Opinnäytetyön esittely: Kirjallisuuskatsaus magneettitutkimuksen käytöstä alle 40-vuotiaan naisen rintasyövän diagnostiikassa

Röntgenhoitajaopiskelijat Nea Prusila, Nita Pöllänen ja Riina Laiho tekivät opinnäytetyön kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli kuvailla magneettitutkimuksen hyötyjä ja ongelmia alle 40-vuotiaan naisen rintojen magneettitutkimuksessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa röntgenhoitajille ja röntgenhoitajaopiskelijoille osaamisen syventämisen tueksi.

Joka yhdeksäs nainen sairastuu Suomessa rintasyöpään ja se on luokiteltu naisten yleisimmäksi syöväksi. Alle 40-vuotiailla naisilla riski sairastua rintasyöpään on 0,51 %. Rintasyövän riskitekijöistä osa on vielä tuntemattomia, mutta muun muassa tiivis rintakudos, hormonaalinen ehkäisy, kuukautisten varhainen alkamisikä, elintavat, lapsettomuus sekä nuorella iällä saatu sädehoito rinnan alueelle ovat kuitenkin tiedossa olevia riskitekijöitä.

Ensisijainen rintojen kuvantamismenetelmä nuorilla naisilla on ultraäänitutkimus, mutta tarkentavina menetelminä voidaan käyttää mammografia- ja magneettitutkimusta.

Rintojen tutkiminen aloitetaan palpaatiolla, inspektiolla ja haastattelulla. Palpaatio on rinnan tunnustelua makuuasennossa, jolloin kädet ovat pään yläpuolella. Inspektiolla tarkoitetaan rintojen muodon ja ihon tarkastamista, jolloin samankaltaisuus sekä ihon muutokset arvioidaan. Ultraääni on rintojen perus kuvantamistutkimus, joka sopii erityisesti nuorille naisille tiheän rintarauhaskudoksen takia. Ultraäänitutkimus soveltuu myös raskaana oleville sekä imettäville naisille. Mikäli rinnoista havaitaan epänormaali muutos, niin ultraääniohjausta voidaan hyödyntää myös näytteenotossa.

Mammografiatutkimus perustuu ionisoivaan säteilyyn, jolloin sen käyttöä pyritään harkitsemaan nuorilla naisilla rintojen ollessa sädeherkkiä. Tiivis rintakudos heikentää mammografian herkkyyttä pienten muutosten havaitsemisessa, jolloin tiivis rintakudos voi peittää mahdollisen rintasyöpään viittaavan muutoksen. Rinnan rakenteet saadaan hyvin näkyville, kun rinta puristetaan muovilevyllä kuvalevyä vasten. Puristuksen avulla rinnan säteilyaltistus saadaan myös minimoitua.

Kirjallisuuskatsauksessa etsittiin vastauksia magneettitutkimuksen hyötyihin ja ongelmiin alle 40-vuotiaan naisen rintasyövän diagnostiikassa.

Täydentävänä rintojen tutkimusmenetelmänä voidaan käyttää magneettitutkimusta, joka sopii rintasyövän arviointiin ja sen paikallistamiseen. Magneettitutkimusta suositaan kuvantamismenetelmänä korkeaan rintasyöpäriskiin kuuluvilla nuorilla naisilla, koska siinä ei käytetä ionisoivaa säteilyä, vaan sen käyttö perustuu voimakkaisiin magneettikenttiin. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää huomioida magneettiturvallisuus, sillä magneettikenttä vaikuttaa metalliesineisiin sekä kehoon suurella voimakkuudella. Magneettitutkimuksen ongelmana on mahdolliset väärät positiiviset tulokset, jonka seurauksena voi aiheutua tarpeettomia jatkotoimenpiteitä. Magneettiohjattua biopsiaa hyödynnetään, kun haluttu kohde on vaikeassa paikassa. Tällöin muutoksesta pyritään ottamaan runsas näyte, jotta se olisi diagnostisesti riittävä. Lisäksi näytteenotto edellyttää, että biopsiavälineet ovat magneettiyhteensopivia.

Tiedonhakuja suoritettiin Google Scholarissa, Cinahlissa sekä PubMedissä, joista saatujen hakutuloksien määrät rajattiin sisäänottokriteerien mukaan. Hakuja tehtiin englanninkielisillä sanoilla sekä niiden synonyymeillä ja yhdistelmillä. Käytimme mahdollisimman tuoreita julkaisuja, joten julkaisuajankohdaksi määritettiin 2010–2020. Tutkimuksien julkaisupaikkoina hyväksyttiin Eurooppa, Yhdysvallat ja Kanada. Lisäksi kohdistimme hakutulokset alle 40-vuotiaisiin naisiin ja niin, että tutkimukset olivat saatavilla ilmaiseksi. Lopulta tutkimusartikkeleita valikoitui 21, joista etsittiin vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin.  

Rintojen magneettitutkimus on herkkyydeltään korkeatasoisempi mammografia- ja ultraäänitutkimukseen verrattuna.

Nuorilla naisilla rintojen kuvantamismenetelmän valintaan vaikuttavat esimerkiksi perinnöllinen riski sairastua rintasyöpään sekä tiheä ja säteilyherkkä rintakudos, minkä vuoksi kuvantamisessa säteilyn käyttöä pyritään välttämään. Rintojen magneettitutkimuksella on korkeampi herkkyys kuin mammografialla ja ultraäänitutkimuksella, mutta puolestaan tarkkuus magneettitutkimuksessa on alhaisempi. Näin ollen nuorilla naisilla rintojen kuvantamismenetelminä tulisi käyttää useampaa tutkimusmenetelmää. Jotta rintojen magneettikuvaus olisi riittävä, tulee tutkimuksessa käyttää gadolinium-pohjaista tehosteainetta, jotta muutokset näkyvät tiheässä rintarauhaskudoksessa. Kuvantamismenetelmänä rintojen magneettitutkimus on melko tuore, joten magneettitutkimuksella tehtävästä seulonnasta ei ole riittävästi näyttöä. 

Lopuksi

Kirjallisuuskatsauksen kokoaminen oli monipuolinen oppimisen prosessi. Artikkeleiden tuloksista muodostettiin yleiskatsaus, jossa kuvailtiin rintojen magneettitutkimuksen hyötyjä ja ongelmia alle 40-vuotiaan naisen rintasyöpädiagnostiikassa. Tuloksien avulla pystyttiin tuottamaan tietoa kehittyvästä tutkimusmenetelmästä röntgenhoitajaopiskelijoille ja röntgenhoitajille.

Systemaattisen tiedonhaun vaiheet suunnittelu, toteutus ja arviointi kehittivät osaamistamme järjestelmälliseen tiedonhakuprosessiin. Myös aineiston luotettavuuden arviointi kehittyi koko prosessin aikana ja ymmärrys aineistojen kriittiseen tarkasteluun selkeytyi. Kirjallisuuskatsaukseen määrittelimme sisäänottokriteerit, jotta pystyimme vaikuttamaan artikkeleiden määrään, yhtenäisiin kuvantamisen toimintamalleihin sekä tuoreeseen tutkimustietoon. Asettamamme tutkimuskysymykset ohjasivat työn sisältöä koko prosessin ajan.

Kokonaisuudessaan opinnäytetyöprosessin aikataulutus ja sisällön laatiminen vaativat tarkkaa suunnitelmallisuutta. Suosittelemme hyödyntämään erilaisia taulukoita, SWOT-analyysiä ja muistiinpanoja, jotta prosessi etenee loogisesti ja työn eri vaiheisiin pystytään palamaan myöhemmissä vaiheissa. Vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien käsitteleminen osoittautui hyödylliseksi toimintasuunnitelmaksi työsuunnitelmavaiheessamme, jotta kyseisiä asioita pystyttiin tarkastelemaan ennaltaehkäisevästi sekä hyödyntämään omia vahvuuksia.

Riina Laiho, Nea Prusila ja Nita Pöllänen TR17SP

Tuula Partanen, lehtori Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyö: Kirjallisuuskatsaus MRI-HIFU-menetelmän turvallisuudesta gynekologisten kasvainten hoidossa

Tein opinnäytetyöni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena aiheesta High Intensity Focused Ultrasound-menetelmän eli HIFU-menetelmän turvallisuudesta gynekologisten kasvainten hoitomuotona. Katsaus keskittyy nimenomaan magneettikuvantamisohjatun HIFU:n menetelmään, sillä MRI-HIFU on pääsääntöinen kuvantamisohjattu HIFU-menetelmä gynekologisten kasvainten hoidoissa. Katsauksen tarkoituksena oli koota tietoa HIFU-menetelmästä sekä hoitojen turvallisuudesta gynekologisten kasvainten hoitomuotona. HIFU on Suomessa kohtuullisen uusi, joten tavoitteena oli saada lisää tietoa röntgenhoitajaopiskelijoille sekä aiheesta kiinnostuneille.  

Ensimmäisen kerran HIFU-hoitoja käytettiin vuonna 1999 pahanlaatuisten luutuumoreiden kliinisenä hoitomuotona. Tuolloin pystyttiin antamaan kliinistä näyttöä hoidon luotettavuudesta ja onnistumisesta. Vuonna 2002 raportoitiin, että HIFU:a voidaan käyttää magneettikuvantamisohjauksella turvallisesti kohdun hyvänlaatuisten solumuutosten hoidossa, esimerkiksi myoomien hoitomuotona. Suomessa Turun yliopistollisen sairaalan kuvantamiskeskus on Suomen ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa HIFU-hoitoa tarjoava sairaala. Toiminta aloitettiin vuonna 2016. TYKS:issä HIFU:lla hoidetaan myoomapotilaita ja hoito tehdään yhteistyössä TYKS:in Naistenklinikan ja Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksen radiologian kanssa.

Toteutus ja tulokset

Kirjallisuuskatsauksella lähdettiin hakemaan vastauksia kahteen laadittuun tutkimuskysymykseen

1. Mikä on MRI-HIFU-menetelmä?

2. Millainen on MRI-HIFU-menetelmän turvallisuus gynekologisten kasvainten hoidossa?

Aineiston analyysiä varten tein kirjallisuushaun tietokannoissa, joita varten laadin hakusanoja. Hakusanat muodostuivat tutkimuskysymyksistä. Lisäksi määrittelin aineistolle poissulku- ja sisäänottokriteerit. Poissulkukriteereinä olivat muun muassa maksulliset aineistot, ennen vuotta 2009 julkaistut tieteelliset artikkelit ja tutkimukset, sekä julkaisut, joita ei ole vertaisarvioitu. Katsaukseen valikoitui viisi artikkelia, joiden sisältö vastasi tieteellisesti kattavimmin tutkimuskysymyksiin.

HIFU-menetelmän etuna on hoito ilman säteilyä tai kirurgiaa.

Katsauksesta selvisi, että HIFU tarkoittaa korkeaintensiteettistä kohdistettua ultraääntä. Ultraäänessä käytetään pietsosähköistä anturia, jolla luodaan mekaanista, korkeataajuista värähtelyä eli ultraääniaaltoja. HIFU:ssa käytettävät aallot ovat taajuuksiltaan 1-7 MHz. Hoitomenetelmässä hoidettavalle alueelle keskitetään ultraääniaaltoja, joiden intensiteettiä kasvatetaan. Absorboitunut energia kohdistetaan kudoksen keskipisteeseen, jolloin saadaan tuotettua lämpöä. Korkea lämpötila aiheuttaa kohteessa solukuoleman.

Hoitojen infektioriski on pieni , ja koska hoidot eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä, ei anestesiasta koidu riskejä.

Tutkimukset ovat todenneet, että HIFU on turvallinen menetelmä gynekologisten kasvainten hoitomuotona, rinnastettuna niin sanottuihin perinteisiin syöpäkasvainten hoitoihin, sädehoitoon ja kirurgisiin leikkauksiin, HIFU-menetelmän etuna on hoito ilman säteilyä tai kirurgiaa. Hyvänlaatuisten gynekologisten kasvainten hoidossa HIFU on myös yksi tapa parantaa mahdollisuuksia saada lapsia, sillä optimoitu hoito säästää kasvaimen ympärillä olevia kudoksia. Hoidoista koituu potilaalle vain minimaalista kipua, eikä se tuota arpia hoitoalueelle. Hoitojen infektioriski on pieni ja koska se ei vaadi leikkaustoimenpiteitä, ei anestesiasta koidu riskejä.

Tekijän loppusanat

Itselleni kirjallisuuskatsaus oli ensimmäinen ammatillisen kirjoittamisen työ. Katsauksen tekeminen opetti paljon, miten kirjallisuushaku tehdään ja miten eri tietokantoja käytetään. Lisäksi lähdekriittisyys kehittyi huomattavasti kirjallisuushakua tehdessä. Työtä tehdessä on hyvä laatia realistinen aikataulu ja pitää siitä kiinni. Aihe kannattaa valita oman mielenkiinnon mukaan, jotta motivaatio säilyy prosessin aikana.

Pinja Hirvonen, TR17SP

Opinnäytetyön esittely – Taidetanssijan voimaharjoittelu ja suorituskyvyn kehittäminen

Mikä tekee urheilusta urheilua ja mitä lajilta vaaditaan, että sitä voidaan kutsua urheiluksi? Urheiluun yhdistetään tyypillisesti fyysisyys, säännöt, kilpailullisuus, taito ja institutionaalisuus. Perinteisesti tanssia ei mielletä urheiluksi, vaikka tanssisuoritus pitää sisällään lähestulkoon kaikki edellä mainitut elementit. Tanssi on taitolajisuoritus, joka vaatii fysiikalta sekä aerobista että anaerobista suorituskykyä hyvän liikkuvuuden, ponnistusvoiman ja tasapainon lisäksi.  


KUVA. Baletin kärkitossut (Google; free image)
 

Tanssiurheilussa elimistön energiantuotto- ja kuljetussysteemien sekä lihaksiston ominaisuuksien pitää olla hyvässä kunnossa, jotta tanssille tyypillisiä liikkeitä ja liikesarjoja pystytään esteettisesti ja tehokkaasti suorittamaan. Kyseinen taitolajisuoritus vaatii tanssijan fysiikalta sekä aerobista että anaerobista suorituskykyä hyvän liikkuvuuden, ponnistusvoiman ja tasapainon lisäksi. 

Voimaharjoittelun vaikutuksia tanssijoiden fyysisiin ominaisuuksiin on tutkittu vähän, vaikka tätä harjoittelumuotoa käytetään muiden urheilulajien parissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vastuksilla suoritettavan maksimivoimaharjoittelun vaikutusta taidetanssijoiden vertikaalihyppyjen ponnistusvoimaan. Tutkimuksessa rajasimme taidetanssin kattamaan baletin sekä jazz- ja nykytanssin, jolloin kohderyhmämme pysyi tutkimuksessa maltillisena. 

KUVA. Takakyykky.
Esimerkki voimaharjoittelun sisältämästä liikkeestä (Korhonen L. 2020)

Opinnäytetyömme on fysioterapeutti- ja tanssinopettajaopiskelijan yhteistyönä toteutettu projekti, jossa molemmat pääsivät syventymään kiinnostavaan aiheeseen.

Tarkoituksenamme oli kerätä yhteen eri lähteistä koottu tieto voimaharjoittelun hyödyistä urheilulajissa, jossa korostuu suorituksen esteettisyys sekä selvittää, miten säännöllinen voimaharjoittelu vaikuttaa tanssijan ponnistuksen voimantuottoon. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa tanssijan voimaharjoittelusta ja näin vahvistaa lajin mieltämistä urheiluksi. Opinnäytetyö korostaa oheisharjoittelun ja sen monipuolisuuden tärkeyttä tanssin saralla. Yhdessä pohtiessa kävi ilmi, että koemme molemmat, että yhtä lailla tanssinopettajalla, myös valmentajalla on erittäin suuri vastuu ohjatessaan kaikenikäisiä oppilaita. Tästä johtuen ohjaajalla/valmentajalla tulee olla luotettavaa tietoa itse lajista sekä myös sen tueksi sopivasta tarkoituksenmukaisesta oheisharjoittelusta.

Opinnäytetyö korostaa oheisharjoittelun ja sen monipuolisuuden tärkeyttä tanssin saralla.

Opinnäytetyömme sisältää tutkimuksen, jonka tuloksia peilataan kansainvälisiin tutkimuksiin sekä faktatietoon aiheesta. Työssä tutkitaan hermostollisen maksimivoimaharjoittelun vaikutuksia tanssijoiden suorituskykyyn, erityisesti vertikaalihypyn ponnistusvoimaan, ja tanssijoiden omaan kokemukseen suorituskyvystään. Työn tarkoituksena on saada tutkimustietoa vähemmän tanssille ”perinteisen”, voimaharjoittelun, oheisharjoittelumuodon vaikutuksista. Tavoitteena on toteuttaa mahdollisimman tarkka harjoitteluohjelma tutkimusryhmälle sekä saada luotettavaa ja perusteltua tutkimustietoa selville vertaillen harjoittelujaksoa edeltävän ja sen jälkeen toteutetun testausten mahdollisia eroavaisuuksia. Tutkimus pohjataan tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskysymysten avulla työtä on selkeä lähteä toteuttamaan ja se pysyy hallinnassa rajattujen aiheiden avulla. Maksimivoimaharjoittelun yleisten vaikutusten lisäksi työssä halutaan löytää vastaus kysymykseen “mitä positiivisia vaikutuksia tanssijan suorituskykyyn maksimivoimaharjoittelulla on?” Työssä haluttiin myös nostaa esille voimaharjoittelun vaikutus tanssivammojen ehkäisyyn. Tätä perustelemme työssämme aiempien kansainvälisten tutkimusten avulla sekä ammattilaisille (fysioterapeutit ja tanssin ammattilaiset) suunnatulla kyselyhaastattelulomakkeella.

Tutkimukseemme koeryhmä koostuu kuudesta taidetanssin edustajasta, joille laaditaan tutkittuun tietoon perustuva 10 viikkoa kestävä maksimivoimaharjoitteluohjelma. Koeryhmä testattiin sekä ennen että jälkeen 10 viikon harjoittelun kontaktimattotesteillä. Testiliikkeiksi valitsimme esikevennetyn vertikaalihypyn sekä vertikaalihypyn ensimmäisestä asennosta plièstä, sillä tanssissa koreografiat yleensä sisältävät yksittäisiä hyppyjä sekä hyppysarjoja.

KUVA. Newtestin kontaktimatto, jolla koeryhmään osallistujat suorittivat verikaalihyppyjen testisuoritukset (Korhonen L. 2020)

Aiheemme on tanssin kehityksen kannalta omasta mielestämme hyvinkin tärkeä, sillä aikaisemmin on tehty kansainvälisiä tutkimuksia mm. ammattibalettitanssijoiden ponnistusvoiman suuruudesta ja oheisharjoittelun urheiluvammoja ehkäisevästä vaikutuksesta, mutta varsinasta tutkimusta maksimivoiman kehittämisen hyödyistä tanssijoilla ei ole laajaa tutkimusnäyttöä.

Opinnäytetyön tekijät:

Lotta Korhonen (fysioterapia) ja Riina Paarma (tanssinopettaja)

Perhekeskeisyys Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastoilla

Suomalaiset lastenosastot kertovat osastoesitteissään tekevänsä perhekeskeistä hoitotyötä. Mitä perhekeskeinen hoito sitten osastojen arjessa on, miten se toteutuu, ja mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat perhekeskeisyyden toteutumiseen? Tätä selvitettiin Savonia-ammattikorkeakoulun kliininen asiantuntija -YAMK-tutkintoa suorittavan Heli Pihlaisen opinnäytetyössä Lastenosastojen perhekeskeisyys – vanhempien ja henkilökunnan kokemana. Tutkimus suoritettiin Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastoilla

Vihdoin on ymmärretty, että vanhemman läheisyys on ihan oikeaa, vaikuttavaa hoitoa keskoselle tai sairaalle vastasyntyneelle.

Vastasyntyneiden teho-osastoilla perhekeskeisyys ja perhelähtöinen hoitotyö ovat olleet suuren muutoksen kohteena viime vuosina. Aiemmin vauvat saivat nauttia vanhempiensa seurasta vain päiväaikaan ja usein vain muutamien tuntien ajan vanhempien käydessä osastolla vauvan ruokailujen aikana. Perhelähtöisyyden kehittämisen myötä vanhemmat ovat ympärivuorokautisesti myös vastasyntyneiden teho-osastoille vauvojensa luona, kuten he ovat voineet olla isompien lasten osastoilla jo pitkään. Nykyään vauvat saavat nauttia rajoituksetta oman vanhemman läheisyydestä ja hoivasta. On vihdoin ymmärretty, että vanhemman läheisyys on ihan oikeaa, vaikuttavaa hoitoa keskoselle tai sairaalle vastasyntyneelle.

Perhekeskeisessä hoidossa vanhemmat saavat olla lapsensa vierellä ympäri vuorokauden. Heillä on mahdollisuus osallistua lapsensa päivittäiseen hoivaan lohduttamiseen ja kivunhoitoon henkilökunnan tuella. Vanhemmat toivovat saavansa tietoa, ohjausta ja tukea lapsen hoitoon, sairauteen ja sairaalassaoloon liittyen. Perhelähtöisen hoidon toteutuessa vanhemmat saavat osallistua myös hoitoon liittyviin neuvotteluihin ja päätöksentekoon ollen aktiivinen osa oman lapsensa hoitotiimiä yhdessä ammattilaisten kanssa. Perhelähtöisen hoidon toteutumista voidaan edistää rakentamalla lastenosastoja, joissa jokaisella perheellä on oma huone ja mahdollisuus ympärivuorokautiseen yhdessäoloon. Henkilökunnan toiminnalla on myös suuri merkitys perhekeskeisyyden toteutumiseen. Henkilökunnan tulisikin jokaiseen työvuoroon mennessään katsoa peiliin ja kysyä itseltään: miten minä voisin tänään tukea perhelähtöisyyden toteutumista? Vuoron päätteeksi olisi hyvä reflektoida omaa toimintaansa ajatuksella: ”Miten meni, noin niinkun omasta mielestä?”

Vanhemmat toivovat saavansa tietoa, ohjausta ja tukea lapsen hoitoon, sairauteen ja sairaalassaoloon liittyen. KUVA: Pixabay.

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan perhelähtöisyys toteutuu Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastoilla varsin hyvin, vain alle 10 % kriteereistä ei toteutunut juuri lainkaan. Vanhemmille tärkeintä oli saada olla lapsensa lähellä ympäri vuorokauden ja osallistua hänen päivittäiseen hoitoonsa henkilökunnan tuella. Vanhempien ja henkilökunnan kokemuksen mukaan lisätyötä tarvitaan edelleen perheen osastolle perehdyttämisen, lapsen yksilöllisen rytmin ja perheen yhtenäisen ohjaamisen alueilla. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vastasyntyneiden osaston omahoitajamallia ja lastenosaston kirurgisen lapsipotilaan hoitoprosessia tulisi tarkastella ja kehittää edelleen yhä perhelähtöisemmäksi. Vanhempien ja henkilökunnan kokemukset osastojen perhekeskeisyydestä olivat tulosten mukaan hyvin yhtenäisiä.

Henkilökunta tarkasteli omaa toimintaansa kriittisesti, ja huomionarvoista onkin se, että tulosten perusteella he kyllä tunnistivat hyvin ne asiat, joita osastoilla tulisi vielä kehittää. Johtopäätösten mukaan haastavaa sairaalan kiireisessä arjessa onkin se, miten saada perhekeskeisyys elämään jokaisessa työvuorossa. Oman lapsen syntymä, lapsen mahdollinen sairaus ja siihen liittyvä sairaalahoito ovat perheille suurten tunteiden hetkiä. Silloin pienilläkin asioilla on erityinen merkitys. Vauvan ja vanhemman ihokontaktin mahdollistaminen ennenaikaiselle lapselle, isän turvallinen käsikapalo verinäytteiden aikana tai oman vanhemman syli nukutuksen alkaessa ovat konkreettista käytännön hoitotyön perhekeskeisyyttä. Perhelähtöisyyttä on mahdollistaa nämä yhteiset hetket jokaiselle perheelle. Tähän tarvitaan koko organisaation ja esimiesten tuki henkilöstölle sekä riittävät resurssit perhelähtöisyyden toteuttamiseen.

Heli Pihlainen, sh-amk, kliininen asiantuntija YAMK-opiskelija, lehtori Marja-Liisa Rissanen, Savonia-amk, terveysala

(Tutkimus on Savonia-ammattikorkeakoulun hoitotyön kliininen asiantuntija sairaanhoitaja YAMK-tutkimus ja siihen osallistuivat Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastojen henkilökunta sekä vanhemmat talvella 2019. Tutkimus löytyy osoitteesta www.theseus.fi

Sinä riität

Hanna Venäläisen YAMK-opinnäytetyössä haastateltiin Joensuun Tyttöjen Tuvalla käyviä nuoria. Tutkimuksella haluttiin selvittää, millaisia kokemuksia toimintamuodon käyttäjillä oli palvelusta. Tulosten mukaan Tyttöjen Tupa koetaan tärkeäksi ja merkitykselliseksi toiminnaksi. Tällaisten käyttäjien merkitykselliseksi kokemien palvelujen tuottaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta saamme tarjottua erilaisia tuen sekä avun muotoja nuorille, jotta kehitys aikuisuuteen mahdollistuisi hyvänä. Nuorista kasvaa yhteiskuntamme tulevaisuus.

Suomi valittiin vuonna 2020 kolmannen kerran YK:n onnellisuusraportin mukaan maailman onnellisimmaksi maaksi. Kuitenkin otsikot mediassa esittävät karua totuutta arjesta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että yhä useampi nuori kärsii erilaisista mielenterveysoireista sekä pahoinvoinnista. Erityisesti nuoret tytöt ovat alttiita erilaisille mielenterveyttä uhkaaville häiriöille. Yle uutisoi joulukuun lopussa 2019 masennuksen, ahdistuneisuuden ja uupumuksen olevan nuorten tyttöjen ongelmia.  Helsingin Sanomat puolestaan julkaisi puoli vuotta aiemmin kesäkuun 2019 lopulla artikkelin, jossa todettiin sosiaalisen median tehneen teinityttöjen paineista jatkuvia, vaikkakin se on vain yksi syy heidän yhä pahenevassa pahoinvoinnissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämät kouluterveyskyselyt vuosilta 2017- 2019 nämä nuorten tyttöjen lisääntyneet mielenterveysongelmat ilmenevät selkeinä lukuina.

Nuoruus jo sinänsä on nuorelle hyvin ristiriitaista aikaa kaiken kasvun ja kehityksen keskellä. Tunteet heittelevät, keho muuttuu ja omaa paikkaa maailmassa pohditaan. Itsetuntoa pitäisi saada vahvistettua, jotta elämän haasteista selviydyttäisiin. Jokainen nuori kehittyy omaan yksilölliseen tahtiinsa ja saman ikäiset voivat olla kehityksellisesti hyvinkin erilaisessa vaiheessa. Toisaalla nuorelta saatetaan jo vaatia hyvinkin paljon, mutta kuitenkaan häntä ei lasketa kuuluvaksi aikuisten joukkoon. Ei olla lapsia, mutta ei olla vielä aikuisiakaan. Suurin osa nuoruusikäisistä selviää nuoruuden karikoista hyvin, mutta toisille haasteita tulee liikaa, ja taakka voi johtaa erilaisiin häiriöihin. Yksinkertaisesti on niin, ettei ole helppoa olla nuori.

Jokaisella on oltava oikeus ja mahdollisuus itse määrittää omat tavoitteensa omalle elämälleen ilman ennakkoluuloja.

Tytöiltä on odotettu perinteisesti kiltin ja tunnollisen tytön roolia. Tytön tehtävänä on ollut kasvaa naiseksi ja perustaa perhe. Mutta entä jos tyttö ei tunnekaan sopivansa odotetun perinteisen tytön rooliin? Onko hän silloin huono ja epäsopiva? Ei tarvitse palata ajassa montakaan vuosikymmentä taaksepäin, kun näin vielä yleisesti ajateltiin. Kulttuurimme on vähitellen muuttunut tasa-arvjokaisella on oltava oikeus ja mahdollisuus itse määrittää omat tavoitteensa omalle elämälleen ilman ennakkoluulojaoisemmaksi sekä avoimemmaksi, ja on ymmärretty sukupuolien moninaisuus. On rikkaus ihmisyydelle, ettei ole vain yhtä toivottua tapaa olla ja elää, vaan jokaisella on oltava oikeus ja mahdollisuus itse määrittää omat tavoitteensa omalle elämälleen ilman ennakkoluuloja.

Tytöstä kasvua naiseksi fyysisesti sekä psyykkisesti on mahdotonta eritellä tietyksi iäksi tai vaiheeksi vaan se on jokaisen yksilöllinen kasvuprosessi. Yhteiskunta sekä yksilöä ympäröivä sosiaalinen ja ideologinen ympäristö antavat nuorelle perustan, jolle yksilö perustaa maailmankuvansa. Tytöt kohtaavat nykypäivänä erilaisia haasteita elämässään kuin aiemmat sukupolvet kohtasivat. Ulkonäköpaineet, kauneusihanteet, sosiaalinen media, yksinäisyys sekä kasvava paine pärjätä koulussa tuovat esiin erilaisia ongelmia. Koulutusjärjestelmäkin on edelleen hyvin sukupuolittunut ja jakaantuu naisten ja miesten aloihin.

Mitä aiemmassa vaiheessa nuoren mahdollisiin ongelmiin saadaan tukea, sitä valoisammalta nuoren tulevaisuus näyttää.

Tulevaisuuden kannalta olisi erityisen tärkeää löytää ne nuoret, joilla haasteet saattavat estää normaalia kasvua ja kehitystä. Mitä aiemmassa vaiheessa nuoren mahdollisiin ongelmiin saadaan tukea, sitä valoisammalta nuoren tulevaisuus näyttää. Erilainen häiriökäyttäytyminen tai koulunkäyntivaikeudet ovat esimerkkejä, joihin sosiaalisella nuorisotyöllä pyritään vaikuttamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ennaltaehkäisevään lapsi- ja nuorisotyöhön tulee panostaa enemmän aikaa ja resursseja.

Joensuun Setlementin yksi nuorisotyön toimintamuoto on Tyttöjen Tupa. Toiminta toteutetaan sukupuolisensitiivisellä työotteella, jossa jokaista kannustetaan olemaan oma itsensä sekä rohkaistaan olemaan yhdenvertaisessa vuorovaikutussuhteessa toisiin. Tyttöjen Tuvalle ovat tervetulleita tytöt sekä kaikki itsensä tytöiksi identifioivat nuoret. Toiminta on avointa myös niille nuorille, jotka eivät tunnista itseään kummankaan sukupuolen edustajaksi tai ovat molempia. Toiminnassa tunnistetaankin sukupuolen moninaisuus sekä olemisen erilaiset tavat. Jokainen omana itsenään on tärkeä.

Hanna Venäläinen, YAMK-hyvinvointikoordinaattoriopiskelija ja Marja-Liisa Rissanen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyön esittely – Hyvinvointikertomusta laatimassa

”Tervon kunnan laaja hyvinvointikertomus 2017–2021 – kuvaus prosessista” oli Heli Holopaisen hyvinvointikoordinaattorin YAMK-opintojen opinnäytetyö, jossa laadittiin lakisääteinen laaja hyvinvointikertomus Tervon kunnalle kuluvalle valtuustokaudelle, ja raportti sen koostamisesta.

Hyvinvointikertomus on yksi hyvinvointikoordinaattorin tärkeimmistä työvälineistä, joten sen konkreettinen tekeminen vahvisti Helin osaamista ja syvensi ammatillista kehittymistä.

 

Hyvinvointikertomus on työvälineenä kunnan hyvinvointijohtamisessa

 

Laaja hyvinvointikertomus on kunnan hyvinvointijohtamisen apuväline, joka on laadittava kerran valtuustokaudessa. Se on laadittu työvälineeksi kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyöhön, seurantaan ja tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia helpottamaan. Hyvinvointikertomuksen tulee suunnitelmallisesti kytkeytyä kunnan strategiaan ja toimintaan. Se kokoaa yhteen kuntalaisten hyvinvoinnin tilaa, siihen vaikuttaneita tekijöitä sekä kehitettäviä asioita hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä sekä kunnan palvelurakenteessa. Laaja hyvinvointikertomus tiivistää kuntalaisten, kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn ja palvelujärjestelmän tarpeet.

 

Hyvinvointikertomuksen koostamisprosessin myötä vahvistui entisestään käsitys siitä, miten tärkeää hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä on perustaa päätökset tietoon ja selkeästi mitattavissa olevaan dataan. Vain mitattavan datan käyttö mahdollistaa toiminnan arvioinnin ja kehittämisen, ja sitä kautta resurssien suuntaamisen tarkoituksenmukaiseen ja tehokkaaseen toimintaan kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tehokas ja hyvin suunniteltu toiminta säästää myös resursseja, kun hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyö on suunnitelmallista ja perustuu tarkkaan tietoon. Kun hyvinvointikertomustyö on organisoitua ja systemaattista, sillä voidaan vaikuttaa merkittävästi kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyteen: sitä kautta saadaan myös aikaan kustannussäästöjä. Esimerkiksi turvallisuuteen ja kaatumisen ehkäisyyn panostamalla voidaan vähentää kaatumisia ja mahdollisen sairaalahoidon tarvetta, mikä osaltaan säästää kustannuksia. Erityisenä haasteena työn luotettavuudelle näyttäytyi indikaattoritietojen vähyys koskien esimerkiksi lapsia ja nuoria. Lisäksi myös tietojen luotettavuus mietitytti: kuinka tarkkaan esimerkiksi yhdeksäsluokkalainen oli vastannut kouluterveyskyselyyn.

 

Kolme ydinasiaa hyvinvointikertomusprosessin laadinnassa ovat:

1) Hyvinvointisuunnitelman on perustuttava mitattavissa olevaan dataan, jotta toiminnan luotettava arviointi on mahdollista.

2) Hyvinvointikertomuksen laatimisprosessin on oltava poikkihallinnollinen ja työssä olisi hyvä olla edustajia kaikilta kunnan toimialoilta sekä mahdollisuuksien mukaan järjestöistä ja muista kunnan sidosryhmistä.

3) Hyvinvointikertomus on sidottava osaksi kunnan strategiaa ja se edellyttää sitoutumista kaikilta kunnan toimialoilta, jotta hyvinvointikertomus ei jäisi pelkäksi pakolliseksi asiakirjaksi muiden joukossa.

 

Kirjoittajat:

Hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija Heli Holopainen ja lehtori Marja-Liisa Rissanen, Savonia-AMK

 

 

Vertaismentorointipilotti Savonia-AMK:n Iisalmen yksikön sairaanhoitajatutkinto-ohjelman monimuotototeutuksessa

Savonia ammattikorkeakoulun Iisalmen yksikössä toteutettiin sairaanhoitajatutkinto-ohjelman monimuotoisen toteuttamistavan kehittämispilotti vuonna 2018.  Pilotissa kehitettiin esimerkiksi uudenlainen valintakoemenettely, edistettiin yhteisöllisyyttä ja monialaisuutta oppimisessa sekä edistettiin työelämässä tapahtuvaa oppimista. Monimuotototeutuksen pilotissa pyrittiin lisäämään opintojen ja oppimismenetelmien monimuotoisuutta, -alaisuutta ja –ammatillisuutta. Eräänä konkreettisena toimintona pilotissa otettiin käyttöön aiemmin monimuotoryhmässä aloittaneiden opiskelijoiden toteuttama mentorointitoiminta pilottiryhmän opiskelijoille.

 

Sairaanhoitajan tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmassa keväällä 2018 aloittaneilla opiskelijoilla on opinnoissaan moniammatillisen hanketyön opintojakso. Kyseisen opintojakson opinnoissa opiskelija harjoittelee hankkeessa työskentelyä, moniammatillisia yhteistyötaitoja sekä harjoittelee asiantuntijaverkostojen kanssa tehtävää työtä. Lisäksi opiskelija jakaa ja hyödyntää erilaista asiantuntijuutta ja kumppanuuksia toimiessaan erilaisissa tiimeissä ja verkostoissa. (Savonia 2018.)

 

Mentorointi perustuu luottamuksellisuuteen, tasa-arvoisuuteen ja vapaaehtoisuuteen.

 

Mentorointi määritellään kirjallisuudessa usealla tavalla. Tässä pilotissa mentorointi määriteltiin toiminnaksi, jonka tarkoituksena oli monimuotototeutuksessa opiskelevan sairaanhoitajaopiskelijan kokemuksen ja tiedon siirtämistä opintojen alkuvaiheessa olevalle vertaisopiskelijalle. Mentoroinnin edellytyksenä ovat luottamuksellisuus ja tasa-arvoisuus. Mentorointi perustuu vapaaehtoisuuteen. (Opetushallitus sa.)

Suomalaisessa korkeakoulukentässä mentorointia hyödynnetään erityisesti opiskelujen päättymisen ja työelämään siirtymisen nivelvaiheessa. Näissä malleissa mentorointisuhteen muodostavat aktori (opintojaan päättävä opiskelija) ja yleensä samasta korkeakoulusta valmistunut alumni. Toiminnan tavoitteena on kokemuksen välittäminen näiden kahden henkilön välillä. (Isotalo 2010.)

Mentorointi toteutuu prosessinomaisesti ja siinä on havaittavissa kolme eri vaihetta. Alkuvaiheessa keskiössä on tutustuminen ja yhteisen työskentelyn käytänteistä sopiminen. Toimintavaiheessa yhteistyö on tavoiteorientoitunutta ja eteenpäin pyrkivää ammatillista kehittymistä edistävää toimintaa. Lopettamisvaiheessa yhteistyötä arvioidaan ja sovitaan joko sen lopettamista tai jatkamisesta. (Isotalo 2010.)

Syksyllä 2018 aloittaneella sairaanhoitajan tutkinto-ohjelman monimuotoryhmällä oli käytössä mentorointi. Mentoreina toimii viisi monimuotokoulutuksessa olevaa sairaanhoitajaopiskelijaa, jotka ovat aloittaneet opintonsa keväällä 2018.  Keväällä 2018 Savonian Iisalmen yksikön opiskelijoiden kyselytunnilla opinto-ohjaaja markkinoi mahdollisuutta lähteä yhteistyötapaamiseen kertomaan kokemuksia monimuoto-opiskelusta. Tuon yhteistyötapaamisen yhtenä ideana kehittyi mentoritoiminta, johon opiskelijoita pyydettiin mukaan. Halukkaita mentoriksi oli paljon, joten tämän monimuotoryhmän mentorit arvottiin halukkaiden joukosta. Opiskelijat toteuttivat mentoritoimintaansa SAIHMON1 (moniammatillinen hanketyö, harjoittelu 5 op) -opintojakson opintoina. Mentoritoimintaa tukivat ja ohjasivat pilottiryhmän opettajatuutorit sekä moniammatillisen hanketyön vastuuopettaja.

 

Tavoitteina olivat mm. vuorovaikutus-, ryhmänohjaus- ja tiimityötaitojen vahvistuminen.

 

Mentoreina asetimme projektisuunnitelmaan oppimisen tavoitteiksi kehittää omia vuorovaikutus- ja ryhmänohjaustaitoja, vahvistaa omaa osaamista sosiaalisen median käytöstä työmenetelmänä, oppia työn vaikuttavuuden arvioinnista, kehittää moniammatillisen tiimityöskentelyn taitoja sekä löytää toimivia palautteen keräyskeinoja. Työskentelymme mentoroitavan pilottiryhmän kanssa alkoi ryhmälle esittäytymisellä ja sen jälkeen jokainen mentori on voinut toteuttaa omien study groupien mentorointia parhaaksi katsomallaan tavalla ja study groupien toivomusten mukaisesti. Yhteydenpidossa eniten on käytetty WhatsApp-viestintää, sähköpostia ja Zoom-videotapaamisia, jotka myös oman kokemuksen mukaan korostuvat monimuoto-opiskelussa.

Ensimmäisen vuoden aikana oppimista hanke- ja projektiluontoisen työn tekemisestä on huomattavasti laajemmin kuin olimme tavoitelleet. Tässä projektissa olemme henkilökohtaisen mentorointityön lisäksi osallistuneet yhteistyöiltamiin, toteuttaneet palautekyselyitä, järjestäneet ryhmätapaamisen pilottiryhmälle ja perehtyneet mentoroinnin teoriaan. Projektin puolivälissä suurimmat oppimisen ahaa-elämykset syntyivät projektiluontoisen työn erityispiirteistä: suunnittelun ja tavoitteiden tärkeydestä, tilaajan ja toteuttajan toimivan yhteistyön merkityksestä sekä etäyhteyden vaikutuksesta vuorovaikutukseen. Haasteena mentoroinnin toteuttamiselle oli alusta alkaen mentoroitavien opiskelijoiden kokemus siitä, etteivät he tarvitse mentorointia opintojen tueksi, opetussuunnitelmien eroavaisuudet sekä tilaajan ja toteuttajan näkemysero mentoreiden roolista pilotissa. Toimivaa ratkaisua mentoroinnin jatkamiselle ei löytynyt, joten mentorointi päätettiin lopettaa alkusyksystä 2019. Tämän kokemuksen myötä hanketyö jatkui mentorointi oppaan kirjoittamisella sekä opiskelijamentoroinnin kultaisten sääntöjen tekemisellä Savonia-ammattikorkeakoulun monimuotoryhmille.

 

Opiskelijamentoroinnin kultaiset säännöt

Opiskelijamentoreiden näkökulma

  • Mentorointiprosessin aloitus, toteutus ja lopetus sovitaan yhdessä aktorien kanssa.
  • Mentorien tulee perehtyä mentoroinnin teoriaan ja periaatteisiin ennen mentoroinnin aloittamista.
  • Selkeä suunnitelma mentoroinnille: mitä, miksi, miten ja kuinka usein.
  • Sekä mentorin, että aktorin tulee olla motivoituneita ja halukkaita mentoroinnin suhteen – vapaaehtoisuus.
  • Opiskelijamentorointi on yhteistyösuhde, jonka tarkoituksena on lisätä aktorin oppimista ja osaamista sekä tuoda uusia näkökulmia mentorille.
  • Opiskelijamentoroinnin tavoitteet on sovittava yhdessä, tavoitteet ohjaavat opiskelijamentorointia.
  • Opiskelijamentoroinnin kolme keskeisintä tekijää: tavoitteellisuus, luottamuksellinen vuorovaikutus ja molemminpuolinen sitoutuminen.
  • Mentoroinnin ohjaustapaamiset ohjaavan opettajan kanssa koko prosessin ajan.
  • Mentoroinnin kanssa toimivan tiimin hyvät yhteistyötaidot – kaikki tieto ja kehitysideat jaetaan käyttöön.

 

Kirjoittajat: Irina Kasurinen, Maiju Katainen, Laura Pajunen, Tiia Kaislasuo (sh-opiskelijat SN18KM) ja Arja-Sisko Kainulainen (hoitotyön lehtori)

 

LÄHTEET:

Isotalo, M. 2010. Mentorointiopas. Akavan Erityisalat ry. Uudenmaan ELY-keskus. Euroopan Unioni. Euroopan Sosiaalirahasto. Saatavana: https://www.akavanerityisalat.fi/files/2618/Mentorointiopas.pdf

Opetushallitus s.a. Mentoroinnista apua uralle. Saatavana: https://www.oph.fi/fi/mentoroinnista-apua-uralle

Savonia 2018. SN18KM Sairaanhoitajan tutkinto-ohjelma (monimuotototeutus). Opetussuunnitelma. Saatavana: https://portal.savonia.fi/amk/fi/opiskelijalle/opetussuunnitelmat?yks=IS&krtid=1116&tab=6&krtid2=55185

 

Opinnäytetyön esittely: Syömishäiriö ja raskaus – miten syömishäiriö ja raskaus vaikuttavat toisiinsa?

Raskauden aikana naisen kehossa tapahtuu väistämättömiä muutoksia, jotka voivat tuntua vaikeilta syömishäiriötä sairastavalle, jolle oma keho on vieras ja ongelmallinen. Syömishäiriötä sairastavan toivoma raskaus voi jäädä myös onnistumatta tai päätyä toistuviin keskenmenoihin, kun keho ei ole valmis raskauteen aliravitsemuksen tai liikapainon vuoksi. Kätilöopiskelijoiden opinnäytetyössä perehdyttiin syömishäiriöihin ja niiden vaikutuksiin lisääntymisterveyteen, raskauden aikaan ja synnytykseen. Opiskelijat tuottivat kehittämistyönä oppaan raskauden aikaan syömishäiriöön sairastuneelle ja tueksi synnytysosastojen sekä neuvoloiden hoitohenkilökunnalle. Opas tuotettiin kirjallisuuskatsaukseen perustuen ja suunniteltiin äitiysneuvolassa ja –poliklinikalla jaettavaksi.

 

KUVA 1. Raskauden mukanaan tuomat kehon muutokset voivat tuntua vaikeilta syömishäiriötä sairastavalle

 

Noin kahdeksan prosenttia raskaana olevista sairastaa jonkinasteista syömishäiriötä, joka voi olla vaaraksi sekä äidin että lapsen terveydelle. Syömishäiriöiden syitä ei tunneta, mutta altistavia tekijöitä ovat muun muassa perinnölliset tekijät, stressi, itsetunto-ongelmat ja laihuutta ihannoiva ympäristö. Vaikka syömishäiriön oireilu on aina yksilöllistä, käyttäytyminen voidaan luokitella kolmeen päätyyppiin: laihuushäiriö (anoreksia), ahmimishäiriö (bulimia) ja ahmintahäiriö (BED, Binge Eating Disorder). Yleisin syömishäiriön ilmenemismuoto on kuitenkin epätyypillinen syömishäiriö, jossa voidaan tunnistaa erilaisia oireita anoreksiasta, bulimiasta tai ortoreksiasta, eli pakonomaisesta tarpeesta syödä tai liikkua terveellisesti. Nimensä mukaisesti käyttäytymisestä puuttuu kuitenkin syömishäiriötyypille ominaisia piirteitä, kuten oksentelua ahmimisen jälkeen.

Kaikissa syömishäiriöissä on keskeistä huoli omasta painosta ja kehon ulkonäöstä, joten on ilmeistä, että ne ovat huolenaiheita myös raskauden yhteydessä. Kyseessä on suhteellisen yleinen mielenterveyden häiriö, joka jää usein neuvolassa huomaamatta, eikä asiakas ota sitä yleensä häpeän takia esille. Myös syömishäiriön monet ilmenemismuodot, laihuus ja painon heilahtelut, voivat tehdä asiakkaan syömishäiriön tunnistamisen tavallisesta hoikkuudesta tai ylipainosta hoitajille haasteellisen. Syömishäiriöön sairastunut tarvitsee kuitenkin moniammatillista hoitoa ja vakava sairastuminen vaatii aina sairaalahoitoa. Syömishäiriöihin kytkeytyy liitännäisoireina masennusta ja ahdistuneisuutta, joiden lieventämiseen voidaan tarvita jopa lääkehoitoa.

 

Kaikissa syömishäiriöissä on keskeistä huoli omasta painosta ja kehon ulkonäöstä, joten ne ovat huolenaiheita myös raskauden yhteydessä: kyseessä on suhteellisen yleinen mielenterveyden häiriö.

 

Kätilöiden ja neuvoloiden hoitajilla tulisi olla riittävät valmiudet, eli tietoa ja taitoa, tunnistaa varhaisessa vaiheessa syömishäiriötä sairastava asiakas, jotta hänet voidaan tarvittaessa ohjata asianmukaiseen hoitoon. Syömishäiriön oireet voivat tutkimusten mukaan lieventyä tai jopa parantua raskauden aikana, mutta hoitoalan asiantuntijoiden tulisi olla tietoisia eri syömishäiriöiden vaikutuksista synnytykseen sekä synnytyksen jälkeiseen aikaan. Syömishäiriöstä toipuminen ja kehon paranemisprosessi vaativat aina aikaa. Neuvoloiden yleiset ohjeet synnytyksen jälkeisen painonhallintaan voivat olla ristiriitaisia sairauden kannalta ja antavat vääränlaisia signaaleita syömishäiriötä sairastavalle, jonka seurauksena oireet voivat vaikeutua. Tällöin asiakkaan ohjaaminen hoitoon on erityisen tärkeää.

 

Syömishäiriöön sairastuneen asiakkaan tunnistaminen on vaikeaa ja yleispätevää seulaa ei ole olemassa.

 

Työkaluja syömishäiriöön sairastuneen asiakkaan tunnistamiseen on vähän ja yleispätevää seulaa ei ole olemassa. Neuvolassa apuna puheeksi otossa voidaan käyttää esimerkiksi SCOFF-syömishäiriöseulaa. SCOFF on perusterveydenhuollossa käytettävä syömishäiriöoireiden tunnistamiseen kehitetty kysely. Siinä on viisi kysymystä, jotka käsittelevät tavallisimpia laihuus-ja ahmimishäiriön oireita. Kysely voidaan tehdä yhdessä asiakkaan kanssa kysellen kysymykset tai antaa seula asiakkaalle itselleen täytettäväksi. Jokainen kyllä -vastaus tuottaa pisteen. Pisteet 2-5 viittaavat ongelmiin syömiskäyttäytymisessä. Myös riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen voi olla kohonnut, mikä olisi tärkeää tunnistaa neuvolan jälkitarkastuskäynneillä.

Painon nousu kuuluu raskauteen ja johtuu kasvavasta lapsesta ja kohdusta, verenkierron ja elimistön nestemäärän lisääntymisestä sekä istukasta ja lapsivedestä. Painoa seurataan neuvolassa säännöllisesti lapsen ja odottavan äidin hyvinvoinnin turvaamiseksi. Syömishäiriöön sairastuneesta painon seuraaminen voi tuntua kuitenkin ahdistavalta. Neuvolassa, olisi osattava tunnistaa asiakkaan tilanne ja löydettävä asiakkaalle helpompi käytänne ja olla esimerkiksi ilmoittamatta mittauslukemia, jos hän niin haluaa. Riittävä raudan saanti on tärkeää, sillä veren rautapitoisuus eli hemoglobiini usein laskee raskauden aikana ja mahdollinen syömishäiriökäyttäytyminen saattaa johtaa anemiaan. Syömisen rajoittaminen voi myös lisätä raskauspahoinvointia. Liikalihavuus taas lisää raskaudenajan diabeteksen ja raskausmyrkytyksen riskiä.

 

KUVA 2. Yleensä raskaus ja synnytys sujuvat ongelmitta syömishäiriöstä huolimatta

 

Yleensä raskaus ja synnytys sujuvat naisilla syömishäiriöstä huolimatta ongelmitta. Tilanteeseen liittyy kuitenkin riskejä, jotka äidin ja hoitoalan asiantuntijoiden on hyvä tiedostaa. Syntyneillä lapsilla todetaan enemmän terveysongelmia kuin verrokkiryhmillä. Odottavan syömishäiriö häiritsee sikiön kasvua ja kehitystä. Seurauksena voivat olla keskenmeno, ennenaikainen synnytys, alhaiset Apgar-pisteet, alhainen syntymäpaino sekä erilaiset kehityshäiriöt. Myös ennen aikaisen synnytyksen ja syntymän jälkeinen kuoleman riski kasvaa.

Syömishäiriöön sairastuneen kohtaaminen on haasteellista ja vaatii tietoa käyttäytymisen taustoista. Tärkeää olisi aito läsnäolo ja kuunteleminen. Ravitsemukseen liittyvä neuvonta on osa äitiysneuvolassa annettavasta ohjeistuksesta, mutta syömishäiriöön sairastuneen kohdalla kyse ei ole vain painosta, vaan mielen sairaudesta. Syömis- tai liikkumiskäyttäytyminen liittyy tarpeeseen kontrolloida tai hallita omaa ahdistusta.

Kirjoittajat ovat Savonia-ammattikorkeakoulun kätilöopiskelijoita, jotka tekivät opinnäytetyössä oppaan Syömishäiriöliitolle. Oppaan nimi on ”Tietoa odotusaikaan sinulle, jota syömishäiriö koskettaa”. Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu opinnäytetyön pohjalta.

 

Jenna Ruotsalainen ja Taika Koponen
Kätilöopiskelijat/Savonia AMK

Sari Makkonen,  ohjaava opettaja

Kuvat Taika Koponen

Opinnäytetyön esittely: Digihoitopolku muuttaa hoitotyötä – Kuopion yliopistollisen sairaalan sydänpoliklinikan hoitajien kokemuksia

Digitalisaation tulo hoitotyöhön on yhä vahvemmin toteutunut kuluneen vuosikymmenen aikana Suomen hallituksen hankkeiden myötä. Parasta aikaa oleva poikkeuksellinen pandemiatilanne tuo digitaalisaation hyödyntämisen tarpeen esiin kirkkaana koko terveydenhuollon kentällä. Uusien menetelmien käyttöönotto on tärkeää, jotta pystyisimme vastaamaan kasvavaan terveydenhuollon palveluiden tarpeeseen väestön ikääntyessä. Realiteetti on se, että hoitotyön toimintoja on jollain tapaa tehostettava, sillä hoitohenkilöstön määrää ei voi loputtomasti lisätä. Mutta miten digitalisaation yhtenä käyttömuotona KYS:ssa käyttöön otettu digihoitopolku muuttaa hoitotyötä? Mitä hyötyä digihoitopolusta on sydänpotilaiden hoidossa?

Muun muassa näitä seikkoja sairaanhoitajaopiskelijat Essi Kaijomaa ja Taru Laitinen lähtivät selvittämään Kuopion yliopistollisen sairaalan sydänpoliklinikan hoitajille tekemässään laadullisessa tutkimuksessa.  Sydänpotilaan digihoitopolku on Terveyskylä.fi-verkkopalvelun kautta tarjottava KYS:ssa käytössä oleva erikoissairaanhoidon sähköinen palvelu, johon tutkimukseen osallistuneet hoitajat olivat olleet mukana tuottamassa sisältöä. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelulla ja litteroitu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuneiden hoitajien keskuudessa digitalisaatio koettiin uutena ja jonkin verran haasteellisena ilmiönä. Ajatukset digitalisaatiosta, digihoitopolusta ja niiden hyödyntämisestä hoitotyössä olivat ristiriitaisia. Muissa tutkimuksissa on havaittu hoitajien kouluttamisen digitaalisten palveluiden käyttöön olevan tarpeellista, koska koulutus madaltaa kynnystä käyttää digitaalisia palveluita ja tuo näkökulmaa niiden hyödyistä.

 

Tulokset osoittivat, että digihoitopolun käyttöönotto tuotti muutoksia hoitaja-potilassuhteeseen ja hoitajien ajankäyttöön sekä paransi potilaiden tiedonsaantia ja kehitti omahoidon tukemista.

 

Tulosten perusteella digihoitopolun käyttöönotto tuotti muutoksia hoitaja-potilassuhteeseen, muutoksia hoitajien ajankäyttöön sekä henkilöstön tarpeeseen. Lisäksi se paransi potilaiden tiedonsaantia ja kehitti omahoidon tukemista. Edelleen kehittämistä olisi sähköisen tiedonsiirron hyödyntämisessä. Perinteinen kasvokkain tapahtuva hoitajan ja potilaan välinen vuorovaikutussuhde muuttui ja hoitajat kokivat etäyhteyden käytön vieraaksi. Siirtyminen puhelimitse tai kasvotusten tapahtuvasta viestinnästä erilaisiin chat- ja viestitoimintoihin vaatii hoitajilta hyviä kirjallisen ilmaisun taitoja, sillä esimerkiksi hoito-ohjeet on pystyttävä välittämään yksiselitteisen selkeästi mutta ystävällisesti. Hoitajat toivoivat myös kehityksen etenevän niin, että tulevaisuudessa mobiililaitteilla voidaan lähettää ja vastaanottaa kuvia vaikkapa potilaan turvotuksista, jolloin sanallista viestintää voidaan täydentää ja näin ollen saatu informaatio on monipuolisempaa. Myös videoyhteyden käyttö lisäisi saadun tiedon kokonaisuutta tuoden mahdollisuuden nonverbaaliseen viestintään, mutta toistaiseksi sitä ei olla ottamassa käyttöön Kys:n sydänpotilaan digihoitopolulla.

 

Digitalisaation myötä sairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa korostuu tietotaidon päivittäminen, joten sairaanhoitajalla tulee olla hyvät tiedonhakutaidot sekä lähdekritiikin ymmärrystä.

 

Yhteenvetona voidaankin todeta, että digitalisaation myötä sairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa korostuu aktiivinen ammattiin liittyvän tietotaidon päivittäminen. Tämä edellyttää, että sairaanhoitajalla on taitoa hakea tietoa erilaisista tietokannoista sekä arvioida löytämänsä tiedon luotettavuutta. Potilasohjauksessa sairaanhoitajan on opeteltava hyödyntämään digitaalista ohjausmateriaalia. Teknologiaa tulee osata käyttää, sillä etäyhteyksien hyödyntäminen tulee enenevässä lisääntymään. Hoitajien motivaatiota uusien työskentelytapojen opetteluun voidaan lisätä tuomalla vahvemmin esille niistä potilaille koituvia hyötyjä kuten nopeampaa hoitoon pääsyä sekä ajan ja rahan säästöä matkustuskustannusten vähentyessä. Ammatillisten viestintätaitojen kehittäminen on tärkeää, koska uudet viestintämuodot ja etäyhteyksien käyttö lisääntyy tulevaisuudessa. Myös potilaiden digihoitopalvelujen kautta välittämää informaatiota tulee osata tulkita. Digihoitopolut mahdollistavat sairaanhoitajan työnkuvan muutoksen omahoidon ohjaajasta omahoidon valmentajaksi, koska niiden välityksellä voidaan tukea, ohjata ja kannustaa potilasta kehittymään omahoidon osaajana myös vastaanottojen ulkopuolella. Sähköiset palvelut ovat hyvä apuväline perinteisten vastaanottokäyntien rinnalle, mutta niillä ei voida korvata kokonaan kasvokkain tapahtuvaa hoitotyötä.

 

Sairaanhoitajaopiskelijat Essi Kaijomaa ja Taru Laitinen sekä lehtori Marja-Liisa Rissanen, Savonia ammattikorkeakoulu

Opinnäytetyöartikkeli: Eri kulttuuritaustainen lapsiperhe suuhygienistin vastaanotolla

Suuhygienistiopiskelija Kukka-Maaria Reponen täydensi terveydenhoitajan opinnoissaan tekemäänsä opinnäytetyötä kirjoittamalla artikkelin, jossa hän tarkasteli, kuinka suuhygienisti kohtaa vastaanotollaan eri kulttuuritaustasta tulevan lapsiperheen.

 

Kuinka edistää maahanmuuttajaperheen sitoutumista lapsen suun omahoitoon?

 

Millaista olisi olla suomen kieltä osaamattomana, toisenlaisesta järjestelmästä tulevana sekä luku- ja kirjoitustaidottomana? Toisinaan suomalaisena voisi pohtia itseään maahanmuuttajan asemaan hahmottaakseen kielimuurin ja kulttuurierojen aiheuttamat vaikutukset yksilöön ja perheeseen, sillä maahanmuuttajalasten suun terveydenhoitoa toteutetaan suomalaisten käytäntöjen mukaisesti. Lasten suun terveystarkastukset voivat olla uutta, koska kaikkialla maailmassa lapset eivät pääse säännöllisesti suun terveystarkastuksiin. Maahanmuuttajaperheen terveysneuvonnan tukena voi käyttää kuvia, videoita ja selkokieltä. Käytännöllisin keino tukea suun hoitovälineiden käytön omaksumista rutiiniksi on kädestä pitäen näyttäminen. Haasteita maahanmuuttajaperheen osallistamiseen luovat kieliongelmat, uskonnosta, kulttuurista ja erilaisista toimintatavoista johtuvat syyt. Esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidottomilla on heikko tietopohja ja omahoidon taidot sekä vaikeuksia arkisissa asioissa, kuten suuhygieniassa.

 

Maahanmuuttajalapsen kohtaamisen erityispiirteet suun terveydenhuollossa

Ensisijaista kohdatessa eri kulttuurin edustaja on ymmärtää kokemuspohjaa ja sitten tuntea kulttuureja. Suuhygienistin herkkyys ja ymmärrys kehittyvät kokemuksen myötä hoidettaessa eri kulttuuritaustaisia potilaita. Kulttuurinen pätevyys heijastuu suuhygienistin käytöksessä ja puheessa erilaisuuden arvostamisena, tasa-arvon edistämisenä sekä ihmisarvon kunnioittamisena. Suuhygienistin on toimittava työssään moniarvoisesti, eettisesti, suojellen potilaan oikeuksien toteutumista sekä uskaltaen kyseenalaistaa ihmisarvoa loukkaavat ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä rikkovat kulttuuriset toimintatavat. Perheen kunnioittava kohtaamien on olennaista ja maahanmuuttajiin liittyvä yleistävä kategorisointi ja stereotypiat ovat epäkunnioittavaa. Savonia-ammattikorkeakoulussa suuhygienistikoulutuksen osaamistavoitteisiin sisältyvät eettinen osaaminen sekä kansainvälisyysosaaminen, joten kulttuurisen kompetenssin kehittyminen alkaa jo opiskeluvaiheessa.

Lapsen kanssa toimiessa on olennaista ystävällisyys ja kyky asettua lapsen asemaan. Lasten käyttäytyminen voi olla erilaista, kun omaa äidinkieltä ei voi käyttää. Tulkkauspalvelun käyttö voi edistää kontaktin saamista lapseen ja perheeseen. Lapselle olennaista on puhua hänen kehitystasonsa mukaisesti. Suuhygienistin kehonkieli, äänensävyt ja -painot, kuunteleminen sekä katsekontakti osoittavat kiinnostusta ja läsnäoloa. Lisäksi lapsilähtöisyyttä ilmentää lapselta kysyminen, kannustaminen toimimaan itseohjautuvasti käskemisen sijaan sekä kehuminen. Maahanmuuttajataustaiset lapset ovat alttiita traumaattisten kokemusten aiheuttamille psyykkisille ja fyysisille haitoille, jotka voivat näkyä lapsen käytöksessä suun terveydenhuollossa. Lapselle pelkoa ja jännitystä voivat aiheuttaa suun terveydenhuollon henkilöstö, henkilökohtaiset ja ympäristötekijät sekä suun terveydenhuollon toimenpiteet. Haastetta tuovat myös lapset, joille ei ole kotona asetettu rajoja. Kulttuurisia pelkojen lievityskeinoja voivat olla esimerkiksi Tiikeribalsam-voide hajujen peittämiseen.

 

Lapselle olennaista on puhua hänen kehitystasonsa mukaisesti

 

Vanhempien osallistaminen lapsen suun omahoitoon

Varhaislapsuudessa luodaan pohja yhteistyölle ja luottamukselle. Luottamusta voi parantaa vanhempien kokemus siitä, että lapsista välitetään ja tunne kuulluksi tulemisesta. Suuhygienistin on olennaista kysyä avoimesti vanhemmille epävarmoista asioista ja tukea paremmin omahoitoon sitoutumista. Hiljaisuuden taustalla voi olla esimerkiksi pelko huonoksi vanhemmaksi leimatuksi tulemisesta. Myös lapsi otetaan mukaan keskusteluun, koska hän pystyy ja oppii hyödyntämään kehitystasonsa mukaisesti annettua tietoa.

 

Vanhempien osallisuus on merkittävä lapsen suunhoidossa. Kuva: Martin David

 

Suun omahoidon lapsi oppii vanhemmiltaan mallioppimisena. Maahanmuuttajavanhempien on olennaista ymmärtää lapsen suun terveyden merkitys lapsen yleisterveyteen, koska se luo pohjan kasvulle ja kehitykselle. Onnistunut interventio vaikuttaa käyttäytymisen ja tietämyksen muuttumiseen ja edistää perheen omahoitoon sitoutumista. Motivoiva toimintatapa on potilaslähtöinen ohjausmenetelmä, jolla suuhygienisti voi vahvistaa perheen motivaatiota tarjoamalla vaihtoehtoja, myötäilemällä vastausta sekä välttämällä väittelyä. Myönteisen palautteen avulla voi voimaannuttaa perhettä suun omahoitoon. Lisäksi lapsen suun nykytilan ja toivotun tilan välillä ristiriidan korostaminen ja avoimet kysymykset herättelevät perhettä pohtimaan vaihtoehtoja. Perheen vastustaessa muutosta suuhygienisti ei saa provosoitua tai painostaa, koska ristiriitaiset ja turvattomuuden tunteet aktivoivat vanhemmassa ja lapsessa aiemmat mielikuvat ja kiintymyskäyttäytymisen. Lapselle annettu terveysneuvonta vaikuttaa vain onnistuneessa vuorovaikutuksessa yhdessä yhteisen kipinän löytyessä!

 

#savoniaAMK #terveysala #suuhygienistikoulutus #maahanmuuttajat #motivaatio #omahoito

 

Kirjoittanut: Kukka-Maaria Reponen, suuhygienistiopiskelija