Näyttäisi siltä, että koulutuksen vaikuttavuuden arviointiin liittyvässä keskustelussa taloudellinen näkökulma ei ole ollut keskiössä, vaan sitä käsitellään pikemminkin omana teemanaan eri näkökulmista. Tässä artikkelissa pyrimme kuvailemaan, kuinka taloudellisuutta on käsitelty koulutuksen vaikuttavuuden arviointiin liittyvässä keskustelussa ja kirjallisuudessa kuvailevan kirjallisuuskatsauksen (Salminen, 2011) avulla.
Makro- eli valtion tasolla puhuttaessa koulutuksen vaikuttavuudesta voidaan erottaa kolme toisistaan poikkeavaa taloudellista näkökulmaa:
– Paljonko opiskelijan koulutus maksaa yhteiskunnalle?
– Paljonko on valtionosuus oppilaitoksille?
– Viimeisimpänä, vaikeimpana ja varmaankin mielenkiintoisimpana; mikä on valmistuneen opiskelijan yhteiskunnallinen arvo? Onko valmistumisella esimerkiksi seurausta bruttokansantuotteeseen?
Valtiovarainministeriön (2019) budjettikatsauksen mukaan vuonna 2017 perusopetuksen oppilaskohtainen vuosikulu oli vajaa 9000 euroa, lukion (joka on kaikkiin koulutusasteisiin verrattuna taloudellisesti edullisin) reilu 7600 euroa, ammattikorkeakoulu reilu 8000 euroa ja yliopistojen vajaa 8500 euroa. Esimerkkilaskelmana perustuen taulukko 1:n ja vuoden 2017 hintatasoon yhden opiskelijan kouluttaminen [ideaalitapauksessa, jossa oppilas/opiskelija siirtyy seuraavalle luokalle, ei pidä välivuosia ja valmistuu tavoiteajassa] peruskoulun alusta lukion kautta ylempään ammattikorkeakoulututkintoon maksaa siis vajaa 144 000 euroa. Tästä ammattikorkeakoulun ja ylemmän ammattikorkeakoulun osuus on reilut 40 000 euroa. Laskelma ei sisällä päivähoito- eikä opiskeluajan terveydenhuoltopalvelujen kustannuksia.
Taulukko 1. Opetus- ja sivistystoimen keskimääräiset kustannukset vuonna 2017 (mukaillen Valtionvarainministeriö, 2019)
Valtionrahoituksen budjetti yliopistojen (14 kpl) toimintaan vuodelle 2020 on 1,87 miljardia euroa ja ammattikorkeakoulujen (25kpl) 0,88 miljardia euroa (Valtiovarainministeriö, 2019; Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019a). Nämä budjetit kohdistuvat reiluun 153 000 yliopisto-opiskelijaan ja reiluun 141 000 ammattikorkeakouluopiskelijaan vuonna 2017 (Tilastokeskus, 2017a). Kokonaisuudessaan vuonna 2018 suoritettiin hieman alle 30 000 ammattikorkeakoulututkintoa¹ ja hieman yli 30 000 yliopistotutkintoa¹ (Vipunen, 2019).
Ammattikorkeakouluopiskelijoista suurin ryhmä on terveys- ja hyvinvointialan opiskelijat, joita on reilu kolmannes kaikista opiskelijoista sekä perus- että YAMK-tutkinnon suorittajista (Tilastokeskus, 2017b). Terveys- ja hyvinvointialan ammattikorkeakoulutus sisältää kasvatus- ja ohjausalan koulutuksen lisäksi myös sosiaali- ja terveysalan koulutuksen, mutta valitettavasti näiden keskinäisiä osuuksia ei ole saatavilla olevissa tilastoissa eritelty. Terveys- ja hyvinvointialalta tutkinnon suoritti vuonna 2018 reilut 10 000 ammattikorkeakouluopiskelijaa¹ ja reilut 2400 yliopisto-opiskelijaa¹ (Vipunen, 2019).
Toinen taloudellinen näkökulma vaikuttavuuden arvioinnin keskustelussa on se, kuinka yllä kuvattu budjetti jaetaan eri oppilaitosten kesken. Tässä katsauksessa keskitymme ammattikorkeakoulujen rahoitukseen ja jätämme muut koulutusasteet pois tarkastelusta. Tämä rajaus on kuvattu lihavoinnilla taulukossa 1. Koska ammattikorkeakoulujen valtionosuudet muodostuvat korkeakoulukohtaisesti, kuvaamme rahoitusmallin vain lyhyesti emmekä puhu euromääristä aiemmin mainitun ammattikorkeakoulutuksen valtion kokonaisbudjetin lisäksi. Sen sijaan ohjaamme löytämään julkisesti saatavilla olevat Opetus- ja kulttuuriministeriön ja ammattikorkeakoulujen väliset sopimukset (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019b), jotka sisältävät myös rahoitussopimukset euromäärineen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa eduskunnan vuosittain budjetoiman perusrahoituksen ammattikorkeakouluille niihin suunnatun sen hetkisen rahoitusmallin avulla. Perusrahoituksen lisäksi korkeakoulut pyrkivät keräämään mahdollisimman paljon ulkoista rahoitusta. Perusrahoitus jaetaan ammattikorkeakouluille niiden koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan suoritteiden perusteella. Lisäksi toimintaa rahoitetaan Opetus- ja kulttuuriministeriön ja ammattikorkeakoulun välisellä strategiaperusteisella rahoitusosuudella, josta sovitaan oppilaitoskohtaisesti. Korkeakoulut saavat kohdentaa vapaasti rahoituksensa sisäisesti strategisten valintojensa mukaan (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019a). Tarvittaessa uudistettava ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli on esitetty kuviossa 1. Tarkemmin selitetty rahoitusmalli löytyy esimerkiksi lähdeluettelon linkistä (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019c).
Kuvio 1. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli 2017 alkaen (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019c)
Korkeakoulutuksen alueellista vaikutusta voidaan tutkia esimerkiksi poimimalla rahoitusmallista haluttuja indikaattoreita ja rajaamalla ne alueellisesti, esimerkkinä Työllistyminen maakunnan X alueelle tai ammattikorkeakoulukohtainen alueelta tuleva yritysrahoitus (Tiirola, 2019).
Eri ammattikorkeakoulujen ja ministeriön väliset julkiset sopimukset, palautteet ja muut mahdolliset [ministeriö]ohjausasiakirjat ovat nähtävillä Opetus- ja kulttuuriministeriön (2019b) sivulla: https://minedu.fi/ammattikorkeakoulut-sopimukset.
Opetus- ja kulttuuriministeriön laatiman korkeakoulutuksen ja tutkimuksen 2030 tiekartta-visiossa (2017) on asetettu tavoitteeksi, että vähintään puolella 25-34 vuotiaista on korkeakoulututkinto. Tämän hetkisen tilanteen mukaan korkeakoulututkinto on 41% väestöstä, mikä on alle OECD-maiden keskiarvon 44% (Pantsu 2019). Tiirolan (2019) mukaan ei ole olemassa yleisesti tiedossa olevaa laskentatapaa, jolla voisi laskea suoraan korkeakoulutetun taloudellista vaikutusta rahana vaikkapa bruttokansantuotteeseen. Ehkäpä joku kansantaloustieteilijä pystyisi antamaan jonkinlaisen suuntaa antavan arvion historiadatan perusteella.
Vaikeasti suoraan rahassa mitattavan hyödyn lisäksi Tiirola (2019) näkee korkeakoulutettujen määrän vaikuttavan työelämän muutokseen ja palvelurakenteisiin osaamisen tuottamisen kautta. Osaamisella on vaikutuksensa myös kustannusrakenteen pienenemiseen prosessien uusiutumisen ja toiminnan tehostumisen ansiosta. Toinen näkökulma, miksi osaamista halutaan lisätä työelämässä, on sote-alallakin tärkeät asiakaskokemus ja palvelujen saavutettavuus, ja näiden kehittäminen.
”Olemme paljon puhuneet ja keskustelleet siitä, että kun valtio panostaa koulutukseen, niin mikä sen tuottavuus itseasiassa on.” (Tiirola, 2019)
Mikrotasolla, eli tässä yhteydessä oppilaitostasolla, on käytetty yleisesti Opetuksenhallituksen (1998) jo yli kaksikymmentä vuotta vanhaa koulutuksen tuloksellisuuden arviointimallia, joka sisältää myös löyhähkön taloudellisuuden näkökulman. Samoihin aikoihin myös Suomen Akatemia (2000) on julkaissut koulutuksen vaikuttavuusohjelman tuloksia. Molemmissa julkaisuissa esitellään hieman toisistaan poikkeava arviointimalli, jotka perustuvat tuloksellisuuden arviointiin tehokkuuden, vaikuttavuuden ja taloudellisuuden ulottuvuuksien kautta. Yksinkertaistettu malli on esitetty kuviossa 2.
Kuvio 2. Taloudellisuus osana oppilaitoksen tuloksellisuuden arviointia (mukaillen Opetushallitus, 1998; Suomen Akatemia, 2000)
Alkuperäisten lähteiden mukaan tehokkuuden ulottuvuudella tarkoitetaan tiivistetysti opetustoimintaan ja johtamiseen liittyvien indikaattoreiden arviointia. Vaikuttavuudella tarkoitetaan oppilas/opiskelijakohtaisia oppimiskäsitykseen liittyviä arviointeja, ja taloudellisuudella resurssien kohdentamista. Resurssien kohdentaminen tarkoittaa resurssien mahdollisimman tehokasta käyttöä suhteessa käytössä olevaan rahoitusbudjettiin, ja sitä voidaan mitata erilaisilla euromääräisillä indikaattoreilla, esimerkiksi opintopisteen hintana. Koulutusjärjestelmää voidaan toisaalta pitää tuotanto-organisaationa, joka käyttää annetut resurssit opetustoiminnan ja sen vaatimien tukipalveluiden tuottamiseen. Toisaalta se on myös julkista palveluntuotantoa, jolla ei ole yksityisen sektorin kaltaista kytkentää kysyntään ja sen vaikutuksiin tuloksellisuutta arvioitaessa taloudellisesta näkökulmasta (Opetushallitus, 1998). Taloudellisuudella viitataan tässä kontekstissa kustannustehokkuuteen (henkilöstö, materiaaliset ja rahalliset resurssit) ja tuotantojärjestelmän tehokkuuteen (palvelusuoritteiden tekninen tehokkuus).
¹Tekstissä esiintyvät suoritetut AMK-tutkinnot sisältävät myös YAMK-tutkinnot. Yliopistotutkinnot sisältävät kandin-, maisterin-, lisensiaatin- ja tohtorin tutkinnot.
Koulutuksen vaikuttavuuden taloudelliset mittarit
Taulukkoon 2 on koostettu erilaisia koulutuksen taloudellisuuden arviointiin liittyviä mittareita makro- ja mikrotasolla.
Taulukko 2. Yhteenveto koulutuksen vaikuttavuuden taloudellisista mittareista
¹Mikrotason mittarit (Opetushallitus, 1998)
Kirjoittajat:
Jari Sarja, FT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Tarja Kantola, FT, yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu
Liisa Ranta, TtM, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu
SOTETIE on Euroopan sosiaalirahaston ja Pohjois-Pohjanmaan ely:n rahoittama hanke.
LÄHTEET
Opetushallitus (1998). Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli. Helsinki: Yliopistopaino.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017). Korkeakoulutus ja tutkimusvisio 2030-luvulle: Vision tiekartta. Viitattu 27.11.2018. Saatavilla: https://minedu.fi/korkeakoulutuksen-ja-tutkimuksen-visio-2030
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019a). Korkeakoulut, tiedelaitokset ja muut julkiset tutkimusorganisaatiot. Viitattu 14.11.2019. Saatavilla: https://minedu.fi/korkeakoulut-ja-tiedelaitokset
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019b). Ammattikorkeakoulujen sopimukset. Viitattu 18.11.2019. Saatavilla: https://minedu.fi/ammattikorkeakoulut-sopimukset
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019c). Korkeakoulujen ja tiedelaitosten ohjaus, rahoitus ja sopimukset. Viitattu 29.11.2019. Saatavilla: https://minedu.fi/ohjaus-rahoitus-ja-sopimukset
Pantsu, P. (10.9.2019). Raportti: Korkeakoulutettujen osuus väestöstä Suomessa alle EU:n keskiarvon – hallitus lupaa lisätä korkeakoulutuksen aloituspaikkoja merkittävästi. Yle uutiset. Viitattu 27.11.2019. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-10962640
Salminen, A. (2011). Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. Vaasa: Vaasan yliopiston julkaisuja.
Suomen Akatemia (2000). Vaikuttavuutta koulutukseen – Suomen Akatemian koulutuksen vaikuttavuusohjelman tutkimuksia. Helsinki: Edita.
Tiirola, J. (2019). Korkeakoulupalveluiden johtaja. Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemi. Haastattelu 22.11.2019, haastattelijana Jari Sarja. Tallenne haastattelijan hallussa.
Tilastokeskus (2017). Suomen virallinen tilasto (SVT): Oppilaitosten opiskelijat ja tutkinnot [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7644. 2017, Liitetaulukko 1. Tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijat koulutussektoreittain 2016 ja 2017. Helsinki: Tilastokeskus (a)[viitattu: 15.11.2019].
Saatavilla: http://www.stat.fi/til/opiskt/2017/opiskt_2017_2018-11-29_tau_001_fi.html
Tilastokeskus (2017). Suomen virallinen tilasto (SVT): Ammattikorkeakoulukoulutus [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-0033. 2017. Helsinki: Tilastokeskus (b)[viitattu: 15.11.2019].
Saatavilla: http://www.stat.fi/til/akop/2017/akop_2017_2018-04-18_tie_001_fi.html
Valtiovarainministeriö (2019). Budjettikatsaus 2020 – Katsaus valtion talousarvioesitykseen, lokakuu 2019. Helsinki: Valtiovarainministeriön julkaisuja.
Vipunen Opetushallinnon tilastopalvelu (2019). Opiskelijat ja tutkinnot. Viitattu 28.11.2019. Saatavilla: https://vipunen.fi/fi-fi/yliopisto/Sivut/Opiskelijat-ja-tutkinnot.aspx