomioon. Tätä kautta luotiin tilallisille tiivis tietopaketti siitä, kuinka talviaikainen jaloittelu vaikuttaa eläimeen ja kuinka se olisi parasta toteuttaa.

Työn toisessa osassa laadittiin ja toteutettiin kyselytutkimus maitotiloille. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa mielipiteitä jaloittelusta ja siitä, kuinka se vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Saatuja tutkimustuloksia analysoitiin ja vertailtiin kirjallisuudesta muodostettuun käsitykseen jaloittelun vaikutuksista. Talviaikaisen jaloittelun voidaan sanoa edistävän etenkin parsinavetoiden eläinten hyvinvointia.

Eläimet nauttivat olostaan tarhassa hyvällä säällä (Rönkkö, Päivi 2017-03-19.)

Pihattonavetoissa koettiin, että sorkkaterveys oli parantunut lumessa jaloittelun myötä. Eläinten koettiin myös olevan virkeämpiä ja nauttivan jaloittelutarhassa olemisesta. Tarhana suurin osa käytti rakennettua jaloittelutarhaa tai kesäaikaista laidunta. Lehmien koettiin myös nousevan poikimisten jälkeen nopeammin jaloilleen.

Usealla tilalla jaloittelun esteeksi muodostui navetan huono sijainti eli tarhaa ei voitaisi järkevästi rakentaa karjasuojan yhteyteen. Myös liian suuri karjakoko ja tilallisten oma asenne talvijaloittelua kohtaan rajoitti talviaikaista jaloittelua. Toteutettua työtä voi täydentää tarkemmin kohdennetulla kyselyllä esimerkiksi jaloitteleville tiloille tai teemahaastattelulla.

Työn toimeksiantajana toimii Savonia-ammattikorkeakoulun suunnitteilla oleva hanke, jolle on tarkoitus hake rahoitusta vuoden 2017 aikana. Hankeen toiminta-aikana on tarkoitus kehittää umpilehmien hoitokäytänteitä ja edistää umpilehmien hyvinvointia. Hanketta valmistellaan yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa.

Tutustu tutkimukseen.

Hanna-Kaisa Ruuskanen
AMK-agrologi

Pirjo Suhonen
Lehtori
Savonia-amk

Naudan alkiohuuhtelun kehittäminen – superovulaatiokäsittely ja tuorealkioiden viileäkuljetus

Alkionsiirron avulla naaraseläinten jalostusta voidaan nopeuttaa huomattavasti. Sen avulla jalostusarvoltaan hyvälle lehmälle voidaan saada jälkeläisiä moninkertainen lukumäärä sen normaaliin lisääntymiseen verrattuna. Ennen alkiohuuhtelua alkioiden luovuttajalle tehdään superovulaatiohormonikäsittely, jonka avulla sen munasarjoista irtoaa useita munasoluja yhden sijaan. Alkiot voidaan siirtää vastaanottajaan joko pakasteena tai tuoreena. Tuorealkioiden viileäkuljetusta on Suomessa alettu käyttää vasta viime vuosina.

Sara Kukkosen opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää naudan alkiohuuhtelun superovulaatio-ohjelmaa ja tuorealkioiden viileäkuljetusta. Tutkimuksessa selvitettiin, poikkeaako nykyisin käytössä olevan kahdeksan pistoksen superovulaatio-ohjelman ja kahden pistoksen superovulaatio-ohjelman kyky tuottaa siirtokelpoisia alkioita, toisistaan. Tutkimus tehtiin Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipisteen tutkimuspihatossa (Cowlab™) vanhemman tutkijan Heli Lindebergin johdolla yhteistyössä Viking Geneticsin kanssa.

Tutkimukseen valittiin 12 lehmää. Lehmille tehtiin superovulaatiokäsittelyt ja alkiohuuhtelut, joiden jälkeen alkiosaanto laskettiin. Alkiot arvosteltiin kehitysasteensa ja laatunsa mukaan. Siirtokelpoiset tuorealkiot pakattiin ja lähetettiin viileäkuljetuksessa Jokioisten toimipisteeseen tutkittaviksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka pitkän viileäkuljetuksen tuorealkiot kestivät.

Naudan alkioita stereomikroskoopissa 60-kertaisella suurennoksella (Kukkonen, 2016-08-24)

Tutkittujen superovulaatio-ohjelmien alkiontuottokyky ei poikennut tilastollisesti merkittävästi toisistaan (p=0,47). Kokeeseen valituista lehmistä kahdeksan alkiohuuhdeltiin onnistuneesti molemmilla alkiohuuhtelukierroksilla. Nämä lehmät tuottivat yhteensä kahdeksan pistoksen superovulaatio-ohjelmalla 12,50 (keskihajonta 7,11) siirto-kelpoista alkiota alkiohuuhtelua ja kahden pistoksen ohjelmalla 10,13 (keskihajonta 4,67) siirtokelpoista alkiota alkiohuuhtelua kohti. Parhaiten alkiot kestivät yhdestä kolmeen vuorokauden viileäkuljetuksen. Pääsääntöisesti viileäkuljetuksen kestäneet tuorealkiot säilyttivät myös edelleen kehittymiskykynsä.

Tutkimuksen tulos on kahden pistoksen superovulaatio-ohjelman kannalta lupaava. Tulosta voivat hyödyntää toimeksiantajan ja yhteistyökumppanin lisäksi nautatilalliset. Tulevaisuudessa uuden superovulaatio-ohjelman tutkimusta voisi jatkaa esimerkiksi suuremmalla otoskoolla ja pidemmällä aikavälillä, jolloin käsittelyn mahdolliset haittavaikutukset voitaisiin havaita.

Tutustu tutkimukseen.

Sara Kukkonen
AMK-agrologi

Pirjo Suhonen
Lehtori
Savonia-amk

Maidon seleenipitoisuus itäsuomalaisilla maitotiloilla

Seleenin puute voi ilmetä naudoilla monella tavalla. Vasikka ei välttämättä ole syntyessään virkeä ja elinvoimainen, vaan se saattaa olla heikko, jopa kuollut. Syntymän jälkeenkin se saattaa heiketä, olla haluton juomaan, kärsiä jäykkyydestä, jäädä makaamaan ja lopulta, ilman hoitoa, kuolla. Aikuisilla naudoilla seleenin puute saattaa ilmetä koko karjan lisääntyvänä sairasteluna, lisääntymishäiriöinä, kuten kiimattomuutena, rakkuloina, alkiokuolemina, luomisina, jälkeisten jäämisinä ja kohtutulehduksina. Myös utaretulehdukset voivat johtua seleeniin puutteesta.

Tutkimukseen kuului sekä tankkimaitojen että ternimaitojen seleenitutkimukset. Opinnäytetyön toimeksiantajana on toiminut Savonia-ammattikorkeakoulun hallinnoima Vaali viisaasti vasikkaa -hanke (Vaavi). Hanke aloitti toiminnan 2016 keväällä ja toiminta jatkuu vuoden 2018 loppuun.

Tankkimaitotutkimukseen kerättiin tankkimaitonäytteitä ja kartoitettiin tilojen eläin- ja tilatietoja sekä ruokinnallisia tietoja Webropol-kyselyn avulla. Maitonäytteiden seleenitasot analysoitiin Movet Oy:llä Kuopiossa. Analysointitulosten ja Webropol-kyselyllä saatujen tietojen perusteella selvitettiin Excel-taulukkolaskenta-ohjelmalla seleeniruokinnan tasot itäsuomalaisilla lypsykarjatiloilla.

Ternimaitoa tutkittiin Brix-32 % -refraktometrillä (Hyvönen 2016-10-11)

Ternimaitotutkimuksessa käytettiin Kestävä karjatalous-hankkeen (Kesto) aikana kerättyjä ternimaitonäytteitä. Ternimaitonäytteistä valittiin satunnaisotannalla 140 näytettä, joista 70 näytteen Brix-arvo oli yli 23 ja 70 näytteen alle 21. Näytteistä analysoitiin Movet Oy:llä maidon seleenipitoisuus, jonka perusteella pystyttiin arvioimaan seleenin riittävyyttä vasta syntyneelle vasikalle. Ternimaidon seleenipitoisuuden ja eläin- ja tilatietojen analysoinnilla etsittiin seleenipitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä.

Tankkimaidon seleenipitoisuus oli 9,7 prosentilla tutkimuksen karjoista alle suosituksen. Tankkimaidon seleenipitoisuuden tulee 20–60 µg/l maitoa, jotta se riittää ehkäisemään eläinten sairastumisia ja on taloudellisesti kannattavaa. Tankkimaidon seleenipitoisuuden keskiarvo oli 33,9 µg/l maitoa. Pienin seleenipitoisuus oli 9,8 µg ja suurin 58,1 µg/l maitoa.

Ternimaitotutkimuksessa kävi ilmi, että pieninkin ternimaidon seleenipitoisuus (27,7 µg/l maitoa) oli riittävällä tasolla ehkäisemään vasikan seleenin puutosta. Ternimaidossa seleenipitoisuuden tulee olla 15 µg/l maitoa, jotta se on riittävällä tasolla ehkäisemään vasta syntyneen vasikan seleenin puutetta. Suurin seleenipitoisuus ternimaitonäytteissä oli 217,2 µg/l maitoa.
Tutustu opinnäytetyöhön.

Taina Hyvönen
AMK-agrologi

Pirjo Suhonen
Lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Vasikoiden hyvinvoinnista maitomarkkinoilla

Vaavi eli Vaali viisaasti vasikkaa-hanke osallistui Suonenjoella Osuuskunta Maitomaan järjestämille Maitomarkkinoille huhtikuussa 2017. Tapahtuma houkutteli paikalle monia ja Vaavin vasikoiden hyväksi tekemä toiminta kiinnosti tuulisesta ja lumisateisesta säästä huolimatta.

Markkinoilla tapasin Finncow Oy:n omistaja Heikki Kempin, jonka rautaista asiantuntemusta haluan tässä artikkelissa tuoda esille. Ennen Finncow Oy:n perustamista Heikki Kemppi työskenteli lähes 20 vuotta Valio Oy:n palveluksessa vasikoiden ravitsemuksen ja lehmien erikoisrehujen parissa. Vuosien varrella hän on vieraillut lukuisissa navetoissa ja vasikkakasvattamoissa; äänen painosta ja esitystavasta kuuluu että Heikki todella tietää mistä puhuu.

Umpilehmän ruokinta ja ternimaidon tärkeys

Heikki Kempin mukaan umpilehmän ruokinta viimeisten tiineyskuukausien aikana on tärkeää syntymättömälle vasikalle. Sikiön tulee saada emältään riittävästi ravintoaineita kudostensa kehittymiseen, mikä edellyttää oikeanlaista umpilehmän ruokintaa. Kun lehmä on ruokittu hyvin, sen elimistö pystyy myös valmistautumaan parhaalla mahdollisella tavalla tulevaan maidontuotantoon.  Kun vasikka syntyy, on sen saatava hyvälaatuista ternimaitoa mahdollisimman pian.  Hyvälaatuinen ternimaito sisältää riittävästi vasta-aineita eli sen Brix-arvo on yli 22. Ternimaitoa vasikka juo noin neljä litraa ja annettuna mahdollisimman pian syntymän jälkeen, se on parasta elämän eliksiiriä vastasyntyneelle vasikalle.

Olosuhteet tärkeimmät

Olosuhteiden tärkeyttä vasikan kasvatuksessa ei voi koskaan korostaa liikaa. Parhaat lypsylehmiksi kasvatettavat vasikat kasvatetaan igluissa, joissa on raitis ilma ja riittävästi kuiviketta. Raittiissa ulkoilmassa tautipaine ei kasva liian suureksi isossakaan karjassa. Pehmeä kuivitus taas edesauttaa vasikan riittävää unensaantia ja että sen uni on sikeää. Uni vaikuttaa hormonitoimintaan ja edesauttaa vasikan kasvua. Virkeä vasikka jaksaa syödä ja leikkiä, mitkä molemmat ovat tärkeitä sen kasvun ja kehityksen kannalta.

Suomessa osataan vasikankasvatus

Kempin näkemyksen mukaan osaavia vasikankasvattajia on Suomessa paljon. Jatkossa tulisi kuitenkin panostaa vasikkatilojen rakennussuunnitteluun siten, että niissä olisi hyvä ilmanvaihto ja että niille olisi kokonaan omat tilat. Tietoa hyvistä rakennusratkaisuista tulisi levittää koulutuksen ja neuvonnan avulla.

Vaavi ja vasikoiden olosuhteet

Vaavi- hankkeessa on keskitytty juuri edellä mainitsemiin aihepiireihin. Vasikan hyvinvointipassi-koulutuksessa perehdytään vasikoiden alkuhoitoon, rakentamiskoulutuksessa kuultiin toimivien vasikkatilojen suunnittelusta, Saksan matkalla kävimme omaksumassa runsaan kuivittamisen kulttuuria ja tulevissa koulutuksissa kuulemme mm. umpilehmän ruokinnasta ja varmennetusta poikimisesta. Vasikan hyvinvointiin liittyykin monia osa-alueita, jotka kaikki on hyvä hallita. Tervetuloa mukaan koulutuksiimme!

Katriina Pylkkänen
Lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Miksi umpilehmän oikeaoppinen ruokinta on tärkeää?

Eri tuotosvaiheessa olevilla lehmillä on erilaiset tarpeet. Lypsykauden alussa on otettava huomioon esimerkiksi riittävä energia- ja ravintoaineiden saanti. Kun taas loppulypsykaudella sekä ummessaolokaudella energiantarve on vähäisempi kun maitotuotos vähenee.  Tavoitteena on antaa hyvät valmiudet tulevalle lypsykaudelle. Oikeaoppinen ruokinta minimoi terveydelliset haitat ja siten myös maksimoi tuotoksen seuraavana tuotoskautena.

Onnistumiseen lähdetään jo vaikuttamaan loppulypsykaudella, jolloin lehmien lihomista eli rasvoittumista tulee välttää. Ummessaolokauden ruokinnalla voidaan ehkäistä poikimahalvausta sekä ketoosiriskiä.

Ummessaolokauden ruokinta vaikuttaa myös hedelmällisyyteen sekä tiinehtymiseen. Näiden ollessa kunnossa poikimavälit pysyvät säännöllisenä, eivätkä veny liian pitkiksi. Näillä kaikilla on vaikutusta lypsykarjatilojen talouteen, jos ruokinnallisia ongelmia esiintyy tilalla, on tärkeää, että ne tunnistetaan ja ne korjataan.

Hanna-Sisko Hentilän opinnäytetyön tavoitteena on lisätä ihmisten tietoisuutta ummessaolokauden vaiheista ja sen ajan ruokinnasta. Ummessaolokauden ruokinnan vaikutus tulevaan lypsykauteen otettiin myös työhön mukaan. Työhön otettiin ruokintaperäisistä sairauksista yleisimmät sairaudet, joita voidaan ennaltaehkäistä ruokinnalla.

Työssä kerrotaan selkeästi ummessaolokauden vaiheet, sekä erityishuomiot ruokinnassa kussakin vaiheessa. Opinnäytetyössä toteutettiin myös kyselytutkimus lypsykarjatiloille, jossa selvitettiin umpilehmien ruokintaa, sekä ruokintaperäisten sairauksien yleisyyttä. Lopputuotteena työssä tehtiin sähköinen opas umpilehmän ruokinnasta. Opas löytyy osoitteesta: https://blogi.savonia.fi/umpilehmanruokinta/.

Hanna-Sisko Hentilä
AMK-agrologi

Pirjo Suhonen
Lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Laidunnusstrategiat ja niiden vaikutus emolehmätilan tuotantoon ja talouteen

Lotta Junnonahon opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata neljä erilaista emolehmätilojen laidunnusmallia ja selvittää kuinka laidunnusstrategia vaikuttaa tilojen tuotantoon ja talouteen, työssä tarkasteltujen tuotantotekijöiden ja kustannusten kautta. Tavoitteena oli luoda case-tutkimuksen avulla laidunnusmallit joiden pohjalta emolehmätilalliset voisivat selvittää millainen laidunnusstrategia toimisi heidän tilalla ja saada uusia ideoita laidunnuksen toteutukseen.

Opinnäytetyön tilaajana toimii A-Tuottajien hallinnoima ja Luonnonvarakeskuksen osatoteuttama Tuottava itäsuomalainen naudanlihantuotanto-hanke. Hankkeen yksiä tavoitteita ovat emolehmätilojen laidun-, vesi- ja kuivikemahdollisuuksien selvittäminen sekä parhaiden käytänteiden jakaminen tiloille. Opinnäytetyö linkittyy hankkeen osalta näihin kokonaisuuksiin.

Case-tilat valittiin esihaastattelemalla noin kahtakymmentä emolehmätilallista, joiden joukosta valittiin neljä tutkimukseen parhaiten soveltuvaa tilaa. Näille neljälle tilalle tehtiin laajempi haastattelu tiloilla käyden, missä selvitettiin kuinka laidunnus tilalla on käytännössä toteutettu ja millaisia vaikutuksia sillä on tarkastelussa oleviin kustannuksiin ja tuotantotekijöihin.

Opinnäytetyössä esiteltävät laidunnusstrategiat ovat intensiivinen laiduntaja, tyypillinen laiduntaja, osittaislaiduntaja sekä täysin laiduntamaton tila. Kustannuksia ja eläinterveyden tuotantotekijöitä vertaillessa laiduntamaton tila ei suurimmassa osassa tarkastelukohteista päässyt yhtä hyviin tuloksiin laiduntavien tilojen kanssa. Työnkäytön vertailussa tuloksiin vaikutti laidunkautta enemmän sisäruokintakauden työmenetelmät. Tiloilla, joilla sisäruokintakauden työmenetelmät ovat aikaa vieviä, hyötyvät enemmän laidunkauden työmäärää vähentävästä vaikutuksesta. Laidunkaudella kokonaistyöaikaa nosti merkittävästi eläinten lisäruokinta laitumelle.

Tutustu työhön.

Lotta Junnonaho
AMK-agrologi

Pirjo Suhonen
Lehtori
Savonia-ammatikorkeakoulu

Vasikkapiilo osana tuottavaa emolehmätuotantoa

Tytti Venäläisen opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, kuinka paljon vasikkapiiloja käytetään ja millainen on toimiva vasikkapiilo. Tavoitteena oli myös luoda vasikkapiilo-opas, johon tärkeimmät tiedot on koottu helposti ymmärrettävään muotoon. Oppaan tavoitteena oli koota yhteen kirjallisuudesta ja internet aineistosta löytyvä tieto sekä tutkimuksen avulla saadut tulokset. Oppaan tarkoitus olisi toimia apuna uusille emolehmätuottajille tai jo olemassa oleville, jotka haluavat kehittä tuotantoaan. Työn toimeksiantajana toimi Savonia ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen yhteinen Vaali viisaasti vasikkaa -hanke ja hankkeen yhteyshenkilönä toimi Arja Korhonen.

Vasikkapiilot (kuva Lotta Junnonaho) ovat alueita, jonne emojen pääsy on estetty. Vasikkapiilo toimii vasikoiden lepo- ja leikkipaikkana ja lisäksi sinne voidaan järjestää vasikoille lisäruokintaa. Vasikkapiilon sijoitus ja mitoitus vaihtelee tuotantorakennus-tyyppien mukaan. Hyvä vasikkapiilo on vedoton, hyvin kuivitettu ja vasikoille mieluinen.

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselyä varten valittiin perusjoukko, joka tässä tapauksessa oli Pohjois- ja Etelä-Savossa sekä Kainuussa sijaitsevat emo-lehmätilat. Kyselyn lisäksi suoritettiin tilavierailuja yhteensä neljälle eri emolehmätilalle, joiden tarkoituksena oli kerätä valokuvia erilaisista vasikkapiilo ratkaisuista. Tuloksena tutkimuksesta saatiin, että vasikkapiilot koetaan yleisesti tuottajien keskuudessa toimiviksi ja tarpeellisiksi ratkaisuiksi. Joissain tapauksissa vasikkapiilon sijoitus koettiin vaikeaksi tai sen aiheuttamat kustannukset liian suuriksi, ja siksi vasikkapiiloa ei ollut rakennettu. Vasikkapiilon tyhjennys ja kuivitus koettiin työlääksi, joten vasikkapiilon sijoituksen tärkeyttä painotettiin. Lisäruokinnan kerrottiin lisäävän vasikoiden kasvua ja sen avulla vasikat oppivat syömään väki- ja karkearehuja jo nuorena. Tästä puolestaan koettiin olevan hyötyä vieroituksen aikaan, kun vasikka ei enää saa emon maitoa ja kaikki energia pitäisi saada muista rehuista.

Tutustu tutkimukseen.

Tytti Venäläinen
AMK-agrologi

Pirjo Suhonen
Lehtori
Savonia-amk