Miten ilmastonmuutos vaikuttaa?

Ilmastoblogi I

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma. Ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen, vesistöihin, ilmastoon sekä maaperään monin eri tavoin. Näitä asioita pohtivat Savonian ammattikorkeakoulun toisen vuosikurssin agrologiopiskelijat opintojaksollaan.   Kurssin tavoitteena oli pohtia ilmastonmuutosta globaalisti sekä pohtia ilmastonmuutosta maatalouden näkökulmasta Suomessa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmastonmuutoksen myötä lämpötila nousee, eli talvilämpötilat kohoavat ja lämpimien jaksojen määrän oletetaan lisääntyvän. Lämpötilan on ennustettu nousevan epätasaisesti, noin 0,2 astetta kymmenen vuoden aikana.

Maapallon säiden ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja myrskytuulet voimistuvat todennäköisesti Suomen merialueilla, rannikolla ja mahdollisesti myös sisämaassa. Lämpötilan muutoksien vuoksi kasvukausi pidentyy ja muuttuu lämpimämmäksi. Hellejaksojen myötä kuivuus lisääntyy, vaikkakin sademäärät lisääntyvät rankkasateina. Talvien pilvisyys lisääntyy ja aurinko paistaa harvemmin. Ilmastonmuutos vaikuttaa Golf-virtaan. Tämä tuo muutoksia sääolosuhteisiin laajoilla alueilla.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös vesistöihin. Lämpötilojen nousu yhdessä ravinteiden lisääntymisen myötä muuttaa vesistöjä. Muutokset vaikuttavat veden happitasoihin, rehevöityminen lisääntyy ja tämä vähentää lajien monimuotoisuutta.

Vesi samentuu planktonlevien määrän kasvaessa ja lisääntyneet sateet ja tulvat lisäävät ravinteiden huuhtoutumista. Esimerkiksi sisävesistä vapautuvan hiilen määrä lisääntyy. Lämpötilan nousu lisää järvissä leväkukintoja, mitkä lisäävät metaanipäästöjä ja kiihdyttävät veden lämpenemistä entisestään.

Vesistöjä happamoittavat ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu sekä valunnan mukanaan tuoma typpikuorma, joka muuttaa vesistön pieneliötoimintaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy voimakkaimmin matalissa vesistöissä, esimerkiksi puroissa, jotka ovat alttiita lämpöstressille ja valunnan muutoksille.

Ilmastonmuutos ja maatalous

Ilmastonmuutos lisää todennäköisesti kasvukauden pituutta. Ilmastonmuutos aiheuttaa ääriolosuhteita, kuten rankkasateita ja pitkiä kuivia jaksoja. Rankkasateiden vaikutuksesta maa tiivistyy raskaiden koneiden painosta ja tiettyjen maalajien kuorettumisriski kasvaa. Tämän vuoksi pellolla työskentelyn ajoittaminen on erityisen tärkeää.

Kuivat jaksot vaikeuttavat viljelyä, etenkin peltolohkoilla, joilla on huono pellon kasvukunto ja maan rakenne.  Syväjuuristen kasvien käyttö on tulevaisuudessa tärkeää, koska ne vaikuttavat positiivisesti maan rakenteeseen ja kasvien vedenottokykyyn. Tulevaisuudessa voidaan joutua turvautumaan erilaisiin kastelujärjestelmiin.

Hiilensidontaa pyritään kehittämään tehokkaammaksi ja hiiltä päästäviä lähteitä pyritään vähentämään. Hyvä kasvusto sitoo hiiltä, joten maatilojen tulisi pyrkiä monipuoliseen viljelyyn sekä parantamaan hiilen sidontaa mahdollisimman tehokkaaksi. Huono hiilen sitoutuminen lisää ilmastonmuutosta entisestään.

Ilmastonmuutos tuo tulevaisuudessa mukanaan uusien kasvilajikkeiden kehittymisen ja niihin siirtymisen.

Ilmaston lämmetessä uusia kasvituholaisia ja -tauteja voi esiintyä enemmän, ja nämä tekijät voivat alentaa satoa sekä sadon laatua.

Ilmastonmuutoksen myötä myös kasvukausi ja laidunkausi pitenee. Pidempi laiduntaminen antaa eläimille enemmän sekä fyysistä että henkistä terveyttä edistäviä tekijöitä. (Eläintieto.fi)

Jättämällä laitumille käsittelemättömiä alueita, kuten puuryhmiä, kumpuja tai kiviröykkiöitä, edistetään kuitenkin myös viljellyille laitumilla elonkirjoa ja tarjotaan samalla lehmille viihtyisiä paikkoja suojautua avoimella laitumella paahtavalta auringonpaisteelta.  (Kuva Sini Huuskonen)

Lue lisää ilmastonmuutoksesta tulevista 2. vuoden agrologiopiskelijoiden monimuotoryhmän ilmastoblogeista.

Tekijät: Agrologiopiskelijat 2. vuosikurssi 2020
Piia Kekkonen
Ohjaava opettaja, TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

 

Kohti parempaa pölytyspalvelua

Pölyttäjien merkitys maataloudelle on merkittävä ja luontaisten pölyttäjien väheneminen lisää tarvetta käyttää tarhamehiläisiä pölytyksen varmistamisessa. Satoa ja laatua pölytyspalvelulla
-hanke selvittää ja edistää pölytyspalvelun toimintaedellytyksiä sekä tekee havaintoja käytännön maatiloilla pölytyksen onnistumisesta ja pölyttäjien liikkeistä.

Onnistuessaan pölytys parantaa satoa ja sadon laatua kasveilla, jotka vaativat tai hyötyvät hyönteispölytyksestä. Pölytyspalvelua käyttämällä, eli vuokraamalla tai ostamalla pölytyspesiä voidaan lisätä pölytystä kasveilla ja näin turvata sadon onnistuminen. Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hanke teki havaintoja kasvustoista kasvien kukkimisvaiheessa pilottitiloilla Pohjois-Savon ja Hämeen ELY- keskuksen alueelta kesällä 2019. Linjalaskennalla alueelta laskettiin pölyttäjien lukumäärät sekä otettiin siitepölynäytteitä pölytyspalvelussa paikalle tuoduista mehiläispesistä. Siitepölynäytteiden avulla pystytään selvittämään, minkä kasvin kukissa mehiläiset olivat vierailleet. Laskentoja jatketaan kesällä 2020.

Pölyttäjien liikkumiseen ja pölytyksen onnistumiseen vaikuttavat useat tekijät. Pesien sijainti, pesien määrä ja sääolosuhteet vaikuttavat pölyttäjien liikkumiseen ja muut yhtä aikaa kukkivat luonnonkasvit voivat houkutella hyönteisiä suosimaan luonnonkasveja viljelykasvien sijaan. Linjalaskennassa laskennat tehtiin kukinnan aikana klo 12-16 välisellä ajalla. Sääolosuhteet olivat laskennan aikana aurinkoiset tai puolipilviset ja tuulisuus oli heikkoa tai kohtalaista.

Kesän 2019 pölyttäjähavaintojen perusteella havaittiin, että tarhamehiläisiä ja muita pölyttäjiä esiintyi kasveilla hyvin vaihtelevasti. Luontaisista pölyttäjistä kimalainen viihtyy puna-apilakasvustoissa parhaiten ja kukkakärpäsiä esiintyi tasaisesti eri kasvilajeilla. Tarhamehiläiset viihtyivät laskentojen perusteella hyvin härkäpapu- sekä tattari- ja kevätrypsikasvustoissa.Linjalaskenta tehdään eri tavalla marjakasveille ja peltokasveille: Mansikka, pensasmustikka ja vadelma lasketaan 25 metrin leveydeltä molemmin puolin; härkäpapu, apila ja rypsi lasketaan 50 metrin leveydeltä molemmin puolin.

 

Hanke jatkaa havainnointia maatiloilla kesällä 2020 ja pilottitilatoiminnasta kiinnostuneet, tutustukaa hanketoimintaan ja ottakaa yhteyttä hankehenkilökuntaan. Kerromme lisää!

Hankkeen internetsivut: https://satoajalaatua.savonia.fi/

Hanke toteutetaan yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen kanssa Pohjois-Savon ja Hämeen ELY-keskuksen alueella. Rahoittaja on ELY-keskus ja Euroopan maaseudun aluekehitysrahasto.

Piia Kekkonen
TKI-asiantuntija
Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hanke
Savonia-ammattikorkeakoulu

Hankkeet rahoittajat:

:

Ruuan tuotanto ei mene pois muodista

Olemme tätä kirjoitettaessa erikoisessa tilanteessa. Suomessa on ollut voimassa parin viikon ajan poikkeuslait. Korona-pandemia on muuttanut arkeamme, eikä kukaan taida tietää, kuinka pitkäksi aikaa.

Euroopan unionin talous ja politiikka on rakentunut ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaalle liikkuvuudelle. Tuo linjaus tehtiin toisen maailmansodan jälkeen, maailman suurimpana rauhanprojektina, kun keskenään aiemmin tapelleet maat haluttiin samalle puolelle. Talouskasvu on sen jälkeen ollut vauhdikasta.

Olemme tottuneet siihen, että tavaroita, palveluja ja työvoimaa on saatavilla maan rajojen yli. Esimerkiksi ruuan omavaraisuutta ei ole enää monen mielestä ollut tarpeen tarkastella kansallisvaltiotasolla. On luotettu siihen, että markkinat hoitavat tarvittavan määrän ruokaa kauppoihin. Sen kummemmin logistiikan kuin tuotannonkaan suuriin, Euroopan laajuisiin, saati maailman laajuisiin, häiriöihin ei ole uskottu. Tässä mallissa on unohdettu myös ruuan muut käytettävyyteen liittyvät ominaisuudet kuin määrä ja hinta: ruuan turvallisuudella ja muilla laatutekijöillä ei mallin mukaan ole merkitystä.

Suomessa ruuantuotannossa on panostettu erityisesti sen turvallisuuteen: vierasainevapaus ja tautivapaus ovat olleet tuotannossa tärkeitä ja niiden saavuttamiseksi tarvitaan koko elintarvikeketjun panosta. Puhtauden yksi mittari voisi olla taudinaiheuttajavapaus, jonka voi saavuttaa vaikkapa lopputuotteen hygienisoinnilla ja vahvalla tuotantoeläinten lääkinnällä. Meillä Suomessa lähtökohtana on ollut jo pitkään eläinten hyvä terveys ja sen myötä saatava vapaus lääkeainejäämistä. Se taas edellyttää osaamista niin maatiloilla kuin neuvonnassa ja muissa maatalouden sidosryhmissä. Myös maaperän ja kasvituotteiden puhtaus ovat tärkeitä.

Koronaviruksen aiheuttama kriisi on laittamassa asioita uuteen järjestykseen. Ruuan omavaraisuus ja kansallinen huoltovarmuus ovatkin nousemassa tärkeäksi asiaksi, kun logistiikan toiminnassa on häiriöitä ja työvoiman liikkuvuus vaikeaa. Suomessa peruselintarvikkeiden omavaraisuusaste on noin 80 %. Naapurissamme Ruotsissa se on n. 50 %. Kriisiaikana kysyntä muuttuu. Kotimainen ruokaketju pystyy vastaamaan siihen joutavammin, kuin ulkomainen.

Kotimaisen ruuan arvostuksen näkyminen myös tuottajahinnoissa on vähimmäisvaatimus sille, että meillä riittää yrittäjiä. Osaaminen niin maatalousyrittäjillä kuin sidosryhmillä taas on edellytys sille, että pystymme kehittämään maataloutta.

Koulutus on aina hyvä investointi. Maatalousalan osaamiseen panostaminen on erityisen hyvä investointi juuri nyt. Ruuan tuotanto ei mene pois muodista, joten alan opiskelu on hyvä panostus. Samalla on mahdollista tulla mukaan kehittämään ruokaketjuamme entistäkin kestävämmäksi.

Kati Partanen

Maatilatalouden lehtori, Maatila 2030 –hankkeen projektipäällikkö, maatalousyrittäjä
Savonia-ammattikorkeakoulu

Umpikauden pituus lypsylehmällä

Umpikausi on tärkeä lehmän ja utareen lepokausi, jolloin utarekudos pääsee uusiutumaan (kuva 1.). Sen aikana voidaan myös hoitaa utaretulehduksia. Umpikausi tuo kuitenkin lehmän elämään myös haasteita, jotka liittyvät sen hyvinvointiin: ruokinta muuttuu, ryhmä muuttuu ja rutiinit muuttuvat, esimerkiksi lypsy jää pois.

Kuva 1. Umpilehmiä viettämässä lepokautta laitumella

Tavanomainen umpikausi on pituudeltaan 6–8 viikkoa. Lyhyeksi umpikaudeksi kutsutaan noin 4 viikon umpikautta. Joskus umpikausi voi venähtää yli 8 viikon mittaiseksi ja silloin käytetään nimitystä pitkä umpikausi. Umpikaduttomassa vaihtoehdossa umpikausi jää kokonaan pois.

Agrologiopiskelija Eveliina Heikkinen tekee opinnäytetyötä Maaseuturahaston rahoittamalle Umpi –
hyvinvoiva umpilehmä -hankkeelle erilaisista umpikausien pituuksista ja niiden vaikutuksista lypsylehmän tuotokseen, ternimaidon laatuun ja lehmän hyvinvointiin. Selvityksessä käsitellään sekä lyhyitä noin 4 viikon umpikautta että umpikauden poistamista. Eveliina kertoo olevansa kiinnostunut lehmien hyvinvoinnista ja valitsi aiheen, koska se herätti tunteita. Umpikauden poistamisesta tuli ensimmäiseksi kauhun tunne, koska hän arveli sillä olevan pelkästään negatiivisia vaikutuksia lehmän hyvinvoinnille. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta umpikaudettomuudesta eikä siitä löytynyt tietoa kotimaisista lähteistä. Ainoa kokemus oli tahattomasta umpikaudettomuudesta.

Poikimisen jälkeen maitotuotos nousee nopeasti, mutta syöntikyky laahaa ja siksi lehmälle kehittyy herkästi negatiivinen energiatase. Lehmä käyttää kehonsa rasvavaroja, laihtuu ja siitä kehittyy metabolinen stressi. Se altistaa monille sairauksille, kuten utaretulehdukselle, ketoosille, hedelmällisyyshäiriöille ja tiinehtymisongelmille. Poikimaväli kasvaa ja siitä seuraa pitkä tuotoskausi eikä lehmä jaksa välttämättä lypsää loppukautta vaan menee aikaisin umpeen. Siitä seuraa lihominen ja samanlainen noidankehä seuraavan poikimisen yhteydessä. Tämä voi altistaa lehmän ennenaikaiseen poistoon.

Lyhyt umpikausi tai umpikaudettomuus pienentää poikimisen jälkeistä herumishuippua. Jos tuotoksissa huomioidaan lisämaitotuotos ennen poikimista, niin lyhyen umpikauden lehmillä pieneneminen ei ole merkittävä. Umpikaudettomuuden vaikutus maitotuotokseen on sen sijaan merkittävä. Tämä saattaa liittyä utarekudoksen uusiutumattomuuteen.

Tutkimuksissa lyhyen umpikauden ja umpikaudettomuuden vaikutuksesta lehmän utareterveyteen on saatu ristiriitaisia tuloksia. Jossakin tutkimuksessa ei ole löydetty eroa tavanomaisen ja lyhyen umpikauden välillä lehmien todennäköisyydessä sairastua utaretulehdukseen seuraavan lypsykauden aikana. Toisessa tutkimuksessa on saatu viitteitä, että lyhyen umpikauden lehmillä on suurempi todennäköisyys sairastua utaretulehdukseen seuraavan lypsykauden aikana. Tähän asiaan tarvitaan vielä lisää tutkimusta.

Ternimaitoa on lyhyen umpikauden lehmällä vähemmän kuin tavanomaisen umpikauden lehmällä. Lyhyen umpikauden lehmällä on kuitenkin parempi ternimaidon proteiinikoostumus. Ternimaidon laatu ei ole heikentynyt lyhyestä umpikaudesta huolimatta. Umpikaudettomilla lehmillä ternimaidon laadun on todettu olevan vasta-ainepitoisuudeltaan matalamman kuin tavanomaisen umpikauden lehmillä.

Lyhyen umpikauden ja umpikaudettomuuden on todettu vähentävät lehmän kokemaa stressiä, koska niillä on vähemmän muutoksia. Umpikaudettomalla lehmällä ei ole ryhmän, rutiinien tai ruokinnan muutoksia ja tämä vähentää metabolista stressiä. Joidenkin tutkimusten mukaan umpikaudettomalla lehmällä syöntikyky poikimisen jälkeen on parempi kuin lyhyen umpikauden lehmillä. Parantunut energiatase vähentää muiden sairauksien, kuten ketoosin ja hedelmällisyyshäiriöiden, riskiä. makuukäyttäytymisellä mitattu lehmän yleinen hyvinvointi ei heikkene lyhyen umpikauden tai umpikaudettomalla lehmällä. Poikimisen jälkeen ensimmäisien viikkojen yleiseen hyvinvointiin, jota on tutkimuksissa mitattu makuu- ja syömiskäyttäytymisenä, vaikuttaa enemmän itse poikiminen ja sen aiheuttamat muutokset kuin umpikauden pituus.

Lyhyt tai umpikaudeton vaihtoehto ei ole lypsylehmän hyvinvoinnin kannalta pelkästään negatiivinen vaihtoehto, vaikka se ensi alkuun sellaiselta kuulostaakin, toteaa Eveliina Heikkinen. Koko karjan ratkaisu varsinkaan umpikaudettomuus ei kuitenkaan ole. Se sopii karjansa hyvin tuntevan henkilön valikoimiin joillekin lehmäyksilöille.

Lyhyt umpikausi (4 viikkoa) ja umpikaudettomuus

  •  Tuotos alenee, ero merkittävä umpikaudettomalla lehmällä
  •  Utareterveyteen ei selviä tuloksia tähänastisissa tutkimuksissa
  •  Eläimellä muutoksia vähemmän, vähentävät eläimen kokemaa stressiä
  •  Energiatase pysyy parempana poikimisen jälkeen
  •  Syöntikyky voi pysyä parempana
  •  Ternimaitoa vähemmän
  •  Umpikaudettomuus heikentää ternimaidon vasta-ainepitoisuutta
  •  Lyhyellä umpikaudella ei merkitystä ternimaidon laatuu

Kirjoittaja:
Leena Kärkkäinen
Umpi – hyvinvoiva umpilehmä -hankkeen projektipäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Exploring the nature connection in MultiPro20 studies

Dear reader,

Have you ever thought what kind of influences nature has for you? How about forests or parks? Do you enjoy being there?

In multidisciplinary course MultiPro2020 students explored  their relationship with nature
by photos.  They carried out the process of photographing first in their home country and then in Finland.

Nature is a big thing to all of us. It gives you the feeling of calming down, loosing exertion, getting empowered, being in the present, and feeling free, …

In the following texts and photos you will read about individual feelings and thoughts of each of us, which we want to share with you.

Sunset with friends in Iisalmi (a photo by Johanna Gruber)

Nature takes up an important space in my life. It helps me to clear my mind and to recharge my energy batteries. I enjoy being outside a lot: going for an extended walk, working on my families’ farm, doing sports, hiking up a mountain, savoring the sunshine, … I either share the time in nature with my family and friends or just with myself, if I feel like being alone.

Nature is incredible and powerful. It is there for you at any day and time, and it does not force you to give anything in return. Therefore it is our responsibility to take exceptionally care of NATURE!

In Rovaniemi Excursion

In the course the students carried out their excursion to Rovaniemi. There they had an opportunity to take photos in pairs. The students explored nature there and took photos in their favourite places. After excursion they had  presentations in lessons and in final seminar at Savonia.

My first time seeing a reindeer  (a photo by Rina Rrustemi)

Nature always make me feel relaxed and stress relief . My first time in Rovaniemi was magical , I saw a lot of new things and one that I will always remember is reindeer . They were very cute animal and I really enjoyed the time I have spent with them .

At first I was very scared to touch and feed them but gradually I got used to it and I really loved it !

Photographs are mostly taken to capture a special moment, so you can remember for a long time. Nonetheless, in the studies I learned that photos are not only for memories, but they can be also used for explaining situations or for a basic of discussions or even for therapies.

Especially photographs of the nature can strengthen us, like Miina Savolainen shows us. Furthermore, taking photos of a friend brings a feeling of connection. So, a photo of a friend in the nature is often just that what you need.

Even though, everybody sees something else in the same photograph, I am sure that pictures, particularly from the nature, can empower and strengthen everyone!

In the nature (photo by Eva Hauthaler)
Especially photographs of the nature can strengthen us, like Miina Savolainen shows us. Furthermore, taking photos of a friend brings a feeling of connection. So, a photo of a friend in the nature is often just that what you need.

Even though, everybody sees something else in the same photograph, I am sure that pictures, particularly from the nature, can empower and strengthen everyone!

In the forest (photo by Ida Martikainen)

Walk in the forest can lower your stress levels, clear your mind and overall make you feel better. It ain’t all about the visual detection, in the forest you can breath clean air, hear the wind or birds sing and feel the ground beneath your feet.

Students:
Johanna Gruber, University College for Agrarian and Environmental Pedagogy, Austria
Rina Rrustemi, University of Prishtina ”Hasan Prishtina”, Kosovo
Eva Hauthaler, University College for Agrarian and Environmental Pedagogy, Austria
Ida Martikainen, Savonia University of Applied Sciences, Agriculture and Rural Industries, Finland

A Senior Lecturer Anne-Leena Juntunen, Savonia University of Applied Sciences, Social Services, Finland

Säilörehun hävikit – näkyvää ja näkymätöntä

Säilörehun hävikeillä tarkoitetaan sellaista rehua, joka ei päädy lehmän syömäksi. Hävikkiä voi olla sekä näkyvää että näkymätöntä. Näkymätöntä hävikkiä syntyy, kun happi pääsee vaikuttamaan rehuun korjuun, säilönnän tai syöttövaiheen aikana. Kasvihengityksessä ja mikrobien hyväksikäyttäessä rehun ravintoaineita syntyy hiilidioksidia ja vettä. Mikrobien, homeiden ja hiivojen aiheuttama rehuhävikki on alussa näkymätöntä, mutta myöhemmin se muuttuu näkyväksi mikrobikasvustoiksi.

Näkyvä hävikki on syöttökelvotonta, pilaantunutta rehua (kuva 1), mutta sitä on myös käytäville tippuva tai lehmien lantakäytäville heittämä rehu. Samoin rehulaitteisiin jäävä rehu sekä ruokintapöydältä pois kerättävät rehutähteet ovat näkyvää hävikkiä.Kuva 1. Pilaantunutta rehua, joka on näkyvää säilörehuhävikkiä (kuva: Hertta Puustinen)

Tutkimus rehuhävikistä

Savonia-ammattikorkeakoulun agrologiopiskelija Hertta Puustinen on tutkinut opinnäytetyössään rehuhävikkejä. Hän on tehnyt opinnäytetyön Luonnonvarakeskuksen hallinnoimaan VarmaNurmi-hankkeeseen, jonka rahoittajana on Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahasto.

Rehuhävikkejä tutkittiin Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipisteessä yhden siilon korjuun ja syötön ajan. Korjuu tapahtui 7.8.2019 ja siiloon tehtiin pohjalle kokoviljasäilörehua ja päälle toisen sadon nurmisäilörehua. Rehun säilöntään käytettiin happosäilöntäainetta. Korjuuvaiheessa punnittiin siiloon menevä rehu ja otettiin rehukuormista kuiva-aineanalyysit.

Rehusiilo avattiin 24.9.2019 syöttöä varten. Siilon rehu tuli syötetyksi 26.12.2019. Tällä välillä mitattiin kaikki siilosta otettu rehu. Punnittiin siis siilosta syöttöön otettu rehu, mahdollinen pilaantunut rehu ja navetassa syntyneet rehutähteet. Rehutähteissä huomioitiin appeeseen sekoitetun säilörehun osuus muista appeen komponenteista. Rehuja syötettäessä otettiin navetan muusta koetoiminnasta johtuen kuiva-ainenäyteitä nurmirehusta kolme kertaa viikossa eli yhteensä 43 näytettä. Nurmirehu meni lypsävien lehmien appeeseen. Kokoviljasäilörehusta otettiin 6 näytettä siilon syötön aikana. Kokoviljasäilörehua käytettiin umpilehmien appeeseen. Koska rehut olivat kerroksittain siilossa, niiden syöttäminen onnistui erikseen.

Tutkimustuloksia

Säilörehun hävikki on saatujen tulosten mukaan 7,9 % rehun kuiva-aineesta, kertoo Hertta Puustinen. Varastointihävikkiä oli 1,3 % ja pilaantunutta rehua 6,6 %. Varastointihävikkiä oli tasaisemmin molemmissa rehuissa, mutta pilaantunutta rehua oli enemmän nurmisäilörehussa. Säilörehun alla ollut kokoviljarehu säilyi moitteettomana lukuun ottamatta siilojen päätyjä.

Tuorepainona mitattuna saatiin negatiivinen hengitystappio nurmisäilörehulle. Se oli -2,4 %. Kokoviljasäilörehun hävikki on tuorepainona 2 %. Negatiivinen hävikki voi johtua kirjausvirheestä, koska päällekkäin olleiden rehujen rajaa on käytännössä hankala erottaa, toteaa Hertta Puustinen. Tutkimuksessa on käytetty useaa eri vaakaa. Ajoneuvovaakoja oli kokeen aikana käytössä kaksi, apevaunussa on oma vaakansa ja rehutähtietä mitattiin navetan vaa’alla.

Navetassa syntyneet rehutähteiden määrä oli tutkimuksen mukaan 3,7 % rehun tuorepainosta.

Tässä tutkimuksessa varastointihävikin määrä oli suhteellisen pieni. 4–6 tunnin esikuivatus, nopea korjuu ja siilon nopea peittäminen voivat vaikuttaa tähän, koska kasvihengityksen määrä on jäänyt pieneksi. Ulkomaisiin tutkimuksiin verrattuna tulos on kuitenkin aika keskivertoinen. Monessa tutkimuksessa on saatu hävikiksi 8–9 %.

Tämä tutkimus jättää pohdiskelun varaa. Kaivataan useampi tutkimuksia, että voidaan vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä hävikkien suuruudesta, toteaa Hertta Puustinen saamistaan tutkimustuloksista. Hävikkiin vaikuttavat rehunkorjuuolosuhteet, siilontäytön ja painatuksen huolellisuus, säilönnän onnistuminen ja esimerkiksi eläinten aiheuttama säilöntämuovin rikkoontuminen.

Kirjoittaja:

Leena Kärkkäinen
TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Savoniasta valmistuvat Suomen tyytyväisimmät agrologit

Savonia-ammattikorkeakoulusta valmistuneet agrologiopiskelijat ovat Suomen tyytyväisimpiä koulutukseensa. Savonian agrologikoulutus ylsi vuonna 2019 valmistuneille opiskelijoille tehdyssä valtakunnallisessa AVOP-kyselyssä erinomaiseen tulokseen. Savonian agrologikoulutuksen kaikkien vastausten keskiarvo oli peräti 5,6, muiden ammattikorkeakoulujen agrologi AMK -tutkinto-ohjelmien tulosten vaihdellessa välillä 4,7 – 5,3. AVOP-kyselyssä opiskelijat voivat antaa kuhunkin kysymykseen arvosanan välillä 1-7, arvosanan 7 ollessa paras. AVOP-tulokset kertovat kattavasti opiskelijoiden tuntemuksista, sillä kaikki 38 vuonna 2019 Savoniasta agrologiksi valmistunutta vastasi kyselyyn.

Ammattikorkeakoulusta valmistuvat opiskelijat antavat palautetta opinnoistaan useilta osa-alueilta kautta yli sadalla kysymyksellä: 1) opintojen sisältö, suunnittelu ja ohjaus, 2) opetus ja opiskelu, 3) oppimisympäristöt ja tukipalvelut, 4) palaute ja arviointi, 5) kansainvälisyys, 6) työelämävalmiudet, 7) harjoittelu ja 8) opinnäytetyö.

Agrologiopinnoissa sovelletaan teoriaa käytäntöön

Agrologiopinnoissa luodaan vankka pohja maatilatalouden teknologioihin, kasvinviljelyyn ja eläintuotannon biologisiin prosesseihin ympäristöosaamista ja taloudellisia näkökulmia unohtamatta. Teoriaa sovelletaan käytäntöön opintojaksojen tehtävien lisäksi maatalous- ja asiantuntijaharjoittelussa. Harjoitteluilla on tärkeä rooli myös työelämäverkostojen rakentamisessa. Verkostoja kartutetaan opinnäytetyötä tehdessä, jolloin opiskelijat pääsevät syventämään osaamistaan. AVOP-kyselyssä erityisesti harjoittelut keräsivät kiitosta.

Agrologiopiskelijat syventävät käytännön osaamista ja rakentavat työelämäverkostoja opintoihin kuuluvissa maatalous- ja asiantuntijaharjoitteluissa. Kansainvälisyys on luonteva osa agrologiopintoja ja osa opiskelijoista tekeekin harjoittelunsa ulkomailla.

Opiskelutavan voi muokata elämäntilanteeseen sopivaksi

Agrologikoulutuksen suoritustavan voi valita elämäntilanteeseen sopivaksi, vaikka opintojen osaamistavoitteet ovat kaikille opiskelijoille samat. Päivätoteutus sopii hyvin päätoimisille opiskelijoille. Monimuotototeutus puolestaan tilanteeseen, jossa osaamista halutaan päivittää työn ohessa. Päivätoteutuksessa on monimuotototeutusta enemmän kontaktiopetusta ja monimuoto-opiskelijat opiskelevat päiväryhmää itsenäisemmin.

Savoniassa on panostettu pitkäjänteisesti verkko- ja etäopetukseen, jotka mahdollistavat opiskelun myös satelliittikampuksilla Varkaudessa, Joensuussa tai Virolahdella Kymenlaaksossa. Verkkokursseilla voi opiskella silloin kun se itselle parhaiten sopii. Verkko- ja etäopetus mahdollistavat myös henkilökohtaisen ohjauksen: Verkon välityksellä opintojakson opettajalta tai opinnäytetyön ohjaajalta on mahdollista saada neuvoja ja kannustusta oppimistehtävien tai opinnäytetyön kinkkisissä kohdissa.

Vierivä kivi ei sammaloidu

Vaikka opiskelijakyselyn tulokset ovat huippuluokkaa, Savonian agrologikoulutusta kehitetään jatkuvasti. Näin koulutus vastaa parhaalla mahdollisella tavalla työelämän muuttuviin tarpeisiin. Vierivä kivi ei sammaloidu!

Liity sinäkin Savonian agrologeihin ja hae meille kevään 2020 yhteishaussa 18.3. – 1.4.2020 osoitteessa opintopolku.fi. Lisätietoa syksyllä 2020 alkavasta päivätoteutuksen  ja monimuotoryhmän koulutuksesta löydät täältä

 

Blogin kirjoittivat

Koulutusvastuupäällikkö Petri Kainulainen ja tiimivastaava Salla Ruuska
Savonia-ammattikorkeakoulu
Luonnonvara-ala, Iisalmi

 

AVOP-kysely on suunniteltu yhteistyössä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n, Suomen opiskelijakuntien SAMOK ry:n, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön (OTUS) ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kesken. Kyselyn tulokset ovat kaikkien nähtävissä Opetushallituksen tilastopalvelu Vipusessa (www.vipunen.fi).

Satelliitti vie AMK-agrologiksi

Tuskin tulisi rantasalmelaisesta Sanna Räisäsestä ja polvijärveläisestä Heli Jolkkosesta agrologeja, jos tarjolla olisi vain perinteistä päiväopetusta. Mutta Savonian agrologi AMK -monimuoto-opetuksen myötä on kovaa vauhtia tulossa! Siitä pitävät huolen toimivat etäyhteydet ja satelliittikampusopiskelu.

Sanna Räisänen oli pari vuotta sitten uuden edessä, lomittajan työ eläinten kanssa oli mieluista, mutta terveys ei enää antanut myöten tehdä työtä täysipainoisesti.
”Kuulin monimuoto-opetuksesta työkaverilta ja päätin samantien hakea, sillä kokonaan en alalta haluaisi pois. Ryhmän kokoontuminen Varkaudessa oli positiivinen lisä, jota en vielä hakiessa tiennyt.”

Sanna opiskelee noin kerran kuukaudessa olevilla viikon lähijaksoilla Iisalmen kampuksen sijaan Varkauden kampuksella, missä ryhmälle varatussa luokassa opetus tapahtuu etäyhteyksien kautta. Sanna kuvassa keskellä toinen vasemmalta. (Niina Jokinen 2019)

”Tämä on mahdollistanut sen, että voin valmistua kolmessa vuodessa. Ilman etäyhteyksiä ja satelliittikampusta opiskelu olisi ollut hitaampaa.”
Opiskeluintoa on jo niin, että myös YAMK-tutkinnon suorittaminen samalla tavalla on alkanut pyöriä mielessä.

Heli Jolkkosen silmiin mainos monimuoto-opintojen ryhmästä Joensuussa osui netissä.
”Joensuu oli taikasana. Ilman tuota mahdollisuutta en olisi voinut edes harkita opiskelua.” Heli suoritti agrologiopintojaan ensin vuoden avoimen AMK:n puolella ja sai sitten varsinaisen opiskelupaikan ja nyt menossa on toinen opintovuosi. Etäopiskelijana Heli kuuntelee lähijaksojen luennot yleensä kotonaan zoomin kautta. Suurin osa tenteistä ja muista pakollisista paikan päällä tehtävistä töistä hoituu Joensuussa. Iisalmessa hän muistelee toistaiseksi käyneensä vasta kerran.

Molemmilla naisilla on perhe, työ ja ehtivätpä he harrastaa hevosiakin. Sanna tomii eläintenhoidon opettajana Joensuussa ja Helillä on parinsadan uuhen lammastila. Tässä kuviossa opintojen joustavuus on ollut ehdoton edellytys niissä etenemiselle.

Heli Jolkkonen kuvassa keskellä matkaratsastuksen harjoituskilpailuissa, mukana olevat kolme hevosta ovat kaikki Helin. (Arja Kariluoto 2019)

”Opiskelu on tehty todella helpoksi ja joustavaksi työssä käyvälle ja perheelliselle, läsnäolopakkoa on vähän. Tämä on ollut hyvin sovitettavissa muuhun elämään.”
Nauhoitettuja luentoja voi katsella myös jälkikäteen ja opettajilta on saanut aina vastauksen kysymyksiin ja tukea opiskeluun.
”Opiskelu on työllistävää, mutta mielenkiintoista ja siinä on voinut hyödyntää aiempaa osaamistaan. Se vaatii oikeaa halua opiskella itsenäisesti, tehtävien tekemisestä on osattava huolehtia itse.”

Ryhmän tuki on myös tärkeä opinnoissa. Sanna odottaa lähijaksopäiviä jo mukavan ryhmähengen vuoksi. Opintoihin liittyvät ryhmätyöt hoituvat samoissa tiloissa Varkauden kampuksella. Helillä on omassa maakunnassa toinen opiskelija, jonka kanssa tehdään ryhmätöitä ja opiskellaan yhdessä. Koulutukseen sisältyvissä harjoitteluissa Sanna ja Heli ovat saaneet hyödynnettyä työtään. Sanna lomittajan työkokemustaan ja Heli oman tilan työtä.

Monimuoto-opetus ja satelliittikampus saavat Heliltä ja Sannalta varauksettomat kiitokset ja suosituksen hakea kevään yhteishaussa opiskelemaan monimuotokoulutukseen. Savonia AMK järjestää satelliittiopintojen mahdollisuuden ensi syksynä aloittaville monimuoto-opiskelijoille, jos riittävän suuria alueellisia ryhmiä muodostuu. Satelliittikampukset ovat Joensuussa Riveria ja Varkaudessa Savonia sekä uutena paikkana Harjun oppimiskeskus Virolahdella.

Teksti

Eeva-Kaisa Pulkka
TKI-asiantuntija
Savonia-ammatikorkeakoulu

Tiivis porukka kannustaa agrologiopinnoissa

Aapeli Matilaisen, Aku Haataisen ja Joona Ollikaisen agrologiopinnot Savonialla ovat alkaneet ennakko-odotukset täyttäen. Korviin oli etukäteen kantautunut paljon hyvää niin opetuksesta, opettajista kuin opiskelijoiden hyvästä yhteishengestäkin.

”Täällä ei ole jaottelua nuoremmat ja vanhemmat opiskelijat, vaan ollaan kaikki yhtä porukkaa.”

Agrologiopintoihin kolmikko on suunnannut hieman eri koulupohjalla. Aapeli on suorittanut maatalouden perustutkinnon Muuruvedellä, Akulla on kaksoistutkinnon myötä lukion ja merkonomin paperit ja Joonalla lukio.

Kaikilla kolmella on maatilatausta, suonenjokelaisella Aapelilla ja lapinlahtelaisella Joonalla on jo kohtuullisen selkeät suunnitelmatkin kotitilan jatkamisesta. Aku pitää tulevaisuuttaan työn suhteen vielä avoimena, isän tila Leppävirralla on yksi vaihtoehto.

Aapelille opiskelu ammattikorkeakoulussa on ollut hieman suurempi muutos kuin Akulle ja Joonalle, jotka kurssimuotoisessa lukiossa ovat jo tottuneet tiiviiseen opiskeluun. Lukio oli heidän mielestään jopa enemmän aikaa ja työtä vaativaa, varsinkin kaksoistutkinnon suorittaneen Akun mielestä.

”Ammattikoulupohjalta huomasin olevani matematiikassa ja kemiassa vähän alemmalla tasolla, mutta opiskelemalla siitä on selvinnyt. Kavereiden kanssa on laskettu ja luettu, sillä on asiat selvinneet”, Aapeli kertoo.

Akulle merkonomin tutkinto on antanut etumatkaa kirjanpidon ja yritystalouden kursseilla, vaikka ammattikoulun kursseista ei hyväksilukuja saakaan.

Kirjojen sijaan opinnoissa availlaan läppärin kantta, kaikki materiaali on verkossa, vasemmalla Aku Haatainen, Aapeli Matilainen, Joona Ollikainen.

Päivittäin oppitunteja on keskimäärin kuusi, vaihdellen neljän ja kymmenen välillä. Pitkät päivät ovat tosin harvinaisia. Kotiin tehtävää jää yleensä tunniksi, pariksi päivässä. Kursseihin kuuluvia tehtäviä tehdään sekä yksin että ryhmissä.

”Koulua tuntimäärinä on ehkä vähemmän kuin aiemmin, työtä on saman verran, mutta tekeminen on vapaampaa.”

Opintojen loppuvaiheessa voi painottua joko asiantuntija- tai yrittäjäpuolen opintoihin ja tarjolla on myös paljon erilaisia valinnaiskursseja kielistä lähtien.

Ensi kesän maatalousharjoittelun kolmikko ottaa uusien kokemusten kesänä. Aku ja Joona suuntaavat osaksi aikaa ulkomaille, Aapelilta ulkomaan harjoittelu siirtyy tuonnemmaksi. Mahdollisuutta nähdä maataloutta Suomen rajojen ulkopuolella ei kolmikon mielestä kannata jättää käyttämättä.

”Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus ja hyvä aika lähteä. Koulun puoleltakin ulkomaan harjoitteluja tuetaan vahvasti.”

Asiantuntijaharjoittelu tehdään opintojen loppupuolella.

Toinen opintojen mukanaan tuoma, mihin ehdottomasti osallistutaan, ovat erilaiset koulun ja opiskelijoiden itsensä järjestämät opintoretket.

”Ne ovat todella mukavia reissuja.  Monilla reissuilla tulee myös tutustuttua muihin alan opiskelijoihin, niin agrologi- kuin agronomiopiskelijoihinkin.”

Teksti ja kuva:

Eeva-Kaisa Pulkka
TKI-asiantuntija
Savonia-ammatikorkeakoulu

Laidunnukseen ja jaloitteluun valmistautuminen osa III – aitauksen salat

Edellisessä blogikirjoituksessa käsiteltiin laidunnuksen ja jaloittelun suunnittelua. Tällä kertaa jatkamme laitumien ja jaloittelualueiden aitauksen suunnittelua. Kun  laidunnuksen tai jaloittelun intensiteetti ja sitä myöden tarvittava laidunala on selvillä, voidaan määrittää tarvittavat aitaustarvikkeet. Toki ennen tarvikkeiden hankintapäätöksen tekoa on hyvä hahmottaa myös se, miten pitkäaikainen laitumen tulee olla. Mitä pidempään laidun aitauksen on tarkoitus pysy paikalla, sitä jykevämpi perusaitauksen tulee olla. 

Aitauksen rakentamisen suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon kulkureitit navetalta laidunlohkolle, olemassa olevat muut rakennukset reitillä sekä mahdolliset maan muodot. Olemassa olevia rakennuksia ja luonnollisia maaston tuomia esteitä voidaan hyödyntää laidunreitin tai laitumelle ohjaamiseen. Rakennusten välittömään läheisyyteen tehdyt aitaukset ovat vaarana rikkoontua katolta putoavien lumien takia. Hyödyntämällä maastoa rakennelmia voidaan säästää huomattavasti aitaustarvikkeissa. Toki on hyvä huomioida muissa rakennelmissa olevat suolattavat kohteet, kuten sähkökaapelit, vesijohdot, vesikourut jne. 

Aitausvaihtoehtoja

Perusaitaus voidaan toteuttaa monella eri tavalla, mutta perinteisin ja ehkä käytetyin menetelmä on käyttää jykeviä puutolppia yhdessä ns. High-Tensile– eli kiristyslangan kanssa. Metallilangan sijasta voidaan käyttää myös monivuotiseksi tarkoitettua muovinauhaa. Aitalangan valinta vaikuttaa jatkossa myös sähköpaimenen valintaan.  

Perusaidan tolppien tulee olla niin kestävää tekoa, että ne kestävät koko laidun lohkon laidunnus vuosien ajan. Tätä perusaitaa ei pureta vuosittain ja siksi onko tärkeää, että se tehdään huolella. Perusaidan kulmatolppien on syytä olla muita välitolppia paksumpia, koska niihin kohdistuu suurin vinottainen vetovoima. Muuta välitolpat voivat olla esimerkiksi 50 mm:n paksuisia kestokyllästettyjä puutolppia. Nämä välitolpat sijoitetaan mahdollisimman suoraan linjaan tai laitumen luonnollisia reunoja mukaillen noin kuuden metrin välimatkalle toisistaan. Mikäli maa on pinnan muodoiltaan epätasainen, kumpareikkoinen ja notkelmainen, tolpat on hyvä sijoitetaan lähemmäs toisiaan, mutta jos maanmuoto on taas tasainen voi tolppien väliä pidentää merkittävästi aina 8 metriin saakka. Toki aitatolppien välin pidennykseen vaikuttaa myös aitalangan paksuus. 

Perusaitauksen kulmat ja porttien tuennat on syytä tehdä huolellisesti

Sähköpaimenen valintaan vaikuttaa aidan pituus, sähkön saatavuus, aitalangan tyyppi/paksuus ja miten runsas on aluskasvillisuus. Aidan ympärysmitan ollessa suuri tai jos aluskasvillisuutta on runsasta ja se on pitkää, on syytä valita tehokkaampi sähköpaimen käyttöön. Sähköpaimenta valittaessa on hyvä huomioida myös alueen ukkosherkkyys. Mikäli alueella esiintyy usein voimakkaita ukkosia, on syytä varautua suojaamaan sähköpaimen salamasuojalla tai vaihtoehtoisesti käyttää akkukäyttöistä sähköpaimenta. Laidunalueilla, joissa ei ole käytössä kiinteää sähköverkkoa, voidaan käyttää aurinkopaneelilla ja akulla tai pelkällä akulla varustettua sähköpaimenta. Akkukäyttöistä sähköpaimenta käytettäessä on huolehdittava akun riittävästä varauksesta laidunnuksen aikana.  

Aitauksen maadoituksella on suuri merkitys myös laitumen sähköpaimenen toimintaan ja aitaustehoon. Mikäli maadoitus on heikko, on riskinä riittämätön teho aidassa ja eläimet oppivat karkaamaan. Maadoitus tulee tehdä kosteaan maahan riittävän syvälle mieluiten galvanoituja tai ruostumattomasta teräksestä valmistettu. Sähköpaimenen ollessa tehokas, maadoitussauvoja tarvitaan enemmän. Tehokas sähköpaimen tarvitsee 2–5 kappaletta metrin pituista sauvaa parin metrin etäisyydellä toisistaan yhdistettynä hyvällä metallilangalla toisiinsa liitettynä. Sähköpaimenen maadoitusta suunniteltaessa ja tehtäessä tulee muistaa, ettei paimenen maadoitusta saa asentaa 10 metriä lähemmäksi vesijohdoista tai rakennusten maadoituksista. Maadoituksen paikan on syytä olla kostea, jotta maadoitus on riittävän hyvä. 

Aitalangan eristeiden ja liitosten on oltava oikeanlaiset kulloiselle käytössä olevalle langalle tai nauhalle  

Aitalangan eristeet ja liitokset on hyvä valita valitun langan tai nauhan mukaan. Hyvä ja oikeanlainen langan tai nauhan eriste takaa hyvän sähkönjohtavuuden langassa tai nauhassa. Mikäli eriste on huono, tulee aitalankaan jännitehäviötä ja sähköpaimenen teho laskee. Sama koskee myös lankojen liitoksia sekä veräjä kahvoja.  

Aitanauhaa ostettaessa on hyvä huomioida, että nauhaa on olemassa kesä– ja talvimallia. Molemmat mallit soveltuvat kyllä kesälaitumen aitaukseen, mutta kesänauha ei sovi talviaitakseen. Talviautanauhassa on kaksi erillistä johdinnippua, jota eivät ole yhteydessä toisiinsa. Talvinauhan johdinnipuista toinen on jännitenippu ja toinen on maadoitusnippu. Talviaitauksessa tavallisella kesänauhalla tehtysähköaita ei välttämättä anna riittävän hyvää maadoitusta eläimen koskettaessa lankaan ja näin ollen eläin ei välttämättä saa riittävän hyvää sähköiskua aidasta. Talvinauhassa tämä maadoitus ja riittävä sähköisku on varmistettu näillä kahdella erillisellä johdin nipulla. Talviaitauksessa on myös mahdollista käyttää kahta kesänauhaa tai lankaa lähekkäin toisiaan antamaan saman tehon mitä talvinauhalla. Näiden kahden erillisen kesänauhan aitauksissa toiseen nauhaan yhdistetään sähköpaimenen plus- johdin ja toiseen maadoitus johdin. 

Tarkempia tietoja aitauksen tarvikkeista kannattaa kysellä tarvikkeita myyvistä kaupoista ja valmistajilta. Seuraavassa laidunnus blogissa keskitymme laitumen porttiratkaisuihin sekä laidunnus kierron toteuttamiseen laidunlohkolla. Seuratkaa JALAKA-hankkeen kotisivuja ja sosiaalista mediaa, siellä on esillä tuoreita tietoa hankkeen toiminnasta ja tapahtumista. 

Seurailkaa JALAKA-hankkeen kotisivuja http://jalaka.savonia.fi/  sekä sosiaalista mediaa. 

Jarkko Partanen
TKI-asiantuntija 

Sivunvaihto 

JALAKA-hanke (kuvat)
Savonia-ammattikorkeakoulu