In Finland, the rights of the child are considered important in all areas of society. The vision of the national children ‘s strategy published this year is that the impact of activities on children is carefully assessed. Another vision in the strategy is that decision-making concerning children is based on high-quality information and proper consideration. Unfortunately, today too little information is produced by children and young people themselves. The Youth Act of 2017 and Act on Early Childhood Education and Care of 2018, for example, aim to increase dialogue between young people and authorities.
Digital storytelling is a method, which makes it possible to gather the experiences of children and young people throughout the country in support of policy and decision-making so that regional differences could be identified through stories.
Picture 1. Children know how to use a computer and programs. Picture: Liisa Törn.
Children’s participation in making a digital story
Digital storytelling process consists of preparation, creating a script, collecting material and transferring it to a digital form if needed. After that the final product is edited and presented to the audience. When a child takes responsibility for group and project work, he/she develops his or her own and the group’s skills as a participating citizen. And when a digital story is distributed outside the borders of a residential area or even a country, children’s worldview widens and thus increases the child’s cultural awareness, which contributes to developing the child’s active citizenship skills.
Getting children involved in planning a digital story process increases both the participation possibilities and the motivation of children, and seeing the outcome of digital stories can be very good for the little creators’ self-esteem. Digital storytelling process helps children learn that – instead of only being passive users of media – they can be active in making and influencing content. This feeling of participation possibilities can be applied to other aspects of children’s daily life as well, increasing the wellbeing of children.
Participation is action that takes place in interaction and requires reciprocity. In participation, it is important to be able to choose the option you like by taking part in decision-making. Being heard and able to influence in this way is an important part of participation. It is important for the child to be able to realize his or her own creativity in a way that is unique to him or her, and the child is included in the community as an active and competent actor. The child’s motivation to participate increases when the child feels that participation produces results.
The adult supports the child’s participation by enabling the child’s participation in the action process, such as ideation stage, planning, implementation, decision-making and evaluation. The adult is involved in the process and is a platform for reflection for the child. It is important that the adult has confidence in the child’s abilities and can encourage and support the child. Adults are especially needed that all children can have their voices heard and thus only the loudest ones do not define the implementation and content of the story. Participation evokes feelings of togetherness, acceptance, joy and pride.
Digital storytelling has the same benefits of enhancing children’s literacy and communication skills as traditional storytelling, but it also adds to children’s abilities to use, interpret and understand media. More importantly, with digital storytelling children can take active role and use their own competences, creativity and playfulness in sharing their own stories. Digital storytelling can be a great way to enhance children’s rights to express their opinions and be heard concerning the things that matter to them.
Picture 2. Digital storytelling allows children to bring out their own experiences and views. Picture: iStock Photo.
Iisalmi anniversary event
Ihanien Ipanoiden Iisalmi 130v collects stories about a child’s life 130 years ago until today. The event is aimed at children and families, and encourages intergenerational cooperation and community. As a result, about 2-5 -minute digital presentations will be completed for the City of Iisalmi, which will be available for everyone to see. More information: Iisalmen kaupunki: Ihanien Ipanoiden Iisalmi 130v
Blog writers: Tiina Lappalainen, Minna Miettinen and Liisa Törn, Welfare and Health Coordinator- students from Savonia UAS.
Clinical supervision is a working method which promotes employees’ well-being at work and the development of organizational activities. It is a learning process where employees meet multiple times. The meetings are usually every month or a few times a month.
This is how clinical supervision works
Work community defines the goal which supports working.
There is open and trustful communication.
Employees talk about work and work-related issues.
Experiences are structured from different perspectives with the trained instructor.
It seeks solutions to improve work flow and promote professional learning.
Effectiveness is assessed in relation to the objectives set.
Clinical supervision is a method for learning and teaching professional interaction. The method promotions well-being at work in social and health care. According to research results clinical supervision promotes and maintains nurses’ well-being. This method helps develop nurses’ professional skills, which in turn improves health care for patients.
Picture 1. The coronavirus pandemic has had a positive effect on clinical supervision oneline Bigstock.
Coronavirus pandemic forced many people to work at home in March 2020 and at the same time online clinical supervision became more common. Many employees and work supervisors had to become acquainted with online clinical supervision. That’s why clinical supervision is a very important method in social and health care sector since it promotes well-being of every hospital employees. Many hospital employees can have many difficult feelings in this time of pandemic. This time can have a many kind trace of sanctions if employees are unable to talk about and deal with their feelings.
Advantages of clinical supervision online
Working is often much more fluent if clinical supervision is in use in workplace. The goals in work become clear , co-operation and management improves, learning and diversity increases and often also productivity, quality, effectivity and competitiveness grow. Clinical supervision also gives a possibility to structures the professional roles and activity at individual, group and organization level.
Virtual clinical supervision gives the opportunity to take part even if there is, for example, difficult transport access or one is teleworking abroad. The necessity of online clinical supervision has grown because teleworking and working at home has become more common. Online clinical supervision is mostly needed for supporting coping at work, occupy and handling emotions.
Picture 2. Online clinical supervision is especially useful in case when immediate help and support is needed. Bigstock.
Challenges of clinical supervision online
Online clinical supervision is an activity that takes place over digital networks and therefore also demands managing information technology well. There may also be challenges with interaction when clinical supervision is organized online. Every participant should have an equal chance to express their thoughts. Usually communication rounds, virtual inquiries and different methods of brainstorming are used to increase participatory interaction when online clinical supervision takes place in a group.
Blog writers: Ella Parkkonen and Laura Ruti. Welfare and Health Coordinator- students from Savonia UAS.
– Everything is fun in Jälkkäri! I like building huts, crafting and playing with hobby horses with Veera, says one child in Jälkkäri participant survey.
Jälkkäri, school morning and afternoon activities have been organized in Jyväskylä for 23 years. Jälkkäri offers leisure activities for first and second graders after school. In the early days of Jälkkäri, all the information from children and their parents was collected in paper form. As there were about 200 children at the beginning, non-digital communication did not cause problems. This year there are already 1500 children participating in Jälkkäri activities. Digital tools have been widely applied ranging from application process to participant survey.
What can we do today with digital tools in morning and afternoon activities?
The application process was renewed a few years ago and now parents enroll their children in Jälkkäri with Wilma application. After registration is confirmed, a welcome letter to Jälkkäri will be sent to parents by email. Because of the corona pandemic, now a welcome session before registration are organized with Teams application. This year more than 500 parents participated in the online session.
After the child has started in Jälkkäri activities, the parents can follow the content of the activities and other current issues in education platform Peda.net. Monthly letters that previously were sent to homes in paper form are now available in Peda.net. Jälkkäri also has its own Peda.net site. This site also contains virtual Jälkkäri sections offering good links to online activities for children. Also, a blog platform will be created to the same site, which tells to the others about the well-being from the perspectives of children and instructors in Jälkkäri activities. In co-operation with homes, Wilma and mobile devices are the main means of communication.
The contents of the activities are based on the guidelines stated in the Basics of Morning and Afternoon Activities in Basic Education (2011) by the Ministry of Education. The guidelines require that also media education is part of school morning and afternoon activities. For instance, producing animations and movies and orienteering with QR codes are examples of media education in Jälkkäri activities. Children and guardians can assess and give feedback on the content and quality of Jälkkäri activities by means of a ZEF electronic survey, which is carried out every two years. The survey will be carried out this spring as well.
– I like it in Jälkkäri when I´m free to go out and play with my friends, reports a child in a ZEF online satisfaction survey about Jälkkäri school morning and afternoon activities in Jyväskylä.
How to develop the use of digital tools in Jälkkäri in future?
The areas of development for the next school year will be defined after this year’s satisfaction survey results. This spring a series of training sessions on well-being themes will be organized through Teams. In addition, there will be a training event where Jälkkäri instructors will be able to participate in virtual workshops that promote well-being.
The exceptional corona virus circumstances have brought several opportunities to socialize with digitalized means. In this May, a concert will be streamed to all participants of Jälkkäri and there are also plans to implement online clubs for children.
A future plan is to arrange the much-needed morning activities for first graders through Teams. That would help the first graders when they are alone at home and leaving for school in the morning.
Picture 1: There are many friends in Jälkkäri school morning and afternoon activities. Picture Bank of the City of Jyväskylä.
Blog writers: Kaisu Peltonen, Päivi Virtakallio and Tella Vuolle-Oranen. Welfare and Health Coordinator- students from Savonia UAS.
Yhteiskuntamme ja koko maailma on tilanteessa, jossa fyysistä kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa vältetään syystäkin Covid-19 viruksen leviämisen vuoksi. Suomessa oppilaat olivat kevään 2020 etäkoulussa ja sosiaalinen kanssakäyminen vertaisten kesken tapahtui usein pääasiassa sosiaalisen median kautta. Jo nyt on nähtävissä, että poikkeusolojen vaikutukset ovat lisänneet tuen tarvetta oppilaissa ja koulussa se on näkynyt haasteina sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta sosiaalisten taitojen harjoitteleminen jo varhain on ollut merkityksellistä, mutta nyt, poikkeusolojen myötä taitojen harjoittelu tuntuu muuttuneen yhä tärkeämmäksi.
Hyvinvointikoordinaattorin (YAMK) opinnäytetyöni aloitin jo ennen, kun Koronaviruksesta oli tietoakaan, mutta jo silloin huolena olivat lasten ja nuorten sosiaalisten taitojen harjoituksen puutteesta johtuvat ongelmat. Koulukuraattorin työtä tehdessäni tiesin, että peruskouluissa yhteisöllisen oppilashuollon panosta tulisi lisätä lasten ja nuorten sosiaalisten taitojen vahvistamiseen. Oppilas- ja opiskeluhuoltolakikin velvoittaa toimia, joilla edistetään opiskelijan oppimista, hyvinvointia, terveyttä, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta.
Suomessa peruskouluissa on paljon erilaisia ohjelmia ja menetelmiä, joilla vahvistetaan oppilaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja, ja jotka ovat suunniteltu kouluissa toteutettaviksi. Opinnäytetyöni on tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa syklisesti sovellan ART-aggression replacement training -menetelmän Pohjoismaista versioita AART-adapted aggression replacement training -menetelmää alakoulun 5.-luokkalaisille. AART- menetelmä on sosiaalisen kyvykkyyden harjoitusmenetelmä, joka rakentuu kolmen pääkomponentin mukaan: sosiaalisten taitojen harjoittelu, vihanhallinnan harjoittelu sekä moraalisen päättelyn harjoittelu. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää AART-menetelmä toimivaksi kokonaisuudeksi osaksi Suomalaisen alakoulun yhteisöllistä oppilashuoltoa. Toimivalla kokonaisuudella tarkoitan sitä, että menetelmää voidaan käyttää koko luokkayhteisölle riippumatta siitä, mitkä ovat oppilaan sosiaaliset taidot ennen ryhmän aloittamista ja että menetelmä saatiin luontevasti integroitua koulupäivien sisälle.
Opinnäytetyö tuotti tietoa siitä, onko AART – menetelmä sovellettavissa edellä mainittuun kontekstiin, perusteluineen sekä pohdintaa siitä, mitä jatkossa on hyvä ottaa huomioon menetelmää soveltaessa. Tutkimuksesta saatu tieto voi auttaa oppilashuollon henkilöstöä, kuten koulukuraattoreita, -psykologeja ja -terveydenhoitajia AART-ryhmien suunnittelussa, mutta työ antaa myös yleistettävää tietoa siitä, kuinka ryhmämuotoinen interventio sosiaalisten taitojen harjoitteluun voidaan kouluissa toteuttaa. Opinnäytetyön tekijälle opinnäytetyö tuotti valmiin ryhmäkertojen pohjan, lisähuomioineen.
Opinnäytetyön prosessini alkuvaiheessa pääsin opintomatkallani Tanskaan, Kööpenhaminaan, tutustumaan Tanskan tapaan toteuttaa ARTia kouluissa, valtion rahoittamana. Tanskassa, ART-menetelmä on otettu osaksi koulujen opetussuunnitelmaa ja koulun ulkopuoliset ohjaajat Tanskan ART -Academystä kouluttavat opettajia. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä parhaimmillaan: palvelut tulevat sinne, missä kaikkia alueen lapset päivänsä viettävät eli kouluun. Suomessa lähtökohdat ovat kuitenkin erilaiset, koska ART-Aggression Replacement Training tavaramerkin haltija on Suomen ART ry ja sillä on yksinoikeus järjestää ART-koulutusta Suomessa. Opintomatka loi haaveen siitä, että vielä joskus Suomessakin resursseja kohdennetaan koulussa tehtävään varhaiseen työhön, josta kaikki oppilaat hyötyvät yhteisöllisesti, olipa siinä hetkessä tuen tarvetta tai ei.
Opinnäytetyö osoitti, että menetelmä on sovellettavissa kokonaisille luokkayhteisöille peruskouluissa. Haasteeksi kuitenkin saattavat muodostua juuri aika- ja henkilöresurssit ja siten menetelmän toteuttaminen voi jäädä suppeaksi. Niin tässä menetelmässä, mutta myös muussa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tehtävässä työssä, pätee sama ajatus siitä, että yhdessä olemme vahvempia. Suomessa kunnilla on vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnitelmallisen työn tekemisestä ja myös koulussa tehtävä yhteisöllinen oppilashuoltotyö olisi hyvä sitoa siihen mukaan. Kuten opinnäytetyössäni totean:
Menetelmän juurruttaminen ja jatkokehittäminen vaativat sitoutuneita toimijoita taustalle. Vaikka työskentely oppilaiden kanssa tapahtuu koulussa, on kyseessä sivistys-, sosiaali-, ja nuoriso- ja vapaa-aikatoimen yhteiset lapset ja nuoret. Yhdyspintatyö yhteisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi takaisi pysyvyyttä ja menetelmän jatkokehittämistä. Yhdyspintatyöskentelyssä ei tule unohtaa yhdistyksiä, joiden projekti- ja hankeosaamista tulisi enemmän hyödyntää koulumaailmassa uusien menetelmien, kuten AARTin, juurruttamiseen.
Tulevat vuoden tuovat eteen tavallista enemmän korjaavaa työtä lasten ja nuorten sekä perheiden kanssa. Ennalta ehkäisevää, hyvinvointi ja terveyttä edistävää työtä ei kuitenkaan tule unohtaa. ART-menetelmän ja muiden sosiaalista kyvykkyyttä vahvistavien menetelmien käyttöön ottamista ja niiden kehittämistä tarvetta palveleviksi tulisi jatkaa systemaattisesti. Yhteisöllinen oppilashuolto on hyvä väylä yhdessä tukea oikeilla menetelmillä tulevaisuuden aikuisiamme kasvamaan fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoiviksi sukupolviemme jatkajiksi.
GUNDERSEN, K. Knut, OLSEN, M. Tutte, FINNE, Johannes, STRØMGREN, BØrge ja DALEFLOD, Bengt 2015. AATR-Adapted aggression replacement training. Sosiaalisen kyvykkyyden harjoitusmenetelmä. 2. suomenkielinen painos. Helsinki: Oy Nord Print Ab.
Tuskin kukaan uskoi vielä 15 vuotta sitten, että kuinka iso osa sosiaalisista suhteista tultaisiin nykyään hoitamaan älylaitteiden avulla. Tuolloin sitä pidettiin kalliina ja epäkäytännöllisenä. Kuitenkin sosiaalinen media hiipi pysyväksi osaksi eloomme ja on haukannut siitä leijonan osan. Tämähän ei ole välttämättä huono asia, sillä se on monin tavoin helpottanut elämäämme. Sen avulla nuoret pääsevät luomaan sosiaalisia suhteita, vaikka olisivat kaukana asumiskeskuksista. Se tuo esiin ihmiselon moninaiset kasvot ja vähentää eriarvoisuutta sekä helpottaa itsensä hyväksymistä ja minäkuvan kehittämistä. Lisäksi sosiaalinen verkostoituminen on osa jokaisen ihmisen kasvutarinaa. (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, s.a.) Nuorten kanssa käydyistä keskusteluista kävi ilmi, että jo 1-2 luokkalaiset käyttävät sosiaalista mediaa ja varmasti tulevaisuudessa sen käyttö tulee lisääntymään yhä nuorempien lasten keskuudessa. Oikein toimittuna tämä on mahdollisuus, ilman oikeaa ohjausta sekä vanhempien valvontaa se on hyvin vaarallista. Median ei tulisi toimia pääkasvattajana. Näin kirjoittaa hyvinvointikoordinaattori YAMK- opiskelija Kimmo Tirri.
Sosiaalinen media helpottaa eloamme paljon ja oikein käytettynä se lisää hyvinvointia ja terveyttä. Yksinäisyyden vähentämiseen sekä avun saantiin se on loistava työkalu. Toki se ei korvaa fyysistä läheisyyttä, mutta näin korona aikana on sosiaalinen media ollut monen ihmisen pelastus. Sieltä löytyy myös ohjeita ja apuja arjen asioihin, joiden opetteluun ennen tuli mennä kirjastoihin tai kansalaisopistojen kursseille. Siitä on tullut myös osa opintoja ja niiden suorittamista. Sosiaalinen media mahdollistaa myös verkostoitumisen samanhenkisten ihmisten kanssa, oli sitten kiinnostuksen kohteet vaeltamisessa tai autojen tuunauksissa. Tämän lisäksi osat sosiaalisen median palvelut luovat turvaa, varoittavat vaaroista tai toimivat hevosmiesten tietotoimiston lailla tarpeettoman tiedon levittäjänä. Se on siis korvaamassa vanhat huoltoasemakeskustelut, torien juorukerhot ja jopa on luonut uuden alustan asioille, jotka ennen on kirjoiteltu yleisövessojen seiniin. (Pesonen. 2013, 21.)
Jotta sosiaalinen media voi lisätä hyvinvointia, tulee sitä osata käyttää oikein. Vanhempien ja kasvatusalojen ammattilaisten tulee osata sosiaalisen median eri sovellusten käyttöperiaatteet sekä tunnistaa niiden mahdolliset sudenkuopat. Näin heidän antama mediakasvatus on turvallista, vääristä asenteista vapaata ja tällöin myös lapset ja nuoret ottavat sen paremmin vastaan. Vanhempien ja kasvattajien tulisikin keskittyä sosiaalisessa mediassa vietetyn määrän seuraamisesta laadun seuraamiseen, eli miten lapsi siellä toimii. Täysi kieltäminen ei ole kasvattamista ja kostautuu myöhemmissä vaiheissa eloa, kun lapsi on itsenäistymässä. Kun nuoren kanssa on opeteltu perustellusti, että mitä on hyvä julkaista ja mikä on soveliasta, on helpompi käyttää turvallisesti. Nyrkkisääntö onkin, että julkaise vain sellaista, minkä voit hyvillä mielin näyttää äidille, mummulle, opettajalle, rippipapille ja työnantajalle. (Pönkä, 2014. 72-78.)
Ikärajojen merkitys sovelluksissa on suuri ja niistä kannattaakin keskustella. Usein vanhempi on totaalisen tietämätön siitä, mitä lapsi tai nuori puhelimellaan tekee eikä valitettavasti suostu edes opettelemaan asioita. Sosiaalinen media ja sen palvelut, eivät kuitenkaan ole mikään lintukoto, vaan siellä vaanii vaaroja. (DNA, 2020.)
Kiusaamisen eri muodot ovat arkipäivää ja helposti lapsi ei halua niistä puhua, mutta se voi aiheuttaa loppuelämän kestäviä arpia sieluun. Ennen lapsi pääsi kiusaajia pakoon kotiin, mutta nyt kiusaajat pääsevät kodin seinien sisäpuolellekin. Lisäksi seksuaaliseen häirintään törmää liki kaikki käyttäjät, joissain vaiheessa elämää. Verkkohoukuttelu eli grooming on yleistynyt ja huolimattomuuttaan tai tietämättömyyttään lähetetyillä intiimeillä kuvilla saatetaan kiristää lähettäjää. Vaikka kuinka tarkat säännöt sosiaalisen median käytöstä olisikin, niin siltikin voi seksuaaliseen häirinnän kohteeksi joutua, siksi sen kohtaamiseen ja siihen, että miten pitäisi sen jälkeen toimia, tulisi opetella keinot sekä luoda turvallinen ja luottamuksellinen suhde, jotta lapsi tai nuori uskaltaisi asiasta kertoa. Siksi turhaa ylireagointia tulisi välttää. (Forss, 2014. 130-140.)
Vaikka anonymiteetti sovelluksissa on tuonut ihmisille vapautta ja uskallusta tuoda aitoa minuutta ja omia arkojakin asioita esille, niin se on myös tuonut valitettavia lieveilmiöitä. Pedofiilit saavat anonymiteetin suojassa usein toimia rauhassa sekä toinen iso ongelma on päihteet. Jopa alakoululaiset kertovat, että kuinka helppoa on saada tupakkaa, alkoholia ja jopa huumausaineita sosiaalisen median kautta. Tämä saattaa tapahtua vanhempien kanssa samalla sohvalla istuen. (Tolonen, 2019.)
Vaikka lapsia suojelee samat kirjesalaisuuden tuomat suojat, niin lastensuojelulaki on vahvempi eli jos vanhempi epäilee huollettavansa terveyden, turvallisuuden tai kasvun olevan vaarassa, on hänellä oikeus tarkistaa puhelin. Puhelimen käytön seurantaan on erinäisiä sovelluksia ja se ovatkin hyvin tehokkaita, mutta paras keinot on kiinnostus lapsensa tekemisiin, luottamuksellinen suhde, jotta lapsi näyttää avoimesti, mitä puhelimellaan tekee. Mediankäytön osaaminen helpottaa myös seurantaa ja vähentää asian tuomaa ahdistusta. Materiaalia on asiasta kiinnostuneille valtavasti ja allekirjoittanutkin on lukenut satoja ja taas satoja tutkimuksia, artikkeleita ja uutisia aiheen tiimoilta. Kuitenkin kannattaa pitää tietty kriittisyys lukemiseen, jotta ei tule ähkyä ja ahdistusta. Negatiivisia näkökulmia on paljon, mutta on tärkeää myös huomata ne positiiviset lähestymiskulmat asiaan. Oman vanhemmille suunnatun some-oppaani kanssa kävin kovaa Jaakopin painia, jotta saisin pidettyä neutraalin tulokulman asiaan. (Uotinen & Valkonen, 2018.)
Viimeiseksi haluaisin muistuttaa, ettei sosiaalinen media nuku koskaan ja se kehittyy kokoajan. Juuri kun aikuiset luulevat pääsevänsä ajantasalle eri sovelluksista, niihin tulee lisäosia tai kehitellään kokonaan uusia sovelluksia, jotka nousevat nuorten suosioon. Näin ollen ei pidäkään tuudittautua siihen, kun osaa tämän hetken sovellukset, sillä huomenna voi nuorilla olla jo täysin uusi sovellus, joka sisältää uusia mahdollisuuksia, innostuksen kohteita sekä myös valitettavasti vaaroja. Ollaan siis yhdessä kiinnostuneita tulevaisuudesta.
Lukemasi blogipostaus on pohjautuu Kimmo Tirrin opinnäytetyöhön. Opinnäytetyö löytyy Theseuksesta vuoden 2021 alussa.
Kirjoittaja
Kimmo Tirri, Hyvinvointikoordinaattori YAMK, Savonia ammattikorkeakoulu.
FORSS, Marko 2014. Fobban sosiaalisen median selviytymisopas. Helsinki: Crimetime.
PESONEN, Pirkko 2013. Sosiaalisen median lait. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus.
PÖNKÄ, Harto 2014. Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.
TOLONEN, Anni 2019. [verkkouutinen] Snapchatissa myydään viinaa ja nuuskaa, ostajina jopa 11-vuotiaita – “Uskomatonta, että aikuiset eivät tiedä tästä”, YLE. [viitattu 2020-10-22.] Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11037650
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2011- tutkimuksen osahankkeessa selvitettiin työuupumuksen yleisyyttä, vakavuutta ja sosiodemografisia taustatekijöitä 30 vuotta täyttäneessä suomalaisessa väestössä vuosina 2011-2012. Tutkimuksessa todettiin, että työuupumusta oli runsaalla neljänneksellä työikäisistä aikuisista, naisista 24 prosentilla esiintyi lievää ja kolmella prosentilla vakavaa työuupumusta. Naisilla riski sairastua työuupumukseen kasvaa iän myötä (Koskinen, Lundqvist, Ristiluoma 2012, 98.) Työskentelen naisvaltaisella alalla varhaiskasvatuksen opettajana. Varhaiskasvatuksessa henkilöstön työhyvinvointi on jo pitkään jäänyt arjen kiireiden alle. Ammattijärjestö Talentian vuonna 2018 teettämän taloustutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on miettinyt alan vaihtamista. Taloustutkimuksen tietopankkiin verrattuna varhaiskasvatuksen henkilöstö kokee työuupumusta keskimääräistä huomattavasti useammin, kuin muut terveys- ja sosiaalipalveluissa työskentelevät suomalaiset. Tutkimuksen mukaan positiivinen ilmapiiri, oman ammattitaidon hyödyntäminen ja mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön saa osan varhaiskasvatusalan henkilöstöstä pysymään alalla (Taloustutkimus 2018.)
Tässä blogipostauksessa kuvataan varhaiskasvatuksen työhyvinvointiin painottuvaa kehittämistyön prosessia, jota on tehty yhteistyössä Keski-Suomen kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisliikkeen Meijän polun kanssa. Kehittämistyön tuloksena syntyi Työhyvinvoinnin Vuosikello, jonka tavoitteena on tukea varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointia, ennaltaehkäistä työuupumusta ja luoda työyhteisöön positiivista yhteishenkeä.
Blogipostauksen kirjoittaja Sirpa Halonen toivoo, että postaus antaa sinulle kipinän lähteä kehittämään aktiivisesti organisaatiosi työhyvinvointia. Tavoitteena on herätellä sinua pohtimaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyviä elementtejä, sekä niiden tietoista edistämistä ja kannustaa kaikkia verkostoitumaan rohkeasti ja etsimään itselle tai organisaatiolle uusia yhteistyökumppaneita. Verkostoituminen tukee moniammatillisuuden kehittymistä ja laajentaa omaa ammatillista kasvua. Verkostoituminen kannattaa aloittaa jo heti opiskeluaikana, sillä sen myötä voi avautua mahdollisuuksia esimerkiksi opinnäytetyön aiheeseen ja työllistymiseen.
KEHITTÄMISTYÖN TAUSTA
Yhteistyössä on voimaa! Kehittämistyö sai alkunsa hyvinvointikoordinaattoriopintoihin liittyvästä tehtävästä, jossa tavoitteena oli kokeilla tai kehittää konkreettinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmä. Menetelmä toteutettiin Kuopion kaupungin varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatushenkilöstön työssä jaksaminen on ollut viime aikoina paljon esillä ja halusin tarttua tähän haasteeseen. Suunnitteluvaiheen alussa henkilökunnalle tehtiin vapaamuotoinen alkukartoitus, jonka tavoitteena oli selvittää työhyvinvointiin liittyvät toiveet ja mahdolliset kehittämisehdotukset. Alkukartoituksen vastausten perusteella henkilökunta toivoi pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työhyvinvointia edistävää toimintaa, jossa olisi tekemisen meininki ja positiivinen yhteishenki. Vastauksista saatiin tärkeää tietoa menetelmän sisällön suunnitteluun. Näistä lähtökohdista sai alkunsa idea Työhyvinvoinnin Vuosikellosta, jossa vuoden jokaiselle kuukaudelle valikoituisi yksi hyvinvointia ja terveyttä edistävä osatekijä. Suunnittelutyö alkoi virallisesti kesäkuussa 2020, jolloin kehittämistyöhön lähti mukaan Meijän polku, joka on keskisuomalainen kansanterveyden ja hyvinvoinnin edistämisliike. Meijän polun tavoitteena on kannustaa Keski-Suomen asukkaita liikkumaan sekä kiinnittämään huomiota laadukkaaseen lepoon ja palautumiseen (Meijän polku 2020.) Meijän polulle on suunniteltu myös Vuosikello, joka sisältää liikkumista ja lepoa lisääviä haasteita (Meijän polku Vuosikello 2020). Haasteita toteuttamalla voi ylläpitää ja kohentaa kuntoa, sekä elämänlaatua ympärivuotisesti. Otinkin yhteyttä Vuosikellon suunnittelijaan Juho Jäppiseen ja tiedustelin häneltä mahdollisuutta lähteä kehittämään yhteistyössä Savon-mallia Vuosikellosta. Juho oli heti innokas lähtemään mukaan kehittämistyöhön. Näin antoisa ja opettavainen yhteistyö keskisuomalaisten kanssa käynnistyi.
KOHTI YHTEISTÄ PÄÄMÄÄRÄ
Meijän polun tavoitteena on rakentaa keskisuomalaisille terveempi ja hyvinvoiva väestö, joka keskittyy neljään eri teemaan; liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen (Meijän polku 2020). Vastaavasti Kuopion tavoite on olla hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä (Kuopio strategia 2030). Keski-Suomen tavoite on hyvin yhteneväinen Kuopion kanssa ja laajemmassa linjassa hyvinvoinnin tukemisen tavoitteet kohtasivat. Myös tämänhetkisessä Sanna Marinin hallitusohjelmassa työhyvinvointi ja sen kehittäminen näkyvät vahvasti. TYÖ2030-ohjelman tavoitteena on nostaa Suomi digikauden johtavaksi työelämäinnovaatioiden kehittäjäksi ja työhyvinvointi Suomessa maailman parhaaksi vuoteen 2030 mennessä. Hallitusohjelma vauhdittaa työssä tapahtuvien toimintatapojen uudistamista ja uuden teknologian hyödyntämistä työpaikoilla, sekä vahvistaa yhteistoimintaan ja luottamukseen perustuvaa työkulttuuria (Sosiaali- ja terveysministeriö, TYÖ2030). Tämä on hallitusohjelmassa merkittävä keino tukea työyhteisöjä ja työpaikkojen omaa kehittämistoimintaa. TYÖ2030- ohjelman tavoitteet antoivat myös viitteitä Vuosikellon sisällön suunnitteluun ja yhteisten tavoitteiden luomiseen.
Seuraavaksi lähdimme sijoittamaan työyhteisöni toiveita Työhyvinvoinnin Vuosikelloon. Henkilökunnan toiveista nousi esiin liikunnan ja luonnon tärkeys oman hyvinvoinnin tukemisessa, sekä myönteinen ja kannustava työilmapiiri. Työpäivän jälkeinen palautuminen koettiin myös tärkeäksi, sekä laadukas uni. Alkukartoituksen vastauksista alkoi muodostua yksityiskohtaisempia tavoitteita. Suunnitteluvaiheessa otettiin myös huomioon varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden näkökulma ja arjen realiteetit. Varhaiskasvatuksen pääasiallinen tehtävä on edistää lapsen kasvua, oppimista ja kehitystä yhteistyössä vanhempien kanssa (Opetushallitus 2018). Hyvinvoivalla työntekijällä on voimavaroja toteuttaa laadukasta ja pedagogista varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksessa työskennellään kompleksisessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa tehdään tiivistä yhteistyötä yksilö- ja ryhmätasoisesti. Vuosikellon sisällön tuli olla sellainen, mikä istuisi varhaiskasvatuksen arkeen ja jota henkilökunta voisi toteuttaa pääosin vapaa-ajalla omalla rennolla otteella. Lähtökohtana oli luoda Vuosikellolle monipuolinen ja hauska sisältö, joka houkuttelisi koko työyhteisön tavoittelemaan samoja hyvinvoinnin tekijöitä.
Kuva 1. Vuosikello. Meijän polku 2020.
POSITIIVINEN PSYKOLOGIA- JA JOHTAMINEN OSAKSI TYÖHYVINVOINTIA
Meijän polun Vuosikello koostuu erilaisista hyvinvointiin liittyvistä haasteista, jotka sopivat erinomaisesti myös Työhyvinvoinnin Vuosikellon pohjaksi. Haasteiden teemat mukailivat sopivasti myös työyhteisöni tarpeita ja toiveita työhyvinvoinnin tukemiseksi. Lähtökohdaksi alkoi muodostua eri hyvinvoinnin osatekijöiden tietoinen vahvistaminen positiivisuuden kautta.
Teoreettiseksi viitekehykseksi muodostui positiivisen psykologian teoriamalli, johon sovellettiin positiivisen johtamisen elementtejä. Positiivinen psykologia nousi esille 2000-luvun alussa, jolloin Yhdysvaltalainen psykologi Martin Seligman valittiin Yhdysvaltain psykologiliiton American Psychological Association presidentiksi. Seligman julisti kyseisen vuoden teemaksi hyvinvoinnin, jossa huomio kohdistetaan siihen, mikä tekee meistä onnellisia. Positiivisen psykologian ytimessä on ajatus siitä, että voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten nopeasti pääsemme vaikeuksien jälkeen takaisin raiteille, ja miten nopeasti pystymme sopeutumaan muutoksiin (Wenström 2020, 42–43.) Positiiviseen psykologiaan liittyy myös positiivinen johtaminen, jonka kautta lähdimme tarkastelemaan hyvinvoinnin tukemisen menetelmiä ja niiden sijoittamista Vuosikelloon. Positiivinen johtaminen perustuu humanismin arvomaailmaan ja ihmiskäsitykseen, johon varhaiskasvatuksen lähtökohdat nojaavat, siksi se sopii tavoitteiltaan hyvin opetus- ja kasvatusalan organisaatioiden johtamismalliksi (Wenström 2020, 39–40.)
Positiivisen johtamisen organisaatiota voidaan kuvata ns. PRIDE- mallin kautta. Mallissa vahvistetaan viittä eri positiivisuuden osatekijää, joita kuvataan PRIDE-lyhenteellä. Lyhenteen kirjaimista muodostuu positiivisen johtamisen osatekijät, jotka ovat seuraavat;
1. P= Positive practices / Myönteiset käytänteet
2. R= Relationship/ enhancemet / Vuorovaikutus ja yhteistyö
3. I = Individual attributes / Yksilölliset vahvuudet
4. D = Dynamic leadership / positiivinen johtajuus
Positiivinen johtaminen perustuu ihmisten vahvuuksiin ja pyrkimyksestä hyvään. Parhaimmillaan positiivisen johtamismalli auttaa henkilöstöä saavuttamaan kukoistuksensa, niin yksilönä, kuin koko työyhteisönä. Positiivinen johtaminen on ennen kaikkea hyvää ihmisten johtamista, jonka tähtäimenä on työyhteisön hyvinvointi (Wenström 2020, 42.) Oman organisaationi johtajalla on ollut suuri merkitys Työhyvinvoinnin Vuosikellon suunnittelussa ja käyttöönotossa. Johtaja on omalla innostavalla otteellaan tukenut prosessin eri vaiheita ja tämä positiivinen henki on heijastunut koko työyhteisöön, joten oli luonnollista lähteä vahvistamaan positiivista johtajuutta ja sitä kautta henkilöstön hyvinvointia.
HAASTEISTA KOHTI HYVINVOINTIA
Vuosikellossa hyvinvointia edistetään haasteiden kautta. Mitä nämä haasteet sitten konkreettisesti ovat? Työhyvinvoinnin vuosikellon ensimmäiseksi haasteeksi valikoitui Metsähaaste, jota lähdettiin toteuttamaan elokuussa 2020. Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa monimuotoinen luonto antaa mahtavat puitteet metsähaasteen toteutumiseen. Vuonna 2019 kuopiolaisille teetetyssä kokemuksellisessa hyvinvointikyselyssä vastaajat kokivat, että luonto on onnellisuuden ja hyvinvoinnin kannalta katsottuna kuntalaisille tärkeä (Kokemuksellinen hyvinvointikysely 2019). Työyhteisöni on siitä onnellisessa asemassa, että päiväkoti sijaitsee monipuolisten ulkoilumahdollisuuksien äärellä, joten Metsähaastetta oli helppo lähteä toteuttamaan. Metsähaasteessa kerättiin ryhmittäin rasteja metsäretkistä leikkimielisen kilpailun muodossa. Rastin sai vapaa-ajan retkeilystä, sekä työpäivän aikana lasten kanssa tehdyistä metsäretkistä. Eniten rasteja kerännyt ryhmä palkittiin haasteen loputtua.
Syyskuussa Metsähaasteen rinnalle valittiin Saunahaaste, jossa kerättiin rasteja vapaa-ajan saunomisesta ja kirjattiin saunakirjaan ylös tuntemuksia, muistoja ja terveysvaikutuksia saunomisesta. Suomalaisilla on maailman eniten kokemustietoa saunomisen hyvinvointivaikutuksista. Laukkanen & Laukkanen ovat tehneet uusinta väestötutkimusta saunomisen terveysvaikutuksista ja tutkimustulokset osoittavat, että säännöllinen saunominen ennaltaehkäisee monia pitkäaikaissairauksia, kuten esimerkiksi sydänsairauksien, verenpainetaudin, sekä muistisairauksien syntyä (Laukkanen & Laukkanen 2020.) Työhyvinvoinnin vuosikellossa saunahaasteen tavoitteena oli saunoa 20–30 minuuttia 3–4 kertaan viikossa. Laukkasen & Laukkasen väestötutkimuksessa ei yksiselitteisesti voitu antaa suositusta saunomisen pituudesta tai viikkomääristä, mutta tutkimus osoitti viitteitä, että henkilöt, jotka saunoivat 4–7 kertaa viikossa vähintään 19 minuuttia kerrallaan saivat saunomisesta eniten terveyshyötyjä (Laukkanen & Laukkanen 2020, 34.) Saunahaasteessa painotettiin kuitenkin, että jokainen saunoo omien tuntemusten ja tapojensa mukaisesti.
Lokakuun haasteeksi valikoitui tasapaino. Tasapainotaitoja on helppo harjoittaa kotona tai työpaikalla ilman sen kummempia välineitä. Kun tasapaino on kunnossa, pysyt varmemmin pystyssä silloinkin, kun maasto on epätasainen tai liukas. Tasapainoa kehittämällä voidaan ehkäistä liukastumisia ja kaatumisia. Liukastumiset ja kaatumiset johtavat usein pitkiin sairauspoissaoloihin ja aiheuttavat huomattavia kustannuksia. Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan liukastumiset ja kaatumiset aiheuttavat Suomessa vuosittain reilut 32 000 työtapaturmaa. Tyypillisiä vammoja ovat käden ja jalan murtumat, ruhjeet ja nyrjähdykset. Liukastumisista aiheutuu myös paljon vakavia ja pitkäkestoisia vammoja, kuten päävammoja. Liukastumisista aiheutuu vuosittain merkittäviä kuluja, jopa n. 420 milj. euroa vuodessa ja yli 70 % työmatkatapaturmista on liukastumisia (Tapaturmavakuutuskeskus 2017.) Varhaiskasvatuksessa työskennellään paljon ulkona, jossa olosuhteet ovat alati muuttuvat. Varhaiskasvatuksen arjessa onkin tärkeää harjoittaa tasapainotaitojen ylläpitoa ja kehittymistä.
Loppuvuoden haaste painottui uneen ja palautumiseen. Unihaasteessa tavoitteena on seurata unipäiväkirjan avulla omaa unta kahden viikon ajan. Laadukas ja riittävä yöuni on tärkeää osa palautumista ja työssä jaksamista. Stressaava työelämä ja hektinen arki vaikeuttavat työpäivästä palautumista ja levolle jää yhä vähemmän aikaa. Jos yöunet jäävät toistuvasti normaalia lyhyemmäksi alkaa univaje rappeuttamaan immuunijärjestelmää, sekä heikentämään psyykkistä tasapainoa. Univaje lisää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, jotka pitkään jatkuneena aiheuttavat sairaspoissaoloja (Walker 2017,11–12). Univajeesta kärsivä henkilö ei pysty enää ajattelemaan luovasti, hänen ajatuksensa sumenevat ja urautuvat samoihin uomiinsa päivästä toiseen (Työterveyslaitos 2016). Luovuus, leikki ja lasten kanssa hetkeen heittäytyminen ovat varhaiskasvatustyön lähtökohtia. Lasten kanssa työskenneltäessä tulee olla jatkuvasti valppaana ja pystyttävä ennakoimaan asioita, univajeesta kärsivä työntekijä voi olla suuri turvallisuusriski. Unipäiväkirjan avulla työntekijä voi tarkemmin havainnoida nukkumiseen ja uneen liittyviä tekijöitä ja tarvittaessa tekemään muutoksia hyvän unenlaadun saavuttamiseksi. Hyvin nukuttu yö ja laadukas uni vaikuttavat positiivisesti työssä jaksamiseen ja voimavaroja jää vielä vapaa-aikaankin. Alla olevasta linkistä voit tutustua tarkemmin Meijän polun unipäiväkirjaan ja tarvittaessa voit tulostaa sen itsellesi.
Linkki unipäiväkirjaan: https://www.meijanpolku.fi/wp-content/uploads/2019/08/Unipaivakirja-1.pdf Joulukuun
Joulukuun haasteena on onnistumisten juhliminen pikkujoulujen muodossa. Joulukuu on varhaiskasvatuksessa kiireistä aikaa, emmekä siksi halunneet laittaa siihen enää mitään virallista haastetta. Joulukuussa katseet alkavat siirtyä kohti kevättä, jossa Työhyvinvoinnin Vuosikelloon on suunniteltu keväisiä haasteita. Henkilökunnan toiveesta suunniteltiin keväälle kulttuuriin liittyviä teemoja. Kuvasta 2 voit tarkemmin tutustua Työhyvinvoinnin Vuosikellon haasteisiin.
KUVA 2. Työhyvinvoinnin Vuosikello 2020-2021. Meijän polku 2020.
”MEIJÄN KOKOUKSET” OSAKSI TYÖHYVINVOINNIN VUOSIKELLOA
Työhyvinvoinnin Vuosikelloon kuuluu tiiviisti myös Meijän kokoukset. Meijän kokouksissa tavoitteena on motivoida ja innostaa henkilökuntaa kuukauden haasteeseen esimerkiksi jakamalla tutkittua tietoa haasteeseen liittyvästä aiheesta. Kokousten teemat auttavat myös henkilökuntaa pysähtymään hetkeen ja hengähtämään arjen aherruksen välissä. Meijän kokoukset täydentävää sopivasti kuukauden haastetta. Elo-syyskuun metsähaasteessa kokousten alussa tehtiin luontorentoutusharjoituksia ja kuunneltiin luontoääniä. Saunahaasteessa luettiin ääneen saunakirjaan kirjoitettuja muistoja saunomisesta ja tasapainohaasteessa tehtiin yhdessä tasapainoharjoitteita.
Meijän kokous teemoja voi toteuttaa esimerkiksi muutaman kerran kuukaudessa, jokaisessa kokouksessa se ei ole välttämätöntä. Kokouksiin voi myös itse ideoida sopivia aiheita oman mielenkiinnon ja vahvuuksien mukaan, näin jokainen pääsee halutessaan vaikuttamaan kokousten sisältöön. Meijän kokousten avulla pystyimme muokkaamaan kokouskäytäntöjä hiukan kevyemmäksi. Kokouksiin tuli myös enemmän syvyyttä ja rentoutta, eikä kokousten pääasiallinen tehtävä kuitenkaan päässyt unohtumaan. Meijän kokoukset tukivat myös vuosikellon teoreettista lähtökohtaa, positiivista psykologiaa- ja johtamista. Kokousten aikana henkilökunta pystyi jakamaan positiivisia tunteita ja muistoja esimerkiksi saunomisesta ja sykähdyttävistä metsäretkistä. Saamani suullisen palautteen perusteella henkilökunta koki, että kokousten aikana tehtävät harjoitteet ja keskustelut tukivat yhteisöllisyyttä ja kasvattivat myönteistä ryhmähenkeä. Kokouksissa kaikki halukkaat pääsivät yksilöllisesti toteuttamaan omia vahvuuksiaan esimerkiksi pitämällä rentoutushetken tai jakamalla tietoa ja osaamista haasteen aiheesta.
KUVA 3. Meijän kokoukset. Meijän polku 2020.
MATKAN PÄÄTÖS VAI UUSI ALKU?
Työhyvinvoinnin Vuosikellon rakentuminen pala palalta on vaatinut pitkäjänteistä ja monitahoista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Itse matkan on ollut opettavaisempi, kuin päämäärä. Matkan parasta antia on ollut moniammatillinen yhteistyö Meijän polun kanssa ja tämä yhteistyö jatkuu tulevaisuudessa blogisarjan muodossa. Meijän polku toivoi, että kirjoittaisin yhteisestä matkastamme kohti hyvinvoivaa työyhteisöä neliosaisen blogisarjan, josta on julkaistu ensimmäinen osa lokakuussa 2020. Linkistä pääset tarkemmin tutustumaan blogiin: https://www.meijanpolku.fi/matka-kohti-hyvinvoivaa-tyoyhteisoa-osa-1/
Matka on opettanut koko työyhteisölle osallistavaa työkultttuuria, jossa jokainen on saanut vaikuttaa omalla tavallaan. Positiivisen psykologian osa-alueiden hyödyntäminen ja esille nostaminen on tuonut työyhteisöön rohkeutta ja avoimuutta. Vuosikellon rinnalle on kehitetty myös uusia menetelmiä täydentämään toisiaan. Lanseerasimme Työhyvinvoinnin Vuosikellon tueksi positiiviset porinaputkilot, johon henkilökunta voi kirjata onnistumisia tai mieltä askarruttavia asioita. Porinoihin oli myös laadittu valmiita aihepiirejä, jotka nousivat positiivisen pedagogiikan viitekehyksestä. Putkiloon voi sujauttaa nimettömänä mielipiteensä aiheesta ja vastauksia käsitellään yhdessä Meijän kokouksissa. Porinoiden avulla työntekijät, jotka eivät ennen ole syystä tai toisesta halunneet osallistua keskusteluihin tai päätösten tekemiseen, ovat nyt uskaltautuneet ilmaisemaan itseään ja ajatuksiaan rohkeammin. Porinatuokiot ovat olleet hyvä lisä positiivisen yhteishengen luomisessa.
Matkaan lähtiessä ei voi koskaan tietää, mitä seikkailu tuo tullessaan ja keitä matkanvarrella kohtaa. Vuosikellon avulla matkamme kohti hyvinvoivaa työyhteisöä on saanut erinomaisen alun ja seikkailumme jatkuu Meijän polun kanssa vielä tulevanakin vuotena, vuonna 2021. Tavoitteena on jatkaa matkaa kohti uusia päämääriä ja horisontissa siintää jo Työhyvinvoinnin Vuosikellosta tehty opinnäytetyö, sekä Vuosikellomallin markkinointi Kuopion kaupungin varhaiskasvatukseen. Joten matka jatkukoon kohti hyvinvoivaa varhaiskasvatusta.
Nykyisellään sosiaali- ja terveysalan sekä kuntien hyvinvointityön kehittämisen ytimessä ovat asiakaslähtöisten ja kustannustehokkaiden palvelujen tuottaminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että asiakas saavuttaisi tarvitsemansa sote-palvelut oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Tavoitteen saavuttamisessa hyvinvointikoordinaattorin kehittämisosaamista voidaan käyttää varsin hyvin.
Asiakkaan palvelutarpeisiin aidosti vastaavan sosiaali- ja terveysalan palveluprosessin tarkastelussa voidaan käyttää ainakin kahta näkökulmaa. Prosessia asiakaslähtöisesti katsoen on tärkeää, että ihminen tulee kohdatuksi todellisine toiveineen, haasteineen ja tarpeineen ja hänen palvelutarpeensa tulee tyydytetyksi oikea-aikaisesti. Yhteiskunnallisesti ja strategisesti katsottuna on kustannustehokasta, että asiakas saa oikea-aikaiset, ennaltaehkäisevät ja tarpeeseen vastaavat palvelut (STM 2020, 15–16).
Hyvinvointikoordinaattori-opinnoille ja opinnäytetyölleni tavoitteeksi asetin ottaa selvää, mitä on palveluohjaus käsitteenä, miten sitä toteutetaan nykyisellään ja mitkä ovat palveluohjauksen kehittämistarpeet tulevaisuudessa. Ammatillisesta taustastani johtuen viitekehyksenä oli luonnollista pitää hyvinvointia ja terveyttä edistävää ohjaus- ja neuvontatyötä, kun se toteutuu muuna kuin suoranaisesti sosiaalihuoltolain mukaisena työmuotona.
Helminen (2015, 32) kuvaa palveluohjauksen palvelujärjestelmän ja työn toteuttamisen näkökulmasta olleen jo Ormen ja Glastonburyn (1993, 20) mukaan sosiaali- ja terveysalalla usean asiakasryhmän kanssa käytettäväksi sopiva työmuoto. Palveluohjauksen lähtökohtia ovat asiakkaan ja palveluohjausta tekevän ammattilaisen aito kohtaaminen, luottamus ja asiakkaan tavoitteilla eteneminen. Palveluohjausta tekevä varmistaa, että asiakas tulee palveluverkostossa kuulluksi ja hänen palvelutarpeensa tulee tyydytetyksi. Tarkempi käsitteen määrittely ja esimerkiksi palveluohjauksen työtapojen määrittely on osoittautunut haasteelliseksi tässä opinnäytetyössä, kuten on todettu jo aiemminkin kirjallisuudessa. Palveluohjaus on kontekstisidonnainen työmenetelmä, jonka sisältö, painotus ja sävy tuntuvat muuttuvan asiakasryhmästä ja tilanteesta riippuen (Hänninen 2007, 14).
Opinnäytetyöni tutkimuskysymyksiin vastaamiseen menetelmänä käytettiin Joint fact-finding, JFF eli yhteistoiminnallista tiedontuotantoa. Tälle sosiaali- ja terveysalalla uudella tutkimusmenetelmällä tuotettiin yhteistoiminnallisesti tietoa palveluohjauksen nykypäivästä ja tulevaisuuden kehittämistarpeista. Koko opinnäytetyö toteutettiin ammatillisena blogina, jolloin yhteistoiminnallinen tiedontuotanto oli mahdollista kaikille blogin lukijoille. Blogiin pääset tutustumaan osoitteessa https://miiajblog.blogspot.com/
Opinnäytetyön ja yhteistoiminnallisen tiedontuotannon johtopäätöksenä todettiin, että palveluohjauksen käsitteen määrittely vaatii Suomessa vielä työtä. Kehittämistarpeeksi todettiin palveluohjaukselle tarvittavan sosiaali- ja terveysalaa ohjaavalla strategisella tasolla kansallinen yhtenäinen linja, ohjeistus sekä resursointi. Myös palveluohjauksen tunnettavuus työmuotona ja huomioiminen sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa olisivat ensiarvoisen tärkeitä toimenpiteitä. Laatu- ja vaikuttavuuden arviointikriteeristö tulevat tasaamaan toiminnan yhtenäisyyttä. Kaikki nämä toimet tulevat osaltaan edistämään palveluohjauksen käsitteen määrittelyä tulevaisuudessa.
Laadukkaalla palveluohjauksella voidaan edistää sekä asiakkaan kuulemista ja aitoa kohtaamista mutta toisaalta myös luoda kustannustehokasta palveluverkkoa, joka ottaa ihmisen aidosti kiinni elämän kysymyksissä ja haastekohdissa.
The topic of positive psychology has recently aroused a wide interest in many different research fields in terms of its applications` positive impacts on individuals` better occupational performance and well-being. The importance of strengths approach emphasizes building a fulfilling career life and work by identifying individual strengths of character and fostering to use of strengths in variety of context (Seligman and Csikszentmihalyi 2000; Peterson and Seligman 2004).
In this article, the aim will be to outline the significance of strengths use in individuals career development, which was included as part of the thesis study in the master’s degree of digital health at Savonia University of Applied Sciences. Johanna Viheräkoski researched in her thesis the usefulness of strength exercises as a career counseling working method. At first, the definition of strengths is presented and then there will be a brief overview of strength-based interventions in career counseling field. In addition, to readers will be presented some practical tools, for applying positive exercises with clients in working on to identify their strengths. At the end, there will be a description of the positive changes that clients experienced when using the positive exercises in a self-directed career management.
The good character is what is looked for in todays` work communities. Equally, individuals long for opportunity for meaningful work and to be able to use their unique self, skills, and the strong points of their career identity. However, there is no unifying theory of the use of strengths in career development or consensus on how a career counseling psychology should proceed in working with a client’s character strengths. The pivotal focus of strength approach is to foster positive human functioning and the major topics in research deal with human flourishing through such as strengths, hope, positive emotions, flow and meaning. The key point in the strength approach is encouraging clients` thinking process by paying more attention to their positive resources despite facing challenging career situations and work life transitions. The important objective is to help people to recognize their own strengths from past and present experiences which elicits positive discourse on the personal thoughts, feelings, and actions. More precisely, clients learn to use positive language meanwhile narrating about their personal achievements, career resilience and social resources to thrive in their desired career goals (Bimrose and Hearne 2012; Littman-Ovadia et al. 2014; Savickas 2012, 2016).
The significant theoretical paradigms within vocational psychology share similar outcomes with positive psychology. Career counseling aim to help people to reflect on what matters most for them to develop their working lives. More precisely, it emphasizes that fostering humans` strengths is part of career counseling mission. This balanced perspective addresses to focus on clients` positive functioning, strengths and does not ignore negative aspects in the vocational life. In fact, character strengths act as buffer against the negative effect of stress and helps to cope with work life challenges and daily hazels. This process is done by help people to build hopeful thoughts about future career and to use their unique strengths for making meaningful career choices. Moreover, to cope with uncertainties in career changes by learning to use psychological resources to solve problems and with positive thinking to reduce distress with career difficulties and traumas. Career counseling discussion assists the clients to broaden to see occupational options and educational opportunities in the environment that enable individuals to use unique and innate positive qualities. Identifying and enhancing human strengths in the vocational domain help people face challenges in daily life. Identifying what we do well and what activities we are naturally interested of doing. This is in the key elements of strengths-based model and lead to sources of human motivation.
Character Strengths and narrative career identity
The VIA Classification of Character Strengths and Virtues is an empirically evidenced digital tool by which to assess on individuals’ good character (see www.viacharacter.org). The Values in Action (VIA) survey identifies human positive features and briefly defines what is right about people (Peterson and Seligman 2004.) Character strengths are described as `psychological ingredients´ what is best in people, and individual’s character is understood as a profile of strengths. The VIA survey includes the 24-character strengths, positive traits and recognition promotes individual`s self-understanding and wellbeing. Strengths are the psychological ingredients, which can be developed in supportive context by understanding the promotive factors and personally valued priorities. The applicability value of strength approach is to support individuals to reform successfully their career plans by rebuilding a positive self-concept in career development. In career counseling client is helped to becoming a conscious aware of their potential, signature strengths. By reflection on clients` positive activities where to use strengths and with discussion what makes good life possible. The survey is online at no cost, has been translated into Finnish and the feedback on test results is quickly available. Asking clients about what they enjoy doing and what activities they think they are good at, opens their positive traits that expressed authenticity of themselves. Typically, career narratives disclose inspiring activities where fast learning is embodied while one is using their strengths. People describe usually three to seven strengths; strengths use is intrinsically motivating and invigoration in itself.
Character strengths are part of an individual’s identity and are seen as developable skills, may change through conscious actions. The aim of individual discussions is to encourage individuals to become aware of their top five signature strengths, personal qualities, and positive experiences by using them in career life and personal standards. This self-reflection and in-depth thinking process of ones` own thoughts help to make psychologically informed career choice based on narrating positive career identity. According to the life-design paradigm of career counseling, narrative approach assists clients in constructing their career stories by rethinking and retelling their career potential (Savickas et al. 2009, Savickas 2012.) Narrative career interventions can offer the opportunity to approach career self-management in an iterative and creative manner. The key objective is to help clients take responsibility for authoring career life stories and to develop effective coping skills they can use with career tasks challenges they confront.
This postmodern career theory, the `known narrative approach´ was used in the thesis, and the approach differs from traditional advisory methods by its use of reflexivity (Savickas et al. 2009.) Thus, a constructivist approach recognizes that an individual’s knowledge and identity are the product of social interaction and that meaning is co-constructed through discourse (Savickas et al. 2009, 239). Individuals seek answers to questions: What matters most to me? Who am I going to be, and how am I going to make my career life? The narrative approach is included as assumptions in this research because it emphasizes people’s capacity for reflection and their need to derive meaning from subjective experiences. The emphasis is laid on clients’ readiness to bring out their competence and strengths by constructing stories and to negotiate transitions successfully. For career construction theory, stories constitute a critical element for building a client`s sense of self. Narrative career stories focus on meaning, identity, adaptability, and the future (Savickas, 2012; Stoltz, Apodaca and Mazahreh 2018). A narrative approach allows clients to tell their own career stories and experiences through the use of their language in narrative of storytelling and story writing. Together, these counseling approaches complement career counseling work methods. The use of individuals` strengths and career narratives support to review their past and current experiences holistically as well to clarify indicators of unique behavior in good character.
Research and Practice
Different positive activities promote to use what is best of us and these interventions has been showed to improve psychological well-being (Seligman, Steen, Park and Peterson 2005; Rashid 2015). Littman-Ovadia with his colleagues (2014) presented the four-step strength-based career counseling intervention, which was partly applied to the strength-model of this thesis. In this thesis study, the strength process progresses by exploring clients` career narratives and becoming aware of personal strengths and how clients have coped with possible difficulties in career life. The career counselor psychologist`s role was to help the clients become more aware of their existing character strengths. This deeper self-reflection means to address when clients have previously used strengths at their best as well as worst. These insights are united to reconstructed stories how clients might tap into strengths to create a best possible future self. The second step was to explore new and unique ways to use strengths in career exploration activities and to apply strengths to personally meaningful career goals. The third step was cultivating positive emotions through noticing in the evening three good things that happened during the day. As well, adaptively dealing with possible negative thoughts related to career change is managed by forethoughts so that one is using strengths to make necessary career change. The fourth step was to write future career vision recognizing in active-constructive career opportunities and own personal agency to accomplish career goals in steps. The whole counseling based on positive communication and acknowledge with feedback client`s personal actions to changes.
The usefulness of strengths to career planning
The present study examined the usefulness of strength-based career counseling combined with the positive psychology` exercises in work practices of career planning. The results showed that the VIA survey and individual discussions of the strengths use were perceived as meaningful by the participants. The main results showed that the identification of strengths enhanced participants to a more positive self-understanding and broadened the occupational alternatives. The central finding was that participants reflected an increased positive mindset. The study conclusion as an interpretative proposal was that narratives of unique strengths promote adaptation driven by an individual’s sense of personal growth. This narrative writing method provided means for career clientele to proactively reform their career identity by utilizing reflexivity skill. Imaginative thinking about one’s future work as a meaningful career plan and by writing about their thoughts and feelings related to goal was a metacognitive task. This insightfulness led to in-dept reflection and increased the sense of self-efficacy. In other word, encouraged the participants to believe in themselves in a way that they were in control of their future career actions and choices.
These findings are interesting to consider in the light of well-being and are in agreement with several researches that have confirmed strengths positive impacts on well-being, like on self-esteem (Littman-Ovadia et al. 2014). In contrast to the task performance, the writing task was evaluated to need more effort, and thus it needs future development. The VIA survey provides one tool for self-exploration of strengths. The assessments need to include personal discussions about a person’s awareness cognitions, and values that impact on career decision making, as well as about the personal standards underlying the work satisfaction. These findings have important implications for career counseling work practices. Strengths people possess enable them to use their positive qualities in new and creative ways and moreover, to adapt to the unpredictable challenging career situations. The study showed that the process of narrative inquiry combined with a practice of career story writing provided means for deeper reflection for personal meaning making to understand of their own career life.
To summarize, the strength approach as a creative process, encourages individuals to learn about one’s own career identity and reform possible selves in positive manner. In addition, they learn how to use their own psychological skills to develop their career decision`s self-efficacy.
Kirjoittaja:
Johanna Viheräkoski, Digital Health YAMK –opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Kirjoittajan opinnäytetyö on myöhemmin luettavissa Theseuksessa.
Littman-Ovadia, Hadassah, Lazar-Butbul, Vered and Benjamin, Benny. A. 2014. Strengths-based Career Counseling. Overview and Initial Evaluation. Journal of Career Assessment. 22 (3). 403-419. DOI: 10.1177/1069072713498483
Peterson, Christopher and Seligman, Martin. E. P. 2004. Character strengths and virtues: A handbook and classification. New York, NY: Oxford University Press.
Rashid, Tayyab 2015. Positive psychotherapy: A strength-based approach. The Journal of Positive Psychology 10(1). 25-40. DOI: 10.1080/17439760.2014.920411
Savickas, Mark 2016. Reflection and reflexivity during life-design interventions: Comments on Career Construction Counseling. Journal of Vocational Behavior 97. 84–89. http://dx.doi.org/10.1016/j.jvb.2016.09.001
Savickas Mark. L. 2012. Theory Life Design: A Paradigm for Career Intervention in the 21st Century. Journal of Counseling & Development 90 (1). 13-19.
Savickas, Mark L., Nota, Laura, Rossier, Jerome, Dauwalder, Jean-Pierre, Duarted, Maria, E., Guichard, Jean, Soresi, Salvatore, Van Esbroeck, Raoul and van Vianen, Annelies E.M. 2009. Life designing: A paradigm for career construction in the 21st century. Journal of Vocational Behavior 75. 239–250. doi:10.1016/j.jvb.2009.04.004
Seligman, Martin. E. P. and Csikszentmihalyi, Mihály 2000. Positive psychology: An introduction. American Psychologist 55. 5–14. doi:10.1037/0003-066X.55.1.5
Seligman, Martin. E. P., Steen, T. A., Park, N., and Peterson, Christopher 2005. Positive psychology progress: Empirical validation of interventions.American Psychologist 60 (5). 410–421. DOI 10.1037/0003-066X.60.5.410
Stoltz, Kevin, B., Apodaca, Marty and Mazahreh, Laith G. 2018. Extending the Narrative Process: Guided Imagery in Career Construction Counseling. The Career Development Quarterly 66 (3). 259–268. DOI: 10.1002/cdq.12147
Digitalisaatio on yksi tämän hetken suurimmista muutoksista monella alalla – niin myös sosiaali- ja terveysalalla. Valtiovarainministeriö (2018, 1) linjaa muutoksia kohti digitalisaatiota; viranomaiset velvoitetaan tarjoamaan kansalaisille digitaalisia palveluita. Ketään ei voida kuitenkaan pakottaa käyttämään digitaalisia palveluita. Tavoitteena kuitenkin on, että kansalaisten asiointi ja viestiminen tapahtuisivat ensisijaisesti digitaalisia palveluita hyödyntäen.
Suomi on yksi maailman kärkimaista, mitä tulee terveyden ja hyvinvoinnin sähköiseen tiedonhallintaan ja digitalisaatioon, esimerkkeinä muun muassa Kansallinen terveysarkisto “Kanta” ja muut erilaiset sähköiset palvelut. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut digitalisaatiolinjauksia, jossa yhtenä osa-alueena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta digitalisaatio luo uusia mahdollisuuksia kansalaiselle oman terveyden seurantaan. Digitaalisella opastuksella, neuvonnalla ja itsearviointityökaluilla voidaan kannustaa jokaista ottamaan enemmän vastuuta omasta terveydentilastaan ja sen seurannasta. (Sosiaali- ja terveysministeriö s.a, 4, 5, 15.)
Digitalisaatio tukee myös neuvolan asiakkaita
Digitalisaatio koskettaa myös äitiys- ja lastenneuvolapalveluita. Viime vuosina neuvolapalveluihin on saatu monipuolisia sähköisiä palveluita; yleisimpänä sähköinen ajanvaraus. Lisäksi osassa kuntia on käytössä muun muassa etäyhteys, chat-palvelu ja sähköinen viestintä omaan terveydenhoitajaan. Viime vuosien aikana äitiysneuvoloissa on otettu käyttöön sähköinen äitiyskortti, jonka myötä asiakkaan, neuvolan ja synnytyssairaalan välinen yhteydenpito ja raskaana olevan moniammatillinen hoito helpottuvat. Sähköiseen äitiyskorttiin luodaan raskaana olevalle oma tili, joka on helposti käytettävissä niin verkossa kuin mobiilissa. Äitiyskortin turvallisuuteen on panostettu, sillä kirjautumisessa suositellaan ns. Vahvaa tunnistautumista (alueellisia eroja sairaanhoitopiirien välillä on). Sähköisen äitiyskortin käytössä yhdistyvät digitalisaation hyvät puolet; se on helppokäyttöinen, eikä sen käyttö ole aikaan tai paikkaan sidottu. Palvelu on laajentunut ympäri Suomea, joten palvelun käyttö ja tietojen siirtyminen ovat sujuvia, vaikka odottaja muuttaisi raskausaikana toiseen paikkakuntaan. Sähköinen äitiyskortti (Ipana, s.a.) tukee odotusaikana tulevia vanhempia ja antaa monipuolisia, sähköisiä lisäpalveluita. Palvelun käyttäjille mahdollistetaan raskauden aikainen omaseuranta muun muassa verenpaineen ja verensokerin seurantaan. Tulokset ovat helposti merkittävissä ja niitä voidaan käyttää asiakkaan omahoidon lisäksi neuvolassa ja sairaalassa. Omien terveysseurantojen lisäksi asiakkaille on nähtävillä neuvolaseurannat koko raskauden ajalta. Sähköisen äitiyskortin käyttö on maksutonta raskaana oleville.
Kuva 1. Näkymä äitiyskortin omaseurannoista. Nina Komulainen.
Terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta sähköinen äitiyskortti antaa paljon uusia mahdollisuuksia. Raskausajan yhtenä tärkeänä teemana on perheen hyvinvoinnin edistämiseksi muodostuva varhainen vuorovaikutus vanhempien ja syntyvän vauvan välillä. Sähköisessä äitiyskortissa on käytössä viikkokohtainen raskausseuranta, jossa annetaan tietoa raskauden kulusta, kasvavan sikiön koosta ja voinnista sekä kerrotaan normaaleja raskauteen kuuluvia muutoksia. Näillä tiedoilla voidaan tukea varhaisen vuorovaikutuksen syntymistä. Varhaista vuorovaikutusta tukevat myös palvelussa olevat päiväkirjamerkinnät, jonne tulevat vanhemmat voivat kirjata ylös ajatuksiaan raskaudesta sekä lisätä kuvia esimerkiksi ultraäänestä, vauvantarvikkeista ja tietenkin kasvavasta vatsasta.
Raskausajan vertaistuki nousee tärkeäksi hyvinvoinnin edistäjäksi, etenkin jos odottajalla ei ole tukiverkkoa. Sähköinen äitiyskortti mahdollistaa yhteisöllisyyden ja vertaistuen keskustelupalstan kautta. Keskustelupalstalla odottaja voi kysyä nimettömänä (nimimerkillä) tukea keskustelupalstan terveydenhoitajilta tai muilta odottajilta. Keskustelupalstan myötä on syntynyt monia ryhmiä, jotka tukevat vertaistukea, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Keskustelupalstalla kysymyksiin vastaavat terveydenhoitajat ovat äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajia, jotka vastaavat vähintään kahdesti viikossa odottajien kysymyksiin.
Kuva 2. Esimerkkikeskusteluja sähköisen äitiyskortin keskustelupalstalta. Nina Komulainen.
Sähköisessä äitiyskortissa on käytössä elintapoihin, mielialaan ja parisuhteeseen liittyviä kyselyitä, joiden perusteella tulevat vanhemmat voivat seurata omaa terveyttään ja niitä voidaan käyttää keskustelunpohjana neuvolakäynneillä. Kyselyitä voi täyttää useita kertoja, jolla voi olla merkitystä hyvinvoinnin kannalta esimerkiksi tupakoinnin seurannan suhteen. Kyselyiden täyttäminen ja seuraaminen voi tuoda kannustusta ja onnistumisen tunteita, jos kyselyistä selviää, että elämäntavat ovat parantuneet raskauden aikana.
Kuva 3. Esimerkki tupakointikyselystä, jossa verrataan kahta eri aikaan tehtyä kyselyä. Nina Komulainen.
Digitaalisten palveluiden monet kasvot
Digitalisaatio ja sen tuomat palvelut tukevat jo olemassa olevia palveluita ja luovat uusia mahdollisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Sähköiset palvelut ja erilaiset applikaatiot ovat kaikkien käytettävissä sosiaaliseen statukseen, aikaan ja paikkaan riippumatta. Oma hoidon lisääntyessä tämän kaltaiset sovellukset ovat mielestäni tärkeitä, sillä ne voivat hieman huomaamatta tukea jokaisen oman voinnin seurantaa ja antaa vahvistusta odottajan omasta ja kasvavan vauvan hyvinvoinnista raskausajalle. Seuratessani raskaana olevien sähköisten palveluiden käyttöä, huomaan niiden määrän kasvavan koko ajan; asiakkaat hyödyntävät sähköisen äitiyskortin lisäksi muun muassa supistusten seurantaan käytettävää sovellusta.
Sähköisten palveluiden lisääntyessä on tärkeää muistaa, että hoitohenkilökunnan on hyvä kannustaa asiakkaita palveluiden käyttöön. Tarpeen tullen hoitohenkilökunnalta vaaditaan ohjausta palveluiden käyttöön, tuoden esiin palvelun hyviä puolia. Hoitohenkilökunnan on myös hyvä pohtia, miten uudet palvelut voivat tukea omassa työssä, muun muassa asiakkaan oman terveyden seurannan osalta. Palveluiden kehittämisessä on hyvä muistaa turvallisuus, sillä palveluiden käyttöä tukee niiden turvallisuus ja luotettavuus. Alati muuttuvassa maailmassa nämä ovatkin isoja kysymyksiä; kuinka turvataan arkaluonteisten tietojen säilyvyys ja miten ylläpidetään asiakkaiden luottamus palvelun käyttämiseen?
Kun pohdin tulevaisuutta hyvinvointikoordinaattorin työssä, on tärkeää tiedostaa ja hyödyntää erilaiset, eri asiakasryhmille tarkoitetut digitaaliset palvelut. Erilaisten palveluiden hyödyntäminen voi tukea hyvinvointikoordinaattorin työtä ja antaa lisämahdollisuuksia moniammatilliseen yhteistyöhön, hyvinvoinnin edistämiseen sekä asiakkaiden palveluiden mahdollistamiseen. On tärkeää tiedostaa erilaisten palveluiden mahdollisuudet, jotta voidaan kohdentaa oikeanlaiset palvelut oikealle asiakasryhmälle. Hyvinvointikoordinaattorin työssä näen tärkeänä ajan hermolla olemisen, joka tuo haasteita, mutta varmasti myös ylläpitää mielenkiintoa kehittää terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä.
Digitalisaatio on tässä ja nyt, hyödynnetään sen lukemattomat mahdollisuudet!
Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja Ninan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.
Vuosi 2020 tulee jäämään meille useimmille mieleen maailmanlaajuisen epidemian, koronapandemian vuoksi. Kiinan Wuhanista loppuvuodesta 2019 liikkeelle lähtenyt covid-19 lamautti koko Suomen keväällä 2020. Koulut suljettiin, päiväkotiin pääsyä rajoitettiin, etätyötä suositeltiin, kokoontumisia rajoitettiin.
Kuva 1. Terveydenhoitajan työvälineet digivalmennuksessa. Marjaana Kauranen.
Terveyspalveluissa kaikki kiireetön hoito peruttiin. Määräaikaistarkastukset siirrettiin tulevaisuuteen tai etävastaanottoihin ja puhelinvastaanottoihin. Vain kiireelliset asiakkaat hoidettiin. Useista neuvoloista terveydenhoitajia siirrettiin vuodeosastoille ja kotisairaanhoitoon vahvistamaan henkilökuntaresurssia. Neuvolatyötä tekemään jääneet terveydenhoitajat hoitivat haavoittuvassa vaiheessa olevia asiakkaita; pieniä vauvoja ja raskaana olijoita. Myös rokotukset huolehdittiin ajallaan. Kaikki ryhmämuotoinen toiminta peruttiin, myös perhevalmennukset ja synnytyksen jälkeiset vertaisryhmät. (Parhiala, Kestilä, Härmä, Honkatukia ja Jormanainen 2020)
Samaan aikaan synnytyssairaalat sulkivat ovensa vierailijoilta. Tukihenkilöt saivat olla synnytyksessä mukana, mutta eivät ennen synnytystä mahdollisesti tarvittavalla hoitojaksolla tai synnytyksen jälkeen lapsivuodeosastolla. Pahimmassa tapauksessa tukihenkilöllä oli koronaviruksen oireita tai altistuminen, jolloin hän ei päässyt lainkaan sairaalaan. Raskaana olijat kokivat olonsa turvattomiksi. Synnytys- ja erityisesti vuodeosaston henkilökunnalta vaadittiin tavallista enemmän aikaa synnyttäneiden tukemiseen. Jos varhainen kotiutuminen oli mahdollista lapsen ja äidin tilanteen puolesta, muu perhe pääsi toki nopeammin tutustumaan vauvaan. Varhaisen kotiutumisen ei kuitenkaan pitäisi olla itsetarkoitus, ja liian varhainen kotiutuminen lisäsi myös tuen tarvetta neuvolassa. (Klemetti, Koukkula ja Bildjuschkin 2020)
Kuva 2-4. Sikiökehityksen eri vaiheita esittävä nukkesarja auttaa tulevia vanhempia ymmärtämään raskautta. Niitä käytetään neuvolan vastaanotoilla ja perhevalmennuksissa. Marjaana Kauranen.
Tähän tarpeeseen kehitettiin Lempäälässä Digi-perhevalmennusta sekä ennen synnytystä, että synnytyksen jälkeisenä vertaisryhmänä Teams-sovelluksessa. Lisäksi neuvolan verkkosivuille koottiin tietopaketti aihepiiriin liittyen. Perhevalmennuksella tarkoitetaan neuvolan järjestämää ryhmätoimintaa, joka valmentaa vanhempia synnytykseen ja vanhemmuuteen. Perhevalmennusta tulee järjestää ensimmäistä lastaan odottaville perheille moniammatillisesti toteutettuna, siihen sisältyy myös vanhempainryhmätoimintaa (asetus 2011/338). Tavoitteena on vertaistuen mahdollistaminen, synnytykseen, imetykseen ja vanhemmuuteen valmentaminen sekä tietojen vahvistaminen. THL on ohjeistuksissaan suosittanut perhevalmennusten järjestämistä myös epidemiatilanteessa. (THL 2020).
Kuva 2-4. Sikiökehityksen eri vaiheita esittävä nukkesarja auttaa tulevia vanhempia ymmärtämään raskautta. Niitä käytetään neuvolan vastaanotoilla ja perhevalmennuksissa. Marjaana Kauranen.
Valmennuksen järjestämisessä piti ottaa huomioon osallistujien tietosuoja. Tätä varten heille tehtiin tietosuojaohjeistus, joka lähetettiin perhevalmennuskutsun yhteydessä. Turvallisuus ja yksityisyyden suoja on huomioitava kaikissa työmenetelmissä sosiaali- ja terveysalalla, sillä niiden avulla luodaan luotettava ja helposti lähestyttävä palvelu. Asiakkaan yksityisyyden suoja rikkoontuminen vaikuttaa negatiivisesti hoitosuhteen onnistumiseen ja luottamuksen luomiseen. Turvallisella palvelulla ja riittävällä sovelluksen käytön opastuksella voidaan todennäköisesti saada digipalvelut toimivaksi ja toivotuksi työmenetelmäksi.
Kuva 2-4. Sikiökehityksen eri vaiheita esittävä nukkesarja auttaa tulevia vanhempia ymmärtämään raskautta. Niitä käytetään neuvolan vastaanotoilla ja perhevalmennuksissa. Marjaana Kauranen.
Digitaaliset palvelut saattavat lisätä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta, koska ne perustuvat suurelta osin asiakasperheen aktiivisuuteen ja voimavaroihin. (Hakulinen, Lehtomäki ja Peltonen). Digipalvelut vaativatkin työntekijöiltä aktiivista asennetta. Työntekijän on kyettävä kertomaan asiakkaille palveluista ja opastamaan niiden käytössä. Uudet tehtävät, vaatimukset ja uuden työroolin omaksuminen edellyttävät tietoa, koulutusta ja keskustelua. Digitaalisten palvelujen tulee olla selkeitä ja kaikkien tiedossa (THL 2).
Yllättäen osallistumisprosentti perhevalmennusryhmissä oli 85 % (kahden vuoden keskiarvo 77%). Tulevat vanhemmat pääsivät osallistumaan valmennukseen joustavasti esimerkiksi työmatkaltakin. Asiakkaat olivat lisäksi valmennukseen tyytyväisiä. Elettiin tilanteessa, jossa sosiaalisia kontakteja ja hoitoon pääsemistä oli vahvasti rajoitettu. Tämä todennäköisesti lisäsi osallistumisaktiivisuutta ja tyytyväisyyttä valmennukseen. Perhevalmennuksessa korostui vertaistuki ja sen mahdollistaminen. Varsinkin synnytyksen jälkeisessäryhmässä osallistujat innostuivat kertomaan kokemuksistaan ja rohkaistuivat kysymään ammattilaisilta ohjeistuksia. Ryhmäläiset myös kokosivat WhatsApp-ryhmän keskinäiseksi keskustelukanavakseen.
Mitä opimme? Jatkossakin voisi ajatella ryhmämuotoiseen valmennukseen myös etäyhteyden avaamista kaikkien osallistumisen mahdollistamiseksi. Työntekijät tarvitsevat koulutusta digitaalisten sovellusten käyttöön. Nyt perhevalmennuksen pitäminen on jäänyt muutaman terveydenhoitajan vastuulle, koska muilla ei rohkeus siihen vielä riitä. Perhevalmennuksen tiedollista osuutta tullaan luultavasti siirtämään jatkossa enemmän sähköiseen muotoon. Perhevalmennuksen tutkiminen on jatkossa tärkeää, jotta valmennus vastaisi perheiden tarpeita, ja kehittäminen ylipäätänsä olisi vaikuttavaa. Perhevalmennuksessa tulisi löytää tasapaino vanhempien tarpeiden ja yhteiskunnan taloudellisten ja toiminnallisten haasteiden välille.
Lukemasi blogiteksti liittyy hyvinvointikoordinaattoriryhmän opintojaksoon Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät (10 op). Opintojaksolla analysoidaan mm. digitaalisaation hyötyjä ja haittoja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin ja Marjaanan kirjoitus on hyvä esimerkki. Lisätietoja saat Savonian nettisivustolta www.savonia.fi.
Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. 338/2011. Luettu 21.9.2020. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110338
