SOTETIE –hankkeessa toteutettiin vuoden 2020 alussa kyselytutkimus. Kyselyllä kartoitettiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten näkemyksiä tulevaisuuden geneerisistä eli kaikille yhteisistä osaamisista vuoteen 2030 ulottuen.

Kyselyyn vastanneiden mielestä tulevaisuuden osaamisessa oleellisinta tai tärkeintä oli asiakaslähtöisyysosaaminen. Vähiten tärkeimpänä vastaajat pitivät robotiikka- ja digitalisaatio-osaamista. Lähes 90 % vastaajista arvioi, että tietosuojaan liittyvä osaaminen lisääntyy tulevaisuudessa samoin kuin osaaminen asiakkaiden ja potilaiden ohjaamiseen digitaalisesti palveluissa. Lisäksi keskeisenä pidettiin asiakkaan osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamisen osaamista. Innovaatio-osaamisen tarpeen arvioitiin lisääntyvän vähiten. Lähes joka neljäs vastaaja arvioi, että digitalisaation ja robotiikan käyttö sekä digitaalisten palvelujen kehittämis-osaamisen tarve muuttuvat tulevaisuudessa.

Tulosten pohjalta kehitetään sähköistä jatkuvan oppimisen tiekarttaa edistämään sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneeristen osaamisten uudistamista.
Den svenskspråkiga sammanfattningen finns här.

Sosiaali- ja terveysalan geneeriset osaamistarpeet vuoteen 2030 kyselyn muodostaminen ja osallistujien rekrytointi

Kysely laadittiin Kangasniemen ym. (2018) Optimoitu Sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus -raportissa kuvatun 11 sosiaali- ja terveydenhuollon geneerisen osaamistarpeen pohjalta. Osaamistarpeet oli jaoteltu asiakastyöosaamiseen, palveluiden ja työn kehittämisosaamiseen sekä työntekijyyden ja yhteistoiminnan muutososaamiseen. Osaamistarpeiden kuvauksia täydennettiin asiakaslähtöisyysosaamisen ja kestävän kehityksen mukaisen ympäristöosaamisen osalta koko hankkeen asiantuntijoiden yhteisen näkemyksen pohjalta. Asiakaslähtöisyys osaamisessa tuotiin esille monikulttuurisuusosaamista, asiakkaan osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämistä ja uudenlaista palveluosaamista, joka sisältää ennakoivan ja ennaltaehkäisevän työn. Kestävän kehityksen mukaiseen osaamisen lisättiin ympäristövastuisten toimintasuunnitelmien osalta ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan sote-alalla työskentelevien henkilöiden 11 geneerisen osaamistarpeen osaamissisältöjen oleellisuutta tulevaisuudessa asteikolla 1–5 (1= ei oleellinen, 5= erittäin oleellinen). Lisäksi heitä pyydettiin arvioimaan kunkin osaamisen merkityksen muutosta tulevaisuudessa valitsemalla mielestään sopivin vastaus vaihtoehdoista “osaaminen lisääntyy”, “pysyy ennallaan” tai “osaaminen vähentyy”. Kyselyn lopussa oli lisäksi kahdeksan taustatietokysymystä ja vapaa kommenttikenttä. Sähköinen Webropol-kysely lähetettiin sosiaali- ja terveysalan organisaation avainhenkilölle viiteen maakuntaan (Etelä-Savo, Kainuu, Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Pohjanmaa), ja lisäksi suoraan yhdeksälle mahdolliselle vastaajalle. Avainhenkilöitä pyydettiin välittämään kysely sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille omassa organisaatiossaan. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista ja siihen oli mahdollista vastata joko suomen tai ruotsin kielellä 10.2–15.3.2020 välisenä aikana.

Kyselyaineiston analysointi ja tulokset

Webropol-kyselyn vastaukset käsiteltiin nimettöminä, eikä vastaajaa tai hänen edustamaansa organisaatiota ole ilmaistu analyysissä eikä tuloksissa. Aineiston analyysi toteutettiin hyödyntämällä Webropol-ohjelmiston perusanalyysejä: kokonaismäärät (=N), keskiarvot (ka), prosentit (%) ja mediaani (Md). Lisäksi tuloksia tarkasteltiin SPSS-ohjelman yhden otoksen t-testillä, kiinnostavien kohteiden tunnistamiseksi. Yksittäisiä kysymyksiä verrattiin kunkin osaamisen keskiarvoon. Menetelmä tarjosi myös keinon varmistaa, että havaitut pienet erot heijastivat todellisia eroja vastaajien näkemysten välillä. T-testien avulla analysoitiin kyselylomakkeen kysymysten relevanttiutta, kun tarkasteltiin sote-ammattilaisten geneerisiä tulevaisuuden osaamistarpeita. Keskiarvon perusteella valitut lisääntyvät tulevaisuuden osaamistarpeet vahvistettiin myös t-testillä. Tämä tarjosi yksityiskohtaisemman ja tarkemman kuvan siitä, kuinka vastaajat arvioivat osaamistarpeita.

Kyselyyn vastanneiden taustatiedot

Kyselyyn vastasi 150 henkilöä. Vastaajien taustatiedot kuvataan taulukossa 1. Vastaajista suurin osa oli naisia. Nuorimmat vastaajista olivat syntyneet vuonna 1999 ja iäkkäimmät vuonna 1956. Vastaajien keski-ikä oli noin 50 vuotta.

Taulukko 1. Vastaajien taustatiedot

Vastaajien työkokemus sosiaali- ja terveysalalla vaihteli yhdestä vuodesta 40 vuoteen. Keskimääräisesti oli työvuosia vastaajille kertynyt 20 vuotta (kuvio 1). Eniten oli vastaajia, joilla työkokemusta oli 17–20 työvuoden ajalta. Alle viiden vuoden työkokemus oli 9 vastaajalla ja yli 36 vuoden työkokemus oli 8 vastaajalla.

Kuvio 1. Vastaajien työkokemus sosiaali- ja terveysalalla (n=149)

Yli puolet (56 %) vastaajista työskenteli Etelä-Savossa, viidennes (21 %) Uudellamaalla ja joka seitsemäs (15 %) Varsinais-Suomessa. Vastaajia oli myös Kainuusta (6 %) sekä yksittäisiä vastaajia Etelä-Karjalasta, Kymenlaaksosta ja Pohjois-Savosta. Kolme neljäsosaa (76 %) vastaajista kuului organisaatioon, jossa työskenteli yli 250 henkilöä. Enemmistö vastaajista oli työssä julkisella sektorilla. Yksityisellä tai kolmannella sektorilla oli työssä lähes joka neljäs vastaaja. Vastaajien koulutustaso vaihteli toisen asteen tutkinnosta tohtorin tutkintoon. Toisen asteen tai opistoasteen tutkinnon suorittaneita oli 30 % eli lähes kolmannes vastaajista. Eniten oli alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita 36 % vastaajia. Kaikkiaan 149 henkilöä vastasi ammattia koskevaan kysymykseen. Vastaajista suurin osa oli sairaanhoitajia 26,2 % (39). Lähihoitajia vastaajista oli 11,4 % (17), sosionomeja 10% (15) ja fysioterapeutteja 9 % (14) (taulukko 2).

Taulukko 2. Vastaajien ammattinimikkeet

Sosiaali- ja terveysalan geneeristen osaamisten tärkeys tulevaisuudessa

Vastaajat arvioivat geneeristen osaamistarpeiden oleellisuutta tulevaisuudessa asteikolla 1–5 (1= ei oleellinen, 5= erittäin oleellinen). Kyselyyn vastanneiden mielestä tulevaisuuden osaamisessa oleellisinta tai tärkeintä on asiakaslähtöisyysosaaminen (ka 4,7). Vähiten tärkeinä vastaajat pitivät vaikuttavuus-, kustannus- ja laatutietoisuutta (ka 4,2) sekä robotiikka- ja digitalisaatio-osaamista (ka 4,1). (kuvio 2).

Kuvio 2. Sosiaali- ja terveysalan osaamisten tärkeys tulevaisuudessa

Osaamisen tarpeiden muutos tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalalla

Kyselyn tulosten perusteella seuraavat osaamistarpeet lisääntyvät eniten tulevaisuudessa sote-alalla (kuvio 3).

Kuvio 3. Osaamisen tarpeiden lisääntyminen tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalalla

Lähes 90 % vastaajista arvioi, että tietosuojaan liittyvä osaaminen lisääntyy tulevaisuudessa samoin kuin osaaminen asiakkaiden ja potilaiden ohjaamiseen digitaalisesti palveluissa. Lisäksi keskeistä on asiakkaan osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamisen osaaminen. Innovaatio osaamistarpeen lisääntyminen arviointiin vähäisimmäksi. Osaamisen tarve pysyy ennallaan eniten työntekijöiden urakehityksen suunnittelussa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväkuvissa (taulukko 3). Lähes joka neljäs vastaaja arvioi, että digitalisaation ja robotiikan käyttö sekä digitaalisten palvelujen kehittämisosaamisen tarve muuttuvat tulevaisuudessa.

Taulukko 3. Osaamisen tarve pysyy ennallaan

Vain harvan sosiaali- ja terveysalan osaamisen arvioitiin vähentyvän tulevaisuudessa (taulukko 4). Kuitenkin esimerkiksi 5 % vastaajista arvioi osaamisen tarpeen “huomioida asiakas kokonaisuutena” vähenevän tulevaisuudessa.

Taulukko 4. Osaamisen tarve vähentyy

Kyselyn avulla vastaajia pyydettiin arvioimaan geneeristen osaamistarpeiden oleellisuutta tulevaisuudessa asteikolla 1–5. Osaamistarpeet oli jaoteltu Kangasnimen ym. (2018) raportissa kuvatun 11 sosiaali- ja terveydenhuollon geneerisen osaamistarpeen mukaisesti. Tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että yksikään tulevaisuuden osaamistarpeista ei saanut vastauksissa alle 4.1 keskiarvoa, mutta oleellisin tai tärkein osaamisen tarve oli asiakaslähtöisyysosaaminen. Tätä tuki myös kyselyyn osallistuneiden vastaukset, joiden mukaan asiakkaan osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamisen osaaminen lisääntyy tulevaisuudessa. Vastaajien mielestä eniten tulevaisuudessa tulevat lisääntymään tietosuojaosaaminen ja asiakkaiden ja potilaiden ohjaamiseen digitaalisissa palveluissa liittyvä osaaminen.

Pohdinta

Tulosten tarkastelu

Hankkeen kyselyn tulosten mukaan asiakaslähtöisyysosaaminen on tulevaisuuden geneerisenä osaamisena oleellisinta tai tärkeintä. Asiakaslähtöisyydessä korostuu eniten osaaminen, jonka avulla voidaan edistää asiakkaiden osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia. Kangasniemen ym. (2018, 71) raportin mukaan sosiaali- ja terveysalan toimijat tarvitsevat valmiuksia tunnistaa asiakkaan oikeuksiin, osallisuuteen ja valinnanvapauteen liittyviä eettisiä ja lainsäädännöllisiä lähtökohtia. Näiden valmiuksien kehittäminen tulisi sisällyttää sekä perus- että täydennyskoulutuksiin. Osaaminen 2035 (2019) raportissa, jossa tärkeimpien osaamisten tarkastelu perustuu 30 toimialaryhmän listauksiin, kuvataan kestävän kehityksen tuntemuksen ohella tärkeimmäksi osaamiseksi asiakaslähtöisten palveluiden kehittämisosaaminen, joka korostuu erityisesti palvelusektorilla. Tässä kyselyssä palvelujärjestelmäosaaminen arvioitiin 6. tärkeimmäksi osaamiseksi. Asiakaslähtöisyyden sisällöissä voi näiden kolmen eri raportin osalta olla eroavaisuuksia, mutta yhteenvetona voidaan silti todeta, että tulevaisuudessa yksi merkityksellisimmistä geneerisistä osaamista liittyy asiakaslähtöisyysosaamiseen.

Hankkeen kyselyn mukaan ohjaus- ja neuvontaosaaminen on myös yksi oleellisimmista sosiaali- ja terveysalan geneerisistä osaamisista. Kangasniemen ym. (2018) raportissa tämä liittyy vahvasti asiakaslähtöisyys- ja palvelujärjestelmä osaamiseen. Sen sijaan Osaaminen 2035 (2019) raportissa ei ohjaus- ja neuvontaosaamista ole kuvattu geneerisenä tulevaisuuden osaamisena. Tämä voi selittyä sillä, että asiakkaiden ohjaaminen ja neuvominen korostuvat ennen kaikkea sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työssä.

Tämä kysely osoitti lainsäädännön ja eettisyyden tuntemuksen Kangasniemen ym. (2018) raportin tavoin yhdeksi merkittäväksi osaamistarpeeksi. Sen merkitys tulevaisuudessa tulee voimistumaan etenkin digitaalisten palvelujen tietosuojaan liittyvissä asioissa. Tämä huomio on tärkeä, sillä Osaaminen 2035 -raportissa lainsäädännön tuntemusta ei mainita ollenkaan. Eettisyys oli yhdeksäntenä kymmenestä tärkeimmästä geneerisistä osaamisalueesta. Ero voi toki johtua siitä, että tämä on tietovaatimus, jota pidetään itsestään selvänä; suoraan kysymykseen vastataan eri tavalla kuin avoimeen kysymykseen. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla eettisyyden ja lainsäädännön tunteminen korostuvat.

Kyselyyn vastanneiden mielestä tulevaisuuden osaamisessa vähiten tärkeänä pidettiin robotiikka- ja digitalisaatio-osaamista, kun vastauksien keskiarvoja verrattiin toisiinsa. Selityksenä tälle voi olla se, että robotiikan ja digitalisaation koetaan vähentävän ja heikentävän asiakaslähtöistä työskentelyä. Tällöin tarve asiakaslähtöiselle sosiaaliselle kanssakäymiselle korostuu enemmän. Vastaajat arvioivat kuitenkin, että tulevaisuudessa osaamisen tarve lisääntyy asiakkaiden ja potilaiden ohjaamisessa digitaalisesti palveluissa. Joka tapauksessa digitalisaation ja robotiikan käyttö sekä digitaalisten palvelujen kehittämiseen liittyvä osaaminen tulevat vastaajien mielestä muuttumaan tulevaisuudessa.

Osaaminen 2035 -raportissa (2019) todetaan, että digitalisaation vaikutuksesta työn tekemisen tavat samoin kuin asiakaskäyttäytyminen muuttuvat. Merkitystään kasvattavat niin digitaalisten ratkaisujen kuin alustojen hyödyntämisosaamiset, joita pidettiin 4. ja 5. tärkeimpinä 15 osaamisesta vuonna 2035 ja 2. ja 3. tärkeimpänä yleisenä työelämäosaamisena. Digitalisaatio ja robotiikka eivät olleet esillä geneerisen osaamisen luokittelussa kyseessä olevassa raportissa.

Digitaalinen osaaminen vaatii laajaa eri osaamisalat ylittävää osaamista, kuten Kangasniemen ja kumppaneiden (2018) raportissa todetaan. Teknisen osaamisen rinnalla tarvitaan myös yksityisyyden suojaan, tietoturvaan, tiedon analysointiin ja kriittiseen arviointiin sekä vuorovaikutukseen ja viestintään liittyvää osaamista. Viestintäosaaminen oli tässä kyselyssä 5. tärkein, verrattaessa vastauksien keskiarvoja toisiinsa. Osaaminen 2035 –raportissa viestintäosaaminen arvioitiin seitsemänneksi tärkeimmäksi geneeriseksi osaamiseksi tulevaisuudessa.

Kestävän kehityksen osaaminen arvioitiin tässä kyselyssä 9. tärkeimmäksi osaamiseksi, kun vastauksien keskiarvoja verrattiin toisiinsa. Osaaminen 2035 –raportissa puolestaan kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus arvioitiin tärkeimmäksi geneeriseksi osaamiseksi tulevaisuudessa. Tämän kyselyn tulosta voidaan siten pitää yllättävänä, joskin vastaajista 80 % arvioi, että kestävän kehityksen osaamisen tarve lisääntyy tulevaisuudessa.

Kyselyyn vastanneiden mielestä työntekijyysosaaminen oli yhtä tärkeätä kuin tutkimus- ja kehittämisosaaminen ja palvelujärjestelmäosaaminen, kun vastauksien keskiarvoja verrattiin toisiinsa. Vastausten mukaan työntekijyysosaamista tarvitaan myös tulevaisuudessa. Työntekijällä tulee olla kykyä muutoksiin ja itsensä johtamiseen, samoin kuin hänen on tunnettava sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien työnkuvat. Työntekijän on myös osattava huolehtia omasta osaamisestaan, kilpailukyvystään ja urakehityksestään myös tulevaisuudessa.

Tärkeimmiksi geneerisiksi osaamisiksi 10 osaamisen joukossa sijoille 3–5 nousivat Osaaminen 2035 -raportissa (2019) ongelmanratkaisutaidot, luovuus ja oppimiskyky. Itseohjautuvuus oli vasta 8. tärkein geneerinen osaaminen. Henkilökohtaisen osaamisen kehittämistä ja johtamista pidettiin 5. tärkeimpänä yleisenä työelämäosaamisena. Työntekijän kilpailukyky työmarkkinoilla on sidoksissa oman osaamisen kehittämiseen ja johtamiseen, joka avaa mahdollisuudet urakehitykselle.

Monialainen yhteistoiminta sai tässä kyselyssä 4. korkeimman keskiarvon, kun osaamisen tärkeyttä tulevaisuudessa arvioitiin. Vastaajien mukaan monialaisesta yhteistoiminnasta eritoten verkostotyöskentelyosaamisen tarve lisääntyy tulevaisuudessa. Kangasniemen ym. (2018) raportissa monialaiseen yhteistoimintaan kuuluu itseohjautuvuus, joka siis arvioitiin Osaaminen 2035-raportissa 8. tärkeimmäksi geneeriseksi osaamiseksi tulevaisuudessa. Muita monialaiseen yhteistoimintaan kuuluvia osaamisia ei kyseisessä raportissa mainittu. Kyselyn tuloksen perusteella voi olla, että erityisesti sote-alalla verkostotyöskentelyn merkitys korostuu tulevaisuudessa ja sote-uudistuksen myötä yhteistyön sote-alan toimijoiden välillä odotetaan tiivistyvän.

Tutkimus- ja kehittämisosaaminen arvioitiin tässä kyselyssä 6. tärkeimmäksi osaamiseksi. Innovaatio-osaaminen, joka kuuluu tähän osaamiseen, on arvioitu Osaaminen 2035-raportissa 4. tärkeimmäksi yleiseksi työelämäosaamiseksi. Tämän kyselyn tulosten mukaan innovaatio-osaamisen arvioitiin lisääntyvän vähiten tulevaisuudessa, mitä voidaan pitää yllättävänä tuloksena.

Tämän kyselyn perusteella vaikuttavuus-, kustannus- ja laatutietoisuusosaaminen on tärkeydeltään toiseksi heikoin tulevaisuuden osaamistarve, kun keskiarvoja verrataan toisiinsa. Osaaminen 2035 –raportissa kyseistä osaamista ei ole mainittu. Tämä on yllättävää, kun otetaan huomioon keskustelut ja kirjoitukset, joissa korostetaan sosiaali- ja terveydenhuollon tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointia ja kehittämistä (ks. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019).

Luotettavuuden tarkastelu

Kyselylomake suunniteltiin työryhmässä yhdessä alkuvuodesta 2020. Sen väittämät pohjautuivat Kangasniemen ja kumppaneiden (2018) julkaisuun geneerisistä osaamisista ja kysymyksissä huomioitiin myös Sotetie-hankkeessa tehdyt lisäykset ja täsmennykset geneeriseen osaamiseen. Esitestaukseen osallistui 10 sote-alan YAMK-opiskelijaa ja testauksen perusteella kysymyksiä hienosäädettiin ja saatekirjettä täsmennettiin. Kyselylomake saatekirjeineen lähetettiin viiteen maakuntaan (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Etelä-Savo, Kainuu, Pohjanmaa) avainhenkilöille eteenpäin välitettäväksi. Maakunnat valikoituivat hankkeen suunnitteluvaiheessa olleiden työelämäkumppaneiden ja työpaketissa toimivien ammattikorkeakoulujen sijaintien mukaan. Kyselyssä käytettiin siten mukavuusotosta, joka tarkoittaa näytettä (Finnish epidemiology society n.d) ja ettei otosta ole satunnaistettu.

Kyselyyn vastasi 150 henkilöä seitsemästä maakunnasta, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Etelä-Savo, Kainuu, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Pohjois-Savo, joista yksittäisiä vastauksia saatiin kolmesta viimeksi mainitusta. Kyselyssä tiedusteltiin maakuntaa, jossa vastaaja työskentelee, joten on mahdollista, että organisaatio on toiminut eri maakuntien alueella. Vastauksista yli puolet (56 %) saatiin yhdestä maakunnasta (Etelä-Savo), ja 98 % kyselyn vastauksista saapui yhteensä neljästä maakunnasta (Etelä-Savo, Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Kainuu). Kyselyyn vastaajien maakunnallinen jakauma ei vastaa kyseisissä maakunnissa työskentelevien sote -alan ammattilaisten jakaumaa. Kyselyyn vastattiin anonyymisti, joten ei voitu analysoida, miten kyselyyn vastaamattomat taustatietojen osalta mahdollisesti poikkesivat kyselyyn vastanneista. Vastausaktiivisuutta ovat mahdollisesti heikentäneet kyselyn osallistujille samanaikaisesti vastattaviksi saapuneet muut kyselyt ja että vastausaikana oli talvilomakausi meneillään. Kyselyn vastausprosenttia ei ollut laskettavissa, koska ei ollut tietoa, kuinka monelle henkilölle yhteistyöorganisaatioiden avainhenkilöt jakoivat kyselyn saatekirjeen. Kyselyyn vastanneiden määrä (n=150) rajoitti käytettävissä olevia tilastollisia analyysimenetelmiä ja esimerkiksi ryhmien väliset vertailut eivät olleet mahdollisia pienen ryhmäkoon vuoksi. Tämän vuoksi tulokset esitetään kokonaisvastaajamäärään perustuen.

Kyselyn tulokset eivät edusta kaikkien sote-alan ammattilaisten näkemyksiä yhteisistä tulevaisuuden osaamistarpeista, eivätkä ole yleistettävissä kaikkiin Suomen maakuntiin eikä edes niihin maakuntiin, joista kyselyyn saatiin vastauksia. Ajantasaista tietoa sote-alalla työskentelevien henkilöiden määrästä, ammattien luokittelusta ja kyselyyn vastanneiden henkilöiden ammattinimikkeiden vastaavuudesta ei ollut saatavilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2018) ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (2018) julkaisujen perusteella voidaan todeta, että johtotehtävissä olevat henkilöt, kuntoutusalan ja eräät sosiaalialan ammattiryhmät olivat tutkimuksessa yliedustettuina suhteessa muuhun henkilöstöön. Sairaanhoitajien osuus kyselyyn vastanneista vastasi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tilannetta, kun taas lähihoitajat olivat aliedustettuina. Kyselyn lähtökohtana ei ollut edustavan vastaajajoukon otoksen saaminen vaan tulevaisuuden sote-alan geneerisen osaamisen painopisteiden ja osaamisen muutosten tunnistaminen yleisellä tasolla. Raportissa ei pyritty arvottamaan tai erittelemään eri ammattiryhmien antamaa tietoa, vaan saamaan kokonaiskuva tulevaisuuden geneerisistä osaamistarpeista. Tulokset kuvaavat kyselyyn osallistuneiden näkemyksiä osaamisista.

Eettisyyden tarkastelu

Tutkimusluvan hakemisen tarvetta tähän kansalliseen kehittämishankkeeseen liittyvän sähköisen kyselyn toteuttamiseksi tiedusteltiin erikseen jokaiselta yhteistyöorganisaatiolta. Niistä organisaatioista, jotka edellyttivät tutkimusluvan hakemista, tutkimuslupa haettiin ja saatiin ennen kyselyn toteuttamista. Sähköinen kysely ja saatekirje lähetettiin yhteistyöorganisaatioiden avainhenkilöille, jotka jakoivat ne eteenpäin organisaatioissaan työskenteleville sote-alan ammattilaisille eli kyselyyn vastaajille. Tämä toimintatapa valittiin, koska kyselyn toteuttajilla ei organisaatioiden ulkopuolisina hanketoimijoina ollut potentiaalisten vastaajien yhteystietoja. Sote-alan ammattilaisten yhteisiä tulevaisuuden osaamistarpeita koskevaan kyselyyn osallistuminen oli täysin vapaaehtoista ja tapahtui anonyymisti. Sote-alan ammattilaisten yhteisiä tulevaisuuden osaamistarpeita koskevan kyselyn kysymyksiin vastaaminen katsottiin suostumukseksi osallistua kyselyyn. Kyselyn tulokset on raportoitu yhteenvetojen ja kokonaistulosten muodossa, jottei yksittäisiä kyselyyn osallistujia tai heidän vastauksiaan voida tunnistaa.

Johtopäätökset

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että sote-alan geneeriset osaamiset poikkeavat kaikkien alojen yleisistä osaamisista. Eettisyys ja lainsäädännön tuntemus painottuvat samoin kuin ohjaus- ja neuvontaosaaminen sosiaali- ja terveysalan osaamisena. Yllättäen innovaatio-osaamisen merkitys sote-alalla jäi vähäiseksi, vaikka älykkään teknologian käyttö lisääntyy koko ajan. Innovaatioiden kehittäminen edellyttää monialaista yhteistyötä ja jaettua asiantuntijuutta.

Sosiaali- ja terveysalalla vaikuttavuus-, kustannus ja laatutietoisuus ovat yhteydessä tulevaisuuden palvelujen tuottamiseen ja kansalaisten hyvinvointiin. Tämän vuoksi sote-alalla tulisikin tulevaisuudessa painottaa enemmän tätä osaamista. Eri toimialojen osaamisia tarkastellessa kestävään kehitykseen liittyvän osaamisen merkitys korostui, mutta vaikuttaa siltä, että sote-alalla sen merkitys on vasta heräämässä. Myös kustannusten näkökulmasta kestävän kehityksen osaaminen on keskeistä sote-alalla.

Hienoa on todeta, että asiakaslähtöisyysosaaminen koetaan kaikilla aloilla merkityksellisenä tulevaisuuden osaamisena. Asiakaslähtöisen osaamisen sisältö voi kuitenkin vaihdella alakohtaisesti ja eri konteksteissa. Digitalisaatio muuttaa asiakkaiden palveluja, mikä korostaa asiakaslähtöistä osaamisen merkitystä. Vaikka digitaalisuus muuttaa vuorovaikutuksen dynamiikkaa, ei se tarkoita asiakaslähtöisyyden katoamista. Asiakaslähtöisyys vaatii sote-alan toimijoilta myös uudenlaista osaamista, jotta voidaan mahdollistaa asiakkaan osallistuminen omaan palvelu-, kuntoutus- ja hoitoprosessiinsa samoin kuin palvelujen kehittämiseen.

On selvää, että nämä osaamiset edellyttävät sote-alan koulutusten sisältöjen uudelleentarkastelua perus-, täydennys- ja erikoistumiskoulutusten osalta. Raportti haastaa myös tarkastelemaan sosiaali- ja terveysalan koulutusten geneeristen osaamisten sisältöjä yhteistyössä eri koulutusasteilla. Jatkuvassa oppimisessa, jossa myös työelämä on mukana, tulisi kiinnittää huomiota monialaisten oppimisympäristöjen luomiseen.

Kirjoittajat
Sari Laanterä, TtT, yliopettaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Ralf Lillbacka, VTT, lehtori, Yrkeshögskolan Novia
Leila Lintula, THM, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Kirsi Moisanen, YTT, lehtori, Kajaanin ammattikorkeakoulu
Anne Nummela, TtM, KM, lehtori, Yrkeshögskolan Novia
Hannele Saunders, TtT, tutkimuspäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Tämä julkaisu on tuotettu osana SOTETIE -hanketta, joka on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rahoittama valtakunnallinen kehittämishanke ja sen toiminta-aika on 1.9.2019-31.12.2021.
Julkaisuun liittyvät liitteet (saatekirjeet, kyselylomakkeet ja tulostaulukot) ovat saatavana kirjoittajilta.

Lähteet

Finnish epidemiology society. N.d. https://www.finepi.fi/epidemiologian-sanasto-englanti-suomi
Kangasniemi, M. Hipp, K. Häggman-Laitila, A. Kallio, H. Karki, S. Kinnunen, P. Pietilä, A-M. Saarnio, R. Viinamäki, L. Voutilainen & A. Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisen koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimus-toiminnan julkaisusarja 39/2018. PDF -dokumentti. Päivitetty 29.5.2018. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160883/39-2018-Optimoitu%20sote-osaaminen.pdf. [viitattu 12.6.2020]
Kunnallinen työmarkkinalaitos. (2018). KT:n kuntasektorin työvoimatilannetta koskeva tiedustelu 2017. Muistio 16.4.2018. Saatavissa: https://www.kt.fi/sites/default/files/media/document/Kuntasektorin-tyovoimatilanne-2017.pdf [viitattu 28.5.2020]
Osaaminen 2035. (2019). Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019:3. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaaminen_2035.pdf [viitattu 10.6.2020]
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Terveydenhuollon tuottavuus ja vaikuttavuus. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/talous-ja-politiikka/kustannukset-ja-vaikuttavuus/terveydenhuollon-tuottavuus-ja-vaikuttavuus [viitattu 28.5.2020]
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2018. Terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2014. Helsinki. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201801252227 [viitattu 28.5.2020]

Sosiaali- ja terveysalan geneeriset osaamistarpeet vuoteen 2030 – kyselytutkimus

Hakutulokset “Sosiaali- ja terveysalan geneeriset osaamistarpeet vuoteen 2030 – kyselytutkimus

  • 24.9.2020 11:58:sta
    Permalink

    Moniammatillinen ja monialainen asiakaslähtöinen verkostotyön kehittäminen käytäntöön edelleen tarpeellista.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Merja Kallio Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.