Umpikauden pituus lypsylehmällä

Umpikausi on tärkeä lehmän ja utareen lepokausi, jolloin utarekudos pääsee uusiutumaan (kuva 1.). Sen aikana voidaan myös hoitaa utaretulehduksia. Umpikausi tuo kuitenkin lehmän elämään myös haasteita, jotka liittyvät sen hyvinvointiin: ruokinta muuttuu, ryhmä muuttuu ja rutiinit muuttuvat, esimerkiksi lypsy jää pois.

Kuva 1. Umpilehmiä viettämässä lepokautta laitumella

Tavanomainen umpikausi on pituudeltaan 6–8 viikkoa. Lyhyeksi umpikaudeksi kutsutaan noin 4 viikon umpikautta. Joskus umpikausi voi venähtää yli 8 viikon mittaiseksi ja silloin käytetään nimitystä pitkä umpikausi. Umpikaduttomassa vaihtoehdossa umpikausi jää kokonaan pois.

Agrologiopiskelija Eveliina Heikkinen tekee opinnäytetyötä Maaseuturahaston rahoittamalle Umpi –
hyvinvoiva umpilehmä -hankkeelle erilaisista umpikausien pituuksista ja niiden vaikutuksista lypsylehmän tuotokseen, ternimaidon laatuun ja lehmän hyvinvointiin. Selvityksessä käsitellään sekä lyhyitä noin 4 viikon umpikautta että umpikauden poistamista. Eveliina kertoo olevansa kiinnostunut lehmien hyvinvoinnista ja valitsi aiheen, koska se herätti tunteita. Umpikauden poistamisesta tuli ensimmäiseksi kauhun tunne, koska hän arveli sillä olevan pelkästään negatiivisia vaikutuksia lehmän hyvinvoinnille. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta umpikaudettomuudesta eikä siitä löytynyt tietoa kotimaisista lähteistä. Ainoa kokemus oli tahattomasta umpikaudettomuudesta.

Poikimisen jälkeen maitotuotos nousee nopeasti, mutta syöntikyky laahaa ja siksi lehmälle kehittyy herkästi negatiivinen energiatase. Lehmä käyttää kehonsa rasvavaroja, laihtuu ja siitä kehittyy metabolinen stressi. Se altistaa monille sairauksille, kuten utaretulehdukselle, ketoosille, hedelmällisyyshäiriöille ja tiinehtymisongelmille. Poikimaväli kasvaa ja siitä seuraa pitkä tuotoskausi eikä lehmä jaksa välttämättä lypsää loppukautta vaan menee aikaisin umpeen. Siitä seuraa lihominen ja samanlainen noidankehä seuraavan poikimisen yhteydessä. Tämä voi altistaa lehmän ennenaikaiseen poistoon.

Lyhyt umpikausi tai umpikaudettomuus pienentää poikimisen jälkeistä herumishuippua. Jos tuotoksissa huomioidaan lisämaitotuotos ennen poikimista, niin lyhyen umpikauden lehmillä pieneneminen ei ole merkittävä. Umpikaudettomuuden vaikutus maitotuotokseen on sen sijaan merkittävä. Tämä saattaa liittyä utarekudoksen uusiutumattomuuteen.

Tutkimuksissa lyhyen umpikauden ja umpikaudettomuuden vaikutuksesta lehmän utareterveyteen on saatu ristiriitaisia tuloksia. Jossakin tutkimuksessa ei ole löydetty eroa tavanomaisen ja lyhyen umpikauden välillä lehmien todennäköisyydessä sairastua utaretulehdukseen seuraavan lypsykauden aikana. Toisessa tutkimuksessa on saatu viitteitä, että lyhyen umpikauden lehmillä on suurempi todennäköisyys sairastua utaretulehdukseen seuraavan lypsykauden aikana. Tähän asiaan tarvitaan vielä lisää tutkimusta.

Ternimaitoa on lyhyen umpikauden lehmällä vähemmän kuin tavanomaisen umpikauden lehmällä. Lyhyen umpikauden lehmällä on kuitenkin parempi ternimaidon proteiinikoostumus. Ternimaidon laatu ei ole heikentynyt lyhyestä umpikaudesta huolimatta. Umpikaudettomilla lehmillä ternimaidon laadun on todettu olevan vasta-ainepitoisuudeltaan matalamman kuin tavanomaisen umpikauden lehmillä.

Lyhyen umpikauden ja umpikaudettomuuden on todettu vähentävät lehmän kokemaa stressiä, koska niillä on vähemmän muutoksia. Umpikaudettomalla lehmällä ei ole ryhmän, rutiinien tai ruokinnan muutoksia ja tämä vähentää metabolista stressiä. Joidenkin tutkimusten mukaan umpikaudettomalla lehmällä syöntikyky poikimisen jälkeen on parempi kuin lyhyen umpikauden lehmillä. Parantunut energiatase vähentää muiden sairauksien, kuten ketoosin ja hedelmällisyyshäiriöiden, riskiä. makuukäyttäytymisellä mitattu lehmän yleinen hyvinvointi ei heikkene lyhyen umpikauden tai umpikaudettomalla lehmällä. Poikimisen jälkeen ensimmäisien viikkojen yleiseen hyvinvointiin, jota on tutkimuksissa mitattu makuu- ja syömiskäyttäytymisenä, vaikuttaa enemmän itse poikiminen ja sen aiheuttamat muutokset kuin umpikauden pituus.

Lyhyt tai umpikaudeton vaihtoehto ei ole lypsylehmän hyvinvoinnin kannalta pelkästään negatiivinen vaihtoehto, vaikka se ensi alkuun sellaiselta kuulostaakin, toteaa Eveliina Heikkinen. Koko karjan ratkaisu varsinkaan umpikaudettomuus ei kuitenkaan ole. Se sopii karjansa hyvin tuntevan henkilön valikoimiin joillekin lehmäyksilöille.

Lyhyt umpikausi (4 viikkoa) ja umpikaudettomuus

  •  Tuotos alenee, ero merkittävä umpikaudettomalla lehmällä
  •  Utareterveyteen ei selviä tuloksia tähänastisissa tutkimuksissa
  •  Eläimellä muutoksia vähemmän, vähentävät eläimen kokemaa stressiä
  •  Energiatase pysyy parempana poikimisen jälkeen
  •  Syöntikyky voi pysyä parempana
  •  Ternimaitoa vähemmän
  •  Umpikaudettomuus heikentää ternimaidon vasta-ainepitoisuutta
  •  Lyhyellä umpikaudella ei merkitystä ternimaidon laatuu

Kirjoittaja:
Leena Kärkkäinen
Umpi – hyvinvoiva umpilehmä -hankkeen projektipäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Exploring the nature connection in MultiPro20 studies

Dear reader,

Have you ever thought what kind of influences nature has for you? How about forests or parks? Do you enjoy being there?

In multidisciplinary course MultiPro2020 students explored  their relationship with nature
by photos.  They carried out the process of photographing first in their home country and then in Finland.

Nature is a big thing to all of us. It gives you the feeling of calming down, loosing exertion, getting empowered, being in the present, and feeling free, …

In the following texts and photos you will read about individual feelings and thoughts of each of us, which we want to share with you.

Sunset with friends in Iisalmi (a photo by Johanna Gruber)

Nature takes up an important space in my life. It helps me to clear my mind and to recharge my energy batteries. I enjoy being outside a lot: going for an extended walk, working on my families’ farm, doing sports, hiking up a mountain, savoring the sunshine, … I either share the time in nature with my family and friends or just with myself, if I feel like being alone.

Nature is incredible and powerful. It is there for you at any day and time, and it does not force you to give anything in return. Therefore it is our responsibility to take exceptionally care of NATURE!

In Rovaniemi Excursion

In the course the students carried out their excursion to Rovaniemi. There they had an opportunity to take photos in pairs. The students explored nature there and took photos in their favourite places. After excursion they had  presentations in lessons and in final seminar at Savonia.

My first time seeing a reindeer  (a photo by Rina Rrustemi)

Nature always make me feel relaxed and stress relief . My first time in Rovaniemi was magical , I saw a lot of new things and one that I will always remember is reindeer . They were very cute animal and I really enjoyed the time I have spent with them .

At first I was very scared to touch and feed them but gradually I got used to it and I really loved it !

Photographs are mostly taken to capture a special moment, so you can remember for a long time. Nonetheless, in the studies I learned that photos are not only for memories, but they can be also used for explaining situations or for a basic of discussions or even for therapies.

Especially photographs of the nature can strengthen us, like Miina Savolainen shows us. Furthermore, taking photos of a friend brings a feeling of connection. So, a photo of a friend in the nature is often just that what you need.

Even though, everybody sees something else in the same photograph, I am sure that pictures, particularly from the nature, can empower and strengthen everyone!

In the nature (photo by Eva Hauthaler)
Especially photographs of the nature can strengthen us, like Miina Savolainen shows us. Furthermore, taking photos of a friend brings a feeling of connection. So, a photo of a friend in the nature is often just that what you need.

Even though, everybody sees something else in the same photograph, I am sure that pictures, particularly from the nature, can empower and strengthen everyone!

In the forest (photo by Ida Martikainen)

Walk in the forest can lower your stress levels, clear your mind and overall make you feel better. It ain’t all about the visual detection, in the forest you can breath clean air, hear the wind or birds sing and feel the ground beneath your feet.

Students:
Johanna Gruber, University College for Agrarian and Environmental Pedagogy, Austria
Rina Rrustemi, University of Prishtina ”Hasan Prishtina”, Kosovo
Eva Hauthaler, University College for Agrarian and Environmental Pedagogy, Austria
Ida Martikainen, Savonia University of Applied Sciences, Agriculture and Rural Industries, Finland

A Senior Lecturer Anne-Leena Juntunen, Savonia University of Applied Sciences, Social Services, Finland

Säilörehun hävikit – näkyvää ja näkymätöntä

Säilörehun hävikeillä tarkoitetaan sellaista rehua, joka ei päädy lehmän syömäksi. Hävikkiä voi olla sekä näkyvää että näkymätöntä. Näkymätöntä hävikkiä syntyy, kun happi pääsee vaikuttamaan rehuun korjuun, säilönnän tai syöttövaiheen aikana. Kasvihengityksessä ja mikrobien hyväksikäyttäessä rehun ravintoaineita syntyy hiilidioksidia ja vettä. Mikrobien, homeiden ja hiivojen aiheuttama rehuhävikki on alussa näkymätöntä, mutta myöhemmin se muuttuu näkyväksi mikrobikasvustoiksi.

Näkyvä hävikki on syöttökelvotonta, pilaantunutta rehua (kuva 1), mutta sitä on myös käytäville tippuva tai lehmien lantakäytäville heittämä rehu. Samoin rehulaitteisiin jäävä rehu sekä ruokintapöydältä pois kerättävät rehutähteet ovat näkyvää hävikkiä.Kuva 1. Pilaantunutta rehua, joka on näkyvää säilörehuhävikkiä (kuva: Hertta Puustinen)

Tutkimus rehuhävikistä

Savonia-ammattikorkeakoulun agrologiopiskelija Hertta Puustinen on tutkinut opinnäytetyössään rehuhävikkejä. Hän on tehnyt opinnäytetyön Luonnonvarakeskuksen hallinnoimaan VarmaNurmi-hankkeeseen, jonka rahoittajana on Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahasto.

Rehuhävikkejä tutkittiin Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipisteessä yhden siilon korjuun ja syötön ajan. Korjuu tapahtui 7.8.2019 ja siiloon tehtiin pohjalle kokoviljasäilörehua ja päälle toisen sadon nurmisäilörehua. Rehun säilöntään käytettiin happosäilöntäainetta. Korjuuvaiheessa punnittiin siiloon menevä rehu ja otettiin rehukuormista kuiva-aineanalyysit.

Rehusiilo avattiin 24.9.2019 syöttöä varten. Siilon rehu tuli syötetyksi 26.12.2019. Tällä välillä mitattiin kaikki siilosta otettu rehu. Punnittiin siis siilosta syöttöön otettu rehu, mahdollinen pilaantunut rehu ja navetassa syntyneet rehutähteet. Rehutähteissä huomioitiin appeeseen sekoitetun säilörehun osuus muista appeen komponenteista. Rehuja syötettäessä otettiin navetan muusta koetoiminnasta johtuen kuiva-ainenäyteitä nurmirehusta kolme kertaa viikossa eli yhteensä 43 näytettä. Nurmirehu meni lypsävien lehmien appeeseen. Kokoviljasäilörehusta otettiin 6 näytettä siilon syötön aikana. Kokoviljasäilörehua käytettiin umpilehmien appeeseen. Koska rehut olivat kerroksittain siilossa, niiden syöttäminen onnistui erikseen.

Tutkimustuloksia

Säilörehun hävikki on saatujen tulosten mukaan 7,9 % rehun kuiva-aineesta, kertoo Hertta Puustinen. Varastointihävikkiä oli 1,3 % ja pilaantunutta rehua 6,6 %. Varastointihävikkiä oli tasaisemmin molemmissa rehuissa, mutta pilaantunutta rehua oli enemmän nurmisäilörehussa. Säilörehun alla ollut kokoviljarehu säilyi moitteettomana lukuun ottamatta siilojen päätyjä.

Tuorepainona mitattuna saatiin negatiivinen hengitystappio nurmisäilörehulle. Se oli -2,4 %. Kokoviljasäilörehun hävikki on tuorepainona 2 %. Negatiivinen hävikki voi johtua kirjausvirheestä, koska päällekkäin olleiden rehujen rajaa on käytännössä hankala erottaa, toteaa Hertta Puustinen. Tutkimuksessa on käytetty useaa eri vaakaa. Ajoneuvovaakoja oli kokeen aikana käytössä kaksi, apevaunussa on oma vaakansa ja rehutähtietä mitattiin navetan vaa’alla.

Navetassa syntyneet rehutähteiden määrä oli tutkimuksen mukaan 3,7 % rehun tuorepainosta.

Tässä tutkimuksessa varastointihävikin määrä oli suhteellisen pieni. 4–6 tunnin esikuivatus, nopea korjuu ja siilon nopea peittäminen voivat vaikuttaa tähän, koska kasvihengityksen määrä on jäänyt pieneksi. Ulkomaisiin tutkimuksiin verrattuna tulos on kuitenkin aika keskivertoinen. Monessa tutkimuksessa on saatu hävikiksi 8–9 %.

Tämä tutkimus jättää pohdiskelun varaa. Kaivataan useampi tutkimuksia, että voidaan vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä hävikkien suuruudesta, toteaa Hertta Puustinen saamistaan tutkimustuloksista. Hävikkiin vaikuttavat rehunkorjuuolosuhteet, siilontäytön ja painatuksen huolellisuus, säilönnän onnistuminen ja esimerkiksi eläinten aiheuttama säilöntämuovin rikkoontuminen.

Kirjoittaja:

Leena Kärkkäinen
TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Savoniasta valmistuvat Suomen tyytyväisimmät agrologit

Savonia-ammattikorkeakoulusta valmistuneet agrologiopiskelijat ovat Suomen tyytyväisimpiä koulutukseensa. Savonian agrologikoulutus ylsi vuonna 2019 valmistuneille opiskelijoille tehdyssä valtakunnallisessa AVOP-kyselyssä erinomaiseen tulokseen. Savonian agrologikoulutuksen kaikkien vastausten keskiarvo oli peräti 5,6, muiden ammattikorkeakoulujen agrologi AMK -tutkinto-ohjelmien tulosten vaihdellessa välillä 4,7 – 5,3. AVOP-kyselyssä opiskelijat voivat antaa kuhunkin kysymykseen arvosanan välillä 1-7, arvosanan 7 ollessa paras. AVOP-tulokset kertovat kattavasti opiskelijoiden tuntemuksista, sillä kaikki 38 vuonna 2019 Savoniasta agrologiksi valmistunutta vastasi kyselyyn.

Ammattikorkeakoulusta valmistuvat opiskelijat antavat palautetta opinnoistaan useilta osa-alueilta kautta yli sadalla kysymyksellä: 1) opintojen sisältö, suunnittelu ja ohjaus, 2) opetus ja opiskelu, 3) oppimisympäristöt ja tukipalvelut, 4) palaute ja arviointi, 5) kansainvälisyys, 6) työelämävalmiudet, 7) harjoittelu ja 8) opinnäytetyö.

Agrologiopinnoissa sovelletaan teoriaa käytäntöön

Agrologiopinnoissa luodaan vankka pohja maatilatalouden teknologioihin, kasvinviljelyyn ja eläintuotannon biologisiin prosesseihin ympäristöosaamista ja taloudellisia näkökulmia unohtamatta. Teoriaa sovelletaan käytäntöön opintojaksojen tehtävien lisäksi maatalous- ja asiantuntijaharjoittelussa. Harjoitteluilla on tärkeä rooli myös työelämäverkostojen rakentamisessa. Verkostoja kartutetaan opinnäytetyötä tehdessä, jolloin opiskelijat pääsevät syventämään osaamistaan. AVOP-kyselyssä erityisesti harjoittelut keräsivät kiitosta.

Agrologiopiskelijat syventävät käytännön osaamista ja rakentavat työelämäverkostoja opintoihin kuuluvissa maatalous- ja asiantuntijaharjoitteluissa. Kansainvälisyys on luonteva osa agrologiopintoja ja osa opiskelijoista tekeekin harjoittelunsa ulkomailla.

Opiskelutavan voi muokata elämäntilanteeseen sopivaksi

Agrologikoulutuksen suoritustavan voi valita elämäntilanteeseen sopivaksi, vaikka opintojen osaamistavoitteet ovat kaikille opiskelijoille samat. Päivätoteutus sopii hyvin päätoimisille opiskelijoille. Monimuotototeutus puolestaan tilanteeseen, jossa osaamista halutaan päivittää työn ohessa. Päivätoteutuksessa on monimuotototeutusta enemmän kontaktiopetusta ja monimuoto-opiskelijat opiskelevat päiväryhmää itsenäisemmin.

Savoniassa on panostettu pitkäjänteisesti verkko- ja etäopetukseen, jotka mahdollistavat opiskelun myös satelliittikampuksilla Varkaudessa, Joensuussa tai Virolahdella Kymenlaaksossa. Verkkokursseilla voi opiskella silloin kun se itselle parhaiten sopii. Verkko- ja etäopetus mahdollistavat myös henkilökohtaisen ohjauksen: Verkon välityksellä opintojakson opettajalta tai opinnäytetyön ohjaajalta on mahdollista saada neuvoja ja kannustusta oppimistehtävien tai opinnäytetyön kinkkisissä kohdissa.

Vierivä kivi ei sammaloidu

Vaikka opiskelijakyselyn tulokset ovat huippuluokkaa, Savonian agrologikoulutusta kehitetään jatkuvasti. Näin koulutus vastaa parhaalla mahdollisella tavalla työelämän muuttuviin tarpeisiin. Vierivä kivi ei sammaloidu!

Liity sinäkin Savonian agrologeihin ja hae meille kevään 2020 yhteishaussa 18.3. – 1.4.2020 osoitteessa opintopolku.fi. Lisätietoa syksyllä 2020 alkavasta päivätoteutuksen  ja monimuotoryhmän koulutuksesta löydät täältä

 

Blogin kirjoittivat

Koulutusvastuupäällikkö Petri Kainulainen ja tiimivastaava Salla Ruuska
Savonia-ammattikorkeakoulu
Luonnonvara-ala, Iisalmi

 

AVOP-kysely on suunniteltu yhteistyössä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n, Suomen opiskelijakuntien SAMOK ry:n, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön (OTUS) ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kesken. Kyselyn tulokset ovat kaikkien nähtävissä Opetushallituksen tilastopalvelu Vipusessa (www.vipunen.fi).

Satelliitti vie AMK-agrologiksi

Tuskin tulisi rantasalmelaisesta Sanna Räisäsestä ja polvijärveläisestä Heli Jolkkosesta agrologeja, jos tarjolla olisi vain perinteistä päiväopetusta. Mutta Savonian agrologi AMK -monimuoto-opetuksen myötä on kovaa vauhtia tulossa! Siitä pitävät huolen toimivat etäyhteydet ja satelliittikampusopiskelu.

Sanna Räisänen oli pari vuotta sitten uuden edessä, lomittajan työ eläinten kanssa oli mieluista, mutta terveys ei enää antanut myöten tehdä työtä täysipainoisesti.
”Kuulin monimuoto-opetuksesta työkaverilta ja päätin samantien hakea, sillä kokonaan en alalta haluaisi pois. Ryhmän kokoontuminen Varkaudessa oli positiivinen lisä, jota en vielä hakiessa tiennyt.”

Sanna opiskelee noin kerran kuukaudessa olevilla viikon lähijaksoilla Iisalmen kampuksen sijaan Varkauden kampuksella, missä ryhmälle varatussa luokassa opetus tapahtuu etäyhteyksien kautta. Sanna kuvassa keskellä toinen vasemmalta. (Niina Jokinen 2019)

”Tämä on mahdollistanut sen, että voin valmistua kolmessa vuodessa. Ilman etäyhteyksiä ja satelliittikampusta opiskelu olisi ollut hitaampaa.”
Opiskeluintoa on jo niin, että myös YAMK-tutkinnon suorittaminen samalla tavalla on alkanut pyöriä mielessä.

Heli Jolkkosen silmiin mainos monimuoto-opintojen ryhmästä Joensuussa osui netissä.
”Joensuu oli taikasana. Ilman tuota mahdollisuutta en olisi voinut edes harkita opiskelua.” Heli suoritti agrologiopintojaan ensin vuoden avoimen AMK:n puolella ja sai sitten varsinaisen opiskelupaikan ja nyt menossa on toinen opintovuosi. Etäopiskelijana Heli kuuntelee lähijaksojen luennot yleensä kotonaan zoomin kautta. Suurin osa tenteistä ja muista pakollisista paikan päällä tehtävistä töistä hoituu Joensuussa. Iisalmessa hän muistelee toistaiseksi käyneensä vasta kerran.

Molemmilla naisilla on perhe, työ ja ehtivätpä he harrastaa hevosiakin. Sanna tomii eläintenhoidon opettajana Joensuussa ja Helillä on parinsadan uuhen lammastila. Tässä kuviossa opintojen joustavuus on ollut ehdoton edellytys niissä etenemiselle.

Heli Jolkkonen kuvassa keskellä matkaratsastuksen harjoituskilpailuissa, mukana olevat kolme hevosta ovat kaikki Helin. (Arja Kariluoto 2019)

”Opiskelu on tehty todella helpoksi ja joustavaksi työssä käyvälle ja perheelliselle, läsnäolopakkoa on vähän. Tämä on ollut hyvin sovitettavissa muuhun elämään.”
Nauhoitettuja luentoja voi katsella myös jälkikäteen ja opettajilta on saanut aina vastauksen kysymyksiin ja tukea opiskeluun.
”Opiskelu on työllistävää, mutta mielenkiintoista ja siinä on voinut hyödyntää aiempaa osaamistaan. Se vaatii oikeaa halua opiskella itsenäisesti, tehtävien tekemisestä on osattava huolehtia itse.”

Ryhmän tuki on myös tärkeä opinnoissa. Sanna odottaa lähijaksopäiviä jo mukavan ryhmähengen vuoksi. Opintoihin liittyvät ryhmätyöt hoituvat samoissa tiloissa Varkauden kampuksella. Helillä on omassa maakunnassa toinen opiskelija, jonka kanssa tehdään ryhmätöitä ja opiskellaan yhdessä. Koulutukseen sisältyvissä harjoitteluissa Sanna ja Heli ovat saaneet hyödynnettyä työtään. Sanna lomittajan työkokemustaan ja Heli oman tilan työtä.

Monimuoto-opetus ja satelliittikampus saavat Heliltä ja Sannalta varauksettomat kiitokset ja suosituksen hakea kevään yhteishaussa opiskelemaan monimuotokoulutukseen. Savonia AMK järjestää satelliittiopintojen mahdollisuuden ensi syksynä aloittaville monimuoto-opiskelijoille, jos riittävän suuria alueellisia ryhmiä muodostuu. Satelliittikampukset ovat Joensuussa Riveria ja Varkaudessa Savonia sekä uutena paikkana Harjun oppimiskeskus Virolahdella.

Teksti

Eeva-Kaisa Pulkka
TKI-asiantuntija
Savonia-ammatikorkeakoulu

Tiivis porukka kannustaa agrologiopinnoissa

Aapeli Matilaisen, Aku Haataisen ja Joona Ollikaisen agrologiopinnot Savonialla ovat alkaneet ennakko-odotukset täyttäen. Korviin oli etukäteen kantautunut paljon hyvää niin opetuksesta, opettajista kuin opiskelijoiden hyvästä yhteishengestäkin.

”Täällä ei ole jaottelua nuoremmat ja vanhemmat opiskelijat, vaan ollaan kaikki yhtä porukkaa.”

Agrologiopintoihin kolmikko on suunnannut hieman eri koulupohjalla. Aapeli on suorittanut maatalouden perustutkinnon Muuruvedellä, Akulla on kaksoistutkinnon myötä lukion ja merkonomin paperit ja Joonalla lukio.

Kaikilla kolmella on maatilatausta, suonenjokelaisella Aapelilla ja lapinlahtelaisella Joonalla on jo kohtuullisen selkeät suunnitelmatkin kotitilan jatkamisesta. Aku pitää tulevaisuuttaan työn suhteen vielä avoimena, isän tila Leppävirralla on yksi vaihtoehto.

Aapelille opiskelu ammattikorkeakoulussa on ollut hieman suurempi muutos kuin Akulle ja Joonalle, jotka kurssimuotoisessa lukiossa ovat jo tottuneet tiiviiseen opiskeluun. Lukio oli heidän mielestään jopa enemmän aikaa ja työtä vaativaa, varsinkin kaksoistutkinnon suorittaneen Akun mielestä.

”Ammattikoulupohjalta huomasin olevani matematiikassa ja kemiassa vähän alemmalla tasolla, mutta opiskelemalla siitä on selvinnyt. Kavereiden kanssa on laskettu ja luettu, sillä on asiat selvinneet”, Aapeli kertoo.

Akulle merkonomin tutkinto on antanut etumatkaa kirjanpidon ja yritystalouden kursseilla, vaikka ammattikoulun kursseista ei hyväksilukuja saakaan.

Kirjojen sijaan opinnoissa availlaan läppärin kantta, kaikki materiaali on verkossa, vasemmalla Aku Haatainen, Aapeli Matilainen, Joona Ollikainen.

Päivittäin oppitunteja on keskimäärin kuusi, vaihdellen neljän ja kymmenen välillä. Pitkät päivät ovat tosin harvinaisia. Kotiin tehtävää jää yleensä tunniksi, pariksi päivässä. Kursseihin kuuluvia tehtäviä tehdään sekä yksin että ryhmissä.

”Koulua tuntimäärinä on ehkä vähemmän kuin aiemmin, työtä on saman verran, mutta tekeminen on vapaampaa.”

Opintojen loppuvaiheessa voi painottua joko asiantuntija- tai yrittäjäpuolen opintoihin ja tarjolla on myös paljon erilaisia valinnaiskursseja kielistä lähtien.

Ensi kesän maatalousharjoittelun kolmikko ottaa uusien kokemusten kesänä. Aku ja Joona suuntaavat osaksi aikaa ulkomaille, Aapelilta ulkomaan harjoittelu siirtyy tuonnemmaksi. Mahdollisuutta nähdä maataloutta Suomen rajojen ulkopuolella ei kolmikon mielestä kannata jättää käyttämättä.

”Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus ja hyvä aika lähteä. Koulun puoleltakin ulkomaan harjoitteluja tuetaan vahvasti.”

Asiantuntijaharjoittelu tehdään opintojen loppupuolella.

Toinen opintojen mukanaan tuoma, mihin ehdottomasti osallistutaan, ovat erilaiset koulun ja opiskelijoiden itsensä järjestämät opintoretket.

”Ne ovat todella mukavia reissuja.  Monilla reissuilla tulee myös tutustuttua muihin alan opiskelijoihin, niin agrologi- kuin agronomiopiskelijoihinkin.”

Teksti ja kuva:

Eeva-Kaisa Pulkka
TKI-asiantuntija
Savonia-ammatikorkeakoulu

Laidunnukseen ja jaloitteluun valmistautuminen osa III – aitauksen salat

Edellisessä blogikirjoituksessa käsiteltiin laidunnuksen ja jaloittelun suunnittelua. Tällä kertaa jatkamme laitumien ja jaloittelualueiden aitauksen suunnittelua. Kun  laidunnuksen tai jaloittelun intensiteetti ja sitä myöden tarvittava laidunala on selvillä, voidaan määrittää tarvittavat aitaustarvikkeet. Toki ennen tarvikkeiden hankintapäätöksen tekoa on hyvä hahmottaa myös se, miten pitkäaikainen laitumen tulee olla. Mitä pidempään laidun aitauksen on tarkoitus pysy paikalla, sitä jykevämpi perusaitauksen tulee olla. 

Aitauksen rakentamisen suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon kulkureitit navetalta laidunlohkolle, olemassa olevat muut rakennukset reitillä sekä mahdolliset maan muodot. Olemassa olevia rakennuksia ja luonnollisia maaston tuomia esteitä voidaan hyödyntää laidunreitin tai laitumelle ohjaamiseen. Rakennusten välittömään läheisyyteen tehdyt aitaukset ovat vaarana rikkoontua katolta putoavien lumien takia. Hyödyntämällä maastoa rakennelmia voidaan säästää huomattavasti aitaustarvikkeissa. Toki on hyvä huomioida muissa rakennelmissa olevat suolattavat kohteet, kuten sähkökaapelit, vesijohdot, vesikourut jne. 

Aitausvaihtoehtoja

Perusaitaus voidaan toteuttaa monella eri tavalla, mutta perinteisin ja ehkä käytetyin menetelmä on käyttää jykeviä puutolppia yhdessä ns. High-Tensile– eli kiristyslangan kanssa. Metallilangan sijasta voidaan käyttää myös monivuotiseksi tarkoitettua muovinauhaa. Aitalangan valinta vaikuttaa jatkossa myös sähköpaimenen valintaan.  

Perusaidan tolppien tulee olla niin kestävää tekoa, että ne kestävät koko laidun lohkon laidunnus vuosien ajan. Tätä perusaitaa ei pureta vuosittain ja siksi onko tärkeää, että se tehdään huolella. Perusaidan kulmatolppien on syytä olla muita välitolppia paksumpia, koska niihin kohdistuu suurin vinottainen vetovoima. Muuta välitolpat voivat olla esimerkiksi 50 mm:n paksuisia kestokyllästettyjä puutolppia. Nämä välitolpat sijoitetaan mahdollisimman suoraan linjaan tai laitumen luonnollisia reunoja mukaillen noin kuuden metrin välimatkalle toisistaan. Mikäli maa on pinnan muodoiltaan epätasainen, kumpareikkoinen ja notkelmainen, tolpat on hyvä sijoitetaan lähemmäs toisiaan, mutta jos maanmuoto on taas tasainen voi tolppien väliä pidentää merkittävästi aina 8 metriin saakka. Toki aitatolppien välin pidennykseen vaikuttaa myös aitalangan paksuus. 

Perusaitauksen kulmat ja porttien tuennat on syytä tehdä huolellisesti

Sähköpaimenen valintaan vaikuttaa aidan pituus, sähkön saatavuus, aitalangan tyyppi/paksuus ja miten runsas on aluskasvillisuus. Aidan ympärysmitan ollessa suuri tai jos aluskasvillisuutta on runsasta ja se on pitkää, on syytä valita tehokkaampi sähköpaimen käyttöön. Sähköpaimenta valittaessa on hyvä huomioida myös alueen ukkosherkkyys. Mikäli alueella esiintyy usein voimakkaita ukkosia, on syytä varautua suojaamaan sähköpaimen salamasuojalla tai vaihtoehtoisesti käyttää akkukäyttöistä sähköpaimenta. Laidunalueilla, joissa ei ole käytössä kiinteää sähköverkkoa, voidaan käyttää aurinkopaneelilla ja akulla tai pelkällä akulla varustettua sähköpaimenta. Akkukäyttöistä sähköpaimenta käytettäessä on huolehdittava akun riittävästä varauksesta laidunnuksen aikana.  

Aitauksen maadoituksella on suuri merkitys myös laitumen sähköpaimenen toimintaan ja aitaustehoon. Mikäli maadoitus on heikko, on riskinä riittämätön teho aidassa ja eläimet oppivat karkaamaan. Maadoitus tulee tehdä kosteaan maahan riittävän syvälle mieluiten galvanoituja tai ruostumattomasta teräksestä valmistettu. Sähköpaimenen ollessa tehokas, maadoitussauvoja tarvitaan enemmän. Tehokas sähköpaimen tarvitsee 2–5 kappaletta metrin pituista sauvaa parin metrin etäisyydellä toisistaan yhdistettynä hyvällä metallilangalla toisiinsa liitettynä. Sähköpaimenen maadoitusta suunniteltaessa ja tehtäessä tulee muistaa, ettei paimenen maadoitusta saa asentaa 10 metriä lähemmäksi vesijohdoista tai rakennusten maadoituksista. Maadoituksen paikan on syytä olla kostea, jotta maadoitus on riittävän hyvä. 

Aitalangan eristeiden ja liitosten on oltava oikeanlaiset kulloiselle käytössä olevalle langalle tai nauhalle  

Aitalangan eristeet ja liitokset on hyvä valita valitun langan tai nauhan mukaan. Hyvä ja oikeanlainen langan tai nauhan eriste takaa hyvän sähkönjohtavuuden langassa tai nauhassa. Mikäli eriste on huono, tulee aitalankaan jännitehäviötä ja sähköpaimenen teho laskee. Sama koskee myös lankojen liitoksia sekä veräjä kahvoja.  

Aitanauhaa ostettaessa on hyvä huomioida, että nauhaa on olemassa kesä– ja talvimallia. Molemmat mallit soveltuvat kyllä kesälaitumen aitaukseen, mutta kesänauha ei sovi talviaitakseen. Talviautanauhassa on kaksi erillistä johdinnippua, jota eivät ole yhteydessä toisiinsa. Talvinauhan johdinnipuista toinen on jännitenippu ja toinen on maadoitusnippu. Talviaitauksessa tavallisella kesänauhalla tehtysähköaita ei välttämättä anna riittävän hyvää maadoitusta eläimen koskettaessa lankaan ja näin ollen eläin ei välttämättä saa riittävän hyvää sähköiskua aidasta. Talvinauhassa tämä maadoitus ja riittävä sähköisku on varmistettu näillä kahdella erillisellä johdin nipulla. Talviaitauksessa on myös mahdollista käyttää kahta kesänauhaa tai lankaa lähekkäin toisiaan antamaan saman tehon mitä talvinauhalla. Näiden kahden erillisen kesänauhan aitauksissa toiseen nauhaan yhdistetään sähköpaimenen plus- johdin ja toiseen maadoitus johdin. 

Tarkempia tietoja aitauksen tarvikkeista kannattaa kysellä tarvikkeita myyvistä kaupoista ja valmistajilta. Seuraavassa laidunnus blogissa keskitymme laitumen porttiratkaisuihin sekä laidunnus kierron toteuttamiseen laidunlohkolla. Seuratkaa JALAKA-hankkeen kotisivuja ja sosiaalista mediaa, siellä on esillä tuoreita tietoa hankkeen toiminnasta ja tapahtumista. 

Seurailkaa JALAKA-hankkeen kotisivuja http://jalaka.savonia.fi/  sekä sosiaalista mediaa. 

Jarkko Partanen
TKI-asiantuntija 

Sivunvaihto 

JALAKA-hanke (kuvat)
Savonia-ammattikorkeakoulu 

 

Laidunnukseen ja jaloitteluun valmistautuminen osa II – koko- vai osapäiväistä laidunnusta?

Edellisessä Jalaka-hankkeen blogissa pohdittiin sitä, mikä merkitys laiduntamisella ja jaloittelulla on lehmille. Toinen merkittävä pohdinnan aihe ja tehtävä päätös on laidunnuksen intensiivisyys, laidunnetaanko kokopäiväisesti vai osapäiväisesti. Näiden perusteella valitaan laitumen määrä ja kierto, laitumilla viljeltävän nurmikasvin laatu sekä muun ruokinnan järjestäminen. Ruokinnallinen päätös vaikuttaa merkittävästi myös laitumen hoitoon liittyviin toimenpiteisiin, kuten rikkakasvien torjuntaan ja hoitoniittoihin. Mikäli laidunta käytetään ruokinnassa merkityksellisesti, rikkakasvien kemiallisen torjunnan varoaikoihin ja laitumen riittävyydestä huolehtimiseen on kiinnitettävä erityistä huolellisuutta. 

Se päätös, mikä tehdään laidunnuksen kokoaikaisuuden ja osa-aikaisuuden välillä on erittäin merkityksellinen eläinten lopullisen ruokinnan suunnittelun osalta. Mikäli valitaan kokoaikainen laidunnus, merkitsee se sitä, että eläimet ovat laitumella päivällä ja yöllä käyden vain lypsyllä sisällä navetassa. Tällä valinnalla on merkitystä karkearehun riittävyyteen kuivina ajan jaksoina sekä väkirehun määrään lypsyn yhteydessä. Kuivana ajanjaksona voidaan joutua varautumaan lisäsäilörehun jakoon laitumelle nurmen kasvun hidastuessa. Kokoaikalaitumella rehustuksen väkirehuprosentti ei saa nousta yli viidenkymmenen prosentin, koska lypsyn yhteydessä annettava korkea väkirehumäärä altistaa hapanpötsille. 

Osa-aikaisella laidunnuksella voidaan vastaavasti vähentää tarvittavan laitumen määrää, sillä eläimet ovat osan vuorokaudesta sisällä navetassa. Tämä laidunnusmalli vastaavasti lisää säilörehun tarvetta ruokinnassa. Osa-aikaisessa laidunnuksessa väkirehun määrän annostelu ruokintakertaa kohden on helpompaa. Tällöin ei ole niin suurta vaaraa liian suuresta väkirehuprosentista kerralla. Osa-aikainen laidunnus soveltuu hyvin terapia- ja jaloittelulaidunnukseen, jossa laidunnurmella ei ole niin suurta ruokinnallista merkitystä. Osa-aikainen laiduntaminen soveltuu hyvin Suomen vaihteleviin nurmen kasvuolosuhteisiin ja on sopiva vaihtoehto varsinkin suurelle karjakoolle ja robottilypsyyn. Osa-aikaisessa laidunnuksessa matka kauimmaiselle käytössä olevalle laidunlohkolle ei saa olla kilometriä pidempi, jotta lypsykertojen määrä ei vähene. 

Kummassakin laidunnusmalissa laidunkierrossa yhtä laidunlohkoa laidunnetaan 2–3 päivää, ja syöttökertojen välillä nurmen annetaan kasvaa syöttökuntoiseksi. Syöttökiertojen välillä laidunlohkolla voidaan tehdä tarvittavia puhdistusniittoja tai aitojen korjauksia / siirtoja. Laidunlohkojen syöttökertoja on yleensä viisi kesässä. Alkukesästä syöttökertojen väli on normaalisti kaksi viikkoa, ja loppukesästä nurmen kasvun hidastuessa väli on jo neljä viikkoa. Kesän alussa laidunkierrossa olevan nurmen määrä kasvaa, ja syksyn viimeisellä syöttökierroksella lohkoilla varastossa oleva nurmi syötetään pois. 

Riittääkö laidunala?

Laidunalan mitoituksessa nyrkkisääntönä voidaan pitää kokoaikalaidunnuksella yksi aari lehmää kohti päivässä ja puolipäivälaidunnuksella puoli aaria päivässä. Mikäli laituminen nurmen kasvukunto on jo heikentynyt, pinta-alaa tarvitaan enemmän. Laitumen nurmea ei kannata syöttää koskaan aivan loppuun, koska lehmien maitotuotos alkaa laskea laidunnurmen kuiva-ainemäärän laskiessa alle 1 000 kiloon hehtaaria kohti. Hyväkasvuisella nurmella sitä on tähän verrattuna kaksinkertainen määrä.  

Laidunnurmen riittävyyden lisäksi on huolehdittava riittävästä juomavedestä. Vesi on yhtä aikaa halvin ja kallein rehu. Laiduntaminen tulee tuotosmenetysten kautta kalliiksi, mikäli lehmien juomaveden riittävyydessä on puutteita, joka alentaa maitotuotosta. Yksinkertaisin vaihtoehto vesihuoltoon on vesivaunu. Myös painevedellä toimiva automaatti laitumella on hyvä vaihtoehto. Tärkeintä on, että eläimillä on saatavilla koko ajan puhdasta juomavettä. Täytettävässä juomavaunu juotossa on hyvä varata kaksi vaunua käyttöön, jolloin toisen ollessa täytettävänä on toinen laitumella juomakäytössä. 

Entäpä sitten, kun on päätetty laidunnusmalli, mitä sen jälkeen? Kuten alussa todettiin, normaalitilanteessa aitaustarvikkeet hankitaan vähää ennen aitauksen rakentamista. On kuitenkin hyvä pohtia, minkälainen on hyvä laidunaitaus. Tähän pohdintaan auttaa, kun etsii vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:  

  • Mikä on kokonaislaidunalan tarve?  
  • Monenko syöttölohkon kierrolla laidunnus toteutetaan?  
  • Kulkureitit laidunlohkoille?  
  • Juomaveden jakelu syötössä olevalle lohkolle? 
  • Millä tavalla laidunlohkojen hoitoniitto ja kasvinsuojelu toteutetaan? 
  • Minkä verran työaikaa päivässä on käytettävissä laitumien ylläpitoon? 
  • Minkä verran työaikaa on käytettävissä vuosittain peruslaidunaidan kunnossapitoon? 
  • Onko laidunnusta tarkoitus jatkaa seuraavinakin vuosina? 

Löytämällä vastaukset mm. näihin kysymyksiin, onkin jo helpompi lähteä tekemään tarvikehankitalista. Jatkoa laiduntamisen suunnitteluun ja asianpuntarointiin jatkamme seuraavassa blogissa, joka ilmestyy lähiaikoina.  

Seurailkaa JALAKA-hankkeen kotisivuja http://jalaka.savonia.fi/  sekä sosiaalista mediaa. 

 Jarkko Partanen
TKI-asiantuntija 

JALAKA-hanke 
Savonia-ammattikorkeakoulu 

Sonnivalinta, energiastatusindikaattori ja rehunsäästöindeksi esillä Maataloustieteen päivien Kotieläinten jalostus -sessiossa

Maataloustieteen päivien kotieläinjalostussessiossa Helsingin yliopiston Viikin kampuksella kerrottiin lypsylehmien jalostukseen liittyvistä uusista tutkimuksista. Tutkimukset käsittelivät tilatason jalostusvalintaa auttavia työkaluja ja uusia avauksia indeksilaskentaan. Energiatehokkuus ja ilmastovaikutukset ovat agendalla kotieläinjalostuksessakin.

Lypsykarjanomistajien ilmaistu ja toteutunut keinosiemennyssonnivalinnan preferenssi eli mieltymys on vielä vähän tutkittu aihe, vaikka karjanomistajien ilmaistua preferenssiä tutkitaan nyt paljon maailmalla. Karjanomistajien preferenssiä jopa käytetään joissain maissa perusteena muuttaa kokonaisjalostusarvon painotuksia, Elina Paakala Helsingin yliopistosta kertoi tutkimuksestaan. Tutkimuksessa karjanomistajan ilmaistu preferenssi eli mitä he painottavat sonnivalinnassa selvitettiin verkkokyselyn avulla ja toteutunut sonnivalinta selvitettiin siemennystiedoista.

Verkkokyselyn avulla tutkitun ilmaistun preferenssin ja toteutuneen sonnivalinnan välillä oli merkittäviä eroja, totesi Elina Paakala. Ilmaistussa preferenssissä ei tuotosta painotettu, mutta toteutuneissa sonnivalinnoissa se sijoittui ayrshire voittoisissa karjoissa ensimmäiseksi ja holstein voittoisissa karjoissa toiseksi tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Isoissa karjoissa painotettiin rakennetta enemmän kuin pienemmissä karjoissa. Kaikki karjanomistajat painottivat kestävyyttä enemmän kuin kokonaisjalostusarvossa nykyisin painotetaan.

Karjakohtaisia jalostustavoitteita voidaan hyödyntää jalostussuunnitelmassa. Tekoälyn avulla voidaan tehdä karjakohtaiset painotukset, kertoo Elina Paakala. Varsinkin isoissa karjoissa tästä olisi hyötyä, kun jokaiselle lehmälle ei erikseen ennätä katsoa sonnia.

Rehunkäyttökyvyn ja energiastatuksen välillä saattaa olla genetiivinen korrelaatio. Tämä korrelaatio voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, kertoi Terhi Mehtiö Luonnonvarakeskuksesta. Hyvä rehunkäyttökyky saattaa altistaa negatiiviseen energiastatukseen. Rehunkäyttökyvyn mukaan tulo jalostustavoitteisiin lisää tarvetta tutkia eläimien energiastatusta, jottei hedelmällisyys heikkene.

Terhi Mehtiön esittelemässä tutkimuksessa hedelmällisyysominaisuutena käytettiin lepokautta, joka kuvaa päiviä poikimisesta ensimmäiseen siemennykseen. Energiastatusta tutkittiin kuuden indikaattorin avulla, joita olivat vapaiden rasvahappojen pitoisuus plasmassa kahdella menetelmällä tutkittuna, ennustettuna suoraan maidon infrapunaspektristä, maidon rasvahappojen pitoisuus, rasva-valkuaissuhde, betahydroksibutyraatin ja asetonin pitoisuudet maidossa. Aineistossa oli yli 37000 pohjoismaisen punaisen rodun ensikkoja, joilla oli tuotosseurantamittauksia kolmelta ensimmäiseltä tuotoskuukaudelta.

Perinnölliset korrelaatiot olivat kohtalaisia energiastatusindikaattoreiden kanssa ensimmäisen kuukauden aikana poikimisesta. Toisen kuukauden aikana korrelaatio on hieman alhaisempi ja kolme kuukautta poikimisesta selkeästi alhaisempi. Tulosten perusteella perinnöllinen vaihtelu lypsylehmien energiastatuksessa on mahdollista määrittää maidon infrapunaspektristä kahden ensimmäisen kuukauden aikana poikimisesta eli se voitaisiin tehdä ensimmäisestä tuotosseurantanäytteestä poikimisen jälkeen.

Esityksen jälkeisessä keskustelussa pohdittiin mm. sitä, että nykyisessä kokonaisjalostusarvossa hedelmällisyys on korkealla painokertoimella mukana. Pitäisikö energiastatuksen olla vielä sen lisäksi mukana jalostustavoitteissa? Toisaalta pohdittiin sitä, onko nykyinen rehunkäyttökyvyn mittaus relevantti, koska rehunkäyttökyvyn pitäisi parantaa hedelmällisyyttä.

Anna-Maria Leino kertoi rehunsäästöindeksistä. Se sisältää kaksi tekijää: ylläpitoon tarvittavan energian sekä rehunkäyttökyvyn. Lehmien välillä on perinnöllistä eroa molemmissa ja siksi niitä voidaan jalostaa. Ylläpitoenergian määrittämiseen hyödynnetään elopainotietoja. Suomessa on tuotosseurantatiedoissa todella hyvin saatavilla näitä tietoja. Tanskasta on saatu jonkin verran elopainomittaustietoja lypsyroboteilta. Rakennearvostelutiedoista takakorkeus, rinnan leveys ja rungon syvyys huomioitiin myös, koska niiden perinnöllinen yhteys elopainoon on korkea. Näitä tietoja löytyy kaikista Pohjoismaista todella hyvin. Lehmien elopainotiedot muutettiin metaboliseksi elopainoksi, koska sen avulla saadaan tieto lehmän ylläpitoenergiantarpeesta.

Näistä kuudesta ominaisuudesta laskettiin geneettiset korrelaatiot, periytymisasteet, geneettiset hajonnat ja arvosteluvarmuudet. Holstein-lehmien geneettinen trendi on noussut huomattavasti enemmän kuin pohjoismaisella punaisella rodulla ja jerseyllä. Elopainon genomisen arvostelun laskemiseksi haettiin genotyypitettyjä lehmiä, joilla on elopainotieto ja näistä saatiin kaikille kolmelle rodulle omat vertailuryhmät. Rehunsäästöindeksien arvosteluvarmuudet roduittain ovat: holstein 0.59, pohjoismaiden punainen rotu 0.74 ja jersey 0.65.

Rehunsäästöindeksi on otettu käyttöön syksyn 2019 NAV-jalostusarvostelussa. Tämä on askel rehunkäyttökykyindeksin kehittämiseen. Rehunkäyttökyky on taloudellisesti merkittävä jalostuskohde ja merkitys korostuu ilmastovaikutuksen korostuessa. Jalostuksen avulla saadaan pysyviä vaikutuksia eläinainekseen.

Teksti ja kuva:

Leena Kärkkäinen
TKI-asiantuntija

Savonia-ammattikorkeakoulu

Laidunnukseen ja jaloitteluun valmistautuminen osa I

Laidunnukseen ja jaloitteluun valmistautuminen osa I 

Vaikka elämme tällä hetkellä vielä talvea, on nyt hyvä aika valmistautua tulevan kesän laidunnukseen ja jaloitteluun. Monilla tiloilla on harjoitettu eläinten laidunnusta kesällä ihan normaalina rutiininomaisena toimintana, niin vastaavasti monella tilalla siitä vasta haaveillaan tai vaikka vain pohditaan. Talvi onkin hyvää aikaa pohtia ja suunnitella laidunnukseen ja jaloitteluun liittyviä kysymyksiä. 

Onnistunut laidunnus, niin kuin jaloittelukin, on monen tekijän summa. Tähän summaan kuuluu muun muassa laitumen perustaminen, aitaus- tai tarhausmateriaalit, työmenekkien määrittäminen ja työmenetelmät. Tärkein onnistuneen laidunnuksen tai jaloittelun lähtökohtana on hyvä suunnittelu. Vanha sananlaskukin sanoo, että ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” ja tässä aiheessa se pitääkin hyvin paikkansa. Itseasiassa perusteellinen laidunnuksen suunnittelu alusta lähtien olisi hyvä aloittaa jo edellisen vuoden keväällä laidunlohkoja perustettaessa. 

Perinteisesti laiduntaminen on aloitettu rakentamalla laidunaita navetan välittömään läheisyyteen keväällä lumien sulettua. Siinä aitausta tehdessä pohditaan samalla, miten laidunta hoidetaan, miten aidat pidetään kunnossa tai vaikka minkälaisella liitoksella saakaan pitävän liitoksen sen hetkiseen aitalankaan. Aitausta varten on ehkä hankittu aitatolpat ja langat muutamaa viikkoa aikaisemmin, mutta siihen se onkin jäänyt. Ajatuksena on ollut, että näin on tehty ennekin ja tehdään jatkossakin, mitä sitä asioita muuttamaan. 

Entä jos lähdettäisiinkin miettimään laidunnuksen ja jaloittelun toteuttamista uudesta näkökulmasta ennakoiden työt jo hyvissä ajoin, aikana jolloin ei ole niin kiire ja hoppu tehdä lyhyen kevään kaikki työt yhtä aikaa. Tehdään suunnitelma, mitkä eläimet tulevat laiduntamaan tai jaloittelemaan kyseisenä kesänä. Se vaikuttaakin aika ratkaisevasti moneen jatkopäätökseen.  

On täysin eri asia laidunnuttaa vasikoita kuin täysikasvuisia lypsylehmiä, joiden tulee päästä säännöllisesti navettaan lypsylle. Tai mikä merkitys laitumella on valitun laiduntavan eläimen ruokintaan? Toki eläinlajista ja koosta riippumattomia yhtäläisyyksiä laidunnuksessa on ja nämä yhtäläisyydet helpottavat tarvikehankintoja sekä konkreettisia toteuttamistoimia. Otetaan tässä esimerkiksi lypsylehmä ja sen tarpeet kesäisen laidunnuksen tai jaloitteluun laitumella.  

Laidunnuksen suunnittelua lypsylehmille aloitettaessa on tehtävä päätös laitumen merkityksestä lehmien ruokintaan, onko laidun merkittävä osa lehmän päivittäistä rehunsaantia vai onko laidun vain ”terapiaoleilua” ja pientä välipalaa varsinaisen ruokinnan ohella. Toisinaan kuulee väitteen, että lehmille ei laidunrehu maistu, lehmät vain ulkoilevat laitumella ja tallaavat nurmen maahan. Tämä väittämä pitää paikkaansa, mikäli lehmät saavat kaiken tarvitsemansa karkearehun sisällä. Lehmät, kun ovat hieman ”mukavuudenhaluisia” ja syövät mieluummin valmiiksi eteen jaettua talvikaudelta tuttua säilörehua, kuin laiduntavat rehun itse pellolta. Lehmän on tutkittu käyttävät rehunsyöntiin keskimäärin 5–6 tuntia vuorokaudessa. Lehmät ehtivät syödä vuorokaudessa tarvitsemansa määrän karkearehua lypsyjen välillä. Lehmät saadaan syömään laidunrehua rajoittamalla karkearehun määrää sisällä, eikä tuotostaso ei tästä pienene, kunhan laitumen nurmen kuiva-ainepitoisuus on riittävä. 

Laidunnus- ja ruokintasuunnitelmaa tehtäessä laidunrehun määrä voidaan vakioida esimerkiksi viiteen kiloon kuiva–ainetta päivää kohden. Optimointilaskennalla saadaan selville, kuinka paljon säilö– ja (tai) väkirehua tarvitaan laidunnurmen lisäksi. Onnistuneessa laidunkierrossa hyvälaatuisella laidunnurmella d-arvona voidaan käyttää vakioituna 700 g/kg ka.

Ruokinnansuunnittelu tehdään tapauskohtaisesti eikä siihen ole mitään yleispätevää mallia. Näistä lähtökohdista voidaan lähteä suunnittelemaan laidunnuksen tai jaloittelun toisia suunnittelun vaiheita. Näihin vaiheisin ja pohdintoihin palataan seuraavassa blogissa, joka ilmestyy lähiaikoina.  

Seurailkaa JALAKA-hankkeen kotisivuja http://jalaka.savonia.fi/  sekä sosiaalista mediaa. 

Jarkko Partanen
TKI-asiantuntija

JALAKA-hanke 
Savonia-ammattikorkeakoulu