Osaamisella tarkoitetaan yksilön pätevyyttä saavuttaa jokin tavoite. Ammatillinen osaaminen eli kompetenssi on tietojen, taitojen, asenteiden ja minäpystyvyyden muodostama kokonaisuus, jota sote-ammattilainen voi käyttää työnsä toteuttamiseksi (Kangasniemi ym. 2018, 12.) Geneerinen osaaminen muodostuu tulevaisuudessa asiakastyöosaamisesta, palveluiden ja työn kehittämisosaamisesta sekä työntekijyyden ja yhteistoiminnan muutososaamisesta (Kangasniemi ym. 2018). SOTETIE-hankkeessa näille kolmelle geneeriselle osaamiselle laadittiin yksityiskohtaiset osaamiskuvaukset NQF:n tasoille 6 ja 7 (Opetushallitus 2017).

Geneeristen osaamiskuvausten valmistuttua haluttiin arvioida niiden sisältöjä työelämässä toimivien sote-ammattilaisten näkökulmasta. He arvioivat alkuvuodesta 2021 verkkotyöskentelynä yksin tai pienryhmissä yksityiskohtaisesti kuvattuja osaamiskuvauksia (NQF taso 7). Arvion kohteena oli, miten osaamiskuvausten sisällöt vastaavat sosiaali- ja terveysalan työelämässä tarvittavaa osaamista. Arviointiin osallistui 62 sosiaali- ja terveysalan ylempi (AMK) opiskelijaa kahdesta eri monialaisesta koulutusprofiilista (kehittäminen ja johtaminen sekä erityissosiaaliohjaus).

Kaikki yamk-tutkinnon opiskelijat ovat hakeutuneet koulutukseen usean vuoden työkokemuksella ja tekevät opinnäytetyönään työelämän kehittämisprojekteja. Työelämätausta heillä on hyvinvointipalveluissa julkisella, yksityisellä tai järjestösektorilla. Tavoitteena oli arvioida, miten osallistujat näkevät tason 7 osaamistarpeen kun heillä itsellään on tavoitteena jatkokoulutuksen myötä siirtyä tämän vaatimustason mukaisiin tehtäviin.

Seuraavaksi kuvataan sote-ammattilaisten arvioita siitä, miten palveluiden ja työn kehittämisosaamisen sisällöt, NQF tasolla 7, vastaavat sosiaali- ja terveysalan työelämässä tarvittavaa osaamista. Tässä keskitytään arvioihin, jota koskevat asiakastyöosaamisen ulottuvuutta. Asiakastyöosaaminen on jaettu neljään alakohtaan.

Yleisesti ottaen asiakastyöosaamisen ulottuvuus oli jatko-opiskelijoille helpoimmin lähestyttävä kokonaisuus, mikä näkyi siinä, että tähän osaan he tuottivat lukumääräisesti eniten palautetta. Asiakkaan asemaan, ohjaamisen ja palveluihin liittyvät teemat ovat hyvinvointipalveluiden ydinaluetta. Kun taas lähestytään kliinisen hoitotyön aluetta, erityisesti ohjaaminen työnä vaatii hieman laajentavaa tulkintaa asiakkaan kohtaamisen suuntaan. Arviointia tehneissä pienryhmissä hyvinvointipalveluiden sektori oli laajasti edustettuna.

Tulosten pohjalta oli tiivistettävissä asiat, jotka arvion tekijät kokivat kaikkein tärkeimpinä osaamistarpeina käytännössä. Ne ovat myös niitä, jotka vahvimmin toteutuvat. Ne on tässä määritelty vahvoiksi osaamisalueiksi. Niiden vastinparina on asioita, jotka on määritelty kehitettäviksi asioiksi. Niihin panostamisen tulisi viedä osaamista tulevaisuudessa eteenpäin. Arvion perusteella nämä näkyvät asioina, joiden ratkaiseminen on keskeistä kun ajatellaan kyseisen osaamisalueen vahvistamista.

Taulukko 1. Asiakaslähtöisyys

Arviointeihin sisältyi pohdintaa siitä, että kun asiakastyö on sosiaali- ja terveysalan ydinaluetta, miten sen osaaminen syvenee siirryttäessä jatkokoulutuksen kautta EQF 7 -tason tehtäviin. Työelämässä on vähitellen muodostumassa tehtäviä, joihin sisältyy asiakastyön koordinaatiota ja ”ohjaamisen ohjaamista”. Muutos on kuitenkin hidasta ja usein maisemaa hallitsee asiakastyön aliresursointi. Asiakasnäkökulma ei välity rakenteisiin, ellei sitä tietoisesti vahvisteta tuomalla systemaattista tietoa palvelujärjestelmän arjesta.

Osallisuus ja toimijuus koettiin läpäisevinä periaatteina, jotka kuitenkin vielä hakevat paikkaansa esimerkiksi yksikön vuosisuunnittelussa. Palveluiden yhteiskehittämiseen pääsemiseksi tarvitaan lisää asiakasraatien tapaisia välineitä. Osallisuuden todentaminen on merkittävä kysymys. Samoin suunnitelmallisen työotteen ja dokumentoinnin osa-alueella on tehtäviä, jotka on järjestetty organisaatiokeskeisesti. Niiden muuntuminen asiakaslähtöisemmiksi on tulevaisuuden työalue.

Taulukko 2. Ohjaus- ja neuvontaosaaminen

Ohjausosaaminen nähtiin yksittäisen työntekijän vahvuutena ja asiakas – työntekijä-suhteen elementtinä, jota ei välttämättä tunnisteta yhteisöllisissä rakenteissa. Rakenteet ja organisaatiosiilot myös tuottavat lisää ohjauksen tarvetta. Esiin nostettiin muutokset, joissa ei riittävästi huomioida niiden vaikutuksia yksilötasolla. Esimerkiksi käy perustoimeentulotuen KELA-siirto, joka yksinkertaisti palveluprosessia tietyiltä osin, mutta samalla lisäsi ohjauksen tarvetta kunnissa.

Ohjauksen tarve nähtiin myös organisaatioiden välisenä kysymyksenä, jolloin voidaan puhua informaatio-ohjauksesta. Eri työyksiköt ovat välillä heikosti tietoisia toistensa toiminnasta ja toimivat ikään kuin toistensa asiakkaina. Muutokset palvelujärjestelmän yhdessä osassa vaikuttavat myös muihin ja tämä tulisi huomioida suunnittelussa. Ohjauksen merkitystä ei välttämättä tunnisteta etukäteen, jolloin sen resursointi viivästyy.

Kulttuurisensitiivinen työote nähtiin tulevaisuuden kysymyksenä, johon vastaaminen on koulutuksellinen kysymys. Tällä hetkellä kulttuurinen moninaisuus on vasta tietämyksen tasolla, mutta se ei välttämättä välity toimintaan. Asiakastyössä näkyy kulttuurinen pirstaleisuus, johon erilaiset normioletukset sopivat huonosti. Ilmiö tunnistetaan esimerkiksi työllistämispalveluissa. Tarvitaan lisää osaamista myös ala- ja vastakulttuurien kohtaamiseen.

Verkko-ohjauksen suhteen koettiin, että usein ollaan samalla kehittymisalueella asiakkaiden kanssa eli opetellaan yhdessä asioita. Verkkopalveluiden osaaminen tulisi rakentaa osaksi jatko- ja täydennyskoulutusta. Vasta silloin pystytään myös oikeasti ohjaamaan digitalisaatiokysymyksissä. Digiosaajan tulee myös vahvistaa verkossa toimimisen riskitietoisuutta.

Taulukko 3. Palvelujärjestelmäosaaminen

Arvio tässä kohdassa jakautui palvelujärjestelmän sisältökysymyksiin ja kustannusten sekä kilpailuasetelman hallintaan. Oli nähtävissä, että asiantuntijatasolla ei haluta puhua palveluiden kehittämisestä ilman, että huomioidaan kustannuskehitys.

Osaamistarpeena erotettiin toisistaan järjestelmän kokonaistuntemus ja oman sektorin syvempi osaaminen. Osaamisen syveneminen nähtiin mahdolliseksi vain jos tehtäväkokonaisuudet ovat riittävästi rajattuja ja mielekkäitä. Lisäksi tarvitaan jatkuva koulutuksellinen tuki. Jatko-opiskelijat näkivät oman asemansa työelämässä järjestelmäosaamisen vahvistajina. Osaamista kertyy pelkästään jo oman projektimaisen opiskelun kautta.

Palveluiden hankintamalli ja kilpailuasetelma nähtiin kokonaisuutena, jonka hallinta perustasolla on osa palvelujärjestelmäosaamista. Ratkaisujen kustannuksia täytyy osata vertailla, vaikka ne eivät olisikaan yksittäisessä tilanteessa määräävä tekijä. Kokonaiskustannuksissa tulee huomioida myös ulkoistamiseen liittyvät hankintakustannukset. Palveluiden sisällön ja kustannusten hallinnan välillä nähtiin ajoittain olevan katkoksia, joita ei saisi olla. Talousasioiden käsittely tuo helposti esiin eettisiä ristiriitoja, joiden ratkaisemiseen tarvitaan kehittynyttä osaamista.

Taulukko 4. Lainsäädäntö- ja etiikkaosaaminen

Tämän alueen painoarvoa lisää juridisoituminen (esim. Sinko 2004), joka etenee ainakin sosiaalipalveluissa. Kyse on myös asiakkaan aseman vahvistumisen yhdestä seurauksesta, jonka myötä oikeudellinen osaaminen on muodostunut yhä tärkeämmäksi. Käytännössä kaikkien työntekijöiden tulee sisäistää lainsäädännön tarkoitus sellaisella tasolla, että he pystyvät vastaamaan oman työskentelynsä oikeudelliseen arviointiin. Tehtävärakenteen kannalta oleellista on, että päätöksentekijällä on asian käsittelyyn riittävä osaaminen. Erityinen jännite tunnistettiin siinä, että lisääntyvä ja tarkentunut oikeudellinen harkinta ja päätösprosessien vaativuus vähentää asiakkaiden kanssa tehtävän työn osuutta.

Merkittävä osaa lainsäädännön ja eettisen osaamisen alueesta liittyy tietosuojaan ja salassapitokysymyksiin. Tietojen vaihtaminen tulee entistä tarkemmin säädeltäväksi kun monialaisuus lisääntyy. Se lisää työn vaikeuskerrointa ja työelämässä tullaan myös sote -kentällä tarvitsemaan asiaan erikoistuneita tietosuoja-asiantuntijoita ja muita vastuuhenkilöitä. Asiakkuudenhallinnan osaaminen on ratkaiseva tekijä kun tietoinfrastruktuuri järjestetään maakunnallisesti sote -uudistuksessa (Kuntaliitto 2018). Tulevaisuuden asiakastyö ja sen johtaminen on yhä suuremmassa määrin tiedon tuottamista ja sen hallintaa.

Yhteenvetona voi todeta, että asiakastyöosaaminen on alue, jonka sisältöön liittyy asiakkaan kohtaamisen lisäksi paljon muita teemoja. Asiakkaan ohjaamisessa on kyse myös palveluiden yhteensovittamisesta, kustannusten hallinnasta, oikeudellisesta sääntelystä ja tietovarannon hallinnasta. Tässä kaikessa on yhä enemmän mukana asiakkaan aseman vahvistuminen ja yhteiskehittämisen vaatimus. Sote-ammattilaiset kokivat asiakastyöosaamisen työn ytimenä, mutta halusivat samalla täsmentää, että käytännössä yksittäisen osaamistarpeen irrottaminen arvioitavaksi on vaikeaa, koska arjessa asiat liittyvät kiinteästi toisiinsa. Hyvä asiakastyö tuottaa lisää tietoa ja edistää taloudenpitoa.

Koska arviointitietoa kerättiin EQF-taso 7 osaamiskuvauksista, osallistujat eivät voineet peilata asiaa suhteessa tason 6 kuvauksiin. He nostivat kuitenkin esiin myös tehtävärakenteeseen liittyviä asioita erityisesti silloin kun arvioitiin kehittämiskohteita. Esimerkiksi asiakastyön johtamiseen, asiakashallintaan ja niihin kytkeytyvään kustannusten hallintaan liittyvät asiat edellyttävät myös osaamistason nostamista. Palvelujärjestelmän laaja-alainen tuntemus on välttämätöntä, jotta sen yhdyspinnoilla voi tapahtua kehittymistä. Tässä mielessä monialaiset tason 7 jatkokoulutusryhmät ennakoivat kehitystä. Eri työsektoreilla tarvitaan kehittäjiä, jotka ovat tottuneet laaja-alaisuuteen.

SOTETIE-hanke on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rahoittama valtakunnallinen kehittämishanke, jonka toiminta-aika on 1.9.2019-31.12.2021. Hankkeessa kehitetään sähköistä jatkuvan oppimisen tiekarttaa, jolla edistetään ja uudistetaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneeristä osaamista.

Kirjoittaja
Anssi Lähde, lehtori, VTL, Turun ammattikorkeakoulu Oy

LÄHTEET
Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S. Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A., Walden, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimikunnan julkaisusarja 39/2018.
Kuntaliitto 2018. Sote- ja hyvinvointipalveluiden asiakkuudenhallinta. Alueiden ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallintoyhteistyöfoorumi. Loppuraportti. https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Loppuraportti_Sote-%20ja%20hyvinvointipalveluiden_asiakkuustiedot_1.pdf
Opetushallitus 2017. Tutkintojen viitekehysten osaamistasokuvaukset suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. htttps://www.oph.fi/sites/default/files/documents/tutkintojen_viitekehysten_osaamistasokuvaukset_fi_sv_en.pdf [Viitattu 15.2.2021]
Sinko, P. Laki ja lastensuojelu: juridisoituvat käytännöt sosiaalityön arjessa ja asiantuntijuuden määrittelyssä. https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=47a414d8-4fbc-427b-8f33-5f68de7f52ab

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten näkemyksiä asiakastyöosaamisen geneerisistä osaamiskuvauksista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.