Tässä 5-osaisessa blogisarjassa julkaistaan tulevaisuusfoorumeissa käsiteltyjen teemojen keskeiset tulokset.
Verkkopalveluihin siirtyminen edellyttää osaamista ja halua toimia digitaalisesti
Uudessa covid-19 tilanteessa ensimmäiset kokemukset ovat osoittaneet digitaalisten välineiden käytön lisäävän mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja parantavan sote-ammattilaisten ja asiakkaiden tavoitettavuutta. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat kuitenkin nopean digiloikan myötä myös huomanneet kuinka verkossa toteutettavien digitaalisten palveluiden kehittäminen ja käyttöönotto muuttaa omaa työtä ja kuinka se edellyttää uudenlaista osaamista.
Digitalisaatio-osaamisen tärkeys tunnistetaan sote-ammattilaisten piirissä tulevaisuuden osaamisalueena, mutta sen merkitys arvioidaan kuitenkin vähäisemmäksi kuin vaikkapa ohjaus- ja neuvontaosaaminen, lainsäädännön ja etiikan tuntemus tai monialainen yhteistoimintaosaaminen. Digitalisaatio ehkä nähdään vielä uutena osaamisvaatimuksena eikä niinkään mahdollisuutena kehittää ja tehostaa työprosesseja tai luoda uusia parempia palveluja. Digitalisaation sanotaan olevan ennen kaikkea väline tuottaa etäpalveluja, ja että se sisältää aivan uusia keinoja asiakkaiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitämiselle (Heinonen ym. 2018). Digitalisaation ja palvelujen verkkoon siirtymisessä tarvitaan osaamista verkossa tehtävässä palveluohjauksessa ja verkkoasiakkuuteen ohjaamisessa, omassa työssä digitaalisten menetelmien asiakaslähtöisessä hyödyntämisessä sekä ylipäätään digitaalisessa toimintaympäristössä toimimisessa.
Digitaalinen palveluohjaus ja verkkoasiakkuuteen ohjaaminen
Digitaalinen palveluohjaus ja verkkoasiakkuuteen ohjaamisessa osaamistarpeet liittyvät palvelujen markkinointiin ja tekniseen opastamiseen sekä ongelmaan, miten verkkopalvelut kohdennetaan ja pystytään tarjoamaan kaikkien tarvitsevien saataville. Työntekijän haasteena on ottaa käyttöön rinnakkainen palvelujen tuottamisen tapa ja ymmärrettävä sen logiikka, jotta hän pystyy opastamaan ja ohjaamaan asiakkaita palveluihin. Lisäksi ammattihenkilön tulee osata etsiä itse verkosta ’oikeita’ palveluja kullekin asiakkaalle sekä myös osattava markkinoida näitä palveluita. Vuorovaikutustaidot korostuvat entisestään digitaalisessa palveluosaamisessa, sillä verkossa vaaditaan taitoa kohdata asiakas ilman fyysistä läsnäoloa. Digitalisaatio muuttaa kohtaamisen ja vuorovaikutuksen käsitteitä ja niiden luonnetta. Yksi kiinnostava näkökulma digitaaliseen kohtaamiseen ja auttamiseen on verkossa tehtävä etsivä työ esimerkiksi nuorten kanssa, jolloin työntekijä etsii ja auttaa avuntarvitsijoita virtuaalimaailmassa. Työ ja kohtaaminen on tehtävä siellä, missä asiakkaat ovat.
Asiakaslähtöinen digitaalisten menetelmien hyödyntäminen
Asiakaslähtöinen digitaalisten menetelmien hyödyntämiseksi konkreettiseksi osaamistarpeena painotetaan erityisesti taitoa ottaa käyttöön verkkopalvelujen kokonaisuus ja näin osata räätälöidä yksilökohtainen digipalvelu huomioiden samalla asiakkaiden digitaidot ja välineet. Some-osaaminen ja somen käyttö palveluohjauksen välineenä on jo käytössä ja tuttua. Digitaalisten työvälineiden lisääntyessä esimerkiksi valokuvan lähettäminen haavasta on nopeaa ja näppärää eikä vaadi erityistä digiosaamista ammattilaiselta eikä asiakkaalta. Lisäksi digipalvelu voi parhaimmillaan käännösohjelmien avulla parantaa palvelujen saatavuutta omalla kielellä. Sen sijaan chatit, botit ja robotiikka edellyttävät erityistä teknistä ja menetelmällistä osaamista. Verkossa toimiminen, etäterapiat ja etävalmennus vaativat erilaista osaamista ja kykyä asiakkaan kokonaistilanteen havainnointiin ja arviointiin. Selkeimpiä ammattilaisten osaamistarpeita verkossa olevien menetelmien hyödyntämisessä on digitaalisten työkalujen ja teknologioiden käyttöönotto.
Digitaalisessa toimintaympäristössä toimiminen
Silloin kun kyseessä on uudessa digitaalisessa toimintaympäristössä toimiminen osaamiseen liittyvinä kehittämisen teemoina tulevat esille digitalisaatio palvelukehittämisessä, tietosuojakysymykset ja digitaalisen palveluvalikoiman kokonaisuus. Palvelujen kehittäminen edellyttää ammattilaisilta kykyä siirtää omaa palvelutarjontaa verkkoon niin että se on käyttäjilleen helppokäyttöinen ja myös kustannustehokas. Palveluiden kehittäminen digitalisaation avulla tarjoaa välineen työn kehittämiseen mutta tuo myös epävarmuutta omasta osaamisesta ja lisää paineita opetella ja ottaa käyttöön uusia työvälineitä sekä tutustua moniin jatkuvasti uudistuviin ja kehittyviin verkkosovelluksiin. Tietosuojaan (GDPR), tietoturvaan ja käytettäviin sovelluksiin sekä teknisiin ratkaisuihin liittyvä osaaminen on oma haasteensa tulevaisuuden palveluosaamisessa. Yhtenä digitaalisessa toimintaympäristössä toimimisen osaamisen ulottuvuutena mainitaan sen varmistaminen ja arviointi, että digitaalisesti tuotettu ja koottu asiakastieto on luotettavaa.
Digitaalisen teknologian käyttöönotto palveluissa ja ihmisten vuorovaikutuksessa on entisestään korostanut SOTE-ammattilaisten asiakaslähtöiseen kohtaamiseen liittyvää osaamista. Yksittäisenä pohdintana ja kysymyksenä on esitetty applikaatioiden kehittämistä ja koodaamista osaamistarpeena. Sote-ammattisille tässä yhteydessä riittänee kuitenkin asenne ja halu toimia digitaalisesti – ICT-osaajat ja SOTE ammattilaiset kehittävät yhteistyössä digitaalista toimintaympäristöä.
Kirjoittaja
Eeva Timonen-Kallio, Turun ammattikorkeakoulu
Lähde
Heinonen, O-P., Ikonen, A-K., Kaivosoja, M. & Reina, T. 2018. Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi. Selvitys lapsi-, nuoriso- ja perhepalveluiden toteuttamiseen liittyvistä yhdyspinnoista muuttuvassa toimintaympäristössä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 8/2018. Sosiaali- ja terveysministeriö. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3904-2 [viitattu 14.8.2020].
SOTETIE on Euroopan sosiaalirahaston ja Pohjois-Pohjanmaan ely:n rahoittama hanke.
Sotetie-hankkeen päätavoitteena on edistää sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työelämän muutosten edellyttämän osaamisen päivittämistä ja uudistamista jatkuvan oppimisen tiekartan avulla. Työpaketissa 1 kehitetään arviointimenetelmää sote-alan yhteisiin osaamisiin hyödyntämällä Dynamo-ennakointimallia. Sote-alan ammattilaisten tulevaisuuden geneeristen osaamistarpeiden määrittelyyn tietoa kerätään kyselyin, tulevaisuusfoorumityöskentelyin sekä eDelfoi-asiantuntijapaneelin avulla.
Tulevaisuusfoorumeissa prosessoitiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa yhteisten sote-osaamisten tarkempia osaamissisältöjä. Osallistujina kaikkiaan 7 tulevaisuusfoorumissa oli yhteensä 50 sote-alan ammattilaista niin julkiselta, yksityiseltä kuin järjestökentältä. Yhteisiksi keskusteluteemoiksi tulevaisuusfoorumeihin valittiin viisi teemaa: 1. Asiakastyön osaaminen: Millaista ohjaus- ja neuvontaosaamista tarvitaan 2030? Mitä osaaminen olisi käytännön toimintana? 2. Palveluiden tuottamisen muutososaaminen: Millaisia tietoja ja taitoja tarvitaan digitaalisissa verkossa tarjottavissa ja toteutettavissa palveluissa 2030? Mitä osaaminen olisi käytännön toimintana? 3. Työn kehittämisosaaminen: Millaista innovaatio-osaamista sote-alan työntekijät tarvitsevat työn tehostamiseksi 2030? Mitä osaaminen olisi käytännön toimintana? 4. Kestävän kehityksen osaaminen: Mitä osaamista tarvitaan kestävän kehityksen toteutumiseksi 2030? Mitä osaaminen olisi käytännön toimintana? 5. Työntekijyys ja yhteistoiminnan osaaminen: Millaista osaamista verkostotyöskentely ja viestiminen vaatii sotelaisilta 2030? Mitä osaaminen olisi käytännön toimintana?